FI74981C - Belaeggningskompositioner. - Google Patents

Description

74981 Päällystekoostumuksia Tämä keksintö koskee koostumuksia, jotka soveltuvat kappaleen pinnan väliaikaiseen suojaukseen muodostamalla 5 pinnalle päällyste, joka voidaan myöhemmin tarvittaessa poistaa siitä helposti yksinkertaisella liuotustoimenpi-teellä.

Tunnettu asia on jo maalatusta tai kiillotetusta metallista valmistettujen kappaleiden väliaikainen suojaus 10 sään vaikutusta, ilmakehän saasteita, kemiallista korroosiota tai käsittelyn ja varastoinnin aikana vahingossa tapahtuvaa vaurioitumista vastaan levittämällä kyseiselle maalatulle tai kiillotetulle pinnalle lisäpäällyste, joka voidaan myöhemmin poistaa helposti ilman kyseisen pinnan 15 vahingoittumista. Tällainen suojaus on erityisen toivottavaa autoteollisuudessa, jossa vastavalmistunutta ajoneuvoa saattaa olla pakko varastoida ulkosalla jonkin aikaa ja ajaa tai kuljettaa jonkin matkaa ennen toimittamista kauppiaan tiloihin, joka on luonnollisesti kiinnostunut siitä, 20 että autonkori voidaan sitten esitellä alkuperäisessä kunnossa. Yleisesti käytetty keino on vastamaalatun korin päällystäminen vahalla, joka muodostaa säänkestävän ja jossakin määrin vaurioitumista estävän kerroksen, mutta sen poistaminen myöhemmin edellyttää liuottimen käyttöä, 25 mahdollisesti yhdessä höyrysuihkun kanssa, sisältäen siten syttymis- ja/tai myrkyllisyysvaaroja ja vaatien mahdollisesti myös erityisvarusteita.

Näistä haitoista pääsemiseksi toisentyyppinen väliaikainen suojaava päällyste, jota käytetään laajasti, on 30 päällyste, joka pohjautuu synteettiseen polymeeriin (usein akryylipolymeeriin), joka sisältää huomattavan määrän hap-poryhmiä, erityisesti karboksyyliryhmiä. Tällaisen päällysteen poistaminen haluttaessa voidaan tehdä yksinkertaisesti käsittelemällä laimealla alkalilla, jota käsittelyä seu-35 raa vesipesu. Jotta vältetään orgaanisten liuottimien käyttö 2 74981 päällysteen alkuperäisessä levityksessä, käytettävä polymeeri on tavallisesti vettä sisältävänä lateksina, joka saadaan tavanomaista vesiemulsiopolymerointitietä.

Näitä vesipitoisille lateksipolymeereille on tunnus-5 omaista se, että ne ovat varausstabiloituja, so. vettä sisältävään väliaineeseen dispergoituneita polymeerihiuk-kasia estää flokkuloitumasta tai muodostamasta aggregaatteja sähkövarausten (jotka ovat peräisin monomeerien poly-meroinnissa käytettävästä ionisoituvasta initiaattorista 10 ja/tai pinta-aktiivisesta aineesta) läsnäolo niiden pinnalla. Olemme nyt todenneet, että väliaikaisia suojaavia päällysteitä, joilla on erinomaiset ominaisuudet sellaisiin päällysteisiin verrattuna, jotka on saatu aikaan tällaisia lateksipolymeereja käyttäen, voidaan muodostaa sentyyppi-15 nen steerisesti stabiloiduista vettä sisältävistä polymee-ridispersioista, joita on kuvattu GB-patenttijulkaisussa 2 039 497 ja joissa polymeeri sisältää tietyn, tarkoin määritellyn määrän karboksyyliryhmiä.

Tämän keksinnön mukaisesti saadaan aikaan vettä sisäl-20 tävä koostumus, joka soveltuu väliaikaisen suojaavan päällysteen, joka voidaan poistaa myöhemmin käsittelemällä alkaalisellavesiliuoksella, muodostamiseen alustalle ja joka sisältää vettä sisältävässä väliaineessa steerisesti stabiloituna dispersiona kooltaan 0,1 - 10 ^um:n polymeeri-25 hiukkasia, joka polymeeri on muodostettu monomeeriseoksesta, joka sisältää vähintään yhtä akryylimonomeeria ja 5 - 40% monomeeriseoksen kokonaispainosta etyleenisesti tyydyttämätöntä monokarboksyylihappoa tai ekvivalenttisen määrän, karboksyyliryhmien määrään pohjautuen, etyleenisesti tyy-30 dyttämätöntä polykarboksyylihappoa.

"Akryylimonomeerilla" tarkoitamme akryyli- tai metak-ryylihapon alkyyliesteriä, kuten esimerkiksi metyylimetak-rylaattia, etyylimetakrylaattia, butyylimetakrylaattia, lauryylimetakrylaattia, etyyliakrylaattia, butyyliakrylaat-35 tia, heksyyliakrylaattia, n-oktyyliakrylaattia, 2-etyyli- 74981 3 heksyyliakrylaattia ja lauryyliakrylaattia; me sisällytämme tämän ilmauksen piiriin myös akryyli- ja metakryyliha-pon nitriilit ja amidit.

Soveltuvia etyleenisesti tyydyttämättömiä monokar-5 boksyylihappoja ovat akryylihappo ja metakryylihappo; soveltuvia polykarboksyylihappoja ovat maleiinihappo ja ita-konihappo.

Monomeeriseos, josta dispergoituva polymeeri valmistetaan, voi sisältää myös monomeereja, jotka eivät sisällä 10 karboksyyliryhmiä eivätkä ole tyypiltään akryylisiä, esimerkiksi aromaattisia vinyyliyhdisteitä, kuten styreeniä ja vinyylitolueenia, sekä orgaanisten ja epäorgaanisten happojen vinyyliestereitä, kuten vinyyliasetaattia, vinyy-lipropionaattia, vinyylikloridia ja vinylideenikloridia.

15 Monomeeriseos sisältää edullisesti 5-25 paino-%, vielä edullisemmin 10 - 20 paino-%, monomeerien kokonaismäärästä etyleenisesti tyydyttämätöntä monokarboksyylihap-poa tai vastaavan osuuden tyydyttämätöntä polykarboksyyli-happoa. Kun tyydyttämättömänä karboksyylihappona on met-20 akryylihappo, jälkimmäinen vaihteluväli vastaa polymeerin happolukua 65 - 130 mg KOH/g.

Monomeeriseoksen aineosat sekä niiden suhteelliset osuudet tulisi valita alan asiantuntijoille tuttuja periaatteita noudattaen siten, että saatavalla dispergoidulla 25 polymeerillä on tyydyttävät kalvon yhteensulautumisominai-suudet niissä olosuhteissa, joissa päällystekoostumus levitetään alustalle. Nämä olosuhteet saattavat vaihdella käsiteltävän alustan luonteen mukaan, esimerkiksi joissakin tapauksissa alustan lämpötila saattaa välittömästi viimei-30 sen valmistusvaiheen jälkeen olla korkeampi kuin ympäristön lämpötila, ja tämä edistää kalvon yhteensulautumista. Toisissa tapauksissa dispergoidun polymeerin yhteensulautumista voidaan tarvittaessa edistää sisällyttämällä koostumukseen tavanomaista yhteensulautumista edistävää liuotinta.

