FI66360C - Analogifoerfarande foer framstaellning av saosom avstoetning motstaoende aemnen anvaendbara 2-fenyl-1h-perimidiner - Google Patents

Description

f55r*l [B] ^KUULUTUSJULKAISU , , . - JÄMjB LJ ni) utlAcgningsskrift 6 63 60 ^ ’ (51) K*.Hc /fcttCI.3 C 07 D 239/70 SUOMI —FINLAND (21) p*«t*ll«lwmu· — hMManrtkiiln· 783808 . (22) HakamtaptM —AM5knln(id«t 12.12.78 ' ' (23) AHatpIhrt— Glltlfh«t»dag ]2 ^ ^g (41) Trite *u*V*w*nl — WlvH dHmtitg , ftrtenttl· ja rekisterihallitMt ___________ . 20.06.79 raLuUr- och I «filter rtyralMti AwBkn ntifd ο&«Ιιμ£Γ^^ 29.06.8i* (32)(33)(31) W*T prior** 19.12.77 21.09.78 USA(US) 861732, 944434 (71) Eli Lilly and Company, 307 McCarty Street, Indianapolis, Indiana 46206, USA(US) (72) Ken Matsumoto, Indianapolis, Indiana, USA(US) (74) Oy Kolster Ab (54) Anal ogiamenetelmä hylkimistä vastustavina aineina käyttökelpoisten 2-fenyyli-1H-perimidiinien valmistamiseksi - Analogiförfarande för framställning av sisom avstötning motstaende ämnen användbara 2-fenyl-1H-perimid iner

Keksinnön kohteena on analogiamenetelmä hylkimistä vastustavina aineina käyttökelpoisten 2-fenyyli-lH-perimidiinien valmistamiseksi, joilla on yleinen kaava I

✓ X % * i /%

HN N I

i i l i 2 66360 jossa R^ on m- tai p-asemassa oleva -CF^-, -OCF -, -SCF -, tai -OC2F,--ryhmä; ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi.

Tunnetussa tekniikassa on esitetty 2-substituoituja 1H-perimidiini-yhdisteitä ja 2-substituoituja 2,3-dihydro-lH-peri-midiiniyhdisteitä, jotka poikkeavat uusista kaavan I mukaisista yhdisteistä.

Eräässä kirjoituksessa julkaisussa Proc. Am. Assn. Cancer Res. 3 (1962) 319 esitetään "2-(3,4-dikloorifenyyli)-lH-bentso(de)-kinatsoliinin" karsinostaattinen aktiivisuus; kyseessä on sama yhdiste, joka on 2-(3,4-dikloorifenyyli)-lH-perimidiini tässä patenttihakemuksessa käytetyssä nimistöjärjestelmässä. Ko viitteessä todetaan selvästi, että yhdiste "ei ole suun kautta vaikuttava ".

Eräs kirjoitus julkaisussa J. Het. Chem. 1 (1964) 108 on myöhempi tutkimus, joka on tehty edellä mainitun kirjoituksen innoittamana. Tässä tutkimuksessa syntetisoitiin sarja 2-aryyli-2,3-dihydro-lH-perimidiinejä.

Tähän sarjaan kuuluivat: 2-(p-kloorifenyyli)-2,3-dihydro-lH-perimidiini, 2-(3,4-dikloorifenyyli)-2,3-dihydro-lH-perimidiini ja 2-(p-bromifenyyli)-2,3-dihydro-lH-perimidiini.

Viitteessä ei mainita mitään näiden yhdisteiden käyttötarkoituksista .

Tämän sarjan hyödyllisyys on kuitenkin esitetty julkaisussa J. Med. Chem. 9 (4) (1966) 599. Edellä mainituilla kolmella yhdis teellä havaittiin olevan lievä kasvaimia ehkäisevä vaikutus.

Kirjoitus julkaisussa J. Org. Chem. 36, no 11 (1971) 1477 kuvaa mm. 2-substituoituja lH-perimidiinejä ja niiden p-tolueeni-sulfonaattisuoloja, kuten 2-fenyyli-lH-perimidiiniä, 2-(p-kloorifenyyli ) -lH-perimidiiniä ja 2-(p-metyylifenyyli)-lH-perimidiiniä ja niiden p-tolueenisulfonaattisuoloja. Tässä viitteessä ei mainita mitään käytöstä. Samoin kirjoitus julkaisussa Reakts. Sposob-nost' Org. Soedin 6 (1) (1969) 47-54 (Eng.) kuvaa 2-fenyyli-lH- perimidiiniä, 2-(p-tolyyli)-lH-perimidiiniä, 2-(p-bromifenyyli)-lH-perimidiiniä ja 2-(m-bromifenyyli)-lH-perimidiiniä, mutta siinä ei kerrota mihin niitä käytetään.

i 3 66360

Seuraavat kaksi viitettä kohdistuvat pääasiallisesti uuteen systeemiin 1,2-disubstituoitujen perimidiinien valmistamiseksi.

