FI94337C

FI94337C - Menetelmä valmistaa -adrenergisesti salpaavia 3-substituoitu-1-alkyyliamino-2-propanolien labiileja ketonijohdoksia

Info

Publication number: FI94337C
Application number: FI885271A
Authority: FI
Inventors: Nicholas S Bodor
Original assignee: Univ Florida
Priority date: 1987-03-16
Filing date: 1988-11-15
Publication date: 1995-08-25
Also published as: IE880475L; DE3889486T2; KR960008766B1; NO171312B; JPH06122624A; FI885271A0; NO171312C; JPH0518820B2; ZA881226B; EP0283147A1; FI94337B; NO885081D0; JPH01501797A; ES2051831T3; AU1345988A; IE62828B1; DK626588A; EP0283147B1; DE3889486D1; DK626588D0

Description

94337

Menetelmä valmistaa /3-adrenergisesti salpaavia 3-substituoitu-l-alkyyliamino-2-propanolien labiileja ketonijohdoksia Förfarande för framställning av β-adrenergiskt blokerande labila ketonderivat av 3-substituerad-l-alkylamino-2-propa-noler Käsillä olevan keksinnön kohteena on menetelmä valmistaa /3-adrenergisesti salpaavia yhdisteitä, joiden kaava I on NOR1

Il (i)

Ar-0-CH2-C-CH2-NHR

jossa R-j^ on vety tai alkyyli, jossa on 1 - 8 hiiliatomia; R on mahdollisesti substituoitu alkyyli, jossa on 1 - 12 hiiliatomia tai aralkyyli, jossa on 7 - 12 hiiliatomia; ja Ar on syklinen ryhmä, jolloin R ja Ar vastaavat tunnettuja /3-adrenergiinisten salpaajien, Ar-0-CH2-CH0H-CH2NHR, R ja Ar ryhmiä ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditiosuo-lat.

/3-adrenergiinisten salpausaineiden raportoitiin ensimmäisen kerran olevan hyödyllisiä viherkaihin terapeuttisessa hoidossa 1967 (Phillips et ai, Brit. J. Ophthal, 1967, 51, 222). 1978 : hyväksyttiin markkinoille timololi, ja siitä lähtien tästä lääkkeestä on tullut hyvin suosittu silmälääkäreiden keskuudessa tehokkaana viherkaihin vastaisena aineena. Viime aikoina on kuitenkin raportoitu suuri määrä timololin paikallisesta silmään laittamisesta johtuvia vakavia kardiovaskulaarisia, respiratorisia, keskushermostollisia ja silmään kohdistuvia sivuvaikutuksia (Ahmad, The Lancet, 1979, 2, 1028; Buskirk. Ophthalmology, 1980, 878. 447; Mishra et ai, J. Anaesth., 1983, 55., 897; ja Linkewich et ai, Am. J. Hosp. Pharm. , 1981, 38. 699). Tällä hetkellä timololi ei ole enää ainoa viherkaihin hoitoon käytetty /3-salpaaja. Viime aikoina on otettu käyttöön befanololi, karteololi ja metipranololi, ja tällä hetkellä tutkitaan useita muita uudempia /S-adrenergeenisiä i 2 94337 antagonisteja (esimerkiksi L-bunololi, betaksololi, selipro-loli, setamololi, jne.) viherkaihin vastaisina aineina.

On syntynyt tarve suunnitella viherkaihin vastainen lääke, joka voitaisiin antaa silmän kammioihin viivytetyllä ja säädetyllä tavalla niin, että systeeminen absorptio olisi minimaalista ja/tai systeemisiä sivuvaikutuksia ei olisi.

Aikaisemmin on havaittu, että silmään tapahtuvan paikallisen applikoinnin jälkeen voidaan adrenalonin esterit, mutta ei itse adrenalonia, muuntaa pelkistys-hydrolyysireaktiosarjän kautta tuottamaan adrenaliinia (epinefriiniä) iris-sädekehään, joka on haluttu vaikutuskohde (Bodor et ai, Exp. Eye. Res., 1984, 28./ 621). Suoritettujen tutkimusten tarkoituksena oli varmistaa, voitaisiinko myös lipofiilisiä ketoneja pelkistää iris-sädekehässä.

On esitetty hypoteesi, että /3-salpaaj ien ketoni-prekursorit, jotka ovat myös /3-hydroksyyliamiineja, kuten adrenaliinikin, voitaisiin tällöin mahdollisesti muuntaa pelkistävän prosessin avulla aktiivisiksi /3-salpaajiksi iris-sädekehässä. Eri yritykset syntetisoida monia /3-salpaajia (so. propranololi, timololi, karteololi jne.) ovat kuitenkin epäonnistuneet näiden /3-amino-ketoniestereiden kemiallisesta pysymättömyy-destä johtuen.

Käsillä olevan keksinnön tavoitteena on aikaansaada /3-adrener-geeneja salpaavien /3-hydroksyyliamiinien ketoniprekursoreiden hydrolyysille herkkiä prekursoreita, jotka voidaan yhdistettyjen hydrolyyttisten ja pelkistävien menetelmien avulla helpos-. ti muuntaa aktiivisiksi /3-salpaajiksi iris-sädekehässä.

Käsillä olevan keksinnön perustana on havainto, että keksinnön mukaisten yhdisteiden hydrolyyttisesti herkät oksiimityyppiset ryhmät tai muut labiilit ketoniryhmät mahdollistavat aktiivisten /3-adrenergiinisen salpaavan amino-alkoholin viennin iris- 3 94337 sädekehällä olevaan vaikutuskohtaan ja johdoksen hydrolyysin ja pelkistämisen tässä kohdassa.

Oksiimiryhmä =NOR1 voidaan helposti hydrolysoida tai muuntaa entsymaattisesti hydroksyyliryhmäksi aiotussa vaikutuskohdas-sa, mieluummin sarveiskalvolla tai iris-sädekehällä sen jälkeen, kun emoyhdistettä on annettu hoidettavalle ihmiselle tai eläimelle.

Edelleen on suositeltavaa käyttää niitä edellä olevan kaavan mukaisia yhdisteitä, joissa R on steerisesti estynyt ryhmä, kuten sekundäärinen tai tertiäärinen alkyyli, esimerkiksi isopropyyli, t-butyyli jne. Sopiviin aralkyyliryhmiin kuuluvat bentsyyli, 3,4-dimetoksifenetyyli, 1-fenetyylietyyli jne.; tällöin on huomattava, että nimityksellä "aralkyyli" tarkoitetaan mitä tahansa hydrokarbyyliryhmää.

Ar voi olla tunnettujen 3-aromaattisesti tai 3-heterosyklises-ti substituoitujen l-alkyyliamino-2-propanoli-/?-salpaajien mikä tahansa aromaattinen tai heterosyklinen ryhmä, esimerkiksi ryhmä, jolla on kaava: 00 c^ ός\

6 j0C

ococh3 9 , dx. Ou CHj-CHj-O-CH,- <T 0 CO-CHj | 1 ^ ' ' HN-C0N(C,Hs) j 4 94337 i/"1™'01· Λ rA/"™·

U V U

, CHjCHj-O-CH , T

NH-COCjH7 ^ 6“ . ό™ Φ if ό HN-OOCHj ' ' όθ ό I ! I A-cohh, «/ A ’ <f \r ' -1 X. ,OCH, HO.

W gr xx$ I ho' ch3

Ρζλ οώο A

C H OH

<_2n5

Keksinnön mukaisten happoadditiosuolojen muodostamiseen voi-: daan käyttää mitä tahansa farmaseuttisesti hyväksyttävää happoa, esimerkiksi suolahappoa, rikkihappoa, fosforihappoa, maleiinihappoa, meripihkahappoa, metaanisulfonihappoa, sitruunahappoa jne.

Hyvänä pidetyt käsillä olevan keksinnön mukaiset yhdisteet ovat yhdisteet, joilla on taulukossa A annetut kaavat.