35 Steerisesti stabiloitu polymeeridispersio voidaan saada aikaan, kuten GB-patenttijulkaisussa 2 039 497 on 4 74981 kuvattu, polymeroimalla monomeeriseos vapaaradikaali -ini-tiaattoria käyttäen vettä sisältävässä väliaineessa, joka on määritelty jäljempänä, vähintään 10°C polymeerin Tg:a (lasiutumislämpötilaa) korkeammassa lämpötilassa ja seg-5 mentti- tai oksaskopolymeerin, joka sisältää molekyylissään erääntyyppisen polymeerisen osan, joka on solvatoi-tavissa vettä sisältävällä väliaineella, ja toisentyyppisen polymeerisen osan, joka ei ole solvatoitavissa vettä sisältävällä väliaineella, ja joka kykenee liittymään 10 yhteen muodostettavien polymeerihiukkasten kanssa, ollessa mukana vettä sisältävässä väliaineessa steerisenä stabi-laattorlna ja tällöin vapaan monomeerin pitoisuus polyme-raatioseoksessa pidetään koko ajan sellaisella tasolla, että vapaa monomeeri ei missään vaiheessa muodosta eril-15 listä faasia, ja polymeroitävän monomeeriseoksen kokonaismäärä on sellainen, että syntyvä dispersio sisältää vähintään 20 paino-% polymeeriä. Tämän keksinnön päämäärät huomioon ottaen monomeerimäärä on tavallisesti sellainen, että dispersio sisältää 40 - 50 paino-% polymeeriä.

20 Edellä kuvatussa polymerointiprosessissa käytettävä vettä sisältävä väliaine on seos, joka sisältää (a) vähintään 30 paino-% vettä ja (b) enintään 70 paino-% toista aineosaa, joka on veteen sekoittuva, toisen aineosan luonteen ja määrän ollessa sellaisia, että vettä sisältävä 25 väliaine kokonaisuutena kykenee liuottamaan monomeeriseosta vähintään 3 paino-% mutta ei liuota muodostuvaa polymeeriä. Ilmauksen "vettä sisältävä väliaine" käyttäminen ei merkitse sitä, että veden tulisi aina olla pääaineosana siinä väliaineessa, jossa monomeeriseos polymeroidaan; kui-30 tenkin mahdollisimman suurta vedenosuutta käytetään siitä syystä, että vettä sisältävä väliaine kykenee liuottamaan monomeeriseosta ainakin riittävässä määrin erillisen mono-meerifaasin esiintymisen välttämiseksi. Käytännössä vesi muodostaa tavallisesti 30-70 paino-% vettä sisältävästä 35 väliaineesta.

Il 74981 5

Aineita, jotka soveltuvat vettä sisältävän väliaineen toiseksi, veteen sekoittuvaksi aineosaksi, ovat erityisesti alemmat alkoholit; edullinen alkoholi tämän keksinnön päämäärät huomioon ottaen on etanoli.

5 Monomeeriseoksen polymerointilämpötila on edullisesti vähintään 20°C, vielä edullisemmin vähintään 30°C, korkeampi kuin muodostuvan polymeerin Tg.

Lisää edellä esitetyn polymerointiprosessin yksityiskohtia, mukaan luettuina erityisesti segmentti- tai oksas-10 kopolymeeristabilaattoria, jonka läsnäolo polymeroinnin aikana on tarpeen, jotta muodostuvien polymeerihiukkasten välttämätön eteerinen stabilointi voidaan toteuttaa, koskevia yksityiskohtia annetaan edellä mainitussa GB-patent-tijulkaisussa 2 039 497. Stabilaattori muodostetaan, kuten 15 siinä kuvataan, edullisesti polymeroinnin aikana in situ lisäämällä reaktioseokseen ennen polymeroitumisen alkamista "stabilaattorin esiastetta", joka sisältää molekyylissään polymeerisen osan, joka on solvatoitavissa vettä sisältävällä väliaineella, ja tyydyttämättömän ryhmän, joka ky-20 kenee kopolymeroitumaan monomeeriseoksen kanssa. Erityisen soveltuvia stabiläattorin esiasteita ovat polyetyleeni-glykolien, joiden molekyylipaino on 1 500 - 4 000, akryyli-tai metakryylihappoesterit tai niiden monoalkyylieetterit. Käytettävä stabilaattorin esiasteen määrä on tavallisesti 25 0,5 - 20 paino-%, erityisesti 2-10 paino-%, valmistettavan dispersion polymeerimäärästä. Esiasteen kopolymeroituminen pienen osan kanssa monomeeriseosta monomeeriseoksen polymeroitumisen aikana johtaa segmentti- tai oksaskopolymeeri-stabilaattorin, jolla on edellä ilmoitetut ominaispiirteet, 30 muodostumiseen.

Kulloinkin polymeroitavista monomeereista ja käytettävän vettä sisältävän väliaineen koostumuksesta riippuen polymerointiprosessin tuote saattaa sisältää väliaineeseen liuennutta polymeeriä dispergoituina hiukkasina olevan po- 35 lymeerin lisäksi.

6 74981

Polymeroitumisen päätyttyä tuote voidaan haluttaessa tislata, jotta osa vettä sisältävän väliaineen toisesta aineosasta (tavallisesti etanolista) saadaan poistetuksi. Tämän keksinnön päämäärät huomioon ottaen voidaan kolmas-5 osa - puolet alkoholista poistaa haitatta. Päällystekoostu-muksen formulointia varten dispersio laimennetaan sitten edullisesti vedellä, mahdollisesti myös jollakin rinnakkais-liuottimella, kuten isopropanolilla, polymeerisen kiinto-ainepitoisuuden saamiseksi 25 paino-%:n tienoille koko 10 koostumuksesta laskettuna. Laimennettuun dispersioon saattaa olla edullista lisätä pieni määrä (0,5 - 5,0% koko koostumuksesta laskettuna) pinta-aktiivista ainetta koostumuksen auttamiseksi sen pinnan kostuttamisessa, jolle se myöhemmin levitetään. Pinta-aktiivinen aine voi olla tyy-15 piltään esimerkiksi anioninen, esimerkiksi natriumdioktyy-lisulfosukkinatti, tai ioniton, esimerkiksi nonyylifenolin ja etyleenioksidin kondensaatiotuote. Kuten jo on mainittu, mahdollisesti voidaan myös lisätä yhteensulautumista edistävää ainetta, kuten propyleeniglykolimonometyylieetteriä 20 tai dekanolia, jotta edistetään yhtenäisen kalvon muodostumista alustalle. Muita mahdollisesti sisällytettäviä tavanomaisia lisäaineita ovat liukuaineet, kuten polyety-leenivahadispersiot, joilla voidaan parantaa väliaikaisen päällysteen kulutuksenkestävyyttä, juoksevuutta edistävät 25 aineet, pehmittimet, täyteaineet, helmet, jatkoaineet, pigmentit ja väriaineet. Haluttaessa koostumus voi sisältää lisäksi jonkin verran tavanomaista varausstabiloitua poly-meerilateksia, mutta se pienentää keksinnöstä saatavia etuja.

30 Päällystekoostumus voidaan levittää alustalle millä tahansa tavanomaisella menetelmällä, kuten ruiskuttamalla (mukaan luettuna ilmaton ruiskutus), sivelemällä, kastamalla ja valssipäällystystä sekä verhopäällystystä käyttäen. Levitetyn aineen annetaan sitten kuivua joko itsestään huo-35 neen lämpötilassa tai lievästi kiihdyttävissä olosuhteissa

II

74981 7 lämpimässä ilmavirrassa. Yhteensulautumisen ja tyydyttävän vedenkestävän kalvon muodostumisen havaitaan tapahtuvan nopeammin keksinnön mukaisia koostumuksia käytettäessä kuin käytettäessä tähän saakka tunnettuja varausstabiloi-5 tuihin latekseihin pohjautuvia koostumuksia. Tämä etu on erityisen merkittävä, kun koostumuksia käytetään autonkorien, jotka sijoitetaan ulkosalle ja ovat alttiina sateen vaikutukselle hyvin pian päällystyksen jälkeen, väliaikaiseen suojaukseen.