Neuvostoliittolainen patentti 504 770 kohdistuu perimidii-neihin/ joilla on biologista aktiivisuutta ja joita voitaisiin käyttää lääketieteessä, mutta siinä ei esitetä mitään kirjallisuusviitteitä, jotka osoittaisivat tämän huomautuksen todenperäisyyden; ja se näyttää liittyvän pelkästään 1,2-disubstituoituihin yhdisteisiin.

Khim. Farm. Zhur. 11 (5) (1977) 87-93 kuvaa 1,2-disubsti tuoitujen perimidiinien ja 2-(3,4-dimetoksifenyyli)-perimidiinin keskushermosto- eli CNS-aktiivisuutta.

Uudet kaavan I mukaiset yhdisteet poikkeavat edellä mainittujen viitteiden yhdisteistä sikäli, että niiden 1-asema on substituoimaton, että niissä on toisenlaiset substituentit fe-nyylirenkaassa.

Uudet kaavan I mukaiset yhdisteet soveltuvat käytettäviksi nisäkkäiden immuunireaktion vastustamiseen, käyttötarkoitus, jota ei ehdoteta CNS- tai karsinostaattisella aktiivisuudella.

Tämän keksinnön kohteena olevalle analogiamenetelmälle 2-fenyyli-lH-perimidiinien ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, on tunnusomaista, että kondensoi-daan 1,8-diaminonaftaleeni, jolla on kaava: •ft f2 i .k iv / V % 1 I i asyyli-yhdisteen kanssa, jolla on kaava: r1 · · ° V \ Il ¥' · - C — X v '% _v/ jossa R^- mcrkitsee samaa kuin edellä ja X on fluori, kloori tai bromi.

4 66360

Menetelmän osalta viitataan julkaisuihin J. Het. Chem. 1 (1964) 108, J. Org. Chem. 36 (11) (1971) 1477 sekä niissä mainit tuihin viitteisiin.

Useimmat kaavan V mukaisista yhdisteistä, joita käytetään lähtöaineina, ovat tunnettuja yhdisteitä ja kaikkia niitä valmistetaan tavanomaisin menetelmin, m- ja p-trifluorimetoksibentsoyy-lifluoridit valmistetaan klooraamalla alkyyli-m- tai p-metoksi-bentsoaatti ja saattamalla saatu m- tai p-trikloorimetoksibentso-yylikloridi reagoimaan SbF^:n ja SbCl^rn seoksen kanssa, m- ja p-trifluorimetyylitiobentsoyylikloridit valmistetaan saattamalla alkyyli-m- tai p-jodibentsoaatti reagoimaan HgtSCF^^111 kanssa hydrolysoimalla saatu alkyyli-m-tai p-trifluorimetyylitiobentso-aatti ja muuttamalla vapaa happo happokloridiksi, esim. SOCl^lla. m- ja p-pentafluorietoksibentsoyylikloridit valmistetaan seuraavasti: m- tai p-bromifenoli asyloidaan trifluorietikkahapon anhyd-ridillä, jolloin saadaan m- tai p-bromifenyylitrifluoriasetaatti, joka saatetaan reagoimaan SF^:n kanssa antamaan m- tai p-penta-fluorietoksifenyylibromidi. Se muutetaan vastaavaksi hapoksi saattamalla reagoimaan butyylilitiumin ja C02:n kanssa ja muuttamalla sitten asyylikloridiksi SOCl^lla.

Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat käyttökelpoisia estämään hylkimisreaktion nisäkkäillä. Tämä käsittää sen hylkimisreaktion estämisen, joka reaktio syntyy aina kun nisäkkään keho muodostaa vasta-aineita ja reaktiivisia soluja reaktiona vieraan proteiinin läsnäololle. Hylkimistä estävän aktiivisuuden käyttötavat vaihtelevat. Erinomainen hylkimistä estävän vaikutuksen käyttö on elinten siirrossa, mutta hylkimistä estävää vaikutusta voidaan edullisesti käyttää myös hoidettaessa erilaisia sairauksia, jotka tunnetaan yhteisesti "auto-imuuneina" sairauksina. Tällaisia auto-immuunisairauksia ovat auto-immuuni-hemolyyttinen anemia, varsinkin verihiutaleniukkuuspurppura, punahukka, luupuk-sen kaltainen hepatitis, lupus nephritis, glomerulonephritis, nefroottiset oireet, Goodpasture'n oireisto, Wegener 1 in jyväis-kasvamatauti, ihon kovettumistauti, Sezary'n tauti, psoriasis, uveitis, nivelreuma, colitis ulcerativa, thyroiditis ja mumps orchitis .