5 94337

TAULUKKO A

Ar - O - CH2 - Z - CH2 - NH - R OH N-OH

I II

_Z = CH_Z = C_Ar_R_ β-sal- paaja Yhdiste n:o Nimi n:o 1 Propranolol i la -CH(CH3)2

0 ^N—7—S

2 Timolol i Ib \ / ^ ^ -C(CH3)3 "S " 3 Kartokololi le -C(CH3)3 0 k O ^SI—7,— 4 I-pr-timololi Id \_/ ^ ' -CH(CH3)2 5 Alprenololi le CH2CH-CH2 -CH(CH3)2 6 Atenololi It |^Oj -CH(CH3)2 ch2ch-ch2 7 Befunololi lc[ O 1 coch3 -CH(CH3)2 (o) 8 Betaksololi lh -CH(CH3)2 CH2CH2-0-CH2- 6 94337 9 Bevantololi l_i -CH2CH2-^^)^-0-CH3 10 Bufuraloli lj. jL -C(CH3)3 C.H, 11 Bunitrololi lk -C(CH3)3 12 Bupranololi 11 ''(OI^ch -C(CH3)3 13 Keliprololi lm -C(CH3)3 nhcon(c2h5)2

sis**’ OCH-CONHCH

14 Ketamololi In [C9J -C(CH3)3 15 Falintololi lo -C(CH3)3 16 ICI-118,551 lp lOQ -C(CH3)3

CH 1 3 N

17 IPS-339 lr ©ÖQ} -C(CH3)3 HO-CH-CH2-NH CH3 18 Labetololi Is ~CH_CH2CH2— • 2

OH

19 Levobunololi It, -C(CH3)3

H

20 Mepindololi lu fC~31 i] -CH(CH3)2

N^· CH~ i J

H

7 94337

Jof”3 21 Metipranololi lv H3C CH3 -CH(CH3)2 OCOCH^ 22 Metaprololi lx -CH(CH3)2 ch2-ch-o-ch3 23 L-moprololi ly 3 -CH{CH3)2 24 Nadololi .lz -C(CH3)3 25 Diasetyyli- laa 1 IC_)j -C(CH3)3

nadololi CH3COO

jγ^Ύ' OCH2-CH-CH2 26 Oksprenololi lbb KJJ -CH(CH3)2 27 Penbutololi lcc -C(CH3)3 28 Pindololi ldd (O)^ 3 -CH(CH3)2

H

2 9 Pivaloyyli- lcc fC^l 0 -CH(CH3)2 pindololi ^ CO-C(CH3)3

Erityisen hyvänä pidettyjä yhdisteitä ovat le, 1H, 11, lcc, lk, lp, lt, lv, lbb, i ja Is.

Keksinnön mukaisten tuotteiden valmistamiseen voidaan käyttää seuraavaa reaktioiden kokonaiskaaviota: 8 94337 ch2 ch2-ch2ci \ / OH 0 O I / \

Ar-OH -> Ar-0-CH2-CH-CH2Cl + Ar-0-CH2CH-CH2 1 DCC 2 DMSO y

Py. TFA / si-' N/

NOH

I nh2oh-hci

Ar-OCH2CCH2Cl <- Ar-0-CH2C-CH2Cl

II

4 3 0 rnh2

NOH NOH

Il HA II

Ar-OCH2CCH2NHR -> ArOCH2CCH2NMR.HA

5 6

Ar-OH:n ja epikloorihydriinin tavanomainen reaktio katalyyttinä käytetyn pienen morfoliinimäärän kanssa antaa kloorihyd-riinin 1 ja epoksidin 2 seoksen; jälkimmäinen muunnetaan yhdisteeksi 1 käsittelemällä väkevällä suolahapolla. Hapettamalla yhdiste 1 Pfitzner'in ja Moffat'in menetelmällä (Pfitzner et ai, 1965, J. Am. Chem. Soc., 87, 5661 ja 5670) tuottaa ketonin 3. Seuraava yhdisteen 3 reaktio hydroksyy-liamiini-hydrokloridin kanssa antaa oksiimin 4, joka on Z-ja E-isomeerien seos. Normaalissa tapauksessa suhde on noin 1:2. Suhde määritetään NMR:lla (Silverstein, "Spectrometric ; indentification of organic compounds", 1974, 3rd toim.: G. Clayton Bassler ja Terence C. Morril, New York, Wiley).

Päätuote, 4 (E-), voidaan eristää kiteyttämällä uudelleen bentseenistä. Kun yhdiste 4 käsitellään isopropyyliamiinilla tetrahydrofuraanissa, saadaan oksiimi 5 oleellisesti puhtaana * 9 94337 Z-isomeerinä, joka voidaan muuntaa HCl-suolaksi 6. Vaihtoehtoisesti johtaa raseemisen /3-salpaajan

OH

Ar-0-CH2-CH-CH2-NHR

hapettaminen DCC/(C0C1)2:11a -20 ... -78°C:ssa ketoniin

OH

Ar-0-CH2-C-CH2-NHR, joka eristämättä voidaan muuntaa yhdisteeksi 6 lisäämällä hydroksyyliamiinihydrokloridia.

Yhdisteiden farmakologisia ominaisuuksia.

Vaikutus kaniinien silmänsisäiseen paineeseen (IOP): Käytettiin täyskasvuisia urospuolisia New Zealand albinokanii-neja, joiden paino oli 2,5 - 3,5 kg. Eläimiä pidettiin yksitellen häkeissä niin, että eläimet saivat vapaasti ravintoa ja vettä. Silmänsisäinen paine mitattiin Digilab model 30R pneu-matometer-mittarilla. Mittarin lukemat tarkistettiin vähintään kaksi kertaa päivässä käyttämällä digilab'in kalibroinnin vahvistuslaitetta. Kaikki mittaukset saatiin vapaasti liikkuvilta, anestetisoimattomilta kaniineilta. Jokaiseen silmään laitettiin välittömästi ennen silmänsisäisen paineen mittaamista yksi tippa 0,5-prosenttista propakaiinia (Ophthetic-Alergan Pharmaceuticals, Inc.), laimennettuna kyllästetyllä suolaliuoksella 1:2. Lääkkeet annettiin 1- tai 2,5-prosentti-sena liuoksena pH 7,4 puskurissa tai kyllästetyssä suolaliuoksessa vähintään neljästä kaniinista muodostuvan ryhmän eläinten kumpaankin silmään. Kontrollina oli toinen, vähintään kolmesta kaniinista muodostuva ryhmä, jolle annettiin vain kantajaa. IOP tallennettiin 30 ja 60 minuutin kuluttua ja sen jälkeen 2, 3, 4, 6 ja 8 tunnin jälkeen lääkkeen tai kantajan i 10 94337 antamisesta. Tulokset on annettu keskiarvoina ± standardivirhe (S.E.).

Muutoksen merkitsevyys määritettiin t-testin avulla.

Eläimillä seurattiin myös lääkkeiden paikallista vaikutusta silmiin, esimerkiksi ärtymistä, verentungosta, punaisuutta, kyyneleritystä jne.

Tulokset on esitetty taulukoissa 1-3.

. « 11 94337 d o\° tQ o\° rH ' -K + + d i-H 0) d -x * * * * 4-> 0)4-)(1)θΓ0ιΗΟ4α3·>+α)Ο d O-uaiocNtnroHHoin λ; - ·η λ........

•h tOdtDrHomrHLnvoor^o

(0 VO d =<0 =(0 HtHHCN

> IIIIII +

d I—I

a) u JJ ίϋ OlOOOHinojVOO) to · >vDtn'X)inro^inu) 0 -H r—l -------- d B (Doooooooo *H -H 4-)

rH -H JJ+l-H+l+t+l-H-H-H

CO -H

C Λ! CflOOOiO^rOCMOOO

Q) O =to........

4J -H tiir^vo-^roroojmt^ CD C 0404040401040404 •H 0

4-) i-H

4-) 0 Olfior^OrOCNrH

d d -Ηίηνονοιη^ηνηιη O) <0 rH - -......

to d r—IOOOOOOOO

0 0 0

0 0 O-H-H-H-H-H-H-H-H

& Sh 4J

1 a· GronHC^nooootN

rH 0 -------- l«imoomh<i))t)oom —- 0401040104010101

<0 VO

1—I

0 9. £ O "odOOOlCN^^^L/) K CQ4-)(UOHmir)o^ooa\ ~ · 0 4-) (1)........

d -H -— 4-) *H rV OC^OLOrHCOLOrH

B oV>dtDrH H rH

^ -H H d =(0 =<0 I I I I I I I

-H — S T --

tQ cH

X — O

0 03

H rH O

d — ovooia>^ooirtco v

0 >**Lf>vorr)in'a<'*i<·^ (X

r-H 1—I rH - -- -- -- - O U (Doooooooo C K 4J — d . <0 · 4-)+1 +Ι-Η-Η+Ι-ΗΉ-Η ΙΟ Λ

: d -H -H O CO

. O4 rH OltDOVOrH^OlOOl -(0

O O :<0 - -- -- -- - O 1—I

d rH fcdocoocTit^cocno v Οι— 0 0)0101010401040) did tn d —· · <0 aa <0 a* -π \ 0 d 0

B 0 Ol^VDHOlrHOOVO Λ! M

B 0 -ho^cn o) 01 vo o) 01 to <0 - - d I—I - -- -- -- - <0 :(0 H a< I—IOOOOOOOO rH> --- d 0 o) Ο ΟΉ-Η+Ι+ΙΗΗ-Η-Η+Ι d Ö)

do 4-) ·· 4J

. ··> dooor-oicocncor" Or -h * rHO 0........ ΟΛ! U(0 JsiCOOlOlrHOCDOO W d Κι cno)oioio)04o>o) 0)

• (¾ :(0 B

-HO > I—I H 0) d

O to -H

rH d (0 4-) :(0 O 0) 14-) -H 4-) d -h d to x 4->

<0d (OQ)dd d-H

d -H to (O -H -H 0) d

Cu-H (Ο -H rH B £ 2 W

Od ^ErH -d-d-d-dx:

d(0 -HtOOoo Ht -K

&I-V reCl-lSr'lVOOlOl^VOCO * 12 94337 G o\°

H

o\° I-1 ' k H fl) G -k -k -k -k * “ COGOlOCNOCOCO^mC" co O-UDocnoo^LDcNr' G — -H M........

