FI89111C - Dentalroentgenbildapparat foer fotografering av hela kaekar - Google Patents

Description

! 89111

Hammasröntgenkuvauslaite koko leukaperien kuvaamista varten Tämä keksintö koskee patenttivaatimuksen 1 johdannon mukaista hammasröntgenkuvauslaitetta.

Ottaen huomioon se seikka, että ihmisen hammaskaari on likimain kaarimainen, hammasröntgenkuvauslaite koko leukaperien tutkimusta varten on suunniteltu siirtämään röntgensäteilylähdettä ja röntgenfilmikasettia toistensa suhteen vastakkaisissa asemissa siten, että niiden liikeradat ovat likimain kaarimaisia, ja ottamaan röntgenkuvan leukaperistä liikkeensä aikana. Laite on yleensä varustettu kääntyvällä varrella, jonka yhdessä päässä on röntgensäteilylähde ja toisessa päässä röntgenfilmikaset-ti, niin että kääntövarteen on kohdistettavissa lineaarisen liikkeen ja kääntöliikkeen yhdistetty käyttövoima. Tämä käyttö-mekanismi käsittää tunnetusti biaksiaalisen kontrollisysteemin, planeettapyörästösysteemin, ohjauslevysysteemin, kolmen kääntö-keskuksen systeemin (nimitetty myös ortopantomografiäksi) ja sen tapaisia, mutta sen röntgensädekimpun liike, joka säteily-tetään röntgensäteilylähteestä röntgenfilmikasetille, muodostaa kuviossa 1 viitteellä Αχ merkityn verhokäyrän radan, kun varsi suorittaa elliptisesti kaartuvan liikkeen missä tahansa systee-missä. Röntgensädekimpun on nimittäin käännyttävä siten, että se saapuu olennaisesti suorakulmaisesta elliptisesti kaartuvaan hampaistoon. Esimerkiksi olettaen, että piirustuksessa hammas-kaaren vasempaan puoleen säteilytettyjen röntgensädekimppujen Β1Χ, B12 ja ®i3 hetkelliset kääntökeskiöt ovat vastaavasti A'1:l, A'12 ja A'13, röntgensädekimppu etuhammasalueen E keskikohdalla sijaitsee keskiviivalla 0-0 ja sädekimpun kääntökeskiö tulee olemaan a1# kääntökeskiön siirtyessä jatkuvasti Soimalla tavoin hammaskaaren suhteen oikealla puolella, niin että niiden liikerata muodostaa verhokäyrän Tämä verhokäyrä on likimain kolmiomainen (eli käänteistä V-muotoa), sen rajan ollessa huippu alt josta se kulkee taaksepäin symmetrisesti kohti hammaskaaren molempia puolia kaartuen oikealle ja vasemmalle etäisiin päätepisteisiin bx ja bj^ huipun ax ulotessa kohti hammaskaaren Cx etuhammas- 2 8-9111 aluetta E kehon keskiviivalla 0-0 ja keskiöiden radan vastatessa hammaskaareen säteilytetyn röntgensädekimpun ns. "verhokäyrän" muotoa. Niinpä edellä esitetty verhokäyrä määritellään seuraa-vassa hammaskaareen säteilytetyn sädekimpun verhokäyränä, joka helpottaa keksinnön ymmärtämistä. Niinpä tämä verhokäyrä voi olla myös sädekimpun hetkellisen kääntökeskiön rata.

Muuten, tavanmukaista biaksiaalista ohjaussysteemiä tai muita systeemejä käytetään yksinkertaisesti sillä tavalla, että hammas-kaareen säteilytetyn röntgensäteilykimpun verhokäyrän muoto on määrätty ja että verhokäyrää A^ siirretään taakse- ja eteenpäin potilaan etuhampaiden aseman mukaisesti, ja tomografista asemaa siirretään myös taakse- ja eteenpäin potilaan etuhampaiden aseman mukaisesti. Ongelmat, jotka koskevat sädekimpun hammaskaareen kohtisuorasti saapumisen parantamista ja alaleuan haarojen aiheuttamien haamukuvien poistamista, on jätetty ratkaisematta.

