FI82905B - Av pao mekaniskt eller elektrokemiskt saett uppruggat aluminium framstaellt skiv,- folie,- eller bandformat material, foerfarande foer dess framstaellning och dess anvaendning som baerarmaterial foer offsettryckplattor. - Google Patents

Description

1 82905

Mekaanisesti ja sähkökemiallisesti karhennetusta alumiinista valmistettu levymäinen, kalvomainen tai nauhamainen materiaali, menetelmä sen valmistamiseksi ja sen käyttö alustana offsetpainolaatoissa 5

Keksintö koskee alumiinista tai alumiinilejeerin-geistä valmistettua levymäistä, kalvomaista tai nauhamaista materiaalia, jolla on yhdeltä puolelta tai molemmin puolin ensin mekaanisesti ja sen jälkeen sähkökemiallisesti 10 karhennettu pinta, menetelmää sen valmistamiseksi sekä sen käyttöä alustamateriaalina offsetpainolaattoja valmistettaessa .

Joko suoraan käyttäjä tai esipäällystettyjen paino-laattojen valmistaja varustaa offsetpainolaattojen alusta-15 materiaalien yhden puolen tai molemmat puolet säteilyher-källä kerroksella (reproduktiokerroksella), jonka avulla saadaan fotomekaanisesti aikaan painava originaalin kuva. Sen jälkeen kun tämä painolevy on valmistettu painolaatoista, aluslevyllä on myöhemmässä painamistapahtumassa 20 värin siirtäviä kuvakohtia, ja se muodostaa samalla myöhemmässä painossa kuvattomiin kohtiin hydrofiilisen kuvataus-tan litografista painotapahtumaa varten.

Reproduktiokerrosten aluslevylle voidaan offset-painolaattojen valmistuksessa sen vuoksi asettaa seuraa-25 vat vaatimukset: - Valotuksen jälkeen suhteellisesti liukenevammiksi muuttuneiden valoherkän kerroksen osien on oltava kehittämällä helposti ja täydellisesti poistettavissa alustalta hydro-fiilisten kuvattomien kohtien aikaansaamiseksi, ilman 30 että kehite tällöin suuremmassa määrin vaikuttaa alustama-teriaaliin.

- Kuvattomista kohdista paljastetulle alustalla täytyy olla suuri affiniteetti veteen, ts. sen on oltava voimakkaasti hydrofiilinen, imeäkseen litografisessa painotapah- 2 82905 tumassa vettä nopeasti ja jatkuvasti, ja sen täytyy hylkiä rasvaista painoväriä riittävästi.

- Valoherkän kerroksen tarttuvuuden ennen valottamista ja kerroksen painavien osien tarttuvuuden valottamisen 5 jälkeen täytyy olla riittäviä.

Tällaisten aluslevyjen perusmateriaalina voidaan periaatteessa käyttää alumiini-, teräs-, kupari- messinki-tai sinkkilevyjä, mutta myös muovikalvoja tai paperia. Nämä raakamateriaalit muutetaan offsetpainolaattojen alus-10 levyiksi soveltuvin menetelmin, kuten esimerkiksi tekemällä ne rakeisiksi, himmeäkromauksella, pintahapetuksella ja/tai levittämällä niihin välikerros. Alumiinin, joka lienee nykyään yleisimmin käytetty perusmateriaali offset-painolaatoissa, pinta karhennetaan tunnetuin menetelmin 15 kuivaharjaamalla, märkäharjäämällä, hiekkapuhaltamalla, kemiallisella käsittelyllä ja/tai sähkökemian isel 1 a käsittelyllä. Kulutuskestävyyden lisäämiseksi voidaan kar-hennetulle alustalle tehdä vielä anodisointikäsittely ohuen oksidikerroksen muodostamiseksi.

20 Säteilyherkällä päällysteellä varustetuille paino laatta-alustoille asetetaan vielä muitakin vaatimuksia, jotka ovat osaksi vuorovaikutuksessa itse alustamateriaa-lia koskevien vaatimusten kanssa. Näihin kuuluvat esimerkiksi suuri säteilyherkkyys (valoherkkyys), hyvä kehi-25 tettävvys, selvät kontrastit valotuksen ja/tai kehityksen jälkeen, suuret vedosmäärät sekä mahdollisimman origi-naalinmukainen reproduktio; yhä lisääntyvässä määrin tärkeä osa on myös, erityisesti positiivisesti toimivilla säteilyherkillä kerroksilla varustettujen painolaatto-30 jen ollessa kysymyksessä, säteilyherkän kerroksen ali- säteilystä mahdollisimman vapaalla käyttäytymisellä paino-laattaa säteilytettäessä (valotettaessa) ja painolevyjen hyvillä vesiominaisuuksilla (so. mahdollisimman vähän vettä ja mahdollisimman suuri veden tarpeen vaihtelujen to-35 leranssi painamisen aikana). Alan kehitystilaa kuvaavat 3 82905 esimerkiksi seuraavat tunnetut julkaisut, jotka antavat ratkaisuapua yksittäisten vaatimusten täyttämisessä; niihin kuuluvat toisaalta kohoumien aikaansaaminen sä-teilyherkkään kerrokseen ja toisaalta useampien alusta-5 materiaalin karhennusvaiheiden yhdistäminen.

DE-hakemusjulkaisussa 2 512 043 (= US-patenttijulkaisu 4 168 979) kuvataan säteilyherkkää painolaattaa, jossa säteilyherkän kerroksen pinnalla on himmeä päällyste, joka poistetaan kehitettäessä. Tämä himmeä kerros on JO yleensä sideainekerros (esimerkiksi seiluloosaeetteriä), joka sisältää dispergoituneita himmentäviä hiukkasia, kuten Si02~, ZnO-, TiO^-, ZrO^-, lasi-, A12°3-' tärkkelys-tai polymeerihiukkasia. Siten rakentuneen painolaatan pitäisi lyhentää sitä aikaa, joka vaaditaan filmiorigi-15 naalin ja säteilyherkän kerroksen välisen mahdollisimman laajan ja tasaisen kosketuksen saavuttamiseen painolevyn valmistusprosessin valotusvaiheen aikana.

DE-hakemusjulkaisusta nro 2 926 236 (= ZA-patentti-julkaisu 80/3523) on tuttu säteilyherkkä reproduktiomate-20 riaali, joka sisältää positiivisesti toimivassa säteily-herkässä kerroksessa hiukkasia, joiden pienin dimensio on vähintään yhtä suuri kuin itse kerroksen paksuus ja jotka vastaavat laadultaan edellisessä DE-hakemusjulkaisussa mainittuja hiukkasia. Sellaisen materiaalin pitäisi so-25 veltua kaikkiin käyttötarkoituksiin, joissa täytyy saada aikaan positiivisia pinnakkaiskopioita alipainekopiointi-kehyksessä ja joissa kiinnitetään huomiota kuvan hyvään erottelukykyyn ja originaalin tarkkaan toistoon; erityisesti pitäisi kopioitaessa esiintyä pienempi taipumus ali-30 säteilyihin, so. paikallisesti suurentuneen etäisyyden vuoksi voi originaalin ja säteilyherkän kerroksen välissä . esiintyä säteilytettäessä alisäteilyjä (säteilyn osuessa sivuttaisesti ja viistosti) jotka johtavat pienten kuvaelementti <'n, kuten rasteripistoiden, epätarkkaan kuvan-33 muodostukseen.

