FI60125C - Kirurgiskt foerband - Google Patents

Description

I55F1 [BJ (11) UTU «JULKAISU ,()ΛΟγ

ΉΕΓα lj 1ν UTLÄGGNINGSSKRIFT OUlZO

c /4« pn t<?r.tti ·-}'>-!'·' 10 12 W31 patent nseddelat ^ ^ ' (51) Ky.ik.3/iot.a.3 A 61 P 13/18

SUOMI—FINLAND (21) Pwi^tak^-p«Mntwitah| 1U57/7U

(22) H»k*mlipilvi — Aiwekningtdag 13*05-7^+ (23) Alkupiivt—GIMgh*tad*g 13.05.71* (41) Tullut luikituksi — Bllvlt offwitllg 15.11.7k

Patentti- ja rekistaHhalHtu· N.h«v»k,.p«on f. kuul.|ulictltun pvm.-

Patent- och regliter»tyrel«en Anteku utltgd och uti.ikrtften publktrsd 31*06.81 (32)(33)(31) P)7**«y utueikmit—Begird prioritet li+ .05.73 USA(US) 359802 Toteennäytetty-Styrkt (71) Johnson & Johnson, 501 George Street, New Brunswick, S.J., USA(US) (72) Norman Eisdorfer, East Brunswick, N.J., John Lesniak, Englishtown, N.J., Bernard Lichstein, Elizabeth, N.J, USA(US) (7l») Oy Roister Ab (51*) Kirurginen side - Kirurgiskt forband Tämä keksintö koskee kirurgista sidettä, joka käsittää joukon tekstiilin tapaisen, ei-kudotun kankaan kerroksia, jonka siteen imukyky koko kankaan grammaa kohti on ainakin yhtä suuri kuin imukyky kankaan yhden kerroksen grammaa kohti ja erottanisaste vähemmän kuin 12,1+ mg hiukkasmaista ainetta näkyvää pinta-m kohden.

Kirurgisia siteitä käytetään leikkaussalissa useita tarkoituksia varten, esim. verivirtauksen pysäyttämiseksi, lääkkeiden antamiseksi, elimien eristämiseksi ja kudoksen erottamiseksi ja kuivaamiseksi. Perusvaatimuksena on, että näihin tarkoituksiin käytetty side kykenee absorboimaan nesteet ja silti säilyttämään rakenteellisen ehjyytensä. Nämä vaatimukset ovat valitettavasti jossakin määrin ristiriitaisia, sillä erittäin imukykyisillä aineilla on usein huono rakenteellinen vakavuus. Esim. puuvillavanu, puuvanuke yms., jotka ovat hyvin imukykyisiä, eivät itsestään säilytä rakenteellista ehjyyttänsä, ja tämän johdosta ollaan alalla tehty kompromissi käyttämällä löysästi kudottua ainetta, ja yleensä on valittu puuvillasideharso.

Puuvillaharson käyttöön liittyy useita haittoja. Yksin- tai kaksinkertainen harsokerros on ensinnäkin verraten vähän imukykyinen, minkä johdosta kirurgisissa siteissä on käytettävä monta harsokerrosta, esim. 16, tarvitun imukyvyn 2 60125 saavuttamiseksi. Tämä menetelmä suuremman imukyvyn saamiseksi on osoittautunut epätaloudelliseksi, koska on huomattu, että vaikka kokonaisimukyky kasvaa jokaisen uuden harsokerroksen myötä, niin imukyky siteen painoyksikköä kohti pienenee. Lisäkerrokset lisäävät toisin sanoen imukykyä yhä vähemmän. Harsositeet ovat lisäksi osoittautneet epätyydyttäviksi monissa sovellutuksissa, koska niillä on taipumus jättää jälkeensä haitallisia nöyhtämääriä. Tässä tarkoitetaan nöyhdällä hiukkasainetta, joka eroaa siteestä käytössä. Haavaan jäävä nöyhtä voi aiheuttaa tulehdusta, kiinnikasvettumia ja jyväiskasvamien muodostumista.

Nöyhdän vaarallisuus on suurin ns. "täysipaksuisissa aukaisuissa", joita esiintyy esim. henkitorven avauksessa ja sydänverisuonikirurgiassa, jolloin nöyhtä voi muodostaa pesäkkeen veritukkojen kasvulle, josta vuorostaan voi seurata veritulppien muodostumista, sekä vatsan avauksessa ja rintaontelon avauksessa, mistä seuraa vuorostaan kiinnikasvattumien ja mahdollisesti jyväiskasvamien muodostumista.

