FI71278C - Faestningsstaong - Google Patents

Description

71278

Kiinnitystanko

Keksinnön kohteena on kiinnitystenkö, joka on tarkoitettu sijoitettavaksi kontinreunan ankkurointiaukkoon, ja jossa on toiseen päähän järjestetty kiinnityshela, jossa on olennaisesti kohtisuoraan tankoon nähden ulottuva tappi ja tähän kiinnitetty lukitusnokka, joka ulottuu ainakin suunnilleen tangon pituussuuntaan sekä tapista etäisyydellä olevasta tangon päästä poispäin, jolloin lukitusnokan maksimaalinen leveys on pienempi kuin alemman kontinreunan ankkurointiaukon maksimaalinen leveys, ja lukitusnokan vapaan pään ja sitä vastapäätä olevan pään tai vast, lukitus-nokan vapaasta päästä poispäin olevan tapin pinnan välinen etäisyys on pienempi kuin alemman kontinreunan ankkurointiaukon korkeus, mutta kuitenkin niin suuri, että lukitus-nokka tarttuu kiinnitysasennossa ylemmän kontinreunan päätysivulla olevan ankkurointiaukon reuna-alueen taakse.

Tällaisia kiinnitystankoja käytetään konttien kiinnittämiseksi laivan kannelle siten, että kiinnitystankojen kiinni-tyshelat sijoitetaan esimerkiksi konttien ensimmäisen kerroksen ylemmän kontinreunan ankkurointiaukkoihin sekä tämän konttikerroksen päällä olevan toisen konttikerroksen alempien kontinreunojen ankkurointiaukkoihin ja sitten yhdistetään kiinnityselementtien, esim. kiinnityslukkojen kautta kannella oleviin ankkurointikohtiin siten, että kiinnitystangot kulkevat mieluummin 45°:n kulmassa, yleensä kuitenkin 20 - 50°:n kulma-alueella suhteessa pystytasoon, jotta ne ottavat vastaan tällä tavalla sekä pystysuoria että vaakasuoria voimia. Konttien ankkuroinnin johdosta näin vinosti kulkevien kiinnitystankojen avulla muodostuu tämän lisäksi kontinkehyksien diagonaalijäykistys, niin että nämä voidaan kuormittaa huomattavilla, yhdensuuntaisesti seisontatason suhteen vaikuttavilla voimilla.

2 71278

Alemmissa kontinreunoissa olevilla ankkurointiaukoilla ja ylemmissä kontinreunoissa olevilla sivuankkurointiaukoilla on kulloinkin sama normitettu muoto ja mitoitus, nimittäin pystysuoran suorakulman muoto, ,jonka päät ovat puoliympyränmuotoisia, ja jonka maksimaalinen nimellisleveys on 51,00 mm ja maksimaalinen nimelliskorkeus 79,5 mm. Edellä mainitun tyyppisissä, tähän asti tunnetuissa kiinnitystangoissa on tästä syystä ollut tähän ankkurointiaukkoon sovitetut kiinnityshelat, joiden luki-tusnokka tangon sijoittamisen ja kääntämisen jälkeen vinoon kiinnitysasentoon on tarttunut ankkurointiaukon reuna-alueen taakse ja saavat siten aikaan kiinnitystangon ja kontin välisen muototiukan liitoksen.

