FI60737C - Malelement foer malapparater - Google Patents

Description

_ r„ «..PATENTTIJULKAISU ^ΛΠ7 π •Jggg*· TO <11> PATENTSKMFT θϋ/6/ (51) Kv.ik.}int.a.3 D 21 D 1/30 (21) Patenttihakemus — PatantanalMcning 760912 (22) Hakamisptlvt — Ansöknlngidag 05-04.76 (23) Alkupiivi — Glltighatsdag 05-04.76 SUOMI-FINLAND (41) Tullut fulkiseksl — Bllvlt offantlfg 10.10.76 /C(X (44) Nthtivlksjpanon |a kuul.|ulkaisun pvm. — (H) Ansdkan utlagd och uti^kriftan publicerad 30.11 . o 1 (45) Patentti myönnetty — Patent meddelat 23-07-84

Patentti* ja rekisterihallitus

Patent·och registerstyrelsen (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begird prioritet 09.04.75 08.09.75 Ruotsi-Sverige(SE) 7504056-8, 7509957-2 (73) Uddeholms Aktiebolag, Fack, 683 01 Hagfors, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Väinö Lampe, Hagfors, Karl-Erik Johansson, Hagfors, Ruotsi-Sverige(SE) (74) Berggren Oy Ab (54) Jauhatuselementti jauhimia varten - Malelement för malapparater

Keksintö koskee jauhatuselementtiä kuituaineksen jauhatuslaitteita, varsinkin puun kuidutus- tai selluloosakuitumassan muokkauslaittei-ta varten, joka jauhatuselementti on valmistettu valamalla teräs-lejeeringistä ja sisältää, paitsi titaania titaanikarbidirakeina, 0,5-1,8 painoprosenttia hiiltä, enintään 2,0 painoprosenttia piitä, enintään 2,0 painoprosenttia mangaania, enintään 0,03 painoprosenttia fosforia, enintään 0,02 painoprosenttia rikkiä, 14-20 painoprosenttia kromia, enintään 3j0 painoprosenttia nikkeliä, enintään 2,0 painoprosenttia molybdeeniä, ja loput pääasiassa rautaa, kromi-terästä olevassa perusmassassa, jotka titaanikarbidirakeet ovat olennaisesti yhdenmukaisesti jakautuneet jauhatuselementtiin ja niiden suurin keskimääräinen koko on noin 10 ^um. Tarkemmin sanottuna keksintö kohdistuu jauhatuselementtiin, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi toisiinsa nähden pyöriviin kannattimiin jauhatus-laitteessa, esimerkiksi levyjauhimen jauhatussegmenttiin.

Selluloosateollisuudessa käytetään usein levyjauhimia puuhakkeen kuiduttamiseen ja massan kuitujen muokkaamiseen haluttuun tilaan (raffinoimiseen). Ensiksimainittuun tarkoitukseen käytettävää le-vyjauhinta sanotaan tavallisesti kuiduttimeksi ja viimeksimainit-tuun tarkoitukseen käytettävää levyjauhinta sanotaan tavallisesti la 60737 raffinööriksi. Termillä "levyjauhin" tarkoitetaan seuraavassa kumpaan tahansa näistä tarkoituksista käytettävää levyjauhinta.

Eräässä tavallisessa levyjauhintyypissä on kaksi toisiinsa nähden pyörivää, samankeskistä levyä, joiden toisiaan kohti olevat sivut on päällystetty vaihdettavissa olevilla, kulutusta kestävillä jauhatus-segmenttilaatoilla, joiden ulospäin olevalla sivulla on harjuista ja uurteista koostuva kuvio. Näillä jauhatussegmenttilaatoilla päällys- 2 60737 tetyt levyt rajoittavat väliinsä rengasmaisen raon, jauhatusraon, joka on varsin ahdas. Jauhatettava aines syötetään jauhatusrakoon keskeltä levyjä ja saatetaan alttiiksi harjujen jauhatusvaikutukselle (so. puun kuidutukselle ja/tai kuitujen muokkaukselle) sen virratessa säteen suunnassa ulospäin jauhatusraossa.

