FI69425C - Foerfarande foer framstaellning av ett karbonfritt dupliceringsformulaer - Google Patents

Description

ΓΒ1 m KUULUTUSJULKAISU 69425

IBJ (11) UTLÄGG Nl NGSSKRIFT J

C (45) Patentti rr/önnctty P'tDit 10 00 1000 (51) Kv.lk.*/lnt.CI.‘ b 41 M 5/12 SUOMI—FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansökning 771370 (22) Hakemispäivä — Ansökningsdag 29.04.77 (Fl) (23) Alkupäivä — Giltighetsdag 29.04.77 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig Qg ] ] ηη

Patentti- ja rekisterihallitus Nähtäväks ipanon ja kuul.julkaisun pvm. —

Patent- och registerstyrelsen ' 1 Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad 31 .10.85 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 07.05.76 07.05.76 USA(US) 684460, 684461 (71) The Mead Corporation, Courthouse Plaza Northeast, Dayton, Ohio 45463, USA(US) (72) Gerald Titus Davis, Chillicothe, Ohio, Dale Richard Shackle,

Scottsboro, Alabama, USA(US) (74) Berggren Oy Ab (54) Menetelmä hiilettömän monis tus 1omakkeen valmistamiseksi - Förfarande för f ramstä11 ning av ett karbonfritt dupliceringsformulär Tämä keksintö kohdistuu menetelmään hiilettömän monistuslomakkeen, eli monikertalomakkeen valmistamiseksi.

Monikertalomakkeita on ollut yleisessä käytössä useita vuosia sekä kaupallisissa että yksityistarkoituksissa. Historiallisesti kaupallinen vakiolomake on esiintynyt monenlaisissa muodoissa. Tavallisin on moniosainen lomake, jossa eri arkkien väleihin on sovitettu hii-lipaperiarkki. Tämä rakenne on varsin hankala, koska hiilipaperi on sekä sovitettava paikalleen, poistettava että hävitettävä, niiden puutteiden kuten tahrautumisen lisäksi, joita yleensä esiintyy hiili-paperia käytettäessä. Tämän ilmeisen probleeman johdosta kehitettiin lomake, jossa hiilipaperi oli valmiiksi sovitettuna lomakkeen muodostavien eri arkkien väleihin, ja oli helposti käsiksipäästävissä poistamista ja hävittämistä varten. Poistaminen ja hävittäminen tehtiin vielä kätevämmäksi kiinnittämällä hiilipaperit toisiinsa yhdestä syrjästään, yleensä alasyrjästä, niin että pelkästään nykäisemällä ulos lomakkeen alareuna kaikki hiilipaperit saatiin poistetuksi. Tätä järjestelmää on käytetty ja käytetään edelleen monissa vähittäismyynti tavarataloissa . Kaikkia näitä järjestelmiä on historiallisesti 2 69425 vaivannut yksi yhteinen puute, nimittäin hiilipaperin käyttö. Hiili-paperi on tosin sopivaa eräisiin kuvansiirtotarkoituksiin, mutta se ei ole suosituin tuote, koska sen käyttö on varsin hankalaa. Se on epäsiistiä eikä yleensä muodosta sitä korkealaatuista kuvaa, joka halutaan. Lisäksi, niin kuin yleisesti hiilipaperin käytöstä tiedetään, mitä useampia hiilipaperiarkkeja on käytössä, sitä heikompi on kuva lomakkeen viimeisillä arkeilla. Tämä pitää paikkansa erityisesti silloin kun käytetään useampia kuin kolmea tai neljää arkkia lomaketta kohti. Esimerkkejä patenteista, jotka yleisesti koskevat hiilipaperien ynnä muiden värejä ja pigmenttejä sisältävien kuvansiirtojärjestelmien käyttöä ja valmistusta ovat seuraavat: US-patentti- julkaisut n:ot 2 299 694, 2 374 862, 3 016 308, 3 020 170 ja 3 079 351.

Ottaen huomioon hiilipaperin puutteet kuvansiirtovälineenä markkinoille on tuotu monia erilaisia tuotteita. Erästä tällaista tuotetta nimitetään yleisesti hiilettömäksi paperiksi. Hiiletön paperi on lyhyesti sanottuna vakiotyyppistä paperia, jonka valmistuksen aikana paperi-alustan takasivu on päällystetty ns. CB-päällysteellä, joka sisältää yhtä tai useampaa värin esiainetta, yleensä kapselimuodossa. Samalla kertaa paperialustan etusivu on päällystetty valmistuksen aikana ns. CF-päällysteellä, joka sisältää yhtä tai useampaa värinkehitintä.

Sekä värin esiaine että värin kehitin pysyvät paperin takasivulla ja vastaavasti etusivulla olevissa päällystysseoksissa värittömässä muodossa. Tämä pitää paikkansa kunnes CB- ja CF-päällysteet saatetaan vastakkaiskosketukseen, ja riittävä puristus, esimerkiksi kirjoituskoneella, kohdistetaan niihin CB-päällysteen murtamiseksi, niin että värin esiaine vapautuu. Tässä vaiheessa värin esiaine tulee kosketukseen CF-päällysteen kanssa ja reagoi siinä olevan värinkehitti-men kanssa muodostaen kuvan. Tällä tavoin päällimmäisellä arkilla oleva kuva siirtyy seuraavalle arkille ilman hiilipaperin käyttöä. Hiiletön paperi on osoittautunut poikkeuksellisen arvokkaaksi kuvan-siirtovälineeksi monista eri syistä, joista vain yksi on se, että kunnes CB-päällyste asetetaan lähimmäksi CF-päällystettä, sekä CB- että CF-alustat ovat epäaktiivisessa tilassa, koska keskenään reagoivat aineet eivät ole kosketuksessa keskenään. Hiilettömiä paperituotteita koskevia patenttijulkaisuja ovat seuraavat: US-patentti- julkaisut n:ot 2 712 505 ja 2 730 456.

Erästä kolmannen sukupolven tuotetta, joka nykyisin on jo varsin pitkälle kehitetty ja kaupallistettu ja jota on saatavana eräillä liike- 69425 elämän aloilla, nimitetään itseriittoiseksi paperiksi. Yleisesti sanottuna itseriittoisella paperilla tarkoitetaan kuvansiirtojärjestelmää, jossa vain paperin toisen puolen on oltava päällystetty ja tämä yksi päällyste sisältää sekä värin esiainetta, yleensä kapseloituna, että värinkehitintä. Näin ollen, kun siihen kohdistetaan puristus, taaskin esimerkiksi kirjoituskoneella tai muulla kirjoitusvälineellä, värin esiainekapseli murtuu ja reagoi sitä ympäröivän värin kehittimen kanssa muodostaen kuvan. Sekä hiiletöntä paperia käyttävä kuvansiirto-järjestelmä että itseriittoinen kuvansiirtojärjestelmä ovat olleet melkoisen patenttiaktiviteetin kohteina. Eräs tyypillinen autogeeni-nen tallennusainejärjestelmä, jota aikaisemmin joskus on nimitetty "itseriittoiseksi" koska merkinnän tekoon tarpeelliset elimet ovat yhdessä ainoassa arkissa, on selitetty US-patenttijulkaisussa 2 730 457.

Tämän keksinnön eräässä erityisen ensisijaisessa sovellutusmuodossa monikerta-paperituotetta valmistetaan jatkuvasti, tarvitsematta rullien säilytystä tai muuta sellaista, Kuten edellisestä selviää, monikerta-paperituotteen jatkuva valmistus vaatii useiden paperialus-tojen yhtäaikaisen päällystämisen, yhtäaikaisen kuivatuksen, yhtäaikaisen painamisen ja yhtäaikaisen yhteensovittamisen ja viimeistelyn. Kuivatusvaiheen monimutkaisuuden johdosta tämä ei ole tähän mennessä ollut kaupallisesti mahdollista. Tarkemmin sanottuna kuivatusvaihe, johon sisältyy liuottimen haihdutus ja/tai veden haihdutus sekä lämmön tuonti, ei salli samanaikaista eikä jatkuvaa monikertalomakkeiden valmistusta.

Eräs päällystettyjen paperituotteiden kuten hiilettömän ja itseriittoisen paperin haittapuoli johtuu välttämättömyydestä kerrostaa nestemäinen, värinmuodostusainesosat sisältävä päällystysseos valmistusprosessin aikana. Tällaisia päällysteitä kerrostettaessa käytetään joskus haihtuvia liuottimia, mikä sitten vuorostaan vaatii liikaliuot-timen haihdutuksen päällysteen kuivattamiseksi, jonka aikana kehittyy haihtuvia liuotinhöyryjä. Vaihtoehtoisessa päällystysmenetelmässä värinmuodostus-ainesosat kerrostetaan vesilietteenä, mikä puolestaan vaatii liikaveden poistamisen kuivattamalla. Molempia menetelmiä vaivaavat vakavat haitat. Erityisesti liuotinpäällystysmenetelmään liittyy väistämättä yleisesti haihtuvien liuotinhöyryjen kehittyminen, mikä aiheuttaa sekä terveydellistä että tulen vaaraa ympäristölle. Lisäksi vesi liuotinjärjestelmää käytettäessä vesi on haihdutettava, mihin liittyy merkitsevien energiamäärien kulutus. Edelleen kuivatus- 69425 vaiheen tarve vaatii monimutkaisen ja kalliin kaluston käyttöä vesipitoisella päällysteseoksella päällystetyn alustan kuivattamiseksi jatkuvasti. Erillisen, mutta tähän liittyvän probleeman muodostaa eroonpääsy saastuneesta vedestä. Lämmön käyttö, paitsi että se on kallista, niin että koko paperinvalmistusvaihe tulee taloudellisesti vähemmän tehokkaaksi, myös saattaa vahingoittaa värinmuodostusaines-osia, jotka yleisesti kerrostetaan paperialustalle valmistuksen aikana. Korkeat lämpötilat kuivatusvaiheessa vaativat erikoisia seinänmuodos-tusyhdisteiden reseptejä, jotka sallivat liikalämmön käyttämisen. Varsinaisessa päällystysvaiheessa esiintyvät probleemat johtuvat yleensä päällystysvaiheen jälkeisen lämmitetyn kuivatusvaiheen välttämättömyydestä .