Erona edellä mainitut mitoitukset omaaviin ankkurointiaukkoihin on ylempään kontinreunaan päätysivulle järjestetty ankkurointi-aukko muodostettu nosturikoukun kiinnitystä varten, ja siinä on muista ankkurointiaukoista poikkeava, kuitenkin myös normitettu muoto ja mitoitus, nimittäin olennaisesti neliön muoto, jossa on puoliympyrän muotoinen alempi pää ja hieman pyöristetty ylempi pää, jolloin maksimaalinen nimellisleveys on 63,5 mm ja maksimaalinen nimelliskorkeus 73,0 mm. Koska ylempien kontinreunojen ankkurointiaukot ovat leveämmät kuin alempien kontinreunojen ankkurointiaukot ja ylempien kontinreunojen sivuankkurointiaukot aikaansaadaan kapeampia ankkurointi-aukkoja varten suunniteltua kiinnitystangon kiinnityshelaa sijoitettaessa, sekä käännettäessä tanko kiinnitysasentoon, vähäinen, mutta ei kuitenkaan riittävä aukon seinämän taaksetartunta lukitus-nokalla, vaikkakin lukitusnokan pituus on sellainen, että se on sijoitettava leveämpään ankkurointiaukkoon diagonaalin suuntaisesti. Patenttijulkaisuista DE-2 345 379, GB-2 013 272, US-4 096 816 ja US-3 709 455 tunnetaan erilaisia konttien kiinnityselimiä. Nämä muodostuvat erillisistä, ankkurointiaukkoon sijoitettavista, lukituselimistä sekä näihin kiinnitettävistä tangoista tai kiinnitysköysistä. Käytännössä kiinnittäminen on monen osan takia hankalaa. Koska kiinnityselin on kaksiosainen tarvitaan osien välillä liitoselin, joka nostaa valmistuskustannuksia. Kiinnityselimen irtoamistodennäköisyys kasvaa myös. Mainitun GB-2 013 272 julkaisun kiinnityselimessä on lisäksi ainoastaan yksi ankkurointiaukon taakse tarttuva 3 71278 lukitusnokka, joka siis kiinnityselintä kierrrettäessä luki-tusasentoon sovittuu aukon toisen pystyreunan taakse. Siten tähän asti tunnetut edellä mainitun tyyppiset kiinnitystangot eivät käytännössä sovellu käytettäviksi ylempien kontinreunojen päätysivulla olevissa suuremmissa ankkurointiaukoissa tai vast, saadaan aikaan erittäin epävarma ankkurointi.

Sitä vastoin keksinnön tehtävänä on saada aikaan kiinnitys-tanko, jossa on yksinkertaisesti sijoitettava kiinnityshela, joka mahdollistaa sekä alempien kontinreunojen ankkurointiaukoissa ja ylempien kontinreunojen sivuankkurointiaukoissa että ylempien kontinreunojen päätysivulla olevissa ankkurointiaukoissa varman ja luotettavan aukkojen reuna-alueiden taakse-tartunnan ja saa siten aikaan kiinnitetyn kiinnitystangon luotettavan kiinnityksen.

Tämän tehtävän ratkaisemiseksi muodostetaan alussa mainitun tyyppinen kiinnitystanko keksinnön mukaisesti siten, että tappiin on järjestetty lisälukitusnokka, joka ulottuu olennaisesti poikittain tapin suhteen ja poikittain lukitusnokan suhteen, ja joka kiinnitysasennossa tarttuu reuna-alueen taakse, joka sijaitsee ylemmän kontinreunan päätysivulla olevan ankkurointi-aukon lukitusnokan taaksetarttumaa reuna-aluetta vastapäätä.

Keksinnön mukaisessa kiinnitystangossa on siten kiinnitys-helassa tavanomaisen lukitusnokan lisäksi toinen lukitus-nokka, joka on olennaiset! samassa tasossa kuin tavanomainen lukitusnokka, ja joka ulottuu olennaisesti poikittain tappiin nähden ja poikittain tavanomaiseen lukitusnokkaan nähden. Tämä lisälukitusnokka voidaan sijoittaa tangon kulkiessa olennaisesti alaspäin kallistamalla ja työntämällä sivuttain ankkurointi-aukkoon, niin että se tarttuu ankkurointiaukon seinämän sivu-reuna-alueen taakse, minkä jälkeen sitten ylemmän kontinreunan päätysivulla olevan ankkurointiaukon koko korkeutta ei-ylittävä tavanomainen lukitusnokka voidaan viedä ankkurointiaukkoon.