Jauhatussegmenttilaatat ja muut jauhatuselementit massan jauhatuslait-teita varten valmistetaan tavallisesti valamalla erilaisista lejee-ringeistä. Tavallisia aineksia ovat valurauta, ruostumaton teräs ynnä muut nikkeliä ja molybdeeniä ja erilaisia muita seosteita sisältävät teräslejeeringit.

Massan jauhatuslaitteiden jauhatuselementtien on täytettävä erilaisia vaatimuksia, joita on vaikea ellei suorastaan mahdotonta yhdistää samaan jauhatuselementtiin silloin kun käytetään tavanomaisia aineksia. Eräs vaatimus on se, että jauhatuselimillä on oltava hyvä ja tasainen jauhatusvaikutus, niin että ne antavat hyvän ja tasaisen laatuista massaa koko kestoikänsä. Lisäksi niiden on oltava kulutusta kestäviä, niin että niiden kestoikä on pitkä, ja edelleen niillä on oltava isku-sitkeyttä, jotta ne pystyisivät kestämään niitä iskunkaltaisia rasituksia, joita saattaa esiintyä normaalinkin käytön aikana. Vielä eräs vaatimus on hyvä syövytyksen ja hankauksen kestävyys. Sen aineksen, josta jauhatuselimet valmistetaan, on myös oltava helposti valettavaa, niin että jauhatuselementit voidaan valaa muodoltaan monimutkaisiksi, ja tietenkään aines ei saa olla liian kallista suhteessa valmiiden elementtien jauhatusominaisuuksiin.

Eräs vaatimus, joka on yhteydessä edellämainitun hyvää ja kestävää jauhatusvaikutusta koskevan vaatimuksen kanssa on se, että jauhatuselementtien on oltava itseteroittuvia. Tämä tietää sitä, että ne jauhatuselementtien pinnat, jotka muodostavat mainitun ahtaan jauhatusraon, siis harjujen ulkosivut eli työpinnat eivät saa liian helposti massan vaikutuksesta kiillottua, vaan niiden täytyy säilyttää tietty rajoitettu yhdenmukainen rosoisuus koko kestoikänsä. Useimmat tunnetut teräslejeeringistä tehdyt jauhatuselimet vaativat tiheästi suoritettavia harjujen työpintojen uudelleen hiontoja, koska kuituaines nopeasti kiillottaa nämä pinnat ja koska harjujen särmät nopeasti tylsyvät.

On sinänsä tunnettua käyttää titaania lejeeringin elementtinä levy-jauhimien valetuissa jauhatuselementeissä (GB-PS 1 339 420). Titaani on tällöin titaanikarbidin muodossa, joka on hyvin kova ja kulutusta kestävä aine. Tunnetut titaanipitoiset jauhatuselementit eivät kuitenkaan erilaisista syistä kykene riittävän hyvin täyttämään edellä mainittuja vaatimuksia, ja ennen kaikkea ei ole voitu täyttää riittävään itseteroitukseen kohdistuvaa vaatimusta.

i 3 60737

Keksinnön pohjana on pyrkimys saada aikaan jauhatuselementti, joka yhdistää edellämainitut edullisella tavalla. Keksintö perustuu tietoon, että tehtävä on ratkaistavissa valitsemalla titaani-pitoisuudelle sopiva alue ja siihen sopivat liittyvät alueet rae-suuruudelle ja rakeiden välimatkalle ja lisäksi valitsemalla sopiva perusmassan koostumus.