Kuivatusvaihe, johon sisältyy liuottimen haihdutus ja/tai veden haihdutus sekä lämmön käyttö, tekee mahdottomaksi valmistaa monikertalomakkeita taloudellisimmana ja tehokkaimmalla tavalla. Monikertalomak-keiden valmistuksen estävän kuivatusvaiheen lisäksi välttämättömyys käyttää lämpöä liuottimen haihdutukseen on vakava haitta, koska vesipitoiset ym. nestemäiset päällysteet vaativat, että erityisiä, yleensä kalliimpia paperilaatuja on käytettävä, ja näidenkin kyseessä ollen tapahtuu usein paperin kieroutumista, käyristymistä ja kiertymistä, koska vedellä ynnä muilla nesteillä on taipumus lyödä eli tunkeutua paperialustan läpi. Lisäksi vesipitoiset päällysteet ja eräät liuotin-päällysteet ovat yleisesti sopimattomia pistekerrostukseen eli kerros-tukseen paperiarkin toisen sivun rajoitetuille alueille. Ne ovat yleisesti sopivia vain kerrostukseen arkin koko pinta-alalle, niin että syntyy jatkuva päällyste. Tässä mielessä relevanteiksi katsottuja patentteja ovat seuraavat: kanadalainen patenttijulkaisu 945 443 ja US-patenttijulkaisu 3 914 511.

Vielä eräs probleema, johon on tavallisesti törmätty yritettäessä jat-kuvatoimisesti valmistaa monikertalomakkeita, on ollut se, että paperinvalmistajan on suunniteltava paperinsa lujuuden ja kestävyyden puolesta sellaiseksi, että se on riittävän hyvää käytettäväksi laajalti vaihtelevissa paino- ja viimeistelykoneissa. Tämä vaatii sen, että paperinvalmistaja arvioi niiden lomakkeenvalmistajien, joille hän paperia toimittaa, päällystyslaitteiston, niin että hän voi suunnitella paperinsa sellaiseksi, että se on sopivaa siihen kyseessä olevaan laitteistoon ja prosessiin, jossa esiintyy vaativimmat olosuhteet.

Tämän vuoksi paperin valmistajan on käytettävä suurempaa pitkien puu- 5 69425 kuitujen suhdetta lyhyihin puukuituihin kuin on välttämätöntä enimpiä päällystys-, paino- tai viimeistelykoneita varten, saavuttaakseen tarvittavan korkean lujuustason lopulliseen paperituotteeseensa.

Tämä tekee lopullisen arkkituotteen kalliimmaksi koska pitkä kuitu on yleensä kalliimpaa kuin lyhyt kuitu. Olennaisesti se, että paperinvalmistaja on erillään lomakkeen valmistajasta, mikä nykyisin on tavallista, vaatii, että paperinvalmistaja ylisuunnittelee lopputuotteensa monia erilaisia koneita varten sen sijaan, että hän suunnittelisi paperituotteensa erityisesti jonkin tunnetun koneen olosuhteita varten.

Yhdistämällä valmistus-, paino- ja viimeistelyvaiheet yhteen ainoaan valmistuslaitokseen saavutetaan joukko etuja. Ensiksikin paperi voidaan tehdä käyttäen puuhioketta ja pienempää pitkän kuidun suhdetta lyhyeen kuituun kuin edellä hahmoteltiin. Tämä merkitsee parannusta lopullisen paperituotteen kustannuksiin ja myös laatuun nähden. Toinen etu, joka voidaan saavuttaa yhdistämällä valmistus-, paino- ja viimeistely on se, että jäte- eli kierrätyspaperi, josta tämän jälkeen joskus käytetään tehdasnimeä "kotti" voidaan käyttää paperin valmistuksessa, koska paperin laatu ei ole ylisuunnitellulla korkealla tasolla. Kolmanneksi ja tärkeimpänä, useat normaalin lomakkeenvalmistusprosessin vaiheet voidaan kokonaan jättää pois, nimenomaan kuivatusvaiheet voidaan jättää pois käyttämällä vedetöntä, liuottimetonta päällystysjärjestelmää, ja lisäksi monet säilytys- ja lähetysvaiheet voidaan välttää, niin että tuotteesta tulee kustannusten puolesta tehokkaampi.

Lisäksi, käyttämällä asianmukaisia päällystysmenetelmiä, nimittäin vedettömiä, liuottimettornia päällystysseoksia ja -menetelmiä, ja yhdistämällä tarpeelliset valmistus- ja painovaiheet, voidaan suorittaa piste-painoa ja pistepäällystystä. Nämä molemmat edustavat merkitsevää kustannusten säästöä, ja kuitenkin säästöä, joka yleisesti ei ole saavutettavissa silloin, kun käytetään vesipitoisia tai liuotinpääl-lysteitä tai silloin kun paperin valmistus, paino ja viimeistely suoritetaan maantieteellisesti erillään olevissa valmistuslaitoksissa. Lisäetuna liuottimettomien, vedettömien päällystysseosten käytöstä ja paperin valmistajan, painajan ja viimeistelijän yhdistämisestä on se, että silloin kun käytettävissä on se vaihtoehto, että päällystys suoritetaan painamisen jälkeen, saadaan merkitseviä kustannusetuja. Tarkemmin sanottuna, silloin kun painaminen suoritetaan ennen päällystämistä, tarvitsee käyttää noin 10:sta noin 30:een % vähemmän kapseloituja värinmuodostusaineosia saman tyydyttävän kuvansiirrettävyyden 6 69425 saavuttamiseksi. Tämä etu saavutetaan, koska, paperia lomakkeen valmistajalle päällystettynä siirrettäessä paperi väistämättä menettää jonkin verran kapseloituja värinmuodostusaineitaan sitä painettaessa, aineksen puristuksessa murtuvuuden takia. Tämä haittapuoli jää pois, kun paperi painetaan ensiksi ja sitten vasta päällystetään.

Monet tämän keksinnön mukaisen menetelmän ja tuotteen erityiset edut johtuvat siitä, että paperialustan päällystämiseen käytetään vedetöntä, 1iuottimetonta päällystysseosta. Tämä poikkeaa ennestään tunnetussa tekniikassa käytetyistä päällysteistä, joissa yleensä on ollut käytettävä vesipitoista tai liuotinpäällystettä. Tämän hakemuksen tarkoituksia varten sanontaa "100 % kiinteä päällystys" käytetään joskus kuvaamaan päällystystoimitusta ja sillä tarkoitetaan sitä, että käytetään vedetöntä, 1iuottimetonta päällystys-seosta ja että niin ollen paperin valmistuksessa ja päällystyksessä normaalisti esiintyvä normaali kuivatusvaihe on voitu jättää pois.

Tämä keksintö koskee sekä jatkuvaa että rullavarastoinnin keskeyttä-mää menetelmää hiilettömän monistuslomakkeen valmistamiseksi, jonka yksi tai useampi pinta on päällystetty kapselinmuotoisella värin-synnytysairteella, jolle menetelmälle on tunnusomaista se, että (a) aikaansaadaan jatkuva paperialusta, jossa on etupinta ja takapinta, (b) kerrostetaan painomustetta jatkuvan paperialustan etupinnalle, jota painomustetta kerrostetaan kuviona, joka vastaa painettua kuvaa, (c) kerrostetaan ensimmäinen vedetön, liuottimeton päällyste sulate-suspendoimisaineen muodossa, joka sisältää kapselinmuotoi-sen värinsynnytysaineen, jatkuvan paperialustan takapinnalle, (d) kovetetaan ensimmäinen päällyste painetun päällystetyn, jatkuvan paperialustan muodostamiseksi saattamalla päällystetty pinta alttiiksi kovettimelle, (e) yhdistetään painettu, päällystetty jatkuva paperialusta noin 1-5 muun jatkuvan paperialustan kanssa niin, että muodostuu joukko paperialustoja, joissa muissa jatkuvissa paperialustoissa jokaisessa on etupinta ja takapinta, ja toinen vedetön, liuottimeton päällyste kerrostetaan värinsynnytysainetta sisältävän sulate-suspendoimisaineen muodossa ainakin yhden muista jatkuvista pa- 7 69425 perirainoista etupinnalle ja kovetetaan siinä, joka toinen vedetön, liuottimeton päällyste pystyy reagoimaan ensimmäisen vedettömän, liuottimettoman päällysteen kanssa, (f) sovitetaan jatkuvat paperialustat yhteen, (g) asetetaan yhteensovitetut paperialustat kosketukseen keske nään monistuslomakkeen muodostamiseksi sekä (h) viimeistellään monistuslomake.

Keksinnön mukainen menetelmä kohdistuu täydelliseen hiilettömien monistuslomakkeiden valmistukseen yhdessä ainoassa käsittely- ja valmistuslaitoksessa. Sanonta "hiiletön" tässä käytettynä on ymmärrettävä yleiseksi termiksi, joka käsittää kaikki kuvansiirtopa-perin tai paperijärjestelmän tyypit, jotka eivät vaadi hiilipaperin käyttöä. Hiiletön paperi selitetään tässä sellaiseksi, että siinä on ylinen pinta ja alinen pinta, jotka vastaavat näitä pintoja sellaisina miltä ne näyttäisivät paperia käyttävän henkilön mielestä. Toinen, molemmat tai ei kumpikaan hiilettömän paperin pinnoista voi olla päällystetty värinsynnytysaineella, joka on mikrokapse-leiden, pisaroiden tai muun sideaineeseen dispergoidun kantajan muodossa. Kapselinmuotoinen aines on mieluummin mikrokapseloitua. Värin synnytysaineisiin kuuluviksi luetaan värin esiaineet, värin-kehittimet, värin estoaineet ja sentapaiset aineet sekä näiden yhdistelmät.

Keksinnön mukaiset hiilettömät monistuslomakkeet käsittävät noin 2-6 yksityistä arkkia ja mieluimmin noin 2-4 yksityistä arkkia lomaketta kohti.