Tässä sisäänviedyssä asemassa tanko voidaan kääntää kiinnitys-asentoon, siis tavanomaisesti 20-50°:n asemaan pystytason suhteen, minkä johdosta tapahtuu tapin kiertäminen ja lukitusnokan ohjaaminen ankkurointiaukon rajaseinämän taakse. Tällöin kään- 4 71278 netään jo ankkurointiaukon vastapäätä olevan seinämäalueen taaksetarttuva lisälukitusnokka tosin ylöspäin, mutta, se säilyttää kuitenkin seinämän taakse tarttuvan asemansa.

Keksinnön mukaisessa muodossa voi lukitusnokan ja lisälukitus-nokan vapaiden päiden välinen etäisyys olla suurempi kuin alemman kontinreunan ankkurointiaukon maksimaalinen korkeus, niin että ankkurointlaukkojen molemmissa muodoissa kiinnitysasennossa muodostuu selvä niiden reuna-alueiden taaksetartunta lukitus-nokalla ja lisälukitusnokalla, ilman että lukitusnokan ja lisä-lukitusnokan mitoitukset haittaavat ankkurointiaukkoon tapahtuvaa sisäänvientiä.

Lisälukitusnokka on mitoitettava yhdessä tapin kanssa tietenkin siten, että se voidaan viedä myös asettamalla vastaavasti vinoon kapeampaan ankkurointiaukkoon, siis mitoituksia ei ole valittu niin suuriksi, että kapeamman ankkurointiaukon leveys tekee mahdottomaksi tällaisen sisäänviemisen. Sopivat mitoitukset voidaan määrätä esimerkiksi yksinkertaisilla kokeilla.

Lukitusnokan vapaa pää ulottuu vietäessä sisään alemman kontinreunan ankkurointiaukkoon tavanomaisesti ankkurointiaukon ylemmälle pyöristetylle alueelle, minkä johdosta tämä vapaa pää voi estää lisälukitusnokan sisäänviemistä. Tämän esteen välttämiseksi voidaan lukitusnokan vapaan pään lisälukitusnokasta poispäin oleva sivu viistää tapin pitkit- 5 71 278 täisakselin suuntaan. Tämä viiste voidaan tehdä kuitenkin pienemmäksi tai jättää kokonaan pois silloin, kun esimerkiksi lisälukitusnokan alempi sivupinta kulkee sisäänvien-titapahtuman alussa tapista hieman vinosti ylöspäin ja tämän jälkeeise käännetään alaspäin, niin että lukitusnokan vapaa pää tulee vapaaksi ankkurointiaukon reunasta.

Jotta mitoitusten säilyttämiseksi lisälukitusnokan kapeampaan ankkurointiaukkoon tapahtuvaa sisäänvientiä varten lukitusnokan ulkosivua ei tarvitsisi viistää tapista sen vapaaseen päähän olevaan suuntaan liian voimakkaasti, voidaan vastaava vapaa tila sisäänvientiä varten saada aikaan siten, että tappi ohennetaan lisälukitusnokan vapaan pään vieressä olevalla sivulla, jolloin ohennuksen tulisi alkaa etäisyydellä tangon pitkittäisakselista.

Mieluummin sulkevat lukitusnokan lisälukitusnokasta poispäin oleva sivupinta ja lisälukitusnokan lukitusnokasta poispäin oleva sivupinta sisäänsä suoran kulman.

Jotta molemmat lukitusnokat voidaan kääntää seinämäaluei-den taaksetartuntaa varten sisäänvientiasennosta kiinnitys-asentoon mahdollisimman pitkälle, voi tangon pitkittäis-akseli olla n. 5 - n. 15° kalteva suhteessa lukitusnokan pitkittäisakseliin ja poispäin lisälukitusnokasta. Näin tapahtuu kiinnityshelan sijoittaminen ankkurointiaukkoon tangon ulottuessa n. 5 - n. 15°:n kulmassa pystytason suhteen ja tangon kääntämiseksi kiinnitysasentoon tarvitaan siirto ensin tämän kulman verran pystytasoon ja sitten edelleen kulloinkin kyseessä olevan n. 20 - n. 50°:n kulma-alueen verran suhteessa pystytasoon.