Kaavan I mukaisten yhdisteiden terapeuttinen käyttökelpoisuus ilmenee seuraavista koetuloksista.

66360

Koe 1

Hiiren hemagglutiinin määritys, antaminen suun kautta

Viiden ryhmille 20-g:maisia, urospuolisia, sekarotuisia 7

Sveitsin hiiriä annettiin laskimonsisäisesti ruiskeina 5 x 10 lampaan punaista verisolua. Solut näitä ruisketta varten valmistettiin karitsan verestä (koottu Alsever ’in liuokseen) pesemällä kolme kertaa 0,85-%:sella suolaliuoksella ja suspendoimalla uudestaan 0. 85-%:een suolaliuokseen. 9 päivittäistä annosta kutakin testattavaa yhdistettä, liuotettuna polyetyleeniglykoli 400:aan, annettiin suun kautta 0,1 ml:n annoksina, aloittaen 3 päivää ennen punaisten verisuolujen ruisketta. Käytettiin useita annosmääriä kutakin yhdistettä 2-kertaisin lisäyksin. Mukana oli vertailuryhmä hiiriä, jotka saivat punaisten verisolujen ruiskeen ja 9 päivittäistä annosta kanninta lääkkeen asemesta. 6 päivän kuluttua vasta-aineruiskeista hiiristä valutettiin verta sydänpistolla ja seerumit kustakin viiden hiiren ryhmästä yhdistettiin. Yhdistetyt seerumit analysoitiin t|iydennys-inaktivoinnin jälkeen hemagglutiini-pitoisuuden suhteen standardimenetelmin käyttäen seosta, joka sisälsi sarjan testiseeru-mien 2-kertaisia suolaliuoslaimennuksia ja 0,5-%:siä lampaan puna-verisolususpensioita, muovisissa depressiorasioissa. Senjälkeen kun rasioita oli inkuboitu 3 tuntia 37°C:ssa hemagglutinaatio-mallit arvosteltiin. 4-kertaista (75 %:sta) tai suurempaa vasta-aineen vähenemistä (testiseerumissa verrattuna vertailuseerumiin) pidettiin merkitsevänä. Tulokset ilmaistiin pienimpänä vaikuttava annoksena ("MED") , jolloin pienin lääkeannos antoi 75-%:sen tai suuremman vasta-aineen vähenemisen.

Tulokset kaavan I mukaisten perimidiini-yhdisteiden tutkimisesta kykynsä suhteen alentaa vasta-aineen tuotantoa, on koottu taulukkoon 1. Atsatiopriinin (Imuran), jota käytetään kliiniseen hylkimisen estoon, MED on 100 mg/kg x 9 tämän testin mukaan.

Taulukko I

Yhdiste MED

mq/kg x 9 PO

2-(p-trifluorimetyylifenyyli)- lH-perimidiini-hydrokloridi 6,25 2-(m-trifluorimetyylifenyyli)- lH-perimidiini-hydrokloridi 100 2-(p-trifluorimetoksifenyyli)- lll-perimidiini-hydrof luoridi < 100 2-(p-trifluorimetyylitiofenyyli)- lH-perimidiini-hydrokloridi ^ 100 2-(p-pentafluorietoksifenyyli)- lH-perimidiini-hydrokloridi 100 6 66360

Koe 2

Yksittäinen seerumin määritysmenetelmä Tässä kokeessa edellä esitetyssä kokeessa 1 käytettyä menetelmää muunneltiin käyttämällä 10 hiiren ryhmiä 5 hiiren ryhmien asemesta. Hiiristä juoksutettiin veri kuten edellä, mutta seerumit määritettiin yksittäin eikä yhdistettyinä. Keskimääräiset hemagglutiini-ar-vot (logj) - S.E. (Standardipoikkeama) laskettiin kullekin 10 hiiren ryhmälle ja p-arvot (Student'in t-testillä), verrattuna vertailuryhmään, määritettiin. Alhaisin lääkeannos, joka merkitsevästi (p < 0,05) alensi vasta-aine-tiitteriä, määräsi loppupisteen. Lääkkeet annettiin suun kautta tai ihonalaisesti 10:nenä päivittäisenä annoksena, aloittaen 3 päivää ennen punaisten verisolujen injektointia. Lääkkeet suspendoitiin kantimeen, joka koostui suolaliuoksesta, joka sisälsi 0,125 % metyyliselluloosaa ja 0,2 % ei-ionista emulgoimisainetta. Vasta-aine- (hemagglutiniini-) määritykset tehtiin 7 päivän kuluttua punaisten verisolujen injektiosta. Tyypilliset tulokset, jotka saatiin yksittäisessä seerumin määritystestissä kaavan I edustavilla yhdisteillä, on koottu taulukkoon II.

