FI94643C - Pyrimidiininukleosidit ja välituotteet - Google Patents

Description

1 - 94643

Pyrimidiininukleosidit ja välituotteet Pyrimidinnukleosider och mellanprodukter

Oheinen keksintö kohdistuu uusiin kemiallisiin yhdisteisiin ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttäviin suoloihin, joita voidaan käyttää hoitotoimenpiteissä immuunikadon (AIDS) ja sellaisten virusten, jotka replikaatiossaan tarvitsevat käänteis-kopioijaentsyymiä, esimerkiksi ihmisen immuunikatovirusten ja hepatitis B-virusten, aiheuttamien infektioiden hoitamiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi sekä myöskin muiden virussairauksien, esimerkiksi herpes-virusten aiheuttamien sairauksien tai sairauksien, jotka käsittävät sekä tavallisia infektioita ja kasvannaissairauksia eli syöpää, hoitamiseksi. Keksinnön kohteena ovat myös sen erään lisäpiirteen mukaiset uudet esiaste-yhdisteet.

Virusten vaikutus elintoimintoihin on soluissa ja solujen sisällä tapahtuvien muutosten lopputulos. Solutasolla tapahtuvat patogeeniset muutokset ovat erilaisia erilaisissa virusten ja isäntäsolujen välisissä yhdistelmissä. Eräät virukset saavat aikaan tiettyjen solujen täydellisen tuhoutumisen (kuoleman), kun taas toiset virukset voivat muuntaa solut uudiskasvua tuottavaan tilaan.

Huomattavia tavallisia virusinfektioita ovat herpes dermatitis (ihorokahtuma) [mukaan lukien herpas labialis (huulirokahtu-ma)J, herpes keratitis (sarveiekalvorokahtuma), herpes genitalis (sukuelinrokahtuma), herpes zoster (vyöruusu), herpes encephalitis (aivotulehdus), tulehduksellinen mononukleoosi (rauhaskuume) ja sytomegaloviruksen aiheuttamat infektiot, joiden kaikkien aiheuttajat ovat herpesvirusten ryhmään kuuluvia viruksia. Muita huomattavia virussairauksia ovat influenssa A ja B, joiden aiheuttajat ovat vastaavasti influenssa A- ja B-virus. Eräs muu merkittävä tavallinen virussairaus on virusperäinen maksatulehdus (hepatitis), ja erityisesti hepatitis B-viruksen aiheuttamia infektioita esiintyy laajasti.

Näiden ja muiden virussairauksien hoitamiseen tarvitaan tehok kaasti ja selektiivisesti viruksia torjuvia aineita.

- 94643

Useiden erilaisten, sekä DNA- että RNA-tyyppisten virusten on todettu aiheuttavat kasvaimia eläimissä. Syöpää aiheuttavien kemikaalien vaikutus eläimessä saattaa johtaa oireita aiheuttamattomien kasvainvirusten aktivoitumiseen. On mahdollista, että kasvainviruksilla on osuuttaa ihmisessä esiintyvissä kasvaimissa. Tällaisia todennäköisimpiä nykyään tunnettuja ihmissairauksia ovat leukemiat, sarkoomat, erilaiset rintasyö-pämuodot, Burkitt-lymfomat, nenä-nielu-syövät ja kohdunkaulan syövät, joista on kyetty osoittamaan RNA-kasvainviruksia ja herpes-viruksia, sekä papillomat, joihin papillomaviruksilla on osuutta. Näin ollen tärkeänä tehtävänä syövän hoidossa on kasvaimia aiheuttavia viruksia ja niiden toimintoja selektiivisesti estävien aineiden aikaansaaminen.

70-luvun loppupuolella havaittiin uusi sairaus, jota alettiin myöhemmin nimittää immuunikadoksi (AIDS). Nykyään yleisesti hyväksytään se oletus, että ihmisen immuunikatovirukseksi kutsuttu virus (HIV), joka tunnettiin aikaisemmin ihmisen T-solujen lymfotrooppisena viruksena (HTLV-III) tai imusolmuke-tautiin (lymphadenopathy) liittyvänä viruksena (LAV), on olennainen tekijä immuunikadon taudinsyissä. Erilaisia HIV-tyyppe-jä, kuten HIV-1 ja HIV-2, on löydetty ja muita tullaan todennäköisesti eristämään.

Immuunikadon tunnusomaisena piirteenä on immuunijärjestelmän vakava vajaatoiminta, joka johtuu lymfosyytti-T-avustajasolu-jen, jotka ovat HIV-infektion eräs kohde, alajoukon pienestä lukumäärästä. Immuunikatoa sairastavien potilaiden immuunijär- * jestelmän vakava vajaatoiminta johtaa siihen, että näissä potilaissa esiintyy erittäin helposti bakteereiden, sienien, alkueläinten tai virusten aiheuttamia opportunistisia infektioita. Opportunististen virusinfektioiden taudinaiheuttajat löytyvät usein herpesvirusten ryhmästä ja niistä voidaan mainita herpes simplex-virus (HSV), Varicella Zoster-virus (VZV),

• I

3 - 94643

Epstein-Barr-virus (EBV) ja erityisesti sytomegalovirus (CMVj. Muita ihmisessä vaikuttavia retroviruksia ovat HTLV-I ja -II, ja esimerkkeinä eläimissä vaikuttavista retroviruksista voidaan mainita kissan leukemiavirus ja hevosessa tulehduksellista anemiaa aiheuttava virus. Retrovirusinfektioita on myös esitetty liittyvän sellaisiin ihmisessä esiintyviin sairauksiin kuten keskushermoston pesäkekovettumatautiin, hilsetystau-tiin (psoriasis), trooppiseen spastiseen herpautumaan (paresis) ja Kawasaka-sairauteen.

Hepatitis B-viruksen infektiot aiheuttavat vakavia sairauksia kuten akuuttia maksatulehdusta, kroonista maksatulehdusta tai äkillistä maksatulehdusta suuressa ihmisjoukossa. On arvioitu, että maailmassa 200 miljoonaa henkilöä sairastaa kroonista hepatitis B-infektiota* Huomattava määrä näistä kroonisista tapauksista muuttuu maksakirroosiksi ja maksakasvaimiksi. Eräissä tapauksissa nämä hepatitis-infektiot muuttuvat nopeasti voimakkaaksi äkilliseksi B-maksatulehdukseksi, jossa kuolleisuus on noin 90 %. Tällä hetkellä olemassa ei ole tehokasta menetelmää hepatitis B-infektioiden hoitamiseksi. Hepatitis B-viruksen repiikoituminen on samankaltaista kuin retroviruk-silla ja se käsittää samaa olennaista, virusperäisen käänteiβαριοί j aentsyymi n aktiivisuutta.

Monilla nukleosidianalogeilla on useita antimetabolisia aktiivisuuksia. Tämä johtuu siitä, että ne korvaavat luonnossa esiintyviä nukleosideja tai kilpailevat niiden kanssa. Jokin aika sitten on kuvattu eräitä nukleosidianalogeja, jotka estävät soluviljelmässä ihmisen immuunikatoviruksen (HIV, josta käytetään myös merkintää HTLV-III, LAV), joka on immuunikadon ja sen kaltaisen kompleksin (AIDS-related complex; ARC) aiheuttaja, monistumista.

Oheisen keksinnön puitteissa on nyt todettu, että sellaiset nukleosidianalogit, joissa pyrimidiiniemäkset ovat substituohtuneet 5-asemastaan heteroaromaattisella tai aromaattisella substituentilla, kykenevät inhiboimaan HI-viruksen ja/tai t 4 - 94643 herpes-viruksen monistumista. Nämä nukleosidianalogit voivat olla joko alfa- tai beeta-anomeereja.

Oheisen keksinnön kohteena ovat uudet yhdisteet, joilla on kaava I: R 1

f I

cA-V

R R

missä radikaalit Rl, R2, Rs, R* ja Rs on määritelty seuraavasti: R1 on OH tai NHa;

Ra on „6 v 6 e.

χχ. . xx'. £x.

..

β. β . β'/β χχ.- β). xS . Ö .

: -O.O. A A

9 t w' XXX' ' ' , .

11 5 - 94643 -θ' * missä X on O, S, N-R7, Se;

Re on H, suora- tai haaraketjuinen Ci-Cio-alkyyli, F, Cl, Br, I, X-R7, -CH=CH-R7, -C-C-R7, COaR7, CHaX-R7; R7 on H, suora- tai haaraketjuinen Ci-Cs-alkyyli, fenyyli; R3 on H, OH, F, OCHs; R* on H, F, OH tai sen eetteri- tai esteri jäännös, OCHs, CN, C»CH, Ns; R9 on OH tai sen eetteri- tai esterijäännös; 0 0 0

III

(CHa ) *»P (OM) a, (CHa)»P-CHa-P(OM)a,

OM

missä n on O tai 1 ja M on vety tai farmaseuttisesti hyväksyttävä vastaioni kuten natrium, kalium, ammonium tai aikyyliammonium; · sekä niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat. Näiden yhdisteiden on todettu inhiboivan ihmisen immuunikatoviruksen (HIV) monistumista.

Johdonmukaisesti keksintö kohdistuu myös kaavan I mukaisiin yhdisteisiin hoitotoimenpiteissä käyttöä varten. Kaavan I ·. mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää hoitavana ja/tai ennalta-ehkäisevänä aineena HIV-infektioiden hallitsemiseksi ja hoitamiseksi ihmisessä. Yleisemmin, kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää hoitavana ja/tai ennaltaehkäisevänä aineena retrovirusten ja hepatitis B-viruksen aiheuttamien infektioiden hallitsemiseksi ja hoitamiseksi nisäkkäissä ja ihmisessä.

6 - 94643

Kaikki retrovirukset, HIV mukaan lukien, tarvitsevat käänteis-kopioijaentsyymiä luonnollisessa replikaatiosyklissään.

Hepatitis B-virus (HBV) on DNA-virus, jonka perimä koostuu yhdestä rengasmaisesta kaksijuosteisesta DNA-molekyylistä, joka on osittain yksijuosteinen. Se sisältää erityistä DNA-polymeraasia, jota tarvitaan virusreplikaatiossa. Tämä DNA-polymeraasi toimii myös käänteiskopioijaentsyyminä HBV DNA: n repiikoituessa RNA-välimuodon kautta.

Kaavan I mukaiset yhdisteet inhiboivat retrovirusten, HIV mukaan lukien, käänteiskopioijaentsyymin aktiivisuutta sekä hepatitis B-viruksen DNA-polymeraasin aktiivisuutta.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden toinen tärkeä sovellutusalue on herpes-viruksen aiheuttamien infektioiden hoitaminen. Esimerkkeinä herpes-viruksista voidaan mainita Herpes simplex tyyppi 1 ja 2 varicella (Herpes zoster), rauhaskuumetta aiheuttava virus (eli Epstein-Barr-virus), sytomegalovirus ja ihmisen herpes-virustyyppi 6 Herpes-viruksen aiheuttamia huomattavia sairauksia ovat esimerkiksi herpes dermatitis (mukaan lukien herpes labialis), herpes genitalis, herpes keratitis, herpes encephalitis ja herpes zoster.

Oheisen keksinnön mukaisten yhdisteiden muu mahdollinen sovellutusalue on erityisesti virusten aiheuttamien syöpämuotojen ja kasvaimien hoitaminen. Tähän tavoitteeseen voidaan päästä eri tavoin, esimerkiksi inhiboimalla viruksella infektoituneiden solujen muuttuminen kasvannaisia tuottavaan tilaan, inhiboimalla virusten leviäminen niitä käsittävistä soluista muihin normaaleihin soluihin sekä pysäyttämällä viruksella trans-* formoituneiden solujen kasvu.

Keksinnössä saadaan lisäksi aikaan: - farmaseuttinen koostumus, joka käsittää aktiivisena aineenaan kaavan I mukaista yhdistettä sekä farmaseuttisesti 7 - 94643 hyväksyttävää kantajaa, liposomit mukaan lukien; ja - menetelmä virusinfektioiden hoitamiseksi ja/tai ennaltaehkäisemiseksi tällaista käsittelyä tarvitsevassa eläin- tai ihmisisännässä, joka menetelmä käsittää kaavan I mukaisen yhdisteen tehokkaan määrän antamisen;

Keksinnön edullisena piirteenä on herpes-virusten tai sellaisten virusten, jotka tarvitsevat käänteiskopioijaentsyymiä replikoituakseen, mukaan lukien ihmisen immuunikatovirukset ja hepatitis B-virus, aiheuttamien infektioiden käsittely.