G OSGtOrHOHOrOCOHCTiO

G O G -'Π3 --<Ö 1—1 H H OI

M '— S-V-i- +111111

•H

«5 i—i > u W oomLnrooo^ooin G) Ή j—f G E (Uoooooooo

CO -H G

0 -H G -H-H-H-H-H-H-H-H

G CO -H

-h λ; cdoid^ujcn^oco i—l O *rö

-H XUJCDrOCNrHOrOLD

G G CNCSOJ<NCN<NCN<N

0) O

G (—I

01 O Lnr^Clr-IKO^rjiV' •h G -ΗίηοονοΓ'ΟΓηιη^ G «5 G G i—loooooooo

G Q O

Q) O G -H-H-H-H-H-H-H-H

CO G G

0 Λ GCOCNCNmC^COCTiO

G O........

Dj |xiinr^u>u><o<OLnu) 1 CN<NCN<NCNCNCN<N 10 CN " O e G ο\·> _v Ή 7j i—I rH · -k -k •5 U OJGovo^cooocriocn

Zi K CDGCDOVOCOHHO-OC''

Tj · O G 0)........

r -h — υ·ΗΛίοοοσ>ΗΗοοο

E oV> 3 to H

^ -H H G =«5 =m + + + + + I

-H — s λ; -r

CD

λ: — O 03

Ή M

G — lo^ooinmioifj) —-

O >LDLncDincoiiLnco rH

i—I i—I r—t O

O U 0)00000000 G 23 g o

m · G-H-H-H-H-HH-H-H V

G -H -H 04 . CO i—I CQ^VDOlC^O-CO^CN —- O O =05 ~ '......

G rH ^100-0-1010101010 m CO ' - O CN<NCN<NCNCN<NCN <00

Cn G o g

G ffi 03 ~ G

•n \ G O G

E Q. icriHoiriifuiiN v E

^ E O -HmcriLniHoicoroin 04 03“ G “ :«5 rH 04 i—I OOOOOOOO > “G O CO 0)

O G +1 +1 -H -H -H +1 -H +1 O CO

GO G G G

··> Gcdovdcdcocn^o G -g • ι-l G O........ G-32

U05 ^CDOOCD^inLDCDVX) EG

GG I CN<NCNCN<NCNCN<N <D

• 04 =03 E

•HO >

HM 0) G

O CD -H

iH G 03 G KO

O 0) I G -H G

G -H G CD Λ; G

03 G 03 0) CG G -H

G -H CO «5 -H -H 0) G

CU -H 05 -H rH E E Su • oc λ;Εγη λ λ λ λ λ G 03 -Η «3 Ο ο ο -κ-κ ΛΛί rfjGSO'XICNcnN'VDCO -k 13 94337 β ο\° >1

CO I—I - + + -X

d o\° <u c + + + iJ rHcnjJQJoro'OrH^rHcriooa M —- U -Η ϋ.........

η Λ dro.—locN^LOi-tLnmHt'' Π3 d :(ΰ =Π3 H H <-( > -- Σ Λί τ- ....... .

β ·Η a; 4.) 4J 4J mcom^kDcoojr-io

ra nS

Ο (ΰ γΗ - -- -- -- -- d I—I (1)000000000

h m 4J

.H CD 4-> -Η-Η-Η-Η-Η+Ι-Η-ΗΗ-Ι M -H^inoomnoocooi β O m^c^rooHcricor-m ra ι =π5 - -- -- -- -- 4J -Η injeoh^^iouiKiaidi

(D E (N(N(NC4(N(N(N(N(N

-ιΗ ·γΗ 4-1 -Η 4J ra ^«riLncN'^r'LD'xiro β Μ •riinKimW'finuiinw α) Ο >η.........

m -η >—ιοοοοοοοοο Ο β Ο D Ο D -ΗΉ-Η+ΙΉ-Η-ΗΉ-Η

Dj ι—ι UMMOtMinmmtoh ι Ο fit^v£>Hoo\^<ooou> h Β O.........

H Xo)(omhiriifihhl·

—. E-< CNCNCNOJOJCNCNCNCN

Λ \o n """ n β β <a° H -ί-l >i 4( + + + "Π 4J rH - + + + + + + d5 (C (Udonmcoint^cNOo jd ro ωα-ίφοσί'ΛΓ'ΠΓ'σιηοο 'd rH 04-)(U.........

d (Ο 4->-ΗΛίΟθνονθ·<4<·<ϊ<νί><Νσι £“ m d ra h h i—ir-ii—ii—ι

M X o\® d =(0 *(0 I

o h s λ; τ ι •H ·—.

e λ

•H H

•h — ooroojoot^ocomo —.

m >r'fNHLnooorHoo^ h

Λ! -H r—H - -- -- -- -- O

O 4-) (DOHHOOHHOO

-H 4-) 4-) O

β (O 4-) +Ι-Η-Η-ΗΉ-Η-ΗΉ-Η V

: O (0 -HcrioinrHoooLnaDm Λ . ι—ι 0) rniHoojcNococNjinm -- O rH :(0~--~-~-~-- B (O i^cnvDt^t^in^^Lnix) — m

-H — B (NCNCNCNCNCNCNCNCN LT) O

4-1 tn -h O 4J

K -H - d ro \ O o d -n E rH (foiinoi(i>i/)(Dm v£ E O τΗίηιηοοσι^ίηίηίηνο cu --- —' E rH - -- -- -- -- ’ :(0 X) -(H ι—ΙΟΟΟΟΟΟΟΟΟ > h β h o ra a)

— O D-H-H-H-H+l-H-H-H+l OW

O 4J<N(NOiNLnir)a\cor' 4-> 4->

• β> β^νΟΗΟΟΓι^ΟΟΟίΧ) d-H

* -H D O......... 3 M

4-)(0 ^oo^oor-in^r-r-t" ED

(OI 04<Μ(ΜΓΗ(ΝΟ4(Ν(Ν(ΝΙ O) (O Dj :(C e <u o > -Hi-ι ra β (O ra -rl E β (Ö 4J =(0

•HQ) I 4-) -H 4J

rH -H βω·· β 4J

Οβ (οωββ d-η

ι—I -rl ra (TS -H -H (L) D

O -h (O -H ι—ι E B 2W

Εβ λ;Εγη ,β -β x; ,β xi x: -H (O -HlOOOO + + H ϋ <4JSro'xcMm^Lr)U)oo + 14 94337 [ Nämä tulokset osoittavat, että sekä propranololin että timolo-lin ketoksiimianalogeilla on tietty silmänpainetta alentava aktiivisuus. Propranoloniketoksiimilla (6a) oli korkein aktiivisuus kummassakin testatussa konsentraatiossa 1 ja 2,5 %.

Tämä aktiivisuus oli paljon voimakkaampi ja pidempiaikaisempi kuin itse samoilla annostasoilla annetulla propranololilla (taulukot 1 ja 2). Lisäksi ketoksiimi (6a) ei lainkaan ärsyttänyt silmää, mitä aina tapahtui propranololia annettaessa kummallakin annostasolla. Tämä ärsytyttävä vaikutus saattoi osaltaan vaikuttaa propranololin pienempään vaikutukseen IOP-arvoon 1 % annostasolla ja se on saattanut täydellisesti peittää sen silmänpainetta alentavan aktiivisuuden 2,5 % annostasolla. Myös timoloniketoksiimilla (6b) oli merkitsevä silmänpainetta alentava aktiivisuus, joka alkoi nopeammin ja kesti lyhyemmän ajan kuin itse timololilla (ib) (taulukko 3).

Toisaalta toisilla ketoksiimi-prekursoreilla, so. (6b):n N-isopropyylianalogilla (6d) karteolonioksiimilla (6c) oli alhainen aktiivisuus käytetyillä annostasoilla, mutta jonkin verran β-antagonistiaktiivisuutta.

• *

Vaikutus sydämen lvöntinopeuteen lepotilassa ia isoprenalii-nilla indusoituun takvkardiaan rotilla: Käytettiin Spraque-Dawley-urosrottia, joiden paino oli 150-250 g. Jokainen eläin anestetisoitiin natriumpentobarbi-• taalilla (50 mg/kg) ja kaulalaskimo kanyloitiin PE50-putkella.

Tämä kanyyli kierrettiin subkutaanisti kaulan ympäri ja otettiin ulos selkä puolella. Kanyyli täytettiin hepariiniliuoksella (1000/μ1) ja suljettiin n:o 22 puikolla. Eläimiä pidettiin yksitellen ruostumattomasta teräksestä olevissa häkeissä ja niiden annettiin toipua leikkauksesta vähintään 24 tuntia.

Ruokaa ja vettä annettiin ad libitum. Kokeen päivänä seurattiin jokaisen rotan sydämen lyöntinopeutta pulssin tilavuus-mittarilla ja arvot tallennettiin Physioscribe II-piirturilla.

