FI68243B - Foerfarande foer framstaellning av farmakologiskt aktiva difosfonatderivat - Google Patents

Description

ΓΒ1 rt1)KUU.LUTUS|ULKAISU ££30/7

JfltMjA lJ 11 UTLÄGG Nl N GSSKRIFT 0 0^40 C .... Patentti myönnetty 12 08 1935 ^ Patent cedielat (51) Ky.lk.*/lnt.a.* C 07 F 9/38 SUOMI —FINLAND (21) Pttenttlhakemu*— PstentantBkning 802^72 (22) Htkemlspilvi — Aniöknlngidag 06.08.80 (O) (23) Alkupiivi— Giltighetsdtg 06.08.80 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig 26.03 ·81

Patentti- ja rekisterihallitus /44) N&hävMulpanon j* kuul.julkaisun pvm.— 30.0A.85

Patent- och registerstyrelsen ' ' Aniökan utlagd och utl.skrlften publicerad (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begird prioritet 25.09.79 Iso-Bri tann ia-Storbri tannien(GB) 7933157 (71) Symphar S.A., 6, Chemin des Carpiöres, 1219 Le Lignon, Geneve, Sveitsi-

Schweiz(CH) (72) Craig L. Bentzen, Onex, Geneve, Mong Lan Nguyen, Nyon, Vaud, Eric Niesor, Gland, Vaud, Sveitsi-Schweiz(CH) (7*0 Berggren Oy Ab (5*0 Menetelmä farmakologisesti aktiivisten difosfonaattijohdannaisten valmistamiseksi - Förfarande för framställning av farmakologiskt aktiva difosfonat-der i vat Tämä keksintö kohdistuu menetelmään uusien difosfonaattijohdannaisien valmistamiseksi ja erityisesti sellaisten hydroksi-difosfonaattien ja fosfonofosfaattien valmistamiseksi, jotka ovat käyttökelpoisia valtimon haurastumista vastustavissa valmisteissa ihmisen sydänverisuonitautien hoidossa.

Muutamina viime vuosina on suoritettu sepelvaltimotutkimuksia tavallisilla hypolipideemisillä aineilla kuten klofibraatilla. Aivan äskettäin ovat näistä tutkimuksista saadut tulokset asettaneet näiden yhdisteiden terapeuttisen tehon kyseenalaiseksi (katso esim. New Engl. J. Med. 296, 1185-1190, 1970; Atherosclerosis Rev. 2, 113-153, 1977; The Lancet 8100, 1131-1132, 1978; ja Brit.Med. J. 6152, 1585, 1978).

Nyt haluttaisiin käyttää sellaisia yhdisteitä, jotka nopeasti ja tehokkaasti alentavat kolesterolipitoisuutta suoraan kudoksissa eikä ainoastaan veressä, kuten useimpien hypolipideemisten aineiden kohdalla.

2 68243 Tämän vuoksi on tutkittu difosfonoyhdisteitä, jolloin on havaittu, että sellaisilla difosfonaateilla, joilla on yleinen kaava (I), on huomattava valtimon haurastumista vastustava vaikutus sekä kyky muuttaa lipoproteiinikuvaa erittäin tiheiden lipoproteiinien suuntaan ja suoranaisesti puhdistaa erilaiset kudokset kolesterolista.

R03R2 (?v A - C - X (I) P03R,2

Yllä olevassa kaavassa (I) X on OH kun m on nolla ja X on H

kun m on 1; R ja R' ovat samanlaisia tai erilaisia ja ovat H, OL, tai C„Hc ja A on valittu ryhmästä, jonka muodostavat .ο-·Αΐ; ©? " CX .-θ’

Y CH II

J o £> ,CH2»n-Ja ^ Q- 0-,CH2»n- ' joissa n on kokonaisluku 1-6 ja Y on H, CH3, OCH3 tai halogeeni, erityisesti kloori tai fluori.

Näiden yhdisteiden (I) kyky poistaa kolesterolia kudoksista mahdollistaa niiden käytön sellaisissa sairauksissa, joita laukaisevat tai jotka johtuvat epänormaalista kolesterolinsynteesistä, -metabolismistä ja -saostumisesta. Esimerkkejä ovat sydänveri-suonitaudit yleensä, joihin liittyy kolesterolin saostuminen val-timoseinämille (Atheromas), suvussa esiintyvä veren runsas kolesterolipitoisuus ja kolesterolin saostuminen ihonalaisissa kudoksissa (Xanthomatosis), sappikivet (kolesterolia saostuu), syöpäkudokset joissa kolesterolimetabolismi on rappeutunut ja verisuonitukokset, jotka johtuvat kolesteroli- ii 68243 rikkaista - erittäin herkistä verihiutaleista (Shattil, S.J. et ai., The Journal of Clinical Investigation 55, 636-634, 1975), jne.

Koska kolesteroli on aine, josta steroidihormonit muodostuvat (mies- ja naissukupuolihormiinit ja lisämunuaiskuorihormonit), voidaan näiden hormonien epänormaalia synteesiä sääde.'' lä käyttämällä tällaisia yhdisteitä. Fosfonaattien mahdollinen käyttö näillä edellä selostetuilla aloilla on tutkimuksen alla. Muutamilla kaavan (I) mukaisilla yhdisteillä on lisäksi vaikutus verensokeriniukkuuteen.

Kaavan (I) mukaisia difosfonaattijohdannaisia voidaan luokitella alla oleviin kahteen yhdistetyyppiin, nimittäin hydroksidi-fosfonaatteihin (Ia), ja fosfonofosfaatteihin (Ib).

P°3R2 P°3R2 0 A - C - OH (la) A - C -H (Ib) po3r-2 ^o3r-2 joissa A, R ja R1 tarkoittavat samaa kuin yllä.

Esillä olevan keksinnön ensisijaisena tarkoituksena on, että yhdisteitä (Ia) ja (Ib) voidaan helposti valmistaa samoista lähtöaineista saattamalla kaavan (II) dialkyyliasyylifosfo-naatti reagoimaan kaavan (III) dialkyylifosfiitin kanssa emäksen, edullisesti amiinin läsnäollessa. Reaktion kulkua voidaan säädellä vaihtelemalla käytetyn emäksen määrää, so. emäksen katalyyttistä määrää (noin 5 mooli-%), esimerkiksi di-n-butyy-liamiini antoi hydroksidifosfonaattiyhdisteitä (Ia), kun taas sciman emäksen käyttö noin 80-100 mooli-%:n määrässä antoi fosfonofosfaatteja (Ib) alla olevan reaktiokaavan mukaisesti: 68243 4 P°3R2 5 % emäs A - C - OH (Ia) / R03R2 " / A - C - P03R2 + HP (0) (0R')2/ (II) (III) \ \ Γ3*2 80 - 100 % emäs A - C - H (lb) P03R2 Lähtöaine* so. dialkyyliasyylifosfonaatit (II) ovat tunnettuja yhdisteitä ja ne voidaan syntetisoida hyvin tunnetun yleisen menetelmän mukaisesti, nimittäin saattamalla happohalpidi reagoimaan trialkyylifosfiitin kanssa.