Keksinnön kohteena on myös kaavan I mukaisen yhdisteen käyttö sellaisen lääkkeen valmistamiseksi, jolla lääkkeellä voidaan hoitaa ja/tai ennaltaehkäistä immuunikato (AIDS) sekä sellaisten virusten, jotka tarvitsevat käänteiskopioijaentsyymiä replikoituakseen, aiheuttamat infektiot.

Niitä voidaan käyttää edullisesti HI-virusten ja hepatitis B-virusten aiheuttamien infektioiden käsittelemiseen.

Keksinnön mukaiset nukleosidianalogit koostuvat 5-substituoi-tuneesta urasiili- tai sytosiiniemäksestä ja sokeriosasta, joka voi olla esimerkiksi riboosi, 2'-deoksiriboosi, 2' , 3' -di-deoksiriboosi, arabinoosi tai niiden jokin analogi.

Edullisia kaavan I

Λ" ‘O*

R R

mukaisia yhdisteitä ovat ne, joissa • 94643

Ra on 2-furyyli, 2-tienyyli, selenienyyli, tiatsolyyli, 2~(1-alkyyli)pyrrolyyli tai metoksifenyyli; R3 on vety, hydroksi tai fluori; R* on vety, hydroksi, fluori, syano tai atsido; ja R5 on hydroksi, sen mono-, di- tai trifosfaatti tai 0 CHaP(OM)2, missä M on farmaseuttisesti hyväksyttävä vasta-ioni.

Erityisen edullisia yhdisteitä ovat esimerkiksi ne yhdisteet, joilla on kaava I, missä:

Ri_Rf_R3 R·*_Rf_ OH 2-furyyli H OH OH tai trifosfaatti OH 2-tienyyli H OH OH tai trifosfaatti OH 2-selenienyyli H OH OH tai trifosfaatti OH 2-tiatsolyyli H OH OH tai trifosfaatti OH 2-furyyli OH OH OH tai trifosfaatti OH 2-tienyyli OH OH OH tai trifosfaatti OH 2-selenienyyli OH OH OH tai trifosfaatti OH 2-tiatsolyyli OH OH OH tai trifosfaatti OH 2-furyyli OH F OH tai trifosfaatti OH 2-tienyyli OH F OH tai trifosfaatti OH 2-selenienyyli OH F OH tai trifosfaatti OH 2-tiatsolyyli OH F OH tai trifosfaatti OH 2-furyyli OH Ns OH tai trifosfaatti OH 2-tienyyli OH Ns OH tai trifosfaatti OH 2-selenienyyli OH Ns OH tai trifosfaatti OH 2-tiatsolyyli OH Ns OH tai trifosfaatti . OH 2-furyyli H H OH tai trifosfaatti OH 2-tienyyli H H OH tai trifosfaatti OH 2-selenienyyli H H OH tai trifosfaatti OH 2-tiatsolyyli H H OH tai trifosfaatti OH 2-furyyli H F OH tai trifosfaatti OH 2-tienyyli H F OH tai trifosfaatti . OH 2-selenienyyli H F OH tai trifosfaatti , 94643 OH 2-tiatsolyyli H F OH tai trifosfaatti OH 2-furyyli H N» OH tai trifosfaatti.

OH 2-tienyyli H Ns OH tai trifosfaatti OH 2-selenienyyli H Ns OH tai trifosfaatti OH 2-tiatsolyyli H Ns OH tai trifosfaatti OH 2-furyyli H OH metyylifosfonaatti OH 2-tienyyli H OH metyylifosfonaatti OH 2-tiatsolyyli H OH metyylifosfonaatti OH 2-furyyli H H metyylifosfonaatti OH 2-tienyyli H H metyylifosfonaatti OH 2-tiatsolyyli H H metyylifosfonaatti OH 2-furyyli H F metyylifosfonaatti OH 2-tienyyli H F metyylifosfonaatti OH 2-tiatsolyyli H F metyylifosfonaatti OH- 2-furyyli H Ns metyylifosfonaatti OH 2-tienyyli H Ns metyylifosfonaatti OH 2-tiatsolyyli H Ns metyylifosfonaatti OH 2-furyyli OH F metyylifosfonaatti OH 2-tienyyli OH F metyylifosfonaatti OH 2-tiatsolyyli OH F metyylifosfonaatti

Keksintö kattaa myös näiden nukleosidien esterit ja eetterit. Esimerkkeinä estereistä voidaan mainita mono-, di- ja trifos-faattiesterit, karboksyyliesterit, karbonaattiesterit, karba-maattiesterit ja suifoniesterit. Näiden estereiden happo-osas- ♦ sa voi olla alkyyli-, aryyli- tai aryylialkyyliketjuja, joissa aryylifunktiot ovat valinnaisesti substituoituneet esimerkiksi alkoksi-, amino-, nitriili-, alkyyli- tai sulfonamidoryhmällä tai yhdellä tai useammalla halogeeniatomi11a. Esimerkkeinä nukleosidien muuntyyppisistä johdannaisista voidaan mainita 5-hydroksyyliryhmän alkyyli- tai aryylialkyylijohdannaiset.

·

Aryylialkyylieetterijohdannaiset voivat olla esimerkiksi bent-syyli- tai trifenyylimetyylijohdannaisia ja aryyliosa voi olla mahdollisesti substituoitunut. Lisäksi on selvää, että alla mainitut farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen esimerkit pätevät myös keksinnön mukaisten nukleosidien erilaisiin este-reihin tai johdannaisiin.

10 94643

Kaavan I mukaisessa yhdisteessä eetterijäännöksenä oleva R® voidaan määritellä ryhmäksi OR®, missä R® on Ci-Ce-alkyyli tai aryylialkyyli, joka on valinnaisesti substituoitunut yhdellä tai useammalla alkoksi-, amino-, nitriili- tai sulfamidoryhmäl-lä tai yhdellä tai useammalla halogeeniatomi11a.

Esterijäännöksen muodostavat R* ja R® voivat olla peräiein karboksyylihaposta R®COOH, karbonihaposta RaoOCOOH, karboniha-pon kaksoisesteristä RaoC02CH(Ra1)OCOaH, sulfonihaposta RaoS02OH, karbaamihaposta RloNHC00H tai fosforihaposta, joissa kaavoissa R® on vety, Ci-Civ-alkyyli, -alkoksialkyyli, -aryylialkyyli tai aryyli, R10 on Ci-Ci-f-aryylialkyyli tai aryyli, Raa on vety tai Ci-Cs-alkyyli ja mainittu aryyli- tai aryylial-kyyliryhmä voi olla valinnaisesti substituoitunut yhdellä tai useammalla alkyyli-, alkoksi-, amino-, nitriili- tai sulfamido-ryhmällä tai yhdellä tai useammalla halogeeniatomi11a.

Esimerkkeinä kaavan I mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävistä suoloista voidaan mainita emäksiset suolat, esimerkiksi ne, jotka on saatu sopivalla emäksellä, kuten alka-limetallilla (esim. natrium, kalium, maa-alkalimetallit kuten magnesium) saadut suolat, ammonium- ja NX.«~-suolat (missä X on Ci-C-a-alkyyli). Fysiologisesti hyväksyttävistä happamista suoloista voidaan mainita ne, jotka on saatu orgaanisilla karboksyylihapoilla kuten etikka-, maito-, glukoni-, sitruuna-, viini-, maleiini-, omena-, pantoteeni-, isetioni-, oksaa-li-, laktobioni- ja meripihkahapoilla; orgaanisilla sulfoniha-poilla kuten metaanisulfonihapolla, etaanisulfonihapolla, bentseenisulfonihapolla, p-klooribentseenisulfonihapolla ja p-tolueenisulfonihapolla, sekä epäorgaanisilla hapoilla kuten kloorivety-, jodivety-, rikki-, fosfori- ja sulfaamihapoilla.

Fosfonaattiryhmien fysiologisesti hyväksyttäviä vastaioneja M ovat epäorgaaniset ja orgaaniset vastaionit. Epäorgaanisista vastaioneista voidaan mainita esimerkiksi ammonium, natrium, kalium, litium, magnesium ja kalsium. Orgaanisia vastaioneja

II

94643 saadaan ei-toksisista emäksistä kuten primääreistä, sekundäärisistä ja tertiäärisistä amiineista, mukaan lukien luonnossa esiintyvät amiinit. Esimerkkeinä tällaisista amiineista voidaan mainita dietyyliamiini, trietyyliamiini, isopropyyliamii-ni, etanoliamiini, morfoliini, 2-dietyyliaminoetanoli, gluko-samiini, N-metyyliglukamiini, piperatsiini ja disykloheksyyli-amiini.

Kliinisessä käytännössä kaavan I mukaisia pyramidiinijohdan-naisia annetaan normaalisti suun kautta, injektoimalla tai infuusiona, käyttäen farmaseuttista valmistetta, joka käsittää aktiivista ainetta alkuperäisenä yhdisteenä tai valinnaisesti sen farmaseuttisesti hyväksyttävänä suolana, yhdistettynä farmaseuttisesti hyväksyttävään kantajaan, joka voi olla kiinteätä, puolikiinteätä tai nestemäistä laimenninta, tai elimistössä sulava kapseli. Yhdistettä voidaan myös käyttää ilman kantajamateriaalia. Esimerkkeinä farmaseuttisista valmisteista voidaan mainita tabletit, drageet, kapselit, rakeet, suspensiot, vedet, siirapit, liuokset, liposomit ja muut vastaavat. Aktiivinen aine muodostaa tavallisesti 0,05-20 % injektoitavista valmisteista ja 10-90 % suun kautta annettavista valmis teista.

Hoidettaessa potilaita, jotka kärsivät retroviruksen, erityisesti HIV:n tai hepatitis B-viruksen aiheuttamista infektioista, näitä yhdisteitä annetaan edullisesti millä tahansa sopivalla tavalla, esimerkiksi suun kautta, ruuansulatuskanavan ulkopuolisesti, peräsuolen kautta, nenän kautta, paikallisesti ja emättimen kautta. Antaminen ruuansulatuskanavan ulkopuoli-eesti käsittää antamisen ihon alaisesti, lihaksen sisäisesti, laskimon sisäisesti ja kielenalaisesti. Paikallinen antaminen käsittää antamisen posken kautta ja kielenalaisesti. Annoksen, jona aktiivista ainetta annetaan, suuruus voi vaihdella laajalla alueella ja se riippuu eri tekijöistä kuten infektion vakavuudesta, potilaan iästä, jne., ja tätä annosta voidaan vaihella yksilöllisesti. Keksinnön mukaisen yhdisteen tai sen , fysiologisesti hyväksyttävän suolan määrä, joka on tarkoitus φ i2 94643 antaa yhdessä vuorokaudessa, voi vaihdella esimerkiksi noin alueella 10-10 000 mg edullisesti noin 100-500 mg laskimon sisäisesti annettaessa, ja edullisesti 100-3000 mg suun kautta annettaessa.

Kaavan I mukaiset yhdisteet voivat vaikuttaa monen muun erilaisen hoitavan aineen kanssa synergistisesti tai additiivi-sesti, tällä tavalla näiden kummankin aineen hoitotehoa parantaen, kuitenkin toksisia vaikutuksia voimistamatta, jolloin hoitosuhde paranee.

Tästä syystä kaavan I mukaista yhdistettä tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävää johdannaista voidaan käyttää yhdistelmähoidossa siten, että näitä kahta aktiivista ainetta on läsnä sellaisessa suhteessa, jolla päästään optimaaliseen hoitosuhteeseen. Tähän päästään joko virusinfektiota vastaan kohdistuvalla synergistisellä vaikutuksella ja/tai toksisuuden pienenemisellä, samalla kun additiivinen tai synergistinen hoitovai-kutus säilyy.

Optimaalinen hoitosuhde voidaan todeta, kun näitä kahta ainetta on läsnä suhteessa 500: 1 - 1: 500, edullisesti suhteessa 100: 1 - 1: 100, erityisesti 20: 1 - 1: 20, ja etenkin 10: 1-1: 10.

Mainittuja yhdistelmiä voidaan tarkoituksenmukaisesti antaa yhdessä, esimerkiksi yhdessä farmaseuttisessa valmisteessa, tai toisistaan erillään esimerkiksi yhdistämällä tabletteja ja injektioita, joita annetaan samanaikaisesti tai eri aikoina, vaaditun hoitovaikutuksen saavuttamiseksi.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden vaikutusta tehostavat interferonit, muut viruksia torjuvat aineet kuten foskarnet, AZT, HIV-proteaasin inhibiittorit, immuunimuokkaajat, interferonin indusoi jät ja kasvutekijät.

