FI65861C - Anordning foer genomfoering av ett radioimmunologiskt foerfarande - Google Patents

Description

2 65861 kvantitatiivisesti erotetuiksi· Erottamista varten tulevat menetelminä kysymykseen paperisähköforeesi, seostaminen toisella vasta-aineella (kakeois- vasta-ainemenetelmä), antigeeni-vasta-aine -kompleksin saoetaminen poly-eteeniglykolilla, vapaan antigeenin adsorptio aktiivihiilelle tai erottaminen reaktiolla jähmeällä faasilla. Jälkimmäisessä tapauksessa valmistetaan jähmeä faasi joko kovalentisesti sitomalla reaktiokomponentti aktivoituun selluloosaan, Sephadex'iin tai Sepharose'en (Vide ja Forath, Bioohem. Biophys. Acta 130, 237-260, 1966, "Radioimmunoassay of proteins with the use of Sephadex Coupled antibodies"), tai jonkin reaktio-osapuolen adsorptiolla sopivalle pinnalle, esim. muoville, (Catt, Niall ja Tregear, Bioohem. J., 100, 31C-33C, 1966, "Solid-phase radioimmunoassay of human growth hormone").

Hepatitis-B-pinta-antlgeenin (HB AG) ja vastaavan vasta-aineen 8 (antiHB AB) osoittamiseksi radioimmunotesteillä tunnetaan ennestään seu- 8 raavat menetelmätt 1. Aueria I, Aueria II, Ausab (Abbot Laboratories). Nämä toimivat ns* kerrosperiaatteella.

Ausria I-menetelmässä käytetään vasta-aineella kuormitettua pientä putkea, joka täytetään tutkittavalla näytteellä; inkuboinnin jälkeen muodostuu antigeenin läsnäollessa vasta-aine-antigeeni -kompleksi (AB-AG), jolloin vasta-aine -komponentti on kiinnittynyt putkeen. Neste poistetaan sitten, putki pestään ja sekoitetaan radioaktiivisesti merkityn vasta-aineen liuoksen kanssa. Uudelleen inkuboinnin jälkeen muodostuu vasta-aine-antigeeni -merkitty vasta-aine -kompleksi (AB-AG-AB*); putki pestään jälleen ja AB-AG-AB*-kompleksin (kerros-kompleksin) radioaktiivisuus määritetään. Vasta-aineen merkitseminen tapahtuu sisällyttämällä radioaktiivista jodia (*^J) tunnetulla tavalla. Aueria II -menetelmässä käytetään pienten putkien asemesta pallomaisia jähmeitä kantimia. Ausab-menetelmä muistuttaa suuresti Ausria-menetelmää. Tässä valitaan kuitenkin päinvastainen kerros-kompleksin rakenne nimittäin AG-AB-AG*; 2. Elektro Nucleonics Laboratories'in Riausure -menetelmä.

Tässä menetelmässä muodostetaan samalla tavalla kuin Ausria II -menetelmässä kerros-kompleksi, kuitenkin käytetään pallosten asemesta kiinteinä kantimina lasioaasia; 3. Kombi RIA Biotest »menetelmä.

Tässä antigeenin suhteen testattava näyte sekoitetaan tarkennetun 3 65861 vasta-aineen kanssa ja seos siirretään antigeenillä päällystettyyn kuppiin. Inku-boinnin ja pesun jälkeen lisätään radioaktiivista antigeeniä, inkuboidaan ja pestään uudelleen.

Myös tässä on siis kysymys eräästä kerrosmenetelmästä, joissa vaaditaan perinpohjaisia pesu- ja erotusvaiheita. Antigeenin pitoisuuden näytteissä ollessa vähäinen, ovat kaikki nämä menetelmät epätarkkoja.

Saksalaisesta hakemusjulkaisusta 2 530 678 tunnetaan laitteisto ja menetelmä, jossa käytetään pallomaisia, pinnoitettuja kantimia, jotka siirretään putkimaisesta kotelosta kanninlevyn syvennyksiin. Tämä tunnettu menetelmä on hankala, koska pallomaisia kantimia joudutaan pesemään yksitellen, eli tarvitaan monimutkaista laitteistoa. Lisäksi pallomaisilla kantimilla on suhteellisen pieni pinta-ala, ja siten pieni kapasiteetti.