Taulukko II

Yhdisteiden hylkimistä estävä vaikutus (Yksittäinen seerumin määritysmenetelmä)

Yhdiste Antotie Päätepisteannos (p 0,05) mg/kg:ssa x 10 2-(p-trifluorimetyylifenyyli)- suun kautta ^1,6 lH-perimidiini-hydrokloridi ihonalaisesti 1,6 2-(p-trifluorimetoksifenyyli)- lH-perimidiini-hydrofluoridi suun kautta 12,5 2-(p-trifluorimetyylitiofenyyli)- suun kautta 50 lH-perimidiini-hydrokloridi

Koe 3

Siirre-vastaan-isäntä (GVH)-reaktio Tässä kokeessa parentaali-(C57BL) hiirien pernasoluja injektoidaan F^-hybridikannan (C57BL x C3H) hiiriin. Vastaanottajahiiret eivät hyljeksi ruiskutettuja pernasoluja, koska hybridi tuntee \ 7 66360 C57BL-sukuiset antigeenit homotsygoottisesta vanhemmastaan "omikseen". Injektoidut solut aikaansaavat kuitenkin reaktion vastaanottajan kudokseen, mikä johtuu vieraista C3H-peräisistä antigeeneistä. Seurauksena tästä vastaanottajan perna laajenee. Hylkimisen esto estää tämän laajenemisen tai vähentää sitä. Siten pernan painot antavat mitan GVH-reaktiolle ja sen vähenemiselle hylkimiseston alaisena.

Käytettiin muunnelmaa Simonsen'in alkuperäismenetelmästä (Ann. N.Y. Acad. Sei. 73 (1958) 834. Suuria pernasolusaantoja saatiin ilman tavallisesti käytettyä pernojen käsimöyhennystä käyttäen Wa-ring®-sekoittimia leikkuuterät käännettyinä. Kaksi kuuden sekunnin sekoitusjaksoa tärisytti pernat (25 C57BL pernan eriä 25 ml:ssa suolaliuosta) riittävästi solujen vapauttamiseksi sidekudoksesta. Viimemainittu poistettiin suodattamalla useiden eripaksuisten juusto-liinojen läpi. Tällä tavalla valmistetut solususpensiot standardi-

Q

soitiin Levy-Hausser-kammiolaskujen avulla sisältämään 6 x 10 tumallista solua ml:aa kohti. 10 kappaleen ryhmiä 16-18 g:n painoisia C57BL x C3H hiiriä injektoitiin vatsaontelon sisäisesti 1 mlilla luvouttajan solususpensiota. Käsittely suun kautta tai ihonalaisesti 0,2 ml:11a pantiin alulle 3 päivää ennen solujen injektointia ja jatkettiin päivittäin 13 päivän ajan. Vertailueläimet saivat ainoastaan soluja ja kanninta. Pernat poistettiin ja punnittiin 10 päivän kuluttua soluinjektiosta. Tulokset ilmaistiin milligrammoina pernaa/ grammaa ruumiin painoa.

Koska syngeneettisten, ts. C57BL x C3H, solujen injektointi vastaanottajahiiriin aikaansaa pienessä määrässä pernan suurentumista, käytettiin tällaisten eläinten pernan painoja GVH-komponentin 100 %:n eston määrittämiseksi laksettaessa esto-prosentteja, jotka hylkimistä estävät yhdisteet aikaansaavat. Laskentamenetelmä on kuvattu seuraavassa kokeessa, jossa hiiriä on käsitelty hylkimistä estävällä vertailuyhdisteellä: 8 66360

Vertailuyhdiste Mg pernaa/g ruumiin- Esto- Käsittely painoa + S.E. x prosenttia** 1- (6-metoksi-2-bentsotiatso-lyyli)-3-fenyyliurea (vrt.