Erityisen edullisia interferonityyppejä ovat α, B ja y , sekä interferonin indusoijät kuten "Ampligen" (Hem Research).

• » •«

II

i3 - 94643

Muista oheisen keksinnön mukaisesti käyttökelpoisista . yhdisteistä voidaan mainita ne, joissa toisena aineena on esimerkiksi interleukiini II, suramiini, foskarnet tai sen esteri, fluoritymidiini, HPA 23, HIV-proteaasin inhibiittorit kuten pepstatiini, steroidi, esimerkiksi sellainen lääke kuten leva-misoli tai tymosiini lymfosyyttien lukumäärän lisäämiseksi tai niiden toiminnan parantamiseksi, tilanteesta riippuen, tai GM-CSF tai jokin muu solutoimintoja säätelevä tekijä.

Keksinnön mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa jollakin seu-raavalla yleisellä menetelmällä, joka muodostaa keksinnön erään muun piirteen.

A. Kaavan I, jonka hydroksyyliryhmät on valinnaisesti suojattu, käsittämä glykosidi kondensoidaan pyrimidiinijohdannaisen M-1-asemaan tunnettujen, kirjallisuudessa kuvattujen menetelmien mukaisesti. Tällaisia menetelmiä on kuvattu esimerkiksi teoksessa "Basic Principles in Nucleic Acid Chemistry", voi. 1 (Academic Press, 1974, toimittaja P. 0. P Ts'o) ja teoksessa "Nucleoside Analogues, Chemistry, Biology and Medical Applications" (Pharma Press, 1979, toimittajat: R. T. Walker, E. De Clercq ja F. Eckstein).

'V ' j£t'’—* V

*vv *'0,/

Vi

Esimerkkeinä reagoivien lajien sopivista johdannaisista voidaan mainita ne, joissa Z on Cl, Br, I, asyylioksi tai alkok-si; R' on suojaava alkyyli- tai silyyliryhmä kuten CaHs tai (CHsJsSi; R1' on edellä määritelty Rl, OCaH», (CHsJsSiO tai NiCOCHa)Si(CHs)»; Ra on edellä esitetyn määritelmän mukainen; 14 94643 R3' ja R®' ovat vastaavasti edellä määritelty R3 ja R® edellyttäen, että kun R3 tai R® on OH, niin tämä OH täytyy suojata O-asyyliksi, O-bentsoyyliksi, O-bentsyyliksi tai O-silyyliksi (esim. dimetyyli, tert. -butyylisilyyli); ja R3' on edellä määritelty R® tai ORe, missä R® on edellä esitetyn määritelmän mukainen tai silyyli (esim. dimetyyli, tert. -butyylisilyyli). Kondensaation jälkeen tuotteet voidaan hydrolysoida tai muuntaa alan asiantuntijalle tutuilla tavanomaisilla menetelmillä kaavan I mukaisiksi yhdisteiksi.

Mainitut glykosidit ovat tunnettuja tai niitä voidaan valmistaa tunnettujen menetelmien sopivilla muunnoksilla. Esimerkiksi 2, 3-dideoksi-3-fluori-erytro-pentofuranosidin synteesi on kuvattu julkaisussa G. W. J. Fleet ja J. C. Son, Tetraherdon Letters, 40 (1987), sivuilla 3615-3618. Muut 3-substituentit voidaan liittää analogisesti edellä kuvatuilla menetelmillä, jotka on kuvattu myös julkaisussa N. B. Dyathina ja A. V. Azha-yev, Synthesis, 1984, sivuilla 961-963. Arabinosyyliglykoside-ja voidaan valmistaa samankaltaisilla menetelmillä.

B. Arabinosyyli-pyrimidiini-nukleosidianalogien β-anomeerit voidaan valmistaa hydrolysoimalla vastaavia 2, 2' -anhydronukleo-sidianalogej a.

R R1

AA AA

Aj i T

_ Cr* H' r4’ r4' missä R1" on 0 tai NH ja R1, Ra, R®' ja Rs' ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia. Hydrolyysi voidaan toteuttaa tavanomaisilla menetelmillä, joita on kuvattu kirjallisuudessa ja jotka ovat tuttuja alan asiantuntijalle. Se voidaan toteut- • 94643 taa esimerkiksi siten, että 2, 2'-anhydronukleosidej a käsitellään hapon vesiliuoksella.

C. Glykoniosan 3' -asemassa olevat halogeeni-, OCHs-, Ns-, CN-ja OCH-substituentit voidaan liittää korvaamalla hydroksyyli-ryhmä tai sopivaksi johdannaiseksi muuttunut hydroksyyliryhmä: h' ίϊ R3’ R4 R3’ missä Y on OH tai funktio, joka irtoaa substitutioreaktiossa, esimerkiksi CFaSOs; ja R1' , Ra, R3', R« ja R*' ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia.

Seuraavat esimerkit havainnollistavat keksintöä edelleen: Esimerkki 1 1-(2-deoksi-3,5-di-O-p-toluoyyli-aifa-D-ribofuranosyyli)-5-(2-furyyli)urasiili (VSB 005) ja

Esimerkki 2 1-(2-deoksi-3,5-di-O-p-toluoyyli-beeta-D-ribofuranosyyli)-5-(2-furyyli)urasiili (VSB 006)

Seosta, joka sisälsi 5-(2-furyyli)urasiilia (150 mg, 0,84 mmol) heksametyylidisilatsäänissä (10 ml), kuumennettiin palautus jäähdyttäen 5 tuntia yhdessä klooritrimetyylisilaanin (10 pisaraa) ja ammoniumsulfaatin (muutama mg) kanssa. Liuos suodatettiin ja haihdutettiin vakuumissa kuiviin, jolloin raakatuotteena saatiin bis-trimetyylisilyloitumitta 5-(2-furyy-li)urasiilia (240 mg). Tämä raakatuote liuotettiin asetonit- « « 16 · 94643 rilliin (15 ml, kuivattu molekyyliseuloilla) ja se lisättiin liuokseen, joka sisälsi 2-deoksi-3,5-di-O-p-toluoyyli)-D-eryt-ro-pentosyylikloridia (331 mg, 0,85 mmol; valmistettu menetelmällä, jonka C. C. Bhat on kuvannut teoksessa Synthetic Procedures in Nucleic Acid Chemistry, voi. 1, sivu 521, Interscience Pubi. 1968; toimittajat: W. W. Zorbach ja R. S. Tipson) kui vatussa asetonitriilissä (20 ml), ja seosta sekoitettiin yön yli ympäristön lämpötilassa typpi-ilmakehässä. Liuos suodatettiin, haihdutettiin vakuumissa ja jäännös erotettiin kromatog-rafisesti silikakolonnilla, jolloin saatiin alfa-anomeerin (62 mg) ja beeta-anomeerin (29 mg, sp. 190-192 *C) puhtaat näytteet.

Ohutkerroskromatografia (silika; dikloorimetaani: etyyliasetaatti 5: 1) R*: alfa 0,37; beeta 0,50.

Esimerkki 3 1- (2-deoksi-3,5-di-O-p-toluoyyli-alfa-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSA 128) ja

Esimerkki 4 1- (2-deoksi-3,5-di-O-p-toluoyyli-beeta-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSA 125)

Seosta, joka sisälsi 5-(2-tienyyli)urasiilia (0,97 g, 5 mmol) heksametyylidisilatsaanissa (10 ml), kuumennettiin palautus-jäähdyttäen noin 2,5 tuntia yhdessä klooritrimetyylisilaanin (10 pisaraa) ja ammoniumsuifaatin (muutama mg) kanssa. Liuos suodatettiin ja haihdutettiin vakuumissa kuiviin, jolloin saatiin bis-trimetyylisilyloitunutta 5-(2-tienyyliJurasiilia, joka liuotettiin 1,2-dikloorietaaniin (25 ml, kuivattu molekyyliseuloilla) ja lisättiin liuokseen, joka sisälsi 2-deoksi-.· 3, 5-di-O-p-toluoyyli)-D-erytro-pentosyylikloridia (1,55 g, 4 mmol; valmistettu menetelmällä, jonka C. C. Bhat on kuvannut teoksessa Synthetic Procedures in Nucleic Acid Chemistry, vol. 1, sivu 521, Interscience Pubi. 1968; toimittajat: W. W. Zor bach ja R. S. Tipson) kuivassa 1, 2-dikloorieteenissä (25 ml). Siihen lisättiin molekyyliseuloja (2 g, 4 A) ja seosta sekoi- 17 94643 tettiin ympäristön lämpötilassa yön yli, minkä jälkeen se suodatettiin. Liuos pestiin natriumbikarbonaatin kylläisellä vesi-liuoksella (50 ml) ja vedellä (50 ml), kuivattiin natriumsul-faatilla, väkevöitiin noin 25 ml: n tilavuuteen ja jäähdytettiin. Sakka suodatettiin ja kiteytettiin uudestaan 1, 2-dikloo-rietaanista, jolloin saatiin puhdasta β-anomeeria (0,70 g). Jäljelle jääneet yhdistetyt liuokset haihdutettiin ja jäännös erotettiin silikakolonnilla, jota eluoitiin kloroformin ja etyyliasetaatin 5:1-seoksella, jolloin saatiin puhdasta al-fa-anomeeria, VSA 128 (0,51 g, sp. 201-203 1C) sekä puhdasta beeta-anomeeria, VSA 125 (yhteenlaskettu kokonaissaanto 0,86 g, sp. 217-219 1C).

Ohutkerroskromatografia (silika, kloroformi-etyyliasetaatti 5:1) R1: alfa 0,23; beeta 0,30.

Yhdisteen CasHseNeOyS alkuaineanalyysi; laskettu (todettu) %: alfa: C 63, 72 (63, 5); H 4,80 (4,8); N 5,13 (5,0) beeta: C 63, 72 (63,2); H 4,80 (4,8); N 5,13 (5,1).

Taulukossa 1 on esitetty esimerkkeinä eräitä muita, analogisesti esimerkeissä 1 ja 2 kuvatulla tavalla saatuja yhdisteitä, joiden tunnusomaiset piirteet on esitetty taulukossa 2.

·

Taulukko 1 ie 94643

Esimerkkejä 1-(2-deoksi-3,5-di-O-p-toluoyyli-alfa/beeta-D- ribofuranosyyli)-5-R2-urasiiliyhdisteistä

Esimerkki_alf a/beeta_R^_ 1 alfa 2-furyyli 2 beeta 2-furyyli 3 alfa 2-tienyyli 4 beeta 2-tienyyli 5 alfa 3-furyyli 6 alfa 3-tienyyli 7 beeta 3-tienyyli 8 alfa 2-selenienyyli 9 beeta 2-selenienyyli 10 alfa 3-selenienyyli 11 beeta 3-selenienyyli 12 alfa 2-pyridyyli 13 alfa 3-pyridyyli 14 alfa 4-pyridyyli 15 alfa 2-(5-metyyli)tienyyli 16 beeta 2-(5-metyyli)tienyyli 17 alfa 2-(5-heksyyli)tienyyli 18 beeta 2-(5-heksyyli)tienyyli 55 alfa 2-trans-tiofteeni Λ ^ ·· 56 beeta 2-trans-tiofteeni { 57 alfa 2-cis-tiofteeni *\ 58 beeta 2-cis-tiofteeni ) JO-i 59 alfa 2-metoksifenyyli 60 beeta 2-metoksifenyyli 61 alfa 3-metoksifenyyli • i9 94643 :co -m then en.

«H

ω cd d (¾ D i) ϋ X) .Ω C D Ό Ό Ό Ό -4-J ·Η tn , u-

So” r-or->oo cm n cm o \o n r -c t. σ m m cm en cm (N n <— τ- cm cm ro >(-.0 ..... ·· · .....

S « O O O O O OO O 0 0 0 0-0 ~ e

m 3 O

tn xz <-> ra oi

M

3 cm I n ei co ry vo °r * U I lii tl lA tO *- r· σ\ cm i <n l o «— e·* oo »—

^ N N t- «-CM

•"H

> en N — N N N 1 O S N X X X ^ § to i « Z ". ®. °. a

**- kv rv · ro cm (M O

° »—i r-v r| o 2, ^ 2 ~ ~ i V ϋ - 2 « 9 K e- Ό .μ Ό -U Ό Ό Ό OOJO-U £ 'Q.z r n r· to n «- «— ·μ· «— vo o ov p.