Saksalaisesta hakemusjulkaisusta 2 262 479 tunnetaan laitteisto ja menetelmä, jossa käytetään kartiomaisia, vain kädensijan avulla siirrettäviä kantimia. Koska nämä kantimet ja kädensija siirretään pesuvaiheen aikana ja kantimet viedään mittauslaitteeseen kädensijan avulla, on olemassa suuri kontaminaatiovaara.

Tämän keksinnön mukaisella laitteistolla vältetään kuvatut haitat ja vaikeudet, eikä tarvita kalliita erotus- ja pesuvaiheita. Lisäksi määrityksen tarkkuus paranee.

Keksinnön mukaiselle laitteistolle on tunnusomaista, että kännin käsittää pieniä levyjä tai puikkoja, jotka on kiinnitetty kiinnityslistaan ja jotka voidaan upottaa mikrotiitterilevyn syvennyksiin, jolloin kiinnityslistan ja jokaisen yksittäisen levyn väliin on tehty uurre haluttua murtumiskohtaa varten.

Keksinnön mukaista laitetta käytettäessä tapahtuu tulkinta radioaktiivisuu-sen suoralla mittauksella jähmeästä faasista - eikä mittaamalla jäämien radioaktiivisuus, kuten tapahtuu ennestään tunnetuissa radioimmunotesteissä. Ottamatta huomioon työnsäästöä, joka saavutetaan välttämällä linkoaminen ja pipetointi, saadaan suurimmat laskenta-arvot negatiivisten tai erittäin heikosti positiivisten näytteiden alueella, mikä merkitsee oleellista parannusta ja testitulosten varmistusta.

Mikäli tutkittu näyte sisältää antigeeniä, reagoi tämä radioaktiivisesti merkityn vasta-aineen kanssa. Seuraavassa vaiheessa, jossa merkitsemättömällä antigeenillä kuormattu kännin kastetaan reaktionesteeseen, voi vain se osa merkitystä vasta-aineesta reagoida kantimelle adsorboidun antigeenin kanssa, joka ei kulunut näytteen antigeenipitoisuuden vaikutuksesta. Kantimen pesun jälkeen löydetään siis tietty määrä sidottua radioaktiivisuutta, joka on kääntäen verrannollinen näytteen antigeenipitoisuuteen.

4 65861

Tapauksessa, jossa tutkittava näyte ei sisällä antigeeniä, vaan vasta-ainetta, kasvaa vasta-ainepitoisuus koenesteessä. Ensimmäisen inkuboinnin aikana ei siis tapahdu ollenkaan reaktiota. Jos sitten seuraavassa vaiheessa merkitsemättömällä antigeenillä kuormattu kiinteä kännin saatetaan kosketuksiin tutkittavan nesteen kanssa, syntyy merkitsemättömän ja merkityn vasta-aineen välinen kilpailu reaktiossa kantimella olevan adsorboidun antigeenin kanssa, mikä tarkoittaa, että myös tässä tapauksessa tietty määrä radioaktiivisuutta todetaan pestyssä kan-timessa, joka määrä jälleen on kääntäen verrannollinen tutkitun näytteen vasta-ainepitoisuuteen. Jos näytteiden sarja-tutkimuksessa todetaan vähentynyt radioaktiivisuus verrattuna vertailunäytteeseen, joka sisältää joko antigeeniä tai vasta-ainetta, niin tosin tiedetään, että ko. näyte on sisältänyt joka antigeeniä tai vasta-ainetta, mutta vielä ei tiedetä kumpaa; tämän selvittämiseksi suoritetaan ns. erotusdiagnoosi, jossa samanlainen toinen näyte saatetaan kosketukseen toisen kantimen kanssa ja inkuboidaan. Kännin pestään ja saatetaan seuraavassa vaiheessa kosketukseen radioaktiivisesti merkityn vasta-aineen kanssa ja inkuboidaan.