10 Päällysteen poistaminen alustalta tarvittaessa to teutetaan helposti käyttämällä alkalista vesiliuosta. Tarvittava liuoksen väkevyys riippuu monista seikoista, kuten poistolämpötilasta, kulloinkin käytettävästä alkalista, lateksipolymeerin sisältämien happoryhmien määrästä, kal-15 von paksuudesta sekä siitä, missä määrin kalvo on vanhentunut ja ollut alttiina sään vaikutukselle ennen poistamista. Edullisimmat poisto-olosuhteet voidaan määrittää helposti yksinkertaisella kokeella, mutta yleisohjeena voidaan ilmoittaa, että sellaisten päällysteiden, jotka pohjautuvat 20 karboksyyliryhmiä sisältäviä monomeereja 10 - 20 paino-% sisältäviin polymeereihin, poistamiseksi natriumhydroksi-din, ammoniumhydroksidin tai amiinien, kuten trietanolamii-nin tai dimetyyliaminoetanolin, 1 paino-%:n liuokset ovat riittäviä. Tavallisissa lämpötiloissa tapahtuvaa tehokasta 25 poistamista varten on edullista lisätä poistoliuokseen pieni määrä (esim. 2-4 paino-%) alkoholia, kuten esimerkiksi butanolia tai isobutanolia, mutta jos poistaminen tehdään lievästi korotetussa lämpötilassa, esimerkiksi 40°C:ssa, tämä ei ole välttämätöntä. Aikalailla heikommat-30 kin alkalit ovat riittäviä lievästi korotetuissa lämpötiloissa, esimerkiksi natriumkarbonaattia voidaan käyttää l%:n pitoisuutena noin 40°C:ssa, ja natriumbikarbonaattia voidaan käyttää samanlaisena pitoisuutena aikalailla korkeammissa lämpötiloissa. Poistoliuos voidaan levittää hel-35 posti ruiskuttamalla, erityisesti siksi, että levitys voidaan tehdä lämpinänä käyttämällä höyrysuihkua. Poistoliu- 8 74981 oksen käyttö voidaan toteuttaa taloudellisemmin tekemällä se sakeammaksi sopivaa ainetta, kuten selluloosaeetteriä, lisäämällä ja levittämällä se sitten alustalle tahnana.

Sen jälkeen, kun tahna on ollut kosketuksissa päällysteen 5 kanssa riittävän pitkän aikaa, alusta voidaan pestä puhtaaksi vesivirrassa.

Dispersion sisältämän polymeerin karboksyyliryhmät voidaan haluttaessa neutraloida kokonaan tai osaksi lisäämällä dispersioon tai päällystekoostumukseen vesiliukoista 10 amiinia. Tällä tavalla tehtävällä huomattavalla neutraloinnilla on se etu, että se estää nopeasti tapahtuvan syöpymi-sen, kun koostumus levitetään paljaan teräskappaleen päälle, mutta sillä on taipumus pidentää koostumuksen kuivumis-aikaa. Edullisesti amiinia lisätään juuri riittävä määrä 15 koostumuksen pH:n (joka voi vaihdella valmistuksen jälkeen 3-6) säätämiseksi arvoon 6 - 7. On edullista käyttää haihtuvaa amiinia, kuten ammoniakkia tai dimetyyliamino-etanolia, joka vapautuu vastalevitetyn päällysteen kuivuessa. Tällainen neutralointi ei vaikeuta merkittävästi pääl-20 lysteen poistamista alkalisella vettä sisältävällä poisto-liuoksella.

Kuten jo on esitetty, keksinnön mukaiset koostumukset soveltuvat erityisesti levitettäviksi väliaikaisiksi suojääviksi päällysteiksi autonkoreihin, samoin kuin teol-25 lisuusajoneuvoihin ja maataloudessa käytettäviin laittei siin. Ne soveltuvat myös tehdasvalmisteisten kappaleiden, joissa on kiillotettuja metallipintoja, kuten ruostumattomasta teräksestä valmistettujen pesuallaselementtien sekä muiden, kuparista, messingistä tai alumiinista valmistettu-30 jen kappaleiden, ja muovipintaisten työtasojen, muovisten kylpyammeiden tai pesualtaiden ja lasitavaroiden suojaamiseen tällä tavoin. Niitä voidaan lisäksi metalli- ja muovi-levyjen suojaamiseen valmistus- ja kokoonpanovaiheiden aikana. Siten saadut päällysteet ovat huomattavasti kovempia 35 kuin tunnetut väliaikaiset vahapäällysteet.

74981 9

Itse koostumusten (erotukseksi muodostettavista päällysteistä) etuna tunnettuihin koostumuksiin, jotka pohjautuvat varausstabiloituihin vesipitoisiin polymeeri-latekseihin, verrattuina on se, että ne ovat stabiileja 5 vuorottaista jäätymistä ja sulamista vastaan jopa pH- arvojen ollessa alhaisia. Niinpä koostumusten varastointia ei tarvitse valvoa niin huolellisesti.

Keksintöä valaistaan seuraavin esimerkein, joissa osuudet ovat paino-osia ja prosenttiluvut paino-%.

10 Esimerkki 1

Lateksin I valmistus

Valmistettiin steerisesti stabiloitu akryylikopoly-meerilateksi noudattaen GB-patenttijulkaisun 2 039 497 esimerkissä 1 kuvattua yleistä menettelytapaa.

15 Käytetyt aineosat olivat seuraavat:

Demineralisoitua vettä 28,49 osaa

Teollista metyloimalla denaturoitua alkoholia 29,07 osaa Metoksi(polyetyleenioksidi)metakrylaattia, M = 2 000 (stabilaattorin esiaste) 2,49 osaa 20 Esiasteen liuotinta (pääasiassa tolueenia) 0,55 osaa

Atsodi-isovoihapponitriiliä 0,78 osaa

Metyylimetakrylaattia 10,61 osaa

Butyylimetakrylaattia 20,58 osaa

Metakryylihappoa 7,61 osaa 25 100,00 osaa

Tuloksena olleen lateksipolymeerin monomeerikoostu-mus oli metyylimetakrylaattia 27,45%, butyyliakrylaattia 53,25% ja metakryylihappoa 19,3% (monomeerien kokonaismäärästä laskettuna). Lateksin valmistamisen jälkeen 16,2 pai-30 no-% alunperin mukana olleesta liuottimesta (pääasiassa etanolia) tislattiin pois ja korvattiin vedellä (19,9 paino-%) , jolloin lopulliseksi mitatuksi kiintoainepitoisuu-deksi saatiin 40,4 paino-%. Tämän tuotteen viskositeetti oli sellainen, että se mahdollisti tuotteen helpon suodat-35 tamisen karkean suspentoituneen aineksen, jota oli vähäinen määrä, erottamiseksi.