Laitteisto, jota voidaan käyttää keksinnön mukaisessa menetelmässä, käsittää laitteen jota perinnäisesti käytetään paperin valmistuksessa ja lomakkeiden painamisessa. Kun jatkuvien rainojen joukko yhteensovitus- tai viimeistelyvaiheen aikana kulkee lopullista viimeistely- tai pakkausasemaansa kohti, rainoja on kuljetettava olennaisesti samalla nopeudella, ja muita prosessin muuttujia on säädettävä kutakin erikseen. Esimerkiksi jos yksityiset paperirainat ovat väreiltään erilaisia toisen tai kolmannen kopion osoittamiseksi, 8 69425 yhteensovittaminen on koordinoitava siten, että lomakkeiden värit ovat oikeassa järjestyksessä. Lisäksi on edullista, joskaan ei olennaista, että yksityisten jatkuvien rainojen koko on olennaisesti sama. Hiiletönten paperilomakkeiden valmistuksessa on välttämätöntä, että CM/CF-päällysteet ovat toisiaan vasten; ja vihdoin on välttämätöntä, että tehdään ero hiilettömän ja itseriittoisen välillä, niin että kaksi sivua, jotka on päällystetty itseriittoisella päällystysseoksella eivät joudu toisiaan vasten. Tämän hakemuksen tarkoituksia varten näiden eri arkkien järjestämistä asianmukaiseen järjestykseen nimitetään jäljempänä joskus arkkien, rainojen tai alustojen yhteensovittamiseksi.

Eräs keksinnön mukaisen menetelmän erityinen etu on se, että painamiset i merkitsemisvaihe voidaan suorittaa ennen päällystysvaihetta.

Voidaan nähdä, että tällä tavoin paperille tarvitsee tällöin kerrostaa vähemmän kapseloitua ainesta, koska noin 10-30 % kapseloidusta aineksesta, joka normaalisti murtuu tai muulla tavoin tuhoutuu painatusvaiheen aikana, ei tarvita, koska raina jo on painettu ennen päällystystoimitusta.

Jatkuvat rainat muodostuvat paperialustoista. Jatkuvat rainat voidaan toimittaa missä tahansa monista erilaisista muodoista ja ko'öistä. Ensisijainen ja yleisin muoto on rullan muoto. Rullan tarkat ulottuvuudet eivät tosin ole kriittiset, mutta vakiorullan ulottuvuudet ovat likimäärin leveys noin 7,5 cm - 185 cm ja kokonaispituus likimäärin noin 150 m - noin 9000 m. Tämä nimenomainen koko on todettu sopivaksi useimpiin paino- ja päällystyslaitteisiin. Tällä tavoin alusta painetaan ja päällystetään ja varastoidaan sitten myöhempää käyttöä varten yhdessä toisten, yhteensopivien painettujen ja päällystettyjen alustojen kanssa lopullisen, monikertaisen hiilettömän lomakkeen valmistusta varten. Yksityisten, käsiteltyjen alustojen säilytyksen jälkeen ne asetetaan yhteensovitus-ja viimeistelylaitteeseen valmistusprosessin saattamiseksi loppuun. Erään vaihtoehtoisen sovellutusmuodon mukaan jatkuva raina voidaan toimittaa alustan linjamuodostusprosessina. Tässä erikoissovellutuksessa monikertaisen hiilettömän lomakkeen valmistusprosessi on paperinvalmistusprosessin viimeisenä vaiheena.

li 69425 9

Jatkuva raina-aines on paperi, ja niin kuin edellä on mainittu, paperin yleislaatu voi olla jonkin verran alempi kuin mitä ennen on pidetty kelvollisena, ja tämän johdosta tämän paperin valmistuksessa voidaan käyttää jonkin verran hioketta ja lisäksi paperissa saa olla alempi pitkien kuitujen ja lyhyiden kuitujen välinen suhde. Tämä paperin alemman yleislaadun tarjoama kustannuksia säästävä etu saavutetaan sen vuoksi, että paperi voidaan valmistaa käytettäväksi nimenomaisesti tunnettujen päällystys- ja painolaitteiden yhteydessä.

Eräs erityinen tämän keksinnön mukaisen prosessin tarjoama etu on se, että painamis- eli merkitsemistoimitus voidaan saattaa loppuun ennen päällystysvaihetta. Selvää on, että näin ollen paperille tarvitsee kerrostaa vähemmän kapseloitua ainesta, koska noin 10-30 % kapseloidusta aineksesta, joka normaalisti särkyy tai 10 69425 muuten tuhoutuu painaxnistoimituksen aikana, ei tarvitse käyttää, kun raina sitä päällystettäessä jo on valmiiksi painettu. Tämä poikkeaa siitä, mikä aikaisemmin on ollut mahdollista, sen johdosta, että aikaisemmin jokaisen päällystysvaiheen jälkeen oli pakko suorittaa kuiva-tusvaihe, joka yleisesti vaati huomattavan lämpömäärän käyttöä ja siten merkitsevän energiamäärän kulutusta. Tämä edustaa huomattavaa etua kustannuksiin ja mukavuuteen nähden verrattuna kaikkiin aikaisemmin esitettyihin tai selitettyihin menetelmiin verrattuna.

Kuten edellä on selitetty, tämän keksinnön mukaisessa ensisijaisessa prosessissa yksityisille alustoille suoritetaan painamis- eli merkitse-misvaihe ennen päällystysvaihetta. Joskin tämä on edullisinta, se ei ole kriittistä. Tässä hakemuksessa sanontaa "merkitseminen" käytetään tarkoittamaan yleisesti painamista, kirjoittamista, viivoittamista tai mitä tahansa muuta jatkuvan rainan merkitsemistä, olkoonpa merkintä näkyvä tai ei. Tämän keksinnön mukaisessa ensisijaisessa prosessissa mainittuun jatkuvien rainojen joukkoon kuuluvan kunkin yksityisen rainan yläpinta merkitään painomusteella sen painetun informaation aikaansaamiseksi, joka tavallisesti esiintyy liike-elämän lomakkeissa. Joskus tehdään kuitenkin niin, että vain yksi pinta, normaalisti ylimmän jatkuvan rainan yläpinta tällä tavoin merkitään. Merkinnän kulloinenkin sisältö ja merkittyjen rainojen lukumäärä riippuvat kulloinkin valmistettavana olevasta lomakkeesta ja voidaan kätevästi asetella valmistusvaiheen aikana.

Tämän keksinnön ensisijaisessa sovellutusmuodossa merkintävaihe suoritetaan kerrostamälla merkintänestettä, mieluimmin painomustetta sopivalla painolaitteella jatkuvien rainojen yhdelle tai useammalle pinnalle. Ensisijainen painomenetelmä on offset, joskin mitä tahansa muutakin hyväksitunnettua painomenetelmää voidaan myös käyttää. Painomenetelmän valintaa rajoittaa vain laitteisto, joten se riippuu kulloisenkin valmistajan painamismahdollisuuksista. Tässä painamisvai-heessa käytettävät musteet ovat mitä tahansa musteita, joita yleisesti käytetään painoteollisuudessa nykyisin. Muste on vain valittava ryhmästä tai tyypistä, joka sopii yhteen päällystysprosessin- ja seoksen kanssa.

Moninkertaisten hiilettömien lomakkeiden valmistamiseksi tämän keksinnön mukaisella prosessilla on välttämätöntä, että ainakin yhtä pääl-lystysseosta kerrostetaan ainakin yhden jatkuvan rainan ainakin yh- 11 69425 delle pinnalle ennen kuin rainat sovitetaan yhteen monikertalomak-keeksi. Tämän keksinnön ensisijaisessa sovellutusmuodossa jatkuvien rainojen joukon jokaisella jatkuvalla rainalla, paitsi ylimmällä, on yläpinnalla värinkehitintä sisältävä CF-päällyste ja alapinnalla kapseloitua värin esiainetta sisältävä CB-päällyste. Toisen sopivana sove1lutusmuotona voidaan käyttää itseriittoista kuvansiirtojärjestelmää, jossa sekä värinkehitintä että värin esiainetta on kerrostettuna jokaisen jatkuvan rainan yhdelle pinnalle, mieluimmin yläpinnalle, taaskin lukuunottamatta ylintä rainaa, joka ei tarvitse lainkaan päällystysainetta, riippumatta siitä mitä hiiletöntä siirtojärjestelmää käytetään.

Kulloinkin käytetystä päällystysmenetelmästä ja -seoksesta riippuen itseriittoisen seoksen kerrostaminen jatkuvalle rainalle saattaa vaatia joko yhden tai kaksi erillistä kerrostusvaihetta. Kerrostus-vaihe voidaan tosin suorittaa monenlaisilla tunnetuilla eri menetelmillä, mutta ensisijaiset kerrostusmenetelmät ja päällystysseokset ovat sulate-suspendoimisaineet ja säteilyttämällä kovetettavat hartsit.

Eräs molempien näiden ensisijaisten päällystysmenetelmien erityisen merkitsevistä eduista on se, että päällysteen kuivatusvaihe ei niissä ole tarpeen. Kuivatusvaihe korvataan sen sijaan kovetus- eli kypsytys-vaiheella, jolloin lämpö, ajanhukka tai korkeat lämpötilat eivät ole tarpeen. Näin ollen tämän keksinnön mukaisessa prosessissa käytettäviä päällystyseoksia voidaan parhaiten kuvata nimittämällä niitä liuottimettorniksi, vedettömiksi päällystysseoksiksi tai toisella tavoin ilmaistuna "lOO % kiinteiksi päällysteiksi".

Tämän keksinnön mukaisessa päällvstysmentelmässä käytetään sulate-suspendoimisainetta, mieluimmin vahoja, hartseja tai sentapaisia, yhdessä mikrokapseleiden kanssa, jotka mikrokapselit sisältävät jotakin värin esiainetta tai jotakin värin esiaineyhdistel-mää. Sopivimpia sulate-suspendoimisaineita ovat pienimolekyyliset polaariset vahat. Seuraavassa selitettävää sulate-suspendoimisaineme-nettelyä nimitetään jäljempänä joskus sulate-aktivoimisjärjestelmäksi. Sulate-aktivointijärjestelmä on todettu sopivimmaksi käyttöä varten CB-päällysteenä hiilettömillä papereilla, joskin se hiukan pienemmässä määrin voi toimia myös CF-päällysteenä, joka sisältää värinkehitintä tai värinkehitinyhdistelmää. Tämä ensisijainen menettely käsittää sen, että jokin värin esiaine mikrokapseloidaan jollakin monista tunnetuista mikrokapseloimismenetelmistä, joista useimmat vaativat risti- ------ - ΤΓ 69425 kytkentäagenssin käyttöä seinänmuodostusyhdisteen kanssa rajapinta-reaktion alkuunsaattamiseksi, jonka tuloksena on mikrokapseleiden muodostuminen, joiden ominaisuudet määrää kulloinenkin seinänmuodostus-yhdiste.