Jos tässä mittauksessa todetaan radioaktiivisuuden suurempi lukuarvo, merkitsee tämä sitä, että näytteessä ei ollut vasta-ainetta vaan antigeeniä, koska kaikki adsorboitunut antigeeni kului antigeeni-vasta-ainekompleksin muodostamiseen. Jos sen sijaan todetaan alentunut lukuarvo, tarkoittaa tämä sitä, että inkuboinnissa näytteen vasta-aine adsorboidun antigeenin kanssa kului antigeeni-vasta-ainekompleksin muodostamiseen ja vielä joitakin sitoutumiskohtia merkitylle vasta-aineelle oli vapaina antigeenillä kuormatulla kantimella.

Edullisesti käytetään hepariinilla stabiloitua, radioaktiivisesti merkittyä vasta-ainetta.

Tarkoituksenmukaisesti suoritetaan inkuboinnit lämpötilassa 18 - 45°C kestoajan ollessa 30 minuutista 15 tuntiin, edullisesti 45°C:ssa 60 minuutissa.

Keksinnön mukainen laitteisto sopii erityisesti HB AG:n ja anti-HB AB;n S s määritykseen. Sitä voidaan periaatteessa kuitenkin käyttää kaikkien antigeenien osoittamiseen, joita vastaan voidaan kehittää spesifisiä vasta-aineita. Samoin laitteisto sopii vasta-aineiden osoittamiseen, joiden antigeenit ovat proteiineja tai polypeptidejä ja joita voidaan valmistaa puhdistetussa muodossa. Sitä voidaan käyttää myös, kuten systeemi HB AG/anti-HB AB osoittaa, suhteellisen harvinaises- S s sa tapauksessa, että potilaan seerumit sisältävät sekä antigeeniä että myös vasta-ainetta. Muita keksinnön mukaisen menetelmän käyttömahdollisuksia ovat virus-antigeenien määritys ja veren hyytymistekijöiden, erityisesti tekijä-VIII-pro-teiinin määritys.

5 65861

Kantimen kuormitus voi tapahtua siten, että sitä käsitellään upottamalla antigeeniliuokseen 24 - 60 tunnin ajaksi.

Piirroksessa on esitetty keksinnön mukaista laitteistoa, jolloin kuva 1 on kaavamainen perspektiivikuva ja kuva 2 on yhden kantimen pystyleikkaus.

Laitteisto käsittää mikrotiitterilevyn 1, jossa on useampia sarjoja, joissa on esim. 12 syvennystä 2, 2', 2"... näytteen tutkimiseksi. Lisäksi laitteistoon kuuluu kiinnityslistoja 3, joihin kuhunkin on järjestetty sarja numeroituja pieniä levyjä 4, 4', 4,f... , jotka vastaavat mikrotiitterin yhden sarjan syvennyksien lukumäärää. Levyt 4, 4’, 4"... on kiinnitetty kiinnityslistaan 3 kaula-kappaleiden 5, 5', 5"... avulla, joiden poikkileikkaus on pienempi kuin levyjen poikkileikkaus. Nämä kaulakappaleet muodostavat halutut murtumiskohdat. Sen jälkeen, kun levyt kuvatun menetelmän mukaisesti ovat reagoineet mikrotiitterilevyn syvennyksissä tutkittavan nesteen kanssa, katkaistaan levyjen kaulat ja levyjen annetaan pudota laskentaputkeen 6, kuten kuvassa 2 on esitetty.

HB AG:n ja anti-HB AB:n määritys keksinnön mukaisella laitteistolla S s Tässä tutkimuksessa voi jokin ihmiskehon nesteen tutkittava näyte sisältää joko HB AG tai anti-HB AB tai ei kumpaakaan näistä kahdesta aineesta. Ensim-S s mäisessä tutkimuserässä inkuboidaan 0,2 ml tutkittavaa ainetta n. 60 minuuttia 45°C!ssa hautomakaapissa puhdistetun J:llä merkityn anti-HB AB:n (0,1 ml, si-

S

sältää noin 0,1 mcCi) kanssa mikrotiitterilevyssä, jolloin mukaan tuodaan kaksi HB AG-positiivista, kolme HB AB/anti-HB AB-negatiivista ja seitsemän HB AG-heikos- S SS s ti positiivista vertailunäytettä. Tämän inkuboinnin loputtua HB AG:llä päällyste-

