FI60958B - Foerfarande foer framstaellning av ett aetbart kollagenskinn fraon en hudkollagenkaella - Google Patents

Description

|ν^·Ί [Β] (11)KUULUTUSjULKAISU £0958 l J ' ' UTLÄGGNINGSSKAIPT ' w C Patentti ayannet-ty 10 05 1032

Patent meddelat 'V ^ ' (51) Kv.lk?/lnt.CI.3 A 22 C 13/00 SUOMI —FINLAND (21) P»t*nttlh«k«mu* — Pit*nUn*öknln| 752901 (22) H»k*ml»pllvl — Ansöknlngsdtg 17*10.75 (23) Atkupilvi —Giltlfh«t*dag 17.10.75 (41) Tullut JulklHktl — Bllvlt offwwllg 23. OU . j6

Patentti· ja rekisterihallit... NihtivWCp™ ). kuuLjullu.*,n pvm. -

Patent- och registerstyrelsen v An tökin utiagd och uti.ikrHt«n pubitc«r*d 29.01.82

(32)(33)(31) Pyydetty «uolkaut —Begird prlorltat 22.10.7U

USA(US) 517277 Toteennäytetty-Styrkt (71) Tee-Pak, Inc., 2 North Riverside Plaza, Chicago, Illinois 60620, USA(US) (72) Noel I. Burke, Danville, Illinois, USA(US) (7^) Berggren Oy Ab (5U) Menetelmä syötävän kollageenikuoren valmistamiseksi vuotako11ageeni-lähteestä - Förfarande för framställning av ett ätbart kollagenskinn frän en hudkollagenkälla

Jo useitten vuosien ajan on synteettisiä makkarankuoria valmistettu eläinkunnasta peräisin olevasta kollageenista. Tällaiset kuoret ovat erikoisen sopivia käytettäväksi sianlihamakkaroiden valmistukseen. Kuten tunnettua, kollageenista tehdyt makkarankuoret ovat syötäviä ja niillä on kyky läpäistä rasvaa s-ianlihamakkaroita keitettäessä, minkä vuoksi niiden on todettu olevan luonnonkuorien hyväksyttäviä korvikkeita.

Ennen noin vuotta 1925 olennaisesti kaikki makkarankuoret olivat eläinten suolista valmistettuja luonnonkuoria. Siitä lähtien on kehitetty useita erilaisia makkarankuorilajeja, raaka-aineena pääasiassa regeneroitu selluloosa, jollaisia kuoria käytetään suurimmassa osassa niistä nakki- ja sentapaisten makkaroista, joita nykyisin valmistetaan ja myydään. Selluloosakuoria käytetään valmistettaessa suurikokoisia makkaralajeja, kuten bologna-, salami- ja sentapaisia makkaroita, ja kuluttaja poistaa nämä kuoret ennen lopullista ruoanvalmistusta. Regeneroidusta selluloosasta tehtyjä kuoria käytetään etupäässä nakkimakkaroita valmistettaessa, jolloin kuori täytetään makkaraemulsiolla, makkara nivelletään ketjuksi, savustetaan ja keitetään. Lopuksi kuori poistetaan jalostees- 2 60958 ta kuorettomien nakkimakkaroiden tuottamiseksi.

Regeneroidusta selluloosasta tehdyt kuoret eivät ole osoittautuneet tyydyttäviksi sianlihamakkaroitten valmistuksessa, koska selluloosa ei ole syötävissä makkaranlihan mukana ja koska selluloosa-kuori ei läpäise makkaranlihasta keiton aikana irrottavaa rasvaa. Niinpä on esiintynyt sellaisen keinotekoisen makkarankuoren tarvetta, joka on syömäkelpoinen ja jolla on ne ominaisuudet, jotka sianlihamakkaroissa käytettävän kuoren halutaan omaavan.

Muutamia vuosia sitten synteettisiä makkarankuoria alettiin tehdä kollageenista, jollaiset kuoret soveltuvat sianlihamakkaroihin sekä myös suurikokoisten makkaratuotteiden valmistukseen. Päinvastoin kuin regeneroidusta selluloosasta tehdyt vastaavat kuoret kollageeni on syömäkelpoista ja läpäisee sopivasti makkaranlihasta keiton aikana lähtevää rasvaa. Näiden edullisten ominaisuuksi-ensa vuoksi kollageenikuori on saavuttanut suuren menestyksen lihan j alostusalalla.

