FI83541B - Foerfarande foer tillvaratagande av guld ur guldhaltig jaerninnehaollande sulfidmalm. - Google Patents

Description

1 83541

Menetelmä kullan talteenottamiseksi kultapitoisesta rautaa sisältävästä sulfidimalmista Tämä keksintö koskee kullan ja mahdollisesti mui-5 den arvometallien talteenottoa vaikeasti erotettavista kultapitoisista sulfidimalmeista.

On tunnettua, että kullan talteenotto sellaisesta malmista tavallisin menetelmin, kuten syanidoimalla ei tapahdu tyydyttävästi, ja on ehdotettu erilaisia esikäsitte-10 lymenetelmiä. Kuitenkaan, eri syistä johtuen, alalla aikaisemmin ehdotetut esikäsittelyt eivät paranna kullan talteenottoa sellaisesta malmista siinä määrin kuin taloudellisen prosessin kannalta olisi toivottavaa.

Tämän keksinnön kohteena on sen vuoksi parannetun 15 esikäsittelymenetelmän saaminen sellaisten malmien käsit telyä varten; tähän menetelmään sisältyy painehapetuskä-sittely.

Keksinnön kohteena on menetelmä vaikeasti käsiteltävän kultapitoisen rautaa sisältävän sulfidimalmin esi-20 käsittelemiseksi.

Menetelmälle on tunnusomaista, että a) jauhetun malmin vesipitoista lietettä käsitellään happamassa esikäsittelyvaiheessa (20) rikkihapon vesiliuoksella karbonaatin ja happoa kuluttavien sivukivi- 25 rikasteiden hajottamiseksi, b) käsitelty liete saatetaan ensimmäiseen neste-kiintoaine-erotus- tai -sakeuttamisvaiheeseen (22) sul-faattiliuoksen ja erotetun kiintoaineen muodostamiseksi, c) erotettuun kiintoaineeseen lisätään vettä en- 30 simmäisessä uudelleenliettämisvaiheessa (24) lietteen muodostamiseksi, jonka kiintoainepitoisuus on 25 - 60 pai-no-%,

d) ensimäinen uudelleenlietetty liete hapetetaan painehapetusvaiheessa (30) lämpötilassa noin 135 - 250 °C

35 paineistetussa hapetusatmosfäärissä pitäen vapaan hapon konsentraatio arvossa noin 5-40 g/1 rikkihappoa, raudan 2 83541 liuottamiseksi, rikkihapon muodostamiseksi ja oleellisesti kaikkien hapettuvien sulfidiyhdisteiden hapettamiseksi sulfaattimuotoon, jolloin alle noin 20 % hapetetusta rikistä on läsnä hapetusvaiheessa alkuainerikkinä, 5 e) vettä lisätään hapetettuun lietteeseen toisessa uudelleenliettämisvaiheessa (32) uudelleenlietetyn hapetetun lietteen muodostamiseksi, jonka kiintoainepitoisuus on 5-15 paino-%, f) uudelleenlietetty hapetettu liete saatetaan 10 toiseen neste-kiintoaine-erotus- tai -sakeuttamisvaihee-seen (34) happo- ja rautapitoisen liuoksen ja hapetetun erotetun kiintoaineen muodostamiseksi, g) happo- ja rautapitoinen liuos kierrätetään ainakin toiseen ensimmäisestä ja toisesta uudelleenliettä- 15 misvaiheesta (24 ja 32), h) hapetettu erotettu kiintoaine pestään vesipitoisella pesuliuoksella yhdessä tai useassa pesuvaiheessa (36 ja 40), i) pesty kiintoaine erotetaan käytetystä pesu- 20 liuoksesta, joka sisältää happoa ja liuennutta rautaa ja ei-rautapitoisia metallisulfiitteja, kolmannessa neste-kiintoaine-erotus tai -sakeuttamisvaiheessa (38), j) vaiheesta i) saatu käytetty pesuliuos, joka sisältää liuennutta rautaa ja liuenneita ei-rautapitoisia 25 metallisulfaatteja, kierrätetään happameen esikäsittely- vaiheeseen (20), ja k) pesty kiintoaine otetaan talteen.

On edullista, että painehapetusvaiheessa lietteessä pidetään riittävä määrä magnesiumioneja liuoksen 30 Mg:Fe-moolisuhteen saamiseksi ainakin välille noin 0,5 - 1,0, jotta rauta, joka saostuu painehapetusvaiheessa, saostuisi mieluummin hematiittina kuin muina huonompiliu-koisina ja siten metallipitoisempina rautayhdisteinä, so. mahdollisesti kalkkia kuluttavina yhdisteinä.

3 83541

Menetelmään voi sisältyä myös ainakin osan ainakin toisesta mainitusta toisesta liettä-misvaiheesta ja mainitusta pesuvaiheesta tulevan lietteen käsittely luokitteluvaiheessa edellä mainittujen kiintei-5 den aineiden erottamiseksi etukäteen määritellyn kokoisena jäljellä olevasta lietteestä, erotettujen ylisuurten kiinteiden ainesten jauhaminen pienikokoisemmiksi , jauhetun kiinteän aineksen syöttäminen jauhetun malmin 10 kanssa happoesikäsittelyvaiheeseen, ja jäljellä olevan lietteen palauttaminen seuraavaan vaiheeseen ainakin toisesta, mainitusta toisesta liettämisvai-heesta ja mainitusta pesuvaiheesta.