Sideharsojen huonojen puolien takia alalla on kauan yritetty keksiä sopivia korvikkeita. Esim. amerikkalaisessa patentissa 3 081 515» joka on myönnetty H. W. Griswoldille ja muille maaliskuun 19 p:nä 19^3, kuvataan reiällistä, ei-kudottua kangasta, jota voi käyttää harson asemesta kirurgisissa siteissä. Tämän kankaan on todettu olevan erittäin imukykyinen sitomattomassa tilassa (so. kun ei ole lisätty mitään ylimääräistä sideainetta). Kun kangasta käytetään siteessä, se ei kuitenkaan kykene lainkaan säilyttämään rakenteellista ehjyyttään, minkä vuoksi se on erittäin epätyydyttävä tähän tarkoitukseen. Tämän huonon puolen kompensoimiseksi Griswold ehdottaa aineen vahvistamista tarttuvalla sideaineella. Joskin tällä tavalla voidaan valmistaa käyttökelpoinen kirurginen side, on huomattu, että sideaine huonontaa suuresti sienen imukykyä, ja tämä siteiden valmistusmenetelmä ei näin ollen korjaa puuvillaharsoon liittyviä haittoja.

Tähän asti ei siis ole ollut käytettävissä mitään sidettä, jolla vältettäisiin aikaisempien harsositeiden heikko imukyky ja nöyhdän haitallinen irtoaminen, samalla kun rakenne pysyisi ehjänä rasituksen alla.

Nyt on keksitty, että on mahdollista kehittää kirurginen side, joka voittaa puuvillaharsositeisiin liittyneet haitat. Tämän keksinnön mukaiselle siteelle on tunnusomaista, että kangas koostuu oleellisesti sitomattomista, mekaanisesti sotketuista kuiduista, jotka on sotkettu yhteen säännöttömästi muotoon, jossa on paikallisia sotkeutuneita alueita ja näitä yhdistäviä kuituja, jotka ulottuvat vierekkäisten, sotkeutuneiden alueiden välillä, jonka kuidun pituus on 0,6^...3,80 cm ja denieri 0,5·.·3,0, ja jonka kankaan katkaisuenergia- 2 absorptioarvo on vähintään 1U,6 J/m sekä koneen suunnassa että poikittais-suunnassa.

3 60125 Tällaista sidettä ja sen valmistusmenetelmää kuvataan amerikkalaisessa patentissa n:o 3 1*85 706, joka on myönnetty 23.12.1969 Franklin Jones Evansille. Kun Evansin patentin mukaisella kankaalle valitaan vähintään lä,6 J/m katkaisuener-gia-absorptioarvo, niin kirurginen side säilyttää rakenteellisen ehjyytensä ainakin yhtä hyvin kuin sideharsot ja näyhdän irtoaminen siitä on huomattavasti ui enempää, noin puolet puuviHaharson vastaavasta arvosta. Tämä pienempi näyhdän irtoaminen on erityisen tärkeää kirurgisissa siteissä, esim. vatsaleikkaustupoissa, joita käytetään kriitillisissä leikkauksissa.

Kuvio 1 esittää perspektiivikuvantoa tämän keksinnön kankaasta ennen sen taittamista keksinnön siteen toteutusmuodoksi; kuvio 2 esittää perspektiivikuvantoa keksinnön siteestä; kuvio 3 esittää osittain katkonaista perspektiivikuvantoa keksinnön siteen toisesta toteutusmuodosta; kuvio b esittää perspektiivikuvantoa vatsaleikkaustuposta, jossa käytetään kuvion 3 näyttämää rakennetta; ja kuvio 5 esittää graafista kuvantoa, joka näyttää tämän keksinnön siteiden edulliset imuominaisuudet.