O O

A - C - Cl + P(0R)3 -> A - C - P03R2 (II)

Menetelmän etu perustuu siihen, että vaikka lähtöaineet (asyy-lifosfonaatit, dialkyylifosfiitit, emäs) ovat liukoisia kylmään eetteriin, eivät saadut yhdisteet (Ia) tai (Ib) tätä ole ja ne voidaan sen vuoksi kätevästi poistaa reaktioseoksesta suodattamalla. Tämä tekee yksivaiheisen puhdistamisen mahdolliseksi kiteyttämällä saadut yhdisteet analyysipuhtausastee-seen. Tämän vuoksi esillä olevan keksinnön mukainen menetelmä suoritetaan edullisesti käyttäen eetteriä liuottimena lämpötilassa, joka on noin 0°C. Joissakin tapauksissa eetteri voidaan lisätä pieneen määrään metyleenikloridia.

Yhdisteiden (Ia) ja (Ib) rakenne on todistettu IR- tai NMR-spektroskopialla. Kaikilla hydroksidifosfonaattiyhdisteillä (Ia) esiintyi absorptiota arvossa 3260-300 cm-^ (OH), joka huippu puuttui kaikista fosfonofosfaattien (Ib) kirjoista. Kummallakin yhdistesarjalla (Ia) ja (Ib) oli intensiivinen fos-fonaattiabsorptio arvossa 1260 cm ^ (P = 0-ryhmä) ja 1060 cm-1 (P-O-C).

68243 5

Esillä olevan keksinnön mukaista menetelmää selostetaan alla lähemmin esimerkkien 1-5 avulla, jotka kohdistuvat joidenkin yleisen kaavan (I) mukaisten difosfonaattijohdannaisien valmistukseen.

Esimerkki 1

Tetrametyyli-1-(p-kloorifenyyli)metaani-l-hydroksi-l,1-difos-fonaatti (yhdiste 1) (Menetelmä peräisin D.A. Nicholsonilta ja H. Vaughnilta, Journal of Organic Chemistry 36, 3843, 1971)

f3(CH3>2 Cl-// n-C - OH

\=/ I

P03(CH3)2

Dimetyylifosfiittia (4,40 g, 40 mmol) ja di(n-butyyli)amiinia (0,24 g, 2 irmol) liuotettiin 90 ml:aan eetteriä ja saatu liuos jäähdytettiin 0°C:een. Dimetyyli-p-klooribentsoyylifosfo-naattia (9,96 g, 40 mmol) (valmistettu julkaisun Journal of American Chemical Society 86, 3862, 1964 mukaan) lisättiin tipottain voimakkaasti sekoittaen. Valkea kiintoaine erottui melkein välittömästi. Seosta sekoitettiin tunnin ajan 0°C:ssa ja suodattamalla saatiin 13,0 g (36 mmol) otsikon yhdistettä.

Puhdistaminen suoritettiin liuottamalla raakayhdiste asetoniin 68243 huoneen lämpötilassa ja lisäämällä eetteriä sen kiteyttämi-seksi (asetoni:eetterisuhde = 3:1). 7,9 g (22 mmol) valkeita kiteitä saatiin, jolloin saanto (puhdas yhdiste) oli 55 %.

saanto (raaka) = 90 %

sp = 119-123°C

IR (KBr) : 3260 cm-1 : OH

2880 : alifaattinen C-H

1500 : aromaattinen C-C

1280 + 1240 : p = o

1060 : P-O-C

MS : m/e = 360 (M + 2)+ : 17 % 358 (M)+ : 52 % 251 (M+2-P03Me2)+ : 33 % 249 (M-P03Me2)+ : 100 % NMR (CDC13) : δ = 7,90 - 7,20 (monink.kirjoviiva, 4H) : fenyyliryhmä.

4,50 - 4,20 (tripletti, 1H, J = 7 Hz) : H hydroksyyliryhmästä, poistettiin vaihtamalla se deuteriumoksidiin.

3,90 - 3,50 (monink.kirjoviiva, 12H) : H metyyli-ryhmistä.

Analyysi: cnHi7C10yP2

Laskettu : C 36,84, H 4,78, P 17,27 %

Saatu : C 36,81, H 4,78, P 17,26 %.

Yhdisteen 4 rakenteen verifioimiseksi muutettiin se vastaavaksi hydroksidifosfonihapon mononatriumsuolaksi (yhdiste 10) seuraavasti: .—v PCUHNa ci-^ y— c - oh po3h2

Seos, jossa oli 3,59 g (10 ramoolia) yhdistettä 4 ja 15 g 37 %:sta suolahappoa refluksoitiin 3 tuntia. Haihduttamalla HCl ja H20 saatiin 3,2 g (10 mmoolia) valkoista kiintoainetta, sp: 192-194°C (raaka) saanto: 100 % (raaka).

it 68243 7

Puhdistustarkoituksia varten muutettiin hydroksi(p-kloorife-nyyli)metyleenidifosfonihappo sen mononatriumsuolaksi alla olevan puhdistusmenetelmän mukaisesti, joka on peräisin P.F. Pflaumerilta ja J.P. Filcikiltä julkaisusta Chemical Abstracts 72, 55656k, 1970 :

Yllä selostetulla tavalla saatu kiintoaine liuotettiin seokseen, jossa oli 4,8 g (80 mmoolia) jääetikkaa ja 0,7 g (39 mmoolia) vettä 95°C:ssa. Sen jälkeen lisättiin natriumasetaat-titrihydraattia (1,36 g, 10 mmoolia) asteittaisesti. Tilaa vievä sakka saatiin melkein välittömästi. Se suodatettiin ja pestiin tarkkaan eetterillä, kunnes etikkahapon haju oli kadonnut. Puhdistettu sakka uudelleenkiteytettiin etanoli:vedestä (20:80), jolloin saatiin 1,94 g (6 mmol) valkoista 1-hydroksi-1(p-kloorifenyyli)metaani-l,1-difosfonihapon mononatriumsuo-lan jauhetta (yhdiste 10), saanto : 60 %.

Esimerkki 2

Tetrametyyli-2,2-dimetyyli-2-(p-kloorifenoksi)etaani-1-hydroksi-1,1-difosfonaatti (yhdiste 2) (Menetelmä peräisin K.D. Berlinin et ai., artikkelista julkaisussa Journal of Organic Chemistry 30, 1265, 1965, ja D.A. Nicholsonin ja H. Vaughnin artikkelista julkaisussa Journal of Organic Chemistry 36, 3843, 1971) ,-v CH. PO, (CH,) ~

Cl-f V O-C - C - OH

'-' CH3 P03 (CH3) 2 p-kloorifenoksi-isobutyryylikloridia valmistettiin ensin hydrolysoimalla emäksisesti etyyli-p-kloorifenoksi-isobuty-raattia ja keittämällä palautusjäähdyttäen saatu happo tionyy-likloridissa seuraavassa standardimenetelmässä.