Vielä konkreettisempi selostus niistä haitoista, jotka esiintyvät tavanmukaisissa systeemeissä, esitetään seuraavassa viitaten kuvioon 1. Röntgenkuvauslaite on tarkka hammaskaareen säteilytetyn sädekimpun muodon suhteen. Potilaan hammaskaaren C asema röntgenkuvauslaitteen suhteen on ensin merkitty viitteellä (hammaskaari on yksinkertaisuuden vuoksi merkitty viitteellä seuraavassa selostuksessa ja samoin on laita viitteen C2 suhteen), ja röntgenkuvauslaitetta siirretään sellaisella tavalla, että tomografinen asema voi siirtyä kohtaan hammaskaaren tämän aseman mukaisesti ja sädekimppu voi siirtyä pitkin verhokäyrää A^(b^ - a^ - b^). Jos potilaan hammaskaari C siirtyy asemaan , sädekimppu B2 siirretään toiselle verhokäyrälle A2(b2 - a2 - b2) sillä tavalla, että tomografinen asema voi siirtyä kohtaan aseman C2 mukaisesti.

Koska tässä siirretyssä asemassa verhokäyrät A^(b^ - a^ - b^) ja A2(b2 - a2 “ ovat muodoltaan täysin samanlaiset, säde- kimppujen B^ ja B2, jotka vastaavat hammaskaaria ja C2, vastaavat tulokulmat eivät muutu, ja koska sädekimput läpäisevät vastaavasti potilaan oikean- ja vasemmanpuoleiset alaleukaluun li 3 89111 haarat Dx ja D2, D2 hammaskaarien ja C2 kummassakin tapauksessa, syntyy haamukuvia, jotka kuvautuvat valkoisina röntgenfilmille.

Viitteet A'X1 ja A'12 merkitsevät vastaavasti hammaskaareen Cx säteilytetyn sädekimpun B1X kääntökeskiön hetkellistä asemaa ja hammaskaareen C2 säteilytetyn sädekimpun kääntökeskiön hetkellistä asemaa. Nimittäin optimikuvan aikaansaamiseksi hammastut-kimusta varten on tavallisesti tarpeen, että sädekimppu B1:l sä-teilytetään hammaskaareen Cx likimain suorakulmaisesta. Kun esimerkiksi aikuiselle miehelle tarkoitettu verhokäyrä Ax valitaan täyttämään tämä vaatimus, vaatimus ei ole täytetty naisen ja lapsen tapauksessa heidän hammaskaarensa ollessa pienempiä kuin Cx, mistä johtuen syntyy hampaiden haamukuva.

Toisaalta, alaleukaluun haarat ja D2 ovat kasvaneet paremmin aikuisilla kuin lapsilla, kuten on esitetty kuviossa 1. Niinpä kun poskihammasalue kuvataan käyttäen suorakulmaisesta saapuvaa säteilytystä, sädekimpun Βιχ kääntökeskiö verhokäyrällä Ax on esimerkiksi piste A'^, mistä johtuen sädekimppu BX1 tulee sä-teilytetyksi poskihampaaseen sen läpäistyä alaleukaluun haaran D1# mikä seikka alaleukaluun haaran aiheuttaman haamukuvan vuoksi vaikeuttaa hammaslääkärin diagnoosia vahingoittuneesta osasta tai hän ei huomaa tätä osaa tutkiessaan röntgenfilmiä.

Niinpä keksinnön tarkoituksena on aikaansaada laite, joka tekee mahdolliseksi valita sellainen kuvaustilanne (verhokäyrän muoto) , jossa riippumatta siitä, onko potilas aikuinen mies, nainen tai lapsi, röntgensäteet voidaan aina säteilyttää olennaisesti kohtisuoraan hammaskaarta vastaan, ja samanaikaisesti sellainen kuvaustilanne, jossa alaleukaluun haarojen aiheuttamat haamukuvat voidaan välttää.

Keksinnölle on tunnusomaista, ettei sädekimpun kääntökeskiötä saateta siirtymään pitkin yhden määrätyn verhokäyrän rataa, vaan verhokäyrä saatetaan muuttamaan muotoaan ja rataansa asteittain tai jatkuvasti kuvattavan hammaskaaren massan, alaleukaluun haarojen massan tai kuvauskohteen mukaan patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa määritellyllä tavalla.

