FI83336C - Foerfarande foer utvinning av guld ur guldhaltigt jaerninnehaollande koncentrat. - Google Patents

Description

1 83336

Menetelmä kullan talteenottamiseksi kultapitoisesta rautaa sisältävästä rikasteesta Tämä keksintö koskee kullan ja mahdollisesti mui-5 den arvometallien talteenottoa vaikeasti erotettavista kultapitoisista sulfidirikasteista.

On tunnettua, että kullan talteenotto sellaisesta rikasteesta tavallisin menetelmin, kuten syanidoimalla ei tapahdu tyydyttävästi, ja on ehdotettu erilaisia esikäsit-10 telymenetelmiä. Kuitenkaan, eri syistä johtuen, alalla aikaisemmin ehdotetut esikäsittelyt eivät paranna kullan talteenottoa sellaisesta rikasteesta siinä määrin kuin taloudellisen prosessin kannalta olisi toivottavaa.

Tämän keksinnön kohteena on sen vuoksi parannetun 15 esikäsittelymenetelmän saaminen sellaisten rikasteiden käsittelyä varten; tähän menetelmään sisältyy painehape-tuskäsittely.

Keksinnön kohteena on menetelmä vaikeasti käsiteltävän kultapitoisen rautaa sisältävän rikasteen esikäsit-20 telemiseksi.

Menetelmälle on tunnusomaista, että a) jauhetun rikasteen vesipitoista lietettä käsitellään happamassa käsittelyvaiheessa (18) rikkihapon vesiliuoksella karbonaatin ja muiden happoa kuluttavien si- 25 vukiviyhdisteiden hajottamiseksi, b) käsitelty liete hapetetaan painehapetusvaiheessa (20) lämpötilassa 135 - 250 °C paineistetussa hapetusatmos-fäärissä pitäen vapaan hapon konsentraatio arvossa 5-40 g/1 rikkihappoa raudan liuottamiseksi, rikkihapon muodos- 30 tamiseksi ja oleellisesti kaikkien hapettuvien sulfidiyh- disteiden hapettamiseksi sulfaattimuotoon, jollon alle n. 20 % hapetetusta rikistä on läsnä hapetusvaiheen aikana alkuainerikkinä, c) vettä lisätään hapetettuun lietteeseen uudel- 35 leenliettämisvaiheessa (22 ja 26) uudelleenlietetyn hape tetun lietteen muodostamiseksi, jonka tiheys on 5 - 15 2 83336 paino-%, d) uudelleenlietetty hapetettu liete saatetaan nes-te-kiintoaine-erotusvaiheeseen (28) happo- ja rautapitoisen liuoksen ja hapetetun erotetun kiintoaineen muodosta- 5 miseksi, e) osa vaiheessa d) muodostuneesta happo- ja rautapitoisesta liuoksesta kierrätetään happameen käsittelyvaiheeseen (18) ja f) vaiheessa d) muodostunut hapetettu erotettu 10 kiintoaine otetaan talteen.

Menetelmään voi sisältyä myös saostavan aineen lisääminen saostusvaiheessa osaan happo- ja rautapitoista liuosta metallien saostamiseksi vastaavina hydroksideina tai hydratoituina oksideina, sulfaatti-ionien liukenemat-15 tomana sulfaattina ja arseenin liukenemattomana arsenaat- tina, ja ainakin erotetun vesiliuoksen osan käyttäminen hapetusvaiheessa. Osa erotetusta vesiliuoksesta voidaan lisätä hapetetun erotetun kiinteän aineksen joukkoon toisessa liettämisvaiheessa toisen lietetyn hapetetun liet-20 teen valmistamiseksi, jossa lietteen kiinteän aineksen pitoisuus on noin 5 - noin 15 paino-%. Toista hapetettua lietettyä lietettä käsitellään toisessa neste-kiintoaine-erotusvaiheessa toisen happo- ja rautapitoisen liuoksen ja toisen erotetun hapetetun kiinteän aineksen valmistamisek-25 si, ja ainakin osa toisesta happo- ja rautapitoisesta liuoksesta palautetaan kiertoon ensimmäiseen liettämisvai-heeseen. Vaikeasti erotettavaa kultapitoista, rautaa sisältävää sulfidirikatetta voidaan käsitellä flotaatiovai-heessa mainitun rikasteen ja flotaatioperien valmistami-30 seksi, jotka voivat olla käyttökelpoisia saostusaineena mainitussa saostusvaiheessa.