Keksinnön ainutlaatuiset kirurgiset siteet sisältävät ei-kudotut tekstii-likankaat, jotka on tehty F. J. Evansille 23.12.1969 myönnetyn amerikkalaisen patentin 3 ^85 706 opettamalla tavalla. Tämän kuvauksen mukaisesti nämä kankaat (joita nimitetään seuraavassa "mekaanisesti sotketuiksi" kankaiksi) sisältävät kuidut, jotka kuitujen keskinäinen vaikutus lukitsee paikalleen lujan, koossa-pysyvän rakenteen muodostamiseksi, joka säilyttää rakenteellisen eheytensä tarvitsematta tarttuvia sideaineita tai lankasulatusta. Kankaissa on sotkeutuneita kuitualueita, joiden tiheys (paino pintayksikköä kohti) on suurempi kuin koko kankaan keskitiheys, ja yhteenliittävät kuidut ulottuvat tiheiden, sotkeutuneiden alueiden välillä ja ovat toisiinsa umpimähkään sotkeutuneita tiheissä, sotkeutuneissa alueissa. Kuten Evansin mainitussa patentissa kuvataan, saadaan sotkeutuneisuus aikaan valmistamalla ensin löysä kuitukerros ja käsittelemällä sitten kerrosta nesteellä, joka ruiskutetaan ainakin 1U,06 kg/ 2 . ......

cm paineella pienten reikien rivistä, kerroksen muuttamiseksi suoraan ei-kudo-tuiksi kankaiksi, joita voi käyttää tämän keksinnön kirurgisissa siteissä.

Puheena olevan keksinnön mukaisesti on huomattu, että käyttämällä Evansin tiettyä, mekaanisesti sotkettua kangasta monikerroksisessa sienisiteessä vältetään monet aikaisempien harsositeiden haitoista. Keksinnön siteissä on yleensä käytettävä kostutettavia kuituja tai kuituja, joita on käsitelty niin, että ne voidaan kostuttaa. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää kostutettavia kuituja yhdessä ei-kostutettavien kuitujen pienten määrien kanssa. Käyttökelpoisia 60125 kuiturakenteita ovat puuvilla-, säteri-, polyeteenitereftalaatti-, polyamidi-, selluloosa-asetaatti-, polyakryylinitriili-, akryylinitriilivinyylikloridikopoly-meeri-, rekonstruoidut proteiini- ja polyolefiinikuidut sekä näiden seokset.

Tähän ryhmään kuuluvat hydrofobiset kuidut, joita on käsitelty niin, että ne ovat saaneet hydrofiiliset ominaisuudet. Tällainen käsittely on esim. polymeeri-aineiden liittäminen kuitupinnoille säteilyenergian avulla, vapaiden radikaalien ja muiden alan tuntemien polymerointimenetelmien avulla. Muita käsittelyesimerk-kejä ovat kostutusaineiden käyttö, uudelleenkostutusaineiden käyttö ja pinnan muuntaminen kemiallisella reaktiolla, esim. puuvillan merseroinnilla ja polyeteeni-tereftalaatin alkalisella käsittelyllä. Tässä yhteydessä on tietenkin tärkeää, että vältetään käyttämästä sellaisia muuntamismenetelmiä, jotka ovat sopimattomia kuitujen kirurgisen käytön kannalta, esim. menetelmiä, joista jää jäämäkemikaale-ja, jotka saattavat tulla uutetuiksi ulos siteestä kehon haavoihin.

Kuiduilla tulee olla sellainen pituus ja denieri, että saavutetaan kerrottu lujuus ja hiukkasaineen pienempi irtoaminen. Denieri voi yleensä vaihdella alueella Q,5”3,0, mieluiten alueella 1,0-2,0. Kuitujen pituudet voivat vaihdella alueella 6,35-38,1 mm, mieluiten alueella 12,T-31,T5 mm. Kankaan paino pintayksik- köä kohti voi vaihdella alueella 17_102 g/m riippuen tuotteessa halutusta puikki- 2 asteesta. Painon pintayksikköä kohti tulisi mieluiten olla noin 25-68 g/m .

Monissa sovellutuksissa on suotavaa, että kangas on reiällinen. Aukot voivat antaa siteelle suotavan suuremman kuohkeuden tarvitsematta käyttää lisä-kuituja. Reiällinen kangas on vähemmän sileä, vanuu vähemmän märkänä ja on hyödyllisempi sellaisissa kirurgisissa toimenpiteissä kuin kudoksen erotuksessa, jossa siteen tulisi olla hieman hankaava. Esteettisestä näkökohdasta reiälliset kankaat muistuttavat enemmän tuttuja harsositeitä. Reiät voi tehdä kankaaseen alalla hyvin tunnetuin keinoin, esim. puhkaisemalla neulalla tai juoksevan aineen suihkulla, joka iskee kankaaseen, joka on tuettuna kuvioidulla substraatilla.