S

tyt kampamaiset kantimet upotetaan ennalta inkuboituihin seoksiin ja inkuboidaan edelleen 45°C:ssa 90 - 120 minuuttia. Sen jälkeen kampamaiset kantimet poistetaan testiliuoksista ja pestään altaassa vesijohtovedellä. Yksittäiset testilevyt kam-pamaisilla kantimilla siirretään katkaisemalla ennalta määrätyiltä kohdilta koeputkiin ja määritetään yksittäisestä levystä gamma-spektrometrillä sitoutunut radioaktiivisuus. Mukana olleilla vertailunäytteillä 1 - 12 ja testattavilla näytteillä 13-24 saatiin seuraavat arvot.

6 65861 Näyte Aika minuuteissa epä (impulsesja/min.) 1 1.00 684 2 1.00 672 3 1.00 4 644 4 1.00 4 148 5 1.00 4 087 6 1.00 1 974 7 1.00 1 997 Θ 1.00 1 846 9 1.00 2 035 10 1.00 1 942 11 1.00 2 455 12 1.00 1 598 13 1.00 433 positiivinen 14 1.00 340 positiivinen 15 1.00 4 996 16 1.00 4 020 17 1.00 2 946 18 1.00 2 673 19 1.00 2 445 20 1.00 2 822 21 1.00 1 317 positiivinen 22 1.00 1 55O positiivinen 23 1.00 3 991 24 1.00 4 052 Näytteet 1 Ja 2 ovat voimakkaasti HB AG-positiivista vertailuseeru- 0 mia, näytteet 3-5 HB AG/antiHBAB-negatiivista vertailuseerumia} näytteet s 0 6-12 ovat heikosti HB AG-positiivista vertailuseerumia. Näistä kolmesta 8 ryhmästä määritettiin keskiarvot Ja seitsemällä HB AG-heikosti positiivi- 8 elia vertailueeerumilla lisätään 20 # keskiarvoon tai vähennetään siitä. Nyt vaaditaant että vähintään kuusi näistä seitsemästä näytteestä ovat määritetyissä rajoissa. Jos yksi näyte on näiden raja-arvojen ulkopuolella (tässä esiintyvässä sarjassa näytenumero 11), niin sen arvoa ei arvos- 7 65861 telussa oteta huomioon. JS1jelle jäävän kuuden näytteen keskiarvo + 20 ^ pätee raja*arvona. Jokainen näyte» jonka laskenta-arvo on tätä raja-arvoa pienempi, on katsottava positiiviseksi ja on taulukossa merkitty positiiviseksi (näytteet 13» 14, 21, 22).

Tämän ensimmäisen testisarjan jälkeen on erotettava, onko kysymyksessa HB AG:n vai antiHB AB:n positiivinen reaktio. Erotusmääritystä var-8 8 ten suoritetaan nyt toinen testisarja seuraavalla tavalla: 0,2 ml:n näytteitä pannaan mikrotiitterilevylle ja inkuboidaan HB AGillä päällystettyjen kampamaisten kantimien kanssa 60 minuuttia 45° 0

Ctssa. Kantimet poistetaan sen jälkeen näyteliuokeista, ja kuten edellä kuvattiin, pestään ja inkuboidaan vielä 60-120 minuuttia 0,2 ml:ssa 1+1 125 laimennettua J:llä merkittyä antiHB AB fysiologisessa suolaliuoksessa.

8

Sen jälkeen kampamaiset kantimet pestään toisen kerran ja tutkitaan, kuten edellä gamma-spektrometrissä. Tällöin on otettava huomioon, että ensimmäisessä testisarjassa, kun näytteessä on läsnä HB AG ensimmäisessä inku- 8 bolnnissa tapahtuu radioaktiivisesti merkityn vasta-aineen spesifinen estyminen, ja kun näytteessä on läsnä antiHB AB tapahtuu kuitenkin ainoas- 8 taan vasta-aineen kokonaismäärän lisääntyminen reaktioseoksessa. Kampamaisten kantimien upottamisen jälkeen sitoutuu näyteantigeeniin sitoutumaton radioaktiivisesti merkitty vasta-aine testilevyn pinnalle, ja HB ABtn läsnäollessa sekä osa näytteen vasta-aineesta että myös osa radio-8 aktiivisesti merkitystä vasta-aineesta kiinnittyy kampamaisten kantimien pinnalle. Verrattuna HB AG/antiHB AB-negatiivisiin vertailunäytteisiin, 8 8 tapahtuu sekä näytteen sisältäessä HB AG että myös näytteen sisältäessä 8 HB AB testilevyillä laskenta-arvojen aleneminen. Erotusmäärityksessä inku-