Keksinnön mukaiselle jauhatuselementille on tunnusomaista, että vähintään 95 prosenttia titaanikarbidirakeiden kokonaislukumäärästä on kooltaan alle noin 10 ^um, että vierekkäisten titaanikarbidirakeiden keskivälimatka on 3~30 ^um, sopivimmin 10-30 /um, ja että lejeerinki sisältää 1,5-3,5 painoprosenttia titaania. ''Keskiväli-matkalla” tarkoitetaan tässä keskivälimatkaa määritettynä menetelmällä, jota tässä nimitetään nimellä "Nearest Neighbor Measuring Technique", lyhennettynä NNMT. NNMT-menetelmä on selitetty yksityiskohtaisesti teoksessa UNDERWOOD, E.E.: "Quantitive Stereology", Addison-Wesley, Reading, Mass (1970), s. 84. Vaihtoehtoinen menetelmä, josta tässä käytetään nimitystä "Linear Measuring Technique”, lyhennettynä LMT, lähtee siitä, että määritetään naapureina olevien rakeiden keskivälimatka suuresta lukumäärästä sattumanvaraisesti jaettuja ja suunnattuja suoria mikrovalukuvassa. LMT-arvot tietystä näytteestä ovat yleensä olennaisesti korkeammat kuin NNMT-arvot samasta näytteestä, ja keksinnön mukaisista jauhatuselementeistä suoritetut mittaukset ovat osoittaneet, että edellämainitut NNMT-arvot 3 /um ja 10 /um suunnilleen vastaavat LMT-arvoja 15 /Um ja vastaavasti 30 ^um. NNMT-arvoa noin 30 ^um NNMT vastaa suunnilleen 100 ^um LMT. Ellei toisin erityisesti mainita, seuraavassa käytetään pelkästään NNMT-arvoja.

Tunnettua on, että titaanikarbidilla on ominaisuudet, jotka sattuvat sopivasti silloin, kun pyritään kovuuteen ja kulutuksen kestävyyteen. Aikaisemmin on tavallisesti käytetty jauhemetallurgisia menetelmiä esineiden valmistamiseen titaanikarbidipitoisista lejeeringeistä.

Eräänä syynä tähän on se, että on vaikeata välttää sitä, että titaa-nikarbidirakeet tulevat liian suuriksi tai muodostavat suuria dendriit-tisiä iskostumia eli juovia. Koska käytännössä tuskin on mahdollista käyttää mitään muuta menetelmää kuin valua tässä kyseessä olevan la-jisten jauhatuselementtien valmistukseen, on otettava huomioon ne probleemat, jotka liittyvät titaanikarbidiin sulatusmetallurgisten 60737 menetelmien yhteydessä.

Keksinnön mukaisia jauhatuselementtejä valmistettaessa mainitut probleemat voidaan välttää valmistamalla ensiksi sulate, joka on olennaisesti vailla titaania, mutta jonka hiilipitoisuus vastaa valmiiden jauhatuselementtien kokonaishiilipitoisuutta, ja sitten, välittömästi ennen valua, saattamalla tämä sulate yhteen titaanin ja muiden seoste-komponenttien kanssa. Ensisijaisesti titaani lisätään sulatteeseen ferrotitaanina (joka tällöin sisältää kaikki muut tärkeät seostekompo-nentit) siinä valusangossa tai muussa astiassa, josta sula lejeerinki valutetaan valumuottiin. Titaani yhtyy hyvin nopeasti osaan hiilestä ja muodostaa titaanikarbidia, ja sen ansiosta, että titaani lisätään myöhäisessä vaiheessa, se aika, joka on jäljellä kunnes valumuotissa oleva metalli on jähmettynyt, ei riitä siihen, että titaanikarbidi-rakeet pääsisivät kasvamaan liikaa tai muodostamaan haitallisia iskos-tumia; tässä kyseessä olevan lajiset jauhatuselementit ovat melko ohuita esineitä ja sula metalli valumuotissa jähmettyy näin ollen nopeasti.