10,6 g (86 mmoolia) trimetyylifosfiittia lisättiin tipottain 20,0 g:an (86 mmoolia) p-kloorifenoksi-isobutyryylikloridia jäähdytettynä 0°C:en. Reaktion verifioimiseksi todettiin että metyylikloridia kehittyi. Tislaamalla alennetussa paineessa saatiin 19,0 g (62 mmoolia) dimetyyli-p-kloorifenoksi-isobuty-ryylifosfonaattia melkein värittömänä öljynä.

8 kp = 115-118°/5·10-2 Torr 6 8243 saanto = 72 %

IR(filmi) : 3000 cm"*^ : alifaattinen C-H

1740 : C=0

1500 : aromaattinen C-C

1250 : P=0

1050 : P-O-C

830 : 1,4-disubstituoitu fenyyli

Sen jälkeen jäähdytettiin liuos, jossa oli 2,86 g (26 mmoolia) dimetyylifosfiittia ja 0,18 g (1,4 mmoolia) di(n-butyyli)amiinia 65 ml:ssa eetteriä 0°C:seen ja dimetyyli-p-kloorifenoksi-isobutyryylifosfonaattia (7,97 g, 26 mmoolia) lisättiin hitaasti sekoittaen voimakkaasti. Valkoinen kiintoaine aikoi muodostua melkein välittömästi. Seosta sekoitettiin 0°C:ssa tunnin ajan, sen jälkeen kiintoaine erotettiin suodattamalla. Uudel-leenkrteyttämäilä bentseeni:heksaanista (60:40) antoi 7,18 g (17,2 mmoolia) otsikkoyhdisteen valkoisia sulkamaisia kiteitä, so. tetrametyyli-2,2-dimetyyli-2-(p-kloorifenoksi)etaani-1-hydroksi-1,1-difosfonaattia.

sp - 137-139°C

saanto = 66 %

IR (KBr) : 3360 cm-1 : OH

3000 : alifaattinen C-H

1500 : aromaattinen C-C

1250 + 1220 : P=0

1070 : P-O-C

860 : 1,4-disubstituoitu fenyyli NMR (CDC13) : δ = 7,4 - 7,0 (monink.kirjoviiva, 4H) : fenyyliryhmä 4,0 - 3,70 (monink.kirjoviiva, 12H) : H metyyliryhmistä sitoutuneena fosfonaattiryhmiin 3,5 - 3,4 (terävä huippu, 1H) : H hydroksyyliryhmästä, poistettu vaihtamalla D20:iin 1,58 (singletti, 6H) : H haarautuneista metyyli- ryhmistä.

Analyysi : ci4H23C108P2

Laskettu : C 40,45, H 5,58, P 14,90 %

Saatu : C 40,29, H 5,94, P 14,93 % 9 68243

Esimerkki 3

Tetrametyyli-l-/4(4’-klooribentsoyyli)-fenyyli/metaani-1-hydroksi-1,1-difosfonaatti (yhdiste 3) (Menetelmä D.A. Nicholsonin ja H. Vaughnin artikkelista julkai- ' sussa Journal of Organic Chemistry 36, 3843, 1971).

ro3(CH3)2

Cl'-v^N γ\Γ~ C - OH

eo3(ch3)2

O

Lähtöaineyhdiste 4-(4'-klooribentsoyyli)bentsoyvlikloridi valmistettiin G.E. Robinsonin ja J.M. Vernonin artikkelin mukaan julkaisussa Journal of Chemical Society (C), 2586, 1970, ja E. Wertheimin artikkelin mukaan julkaisussa Journal of American Chemical Society 55, 2540, 1933.

Trimetyylifosfiittia (10,9 g, 88 mmoolia, 10 %:nen ylimäärä) lisättiin tipottain happokloridiin (22,4 g, 80 mmoolia), joka oli kuumennettu aivan sulamispisteen (noin 100°C) alapuolelle.

Reaktio oli eksoterminen ja happokloridin valkoiset kiteet muuttuivat ruskeaksi öljyksi vaahdoten huomattavasti. Reaktio-seosta sekoitettiin 100°C:ssa 30 min. Seistessään ja jäähtyes-sään muuttui öljymäinen aine oranssinväriseksi kiintoaineeksi. Uudelleenkiteyttämällä 60:40 kloroformi:petrolieetteriseokses-ta antoi 20 g (56,7 mmoolia) puhdasta dimetyyli-4-(4'-klooribentsoyyli) bentsoyylifosfonaattia.

sp. = 95-97°C (keltainen jauhe) saanto = 71 %

IR (KBr) : 2960 cm ^ : alifaattinen C-H

1665+1650 : C-0 (bentsoyylifosfonaatti-ja bentsofenoniryhmistä)

1590 : aromaattinen C-C

1250 + 1260 : P = O 1050 + 1030 : P-O-C

Seosta jossa oli 2,20 g (20 nunolia) dimetyylifosfiittia ja 0,144 g (1,10 mmoolia) di(n-butyyli)amiinia 40 ml:ssa eetteriä jäähdytettiin 0°C:en ja suodatettu liuos, jossa oli 7,04 g (20 mmoolia) dimetyyli-4-(4’-klooribentsoyyli)bentsoyylifosfo- 10 68243 naattia 40 ml:ssa dikloorimetaania lisättiin tipottain. Keltaisesta eraäliuoksesta erottui pian valkoinen sakka. Reaktio-seosta sekoitettiin tunnin ajan 0°C:ssa ja sakka suodatettiin seka pestiin eetterillä. Uudelleenkiteyttämällä asetonista saatiin tetrametyyli-l-/4(4'-klooribentsoyyli)fenyyli/metaani-1-hydroksi-1,1-difosfonaatin valkoisia kiteitä (2,4 g, 5,2 mmoo-lia) .