4 82905

Hiukkasten levittäminen sideaineen mukana sätei-lyherkän kerroksen pää]le tai niiden järjestäminen ilman erityistä sideainetta säteilyherkkään kerrokseen on kuitenkin tvöJäs ja suurta tarkkuutta vaativa toimenpide, 5 erityisesti nykyaikaisilla jatkuvatoimisilla päällystys-laitteilla. Sitä paitsi levitetyt tai lisätyt hiukkaset ovat kerrosta kehitettäessä kehitysnesteelle ja erityisesti myös automaattisesti toimiville kehityslaitteille eräänlainen "vieras aine", joka voi aiheuttaa häiriöitä 10 toiminnassa. Painolaatan veden kulutukseen lisäyksillä ei sitä vastoin ole erityistä vaikutusta.

Menetelmässä litografisen pinnan aikaansaamiseksi yhtäjaksoisesti metallinauhaan DE-patenttijulkaisun nro 1 962 728 (= US-patenttijulkaisu 3 691 030) mukaisesti 15 märkähionnalla ja käsittelemällä sähkökemiallisesti elek-rolyytissä käytetään hionnassa kostuttamiseen elektrolyyttiä ja sähkökemiallinen käsittely suoritetaan hionnan yhteydessä. Tällöin voi sekä hionta että myös sähkökemiallinen käsittely vaikuttaa osaltaan karhentavasti 20 esimerkiksi alumiiniin.

Menetelmä litografisiin paino!evyihin soveltuvan alustan valmistamiseksi DE-hakemusjulkaisun 3 012 135 (= GB-hakemusjulkaisu 2 047 274) mukaisesti toteutetaan vähintään kolmessa vaineessa, jolloin 25 (a) alumiinilevy karhennetaan mekaanisesti, (b) varhennetusta pinnasta poistetaan 5-20 g/m ja (c) suoritetaan sähkökemiallinen karhennus hapon vesi-liuoksessa käyttäen sähkövirtaa, jonka aallon muoto on vaihteleva jolla on oltava tarkoin määrätyt parametrit.

30 Sähkökemiallisen karhennuksen jälkeen voi seurata uusi poistokäsittely sekä myös karhennetun pinnan anodinen hapetus. Alustan pinnan muodon on näytettävä siltä, että pinnan primaarirakenteessa on tasakokoisia kohoumia, joiden päällä on sekundaarirakenne, jossa on neu.1 an reikiä , 35 joiden jokaisen puolittaja-akseli on suurin piirtein koh- 5 82905 tisuorassa kohouman ulkopinnan tangenttia vastaan. Neu-lanreikien halkaisijoiden tilastollinen jakautuma on suunnilleen sellainen, että 5 %:lla rei'ista halkaisija (D^) on enintään 3^um ja noin 95 %:lla rei'ista halkaisi-5 ja (Dg^) on enintään 7^um, ts. pääosa rei'istä on 3^um:n ja 7,um:n välillä, erityisesti välillä 5-7/um. Neulanrei-kien tiheys on suunnilleen 10D-10 reikää/cm . Mainitaan tosin, että mekaanisessa karhennusvaiheessa on - edullisen ja myös ainoassa esimerkissä käytetyn karhennusmene-10 telmän, jossa käytetään pyörivää nailonharjaa ja vettä sisältävää hohkakividispersiota, ohella - kuitenkin myös mahdollista käsitellä pinta teräsharjalla tai tehdä se rakeiseksi kuulakäsittelyllä, mutta tätä lausumaa ei selitetä lähemmin. Mekaanisesti karhennetun alumiinin kes-15 kimääräinen karheusarvo on ennen poistokäsittelyvaihetta 0,4-1,0^,um.

JP-hakemusjulkaisussa 123 204/78 (ilmoitusnumero 38238/77, julkaistu 27. lokakuuta 1978) kuvataan myös mekaanisen karhennuksen, jossa käytetään nailonharjaa ja 20 vettä sisältävää hohkakividispersiota, ja sähkökemiallisen karhennuksen yhdistelmää, joka soveltuu alumiinista valmistetuille painolaatta-alustamateriaaleille. Poisto-käsittely tehdään molempien karhennusvaiheiden päätyttyä, mutta ei niiden välissä.

25 GB-patenttijulkaisusta 1 582 620 on tuttu yhdis telmä, joka sisältää (a) painolaatta-alustamateriaalien mekaanisen karhennuksen ja (b) sähkökemiallisen karhennuksen vaihtovirtaa käyttäen 30 HCl:a ja/tai IINOgta sisältävässä vesiliuoksessa. Pinnan muodon laatua ja muodostumien määrää ei määritellä tarkemmin. Esimerkeissä toteutetaan yksinomaan alumiinin mekaaninen karhennus värähtelevillä nailonharjoilla käyttäen hohkakiveä ja kvartsia sisältävää vesidispersiota; 35 selostuksessa mainitaan kuitenkin vaihtoehtona teräsharja- 6 82905 käsittely, mutta sitä ei selitetä tarkemmin. Kummankin karhennusvaiheen välissä mekaanisesti karhennettu alumiinipinta puhdistetaan kemiallisesti.

US-patenttijulkaisun 2 344 510 mukainen alumii-5 nista valmistettu painolaatta-alustamateriaali karhenne-taan ensin mekaanisesti, erityisesti käsittelemällä teräs-harjalla, ja sen jälkeen kemiallisesti tai sähkökemial-lisesti. Tällöin pitäisi mekaanisen karhennuksen aikaansaaman keskihienon karhennuskuvion päällä olla kemialli-1Q sen tai sähkökemiallisen karhennuksen aikaansaama hieno karhennuskuvio. Mekaanisen ja edullisen sähkökemiallisen karhennuksen väliin liitetään puhdistusvaihe, joka toteutetaan 95°C:ssa NaOH:n 5 % vesiliuosta käyttäen. Karhen-nuselektrolyyttinä on vettä, NaCl:a ja HCl:a sisältävä 15 liuos. Karhennuksen jälkeen materiaali voidaan myös hapettaa anodisesti.

US-patenttijulkaisussa 3 929 591 kuvataan alumiinista valmistettua painolaatta-alustamateriaalia, joka valmistetaan kolmessa vaiheessa, nimittäin 20 (a) karhentamalla mekaanisesti käyttäen silikaatteihin, oksideihin tai sulfaatteihin pohjautuvaa kosteata hiukkas-; massaa; (b) karhentamalla sähkökemiallisesta vettä ja fosfaatteja tai H^PO^ia sisältävässä elektrolyytissä vaihtovirtaa 25 käyttäen ja (c) hapettamalla anodisesti tasavirralla vettä ja l^SO^ia sisältävässä elektrolyytissä.

Vaiheen (b) pitäisi tällöin saada aikaan pinnan heijas-tuskyvyn kohoaminen vähintään 5 %:lla. Pinnan muodon laa-3Q tua tai muodostumien määrää ei määritellä tarkemmin.

Mekaanisen ja sähkökemiallisen karhennuksen yhdistäminen voi tosin saada aikaan vesiominaisuuksien parane-. · misen, mutta vaikutusta siten valmistettujen säteilyherk- • - kien painolaattojen alisäteilystä mahdollisimman vapaa- 35 seen käyttäytymiseen ei mainita tai selitetä missään koh- 7 82905 dassa alan tekniikkaa käsittelevässä kirjallisuudessa.

Sitä paitsi jäljempänä kuvatut vertailukokeet osoittavat, ettei jokainen mekaanisesti karhennettu - eikä jokainen teräsharjalla käsiteltykään - alumiinista val-5 mistettu painolaatta-alusta ole pinnan sähkökemiallisen karhennuksen ja mahdollisesti anodisen hapetuksen jälkeen sopiva toisaalta hyvien vesiominaisuuksien ja toisaalta ainakin vähentyneen alisäteilytaipumuksen aikaansaamiseen näillä painolevyillä painettaessa tai pai-10 nolevyjä valmistettaessa.