B

hoitaessa kampamaisia kantimia näytteiden kanssa, kun näytteissä on läsnä HB AG tai kun näytteet ovat HB AG/antiHB AB-negatiivisia, ei tapahtu im- B 8 8 munologista reaktiota, Jos antiHB AB on näytteessä, niin se voi täyttää 8 antigeenisitoutumispaikat kampamaisella kantimellä.

Jos nyt kampamaiset kantimet pestään ja vielä uudelleen, tällä ker-125 taa ^J:llä merkityn antiHB ABtn kanssa inkuboidaan, niin voi radioak-

S

tiivinen aine täyttää ainoastaan vielä vapaat antigeenisitoutumlspaikat jähmeällä faasilla. Tapahtuu siis, kun näytteessä on läenä antiHB AB, 8 laskenta-arvojen pieneneminen. HB AG:n tai HB AG/antiHB AB-negatiivisten 8 8 8 näytteiden läsnäollessa pysyvät laskenta-arvot korkeina.

Saadut tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa: 8 65861 Näyte Aika minuuteissa opm (impulsesja/min.) 1 1.00 3 866 2 1.00 3 716 3 1.00 3 949 4 1.00 3 799 5 1.00 3 964 6 1.00 1 435 7 1.00 1 504 Θ 1.00 1 605 9 1.00 1 627 10 1.00 1 482 11 1.00 1 449 12 1.00 1 448

13 1.00 3 951 positiivinen HB AG

e

14 1.00 4 026 positiivinen HBeAG

15 1.00 3 910 16 1.00 3 996 17 1.00 3 884 18 1.00 3 843 19 1.00 3 917 20 1.00 3 871

21 1.00 363 positiivinen antiHB AB

β

22 1.00 1 335 positiivinen antiHBgAB

23 1.00 3 776 24 1.00 3 778

Vertailueeerumina numero 1 ja 2 HB AG käytettiin heikosti positii-

S

vietä seerumia} numerot 3“5 ovat HB AG/antiHB AB-negatiivisia seerumeja ja 0 0 vertailunäytteet numero 6-12 ovat antiHB8AB-positlivieia seerumeja. Jälleen määritettiin näiden kolmen ryhmän keskiarvo sekä antiHB AB-posltii-vieen ryhmän raja-arvo kuten edellä. Jokainen näyte» jonka laskenta-arvo on tämän laskenta-arvon alapuolella» on katsottava positiiviseksi· mitä antiHB AB:hen tulee (näytteet 21» 22). Näytteet 13 ja 14 antoivat suuret

D

laskenta-arvot ja ne on tulkittava HB AG-positiivisiksi. Kaikki muut näyt- 0 teet» jotka molemmissa reaktioissa antoivat suuria laskenta-arvoja» ovat HB AG- ja antiHB AB-negatiivlsla.

B 8 9 65861

Alfa-fetoproteiinin määritys

Alfa-fetoproteiinia, joka on puhdistettu geelikromatografiaa käyttäen, käytetään kampamaisten kantimien päällystämiseen. Anti-Alfa-feto-proteiini -vasta-aineita puhdistetaan immuunisorboivalla aineella (BRCN- 1 pe

Sepharose'lla) ja merkitään pJ:llä. Normaalimäärät ovat väliltä 0-40 ng/ml seerumia. Tietyissä maksasairauksissa ja syöpäsairauksissa ovat arvot nousseet välille 100 - 1 000 ng/ml.