Aukon avoimen alan osuus vaihtelee tuotteen käyttötarkoituksesta riippuen. Sopiva avoin ala on yleensä noin 10-100 reikää/cm ja parhaana pidetään noin 20-80 reikää/cm^.

Jotta ne olisivat hyödyllisiä kirurgisena siteenä, on kuitujen oltava riittävästi mekaanisesti sotkeutuneita, jotta tuote säilyttää rakenteellisen eheytensä käyttöolosuhteissa. On huomattu, että kankaan katkaisuenergia-absorp-tioarvon tulisi olla sekä koneen että poikittaissuunnassa vähintään 1U,6 J/m ja mieluiten vähintään noin 29,2 J/m . Katkaisuenergiaabsorptioarvo määritellään rasituskäyrän alaisena alansa, joka kehittyy rasitettaessa kangasta vetorasi-tuksella menetelmän mukaisesti, jota kuvataan Technical Association of the Pulp and Paper Institute-laitoksen (TAPPi) I96U suunnittelemassa koetuksessa TU9I+- SU-6U.

5 601 25 Tässä keksinnössä on tärkeää, että edellä määritetty vähimmäisvetolujuus saavutetaan oleellisesti riittävän suurella mekaanisella sotkeutuneisuudella eikä tarttuvia sideaineita käyttämällä. Nämä sideaineet, jotka ovat yleensä joko lateksi, joka pannaan emulsion muodossa heikkoon kuitukudokseen, tai ristikytkyhartsi-rakenne, ovat haitallisia siksi, että niillä on taipumus huonontaa valmistetun siteen imukykyä. Vaikka syytä tähän ei täysin tunneta, on mahdollista, että sideaine huonontaa yhteyttä kuitukankaan kapillaariSten tilojen välillä, koska tämän yhteyden uskotaan olevan tärkeä hyvälle, absorboivalle aineelle. Toinen mahdollisuus on se, että tavalliset sideaineet ovat vähemmän hydrofiilisiä kuin kuidut, mistä seuraa imuominaisuuksien yleinen huononeminen. Ehkä vielä tärkeämpi syy tämän keksinnön oleellisesti sideainettomien siteiden käyttämiseksi on se, että koska näitä siteitä käytetään kehon haavojen kanssa, niin oleellisen sideaineettomuuden ansiosta kehoon ei pääse aineita ulosuutolla tai suoralla kosketuksella, jotka aineet voisivat aiheuttaa kudoksen haitallisia reaktioita, esim. myrkyllisiä tai allergisia reaktiota.

Tämän keksinnön mukaisesti mekaanisesti sotkettu kangas on sisällytetty kirurgiseen sieneen käyttäen useita kerroksia. Kuvio 1 näyttää yhden suorakulmaisen palan 10 tätä mekaanisesti sotkettua kangasta, jonka voi taittaa monikerroksisen, kirurgisen sienen saamiseksi, esim. kuvion 2 mukaisen kahdeksankerroksisen sienen 12. Pala 10 taitetaan ensin pitkin viivaa A-A ja sitten pitkin viivan. B-B, niin että viivat C-C ja C-C' osuvat yhteen. Valmis tuote, sieni 12, saadaan taittamalla vielä kerran yhteenosuvien viivojen C-C ja C-C' ympäri. Palaan 10 on kiinnitetty röntgensätein havaittava osa 13, esim. polyolefiinilanka, johon on pantu bariumsulfaattia tai muu sopiva, röntgensäteet läpäisemätön aine. Kuvio 1 näyttää, että osa 13 sijaitsee mieluiten lähellä viivaa A-A, niin että se on keskellä valmiissa tuotteessa.

Kuviot 3 ja 1* näyttävät vielä toisen toteutusmuodon tästä keksinnöstä, jossa tarvittu, mekaanisesti sotkettu kangas on sisällytetty vatsaleikkaus-tuppoon 1U. Näitä tuppoja käytetään yleensä kehon ontelojen sisällä suurempien kirurgisten toimenpiteiden aikana absorboivina kappaleina, minkä lisäksi ne eristävät elimiä ja peittävät haavojen ulkoreunat.