Lukitusnokalla ja lisälukitusnokalla varustettu kiinnitys-tanko soveltuu kulloinkin vain yhteen suuntaan tapahtuvaan kiinnittämiseen, siis esimerkiksi katsottuna päältäkäsin ankkurointiaukkoon, vain tangon ulottumaa varten kiinni- 6 71278 tysasemossa vinosti oikealle alas tai vinosti alas. Jos ankkurointiaukkoon sijoitetun keksinnön mukaisen kiinnitys-tangon tankoa, joka on muodostettu oikealle alas tapahtuvaa ankkurointia varten, käännetään vasemmalle, niin ei ole edes pakolla mahdollista siirtää sitä vastaavaan kiinnityssen-toon asti, koska käännettäessä tällä tavoin kiinnityshela nostetaan lisälukitusnokan alemman sivun tuen vaikutuksessa. Näin asettuu lukitusnokka kontinreunan kansiseinämää vasten ja estää siten tangon lisäkääntämisen. Tällä tavalla vältetään varmasti virhekäyttö.

Jos sitä vastoin halutaan käyttää yhtä ainoata kiinnitys-tankoa molempia kiinnityssuuntia varten, niin tanko voi olla kiinnitetty lukitusnokan vapaasta päästä poispäin olevalla tapin sivullaan tähän, ja tappia pidennetään sitten tangon kanssa olevan liitosalueen yli ja sen päässä on toinen, lukitusnokasta ja lisälukitusnokasta muodostettu pei-likuvajärjestys.

Lukitusnokan ja lisälukitusnokan peilikuvajärjestyksen avulla on käytettävissä kulloinkin yksi laite kumpaakin kiinnityssuuntaa varten, s.o. käyttäjän tarvitsee sijoittaa vain kulloinkin haluttua kiinnityssuuntaa varten sopiva lukitusnokan ja lisälukitusnokan järjestys ankkurointiaukkoon .

Tällaisessa peilikuvajärjestelyssä voi kuitenkin kiinnitys-helan kiinnitystangon kiinnitysasennossa käyttämätön osa estää kiinnitystankojen sijoittamisen korkeammalla oleviin ankkurointlaukkoihin. Tämän välttämiseksi voi tangossa olla eräässä toisessa muodossa kummassakin sen päässä luki-tusnokkaa ja lisälukitusno-kkaa kannattava tappi, jotka ulottuvat olennaisesti samaan suuntaan tangosta poispäin, jolloin lisälukitusnokat ovat samalla tangon sivulla.

Näin muodostetussa kiinnitystangossa toimii toisessa tangon päässä oleva kiinnityshela toisessa kiinnityssuunnassa 71 278 7 tapahtuvaa kiinnitystä varten ja toisessa tangon päässä oleva kiinnityshela toisessa kiinnityssuunnassa tapahtuvaa kiinnitystä varten. Kulloinkin ankkurointiaukon kanssa ei-kytkennässä oleva kiinnityshela voidaan yhdistää esimerkiksi kiinnityslukkoon, jolla kiinnitystanko kiinnitetään.

Keksintöä selitetään seuraavassa kaaviomaisesti ja yksinkertaistetusti suoritusesimerkkejä esittävien kuvioiden avulla: kuvio 1 esittää leikkauskuvaa kuvion 2 viivaa I-I pitkin kiinnitystangon kiinnityshelasta ja kaaviomaisesti esitetystä tangosta, kuvio 2 esittää päällyskuvana kuvion 1 mukaista kiinnitys-helaa, jolloin lukitusnokat ja lisälukitusnokat on järjestetty peilikuvina, kuvio 3 esittää kuvion 1 kaltaista esitystä kahdesta kiin-nityshelan asennosta alemman kontinreunan ankkurointiau-kossa, kuvio 4 esittää päällyskuvaa kuvion 2 mukaisen kiinnitys-helan puolikkaasta kahdessa asennossa alemman kontinreunan ankkurointiaukon suhteen, kuviot 5 ja 6 esittävät kuvioiden 3 ja 4 mukaisia kuvia kiinnityshelasta ylemmän kontinreunan päätysivulla olevan ankkurointiaukon suhteen ja kuviot 7 ja 8 esittävät kahtena kuvana kiinnitystankoa, jonka kummassakin päässä on kiinnityshela.