J. Med. Chem. 12, 1016-1018 (1969), 12,5 mg/kg x 13 (suun kautta) 6,86 - 0,80* 74 ilman (GVH-vertailu) 11,55-1,01 0 ilman (Syn.-vertailu) 5,20 - 0,37 100 ilman (normaali vertailu) 4,16 - 0,17 --- x keskiarvot 5 hiiren ryhmistä, xx (GVH-vertailu - käsitelty ) (GVH-vertailu - Syn-vertailu) x 100 = estoprosentti xxx p<0,01 verrattuna GVH-vertailuun.

Koska käytännössä havaittiin, että sekä syngeneettiset ett; normaalit vertailut vaihtelivat vain vähäisesti kokeesta toiseen käytettiin laskelmissa yhdistettyä arvoa (4,8), joka oli johdettu laskemalla uudelleen 4 eri syngeneettistä vertailuryhmää (5,20 - 0,37, 4,99 - 0,39, 4,42 - 0,13, 4,66- 0,12) 20 hiiren ryhmänä. Tulokset, jotka on saatu siirre-vastaan-isäntä-reaktiosta kaavan I mukaiselle yhdisteelle, on koottu taulukkoon III.

Taulukko III

Yhdisteiden vaikutus GVH-reaktioon

Yhdiste Annos Mg pernaa/g Esto-prosen (mg/kg x 13) hiiren painoa GVH-sarja (keskim. + S.E.) 2- (p-trifluori)-metyylifenyyli)-lH-perimidiini- hydrokloridi , (suun kautta) 25 4,75 - 0,42 101 12,5 6,62 - 1,17 53 6,2 5,67 ± 0,51® 77 3,1 4,96 - 0,31d 96 1,6 5,66 - 0,33® 78 vertailu --- 8,64 - 1,10 66360 a jjGVH-vertailu - käsitelty-_ >x 100 = esto-prosentti (GVH-vertailu - Syn.-vertailu ) b p < 0,001 c p < 0,005 d p < 0,01 e p < 0,05

Koe 4

Apuaineella aiheutettu niveltulehdus rotilla 2-(p-trifluorimetyylifenyyli)-lH-perimidiini-hydrokloridia tutkittiin kykynsä suhteen muuttaa takakäpälän turpoamista ja luu-vaurioita, jotka ovat seurauksena apuaineella aiheutetusta pöhö-tyksestä rotilla. Apuaineella aiheutetun niveltulehduksen seurauksena syntyneen takajalan turpoamisen estemäärän määrittämiseksi on määritelty kaksi tulehdusastetta: (1) primäärinen ja sekundäärinen injektoitu takakäpälä, ja (2) sekundäärinen injektoimaton takakäpälä, joka yleensä alkaa kehittyä n. 9 päivän kuluttua tulehduksen aiheuttamisesta injektoituun käpälään. Jälkimmäisen tulehdustyypin väheneminen on osoitus hylkimistä estävästä vaikutuksesta vrt. Chang, Arth. Theum. 20 (1977) 1135-1141. Fenoprofeenia (30 mg/kg) käytettiin standardi-tulehdusta estävänä yhdisteenä vertailevaa arvostelua varten (Nickander et ai., Fed. Proc. Annual FASEB Mtgs., huhtikuu, 1971, ABS no. 205).

Apuaine-niveltulehdus aiheutettiin urospuolisille Lewis-Wistar-rotille (200-210 g) yksinkertaisesti injektoimalla jalkapohjan alle oikeaan takakäpälään 0,1 ml kuumassa tapettujen, lyofiloitujen Mycobacterium tuberculosis (Calbiochem-Perrigen-C)-bakteereiden 0,5-%:sta suspensiota mineraaliöljyssä (muunnelma Winter'in et ai. esittämästä menetelmästä, Arth. Rheum. 9 (1966) 394-397. Yksi viiden rotan ryhmä ("TB vertailu") sai ainoastaan tämän käsittelyn. Toinen viiden rotan ryhmä ei saanut ollenkaan käsittelyä (normaali vertailu). Jokainen testattava yhdiste suspendoitiin karboksimetyyliselluloo-saan (1 %) ja annettiin letkuruokintaa käyttäen rotille (viiden rotan ryhmille) 30 mg/kg:n päivittäisinä annoksina suun kautta, aloittaen yhden päivän kuluttua ja jatkaen 17 päivään apuaineen injek-toinnista (17 annosta). Käpälätilavuudet mitattiin elohopean syrjäyttämisellä käyttäen Statham-paine-anturia ja numeerista voltti-mittaria. Sekä inektoitujen että injektoimattomien takakäpälien 10 66360 tilavuudet mitattiin päivinä 2, 4, 7, 9, 11, 14, 16 ja 18. Röntgen kuvat otettiin 18. päivänä eläimien lopettamisen jälkeen.