Antigeenien tai vasta-aineiden kvantitatiivinen määritys suoritetaan seuraavalla tavallas

Vertailuseerumien aeemesta käytetään määritettävän antigeenin lai-mennussarjaa. Laimennussarjat kalibrointikäyrän aikaansaamiseksi muodostetaan seuraavasti: Valitaan edullisesti standardin geometrisiä laimennuksia negatiivisessa vertailuseerumissa ja käytetään vertailunäytteinä lisäksi negatiivista vertailuseerumia ja merkittyä vasta-ainetta pelkästään. Näytteet, joissa on pelkkää vasta-ainetta, antavat arvoja panoksen enimmäis-sitomiskyvylle. Näytteet, joissa on negatiivista vertailuseerumia, antavat arvoja enimmäissitoutumista varten negatiivisten näytteiden läsnäollessa. Standardiantigeenin nousevan pitoisuuden mukana kalibroimiskäyräl-lä alenee sitoutunut aktiivisuus pitoisuuteen verrannollisesti. Kaikki vertailunäytteet arvioidaan vähintään kaksoismäärityksellä, edullisesti kolmo iemäärityk s ellä.

Seuraavista yksittäisarvoista saatu kalibrointikäyrä on esitetty ohei8eeea graafisessa kaaviossa (kuva 3) ja nimetty AFP-standardiksi:

Yksittäisarvot Kalibrointikäyrä 10 ng AFP c1= 2516 cl- 2488 c=2460 cpm 03= 2376 1 ng c.= 2276 c;=2360 5=2287 cpm 03= 2225 40 ng c = 2100 cl— 2045 c=2100 cpm c|=2156 10 65861

Yksittälaarvot Kalibrointikäyrä 80 ng c =1673 c'=1515 c=1581 cpm cy=1555 160 ng = 983 <=2= 875 C= .955 cpm 0^=1006 320 ng AFP c = 614 c2= 588 c- 567 cpm c^= 499 640 ng AFP c^= 143 c^= 205 c= 171 cpm c3= 166 1280 ng c.= 122 c_= 166 c= 126 cpm c3= 89

Negatiivinen vertailuseerumi c = 2625 c7=2783 c=2707 cpm c3=2712 125

Enimmäiesitoutuminen •'J-vasta-aineella 3540 of 3245 5=3340 cpm

Jatkomenettely on nyt samanlainen kuin edellä kuvatussa HBsAG-testissä.

Tutkittavia näytteitä inkuboIdaan merkityn vastaseerumin kanssa ja upotetaan sen jälkeen kampamaiset kantimet, jotka on päällystetty AFP:llä, mikrotiitterilevyihin· Uudelleen inkuboinnin jälkeen pestään kampamaieet kantimet ja aktiivisuus yksittäisillä testilevyillä määritetään gamma-epektrometrissä. Saadut laskenta-arvot olivat seuraavat: Näyte Näyte 1 c-i- 2525 4 c = 146 c2= 2481 _ cl= 135 c3= 2411 c=24 72 cpm c3= 104 c= 128 cpm 2 c.= 1142 5 Cl=5017 c2= 1276 _ cl=1965 c3~ 1217 c=1212 cpm c3=2034 c= 2005 cpm 3 c = 475 c 2= 512 c3= 489 c= 492 cpm 11 6 5 8 61 N&mä arvot vietiin kalibrointikäyrälle ja saatiin seuraava tulos:

Koe 1 negatiivinen 2 140-145 ng 3 380 ng 4 n. 1 000 ng 5 48 ng HCGtn (Human Chorionic Gonadotropin) määritys HCG:tä glykoproteiinihormonia, käytetään kampamaisten kantimien päällystämiseen; antiHCG AB merkitään radioaktiivisesti *2^J:llä. Normaaliarvot ovat noin 2 mlU/ml; syöpäsairauksien esiintyessä kohoavat arvot 100 mITJ/ml:aan asti; ECG:n määrittäminen on erityisesti seurattaesa kemo-terapiaa tärkeää.

Ga8triinin määritys

Gastriinia käytetään kampamaisten kantimien päällystämiseen. Vasta-ainslluoksena käytetään valmiiksi tehtyä ^2^J:llä merkittyä antigastriini-AB-liuosta.

Gastriinin määrittämisellä on yhä kasvava merkitys, koska sitä tuotetaan suoraan kasvaimista. Lisäksi esiintyy kohonneita gastriinimääriä mahan puutteellisessa hapon erityksessä.