Ennen lääkkeiden antamista pidettiin yhden tasapainoitusaika.

Lääkkeet liuotettiin normaaliin suolaliuokseen 0,3-prosenttiseksi liuokseksi ja annettiin intravenöösisti 6 mg/kg annok- 15 94337 sella. Sydämen lyöntinopeus lepotilassa tallennettiin tämän jälkeen 1, 3, 5, 10 ja 15 minuuttia i.v.-injisoinnin jälkeen. Tämän jälkeen annettiin isoprenaliinia (isoproterenoli-bitart-raatti) subkutaanisti 50 Mg/kg annoksella ja sydämen lyönti -nopeus tallennettiin 3, 5, 10, 15, 20, 30, 45 ja 60 minuuttia antamisen jälkeen. Seitsemän eläimen kontrolliryhmälle annettiin intravenöösisti suolaliuosta ja ryhmä käsiteltiin täsmälleen samalla tavoin kuin lääkkeillä käsitellyt ryhmät.

t-testin avulla analysoitiin suolaliuoksen ja tutkittavien lääkkeiden sydämen lyöntinopeuteen lepotilassa ja isoprenalii-ni-takykardiaan kohdistuvien vaikutusten välisen eron merkitsevyys. Arvot on annettu keskiarvoina ± S.E. Tulokset on esitetty kuviossa 1, jossa on annettu sydämen lyöntinopeuden keskimääräinen muutos ajan kuluessa seuraaville (□) proprano-loli.HCl (la), (a) timololimelaatti (Ib), (·) karteololi.HC1 (le), (O) propranoloniketoksiimi.HCl (6a), (v) timoloniketok- siimi-oksalaatti (6b), (δ) N-isopropyylitimoloniketoksiimi.HCl (6d), () karteolonioksiimi.HCl (6c) ja (- - -) suolaliuos.

Toisessa koesarjassa arvioitiin rotilla lepotilassa olevan sydämen lyöntinopeuteen ja isoprenaliini-takykardiaan kohdistuva vaikutus, kun annetaan oraalisesti propranololi-hydroklo-ridia (la) ja propranolonioksiimi-hydrokloridia (6a) 25, 50 ja 100 mg/kg annoksilla. Lääkkeet annettiin 5 rotan ryhmille mahaputken avulla ja sydämen lyöntinopeus tallennettiin tunnin ajan. Sen jälkeen annettiin isoprenaliinia (50 μg/kg, s.c.) ja sydämen lyöntinopeutta seurattiin 3, 5, 10, 15, 20, 30 45 ja 60 minuuttia antamisen jälkeen. 5 rotan kontrolliryhmä käsiteltiin täsmälleen samalla tavoin sen jälkeen, kun oli annettu oraalisesti oikea tilavuus suolaliuosta.

* Näiden tutkimusten sydämen lepotilan lyöntinopeudet osoittivat, että useimmilla testatuilla ketoksiimeilla oli negatiivinen kronotrooppinen vaikutus rotilla. Tässä testissä korkein aktiivisuus oli jälleen propranolin (6a) ja timololin (6b) ; ketoksiimeilla, kun taas karteoloniketoksiimi (6c) ja oksiimi 16 g ./1 7 77 (6d) olivat vähemmän aktiivisia. Lisäksi tulisi huomata, että tässä testissä itse karteololilla (le) oli alhainen aktiivisuus sydämen lyöntinopeuteen rotilla.

Kun propranololin, timololin ja karteololin ketoksiimi-prekur-soreiden potentiaalinen /3-adrenergiininen antagonistiaktiivi-suus määritettiin isoprenaliini-takykardiaa vastaan käyttämällä luonnollisina vertailulääkkeinä emoyhdisteitä, edellä esitetyllä tavalla tulokset vastasivat edellä olevien tutkimusten, silmänsisäiseen paineeseen ja lepotilassa olevan sydämen lyöntinopeuteen kohdistuvan vaikutuksen, havaintoja.

Propranololin (6a) ja timololin (6b) ketoksiimi-prekursorit olivat siten kaikkein tehokkaimmat, kun taas vähiten aktiivisia olivat (6c) ja (6d). Kts. kuvio 1.

Nämä tulokset osoittavat, että ainakin kahdella tutkituista ketoksiimi-prekursoreista (6a ja 6b) on viherkaihin vastainen aktiivisuus, joka todennäköisesti on kytkeytynyt niiden β-adr-energiinisiin antagonistiominaisuuksiin. Vielä oli kuitenkin vahvistettava, johtuvatko nämä ominaisuudet itse ketoksiimien luontaisesta ominaisaktiivisuudesta vai johtuvatko ne niiden aktiivisesta biologisesta muuntumisesta emolääkkeikseen. Tästä syystä kaniineilla tutkittiin eri ketoksiimien ja niiden emo-/S-salpaajien in vivo sijoittumista silmän eri kudoksiin.

Jakaantuminen in vivo - metaboliatutkimukset: A. Kaniinien silmäkudoksissa: Käytettiin täyskasvuisia urospuolisia New Zealand-albinoka-niineja, joiden paino oli 2,5 - 3,5 kg. Kunkin kaniinin kum-* paankin silmään laitettiin paikallisesti standardiannokset lääkkeiden 1-prosenttista liuosta (100 μΐ) suolaliuoksessa.

Sopivien aikojen (30, 60 ja 120 minuuttia) jälkeen eläimet tapettiin. Kammiovesi saatiin tekemällä yksi pistos sarveiskalvon reunukseen käyttämällä 1 cm3 ruiskuun kiinnitettyä . 25 g x 5/8" neulaa. Sen jälkeen eristettiin sarveiskalvo ja 17 94337 iris-sädekehä. Kudokset yhdistettiin ja homogenisoitiin Tekmar SDT tissuemizer-laitteella jääkylmällä perkloorihapossa (0,005 M), joka sisälsi antioksidanttina 0,05 % natriummeta-bisulfiittia. Sen jälkeen näytteet homogenisoitiin uudelleen metanoliin. Saadut 10-prosenttiset homogenaatit siirrettiin mikrosuodattimille ja proteiinit saostettiin sentrifugoimalla 20 minuuttia 10.000 k/min. Kammiovesi analysoitiin sellaisenaan enempää laimentamatta. 10-prosenttisen kudoshomogenaatin 5 - 20 μΐ näytteet analysoitiin HPLCrlla. Kvantitatisointi suoritettiin käyttämällä kalibrointikäyrää, joka oli saatu lisäämällä yhdisteitä tunnetut määrät kammioveteen, iris-säde-kehään tai sarveiskalvoon, jotka oli saatu kontrollikaniinista suolaliuoksen paikallisen antamisen jälkeen.

B. Rotan veressä: Käytetyssä ryhmässä oli seitsemän täyskasvuista, 150-250 g painavaa Spraque-Dawley-urosrottaa. Eläinten kaulalaskimoon injisoitiin propranololioksiimia (6a) 6 mg/kg annoksella, 1, 3, 5, 20, 40 ja 60 minuutin jälkeen kaulalaskimosta otettiin 1 ml verta ja tiputettiin välittömästi tahrattuun koeputkeen, joka sisälsi 1 ml jääkylmää asetonitriiliä. Koeputkia ravisteltiin voimakkaasti, sentrifugoitiin, dekantoitiin ja analysoitiin HPLC:lla propranololi (la) ja propranolonioksiimi (5a). Kvantitatisointi suoritettiin käyttämällä kalibrointi-käyrää, joka oli saatu lisäämällä propranololioksiimi-hydro-kloridia (6a) tunnetut määrät vereen, joka oli saatu suolaliuoksella esikäsitellystä kontrollirotasta.

Okulaarikudoskokeiden tulokset on esitetty taulukoissa 4 ja 5.

18 94337 ft 0

M

O-ι CN iH O

β CN H O

β ·— -rH '

β β £ O O O

-H H +1 +1 +1 0 ο <ί< ro o

A CN H ^ O

*H 0 H ' - -

β -H H O O

A

•H β M β

03 Μ σ\ O H

A · CN CN rH

β d d d ...

03 03 03 -H O O O

03 0) 03 £ -Η -Η -H

03 A d 'f (Λ H

CO >H O O H f~ A =β A — CD ...

Ο ’Γ~I 03 H rH O

v do 3 d -H T5 λ: a) r-i p ra O A! in m cn oj -h d · t" cn o 0 £ 03 Ui d ...

-H 03 M \ -H O O O

A A ft 01 £ -H-H-H

Ii d 0 U 00 H ^

ns cd ME O CO H O

M CU ro ...