>- rr m Tr Tr en <— ττ ·ντ ·*3· ·μ· -«r «r w * X ..... ....... _ ^ V£> VO VO O VO VO VO VÖ VD VO VO VO n

W

S I ro f" o cm Or- cm xr cm χτ ,ΙΓ 3 ..... * ...., - M" XT ^ T XT XT ΤΓ

o UI VO VO VO VO VO VO VO VO VO VO VO

*i « °r < o co ro r» m co in o r— cm co cm 2 l ..... .. · · · · y -Q - in en tn m un mm in en m en t i rr co co co co co ora aocococo m

^ ·—I

* υ

i I X

- r41 oi f vo o o m co co o co o (j toi ..... .. ....

-¾ «o - m· m -vr m re m· χτ χτ m xr m _ S '~ANrn p* r~ r~ p· r» Ρ'Γ" p> r* r* r* .q

O

1 C_> «m o "X <-> m· r. <n en en m cm cm vd en m «- v ..... ·· .... | r- ce * o\ a oi co o oi oi cv co erv co mi “xcMenenmcnen en en m en m en cv

b Z O

-*-> o < (J

01 KV O «t

^ 1 »- CO O OV «- V— «— o p- o p *> O

i « · · « ·· · · · · Ci3 ^ - cd m co m co co co co m co m i » «- co en co co co coco co co a co cmi 1 *4 n

m υ eH

° CM O

^ XX

* o u _j e 33 "-l cc tn ©«-cMmxrinopeo^^r ,_l uj «-CMrn^miOp.cocv»-»-»--·*-*-*-.-.- R Ό 94643 :fC! +* <4- H * " .s 2 I1*- ·Ό 10 (O 10 (O <0 flj -S m « .c ° g, t" o -h «c n m cc

f-t Ό ί'Ί ιΠ [N ιΠ N

^ 0) 4-1 · ......

• H ^ jS O O O O O O O

« 5 2 2 ? ή r- tn co qd σ>

CSl I o «-H *—4 o O'k VO

CT *f) (N fSJ QN «Ή ·—4

Λ <^o I I I I I I I

I ·w o r-> -< m co se p*

/—v ^ ON H H CO ON SO

•H <N CN

> >

CO

0 C CO

3 £ 'tr m

2 S

? §

Q

I cc *“ 1 ξ 1 -x

M

> ^4 0 3 «•H » Ο ι

O

•H

Ό i ^r

lA

rA

• H

• CO

· o ^ ‘ -S ^ 7 --1 ~ ö

T ϋ i N

o· 2 f_)

a> KT

H —4 C^J *“ o

ZD

_i E

IZ ·Η < co m r- oo cn o — I— uj inu")irtinu”)N£>£

II

21 94643

Esimerkki 19 1-(2-deoksi-alfa-D-ribofuranosyyli)-5-(2-furyyli)urasiili (VSB 007)

Yhdistettä VSB 005 (62 mg, 0,117 mmol) suspendoitiin metano-liin (15 ml, kuivattu molekyyliseuloilla) ja siihen lisättiin natriummetoksidia metanolissa (1,2 ml, 0,2 M). Seosta sekoi tettiin ympäristön lämpötilassa typpi-ilmakehässä 24 tuntia, minkä jälkeen siihen lisättiin ioninvaihdinta, Dowex 50 Wx8 H*. Liuos suodatettiin ja liuotin haihdutettiin vakuumissa. Jäännös puhdistettiin silikakolonnilla, jota eluoitiin etyyliasetaatin ja etanolin 9: 1-seoksella, jolloin saatiin l-(2-deok-si-alfa-D-ribofuranosyyli)-5-(2-furyyliJurasiilia, 32 mg (93 %).

Ohutkerroskromatografia (silika, etyyliasetaatti-etanoli 18:1) R*: 0, 42.

Esimerkki 20 1-(2-deoksi-beeta-D-ribofuranosyyli)-5-(2-furyyli)urasiili VSB 008 VSB 006 (29 mg, 0,055 mmol) hydrolysoitiin natriummetoksidilla yhdisteen VSB 005 yhteydessä kuvatulla tavalla. Reaktion päättymisen jälkeen raakatuotteen kuivaa jäännöstä hierottiin • heksaanin kanssa ja se puhdistettiin silikalla, jolloin saatiin 1-(2-deoksi-beeta-D-ribofuranosyyli)-5-(2-furyyli)urasii-lia. Ohutkerroskromatografia (silika, etyyliasetaatti-etanoli 18: 1) R*: 0, 47.

Esimerkki 21 1-(2-deoksi-alfa-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili VSA 134

Yhdistettä VSA 128 (0, 35 g, 0,64 mmol) liuotettiin metanoliin (50 ml) ja siihen lisättiin natriummetoksidia metanolissa (5 ml, 0,2 M). Liuosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa yön • · « • « « „ 94643 22 yli, minkä jälkeen se neutraloitiin Dowex 50Wx8 H~-hartsilla. Liuos suodatettiin, haihdutettiin vakuumissa ja jäännöstä hierottiin dietyylieetterin kanssa, jolloin saatiin kiinteänä j äännösenä 1-(2-deoksi-alfa-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)u-rasiilia. Ohutkerroskromatografia (silika, kloroformi-metanoli 85: 15) R*: 0, 44.

Yhdisteen Ci3Hi«NaO»S alkuaineanalyysi, laskettu (todettu) %: C 50, 31 (50,3); H 4,55 (4,5); N 9,03 (8,8).

Esimerkki 22 1-(2-deoksi-beeta-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili· (VSA 133)

Otsikon mukainen yhdiste valmistettiin yhdisteestä VSA 125 (0,55 g, 1 mmol) vastaavan alfa-anomeerin VSA 134 yhteydessä kuvatulla tavalla. Yhdisteen VSA 133 ohutkerroskromatografinen analyysi (silika, kloroformi-metanoli 85:15) R*: 0,47.

Taulukossa 3 on lueteltu analogisesti esimerkkien 19-22 kanssa muita esimerkkejä, joiden tunnusomaiset piirteet on esitetty taulukossa 4.

•« • · 23 9 4 6 4 3

Taulukko 3

Esimerkkejä 1-(2-deoksi-alfa/beeta-D-ribofuranosyyli)-5-R2-ura-siiliyhdisteistä

Esimerkki_ai fa/beeta_Rf_ 19 alfa 2-furyyli 20 beeta 2-furyyli 21 alfa 2-tienyyli 22 beeta 2-tienyyli 23 alfa 3-furyyli 24 alfa 3-tienyyli 25 beeta 3-tienyyli 26 alfa 2-selenienyyli 27 beeta 2-selenienyyli 28 alfa 3-selenienyyli 29 alfa 2-pyridyyli 30 alfa 3-pyridyyli 31 alfa 4-pyridyyli 32 alfa 2-(5-metyyli)tienyyli 33 - beeta 2-(5-metyyli)tienyyli 34 alfa 2-(5-heksyyli)tienyyli 35 beeta 2-(5-heksyyli)tienyyli 62 alfa 2-trans-tiofteeni ^ 63 beeta 2-trans-tiofteeni 64 alfa 2-cis-tiofteeni "1 65 beeta 2-cis-tiofteeni M>v t · . · 24 94643 U- 01 ο ο ό r> v U4 «u c, - CO ^ ,H r- ^ n 0 ^ ,'n m ^ ^ ^ ^ CN CN - 3 :coof- Ooooo 00 7 J > -*-> u cn α ° 0 0 _ to tn 0 H (U 4-1 T- 02 J* CO Ä -*-> *> E 2 2 J2 « 2 0 "* 0 υ.

^ <3 N *= — 2 7 - =: 7: n 5 H £ o * C = = “ 2 T-’ ^ £ m -OI HJ 2 Λ J3 <u 3 N N _ ϋ”'7°— 1 ·' = ·' X T- N “7. - £ N N N ΙΛ esi 0 cv — — l: ~ ~ ~ —

ry * <Ή · n*) . ·«, O I

Λ ^ ^ 3 7 S

Λ «o 3 ^ ^ 7. 2 22%nnnn = _

H cc ^ *3 '“D f-3 O I

-1 ς S,73 ό Ότι „--- ~ o cv >-Z -U Ό 4J Ό 4J Tl rS — 2 _ Σ >. ^OOOOjjtDjj I — 02 x m Tr rr n [s- vd .m ^ _ no o -π "" ^ tt cn cn ro n 2 C ..... . .7 ‘^’-’-«Ν,-ρμ f) χ

CD VO VO VO VO VO VO VO ,„ *..... x I

vo vo vo vo vo vo o (j Q

m « m η υ _, Λ ί; 0 'ΟΌΧΙΛΛΛΛτίδ O CO «- <T\ CN VO ro

M ..... ^ <j\ o f D ^ N U

^ ro ro ro t- r-» ....... _ J 1/1 VO VO VO VO VO 7 ^ ^ Ovi ·— <N ,— I ^- Q VO VO VO VO VO VO VO CO ~

5“ <n n o »- m xT

£ . — ^ * * · ^ en m en O in , _ ^f^ONinco Λ..... jj ^ CO CO CO CO CO ^ 7 0 VO TI· VO TT X — n ® 00 00 CO CO CO CO 7 ö -¥ O (1) O ^2* ΛΤ ox m o m 00 ^ oi Ό _ ..... ® O CT» o ro o CO JJ P-) : 7 ' <n cn ro o cn ....... ω ^ N " ^ ^ r- ° £ £ 3 £ 7 ° ^ o u u w r'r-r^r^r-r'r^ —. — Λ υ ϋ <Ν Ο Τ- VO r- _. _ co ..... . ^ fvj tn cn vn vom

T * <N fM CVI O * · > < m U

O ^ ^ tt Tr Tr Tr O O O O I

-υα; “'^'Τττ^ττη — ® 5 en 1 H z . Σ r—

1 av -o· ^ co cn o.— Ä Q

u ..... 7 0 00 ® co —. — co” »- av cn r» e * *..... o o •a *“ av co tn 00 av 3 £! £ 0 ^ 0 ^ o av av σν ov co av co y

^ ·' I

. C ro Ξ5 o «h = -2 cT = * ° ^ Π !; » S o - <N Π , jn - ~ 25 94643 ,Ρ—>.

0 CD 0 CD 0 0 0 0 o o o o ·*-ΐ 0 0 0 0

£ ^ -C X

* o cm r- o

“* fv <1 <ί N <J

WO -· CM CM <N

U- cr 0 •ph

i w-0 0 :0 O U

i_ o>

0 ί- O

0) ^ ^0

jj E

0 3 0

^ .C U

T3 O ^ r: >> •pH —H pH ~1 0 0

U

3

CM

<x ιΑ ·*> tr Σ.

> Z

>.

0 X O ^ c 0 u 3 u~ 0 X)

• pH

(m ** 1 in o

<L

\ a I ^r * ·*Η 0

JC

0 0 T5 1 co

CM

0 c * " . ^ a:

O X

- z t—

U

co <r *- o x

X

-J E

X -H N K\ lT\ ^ 0 VO VO NO >0

K LU

• · 26 9 4 6 4 3

:CD

CO

• H

to

CO

•H

T3 Γ.

>

H

•H

•

CO

CD

u 0 esi cr i

lA

•H

r-H

> >

CO

o e

CO

^ ^ ^ in P

0 =2 “I ^ « · .h «ΰ °° ® ^ ~ t-ι >, ω 1 >> Ό

O -HO

1 r w in no 'Q. ® s J.

\ 0) O ·*· J Ξ. · v ΪΓ C *J ^ rr —

I -H -kJ

•H CC O

tn d ^ C “— JX .* CO ^ ^ M »"

0 n CD ^ * VO

ω < _J u ^ ™ Ό ^ (N rr 1 ^

CM

* ' Vw" \ r—\

CD

O

4-> 0)

•H

4->

:co O

CD Ä <N

• H OS

_j _T» ·*- m • <r · *“ o Ο -H X x s*: tn

^ U «Λ CD

ZD n» (N

_l

ZD

«t 27 94643

Esimerkki 36 1-(2, 3-dideoksi-a-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSB 533) 1-(2, 3-dideoksi-5-0-tert-butyylidifenyylisilyyli-a-D-ribo-furanosyyli-5-(2-tienyyli)urasiilia (0,15 g) liuotettiin tetra-hydrofuraaniin, IM tetrabutyyliammoniumfluoridissa (3 ml) ja sekoitettiin ympäristön lämpötilassa 1 tunnin ajan. Liuotin haihdutettiin ja tuote puhdistettiin preparatiivisella ohutker-roskromatografisella erotuksella (eilika - 1 mm, etyyliasetaatti: metanoli 9:1), jolloin saatiin l-(2,3-dideoksi-a-D-ribo-furanosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiilia. TLC (silika, etyyliasetaatti: metanoli 9:1) R*: 0,54.