Keksinnön mukaisia jauhatuslevysegmenttejä käytännössä kokeiltaessa on osoittautunut, että nämä antavat hyvän ja tasaisen laatuista massaa pitkinä jaksoina ilman harjujen uudelleen hiontaa. Keksinnön mukaisia jauhatussegmenttilaattoja (likimääräinen koostumus: C 1,6 %,

Si 0,65 %, Mn 0,45 %, P 0,030 %, S 0,025 %, CR 17,0 *, Ni 1,60 %,

Mo 0,70 55, Ti 2,3 %y loput pääasiassa Fe) on esimerkiksi käytetty massan valmistukseen 1600-1900 tunnin jaksoina ilman uudelleen hiontaa. Tavanomaiset jauhatussegmenttilaatat, joiden koostumus on likimäärin sama titaania lukuunottamtta (titaania ei lainkaan), joita on käytetty aivan samanlaisissa tai samantapaisissa olosuhteissa, ovat vaatineet uudelleen hionnan keskimäärin noin 600 tunnin väliajoin. Edellyttäen, että molemmantyyppisiä jauhatussegmenttilaattoja voidaan hioa uudelleen yhtä monta kertaa ennen kuin ne on hyljättävä, keksinnön mukaisilla jauhatussegmenttilaatoilla on siis osoittautunut olevan noin kolme kertaa niin pitkä hyödyllinen kestoikä kuin titaanittomilla jauhatussegmenttilaatoilla.

Näiden kahden edun, nimittäin huomattavasti pitemmän kestoiän ja tasaisen massan laadun lisäksi keksinnön mukaiset jauhatussegmenttilaatat ovat osoittautuneet vähentävän levyjauhinten ominaista energian kulutusta huomattavasti. Tavanomaisilla jauhatussegmenttilaatoilla varustetuissa levyjauhimissa massa vähitellen kiillottaa harjujen työpinnat, mistä seuraa ominaisen energian kulutuksen vähittäi- Γ) 60 7? 7 nen auureneniineri kunnes harjat, hiotaan uudelleen. Keksinnön mukaisissa jauhatussegmenttilaatoissa titaanikarbidirakeet sen sijaan saavat aikaan työpintojen alituisen itseteroituksen, ja tämän itseteroi-tuksen seurauksena ominainen energian kulutus pysyy olennaisesti vakiona ja alhaisella tasolla jauhatussegmenttilaattojen koko hyödyllisen kestoiän ajan.

Esimerkkejä sopivista lejeeringin koostumuksesta keksinnön mukaisia jauhatussegmenttilaattoja ja muita jauhatuselementtejä varten esitetään seuraavassa taulukossa 1. Tietyille lejeeringin komponenteille on mainittu kaksi prosenttialuetta, joista ahtaampi alue on ensisijainen. Kaikki numeroarvot on esitetty paino-ί:na.

Taulukko I

Lejeeringin Lejeerinki Lejeerinki Lejeerinki Lejeerinki Lejeerinki

ainesosa A B tl D E

0,9 - 1,8 0,4 - 1,3 0,4 - 1,2 1,3 - 2,2 0,5 - 1,8 C 1,2 - 1,4 0,5 - 0,7 0,6 - 0,9 1,5 - 1,7 0,6 - 1,6

Si 0,3 “ 0,5 0,3-0,5 maks. 0,4 0,5 - 0,7 maks. 2,0 0,3 - 1,0

Mn 0,6-1,0 0,6-1,0 maks 0,4 0,9-1,3 maks. 2,0 0,2 - 1,0 P maks. 0,03 maks. 0,03 maks. 0,03 maks. 0,03 maks. 0,03 S maks. 0,03 maks. 0,03 maks. 0,03 maks. 0,03 maks. 0,03 0,8 - 5,0 10,0-15,0 _ 10,0 - 15,0 14,0 - 20,0

Cr 0,8 - 1,2 12,0-14,0 11,5 - 13,5 16,8 - 18,0

Ni 2,5 - 8,0 4,0 - 12,0 12,0 - 20,0 _ maks. 3,0 3.5 - 4,5 7,0 - 9,0 17,5 - 19,5 1,0 - 2,0 jvjq 1,5 — 5,0 1,0 — 3,5 3,0 — 6,0 maks. 2,0 2.5 - 3,5 1,5 - 2,5 4,5 - 5,3 0,5 - 1,0