Menetelmään voi edelleen sisältyä erotetun vesi-liuoksen jäähdytys ennen käyttöä hapetusvaiheessa. On edullista, että painehapetusvaiheessa lietteessä pidetään 35 riittävä määrä magnesiumioneja liuoksen Mg:Fe-moolisuhteen saamiseksi ainakin välille noin 0,5 - 1,0, jotta rauta,

II

3 83336 joka saostuu painehapetusvaiheessa, saostuisi mieluummin hematiittina kuin muina huonompiliukoisina ja siten metallipa toisempina rautayhdisteinä, so. mahdollisesti kalkkia kuluttavina yhdisteinä. Saostusaine voidaan lisätä ensim-5 mäisessä saostusvaiheessa osaan happo- ja rautapitoista liuosta pH:n nostamiseksi välille noin 5 - noin 8,5 halutun liuenneen aineksen saostamiseksi aiheuttamalla samalla magnesiumionien jäämisen liuokseen, ja ainakin osa magnesiumpa toisesta liuoksesta palautetaan kiertoon hapetusvai-10 heeseen magnesiumionien saamiseksi tähän vaiheeseen. Ainakin osaa ensimmäisestä liettämisvaiheesta tulevaa lietettä voidaan käsitellä luokitteluvaiheessa edellä mainitun kiinteän aineksen erottamiseksi jäljellä olevasta lietteestä etukäteen määritellyn kokoisena, erotettu ylisuuri 15 kiinteä aines syötetään ainakin toiseen mainituista happo-esikäsittely- ja painehapetusvaiheista, ja jäljellä oleva liete palautetaan ensimmäistä liettämisvaihetta seuraavaan vaiheeseen.

Keksinnön suoritusmuotoja selostetaan seuraavassa 20 esimerkin muodossa viittaamalla oheiseen piirrokseen, joka esittää rikastuskaaviota menetelmästä kullan ja muiden arvometallien taiteenottamiseksi vaikeasti erotettavasta kultapitoisesta sulfidirikasteesta.

Piirrokseen viitaten, vaikeasti erotettava kulta-25 pitoinen sulfidirikaste, jota käsitellään tässä suoritusmuodossa, sisältää noin 10 - noin 800 g/t kultaa (Au), noin 30 - noin 300 g/t hopeaa (Ag), ja (paino-%:eina) noin 10 - noin 40 % rautaa (Fe), noin 5 - noin 40 % Si02, noin 10 - noin 45 % rikkiä (S), noin 0,1 - noin 25 % arseenia 30 (As), noin 0,01 - noin 3 % antimonia (Sb), noin 0,1 - noin 6 % alumiinia (AI), noin 0,1 - noin 5 % kalsiumia (Ca), noin 0,1 - noin 10 % C02, noin 0,1 - noin 10 % magnesiumia (Mg) ja vähemmän kuin noin 0,1 - noin 8 % hiiltä (C) (orgaanista ).

35 Sellaisen rikasteen sulfidiosassa voi olla yhtä tai useampaa seuraavista aineista: rikkikiisua, arsenikkikii- 4 83336 sua, magneettikiisua, antimonihohdetta ja sulfosuoloja, ja rikaste voi sisältää myös erilaisia määriä lyijy-, sinkki- ja kuparisulfideja. Jotkut rikasteet voivat sisältää myös hapettuvia hiilipitoisia lajeja.

5 Malmi, joka on hienonnettu vähintään 70-%:isesti

Tyler-seulan 100 läpimeneväksi (pienemmäksi kuin 149 mikronia), syötetään flotaatiovaiheeseen 12 aikaisemmin mainittujen rikasteiden saamiseksi yhdessä flotaatioperien kanssa. Rikaste hienonnetaan uudelleen valinnaisessa uu-10 delleenjauhatusvaiheessa 14 veden kanssa, joka tulee myöhemmästä neste-kiintoaine-erotusvaiheesta 16, noin 96-%:isesti Tyler-seulan 325 läpimeneväksi (pienemmäksi kuin 44 mikronia).