Esimerkki 37 1-(2, 3-dideoksi-B-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSB 534)

Esimerkissä lähdettiin 1-(2,3-dideoksi-5-0-tert-butyylidife-nyylisilyyli-B-D-ribofuranosyyli-5-(2-tienyyli)urasiilista (0, 35 g) ja siinä käytettiin samoja, esimerkissä 36 vastaavan α-anomeerin yhteydessä kuvattuja reaktio-olosuhteita. TLC (silika, etyyliasetaatti: metanoli, 9:1) R* 0,59.

. Lähtömateriaalit 1-(2,3-dideoksi-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tie-nyyliJurasiilin a- ja β-anomeereja (esimerkit 36 ja 37, vastaavasti) varten valmistettiin seuraavilla peräkkäisillä reaktioilla a-e.

a) S-^-tert-butyylidifenyylisilyloksimetyyli-T-butyrolaktoni . (VSB 526) S-(+)-fr-trityloksimetyyli-f-butyrolaktonia (25 g) sekoitettiin 80 % etikkahappoon (vesiliuos, 400 ml) ja sekoitettiin 70-90 * C: ssa 2 tuntia. Liuos haihdutettiin vakuumissa ja jäännös käsiteltiin kromatografisesti silikakolonni11a, jota eluoitiin • · 28 94643 etyyliasetaatin ja heksaanin 1: 2-seoksella, jolloin saatiin S-i-hydroksimetyyli-tf-butyrolaktonia (VSB 525) öljynä (7,24 g, 90 %). Tämä tuote liuotettiin kuivaan dimetyyliformamidiin (600 ml), siihen lisättiin imidatsolia (10,6 g) ja sitten tert. -butyylidifenyylikloorisilaania (25 ml, 25,7 g), ja liuosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa 4 tuntia ja sitten 60 'C:ssa vielä tunnin ajan. Liuotin haihdutettiin vakuu-missa, jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin, liuos uutettiin vedellä ja suolaliuoksella, kuivattiin (MgSO*) ja sitten liuotin haihdutettiin vakuumissa. Jäännös puhdistettiin kromato-grafisesti silikakolonnissa (etyyliasetaatti: heksaani 1:4), jolloin saatiin S-tf-tert-butyylidifenyylisilyloksimetyyli-tf-butyrolaktonia (16,9 g, 77 %), sp. 76, 5-77 * C.

b) 2, 3-dideoksi-5-0-tert-butyylidifenyyli-silyyli-D-ribofura-noosi (VSB 527)

Seos, joka sisälsi S-f-tert-butyylidifenyylisilyloksimetyyli-tf-butyrolaktonia (17,1. g) kuivassa dietyyli eetterissä (200 ml), jäähdytettiin -78 *C: n lämpötilaan ja sitä sekoitettiin samalla kun siihen lisättiin di-isobutyylialumiinihydridiä heksaanissa (75 ml, 1,1 M) 15-20 minuutin aikana. Sekoittamista jatkettiin tunnin ajan -78 ’ C: ssa, minkä jälkeen lisättiin metanolia (35 ml) ja reaktioliuoksen annettiin palautua huoneen lämpötilaan. Siihen lisättiin natriumkaliumtartraatin .. vesiliuosta (30 %, 150 ml) samalla sekoittaen. Orgaaninen faasi erotettiin ja uutettiin tartraattisuolaliuoksella (4x75 ml). Yhdistetyt vesifaasit uutettiin dietyylieetterillä (4x75 ml). Yhdistetyt orgaaniset liuokset kuivattiin (MgSO*) ja liuotin haihdutettiin, jolloin saatiin 2,3-dideoksi-5-0-tert-butyylidifenyylisilyyli-D-ribofuranoosia (16,3 g) viskoosina . kirkkaana öljynä.

c) l-asetyyli-2, 3-dideoksi-5-0-tert-butyylidifenyylisilyyli-D-ribofuranosidi (VSB 528) * a» 94643

Asetanhydridiä (15 ml) lisättiin pisaroittain jäissä jäähdytettyyn liuokseen, joka sisälsi 2,3-dideoksi-5-0-tert-butyyli-difenyylisilyyli-D-ribofuranoosia (7,58 g) kuivassa pyridii-nissä (25 ml). Sekoittamista jatkettiin huoneen lämpötilassa 14 tunnin ajan, minkä jälkeen reaktioseos kaadettiin jäihin ja uutettiin dietyylieetterillä. Eetteriliuos pestiin vedellä ja sitten natriumvetykarbonaatin kylläisellä vesiliuoksella, vedellä ja suolaliuoksella, minkä jälkeen se kuivattiin (MgSO*). Liuotin haihdutettiin, jolloin saatiin 1-asetyyli-2, 3-dideoksi-5-0-tert-butyylidifenyylisilyyli-D-ribofurano-sidia kellertävänä öljynä (6,90 g, 89 %).

d) l-(2, 3-dideoksi-5-0-tert. -butyylidifenyylisilyyli-a-D-ribo-furanosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSB 530) ja e) l-(2, 3-dideoksi-5-0-tert. -butyylidifenyylisilyyli-8-D-ribo-furanosyyli)-5-(2-tienyyliJurasiili (VSB 529) 5-(2-tienyyli)urasiilia (0,85 g) suspendoitiin heksametyylidi-silatsaaniin (30 ml) ja klooritrimetyylisilaaniin (0,5 ml) ja kuumennettiin 90 *C:ssa yön yli siten, että läsnä oli pieni määrä ammoniumsulfaattia. Liuotin haihdutettiin vakuumissa ja jäännöksenä saatu bis-trimetyylisilyloitunut 5-(2-tienyyliJurasiili liuotettiin kuivaan asetonitriiliin (10 ml) yhdessä 1-asetyyli-2,3-dideoksi-5-0-tert-butyylidifenyylisilyyli-D-ribofuranosidin (1,75 g) kanssa. Liuos jäähdytettiin -35 * C: n lämpötilaan ja siihen lisättiin pisaroittain yhdistettä SnCl« (1,14 g, 0,51 ml) kuivassa asetonitriilissä (5 ml). Reaktio-lämpötila nostettiin -15 *C: hen ja siihen lisättiin ylimäärä ammoniaa metanolissa. Liuoksen annettiin palautua huoneen lämpötilaan, liuotin haihdutettiin vakuumissa, jäännös uutettiin etyyliasetaatilla, suodatettiin, liuotin haihdutettiin uudestaan vakuumissa ja jäännös käsiteltiin kromatografisesti silikakolonnilla, jota eluoitiin etyyliasetaatin ja heksaanin 1: 9-seoksella, jolloin saatiin 1-(2, 3-dideoksi-5-0-tert.-butyy-lidifenyylisilyyli-D-ribofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiilin a- ja β-anomeereja.

30 94643 α-anomeeri; 0, 18 g TLC (silika, etyyliasetaatti: heksaani 1:1) R«: 0,42 13C NMR (CDC1 s) δ: 26,20 (C3/ ); 26, 98 (CHa); 32,7 (C2' ); 65,80 (C5' ); 81,68 (C4'); 86, 87 (Cl'); 109, 78 (C5); 125, 40, 126, 93, 127, 2, 133, 2 (tienyyli); 127, 76, 127, 88, 129, 98, 135,64 (fe- nyyli); 133,6 (C6); 149,67 (C2); 162 (C4).

β-anomeeri: 0, 38 g TLC (silika, etyyliasetaatti: heksaani 1:1) Re: 0,60.

13C NMR (CDC1 a) δ: 26 (C3' ); 27 (CHa); 33 (C2' ); 66 (C5' ); 82 (C4' ); 88,5 (Cl'); 125, 127, 133 (tienyyli); 128, 130, 136 (fe- nyyli); 134 (C6).

Esimerkki 38 1-(2, 5, 6-trideoksi-a-D-ribo-heksofuranosyyli-6-fosfonihappo)- 5- (2-tienyyliJurasiili (VSB 823) 1-(2, 5, 6-trideoksi-6-dimetyylifosfono-a-D-ribo-heksofurano-syyli)-5-(2-tienyyli)urasiilia (214 mg) kuumennettiin palautus-jäähdyttäen heksametyylidisilatsäänissä (5 ml) ja asetonitrii-lissä noin 15 minuuttia tai niin kauan, kunnes kaikki materiaali oli liuennut. Liuotin haihdutettiin, siihen lisättiin bromi trimetyylisilaania (0,2 ml) asetonitriilissä (5 ml) ja liuosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa 3 tunnin ajan. Ammoniakin vesiliuosta (25 %, 5 ml) lisättiin, liuotin haihdutettiin ja jäännös liuotettiin veden ja dimetyylisuifoksidin seokseen (noin 1 ml). Suodattamisen jälkeen lisättiin trifluo-rietikkahappoa (10 pisaraa) ja asetonia (5 ml), sakka otettiin talteen ja pestiin (dekantoiden) asetonilla (3x5 ml), jolloin saatiin l-(2, 5, 6-trideoksi-a-D-ribo-heksofuranosyyli-6-fosfoni-happo)-5-(2-tienyyli)urasiilia. TLC (polyetyleeni-imiini, Macherey-Nagel, 0,2 M LiCl, molybdaatti-sumutusreagenssi) R*: 0, 15.

3i - 94643

Esimerkki 39 1-(2, 5, 6-trideoksi-3-D-ribo-heksofuranosyyli-6-fosfonihappo)- 5- (2-tienyyli)urasiili (VSB 822) Tässä esimerkissä lähdettiin 1-(2,5,6-trideoksi-6-dimetyylifos-fono-3-D-ribo-heksofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiilista (170 mg) ja siinä käytettiin samoja, vastaavan α-anomeerin (esimerkki 38) yhteydessä kuvattuja reaktio-olosuhteita, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (40 mg).

TLC (polyetyleeni-imiini, Macherey-Nagel, 0,2 M LiCl, molyb-daatti-sumutusreagenssi) R*: 0,15.

13C NMR (DMS0-d6) 6: 22, 70, 25,45 (C5'); 26, 96 (C6' ); 39,86 (C2' ); 72,06 (C3'); 85, 75 (Cl'); 88,64, 88, 98 (C4' ); 108,10 (C 5); 122,99, 126, 126, 83, 134,55 (tienyyli); 138 (C6); 149,82 (C2 ); 161,62 (C4).

Lähtömateriaalit l-(2,5, 6-trideoksi-D-ribo-heksofuranosyyli- 6- fosfonihappo)-5-(2-tienyyli)urasiilin a- ja β-anomeereja (vastaavasti esimerkit 38 ja 39) varten valmistettiin seuraa-villa peräkkäisillä reaktioilla a-h.

a) Metyyli-2-deoksi-3-O-p-toluoyyli-5-O-tert. -butyylidifenyy-lisilyyli-D-ribofuranosidi

Imidatsolia (18,9 g) ja tert.-butyylidifenyyli-kloorisilaania (37,7 g) lisättiin metyyli-2-deoksiribofuranosidiin (20,3 g), joka oli liuotettu dimetyyliformamidiin (150 ml), ja tätä liuosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa yön yli. Ohutker-roskromatografia (TLC, silika, etyyliasetaatti: heksaani 1:4) osoitti reaktiotuotteeksi metyyli-2-deoksi-5-0-tert. -butyyli-difenyylisilyyli-D-ribofuranosidin, onka R* oli 0,2. Liuotin haihdutettiin vakuumissa, jäännös liuotettiin dietyylieette-riin, pestiin vedellä (4x50 ml), kuivattiin (MgSO*) ja liuotin haihdutettiin, jolloin saatiin jäännös (47,1 g). Jäännös liuotettiin pyridiiniin (200 ml), siihen lisättiin p-toluoyyli-kloridia (21, 18 g) ja liuosta sekoitettiin ympäristön lämpöti- 32 - 94643 lassa noin 1 tunnin ajan, minkä jälkeen liuotin haihdutettiin vakuumissa, jäännös liuotettiin dietyylieetteriin ja pestiin vedellä. Liuos kuivattiin (MgSCU) ja liuotin haihdutettiin vakuumissa, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (50 g).

TLC (silika, etyyliasetaatti: heksaani 1:4) R* 0,5.