Vatsaleikkaustupoilla on siksi oltava määrätty märkäjoustavuus säilyttääkseen kuohkeutensa suorittaessaan nämä muut kuin imutoiminnat. Kuvion 3 näyttämä keksinnön toteutusmuoto sisältää ohuet, lämpöplastilliset verkot 16 ja 17, jotka on sijoitettu tarvitun, mekaanisesti sotketun kankaan kerrosten 18, 19 ja 20 välille. Paras verkkoaine voi esim. olla polyolefiinista tehty, esim. poly-propeenia, jonka paino voi olla noin 0,155*0,5^2 g/m . Verkon avoisuusasteen on oltava riittävä, niin että verkko ei huononna tupon imukykyä eikä sen taipui- 6 60125 suutta. Parhaina määrinä pidetään 12 x 20, 20 x 20, 36 x 36 tai 1*8 x 1+8 reikää/ 10 cm. Kangaskerrosten ja välissä olevien, lämpöplastillisten verkkojen muodostaman koko laminaatin voi sitoa yhteen kuvion U parhaiten näyttämällä tavalla kuuma-saumaamalla ainakin tupon ll+ reunaosien 18 kohdalla verkkojen 16 ja 17 sulattami-seksi ja yhtenäisen sidoksen muodostamiseksi kangaskerrosten kanssa. Laminaattirakenteen vielä suuremman eheyden varmistamiseksi käytetään ylimääräisiä kuuma- · saumauskohtia 20 reunojen 18 sisäpuolella ja nämä näytetään poikkileikkausmuodossa kuviossa 1+. Tässä yhteydessä on huomattava, että lämpöplastillisen verkon asemesta voidaan kankareen sisällyttää lämpöplastillisia kuituja, so. esim. polyeteeni-tereftalaattikuitujs. jotka voivat muodostaa sulavan aineen sitomista varten. Asiantuntija ymmärtää, että kuumasaumapisteiden muitakin muotoja ja järjestelyjä voidaan käyttää. Asiantuntija ymmärtää myöskin, että tupon kerrokset voi sitoa yhteen muulla tavalla kuin kuumasaumaamalla, esim. ultraäänisaumaamalla tai ompelemalla. Vatsaleikkaustuppo ll+ on varustettu kädensijalla 22, jonka voi myös kuumasaumata tuppoon tai vaihtoehtoisesti ommella kiinni. Samoin kuin edellisessä toteutusmuodossa voidaan vatsaleikkaussieni varustaa röntgensäteiden havaitsemilla osilla 2h ja 26.

Tämän keksinnön siteillä on ominaisuuksia, jotka ovat täysin yllättäviä aikaisempiin monikerroksisiin siteisiin verrattuina. On todettu, että sekä imu-ominaisuudet että monikerrosrakenteen nöyhtänirtoamisaste paranevat yllättävästi.

Imuominaisuuksien osalta on huomattu, että kun kerrosten lukumäärä on suurempi kuin yksi, ei keskimääräinen kokonaisimukyky siteen painoyksikköä kohti huonone· Kun käytetään useampia kuin kahta kerrosta, kasvaa itse asiassa imu-kyky grammaa kohti. Tämä tulos on erityisen yllättävä, kun sitä verrataan tavallisesti käytettyihin puuvillaharsositeisiin, joiden tulos on juuri päinvastainen, so. keskimääräinen kokonaiskyky imeä nestettä harson painoyksikköä kohti huononee kerrosten kasvavan lukumäärän myötä. Imukyvyn tällaisen pienentymisen määrä aikaisemmissa h^-sositeissä on huomattava, esim. jopa 10 % yhden kerroksen arvosta, ja äärimmäisissä tapauksissa jopa 25 % yhden kerroksen arvosta. Vastakohtana tälle tämän keksinnön siteissä ei ole havaittavissa imukyvyn tällaista pienenemistä.

Itse asiassa on havaittavissa vähintään noin 3 % kasvu viisikerroksisessa siteessä ja vielä suurempia kasvuja kymmenkerroksisissa siteissä. Tämä on edullista, koska halutun imukyvyn saavuttamiseksi voidaan käyttää vähemmän ainetta. Tähän liittyy se etu, että pienemmän ainemäärän käyttö eli harvempien kangaskerrosten käyttö merkitsee sitä, että kuhunkin sieneen sisällytetään vähemmän kangaspintaa.