Kuvioissa 1 ja 2 esitetyssä kiinnityshelassa on tappi 2,2', johon on kiinnitetty kuviossa 2 poistetulla alueella kuviossa 1 kaaviomaisesti esitetty tanko 1. Tällöin tappi kulkee olennaisesti kohtisuoraan tangon 1 suhteen tai vast, on tangon kiinnitysalueelta ulospäin hieman ylöspäin kalteva. Kuten kuviosta 2 nähdään, tapin molempiin päihin on järjestetty peilikuvana lukitusnokka 5 tai vast. 5' ja lisälukitusnokka 10 tai vast. 10'. Keksinnön ymmärtämistä 8 71278 varten esitetään vain lukitusnokan 5 ja lisälukitusnokan 10 järjestystä, ja peilikuvajärjestys on vain silloin tarpeellista, kun kiinnitystangon tulee sopia kahteen suuntaan tapahtuvaa kiinnitystä varten.

Lukitusnokka 5 ulottuu kuviossa 1 ylöspäin, niin että sen pitkittäisakselin ja tangon 1 väliin muodostuu kulma a, joka voi olla esimerkiksi 5° - 15°. Lukitusnokassa 5 on tangentiaalisesti tapin 2 pyöreän kehäpinnan 4 suhteen kulkeva sivupinta, joka siirtyy vapaassa päässä n. 45°:n kulmassa kulkevaan vinoon pintaan 8, johon liittyy pysty-suorasti sivupintaan 6 nähden kulkeva ylempi päätypinta 7. Edelleen lukitusnokan 5 ulkopinta ulottuu suurimmalta alueeltaan 9 45°:n kulmassa sivupinnasta 6 lisälukitus nokan 10 ulkopinnan 14 suuntaan. Tämän viisteen tarkoitusta selitetään myöhemmin.

Lisälukitusnokka 10 on samassa tasossa kuin lukitusnokka 5 ja siinä on olennaisesti sama paksuus. Se ulottuu suora-kulmaisesti lukitusnokan 5 suhteen, jolloin sen tangentiaalisesti tapin 2 pyöreään osaan siirtyvä sivupinta 11 kulkee 90°:n kulmassa lukitusnokan 5 sivupinnan 6 suhteen. Suorakulmaisesti sivupintaan 11 nähden kulkevasta päätypin-nasta 12 ulottuu molemmille lukitusnokille 5 ja 10 yhteinen, 45°:n kulmassa sivupintojen 6 ja 11 suhteen kulkeva poikkipinta 15, joka koskettaa tapin 2 kehäpintaa. Sinänsä sylin-terimäinen tappi siirtyy pyöristysalueen kautta, jolla on suurempi säde ja joka liittyy sivupinnan 11 siirtymässä tapin 2 pyöreään kehäpintaan 4, tasaiseen alueeseen 3, joka kulkee yhdensuuntaisesti sivupinnan 6 suhteen, mutta voi olla kuitenkin myös tähän päin kalteva. Tämä tasainen alue 3 sulkee tappiin 2 päin olevan lisälukitusnokan 10 pinnan 13 kanssa sisään suoran kulman.

