FI67654C - Foerfarande foer framstaellning av en rikligt alfa-lakta-albumin innehaollande produkt - Google Patents

Description

PDT KUULUTUSJULKAISU rnttA

[B] (11) UTLÄGGNINGSSKRIFT 6765 4 (45) P- . t .,: ij d o I r. t (51) Kv.lk.4/Int.CI.4 A 23 J 1/20 SUOMI —FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansöknfng 802010 (22) Hakemispäivä — AnsBkningsdag 23.06.80 (23) Alkupäivä — Glltlghetsdag 23.06.80 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig 27.1 2.80

Patentti- ja rekisterihallitus Nähtäväksipä™ ja kuul.julkaisun pvm. -

Patent- och registerstyrelsen ' ' AnsSkan utlagd och utl.skriften publlcerad 31 .01 .85 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 26.06.79

Ranska-Frankrike(FR) 7916482 Toteennäytetty-Styrkt (71) Roussel-Uclaf, 35> Bd des Invalides, 75007 Paris, Ranska-Frankrike(FR) (72) LoTc Roger, Rennes, Jean-Louis Maubois, La Barre Guibourg,

Gerard Brule, Rennes, Michel Piot, Rennes, Ranska-Frankrike(FR) (74) Le i tz i nger Oy (54) Menetelmä valmistaa runsaasti aifa-lakta-albumiin ia sisältävää tuotetta -Förfarande för framstä11 ning av en rikligt aifa-lakta-albumin innehällande produkt

Keksinnön kohteena on menetelmä runsaasti o<-lakta-albumiinia sisältävän tuotteen valmistamiseksi ultrasuodattamalla heraa.

Hera on juustonvalmistusteollisuuden tunnettu sivutuote. Heran koostumus vastaa suurin piirtein kuoritun maidon koostumusta ilman sen kaseiinia. Yleisesti sanoen voidaan erottaa heraa kaksi päätyyppiä, makeat herat eli juustotehtaan herat ja happoherat tai kaseiinitehtaan herat.

Juoksuttimen lisääminen maitoon saa aikaan synereesin, jolloin saadaan juoksutinheraksi kutsuttua heraa. Jos juoksuttuminen tapahtuu maidon pH:ssa tai hieman alemmassa pH:ssa, esimerkiksi sen jälkeen, kun maitoa on hieman kypsytetty maitohappobakteereilla, mutta välillä yli noin 5,8 - 6, heraa kutsutaan makeaksi heraksi. Maito saadaan lisäksi flokkuloitumaan tai koaguloitumaan tekemällä se happameksi joko lisäämällä mineraalihappoa tai muodostamalla maitohappoa (siirrostamalla maito maitohappofermentillä) pH-arvossa, joka on lähellä kaseiinien isoelektristä pistettä. Juoksuttuneen maidon erottamisen jälkeen saadaan happoheraa.

Hera määräytyy sen vuoksi maidon koagulointitavan perusteella. Juusto- 2 67654 teollisuudessa suurin osa heroista on itse asiassa sekaheroja, joissa jokin koagulointiprosessi on vallitseva toisen suhteen. Makeat herat tulevat juustojen, joita kutsutaan (keitetyksi tai keittämättömäksi) puristetuksi juustomassaksi (Emmental, Gruyere, Cheddar, Cantal, Saint-Paulin jne.), valmistuksesta. Happoherat ovat pääasiassa tuoreiden juustomassojen valmistuksen ja kaseiinitehtaiden sivutuotteita. Olemassa on myös välilaatuja, jotka ovat useimpien pehmeiden juusto-massojen ja marmoroitujen juustomassojen (sinihomejuusto) valmistuksen sivutuotteita. Herojen laatu vaihtelee siten laajalti ja riippuu pääasiassa alkuperäisestä maidosta ja käytetyistä juustonvalmistus-menete Imis tä.

Herat sisältävät mielenkiintoisia ainesosia, erityisesti typpipitoisen jakeen, joka oleellisesti sisältää liukoisia maitoproteiineja, joilla on suuri biologinen arvo, yli 90 %. Viitteenä mainittakoon E. Forshum'in ja L. Hambraeus’in artikkeli, Nutritional and Biological Studies of Whey Products, J. of Dairy Se., 60 (3), 370-377, 1977. Tätä aikaisemmin herojen kolme traditionaalista käyttökohdetta ovat olleet levittäminen pelloille, johtaminen vesiväyliin ja eläinten ruokkiminen. Mielenkiinto on kuitenkin nykyään uudessa teknologiassa, johon sisältyy esimerkiksi ultrasuodatus, jonka avulla on mahdollista selektiivisesti erottaa, väkevöidä ja puhdistaa heran komponentit ja muuntaa niiden fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia ja samalla säilyttää niiden ravitsemuksellinen laatu ja jopa parantaa sitä. Tällä hetkellä tutkimus suuntautuu yhä enemmän tapoihin käsitellä heraa niin, että on mahdollista valmistaa uusia ja monimuotoisia tuotteita, joilla voi olla käyttöä elintarvikkeina. Alalla työskentelevät ovat erityisen kiinnostuneita heran sisältämistä proteiineista saadakseen erilaisia ruokatuotteita, jotka voivat täyttää tarkoin määrätyt" vaatimukset.

Lukuisat alan aikaisemmat dokumentit kuvaavat heran käsittelyä ultra-suodattamalla. Juustonvalmistuksessa on jo ehdotettu, että ultrasuo-dattamalla heraa valmistettaisiin "retentaattia" (joka on ultrasuo-datusmembraanin pidättämä konsentraatti), joka sisältää liukoisia proteiineja, minkä jälkeen retentaatti johdettaisiin takaisin juustoon valmistuksen kuluessa. Olemassa on kuitenkin myös heran ultrasuodatus-menetelmiä, joiden avulla on mahdollista erottaa eri komponentit eri tavalla tai selektiivisesti. Oheisen keksinnön mukainen menetelmä lukeutuu jälkimmäiseen luokkaan.

67654

Keksinnön tavoitteena on menetelmä valmistaa ultrasuodattamalla herasta tuotetta, joka sisältää runsaasti α-lakta-albumiinia. Vaikkakin proteiineja on suhteellisesti katsoen pieni osa heran kuiva-ainepitoisuudesta (alle 12 %), ne ovat pääasiallinen mielenkiinnon kohde, kun halutaan lisätä tämän sivutuotteen arvoa. Proteiinipitoinen jae, joka oleellisesti sisältää liukoisia maitoproteiineja: β-laktoglo-buliinia, α-lakta-albumiinia, seerumialbumiinia ja immunoglobuliineja, on mielenkiintoinen ravintoarvonsa ja funktionaalisten ominaisuuksiensa vuoksi.