Kollageenikuoria valmistettaessa kollageenilähde, tyypillisesti vuotakollageeni, muutetaan noin 2-8 % kollageenia sisältäväksi lietteeksi jauhamalla kollageenilähde lihamyllyssä ja laimentamalla massa vedellä. Kollageeni paisutetaan hapolla kollageenifibrillien vapauttamiseksi ja yksityisten kuitujen identtisyyden hävittämiseksi. Paisutettu kollageeni puristetaan rengasmaisen suulakkeen läpi kol-lageeniputken muodostamiseksi. Suulakepuristuksen jälkeen kuori johdetaan koaguloivaan kylpyyn, joka sisältää vettä poistavaa ja paisutusta vähentävää ainetta, esim. natriumsulfaatin tai ammonium-sulfaatin väkevöityyn liuokseen, jossa on pieni määrä alkalia, esim. natriumhydroksidia, kuoressa esiintyvän kaiken vapaan hapon neutra-loimiseksi. Kun kuori on koaguloitu, se parkitaan sopivammin alu-miiniparkitusaineella tarkoituksena aikaansaada kuorelle riittävä lujuus jatkokäsittelyn mahdollistamiseksi. Usein suoritetaan lisäksi toinen parkitus käyttäen dialdehydiä parkitusaineena. Parkittu kuorituote pestään, pehmennetään ja kuivataan sen jälkeen.

Aikaisemmin on yleisesti käytetty kollageenilähdettä, joka ei ollut täysin kalkittu. Itse asiassa aikaisemmat menetelmät edellyttivät, 60958 3 että kollageenilähteen pitäisi olla kalkitsematon, jos on aikaansaatava syötävä kuorituote. Myöhemmin todettiin, että vuotakolla-geenin osittainen kalkitus voidaan suorittaa vaikuttamatta haitallisesti kuorituotteeseen, jos kalkitusta käytetään vuodan karvan-poistoon ja jos se rajoitetaan noin 3_12 tuntiin. Enintään neljän vuorokauden kalkituskäsittely voitiin sallia näissä prosesseissa, mutta oli erittäin vaikea aikaansaada kuorituote, joka oli mahdollista suulakepuristaa ja edelleen käsitellä.

On tunnettua valmistaa kuori kollageenilähteestä, joka on saatettu täydellisen kalkituksen alaiseksi, esipaisuttamalla kollageenilähde väkevöidyllä happoliuoksella, jonka dissosiaatiovakio vedessä on välillä noin 1 x 10 - noin 1 x 10* . Paisutettu vuota jauhetaan sen jälkeen ja siitä muodostetaan kollageeniliete, jota käsitellään tavanmukaisesta.

Tämän keksinnön kohteena on parannus mainittuun perusmenetelmään kollageenikuoren valmistamiseksi vuotakollageenilähteestä, menetelmän käsittäessä seuraavat vaiheet: noin 2-8 % kollageenia sisältävän lietteen muodostamisen, lietteen puristamisen rengasmaisen suulakkeen lävitse putkimaisen kuorituotteen muodostamiseksi sekä näin muodostetun putkimaisen kuoren koaguloinnin, parkituksen ja kuivauksen .

Tämän perusmenetelmän parannus käsittää sellaisen vuotokollageenin käytön, joka on saatettu olennaisen kalkituksen alaiseksi kollagee-nilähteenä. Tässä menetelmässä vuotakollageenia, joka on saatettu olennaisen kalkituksen alaiseksi, käsitellään laimealla, nautittavaksi kelpaavalla hapolla, jonka pH on pienempi kuin noin 5,5, ja menetelmälle on tunnusomaista se, että hapolla käsitellään niin pitkän ajan, että pH-arvo vuodan keskustassa alenee pienemmäksi kuin noin 4-5,5, jonka jälkeen näin muodostetut vesiliukoiset kal-siumsuolat huuhdellaan pois vuotakollageenista kunnes ulosvirtaa-van nesteen pH-arvo poikkeaa enintään 0,2 pH-yksikköä saapuvan veden pH-arvosta, veden oltua 20 minuutin ajan kosketuksessa vuodan kanssa.