Toisesta neste-kiintoaine-erotusvaiheesta tuleva 15 happo- ja rautapitoinen liuos voidaan palauttaa kiertoon osittain ensimmäiseen liettämisvaiheeseen ja osittain toiseen liettämisvaiheeseen.

Menetelmään voi sisältyä myös saostusaineen lisääminen saostusvaiheessa ensimmäisestä 20 erotusvaiheesta tulevaan sulfaattiliuokseen metallien saostamiseksi vastaavina hydroksideina tai hydratoituina oksideina, sulfaatti-ionien liukenemattomina sulfaatteina ja arseenin liukenemattomina arsenaatteina, sakkojen erottaminen jäljellä olevasta vesiliuoksesta ja 25 ainakin osan erotetusta vesiliuoksesta käyttäminen vesi pitoisena pesuliuoksena mainitussa hapetettujen erotettujen kiinteiden aineiden pesussa.

Keksinnön suoritusmuotoja selostetaan seuraavassa esimerkin muodossa viittaamalla oheiseen piirrokseen, jo-30 ka esittää rikastuskaaviota menetelmästä kullan ja muiden arvometallien taiteenottamiseksi vaikeasti erotettavasta kultapitoisesta sulfidimalmista.

Piirrokseen viitaten, vaikeasti erotettava kultapitoinen sulfidimalmi, jota käsitellään tässä suoritus-35 muodossa, sisältää noin 2 - noin 30 g/t kultaa (Au), noin 85 g/t hopeaa (Ag) ja (paino-%:eina): noin 1,5 - noin 20 4 83541 % rautaa (Fe), noin 25 - noin 85 % Si02, noin 0,5 - noin 8 % rikkiä (S), noin 0,01 - noin 3,5 % arseenia (As), noin < 0,01 - noin 5 % antimonia (Sb), noin 0,5 - noin 10 % alumiinia (Ai), noin 0,1 - noin 5 % kalsiumia (Ca), noin 5 0,1 - noin 10 % C02, noin < 0,1 - noin 10 % magnesiumia (Mg) ja noin < 0,1 - noin 1,5 % hiiltä (C) (orgaanista).

Sellaisen malmin sulfidiosassa voi olla yhtä tai useampaa seuraavista aineista: rikkikiisua, arsenikkikii-sua, magneettikiisua, antimonihohdetta ja sulfosuoloja, ja 10 malmi voi sisältää myös erilaisia määriä lyijy-, sinkki-ja kuparisulfideja. Jotkut malmit voivat sisältää myös hapettuvia hiilipitoisia lajeja.

Alkumurskauksen jälkeen malmi jauhetaan vaiheessa 12 70-%risesti pienemmäksi kuin 325 mesh'iä (pienemmäksi 15 kuin 44 mikronia; Tyler-seula) sopivalla tavalla, kuten puoliautogeenisellä rouhinmyllyllä ja sen jälkeen kuula-myllyllä. Jauhettu malmi sakeutetaan sitten sakeutusvai-heessa 14 siten, että pohjavirtauslietteen kiinteän aineksen pitoisuus on rajoissa noin 40 - noin 60 %. Sakeu-20 tusvaiheesta 14 tuleva ylijuoksuliuos palautetaan jauha-tusvaiheeseen 12, johon voidaan tarvittaessa syöttää lisää vettä.

Painehapetusvaiheessa, jota selostetaan myöhemmin, erilaisten rikkiyhdisteiden, kuten rikkikiisun ja arse-25 nikkikiisun, antimoniyhdisteiden ja hiilipitoisten yhdisteiden hapettuessa vapautuu huomattavasti lämpöä. Jotta pystytään syöttämään kiinteää ainesta hapetusvaihee-seen siten, että siinä olisi edullisimmin hapettuvia lajeja autogeenisen hapettumisen aikaansaamiseksi, jauha-30 tusvaiheen 12 ja sakeutusvaiheen 14 välille voidaan sijoittaa valinnainen vaahdotusvaihe 16. Kuten aikaisemmin on mainittu, tämä oleellinen varokeino perustuu siihen tosiasiaan, että vaikeasti erotettavien kultapitoisten sulfidimalmien painehapetuskäsittelyssä malmin sulfidi-35 rikkipitoisuudella, erityisesti rikkikiisu- ja arsenikki-kiisupitoisuudella on tärkeä merkitys, pääosan eksotermi- li 5 83541 sestä reaktiosta painehapetuksen aikana aiheuttaessa sul-fidirikin täydellisen hapettumisen sulfaattimuotoon. Vaikkakin hiilipitoisten lajien ja antimoniyhdisteiden hapettuminen on myös tärkeää, hiilipitoisten lajien luon-5 netta ja reaktiivisuutta on vaikeaa määrittää. Näin ollen on todettu, että rikin hapettumista voidaan pitää suurimpana lämpölähteenä.