IgE;n määritys

IgE on spesifinen lmmunoglobuliini, jonka läsnäolo voi antaa osoituksen luontaisten allergioiden läsnäolosta. Tässä tapauksessa kampattaisiin kantimiin sidotaan anti-IgE, joka vaikuttaa antigeeninä. Jos näytteitä, joissa on merkittyä IgE, esi-lnkuboidaan ja sen jälkeen upotetaan kantimet, niin on sidottu aktiivisuus kantlmilla kääntäen verranollinen IgE-pitoisuuteen tutkittavassa aineessa.

Allergeenin määritys

Jos anti-IgEtn asemesta kampamaisiin kantimiin kytketään spesifinen allergeeni (esim. penisilliini), niin voidaan merkittyjen vasta-aineiden avulla tätä allergeenia vastaan toteuttaa sama testimenetelmä allergeeni-spesifisenä.

12 65861

Tetanus-vasta-aineen määritys

Tetanus-vasta-aineita sidotaan kampailtaisiin kantimiin. Näytteet esi-125 inkuboidaan ^»merkityllä tetanusoksilnilla ja sen jälkeen upotetaan kam-paaaiset kantiaet. Tetanus-vasta-ainelden läsnäolo näytteessä todetaan laskenta-arvojen pienentymisestä verrattuna vertailunäytteisiln.

DNS-vasta-aineiden määritys

Anti-DNS-vasta-alnetiittereiden määrittäminen tarjoaa herkän menetelmän Lupus erytheaatodes visoeraliksen toteamiseksi ja tekee mahdolliseksi erotusmäärityksen muulla tavalla syntyneistä kollagenooseista. Kam-pamaiset kantimet päällystetään anti-DNS -vasta-aineella* ^^J-aerkittyä MS inkuboidaan näytteen kanssa ja upotetaan sen jälkeen kampamaiset kantiaet. Anti-MS -vasta-aineiden läsnäolo käy ilmi pienentyneistä laskenta-arvoista testilevyillä.

Immuunikompleksien määritys

Menetelmä a) Kampamaiset kantimet päällystetään kuuma-aggregoidulla IgCtlla; (igC aggregoidaan inkuboiaalla 60°C:ssa 20 minuutin jälkeen).

125 Tämä aine käyttäytyy immunologisesti kuten immuunikompleksit. J-mer-klttyä reumatekljää esi-inkuboidaan yhdessä näytteen kanssa ja se sitoutuu imauunikomplekeiin. Sen jälkeen upotetaan kampamaiset kantimet. Käyttämätön merkkiaine sitoutuu testilevyihin. Pienemmät laskenta-arvot tes-tilevyillä ilmaisevat iaauunikoapleksien läsnäolon näytteessä.

Menetelmä b) -merkitty reumatekljä voidaan korvata -merkityllä Clg (komplementtisysteemin ensimmäinen komponentti). Beaktiomeka-nismi pysyy samana.

Antigeenl-vasta-ainekompleksien määrittäminen saavuttaa yhä lisääntyvää merkitystä, koska nämä kompleksit voidaan saattaa yhteyteen joukon taudinkuvia synnyn kanssa, kuten niveltaudin, systemaattisen Lupus eryt-hematosuksen, munuaistaudin, maksatulehduksen ja mahdollisesti syövän taudinkuvan synnyn kanssa.

Antigeenin ja vasta-aineen samanaikainen määritys

Vasta-aineiden esiintyminen tutkittavaa antigeeniä vastaan on tähän astisissa radioimmunotutkimuksissa epätavallista, koska useimmiten määritetään hyvin pieniä antigeenejä (esim. hormoneja), jotka itsessään eivät vaikuta antigeenisesti tai oman kehon aineina eivät tuota vasta-aineita. Koska lisääntyvässä määrin kuitenkin myös suurmolekyylisiä tautiasynnyttä- 15 6 5 8 61 viä aineita näillä menetelmillä tutkitaan, on tällaisissa tapauksissa otettava lukuun satunnainen vasta-aineiden esiintyminen näitä aineita vastaan yksittäisissä näytteissä.