10 74981 Päällystekoostumuksen 1 valmistus

Ruiskutettava päällystekoostumus saatiin lisäämällä tähän lateksiin vettä, liuosta, joka sisälsi 75% natrium-dioktyylisulfosukkinaattia teollisessa metyloimalla dena-5 turoidussa alkoholissa, ja dimetyyliaminoetanolia sellaisessa suhteessa, että lopullinen koostumus sisälsi 25-pai-no-% lateksipolymeeria, 0,375 paino-% natriumdioktyyli-sulfosukkinaattia ja 0,3 paino-% dimetyyliaminoetanolia. Koostumuksen pH oli alueella 6,5-7,0, ja sen tiheys oli 3 10 1,02 g/cm . Koostumuksen stabiilisuus jäätymistä ja sula mista vastaan oli erinomainen, eikä siihen vaikuttanut seitsemän peräkkäistä jäädytysjaksoa alimmillaan -25°C:een. Minkään aineosan erottumista ei tapahtunut 2 kuukauden varastointijakson aikana 40°C:ssa.

15 Koostumus levitettiin teräslevylle, joka oli pääl lystetty kuumakovettuvalla akryylipintamaalilla, käyttäen kahta kaksoisruiskutusta tavanomaisesta ilmasumutusruiskus-ta ruiskutuskaapissa, jonka lämpötila pidettiin 27°C:ssa. Siten saadun väliaikaisen päällysteen kuivan kalvon pak-20 suus oli noin 10 ^um, ja se oli hyvin yhteensulautunut.

Kalvo oli kosketuskuiva noin minuutin kuluessa, ja sillä oli hyvä vedenkestokyky 2 minuutin kuluttua; tämä määritettiin panemalla merkille kalvon mahdollinen irtoaminen tai vaurioituminen, sen jälkeen, kun kalvoon oli 1 minuutin 25 ajan vaikuttanut vesijohtovesivirtaus suuttimesta, jonka sisähalkaisija oli 10 mm, virtausnopeuden ollessa 2 litraa minuutissa ja kun testattavaa levyä pidettiin 45°:n kulmassa vesivirtaan nähden levyn sen kohdan, johon vesi iskeytyi, ollessa 15 cm suuttimen alapuolella. Seisoessaan huo-30 neen lämpötilassa päällyste saavutti hyvän raaputus- ja hankauskestävyyden, ja se oli paljon lujempi kuin tavanomainen suojaava vahakalvo.

Oltuaan 7 viikkoa alttiina sään vaikutukselle (ulkoilman vaikutukselle kevyen teollisuuden ympäristössä) väli-35 aikanen suojaava päällyste oli yhä täysin kunnossa ja kova, ja sillä oli sama keskiastetta oleva kiilto kuin välittömästi levityksen jälkeen.

Il 74981 11 Väliaikaisen päällysteen poisto levyltä tehtiin kaatamalla tai ruiskuttamalla levylle huoneen lämpötilassa vesiliuosta, joka sisälsi 1 paino-% natriumhydroksidia, 2 paino-% isobutanolia sekä sakeuttimena 1 paino-% sellu-5 loosaeetteriä. Sen jälkeen, kun tämä liuos oli ollut kosketuksissa päällysteen kanssa 15 sekuntia, levy pestiin kylmässä vesisuihkussa. Levyn tarkastelu kuivatuksen jälkeen osoitti väliaikaisen päällysteen irronneen täydellisesti ja vaurioittamatta mitenkään akryylipintamaalia.

10 Kun edellä kuivattu poistoliuos korvattiin toisella, joka sisälsi 1 paino-%:n dimetyyliaminoetanolia, 4 paino-% isobutanolia ja 1 paino-%:n selluloosaeetteriä, väliaikainen päällyste irtosi jälleen tyydyttävästi, mutta liuoksen oli tarpeen olla kosketuksissa päällysteen kanssa aika 15 paljon pitempään.

Vaihtoehtoisesti väliaikainen päällyste voitiin poistaa täydellisesti ilman pintamaalin vaurioitumista suihkuttamalla sitä 30 sekunnin ajan 40°C:isella liuoksella, joka sisälsi 1 paino-%:n natriumkarbonaattia ja 0,04 20 paino-%:n dimetyylikookosamiinioksidia, joka on pinta- aktiivinen aine.

Esimerkit 2-9 A) Lateksin II valmistus

Valmistettiin steerisesti stabiloitu akryylikopoly-25 meerilateksi noudattaen GB-patenttijulkaisun 2 039 497 esimerkissä 1 kuvattua yleistä menettelytapaa ja käyttäen seuraavia aineosia:

Demineralisoitua vettä 26,94 osaa

Teollista metyloimalla denaturoitua alkoholia 25,29 osaa 30 Metoksi(polyetyleenioksidi)metakrylaattia, M = 2 000 (30,8% kiinteätä ainetta liuotettuna veden ja metyloimalla denaturoidun alkoholin seokseen, 80:20) 8,12 osaa

Atsodi-isovoihapponitriiliä 0,78 osaa 35 Metyylimetakrylaattia (MMA) 10,67 osaa

Butyyliakrylaattia (BA) 20,70 osaa

Metakryylihappoa (MAA) 7,50 osaa 100,00 osaa 12 74981

Tuloksena olleen lateksin II (josta ei tässä tapauksessa poistettu alkoholia) koostumus ja ominaispiirteet esitetään jäljempänä olevassa taulukossa.

B) Lateksien III - V valmistus 5 Toistettiin edellä esimerkeissä 1 ja 2 käytetty menettely käyttäen seuraavia aineosia:

Osaa

III IV V

Demineralisoitua vettä 28,45 27,91 28,30 10 Teollista metyloimalla denaturoitua alkoholia 21,66 23,53 22,73

Metoksi(polyetyleenioksidi)-metakrylaattia, M = 2 000 (27% kiinteätä ainetta liu-15 otettuna metyloimalla dena turoidun alkoholin ja tolu- eenin seokseen) 9,31 9,02 9,14

Atsodi-isovoihapponitriiliä 0,73 0,71 0,72

Metyylimetakrylaattia (MMA) 14,55 11,15 13,69 20 Butyyliakrylaattia (BA) 17,33 21,86 21,51

Metakryylihappoa (MAA) 7,97 5,82 3,91 100,00 100,00 100,00

Kukin tuloksena ollut lateksi laimennettiin demi-neralisoidulla vedellä ja tislattiin sen jälkeen liuotti-25 men (pääasiassa etanolia) poistamiseksi seuraavasti:

Vettä lisätty, koko lateksin 111 IV V

jokaista 100 g:a kohden 7,22 8,23 7,25

Liuotinta tislattu pois, alkuperäisen lateksin jo- kaista 100 g:a kohden 4,29 8,23 7,25

Tulokseksi saatujen lateksien III - V koostumus ja ominaispiirteet esitetään jäljempänä olevassa taulukossa.