4 89111

Oheisissa piirustuksissa kuvio 1 on kaaviomainen kuva, joka selittää tavanmukaisen laitteen periaatetta ja esittää yhteyden hammaskaaren ja verhokäyrän välillä, kuviot 2 ja 3 ovat kaaviomaisia kuvia, jotka selittävät keksinnön periaatetta, kuvio 4 on kaaviomainen kuva keksinnön mukaisen laitteen eräästä sovellutusmuodosta, kuvio 5 on kuva päältäpäin kuviossa 4 esitetystä sovellutusmuodosta , kuvio 6 on kuva edestäpäin kuviossa 4 esitetystä sovellutusmuodosta , kuvio 7 on poikkileikkaus pitkin kuvion 6 viivaa VII-VII katsottuna nuolien suuntaan, kuvio 8 on pitkittäisleikkaus keksinnön mukaisen laitteen olennaisesta osasta, kuvio 9 on poikkileikkaus pitkin kuvion 8 viivaa IX-IX katsottuna nuolien suuntaan, ja kuvio 10 on pitkittäisleikkaus keksinnön mukaisen laitteen muunnetun sovellutusmuodon olennaisesta osasta.

Kuten kuviosta 1 ilmenee, verhokäyrä A^ laajenee symmetrisesti ja kaarevasti kohti poskihammasalueen molempia puolia, huipun a^ ollessa rajana ja sen ulotessa kohti hammaskaaren C etuhammas-aluetta E kehon keskiviivalla 0-0, ja niinpä verhokäyrä A^ on likimain kolmiomainen (eli käänteistä V-muotoa oleva) käyrä, joka ulottuu huipun a^ sekä oikean- ja vasemmanpuoleisten päätepisteiden ja välille. Keksinnön periaatteen mukaan aikaansaadaan kaksi rakennetyyppiä, joista ensimmäisessä, kuten on esitetty kuviossa 2, verhokäyrän huippu a on pitkittäissuunnassa kiinteä vastaten muutosta hammaskaaressa C, ja jossa suoraviivainen etäisyys 1^ huipun a sekä oikean ja vasemmanpuoleisten päätepisteiden b^ ja b^ välillä saatetaan muuttumaan suoraviivaisiksi etäisyyksiksi 1^ ja 1^, ja joista toisessa, kuten on esitetty kuviossa 3, verhokäyrän päätepiste b on pitkittäissuunnassa kiinteä ja suoraviivainen etäisyys 1^ saatetaan muuttumaan etäisyyksiksi I2 ja 1^. Ero näiden kahden tyypin välillä on seuraava.

5 89111

Kuviossa 2 esitetyn tyypin mukaan verhokäyrän huippu a on kiinteä ja etäisyys r huipusta a etuhammasa1ueeseen E on määrätty, ja niinpä vaikka sädekimpun verhokäyrä hammaskaaren suhteen muuttuu, etuhammasalueen tomografinen asema ei muutu, niin ettei ole tarpeen siirtää hammaskaarta C (nimittäin kuvattavaa ihmisen päätä). Kuviossa 3 esitetyssä rakennetyypissä huippu a siirtyy pitkin keskiviivaa 0-0 ja verhokäyrien päätepisteiden asema pitkittäissuunnassa on kiinteä, tehden mahdolliseksi verhokäyrän, jonka huipusta a etäisyys etuhammasalueeseen E on r, muutoksen pitämisen määrättynä hammaskaaren C muutosta vastaten, niin että kuvion 3 mukainen rakennetyyppi on mekanismiltaan yksinkertaistettu, mutta verhokäyrän muutosta vastaten on tarpeen siirtää hammaskaarta (nimittäin kuvattavaa ihmisen päätä) röntgenkuvauslaitteen suhteen. Molemmat rakennetyypit ovat kuitenkin samanlaisia siinä suhteessa, että ne muuttavat sädekimpun verhokäyrän muotoa.