Sp = 150 - 153°C

saanto = 26 %

IR (KBr) : 3280 cm-1 : OH

1670 : C=0

1600 : aromaattinen C-C

1260 + 1240 : P=0

1050 + 1030 : P-O-C

MS (m/e) : 464 (M+2)+ : 14 % 462 (M)+ : 42 % 355 (M+2 - P03Me2)+ : 32 % 353 (M - P03Me2)+ : 100 % NMR (CDCI3) : = 8,10 - 7,30 (monink.kirjoviiva, 3H) : H kahdesta fe-nyyliryhmästä 4,5 - 4,3 (tripletti, 1H, J = 7 Hz) : H hydroksyyli-ryhmästä, poistettiin vaihtamalla D20:lin 3,95 - 3,60 (monink.kirjoviiva, 12H) : H metyyliryh-mistä

Esimerkki 4

Dimetyyli-1-(dimetoksifosfinyyli)-p-klooribentsyylifosfaatti (yhdiste 5) - opo3(ch3)9

ex -f\c - H

'-' po3(ch3)2

Dimetyyli-p-klooribentsoyylifosfonaattia (9,96 g, 40 mmoolia) lisättiin tipottain liuokseen, jossa oli ekvimolaarisia määriä dimetyylifosfiittia (4,40 h, 40 mmoolia) sekä di(n-butyyli)-amiinia (5,16 g, 40 mmoolia), jota jäähdytettiin 0°C:seen ennen lisäystä. Valkoinen kiintoaine alkoi muodostua melkein vä-

II

11 68243 littömästi. Tunnin sekoituksen jälkeen 0°C:ssa erotettiin kiintoaine suodattamalla. Uudelleenkiteytys suoritettiin huoneen lämpötilassa 1:3-dikloorimetaani:eetteriseoksesta, jolloin saatiin 12,0 g (33 mmoolia) valkoisia kiteitä.

sp. = 81 - 82°C

saanto = 82 %

IR (KBr; = 2980 cm ^ : alifaattinen OH

1500 : aromaattinen C-C

1290 + 1260 : P=0

1050 : P-O-C

NMR (CDC13): δ = 7,5 - 7,3 (monink.kirjoviiva, 4H) : fenyyliryhmä.

5,85 - 5,40 (kaksoisdubletti, J~ll ja 13 Hz, 1H) : H metiiniryhmästä (ei poistettavissa vaihtamalla deuteriumoksidiin) 3,95 - 3,50 (monink.kirjoviiva, 12H) : H metyyliryhmistä.

Alkuaineanalyysi : cnH^7Cl07P2 laskettu : C 36,84 H 4,78 P 17,27 % saatu : C 36,71 H 4,86 P 17,33 %

Esimerkki 5

Dimetyyli-/!-(dimetoksifosfinyyli)-2,2-dimetyyli-2-(p-kloori-fenyylij_/etyylifosfaatti (yhdiste 7 ) /7~\ ?H3 ?P03(CH3)2

Cl —(/ /—c - c - H

ch3 po3(ch3)2

Dimetyloimalla p-kloorifenyyliasetonitriiliä natriumamidilla ja metyylijodidilla eetterissä antoi dimetyyli-p-kloor.ifenyyliasetonitriiliä. Hydrolysloimalla tämä nitriili ja refluksoimalla saatu happo tionyylikloridissa antoi p-kloorifenyyli-isobuty-ryylikloridia.

Dimetyyli-p-kloorifenyyli-isobutyryylifosfonaattia valmistettiin 90 %:sena saantona lisäämällä ekvimolaarinen määrä trimetyyli-fosfiittia yllä selostettuun happokloridiin, joka oli jäähdytetty 0°C:een.

12· 68243

Kp. = 108-110°/5 ·10-2 Torr (valkoinen öljy) IR (filmi): 1690 cm ^ : C=0 1270 : P=0

1070 + 1040 : P-O-C

Sen jälkeen jäähdytettiin liuos, jossa oli 3,30 g (30 mmoolia) dimetyylifosfiittiä ja 3,1 g (24 mmoolia) di-(n-butyyli)amiinia 0°C:een ja dimetyyli-p-kloorifenyyli-isobutyryylifosfonaattia (8,72 g, 30 mmoolia) lisättiin sekoittaen nopeasti. Valkoinen kiintoaine erottui pian. Tunnin sekoituksen jälkeen 0°C:ssa erotettiin kiintoaine suodattamalla. Uudelleenkityettämällä eetteristä saatiin 9,0 g (75 %) otsikon yhdistettä, dimetyyli-/Hdimetoksifosf inyyli) -2,2-dimetyyli-2- (p-kloorif enyylij_/-etyylifosfaattia valkoisina kiteinä.

Sp. = 62-63°C

IR (KBr) = 2980 cm-1 : alifaattinen C-H

1500 : aromaattinen C-C

1280 + 1260 : P=0

1080 + 1030 : P-O-C

MS (m/e) = 402 (M+2)+ : 0,5 % 400 (M)+ : 1,5 % 248 (M-Cl-^^V-i 3 + H)+: 100 % ίΗ3 NMR(CDC13) δ = 7,5 - 7,25 (multipletti, 4H) : fenyvliryhmä 5,05 - 4.80 (kaksoisdubletti, J = 9 ja 12 Hz, 1H) : H metiiniryhmästä, (ei poistettavissa vaihtamalla D20:iin) 3,85 - 3,50 (multipletti, 12H) : neljästä metyyliryhmästä oleva H sitoutunut fosfaatti- ja fosfonaattiryhmiin 1,58 ja 1,54 (kaksi osoittain päällekkäistä singlettiä, 6H) : H kahdesta haarautuneesta metyyliryhmästä.

Il 1 3 68243

Muita kaavan (I) yhdisteitä valmistettiin samanlaisilla menetelmillä kuin yllä ja valmistettujen yhdisteiden (I) ominaisuudet on esitetty alla olevissa taulukoissa I, II ja III.

Kaikissa hydroksidifosfonaattiesteriyhdisteiden (Ia), (yhdisteet 1-3) NMR-spektreissä oli hydroksiryhmän luonteenomainen absorptio: terävä huippu (yhdisteelle 2), tai tripletti (yhdisteille 1 ja 3), jotka kaikki olivat vaihdettavissa deuteriumoksidiin.

Metiinivetyatomien absorptio oli kaksoisdubletti (J10 ja 12 Hz), joka on luonteenomainen kahteen erilaiseen fosforiato-miin ja sitoutuneella protonille: °-pi

- C - H I

P2

Hydroksidifosfonaattiesteriyhdisteiden (Ia) rakenne vahvistettiin vielä yhdisteen 1 happohydrolyysillä: saatiin vastaava hyd-roksidifosfonihappo, joka sen jälkeen eristettiin mononatriumsuola-muodossaan puhdistuksen helpottamiseksi (yhdiste 4).

Fosfonofosfaattiyhdisteiden (Ib) NMR-kirjossa oli myös luonteenomainen kuvio: δ -7,5-7,3 multipletti, fenyyliryhmä δ - 5,8 - 5,4 (yhdiste 5) 5,1 - 4,8 (yhdisteet 6, 7 ja 8) , kaksoisdubletti, J~>10 ja 12 Hz, mikä vastaa ylimääräisen vety-atomin absorptiota, ei poistettavissa vaihtamalla deuteriumoksidiin.

δ ^ 3,9 - 3,5 multipletti, metyyliesteriryhmiä,

δ = 1,60- 1,55 (ainoastaan yhdisteille 6, 7 ja 8) kaksi singlettiä, haarautunut metyyliryhmä CH

f J

( -c- ) ch3 14 68243

Kaikkien didosfonaattiesteriyhdisteiden (Ia - ib) MS-spektrissä oli luonteenomainen kirjo: molekyyli-ioni (M+) merkittävällä intensiteetillä (10-30 %) ja perushuippu (100 %), mikä vastaa fosfonaattiesteriryhmän (M - kadottamista.