Esimerkiksi murskatun malmin sulfidi-rikkipitoisuus voi vaihdella eri aikoina välillä noin 1 - noin 4 paino-10 %, kun taas ensisijainen sulfidi-rikkipitoisuus painehape- tusvaiheessa on noin 3 %. Täten, jos sulfidirikkipitoisuus on oleellisesti suurempi kuin 3 %, jauhettua malmia voidaan syöttää vaahdotusvaiheeseen 16, joka voi toimia karkeamman flotaatiokierron muodossa, ja saatua suuren rikki-15 pitoisuuden omaavaa sulfidivaahdotusrikastetta voidaan varastoida rikastevarastossa 18, halutun rikkipitoisuuden omaavien vaahdotusrikastusperien kulkeutuessa sakeutusvai-heeseen 14. Jos sulfidi-rikkipitoisuus on oleellisesti pienempi kuin 3 %, suuren sulfidipitoisuuden omaavaa ri-20 kastetta, jota saadaan rikastevarastosta 18, voidaan johtaa lietteenä sakeutusvaiheeseen 14 yhdessä jauhatusvai-heesta 12 tulevan alhaisen sulfidipitoisuuden omaavan jauhetun malmin kanssa. Vaihtoehtoisesti rikastevarastosta 18 saatavaa suuren sulfidipitoisuuden omaavaa rikastetta voi-25 täisiin syöttää jauhatusvaiheeseen 12 yhdessä alhaisen rikkipitoisuuden omaavan murskatun malmin kanssa.

Sekoitusvaiheesta 14 tuleva halutun sulfidi-rikki-pitoisuuden omaava pohjavirtausliete kulkeutuu happoesikä-sittelyvaiheeseen 20, jossa liete lietetään uudelleen hap-30 pamen vesiliuoksen kanssa, jota on saatu pesemällä paine-hapetusvaiheesta tulevat kiinteät aineet. Sellainen hapan pesuliuos sisältää yleensä rautaa, alumiinia, magnesiumia ja arseenia ja muita ei-rautametalleja, jotka ovat liuenneet painehapetusvaiheessa, samoin kuin rikkihappoa. Hap-35 po-esikäsittely hajottaa karbonaatit ja happoa kuluttavia sivukiviosia, jotka voisivat muussa tapauksessa häiritä 6 83541 painehapetusvaihetta. Täten happo-esikäsittelyvaihe 20 vähentää myös hapon kulutusta myöhemmässä painehapetusvaiheessa ja kalkin kulutusta neutralointivaiheessa 44, jota selostetaan myöhemmin. Huomattakoon myös, että esikäsitte-5 lyvaiheessa 20 käytetään hyväksi happoa, jota on muodostunut myöhemmässä hapetusvaiheessa 30.

Muodostunut liete sakeutetaan sitten sakeutusvai-heessa 22 ja pohjavirtausliete sekoitetaan liettämisvai-heessa 24 ylijuoksuliuoksen kanssa, joka tulee painehape-10 tuslietteen sakeutusvaiheesta, jota selostetaan myöhemmin. Tämä kierto voi edistää nesteen magnesiumpitoisuuden säilyttämistä halutulla tasolla tarkoitusta varten, jota selostetaan myöhemmin, samoin kuin ferri-raudan ja hapon kiertoa, lietteen esilämmitystä ja säätää sen lietetiheyt-15 tä; ensisijaisen lietetiheyden ollessa noin 42 %.

Sakeutusvaiheesta 22 tuleva ylijuoksuliuos ohjataan ensimmäisen vaiheen saostusvaiheeseen 26, jossa lisätään kalkkia pH:n korottamiseksi arvoon noin 5, arvometallien, kuten ferri-raudan, alumiinin ja arsenaatin saostamiseksi, 20 samoin kuin sulfaatti-rikin poistamiseksi kipsinä. Liete menee sen jälkeen toisen vaiheen saostusvaiheeseen 27, jossa lisätään kalkkia pH:n kohottamiseksi arvoon noin 10, magnesiumin ja muiden arvometallien saostamiseksi. Saatu liete sakeutetaan sitten sakeutusvaiheessa 28, josta tule-25 va ylivirtausvesi on riittävän puhdasta käytettäväksi painehapetus jäännöksen pesuvaiheessa, jota selostetaan myöhemmin, sellaisen ylivirtausveden ollessa myös riittävän puhdasta jätteenä poistoa varten. Sakeutuspohjavirtaus suodatetaan suodatusvaiheessa 30, erotetun veden palau-30 tuessa takaisin ensimmäisen vaiheen saostusvaiheeseen 26 ja kiinteiden ainesten joutuessa hävitettäviksi jäänteinä.

Uudelleenlietetty, liettämisvaiheesta 24 tuleva liete kulkeutuu sitten painehapetusvaiheeseen 30, jossa lietettä käsitellään yhdessä tai useammassa moniosastoi-35 sessa autoklaavissa noin 160 - noin 200 °C:n lämpötilassa ja johon johdetaan happoa kokonaispaineen pitämiseksi vä- ? 83541

Iillä noin 700 - noin 5 000 kPa, happopitoisuuden ollessa 5-25 g/litra H2S04:a rikki-, arseeni- ja antimonimineraa-lien hapettamiseksi. Erityisen tärkeää on hapettaa sulfi-dit hapetusasteeseen, joka on korkeampi kuin vapaan rikin, 5 koska vapaan rikin läsnäolo on haitallista kullan talteen-saamiseksi. Sellaisessa hapetuksessa rauta on tehokas hapen siirtoaine. Sen vuoksi on välttämätöntä, että liuoksessa on läsnä riittävästi rautaa, erityisesti autoklaavin alkuosastoissa, mikä saadaan aikaan varmistamalla riittä-10 vän suuri vakaa happamuus.