Ti - 5,0 1,5 - 5,0 1,5 - 5,0 1,5 - 5,0 1,5 - 5,0 2.5 - 3,5 2,5 - 3,5 3,2 - 3,9 2,5 - 3,5 2,5 - 3,5 6 60737

Lejeeringin Lejeerinki Lejeerinki Lejeerinki Lejeerinki Lejeerinki

ainesosa A B C D K

Al 0,06 - 0,2 0,5 “ 2,5 0,05 “ 0,5 0,7 - 1,3 0,06 - 0,2

Co - - 7>° - 10’° 8,1 - 9,5 V - - 0 “ 1*5 0,6 - 1,0

Fe ja epäpuh- loput loput loput loput loput tauksia

Niin kuin taulukosta 1 näkyy, ensisijaiset titaanipitoisuudefc ovat aina 2,5 ja noin 4 paino-# välillä. Sopivin titaanipitoisuus on normaalisti 2,5 ~ 3>5 paino-#. Jos titaanipitoisuus on liian suuri, saattaa olla vaikeata välttää titaanikarbidirakeiden iskostumia eli juonia ja niiden aiheuttamia murtumaoireita. Sitäpaitsi jauhatuselementtien itseteroitus huononee suuremmissa, yli 5 # titaanipitoisuuksissa, sen johdosta, että titaanikarbidirakeiden keskivälimatka tällöin jää liian pieneksi massakuitujen läpimittaan nähden. Kuitujen läpimitta niissä kuituainestyypeissä, joita varten tässä kyseessä olevan lajisia jauhatus-elementtejä normaalisti käytetään, on noin 30 /Am (tämä arvo on karkea normaaliarvo),ja tähän nähden on titaanikarbidirakeiden keskivälimatkan oltava vähintään 3 /-im ja mieluimmin ei alle 10 yum.

Itseteroitus lakkaa kuitenkin myös jos titaanikarbidirakeiden keskivälimatka on liian suuri, yli noin 30 yum, ja tästä syystä ei alle noin 1,0 ja tietyissä tapauksissa alle noin 1,5 paino-# titaanipitoisuuden voi odottaa antavan riittävää itseteroitusta.

Jauhatussegmenttilaatoilla, jotka on valmistettu edellä selitetyllä tavalla lejeeringeistä, joilla on taulukossa 1 esitetyt koostumukset, on paitsi muita edullisia ominaisuuksia, myös osoittautunut olevan kyky vastustaa kiilloittumista, joka ilmaistuna pinnan tasaisuussuu-reena, jota tässä nimitetään keskipinnanpoikkeamaksi (määritelmä esitetään jäljempänä selityksessä) on kahdesta yli neljään kertaa suurempi kuin jauhatussegmenttilaatoilla, jotka on valmistettu tavanomai- 7 60737 sesta aineksesta (lejeeratusta valuraudasta).

Keksintö selitetään seuraavassa lähemmin oheisen kaaviollisen piirustuksen yhteydessä.

Kuvio 1 esittää tunnettua rakennetta olevaa jauhatussegmenttilaattaa;

Kuvio 2 esittää osaa leikkauksesta pitkin kuvion 1 kaariviivaa II-II;

Kuvio 3 on diagramma, jonka tarkoituksena on havainnollistaa jauhatus-segmenttilaattojen ja muiden jauhatuselementtien erään tärkeän ominaisuuden määritelmää;

Kuvio 4 esittää kaaviollisesti erästä tapaa valmistaa keksinnön mukaisia jauhatuselementtejä.