A β rH CN O

_ d <u ^ 03 03

n ® -H

8 d h •73 o rH I · ο ο ο ω iS A β (C β ooo 3 A β -h '-'03 'J —. -H M £ ooo d β β a hhhhhhhh 1“ ω ft β o ooo 03 cn ooo o3 r-. 03 H ... "I l β d β O O O 0 -H 03 0 >

Ed a; --. β •Η -β 03 03

-HA β O O O CO -H

03 A ·ΗΤ3 · (3000 A

a: β Ed β ... co 003 -rH a; -h m o o 03

-H 03 -H £ -H +1 HH A

β O 03 CT) OOO

OM A \ O <f O CO β

H ft 003 CD ... .H

O I -HU CO O O β

β H β £ H -H

03 ' 0 -H

M rH β

ft r-. Or- rHOCTl fO

003 β β · CT\HO A

M co o) in β ...

ft β -H H* H O

Λ E -H-H-H

oS β O O in oi cn β -I 1 · · M -H O t~~ C~- 00 :β rH dl A Γ0 ... =r0 . U ro C" o jj 03 ffi CN β

Hl -H

^ -H A

E :β β -H > -H -H O :05

rH 03 > A 03 A

O A CO rH 0) A β rH 0 A β A 03 >

O -H -H A 03 03 O

β β β CQ Ό β β Ο \ -Η :β Ο β Μ Η 03 0) 03 -Η β ft Ο Ο > 03 £ > • Ο β Ό Μ -Η £ β

Μ β β β Μ β A

&4 μ α; ω η oi 19 94337

Taulukko 5

Propranololin (la) konsentraatio3 kudoksessa eri aikoina propranolonioksiimi-HCl:n (6a) (1-prosenttinen) paikallisen antamisen jälkeen

Propranololin konsentraatio (la)

Kudos/aika 3 0 min._60 min._120 min.

Sarveiskalvo 47,10±5,57 14,54±2,97 0,00±0,00

Irissädekehä 8,05±1,47 0,00±0,00 0,00±0,00

Kammioneste 1,28±0,19 0,26±0,08 0,00±0,00 aLuvun ovat vähintään 4 kaniinin keskiarvoja ± S.E.

Okulaarikudoskokeiden tutkimuksen tulokset osoittavat, että propranololia (la) voitiin havaita mitattavia konsentraatioita silmän eri osissa ensimmäisen kahden tunnin ajan sen jälkeen, kun oli annettu tooppisesti sen ketoksiimi-prekursoria (6a) tämän tehokas silmänpainetta alentava annos (1 %) (taulukko 4). Sen sijaan propranololia ei voitu havaita missään testatuissa silmän kudoksissa 2 tuntia sen silmään laittamisen jälkeen (taulukko 5). Se oli täydellisesti hävinnyt tunnin kuluttua antamisesta iris-sädekehästä, jonka oletetaan olevan sen silmänpainetta alentavan vaikutuksen vaikutuspaikka. Nämä tulokset saattavat selittää propranololin IOP-arvoon kohdistuvan vaikutuksen lyhyemmän kestoajan verrattuna sen ketoksiimi-prekursoriin. Nämä tulokset saattavat myös viitata siihen, että oksiimin silmänpainetta alentava aktiivisuus johtuu todennäköisimmin sen aktiivisesta muuntumisesta propranololiksi in situ kaniinien silmäkudoksissa. Tätä tukee myös se havainto, että timololin ja karteololin vastaavien muiden ketoksii-miprekursoreiden (6b ja 6c) silmään antamisen jälkeen käytetyllä alhaisella annostasolla, missään silmänosassa ei voitu löytää β-adrenergiinisiä emo-antagonisteja. Tämä saattaa viitata siihen, että joko muodostunut ketoni tai pelkistynyt muoto, aktiivinen /3-salpaaja, hajoaa niin nopeasti, että sitä 20 94337 ei voida havaita, tai että ketonit eivät ole reduktaasientsyy-mille yhtä hyviä substraatteja kuin propranoloniketoksiimi.

Okulaarikudoksen ja veren tutkimukset osoittivat, että oksii -min metaboliareitti veressä eroaa täysin reitistä silmäkudok-sissa. Propranololia ei havaittu rotan veressä oksiimin i.v. antamisen jälkeen, kun taas toinen polaarisempi yhdiste havaittiin. Kuitenkin 5 minuutin kuluttua injisoinnista myös tämä yhdiste oli täysin hävinnyt. Itse oksiimilla näytti olevan erittäin nopea metabolia veressä (kuvio 2). tl/2-arvo veressä oli 7,64 ± 0,55 minuuttia, ja tunnin kuluttua i.v. antamisesta oli oksiimi hävinnyt täydellisesti verestä.

Vaikkakin nämä tulokset viittaavat siihen, että irissädekehäs-sä in situ muodostunut propranololi on syynä havaittuun sil-mänsisäisen paineen alenemiseen, itse ketoksiimilla saattaa olla omaa aktiivisuutta.

Aikaisemman havainnon perusteella, jonka mukaan adrenaloni on muunnettava lipofiiliestereiksi pelkistyäkseen, voitaisiin odottaa, että lipofiilinen propranoloni pelkistyy helposti, kun taas timololista ja karteololista peräisin olevat ketonit, jotka ovat vähemmän lipofiilisiä (naftaleenin heterosyklinen substituutio), eivät pelkisty yhtä tehokkaasti. N-alkyylifunk-tion tärkeyden määrittämistä varten syntetisoitiin ja testattiin timololin N-isopropyylianalogi (6d). Propranololi sisältää i-propyyliryhmän, kuten myös yhdiste 6d, mutta yhdisteen 6d havaittiin yhä olevan inaktiivinen. Yhdisteen 6a käyttäyty-misero yhdisteisiin 6b-d verrattuna saattaisi siten johtua erosta Ar-ryhmässä, joka näyttää määrittävän reduktaasientsyy-min sitoutumiseen tarvittavat substraatin ominaisuudet. Tätä hypoteesiä tukee vapaiden emästen 5a-5d suhteelliset HPLC-retentioajat, jotka olivat vastaavasti 12,86, 7,22, 3,10 ja 6,10 yhdisteille 5a, 5b, 5c ja 5d, mikä osoittaa, että 5a on kaikkein lipofiilisin.

21 94337

Seuraava esimerkki kuvaa HPLC-analyysimenetelmää näiden tulosten saamiseksi.

ANALYYSIMENETELMÄ 0-salpaajien ja niiden ketoksiimi-analogien määrittämiseksi biologisissa nesteissä kehitettiin HLPC (high pressure liquid chromatography)-menetelmä. Kromatograafinen analyysi suoritettiin järjestelmässä, joka muodostui Beckman Model 112 liuotin-systeemistä, Model 340 injektorista ja Waters Model 481 aallonpituudeltaan muutettavissa olevasta LC-spektrofotometristä. Kaikkiin erotuksiin käytettyyn ASI reverse phase chrompack C18 kolonnia, jota käytettiin ympäristön lämpötilassa. Propranolo-lin (la) ja propranolonioksiimin (5a) erottamiseen käytetty liikkuva faasi muodostui vedestä, 1-heptaanisulfonihaposta, 0,1M etikkahaposta, 0,1M trietanoliamiinista ja metanolista (90, 1 g, 100, 799). Virtausnopeuden ollessa 1,5 ml/minuutti olivat näiden kahden yhdisteen retentioajat 2,44 ja 3,21 minuuttia vastaavasti propranolonioksiimille ja propranololille. Karteololin (le), karteolonioksiimin (5c), timololin (Ib), timolomioksiimin (5b) ja timoloni-isopropyylioksiimin (5d) erottamiseen käytetty liikkuva faasi muodostui vedestä, 1-heptaanisulfonihaposta, 0,IM etikkahaposta, tetrahydrofuraanista, 0,IM trietanoliamiinista ja metanolista (430, 2, 40, 30, 100 ja 398). Kun virtausnopeus oli 1,5 ml/min., olivat näiden yhdisteiden retentioajat 3,10, 3,54, 6,10, 7,22 ja 9,15 minuuttia vastaavasti karteolonioksiimille (5c), karteololille (le), timoloni-isopropyylioksiimille (5d), timolonioksiimille (5b) ja timololille (Ib).

Tulokset on esitetty kuviossa 2, joka on yhdisteen 5a pitoi-‘ ' suus veressä (μg/ml) vs. aika-käyrä, sen jälkeen, kun yhdistettä 6a on annettu rotille 6 mg/kg.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden uskotaan muuntuvan emo-/8-sal-paajikseen seuraavan kaavion A mukaisesti, jossa on esitetty 22 94337 yhdisteen 5a muuntuminen yhdisteeksi la. Samankaltaiset muuntumiset noudattaisivat kaaviota B.

Esillä olevan keksinnön mukaiset hydrolyyttisesti herkät pre-kursorit toimivat tehokkaana CDS (chemical delivery system). systeemeinä /3-salpaajille ja silmänsisäistä painetta alentaville aineille.

KAAVIO A NOH

II

0-CH2-C-CH2NHCH(CH3)2 5a

(olo) 1 HYDROLYYSI

0

II

o-ch2-c-ch2nhch(ch3)2 (olo] REDUKTAASI

V

OH

0-CH2-CN-CH2NHCH(CH3)2 Ia (gro)

KAAVIO B

: N-OH

I!