Lisäksi autoklaavin happamuutta ja lämpötilaa kontrolloidaan siten, että toivottu kullan vapautuminen saadaan aikaan hapettamalla sulfidit, arsenidit ja antimoni-yhdisteet korkeampaan hapetusasteeseen; samalla muodostu-15 neiden kiinteiden aineiden fysikaaliset ominaisuudet ovat sellaiset, että myöhemmät sakeuttaminen ja pesu helpottuvat. Vaikkakin happamuus ja lämpötila ovat tavallisesti kontrolloitavissa halutulla tavalla, joskus voi olla välttämätöntä (malmin koostumuksesta riippuen) lisätä liettä-20 misvaiheeseen 24 happoa ja/tai vettä lisäjäähdytyksen tai lämmityksen aikaansaamiseksi.

Tarvittaessa esimerkiksi, jos malmin rikkipitoisuus on pienempi kuin noin 5 paino-%, painehapetusvaiheen 30 hapetetusta lietteestä saatavaa lämpöä voidaan käyttää 25 liettämisvaiheesta 24 tulevan lietteen lämmittämiseen.

Esimerkiksi, hapetettua lietettä päästetään tavallisesti nopeasti pois autoklaavista ja saatua höyryä käytetään sisään menevän lietteen lämmittämiseen. Autoklaavissa olevan lietteen lietetiheyttä voidaan myöskin, milloin se on mah-30 dollista, kontrolloida siten, että rikkipitoisuuden hapetuksessa kehittyneen lämmön avulla saadaan aikaan toivottu työskentelylämpötila.

Keksinnön oleellisen lisäpiirteen mukaisesti on toivottavaa (tarvittavan kalkin määrän vähentämiseksi 35 neutralointivaiheessa 44 ennen syanidointia), että liuennut rauta, joka hydrolysoituu ja saostuu painehapetusvai- 8 83541 heessa 30, saostuu mieluummin hematiittina kuin emäksisenä ferrosulfaattina tai hydroniumjarosiittina ja edelleen, että sellaista hematiitin saostumista voidaan edistää pitämällä magnesiumkonsentraatio painehapetusvaiheessa riit-5 tävän suurena.

Pyriitin painehapetus johtaa ferrisulfaatin ja rikkihapon muodostumiseen. Jonkin verran ferrisulfaattia hydrolysoituu ja voi saostua hematiittina, ferriarsenaattina, hydroniumjarosiittina, emäksisenä ferrisulfaattina tai 10 näiden yhdisteiden seoksena. Saostuneiden rautalajien luonne riippuu sellaisista parametreistä, kuten lämpötilasta, kokonaissulfaattimäärästä, happamuudesta, lietteen tiheydestä, malmilaadusta ja happoa kuluttavan sivukiven luonteesta ja määrästä. Korkealaatuisten syötettyjen rik-15 kikiisun ja/tai arsenikkikiisun painehapetus lietteen kiinteiden ainesten pitoisuuksien ollessa suuret, edistää yleensä raudan saostumista emäksisenä ferrisulfaattina, hydroniumjarosiittina tai ferriarsenaattina.

Keksinnön mukaisen menetelmän yhteydessä on todet-20 tu, että hematiitti on ensisijainen rautasakkamuoto painehapetusvaiheessa 30 siksi, että se aiheuttaa hapon paremman vapautumisen painehapetusvaiheessa 30, joka on helposti poistettavissa kalkkikiven avulla ensimmäisen vaiheen saostusvaiheessa 26, vähentäen täten kalkin tarvetta sya-25 nidointikierrossa. Myöskään raudan saostuminen emäksisenä ferrisulfaattina ja/tai hydroniumjarosiittina ei ole toivottavaa kahdesta syystä: ensinnäkin suuri osa labiilista sulfaatista (joka on tehokas kalkin kuluttaja) menee neutralointivaiheeseen 44 ai-30 heuttaen suuremman kalkin kulutuksen; ja toiseksi kalkin reaktio emäksisen ferrisulfaatin ja jaro-siittien kanssa, rautasakan muuttuessa liukenemattomiksi rautahydroksideiksi ja kipsiksi, aiheuttaa liejuisten saostumien muodostumisen, lisää kiinteiden ainesten pitoi-35 suutta ja aiheuttaa lisääntynyttä kullan ja hopean hukkaantumista liejuihin adsorption seurauksena.

9 83541 Tällöin on todettu, että magnesiummäärän tulisi olla niin suuri painehapetusvaiheessa 30, että liuoksen Mg:Fe-moolisuhteeksi saadaan ainakin noin 0,5:1,0 ja ensisijaisesti ainakin noin 1:1. Monet kultapitoiset pyridii-5 nimalmit sisältävät huomattavina määrinä happoon liukenevaa magnesiumia, mikä voi vastata ainakin osaa sellaisesta magnesiumin tarpeesta. Monissa tapauksissa kuitenkin malmin kulta- ja sulfidipitoisuutta on nostettu vaahdotuksen avulla ennen hapetusta, mikä näin vähentää magnesiumpitoi-10 suutta painehapetusvaiheessa 30 syötettävässä aineessa.