Kuviossa 1 näkyy paperi- tai kuitulevymassaa varten tarkoitetun levy-jauhimen jauhatussegmenttilaatan 10 muodossa olevan jauhatuselementin etusivua eli työpintaa. Jauhatussegmenttilaatta 10 on tunnettua rakennetta ja siinä on aukot tai muut laitteet (esittämättä) sen kiinnittämistä varten ympyränmuotoiseen kannatuslevyyn, jolla joukko samanlaisia jauhatussegmenttilaattoja yhdessä muodostaa jauhatusrenkaan. Levyjauhimessa on kaksi tällaista, samankeskistä jauhatusrengasta, joiden toisiinsa päin olevat sivut ovat lähellä toisiaan, muodostaen ahtaan jauhatusraon. Kun levyjauhin on käynnissä, toisiinsa nähden pyörivät jauhatusrenkaat muokkaavat kuituainesta sen virratessa säteen suunnassa ulospäin jauhatusraossa.

Niinkuin kuviosta 1 ja 2 näkyy, jauhatussegmenttilaatassa 10 on tasainen kannatuslevy 11, jonka toisella sivulla, etusivulla, on joukko olennaisesti säteen suuntaisia harjuja 12 ja poikittain niihin nähden olevia, lyhyitä siltoja 13. Harjut ja sillat on tehty samana kappaleena kannatuslevyn kanssa. Kun levyjauhin on käynnissä, harjut ja sillat toimivat yhdessä vastakkaisen jauhatusrenkaan jauhatussegmentti-laattojen kanssa kuituaineksen muokkaamiseksi.

Huomattakoon, että jaubatussegmenttilaattojen 10 poikkileikkaus on verraten ohut koko laatassa. Jauhatussegmenttilaattaa valettaessa sula metalli sen vuoksi jähmettyy verraten nopeasti koko poikkileikkauksella.

8 60737

Viime vuosina on ollut tavallista tehdä levyjauhinten jauhatussegment-tilaattojen harjut verraten ohuiksi, esimerkiksi 2-3 mm, niiden varjopuolien välttämiseksi, jotka johtuvat siitä, että jauhettavana oleva kuituaines kiillottaa harjut. Esillä olevan keksinnön mukaisten jau-hatussegmenttilaattojen itseteroituksen ansiosta harjuja ei tarvitse tehdä niin ohuiksi kuin aikaisemmin, vaan niiden leveys voi olla esimerkiksi 3 - 5 mm. Tämä merkitsee etua, koska harjujen suurempi leveys helpottaa valua.

Kuvio 3 havainnollistaa erästä pinnantasaisuussuuretta, jota tässä nimitetään "keskipintapoikkeamaksi" ja jolla on merkitystä valmiiksi jauhetun aineksen laatuun nähden. Kuvio esittää idealisoituna yhden harjun 12 etusivun eli työpinnan profiilikäyrää 1*1. Profiilikäyrän 1*1 keskiviiva 0 on suora viiva joka sijaitsee niin, että suoran ja sen yläpuolella olevien profiilikäyrän osien rajoittama pinta on yhtä suuri kuin suoran ja sen alapuolella olevien profiilikäyrän osien välinen pinta. Ne profiilikäyrän osat, jotka ovat keskiviivan 0 alapuolella, on esitetty peilikuvinaan keskiviivaan nähden tämän yläpuolella katkoviivoilla 14', ja keskipintapoikkeaman R määritelmää varten käytetään a ainoastaan keskiviivan yläpuolella sijaitsevia osia ja peilikuva-osia, siis "tasasuunnattua" profiilikäyrää.

Keskipintapoikkeama R määritellään tässä keskiviivan 0 ja toisen

CL

suoran viivan R välimatkaksi, joka suora R on yhdensuuntainen keskiviivan 0 kanssa ja sijaitsee niin, että tämän suoran R ja sen yläpuolella sijaitsevien "tasafiemnnatun” profiilikäyrän osien välinen pinta on yhtä suuri kuin suoran R ja tämän alapuolella sijaitsevien "tasa-suunnatun" profiilikäyrän osien välinen pinta (nämä kaksi pintaa on merkitty vaakasuorilla ja vastaavasti pystysuorilla varjostusviivoil-la kuviossa 3)· Toista suoraa R voidaan näin ollen pitää "tasasuun-netun" profiilikäyrän keskiviivana.