Ar-0-CH2-C-CH2-NHR

1 h2o 0 : Il

Ar-0-CH2-C-CH2-NHR

OH

Ar-0-CH2-C-CH2-NHR

H

23 94337

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan antaa niiden tarpeessa oleville eläimille tiputtamalla niiden liuoksia silmään tai silmätablettien, -kapseleiden jne. kautta tai millä tahansa muulla sopivalla antamistavalla annostuksen ollessa noin 0,001 - noin 20 mg/kg.

♦ Nämä yhdisteet voidaan formuloida minkä tahansa tavanomaisen farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa, esimerkiksi kantajien kanssa, joita käytetään aminoalkoholi-/?-salpaaja-emoyhdisteille.

Käsillä olevaan keksintöön johtavaa tutkimusta on tuettu NIH-apurahalla ROI EY05800. Yhdysvaltain hallituksella on oikeuksia käsillä olevaan keksintöön.

Keksintöä on havainnollistettu seuraavilla ei-rajoittavilla esimerkeillä, joissa sulamispisteet määritettiin Fischer-Johns-sulamispistelaitteella. Sulamispisteet ovat korjaamattomia. 90-MHz NMR-spektrit otettiin värien EM390-spektrometrillä. TLC suoritettiin 0,25/mm Merck silica gel 60 F-254 lasilevyillä.

ESIMERKKI 1

Propranolonioksiimin (6a) synteesi on yksi tyypillinen esimerkki .

1- (isopropwliamino) -3- (l-naftwlioksi) -2-propanoni-oksiimi-HCl propranolonioksiimi-hvdrokloridi (6a) 3-kloori-l- (l-naftwlioksi) -2-propanoli (la) ♦ · 1-naftolin (20 g, 0,14 moolia), epikloorihydriinin (51,3 g, 0,55 moolia) ja morfoliinin (0,7 ml) seosta kuumennettiin 100-120°C:ssa 7,5 tuntia. Ylimääräinen epikloorihydriini ja morfo-liini poistettiin alipaineessa, jäännös liuotettiin klorofor-: miin ja ravisteltiin 10 ml väkevän suolahapon kanssa yhdisteen 24 94337 ί (2a) muuntamiseksi kloorihydriiniksi (la). Orgaaninen kerros erotettiin ja pestiin vedellä, sen jälkeen laimealla natrium-vetykarbonaatilla ja lopuksi vedellä. Se kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla ja väkevöitiin, jolloin saatiin 29,8 g (98 %) raakatuotetta. Tämä käytettiin puhdistamatta seuraavassa vaiheessa (hapetus).

Raakatuotteen (la) näyte puhdistettiin pylväskromatograafi-sesti (silikageeli: Aldrich 100-200 mesh, 60Ä x 4W, eluentti CHC13).

NMR (CDCI3) δ 8,15 (m, 1H), δ 7,75 (m, 1H), δ 7,5-7,2 (m, 4H), δ 6,7 (d, d, J=7Hz, J=lHz, 1H), δ 4,35-3,50 (m, 5H), δ 2,9 (d, J=6Hz, 1H).

3-kloori-l-(1-naftvvlioksi)-2-propanoni (3a)

Yhdisteen (la) (18,0 g, 76 millimoolia) liuos dietyylieette-rissä (36 ml) lisättiin 1,3-disykloheksyylikarbodi-imidin (DCC) (47,1 g 0,228 moolia DMSO (36 ml), ja pyridiinin (3,6 ml) liuokseen dietyylieetterissä (300 ml). Tähän liuokseen lisättiin sen jälkeen tipoittain ja jäävedellä jäähdyttäen trifluorietikkahapon (1,8 ml) liuos dietyylieetterissä.

Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 1 tunti ja annettiin sen jälkeen seistä yön yli. Reaktioseokseen lisättiin oksaalihapon (18 g) liuos metanolissa pieninä erinä ja sekoittamista jatkettiin 0,5 tuntia. Disykloheksyyliurea suodatettiin ja pestiin eetterillä. Suodos pestiin 5-prosenttisella NaHC03-liuoksella ja sen jälkeen vedellä ja kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla. Suodoksesta saatiin haluttua yhdistettä 6,3 g. Emäliuos väkevöitiin alipaineessa ja jäännös kitey-; tettiin uudelleen 2-propanolista, jolloin saatiin tuotetta lisää 3,3 g. Kokonaissaanto oli 9,6 g (saanto 56 %). Tämä tuote käytettiin seuraavassa vaiheessa sitä enempää puhdistamatta. Puhdas näyte saatiin pylväskromatograafisesti (silikageeli: Aldrich 100-200 mesh, 60Ä x 7W, eluentti: CHCl3: hek-saani = 3,1).

« 25 94337 NMR (CDCI3): δ 8,25 (m, 1H), δ 7,80 (m, 1H), δ 7,65, 7,20 (m, 4H), δ 6,75 (d, J=7Hz, 1H), δ 4,83 (s, 2H), δ 4,43 (S, 2Η).

3-kloori-l- (1-naf twlioksi) -2-propanoni-oksi imi (4a)

Yhdisteen (3a) (1,0 g, 4,26 millimoolia), hydroksyyliamiini- hydrokloridin (0,36 g, 5,1 millimoolia) ja DMSOrn (10 ml) seosta kuumennettiin puoli tuntia 40-60°C:ssa. Lisättiin vettä (40 ml) ja liuos uutettiin kloroformilla. Orgaaninen kerros pestiin useita kertoja vedellä, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla ja väkevöitiin alipaineessa. Raakatuotteen saanto oli 1,1 g (saanto 100 %). Jatkopuhdistus suoritettiin pylväskromatograafisesti (silikageeli: Aldrich 100-200 mesh, 60Ä x 30W, eluentti: bentseeni: AcOEt = 4,1). Tuote oli Z-ja E-isomeerin seos (E:Z=2:1). Tätä isomeeriseosta voitiin käyttää seuraavassa vaiheessa.

NMR (CDC13 + DMSO-dg (1 tippa) δ 10,85 (s, 0,33H, Z-isomee-rin -NOH, δ 10,75 (s. 0,67H, E-isomeerin -NOH, δ 8,4-8,1 (m, 1H), δ 7,9-7,65 (m, 1H), δ 7,6-7,2 (m, 4H), δ 6,95-6,7

(m, 1H), δ 5,2 (s, 1,33H, E-isomeerin OCH2, δ 4,9 (s, 0,67H

Z-isomeerin OCH2, δ 4,45 (s, 0,67H, Z-isomeerin -CH2Cl, δ 4,3 (s, 1,33H, E-isomeerin -CH2C1).

. E-isomeeri eristettiin raakatuotteesta kiteyttämällä uudelleen bentseenistä. Sp. 162-163°C.

1- (isopropwliamino) -3- (l-naftwlioksi) -2-propanonioksiimi , oropranolonioksiimi (5a)

Yhdisteen (4a) (2,5 g, 10 millimoolia), isopropyyliamiinin (6,0 g, 8,7 ml, 100 millimoolia) ja tetrahydrofuraanin (50 ml) seosta kuumennettiin 1,5 tuntia 50°C:ssa. Reaktioseos väkevöitiin alipaineessa. Jäännökseen lisättiin laimeaa natriumvety-karbonaattia ja liuos uutettiin etyyliasetaatilla. Orgaaninen kerros ravisteltiin laimean HCl-liuoksen kanssa, minkä jälkeen : erotettu vesikerros tehtiin emäksiseksi laimealla HCl-liuok- 26 94337 sella, uutettiin AcOEtrlla, kuivattiin vedettömällä magnesium-sulfaatilla ja väkevöitiin alipaineessa. Raakatuotteen saanto oli 2,6 g (saanto 95 %). Raakatuote puhdistettiin isopropyyli-eetterin ja heksaanin sekaliuottimesta. Puhtaan tuotteen saanto oli 0,98 g (saanto 36 %) . Sp. 131,5-132,5°C. Tässä tuotteessa oli vain Z-isomeeriä.

NMR (CDCl-j) δ 8,30-8,20 (m, 1H, naftaleenin yksi H), δ 6,90-6,80 (m, 1H, naftaleenin yksi H), δ 5,16 (2, 2H, -OCH2-), δ 3,70 (s, 2H, -CH2N-), δ 3,05-2,70 (m, 1H, N-CH<), δ 1,10.

1- (isopropwliamino) -3- (1-naftwlioksi) -2-propanonioksiimi-hvdrokloridi. propranolonioksiimi-hvdrokloridi (6a)

Propranolonioksiimin (5a) (0,30 g) liuos dietyylieetterissä lisättiin HCl-kaasulla kyllästettyyn dietyylieetteriin. Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 0,5 tuntia. Saostuneet valkoiset kiteet erotettiin suodattamalla ja kuivattiin tyhjössä yön yli. Saanto oli 0,32 g (saanto 94 H). Tämä tuote oli oleellisesti puhdasta Z-isomeeriä.

NMR (DMS0-d6) δ 12,00 (s, 1H, -NOH), δ 8,30-8,15 (m, naftaleenin 1H), δ 7,65-7,30 (m, 4H, ajo nafta-leenista), δ 7,05-6,95), (m, 1H naftaleenin yksi H), δ 5,15 (s, 2H, -OCH2), δ (3,96 (s, 2H, : -CH2N), δ 3,55-3,20 (m, 2H, NCH, -NH), δ 1,27 (d, J=6Hz, 6H, -(CH3)2).