Kuvioiden 1 ja 2 mukaisen kiinnitystangon sijoittaminen ja kiinnittäminen alemman kontinreunan ankkurointiaukkoon 9 71278 20 on esitetty kuvioissa 3 ja 4 kaaviomaisesti. Ankkurointi-aukkoon 20 tapahtuvaa sisäänvientiä varten kiinnityshela asetetaan vinoon, kuten tämä on esitetty katkoviivoin kuviossa 4, lisälukitusnokan saattamiseksi näin täysin viivoin kuviossa 4 esitettyyn asemaan, jossa se tarttuu seinämän 21 taakse aukon 20 reuna-alueella ja on pinnan 13 kanssa tätä seinämää vasten. Tämän aukkoon 20 tapahtuvan sisään-viemisen mahdollistamiseksi kuviossa 4 esitetyllä tavalla on tässä kuviossa katkoviivoin esitettyjen tasojen 16 ja 17 välisen etäisyyden oltava pienempi kuin aukon 20 leveys. Taso 16 on määrätty siten, että se leikkaa lisälukitusnokan 10 pinnan 13 ja tapin 2 tasaisen alueen 3 samassa kulmassa , nimittäin niin, että pinnan 13 ja tasaisen alueen 3 kanssa olevien leikkauslinjojen etäisyys on yhtä suuri kuin seinämän 21 seinämäpaksuus d. Jos nimittäin nämä molemmat leikkauslinjät ovat seinämän 21 kulmissa, niin että taso 16 on ankkurointiaukon 20 rajapinnassa, niin ei saa tapahtua mitään lisälukitusnokan 10 pinnasta 12 etäisyydellä olevan sivun kosketusta ankkurointiaukon vastapäätä olevan rajapinnan kanssa, jotta sisäänvieminen ankkurointiaukkoon 20 on mahdollista kuviossa 4 täysin viivoin esitetyn aseman saavuttamiseksi. Tästä syystä on myös lisälukitusnokan 10 tälle kriittiselle alueelle muodostettu viiste 9, jonka avulla pienennetään tasojen 16 ja 17 välistä etäisyyttä, samalla kun tapin 2 ohennus 3 mahdollistaa tämän sivun viemisen lähemmäksi kuviossa 4 oikeaa ankkurointiaukon 20 rajapintaa,ilman että viisteellä 9 saadaan aikaan lukitus-nokan 5 liian voimakasta ohentumista.

Lukitusnokan 5 vapaan pään vino pinta 8 (kuvio 1) mahdollistaa ankkurointiaukkoon 20 tapahtuvan sisäänviemisen, ilman että vapaa pää tarttuu ankkurointiaukon kaarevaan reunaan.

Kuviossa 4 täysin viivoin esitetyssä asemassa kiinnitys-hela tulee kuviossa 3 samoin täysin viivoin esitettyyn asentoon, jolloin tapin 2 ohennetun alueen 3 muoto sekä 10 71 278 siirtymäalue pyöreään kehäpintaan 4 on sovitettu ankku-rointiaukon 20 ääriviivoihin. Jos tankoa 1 siirretään nyt kääntämällä kulman a verran pystysuoraan asentoon ja sitten kääntämällä edelleen kulman 0 verran kiinnitysasen-toon, niin tapahtuu lukitusnokan 5 ja lisälukitusnokan 10 siirtymä katkoviivoin esitettyyn asentoon, jossa seinämän 21 taakse tartutaan ankkurointiaukon 20 molemmilla vastakkaisilla sivuilla ja siten kiinnitetään kiinnityshela luotettavasti. Tässä asemassa myös tapin pyöreä kehäpinta 4 on ankkurointiaukon alemmalla puolipyöreällä reuna-alueella, ja pyöreän kehäpinnan 4 säteen poiketessa vain vähän tämän alemman reuna-alueen säteestä saada aikaan tason pintamainen tuki ja siten vastaanotettavien voimien hyvä jakaantuminen.

Kuvioissa 5 ja 6 on esitetty kuvioiden 3 ja 4 mukaisia esityksiä vastaavasti kiinnityshelan sijoittaminen ylemmän kontinreunan päätysivulla olevaan ankkurointiaukkoon 30. Tällöin on lisälukitusnokan sisäänvieminen ankkurointiaukkoon olennaisesti helpompi kuin ankkurointiaukkoon 20 tapahtuva sisäänvieminen, koska ankkurointiaukon 30 leveys on olennaisesti suurempi, jolloin kuitenkin myös tässä tapauksessa saadaan aikaan seinämän luotettava taak-setartunta ankkurointiaukon vastakkaisilla sivuilla.