Tämän keksinnön sulate-sovellutusmuodossa käytettävä väriä synnyttävä päällystysseos on olennaisesti värinsynnytysaineen dispersio sulatejär-jestelmässä. Värinsynnytysaine voi olla joko liukoinen tai liukenematon sulatejärjestelmään, ja värin esiaineet ovat mieluimmin mikro-kapseloidussa ja dispergoidussa muodossa. Täyteaineita voidaan myös lisätä sulatteeseen lopullisen päällystetyn alustan ominaisuuksien modifioimiseksi. Liuotinten käyttöä, jotka poistamisekseen vaativat lämpöä päällystetyn kalvon kovettamisen aikana, vältetään.

Tämän keksinnön sulate-sovellutusmuotoa käytettäessä käyttökelpoisimmat värin esiaineet ovat elektronin luovuttajat, joita ovat laktoni-ftalidit kuten kristalliviolettilaktoni ja 3,3-bis-(1'-etyyli-2-metyy- li-indol-31-yyli)-ftalidi, laktonifluoraanit kuten 2-dibensyyliamino- 6-dietyyliaminofluoraani ja 6-dietyyliamino-l,3-dimetyylifluoraanit, laktoniksanteeniL, leukoauramiinit, 2-(omegasubstituoidut vinyleeni)- 3,3-disubstituoidut 3-H-indolit ja 1,3,3-trialkyyli-indolinospiraanit. Haluttaessa voidaan käyttää näiden värin esiaineiden seoksia. Tämän keksinnön ensisijaisessa sulateprosessissa käytetään mikrokapseloitu-ja värin esiaineiden öljyliuoksia. Näihin öljyliuoksiin sisältyy värin esiaineita mieluimmin noin 0,5 %:sta noin 20,0 %:iin öljyliuok-sen painosta laskettuna, ja sopivin vaihtelualue on noin 2 %:sta noin 7 %:iin.

Tätä keksintöä käytettäessä yleisesti käytettäviin sulate-suspendoimis-aineisiin kuuluvat vahat ja hartsit. Ensisijainen ryhmä yhdisteitä, jotka ovat käyttökelpoisia sulate-suspendoimisaineita, käsittää mm. hartsiin nähden puhdistetut, hapetetut mineraalivahat kuten montaani-vahat, amidivahat kuten bis-stearamidivahan, stearamidivahan, behen-amidivahan, rasvahappovahat, hydroksiloidut rasvahappovahat, hydroksi-stearaattivahat, oksatsoliinivahat, amiinivahat ja näiden seokset. Sulate-suspendoimisaineelle ominaista on, että sen tunkeutumiskovuus on pienempi tai yhtä kuin noin O,lista noin 2Q,0:aan, että sen sulamispiste on noin 60°C:sta noin 140°C:een että sen sulamisalue on kapea, että sen viskositeetti sulana on alhainen, että siinä on tietty määrä polaarisuutta ja että sen väri on vaälea. Mitä tahansa vahaa tai 13 69425 vahaseosta, jolla on edellä mainitut ominaisuudet, voidaan onnistuneesti käyttää suspendoimisaineena tätä keksintöä toteutettaessa.

Nämä vahat ovat kaikki sopivia toimimaan päällystysseoksen väriä synnyttävän aineen ynnä muiden ainesosien suspendoimisaineena ja samalla ne ovat yhteensopivat värinsynnytysaineen värinsynnytysominaisuuksien kanssa. Nämä aineet voidaan jäähdyttämällä kovettaa jähmeiksi.

Sulate-suspendoimisaineiden ensisijaiseen ryhmään kuuluvat seuraavat vahat: 2-n-heptadekyyli-4,4-bis-hydroksimetyyli-2-oksatsoliini, N, N'-etyleenibis-stearamidi, N-(2-hydroksietyyli)-12-hydroksistearami-di, glyseryyli-monohydroksistearaatti ja etyleeniglykoli-monohydroksi-stearaatti.

Muita tämän tyyppisiä vahoja, jotka ovat yleisesti osoittautuneet tehokkaiksi, ovat yleisesti selitettynä modifioitua mineraalityyppiä olevat vahat, synteettiset vahat ja kasvisalkuperää olevat vahat ja näiden seokset. Näillä vahoilla on oltava korkea sulamispiste ja suuri kovuus, mikä eliminoi vahan siirtymisen kehittyvään arkkiin,siten parantaen kuvan selvyyttä, korottaen tukkeutumislämpötilaa ja pienentäen pakkausprobleemoja. Eräitä sopivimmista vahoista käyttöä varten tämän keksinnön prosessissa ja tuotteessa ovat hartsiin nähden puhdistetut raa'at montaanivahat. Näitä vahoja valmistetaan bitumirikkaas-ta ligniittiraaka-aineesta, joka uutetaan orgaanisilla liuottimilla raa'an montaanivahan muodostamiseksi. Montaanivahasta poistetaan hartsi uuttamalla orgaanisilla liuottimilla ja sen jälkeen hapettamalla kromihapolla, jolloin saadaan happamia vahoja.

Toinen tyyppi sopivia sulate-suspendoimisaineita on ei-polaarinen hiilivetyvaha kuten Be Square 170/175 (sulamispistealue 76-79°C)

Petro li te Corporationin Bareco Divisionilta, johon sisältyy pieni määrä dispergoimisagenssia. Dispergoimisagenssina voi olla esimerkiksi turkinpunaöljy.

Keksinnön mukaisten ensisijaisten vahojen tunkeutumiskovuus on noin O, l:stä noin 20:een mitattuna vahan tunkeutumistestiliä, jonka ASTM-tunnus on D 1321-61T. Väli 0,1-20,0 edustaa käytännöllistä tunkeutumiskovuuden vaihteluväliä. Sopivampi väli on noin 0,l:stä noin 3:een ja sopivin väli on noin 0,l:stä noin l:een samana neulan-tunkeutumislukuna. Neulantunkeutumisluku saadaan testausmenettelyllä, 14 69425 jolla empiirisesti arvioidaan maaöljystä johdettujen vahojen konsis-tenssi, mittaamalla se, miten syvälle vakioneula niihin tunkeutuu.

Tätä menetelmää voidaan soveltaa vahoihin, joiden tunkeutumisluku ei ole yli 250. Maaöljyvahan tunkeutumisluku on luku, joka ilmaisee millimetrin kymmenyksinä sen,miten syvälle vakioneula tunkeutuu testattavaan vahaan määritellyissä olosuhteissa. Nämä määritellyt olosuhteet yleensä seuraavat: testinäyte sulatetaan, lämmitetään n.

17°C yli sen sulamispisteen, kaadetaan säiliöön, ja sitten jäähdytetään ilmassa, säädetyissä olosuhteissa. Näyte konditionoidaan sitten testauslämpötilassa, vesihauteella. Tunkeutuminen mitataan penetrometrillä, joka painaa vakioneulaa näytteeseen 5 sekuntia 100 g kuormalla.

Keksinnön mukaisen sopivan sulate-suspendoimisaineen toinen tuntomerkki on, että sen sulamispiste on 60:stä noin 140°C:een. Mieluummin keksinnön mukaisten vahojen tai hartsien sulamispiste on välillä noin 70 - noin 100°C. Mitä sulamispisteeseen vielä tulee, on välttämätöntä, että keksinnön mukainen päällystysseos kovettuu nopeasti sen jälkeen kun se on kerrostettu kulloisellekin alustalle. Tarkemmin sanottuna käytännölliset sulamisvälin rajat eli toisin sanoen sen lämpötilavälin rajat, jossa nestemäinen sulateseos kovettuu kiinteäksi seokseksi, on noin l,0°C:sta noin 15°C:een. Sopiva kovettumisaika on noin 0,5 sekunnista noin 5 sekuntiin, ja sopivin kovettumisaika on noin 0,5 sekunnista noin 2 sekuntiin. Joskin 15°C ylittäviä sula-misvälejä voidaan käyttää, se aika, joka on tarpeen tällaisen päällys-teseoksen kovettumiseen, vaatii erikoiskalustoa ja -käsittelyä ja tekee tällaisten sulateyhdisteiden käytön kaupallisesti luotaantyöntäväksi .

Keksinnön mukaisilla sulatevahoilla ja -hartseilla on myös oltava alhainen viskositeetti sulassa tilassa niiden alustalle levittämisen helpottamiseksi. Yleensä on toivottavaa, että sulate-suspendoimisaineen viskositeetti on alle 120 centipoisea likimäärin 5°C asianomaisen sulate-suspendoimisaineen sulamispistettä korkeammassa lämpötilassa. Lisäksi keksinnön mukaisen sulatevahan eli sulate-suspendoimisaineen värin on mieluimmin oltava vaalea, niin että se sopii yhteen valmistettavana olevan lopullisen paperi- tai muovituotteen kanssa. Tämä tietää sitä, että sulatteen on mieluimmin oltava valkeaa tai läpinäkyvää sen jälkeen kun se on kerrostettu asianomaiselle päällystettävälle alustalle.

15 69425

Keksinnön mukaiset ensisijaiset vahat, hartsit ym. sulate-suspendoimis-aineet olkoot mieluimmin polaarisia. Polaarisella tarkoitetaan, että tietty määrä polaarisuutta on ominaista ensisijaisille vahoille, ja näille polaarisille seoksille ominaista on se, että niissä on funktionaalisia ryhmiä, jotka on valittu joukosta, jonka muodostavat karboksyyli-, karbonyyli-, hydroksyyli-, esteri-, amidi-, amiini- ja heterosykliset ryhmät ja näiden yhdistelmät. Eräs vaihtoehtoinen, mutta vähemmän toivottava keksinnön sovellutusmuoto käsittää sen, että käytetään ei-polaarisia hiilivetyvahoja, joita on käytettävä jonkin dispergoimisagenssin yhteydessä.

Niitä lisäaineita, joita voidaan sisällyttää sulate-CB-päällystys-seoksiin, ovat tyypillisesti jokin samennusagenssi kuten titaanidioksidi tai kaoliini, jokin jäykistysagenssi kuten arrowjuuritärkkelys sekä vahan modi fioimisagenssit kuten polyvinyyliasetaatti, isoftaali-polyesteri ja mitkä tahansa päävahaan liukoiset tai dispergoitavissa olevat hartsiaineet, jotka parantavat vahan laatua.