Anal. (C16H20O2N2 .HCl) C,H,N.

ESIMERKKI 2 : 1- (t-butwliamino) - 3 - Γ (morf oliino-1.2,5-tiadiatsol -3 -yyli) -oksii -2-propanonioksiimi-oksalaatti (timolonioksiimi-oksalaat-ti,_(6b) 3-kloori-l-Γ(4-morfoliino-1.2.5-tiadiatsol-3-wli)oksi] -2-propanoli (Ib) syntetisoitiin yhdisteen (la) yhteydessä anne- li 94557 27 tulla menetelmällä. Saanto 83 %; puhdistamaton tuote käytettiin seuraavassa vaiheessa.

NMR (CDCI3) δ 4,5 {d, J=5Hz, 2H>, δ 4,2 (pentetti, J=5Hz, 1H) , δ 3,8-3,65 (m, 6H) , δ 3,55-3,40 (m, 4H) .

C-OH:n piikkiä ei voida identifioida.

3-kloori-1-Γ(4-morfoliino-l.2,5-tiadiatsol-3-vyli)oksii-2-propanoni (3b) syntetisoitiin yhdisteen (3a) yhteydessä annetulla menetelmällä. Saanto: 65 %, Puhdistamaton tuote käytettiin seuraavassa vaiheessa. Kun raakatuote puhdistettiin (kiteytettiin uudelleen 2-propanolista) saatiin puhdas näyte. NMR (CDCI3) δ 5,22 (s, 2H), δ 4,13 (s, 2H), δ 3,75 (m, 4H), δ 3,50 (m, 4H).

3-kloori-l-f(4-morfoliino-l,2,5-tiadiatsol-3-wli)oksii-2-propanonioksiimi (4b) 500 ml:n pyöreäpohjaiseen kolviin laitettiin yhdistettä (3b) (13,6 g, 49 millimoolia) hydroksyyliamiinihydrokloridia (5,1 g, 73,4 millimoolia) etanolin ja dimetyyliformamidin sekaliuottimessa (266 ml). Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 18 tuntia. Reaktioseos kaadettiin veteen (21) ja uutettiin eetterillä. Orgaaninen uute pestiin hyvin vedellä, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla ja väkevöitiin . tyhjössä 30°C:ssa. Raakatuotteen saanto oli 11,8 g (saanto: 83 %). Tuote oli Z- ja E-isomeerien seos (E: Z=l,1:1,0). Tämä puhdistamaton tuote voidaan käyttää seuraavassa vaiheessa.

NMR (CDCI3) δ 9,30 (leveä s, 0,5H, Z-isomeerin -NOH), δ 9,10 (leveä s, 0,5H, E-isomeerin -NOH), δ 5,35 (2, 1H, E-isomeerin 0-CH2), δ 5,10 (s, 1H, Z-isomeeri), δ 4,30 (s, 1H, Z-isomeerin -CH2-N), δ 4,17 (s, 1H, E-isomeerin -CH2-N), δ 4,8-4,7 (m, 4H), δ 3,6-3,4 (m, 4H).

» 94357 28 ί 1-(tert-butwliamino)-3-f(4-morfoliino-l,2,5-tiadiatsol-3-yvli)oksii-2-propanonioksiimi. timolonioksiimi (5b)

Yhdisteitä (4b) (9,8 g, 33,5 millimoolia) tetrahydrofuraanis- sa (147 ml) laitettiin 250 ml:n pyöreäpohjäiseen kolviin, joka oli varustettu tiputussuppilolla. Liuos jäähdytettiin vesihauteessa ja tiputussuppilon läpi lisättiin 10 minuutin aikana tert-butyyliamiinin (12,2 g, 168 millimoolia) liuos tetrahydrofuraanissa (20 ml) samalla pitäen reaktion lämpötila -5 - 0°C:ssa (pH 6-7). Sekoittamista jatkettiin 1 tunti samassa lämpötilassa. Liuotin haihdutettiin alipaineessa 25°C:ssa.

Jäännökseen lisättiin laimeaa suolahappoa (2,8 ml väkevää suolahappoa) ja uutettiin etyyliasetaatilla. Vesikerrokseen lisättiin laimeaa NaHC03-liuosta (NaHC03 3,1 g) -5°C:ssa (pH noin 6-7). Osa epäpuhtauksista poistettiin uuttamalla eetterillä. Vesikerros tehtiin hieman emäksiseksi lisäämällä pieni määrä natriumvetykarbonaattia (0,1-0,3 g) ja seos uutettiin eetterillä. Tämä toimenpide toistettiin 4 kertaa (pH oli noin 8) ja vielä 3 kertaa sen jälkeen, kun pH oli nostettu arvoon noin 9 laimealla NaOH-liuoksella. Orgaaniset uutteet yhdistettiin, pestiin vedellä, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla ja väkevöitiin tyhjössä. Saanto 3,1 g (saanto 28 %). Puhdistamaton tuote hierrettiin isopropyylieetterin kanssa, jolloin tuotetta saatiin 2,8 g. Tämä kiteytettiin uudelleen : isopropyylieetteristä, jolloin saatiin 1,8 g (saanto 16 %) puhdasta yhdistettä.

1-(tert-butwliamino)-3-ί(4-morfoliino-l.2.5-tiadiatsol-3-vvli)oksii-2-propanonioksiimi-oksalaatti. timolonioksiimi-oksalaatti (6b)

Oksaalihappo liuos (0,20 g, 2,22 millimoolia) eetterissä (10 ml) laitettiin 50 ml:n pyöreäpohjaiseen kolviin. Tähän liuokseen lisättiin yhdisteen (5b) (0,43 g, 1,3 millimoolia) liuos eetterissä. Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 1 tunti. Valkoiset ei-hygroskooppiset kiteet erotettiin suo- 94537 29 dattamalla ja kuivattiin tyhjössä. Saanto 0,53 g (saanto 97 %) . Sp. 165 - 166°C (haj.).

NMR (CDC13) δ 5,3 (s, 2H), δ 3,9-3,7 (m, 4H), δ 3,6-3,4 (m, 6H) , δ 1,1 (s, 9H) .

ESIMERKKI 3 5- Γ3- (t-butwliamino) -2- (hvdroksvvli-imino) -oropoksil -3.4-di-hvdrokarbostvriili-hvdrokloridi. karteolonioksiimi-HCL (6c) 5-(3-kloori-2-hvdroksipropoksi)-3,4-dihvdrokarbostvriili (le) 250 ml:n pyöreäpohjäiseen kolviin, joka oli varustettu palau-tusjäähdyttäjällä, laitettiin 5-hydroksikarbostyriiliä (15,0 g, 92 millimoolia), epikloorihydriiniä (34,2 g, 0,37 moolia), morfoliinia (1,5 ml) ja dioksaania (90 ml).

Seosta refluksoitiin 16 tuntia, minkä jälkeen se väkevöitiin tyhjössä (20 mm/Hg) 80-90°C:ssa. Jäännökseen lisättiin 300 ml 2N suolahappoa, sekoitettiin 15 minuuttia, minkä jälkeen lisättiin 0,8-1,0 1 etyyliasetaattia ja seosta sekoitettiin voimakkaasti 0,5 tuntia. Orgaaninen kerros erotettiin, pestiin hyvin vedellä, minkä jälkeen laimennettiin natriumvetykarbo-naatilla ja väkevöitiin tyhjössä.

Saanto: 19,9 g (85 %).

NMR (DMSO-dg) δ 10,3 (s, 1H -NH-), δ 7,25-8,50 (m, 3H, Ph), 6 4,20-3,60 (m, 5H, OCH2CHCH2Cl), δ 3,00-2,30 (m, 4H, -CH2CH2CO-).

5-(3-kloori-2-oksipropoksi)-3.4-dihvdrokarbostvriili (3c) syntetisoitiin yhdisteen (3a) yhteydessä kuvatulla menetelmällä. NMR (DMSO-d6) δ 10,10 (s, 1H, -NH-), δ 7,20-7,00 (m, 1H, pH), δ 6,65-6,50 (m, 2H, Ph), δ 4,95 (s, 2H, OCH2), δ 4,70 (s, 2H, CH2C1), δ 3,0-2,8 (m, 2H, -C-CH2CO-), δ 2,5-2,3 (m, 2H, -CH2-C-C0-).

« » 30 94337 5-[3-kloori-2-(hvdroksi-imino)propoksil -3,4-dihvdrokarbostv-riili (4c) syntetisoitiin yhdisteen (4b) yhteydessä kuvatulla menetelmällä.

NMR (DMSO-dg) δ 11,88 (s, 0,3, NOH:n Z-), δ 11,80 (s, 0,7H, NOH:n E-), δ 10,08 (s, 1H, -NH-), δ 7,30-6,50 (m, 3H, Ph), δ 4,93 (s, 1,4H, OCH2:n Z-), δ 4,73 (s, 0,6H, -OCH2:n Z-), δ 4,38 (s, 2H, CH2Cl:n Z ja E-), δ 3,00-2,80 (m, 2H, C-H2-CO-), δ 2,65-2,40 (m, 2H, CH2-C-CO).