Il 74981 13 C) Lateksien VI - IX valmistus

Toistettiin edellä esimerkeissä 1 ja 2 käytetty menettely käyttäen seuraavia aineosia:

VI VII VIII IX

5 Demineralisoitua vettä 28,30 28,30 28,30 28,30

Teollista metyloimalla denaturoitua alkoholia 22,73 22,73 22,73 22,73

Metoksi(polyetyleenioksidi)-metakrylaattia, M = 2 000 10 (27% kiinteätä ainetta liuo tettuna metyloimalla denaturoidun alkoholin ja toluee- nin seokseen) 9,14 9,14 9,14 9,14

Atsodi-isovoihapponitriiliä 0,72 0,72 0,72 0,72 15 Metyylimetakrylaattia (MMA) - 16,81

Butyyliakrylaattia (BA) 14,86 - 20,53 18,39

Butyylimetakrylaattia (BMA) 16,42

Vinyyliasetaattia - 18,77 2-etyyliheksyyliakrylaattia 20 (EHA) - 12,51

Styreeniä (S) - - 10,75

Metakryylihappoa (MAA) 7,83 7,83 7,83

Akryylihappoa (AA) -_-_-_3,91 100,00 100,00 100,00 100,00 25 Tulokseksi saatujen lateksien VI - IX (joista yh destäkään ei poistettu alkoholia) koostumus ja ominaispiirteet esitetään alla olevassa taulukossa 14 74981 ι»··Μ -- η Ρ C 4-> ο ο Ο α) Q)

X O O O CN -H +J

Μ ·*·«*. I I I I I ο. ν Γ~ >01 ^ I" ο <Ν >ι »0 ^ »- ΤΓ +J ·Η γη ω :ιβ <ϋ Ο Ο Ο (0 h m m ο to ·Η β

•Η I ·» I I I ^ I ·*. Γ'· W-H

Μ (Ν Γ» Ο Τ- ^

,. > tn cn (N rr CO

m <u P

_ a> p “f o o o tn (0 T* ·—· O o o m x rj

·—* I I I v *» I ν I ·«* Γ" p rH

> 00 CN O 00 S -H

"O N· ro CN ro 3 S -p « •S tn +j rt o o o O tn

JS m o o o m O

5 > I v κ I I I I v vo A! C

'3 00 CN O CN o

5 ro -r cn -r CO

υ +J -H

a -PE

S o o o ω o

«j oo O CN Ai P

2> — — i i i i * i ·* o itn,c j m tn o <tf p ro tn ·— N· rH (0

C P

X C 4-> _ ° ° O O m π > r* ro O ro g jji-t «•.•'lillui o njcö m ω vo tn o a: p

c cn tn — N· 4J P

Ϊ O O

•5 -n d o o o iti S m tn in o ro v p ri t-* *· ·* i i i i ·» i «·. cn +j+j •}r m to ro O cn cn n) 3 O ro Vf CN TT H g o ή

H P

Ä in in o :o (0

H· CN ro ·— ä P

η»*-· *»*-1111 *v l s vo g tn ~5 w r- ro tn cn :<3 -h P CN tn — «J. rH o M-------« t P g «

rt <<.< Λ 3 -H

3 s < s < se < <c p rH

M 2caoQ>cacns< cm y - > - ή π] v tn g - (0 fi

Pl '«* H H

μ 3 o a> p L, <u c SO -S S ÄaU “ «

f, O -H P o p H

, H V uj Q, * -Ph rH rX ^ ^rt 4->0) M as Sff li 3 I - z* ss S §

3 8.- s s 3 s SI

* o c *

Cl g g Cl cd * s

II

74981 15 D) Päällystekoostumusten valmistus

Kukin edellä kuvattu lateksi II - IX laimennettiin demineralisoidulla vedellä, ja niihin lisättiin erilaisia lisäaineita vastaavien ruiskutettavien päällystekoostumus-5 ten 2-9, joilla oli kussakin tapauksessa seuraavanlainen formula, aikaansaamiseksi:

Lateksikopolymeeria 25 osaa

Natriumdioktyylisulfosukkinaattia (75%:isena liuoksena metyloimalla denaturoidussa alko-10 holissa) 0,5 osaa

Asetyleeni-glykoli -sekoitusta (83%:inen liuos etyleeniglykolissa: "Surfynol" TG, toim. Air Products) 1,0 osaa

Levittymistä edistävää ainetta ("Wracla", 15 toim. Paint Chemicals Inc., Chicago, USA) 0,5 osaa

Ammoniakkiliuosta, ominaispaino 0,880 0,05 osaa s-butanolia 6,0 osaa

Demineralisoitua vettä

Teollista metyloimalla denaturoitua alkoholia * 66,95 osaa 20 Stabilaattorin esiasteen liuoksen liuotin _ 100,00 osaa

Formuloidut koostumukset laskettiin useimmissa tapauksissa nailonsuodattimen (200 mesh) läpi karkean hiukkasmaisen aineen, jota oli vähäisiä määriä, poistami-25 seksi, mutta todellinen erotetun kiinteän aineen määrä oli jokaisessa tapauksessa vähäinen.

Koostumusten eräitä ominaispiirteitä esitetään alla.

16 74981

Koostumuk- 2 3 4 5 6 7a* ΓΊ 7

sen nro J

^kg/dm3) °'991 1'003 °;992 °f992 °,990 - 0,392 °;994 5 pH 6,1 6,3 6,3 6,9 6,1 5,0 5,9 5,3

Viskosi- 27 30 29 27 29 27 27 30 maljassa 25°C:ssa) 1C ------ *

Muunnettu formula, polymeerisen kiintoaineen pitoisuus 20%; ks. jäljempää.

E) Koostumusten levitys ja saatujen päällysteiden tutkiminen ja poisto_ 15 i) Levitys

Koostumuksia 2-9 levitettiin kutakin kaatamalla lasilevyille ja ruiskuttamalla pintapäällystetyille teräs-levyille esimerkin 1 mukaisesti. Kaikissa tapauksissa paitsi koostumuksen 8 ollessa kyseessä oli lasille syntyneen 20 kalvon kirkkaus hyvä, mikä osoittaa, että päällysteet olivat tyydyttävästi yhteensulautuneita. Teräslevyillä oleviin kaikkiin päällysteisiin kehittyi nopeasti hyvä naarmutuksen-ja hankauksenkesto. Koostumuksista 4 ja 5 (pohjana lateksit IV ja V vastaavasti) syntyneet päällysteet olivat hieman 25 tahmeita muihin verrattuina, mikä todennäköisesti johtuu niiden alhaisista Tg-arvoista. Koostumuksista 2 - 6, 8 ja 9 saatiin ruiskuttamalla noin 10 ^um paksu päällyste, joka oli samanlainen kuin esimerkissä 1. Koostumuksen 7 viskositeetti oli suurempi kuin muiden, ja se oli soveltuva päällystei-30 den, joiden paksuus on melko paljon suurempi kuin normaali 10 yUm, levitykseen. Tällaiset päällysteet olivat odotetusti hitaammin kuivuvia kuin ohuemmat päällysteet, mutta suurempi kalvon paksuus voi olla edullista silloin, kun suojapäällys-teen hankauksenkesto on hyvin tärkeää, esimerkiksi suojat-35 taessa muottipuristettuja akryylikylpyammeitä kuljetuksen 17 74981 aikana. Jotta koostumusta 7 voitaisiin verrata koostumuksiin 6, 8 ja 9, se laimennettiin kuitenkin deminerali-soidulla vedellä siten, että sen viskositeetti oli samanlainen kuin muiden koostumusten (alueella 25 - 30 s, B.S.