4 60958 Tämän menetelmän tärkeimpänä etuna on se, että menetelmä tekee mahdolliseksi sellaisen vuotakollageenin käytön, jota voidaan valmistaa olennaisesti halvemmalla kuin vuotakollageenia, jota on ollut käytettävä aikaisemmissa kaupallisissa kollageenikuoren valmistusmenetelmissä, ja että menetelmä sallii suuremman joustavuuden kaupallisissa kollageeni-kuoren valmistuslaitoksissa johtuen mahdollisuudesta varastoida kolla-geenilähde pitkiksi ajoiksi ilman bakteerien aiheuttamaa turmeltumista.

Syömäkelpoisten makkarankuorien valmistukseen sopivaa kollageenia saadaan vuodista ja jänteistä, vaikkakin vuotakollageeni on paremmin kuo-renvalmistukseen soveltuvaa. Kollageenin muodostaa suuri määrä kuituja, jotka vuorostaan koostuvat paljon suuremmasta määrästä submikroskooppis-ta kokoa olevia fibrillejä. Fibrillien läpimitta on suuruusluokkaa 1-5 nanometriä, niiden pituuksien ulottuessa useista sadoista nanomet-reistä useihin satoihintuhansiin nanometreihin. Aikaisemmissa syömäkelpoisten kollageenikuorien valmistusta koskevissa patenteissa tähdennettiin, että on välttämätöntä käyttää kollageenilähdettä, jolle ei ole suoritettu kalkituskäsittelyä. Syyksi väitettiin se, että kalkituskä-sittely todennäköisesti estää kollageenikuitujen särkymisen fibrillien vapauttamiseksi, vapaitten fibrillien esiintymisen ollessa välttämätöntä fibrillikalvojen muodostumiselle. Tästä johtuen geelikuoret hajoavat koagulointikylvyssä tai seuraavissa työvaiheissa. Myöhemmät patentit ovat osoittaneet, että tyydyttäviä syömäkelpoisia kollageenikuoria voidaan valmistaa vuodista, joille on suoritettu ensin rajoitettu kalkitus, esim. 3-12 tuntia kestävä, ja sitten kalkinpoistokäsittely nopeasti menetellen. Yleensä tällaiset vuodat kalkitaan osittaisen kar-vanpoiston aikaansaamiseksi työvaiheen päättyessä siihen. Vuotia ei kuljeteta tai varastoida kyllästetyssä kalkitusliuoksessa pidemmäksi ajaksi. Niinpä osittain kalkittujen, esim. 3~12 tuntia ja ehkä jopa M vuorokautta kalkitusliuoksessa pidettyjen vuotien jatkokäsittelyssä on mahdollista neutraloida vuota käsittelemällä sitä pH-arvon 2,5~6,5 omaavalla hapolla, esim. maitohapon laimealla liuoksella, noin 10-12 tunnin ajan, esim. yön yli. On myös helppoa poistaa vesiliukoiset kalsiumsuolat vuodasta vedellä huuhtelemalla. Ensisijaisena syynä tämän menettelyn hyväksyttävyydelle oli se, että kalsium ei ollut tunkeutunut olennaisesti määrässä vuotaan ja oli sen vuoksi helposti poistettavissa .

Tämän keksinnön mukaan kollageenilähteen kalkitusjakson pituus on vähintään 7 vuorokautta ja yleensä useiden kuukausien pituinen.

5 60958

Jatkokäsiteltäessä kuorenvalmistusta varten vuotia, jotka ovat läpikäyneet pidennetyn kalkitusjakson, vuodat huuhdellaan ensin perusteellisesti vedellä pintaan tarttuneen kalkin poistamiseksi. Vuodan huuhtelua jatketaan kunnes poistuvan veden pH on noin 7· Vaikkakin huuhtelu-vaihe voidaan jättää pois ja neutraloida kalkki, on paljon taloudellisempaa poistaa kalkin pääosa vuodasta vedellä huuhtelemalla kuin käyttää kallista happoa.

Kun vuota on huuhdeltu ja sen pinnassa oleva kalkki poistettu, vuotaa hämmennetään laimeassa happoliuoksessa, jonka pH on pienempi kuin noin 5,5 ja sopivimmin välillä noin 4-5,5· Kollageenilähde pidetään happo-liuoksessa kunnes pH-arvo vuodan keskustassa on tullut pienemmäksi kuin 5,5· Vuodan pH voidaan sopivasti mitata fenolipunaindikaattorin avulla.

