FI58779B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara aldosteron-antagonistiska steroidfoereningar av spiroxanserien med en syrehaltig grupp i 19-staellningen - Google Patents

Description

FSBFn [B] (11) U LUTUSJ U LKAISU CQ77O

JfäTäk l J '' utlAcgningsskmft d ° ' 9 7 C ,ΛΛ Patentti cvSnnettr 10 Cl 1031 •(45) ^ + 'It ^ ^ (51) Kw.lk?/In*.CI-3 0 07 J 21/00 SUOMI—FINLAND («) ρμμμμμ-μμμ·μ*ι 77290o (22) HakwntepChrt — AfwSkningfdag 03*10.77 (23) Alkupihri—GiltlglMttdag 03.10.77 (41) Tullut |ulkis«lu! — BllvK off «nelit 06.0U. j8

Patents ). r.ld.tnrih.llltu. NthtMWp-u* |. kuuMuik^

Patent· och rogiitorttyroiaon Anattkan utlafd och uiUkrlft«n publkarad 31.12.80 (32)(33)(31) ^y4«**jr utuolkeut—B*|«rd priority 05.10.76 17.03.77 Luxemburg(LU) 75936, 76966 (71) Ciba-Geigy AG, CH-U002 Basel, Sveitsi-Schweiz(CH) (72) Georg Anner, Basel, Hellmut Ueberwasser, Riehen,

Michel Biollaz, Riehen, Peter Wieland, Oberwil, Sveitsi-Schweiz(CH) (7¾) Oy Jalo Ant-Wuorinen Ab (5¾) Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten, aldosteroni-antagonististen spiroksaanisarjan steroidiyhdisteiden valmistamiseksi, joiden 19-asemassa on happipitoinen ryhmä - Förfarande för framställning av terapeutiskt an-vändbara, aidosteron-antagonistiskä steroidföreningar av spiroxanserien med en syrehaltig grupp i 19-ställningen Tämän keksinnön kohteena on menetelmä spiroksaanisarjän uusien, terapeuttisesti käyttökelpoisten, aldosteroni-antagonististen 19-oksigenoitujen steroidiyhdisteiden valmistamiseksi, joiden kaava on R4 CH3 0'/^Vs'CH2 R3T- CH2 T 1 o' R2 R1 1 2 jossa R tarkoittaa vetyatomia ja R vetyatomia tai α-orientoitua, 1 2 enintään 4 hiiliatomia sisältävää alkanoyylitioryhmää, tai R ja R yhdessä muodostavat hiili-hiili-sidoksen tai tarkoittavat β-orientoi- / 2 58779 3 tua metyleeniryhmää, R tarkoittaa tähdettä, jonka osakaava on R? 3 3

Ra - ? - Rc 3 3 jossa Ra tarkoittaa vetyatomia, R^ tarkoittaa vetyatomia tai metyy- litähdettä ja R^ vapaata hydroksyyliryhmää, enintään 4 hiiliatomia sisältävää alkanoyylioksiryhmää tai enintään 4 hiiliatomia sisältä- 3 3 vää alkoksiryhmää, tai R ja R. yhdessä tarkoittavat oksoryhmää, jolloin R", tarkoittaa vetyatomia, metyylitähdettä, vapaata hydrok- v syyliryhmää tai enintään 4 hiiliatomia sisältävää alkoksiryhmää, ja 4 R tarkoittaa kahta vetyatomia tai oksoryhmää, sekä vastaavien 17$-hydroksi-21-karboksyylihappojen, joiden kaava on CH3 oh

-----(CH,) *COOH

3 * *

R

Γ IA

AA/·,» 0 , I1 1 2 jossa R ja R kumpikin tarkoittaa vetyatomia tai yhdessä muodosta- 3 vat C-C-sidoksen tai metyleeniryhmän ja R tarkoittaa samaa kuin edellä, sekä niiden suolojen sekä kaikkien näiden yhdisteiden 1,2-dehydro-johdannaisten valmistamiseksi.

Mikäli toisin ei ole mainittu, tarkoittaa sanonta "alempi", käytettynä jäljempänä yhdessä yhdisteen tai substituentin määritelmän yhteydessä, yhdistettä tai substituenttia, joka sisältää enintään 4 hiiliatomia.

Alempialkanoyylioksiryhmä on peräisin, ellei toisin mainita, steroidikemiassa tavallisista karboksyylihapoista, erityisesti suorista tai haarautuneista alempialkaanihapoista, kuten muurahais-, propioni-, voi-, isovoi- ja ennenkaikkea etikkahaposta.

Alempialkanoyylitioryhmä on peräisin erityisesti mainituista alempialkaanihapoista, ennenkaikkea se on asetyylitioryhmä.