Mainittakoon, että kuviossa 1 esitetty lukitusnokan 5 ja lisälukitusnokan 10 vapaiden päiden välinen etäisyys a on suurempi kuin ankkurointiaukon 30 maksimaalinen leveys ja yleensä myös suurempi kuin ankkurointiaukon 20 maksimaalinen korkeus. Edelleen on tärkeää valita lukitusnokan 5 pituus ja lisälukitusnokan 10 pituus siten, että kukin on riittävän pitkä asianomaisen seinämän taakse tapahtuvaa tarttumista varten.

Kuten jo esitettiin, soveltuu lukitusnokan ja lisälukitusnokan määrätty järjestys kulloinkin vain kiinnitystangon kiin- 11 71278 nittämiseksi yhdessä suunnassa, niin että toisessa suunnassa tapahtuvaa kiinnitystä varten on käytettävä toista kiin-nitystankoa tai sijoitettava toinen kiinnitystanko, jossa on kaksi vastaavaa lukitusnokan ja lisälukitusnokan järjestystä, kuten tämä esitettiin jo esimerkin tavoin kuviossa 2.

Kuvion 2 mukaisessa järjestyksessä työntyvät esimerkiksi tappi 2' ja siihen kiinnitetty lukitusnokka ja lisälukitus-nokka ulospäin tangon yli, kun lukitusnokka 5 ja lisäluki-tusnokka 10 on sijoitettu kontinreunan ankkurointiaukkoon. Tämän yli ulottuva osa voi etenkin silloin, kun tämä kiinnitystanko on kiinnitetty ylemmän kontinreunan ankkurointiaukkoon, johtaa siihen, että toisen kiinnitystangon sijoittaminen tätä vastapäätä olevan alemman kontinreunan ankkurointiaukkoon on estetty. Tällaiset vaikeudet vältetään kiinnitystangon avulla, joka on esitetty kuvioissa 7 ja 8. Tässä kiinnitystangossa on toisessa päässä jo esitetyn muotoinen kiinnityshela, jossa on ohennuksella 3 varustettu tappi 2 ja tähän kiinnitetty lukitusnokka 5 ja lisälukitusnokka 10. Tangon 1 vastapäätä olevassa päässä on vastaavasti muotoiltu tappi 2", joka ulottuu samaan suuntaan kuin tappi 2, siis on samassa aksiaalitasos-sa tangon 1 suhteen ja varustettu ohennuksella 3”, joka on järjestetty samalle sivulle tangon 1 suhteen kuin ohennus 3. Tapin 2" päässä on lukitusnokka 5" ja lisälukitusnokka 10". Tällöin lisälukitusnokka 10" on samalla tangon 1 sivulla kuin lisälukitusnokka 10, s.o. tangon 1 päihin muodostettujen kiinnityshelojen lukitusnokka ja lisälukitusnokka on muodostettu peilikuviksi normaalitason suhteen tangon 1 pitkittäisakseliin nähden.

Kuten etenkin kuviosta 8 nähdään, toimii lukitusnokalla 5 ja lisälukitusnokalla 10 varustettu kiinnityshela kiinnitystangon kiinnittämiseksi vinosti oikealle alaspäin, kun taas lukitusnokalla 5" ja lisälukitusnokalla 10" varus- 12 71 278 tettua kiinnityshelaa käytetään, kun tarvitaan kiinnitys-tangon kiinnitystä vinosti vasemmalle alaspäin. Kulloinkin ei-tarvittu kiinnityshela voidaan yhdistää esimerkiksi kiinnitystangon kiinnittämiseen käytetyn kiinnityslukon kanssa, jossa voi tätä tarkoitusta varten olla aukko, jolla on samat mitoitukset kuin kontinreunan kapeammalla ankkurointiaukolla 20 (kuvio 3).