Ainoa poikkeus oli yhdisteen 2 massaspektri, jossa ei ollut molekyyli-ionia vaan huiput vastasivat molekyylin hajoamista. Yhdisteen rakenne vahvistettiin ilman minkäänlaista epäillystä mikro-analyysillä.

1 5 68243 o Γ» o tC ^ I - U o

Λ G (N

M Φ O T— I

I G X

g ·Η II - — O | O

O +* ° θ'» O m 't -P Dl VO II CM I (T> CM U >- Oi

p fö ·· T- — I

o *w u + ~ •H -P ° I * * O :r0 o

Jj EH o O O O CO d) 00

+) Dj O O cm I O MDO > O

dl M T-diin vdcnt— d)*— Ό O ** . ^ Ή 3 in + + i 3 Λ *· * ·> (fl Π3 o o o o o o o o ooo •h l in co vo m ^ oo o in vooo

(¾ qj CM CTi CM O CO (N ID O -3*0 tN

£ (_| CO CM t- t— (O CO f— i— CO CO t—

H

e o -p

m 10 H i—I

(0 CO 00 CO

h ro <n co in X U V r- Τ Ο -h 0 1 II o X to o' t" o o X > T- co m co

3 14-1 . T- T- T- A

tH Dj 3 — en ro (0

Eh h

G

O

•M

-P

-p to 3 (0

G K S

O

in (¾ ro co co rr rr in * K K \ \ O ». U U U co T- M « -o \ OM co U ro\\ xi u-o-u \ l

Ji φ 00° Φ

< M M M rH

u u u u <u

•P

CO

•H

o O ^ CM CO Tr Λ ··

tH C

68243 16

S

K CJ CJ > Λ

Il II >1 o u u cj u

rh" CC CC

I <D O O <L) φ n ro

g CC M CCOKIK

O P -H di P ·Η II CJ - CJ - CJ

— P P P P Οι I

P P ·· -p p

4J (0 (0 (0 03 • · M

n (ö (0 u (0 <a cj

•h p E o i p E o o I

ρ ή omo -novo oo O

+J (¾ rH P CN I γΗΡΓΜτ- | d) ^ nJ n3 '— CP tö ro '— 1— di 'O O .

2 03 ····-♦-#· ·· ·· + H* ·· C Xl

0) 1¾ O OO O OOO O O

H I 00 O O LO 00000 O LO

nj di «JiiniNo σι in cn cm o C )—| rl i r i (N '— ' t— r-

♦H

E

O

P — I ----' ' ' ' N

CD ^ λ tn

H

rH

ra H rö — h Λί cj m oo n

•rH O 00 ^ VO

O ie ^ I I l Λ! >i r- <n λ; p · °o -¾1 vo 3 a

rH --. CO

3 A

ra H

Eh ~

C

0)

•rH

P

P

3 ra p S ps ^ jt> nj K K ffi n *· cj cj o c * o p

O

^ H ΓΟ Π n ro ™ ™ ,_, T* *T· *T* MrH »JU* I *i» ' MM MH MM MM n - M -

CJ - CJ - CJ CJ - CJ - CJ CJ-CJ-CJ

ä 0 0 0 0

rH O

< rH U ro CJ ffi u 03

P

tn

•H

r^J O ^ \0 Γ** CO

··

>< G

II

17 68243

Kaavan (I) yhdisteiden farmakologista vaikutusta selostetaan alla lähemmin esimerkeissä 6-8..

Esimerkki 6

Kaavan (I) difosfonaattien vaikutukset tavallisten rotujen lipidimetabolismiin Käytetty menetelmä: 4 tai 5 tavallista urospuolista Wistar-rottaa, jotka painoivat 200 g, käsittäviä ryhmiä käsiteltiin difosfonaateiila (200 mg/ kg/päivä) suun kautta 4-21 päivää. Vesiliukoisia yhdisteitä annettiin vedessä tai liuotettuna 24 nmooliin bikarbonaatti-puskuria. Lipidiliukoisia yhdisteitä annettiin maissiöljyssä. Rotat punnittiin ja tapettiin katkaisemalla pää (kevyessä eetterinukutuksessa yön kestäneen paaston jälkeen.

Veri otettiin talteen ja seerumi analysoitiin. Seuraavat veri-parametriä kuvaavat muutokset lipidimetabolismissa raportoitiin: vapaat rasvahapot mitattiin W.G. Duncomben mukaan (Clin. Acta 9, 122, 1964) triglyseridit entsymaattisella menetelmällä (Boehringer Mannheim Kit 126 012) fosfolipidit: molybdaatti/vanadaattireaktiolla (Boehringer Mannheim Kit 124 974) 8-lopoproteiinien kolesteroli mitattiin hepariini-, kalsium-kloridi-saostukseHa M. Bursteinin et ai. mukaan (La Presse Medicale 43, 974, 1958) ja D. Watsonin mukaan (Clin. Chim.

Acta 5, 637, 1960) .

Saadut tulokset:

Lukuunottamatta yhdisteitä 1 ja 3 alensivat kaikki testatut difosfonaatit (I) seerumin vapaita rasvahappoja tavallisissa rotissa tai kolesterolilla syötetyissä rotissa mitattuna.

Tämä vaikutus näyttää olevan suhteellisen yleinen ominaisuus näillä difosfonaateilla, joissa on p-kloorifenyyliryhmä ja osoittaa niiden ottavan osaa lipidimetabolismiin. Samanlaisia ominaisuuksia on selostettu useilla; rasvaniukkuutta aikaansaavilla aineilla ("Hypolipidemic Agents", ed. David Krit-chewsky, voi. 41, Handbook of Experimental Phannalogy, Springer-Verlag, 349-408, 1975) . Seerumitriglyseridit vähenivät' merkit- A ' 18 68243 tävästi yhdisteillä 1, 2, 3 ja 4 mitattuna ja mitattaessa yhdisteen 1 happomuodolla. Useissa tapauksissa todettiin seerumifosfolipidin lisääntymistä yhdisteillä 1, 2, 3 ja 4, 5, 6 ja:, 7. Erityisesti havaittiin, että yhdiste 1 oli ainakin kaksi kertaa muita aktiivisempi. 6-lipc-proteiinijakeessa oleva kolesteroli (tiheydeltään hyvin alhaiset lipoproteiinit VLDL ja tiheydeltään alhaiset lipoproteii-nit LDL) väheni kun taas α-lipoproteiini- (erittäin tiheät lipoproteiinit HDL) kolesteroli lisääntyi, mikä johti erittäin edulliseen a-kolesteroli/8-kolesterolisuhteen kohoamiseen. Pitkäaikaisessa terapiassa tähän vaikutukseen liittyi alentunut maksa- ja aortakolesterolipitoisuus. Klofibraattia testattiin vertailumielessä ja tällöin todettiin, että se alensi fosfolipidejä 33,6 % ja α/8-suhde aleni 52,2 %. Tulokset ovat yhtäpitäviä C.E. Dayn et ai. (Artery 5, 90-109, 1979) ja K.R. Mullerin ja G.G. Cortesin (Artery 4, 564-577, 1978) julkaisemien tulosten kanssa, jotka osoittavat, että klofibraatti alentaa HDL-kolesterolia rotissa.