Se menetelmä, jolla mikrokapselit dispergoidaan sulate-suspendoimis-aineeseen on myös tärkeä, koska on välttämätöntä käyttää menetelmää, joka estää mikrokapseleiden merkitsevän iskostumisen. Ensisijaisessa menetelmässä mikrokapselit muodostetaan vesilietteeksi, joka sisältää likimäärin 40 % kiintoainetta ja sumutuskuivatetaan sitten vapaasti valuvaksi jauheeksi. Vapaasti valuvat mikrokapselit hämmennetään sitten suspendoimisaineen kuten vahan, vahaseoksen, hartsin tai näiden seoksen sulaan faasiin, niin että muodostuu mikrokapseleiden tasainen dispersio jatkuvaan sulaan faasiin. Tämä sulate voidaan sitten kerrostaa tai painaa syväpainoilla, veitsipäällystyksellä, fleksografialla tai muilla keinoin jatkuvalle rainalle. Sulatejärjestelmä kovettuu olennaisesti heti rainalle kerrostamisensa jälkeen ja muodostaa erinomaisen merkintäarkin.

Kaikkein parhaana pidetyssä keksinnön sovellutusmuodossa mikrokapse-leihin lisätään dispergoimisagenssia ennen kuin ne yhdistetään sulate-suspendoimisaineeseen. Ensisijaisen dispergoimisagenssiryhmän muodostavat anioniset dispergoimisagenssit, joista monia on kaupallisesti saatavissa. Ensisijaisen ryhmän anionisia dispergoimisagensseja muodostavat kondensoitujen naftaleeni-sulfonihappojen natriumsuolat, polymeeristen karboksyylihappojen natriumsuolat, kompleksien orgaanisten fosfaattiestereiden vapaat hapot, sulfatoitu risiiniöljy, poly- 16 69425 (metyylivinyylieetteri/maleiinihappoanhydridi) ja näiden seokset. Kaikkein sopivin dispergoimisagenssi on sulfatoitu risiiniöljy. Dispergoimisagenssia lisätään mikrokapseleihin noin 0,1 %:sta noin 10 %:iin laskettuna mikrokapseleiden kuivapainosta. Vielä sopivampi lisäyksen vaihtelualue on noin 0,5 %:sta noin 5,0 %:iin laskettuna mikrokapseleiden kuivapainosta ja kaikkein sopivin vaihtelualue on noin 1,0 %:sta noin 3,0 %:iin laskettuna mikrokapseleiden kuivapainosta.

Kaikkein parhaana pidetyssä keksinnön sovellutusmuodossa mikrokapse-leihin lisätään dispergoimisagenssia ennen kuin mikrokapselit yhdistetään sulate-suspendoimisaineeseen. Eräissä tapauksissa dispergoimisagenssi ja seinänmuodostusaine ovat sama aine ja se osa seinän-muodostusaineesta, joka ei tule käytetyksi kapseleiden varsinaiseen seinänmuodostukseen, jää sulate-päällystysdispersioon dispersoimis-agenssiksi. Joskin, niin kuin edellä on selitetty, monia hyväksi tunnettuja, kaupallisesti saatavissa olevia dispergoimisagensseja voidaan käyttää keksinnön mukaisessa menetelmässä ja tuotteessa, eräs sekundääristen dispergoimisagenssien ryhmä, joita voi olla läsnä ylimääräisenä seinänmuodostusaineena, käsittää hydroksipropyyli-selluloosan, arabikumin, gelatiinin, polyvinyylialkoholin, karboksi-metyyliselluloosan ja näiden seokset.

Dispergoimisagenssi voidaan tosin lisätä keksinnön mukaisen prosessin missä vaiheessa tahansa ennen päällystysseoksen kovettamista, mutta parhaiden tulosten saavuttamiseksi dispergoimisagenssi on lisättävä mikrokapseleihin ennen kuin nämä yhdistetään sulate-dispergoimisainee-seen. Kulloinkin käytetty dispergoimisagenssin määrä riippuu useista muuttujista, mm. käytettyjen mikrokapseleiden kulloisestakin tyypistä, sulate-suspendoimisaineen kulloisestakin tyypistä, mikrokapseleiden vesilietteen sakeudesta, sulate-suspendoimisaineen viskositeetista ja halutusta lopullisesta päällystetystä tuotteesta. Tämän hakemuksen tarkoituksia varten käytännöllinen lisäysmäärän vaihtelualue, laskettuna mikrokapseleiden painosta, on noin 0,1 paino-osasta noin 10,0 paino-osaan. Vielä sopivampi lisäyksen vaihtelualue on noin 0,5 paino-osasta noin 5,0 paino-osaan ja sopivin alue on noin 1,0 paino-osasta noin 3,0 paino-osaan.

Väriäsynnyttavä päällystysseos voidaan kerrostaa alustalle kuten pa- 17 69425 perille tai muovikalvolle millä tahansa tavallisilla paperin päällys-tysmenetelmiilä niin kuin edellä on mainittu, kuten tela- tai veitsi-päällystyksellä tai millä tahansa tavallisilla painomenetelmillä kuten syväpainolla tai fleksograafisella painolla. Päällystysseoksen reologiset ominaisuudet, varsinkin sen viskositeetti, voidaan asetella jokaista kerrostamistapaa varten valitsemalla oikein sulate-suspendoi-misväliaineen tyyppi ja suhteelliset määrät. Alustalle kerrostetun sulate-päällystysdispersion todellinen määrä voi tosin vaihdella riippuen kulloinkin halutusta lopputuotteesta, mutta paperialustoja päällystettäessä on käyttökelpoiseksi CB-päällysteen pintapainoksi todettu noin 1,5 - noin 12 kg alustan 1000 neliömetriä kohti. Sopiva CB-päällysteen pintapainon vaihtelualue on noin 3,7 kg - noin 7,5 kg alustan 1000 neliömetriä kohti ja sopivin alue on noin 4,5 - noin 6 kg alustan 1000 neliömetriä kohti. Jos CB-värinmuodostusaineet ja jokin vä-rinkehitin (CF) yhdistetään samaan eli itseriittoiseen väriäsynnyttä-vään päällysteseokseen, käyttökelpoiset pintapainot vaihtelevat noin 3 - noin 13,5 kg alustan 1000 neliömetriä kohti, mieluummin noin 4,5 - noin 9 kg 1000 alustan neliömetriä kohti ja mieluimmin noin 6 - noin 7,5 kg alustan 1000 neliömetriä kohti.

Nämä sulate-päällystysdispersiot eli sulate-päällystysseokset, joita termejä voidaan käyttää vaihtoehtoisesti, voidaan kovettaa millä tahansa jäähdytyskeinolla. Mieluimmin käytetään päällystyslaitteessa jäähdytystelaa, joka jäähdyttää sulatepäällysteen heti kerrostamisen jälkeen, mutta on myös varsin yleistä yksinkertaisesti antaa päällystysseoksen jäähtyä luonnostaan ilmakehälle altistettuna. Koska päällystysseoksen lämpötila on olennaisesti korkeampi kuin huoneen lämpötila ja siihen katsoen, että päällysteen paksuus on yleensä alle 50 mikronia, on ilmeistä, että alustalle levitettynä sulateaine jäähtyy hyvin nopeasti. Väriäsynnyttävän päällystysseoksen kovettumiseen kulloinkin tarpeellinen altistus- eli jäähdytysaika riippuu lukuisista muuttujista kuten päällysteen pintapainosta, kulloinkin käytetystä sulate-suspendoimisaineesta, jäähdytyslaitteen tyypistä, jäähdytys-laitteen lämpötilasta ym.

Seinänmuodostusaineen ja sulate-suspendoimisaineen valinta on tärkeä, koska eräät mikrokapselit, joiden seinät ovat hydroksietyyliselluloo-saa, kun ne on tehty tietyllä patentoidulla menetelmällä, tai tiettyjä polyamideja, pyrkivät iskostumaan polaarisissakin vahoissa. Iskostuminen on haitallista, koska se estää väriäsynnyttävän aineen jakau- 18 69425 tumisen yhdenmukaisesti CF-arkille. Tämä vaikuttaa haitallisesti kuvan siirtymiseen ja sen yhdenmukaisuuteen ja intensiteettiin.

Se kapseloimismenetelmä ja se kapseloitu väriäsynnyttävä aine, jota käytetään, eivät kuulu tämän keksinnön puitteisiin. Sen sijaan patent-tikirjailisuudessa on selitetty monia erilaisia kapseloituja väriä-synnyttäviä aineita joita voidaan käyttää. Tällaisia väriäsynnyttäviä aineita on ollut kapseloituina gelatiini-seinänmuodostusaineisiin (katso US-patenttijulkaisuja 2 730 456 ja 2 800 457), mukaanluettuna arabikumiin, polyvinyylialkoholiin, karboksimetyyliselluloosaan, resorsinoli-formaldehydi-seinänmuodostusaineisiin (katso US-patentti-julkaisua 3 755 190), isosyanaatti-seinänmuodostusaineisiin (katso US-patenttijulkaisua 3 914 511) ja hydroksipropyyliselluloosaan sekä näiden seoksiin. Mikrokapselointi on suoritettu monilla erilaisilla tunnetuilla menetelmillä, mm. koaservoimalla, rajapintapolyme-risaatiolla, yhden tai useamman monomeerin polymerisaatiolla jossakin öljyssä, erilaisilla sulatus-, dispergoimis- ja jäähdytysmenetelmillä ja sumutuskuivatusmenetelmillä. Yhdisteitä, jotka ovat osoittautuneet edullisiksi käyttöä varten seinänmuodostusyhdisteinä näissä erilaisissa mikrokapseloimismenetelmissä ovat mm. hydroksipropyyliselluloosa, karboksimetyyliselluloosa, gelatiini, melamiini-formaldehydi, polyfunktionaaliset isosyanaatit ja sen esipolymeerit, polyfunktionaa-liset happamat kloridit, polyamiinit, polyolit, epoksidit ja näiden seokset.