Sellainen kalkinpoistoliuos, jonka pH on pienempi kuin n. 4, ei ole edullinen, koska kuori alkaa paisua tällaisissa liuoksissa, ja tulee olemaan erittäin vaikeaa poistaa vesiliukoiset kalsiumsuolat tai hapon ylimäärä vuodasta. Yleensä tämän happohämmennysjakson pituus voi olla noin 4-20 tuntia vuodan paksuuden ollessa noin 5 mm ja noin 6-40 tuntia vuodan paksuuden ollessa noin 6 mm. Liotus kestää siis vähintään 40 tuntia.

Sopivia happoja vuodankalkin neutraloimiseksi ovat maitohappo, kloori-vetyhappo, etikkahappo, eteenidiamiinitetraetikkahappo, ammoniumkloridi, propionihappo, fumaarihappo jne. Ammoniumkloridi tai muut heikkojen emästen ja vahvan hapon muodostamat suolat ovat edullisimpia käytettäväksi vuodankollageenissa olevan kalkkiylimäärän neutraloinnissa, koska tällöin on helpompi säilyttää sopiva pH-alue tämän neutraloinnin suorittamiseksi.

Neutraloinnin jälkeen kollageeni huuhdellaan vedellä olennaisesti kaikkien vesiliukoisten kalsiumsuolojen poistamiseksi vuodasta. Huuhtelua jatketaan kunnes pintanesteellä, sen oltua kosketuksessa vuodan kanssa noin 20 minuutin ajan, on pH-arvo, joka eroaa enintään 0,2 pH-yksikön verran saapuvan veden pH-arvosta. Tavallisesti huuhtelua jatketaan kunnes pintaliuoksen pH on noin 6,7-6,8.

Aikaisemmin on ollut tavallista liottaa osittain kalkittuja vuotia noin 10-12 tuntia ja sen jälkeen huuhdella vesiliukoiset kalsiumsuolat vuodasta. Tämä menettely oli käyttökelpoinen osittain kalkittujen vuotien ollessa kyseessä, mutta täysin kalkittuja vuotia käytettäessä kuorta 6 609S8 ei voitu valmistaa. Arveltiin, että epäonnistuminen johtui siitä, että kollageeni oli ollut kalkituksen alaisena, eikä siitä, että kalkinpois-tokäsittely oli ollut virheellinen. Olen sitä mieltä, että aikaisempien käsittelyjen vikana on ollut se, ettei mitään tarkkoja mittauksia tehty kalkinpoistovaiheen aikana, ja otaksuttiin, että kalkinpoisto saatiin aikaan liuottamalla vuotia hapossa 10-12 tunnin ajan. Kalkinpoisto vaatii olennaisesti pitempiä aikajaksoja vuotien ollessa täysin kalkittuja kuin niiden ollessa osittain kalkittuja. Niinpä käsittelyajan pituus ei ole määräävä tekijä kalkinpoistovaiheessa, vaan pikemminkin vuodan pH-arvon mittaaminen ja pH-arvon säilyttäminen pienempänä kuin noin 5,5 (sopivammin välillä 4-5,5) ovat tärkeitä. Näin varmistetaan se, että kaikki vuodassa oleva kalsium on tullut neutraloiduksi ja muutetuksi vesiliukoiseksi suolaksi.

Aikaisemmin on suoritettu kollageenin paisutusta väkevällä hapolla neutraloitaessa kollageenia, joka oli ollut pidennetyn kalkituskäsitte-lyn alaisena. Siihen aikaan luultiin , että tarvitaan väkevää happoa vuodan paisuttamiseen hapon vuotaan tunkeutumisen tehostamiseksi sekä riittävän suuren väkevyysgradientin aikaansaamiseksi, jotta hapon on mahdollista tunkeutua vuotaan ja siten aikaansaada vuodan neutralointi. Olen nyt todennut, että on mahdollista käyttää laimeaa happoliuosta, jonka pH on pienempi kuin noin 5,5 ja sopivimmin välillä noin 4-5,5, täysin kalkitun kollageenilähteen käsittelemiseen, kunnes pH vuodan keskustassa on pienempi kuin noin 5>5 ja sopivimmin välillä 4-5,5.