Koska nöyhdän irtoamisaste eli hiukkasaineen irtoaminen on suurimmaksi osaksi käytetyn aineen pinta-alan funktio, on nöyhdän huomattavasti pienempi irtoamisaste seuraus siitä, että käytetty pinta-ala on pienempi, ja siteen 7 60125 muista kuvatuista ominaisuuksista. Keksinnön mukaisesti valmistetun sienen nöyhdän eli hiukkasaineen irtoamisaste eli erottamisaste on pienempi kuin 12 ,b mg 2 paljaan pinta-alan m kohti, kun sitä käytetään monikerrosrakenteessa. Puuvilla- harsosienen nöyhdän irtoamisaste on sitä vastoin noin 22 mg hiukkasainetta 2 paljaan alueen m kohti. Tämä vertailu on tehty sen jälkeen, kun on suoritettu tavalliset varatoimenpiteet harsositeiden nöyhdän irtoamisen rajoittamiseksi. Leikatun harson luonteen vuoksi irtoaa paljon hiukkasainetta leikatuista reunoista, joten nämä on yleensä taitettu sisään ja piilotettu taitetun siteen sisälle. Harson leikkaminen ennen laskostamista on sitäpaitsi suoritettava ns. survonta-leikkausmenetelmällä, jossa harsolankojen leikatut päät suljetaan survomalla elliptiseen, käännettyyn muotoon, niin että irtonaiset kuidut eivät pääse irtoamaan. Nämä kaikki varatoimenpiteet suoritetaan testattujen harsositeiden osalta, mutta tämän keksinnön mekaanisesti sotketut kangassiteet eivät tarvitse niitä. Mikäli näitä varatoimenpiteitä ei olisi suoritettu harsositeiden kanssa, olisi ero nöyhdän irtoamisasteessa ollut huomattavasti suurempi.

Tämän keksinnön etuja valaisevat vielä seuraavat esimerkit:

Esimerkki 1

Kolmesta kangastyypistä valmistetaan sidenäytteet eri kerrosmäärillä. Ensimmäinen tyyppi koostuu kirurgisesta, valkaistusta ja hangatusta puuvilla-harsosta (U.S. Pharmacopoeia Type VII), jonka lankaluku on 20 loimilahkaa 12 kudelankaa kohti ja jonka paino on 20,0 g/m . Toinen tyyppi koostuu kirurgisesta, valkaistusta ja hangatusta puuvillaharsosta (U.S. Pharmacopoeia Type III), jonka lankaluku on 28 loimilankaa 2h kudelankaa kohti ja paino 3^ g/m · Tämän keksinnön mukaisesti kolmas tyyppi koostuu mekaanisesti sotketusta kankaasta, joka on tehty 100 % kirurgisista säterikuiduista, joiden denieri on 1,5 ja pituus 19,05 mm. Mekaanisesti sotketun kankaan paino on 3^ g/m ja se on rei'- 2 itetty niin, että avoimen alan osuus on noin 55 reikää/cm .

Näytteet valmistetaan pyörömuotissa, jonka halkaisija on 68,5 mm. Näytteet koestetaan niiden kokonaisimukyvyn määrittämiseksi tislatulla vedellä ja käyttäen laitetta, joka koostuu sileästä, teflon-päällysteisestä levystä, jonka läpi ulottuu aukko, jonka läpimitta on 0,076 mm. Aukko on virtausyhteydessä tislatun veden säiliön kanssa ja välineiden avulla varmistetaan, että aukossa olevan nesteen hydraulinen paine, joka neste on oleellisesti samalla tasolla kuin sileän levyn yläpinta, on oleellisesti nolla koko koejakson aikana. Välineet, jotka varmistavat hydraulipaineen suhteen, on esitelty vakiovirtausbyretin kuvauksessa (Journal of Chemical Education, osa U7, sivuilla 8U1-8U2, joulukuu 1970). Jokainen näyte asetettiin levyn yläpinnalle aukon ylle ja sen annettiin absorboida nestettä ja alentaa nesteen pinnan korkeuden säiliössä, kunnes 8 60125 muutosta ei enää havaittu säiliössä. Jokaisen näytteen absorboima nestevolyymi merkittiin muistiin.

Taulukossa I ovat näiden kokeiden tulokset yhteenvetona ja lisäksi kussakin näytteessä käytettyjen kerrosten lukumäärät, käytetyn absorboimisaineen tyyppi sekä kunkin näytteen imukyky, joka ilmaistaan kunkin kerrostetun näytteen kokonaiskapasiteettina prosenttilukuna yhden kerroksen kapasiteetista absorboi- 3 ..

dun nesteen cm :na siteen grammaa kohti.