Tämän keksinnön tarkoituksena on esittää alumiininen materiaali, jota käyttäen on mahdollista valmistaa säteilyherkillä kerroksilla varustettuja offsetpainolaat-toja, joilla kopiointikehyksessä säteilytettäessä on 15 mahdollisimman vähäinen alisäteilytaipumus tai joilta tällainen taipumus puuttuu, ja laatoista valmistetuilla painolevyillä on lisäksi painettaessa hyvät vesiominaisuu-det.

Keksintö koskee alumiinista tai alumiinilejeerin-20 geistä valmistettua levymäistä, kalvomaista tai nauhamaista materiaalia, jolla on yhdeltä puolelta tai molemmin puolin ensin mekaanisesti ja sen jälkeen sähkökemial-lisesti karhennettu pinta. Keksinnön mukaiselle materiaalille on tunnusomaista se, että 25 (a) 60-90 % pinnasta on pohjarakennetta, jossa reikien halkaisijoiden aritmeettinen keskiarvo D . on 1-5 ,um, a x / (b) 10-40 % pinnasta on kohoumia, joiden keskimääräinen 2 pohjapinta-ala F on 100-1500^,um , sisältävää pintarakennetta, jossa reikien halkaisijoiden aritmeettinen keskiar-30 vo Da2 on 0»l“l»0^um, (c) koko pinnan keskimääräinen karheusarvo R on vähin- d tään 0,6^um ja (d) koko pinnan kantava osuus t , on korkeintaan noin pmi 20 % leikkaussyvyyden ollessa 0,125^11111 ja korkeintaan 35 noin 70 % leikkaussyvyyden ollessa 0,4 ^um.

8 82905

Edullisessa toteutusmuodossa (a) parametri Da^ on 2-4^,um, (b) parametri on Q,3-0,8yUm keskimääräisen pohjapinta-alan F ollessa 200-1200 /um2, (c) parametri R on 0,8-1,2^um ja (d) parametri t ^ (0,125) on korkein-5 taan noin 15 % ja parametri ^ -^(0,4) korkeintaan noin 60 %. Jotkut näistä parametreistä voivat olla ilmoitetuissa rajoissa jo tavanomaisilla kaupallisilla offset-painolaattoihin tarkoitetuilla alustamateriaaleilla, mutta tähän mennessä ei kuitenkaan ole löydetty alustamateriaa-10 lia, joka on yhdenmukainen tämän keksinnön mukaisen materiaalin kanssa kaikkien näiden parametrien osalta. Erityisesti tämä koskee patenttivaatimusten kohteena olevaa "kaksoisrakennetta" sekä sen vaikutuksia painolaatan tai -levyn ominaisuuksiin. Keksinnön mukaista materiaalia ka-15 rakterisoivat parametrit on määritetty seuraavasti:

Pinnan karhennusta voidaan mitata ja analysoida monenlaisin menetelmin. Tavanomaisia menetelmiä tähän tarkoitukseen ovat tarkastelu rasterielektronimikroskoopin alla sekä mittaukset erilaisin laittein, kuten esimer-20 kiksi karheusmittarilla (profilometrillä), joka mittaa tunnustellen hyvin herkällä neulalla lineaarisen välin ; levyltä.

Karhennuksen synnyttämien reikien halkaisija tai kohoumien pöhjapinta-ala selvitetään valokuvien avulla, 25 jotka otetaan rasterielektronimikroskoopilla elektroni- suihkun osuessa viistosti alumiinipintaan ja käyttäen esimerkiksi 240, 1200- tai 6000-kertaista suurennusta. Jokaista määritystä varten valitaan edustava pinta, jossa on vähintään 1000 reikää mitattaviksi. Jokaisen reiän hal-30 kaisija mitataan pinnan tasossa sekä yhdensuuntaisesti että kohtisuoraan alumiinin vierintäakseliin tai alumii-ninauhan suuntaan nähden. Yhdensuuntaisesti ja kohtisuoraan mitattujen halkaisijoiden aritmeettiset keskiarvot - lasketaan erikseen. Reikien halkaisijoiden aritmeettinen 35 keskiarvo D saadaan laskettua yhdensuuntaisesti ja koh-

O

9 82905 tisuoraan mitattujen halkaisijoiden aritmeettisista keskiarvoista. Da^ on pohjarakenteen ja D^ vastaavasti pintarakenteen reikien halkaisijoiden aritmeettinen keskiarvo. Näistä edustavista tasoleikkauksista saa-5 daan myös selville pohjarakenteen ja kohoumia sisältävän pintarakenteen prosentuaaliset osuudet koko pinnasta .

Pinnan karheus (ks. esimerkiksi DIN 4768 lokakuulta 1970 tai DIN 4762 toukokuulta 1978) mitataan karheusko mittarilla (profilometrillä, sähköisesti siirtyvällä tun-toelinleikkauslaitteella) edustavalta mittausväliltä, joka on vähintään 2 mm, sekä yhdensuuntaisesti että kohtisuoraan vierintäakseliin nähden. Keskikarheusarvot ilmoitetaan ja lasketaan erikseen molemmista mittauksista leik-k5 kauskuvan keskilinjan karkeusprofiilin pinnan kaikkien pisteiden absoluuttisen etäisyyden aritmeettisena keskiarvona. Keskikarheusarvo R on sitten yhdensuuntaisesti ja kohtisuoraan mitattujen keskikarheusarvojen keskiarvo. Kantava osuus t ^ on karkeusprofiilin kantavan pituuden 2o suhde karkeusprofiilin mitattuun pituuteen kulloinkin käytetyssä leikkaussyvyydessä, joka on 0,125 ^um tai 0,4^,um, ts. tässä tapauksessa t^^ (0,125) on siis pienempi kuin t .(0,4); kantava osuus t . on niinikään yhdensuuntaises-pmi pmi ti ja kohtisuoraan mitattujen kantavien osuuksien keski-25 arvo; karheusprofiilina pidetään tunnustellun profiilin ja peiteviivan (profiilihuippujen päälle asetettu, profiilin yli pyörivän kuulan keskipisteen rata, joka muodostetaan tuntoelinleikkauslaitteella yleensä sähköisesti); leikkaussyvyys ilmaisee, miltä etäisyydeltä peitelinjasta 30 kantava osuus ilmoitetaan. Kantavista osuuksista laaditusta käyrästä (kanto-osuuskäyrä, Abbott-käyrä) voidaan saada esimerkiksi käyttöominaisuuksia koskevaa tietoa; liian korkeat, so. patenttivaatimuksissa esitettyjä arvoja suuremmat, kantavat osuudet johtavat tällä käyttöalueella 35 huonommin soveltuviin materiaaleihin. Kanto-osuuskäyrä 10 ottaa huomioon paitsi profiilien syvyydet myös niiden muodot.

Keksintöä karakterisoiviksi parametreiksi valitaan siis reikien halkaisijat ja niiden kokojakautuma pohjara-5 kenteessa ja kohoumia sisältävässä pintarakenteessa, kohoumien keskimääräinen pöhjapinta-ala, pohja- ja pintarakenteen prosentuaaliset osuudet koko karhennetusta pinnasta ja pinnan karheus keskikarheusarvon ja kantavan osuuden avulla ilmoitettuna.