Yllä olevat tulokset osoittavat, että näillä difosfonaateilla on se ominaisuus, että ne muuttavat lipidimetabolismia erityisesti siten, että ne lisäävät α-lipoproteiinien kuljettaman lipidin (pääasiallisesti kolesterolin) määrää ja alentavat β-lipoproteiinien (pääasiallisesti triglyseridien) kuljettamien lipidien määrää. Koska on osoitettu, että HDL-kolesterolin määrä korreloituu käänteisesti sydänverisuonitautiriskiin (katso N.E. Miller, Lipids 13, 914-919, 1978), voivat HDL-pitoisuuksia lisäävät difosfonaatit olla käyttökelpoisia mahdollisessa valtimon haurauskovetustaudin hoidossa. On tärkeää huomata, että yhdisteen 1 happo- tai suolamuodolla ja suhteellisen yksinkertaisella difosfonaattiyhdisteellä 1 ei ole näitä ominaisuuksia. On myös tärkeätä huomata, että sellaisilla difosfonaateilla, joilla on eri rakenne kuin yhdisteillä 1, 2, 3 ja jota muut ovat kokeilleet, ei ole sitä ominaisuutta, että ne vaikuttaisivat lipidimetabolismiin (katso. W. Hollander et ai., Atherosclerosis 31, 307-325, 1978 ja Mellies et ai., Artery 6, 38, 1979).

Esimerkki 7

Kaavan (I) difosfonaattien vaikutus kolesterolilla ravituissa rotissa

It 68243 19 Käytetty menetelmä:

Kolesterolin lisäämiseksi kudoksissa, erityisesti maksassa, syötettiin rotille erittäin rasvaista kolesteroliruokavalio-ta 10 päivää - 3 kuukautta ruokavalion koostuessa seuraavista ainesosista: kaseiinia 20 %, voita 37 %, selluloosaa 9,1 %, dekstroosia 18,9 %, kolesterolia 4,5 %, natriumkolaattia 1,8 %, mineraaleja 7,3 %, vitamiineja 1 %, koliinia 0,4 %.

Rotille syötettiin sen jälkeen tavallista ravintoa ja käsiteltiin 10 päivää - 3 kuukautta erilaisilla yhdisteillä (200 mg/ kg/päivä). Yllä selostettuja seerumiparametreja mitattiin. Maksa- ja aortalipidejä uutettiin J. Folchin et ai. mukaan (J. Biochem. 226, 497, 1957). Lipidien kokonaismäärä määritettiin sulfofosfovaniljareaktiolla (katso N, Zölner ja K. Kirsch, Z. Ges. exp. Med. 135, 545, 1962) ja kolesteroli määritettiin Liebermann-Burchard-reaktiolla.

Saadut tulokset:

Yllä selostettu ruokavalio kohotti lipidien, erityisesti triglyseridien ja kolesterolin kokonaismäärää maksassa 8-10-kertaiseksi. Yhdisteillä 1, 2, 3, 4 ja 7 suoritettu käsittely alensi merkittävästi lipidien kokonaismäärää maksassa ja/tai kolesterilin määrää maksassa. Testattaessa mitattiin sama vaikutus aortakudoksessa. Tämä osoittaa, että näillä testatuilla erityisillä difosfonaateilla on se ominaisuus, että ne poistavat kolesterolia kudoksesta. Koska on jo pitävästi näytetty toteen, että kolesterolin saostuminen on tärkeä askel valtimon haurauskovetustaudin synnyssä ja/tai kehittymisessä, voivat nämä yhdisteet olla käyttökelpoisia valtimon haurauskovetustaudin aiheuttamien vammojen ehkäisyssä tai hoidossa estämällä kolesterolin saostumista kudoksissa 9 kuten aortassa.

Esimerkki 8

Kaavan (I) d fosfonaattien happo- ja suolamuodon vaikutukset rotissa, joiden veressä on liikaa kalkkia Käytetty menetelmä:

Viime vuosina on osoitettu, että difosfonihapoilla on vaikutusta eläimiin, joiden veressä on liikaa kalkkia ehkäisemällä aortan ja munuaisen kalkkeutumista (katso M. Potokar ja M.

20 68243

Schmidt-Dunker, Atherosclerosis 30, 313-320, 1978). Niiden on myös osoitettu ehkäisevän D-vitamiinin aiheuttamaa plasman kalsiumin kohoamista. Tämä vaikutus voi olla käyttökelpoinen palautettaessa ennakolta järjestettyä valtimon haurauskovetus-tautia (katso I.Y. Rosenblum et ai., Atherosclerosis 22, 411-424, 1975). Koska difosfonaateilla on nämä vaikutukset happoina tai natriumsuoloina annettuna, testattiin myös yhdisteen 1 mononatriummuotoja käyttäen Potokarin (katso yllä) muistiinpanoja. Neljä urospuolista Wistar-rottaa käsittäville ryhmille annettiin lyhyesti sanottuna yhdisteen 1 happo- tai suolamuotoa 0,05 %:sena liuoksena juomavedessä, mikä vastaa noin 50 mg/kg päivässä. Rottia käsiteltiin yhdisteillä 15 päivää. Viidennestä päivästä kymmenenteen päivään kehitettiin veren liikakalkki-suutta antamalla vertailurotille ja käsitellyille rotille 75 000 yksikköä vitamiinia D^/kg/päivässä. Difosfonaattikäsit-tely jatkettiin kymmenennestä viidenteentoista päivään. Eläimet tapettiin sen jälkeen kevyen eetterinukutuksen vaikutuksen alla ja seerumikalsiumi määritettiin B.C. Ray Sarkarin ja U.P.S. Chanhanin mukaan (Anal. Biochem. 20, 155, 1967).

Saadut tulokset:

Kalsiumin kerrostumiselle on katsottu olevan merkitystä valtimon haurauskovetustautitäplien kehittymisen myöhäisvaiheissa (katso W. Hollander, Exp. Mol. Path. 25, 106, 1976), ja on osoitettu, että joillakin difosfonaattihapoilla tai -suoloilla on vakutusta kalsiummetabolismiin ja että tämä ominaisuus sinänsä voi olla käyttökelpoinen valtimon haurauskovetustaudin myöhäisvaiheiden hoidossa. Se seikka, että mikään esteröidyis-tä muodoista ei alenna seerumikalsiumia, mutta yhdisteen 1 happo- ja suolamuodot alentavat seerumikalsiumia 20 ja vast.

14 % osoittaa, että esteröimättömät difosfonaatit vaikuttavat kalsiummetabolisimiin ja voivat alentaa valtimohaurastumien kalkkeutumista.