Heran liukoisten proteiinien karakterisoimisesta on olemassa lukuisia artikkeleita, β-laktoglobuliinin osalta voidaan viitata G.

Braunitzer1 in, R. Chen'in, B. Shrank'in, A. Stangl'in työhön,

Automatic Sequence Analysis of Protein (β-laktoglobulin AB), Hoppe Seyier's Z. Physiol. Chem. 353 (5), 832-834, 1972. Lyhyesti todettakoon, ettävvapaan SH-ryhmän läsnäolon vuoksi 8-laktoglobuliinilla on taipumus polymeroitua ja esiintyä monomeeri-dimeöri-oktameeri-tasapainomuodossa. Dimeeri on yleensä vallitsevana ultrasuodatusolo-suhteissa ja alhaisissa lämpötiloissa pH-arvoissa lähellä isoelektristä pistettä (pH noin 5 suosii oktamerisoitumista). pH-arvossa yli 7,5 tasapaino kallistuu monomeerimuodon eduksi. $-laktoglobuliinin konfor-maatio on suhteellisen stabiili pH-arvossa alle 7. H.A. McKenzie,

Milk Proteins, volyymit 1 ja 2, Academic Press, New York, 1970 tutki β-laktoglobuliinin muotoja ja ominaisuuksia. pH:n vaikutus tämän proteiinin konformaatioon on vahvistettu (kts. esimerkiksi E. Mihalyi, Application of Proteolytic Enzyme to Protein Structure, 1972).

Mitä taas tulee α-lakta-albumiiniin, niin sen aminohappojärjestys on yleisesti tunnettu, kts. K. Brew, F.J. Vastellino, T.C. Vanamam, R.L. Hill. The Complete Amino Acid Sequence of Bovine α-Lactalbumin, J. Biol. Chem. 245 (17), 4570-4582, 1973. Päinvastoin kuin g-lakto-globuliinilla sillä ei ole vapaata SH-ryhmää. D.N. Lee'n ja R.L. Merson'in työ "Prefiltration of Cottage Cheese Whey to Reduce Fouling of Ultrafiltration Membranes", J. Food Sc. 41:403-410, 1976 on osoittanut, että α-lakta-albumiinimolekyylien muoto voi vaihdella pH:sta riippuen. Happamissa pH-arvoissa molekyyleillä on taipumus assosioitua dimeeri- tai trimeerimuotoon. pH-arvoissa yli 8 havaitaan myös proteiinin polymeroitumista.

67654

Kuten $-laktoglobuliinikin omaa myös seerumialbumiini vapaan SH-ryhmän ja esiintyy monomeeri- ja dimeerimuodoissa.

Tiedetään myös, että maito saadaan koaguloitumaan tekemällä happameksi tai proteolysoimalla K-kaseiini. Tämä juoksuttimella tehty entsymaat-tinen hydrolyysi vapauttaa herasta kaseiinimakropeptidiksi (CMP) kutsuttua fosfoglykopeptidiä. CMP:n määrä herassa riippuu koaguloitu-misajasta ja laadusta. Se voi olla enintään 1 g/1 makeassa herassa.

Maidossa ja herassa on lukuisia muita liukoisia proteiineja. Koska niitä on pienempiä määriä kuin edellä mainittuja proteiineja, niiden osuus heran proteiinikonsentraatin fysiko-kemiaän on vähemmän tärkeä kuin niiden biologinen rooli.

Vanhimmassa proteiinien uuttamistavassa herasta tehdään proteiinit liukenemattomiksi denaturoimalla lämpökäsittelyn avulla pH-arvossa lähellä niiden isoelektristä pistettä. B.P. Robison, J.L. Short, K.R. Marshall, Traditional Lactalbumin Manufacture, Properties and Uses, N.Z. J. Dairy Sc. and Techn., 11 (2), 114-126, 1976 ovat äskeittäin tehneet katsauksen tästä laajalti käytetystä menetelmästä. Tämän tekniikan haittana on ilmeisestikin sen denaturoiva vaikutus. Muilla laboratoriomenetelmillä on yritetty oleellisesti poistaa tämä haitta. Esimerkiksi on ehdotettu, että proteiinit adsorboitaisiin ioninvaihtimeen (J.B. Ward, Separation Processes in the Biological Industry, Process Biochemistry, 11 (7) , 1976). Ioninvaihtotekniikkaan liittyy automaatiota ja jatkuvaa toimintaa koskevia vaikeuksia ja suuret investoinnit (hartsin eluointiaineen määrät, eluaattien väkevöinti) . Puhdistettujen tuotteiden saaminen ei ole aina etu.

Muut menetelmät riippuvat kemiallisista uutoista eivätkä ole täysin tyydyttäviä ravitsemukselliselta kannalta. Myös kromatograafisia ioninvaihtomenetdlmiä on ehdotettu (kts. B. Mirabel, Nouveau procede d'Extraction des Proteins du Lactoserum, Ann. de la Nutrition et de 1'Alimentation, 34 (2-3), 243-253, 1978. Myös suodatusta geelin läpi on käytetty, mutta oleellisesti laboratoriossa. Viitteenä mainittakoon esimerkiksi seuraavat työt: L.O. Lindquist ja K.W. Williams,

Aspects of Whey Processing by Gel Filtration, Dairy Industries, 38 (10), 459-464, 1973 ja E. Forsum, L. Hambraeus ja I.H. Siddiqt, Large Scale Fractionation of Whey Protein Concentrates J. of Dairy Sc., 57 (6), 659-664, 1974. Geelisuodatusmenetelmällä on joukko haittoja.

5 67654

Siinä on erityisesti esiväkevöitävä proteiinit, jotka eivät saa denaturoitua. Tällöin on vaara, että muutetaan eri jakeiden välistä resoluutiota. Nämä jakeet on sen jälkeen väkevöitävä ja kuivattava. Geelien huonot mekaaniset ominaisuudet ja herakonsentraattien tukkeutuminen, joka johtuu lipoproteiinikompleksien läsnäolosta, ovat tehneet tämän menetelmän hyvin rajoitetuksi. Meijeriteollisuudessa on alettu laajasti käyttää stekä maidon että heran käsittelyyn ultra-suodatusta membraanin läpi sekä laitteiden että niiden suorituskyvyn suhteen tapahtuneen edistymisen vuoksi. (Kts. esimerkiksi Mocquot'in et ai, työ Preparation de Fromage ä Partir de "Prefromage liquide" obtenu par Ultrafiltration du Lait, Le Lait, 51 (508) 495-533, 1971.