10 Keksinnön mukaisiin materiaaleihin soveltuvia pohja materiaaleja ovat sellaiset alumiinista tai alumiinilejee-ringeistä valmistetut materiaalit, jotka esimerkiksi sisältävät yli 98,5-paino-% alumiinia ja pieniä osuuksia piitä, rautaa, titaania, kuparia ja sinkkiä. Pohjamateri-15 aali karhennetaan, mahdollisesti esipuhdistuksen jälkeen, yhdeltä puolelta tai molemmin puolin ensin mekaanisesti ja sen jälkeen sähkökemiallisesta, jolloin periaatteessa mikä tahansa mekaaninen ja sähkökemiallinen karhennustapa, joka antaa tulokseksi keksinnön mukaisen "kaksoisraken-20 teen", on sopiva. Mekaanisiin karhennusmenetelmiin voidaan teräsharjakäsittelyn ohella laskea esimerkiksi myös harjaus pyörivillä muoviharjaksisilla harjoilla käyttäen hionta-aineen vesisuspensiota. Sähkökemiallinen karhennus-vaihe toteutetaan yleensä happojen vesiliuoksia elektro-25 lyytteinä käyttäen, mutta voidaan myös käyttää neutraa--· leja tai happamia vettä sisältäviä suolaliuoksia, jotka voivat joskus sisältää myös lisättyjä korroosionestoainei-ta. Mekaanisen karhennuksen jälkeen pitäisi keskikarheusarvon R olla vähintään 0,5 ,um ja kantavan osuuden t a / pmi 30 (0,125) enintään 20 %.

Keksinnön mukaisten materiaalien valmistamiseksi käytetään erityisesti menetelmää, jossa pohjamateriaali, • · mahdollisesti esipuhdistuksen jälkeen, karhennetaan me kaanisesti yhdeltä puolelta tai molemmin puolin käsittele-•35 mällä teräsharjalla ja sen jälkeen, mahdollisesti välissä n 82905 tapahtuvan alkalisessa tai happamassa vesiliuoksessa tehtävän poistokäsittelyn jälkeen, sähkökemiallisesta suola- ja/tai typpihappoa sisältävässä elektrolyytissä vaihtovirtaa käyttäen. Esipuhdistus käsittää esimerkik-5 si käsittelyn NaOH:n vesiliuoksella, joka voi sisältää tai olla sisältämättä rasvanpoistoaineita ja/tai kompleksinmuodcstajia, trikloorietyleenillä, asetonilla, metanolilla tai muilla tavanomaisilla kaupallisilla niin kutsutuilla alumiinin syövytysaineilla. Teräsharja-10 käsittelyä on käytetty jo vuosin tällä alalla, eikä sitä tarvitse tarkemmin selittää. Välissä tehtävä pois-tokäsittely, joka voi myös tapahtua sähkökemiallisesti, toteutetaan yleensä vettä sisältävää alkalihydroksidi-liuosta tai alkalisesti reagoivan suolan vesiliuosta tai 15 HNO^tn, i^SO^in tai H^PO^sn vesiliuosta käyttäen poistettavan määrän ollessa edullisesti korkeintaan 5 g/m2.

Sähkökemiallista karhennusta sinänsä on myös jo vuosia sovellettu käytännön tarkoituksiin. Vettä sisältävään elektrolyyttiin, joka pohjautuu edullisesti HCl:a 20 ja/tai HNO^sa sisältäviin vesiliuoksiin, voidaan lisätä korroosiota estäviä tai muita lisäaineita, kuten HjSO^ja, I^CrO^ra, H^BOjia, glukonihappoa, amiineja, di-amiineja, tensidejä tai aromaattisia aldehydejä.

Karhennusvaiheessa menetelmäparametrit, erityi-25 sesti jatkuvan prosessin ollessa kysymyksessä, ovat yleensä seuraavissa rajoissa: elektrolyytin lämpötila 2Q-60°C, vaikuttavan aineen (hapon, suolan) pitoisuus 2-100 g/1 (suolan ollessa kysymyksessa myös korkeampi), virrantiheys 25-250 A/dm , viipymäaika 3-100 s ja elek-30 trolyytin virtausnopeus jatkuvassa prosessissa käsiteltävän kappaleen pinnan lähellä 5-100 cm/s; virta on useimmiten vaihtovirtaa, mutta myös muunnetut virta-lajit, kuten vaihtovirta anodi- ja katodivirran voimakkuuden amplitudien ollessa erilaisia, ovat mahdollisia.

35 Tällaisessa menetelmässä, joka sisältää edeltävän teräs- 12 82905 harjakäsittelyn, reikien kokojakautuma on yleensä tasaisempi kuin sellaisen menetelmän ollessa kysymyksessä, joka ei sisällä mekaanista esikarhennusta. Tämä vaihe toteutetaan siten, että mekaanisesti karhennetun pinnan 5 perusmuoto keskikarheusarvon ja kantavan osuuden avulla ilmoitettuna muuttuu vain suhteellisen vähän, mutta lisäksi muodostuu mahdollisimman tiivis reikärakenne, jonka saa aikaan sähkökemiallinen karhennus, niin että ulkonäön perusteella pohjarakenne, jossa reikien halkaisi-10 joiden jakautuma on edellä ilmoitettu, kattaa 60-90 % pinnasta, ja kohoumia sisältävänä pintarakenteena erottuva rakenne kattaa 10-40 % pinnasta. Kohoumien tiheys on 2 keskimäärin 200-500, erityisesti 250-450 mm :ä kohden, mutta tiheys voi kuitenkin olla myös vielä suurempi tai 15 pienempi. Sähkökemiallisen karhennuksen jälkeen voidaan vielä lisäksi liittää poistokäsittely, jossa käytetään jotakin välikäsittelyn yhteydessä mainituista liuoksista . 2 ja jossa poistettava määrä on erityisesti enintään 2 g/m .

Karhennusprosessin jälkeen seuraa sitten yleensä 2Q vaihe, jossa alumiini hapetetaan anodisesti esimerkiksi alustamateriaalin pinnan käyttö- ja tarttumisominaisuuk-sien parantamiseksi. Anodiseen hapetukseen voidaan käyttää tavanomaisia elektrolyyttejä, kuten I^SO^ra, H^PO^ra, H2C2°4' amidosulfonihappoa, sulfomeripihkahappoa, sulfosalisyyli-25 happoa tai niiden seoksia. Viitattakoon esimerkiksi seu-raaviin standardimenetelmiin, jotka ovat soveltuvia käytettäessä ja vettä sisältäviä elektrolyyttejä alu miinin anodiseen hapettamiseen (ks. esim. M. Schenk,

Werkstoff Aluminium und seine anodische Oxydation, Francke 30 Verlag, Bern, 1948, s. 760; Praktische Galvanotecknik,

Eugen G. Leuze Verlag, Saulgau, 1970, sivulta 395 alkaen sekä s. 518-519; W. Hiibner ja C.T. Speiser, Die Praxis der anodischen Oxidation des Aluminiums, Aluminium Verlag, Dusseldorf, 1977, 3. painos, sivulta 137 eteenpäin): 35 - Tasavirta-rikkihappo-menetelmä, jossa anodinen hapetus 13 82905 tehdään vesielektrolyytissä, joka sisältää tavallisesti noin 230 g H2SO. 1 l:a kohden liuosta, 10-22°C:ssa vir-Δ 4 2 rantiheyden ollessa 0,5-2,5 A/dm 10-60 minuutin aikana. Vesipitoisen elektrolyyttiliuoksen rikkihappopitoisuus 5 voidaan tällöin myös laskea aina pitoisuuteen 8-10 pai-no-% (noin 100 g I^SO^/l) tai myös nostaa pitoisuuteen 30 % (365 g i^SO^/l) tai sitäkin korkeammaksi.

- "Kova-anodisointi" toteutetaan vettä ja I^SO^ sisältävässä elektrolyytissä, jonka rikkihappopitoisuus on 166 in g/1 (tai noin 230 g/1), käyttölämpötilan ollessa 0-5°C ja 2 virrantiheyden 2-3 A/dm ja jännitteen kohotessa noin 25-30 v:n alkuarvosta käsittelyn loppua kohden noin 40-100 V:iin ja käsittelyäjän ollessa 30-200 min.