Sekä injektoiduista että injektoimattomista käpälistä otettujen röntgenkuvien yleistarkastelu ei osoittanut luuvaurioita 2-(p-trifluorimetyylifenyyli)-lH-perimidiini-hydrokloridilla käsitellyissä eläimissä, kun taas luuvauriot olivat hyvin selviä TB-vertailuryhmässä.

Käpälätilavuuden mittaukset aloitettiin 9:tenä päivänä kestän 18. päivään. Saadut tulokset olivat seuraavat: 11 66360

G

:cO

> K * Η Γ- 00 _ MO in CM cn “ο cn o ¢1, cn cn rH .μ m _p :t0 - ' tn - tn 00 > OOOqj 0(1) r—1 -Η I 1 ,

:<d + I + I + I c + I G

:cO ft ·· ··

+J rH in i" df> m rJP

in · ο ιο ιο η m <n :(0 oo ·. .. " cn “id > r-H cn m cn cn —·

*H

:<0 ft id in r~ m in o o ro

• O CN rH CN

cn :(0 ..

> o o o o g % +l + 1 +1 +1 X in id in 2 , * >-( cn r— m

1-1 (N m (Μ CN

•H o 5 m ίο cn oo 2 m o cn -¾1 > © * ^ H ^ 2 ° ° O O ^ X > ft +1+1+1 +1 Ι|βΙ I I G' X (0 Ή o ffl ή 0 n

3H · coo^oo m H-π r-H 3 —I

rH-H rt1 oom rH (0 -H G (0 -H G

3 4J rH “ “ “ (0(0>(0(0> <o (Ν(νγν <n e+Jioe-ptd

Eh G G G rH G G H

:i0 <n , 0 © -H , 0 © -H.

I—I oo ro Γ-· r~ z > +j z > -P

:i0 o o o o -1 '- ft ' :(0 :(0 o o o o X > -<-1 +1 +1 +1 4-1 ___ _

(3 ft ' n CN r-i in j ) |g I

6 Ή O rH cn 3 O · - ' K «. :(0 G Ή -P Ή cn cn cn rH *—I t>~i ··-* -P rH rH rH (0 (0 (0

(0 © 0) G +J G

S m ao m rH © -P G G G

'rj id cn cn ao j ^ E

O ooo ο ^·ι-)π3^π3

P *2- 2 :<0 Μ Ή I rH

© > ° ° ° o ,13 2 i igp j ·£ 3 - +l +l +1 +i - - H ^ cn rr Γ' ro v ( r.

cn cn σι cn _, *.».* ^ —1 1 -—^ ^ '—t ι-H rH I—( || rL <#> Ή ·Η 1

Sh η O

-ri O >1 -P

G G G >i W

( r-s rH Q) rH C | H

>1 -H G -H © MH a) -rl rH rHrH(0ft-HMHg x:

© (0 -H -P O G -H -H

-P (0 (0 G G -P >—I G

-P E -P © ft I >ί © Ή

•H G G > O ft in ft G

O) O © I G —' -P I -H

:iÖ G > CQ © l © K -H

Z — Eh (G N £ H O

12 66360

Kaavan I yhdisteitä voidaan antaa suun kautta tai ruoansulatuskanavan ulkopuolisesti. Aktiivisen aineen käytettävä tarkka määrä vaihtelee yhdisteestä toiseen. Näillä yhdisteillä on kuitenkin suuri terapeuttinen indeksi, niin että tehokkaat, ei-myrkylliset annokset kaikissa tapauksissa ulottuvat laajalle alueelle. Riippuen testijärjestelmässä tämä alue ulottuu, testatun sarjan aktiivisemmille jäsenille pienillä nisäkkäillä alle l,6:sta 25 mg:aan/kg/päivä. Sarjan muut yhdisteet tarvitsevat enemmän, kuten 100 mg/kg/päivä annokseen asti tai enemmän pienillä nisäkkäillä. Pienten ja suurten eläinten annosten välinen suhde muilla lääkkeillä, esim. hylkimistä estävän atsatiopriinin annos ihmiselle on yleensä 1-2 mg/kg, kun taas hiirelle annos on n. 50 mg/kg (ks. myös Cancer Chemotherapy Reports 50 (1966) 219 ja ennakoidut tehokkaat ihmisen annosmäärät olisivat vastaavasti alempia kuin pienillä nisäkkäillä kuten väliltä 0,5-10 mg/kg/päivä.