5 B3 -maljassa 25°C:ssa) ja ruiskulevityksellä saatu kalvon paksuus oli normaali, noin 10 ^um. Täten laimennetun koostumuksen 7a polymeeristen kiintoaineiden pitoisuus oli noin 20%, kun taas muiden kolmen koostumuksen 25%, ja lisäaineiden määrä koostumuksessa oli 80% tavanomaisesta 10 pitoisuudesta.

ii) Koostumusten stabiilisuus jäädytys-sulatus -kokeessa ja säilytyksenä aikana_

Koostumukset 2-5 olivat kaikki erinomaisen hyvin stabiileja tehtäessä sulatus ja jäädytys lämpötila-alueella 15 huoneen lämpötilasta -25°C:een 7 kertaa peräkkäin. Näissä kokeissa ei havaittu minkäälaista polymeerin laskeutumista, erottumista tai flokkuloitumista. Nämä koostumukset kestivät hyvin kolmen kuukauden pituisen varastoinnin 40°C:ssa kaikissa tapauksissa; merkittävää kiintoaineiden laskeutu- 20 mistä tai paakkujen muodostumista ei esiintynyt. Toistetta essa koostumusten levitys lasilevyille ja maalatuille teräs-levyille sulatus-jäädytys -kokeen ja varastointikokeen jälkeen havaittiin, että minkäänlaista ominaisuuksien heikkenemistä ei ollut tapahtunut. Koostumusten muut ominaisuudet, 25 so. tiheys, pH-arvo ja viskositeetti olivat muuttuneet mitättömän vähän tai eivät olleet muuttuneet lainkaan jäädytys-sulatus -kokeen ja kolmen kuukauden varastointikokeen aikana.

Kunkin koostumuksen 6, 8 ja 9 sekä alkuperäisen koostumuksen 7 stabiilisuus oli erinomainen toistettaessa jää-30 dytys-sulatus neljästi minimilämpötilan ollessa -25°C. Laskeutumista tai flokkuloitumista ei havaittu. Muunnetussa koostumuksessa 7a esiintyi pohjakerrostuma, jonka paksuus oli noin 5% näytteen koko paksuudesta, neljän tällaisen sulatus-jäähdytys -jakson jälkeen, mutta sen muut ominai-35 suudet (tiheys, pH ja viskositeetti olivat muuttumattomia.

74981 18

Varastoitaessa koostumuksia 6, 8 ja 9 4 vuorokautta 40°

Csssa ei syntynyt laskeutumia eikä paakkuja; tehtäessä sama koe koostumukselle 7a syntyi näytteen pohjalle joitakin pieniä paakkuja.

5 iii) Liotus demineralisoidussa vedessä Tätä koetta varten levitettiin kutakin koostumuksista 2-5 kuumakovettuvalla akryylimaalilla päällystetyille teräslevyille käyttäen tavanomaista ilmasumutusruis-kua siten, että kuivan kalvon paksuudeksi saatiin 10 ^um.

10 Päällysteiden annettiin kuivua kosketuskuiviksi ruiskutus-kaapissa 20 - 25°C:ssa. Kun levyjä oli pidetty vielä 1 min tässä lämpötilassa, ne upotettiin demineralisoituun veteen, jonka lämpötila oli 20 - 2°C, ja päällysteiden käyttäytymistä seurattiin. Päällysteiden katsottiin läpäisseen ko-15 keen, ellei ollut tapahtunut rakkuloiden muodostumista tai päällysteen alustaan tarttumisen heikkenemistä 30 minuutin kuluessa liotuksen aloittamisesta (pientä veden aiheuttamaa vaalentumista tai pehmenemistä, joka hävisi poistettaessa levyt vedestä ja kuivattaessa ne, ei huomioitu).

20 Ellei päällyste läpäissyt tätä koetta, koe toistettiin juuri päällystettyä levyä käyttäen, jonka annettiin seistä 10 minuuttia kosketuskuivuuden saavuttamisen jälkeen ennen upottamista. Ellei päällyste vieläkään läpäissyt koetta, toistettiin koe jälleen antaen kosketuskuivan levyn seistä 25 yön yli ennen upotusta.

Yllä kuvatun kokeen läpäisivät koostumuksista 2, 4 ja 5 valmistetut päällysteet vain 1 min:n "seisotuksen" jälkeen, ja tämä tulos saatiin myös, kun kullekin koostumukselle oli tehty jäädytys-sulatus -koe ja kolmen kuukau-30 den varastointikoe. Koostumuksesta 3 valmistetut päällysteet vaativat seisotuksen yön yli läpäistääkseen kokeen.

Kun koe toistettiin sen jälkeen, kun oli ennalta lisätty koostumukseen 3 yhteensulautumista edistävänä liuottimena toimivaa propyleeniglykolimonometyylieetteriä 1 paino-%, 35 saatiin liotuskestävyyskokeessa, joka tehtiin 1 min:n kuluttua kosketuskuivuuden saavuttamisesta, paljon parempi

II

74981 19 tulos; vain 5%:ssa pinnan alla olleesta kalvon alasta esiintyi pienikokoisia rakkuloita, ja kalvon kiinnittyminen alustaan oli hyvä märkänä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että koostumuksessa, johon ei ollut lisätty yh-5 teensulautumista edistävää liuotinta, esiintyi samanlaisissa koeolosuhteissa rakkuloiden muodostusta koko pinnan alla olleella alueella ja kiinnittyminen oli heikko. Nämä tulokset selittyvät todennäköisesti koostumuksen 3 polymeerin suhteellisen korkealla Tg:llä (22°C) ja polymeeri-10 hiukkasten vastaavasti alhaisemmalla luontaisella yhteen-sulautumiskyvyllä. Koostumuksen 3 parantuneet ominaisuudet saatiin aikaan myös, kun yhteensulautumista edistävä liuotin lisättiin toiseen koostumusnäytteeseen, jota oli säilytetty 3 kk 40°C;ssa.

15 Koostumuksille 6, 7a, 8 ja 9 tehtiin liotuskoe samalla tavalla. Koostumuksista 6, 7a ja 9 saadut päällysteet läpäisivät kokeen vain 1 min:n "seisotuksen" jälkeen, ja tulos oli sama sen jälkeen, kun koostumuksille oli tehty 4 sulatus-jäähdytys -sykliä. Koostumuksesta 8 valmistettu 20 päällyste tarvitsi yön yli seisotuksen läpäistääkseen kokeen, mutta jonkin verran heikompaa yhteensulautumista kuin muissa koostumuksissa osoitti tässä tapauksessa lasille kaatamalla levitetyn kalvon samea ulkonäkö ja pinta-maalatuille levyille ruiskuttamalla levitetyn päällysteen 25 himmeys. Kun koostumukseen 8 lisättiin 1% propyleenigly-kolimonometyylieetteriä (jolloin saatiin koostumus 8a), ennen ruiskutusta, oli päällysteen kiilto parempi, ja menestyminen upotuskoneessa parani paljon; vain vähäistä pienikokoisten rakkuloiden muodostusta havaittiin liotet-30 taessa näytteitä 1 h aloittaen koe 1 min:n kuluttua kos- ketuskuivuuden saavuttamisesta, eikä rakkuloiden muodostusta esiintynyt ollenkaan 4 h:n liotuksen jälkeen, kun liotus aloitettiin 2 h:n kuluttua kosketuskuivuuden saavuttamisesta.

35 iv) Säänkesto ja päällysteiden poisto alustoilta

Seuraavissa kokeissa käytettiin edellä kuvattuja koostumuksia 2, 4, 5, 6, 7a, 8a ja 9 sekä hieman muunnettua 74981 20 koostumusta 3, jota nimitetään tästä lähtien koostumukseksi 3a). Koostumuksen 3a pohjana oli lateksi III, mutta lateksia ei tislattu liuottimen poistamiseksi, ja valmistettaessa koostumusta edellä esitetyn yleisen formulan mukai-5 sesti lisättiin vielä 2 g propyleeniglykolimonometyylieet-teriä 100 g kohden koostumusta.