Näin varmistetaan se, että kalsiumin täydellinen neutralointi vuodassa on tapahtunut, eikä vain suoriteta arviointia siitä, kuten aikaisemmassa menetelmässä tehtiin.

Kun vuota on täysin neutraloitu käsittelemällä laimealla hapolla, vesiliukoiset kalsiumsuolat huuhdellaan pois vuodasta. Olennaisesti kaikkien kalsiumsuolojen poistaminen on vaikeaa vuodan ollessa paisutetussa tilassa. Tämä oli'eräs aikaisemmassa menetelmässäni esiintyneistä vaikeuksista, jossa menetelmässä lisättiin väkevää happoliuosta vuodan paisuttamiseksi sekä vuodan sisältämän kalsiumin neutraloinnin aikaansaamiseksi. Kuitenkin aikaisemmassa menetelmässäni suurin osa vuodan sisältämästä kalsiumista poistettiin alustavissa neutralointi- ja huuh-teluvaiheissa. Niinpä vain pieni osa kalsiumista jäi vuotaan, ja se neutraloitiin käsittelemällä väkevällä hapolla. Mutta tämän pienen kalsiummäärän poistaminen oli erittäin tärkeää käsiteltäessä vuotaa makkarankuoren valmistusta varten. Tämän keksinnön mukaista menetelmää 7 60958 käytettäessä vuodan huuhtelua jatketaan, kunnes pintanesteen, sen oltua 20 minuutin ajan kosketuksessa vuodan kanssa, pH eroaa enintään 0,2 pH-yksikön verran saapuvan veden pH-arvosta. Joillakin seuduilla vesi on jonkin verran hapanta tai emäksistä, ja niinpä pH-arvoa 7 ei ole käytetty raja-arvona. Tämä vaihe on erikoisen tärkeä käsiteltäessä kalkittua kollageenia sellaisen kollageenilietteen valmistamiseksi, josta voidaan edelleen valmistaa kollageenikuoria. Sovellettaessa aikaisempia menetelmiä vuotiin, jotka olivat olleet täydellisen kalkituskä-sittelyn alaisina, hapolla neutraloituna ja käsiteltynä likimain samalla tavalla kuin edellä on selostettu sekä alistettuna vesipesuun, ei ollut olemassa mitään tarkkaa mittaa sen kohdan määrittämiseksi, milloin vuodat oli huuhdeltu riittävän perusteellisesti kollageenikuoren valmistamisen mahdollistamiseksi. Aikaisemmissa menetelmissä vuotien huuhtelun lopettaminen jätettiin työntekijän oman harkinnan varaan. Tavallisesti tämä oli ulkonäköön perustuva menettely, ja huuhtelua jatkettiin kunnes poistovesi oli kirkas. Itse asiassa tämä ei ole hyväksyttävä menettely, koska ainoa tapa todeta, onko vesiliukoisia kalsiumsuolo-ja riittävästi poistettu, on mitata pintaliuoksen pH-arvo sen oltua kosketuksessa vuodan kanssa suhteellisen pitkän ajan.

Seuraavat. esimerkit kuvaavat tämän keksinnön edullisia sovellutusmuoto-ja. Kaikki prosenttiluvut on ilmaistu painoprosentteina.

Esimerkki 1

Valikoituja naudanvuotia, jotka ovat peräisin ihmisravinnoksi kelpaavista ruhoista ja joista kukin painaa noin 29-3^ kg, pestään suuressa määrässä kiertävää viileää (10°C) vettä niihin tarttuneen veren poistamiseksi. Pesun jälkeen vuodat kaavitaan ilman lämpökäsittelyä nylkemisessä niihin jääneiden rasva- ja lihasjätteiden poistamiseksi.

Pestyt ja kaavitut vuodat käsitellään upottamalla ne kalkituskylpyyn, jonka muodostaa kalsiumhydroksidin kyllästetty liuos, joka sisältää noin 5 % kiinteää rakeista kalsiumhydroksidia ja noin 0,5 ? natrium-sulfhydraattia. Käsittelyä jatketaan 3-12 tuntia karvojen osittaisen irrottumisen aikaansaamiseksi.