5- Γ3- (tert-butwliamino) -2- (hvdroksvvli-imino) propoksi) -3.4-dihvdrokarbostvriili. karteolonioksiimi (5c) yhdistettä (4c) (2,0 g, 7,45 millimoolia) ja tetrahydrofuraa nia (70 ml) laitettiin 100 ml:an pyöreäpohjaiseen kolviin, joka oli varustettu tiputussuppilolla. Liuos jäähdytettiin 0°C:een ja tiputussuppilon läpi lisättiin tert-butyyliamiinin (0,82 g, 1,17 ml, 11,2 millimoolia) liuos tetrahyrofuraanissa. Seosta sekoitettiin jäähdyttäen 2 tuntia. Oksaalihapon (1,48 g, 16,4 millimoolia) liuos tetrahydrofuraanissa lisättiin reaktioseokseen. Sakka suodatettiin, hierrettiin veden kanssa (600-700 ml) samalla sekoittaen hyvin 15 minuutin ajan ja suodatettiin uudelleen. Suodos uutettiin useita kertoja etyyliasetaatilla. Vesikerros jäähdytettiin 0°C:een, tehtiin ; emäksiseksi laimealla NaHC03-liuoksella (NaHC03 0,81 g) ja uutettiin välittömästi etyyliasetaatilla. Uute haihdutettiin tyhjössä (20 mmHg) 30°C:ssa. Saanto: 0,63 g, (28 %). Kiteytettiin uudelleen i-propanolista, tuote oli Z-isomeeri.

Sp. 177-180°C (haj.) NMR (DMSO-dg) δ 11,0.PPM (s, 1H), δ 10,1 (s, 1H), δ 7,3-7,1 ; (m, 1H), δ 6,7-6,5 (m, 2H), δ 4,9 (s, 2H), δ 3,3 (s, 3H sis. NH), δ 3,0-2,8 (m, 2H), δ 2,6-2,3 (m, 2H), δ 1,05 (s, 9H).

« li 31 94337 5-[3-(tert-butyvliamino)-2-(hvdroksvvli-imino)propoksi)-3,4-dihvdrokarbostvriili-hvdrokloridi. karteolonioksiimi-hvdroklo-ridi (6c)

Vapaa emäs (5c) muunnettiin HCl-kaasun avulla hydrokloridi-suolaksi (6c) eetterissä. Sp. 167-169°C (haj.).

Anal. (C16H2403N3C1) C,H,N.

ESIMERKKI 4 1- (isopropwliamino) - 3- f (4-morfoliino-l. 2.5-tiadiatsol-3-w-li)oksii-2-propanonioksiimihvdrokloridi (6d): 1-(isopropwliamino)-3-Γ(4-morfoliino-l.2.5-tiadiatsol-3-vvli)oksii-propanonioksiimi (5d) 200 ml:n pyöreäpohjaiseen kolviin laitettiin 3-kloori-l-[3-(4-morfoliino-1,2,5-tiadiatsolyylioksi)]-2-propanonioksiimia (4b) (3,53 g, 12,1 millimoolia), isopropyyliamiinia (3,56 g, 60,3 millimoolia) ja tetrahydrofuraania (71 ml). Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 2,5 tuntia. Reaktioseos väkevöitiin tyhjössä huoneen lämpötilassa. Jäännös hierrettiin isopropyy-lieetterin kanssa ja saostuneet kiteet erotettiin imulla.

Kiteet liuotettiin laimeaan HCl-liuokseen. Jäännökseen lisät-:';;ϋη eetteriä ja natriumvetykarbonaattia pieninä erinä ja samalla voimakkaasti sekoittaen. Orgaaninen kerros pestiin vedellä ja kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla ja väkevöitiin tyhjössä. Saanto: 0,42 g (saanto 11,6 %) isopro-pyylieetteristä.

• · • 3 - (isopropwliamino) -3- Γ (4-morfoliino-l, 2.5-tiadiatsol-3-wli) oksii -2-propanonioksiimi-hvdrokloridi (6d)

Oksiimi (5b) (0,25 g) liuotettiin eetteriin ja liuokseen lisättiin tipoittain HCl:lla kyllästettyä eetteriä. Seosta 32 94337 sekoitettiin 10 minuuttia, suodatettiin ja kuivattiin tvhiössä yön yli. Saanto: 89 %.

Anal. (C12H22N503S Cl) C,H,N.

Alkuaineanalyysit 1 - 1-(isopropyyliamino)-3-(1-naftyylioksi)-2-propanonioksii-mi-hydrokloridi, propranolonioksiimi-hydrokloridi (6a).

C16H21N2C1·

Lask.: C, 62,23; H, 6,85; N, 9,07

Saatu: C, 62,32; H, 6,89; N, 9,05 2 - 1-(t-butyyliamino)-3-[(4-morfoliino-l,2,5-tiadiatsol-3- yyli)oksi]-2-propranonioksiimi-oksalaatti, timolonioksiimi-oksalaatti (6b), ci5H2507N5S C13H23O3N5S; (C00H)2

Lask.: C, 42,95; H, 6,01; N, 16,70 saatu: C, 43,00; H, 6,04; N, 16,67 3 - 5-[3 -(t-butyyliamino)-2-((hydroksyyli-imino)propoksi]-3,4 -dihydrokarbostyriilihydrokloridi; kasteolonioksiimi-HCl (6c) CI6H24°3N3C1

Lask.: C, 56,22; H, 7,08; N, 12,30

Saatu: C, 56,10; H, 7,13; N, 12,21 4·- 1-(isopropyyliamino)-3-[(4-morfoliino-l,2,5-tiadiatsol-3-yyli)oksi]-2-propanonioksiimi-hydrokloridi (6d) C12H22°5N3C1 H2°

Lask.: C, 40,27; H, 6,38; N, 19,57

Saatu: C, 40,54; H, 6,42; N, 19,46 | « >,

Claims

94337

1. Menetelmä valmistaa β-adrenergisesti salpaavia yhdisteitä, joiden kaava I on NOR1 Il (I) Ar-0-CH2- C -CH2-NHR jossa Rx on vety tai alkyyli, jossa on 1 - 8 hiiliatomia; R on mahdollisesti substituoitu alkyyli, jossa on 1 - 12 hiiliatomia tai aralkyyli, jossa on 7 - 12 hiiliatomia; ja Ar on syklinen ryhmä, jolloin R ja Ar vastaavat tunnettuja /3-adrenergiinisten salpaajien, Ar-0-CH2-CH0H-CH2NHR, R ja Ar ryhmiä ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditio-suolat, tunnettu siitä, että (a) hapetetaan yhdiste, jonka kaava II on OH | (II) Ar-0-CH2-CH-CH2-NHR jossa Ar ja R on edellä määritelty, yhdisteen muodostamiseksi, jonka . ’Ikaava III on • · O Il (lii) Ar-0-CH2-C-CH2-NHR jota seuraa ketoryhmän derivatisoiminen ryhmäksi =NORlf jossa H·, on edellä määritelty; tai • · · ^ (b) yhdiste, jonka kaava IV on NORx Il (IV) Ar-0-CH2-C-CH2-halogeeni jossa i 94337 Ar ja on edellä määritelty, saatetaan reagoimaan amiinin kanssa, jonka kaava on RNH2, jossa R on edellä määritelty; ja haluttaessa muutetaan edellä esitetyn menetelmän (a) tai (b) mukaan saatu yhdiste farmaseuttisesti hyväksyttäväksi happoadditiosuolaksi lisäämällä vastaava suola.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I mukainen yhdiste, jonka kaava on N-OH II o-ch2-c-ch2-nh-ch(ch3)2 (QIQ) tai sen happoadditiosuolaa, tunnettu siitä, että käytetään vastaavasti substituoitua lähtöainetta.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa kaavan I mukaista yhdistettä, jonka kaava on ; r

0-CH2-C-CH2-NH-CH (CH3) 3 t * · tai sen happoadditiosuolaa, tunnettu siitä, että käytetään vastaavasti substituoitua lähtöainetta.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa kaavan I mukaista yhdistettä, jonka kaava on 94337 N-OH II

0-CH2-C-CH2-NH-CH(CH3)3 &X H tai sen happoadditiosuolaa, tunnettu siitä, että käytetään vastaavasti substituoitua lähtöainetta.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa kaavan I mukaista yhdistettä, jonka kaava on Γ V N 0-CH9-C-CH9-NH-CH(CH„)9 N N tcii sen happoadditiosuolaa, tunnettu siitä, että , ..käytetään vastaavasti substituoitua lähtöainetta. 4 4

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jonka kaava on N-OH II ! : .0-CH2-C-CH9-NH-CH(CH9) 9 ©c ch2-ch=ch2 tai sen happoadditiosuolaa, tunnettu siitä, että käytetään vastaavasti substituoitua lähtöainetta. 94337