Kun heraa suodatetaan ultrasuodatusmembraanin läpi, vesi, liukoiset kivennäissuolat ja vesiliukoiset vitamiinit kulkevat membraanin läpi. Membraanin läpi kulkeva tuote tunnetaan ultrasuodoksena tai permeaat-tina. Toisaalta proteiinit ja siihen liittyvät ainesosat (kalsium, fosfori), rasvapalloset ja lipofiiliset aineet pidättyvät ja väkevöityvät vesifaasin poistuessa. Näitä ainesosia kutsutaan "retentaatiksi" tai proteiinikonsentraatiksi. Ultrasuodatuksella saadut proteiini-konsentraatit voidaan määritellä joko väkevöintikertoimen tai proteiinien puhtausasteen avulla. Erittäin puhtaiden konsentraattien valmistaminen vaatii ultrasuodatuksen ja senjälkeisen tai siihen liittyvän diasuodatuksen, jossa proteiinikonsehfcraatit pestään. Diasuodatuksen aikana saatetaan ultrasuodatettava neste kosketukseen membraanin kanssa samaan aikaan kuin liuos, esimerkiksi vesipitoinen liuos.

Heran ultrasuodoksen koostumuksesta on tehty lukuisia tutkimuksia. /Kts. esimerkiksi Hargrove et ai. Production and Properties of Deproteinized Whey Powders, J. of Dairy Se., 59 (1), 5-33, 1976, Hiddink et ai Ultrafiltration of Condensed Whey, Zuivelzicht 68 (48-51), 1064-1066, 1126-1127, 1978* L. Kiviniemi, Microbial Growth During the Ultrafiltration of Sweet Whey and Skim Milk, Kemia-Kemi, 12, 791-795, 1974/. Myös retentaattien eli proteiimikonsentraattien koostumus on määritetty. (Kts. esimerkiksi B.S. Horton, R.L. Goldsmith ja R.R. Zall, Membrane Processing of Cheese Whey Reaches Commercial Scale, Food Technol. 26 (30), 1972.

Ultrasuodatuksen varsinaiset olosuhteet ovat sellaiset, että se ei etene ideaalisen hypoteesin mukaisesti. Ultrasuodatusretentaatissa esimerkiksi on suhteellisen suuri jäännöspitoisuus rasvaa sekä kiven-näisalkuaineita. Lisäksi nykyisten ultrasuodatusmembraanien huokos-halkaisijat vaihtelervät. Niiden erotusraja ei siten ole absoluuttisen 6 67654 tarkka eikä vastaa ideaalista isohuokoista (isoporous) membraania. Membraani ei myöskään ole inertti. Lämpötila, paine ja pH saattavat muuttaa sen fysikaalisia ominaisuuksia ja näin huokosten halkaisija ja membraanin hydraatio voi vaihdella. Membraanin kemiallisesta laadusta riippuen proteiinit ja/tai kivennäisaineet voivat alkaa vaikuttaa toisiinsa ioni- tai hydrofobisten vaikutusten katitta. Tämän tyyppisiin sitoutumisiin on lisättävä se mahdollisuus, että fysikaaliset voimat sieppaavat molekyylit membraanin huokosissa. Kaikki nämä ilmiöt muuttavat membraanien läpäisevyyttä sekä ultrasuodatettavien aineiden että veden suhteen. Lopuksi on välttämätöntä korostaa sen tärkeyttä, että ultrasuodatusmembraanille voi muodostua myös dynaamisena membraa-nina tunnettu polarisaatiokerros, joka käsittää pääasiassa proteiineja. Membraanien selektiivisyyttä voidaan parantaa vain suurelta osin kompromissien kautta hallitsematta tätä ilmiötä: Kts. J. Murkes,

Quelques Opinions sur les Applications Industrielles de la Technologie des Membranes, Journees Europeennes de la Filtration,

Paris, Oct. 21, 1978. Ts. Membraanin kykyä täyttää tietty funktio ei tule arvostellavideaalisen käyttäytymisen avulla: Membraani on ehdottomasti testattava käyttöolosuhteissa, koska on mahdotonta olla ottamatta huomioon polarisaatiokerrosta, joka muodostuu ultrasuodatuk-sen aikana ja muuntaa liuenneiden aineiden siirtymistä membraanin läpi ja näin alentaa laitteen suorituskykyä, erityisesti permeaatio-nopeutta. Retentaatissa ja permeaatissa voidaan myös havaita laadullisia muutoksia. Tämä polarisaatiokerros toimii toisena membraanina ja membraanin kokonaispermeabiliteetti toimenpiteen kuluessa riippuu sen päksuudesta ja myös sen komponenttien laadusta.

Mitä taas tulee heran ultrasuodatukseen viitattakoon D.N. Lee'n ja R.L. Merson'in työhön, Prefiltration of Cottage Cheese Whey to Reduce Fouling of Ultrafiltration Membranes, J. of Food Sc. 41, 403-410, 1976. Nämä tekijät määrittivät joukon olosuhteita, joiden avulla on mahdollista minimisoida polarisaatiokerroksen paksuutta ja tiheyttä ja näin parantaa membraanin läpäisevyyttä. He totesivat myös pH:n vaikutuksen, joka vaikuttaa proteiinien liukoisuuteen. Sen vuoksi on suositeltavaa säätää pH ottaen huomioon heran alkuperä. Kts. myös J.F. Hayes, J.A. Dunkerley, L.L. Muller ja A.T. Griffin, Studies on Whey Processing by Ultrafiltration II Improving Permeation Rates by Preventing Fouling, The Australian J. of Dairy Techn. 37 (3), 132-140, 1974. Tekijät ehdottavat heran esikuumentamista, esimerkiksi 15 sekunniksi 80°C:een, millä on laitteen suorituskykyä parantava vaikutus. Yleisesti puhuen on myös tunnettua esikäsitellä herat, so.

67654 lärapökäsittelemällä, erityisesti pastöroimalla bakteerikontaminaation estämiseksi. Itse asiassa tiedetään, että hera sisältää 10 - 20 % valmistetun maidon bakteereista. Heran terveydellisen laadun säilyttämiseksi on sen vuoksi usein ehdotettu pastörointia.

Lee'n ja Merson1 in (1976) ja Hayes'in edellä mainitut artikkelit, joihin tarvittaessa voidaan viitata, osoittavat,^että olosuhteilla on suuri käytännöllinen merkitys herojen ultrasuodatukselle.

Myös diasuodatukseksi kutsutut toimenpiteet ovat tunnettuja. Näissä toimenpiteissä lisätään vettä retentaattiin ja samanaikaisesti tai jälkikäteen poistetaan yhtä suuri määrä permeaattia. Diasuodatus poistaa retentaatista suodattuvia aineita. Se voi olla panosprosessi (laimennukset ja sen jälkeen peräkkäiset väkevöinnit) tai jatkuvatoiminen (vettä lisätään sama määrä kuin permeaattia poistetaan). Dia-suodatuksen avulla on yleisesti ottaen mahdollista saada puhtaampia proteiinikonsentraatteja.