Erityisen hyvin sopivia käytettäviksi esillä olevan keksinnön mukaan ovat hydroksipropyyliselluloosa-aineista (HPC) koostuvat mikrokapse-lit. Tämä sen vuoksi, että tällaiset mikrokapselit dispergoituvat helposti useimpiin sulateaineisiin. Tarpeen vaatiessa pieni määrä dispergoimisagenssia voidaan, niin kuin edellä on selitetty, myös lisätä dispergoitumisen parantamiseksi. Lisäksi HPC-kapseleilla on hyvät läpäisykyky-, lujuus- ja lämpötilaominaisuudet.

Toinen tämän keksinnön mukainen sopiva päällystysmenetelmä käsittää säteilyllä kovetettavien hartsien käytön. Samoin kuin sulate-aktivointi järjestelmää , säteilyssä kovettuvia hartseja voidaan käyttää joko CF- tai CB-päällysteenä, mutta mieluimmin niitä käytetään CF-päällystysjärjestelmänä. Säteilyssä kovetettavan aktivointijärjestelmän pääperiaate käsittää sen, että jokin kehitysagenssi kuten jokin novolak-hartsi liuotetaan nestemäiseen, säteilyssä kovettuvaan ainee- 19 69425 seen, joka voidaan kovettaa altistamalla se säteilylle kuten ultra-violetti- tai elektronisäteilylle. Nestemäinen seos, joka sisältää kehitysagenssin ja nestemäisen, säteilyssä kovettuvan aineen, kerrostetaan sitten ohueksi kalvoksi jatkuvalle rainalle, joka sitten altistetaan ultraviolettivalolle päällysteen kovettamiseksi.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä käytettäväksi sopiva säteilyssä kovettuva väriäsynnyttävä päällystysseos on olennaisesti väriäsynnyttä-vän aineen dispersio nestemäisessä, säteilyssä kovettuvassa aineessa. Väriäsynnyttävä aine voi olla joko liukoinen tai liukenematon mainittuun nestemäiseen, säteilyssä kovettuvaan aineeseen, ja värinkehitys-aineet ovat mieluimmin mikrokapseloidussa tai dispergoidussa muodossa. Hiilettömien tallennusarkkien valmistuksessa käytettäviä liukenemattomia, väriäsynnyttäviä värinkehitysaineita kuten happamia savia, sisältyy päällystysseokseen dispergoituina kiinteinä hiukkasina. Enimmät orgaaniset värinkehitysaineet ovat liukoisia keksinnön mukaiseen säteilyssä kovettuvaan aineeseen.

Päällystysseos voi sisältää lisäaineita, jotka toimivat fotoinitiaat-toreina. Näiden aineiden lisääminen riippuu kulloisestakin väriäsyn-nyttävän päällysteen kovetusmenetelmästä. Myös täyteaineita voidaan lisätä kovetetun kalvon ominaisuuksien modifioimiseksi. Reagoimattomien liuotinten, joiden poistamiseen kerrostetun kalvon kuivatuksen tai kovettamisen aikana tarvitaan lämpöä, käyttämistä vältetään.

Tämän keksinnön säteilykovettamissovellutusmuodossa käytettäviksi sopivimmat väriäsynnyttävät värin kehitysaineet ovat happamat elektronien vastaanottajat, ja niitä ovat mm. happamat savet kuten attapulgus-savi ja stilton-savi, fenoliset aineet kuten 2-etyyliheksyyligallaat-ti, 3,5-di-tert-butyylisalisyylihappo, novolak-tyyppiset fenolihartsit ja metalleilla modifioidut fenoliset aineet kuten 3,5-di-tert-butyyli-salisyylihapon sinkkisuola ja sinkillä modifioidut novolak-tyyppiset hartsit. Sopivimmat väriäsynnyttävät värinkehittimet ovat p-fenyyli-fenolin, p-oktyylifenolin ja p-tert-butyylifenolin novolakat. Haluttaessa voidaan käyttää näiden värinkehitysaineiden seoksia. Nestemäisessä väriäsynnyttävässä seoksessa niitä voi olla noin 25 %:sta noin 75 %:iin väriäsynnyttävän seoksen painosta. Sopiva alue on noin 35 %:sta noin 65 %:iin, ja sopivin alue on 40 %:sta noin 55 %:iin.

69425 20 Tätä keksintöä toteutettaessa käyttökelpoisia säteilyssä kovettuvia aineita ovat mm. vapaaradikaali-polymeroidut etyleenisesti tyydyttämättömät orgaaniset yhdisteet. Näiden yhdisteiden on sisällettävä vähintään yksi etyleeni-pääteryhmä molekyyliä kohti. Ne ovat nestemäisiä ja toimivat päällystysseoksen värinsynnytysaineen ja muiden ainesosien dispergoimisagensseina. Ne voidaan kovettaa kiinteäksi hartsiksi altistamalla ne ionisoivalle tai ultraviolettisäteilylle. Kovettuminen tapahtuu polymeroitumalla.

Ensisijaisen ryhmän säteilyssä kovettuvia yhdisteitä muodostavat poly-funktionaaliset, etyleenisesti tyydyttämättömät, orgaaniset yhdisteet, joissa on enemmän kuin yksi (kaksi tai useampia) pääte-etyleeniryhmiä molekyyliä kohti. Näiden yhdisteiden polyfunktionaalisen luonteen johdosta ne kovettuvat säteilyn vaikutuksesta polymeroitumalla, johon sisältyy ristikytkentää, muodostaen kovan, kuivan ja takertumattoman kalvon.

Tähän ensisijaiseen säteilyssä kovettuvien yhdisteiden ryhmään kuuluvat mm. etyleenisesti tyydyttämättömien happojen kuten akryylihapon ja metakryylihapon polyesterit ja polyhydriset alkoholit. Esimerkkejä näistä polyfunktionaalisista yhdisteistä ovat trimetylolipropaanin polyakrylaatit ja metakrylaatit, pentaerytritoli, dipentaerytritoli, etyleeniglykoli, trietyleeniglykoli, propyleeniglykoli, glyseroli, sorbitoli, enopentyyliglykoli ja 1,6-heksaanidioli, hydroksipäätteiset polyesterit, hydroksipäätteiset epoksihartsit ja hydroksipäätteiset polyuretaanit ja polyfenolit kuten bisfenoli A. Esimerkki hydroksipäät-teisen polyuretaanin polyakrylaatista, joka on todettu käyttökelpoiseksi tämän keksinnön mukaan käytettynä on di(2'-akryylioksietyyli)-4-metyylifenyleeni-diuretaani.

Tähän ryhmään kuuluvat myös polyallyyli- ja polyvinyyliyhdisteet kuten diallyyliftalaatti ja tetrallyylioksietaani, ja divinyyliadi-paatti, butaanidivinyylieetteri ja divinyylibenseeni. Haluttaessa voidaan käyttää näiden polyfunktionaalisten yhdisteiden seoksia ja niiden oligomeerejä ja esipolymeerejä.

Toisen ryhmän säteilyssä kovettuvia yhdisteitä muodostavat monofunktionaaliset etyleenisesti tyydyttämättömät orgaaniset yhdisteet, joissa on yksi pääte-etyleeniryhmä molekyyliä kohti. Esimerkkejä 21 69425 tällaisista monofunktionaalisista yhdisteistä ovat akryyli- ja meta-kryylihapon Cg-C^g-alkoholiesterit sekä styreeni, substituoidut styreenit, vinyyliasetaatti, vinyylieetterit ja allyylieetterit ja -esterit. Yleensä nämä yhdisteet ovat nestemäisiä ja niiden viskositeetti on alempi kuin polyfunktionaalisten yhdisteiden, niin että niitä voidaan käyttää alentamaan päällystysseoksen viskositeettia sen kerrostamisen helpottamiseksi millä tahansa halutulla menetelmällä. Nämä yhdisteet ovat säteilyssä kovettuvia ja reagoivat etyleenisesti tyydyttämättömien polyfunktionaalisten orgaanisten yhdisteiden kanssa säteilykovetuksen aikana, antaen kovan, kuivuvan, taipuisan kalvon. Yhdisteitä, joissa on vain yksi pääte-etyleeniryhmä, voidaan käyttää yksinään säteilyssä kovettuvana aineena. Niistä saatu säteilyssä kovetettu kalvo voi kuitenkin olla varsin pehmeä ja taipuisa ja saattaa olla hiukan liian tahmea kaupalliseen käyttöön. Sopivin säteilyssä kovettuva aine on seos, joka sisältää yhtä tai useampaa poly-funktionaalista yhdistettä ja yhtä tai useampaa monofunktionaalista yhdistettä. Valitsemalla nämä yhdisteet sopivasti voidaan valmistaa väriäsynnyttävä päällystysseos, jolla on halutut päällystysominaisuu-det, minkä tyyppistä päällystyssovellutusta varten tahansa, ja voidaan saada kova, taipuisa, takertumaton säteilyssä kovetettu kalvo. Yleensä sopivimmat kalvot saadaan käyttämällä säteilyssä kovettuvaa ainetta, jossa on noin 33 %:sta noin 67 %:iin polyfunktionaalisia yhdisteitä ja noin 33 %:sta noin 67 %:iin monofunktionaalisia yhdisteitä.

Päällystysseokseen lisätään mieluimmin jotakin fotoinitiaattoria, jos seos tulee kovetettavaksi ultraviolettisäteilyllä. Saatavissa on monia erilaisia fotoinitiaattoreita, jotka sopivat hyvin tässä keksinnössä selitettyyn järjestelmään. Ensisijaisia fotoinitiaattoreita ovat bensoiini-alkyylieetterit kuten Vicure 30 (alkyylibensoii-ni-eetteriseos, jota valmistaa ja myy Stauffer Chemical Co., Westport, Connecticut), bensoiinibutyylieetteri (Vicure 10, Stauffer), bensoiini-metyylieetteri ja α,α-dietoksiasetofenoni. Muita fotoinitiaattoreita, joita on käytetty, ovat bensofenoni, 4,4'-bis-(dime-tyyliamino)bensofenoni, ferroseeni, ksantooni, tioksantaani, α,α-atsobis-isobutyylinitriili, dekabromodifenyylioksidi, pentabromo-monoklorosykloheksaani, pentaklorobenseeni, polyklooratut bifenyylit kuten Arochlor 1200-sarja (jota valmistaa ja myy Monsanto Chemical Co., St.Louis, Missouri), bensoiini-etyylieetteri, 2-etyyli-antrokino-ni, 1-(kloroetyyli)naftaleeni, desyylikloridi, klorendianhydridi, naftaleeni-sulfonyylikloridi ja 2-bromoetyylietyylieetteri. Sinkki- 22 69425 oksidi yhdistettynä pieneen määrään vettä kelpaa myös hyväksi foto-initiaatio järjestelmän korvikkeeksi. Fotoinitiaattorin lisätty määrä voi olla noin 0,2 %:sta noin 10 %:iin päällystysseoksen painosta, sopivimman vaihtelualueen ollessa noin 3:sta noin 8 paino-%:iin.