Kalkituksen jälkeen vuodat otetaan pois kalkituskylvystä, ja niiden annetaan valua noin 1/2 tunnin ajan. Kalkittuja vuotia puristetaan sen jälkeen kevyesti kumitelojen välissä kalkitusnesteylimäärän pois- 8 60958 tamiseksi. Sitten vuodat leikataan eli halkaistaan vuodan tasossa kahdeksi likimain yhtä suuren painon omaavaksi osaksi. Ylempi eli ulompi vuodanpinta sisältää kaikki karvat, karvatupet sekä tali- ja hikirauhaset. Sisempi eli verinahkakerros koostuu olennaisesti kollageenista. Ulompi eli karvojasisältävä kerros hylätään sopimattomana käytettäväksi kuoren valmistamiseen, mutta sitä voidaan käyttää nahkalaminaattien tai muiden peitteiden muodostamiseen.

Verinahkahaljakset pakataan kyllästettyyn kalkkiliuokseen ja pidetään varastossa sopivimmin alle noin 5°C lämpötilassa jatkokäsittelyyn saakka.

Prosessin suorituksen suhteen on edullista estää bakteerien kasvu säilyttämällä kalkitut vuodat tässä kalkkiliuoksessa, kunnes vuodat ovat valmiit käytettäviksi. Joskus tämä säilytysaika on välillä 1-12 viikkoa tai pitempi.

Kollageenikuoren valmistuksen ensi vaiheessa verinahkahaljakset huuhdellaan vedellä pinnassa olevan kalkin poistamiseksi. Vesihuuh-telua jatketaan kunnes pH-arvo 7 on saavutettu, mikä tapahtuu nesteen oltua kosketuksessa haljaksen kanssa noin 20 minuuttia. Tämä työvaihe voidaan jättää pois neutraloimalla laimella hapolla kuten on selostettu seuraavassa vaiheessa, mutta haljaksen vesipesu on taloudellisempi.

Vuodista poistetaan kalkki muuttamalla kalkki vesiliukoiseksi kal-siumsuolaksi. Kalkinpoisto saadaan aikaan hämmentämällä haljaksia laimeassa happoliuoksessa, esim. 0,5 5£:sessa maitohappoliuoksessa, jonka pH on noin 4-5,5. Vuotien kalkinpoistoa jatketaan noin 20 tunnin ajan, jossa ajassa happamuus on vuodan keskustassa saavuttanut arvon, joka on pienempi kuin 5,5. Tämä arvo mitataan sopivimmin fe-nolipunaisen avulla.

Kalkinpoiston jälkeen vuodat huuhdellaan perusteellisesti vedellä olennaisesti kaikkien niissä olevien vesiliukoisten kalsiumsuolojen poistamiseksi. Vuodan huuhtelua jatketaan noin 4 tunnin ajan ja se lopetetaan vasta, kun pintanesteellä, sen oltua kosketuksessa vuodan kanssa noin 20 minuutin ajan, on pH-arvo 6,7. Huuhteluveden pH oli 6,8.

Sen jälkeen kalkkivapaat ja huuhdellut vuodat leikellään pieniksi palasiksi, joiden sivut ovat esim. välillä 0,6-10 cm, ja palaset muutetaan 9 60958 hienojakoiseksi massaksi ajamalla ne muutaman kerran lihamyllyn läpi.

Tämän jauhatuksen aikana jäätä sekoitetaan haljaspalasiin lämpötilan _ ... o

säilyttämiseksi arvon n. 20°C alapuolella, sopivimmin arvon n. 10 C

alapuolella. Kun vuodat on jauhettu hienoksi, riittävästi vettä lisätään kollageenimassaan noin 90-95 painoprosenttia vettä sisältävän seoksen muodostamiseksi.

Sen jälkeen kollageenimassaa käsitellään riittävällä määrällä laimeaa maitohappoa pH-arvon noin 2,5-3,7 aikaansaamiseksi ja seos seisotetaan yön yli lämpötilassa 3°C kollageenin paisuttamiseksi. Tämän liotusvai-heen jälkeen kollageeni on paisunut ja imenyt itseensä kaiken lietteessä olleen veden. Paisuneeseen kollageeniin lisätään vettä ja happoa muodostaen siten homogeeninen tahna, joka sisältää noin 4 % kollageenia ja 1,2 % maitohappoa (säilyttäen pH-anossa 2,5-3,7). Sen jälkeen tahna homogenoidaan sekä suodatetaan kiinteiden jätteiden poistamiseksi, ja siitä poistetaan ilma.