Erotusvaiheesta 16 tuleva rikasteliete, jonka kiin-15 teän aineksen pitoisuus on noin 40 - noin 80 paino-%, menee happo-esikäsittelyvaiheeseen 18, jossa liete lietetään uudelleen happamen pesuliuoksen kanssa, jota saadaan pesemällä painohapetusvaiheesta (selostetaan myöhemmin) tuleva kiinteä aines. Sellainen hapan pesuliuos sisältää tavalli-20 sesti rautaa, alumiinia, magnesiumia, arseenia ja muita epäjaloja metalleja, jotka ovat liuenneet painehapetukses-sa, samoin kuin rikkihappoa. Happo-esikäsittely hajottaa karbonaatit ja happoa kuluttavat sivukivikomponentit, jotka voisivat muussa tapauksessa ehkäistä painehapetusvai-25 hetta. Happo-esikäsittelyvaihe 18 vähentää näin myös hapon kulutusta myöhemmässä painehapetusvaiheessa ja kalkin kulutusta neutralointivaiheessa (joita selostetaan myöhemmin). Huomattakoon myös, että esikäsittelyvaiheessa 18 käytetään hyväksi happoa, jota muodostuu in situ myöhem-30 mässä painehapetusvaiheessa.

Esikäsittelyvaiheesta 18 tuleva esikäsitelty liete menee suoraan painehapetusvaiheeseen 20, jossa lietettä käsitellään yhdessä tai useammassa moniosastoisessa autoklaavissa noin 160 - noin 200 °C:n lämpötilassa ja johon 35 johdetaan happea kokonaispaineen pitämiseksi välillä noin 700 - noin 5 000 kPa, happopitoisuuden ollessa 5-40 g/-

II

5 83336 litra H2S04:a rikki-, arseeni- ja antimonimineraalien ha-pettamiseksi. Erityisen tärkeää on hapettaa sulfidit hape-tusasteeseen, joka on korkeampi kuin vapaan rikin, koska vapaan rikin läsnäolo on haitallista kullan talteensaami-5 seksi. Sellaisessa hapetuksessa rauta on tehokas hapen siirtoaine. Sen vuoksi on välttämätöntä, että liuoksessa on läsnä riittävästi rautaa, erityisesti autoklaavin alku-osastoissa, mikä saadaan aikaan varmistamalla riittävän suuri vakaa happamuus.

10 Lisäksi autoklaavin happamuutta ja lämpötilaa kont rolloidaan siten, että toivottu kullan vapautuminen saadaan aikaan hapettamalla sulfidit, arsenidit ja antimoni-yhdisteet korkeampaan hapetusasteeseen; samalla muodostuneiden kiinteiden aineiden fysikaaliset ominaisuudet ovat 15 sellaiset, että myöhemmät sakeuttaminen ja pesu helpottuvat. Happamuutta ja lämpötilaa voidaan kontrolloida palauttamalla kiertoon hapan pesuliuos ja jäähdytysallasve-si, kuten myöhemmin yksityiskohtaisemmin selostetaan, sopiviin autoklaavin osastoihin.

20 Rikkikiisun painehapetuksen tuloksena muodostuu ferrisulfaattia ja rikkihappoa. Osa ferrisulfaatista hydrolysoituu ja voi saostua hematiittina, ferriarsenaattina, hydroniumjarosiittina, emäksisenä ferrisulfaattina tai näiden yhdisteiden seoksena. Saostuneiden rautalajien 25 luonne riippuu sellaisista parametreistä, kuten lämpötilasta, kokonaissulfaattimäärästä, happamuudesta, lietteen tiheydestä, malmilaadusta ja happoa kuluttavan sivukiven luonteesta ja määrästä. Korkealaatuisten syötettyjen rikkikiisun ja/tai arsenikkikiisun painehapetus lietteen 30 kiinteiden ainesten pitoisuuksien ollessa suuret, edistää yleensä raudan saostumista emäksisenä ferrisulfaattina, hydroniumjarosiittina tai ferriarsenaattina.

Keksinnön lisäkohteen mukaisesti on todettu olevan toivottavaa (kalkin tarpeen vähentämiseksi neutralointi-35 vaiheessa ennen syanidointia), että liuennut rauta, joka hydrolysoituu ja saostuu painehapetusvaiheessa 20, saoste- 6 83336 taan hematiittina mieluummin kuin emäksisenä ferrosulfaattina tai hydroniumjarosiittina, ja edelleen, että sellaista hematiitin saostumista voidaan edistää pitämällä magnesiumin konsentraatio riittävän suurena painehapetusvai-5 heessa.