Fotoinitiaation tehostimiakin voidaan lisätä ultraviolettisäteellä kovetettaviin päällystysseoksiin. Fotoinitiaatiotehostimet parantavat fotoinitiaattoreiden initiaatiotehoa. Ensisijaisia tehostamia ovat ketjusiirtoagenssit kuten tertiäärit alkoholiamiinit ja substituoi-dut morfoliinit kuten trietanoliamiini, N-metyylidietanoliamiini, N,N-dimetyylietanoliamiini ja N-metyylimorfOliini, Se määrä foto-initiaatiotehostinta, joka lisätään, voi olla noin 0,2 %:sta noin 10 %:iin päällysteseoksen painosta, mieluimmin noin 3 %:sta noin 8 %:iin painon mukaan.

Täyteaineita voidaan lisätä himmennysagensseiksi, varsinkin väriä-kehittäviin päällystysseoksiin, kovetetun hartsikalvon ulkonäön kiil-tävyyden vähentämiseksi ja alustan päällystystä edeltäneen ulkonäön säilyttämiseksi. Niinpä bond-paperi, joka on päällystetty tämän keksinnön mukaisella päällystyseoksella, joka sitten on kovetettu kiinteäksi kalvoksi, näyttää päällystämättömältä bond-paperilta.

Ensisijaisia täyteaineita ovat kolloidiaalisesti saostetut eli "savustetut" piihapot. Tyypillisiä niistä piihapoista, joita voidaan käyttää, ovat ne, joiden kauppanimi on LoVel 27, (saostettu piihappo, jota valmistaa ja myy PPG Industries, Inc., Pittsburgh, Pennsylvania), Syloid 72 (hydrogeelipiihappo, jota valmistaa ja myy W.R. Grace & Co., Davison Chemical Division, Baltimore, Maryland) ja Cab-o-sil ("savustettu" piihappo, jota valmistaa ja myy Cabot Corporation, Boston, Massachusetts). Kaikkien näiden piihappojen tiedetään antavan aluksi sinertävän värin sellaisten värin esiaineiden kuin kristallivioletti-laktönin kanssa. Tämä väri häipyy kuitenkin nopeasti vanhetessaan.

Kun käytetään tämän keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettua tallennusarkkia, kehittynyt väri ei häivy helposti. Teoria on se, että täyteaine suuren pinta-alansa johdosta antaa kovetetulle hartsi-kalvolle lisää huokoisuutta, siten edistäen värin esiaineiden öljy-liuoksen nopeampaa ja täydellisempää siirtymistä siirtoarkilta tal-lennusarkin pintaan. Täyteaineiden määrä voi olla jopa noin 15 paino-% päällystysseoksesta ja sopivin vaihtelualue on noin 10:stä noin 15 paino-%:iin.

23 69425 Päällystysseoksen ainesosien sekoittamistapa ei ole kriittinen. Ainesosat voidaan lisätä yksi kerrallaan tai ne voidaan lisätä kaikki yhtä aikaa, ja hämmentää kunnes ne ovat yhdenmukaisesti sekoittuneet. Hyviä tuloksia saadaan, kun säteilyllä kovetettavan aineen ainesosia ja väriäsynnyttävää ainesta lämmitetään hämmentäen, näitten ainesosien sekoittumisen helpottamiseksi. Fotoinitiaattori, fotoinitiaatiotehos-tin ja täyteaine, jos niitä käytetään, on parasta lisätä silloin kun päällystysseos on huoneen tai hiukan sitä korkeammassa lämpötilassa. Mieluimmin mikrokapselitkin lisätään huoneen lämptötilassa.

Väriä synnyttävät päällystysseokset voidaan kerrostaa alustalle kuten paperille tai muovikalvolle millä tahansa tavallisella paperin päällys-tysmenetelmällä kuten tela-, ilmapyyhkäisy- tai veitsipäällystyksellä tai millä tahansa tavallisella painomenetelmällä kuten offset-, syvä-tai fleksograafisella painomenetelmällä. Päällystysseoksen reologiset ominaisuudet, erityisesti sen viskositeetti voidaan asetella jokaista kerrostamistapaa varten valitsemalla sopivasti nestemäisten säteilyssä kovettuvien yhdisteiden suhteelliset määrät. Väriäsynnyttävien päällystysseosten alustalle kulloinkin kerrostettava määrä voi tosin vaihdella riippuen kulloinkin halutusta lopputuotteesta, mutta paperi-alustoja päällystettäessä käytännöllinen päällysteen pintapainon vaihtelualue tämän keksinnön mukaisten CF-väriäsynnyttävien päällys-tysseosten tapauksessa on noin 0,3 - noin 12 kg alustan 1000 neliömetriä kohti, sopivan vaihtelualueen ollessa noin 0,7 - noin 6 kg alustan 1000 neliömetriä kohti ja sopivimman alueen ollessa noin 1,5 -noin 4,5 kg alustan lOOO neliömetriä kohti. Jos CF- ja CB-väriäsyn-nyttävät aineet ovat yhdistettyinä yhdeksi ainoaksi eli itseriittoiseksi väriäsynnyttäväksi päällystysseokseksi, käyttökelpoiset päällysteen pintapainot vaihtelevat noin 3 - noin 13,5 kg alustan lOOO neliömetriä kohti, mieluummin välillä noin 4,5 - noin 9 kg 1000 alustan neliömetriä kohti ja mieluimmin noin 6 - noin 7,5 kg alustan 1000 alustan neliömetriä kohti.

Nämä päällystysseokset voidaan kovettaa millä tahansa säteilyllä kovettuvien yhdisteiden etyleeni-pääteryhmien vapaalla radikaalilla initioi-dun ketjureaktiona ylläpidetyn additiopolymerisaatioreaktion kautta. Nämä vapaat radikaalit voidaan valmistaa monella erilaisella kemiallisella menetelmällä, mm. termisesti tai ultraviolettisäteilyllä aiheutetulla jonkin molekyylilajin pilkkoutumisella ja minkälaisella tahansa ionisoivalla säteilyllä, jossa käytetään alfa-hiukkasia, beta- 24 69425 säteitä (suurienergiaisia elektroneja), gamma-säteitä, X-säteitä tai neutroneja. Se altistusaika, joka kulloinkin on tarpeen väriäsynnyt-tävän päällystysseoksen kovettamiseen, riippuu lukuisista muuttujista kuten päällysteen pintapainosta, päällysteen paksuudesta, kulloisestakin säteilyllä kovettuvasta aineesta, säteilytyypistä, säteilyn lähteestä, säteilyn intensiteetistä ja säteilyn lähteen ja päällystetyn alustan välimatkasta. Useimmissa tapauksissa kovettuminen on olennaisesti silmänräpäyksellinen, kovettumisaikojen vaihdellessa noin 1 millisekunnista noin 2,0 sekuntiin. Sopiva kovettamisaika on noin 0,1 sekunnista noin 1,0 sekuntiin, ja sopivin kovettumisaika on noin 0,3 sekunnista noin 0,6 sekuntiin.

Ensisijaisessa kovetusmenetelmässä päällystysseos altistetaan ultraviolettisäteilylle, jonka aallonpituus on noin 2000 Ä:sta noin 4000 Ä:iin. Jotta uitraviolettikovetus kävisi päinsä, seoksen täytyy sisältää sopivia ultraviolettia absorboivia fotoinitiaattoreita, jotka kehittävät polymerisaatiota initioivia vapaita radikaaleja ollessaan altistettuna säteilylle. Tyypillinen tämän tyyppiseen kovetusmenetel-mään sopiva ultraviolettisäteilyn lähde on Hanovia 200 watin keskipai-neinen elohopealamppu. Päällystysseosten kovettumistehokkuudet riippuvat sellaisista parametreista kuin säteilyssä kovettuvan aineen luonteesta, päällysteen kanssa kosketuksessa olevasta atmosfääristä, absorboidun säteilyn kvantti-tehokkuudesta, päällysteen paksuudesta ja seoksen sisältämien eri aineiden inhibitoorisista vaikutuksista.

Näiden päällystysseosten ionisoivalla säteilyllä aiheutetussa kovetta-misessa ei tarvita erityistä säteilyä absorboivaa ainetta (fotoinitiaat-toria). Päällystysseoksen altistaminen suurienergiaisten elektronien lähteelle johtaa seoksen itsesyntyiseen kovettumiseen kovaksi, taker-tumattomaksi päällysteeksi. Mikä tahansa joukosta kaupallisesti saatavissa olevia suurienergiaisen elektronisäteen tai lineaarista katodi-tyyppiä olevista suurienergiaisten elektronien lähteistä on sopiva näiden seosten kovettamiseen. Sellaiset parametrit kuin atmosfäärinen ympäristö ja seoksen sisältämien eri aineiden inhibitooriset vaikutukset näyttelevät tärkeätä osaa näiden seosten kovettumistehokkuutta määritettäessä.