Painehapetusvaiheen magnesiumtarve voidaan tyydyttää ainakin osittain kiertämällä hapanta painehapetus-uuutosliuos-ta, joka tulee sakeutusvaiheesta 34, liettämisvaiheeseen 24 ja/tai lisäämällä liettämisvaiheeseen 24 magnesiumpi-15 toista täydennysvesiliuosta. Haluttaessa voidaan toisen vaiheen saostusvaihetta 27 lämmittää sakeutusvaiheen 28 jälkeen (osoitettu piirroksessa pisteviivalla) siten, että sakeutus-ylijuoksuvirtaus, jota lisätään painehapetusjäännöksen pesuvaiheeseen, sisältää magnesiumioneja edellä 20 mainittuun tarkoitukseen.

Sopivan viipymisajan jälkeen painehapetus-autoklaa-vissa, esimerkiksi noin 1,5 tunnin kuluttua, hapetettu liete johdetaan nopeasti liettämisvaiheeseen 32, jossa hapetettu liete lietetään uudelleen myöhemmästä sakeutusvai-25 heesta 34 tulevan ylijuoksuvirtauksen kanssa lietteen laimentamiseksi vähemmän kuin 10 % kiinteää ainesta sisältäväksi, siten että saadaan tehokkaasti käytetyksi liettämisvaiheeseen 32 lisättävä flokkulantti. Tämä vähentää myös flokkulantti-ongelmia sakeutusvaiheessa 34. Täten sa-30 keutusvaiheesta 34 tuleva happo- ja rautapitoinen ylijuok- suvirtaus palautetaan kiertoon osittain liettämisvaiheeseen 32 ja osittain aikaisemmin mainittuun liettämisvaiheeseen 24.

Sakeutusvaiheesta 34 tuleva alijuoksuvirtaus pes-35 tään pesusuhteen ollessa noin 4:1 käyttämällä kaksivaiheista vastavirta-dekantointia pesuvaiheissa 36 ja 40.

ίο 83541

Ensimmäisessä pesuvalheessa 36 sakeutusvalheesta 34 tulevat alijuoksuvirtauksen kiinteät ainekset pestään toisen pesuvaiheen 40 jälkeen sakeuttajasta 42 tulevalla ylivir-tausliuoksella. Ensimmäisestä pesuvaiheesta 36 tuleva ha-5 pan liuos erotetaan kiinteistä aineista sakeutusvaiheessa 38 ja palautetaan takaisin kiertoon happo-esikäsittelyvai-heeseen 20, kuten edellä on mainittu, palauttamalla haluttaessa myös osa siitä toiseen tai molempiin liettämisvai-heisiin 24 ja 32.

10 Toisessa pesuvaiheessa 40 sakeuttajasta 38 tulevat pohjavirtauksen kiinteät aineet pestään sakeutusvalheesta 28 tulevalla vedellä, so. suhteellisen puhtaalla vedellä, jota on saatu sen jälkeen, kun arvometallit ja sulfaatti on seostettu sakeutusvalheesta 22 tulevasta ylivirtaus-15 liuoksesta (joka voi sisältää magnesiumioneja, kuten aikaisemmin on selostettu). Toisesta pesuvaiheesta 40 tuleva liete menee sakeutusvaiheeseen 42 ja sakeutusvalheesta 42 tuleva ylivirtausliuos palautetaan kiertoon ensimmäiseen pesuvaiheeseen 36, kuten aikaisemmin on mainittu, kun taas 20 sakeutusvalheesta 42 tulevan pohjavirtauksen kiinteät aineet johdetaan neutralointivaiheeseen 44.

Haluttaessa osa liettämisvaiheesta 32 tulevasta lietetystä lietteestä voidaan johtaa lajittelijan, kuten syklonin läpi ennen sen johtamista sakeuttajaan 34. Lajit-25 telija 33 jauhaa aikaisemmin määriteltyä kokoa suurempaa ainetta, joka jauhetaan uudelleen jauhatusvaiheessa 35 ja palautetaan kiertoon sakeuttajaan 14. Sellainen erikoiskäsittely mahdollistaa kullan takaisinsaamisen, joka voisi muussa tapauksessa hukkaantua suhteellisen ylisuuren ai-30 neen joukkoon ennen kuin käsittely on vielä tapahtunut tyydyttävän täydellisesti painehapetusvaiheessa 30.

Neutralointivaiheessa 44 lisätään kalkkia neutraloimaan kiinteiden aineiden happamuus ja pH:n nostamiseksi syanidointiin sopivaksi, ts. noin arvoon 10 - 12, ensisi-35 jaisesti arvoon noin 10,5. Voidaan lisätä myös vettä, kuten jäännösallasvettä lietetiheyden saamiseksi halutuksi li 11 83541 syanidointia varten, ts. noin 40 - noin 45 paino-% kiinteitä aineita sisältäväksi.