Keksinnön mukaisen menetelmän yhteydessä on todettu, että hematiitti on ensisijainen rautasakkamuoto paine-hapetusvaiheessa 20 siksi, että se aiheuttaa hapon paremman vapautumisen painehapetusvaiheessa 20, joka on helpos-10 ti poistettavissa kalkkikiven avulla ensimmäisen vaiheen saostusvaiheessa, vähentäen täten kalkin tarvetta syani-dointikierrossa. Myöskään raudan saostuminen emäksisenä ferrisulfaattina ja/tai hydroniumjarosiittina ei ole toivottavaa kahdesta syystä: 15 ensinnäkin suuri osa labiilista sulfaatista (joka on tehokas kalkin kuluttaja) menee neutralointivaiheeseen aiheuttaen suuremman kalkin kulutuksen; ja toiseksi kalkin reaktio emäksisen ferrosulfaatin ja jaro-siittien kanssa, rautasakan muuttuessa liukenemattomiksi 20 rautahydroksideiksi ja kipsiksi, aiheuttaa liejuisten saostumien muodostumisen, lisää kiinteiden ainesten pitoisuutta ja aiheuttaa lisääntynyttä kullan ja hopean hukkaantumista liejuihin adsorption seurauksena.

Tällöin on todettu, että magnesiummäärän tulisi 25 olla niin suuri painehapetusvaiheessa 20, että liuoksen

Mg:Fe-moolisuhteeksi saadaan ainakin noin 0,5:1,0 ja ensisijaisesti ainakin noin 1:1. Monet kultapitoiset pyridii-nimalmit sisältävät huomattavina määrinä happoon liukenevaa magnesiumia, mikä voi vastata ainakin osaa sellaisesta 30 magnesiumin tarpeesta. Monissa tapauksissa kuitenkin malmin kulta- ja sulfidipitoisuutta on nostettu vaahdotusvai-heen 12 avulla ennen hapetusta, mikä näin vähentää rikasteen magnesiumpitoisuutta painehapetusvaiheessa 20 syötettävässä aineessa. Painehapetusvaiheen magnesiumtarve voi-35 daan tyydyttää ainakin osittain palauttamalla kiertoon aikaisemmin mainittuja hapanta pesuliuosta ja jäähdytysal-

II

7 83336 lasvettä (joihin magnesiumioneja voidaan lisätä tavalla, jota selostetaan myöhemmin).

Sopivan viipymisajan jälkeen painehapetus-autoklaa-vissa, esimerkiksi noin 1,5 tunnin kuluttua, hapetettu 5 liete lietetään jälkimmäisestä neste-kiintoaine-erotusvai-heesta 28 tulevan liuoksen kanssa lietteen laimentamiseksi vähemmän kuin 10 % kiinteää ainesta sisältäväksi, siten että saadaan tehokkaasti käytetyksi liettämisvaiheeseen 22 lisättävä flokkulantti. Erotusvaiheesta 24 tuleva kiinteä 10 aines menee edelleen toiseen liettämisvaiheeseen 26, jossa lisätään jäähdytysallasvettä lietteen muodostamiseksi, jossa pitoisuus on jälleen pienempi kuin 15 paino-%. Lie-tetty liete menee täten edelleen erotusvaiheeseen 28, josta liuos palautetaan kiertoon liettämisvaiheeseen 22 kuten 15 aikaisemmin on mainittu. Erotusvaiheesta 28 tulevan kiinteän aineksen käsittelyä selostetaan myöhemmin.