Taulukko I

Kokonaiskapasiteetti grammaa kohti prosenttilukuna yhden kerroksen kapasiteetista grammaa kohti

Kerroksia 20 x 12 harso 28 x 2b harso Mekaanisesti sotkettu kangas 1 100 100 100 2 100 100 100 4 89,5 100 103 8 73,6 91,5 103 7 103 9 106 12 73,6 95,7 16 73,6 91,5

Kuvio 5 esittää graafista kuvantoa näistä tiedoista ja siinä abskissa on kerrosten lukumäärä ja ordinaatta on kokonaisabsorptiokyky grammaa kohti prosenttilukuna yhden kerroksen kapasiteetista grammaa kohti. 20 x 12 harson, 28 x 2b harson ja mekaanisesti sotketun kankaan arvot on piirretty vastaavasti X:nä, kolmioina ja ympyröinä. Kuviosta 5 ja taulukosta I käy ilmi, että molemmissa harsonäytteissä kokonaisimukyky grammaa kohti pienenee kerrosten lukumäärän kasvaessa, ja tämä pieneneminen on selvin neljän kerroksen jälkeen. Selvänä vastakohtana tälle suhde on päinvastainen tämän keksinnön uusissa mekaanisesti sotketuissa näytteissä, joissa imukyky grammaa kohti suurenee kerrosten lukumäärän myötä, kasvun ollessa selvä kahden kerroksen jälkeen ja vielä selvempi neljän kerroksen kohdalla.

Esimerkki II

Tässä valmistetaan erityyppisten kirurgisten sienien kahdeksan näytettä. Ensimmäinen ja toinen tyyppi ovat tavanomaisia puuvillaharsosieniä, jotka koostuvat vastaavasti 20 x 12 ja 28 x 2b harsoista, joita kuvattiin edellisessä esimerkissä. Muut tyypit tehdään tämän keksinnön mukaisesti ja ne sisältävät 9 60125 mekaanisesti sotkettuja kuituja, joiden eri lajit on ilmoitettu seuraavassa taulukossa II ja joiden eri painot pintayksikköä kohti on myös ilmoitettu taulukossa II. Kunkin tyypin kahdeksan näytettä koestetaan irronneen hiukkasaineen osalta upottamalla näyte laboratoriolasissa olevaan 1 000 ml tislatun veden määrään. Näyte, jota pidetään reunan kohdalla upokaspihdeillä, upotetaan veteen ja poistetaan viisi kertaa. Aina kun näyte upotetaan, sitä heilutetaan edestakaisin viisi kertaa.

Sitten liuos suodatetaan tyhjöpulloon upokkaan kautta, jossa on huokoinen lasipohja ja joka on ensin huuhdeltu tislatulla vedellä, kuivattu uunissa 105°C lämpötilassa kolme tuntia ja sitten jäähdytetty kuivauslaatteessa tunnin ajan. Jäähdytetyn ja kuivatun upokkaan paino merkitään muistiin. Suodatettu liuos viedään takaisin laboratoriolasiin ja samaa sidetyyppiä olevien muiden näytteiden kohdalla suoritetaan jälleen kuvattu upotus, heilutus, poisto ja suodatus.

Sitten upokas kuivataan vakiopainoon uunissa 105°C lämpötilassa ja punnitaan jälleen kerran ja painoero merkitään. Tämä painoero jaetaan kaikkien sieninäyt-teiden koko paljaalla pinnalla ja se on ilmoitettu taulukossa II irronneen hiukkasaineen painona sienen paljaan pinta-alan yksikköä kohti.

Taulukko II

2 2

Sienityyppi Kuidut Paino g/m Hiukkasaine mg/cm

Harso Puuvillalanka 20 x 12 20,h 0,002^5

Harso puuvillalanka 28 x 2b 3^ 0,00205

Mekaanisesti sotkettu 100 % säteri, 0,00088

Mek. sotkettu 100 % säteri, 68 0,001009

Mek. sotkettu 75 % säteri, 25 % PET1) 37 0,0010^

Mek. sotkettu 75 % säteri, 25 % PET2) 37 0,0011

Mek. sotkettu 10 % säteri, 90 % PET1) 3b 0,00073

Mek. sotkettu 10 % säteri, 90 % PET2) 3^ 0,000807 1) Polyeteenitereftalaatti 2) Polyeteenitereftalaatti, johon liitetty poly- akryylihappoa