Liete pumputaan paineen alaisena suulakepuristimen, esim. sellaisen kuin on kuvattu USA-patentissa 2 046 541, läpi koaguloivaan kylpyyn, jonka muodostaa 42 % ammoniumsulfaattia (natriumsulfaattia voidaan myös käyttää) sisältävä vesiliuos. Kun kuori puristetaan ohutseinäisenä putkena tämän pitoisuuden omaavaan ammoniumsulfaattilluokseen, kollagee-nifibrilleistä poistuu vesi, ja ne vetäytyvät kokoon muodostaen kalvon, joka on riittävän koossapysyvä jatkokäsittelyä varten. Yleensä koagu-lointikylpyliuosta kierrätetään putken sekä sisä- että ulkopuolitse putken pitämiseksi avonaisena ja asianmukaisen koaguloinnin tapahtumisen varmistamiseksi putken sekä sisä- että ulkopuolella.

Koagulointikylvystä kuori siirretään ensimmäiseen parkituskylpyyn, jonka muodostava vesiliuos sisältää noin 5 % alumiinisulfaattia Al2(SOjj)2* 14 H20, 4 % natriumsitraattia ja 4 % natriumhydroksidia. Tämä parkituskylpy on koostumukseltaan sellainen, että natriumsitraatti (tai sitruunahappo) muodostaa kompleksin alumiinisulfaatin kanssa ja natriumhydroksidi neutraloi osan alumiinisitraattikompleksista saattaen noin l/3~2/3 siitä emäksiseksi. Tuloksena on pH-arvon noin 4 omaava parkituskylpy. Kylpy pidetään noin 15-30°C lämpötilassa ja kuoren vii-pymisaika kylvyssä säädetään noin 5 minuutiksi.

Kun kuori on parkittu alumiinikompleksilla, se kuljetetaan ensin yhden tai useamman vesikylvyn kautta kaiken reagoimattoman parkitus-

Claims (2)

10 60958 eli kovetusaineen poishuuhtelemiseksi ja sen jälkeen toisen parki-tuskylvyn kautta. Toinen parkituskylpy sisältää 200 ppm glutaarial-dehydiä vedessä, sen pH on noin 4,3 ja sen lämpötila pidetään arvossa n. 15-30°C. Kuoren viipymisaika glutaarialdehydikylvyssä on noin 3 minuuttia. Kun kuorelle on suoritettu toinen parkitus, se poistetaan kylvystä ja kuljetetaan yhden tai useamman vesikylvyn kautta kaiken reagoimattoman glutaarialdehydin poishuuhtelemiseksi. Sen jälkeen kuori kuljetetaan pehmennyskylvyn kautta, tämän kylvyn sisältäessä noin 3 % glyserolia, 0,1 K natriumvetykarbonaattia sekä sellaisen määrän natriumhydroksidia, että kylvyn pH nousee arvoon 8. Kuoren viipymisaika kylvyssä on noin 3 minuuttia. Kuoren jätettyä pehmennyskylvyn se kuivataan, laskostetaan ja pakataan. Kuori laskostuu hyvin, ja sillä on erinomaiset pannupaisto-ja keittorasvapaisto-ominaisuudet. Esimerkki 2 Esimerkin 1 mukainen menettely toistetaan, paitsi että ammoniumklo-ridia käytetään maitohapon sijasta neutraloimaan haljaksessa oleva kalkki.2-prosenttisella ammoniumkloridin vesiliuoksella on pH-arvo 4,3, ja se on erittäin tehokas ja sopiva käytettäväksi vuotakalkin neutralointiin. Vuodan hämmennysvaihe ammoniumkloridiliuoksessa kestää noin 8 tuntia, ja hämmennys lopetetaan, kun vuodan pH on saavuttanut arvon 4,7. Samoilla menetelmillä kuin esimerkissä 1 tehty kuori omaa hyväksyttävän lujuuden kaupallista prosessia varten, ja saadun kuoren pannu-paisto- sekä keittorasvapaisto-ominaisuudet ovat hyvät.