13C NMR (CDC1 s) δ: 21,77 (CHa, p-tol. ); 26, 73, 26, 90 (CHa, tert. -but. ); 39,41 (C2); 55,41 (OCHa); 65, 02 (C5); 75, 85 (C3); 84, 29 (C4); 105, 77 (Cl); 127, 78, 128, 34, 129, 17, 129, 60, 129, 77, 134, 96, 135, 73 (C, fenyyli).

b) Metyyli-2-deoksi-3-0-p-toluoyyli-D-ribofuranosidi (VSB 818)

Metyyli-2-deoksi-3-0-p-toluoyyli-5-0-tert. -butyylidifenyylisi-lyyli-D-ribofuranosidia (50 g) liuotettiin liuokseen, joka sisälsi 1 M tetrabutyyliammoniumfluoridia tetrahydrofuraanissa (100 ml). Seokseen lisättiin kuivaa natriumvetykarbonaattia (1 ekvival., 137 mmol) ja sitä sekoitettiin ympäristön lämpöti lassa yön yli, minkä jälkeen liuotin haihdutettiin, jäännös pestiin vedellä ja puhdistettiin kromatografisesti silikako-lonnilla, eluoitiin etyyliasetaatin ja heksaanin 1: 4-seoksel-la, sitten etyyliasetaatilla, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (16,65 g).

TLC (silika, etyyliasetaatti: heksaani, 1:4) R* 0,1.

1SC NMR (CDC1 s): 21,80 (CHa, p-tol. ); 40,14 (C2); 55,68 (OCHa); 64,10 (C5); 75, 97 (C3); 86, 35 (C4); 105, 84 (Cl); 129, 24, 129, 70, 129, 80, 129, 93 (C, fenyyli).

c) Difenyyli-(l-metyyli-2, 5, 6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-D-ribo- heks-5-enofuranos-6-yyli)-fosfonaatti (VSB 818)

Pyridiniumtrifluoriasetaattia (1,89 g) (valmistettu ekvimolaa-risista määristä pyridiiniä ja tri fluorietikkahappoa dietyyli-eetterissä) ja jonkin verran molekyyliseulaa (4 Ä) lisättiin liuokseen, joka sisälsi metyyli-2-deoksi-3-0-p-toluoyylifura-nosidia (5,26 g) dimetyylisulfoksidissa (40 ml). Liuosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa noin 30 minuuttia, minkä »

II

33 - 94643 jälkeen lisättiin disykloheksyylikarbodi-imidiä (12,2 g) ja sekoittamista jatkettiin 60 1 C: ssa 3 tunnin ajan. TLC (silika, etyyliasetaatti: heksaani 1:4) osoitti positiivisen reaktion dinitrofenyylihydratsiinia ja rikkihappoa sisältävän ruiskutuksen jälkeen, R1-arvolla 0,1. (Metanolia (20 ml) lisättiin ja sekoittamista jatkettiin 60 ‘ C: ssa toisen tunnin ajan, minkä jälkeen metanoli haihdutettiin vakuumissa, liuotin suodatettiin, siihen lisättiin difenyyli[(trifenyylifosforianyli-deeni )metyyli ] fosfonaattia [9 g; G. H. Jones, E. K. Hamamura, J. Moffat, Tetraherdon Lett. , (1968), 5371; J. A. Montgomery, A. G.

Laseter, K. Hewson, J. Heterocyclic Chem. , 11 (1974), 211] ja liuosta sekoitettiin 70 1C:ssa 3 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen lisättiin dietyylieetteriä (200 ml), liuos pestiin vedellä (4x100 ml) ja eetteriliuos haihdutettiin kuiviin. Jäännös puhdistettiin kromatografisesti silikakolonnilla (500 g), jota eluoitiin etyyliasetaatin ja heksaanin 1: 4-seoksella, jolloin saatiin 4,4 g difenyyli-(l-metyyli-2, 5, 6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-D-ribo-heks-5-enofuranos-6-yyli)-fosfonaattia.

13C NMR (CDC13) 6: 21,70 (CHa, p-tol); 37, 85 (C2); 56,00 (OCHa); 77, 45 (C3); 83, 78, 84, 24 (C4); 106, 52 (Cl); 115,33, 119,12 (C5); 152, 40, 152, 52 (C6); 165, 97 (CO).

d) Difenyyli-(l-metyyli-2,5, 6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-D-ribo-heksofuranos-6-yyli)-fosfonaatti (VSB 819)

Difenyyli-(l-metyyli-2, 5, 6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-D-ribo-heks-5-enofuranos-6-yyli)-fosfonaattia (4,46 g) hydrattiin kuivassa tetrahydrofuraanissa 1 baarin paineesa 30 minuutin ajan käyttäen Pd/C-katalyyttiä (5 %). Reaktioseos suodatettiin seliittikerroksen läpi, liuotin haihdutettiin ja jäännös puhdistettiin kromatografisesti silikalla, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (3,72 g).

13 C NMR (CDC13) 6: 21,53 (CHa, p-tol. ); 21, 21, 24, 06 (C5); 27, 68 (C6); 38, 95 (C2); 55, 27 (OCHa); 77, 52 (C3); 83, 68, 84, 04 (C4); 105, 50 (Cl); 166, 02 (CO).

· · 34 94643 e) 1-(2, 5, 6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-6-difenyylifosfono-a-D-ribo-heksofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSB 826) f) 1-(2, 5, 6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-6-difenyylifosfono-B-D-ribo-heksofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSB 820)

Seosta, joka sisälsi 5-(2-tienyyli)urasiilia (0,5 g) kuivassa asetonitriilissä (15 ml), heksametyylidisilatsaanissa (5 ml) ja klooritrimetyylisilaanissa (0,5 ml), kuumennettiin palautus j äähdyttäen noin 30 minuuttia, minkä jälkeen liuottimet haihdutettiin, jolloin saatiin 2,4-bis-trimetyylisilyloitunut-ta 5-(2-tienyyli)urasiilia. Kuivaa asetonia lisättiin, sitten difenyyli-(l-metyyli-2,5,6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-D-ribo-heksofuranos-6-yyli)-fosfonaattia (VSB 819, 1,65 g) kuivassa asetonitriilissä (10 ml) ja lopuksi tert.-butyyli-dimetyyli-silyylitri flaattia (0,6 ml) samalla voimakkaasti sekoittaen, ja sitten liuosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa noin 1,5 tuntia, minkä jälkeen siihen lisättiin ammoniakin väkevää vesiliuosta (4 ml). Liuotin haihdutettiin vakuumissa ja jäännös puhdistettiin kromatografisesti silikakolonnilla (100 g), jota eluoitiin etyyliasetaatin ja heksaanin 1: 1-seoksella, jolloin saatiin 1-(2,5,6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-6-difenyyli-fos fono-D-ribo-heksofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiilin a-anomeeria (0,56 g) ja B-anomeeria (0,40 g).

TLC (silika, etyyliasetaatti: heksaani 1:1) R*: a 0,15; B 0,20. 13C NMR (CDC1 s) 6, a-anomeeri: 20,12 (CHs, p-tol. ); 19,68, 22,53 (C5; ); 25, 40, 25, 47 (C6'); 36,81 (C2'); 76, 50 (C3' ) ; 85, 84, 86, 16 (C4' ); 86, 35 (Cl'); 108, 22 (C5); 122, 89, 124, 23, 125,49 (tienyyli); 134,03 (C6).

B-anomeeri: 21,80 (CH3, p-tol.); 21, 21, 24, 08 (C5'); 27,08 (C6; ); 37, 27 (C2' ); 76,48 (C3'); 84, 12, 84, 48 (C4' ); 85,70 (Cl'); 110,75 (C5); 124, 76, 125, 62, 127, 17 (tienyyli); 133,86 (C6).

g) 1 —(2, 5, 6-trideoksi-6-dimetyylifosfono-a-D-ribo-heksofurano-syyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSB 825) « 35 - 94643 1-(2, 5, 6-trideoksi-3-0-p-toluoyyli-6-difenyylifosfono-a-D-ribo-heksofuranosyyli)-5-(2-tienyyli)urasiilia (444 mg) liuotettiin liuokseen, joka sisälsi 0,5 M natriummetoksidia meta-nolissa (20 ml), ja sekoitettiin ympäristön lämpötilassa 3 tunnin ajan. Liuos neutraloitiin Dowex 50Wx8 (pyridinium1) -hartsilla, suodatettiin ja liuotin haihdutettiin. Silika ja dietyylieetterin ja heksaanin seosta lisättiin, liuotin dekan-toitiin ja jäännöstä hierottiin uudestaan eetterin ja heksaanin seoksella (4x). Lopuksi silika eluoitiin metanolin ja tet-rahydrofuraanin 1: 1-seoksella ja liuotin haihdutettiin vakuu-missa, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (234 mg).

13C NMR (CDsOD)6: 18, 95, 21, 80 (C5'); 25, 98, 26, 08 (C6'); 39,75 (C2' ); 52, 49 (2 POCHs); 73, 32 (C3'); 86, 28 (Cl'); 88, 25, 88, 57 (C4/ ); 109,29 (C5); 123, 79; 125, 10, 126, 59, 133, 88 (tie-nyyli); 136,59 (C6); 149, 92 (C2); 161,91 (C4).

h) l-(2, 5,6-trideoksi-6-dimetyylifosfono-8-D-ribo-heksofurano-syyli)-5-(2-tienyyli)urasiili (VSB 824) Tässä esimerkissä lähdettiin 1-(2, 5, 6-trideoksi-3-0-p-toluo-yyli-6-difenyylifosfono-8-D-ribo-heksofuranosyyli)-5-(2-tienyyli ) urasiilista (326 mg) ja siinä käytettiin olennaisesti samoja, α-anomeerin yhteydessä kuvattuja olosuhteita, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä. Tämän β-anomeerin jatkokäsittelyssä ei käytetty silikaa, vaan sen sijaan raakatuote liuotettiin dietyylieetteriin ja tuote seostettiin heksaania lisäämällä (190 mg).

13C NMR (CDC1 s-DMSO-d6) 6: 18, 90, 21, 75 (C5'); 25, 98, 26, 08 (C6' ); 39,43 (C2'); 52,08 (2 POCHs); 73, 05 (C3'); 85, 38, 85, 45, 85, 80 (Cl', C4'); 109, 78 (C5); 123,86, 125, 13, 126,52, 133,13 (tienyyli); 134, 57 (C6); 149, 38 (C2); 162 (C4).

Keksinnön erään muun piirteen muodostavat esiasteina toimivat 5-substituoituneet pyrimidiiniyhdisteet, joilla on kaava I' : · 36 94643 if %

H

missä radikaalit R1 ja R2 on määritelty seuraavasti: R1 on OH, NHa; R2 on g g g jj: xy. xy. xy .

R6 0. 0 . 0'·, .

R6 0-,·. £$ . Ό"' . Ö .

-O. JO JQ$ Ό3' ' < ,

i ijö-. X03‘ W‘ W

-ef $ missä X on O, S, N-R7, Se;

Re on H, suora- tai haaraketjuinen Ci-Cio-alkyyli, F, Cl, Br, I, X-R7, -CH=CH-R7, -C-C-R7, COaR7, CHaX-R7; R7 on H, suora- tai haaraketjuinen Ci-Cs-alkyyli, fenyyli.

37 - 94643

Kaavan 1' mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa seuravalla yleisellä menetelmällä: 2, 4-dialkoksi-5-halogeenipyrimidiiniyhdiste voidaan saattaa reagoimaan heterosyklin booripitoisen happojohdannaisen tai trialkyylistannyylijohdannaisen kanssa; vaihtoehtoisesti 2,4-dialkoksi-5-boorihappo-pyrimidiini tai 2,4-dialkoksi-5-tri-alkyylistannyyli-pyrimidiini voidaan saattaa reagoimaan heterosyklin halogeenijohdannaisen kanssa. Kaikissa tapauksissa reaktion katalyyttinä käytetään palladiumkompleksia ja se toteutetaan orgaanisessa liuottimessa, kuten esimerkiksi tet-rahydrofuraanissa tai 1,2-dimetoksietaanissa, alueella -20 100 * C olevassa lämpötilassa, tai palautusjäähdyttäen sellai sen ajanjakson ajan, jonka pituus on 5 minuutista 2 vuorokauteen. Sen jälkeen, kun tämä kondensaatioreaktio on päättynyt ja kun reaktioseos on jatkokäsitelty, tämän pyrimidiiniyhdisteen 2, 4-diaikoksiryhmät hydrolysoidaan happamalla hydrolyy-sillä tunnettujen menetelmien mukaisesti.