Kuvio *» esittää kaaviollisesti pääkohtia jauhat us segment ti laattojen 10 tai muiden keksinnön mukaisten jauhatuselementtien valmistusmenetelmästä. Valusanko 20 sisältää kupoliuunista 22 valutettua sulatetta 21. Titaani ja pientä rautamäärää lukuunottamatta sulatteen 21 koostumus vastaa valmiin jauhatuselementin koostumusta, so se vastaa sen perus-massan (matriisin, jatkuvan faasin) koostumusta, johon titaanikarbidi-rakeet ovat jakaantuneina valmiissa jauhatuselementissä. Titaania lisätään raemuotoisena ferrotitaanina (70 % titaania ja 30 % rautaa) säi- 9 60737 liöstä 23 sulatteeseen 21 määr/t, joka vastaa valmi isoon jauhatuse Jement-tiin haluttua titaanipitoisuutta. Ainakin osa ferrotitaanista voidaan lisätä myös uuniin välittömästi ennen valutusta.

Heti sen jälkeen kun ferrotitaani on lisätty sulatteeseen 21 ja sekoitettu hyvin siihen, metalli lasketaan kuorimuottiin 24 valusangon 40 pohjan läpi. Maksimiaika, joka voidaan sallia kuluvaksi siitä, kun titaani ja hiilipitoinen sulate 21 on saatettu yhteen, siihen kun metalli on jähmettynyt muotissa 24, voi vaihdella olosuhteiden mukaan kussakin yksityistapauksessa. Tämän ajan on kuitenkin oltava niin lyhyt kuin mahdollista ja joka tapauksessa enentään 30 minuuttia. Monissa tapauksissa on itse asiassa pakko tehdä tämä aika olennaisesti lyhemmäksi, ja yleisenä maksimiaikana on noin 15 minuuttia. Sitten kun valettu jauhatuselementti on otettu pois muotista, sille suoritetaan lämpökäsittely tavalliseen tapaan.

Seuraavassa taulukossa 2 annetaan neljä esimerkkiä lejeeringeistä keksinnön mukaisia jauhatussegmenttilaattoja varten ja esitetään näistä lejeeringeistä valmistettujen jauhatussegmenttilaattojen kovuus ja kes-kipintapoikkeama R.. Vertailun vuoksi taulukossa on esitetty myös a vastaavat tiedot jauhatussegmenttilaatoista, jotka on valmistettu ver-tailulejeeringistä tyyppiä, jota usein käytetään jauhatussegmenttilaat-toihin. Koostumuksen numeroarvot tarkoittavat paino-#. Paitsi niitä lejeeringin komponentteja, joiden pitoisuudet on taulukossa esitetty, lejeeringit sisältävät rautaa perusmetallina ja yhtä tai useampaa muista taulukossa 1 esitetyistä lejeerinkikomponenteista, ja tällöin taulukon esittäminä pitoisuuksina.

10 607 37

Taulukko 2

Lejeeringin Lejeerinki Lejeerinki Lejeerinki Lejeerinki Vertailu-ainesosa I II III IV lejeerinki C 0,9 0,8 1,6 1,6 2,9

Cr 1 - 12 17,0 2,0

Ni 4 18 - 1,6 5

Mo 3 5 - 0,7-

Ti 3 3,5 3 2,3

Co 9 - - V - 0,8 Lämpökäsittely Vanhennus Vanhennus Austenisointi Austenisointi Ei länpiScäsitte- 560°C/3h 480°C/4h 1020°C/30 uin. 1020°C/30 min. lyä Päästö 250°C/2h Päästö 250°C/2h 2 kertaa 2 kertaa

Kovuus läm- pökäsitte* 57 52-56 57 54 54 lyn jälkeen

HRC

Keskipinnan- poikkeama 0,57 0,51 0,27 0,60 0,13

V

Jauhatussegmenttilaattoja valmistettiin edellä selitetyllä tavalla, kuitenkin sikäli modifioidusti, että osa ferrotitaanin kokonaismäärästä lisättiin sulatettuun perusmassametalliin jo sulatusuunissa ja loppuosa ferrotitaanista lisättiin sulatettua metallia valusankoon laskettaessa .