Esimerkkeinä viitteistä, jotka kuvaavat aikaisempaa ultrasuodatusalaa, mainittakoon: Ranskalaiset patentit 71.04.839 (painettu julkaisu 2.125.137) ja 74.24.441 (painettu julkaisu 2.239.208), Chemical Abstracts, Voi. 81, n:o 3, July 22, 1974, s. 218, Abstract n:o 11969, joka viittaa artikkeliin Sei. Technol. Alimenti 1973, 3 (4) 209-215 by C. Pompei et ai.

Ranskalaisen patentin 2.125.137 kohteena on laktoosin poistaminen maidosta. Siinä on esitetty menetelmä valmistaa maitoa, joka sisältää luonnonmaitojen kaikki ainesosat lukuunottamatta laktoosia; tällainen tuote on hyödyllinen diabeetikkojen ravitsemuksessa. Esitetyssä menetelmässä lähtöaineena on maito eikä hera, ja menetelmään liittyy lisäksi vähintään yksi käänteisosmoosivaihe. Ranskalaisen patentin 2.125.137 mukainen menetelmä tapahtuu tyypillisesti siten, että ultra-suodatetaan maito, ultrasuodos otetaan talteen, ultrasuodoksen sisältämä laktoosi poistetaan käänteisosmoosin avulla, minkä jälkeen kään-teisosmoosin poistovirta sekoitetaan ultrasuodosretentaatin kanssa niin, että saadaan laktoosia sisältämätöntä rekonstituoitua maitoa.

8 67654

Ranskalaisessa patentissa 2.239.208 on ehdotettu, että käsitellään maitoa tai heraa ultrasuodattamalla ja laimentamalla retentaatti vesiluoksella. Heran ultrasuodatuksen jälkeen saadaan tuotetta, joka voidaan spray-kuivata ja josta, sen jälkeen kun sen kanssa on sekoitettu natriumkaseinaattia, saadaan lisäainetta, joka voidaan lisätä maitoon kaseiini/liukoiset proteiinit-suhteen korjaamiseksi tai muuttamiseksi. Tämä menetelmä koskee siten heran kaikkia liukoisia proteiineja. Myös edellä mainitussa C. Pompei'n et ai. artikkelissa on ehdotettu, että ultrasuodattamalla heraa saadaan proteiinikonsentraattia, joka voidaan spray-kuivata. Tällaisella menetelmällä on mahdollista eristää kaikki heraproteiinit, mutta se ei osoita sen fraktiointiin.

Tunnetun alan tarkastelu on osoittanut, että liukoisia heraproteiineja ei voida täydelleen pidättää ultrasuodatusmembraanilla, jota klassillisesta käytetään tällä hetkellä teollisuudessa.

Lisäksi erotuskyky on erilainen riippuen proteiinien laadusta.

o(-lakta-albumiini voi siten kulkea vapaasti tällä hetkellä käytettyjen membraanien läpi johtuen pienestä molekyylipainosta (14.000 -15.000), tiiviistä pallomaisesta konfiguraatiostaan ja sen kykenemättömyydestä polymeroitua denaturoimattomassa tilassa, koska siinä ei ole vapaita SH-ryhmiä. Ultrasuodatuksen todellisissa käyttöolosuhteissa o(-lakta-albumiinin havaitaan kuitenkin pidättyvän osittain, mikä varmaan johtuu siitä, että varsinaisen membraanin päällä on dynaaminen membraani eli polarisaatiokerros. Mitä taas tulee /3-laktoglobuliiniin, jonka myös havaitaan pidättyvän osittain, se läpäisee membraanin monomeerimuodossaan. pH-olosuhteilla on sen vuoksi tärkeä merkitys.

Keksintö ottaa oppia näistä aikaisemman alan havainnoista ja tuo esiin menetelmän, jonka avulla on mahdollista, sen ansiosta, että käytetään heran ultrasuodatustekniikkaa teollisissa olosuhteissa, saada tuotetta, joka sisältää hyvin runsaasti O^-lakta-albumiinia heran muiden proteiinien kustannuksella.

9 67654 Tätä tarkoitusta varten keksintö tuo esiin heran selektiivisen tai erilaisen käsittelyn, jonka avulla on mahdollista valita o<-lakta-albumiinin suhteen rikastunut jae peräkkäisten ultra-suodatusten jälkeen. Kukin ultrasuodatus suoritetaan ennalta määrätyissä olosuhteissa ja määrätyillä membraaneilla.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista se, että heraa, johon ei ole kohdistettu pastörointityyppistä alustavaa lämpökäsittelyä, ultrasuodatetaan, jolloin pH-arvo säädetään arvoon, joka on jonkin verran alle 7 mutta on ainakin 6,3, jolloin mainittu ensimmäinen ultrasuodatus suoritetaan tunnetuilla membraaneilla, joiden erotusraja on korkeampi kuin 5000 ja joilla on kyky pidättää liukenevat proteiinit päästäen c/-lakta-albumiinin vapaasti kulkemaan lävitseen, että ensimmäisestä ultrasuodatuksesta peräisin oleva ultrasuodos ultrasuodatetaan toisen kerran, jolloin se saatetaan kosketukseen membraanin kanssa, jolla on kyky pidättää cX-lakta-albumiini ja jonka erotusraja on alle 5000, edullisesti välillä noin 1500 ja 2000, ja että tästä toisesta ultrasuodatuksesta saatu retentaatti otetaan talteen, joka muodostaa halutun tuotteen.

Ensiksikin on tärkeää määrittää keksinnön mukaisessa menetelmässä käytetty raaka-aine. Hera voi olla ominaisluonteeltaan minkälaista tahansa, joten menetelmää voidaan yhtä hyvin soveltaa juustonvalmistuksen makeaan heraan ja happoheroihin. Kustakin näistä lähtöaineista saadut tuotteet ovat kuitenkin erilaisia. Kun lähtöaineena on makea hera, saadaan runsaasti oi-lakta-albumiinia sisältävää tuotetta, joka sisältää pienen määrän (3-laktoglobuliinia ja jonkin verran CMP. Toisaalta, jos lähtöaineena on happohera, runsaasti op-lakta-albumiinia sisältävässä tuotteessa ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan CMP. Heran alkuperästä riippuen voi menetelmästä saatu tuote siten sisältää kaseiinimakropeptidiä enemmän tai vähemmän tai ei lainkaan. Huomionarvoista on, että CMP esiintyy kahdessa muodossa: 10 67654

Glykosyylimuoto: Muodostuu kahdesta erilaisesta jakeesta riippuen haarautuneiden sokereiden (galaktosamiini, galaktoosi, N-asetyyli-neuramiinihappo) laadusta ja määrästä* ja

Ei-glykosyylimuoto.