Kaavan I yhdisteitä annetaan edullisesti farmaseuttisen valmisteen muodossa. Farmaseuttiset valmisteet ovat hyvin tunnettuja farmasian alalla. Valmistettaessa tällainen valmiste kaavan I vaikuttavalla aineella valittu yhdiste sekoitetaan kantimen, kuten laktoosin, dekstroosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelysten, arabikumin, kalsiumfosfaatin, alginaattien, traganttikumin, gelatiinin, metyyliselluloosan, talkin, magnesiumstearaatin tai mineraaliöljyn kanssa. Valmiste voidaan tehdä tabletiksi, suspensioksi tai kapseliksi. Ruoansulatuskanavan ulkopuolista käyttöä varten yhdisteet muodostetaan injektoitaviksi liuoksiksi. Edullinen yhdistelmä on valmiste yksikköannoksen muodossa, joka sopii suun kautta annettavaksi hylkimistä estävän vaikutuksen saamiseksi ja joka käsittää, yksikköannosta kohti, hylkimistä estävän, ei-myrkyllisen määrän väliltä n. 10 - n. 1000 mg tätä vaikuttavaa ainetta ja farmaseuttisen laimentimen.

Seuraavat esimerkit valaisevat tätä keksintöä.

Esimerkki 1 2- (p-trifluorimetyylifenyyli)-lH-perimidiini-hydrokloridin valmistus

Liuos, jossa oli 31,64 g (0,20 moolia) 1,8-diaminonaftaleenia 500 mlrssa bentseeniä, sekä liuos, jossa oli 20,8 g (0,20 moolia) p-trifluorimetyylibentsoyylikloridia 500 ml:ssa bentseeniä, lisättiin 66360 samanaikaisesti 500 ml:aan bentseeniä huoneen lämpötilassa voimakkaasti sekoittaen. N. 1/2 tunnin sekoittamisen jälkeen sakka koottiin ja hierrettiin metanolilla antamaan 24,6 g hydrokloridisuolaa (35 %:n saanto), sp. 210°C (hajoaa), massaspektri m/e 312.

Analyysi:

Laskettu C-.0Ηη _N_C1F :lie: lo XZ Z o C, 61,99; H, 3,47; N, 8,03; Cl; 10,17; F, 16,34.

Löydetty:C, 61,75; H, 3,59; N, 8,02; Cl, 10,45; F, 16,70.

Esimerkki 2 2-(m-trifluorimetyylifenyyli)-lH-perimidiini-hydrokloridin valmistus 1.8- diaminonaftaleeni (15,82 g; 0,10 moolia) ja m-trifluori-metyylibentsoyylikloridi (20,8 g; 0,10 moolia) saatettiin reagoimaan samoin reaktiovaihein kuin esimerkissä 1 antamaan 33,3 g (95,4 %:n saanto) 2-(m-trifluorimetyylifenyyli)-lH-perimidiini-hydrokloridia, sp. 280°C (hajoaa), massaspektri m/e 312.

Analyysi:

Laskettu: C18H12N2C1F3:lie: C, 61,99; H, 3,47; N, 8,03.

Löydetty: C, 61,68; H, 3,59; N, 8,12.

Esimerkki 3 2-(p-trifluorimetoksifenyyli)-lH-perimidiini-hydrofluoridin valmistus 1.8- diaminonaftaleenia (1,52 g; 0,0096 moolia) liuotettiin 25 ml:aan tolueenia ja dekantoitiin sitten, p-trifluorimetoksibent-soyyli-f luoridia (2,0 g; 0,0096 moolia) liuotettiin 25 ml:aan tolueenia. Kumpikin liuos lisättiin samanaikaisesti 25 ml:aan tolueenia. Senjälkeen kun reaktioseosta oli sekoitettu n. 4 tuntia, osoitti ohutlevykromatografia, että reaktio oli täydellinen.

Reaktioseos suodatettiin ja tuote, keltainen jähmeä aine, kuivattiin, 272 g (81,4 %:n saanto), sp. 195°C (hajoaa), massaspektri m/e 328 sekä pienemmät huiput 361:ssä, mikä osoittaa pieniä määriä -ocfci2.

Analyysi:

Laskettu C18H12F4N20:lle: C, 62,07; H, 3,47; N, 8,04; F, 21,82.

Löydetty: C, 61,81; H, 3,58; N, 8,13; F, 21,59.