Jos kuvioissa 2 ja 3 verhokäyrä muutetaan asemasta A^ib^ - a3 - b^) asemaan A^(b^ - a^ - ), alaleukaluun haaran D aiheuttama haamu- kuva voidaan poistaa röntgensäteilytyksestä, kuten piirustuksista ilmenee, ja jos verhokäyrä muutetaan asemasta A^(b-^ - a^ - b^) asemaan A^(b^ - a^ - b^ ) , tulee mahdolliseksi muuttaa sädekimpun tulokulmaa hammaskaaren C mukana, erikoisesti sädekimpun kohtisuoraan saapumisen aikaansaamiseksi sellaisiin aikuisen naisen ja lapsen hammaskaariin, jotka ovat pienempiä kuin aikuisen miehen hammaskaaret. Esimerkiksi, jos verhokäyrä muutetaan asemasta A^ibj^ - a^ - b^ asemaan A2(b2 - a2 - ) , on mahdollista muuttaa sädekimpun tulokulmaa kuviossa 2 arvosta arvoon ·

Joskus voi satunnaisesti tapahtua, että suorakulmaisesti hampaisiin saapuva säteilytys aikaansaadaan, kun alaleukaluun haaran D aiheuttama haamukuva on vältetty. Kaikki mikä on tarpeen tehdä tässä suhteessa, on suorittaa edullinen valinta suorakulmaisesti saapuvan säteilytyksen ja haamukuvan välttämisen välillä ottaen huomioon sen, kumpi on tärkeämpi riippuen kuvattavasta alueesta.

Seuraavasss selostetaan keksinnön mukaista laitetta viitaten kuviossa 4 ja sitä seuraavissa kuvioissa esitettyyn sovellutusmuotoon.

6 89111

Kuviot 4-9 esittävät laitetta, joka vastaa kuviossa 3 esitettyä keksinnön periaatetta selittävää piirustusta. Kiinteän kehyksen 1 alaosan kummallekin puolelle on sijoitettu yhdensuuntaiset kiskoalustat 2 ja 2. Liukukappale 4 on liukuvasti asennettu alustoihin 2 ja 2 siten, että se liikkuu niitä pitkin nuolen X - X suunnassa. On huomattava, että liukukappale on varustettu rullilla 3..., jotka pyörivät alustojen 2 päällä. Kuten kuvioista 5, 7 ja 8 ilmenee, liu-kukappaleen keskelle on muodostettu sylinterimäisen osan 4a ympäröimä läpimenevä reikä 4b, ja vaakasuorassa kääntyvä varsi 6 on kiertyvästi tuettu sylinteriosaan 4a laakerin 5 välityksellä. Tämän varren 6 yhteen päähän on ripustettu röntgen-filmikasetti 7 ja sen toiseen päähän röntgensäteilylähde 8, ja varteen 6 asennetun moottorin kääntövoima välitetään moottorin 9 jättöakselilla sijaitsevasta hihnapyörästä 10 liuku-kappaleen 4 hihnapyörään 12 hihnan 11 avulla varren 6 kääntämiseksi. On selvää, että varren 6 kääntökeskiö tässä liitoskohdassa (ks. kuviota 4) sijaitsee sylinteriosan 4a akselilla.

Kiinteään kehykseen 1 on muodostettu liukukappaleen yläpuolelle sopiva aukko la, kuten näkyy kuvioista 5 ja 8. Kannatustanko 13 menee tämän aukon ja yllämainitun läpäisevän reiän 4b läpi. Tämän kannatustangon 13 yläpäähän on liitetty vaakasuora tanko 14, joka on kiinnitetty kehyksen yläpinnassa olevaan kiinteään alustaan 15. Tanko 13 ulottuu reiän 4b läpi hihnapyörän 12 alle, ja päänkiinnitin 17 on ripustettii hihnaoyörän 12 alapuolelle. Niinpä vaikka liukukappale 4 liukuu nuolen X - X suunnassa, kuten myöhemmin selostetaan, päänkiinnitin 17 pitää määrätyn asemansa. Myös kannatustangon 13 alapäähän on ripustettu ohjain 18, jonka ohjausura 18a pitkin nuolen Y - Y osoittamaa poikittaista suuntaa leikkaa kohtisuorasti suunnan X - X jossa liukukappale 4 liukuu, ja tukitanko 20 ulkonee varresta b ripustetusta kannatustangosta 19 ohjaimeen 18, sekä tukitan-koon 20 asetettu ohjaustappi 20a on sovitettu ohjausuran 18a sisään. Tämän uran 18a tai tapin 20a keskiasema, nimittäin l: 7 89111 piste P2 (ks. kuviota 4) on epäkeskinen nuolen X-X suunnassa pisteen suhteen, ja tämän epäkeskisyyden suuruus vastaa kuvioissa 2 ja 3 esitettyä suoraviivaista etäisyyttä 1. Etäisyyden 1 muuttamiseksi tukitanko 20 on sovitettu säätämään ohjaimen 18 ja kannatustangon 19 välistä etäisyyttä, ja tässä säädetyssä asemassa tanko 20 kiinnitetään kannatustankoon 19 lukituspultilla 21, joka menee tangossa 20 olevan pitkän reiän 20b läpi. Tämä säätÖväline voi olla riippuvainen yllämainitusta pitkästä reiästä tai muusta välineestä.