Joitakin tuloksia keksinnön mukaisten kaavan (I) difosfonaat-tien yllä selostetuista farmakologisista aktiviteettitesteistä on esitetty alla olevassa taulukossa III.

li 2 1 68243 • r-4 £ »-* 3 Ai s-iAi to on co o <r co

dl H Z Z Z <N ! Z I I

ai rt II

CO Ai

• H

rH

0 μ 0) Pu

du · co σ\ σ* co on O

co w o z —· m z z f ro ι i

u <v II I

μ γη O O < M

CO

•H ·Η | · μ c tu μ Ρμγ^γ^οοιλοί u co c Ό :cd · <r <m z Z Z I ro i l cu μ o ·η μ cj i i i cu ^ ^ c.:« u o O ·η :cd •H <0 .id r-H £ > • 1-^ μ» id «μ

cc H

0 3 ^

PJ CU

c Cu · vo en co :n co co r·** ^ •μ ¢0 w o uo cm z z z z m i <r 0C O) a) Il li • μ .id *-h

f-t cc O

O £ ^ <0 c μ i co 3 co |j_* -— co uo co co cm \c u-i ω*μ · co Z cm Z Ζ I ro l en c ·η ca o i i i i c <0 Ό C :cd a> co * h o μ • μ .id a- ^ :cc μ co ·μ o :cc •u 22 rrt Ai e rt rt C -i-i o —i tn o σ*

M O · CN r·'· «— \D CM

cndM o cm cm m ^-- oo

O -t-l a) + rt + + I

*4-1 g -U

• a d ω -a ia ui tn

rt t—I

-^rtoö tococo m mcoa; z| z z z cm c CO C | * f- CO vD <f ρ ·μ ·μ Pu cm z ro cm c0 S r—t · + + + <0 3 0 U o

Ui cw ·μ

0) CO rÖ ro Ό CO

α»ο·μ >vrrsizwcoMr\o^ " w μ a z + + z Z ro cm «— i > i + +

M

1 · oc<u Pm *— co r--. oo

M *H CO · CM Z ^— CM

^ g z cj i i + 3 3 r-4 μ r—< μ mC ·μ

3 ω·μ*θ ^tcO'XJONr^ocovD

«O <u μ ·μ cm co *— cm·»— Z ro I

H CO μ) μ Ζ ΙΙΙΙΙ+ + u U-t o cm Ο · 'νΟ <Γ u~i c ο- α ι ι ι •μ «ο g μ χ: 3 cd nj μ co >

ai CU W ΟΟΟΟΟΟϊ^Γ^ O

a» co co <r cm m >*“ cm co LO l l

co > μ z I + I I I Z I

♦μ μ μ

ΊΟ ^ CO

W ·· O co •με 3, μ Ό Cu i! o) co ·μ >^μ ^-ΓνΙΓΟΖΜΤ'-μΐ-Ο'ΜΟΓ^

^ O

»-μ 68243 22

Huom; - Yllä olevassa taulukossa IV on tulokset annettu prosentuaalisina vertailuarvoina. Paitsi seerumikalkille ovat ne arvot, jotka eroavat vertailuarvoista vähemmän kuin 15 % katsottu merkityksettömiksi (NS).

- Seerumin vapaat rasvahapot, triglyserid.it ja fosfolipidit mitattiin normaaleissa rotissa (N) ja rotissa, joille oli syötetty kolesterolia 10 päivää (C.F).

- Seerumin α/β-kolesteroli, maksan ja aortan lipidien kokonaismäärä ja kolesteroli mitattiin normaaleissa ja sellaisissa rotissa, joille etukäteen oli syötetty erittäin kolesterolipitoista ravintoa.

- Seerumiaakalkki mitattiin rotissa, joiden veressä oli likaa kalkkia.

Keksinnön mukaisten kaavan (I) difosfonaattijohdannaisten farmakologinen seulonta on osoittanut, että näillä yhdisteillä on määrättyjä ominaisuuksia ja vaikutuksia lipideihin ja lipi-dimetabolisimiin ja että niitä voidaan käyttää sydänverisuoni-taudin hoitoon seuraavista syistä: - Ne vaikuttavat normaalirottien lipidimetabolismiin vähentäen seerumin vapaita rasvahappoja, vähentävät triglyseridejä ja lisäävät fosfolipidejä. Jälkimmäinen ominaisuus voi kytkeytyä HDL-lipideihin, erityisesti HDL-kolesteroliin, mikä todetaan kaikkein dramaattisemmin yhdisteillä 1 ja 5.

- Niillä on se tärkeä ominaisuus, että ne vähentävät ja poistavat merkittävästi lipidejä, erityisesti kolesterolia sellaisten rottien maksasta ja aortasta, joille on syötetty erittäin paljon rasvaa ja kolesterolia. Kokeissa joita tässä yhteydessä ei ole selostettu, on myös osoitettu, että sellaiset yhdisteet kuin 1 lisäävät kolesterolin erittymistä sapessa ja ulosteissa, mikä johtaa kudoskolesterolin nettotappioon.

Näin ollen on huomattava, että mainittujen difosfonaattien (I) ensisijaiset vaikutukset ovat erilaisia ja uusia verrattuna klassisiin hypolipideemisiin yhdisteisiin. Näiden vaikutusten spesifisyys (kohonnut HDL-kolesteroli ja kolesterolin poistuminen kudoksesta) viittaa vahvasti mahdolliseen farmaseuttiseen käyttöön valtimon haurauskovetustaudissa. Kanikokeet, joissa kokeellinen valtimon haurauskovetustauti oli aikaansaatu syöttämällä kolesterolia, vahvistiva edellä olevat havainnot, että

II

68243 23 yhdisteellä 1, jossa on p-Cl-ryhmä, on kaikkein aktiivisin.

Se, että yhdisteen 1 happo- ja suolamuodot vaikuttavat kalsium-raetabolisimiin, viittaa lisäksi siihen, että kaikkia esteröi-mättömiä muotoja näistä selostetuista difosfonaateista voidaan myös käyttää valtimon haurauskovetustaudin myöhäisvaiheiden hoidossa.

Esimerkki 9

Kaavan (I) difosfonaattien vaikutus verensokeriniukkuuteen 150-200 g urospuolisia Wistar-rottia (5/ryhmä) käsiteltiin 4 päivää esiseulotuilla fosfonaateilla. Niiden annettiin paastota yön yli ja ne tapettiin viidentenä päivänä katkaisemalla pää kevyessä eetterinukutuksessa. Otettiin verinäyte käyttäen EDTArta hyytymistä ehkäisevänä aineena. Tulokset on annettu keskimääräisinä arvoina + sem. Taulukossa IV annetut tulokset viittaavat siihen, että p-kloorifenyylidifosfonaatti oli kaikkein vaikuttavin ja erityisesti vatsaontelon sisäisesti annettuna .