Neutraloitu liete kulkeutuu sitten kaksivaiheiseen syanidointivaiheeseen 46, jolloin syanidiliuosta lisätään 5 ensimmäiseen vaiheeseen. Osittain uuttunut (60 - 90 % uut-tunut) liete johdetaan 8-osastoiseen hiili-uutteessa-ad-sorptio-vaiheeseen 48 uuttamisen loppuunsaattamiseksi ja liuenneen kullan ja hopean saamiseksi talteen. 8:nnen osaston jälkeen jalometalliton liete lietetään uudelleen 10 suodatusvaiheesta 30 saatavan suodatinkakun kanssa ja heitetään sitten pois. Kuormitettu hiili menee metallien talteenottovaiheeseen 50, jossa se uutetaan paineenalaise-na emäksisellä syanidiliuoksella, ja kulta ja hopea otetaan sen jälkeen talteen eluaatista elektrolyyttisellä 15 erotusmenetelmällä tai muilla sopivilla tavoilla. Uutettu hiili regeneroidaan kuivatusuunissa, seulotaan ja palautetaan hiili-uutteessa-adsorptio-vaiheeseen 48.

Esimerkki

Syötettävä aines oli vaikeasti erotettavaa kultapi-20 toista kultamalmia, joka oli hienonnettu siten, että 95 % meni 88 pm:n (180 mesh'in) seulan läpi, ja jossa oli 7,2 g/1 kultaa (Au), 1,6 % arseenia (As), 3,6 % C02, 9,2 % rautaa (Fe), 36 % Si02 ja 4,6 % rikkiä (S). Kullan uuttuminen tavallisella syanidointimenetelmällä oli 68 %.

25 Malmia käsiteltiin jatkuvassa kiertoprosessissa laitteistossa, jossa oli syöttölietteen esikäsittelysäiliö ja sakeutin, liettämissäiliö, liettämisäiliö sakeuttimen pohjavirtauksen esikäsittelemiseksi, autoklaavin täyttö-syöttöpumppusysteemi, 4-osastoinen autoklaavi, jonka 30 staattinen tilavuus oli 10 1, autoklaavin tyhjennyssystee-mi, hapetussakeuttimen syöttösäiliö, hapetussakeutin ja vastavirtaus-dekantointi-pesupiiri, jossa oli 2 sakeutinta ja niiden vastaavat syöttösäiliöt. Jatkuvaan kiertopiiriin sisältyi myös kullan talteenotto-osasto, jossa oli pH:n 35 säätösäiliö, 6-osastoinen syanidointi-uutoslaite ja 12 83 541 6-osastoinen hiili-uutteessa-laite kullan adsorbointia ja seuraavaa talteenottoa varten. Esikäsittely-sakeuttimesta tuleva käytetty happoliuos käsiteltiin kalkkikivellä ja kalkilla saostuskierrossa arseenin, metallien ja niihin 5 assosioituneen sulfaatin saostumiseksi arsenaattina, metallihydroksideina, hydratoituina oksideina ja kipsinä, minkä jälkeen seurasi käsittely neste-kiinteä-aine-erotus-osastossa metalleista tyhjennetyn liuoksen palauttamiseksi kiertoon pesupiiriin.

10 Malmia, 55-%:isena kiinteiden aineiden vesiliettee nä, esikäsiteltiin ja laimennettiin esikäsittelysäiliössä happopitoisella pesusakeuttimesta tulevalla ylivirtaus-liuoksella. Happo reagoi malmin sivukiviosien kanssa vapauttaen osan malmin karbonaattipatoisuudesta. Käsiteltyä 15 lietettä käsiteltiin sitten neste-kiinteä-aineiden erottamiseksi sakeuttimessa, ylivirtausliuoksen kulkeutuessa saostuskiertoon liuenneiden metallien ja sulfaatin poistamiseksi ja metalleista tyhjennetyn liuoksen käyttämiseksi pesukierrossa. Esikäsiteltyä sakeuttimesta tulevaa pohja-20 virtauslietettä, jossa oli 53 paino-% kiinteitä aineita, lietettiin uudelleen hapetussakeuttimesta tulevalla kuumalla happoliuoksella, laimentamalla se 30 paino-% kiinteitä aineita sisältäväksi. Tämän vaiheen tarkoituksena oli esilämmittää hapetussyöttölietettä, hajottaa jäljellä 25 oleva karbonaattien pääosa ennen autoklaavikäsittelyä, laimentaa lietteen kiinteän aineksen pitoisuus tasolle, joka on hapetusreaktion oman lämpötarpeen mukainen ja hapon ja raudan varaamiseksi hapettumisreaktioiden edistämiseksi. Tämä liete syötettiin sitten autoklaavin ensimmäi-30 seen osastoon. Happea johdettiin kaikkiin osastoihin ja hapettaminen suoritettiin 185 °C:ssa työpaineen ollessa 1 850 kPa. Kiinteiden aineiden nimellisretentioaika autoklaavissa oli 100 minuuttia.

Autoklaavin yksityisistä osastoista otettiin näyt-35 teitä rikin hapettumismäärän ja kullan vapautumismäärän arvioimiseksi, määritettynä hapetetun kiinteän aineksen 11 i3 83541 näytteistä sopivan syanidin vastaanottokyvyn testauksen avulla.