6 6 3 60

Esimerkki 4 2-(p-trifluorimetyylitiofenyyli)-lH-perimidiini-hydrokloridin valmistus 1.8- diaminonaftaleenia (14,59 g; 0,092 moolia) ja p-trifluo-rimetyylitiobentsoyylikloridia (22,2 g; 0,092 moolia) saatettiin reagoimaan esimerkin 3 reaktiovaihein antamaan 31,86 g tuotetta (91,0 %:n saanto), sp. 276°C (hajoaa), massaspektri m/e 344. Se sus-pendoitiin 500 ml:aan tolueenia ja sekoitettiin n. 2 tuntia ja erotettiin sitten suodattamalla 30,6 g (87 %:n saanto), sp. 270°C (hajoaa). Se suspendoitiin sitten uudelleen 750 ml:aan tolueenia, keitettiin 2 tuntia ja erotettiin suodattamalla, 29,7 g (84,8 %:n saanto).

Analyysi:

Laskettu C^gH^ClF-jt^Sille: C, 56,77; H, 3,18; N, 7,36.

Löydetty: C, 56,57; H, 3,37; N, 7,40.

Esimerkki 5 2- (p-pentafluorietoksifenyyli)-lH-perimidiini-hydrokloridin valmistus 1.8- diaminonaftaleenia (1,04 g; 0,00656 moolia) ja p-penta-fluorietoksibentsoyylikloridia (1,9 g; 0,00656 moolia) saatettiin reagoimaan esimerkin 3 vaihein antamaan 2,25 g tuotetta (82,7 %:n saanto), sp. 240°C (hajoaa), massaspektri m/e 378.

Analyysi:

Laskettu: C-, QH.oClFcN_0:lie: C, 55,02; H, 2,92; N, 6,75; F, 22,90. ly 12 5 2 Löydetty: C, 54,82; H, 3,15; N, 6,49; F, 23,20.

Claims (2)

15 66360 1. Analogiamenetelmä hylkimistä vastustavina aineina käyttökelpoisten 2-fenyyli-lH-perimidiinien valmistamiseksi, joilla on kaava I η K /X l ]' Λ Hj& J i K 1 jossa R1 on m- tai p-asertiassa oleva -CF^-, -OCF^, -SCF -, tai -OC2F,_-ryhmä; ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että kondensoidaan 1,8-diaminonaftaleeni, jolla on kaava: nh2 nh2 I I / 'V IV l k k > / \ / */ Ό ' asyyli-yhdisteen kanssa, jolla on kaava: R1 ,__ O X " Il • > —c-x „ v - // v jossa R1 merkitsee samaa kuin edellä ja X on fluori, kloori tai bromi. 16 6 6 3 6 0 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä 2-(p-trifluori-metyylifenyyli)-lH-perimidiinin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 1,8-diaminonaftaleeni saatetaan reagoimaan p-trifluori-metyylibentsoyylikloridin kanssa. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä 2-(m-trifluori-metyylifenyyli)-lH-perimidiinin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 1,8-diamianonaftaleeni saatetaan reagoimaan m-trifluori-metyylibentsoyylikloridin kanssa. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä 2-(p-trifluori-metoksifenyyli)-lH-perimidiinin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 1,8 diaminonaftaleeni saatetaan reagoimaan p-trifluori-metoksibentsoyylifluoridin kanssa. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä 2-(p-trifluori-metyylitiofenyyli)-lH-perimidiinin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 1,8-diaminonaftaleeni saatetaan reagoimaan p-trifluori-metyylitiobentsoyylikloridin kanssa. 6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä 2-(p-pentafluori-etoksifenyyli)-lH-perimidiinin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 1,8-diaminonaftaleeni saatetaan reagoimaan p-penta- fluorietoksibentsoyylikloridin kanssa. 17 66360

1. Analogiförfarande för framställning av scisom avstötning motstäende ämnen användbara 2-fenyl-lH-perimidiner med den allmänna formeln I: · / ^ / V 1 11 v-·./ /% HN N i I T / V - i I i \ \ // O' O' väri r! gr en -CF_-, OOF--/ SCF - eller OC_F_-grupp i m- eller ο ό 3 Z o p-position; ochfarmaceutiskt godtagbara salter därav, känne- t e c k n a t därav, att en 1,8-diaminonaftalen med formeln: NH0 NH_ I

2 I 2 O, Ov ./ x./ % I II J IV kondenseras med en acyl-förening med formeln: r1 __ 0 \ O V NC · It .· V—C— X V / /' vari R^" har den ovan definierade betydelsen och X är fluor, klor eller brom.