Erotusvaiheesta 24 tuleva liuos sisältää happoa ja liuennutta rautaa ja ei-rautapitoisia metallisulfaatteja. Osa tästä liuoksesta palautetaan kiertoon happo-esikäsit-20 telyvaiheeseen 18 ja painehapetusvaiheeseen 20 kuten aikaisemmin on mainittu, ja jäljelle jäänyt liuos menee edelleen ensimmäiseen saostusvaiheeseen 30, jossa lisätään kalkkikiveä pH:n kohottamiseksi arvoon noin 5 ja epäjalojen metallien, kuten ferriraudan, alumiinin ja arseenin 25 saostamiseksi, samoin kuin sulfaattirikin poistamiseksi kipsinä. Flotaatiovaiheesta 12 saatavia flotaatioperiä voidaan käyttää tässä saostusvaiheessa. Liete menee sitten toisen asteen saostusvaiheeseen 32, jossa lisätään kalkkia pH:n nostamiseksi arvoon noin 10 magnesiumin ja muiden 30 epäjalojen metallien saostamiseksi. Muodostunut liete menee neste-kiintoaine-erotusvaiheeseen 34, josta suhteellisen puhdas erotettu vesi menee edelleen jäähdytysaltaa-seen 36 käytettäväksi myöhemmin painehapetusvaiheessa 20 ja liettämisvaiheessa 26 kuten aikaisemmin on selostettu. 35 Erotusvaiheesta 34 tuleva kiinteä aines voidaan hävittää j ätteenä.

8 83336

Haluttaessa voidaan toisen asteen saostusvaihe 32 sijoittaa erotusvaiheen 34 jälkeen (osoitettu piirroksessa pisteviivalla) siten, että vesi, joka lisätään jäähdytys-altaaseen ja myöhemmin painehapetusvaiheeseen 20 ja liet-5 tämisvaiheeseen 26, sisältää magnesiumioneja, jotka myötävaikuttavat edellä mainittujen toivottavien magnesiumkon-sentraatioiden säilyttämiseen painehapetusvaiheessa.

Haluttaessa osa liettämisvaiheesta 22 tulevasta lietetystä lietteestä voidaan johtaa luokittelijan 38, kulo ten syklonin läpi ennen sen johtamista erotusvaiheeseen 24. Luokittelija 38 poistaa esiseulotun ylisuuren aineksen, josta osa palautetaan jauhatusvaiheeseen 14 ja josta osa jauhetaan uudelleen jauhatusvaiheessa 40 ja menee sitten painehapetusvaiheeseen 20. Sellainen erikoiskäsittely 15 mahdollistaa kullan takaisinsaamisen, joka voisi muussa tapauksessa hukkaantua suhteellisen ylisuuren aineen joukkoon ennen kuin käsittely on vielä tapahtunut tyydyttävän täydellisesti painehapetusvaiheessa 20.

Erotusvaiheesta 28 tuleva kiinteä aines menee neut-20 ralointivaiheeseen 44, jossa lisätään kalkkia pH:n nostamiseksi syanidointiin sopivaksi, ensisijaisesti arvoon noin 10,5. Lisätään jälkimmäisestä neste-kiintoaine-ero-tusvaiheesta tulevaa vettä, lietetiheyden saamiseksi halutuksi syanidointia varten, ts. noin 40 - noin 45 paino-% 25 kiinteitä aineita sisältäväksi.

Neutraloitu liete kulkeutuu sitten kaksivaiheiseen syanidointivaiheeseen 46, jolloin syanidiliuosta lisätään ensimmäiseen vaiheeseen. Osittain uuttunut (60 - 90 % uut-tunut) liete johdetaan 8-osastoiseen hiili-uutteessa-ad-30 sorptiovaiheeseen 48 uuttamisen loppuunsaattamiseksi ja liuenneen kullan ja hopean saamiseksi talteen. 8:nnen osaston jälkeen jalometalliton liete johdetaan neste-kiin-toaine-erotusvaiheeseen 47, ja neste palautetaan kiertoon syanidointivaiheeseen 46 kuten aikaisemmin on mainittu ja 35 kiinteä aines hävitetään jätteinä. Kuormittunut hiili menee metallien talteenottovaiheeseen 50, jossa kuormitettu

II

9 83336 hiili riisutaan paineen alaisena emäksisellä syanidiliuok-sella, ja kulta ja hopea otetaan sen jälkeen talteen elu-aatista elektrolyyttisellä erotusmenetelmällä tai muilla sopivilla tavoilla. Uutettu hiili regeneroidaan kuivatus-5 uunissa, seulotaan ja palautetaan hiili-uutteessa-adsorp-tiovaiheeseen 48.