Edellä selostetussa konstruktiossa, kun moottori 9 käynnistetään röntgenkuvausta varten, varsi 6 alkaa liikkua kääntöakselin P^ ympäri, nimittäin liukukappaleen 4 sylinterimäisen osan 4a ympäri. Samanaikaisesti, koska ohjaustappi 20a asettuu ohjaus-uraan 18a asemaan, joka pisteessä ?2 on epäkeskinen kääntökeskiön P^ suhteen, liikevoima nuolen Y-Y suuntaan kohdistuu varteen 6 sen kääntyessä liukukappaleen 4 sylinteriosan ympäri, mistä johtuen liukukappale 4 ja varsi 6 siirtyvät nuolen X-X suunnassa kiskoalustoihin 2 ja 2 pyörivästi liittyvien rullien 3... välityksellä. Tämän siirtymisen johdosta varsi 6 suorittaa liikkeen, joka yhdistyy kääntöliikkeestä ja liikkeestä nuolen X-X suuntaan, ja sädekimpun kiertokeskiö siirtyy pitkin verho-käyrää A, röntgensäteilylähteen 8 ja röntgenfilmikasetin 7 suorittaessa likimain elliptisestä kaartuvan liikkeen pitkin hammas-kaarta.

Edellä selostettua tyyppiä olevassa röntgenkuvauslaitteessa tukitangon 20 vapauttaminen kannatustangosta 19 irrottamalla lukituspultti 21 käsiteltävän potilaan mukaan tekee mahdolliseksi liukukappaleen 4, kääntövarren 6 ja kannatustangon 19 siirtymisen yhdessä nuolen X-X suuntaan kiinteän kehyksen 1, ohjaustapin 20a ja tukitangon 20 suhteen, niin että liukukappaleen kääntöakseli P^ siirtyy ja pisteen ?2 epäkeskisyyden määrää, nimittäin suoraviivaista etäisyyttä 1 voidaan vaoaasti muuttaa.

Niinpä on mahdollista aikaansaada optimi röngenkuva hammastut-kimusta varten valitsemalla verhokäyrän muoto potilaan hammas- 8 89111 kaaren ja kuvauskohteen mukaan ennen kuvauksen aloittamista. Tässä laitteessa on mahdollista muuttaa verhokäyrää, joka määrittää verhokäyrän päätepisteet kuvion 3 mukaisessa sovellu tus muodossa .

Verhokäyrän muutoksen aikaansaamiseksi kuvion 2 mukaisessa sovellutusmuodossa muutamalla etäisyyttä 1 päänkiinnitin 17 irrotetaan kannatustangosta 13, kuten näkyy kuviosta 10, ja kiinnitetään kiinteään kehykseen 1. Senjälkeen kun varteen 6 kierteitetty lukituspultti 22 on työnnetty kehyksen 1 luki-tusreikään 23 ja kiinnitetty siihen, niin ettei vaakasuoraan kääntyvä varsi 6 voi kääntyä yllättävästi etäisyyttä 1 muutettaessa, lukituspultti 21 irrotetaan ja kannatustangon 13 asemaa siirretään kuljettamalla siirrintä 26 kehykseen 1 kiinnitetyn moottorin 24 pyörittämän kuularuuvin 25 avulla, ja ohjainta 18, ohjaustappia 20a sekä tukitankoa 20 siirretään yhdessä kehyksen 1 ja kääntövarren 6 suhteen. Tämän siirron yhteydessä lukituspultti 21 kiristetään tilanteessa, jossa ennaltamäärätty verhokäyrä on valittu, minkä jälkeen lukitus-pultti 22 vedetään ulos reiästä 23 laitteen käytön sallimiseksi.