Tällainen 5-substituoitunut urasiiliemäs tai 5-eubstituoitunut uridiinianalogi voidaan muuntaa 5-substituoituneeksi sytosii-niemäkseksi tai sytidiinianalogiksi tavanomaisilla menetelmillä, joiden periaatteet on kuvattu esimerkiksi julkaisussa W. L. Sung, J. Chem. Soc. Chem. Commun. , 1981, sivu 1089, sekä J. Organic Chemistry. 1982, voi. 47, sivut 3623-3628; eekä P. Herdewijn et ai. , J. Medicinal Chemistry, 1985, voi. 28, sivut 550-555.

Seuraavat esimerkit havainnollistavat edelleen keksinnön mukaisia esiasteyhdisteitä.

Esimerkki 40 5-(5' -kloori-2' -tienyyli )urasiili 250 ml: n pulloon laitettiin 3,41 g (0,010 mol) 2,4-di-tert-butoksi-5-(5'-kloori-2-'-tienyyli)pyrimidiiniä, 60 ml metano-. lia ja 60 ml 4M kloorivetyhappoa ja reaktioseosta sekoitettiin 38 9 4 6 4 3 huoneen lämpötilassa 30 minuuttia. Saostuneet kiteet otettiin talteen suodattamalla, pestiin metanolilla ja kuivattiin, jolloin otsikon mukaista yhdistettä saatiin lähes kvantitatiivisena saantona, sp. 300 ' C.

AIkuai neanalyys i:

Todettu: C 42,1; H 2,20; N 12,25; S 14,2 Laskettu yhdisteelle CaHsClNzOaS (228, 6): C 42, 02; H 2,20; N 12,25; S 14,02.

Lähtöaineena käytetty 2, 4-di-tert. butoksi-5-(5'-kloori-2' -tie-nyyli)pyrimidiini valmistettiin seuraavasti: 100 ml: n pulloon, joka oli varustettu lauhduttimella, magneet-tisekoittimella ja typen sisäänmenolla, laitettiin 1,65 g (0,010 mol) 2-bromi-5-klooritiofeenia, 0,3 mmol tetrakis(tri-fenyylifosfiini)-palladiumia(0) ja 50 ml 1, 2-dimetoksietaania. 10 minuuttia kestäneen sekoittamisen jälkeen lisättiin 2,95 g (0,011 mol) 2, 4-di-tert. but oksi-5-pyri mi di ini boori happoa ja välittömästi sen jälkeen 20 ml IM natriumkarbonaattiliuosta. Reaktioseosta palautusjäähdytettiin 4 tuntia samalla voimakkaasti sekoittaen typpi-ilmakehässä. Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneen lämpötilaan, minkä jälkeen katalyyttijäämät erotettiin suodattamalla, orgaaninen liuotin haihdutettiin alennetussa paineessa ja jäännös laimennettiin vedellä ja uutettiin kolmella annoksella eetteriä. Yhdistetyt eetteri faa-*’ sit pestiin vedellä, kylläisellä natriumkloridiliuoksella ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Liuotin haihdutettiin ja jäännös puhdistettiin pikakromatografisesti silikageelillä, jolloin saatiin 2,6 g (76 %) 2, 4-ditert. butoksi-5-(5'-kloo-ri-2'-tienyyli Jpyrimidiiniä, sp. 82, 0-83, 5 * C.

Alkuaineanalyysi:

Todettu: C 56, 4; H 6, 24; N 8, 16; S 9, 52 Laskettu yhdisteelle CieHaiClNzOzS (340,9): C 56,37; H 6,21; N 8,22; S 9,41.

«

II

94643

Esimerkki 41 5 — (3' -furyyli)urasiili 100 ml: n pulloon laitettiin 1,45 g (5,0 mmol) 2, 4-di-tert. -butoksi-5-(3' -furyyli) pyrimidiiniä liuotettuna 25 ml: aan meta-nolia ja 25 ml: aan 5M kloorivetyhappoa, ja seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 30 minuuttia. Saostuneet kiteet otettiin talteen suodattamalla, pestiin metanolilla ja kuivattiin, jolloin otsikon mukaista yhdistettä saatiin lähes kvantitatiivisena saantona, tämän yhdisteen sulaessa yli 250 ' C: n lämpötilassa samalla hajoten.

Aikuai neanalyys i:

Todettu: C 54,1; H 3,34; N 15,5; O 27,2 Laskettu yhdisteelle CeHeNaOs (178,1): C 53,9; H 3,39; N 15,7; O 26,9.

Lähtömateriaalina käytetty 2, 4-di-tert. butoksi-5-(3'-furyyli-pyrimidiini valmistettiin seuraavasti: 250 ml: n pulloon, joka oli varustettu lauhduttimella, magneet-tisekoittimella ja typen eisäänmenolla, laitettiin 7,3 g (0, 024 mol) 5-bromi-2, 4-di-tert. butoksipyrimidiiniä, 0,75 mmol tetrakis(trifenyylifosfiini)-palladiumia(0) ja 80 ml 1, 2-dime-toksietaania. 10 minuuttia kestäneen sekoittamisen jälkeen lisättiin 3,0 g (0,027 mol) 3-furaaniboorihappoa ja välittömästi sen jälkeen 60 ml IM natriumkarbonaattiliuosta. Reaktioseos-ta palautusjäähdytettiin 4 tuntia samalla voimakkaasti sekoittaen typpi-ilmakehässä. Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneen lämpötilaan, minkä jälkeen katalyyttijäämät erotettiin suodattamalla, orgaaninen liuotin haihdutettiin alennetussa paineessa ja jäännös laimennettiin vedellä ja uutettiin kolmella, 50 ml: n suuruisella annoksella eetteriä. Yhdistetyt eetteri faasit pestiin vedellä, kylläisellä natriumkloridiliuoksella ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Eetteri haihdutettiin ja jäännös puhdistettiin pikakromatografisesti käyttäen eluentti-na heksaanin ja etyyliasetaatin 4: 1-seosta, jolloin saatiin 4o 94643 4, 1 g (59 %) otsikon mukaista yhdistettä öljynä. Alkuaineanalyysi:

Todettu: C 66,5; H 7,68; N 9,64; O 17,0.

Laskettu yhdisteelle CxeHaaNaOa (290,4): C 66,2; H 7,64; N 9,65; O 16,5.

Esimerkki 42 5-(2' -(N-metyyli)pyrrolyyli]urasiili

Seosta, joka sisälsi 3,0 g (9,9 mmol) 2, 4-di-tert. butoksi- 5-[2'-(N-metyyli)-pyrrolyyli]-pyrimidiiniä, 40 ml metanolia ja 40 ml 5M kloorivetyhappoa, sekoitettiin 30 minuuttia. Saostuneet kiteet otettiin talteen suodattamalla, pestiin metanolil-la ja vedellä ja kuivattiin, jolloin saatiin 1, 5 g (79 %) otsikon mukaista yhdistettä, joka suli yli 250 *C: n lämpötilassa samalla hajoten.

AIkuai neanalyys i:

Todettu: C 56,0; H 4,70; N 22,00 Laskettu yhdisteelle CeHeNsOa (191,2): C 56, 5; H 4, 47; N 22, 0.

Lähtömateriaalina käytetty 2, 4-di-tert. butoksi-5-[2'-(N-metyyli )pyrrolyyli Jpyrimidiini valmistettiin seuraavasti: 250 ml: n pulloon, joka oli varustettu lauhduttimella, magneet-tisekoittimella ja typen sisäänmenolla, laitettiin 9, 0 g (29,7 mmol) 2, 4-di-tert. butoksi-5-bromipyrimidiiniä, 1,05 g (1,50 mmol) yhdistettä PdCla(P(CeHs)3]a ja 8,0 g (32,7 mmol) N-metyyli-2-trimetyylistannyylipyrrolia 80 ml: ssa vedetöntä tetrahydrofuraania, ja seosta palautusjäähdytettiin 20 tuntia. Reaktioseoksen jäähdyttämisen jälkeen se laimennettiin 200 ml: 11a eetteriä ja pestiin kertaalleen 50 ml: 11a vettä. Magnesiumsulfaatilla kuivaamisen ja liuottimen haihduttamisen jälkeen yhdiste puhdistettiin kromatografisesti tuotteella "Sili-cagel 60" ja käyttäen eluenttina pentaanin ja eeterin 9: 1-seosta, jolloin saatiin 3, 5 g (39 %) otsikon mukaista yhdistettä, sp. 113-114 *C.

>1 4i 94643

Alkuaineanalyysi:

Todettu: C 67,0; H 8,37; N 13, 7 Laskettu yhdisteelle Ci-rHasNsOa (303, 4): C 67, 3; H 8, 30; N 13, 8.

Taulukossa 5 on esitetty eräitä, analogisesti esimerkissä 40 kuvatulla tavalla 2,4-di-tert. butoksi-5-pyrimidiiniboorihapos-ta ja bromilla substituohtuneesta heterosyklisestä yhdisteestä saatuja yhdisteitä. Niiden tunnusomaiset piirteet on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 5

Esimerkkejä 5-R2-urasiiliyhdisteistä

Esi- Välituote1 5-R2-urasiili merkki_Rf_saanto, % sp. , 1 C_ saanto 40 2-(5-kloori)tienyyli 76 82-83,5 86 43 2-(5-metyyliJtienyyli 50 65-68 93 44 2-(5-heksyyliJtienyyli 52 öljy 90 45 2-furyyli 49 87-88 100 46 2-tiatsolyyli 49 102-103 100 47 5-tiatsolyyli 62 68-69 100 48 2-pyridyyli 60 128-129 100 49 3-pyridyyli 69 88-89 100 50 4-pyridyyli 70 92-93 100 51 2-metoksifenyyli 35 90-91,5 90 52 3-metoksifenyyli 65 93-94 90 53 4-metoksifenyyli 41 92-94 90 54 2, 5-dimetoksifenyyli 47 91-93 100 66 2-trans-tiofteeni 57 108-110 67 2-cis-tiofteeni 60 108-110 68 3-trans-tiofteeni 55 105-107 69 3-cis-tiofteeni 27 88-90 • · 2, 4-di-tert. butoksi-5-(R2)-pyrimidiini « 94643

CO

S ·» cn J* <N Γ-* 5 *

g. υ fM

03 c -8 •h i r» (U U vd

-u O

CO ~ • H ^ Ό >s ^ 3 ^ <0 ,H x m vo o ·· •h U r* r~ r- ^ tn o · · . _

£ m m m S

3 tn <υ c . ^ <υ ro ^ "5 X uo ° 'S3 u c c c4 a> 3 Tl 4J £

ί nvor'omvnin'S

3 - rnr»i~-<N»-r^co<D

-U o III li....... *i X ΟΟΓ-'ΟΟΓ'Γ-'ΤνΟ " o g _o <u tn 5 • - cm co co ro vd o tr> i i i \o r~- tn σ» m σ\ <n σ\ i c ^ X · · I...... 0) to r^r^r>r^oovof^\D ti tn 5 tn ^ SO ^

Ό - ΓΟτ-ΓΟΓ'ίΝΟ'Ο© OVD m S

< rr rnr~r^inovn«Nr» n ta co t S 1 ........I..J. £ s; Γ^νονονο(^·οο®οο r- vd vd 2 o ω ► o e eo o. - ro <n tt ro p* r* ro tt ho cl ro orMtNoo vo ro o over» ° '— X »···!! ·1·· |·· o r^r-'p'vo eo oo r~ vo vo cm MB ^ >S ^

ti - *“ (N P ro CO

»N r- ^ P f V ·ϊ • H X »11*1·· · · I Ό tn 9t ov co f*· r*· - ^ "o> 60 tn r^roro»— uorMcrrorocoinrocri h vd oeooorMtneN^Tf-^rrovovnro ® H X ............ h ^ eor^tMr^eoooeoeoeor»r»r>p* h H § e oooot-TTcovDr' n m r

aj x NtNPvopinvom o cv SS

—£ 2 «··«««·· « ·, OC. r-r— ^-OOr-O ;t0 X Iflnfrrr-frrrN^r ti z · · · 'S3 _ »— <τ»σ»ονηνοοσ»οΓ^»— σνΓ' ^ X 1— rOTTOOuOOvvDO»-’— — *- -* 2 ........ · >> <N«— «— *- ^

° CO

^ -H

5 E ^

3 'H

< tn oroTTLnvOP'eocvo'-fNro^r — >— uj Ό-^-Ό-τΓτΓΤΓ^Γ^ΓΐηυονΓΐιηιη hj 94643

Biologiset kokeet Koe I

Kaavan I mukaisten yhdisteiden vaikutus H9-soluissa oleviin HI -viruksiin

Materiaalit ja menetelmät: H9-solujen HIV-infektio H9-solut, 10s solua/kuoppa 24-kuoppaisena levyllä, suspen-doituina 2 ml: aan RPMI-alustaa, joka sisälsi 10 % sikiövasikan seerumia, 100 ug/ml penisilliiniä, 10 μ9/ιη1 streptomysiinisul-faattia ja 2 ug/ml polybreenia, saatettiin kosketukseen HI-viruksen (HTLV-IIIB) sekä testattavien yhdisteiden erilaisten pitoisuuksien kanssa. Levyjä inkuboitiin 37 *C: n lämpötilassa 5 % COa: ssa 6-7 vuorokauden ajan. Sitten kunkin kuopan sisältö homogenoitiin pipetillä ja siirrettiin sentrifugiputkeen. Sen jälkeen, kun putkia oli sentrifugoitu 10 minuuttia nopeudella 1500 rpm, supernatantti poistettin ja solukasauma analysoitiin kiinnittämällä se metanolissa lasilevyille. Ihmisen HIV-posi-tiivista seerumia, joka oli laimennettu 1: 80 tai 1: 160, lisättiin ja inkuboitiin 30 minuuttia 37 *C. Levy pestiin sitten fosfaatilla puskuroidulla suolaliuoksella (PBS), joka sisälsi Ca2-- ja Mg2~-ioneja. Lampaan anti-ihminen-konjugaattia (FITC) lisättiin ja uuden inkuboinnin jälkeen levy pestiin uudestaan PBS-liuoksella. Kontrastivärjäys toteutettiin Evans-6inisellä, ja kuivaamisen jälkeen HIV-antigeeniä sisältävien solujen esiintymistiheys määritettiin mikroskoopilla. Kokeen tulokset on esitetty taulukossa 7.