Edellisessä kappaleessa jo mainittujen menetelmien 15 ohella alumiinin anodiseksi hapettamiseksi kysymykseen voivat tulla vielä esimerkiksi seuraavat menetelmät: alumiinin anodinen hapetus vettä ja H-SO. sisältävässä elektro- 3+ *4 lyytissä, jonka Ai -ionipitoisuus säädetään 12 g/1 ylittävään arvoon (DE-hakemusjulkaisun 2 811 396, joka vastaa 20 US-patenttijulkaisua 4 211 619, mukainen menetelmä), vettä, I^SC^ ja H3P04 sisältävässä elektrolyytissä (DE-hakemus-julkaisun 2 707 810, joka vastaa US-patenttijulkaisua 4 049 504, mukainen menetelmä) tai vettä, H~SO., Η,ΡΟ. ja 3+ t 4 S 4

Ai -ioneja sisältävässä elektrolyytissä (DE-hakemusjul-25 kaisun 2 836 803, joka vastaa US-patenttijulkaisua 4 229 266, mukainen menetelmä). Anodiseen hapetukseen käytetään edullisesti tasavirtaa, mutta voidaan myös käyttää vaihtovirtaa tai näiden Virtalajien yhdistelmää (esim. tasavirta päällekkäisen vaihtovirran kanssa); elektrolyyttinä on 30 erityisesti ja/tai H^PO^ sisältävä vesiliuos. Alu miinioksidin pintapaino on välillä 0,5-10 g/m^, mikä vastaa noin 0,15-3,Osumin kerrospaksuutta.

Vaiheen, jossa alumiininen painolaatta-alustamate-riaali hapetetaan anodisesti, jälkeen voidaan myös liittää 35 yksi tai useampia jälkikäsittelyvaiheita. Tässä yhteydessä i4 82905 jälkikäsittelyllä tarkoitetaan erityisesti hydrofiili-seksi tekevää kemiallista tai sähkökemiallista alumiini-oksidikerroksen käsittelyä, esimerkiksi materiaalin upotuskäsittelyä polyvinyylifosfonihapon vesiliuoksessa 5 DE-patenttijulkaisun 1 621 478 (= GB-patenttijulkaisu 1 230 447) mukaisesti, DE-kuulutusjulkaisun 1 471 707 (= US-patenttijulkaisu 3 181 461) mukaista upotuskäsittelyä alkalisilikaatin vesiliuoksessa tai DE-hakemusjulkaisun (= US-patenttijulkaisu 3 902 976) mukaista sähköke-1Q miallista käsittelyä (anodisointia) alkalisilikaatin vesiliuoksessa. Nämä jälkikäsittelyvaiheet auttavat erityisesti alumiinioksidikerroksen hydrofiilisyyden, joka on jo moniin käyttötarkoituksiin riittävä, kohottamisessa yhä edelleen, jolloin tämän kerroksen muut tunnetut omi-15 naisuudet säilyvät vähintään ennallaan.

Keksinnön mukaisia materiaaleja käytetään erityisesti alustoina offsetpainolaatoissa, ts. joko ennalta säteilyherkiksi tehtyjen painolaattojen valmistaja tai suoraan käyttäjä päällystää alustamateriaalin yhden puo-20 Ien tai molemmat puolet säteilyherkällä kerroksella. Säteilyherkiksi (valoherkiksi) kerroksiksi soveltuvat periaatteessa kaikki kerrokset, jotka säteilyttämisen (valottamisen) jälkeen, mahdollisesti seuraavaa kehittämistä ja/tai fikseerausta käytettäessä, antavat tulokseksi ku-25 vanmukaisen pinnan, josta voidaan vedostaa.

Monilla aloilla käytettyjen hopeahalogenideja sisältävien kerrosten ohella tunnetaan myös monenlaisia muita, joista kertoo esimerkiksi Jaromir Kosar kirjassa "Light-Sensitive Systemes", John Wiley & Sons Inc., New 30 York, 1955: kromaatteja ja dikromaatteja sisältävät kol-loidikerrokset (Kosar, luku 2); tyydyttämättömiä yhdistei-tä sisältävät kerrokset, joissa nämä yhdisteet valotet-* ‘ taessa isomeroituvat, toisiintuvat, muodostavat renkaita tai silloittuvat (Kosar, luku 4); fotopolymeroituvia 35 yhdisteitä sisältävät kerrokset, joissa monomeerit tai 15 82905 esipolymeerit, mahdollisesti initiaattorin avulla, polymeroituvat valotettaessa (Kosar, luku 5) ; ja o-diatsokinoneja, kuten naftokinonidiatsideja, p-di-atsokinoneja tai diatsoniumsuolakondensaatteja sisäl-5 tavat kerrokset (Kosar, luku 7). Soveltuvia kerroksia ovat myös Kserografiset kerrokset, so. epäorgaanista tai orgaanista valoa johtavaa ainetta sisältävät kerrokset. Valoherkkien aineiden ohella nämä kerrokset voivat luonnollisesti sisältää vielä muita aineosia, kuten esimerkik-1Q si hartseja, väriaineita tai pehmittimiä. Erityisesti voidaan keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettujen alus-tamateriaalien päällystyksessä käyttää seuraavia valoherkkiä massoja ja yhdisteitä: Positiivisesti toimivia, o-ki-nonidiatsideja, erityisesti o-naftokinonidiatsideja, kuten 15 naftokinoni-(1,2)-diatsidi-(2)-sulfonihappoestereitä tai -amideja, jotka voivat olla pieni- tai suurimolekyylisiä, valoherkkänä yhdisteenä sisältäviä reproduktiokerroksia, joita kuvataan esimerkiksi DE-patenttijulkaisuissa 854 890, 865 109, 879 203, 894 959, 938 233, 1 109 521, 1 144 705, 20 1 118 606, 1 120 273, 1 124 817 ja 2 331 377 ja EP-hake- musjulkaisuissa 0 021 428 ja 0 055 814; negatiivisesti toimivia reproduktiokerroksia, jotka sisältävät aromaattisten diatsoniumsuolojen ja aktiivisia karbonyyliryhmiä sisältävien yhdisteiden kondensaatiotuotteita, edullises-25 ti difenyyliamiinidiatsoniumsuolojen ja formaldehydin kondensaatiotuotteita, joita kuvataan DE-patenttijulkaisuissa 596 731, 1 138 399, 1 138 400, 1 138 401, 1 142 871 ja 1 154 123, US-patenttijulkaisuissa 2 679 498 ja 3 050 502 sekä GB-patenttijulkaisussa 712 606; negatiivisesti toimi-30 via aromaattisten diatsoniumsuolojen sekakondensaatiotuot-teita sisältäviä reproduktiokerroksia, esimerkiksi DE-hakemus julkaisun 2 024 244 mukaisia kerroksia, jotka sisältävät tuotteita, jotka sisältävät vähintään yhden yksikön, joka on muodostunut 35 (a) kondensaatiokykyisestä aromaattisesta diatsoniumsuola- ie 82905 yhdisteestä ja (b) kondensaatiokykyisestä yhdisteestä, kuten fenoli-eetteristä tai aromaattisesta tioeetteristä, joita sitoo toisiinsa kaksisidoksinen kondensaatiokykyisestä 5 karbonyyliyhdisteestä johdettu väliryhmä, kuten metylee-niryhmä; DE-hakemusjulkaisun 2 610 842, DE-patentti-julkaisun 2 718 254 tai DE-hakemusjulkaisun 2 928 636 mukaisia positiivisesti toimivia kerroksia, jotka sisältävät yhdistettä, josta säteilytettäessä lohkeaa happoa, 10 monomeerista tai polymeeristä yhdistettä, jossa on vähintään yksi hapolla lohkaistavissa oleva C-O-C-ryhmä (esim. ortokarboksyylihappoesteriryhmä tai karboksyyli-amidiasetaaliryhmä), ja mahdollisesti sideainetta; naga-tiivisesti toimivia fotopolymeroitavia monomeerejä, foto-15 initiaattoreita, sideaineita ja mahdollisesti muita lisäaineita sisältäviä kerroksia; monomeereina voidaan tällöin käyttää esimerkiksi akryyli- ja metakryylihappo-estereitä tai di-isosyanaattien reagoidessa osittain es-teröityjen moniarvoisten alkoholien kanssa syntyviä tuot-2Q teitä, joita kuvataan esimerkiksi US-patenttijulkaisuissa 2 760 863 ja 3 060 023 sekä DE-hakemusjulkaisuissa 2 064 079 ja 2 361 041; negatiivisesti toimivia DE-hake-musjulkaisun 3 036 077 mukaisia kerroksia, jotka sisältävät valoherkkänä yhdisteenä diatsoniumsuolapolykondensaa-25 tiotuotetta tai orgaanista atsidiyhdistettä ja sideaineena suurimolekyylistä polymeeriä, jossa on sivuketjuina alkenyylisulfonyyli- tai sykloalkenyylisulfonyyliure-taanirynmiä.