Jokaisen sarjan ensimmäisestä ja viimeisestä jauhatussegmenttilaatasta määritettiin titaanikarbidirakeiden koko ja jakauma, ja keskipintapoik-keama. Titaanikarbidirakeiden koon ja jakauman määritys osoitti, että maksimaalinen keskikoko oli enimmissä tapauksissa noin 5 /am, jolloin suuri enemmistö rakeista oli suurempia kuin noin 1,5 /am. Jakauma oli olennaisesti tasainen laatan koko poikkileikkauksessa, joskin eräissä tapauksissa rakeet harjuissa olivat hiukan pienemmät kuin rakeet kan-natuslevyssä. Verraten pienen raemäärän, noin 0,5 % koko lukumäärästä, koko oli yli noin 10 /am. Naapuireina olevien titaanikarbidirakeiden keskivälimatka vaihteli noin 10 /amrsta noin 16 pn:iin.

j

Claims (1)

1. 60 73 7 Taulukon 2 lejeeringistä E valmistettuja jauhatussegmenttilaattoja on käytetty massan valmistukseen ja ne ovat tällöin antaneet ne edulliset tulokset, jotka on mainittu selityksen yleisessä osassa. Patenttivaatimus Jauhatuselementti kuituaineksen jauhatuslaitetta varten, erityisesti puun kuidutus- tai selluloosakuitumassan muokkauslaitteita varten, joka jauhatuselementti on valmistettu valamalla teräslejeerin-gistä ja sisältää, paitsi titaania titaanikarbidirakeina, 0,5-1,8 painoprosenttia hiiltä, enintään 2,0 painoprosenttia piitä, enintään 2.0 painoprosenttia mangaania, enintään 0,05 painoprosenttia fosforia, enintään 0,02 painoprosenttia rikkiä, 14-20 painoprosenttia kromia, enintään 3,0 painoprosenttia nikkeliä, enintään 2,0 painoprosenttia molybdeeniä, ja loput pääasiassa rautaa, kromiterästä olevassa perusmassassa, ja että titaanikarbidirakeet ovat olennaisesti yhdenmukaisesti jakautuneet jauhatuselementtiin ja niiden suurin keskimääräinen koko on noin 10 ^um, tunnettu siitä, että vähintään 95 prosenttia titaanikarbidirakeiden kokonaislukumäärästä on kooltaan alle noin 10 ^um, että vierekkäisten titaanikarbidirakeiden keskivälimatka on 3-30 /Um, sopivimmin 10-30 /Um, ja että lejeerinki sisältää 1,5~3,5 painoprosenttia titaania. Malelement för apparater för malning av fibermaterial, i synnerhet apparater för defibrering av trä eller bearbetning av cellulosafi-bermassa, vilket malelement är framställt genom gjutning av en ställegering och innehäller, förutom titan i form av titankarbid-korn, 0,5-1,8 viktprocent koi, maximalt 2,0 viktprocent kisel, maximalt 2,0 viktprocent mangan, maximalt 0,03 viktprocent fosfor, maximalt 0,02 viktprocent svavel, 14-20 viktprocent krom, maximalt 3.0 viktprocent nickel, maximalt 2,0 viktprocent molybden och res-ten i huvudsak järn, i en grundmassa av kromstäl, vilka titankar-bidkorn är väsentligen likformigt fördelade i malelementet och har en största genomsnittlig storlek pä ca 10 /um, känneteck-n a t av att minst 95 procent av totala antalet titankarbidkorn har en storlek under ca 10 ^um, att medelavständet mellan närlig-gande titankarbidkorn är 3-30 ^um, företrädesvis 10-30 /um, och att legeringen innehäller 1,5-3,5 viktprocent titan.