3 58779

Alempialkyylitähde on mieluimmin suoraketjuinen hiilivetytähde, esim. etyyli, propyyli, ja erityisesti metyyli. Edulliset alempial-koksitähteet vastaavat edellämainittuja edullisia aiempialkyylitähteitä; erityisen edullinen on metoksitähde.

Edellämainitut 17-hydroksi-17a-pregnaani-21-karboksyylihapot, joiden kaava on

ch3 OH

-----(CH~) ·οοοη

3 * Z

r* I

Il IA

12 3 jossa R , R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä ja jossa voi lisäksi olla läsnä l,2-kaksoissidosf ja kaavan I mukaiset vastaavat lakto- 4 nit, joissa R tarkoittaa oksoryhmää, vast, niiden 1,2-dehydrojohdannaiset, ovat hyvin lähellä toisiaan, jolloin ensinmainitut edustavat vain viimemainittujen hydratoitua muotoa.

1 2

Kaavan IA mukaiset hydroksihapot, joissa R ja R yhdessä tarkoittavat C-C-sidosta tai metyleeniryhmää, sekä niiden vastaavat 1,2-dehydrojohdannaiset voivat, kuten jo edellä mainittiin, olla myös suolojensa muodossa. Kysymykseen tulevat erityisesti metalli-ja ammoniumsuolat, kuten alkalimetalli- ja maa-alkalimetalli-, esim. natrium-, kalsium-, magnesium- ja ennenkaikkea kaliumsuolat, vast, ammoniumsuolat jotka ovat peräisin ammoniakista tai sopivasta, mieluimmin fysiologisesti käyttökelpoisesta, orgaanisesta tai typpipitoisesta emäksestä. Emäksinä tulevat kysymykseen sekä amiinit, kuten alempialkyyliamiinit, esim. trietyyliamiini, hydroksialempialkyy-liamiinit, esim. 2-hydroksietyyliamiini, di-(2-hydroksietyyli)-amiini tai tri-(2-hydroksietyyli)-amiini, sykloalkyyliamiinit, esim. di-sykloheksyyliamiini tai bentsyyliamiinit, esim. bentsyyliamiini ja N,N'-dibentsoyylietyleenidiamiini, että myös typpipitoiset hetero-sykloiset yhdisteet, esim. luonteeltaan aromaattiset yhdisteet, kuten pyridiini tai kinoliini, tai tällaiset yhdisteet, jotka sisältävät vähintään yhden osittain tyydytetyn heterosyklisen renkaan, kuten N-etyylipiperidiini, morfoliini, piperatsiini tai N,N1-dimetyy-lipiperatsiini.

Kaavan I vast. IA mukaisista yhdisteistä pidetään edullisina 58779 4 3 niitä, joissa R tarkoittaa mahdollisesti esteröityä tai alempial-kyylillä eetteröityä hydroksimetyleeniryhmää.

Edullisiin yhdisteisiin kuuluvat myös alkalimetallisuolat, erityisesti kaavan IA mukaisten yhdisteiden kaliumsuolat, joissa R1 ja 2 R yhdessä tarkoittavat C-C-sidosta tai erityisesti metyleeniryh-mää.

Keksinnön mukaisille yhdisteille on tunnusomaista edulliset biologiset ominaisuudet ja ne ovat näinollen arvokkaita farmaseuttisia tehoaineita. Erityisesti niillä on voimakas aldosteroni-antagonistinen vaikutus, koska ne vähentävät aldosteronilla aikaansaatua ylimääräistä natrium-retentiota ja kalium-erittymistä. Täten niillä on erityisen tärkeä käyttö terapiassa kaliumia säätävinä diureettisina aineina.

Aldosteroni-antagonistisen vaikutuksen omaavia spiroksaanijohdannaisia tunnetaan, vrt. esim. Fieser ja Fieser: Steroids; s. 708 {Reinhold Pubi. Corp., New York, 1959) ja brittiläistä patenttijulkaisua 1 041 534; tunnetaan myös vastaavia tehokkaita 173-hydroksi-21-karboksyylihappoja ja niiden suoloja, vrt. esim. US-patenttijulkaisua 3 849 404. Tämän tyyppisillä, tähän mennessä terapiassa käytetyillä yhdisteillä on kuitenkin se huomattava epäkohta, että niillä on tietty seksuaalispesifinen aktiviteetti, joka tavallisesti pitkäaikaishoidon aikana ennemmin tai myöhemmin vaikuttaa häiritsevästi. Erityisen ei-toivottuja ovat tällöin häiriöt, jotka johtuvat tunnettujen antialdosteroni-valmisteiden antiandrogeeni-sesta vaikutuksesta.