Keksinnön mukaisesti valmistetut alustamateriaalit 30 voidaan myös päällystää valopuolijohdekerroksilla, joita kuvataan esimerkiksi DE-patenttijulkaisuissa 1 117 391, 1 522 497, 1 572 312, 2 322 046 ja 2 322 047, jolloin syn-- - tyy erittäin valoherkkiä krerografisesti toimivia painolaat toja. Mainituista kerroksista erityisesti positiivisesti 35 toimivat säteilyherkät kerrokset ovat edullisia.

i7 82905

Keksinnön mukaisista alustamateriaal.eista saaduista päällystetyistä offsetpainolaatoista valmistetaan haluttu painolevy tunnetulla tavalla valottamalla tai sä-teilyttämällä kuvanmukaisesti ja huuhtomalla kuvattomat 5 alueet pois kehitteellä, edullisesti vesipitoisella kehite liuoksella.

Keksinnön mukaisille materiaaleille on ominaista se, että säteilyherkän kerroksen levittämisen jälkeen syntyy reproduktiomateriaali, jossa säteilytettäessä ko-10 piointikehyksessa esiintyy hyvin pientä alisäteilyä ja jolla lisäksi on painovaiheessa, kun käytetään tästä rep-roduktiomateriaalista valmistettuja painolevyjä, hyvät vesiominaisuudet (hyvä vedensitomiskyky ja vähäinen ve-dentarve, nopea liikaveden poisto painettaessa). Muutenkin 15 voidaan täyttää useat alussa esitetyt käytännöllistä rep-roduktiomateriaalia koskevat vaatimukset, erityisesti tämä koskee alustamateriaalin ja säteilyherkän päällysteen vuorovaikutukselle asetettuja vaatimuksia, joten pysytettäessä keksinnön mukaisten parametrien rajoissa voidaan val-20 mistaa myös mitä korkeimmat vaatimukset käytännössä täyttävä alustamateriaali, joka valmistus on sitä paitsi mahdollista toteuttaa myös jatkuvana prosessina nykyaikaisissa käsittelylaitoksissa. Erityinen etu on myös materiaalin suurempi mekaaninen kestävyys, joka voidaan 25 todeta esimerkiksi kohonneen vedosmäärän perusteella.

Oheisissa piirroksissa kuvio 1 on leikkauskuva keksinnön mukaisen materiaalin pinnasta ylhäältä katsottuna kahdessa eri mittakaavassa (la, Ib), 30 kuvio 2 on leikkauskuva keksinnön mukaisen materi aalin pinnasta leikkaustason ollessa kuviossa 1 esiintyvän viivan I-I mukainen, kuvio 3 on leikkauskuva ainoastaan mekaanisesti kar-hennetun, alalla tunnetun materiaalin pinnasta leikkaus-35 tason ollessa kohtisuorassa materiaalin pohjapintaan nähden ja is 82905 kuvio 4 on leikkauskuva mekaanisesti ja sähkö-kemiallisesti karhennetun, alalla tunnetun materiaalin pinnasta leikkaustason ollessa kohtisuorassa materiaalin pohjapintaan nähden.

5 Kuviot la ja Ib (suurennus noin 240- ja 1200-ker- tainen), jotka on piirretty rasterielektronimikroskooppi-kuvien mukaan, osoittavat pohjarakenteessa (a) olevien reikien 2 ja pintarakenteen (b) sisältämien kohoumien 1 erilaiset suuruusluokat ja jakautuman; kuvio 2 on eri 10 mittakaavassa piirretty leikkauskuva pinnasta, josta kuvasta on nähtävissä pintarakenteen kohoumissa 1 olevien reikien 3 ja pohjarakenteessa olevien reikien 2 välinen likimääräinen suuruussuhde. Kuvat 3 ja 4 piirrettiin DE-hakemusjulkaisuun 3 012 135 nojautuen, ja kuva 3 15 esittää pinnan primaarirakennetta, joka pinta sisältää tasakokoisia kohoumia 4, joissa on reikiä 5, kunkin reiän puolittaja-akselin ollessa suurin piirtein kohtisuorassa materiaalin pohjapintaan nähden, ja kuva 4 esittää vastaavanlaista pinnan primaarirakennetta, joka pinta sisäl-20 tää tasakokoisia kohoumia 4 ja reikiä 6, jotka ovat se-kundaarirakenteena primaarirakenteen päällä ja joiden ‘ jokaisen puolittaja-akseli on suurin piirtein kohti suorassa kohouman ulkopinnan tangenttiin nähden.

Seuraavissa esimerkeissä prosenttiluvut tarkoitta-25 vat painoprosentteja ja paino-osat suhtautuvat tilavuus-osiin kuten kg dm^:iin, ellei toisin ole ilmoitettu.

Esimerkki 1

Alumiininauha karhennetaan yhdeltä puolelta käsittelemällä yhtäjaksoisesti teräsharjalla, jolloin saadaan 30 pinta, jonka keskikarheusarvo R = 0,9/um ja kantava osuus t . (leikkaussyvyys 0,125 ,um) = 13 %. Mekaanisesti kar-.. pmi J / hennetulle nauhalle tehdään 3 s kestävä välikäsittely