CMP sisältää myös yhtä tai kahta fosfoseriiniä, ei sisällä aromaattista aminohappoa (tryptofaani, fenyylialaniini, tyrosiini) ja sisältää runsaasti treoniinia, proliinia ja seriiniä.

Tarkoituksenmukaista on käyttää sen alkuperästä riippumatta heraa, joka ei ole aikaisemmin käynyt sen tyyppistä lämpökäsittelyä, jota tavanomaisesti käytetään pastörointiin. Tämän toimenpiteen tavoitteena on poistaa mahdolliset bakteerikombinaatiot. Keksinnön mukaisen menetelmän yhteydessä hera, sitä mukaa kuin sitä otetaan talteen, kuoritaan tavanomaisella tavalla. Tämän tarkoituksenaron poistaa rasva, :jota yhä on raakaherassa. Sen jälkeen hera voi mennä ensimmäiseen ultrasuodatukseen. Sitä voidaan myös pitää sopiva aika alhaisessa lämpötilassa, esimerkiksi noin 0 - 4°C:ssa, jolloin kuitenkin estetään laktoosin kiteytyminen. Ensimmäisen ultrasuodatuksen aikana voidaan luonnollisesti heraa kuumentaa saannon parantamiseksi. Sopivat lämpötilat voivat olla esimerkiksi suuruusluokkaa 30 - 60°C, parhaiten noin 45°C. Ultrasuodatus voidaan kuitenkin suorittaa myös ympäröivässä lämpötilassa. Ennen kaikkea on tärkeää, että heraa ei kuumenneta ennen ultrasuodatusta tai sen aikana niin korkeaan lämpötilaan kuin tavanomaisessa pastöroinnissa.

Toinen tärkeä, ensimmäisen ultrasuodatuksen tehoa koskeva näkökohta koskee heran pH-arvoa. Keksinnön mukaan raakaheran pH tulisi säätää arvoon, joka on hieman pienempi kuin 7, kuitenkin vähintään 6,3 ja parhaiten noin 6,6. Tyypillisten herojen ominaisuudet huomioonottaen tämä säätö suoritetaan tavanomaisesti lisäämällä emäksisiä reagensse-ja. Periaattessa voidaan käyttää mitä tahansa emästä, kuten natrium-hydroksidia, kaliumhydroksidia, natriumkarbonaattia, kaliumkarbonaattia, kalsiumhydroksidia, ammoniumhydroksidia tai muita samankaltaisia emäksisiä yhdisteitä.

Koska tuotteiden lopullinen käyttö on elintarvikkeina, suositellaan k a li umhy d r ok s i di a.

11 67654

Ensimmäinen ultrasuodatus suoritetaan lisäksi täysin tunnetuissa olosuhteissa. Voidaan käyttää mitä tahansa tällä hetkellä saatavissa olevaa laitteistoa, esimerkiksi levy-, paketti- tai putkiultrasuodatus-moduleja. Käytetyt puoliläpäisevät membraanit ovat samoja kuin mitä jo tunnetaan liukoisten proteiinien pidättämiseen tai väkevöintiin. Näiden membraanien erotuskyky on yleensä suurempi kuin 5.000, esimerkiksi suuruusluokkaa 50.000. Membraanin laatu ei ole tärkeä. Se voi olla epäorgaaninen tai orgaaninen membraani. Esimerkiksi orgaanisista membraaneista voidaan käyttää mitä tahansa huokoista substraattia, joka täyttää edellisen määritelmän. Kaikki nämä käsitteet ovat hyvin maidon tai heran ultrasuodatuksen ammattimiesten tuntemia eikä niitä tarvitse sen vuoksi selittää enempää.

Ensimmäisen ultrasuodatuksen toimintaolosuhteissa membraani toimii kuten membraani, jota ei ole suunniteltu väkevöimään tai pidättämään of-lakta-albumiinia, joka se vuoksi voi kulkea membraanin läpi. Ultra-suodatuksen lopputulos on siis runsaasti ot-lakta-albumiinia sisältävä liuos. Tällaisessa liuoksessa on itse asiassa (3-laktoglobuliini/<x -lakta-albumiinisuhde päinvastainen kuin lähtöherassa. Lisäksi ultra-suodos ei sisällä lainkaan proteiineja, joiden molekyylipaino on suurempi kuin 20.000.

Kuten edellä mainittiin, suoritetaan ensimmäinen ultrasuodatus sinänsä tunetulla tavalla. Tarvittaessa on mahdollista turvautua esitestiin, jolla määritetään juuri tähän vaiheeseen sopiva membraani ottaen huomioon sen dynaaminen käyttäytyminen.

Keksinnön mukaisesti ensimmäisen ultrasuodatuksen aikana erotettu ultrasuodos suodatetaan sen jälkeen toisen kerran, membraanilla, joka kykenee pidättämään eli väkevöimään cX-lakta-albumiinin. Yleisenä sääntönä todettakoon, että tällaisen membraanin erotusraja on vähemmän kuin 5.000 ja mieluummin välillä noin 1.500 ja 2.000. Membraanin kemiallisella ja/tai fysikaalisella laadulla on vain vähän merkitystä niin kauan kuin se täyttää ehdon, että se pidättää o(-lakta-albumiinin keksinnön mukaisen menetelmän toimintaolosuhteissa. Kuten ensimmäises-säkin ultrasuodatuksessa, voidaan käyttää mitä tahansa saatavissa olevaa ultrasuodatuslaitteistoa. Tavallisesti on edullista suorittaa diasuodatus ultrasuodatuksen asemesta, so. suorittaa ultrasuodatus lisäämällä jatkuvatoimisesti tai jaksottaisesti ultrasuodokseen 12 67654 ensimmäisestä ultrasuodatuksesta saatua vesiliuosta tai puhdasta vettä tai vesiliuosta, joka sisältää mineraalisuoloja, toisen ultrasuoda-tuksen permeoitumisen suuntaan nähden membranin yläpuolelle.

Toinen ultrasuodatus tuottaa ultrasuodosta, joka muodostuu laktoosi-mehusta, ja retentaattia eli konsentraattia, joka on haluttu runsaasti of-alkta-albumiinia sisältävä liuos. Keksintöä on havainnollistettu mukaanliitettyjen piirustusten kuviossa 1, joka kaaviollisesti kuvaa menetelmän vaiheita.