Taulukko II osoittaa, että kaikissa tämän keksinnön mekaanisesti sotketuissa sienissä hiukkasaineen irtoaminen on huomattavasti pienempää kuin tavanomaisissa harsositeissä. Hiukkasaineen irtoaminen pienenee tavallisesti kertoimella, joka on suurempi kuin kaksi. Lisäksi on pantava merkille, että harsosienestä irronneen hiukkasaineen luonne eroaa tämän keksinnön mekaanisesti sotkettujen sienien hiukkas-aineesta. Harsosienistä irronnut nöyhtä koostuu oleellisesti lankakappaleista, 10 60125 joiden läpimitta on noin 0,13-0,32 mm ja joista useimpien pituus on noin 1 mm, jos myöskin 6 ja 7 pituuksia esiintyy. Näihin lankapätkiin on sekaantunut irrallisia lyhyitä kuituja, jotka ovat mainittujen lankojen osia, ja epäpuhtauksia, kuten puuvilla-akanan, lehden ja varren palasia. Vastakohtana tälle mekaanisesti sotketusta sienestä irtoaa nöyhtähiukkasia, jotka ovat oleellisesti pienempiä ja pölymäisiä.

Esimerkki III

Tämä esimerkki valaisee puheena olevan keksinnön etuja verrattuna aikaisempiin yrityksiin ei-kudottujen, kirurgisten sienien valmistamiseksi. Tässä valmistetaan yksikerroksisen kankaan kaksi näytettä menetelmällä, jota kuvataan amerikkalaisessa patentissa 3 081 515» joka on myönnetty H. W. Grisvoldille ja muille 19.3.1963, käyttäen 100 % säterikuituja, joiden denieri on 1,5 ja pituus 19,05 mm. Ensimmäinen näyte tehdään karstatusta kankaasta ja sitä käytetään sitomattomassa tilassa. Toinen näyte tehdään samoin yksikerroksisesta, karstatusta kankaasta ja se kyllästetään sitten ristikytkettävällä akryyliemulsiopolymeerilla, jonka määrä on noin 30 % sitomattoman kankaan painosta. Molempien näytteiden imu-kyky tutkitaan esimerkin I mukaisesti. Lisäksi tutkitaan molempien näytteiden katkaisuenergia-absorptioarvot menetelmällä, jota kuvaa The Technical Association of the Pulp and Paper Industries (TAPPI), ehdotettu menetelmä T^9^ SU-6U, 196U. Tämän keksinnön mukaiset näytteet yksikerroksisesta, mekaanisesti sotketusta kankaasta, jotka ovat samanlaiset kuin esimerkissä I, tutkitaan samalla tavalla, ja tulokset on ilmoitettu taulukossa III.

Taulukko III

j g 2 näyte I Paino g/m Imukyky «m /g Koneen K E^A 1) j suunta J/in !_j_ Poikittaissuunta j IKarstattu, sitomaton 3*+ 8,5 0,3 0,11+6 1 O ")

Karstattu, sidottu 37 5,6 7,975 63,33

Mek. sotkettu 3^ 8,3 6,758 1*1 ,0 ^ ^Katkaisuenergia-absorptioarvo 2)Ilman sideainetta

Taulukko näyttää, että sitomattomilla näytteillä on hyvä imukyky, mutta ne eivät kestä riittävästi vetorasitusta, jotta niitä voisi käyttää rakenneaineena kirurgisessa sienessä. Tämä aine on itse asiassa niin heikkoa, että kun yritettiin määrittää tästä kankaasta tehdyn sienen irrottama hiukkasaine, käyttäen edellisessä esimerkissä kuvattua menetelmää, menetti sieni rakenteellisen eheytensä.

11 60125

Grivoldin ehdotuksen mukaisesti sitomattomia aineita vahvistettiin kyllästämällä ne sideaineella. Tässä muodossa oli tutkituilla näytteillä riittävä kyky kestää vetorasituksia. Kuten edellä oleva taulukko kuitenkin selvästi osoittaa, pienenee imukyky hyvin paljon. Molempiin edellä mainittuihin näytteisiin verrattuna oli tämän keksinnön mukaisella aineella sekä tyydyttävä lujuus että tyydyttävä imukyky.