Esimerkki

Syötettävä aine oli vaikeasti erotettavaa kultapitoista rikastetta, sisältäen pääasiallisesti sulfidimine-10 raaleina rikkikiisua ja arsenikkikiisua. Rikasteen kemiallinen koostumus oli 236 g/t kultaa (Au), 0,1 % antimonia (Sb), 7,0 % arseenia (As), 4,2 % C02, 24,7 % rautaa (Fe), 21,8 % Si02 ja 19,3 % rikkiä (S).

Tavallisella syanidointikäsittelyllä uuttui 74 % 15 kullasta, jolloin saatiin jäännöstä, jossa oli 60 g/t kultaa (Au).

Rikastetta käsiteltiin jatkuvassa kiertoprosessissa laitteistossa, jossa oli hapetussyöttölietteen valmistus-säiliö, syöttöpumppusysteemi, 4-osastoinen autoklaavi, 20 jonka staattinen tilavuus oli 10 1, autoklaavin tyhjennys-systeemi, hapetussakeuttimen syöttösäiliö, hapetussakeutin ja vastavirtaus-dekantointi-pesupiiri, jossa oli 2 sakeu-tinta ja niiden vastaavat syöttösäiliöt. Jatkuvaan kierto-piiriin sisältyi myös kullan talteenotto-osasto, jossa 25 kulta liuotettiin hapetetusta kiinteästä aineksesta syani-doimalla ja imeytettiin hiileen, ja saostusosasto, jossa sivukivi-happoliuosta käsiteltiin kalkkikiven kanssa arseenin, metallien ja niiden yhteydessä olevan sulfaatin saostamiseksi arsenaatteina, metallihydroksideina tai hyd-30 ratoituina oksideina, ja kipsinä, ja metallittoman liuoksen palauttamiseksi hapetus- ja pesupiireihin.

Rikastetta, 72 % kiinteätä ainesta sisältävää vesi-lietettä, esikäsiteltiin ja laimennettiin 38 % kiinteätä ainesta sisältäväksi happopitoisella hapetussakeuttimesta 35 tulevalla ylijuoksuliuoksella syöttöaineksen valmistussäi-liössä. Lisättiin happopitoista liuosta, jossa oli 2,9 g/1 10 83336 arseenia (As), 14,9 g/1 rautaa (Fe) (kaikkiaan), 2,4 g/1 rautaa (Fe) (ferrorautaa) ja 26,1 g/1 H2S04, riittävinä määrinä vastaamaan konsentraatiota 100 kg happoa tonnia kohden konsentraattia, hajottamaan karbonaatit ennen auto-5 klaavikäsittelyä. Syöttölietteeseen lisättiin myös ligno-sulfonaattia, määränä 1 kg/tonni rikastetta. Esikäsitelty liete pumputtiin autoklaavin ensimmäiseen osastoon. Ensimmäiseen osastoon syötettiin myös vettä lämpötilan kontrolloimiseksi, laimentamalla hapetuslietteen kiinteän ainek-10 sen pitoisuus 16,7 %:ksi. Happea johdettiin kaikkiin osastoihin ja hapettaminen suoritettiin 185 °C:ssa työpaineen ollessa 1 850 kPa. Kiinteiden aineiden nimellisretentioai-ka autoklaavissa oli 2,6 tuntia.

Autoklaavin yksityisistä osastoista otettiin näyt-15 teitä rikin hapettumismäärän ja kullan vapautumismäärän arvioimiseksi, määritettynä hapetetun kiinteän aineksen näytteistä sopivan syanidin vastaanottokyvyn testauksen avulla.

Kuvaava autoklaaviliuosseos, rikin hapettumismäärä 20 sulfaattimuodoksi ja kullan uutettavuusarvot näissä jatkuvissa painehapetusolosuhteissa, on esitetty seuraavassa taulukossa.