Claims (7)

13 71 278

1. Kiinnitystanko, joka on tarkoitettu sijoitettavaksi kontinreunan ankkurointiaukkoon (20/ 30), ja jossa on toiseen päähän järjestetty kiinnityshela, jossa on olennaisesti kohtisuoraan tankoon (1) nähden ulottuva tappi (2; 2'; 2") ja tähän kiinnitetty lukitusnokka (5; 5'; 5"), joka ulottuu ainakin suunnilleen tangon (1) pituussuuntaan ja tanista (2; 2'; 2") etäisyydellä olevasta tangonpäästä poispäin, jolloin lukitusnokan (5; 5'; 5") maksimaalinen leveys on pienempi kuin alemman kontinreunan ankkurointiaukon (20) maksimaalinen leveys, ja lukitusnokan (5; 5'; 5") vapaan pään ja sitä vastapäätä olevan pään tai vast, lukitusnokan (5; 5', 5") vapaasta päästä poispäin olevan tapin (2; 2'; 2") pinnan välinen etäisyys on pienempi kuin alemman kontinreunan ankkurointiaukon (20) korkeus, kuitenkin se on niin suuri, että lukitusnokka (5; 5'; 5") tarttuu kiinnitysasennossa ylemmän kontinreunan päätysivulle olevan ankkurointiaukon (30) reuna-alueen taakse, tunnettu siitä, että tappiin (2; 2'; 2") on järjestetty lisälukitusnokka (10 / 10')/ joka ulottuu olennaisesti poikittain tapin (2; 2’; 2") suhteen ja poikittain lukitusnokan (5; 5'; 5") suhteen, ja joka kiinnitysasennossa tarttuu reuna-alueen taakse, joka sijaitsee ylemmän kontinreunan päätysivulla olevan ankkurointiaukon (30) lukitusnokan (5; 5'; 5") taaksetarttumaa reuna-aluetta vastapäätä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kiinnitystanko, tunnet-t u siitä, että tappi (2) on ohennettu lisälukitusnokan (10) vapaan pään (12) vieressä olevalla sivulla (3).

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen kiinnitystanko, tunnettu siitä, että lukitusnokan (5) lisälukitusnokasta (10) poispäin oleva sivupinta (6) ja lisälukitusnokan (10) lukitusnokasta (5) poispäin oleva sivupinta (11) kulkevat kulloinkin tangentiaalisesti tappiin (2) nähden.

4. Jobkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen kiinitystanko, tunnettu siitä, että lukitusnokan (5) lisälukitusnokasta (10) poispäin oleva sivupinta (6) ja lisälukitusnokan (10) lukitusnokasta (5) poispäin oleva sivupinta (11) sulkevat sisäänsä suoran kulman. 71 278

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen kiinnitystanko, tunnettu siitä, että tangon (1) pitkittäisakseli on n. 5 - n. 15° kalteva lukitusnokan (5) pitkittäisakselin suhteen ja lisälukitusnokasta (10) poispäin.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen kiinnitystanko, tunnettu siitä, että tanko (1) on kiinnitetty lukitus-nokan (5) vapaasta päästä poispäin olevalla tapin (2) sivullaan tappiin, ja että tappi (2) on pidennetty tangon (1) kanssa olevan liitosalueen yli ja sen päässä on toinen lukitusnokasta (5') ja lisälukitusnokasta (10') muodostettu peilikuvajärjestys.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen kiinnitystanko, tunnettu siitä, että tangossa (1) on kummassakin sen päässä lukitusnokka (5; 5”) ja lisälukitusnokkaa (10; 10") kannattavat tapit (2; 2"), jotka ulottuvat olennaisesti samaan suuntaan tangosta poispäin, jolloin lisälukitusnokat (10; 10") ovat tangon (1) samalla sivulla. 15 71 278