Koostumukset 2, 3a, 4 ja 5 levitettiin ruiskuttamalla teräslevyille, jotka oli päällystetty kiintoainepitoisuu-deltaan keskinkertaisella kuumakovettuvalla autojen poly-10 esteripintamaalilla. Levyt saatettiin alttiiksi ulkoilman vaikutukselle 3 kk:n ajaksi kevyen teollisuuden ympäristössä, jonka jakson jälkeen väliaikaiset suojapäällysteet olivat vielä täysin vaurioitumattomia ja hankauksen- ja säänkestäviä.

15 Väliaikaisten päällysteiden poisto levyiltä tehtiin kaatamalla niille huoneen lämpötilassa vesiliuosta, joka sisälsi 1 paino-%:n natriumhydroksidia, 4% isobutanolia ja 1% sakeutusaineena toimivaa selluloosaeetteriä. Kun tämän liuoksen oli annettu olla kosketuksessa päällystei-20 den kanssa 1 min, levyt pestiin kylmällä vesisuihkulla.

Tarkasteltaessa levyjä kuivauksen jälkeen, havaittiin, että koostumuksesta 4 valmistettu päällyste oli irronnut kokonaan; koostumuksesta 2 valmistetusta päällysteestä oli jäänyt hyvin pieniä jäämiä, jotka oli helppo pyyhkiä pois 25 kostealla paperilla. Koostumuksista 3a ja 5 valmistetuista päällysteistä jäi pieniä alueita irtoamatta, mutta ne oli helppo poistaa käsittelemällä pehmeällä harjalla huuhtoen samanaikaisesti vedellä. Minkäänlaista polyesteripintamaa-lin vaurioitumista ei havaittu minkään näistä koostumuksis-30 ta valmistetun päällysteen poistamisen jälkeen.

Koostumukset 6, 7a, 8 ja 9 levitettiin ruiskuttamalla teräslevyille, jotka oli päällystetty kuumakovettuvalla autojen akryylipintamaalilla. Kun koostumukset 6 ja 7a oli saatettu alttiiksi ulkoilman vaikutukselle kevyen teolli-35 suuden ympäristössä 6 vrk:n ajaksi ja koostumukset 8a ja 9 3 vrk:n ajaksi, havaittiin kaikkien koostumusten olevan 74981 21 helposti poistettavissa edellä kuvattua menettelyä käyttäen. Täten paljastuneet akryylimaalipinnat eivät olleet vaurioituneet.

v) Kiihdytetty säänkestokoe ja päällysteiden pois-5 taminen_

Kutakin päällystekoostumuksista 3, 3a, 4 ja 5 levitettiin ruiskuttamalla teräslevyille, jotka oli päällystetty muutamalla erilaisella auton pintamaalilla, nimittäin (a) kuumakovettuvalla alkydi-melamiini -tyyppisellä 10 maalilla, (b) kuumakovettuvalla polyesterityyppisellä maalilla, jonka kiintoainepitoisuus on keskitasoa, (c) poly-esteripohjamaalilla, jonka päällä on kuumakovettuva läpikuultava akryylimaali. Kaikkia näitä levyjä käsiteltiin kiihdytetyn säävaikutuksen aikaansaavalla "Marr"-koneella 15 1 000 tuntia (kukin 12 tunnin jakso sisälsi levyn asettami sen alttiiksi 1 600 W:n hiilivalokaaren vaikutukselle 10 tunniksi kosteissa olosuhteissa ja 2 tunniksi kuivissa olosuhteissa) . Käsittelyn jälkeen kaikkien väliaikaisten suo-japäällysteiden havaittiin olevan muuttumattomia ja suh-20 teellisen tasaisia. Edellä osassa (iv) kuvatuilla poisto- liuoksilla käsittelemisen tuloksena oli, kun liuoksen annettiin olla kosketuksissa päällysteen kanssa 5 minuuttia ennen vesihuuhtelua, kaikkien väliaikaisten päällysteiden täydellinen irtoaminen, eikä alla olleiden maalipintojen 25 ulkonäössä havaittu mitään huononemista.

Vertailuesimerkit 10-13 Päällystekoostumus 10 valmistettiin edellä esimerkkien 2-9 osassa (D) annetun formulan mukaisesti, mutta korvaamalla lateksi II varausstabiloidulla lateksilla, 30 jonka kiintoainepitoisuus oli 46,2% ja joka saatiin tavanomaisella vesiemulsiopolymeroinnilla monomeeriseoksesta, jonka koostumus oli samanlainen kuin lateksin II valmistuksessa käytetyn monomeeriseoksen koostumus. Havaittiin kuitenkin, että s-butanolin mukanaolo formulassa aiheutti 35 koostumuksen epästabiilisuutta, josta oli selvänä osoituk- 22 74981 sena koaguloituneiden hiukkasten ("kokkareiden") nopeasti kohoava osuus; s-butanolin korvaaminen dekanolilla ei aiheuttanut parannusta.

Tästä syystä koostumus 11 valmistettiin samalla ta-5 valla, mutta jättämällä kaikki yhteensulautumista edistävä liuotin pois formulasta. Kun koostumukset 10 ja 11 levitettiin teräslevyille ja niille tehtiin liotuskoe deminerali-soidussa vedessä, joka koe on kuvattu edellä osassa (E) (iii), koostumus 10 läpäisi kokeen 1 minuutin seisotuksen 10 jälkeen, mutta koostumuksella 11 saatiin huonompi tulos kuin lateksiin II pohjautuvalla koostumuksella 2; koe epäonnistui sekä 1 minuutin että 10 minuutin kuluttua kosketus-kuivuuden saavuttamisesta, vaikkakin se läpäistiin yön yli seisottamisen jälkeen. Koostumus 12, josta sekä yhteen-15 sulautumista edistävä liuotin että ammoniakki oli jätetty pois, vastasi koostumuksen 10 käyttäytymistä, mutta tällä koostumuksella oli epätoivottavan alhainen pH (3,6). Jokaisella koostumuksista 10, 11 ja 12 oli alempi viskositeetti kuin koostumuksella 2, ja ne olivat välillä 10 - 21 s 20 (B.S.B3 -maljassa 25°C:ssa), ja niin muodoin niiden havait tiin aiheuttavan pahaa valumista, kun koostumukset levitettiin ruiskuttamalla ruiskutettavan määrän ollessa sellainen, jolla on ilmoitettu saatavan kuivan kalvon paksuudeksi 10 yum; valuminen voitiin välttää ainoastaan levittämällä 25 ohuempia kalvoja, jotka olivat riittämättömiä vaadittavan suojausasteen antamiseksi alla olevalle maalille. Kaikilla näillä kalvoilla oli lisäksi heikkoutena "kokkareiden esiintyminen .

Lisäämällä koostumukseen 12 lisää ammoniakkia saa-30 tiin koostumus 13, jonka pH oli samankaltainen kuin koostumuksella 2, ja niin havaittiin lievää paranemista valu-mispyrkimyksessä, mutta levitysominaisuudet olivat edelleen huonommat kuin koostumuksella 2, ja vesiliuotuskokeen tulos 011 huonompi kuin koostumuksella 11 saatu tulos. Lisäksi 35 koostumuksen 13 suurempi epästabiilisuus kävi selvästi ilmi levitettyjen kalvojen erittäin "kokkareisesta" ulkonäöstä.

Il 74981 23

Eräitä koostumusten 10 - 13 ominaispiirteitä on esitetty alla.