Keksinnön mukaisesti saadut tuotteet ovat hyödyllisiä elintarvikkeena, erityisesti ihmisten ravintona. Ihmisen maidon tiedetään sisältävän noin 40 % kaseiinia ja 60 % liukoisia proteiineja, mutta niiden joukossa ei kuitenkaan 3”laktoglobuliinia. Mahdollisimman hyvin ihmisen maitoa muistuttavan maidon rekonstruoimiseksi on sen vuoksi tarkoituksenmukaista, että maitotuote ei sisällä lainkaan P-laktoglo-buliinia, mutta muissa suhteissa vastaa äidinmaidon koostumusta. Keksinnön mukaisesti valmistetut tuotteet täyttävät siten tämän tarpeen ja sopivat tämän vuoksi nk. maidon "äidillistämiseen". Lisäksi voi olla hyödyllistä, että saatavissa on määrätyt dieettivaatimukset täyttävää, runsaasti oc-lakta-albumiinia sisältävää tuotetta, sillä cx-lakta-albumiinin erikoisuutena on, että tämä proteiini sisältää erittäin runsaasti tryptofaania. Tällaisissa ravintosovellutuksissa voidaan keksinnön mukaisesti valmistettua tuotetta käyttää ihmisravintojen tai eläinrehujen täydennyksenä tai korvikkeena.

Erikoisominaisuuksiensa ansiosta keksinnön mukaisesti valmistetuilla tuotteilla voi olla muitakin käyttötapoja. Nämä tuotteet sisältävät runsaasti tryptofaania, jota voidaan käyttää ravintona dieettitar-koituksiin tai terapeuttisiin tarkoituksiin.

Erityisesti tryptofäänin suhde nk. neutraaleihin aminohappoihin (tyro-siini + fenyylialaniini + leusiini + isoleusiini + väliini) on näissä tuotteissa korkea, erityisesti suurempi kuin tai yhtä suuri kuin 0,06. Vastaavasti tyrosiini/tryptofaani-suhde on alhainen, erityisesti pienempi kuin 2,5 ja voi olla lähellä arvoa 1.

Keksinnön mukaisia tuotteita voidaan sen vuoksi käyttää ihmisillä tai eläimillä dieettituotteina. Niitä voidaan käyttää myös tehohoitoon tarkoitettuna tuotteena tai ravintona potilaille, joiden on käytettävä 67654 tarkkaan määrättyä proteiinidieettiä. Nämä tuotteet täyttävät ravin-tovaatimukset esimerkiksi haiman mukoviskidoosissa tai kystisessä fibroosissa, munuaishäiriöissä tai potilailla, jotka potevat suolenseinämän infektiota tai tulehdusta, ja myös silloin, kun on kysymys huomattavasta kudoksen tuhoutumisesta vakavien traumojen tai palovammojen jälkeen.

Keksinnön mukaisia tuotteita voidaan käyttää myös ihmisten ja?eiäinten terapeuttisessa ravitsemuksessa. Aikaisempi tutkimus (kts. erityisesti R.J. Wutmann'in ja J.D. Fernstrom'in artikkeleita Nutrition Review, 7 (32) , 193-200 July 1964, ja The American Journal of Clinical Nutrition, (28), 638-647, June 1975), on osoittanut, että on mahdollista lisätä aivosolun sisäpuolella saatavissa olevaa tryptofaanipitoisuutta muuttamalla mahan sisällön aminohappojen määriä ja tasapainoa. Tällä voi olla mielenkiintoa neurofarmakologiselta kannalta. Tryptofaani on serotiinin prekursori. Samoin nautittu tyrosiini ja fenyylialaniini sekä niiden tasapaino muiden aminohappojen suhteen voi vaikuttaa dopamiinin ja noradrenaliinin määrään. Anoreksigeeninen vaikutus voidaan havaita, kun lisätään pelkstään tryptofaanipitoisuutta pienentämättä proteiiniseosten biologista arvoa tasapainoilmiön kautta.

Samaa vaikutusta voidaan voimistaa pysymällä koko ajan saman biologisen arvon puitteissa samalla kun pienennetään fenyylialaniinin ja tyrosiinin määrää.

Ihmiset tai eläimet voivat sen vaoksi käyttää keksinnön mukaisia tuotteita terapeuttisessa ravitsemuksessa, erityisesti hoidettaessa liikalihavuutta. Tällöin käytetään hyödyksi anoreksigeenista vaikutusta tai syömiskäyttäytyrnistä säätävää vaikutusta.

Keksinnön mukaisilla tuotteilla voidaan lisäksi parantaa farmaseuttisten aineiden farmakologista tehokkuutta. Tällöin ihmiset tai eläimet voivat lisätä toisaalta neurotransmitteriamiinien, so. serotiinin tuottoa ja toisaalta dopamiinin ja noradrenaliinin tuottoa. Esimerkiksi trankvillanttien tehoa voidaan lisätä kuljetettaessa eläimiä, jotka ovat saaneet keksinnön mukaista tuotetta.

Uusien tuotteiden fysikaalisen muodon (liukoinen jauhe vesipitoisessa mediumissa) vuoksi niiden antamismuoto ei aiheuta mitään vaikeuksia. Uudet tuotteet voidaan antaa sellaisenaan enteraalista tietä tai esimerkiksi sekoitettuna tavallisen ruoan kanssa.

14 67654 0,1-2 g/kg per päivä suuruiset annokset ovat sopivia.

Keksintöä haväinnoliistfetaan seuraavassa esimerkkeihin viitaten.

Esimerkki 1 Tässä esimerkissä käytetään lähtöaineena juoksutintyyppistä heraa. Tämä hera saatiin koaguloimalla kuorittu maito, jota oli lämpökäsitelty (15 sekuntia 72°C:ssa) mutta ei jäähdytetty, 30 ml:11a -4

Boll'in juoksutinta (10 ), minkä jälkeen suodatettiin.

Heraa säilytettiin 18 tuntia 4°C:ssa, minkä jälkeen se ultrasuoda- tettiin 45°C:ssa DC 10 ultrasuodatusmodulissa, joka oli varustettu o

Romicon'in myymällä XM 50 membraani11a (1,4 m ). Valmistajan mukaan XM 50 membraanien erotusraja on noin 50.000. DC 10 ultrasuodatusmodulissa käytetään ontto kuitu-tyyppisiä membraaneja, jotka on niputettu putkimaisiksi kimpuiksi. Ultrasuodatuksen permeaatti otettiin talteen ja sen koostumusta seurattiin ajan mukana. Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa 1:

Taulukko 1

NPN g/1 NT g/1 NPN/NT NT/ES

UFq 0,237 2,1 0,72 3,1 % UF1h 0,250 2,6 0,62 UF2h 0,262 3,0 0,56 UF3h 0,255 2,9 0,57 UF4H30MIN 0,259 2,5 0,47 UF5H50MIN °'243 3'9 °'40 6ι1 %

Ultrasuodos, joka saatiin ensimmäisessä ultrasuodatuksessa XM 50 membraanin läpi, otettiin talteen ja ultrasuodatettiin uudelleen AM9 membraanin läpi 15°C:ssa. Myös tällöin käytettiin Romicon'in ^ 2 DC 10 ultrasuodatusmdidulia. Membraanin pinta-ala oli 1,4 m , ja membraani oli ontto kuitu-tyyppinen. AM2 membraanin erotusraja on noin 2.000. Seuraavassa taulukossa 2 on esitetty tämän toisen ultra- suodatuksen kuluessa tapahtuva retentaatin koostumuksen muutos.