Taulukko IV

Vaikutus verisokeriniukkuuteen

Antotapa, annostus Plasmaglukoosi ja apuaine Vertailut -(m2/-AQ.Q - Käsitelty_ ___ Cpd 4 Cpd 2 Cpd 21 Cpd 27 i.p. 50 mg/kg vesipuskuri 87+ 3 36+ 1 p.o. 50 mg/kg vesipuskuri 132+ 8 100+ 12 p.o. 50 mg/kg maissiöljy 125+ 10 90+ 5 p.o.100 mg/kg vesipuskuri 111+ 7 93+12 p.o. 50 mg/kg maissiöljy 125+ 10 110+10 p.o.200 mg/kg vesipuskuri 131+ 4 88+ 5 p.o.200 mg/kg vesipuskuri 131+ 4 102+ 9

Glukoosipitoisuus määritettiin W. Wernerin ja H.G. Wielingerin entsymaattisella menetelmällä (Z. Analyt. Chem. 252, 224, 1970), (saatu Boehringer Mannheimilta, pakkaus n:o 124036).

Esillä olevan keksinnön suojapiiri käsittää myös verensokeri-niukkuutta vähentäviä ja valtimon haurauskovetustautia vastaan vaikuttavia valmisteita, jotka aktiivisena ainesosana sisältävät farmaseuttisesti tehokkaan määrän yhtä tai useampaa kaavan (I) difosfonaattijohdannaista.

2 4 Λ 68243

Turvallisia ja tehokkaita määriä fosfonaattiyhdistettä valmistetaan riittävästi halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi mihin tahansa lääkehoitoon liittyvällä kohtuullisella hyöty/riskisu-teella. Hyväksyttävän ja järkevän lääketieteellisen arvion asettamissa rajoissa fosfonaattiyhdisteen annostus vaihtelee hoidettavan erityisen tilan, tilan vakavuuden, hoidon keston ja käytetyn erityisen fosfonaattiyhdisteen mukaan.

Fosfonaatit valmistetaan farmaseuttisesti hyväksyttävinä tuotteina, jotka sisältävät kaikki käytetyn seoksen ainesosat ja jotka soveltuvat käytettäviksi kosketuksessa ihmisen ja eläinten kudoksien kanssa ilman kohtuulliseen hyöty/riskisuhteeseen nähden liian suurta myrkyllisyyttä, ärsytystä tai allergisuutta.

Esillä olevan keksinnön mukaisten farmaseuttisten seosten valmiste suun kautta otettavaksi annosyksiköksi voi olla seos laktoosia, sakkaroosia, sorbitolia, mannitolia, amidonia, amylo-pektiiniä, selluloosajohdannaista ja/tai gelatiinia sisältävän kiinteän apuaineen kanssa, joka voidaan valmistaa yhdessä voiteluaineiden, kuten magnesiumstearaatin, kalsiumstearaatin, karbo-vahan eri muotojen ja/tai polyetyleeniglykolin kanssa. Joissakin tapauksissa voi olla edullista käyttää kapselia ja ainesosat voivat tällöin muodostua seoksesta, joka sisältää väkevöityä sokeria, arabikumia, talkkia ja/tai titaanidioksidia.

Joissakin tapauksissa voidaan määrättyjä fosfonaatteja sekoittaa puskuriliuokseen, maissiöljyyn, oliiviöljyyn, kaupallisiin glyserolitäyteaineisiin ja antaa suljetussa kovassa gelatiini-kapselissa tippoina tai siirapin muodossa.

Fosfonaatit voidaan lisäksi valmistaa "Imhausen H" kanssa sopiviksi peräpuikoiksi.

Esimerkiksi yhdisteitä 1-3 puristettiin tablettimuotoon magnesiumstearaatin 10 % ja amidonin 25 % kanssa lopulliseen väke-vyyteen, joka oli noin 100-300 mg aktiivista ainetta. Lisäksi kaavan (I) yhdisteitä käytettiin juomaveden tai maissiöljyn liuoksessa pitoisuuksina» jotka olivat noin 2 - 100 mg/ml.

V.

Il

Claims (2)

1. 68243 25 Menetelmä farmakologisesti aktiivisten difosfonaattijohdannaisten valmistamiseksi, joilla on yleinen kaava (I) P°3R2 I -3 (°>m A - C - X (I) PO^R12 jossa X on OH kun m on nolla ja X on H kun m on 1, R ja R' ovat samanlaisia tai erilaisia ja ovat H, CH^ tai 3a A on valittu ryhmästä, jonka muodostavat: r—v ____ CH- CH_ Qt' Q-0-1.- - Q-h- Cl Y ^—1 CH3 υλ—' CH3 0 joissa n on kokonaisluku 1-6 ja Y on K, OCH^ tai halogeeni- atomi, etenkin kloori tai fluori, tunnettu siitä, että kaavan (II) mukainen dialkyyliasyylifosfonaatti O II A - C - p03R2 (II) saatetaan reagoimaan ekvimolaarisen määrän kanssa dialkyyli-fosfiittia, jolla on kaava (III) HP (0) (OF?) 2 (III) dietyylieetterissä liuottimena noin 0°C:n lämpötilassa ja orgaanisen emäksen, kuten dialkyyliamiinin vaihtelevien määrien läsnäollessa, jolloin kaavan (I) mukaisten hydroksidifosfonaattijohdannaisten valmistamiseksi, joissa X on OH, m on nolla ja A, R ja R' tarkoittavat samaa kuin edellä, orgaanisen emäksen mo-laarinen määrä vastaa 5 % kummankin reaktiokomponentin (II) tai (III) molaarisesta määrästä. 26 68243 ja kaavan (I) mukaisten fosfonofosfaattijohdannaisten valmistamiseksi, joissa X on H, m on 1 ja A, R ja R' tarkoittavat samaa kuin edellä, orgaanisen emäksen molaarinen määrä vastaa 80-100 % kummankin reaktiokomponentin (II) tai (III) molaari-sesta määrästä.
2. 1. Förfarande för framställning av farmakologiskt aktiva difosfonatderivat med den allmänna formeln (I) |°3R2 (O) A - C - X (I) P03Rl2 väri X är OH da m är noil och X är H da m är 1, R och R' är lika eller oiikä och är H, CH^ eller C2H5, och A är vald ur den grupp som bestär av D-- Ο-Ρ'Ο-Γ* ci y ch3 y ch3 l| Ij ' ^^)-(01,) -och (/ 0—(CH~) -, y 2 n γ >(_/ 2 n 0 väri n är ett heltal 1-6 och Y är H, CH3, 0CH3 eller en halogen-atom, särskilt klor eller fluor, kännetecknat av att ett dialkylfosfonat med formeln (II) O II A - C - P03R2 (II) omsättes med en ekvimolär mängd av en dialkylfosfit med formeln (III) HP(0)(0R')2 (III) i dietyleter som lösningsmedel vid en temperatur pä ca 0°C och il