Koostumuksen nro_10_11_12_13_ 5 pH 5,1 4,9 3,66,3

Viskositeetti (s, B.S.B3 -maljassa 25°C:ssa) 21 19 19 19 10 Vertailuesimerkki 14 Päällystekoostumus 14 valmistettiin samalla tavalla kuin edellä esitetty koostumus 10 paitsi, että sen pohjana olevan varausstabiloidun lateksin kiintoainepitoisuus oli pienempi (41,5%); lateksipolymeerin monomeerikoostumus oli 15 sama kuin koostumuksessa 10.

Kun koostumukselle 14 tehtiin jäädytys-sulatus -koe, joka on esitetty esimerkkien 2-9 osassa (E) (ii), se ei läpäissyt koetta polymeerin flokkuloitumisen vuoksi, joka tapahtui jo yhden jäädytysjakson, jossa minimilämpötila oli 20 -25°C, jälkeen. Lämpötilan kohotessa takaisin huoneen läm pötilaan näyte oli flokkuloitunut täydellisesti, ja siihen liittyi kirkkaan vesikerroksen erottuminen.

Kolmen kuukauden pituisen 40°C:ssa varastoinnin jälkeen koostumuksen 14 havaittiin muodostaneen hiutaleisen 25 kerrostuman säiliön pohjalle; se oli myös tullut erittäin "kokkareiseksi" ja sisälsi hieman sitkeätä polymeerikoagu-laattia, joka täytyi poistaa, ennen kuin aine voitiin laskea ruiskun läpi. Sama koaguloitumisilmiö havaittiin jo 2 kuukauden varastoinnissa huoneen lämpötilassa.

30 Koostumuksen 14 kyky kestää jäätymis-sulamis -vuo rottelua parani jonkin verran, kun siihen lisättiin riittävä määrä ammoniakkiliuosta sen pH:n nostamiseksi alkuperäiseltä tasolta 4,7 neutraalille tai lievästi emäksiselle tasolle. pH:n ollessa 6,7 - 6,8 se kesti 3 sykliä ilman täydellistä 35 flokkuloitumista, vaikkakin se tuli hyvin "kokkareiseksi" ja paakkuiseksi. pH:n ollessa 7,5 se oli flokkuloitumaton 3 syklin jälkeen, vaikkakin lasille kaatamalla saadussa 24 74981 kalvossa esiintyi joitakin "kokkareita". Koostumuksen, jonka pH oli säädetty arvoon 7,5, viskositeetti oli kuitenkin erittäin korkea, ja sillä saatiin kalvoja, joiden vedenkestävyys oli erittäin huono; vesiliotuskoe epäonnis-5 tui jo 30 minuutin liotuksen jälkeen, vaikka kalvoja oli seisotettu yön yli.

Koostumus 14 levitettiin myös maalatuille levyille, ja sille tehtiin esimerkkien 2-9 osassa (v) kuvattu kiihdytetty säänkestokoe. Käsittelyn jälkeen väliaikaisen pääl-10 lysteen havaittiin olevan ryppyinen, mikä on osoituksena alustaan kiinnittymisen heikkenemisestä. Käsiteltäessä poistoliuoksella, päällysteen jäännöksiä jäi kaikkiin pinta-maalipintoihin, joiden ylkonäkö oli tästä syystä tahrainen. Poistoliuoksen lisäkäyttö ja edes voimakas harjaaminen huuh-15 telun aikana (josta oli tuloksena alla olevan maalin vaurioituminen) ei saanut aikaan näiden jäännösten täydellistä irtoamista.

Il

Claims (10)

1. Vesipitoinen koostumus, joka soveltuu väliaikaisen suojaavan päällysteen, joka voidaan poistaa myöhemmin 5 käsittelemällä alkalisella vesiliuoksella, muodostamiseen alustalle, tunnettu siitä, että se sisältää vettä sisältävässä väliaineessa steerisesti stabiloituna dispersiona kooltaan 0,1 - 10 ^um:n polymeerihiukkasia, joka polymeeri valmistetaan monomeeriseoksesta, joka sisältää 10 vähintään yhtä akryylimonomeeria ja 5 - 40% monomeeriseok-sen kokonaispainosta laskettuna etyleenisesti tyydyttämätöntä monokarboksyylihappoa tai ekvivalenttisen määrän, karboksyyliryhmien määrään pohjautuen laskettuna, etyleenisesti tyydyttämätöntä polykarboksyylihappoa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että se sisältää 10 - 20 paino-% etyleenisesti tyydyttämätöntä monokarboksyylihappoa tai vastaavan määrän tyydyttämätöntä polykarboksyylihappoa.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen koostumus, 20 tunnettu siitä, että se saadaan polymeroimalla mo-nomeeriseos vapaa radikaali -initiaattoria käyttäen vettä sisältävässä väliaineessa, joka on seos, joka sisältää (a) vähintään 30 paino-% vettä ja (b) enintään 70 paino-% toista aineosaa, joka on veteen sekoittuva, toisen aine-25 osan luonteen ja määrän ollessa sellaisia, että vettä sisältävä väliaine kokonaisuutena kykenee liuottamaan mono-meeriseosta vähintään 3 paino-% mutta ei liuota muodostuvaa polymeeriä, ja että polymerointi toteutetaan vähintään 10°C polymeerin Tg:a (lasiutumislämpötilaa) korkeammassa 30 lämpötilassa ja segmentti- tai oksaskopolymeerin, joka sisältää molekyylissään erääntyyppisen polymeerisen osan, joka on solvatoitavissa vettä sisältävällä väliaineella, ja toisentyyppisen polymeerisen osan, joka ei ole solvatoitavissa vettä sisältävällä väliaineella, ja joka kyke-35 nee liittymään yhteen muodostuvien polymeerihiukkasten kanssa, ollessa mukana vettä sisältävässä väliaineessa steerisenä stabilaattorina, ja tällöin vapaan monomeerin 74981 pitoisuus polymeraatioseoksessa pidetään koko ajan sellaisella tasolla, että vapaa monomeeri ei missään vaiheessa muodosta erillistä faasia, ja polymeroitavan monomeeri-seoksen kokonaismäärä on sellainen, että syntyvä disper-5 sio sisältää vähintään 20 paino-% polymeeriä.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että vettä sisältävän väliaineen toisena, veteen sekoittuvana aineosana on etanoli.

5. Patenttivaatimuksen 3 tai 4 mukainen koostumus, 10 tunnettu siitä, että monomeeriseoksen polymerointi- lämpötila on vähintään 30°C korkeampi kuin muodostuvan polymeerin Tg.

6. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 3-5 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että steerinen sta- 15 bilaattori muodostetaan polymeraation aikana in situ lisäämällä reaktioseokseen ennen polymeroitumisen alkamista esiastetta, joka on polyetyleeniglykolin, jonka molekyy-lipaino on 1 500 - 4 000, akryyli- tai metakryylihappo-esteri tai sen monoalkyylieetteri.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että stabilaattorin esiasteen määrä on 0,5 - 20 paino-% dispersion polymeerimäärästä.

8. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-7 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että sen polymeeri- 25 sen kiintoaineen määrä on 25 paino-%.

9. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-8 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että dispersion sisältämän polymeerin karboksyyliryhmät neutraloidaan kokonaan tai osaksi vesiliukoista amiinia lisäämällä.

10. Menetelmä väliaikaisen suojaavan päällysteen, joka voidaan poistaa myöhemmin käsittelemällä alkalisella vesiliuoksella, muodostamiseksi alustalle, tunnettu siitä, että alustalle levitetään minkä tahansa edellä esitetyn patenttivaatimuksen mukaista koostumusta ja 35 koostumuksen annetaan kuivua. Il D , 74 981