15 67654

Taulukko 2

Retentaatti Permeaatti

Proteiini NPN^g NT ES ^

Ao 3,1 1,5 1,6 57,0 A22 4,5 1,7 1,6 A42 5,3 1,7 1,7 A62 7,1 1,8 1,7

Ag2 8,0 1,9 1,7 60,3

Ap 12,4 2,1 1,7 60,7

Lopullisen retentaatin analysoimiseksi ja siten karakterisoimiseksi se suodatettiin pylväässä (2 m x 0,02) virtausnopeudella 15 ml/h.

G 75 geelin läpi fosfaattipuskurissa (pH 7,0). Eluentista mitattiin neuramiinihappo, optinen tiheys 280 nm:ssä ja ninhydriini 750 nm:ssä. Tulokset on esitetty kuviossa 2. Siinä voidaan havaita seuraavat suuremmat piikit.

1. D023q alhainen/NH2 570 NaNa korkea 2. D028q alhainen/NH2 570 3. D028o korkea/NH2 570

Koko näytteen ja eri piikkien elektroforeettinen analyysi todistaa, että retentaatti on α-lakta-albumiinin, 8-laktoglobuliinin ja glykosyylin tai ei-glykosyylisen CMP:n seos.

Vahtaavien määrien toteamiseksi mitattiin liukoinen typpi eriväke-vyisessä trikiboorietikkahapossa /kts. K. Fox et ai., Separation of /3-iaktoglobulin from Other Milk Serum Proteins by Trichloroacetic acid, Journal of Dairy Science, Vol. 50, n:o 9, sivut 1363-1367, 1967/. Tällöin osoitetaan, että: 2 %:ssa pysyy liukoisena 75 % β-laktoglobuliinista, CMP kokonaan ja jonkin verran α-lakta-albuitiiini-liukoista typpeä (peptidit + vapaat aminohapot) : 4:%;ssa liukoisena pysyy noin 50 % β-laktoglobuliinista, CMP kokonaan ja α-lakta-albumiiniliukoinen-liukoinen-N (peptidit + vapaat aminohapot) ; 6 %:ssa koko CMP-liukcbinen N pysyy liukoisena; ja 16 67654 12 %: ssa koko glykosyyli CMP-liukoinen N pysyy liukoisena-,

Tulokset: 2% 4 % 6% 12% N, ppm 262 224 183 119

Tuote vastaa suurin piirtein seuraavaa seosta painoprosenteissa: Lakta-albumiini 47 %

Laktoglobuliini 20 % CMP 25 %

Liukoinen 8 %

Edellä olevista luvuista ja kunkin ainesosan aminohappokoostumuksesta määritettiin teoreettinen aminogrämmi, jota verrattiin todelliseen aminogrämmiin. Korrelaatiokertoimeksi saatiin 0,96. Jättämällä pois glutamiinihappo ja proliini, joiden tiedetään olevan ultrasuodatus-permeaatin liukoisen faasin pääasialliset aminohapot (Hargrove et ai., J. Dairy Science, 59, 25-33, 1976), kertoimeksi saadaan 0,986, joka korreloi hyvin todellisten arvojen kanssa.

Mielenkiintoista on todeta a-lakta-albumiinin läsnäolosta johtuva tryptofaanin suuri määrä (lähes kaksi kertaa niin suuri kuin alkuperäisen konsentraatin normaali prosenttimäärä).

17 67654

Teoreettinen mam Ammogrammi (liukoinen)

Ile 7,6 6,8

Leu 8,9 8,2

Hys 8,7 8,8

Met 1,6 1,6

Cyst 3,7 2,4

Phe 2,8 3,1

Tyr 3,3 3,3

Thr 7,8 7,0

Trp 3,4 3,3

Val 5,3 5,8

Ars 1,1 1,6

His 1,7 1,9

Ala 3 3,7

Asp 11,5 11,2

Glu 13,9 18,1

Gly 2,0 2,3

Pro 4,7 6,1

Ser 5,0 4,7

Tuote on lisäksi hyvin liukoinen ja sillä on miellyttävä makea maku, joka johtuu glykosyyli CMP:n mukanaolosta.

Esimerkki 2 Tässä esimerkissä käsiteltiin maitohappoheraa. Maitohappokoaguloinnista saatu hera ei sisällä lainkaan CMP.

Maito koaguloitiin lisäämällä maitohappoa pH-arvoon 4,6. Juoksuttuneen maidon poistamisen jälkeen pH säädettiin arvoon 6,6 lisäämällä kalium-hydroksidia. Kalsiumsuolojen aiheuttamien membraanien tukkeutumisongel-mien välttämiseksi lisättiin 2/1000 trinatriumsitraattia. Ennen ultra-suodatusta happohera sentrifugoitiin 15 minuuttia 1000 g:ssa.

Sen jälkeen ultrasuodatus suoritettiin 25°C:ssa DC 10 ulträsuodatus-modulissa, joka oli varustettu XM 50 membraaneilla (kte. esimerkki 1). Permeaatin ja retentaatin koostumukset ultrasuodatuksen aikana on esitetty taulukossa 3.

18 67 6 5 4

Aikaisemmin saatu ultrasuodos suodatettiin sen jälkeen uudelleen AM2 membraanin läpi Romicon DC 10 modulilla 15°C:ssa. Retentaatin ja permeaatin koostumukset on esitetty taulukossa 4.

Toisen ultrasuodatuksen retentaatilla, joka on haluttu tuote, on sen vuoksi seuraava likimalkainen koostumus painoprosenteissa: ö-laktoglobuliini 37 % <X-lakta-albumiini 56 % 1 % liukoinen typpi 7 %

Ultrasuodatuksessa, joka suoritettiin geelillä samoissa olosuhteissa kuin esimerkissä 1 mutta 1 m korkeassa pylväässä, joka sisälsi G 75 geeliä, näkyy selvästi t?(-lakta-albumiinia vastaava piikki 1 ja /i-laktoglobuliinia vastaava piikki 2. Mukaanliitettyjen piirustusten kuvio 3 koskee tätä tapausta.