NaOHsn 4 % vesiliuoksessa 70°C:ssa siten, että pinnasta 2 poistuu noin 3 g/m . Sähkökemiallinen karhennus tehdään 35 samoin jatkuvana HNO^rn 0,9 % vesiliuoksessa, joka sisä!-tää 4 % AltNO^J^sa, 40°C:ssa viipymäajan ollessa 10 s ja 2 i9 82905 käyttäen vaihtovirtaa, jonka virrantiheys on 170 A/dm . Mekaanisesti ja sähkökemiallisesti karhennetulla alustalla on seuraavat parametrit: = 2,8^ιαιτι, D^ = 0,8^um, pohjarakenne = 75 %, pintarakenne = 25 %, F = 500ym, 5 t . (0,125) = 18 %, t . = 67 %. Seuraavana vaiheena ole-pmi pmi va anodinen hapetus tapahtuu H^PO^rn 10 % vesiliuoksessa 60°C:ssa tasavirralla, kunnes oksidikerroksen pintapaino on noin 0,6 g/m^. Näin valmistettu alustamateriaali leikataan laatoiksi, ja yksi tällainen laatta päällystetään 10 negatiivisesti toimivalla säteilyherkällä kerroksella, jonka koostumus on 100,0 tilavuusosaa etyleeniglykolimono-metyylieetteriä 50,0 tilavuusosaa tetrahydrofuraania, 0,4 paino-osaa kristalliviolettia, 0,2 paino-osaa 85 % H^PO^ ja 2,0 paino-osaa polykondensaatiotuotetta, joka 15 on valmistettu 3-metoksidifenyyliamiini-4-diatsoniumsul-faatista (1 mol) ja 4,4'-bismetoksimetyylidifenyyli-eette-ristä (1 mol) 85 % H^PO^issa ja eristetty mesityleenisulfo-naattina, siten, että pintapaino on kuivauksen jälkeen 0,4 g/m . Vaativan originaalin kuvanmukaisen valottamisen 20 jälkeen suoritetaan kehitys käyttäen liuosta, joka sisältää 89 tilavuusosaa vettä, 5 paino-osaa natriumdekano-aattia, 3 paino-osaa ionitonta tensidiä /propyleenioksidin (80 %) ja etyleenioksidin (20 %) segmenttipolymeraatti/ ja 3 paino-osaa tetra-natriumdifosfaattia. Kuvan toisto 25 painettaessa on erinomainen, vesiominaisuudet hyviä ja laatalla voidaan tehdä 120 000 kpl:n painos laadun pysyessä käytännön vaatimuksia vastaavana.

Vertailuesimerkki VI

Toimitaan esimerkin 1 mukaisesti, mutta jätetään 30 tekemättä mekaaninen karhennus ja alkalinen välikäsittely. Esimerkissä 1 aikaansaatua pinnan muotoa ("kaksoisrakenne") ei saavuteta, vaan saadaan vain epätasaisesti karhennettu, naarmuinen alusta. Kuvan toisto, vesiominaisuudet ja vedos-määrä ovat huomattavasti heikompia kuin esimerkissä 1.

35 Vertailuesimerkki V2

Toimitaan esimerkin 1 mukaisesti, mutta tehdään kä- 20 82905 sittely teräsharjalla siten, että mekaanisesti karhenne- tun pinnan R -arvo on 0,39 ,um ja t .(0,125)-arvo on a / pmi 37 %. Sähkökemiallisen karhennuksen jälkeen on tämä alus-tamateriaali tosin tasaisemmin karhentunut kuin vertai-5 luesimerkissä VI, mutta ei saavuta kuitenkaan vaadittuja parametreja, erityisesti Ra~ ja tpmi~arvojen suhteen, eikä siinä esiinny minkäänlaista "kaksoisrakennetta".

Kuvan toisto, vesiominaisuudet ja vedosmäärä ovat tosin hieman parempia kuin Vl:ssa, mutta kuitenkin huomattavas-1Q ti heikompia kuin esimerkissä 1.

Esimerkki 2

Alumiininauha karhennetaan yhdeltä puolelta käsittelemällä jatkuvasti teräsharjalla, jolloin saadaan pinta, jonka R -arvo = 0,65 ,um ja t .(0,125)-arvo = 15 %. Mekaa-15 nisesti karhennetulle nauhalle tehdään välikäsittely esimerkin 1 mukaisesti. Sähkökemiallinen karhennus tehdään HNO^jn 1,5 % vesiliuoksessa, joka sisältää 5 % AlfNO^ra, 30°C:ssa viipymäajan ollessa 15 s ja käyttäen vaihtovirtaa, jonka virrantiheys on 100 A/dm^. Mekaanisesti ja sähköke-2Q miallisesti karhennetulla alustalla on seuraavat parametrit: 3,7yUm, Da2 = 0,6yUm, pohjarakenne = 80 %, pin tarakenne = 20 %, F = 720 ,um^, R = 0,95/Um, t . (0,125) = 17 % ja = 60 %. Kun pinnalle on tehty uudestaan poistokäsittely pitämällä 2 s 2 % NaOH:n vesiliuoksessa *: 25 35°C:ssa, jolloin pinnasta poistuu noin 0,6 g/m^, tehdään ; anodinen hapetus 25 % H2SO^:n vesiliuoksessa 50°C:ssa tasa- virralla, kunnes oksidikerroksen pintapainoksi saadaan noin 2 2 g/m . Pinnalle levitettävä esimerkin 1 mukainen säteily-herkkä kerros sisältää lisäksi 5,5 paino-osaa polyvinyyli-3Q butyraalin (sisältää vinyylibutyraali-, vinyyliasetaatti-ja vinyylialkoholiyksiköitä) ja propenyylisulfonyyli-iso-syanaatin reaktiotuotetta. Kehitys tehdään heikosti alkali-sessa liuoksessa, joka sisältää 1 % natriummetasilikaat-tia, 3 % ionitonta tensidiä ja 5 % bentsyylialkoholia.

35 Kuvan toisto ja vesiominaisuudet ovat kuten esimerkissä 1, vedosmäärä on noin 50 000 kpl isompi.

2i 82905

Esimerkki 3

Toimitaan esimerkin 2 mukaisesti, mutta alustama-teriaalin pinta käsitellään anodisen hapetuksen jälkeen vielä 17 % natriumsilikaatin vesiliuoksella 70°C:ssa 15 s 5 jännitteellä 36 V anodisesti ja sen jälkeen huuhdotaan vielä 1,5 % H^PO^rn vesiliuoksella. Päällystetään säteily-herkällä, positiivisesti toimivalla seoksella, jonka koostumus on 8,50 paino-osaa 2,3,4-trihydroksibentso-fenonin (1 mil) ja naftokinoni-(1,2)-diatsidi-(2)-sulfoni-10 happokloridin (3 ml) esteröitymistuotetta, 6,60 paino-osaa 2,2'-dihydroksinaftyyli-(1,11)-metaanin (1 mol) ja edellä kuvatun happokloridin (2 mol) esteröitymistuotetta, 2,20 paino-osaa naftokinoni-(1,2)-diatsidi-(2)-4-sulfo-nihappokloridia, 35,00 paino-osaa kresoli-formaldehydi-15 novolakkaa, 0,75 paino-osaa kristalliviolettia, 260,00 tilavuusosaa etyleeniglykolimonometyylieetteriä, 470,00 tilavuusosaa tetrahydrofuraania ja 80,00 tilavuusosaa butyyliasetaattia; siten, että pintapaino on kuivauksen jälkeen 2,5 g/m . Valotuksen jälkeen tehdään kehitys vesi-2Q liuoksella, joka sisältää 5,3 % natriummetasilikaatti * 9 H2O, 3,4 % Na^PO^·^ H2O ja 0,3 % Nal^PO^. Kuvan toisto on painettaessa erinomainen, vesiominaisuudet hyvä, ja saadaan noin 400 000 vedosta (polttokäsittelyn jälkeen), joiden laatu on käytännössä riittävä.

25 Vertailuesimerkki V3

Toimitaan esimerkin 3 mukaisesti, mutta jätetään tekemättä mekaaninen karhennus ja alkalinen välikäsittely. Esimerkin 3 mukaista pinnan muotoa ("kaksoisrakenne") ei saavuteta, vaan saadaan erittäin epätasaisesti karheutu-30 nut alusta, jossa on joitakin naarmuja. Kuvan toisto, vesiominaisuudet ja vedosmäärä ovat huomattavasti heikompia kuin esimerkissä 3.