Keksinnön mukaisen menetelmän päällystysvaiheen eräs erityinen etu on se, että se mahdollistaa pistepäällystyksen käyttämisen. Pistepääi-lystyksellä tarkoitetaan sitä, että vähemmän kuin 100 % yksityisen ar- 25 69425 kin pinta-alasta, olkoonpa se CF-, CB-, itseriittoinen tai muu arkki, tarvitsee olla päällystetty. Esimerkiksi paperin sen alueen, joka normaalisti muodostaa sivun painetun osan molemminpuolisen marginaalin, ei tarvitse olla päällystetty. Tämä tietenkin merkitsee merkitsevää kustannusetua kapseloidun aineen säästönä. Kapseloitu aine on yksi kalliimmista aineista, mitä lomakkeiden valmistukseen käytetään. Näin ollen eliminoimalla tietyt osat rainan pinnasta, joita ei tarvitse päällystää, saavutetaan ilmeisesti merkitsevä kustannussäästö, Pistepainamisen käyttö voi vaihdella pelkästä paperin marginaali-osan päällystyksen poisjättämisestä sellaisen lomakkeen tekemiseen saakka, jossa vain yksi ainoa viiva on itse asiassa päällystetty. Samalla voidaan valmistaa sellaisia lomakkeita kuin tietokonelistoja, joissa vain joka toinen viiva on päällystetty. Näin ollen on ilmeistä, että noin 10 %:sta noin 95 %:iin paperin pinta-alasta voidaan jättää päällystämättä. Useimmissa tapauksissa olisi kätevintä yksinkertaisesti jättää painamatta paperin marginaalialueet, millä säästettäisiin noin 10 %:sta noin 30 %:iin kapseloidun aineen kustannuksesta.

Päällystystoimituksen ja asianmukaisen kovetustoimituksen päätyttyä raina eli alusta kääritään rullaholkille ja varastoidaan. Yksityistä rullaa pidetään varastossa ja yhdistetään sitten ennaltamäärättyyn lukumäärään muita päällystettyjä tai päällystämättöniä rainoja yhteensovittamistoimituksen aikana. Tässä hakemuksessa sanonta yhteensovittaminen tarkoittaa sitä vaihetta keksinnön mukaisessa menetelmässä, jossa useita yksityisiä päällystettyjä tai päällystämättömiä rainoja järjestetään järjestykseen, so. CB-päällyste lähimmäksi CF-pääl-lystettä jne. Sanonta yhteensovittamislaite tarkoittaa sitä konetta tai muuta laitetta, jolla useiden yksityisten rainojen haluttu järjestys saadaan aikaan.

Ennen yhteensovittamistoimitusta, sen aikana tai sen jälkeen suoritetaan liirnausvaihe. Liima-ainetta kerrostetaan tai liimauslaitetta käytetään yleensä vasta sen jälkeen kun useita yksityisiä rainoja on otettu varastosta ja niitä käsitellään, so. sovitetaan yhteen.

Liimaa kerrostetaan näiden useiden yksityisten rainojen yhteen tai useampaan syrjään tai vaihtoehtoisesti liimaa voidaan kerrostaa yhden tai useamman yksityisen rainan koko pinnalle tai osalle siitä. Mitkä tahansa vanhastaan tunnetut liimat ja liitäntäaineet, joita paperiteollisuudessa normaalisti käytetään, ovat käyttökelpoisia tämän keksinnön mukaisessa liimauslaitteessa. Vaihtoehtoisia liitäntäme- ______ - ΊΤ .........

26 69425 netelmiä ovat mm. sidontaelinten kuten liimanauhojen, hakasten, V-muotoisten lialkioiden ynnä muiden harvinaisempien laitteiden käyttö. Vaikka liitäntävaihe edellä on selitetty yleensä tapahtuvaksi päällys-tysvaiheen tai -vaiheiden jälkeen ja ennen yhteensovittamis- ja viimeistelyvaiheita, se voidaan suorittaa missä tahansa keksinnön mukaisen menetelmän vaiheessa. Tarkemmin sanottuna keksinnön mukaisen menetelmän parhaana pidetyssä sovellutusmuodossa nestemäistä liimaa kerrostetaan liimauslaitteella ennen yhteensovitusvaihetta, ja yksityiset rainat yhdistetään viimeistelyvaiheen aikana. Täten, parhaana pidetyssä sovellutusmuodossa liimaa kerrostetaan ennen yhteensovittamista, mutta itse rainoja ei varsinaisesti aseteta toistensa yhteyteen ennen kuin viimeistelyvaiheessa. Tämän keksinnön eräässä toisessa sovellutusmuodossa liimauslaite voidaan jättää kokonaan pois eikä yksityisiä rainoja välttämättä liitetä toisiinsa vaan ne voidaan vain järjestää asianmukaiseen perättäisjärjestykseen toisiinsa nähden.

Vielä eräässä toisessa keksinnön sovellutusmuodossa liimauslaite voi sijaita toiminnallisessa perättäisjärjestyksessä yhteensovittamislait-teen jälkeen. Vielä eräässä sovellutusmuodossa yhteensovitetut ja viimeistellyt arkit voidaan sitoa eli liittää toisiinsa viimeistelyvaiheen jälkeen. Se perättäisjärjestys ja laite, mitä kulloinkin käytetään liimauslaitteen, yhteensovittamislaitteen ja viimeistely-laitteen suhteen, on henkilökohtaisen valinnan varainen asia ja riippuu halutusta lopputuotteesta. Sillä, missä nimenomaisessa järjestyksessä nämä vaiheet tapahtuvat, ei ole erityistä merkitystä.

Liimausto.imituksen jälkeen, aikana tai ennen sitä jatkuvat alustat kuljetetaan yhteensovittamisia!tteeseen. Yhteensovittamislaite järjestää yksityiset eri rainat oikeaan asemaan toisiinsa nähden. Tämä saattaa käsittää värien järjestykseen saattamisen, jos asiakkaan kopio tai alkuperäiskappale on valkoinen, asiakkaan kopio on vihreä ja arkisto-kopio punainen, tai vaihtoehtoisesti se voi käsittää yksityisten arkkien järjestämisen niin, että CB- ja CF-päällysteiset arkit joutuvat kosketukseen, kun lopullinen lomake tehdään. Jos itseriittoistyyppis-tä hiiletöntä paperia käytetään, paperin päällystetty pinta on kunkin arkin yläpinta. Kaikki tämä tehdään etukäteen järjestetyllä yhteensovittamislaitteen ohjelmoinnilla.

Yhteensovittamisen jälkeen lorhakkeet viimeistellään millä tahansa monista erilaisista vaiheista. Viimeistelytoimitus voi käsittää arkkien toisiinsa kiinnitysvaiheen, arkkien jakamisvaiheen sopiviin ko-

Claims (4)

1. 27 69425 koihin, arkkien pinoamisvaiheen asianmukaisiin pinoihin ja arkkien pakkausvaiheen sekä lisäksi muita mahdollisesti haluttuja vaiheita.
2. 1. Menetelmä hiilettömän monistuslomakkeen valmistamiseksi, jonka yksi tai useampi pinta on päällystetty kapselinmuotoisella värinsynnytysaineella, tunnettu siitä, että (a) aikaansaadaan jatkuva paperialusta, jossa on etupinta ja takapinta , (b) kerrostetaan painomustetta jatkuvan paperialustan etupinnalle, jota painomustetta kerrostetaan kuviona, joka vastaa painettua kuvaa, (c) kerrostetaan ensimmäinen vedetön, liuottimeton päällyste sulate-suspendoimisaineen muodossa, joka sisältää kapselinmuotoi-sen värinsynnytysaineen, jatkuvan paperialustan takapinnalle, (d) kovetetaan ensimmäinen päällyste painetun päällystetyn, jatkuvan paperialustan muodostamiseksi saattamalla päällystetty pinta alttiiksi kovettimelle, (e) yhdistetään painettu, päällystetty jatkuva paperialusta noin 1-5 muun jatkuvan paperialustan kanssa niin, että muodostuu joukko paperialustoja, joissa muissa jatkuvissa paperialustoissa jokaisessa on etupinta ja takapinta, ja toinen vedetön, liuottimeton päällyste kerrostetaan värinsynnytysainetta sisältävän sulate-suspendoimisaineen muodossa ainakin yhden muista jatkuvista pa-perirainoista etupinnalle ja kovetetaan siinä, joka toinen vedetön, liuottimeton päällyste pystyy reagoimaan ensimmäisen vedettömän, liuottimettoman päällysteen kanssa, (f) sovitetaan jatkuvat paperialustat yhteen, (g) asetetaan yhteensovitetut paperialustat kosketukseen keskenään monistuslomakkeen muodostamiseksi sekä (h) viimeistellään monistuslomake·
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että viimeistelyvaiheet käsittävät sen, (a) että yhteensovitetut toistensa kanssa kosketuksessa olevat paperialustat yhdistetään kiinteästi yhdeksi ainoaksi monistus-alustaksi, (b) että tämä yksi ainoa monistusalusta jaetaan joukoksi arkkeja, jolloin jokainen arkki on kooltaan sopiva käytettäväksi hiilettö- 28 69425 mänä monistuslomakkeena, (c) että arkit pinotaan ja (d) että pinotut arkit pakataan.
4. 1. Förfarande för framställning av ett karbonfritt duplicerings-formulär, vilket har en eller flera ytor belagd med kapselformigt kromogent material, kännetecknat av att man (a) ästadkommer ett kontinuerligt pappersunderlag, som har en främre yta och en bakre yta, (b) applicerar en tryckfärg pä den främre ytan hos det kontinuer-liga pappersunderlaget, vilken tryckfärg appliceras i ett mönster motsvarande en tryckt bild, (c) applicerar en första vattenfri, lösningsmedelsfri beläggning i form av ett smältsuspenderingsmedel, som inbegriper det kapsel-formiga kromogena materialet, pä den bakre ytan av det kontinuer-liga pappersunderlaget, (d) härdar den första beläggningen för att bilda ett tryckt, belagt, kontinuerligt pappersunderlag genom att utsätta den be-lagda ytan för härdningsmedel, (e) kombinerar det tryckta, belagda, kontinuerliga pappersunderlaget med ca 1-5 ytterligare kontinuerliga pappersunderlag för att skapa ett flertal pappersunderlag, varvid vart och ett av de ytterligare kontinuerliga pappersunder-lagen har en främre yta och en bakre yta, och en andra vattenfri, lösningsmedelsfri beläggning i form av ett smältsuspenderingsmedel , som inbegriper ett kromogent material appliceras och här-das pä den främre ytan hos minst ett av de ytterligare kontinuerliga pappersunderlagen, vilken andra, vattenfria, lösningsmedels-fria beläggning är reaktiv med den första, vattenfria, lösningsmedelsf ria beläggningen, (f) kollationerar de kontinuerliga pappersunderlagen, (g) placerar de kollationerade pappersunderlagen i kontakt med varandra för att skapa ett dupliceringsformulär, samt (h) färdiggör dupliceringsformuläret.