Tämän proteiiniliuoksen teoreettinen aminogrammi on:

Lie 6,4 Vai 4,9

Leu 12,2 Arg 1,7

Lys 10,2 His 2,2

Met 1,7 Ala 3,8

Cys 4,8 Asp 14,7

Phe 3,8 Glu 14,4

Tyr 4,4 Gly 23

Thr 4,9 Pro 2,7

Trp 4,4 Ser 4,2 19 67654 tn 3 2 > \ (N O <"0 P- (0 dP * ·» » « (0

(N O σ oo o cn M

rH P- m "S' ID in 3

2 QJ

Dj 3 2

O

tn 3 i—I σι %

*· - -P

co oo n tn

pq m co O

O

Ai

dP

G

m d # #

G

-h n m ή :<0 <h in ro

•H oCP G

-P CM :rö -H -H

P 2 O vo ro m :td G G

(0 pj CM CM ΓΟ i—\ O S *rl *H

3 2 nj ro ro ro ro -h -h -H

<D Ai Ή s £ g tn 3 3 G 0) Λ G X!

0) Ai O (1) H

Pj rH g 3

G tn -h I

dP *H O O 3 cm -p -p -a; -p rH ^r^ovcMHroinr^^io cm σ 3 Ai 3 Ai 2 tricN^^^-^^^mm cd -«a· ro 3 -H (0

Pj CNCMtNCMCMCNCNCMCNCN CN (N φ H H H

2 6 1 I

ro p cq. ö 3 O Qj

Ai

Ai 3 3

rH -P

3 EH Of^nJ rH H di (0 2 ·**** v r -a

Eh CNCMCO ro ro O g Es S

> Qj Qj Qj P Qj Dj Pj 3

O O O

dip φ LO

(N CM r-i

pH

< ·· •H U 3 -p EH 3

dP -P -P

(N 3 3 tn

rH oo 3 TO O

2 6 cn tl) 'Ö

•A Pj Dj "· e # O

-p 2 Qj 13 P CN 3 -P 0) < 6

3 Dj U

3 En 3 -P - Ai

G O G O

0) > :3 -ro -P P :iö φ rH (0 -P - 05 \ -H Φ e tji pr ro CD OO 00 CM Ai Ό Dj K V ^ N, ·» ·» (/} ^ PL* EH pr cd ro Tj>LOt-l(D:3

2 I-H (N CM CM CM 2 O

in

. G 'CT

rH 3 g . x 2 ° -8* ai

OrHcMcO'd'mcot^oocyirHgfi 20 67654 co WE" E" 2 esi cn 2

•H \ 00 O

-E-1 2 00 O

4-1 ft Ή ro 2

<0 CU

ε m

-CU

Oh cn ^ i—I r- 2 S oo co 01 Di CT. (Ti 2 Oi Ή O O Ή

TJ· 00 (Ti ^ CO

2

rH -H tH rH O

'T CO

W oo 00 CT 00 O \ “· ' ' ' ^

Ai H 'S* l" CN CN (Ti in V 2 Ή CN CO · P e .H φ

P (U

cö —I Ai

tH \ CT CD 00 00 r-H 00 .-H

Co «· ·> «· *· * * :r0 ro oc ro cn lo -ro U3 cd co t" lo ro ro

W C

•H

e

P

•rH

r <#> :0 CN iH > i—I ** (1) 2 £ ct. in en ro γ-η<ν m

Cl> ä, CO co O cn ro :r0 2 Di <N CN CN CN r—I rH >

-H

P -H

-P -P

(O 4-1

rO <*> CO

-P cn tO

C 2 6 en ro -p

Cl) Di ft O I" C

-P 2 Dj <P oo <u

CU -P

PS CU

P

«H

\ e tr> <H m in co H rr cn oo en a)

*· » * ' C

Eh ro « m co O' cn cn cn m -h 2 1—r *—i i—i i—i i—i

rH

3 • Di

-P O

CU W

Pi ΟΉοΝοο·Ν·ιηαΐ"οοσ.*< *;

Claims (6)

1. Menetelmä runsaasti o(-lak ta-albumiinia sisältävän tuotteen valmistamiseksi ultrasuodattamalla heraa, tunnettu siitä, että hera, johon ei ole kohdistettu pastörointityyp-pistä alustavaa lämpökäsittelyä, ultrasuodatetaan, jolloin pH-arvo säädetään arvoon, joka on jonkin verran alle 7 mutta on ainakin 6,3, jolloin mainittu ensimmäinen ultrasuodatus suoritetaan tunnetuilla membraaneilla, joiden erotusraja on korkeampi kuin 5000 ja joilla on kyky pidättää liukenevat proteiinit päästäen oC-lakta-albumiinin vapaasti kulkemaan lävitseen, että ensimmäisestä ultrasuodatuksesta peräisin oleva ultrasuodos ultrasuodatetaan toisen kerran, jolloin se saatetaan kosketukseen membraanin kanssa, jolla on kyky pidättää O^-lakta-albumiini ja jonka erotusraja on alle 5000, edullisesti välillä noin 1500 ja 2000, ja että tästä toisesta ultra-suodatuksesta saatu retentaatti otetaan talteen, joka muodostaa halutun tuotteen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että heran pH säädetään arvoon, jonka suuruusluokka on 6,6.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pH-arvon säätö tapahtuu lisäämällä heraan yhdisteitä, joilla on emäksinen reaktio, kuten natriumhydroksidia, kaliumhydroksidia, natriumkarbonaattia, kaliumkarbonaattia, kalsiumhydroksidia, joista kaliumhydroksidi on suositeltavin.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ensimmäinen ultrasuodatun suoritetaan lämpötilassa 30 - 60°C.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ensimmäisessä ultrasuodatuksessa erotettu ultrasuodos ultrasuodatetaan toisen kerran membraa- 67654 22 nilla, jolla on kyky pidättää οί-lakta-albumiinia, jolloin membraanin erotusraja on alle 5000, edullisesti välillä noin 1500 - 2000, ja lämpötilassa, joka on ympäröivän lämpötilan läheisyydessä tai jonkin verran alle, esimerkiksi suuruusluokaltaan 15°C.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että toinen ultrasuodatus on korvattu diasuodatuksella, jossa jatkuvasti tai epäjatkuvasti ensimmäisen ultrasuodatuksen ultrasuodokseen lisätään mineraalisuoloja sisältävää vesipohjaista liuosta tai puhdasta vettä mainitussa toisessa ultra-suodatuksessa käytetyn membraanin yläpuolelle. 23 67654