Vertailuesimerkki V4

Menetellään esimerkin 3 mukaisesti, mutta teräshar-35 jakäsittely tehdään siten, että mekaanisesti karhennetun 22 82905 pinnan R -arvo on 0,40/Uin ja t . (0,125) -arvo on 35 %. Säh-c a / pmi kökemiallisen karhennuksen jälkeen on tämä alustamateri- aali tosin tasaisemmin karheutunut kuin vertailuesimerkis- sä V3, mutta ei kuitenkaan saavuta vaadittuja parametreja,

5 erityisesti R - ja t .-arvojen suhteen, eikä siinä esiin-J J a J pmi J

ny minkäänlaista "kaksoisrakennetta". Kuvan toisto, vesi-ominaisuudet ja vedosmäärä ovat tosin parempia kuin V3:ssa, mutta kuitenkin selvästi heikompia kuin esimerkissä 3. Vertailuesimerkki V5 10 Menetellään kuten esimerkissä 3 (sekä esimerkissä 2), mutta korvataan teräsharjakäsittely harjaamalla värähte levillä naiionharjoilla käyttäen hionta-aineen vesidisper-siota,jolloin saadaan ennen sähkökemiallista karhennusta pinta, jonka Ra~arvo = 0,60yum ja t ^(0,125)-arvo = 20 %.

15 Alustamateriaali on sähkökemiallisen karhennuksen jälkeen tosin suhteellisen tasaisesti karheutunut, mutta pinnassa ei esiinny minkäänlaista "kaksoisrakennetta", so. niitä parametreja, jotka tämä erityinen rakenne saa aikaan, ei esiinny, tai ne eivät ole keksinnön mukaisesti vaadituilla 20 alueilla. Painelevyn valmistuksen jälkeen havaitaan, että vesiominaisuudet ja vedosmäärä ovat kyllä parempia kuin V4:ssa, mutta eivät kuitenkaan saavuta esimerkin 3 arvoja, jolloin erityisesti aiisäteilytaipumus, joka ei käytännöllisesti katsoen ole parantunut, säilyy.

25 Esimerkit 4 ja 5

Menetellään esimerkin 3 mukaisesti, mutta säteily-herkälle kerrokselle joko levitetään himmeä, DE-hakemus-julkaisun 2 926 236 mukaiseen säteilyherkkään kerrokseen sekoitetaan hiukkaslisäainetta. Tämän kaltaisten kerroksen 30 muuntamisten pitäisi johtaa alisäteilytaipumuksen pienenemiseen (katso selitysosan johdanto). Tästä materiaalista valmiste-tujen painolevyjen kuvan toisto on käytännöllises-: ti katsoen samanlainen kuin esimerkin 3 mukaisesti valmis tettujen levyjen, joissa kerros on muuntamaton, so. käytet-35 täessä keksinnön mukaista materiaalia, jolla en "kaksois- 23 82905 rakenne”, painolevyjen alustana, voidaan luopua säteily-herkän kerroksen erityismuuntamisesta.

Esimerkki 6

Alumiininauha karhennetaan yhdeltä puolen käsitte- t- lemällä jatkuvasti teräsharjalla, jolloin syntyy pinta, jonka R -arvo = 1,0/Um ja t .(0,125)-arvo = 10 %. Mekaa-a / pmi nisesti karhennetulle nauhalle tehdään 10 s kestävä väli- käsittely 3 % NaOH:n vesiliuoksessa 50°C:ssa siten, että 2 noin 2,5 g/rrt pinnasta poistuu. Sähkökemiallinen karhennus 10 tehdään samoin jatkuvana 1 % HCl:n vesiliuoksessa, joka sisältää 2 % AlCl^öHgOia, 40°C:ssa viipymäajan ollessa 20 s ja käyttäen vaihtovirtaa, jonka virrantiheys on 70 A/dm . Mekaanisesti ja sähkökemiallisesti karhennetulla alustalla on seuraavat parametrit: D , = 3,0 ,um, pohja-15 rakenne = 87 %, pintarakenne = 13 %, F = 300^um , = 1,7 ^-um, t ^ (0,125) = 8 % ja tpItli^,4) = 40 % . Anodinen hapetus ja päällystys säteilyherkällä kerroksella tehdään esimerkin 1 mukaisesti. Kuvan toisto ja vesiominaisuudet ovat vielä parempia kuin esimerkissä 1, vedosmäärä on 20 noin 100 000 kpl.

Claims (10)

24 82905

1. Alumiinista tai alumiinilejeeringeistä valmistettu levymäinen, kalvomainen tai nauhamainen mate- 5 riaali, jolla on yhdeltä puolelta tai molemmin puolin ensin mekaanisesti ja sen jälkeen sähkökemiallisesti karhennettu pinta, tunnettu siitä, että (a) 60-90 % pinnasta on perusrakennetta, jossa reikien halkaisijoiden aritmeettinen keskiarvo D , on 1-5 ,um, a x / 10 (b) 10-40 % pinnasta on kohoumia, joiden keskimääräinen 2 pöhjapinta-ala F on 100-1500^,um , sisältävää pintarakennetta, jossa reikien halkaisijoiden aritmeettinen keskiarvo D 0 on 0,l-l,0,um, a 2 / (c) koko pinnan keskikarheusarvo R on vähintään 0,6 ,um / 15 ja (d) koko pinnan kantava osuus t . on korkeintaan noin pmi 20. leikkaussyvyyden ollessa 0,125yUm.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen materiaali, tunnettu siitä, että 20 (a) parametri on 2-4^,um, (b) parametri D ~ on 0,3-0,3 ,11m keskimääräisen pohja- / 2 pinta-alan F ollessa 200-1200yUm , (c) parametri R on 0,8-1,2,um ja (d) parametri t ^(0,125) on korkeintaan noin 15 % ja 25 parametri tpm^(0,4) on korkeintaan noin 60 %.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen materiaali, tunnettu siitä, että sen pinnassa on lisäksi ano-disella hapetuksella aikaansaatu alumiinioksidikerros.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen materiaali, t u n-30 n e t t u siitä, että alumiinioksidikerros on jälkikäsitelty nydrofiilisyyden lisäämiseksi.

5. Menetelmä patenttivaatimusten 1-4 mukaisen materiaalin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että levymäinen, kalvomainen tai nauhamainen alumiini, mahdolli- 25 82905 sesti esipuhdistuksen jälkeen, karhennetaan yhdeltä puolelta tai molemmin puolin mekaanisesti käsittelemällä teräsharjal]a ja sen jälkeen, mahdollisesti välissä tapahtuvan alkalisessa tai happamassa vesiliuok-5 sessa tehtävän poistokäsittelyn jälkeen, sähkökemial l.i-sesti suolahappoa ja/tai typpihappoa sisältävässä elektrolyytissä käyttäen vaihtovirtaa.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mekaanisesti karhennetun materi- 10 aalin välikäsittelyssä poistettava määrä on korkeintaan 5 g/m^.

7. Patenttivaatimuksen 5 tai 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sähkökemiallisen karhennuk-sen jälkeen tehdään lisäksi poistokäsittely alkalisessa 15 tai happamassa vesiliuoksessa.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sähkökemiallisesta karhennetun materiaalin jälkikäsittelyssä poistettava määrä on korkeintaan 2 g/m^.

9. Patenttivaatimusten 1-4 mukaisen materiaalin käyttö, tunnettu siitä, että sitä käytetään alus-tamateriaalina valmistettaessa offsetpainolaattoja, joiden toinen puoli tai molemmat puolet on varustettu sätei-lyherkällä kerroksella.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen käyttö, tun nettu siitä, että offsetpainolaatta on varustettu positiivisesti toimivalla säteilyherkällä kerroksella. 26 8 2 9 0 5