Näytteen Liuosten Rikin Syanidointi 25 otto- analyysit, g/1 hapettu- Jäännös Uute kohta As Fe Fe2* H2S04 minen, Au, Au-% % g/t Käsitelty 30 syöttö <0,1 5,0 5,0 (* 0 63,3 73,2

Osasto 1 0,8 4,1 1,7 25,5 68 16,4 93,1

Osasto 2 0,6 4,2 1,0 32,3 87 9,19 96,1

Osasto 3 0,8 9,2 1,0 33,3 93 6,14 97,4

Osasto 4 0,8 11,1 0,9 33,8___95__ 3,62 98,5 35 *) pH = 3,6 83336

Autoklaavista poistuva liete meni purkaussäiliön kautta hapetussakeuttimen syöttösäiliöön, jossa se laimennettiin noin 9 % kiinteätä ainesta sisältäväksi ja syötettiin hapetussakeuttimeen. Osa hapetussakeuttimen ylivir-5 tausliuoksesta palautettiin kiertoon aikaisemmin selostet tuun rikasteen syöttö-esikäsittelysäiliöön, kun taas jäljellä olevaa osaa käsiteltiin kalkkikiven kanssa ja sitten kalkin kanssa, saostuspiirin metalleista puhdistetun veden saamiseksi pesukiertoa varten.

10 Hapetussakeuttimesta tulevaa pohjavirtausta, joka sisälsi 48 % kiinteätä ainesta, käsiteltiin kahdessa pesu-vaiheessa CCD-kierrossa happamen hapetusnesteen pääosan poistamiseksi. Toista pesusakeuttimen pohjavirtausta, joka sisälsi 53 % kiinteätä ainesta, käsiteltiin edelleen ta-15 vallisin menetelmin kullan talteenottamiseksi.

Keksinnön muut suoritusmuodot ja esimerkit selviävät helposti alan ammattimiehelle; oheisten patenttivaatimusten määritellessä keksinnön suojapiirin.

Claims (16)

1. Menetelmä vaikeasti käsiteltävän kultapitoisen, rautaa sisältävän rikasteen esikäsittelemiseksi, t u n - 5. e t t u siitä, että a) jauhetun rikasteen vesipitoista lietettä käsitellään happamassa käsittelyvaiheessa (18) rikkihapon vesiliuoksella karbonaatin ja muiden happoa kuluttavien si-vukiviyhdisteiden hajottamiseksi, 10 b) käsitelty liete hapetetaan painehapetusvaiheessa (20) lämpötilassa 135 - 250 °C paineistetussa hapetusatmos-fäärissä pitäen vapaan hapon konsentraatio arvossa 5-40 g/1 rikkihappoa raudan liuottamiseksi, rikkihapon muodostamiseksi ja oleellisesti kaikkien hapettuvien sulfidiyh-15 disteiden hapettamiseksi sulfaattimuotoon, jolloin alle n. 20 % hapetetusta rikistä on läsnä hapetusvaiheen aikana alkuainerikkinä, c) vettä lisätään hapetettuun lietteeseen uudel-leenliettämisvaiheessa (22 ja 26) uudelleenlietetyn hape- 20 tetun lietteen muodostamiseksi, jonka tiheys on 5-15 paino-%, d) uudelleenlietetty hapetettu liete saatetaan nes-te-kiintoaine-erotusvaiheeseen (28) happo- ja rautapitoisen liuoksen ja hapetetun erotetun kiintoaineen muodosta- 25 miseksi, e) osa vaiheessa d) muodostuneesta happo- ja rautapitoisesta liuoksesta kierrätetään happameen käsittelyvaiheeseen (18) ja f) vaiheessa d) muodostunut hapetettu erotettu 30 kiintoaine otetaan talteen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisämäärä vaiheessa d) tal-teenotettua happo- ja rautapitoista liuosta kierrätetään hapetusvaiheeseen (20). 35 li i3 83336

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ennen kierrätystä lisätään saostusainetta lisämäärään happo- ja rautapitoista liuosta saostusvaiheessa tai -vaiheissa (30 ja 32) metallien saos- 5 tamiseksi vastaavina hydroksideina tai hydratoituneina oksideina, sulfaatti-ionien saostamiseksi liukenemattomana sulfaattina ja arseenin saostamiseksi liukenemattomana ar-senaattina, ja saostumat erotetaan jäljellä olevasta vesi-liuoksesta ennen vesiliuoksen kierrättämistä hapetusvai-10 heeseen (20).

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että erotettu vesiliuos jäähdytetään ennen kierrätystä hapetusvaiheeseen (20).

5. Patenttivaatimuksen 3 tai 4 mukainen menetelmä, 15 tunnettu siitä, että saostusvaihe tai -vaiheet (30 ja 32) suoritetaan vaahdotusjätteiden läsnäollessa, jotka ovat muodostuneet aikaisemmassa vaahdotusvaiheessa (12) vaahdotettaessa jauhettua malmia ennen happokäsittelyvaihetta (18).