Edellä selostetussa rakenteessa ohjaimen 18 ohjausura 18a ulottuu suoraviivaisesti nuolen Y-Y suuntaan, mutta ei ole mitään estettä siihen, että ura 18a ulottuu kaartuvasti, kuten on esitetty JP-hyödyllisyysmallihakemuksessa 199698/1983.

Oheisten piirustusten selityksessä on esitetty sellainen rakenne, jossa vaakasuorassa kääntyvän varren kääntökeskiö P^ siirtyy pitkin potilaan keskiviivaa, mutta laitteen rakenne ei rajoitu selostettuun rakenteeseen, vaan voidaan käyttää rakennetta, jossa kääntökeskiön rata on kohtisuorassa keskiviivaa vastaan, tai rakennetta, jossa kääntökeskiö siirtyy pitkin muita ratoja. Keksinnön periaatetta voidaan yhtä hyvin soveltaa tällaiseen muunnettuun rakenteeseen.

9 89111

Vaikka esitetyn sovellutusmuodon rakenne on riippuvainen käyttö-systeeminsä biaksiaalisesta ohjaussysteemistä, on selvää, että se sallii keksinnön soveltamisen myös muihin systeemeihin kuten planeettapyörästösysteemiin, ohjauslevysysteemiin ja kolmen kään-tökeskiön systeemiin.

Vaikka keksintöä on selitetty oheisissa piirustuksissa esitetyn sovellutusmuodon yhteydessä, tarkoituksena on, ettei keksintö rajoitu mihinkään selityksen yksityiskohtiin, mutta konstruoitava keksinnön ajatuksen ja oheisten patenttivaatimusten määrittelemän suoja-alan rajoissa.

Claims (3)

10 89 1 1 1

1. Hammasröntgenkuvauslaite koko leukaperien kuvausta varten, laitteen käsittäessä kääntyvän varren (6), jonka yhdessä päässä on röntgensäteilylähde (8) ja toisessa päässä röntgenfilmikasetti (7) ja joka toimii sellaisella tavalla, että röntgensäteilylähteestä röntgenfilmikasetille suunnatun sädekimpun (B) hetkittäisen pyörintäkeskiön (P) liikerata hammaskaaren (C) suhteen piirtää symmetrisesti leviävän likimain kolmiomaisen verhokäyrän (A), joka ulkonee kohti hammaskaaren etuhammasaluetta (E), tunnettu siitä, että se käsittää välineen (18), verhokäyrän (A) huipun (a) ja verho-käyrän (A) päätepisteiden (b) yhdyssuorien välisen kehon keskiviivalla (0-0) sijaitsevan etäisyyden muuttamiseksi, joita yhdyssuoria verhokäyrä koskettaa yhdestä keskiviivaa (0-0) vastaan kohtisuorasta tangentista.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen hammasröntgenkuvauslaite, tunnettu siitä, että mainittu väline, joka muuttaa verhokäyrän (A) huipun (a) ja sen päätepisteiden (b) välistä kehon keskiviivalla (0-0) sijaitsevaa etäisyyttä, on asetettu siten, että keksiviivalla (0-0) sijaitsevan etäisyyden muutos tapahtuu muuttamalla päätepisteiden (b) sijaintia ilman, että huipun (a) paikka muuttuu.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen hammasröntgenkuvauslaite, tunnettu siitä, että mainittu väline, joka muuttaa verhokäyrän (A) huipun (a) ja sen päätepisteiden (b) välistä kehon keskiviivalla (0-0) sijaitsevaa etäisyyttä on asetettu siten, että huipun (a) ja verhokäyrien päätepisteiden (b) välisen keskilinjalla (0-0) sijaitsevan etäisyyden muutos tapahtuu muuttamalla huipun (a) sijaintia ilman, että verho-käyrän päätepisteiden (b) paikka muuttuu. i< 11 8 9111