Kuvaava autoklaaviliuosseos, rikin hapettumismäärä sulfaattimuodoksi ja kullan uutettavuusarvot näissä jatku-5 vissa painehapetusolosuhteissa on esitetty seuraavassa.

Hapetusljuokset (g/1) % Rikki _Syanidointi

Osasto Fe Fe2* H2S04 hapettu- Jäännös Uuttuminen 10 _minen_Au g/t_Au % 1 0,2 0,2 7,6 53 1,10 85 2 0,4 0,2 10,2 58 0,97 87 3 1,7 0,1 16,2 95 <0,2 >98 4 1,2 0,1 15,8 99 0,2 >98 15 _

Hapetettu liete poistettiin plkapurkaussäiliön kautta hapetussakeuttimen syöttösäiliöön, jossa se laimennettiin 10 % kiinteitä aineita sisältäväksi osalla hape-20 tussakeuttimesta tulevaa ylivirtausliuosta ja syötettiin hapetussakeuttimeen. Hapetussakeuttimesta tuleva ylivir-tausliuos palautettiin kiertoon osaksi autoklaavin syöttö-lietteen valmistusvaiheeseen ja osaksi hapetussakeuttimen syöttösäiliöön. Hapetussakeuttimesta tulevaa pohjavirtaus-25 ta käsiteltiin kahdessa pesuvaiheessa CCD-kierrosta happa-men hapetusnesteen pääosan poistamiseksi palauttamista varten kiertoon malmin esikäsittelyä varten. Toista pesu-sakeuttimen pohjavirtauserää, jossa oli 50 % kiinteitä aineita, käsiteltiin edelleen syanidoimalla ja hiili-uut-30 teessa-vaiheessa kullan talteenottamiseksi.

Keksinnön esimerkkien muut oleelliset suoritusmuodot selviävät helposti alan ammattimiehelle oheisten patenttivaatimusten määritellessä keksinnön suojapiirin.

Claims (15)

1. Menetelmä vaikeasti käsiteltävän, kultapitoisen, rautaa sisältävän sulfidimalmin esikäsittelemiseksi, 5 tunnettu siitä, että a) jauhetun malmin vesipitoista lietettä käsitellään happamassa esikäsittelyvaiheessa (20) rikkihapon vesiliuoksella karbonaatin ja happoa kuluttavien sivukivi-rikasteiden hajottamiseksi, 10 b) käsitelty liete saatetaan ensimmäiseen neste- kiintoaine-erotus- tai -sakeuttamisvaiheeseen (22) sul-faattiliuoksen ja erotetun kiintoaineen muodostamiseksi, c) erotettuun kiintoaineeseen lisätään vettä ensimmäisessä uudelleenliettämisvaiheessa (24) lietteen 15 muodostamiseksi, jonka kiintoainepitoisuus on 25 - 60 pai-no-%, d) ensimmäinen uudelleenlietetty liete hapetetaan painehapetusvaiheessa (30) lämpötilassa noin 135 - 250 °C paineistetussa hapetusatmosfäärissä pitäen vapaan hapon 20 konsentraatio arvossa noin 5-40 g/1 rikkihappoa, raudan liuottamiseksi, rikkihapon muodostamiseksi ja oleellisesti kaikkien hapettuvien sulfidiyhdisteiden hapettamiseksi sulfaattimuotoon, jolloin alle noin 20 % hapetetusta rikistä on läsnä hapetusvaiheessa alkuainerikkinä, 25 e) vettä lisätään hapetettuun lietteeseen toisessa uudelleenliettämisvaiheessa (32) uudelleenlietetyn hapetetun lietteen muodostamiseksi, jonka kiintoainepitoisuus on 5-15 paino-%, f) uudelleenlietetty hapetettu liete saatetaan 30 toiseen neste-kiintoaine-erotus- tai -sakeuttamisvaihee seen (34) happo- ja rautapitoisen liuoksen ja hapetetun erotetun kiintoaineen muodostamiseksi, g) happo- ja rautapitoinen liuos kierrätetään ainakin toiseen ensimmäisestä ja toisesta uudelleenliettä- 35 misvaiheesta (24 ja 32), is 83541 h) hapetettu erotettu kiintoaine pestään vesipitoisella pesuliuoksella yhdessä tai useassa pesuvaiheessa (36 ja 40), i) pesty kiintoaine erotetaan käytetystä pesu- 5 liuoksesta, joka sisältää happoa ja liuennutta rautaa ja ei-rautapitoisia metallisulfiitteja, kolmannessa neste-kiintoaine-erotus tai -sakeuttamisvaiheessa (38), j) vaiheesta i) saatu käytetty pesuliuos, joka sisältää liuennutta rautaa ja liuenneita ei-rautapitoisia 10 metallisulfaatteja, kierrätetään happameen esikäsittely-vaiheeseen (20), ja k) pesty kiintoaine otetaan talteen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että magnesiumionien määrä liet- 15 teessä pidetään painehapetusvaiheessa (30) riittävän suurena Mg:Fe-moolisuhteen saamiseksi liuoksessa arvoon 0,5:1 - 10:1 niin, että rauta, joka saostuu painehapetusvaiheen aikana, saostuu hematiittina.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, 20 tunnettu siitä, että ainakin osa mainitusta toisesta uudelleenliettämisvaiheesta (32) saadusta lietteestä saatetaan luokitteluvaiheeseen (33) määrätyn koon ylittävien kiinteiden aineiden erottamiseksi jäljellä olevasta lietteestä, erotetut ylisuuret kiinteät aineet jauhetaan 25 (35) pienemmiksi, jauhetut kiinteät aineet kierrätetään happameen esikäsittelyvaiheeseen ja jäljellä oleva liete palautetaan mainittuun erotus- tai sakeuttamisvaiheeseen (34).

4. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen menetel- 30 mä, tunnettu siitä, että toisesta neste-kiintoai- ne-erotus- tai -sakeuttamisvaiheesta (34) tuleva happo- ja rautapitoinen liuos kierrätetään osittain ensimmäiseen uu-delleenliettämisvaiheeseen (24) ja osittain toiseen uudel-leenliettämisvaiheeseen (32). 16 83541

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että saostusainetta lisätään saostusvaiheessa (26) ensimmäisessä erotus- tai sa-keuttamisvaiheessa (22) erotettuun liuokseen metallien 5 saostamiseksi regeneroituina hydroksideina tai hydratoi-tuina oksideina, sulfaatti-ionien saostamiseksi liukenemattomana sulfaattina ja arseenin saostamiseksi liukenemattomana arsenaattina; saostumat erotetaan jäljellä olevasta vesiliuoksesta ja ainakin osa erotetusta vesiliuok- 10 sesta käytetään vesipitoisena pesuliuoksena mainitussa pesuvaiheessa tai -vaiheissa (36 ja 40).

6. Patenttivaatimusten 2 ja 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ensimmäisestä erotus- tai sakeuttamisvaiheesta (22) tulevaan liuokseen lisätään 15 riittävä määrä saostusainetta pH:n nostamiseksi arvoon 5 - 8,5 haluttujen liuenneiden aineiden saostamiseksi magnesium-ionien pysyessä liuoksessa, ja ainakin osa magnesiumia sisältävästä liuoksesta käytetään vesipitoisena pesu-liuoksena mainitussa pesuvaiheessa (36 ja 40) magnesiumio- 20 nien saamiseksi happameen käsittelyvaiheeseen (20) palautettavaan käytettyyn pesuliuokseen.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että osa käytetystä pesu-liuoksesta kierrätetään ainakin toiseen mainituista ensim- 2. mäisestä ja toisesta uudelleenliettämisvaiheesta (24 ja 32).

8. Jonkin patenttivaatimuksen 1-7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hapetusvaiheesta (30) saatavaa lämpöä käytetään siihen syötettävän lietteen kuu- 30 mentamiseen.

9. Jonkin patenttivaatimuksen 1-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lietteen tiheyttä ha-petusvaiheessa (30) säädetään siten, että rikkisisällön hapetuksessa kehittynyt lämpö saa aikaan halutun hapetus- 35 lämpötilan. i7 83 541

10. Jonkin patenttivaatimuksen 1-9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hapetusvaiheessa (30) ensimmäinen uudelleenlietetty liete hapetetaan lämpötilassa noin 165 - 190 °C.

11. Jonkin patenttivaatimuksen 1-10 mukainen me netelmä, tunnettu siitä, että hapetusvaiheessa (30) ensimmäinen uudelleenlietetty liete hapetetaan pitäen vapaan hapon konsentraatio arvossa noin 5 - 15 g/1 rikkihappoa .

12. Jonkin patenttivaatimuksen 1-11 mukainen me netelmä, tunnettu siitä, että toisen uudelleen-liettämisvaiheen (32) jälkeen suoritetussa erotus- tai sa-keuttamisvaiheessa (34) talteenotettu erotettu kiintoaine pestään kahdessa vaiheessa (36 ja 40), jotka on erotettu 15 toisistaan kiintoaine-neste-erotusvaiheella (38), joka tuottaa käytetyn pesuveden uudelleenkierrätysvirran sekä kiinteän tuotteen, joka pestään toisessa vaiheessa (40) tuoreella pesuliuoksella, joka tämän jälkeen erotetaan (42) ja uudelleenkierrätetään ensimmäiseen pesuvaiheeseen 20 (36).

13. Menetelmä kullan talteenottamiseksi vaikeasti erotettavasta kultapitoisesta rautaa sisältävästä sulfidi-malmista, joka käsittää malmin saattamisen esikäsittelyyn kullan talteenottamisen parantamiseksi, tunnettu . 25 siitä, että malmia esikäsitellään jonkin patenttivaatimuksen 1-12 mukaisella menetelmällä.

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kullan talteenottamismenetel-mä käsittää esikäsittelyprosessin vaiheessa k) talteen- 30 otetun kiintoaineen neutraloinnin neutralointivaiheessa (44) ja neutraloidun kiintoaineen syanidoinnin.

14 83541

15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että syanidointi suoritetaan kahdessa vaiheessa käsittäen neutraloidun kiintoaineen syani- 35 diuuton (46) ja sitä seuraavan hiiliabsorptio-uuton (48). ie 83541