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen mene telmä, tunnettu siitä, että riittävä magnesiumio-nimäärä pidetään lietteessä painehapetusvaiheessa (20) liuoksen Mg:Fe-moolisuhteen saamiseksi välille 0,5:1 - 10:1 painehapetusvaiheessa (20), saostuvan raudan saosta-25 miseksi hematiittina.

7. Patenttivaatimuksen 6 ja 3, 4 tai 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että saostusaine lisätään ensimmäisessä saostusvaiheessa (30) happo- ja rautapitoisen liuoksen lisämäärään pH:n nostamiseksi arvoon 5 - 30 8,5 haluttujen liuenneiden aineiden saostamiseksi, jolloin magnesiumionit pysyvät liuoksessa, ja ainakin osa magne-siumpitoisesta liuoksesta kierrätetään hapetusvaiheeseen (20) magnesiumionien saamiseksi tähän vaiheeseen.

8. Jonkin patenttivaatimuksen 1-7 mukainen mene- 35 telmä, tunnettu siitä, että hapetettu erotettu kiintoaine uudelleenlietetään kahdessa vaiheessa (22 ja 14 83336 26), joissa hapetettu liete vaiheesta (20) uudelleenliete-tään kiintoainepitoisuuteen alle 10 paino-% käyttämällä toisesta uudelleenliettämisvaiheesta saatua liuosta, erotetaan (24) happo- ja rautapitoisen liuoksen saamiseksi, 5 uudelleenlietetään toisessa vaiheessa (26) ja erotetaan (28) edelleen toisen happo- ja rautapitoisen liuoksen muodostamiseksi, josta ainakin osa kierrätetään ensimmäiseen uudelleenliettämisvaiheeseen (22), ja hapetettu kiintoaine erotetaan.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ainakin osa ensimmäisestä uudelleenliettämisvaiheesta (22) saadusta lietteestä saatetaan luokitteluvaiheeseen määrätyn koon ylittävien kiinteiden aineiden erottamiseksi jäljellä olevasta lietteestä 15 ennen sen erottamista ja uudelleenliettämistä toisessa vaiheessa, erotetut ylisuuret kiintoaineosaset jauhetaan (40) pienemmiksi, jauhetut kiinteät aineet syötetään joko happameen esikäsittelyvaiheeseen (18) tai painehapetusvai-heeseen (20) tai molempiin, ja jäljellä oleva liete palau-20 tetaan erotusvaiheeseen (24).

10. Patenttivaatimusten 8 tai 9 ja 3 tai 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että toisessa uudel-leenliettämisvaiheessa (26) hapetettu kiintoaine uudelleenlietetään osalla happo- ja rautapitoista liuosta, min- 25 kä jälkeen sitä käsitellään saostusvaiheessa tai -vaiheis sa (30 ja 32).

11. Jonkin patenttivaatimuksen 1-10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vaiheessa (20) liete hapetetaan lämpötilassa 165 - 190 °C.

12. Jonkin patenttivaatimuksen 1-11 mukainen me netelmä, tunnettu siitä, että ennen hapetusvai-hetta (20) lietettä käsitellään lisäämällä lignosulfonaat-tia, joka on kalsium-, natrium-, kalium- tai ammoniumlig-nosulfonaatti ja jonka määrä on 0,1 - 10 kg/t konsentraat-35 tia. 15 83336

12 83336

13. Menetelmä kullan talteenottamiseksi vaikeasti käsiteltävästä kultapitoisesta, rautaa sisältävästä sulfi-dirikasteesta, tunnettu siitä, että ennen tal-teenottamista rikastetta esikäsitellään jonkin patentti- 5 vaatimuksen 1-12 mukaisella menetelmällä.

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kulta otetaan talteen neutraloimalla vaiheessa (28) saadut hapetetut erotetut kiintoaineet neutralointivaiheessa (44) ja syanidoimalla (46) 10 neutraloidut kiintoaineet.

15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että syanidointi suoritetaan kahdessa vaiheessa käsittäen alkusyanidiuuton (46) ja sitä seuraavan hiili-absorptio-uuttovaiheen (48).

16 83336