Taulukko 7

Pitoisuus (μΜ), joka inhiboi 50-prosenttisesti (ICso) ihmisen immuunikatoviruksen monistumisen soluviljelmässä 44 9 4 6 4 3 1-(2' -deoksi-a/0-D-ribofuranosyyli)-5-R2-urasiili

α/β_Rf_Koodi_ICso M

a 2-tienyyli VSA 134 0,05-10 a 2-selenienyyli VSA 188 2-20 a 3-selenienyyli VSA 996 3-100 a 2-furyyli VSB 007 <10 a 2-(5-metyylitienyyli) VSB 515 10->10 β 3-selenienyyli VSA 992 5->10 β 2-tienyyli VSA 189 10->10 β 2-furyyli VSB 008 10->10

Taulukosta 7 nähdään, että testatut yhdisteet inhiboivat tehokkaasti HI-viruksen monistumista.

Koe II

Solutoksisuus H9-soluja, 2xl07 solua/levy, inkuboitiin RPMI-1640-alustässä, joka sisälsi 10 % sikiövasikan seerumia, 70 mg/1 penisillii niä, 100 mg/1 streptomysiiniä ja 10 mM HEPES-puskuria, joko ilman testattavia yhdisteitä tai niiden läsnäollessa. Solujen lukumäärä levyä kohden määritettiin 48 tunnin kuluttua. Sitten solut, joita inkuboitiin ilman testattavia yhdisteitä, kävivät läpi kaksi solujakautumissykliä.

F5000-soluja, jotka ovat ihmisalkion soluja, 1x10s solua/levy, * inkuboitiin Eagle: n olennaisessa vähimmäisalustassa, johon oli lisätty täydennökseksi Earle: n suoloja, epäolennaisia aminohappoja, 10 % sikiövasikan seerumia, 10 mM HEPES-puskuria, 70 mg/1 penisilliiniä ja 100 mg/1 streptomysiiniä, joko ilman testattavia yhdisteitä tai niiden puuttuessa. Solujen lukumäärä levyllä määritettiin 48 tunnin kuluttua. Solut, joita inku- » m 45 94643 boitiin ilman testattavia yhdisteitä, kävivät läpi yhden solu-jakautumissyklin. Tulokset on esitetty solujen lisääntymisen prosentuaalisena inhihoitumisena, kun yhdisteen pitoisuus on 100 μΜ tai 250 μΜ. Tulokset on esitetty taulukossa 8.

Taulukko 8

Solutoksisuus H9- ja F5000-soluissa 1-(2' -deoksi-a/0-D-ribofuranosyyli)-5-R2-urasiili

Inhibit! o, % (pitoisuus, μΜ) α/β_Rf_Koodi_H9_F5000 a 2-tienyyli VSA 134 35(250) 0-35(100) a 2-selenienyyli VSA 188 40(200) 15(200) a 3-selenienyyli VSA 996 65(200) 30(200) a 2-furyyli VSB 007 a 2-(5-metyyli)tienyyli VSB 515 β 3-selenienyyli VSA 992 40(200) 0(200) β 2-tienyyli VSA 189 35(200) 10(100) β 2-furyyli VSB 008 0(200)

Taulukosta 8 nähdään, että pitoisuudet, joilla yhdisteet ovat toksisia, ovat suurempia kuin se pitoisuus, joka tarvitaan aiheuttamaan HIV-monistumieen 50 % inhibitio taulukon 7 perusteella.

Koe III

Keksinnön mukaisista yhdisteistä saatujen trifosfaattien kyky inhiboida käänteiskopioijaentsyymejä ja DNA-polymeraaseja 5' -trifosfaatit syntetoitiin olennaisesti kirjallisuudessa kuvatulla tavalla (Yoshikawa, M. , Kato, T. , Takenishi, T. , Bull. Chem. Soc. , (Japani), 42, 3505-3508, 1969; Ludwig, J. , Acta Biochim. Biophys. Acad. Sei. Hung. , 16, 131-133, 1981;

Ruth, J. L. , Cheng, Y. C. , Mol. Pharmacol. , 20, 415, 1981).

HIV-RT saatiin tavalla, joka on kuvattu julkaisussa Hansen, J. , Schulze, T. ja Moelling, K., J. Biol. Chem. , 262, 12393- 94643 12396, 1987, kloonattua HIV-pol-geeniä ilmentävän Escherichia coli-bakteerin viljelmästä. HBV-DNAP saatiin ihmisen seerumista eristetystä viruksesta olennaisesti tavalla, joka on kuvattu julkaisussa Nordenfelt, E., Löfgren, B. , Chattopadhyaya, J. , Oberg, B. , J. Med. Virol. , 22, 231-236 (1987. HSV-2 DNAP-ja soluista saadut DNAPa-preparaatit ja reaktio-olosuhteet on kuvattu julkaisussa Larsson, A., Sundqvist, A., Parnerud, A-M. , 1986, Mol. Pharmacol. , 29, 614-621. HIV-RT: tä käyttävis sä reaktioissa entsyymiä inkuboitiin mallineen (rA)n(dT)ia-ie, inhibiittorin erilaisten pitoisuuksien ja substraatin (dTTP) kanssa tavalla, joka on kuvattu julkaisussa Vrang, L. , Bazin, H. , Remaud, G. , Chattopadhyaya, J. , ja Oberg, B. , Antiviral Res. , 7, 139-145, 1987. Hepatitis B-viruksen entsyymiaktiivi suus määritettiin viruspreparaatilla, joka oli tehty liukoiseksi non-idet P40:llä, sekä mallineella toimineella endogeeni-sella nukleiinihapolla, kuten julkaisussa Nordenfelt et ai. (edellä) on kuvattu.

Taulukko 9

Eräistä keksinnön mukaisista yhdisteistä saatujen trifosfaat-tien pitoisuus (μΜ), joka aiheuttaa entsyymien 50 % inhibition (ICso)

Yhdiste_HIV RT1 HBV DNAPa HSV-2 DNAPa DNAPa* 1-(2-deoksi-3-D-ribo-furanosyyli)-5-(2-tie-nyyli)urasiili- 5'-trifosfaatti 0,015 0, 11 0,06 1,6 1-(2-deoksi-a-D-ribo-furanosyyli)-5-(2-tie-nyyli Jurasiili- 5' -trifosfaatti 2, 0 18,0 11,0 80,0 1 Ihmisen immuunikatoviruksen käänteiskopioijaentsyymi a Hepatitis B-viruksen DNA-polymeraasi 3 Tyyppiä 2 olevan Herpes simplex-viruksen DNA-polymeraasi + DNA-polymeraasi a.

« n

Claims (12)

1. 47 - 94643
2. 1. Menetelmä kaavan I mukaisen farmaseuttisesti vaikuttavan pyrimidiininukleosidiyhdisteen valmistamiseksi R1
3. 1 R2 w' R RJ missä radikaalit R1, R2, R3, R4 ja R5 on määritelty seuraavas ti: R1 on OH tai NH2; R2 on xr‘ . xy*. β-. R6 0. 0 . Qf'.'ti . R6 jO” . Ό" . 6“. / XZT‘ -0" 94643 R3 on H, OH, F; R4 on H, F, OH tai sen esterijäännös; Rs on OH tai sen esterijäännös; 0 0 0 III (ΟΗ2)ΛΡ(ΟΜ)2, (CH2 ) *iP-CH2-P (OM) a, OM missä n on O tai 1 ja M on vety tai farmaseuttisesti hyväksyttävä vastaioni kuten natrium, kalium, ammonium tai alkyyliam-monium; edellyttäen, että i) kun R1 on OH, R3 on H, “R4 on OH ja Rs on OH, OP(OH)a R2 ei ole O -O -X> R6 tai V missä X on N-CH3 ja R* on H XXj ii) kun R1 on OH, R3 on H, R4 on OH, Rs on OH, OP(OH)2 ja ___.R6 0 R2 on —(/ 'y , Re ei ole H, OH, CH3, OCH3, Br para-asemassa tai OCH3 meta-asemassa; kun R2 on —(f ) , missä Re on H, niin R1 ei ole NHa; tai R1, R3, R4 ja RB eivät ole samanaikaisesti kaikki OH; tai R4 ja Rs eivät ole molemmat esterijäännöksiä, kun R3 on H sekä sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistami-* seksi, tunnettu siitä, että tässä menetelmässä 49 - 9 4 6 4 3 A. kaavan I käsittämä glykosidi kondensoidaan pyrimidiinijoh-dannaisen N-l-asemaan ’"'O'· * jv’_. /!t" R1 missä Z on Cl, Br, I, asyylioksi tai aikoksi; B. 2, 2' -anhydronukleosidianalogi hydrolysoidaan vastaavaksi arabinosyyli-pyrimidiini-nukleosidianalogin 0-anomeeriksi R1 R“> Λ -V il___J i | / / ' R2 R2 missä R1" on 0 tai NH; joissa kaavoissa R^-R3 ja n ovat edellä esitettyjen määritelmien mukaisia, ja ne voivat valinnaisesti olla suojattu sopivilla suojaavilla ryhmillä.
4. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että yhdiste on ai f a-anomeerina. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen 2 yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että yhdis 3 te on beeta-anomeerina. 94643
5. 4. Patenttivaatimuksen 2 tai 3 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että hiilihydraattiosalla on arabinofuranosyylikonfiguraatio.
6. 5. Patenttivaatimuksen 2 tai 3 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että hiilihydraattiosalla on ribofuranosyylikonfiguraatio.
7. 6. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että sekä R4 että Rs ovat hydroksi.
8. 7. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että sekä R3 että R4 ovat vety.
9. 8. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että R3 on vety ja R4 on fluori.
10. 9. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että Rs on » ° Ϊ ( tt \ H -<CH2>nPC0K>2. -O-P(OM)2 tai ~0_f J°‘p-(0M)2* OM OMn missä n on 0 tai 1.
11. 10. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että R4 ja/tai Rs on saatu esterijäännöksinä karbok-syylihaposta R®COOH, karbonihaposta Rlo0C00H, karbonihapon kaksoisesteristä R1°C02CH(R11)0C0aH, s ui foni haposta RloSC>20H, karbaamihaposta rioNHCOOH tai fosforihaposta, joissa kaavoissa 94643 R9 on vety, Ci-Ci-7-alkyyli, alkoksialkyyli, aryylialkyyli tai aryyli, R10 on C1-C1τ-alkyyli, aryylialkyyli tai aryyli, R11 on vety tai Ci-Ca-alkyyli, ja mainitut aryyli- ja aryylialkyy-liryhmät voivat olla valinnaisesti substituohtuneita yhdellä tai useammalla alkyyli-, alkoksi-, amino-, nitriili-, sulfon-amidoryhmällä tai yhdellä tai useammalla halogeeniatomilla.
12. 11. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että Ra on 2-tienyyli, 2-selenienyyli, 2-furyyli, 2-tiatsolyyli tai 2-(1-metyyliJpyrrolyyli tai metoksifenyyli. 52 9 4 6 4 3