Nyt on todettu, että edellämainituilla 19-oksigenoiduilla ste-roidiyhdisteillä yllättävästi on näitä ei-toivottuja sivuvaikutuksia huomattavasti vähemmän, samalla kun niiden edullinen antialdo-steronivaikutus pysyy ennallaan, kuten seuraavissa koetuloksissa havainnollistetaan.

5 58779

Koeselostus A) Aldosteronl-antagonistinen vaikutus

Koe suoritettiin periaatteessa C.M.Kagawa'n menetelmän mukaisesti Endocrinology 6J_, 125 (1960), seuraavasti: 180-200 g painavia koirasrottia (Innovas, Kisslegg, Saksa-BRD) joista lisämunuaiset oli poistettu, käsiteltiin p.o.. kokeiltavan aineen annoksella suspensiona 2 ml/kg:ssa 2·,5 %:sta vesipitoista karboksimetyyliselluloosaliuos-ta. 30 minuutin kuluttua ruiskutettiin ihonalaisesti kerta-annoksena 1 yg/kg aldosteronia 0,85 %:ssa keittosuolaliuoksessa (1 ml/kg). Välittömästi tämän jälkeen eläimiä käsiteltiin mahaletkun avulla 20 ml/kg:11a 0,85 %:sta keittosuolaliuosta ja sijoitettiin metakolisiin erikoislasihäkkeihin. Seuraavien neljän tunnin aikana erittyneen virtsan kokonaismäärä kerättiin ja analysoitiin siinä natrium- ja kaliumionien välinen suhde (Flame Photometer Ingold IL 243). Saatuja tuloksia verrattiin kahden kontrolliryhmän tuloksiin, jolloin toisen kontrolliryhmän eläimiä käsiteltiin 20 ml/kg:11a keittosuolaliuosta p.o. ja toisen ryhmän eläimiä vielä lisäksi subkutaanisesti edellä mainitulla annoksella aldosteronia.

Koeryhmä Tehoaine- Lukumää- Na K Na/K esto annos rä eläi- Eq/R Eq/R % _mg/kg p.o. miä _~ _ '__

Kontrolli I

(pelkkä NaCl- - 32 455±17 97± 3 4,77±0,17 (100) kuormitus)__ 1 '_' _

Kontrolli II

(NaCl-kuormitus - 32 238±10 151 ± 6 1,61 ±0,07 (0) + aldosteroni)_ ' '__ 7u-asetyylitio- 3 18 323±52 153±12 2,15 + 0,26 17 19- hydroksi-20- 5 10 310±27 124±12 2,60±0,19 31 spiroks-4-en,- 10 29 371 ±20 96± 6 4,39±0,29 88 3-oni 30 6 437+27 89±15 5,61±0,87 127

Aldacton (7a- 3 29 331 + 19 124+ 8 2,90±0,21 35 asetyylitio- 5 53 395±13 105±4 4,06±0,21 69 20- spiroks-4r- 10 40 421 ±24 109+ 7 4,38 + 0,26 78 en-3,21-dioni) 30 8 439 + 33 80±10 6,24 + 0,91 1 31 B) Antiandrogeeninen vaikutus

Noin 50 g painavista koirasrotista poistettiin kivekset ja eläimet jaettiin sattumanvaraisesti 2-5 eläimen ryhmiin. Käsittely alkoi kastrointia seuraavana päivänä ja suoritettiin kerran päivässä 7 päivän ajan. Kontrolliryhmälle.annettiin testosteronipropionaattia (0,3 mg/2 ml seesamiöljyä/kg/päivä) subkutaanisesti ruiskuttamalla ja myös 6 58779 4 ml/kg/päivä:n annos 2 %:sta vesipitoista karboksimetyyllselluloosa-liuosta (CMC-standardiliuos) mahaletkun avulla. Käsitellyille ryhmille annettiin sama testosteronipropionaattiannos (0,3 mg/2 mg seesami-öljyä/kg/päivä) subkutaanisesti kuin kontrolliryhmälle sekä mahaletkun avulla koeyhdistettä edellä mainitussa määrässä CMC-standardi-liuosta. 7 päivän käsittelyn jälkeen suoritettiin ruuminavaus 8. päivänä. Siemenrakkula poistettiin ja punnittiin. Antiandrogeenisen vaikutuksen mittana käytettiin käsiteltyjen eläinten siemenrakkulan painon alenemista (prosenteissa) verrattuna (vain testosteronipropio-naatilla käsiteltyjen) kontrollien vastaavaan arvoon. Verrataan testattujen tehoaineiden ED20-30""arvo-^a' ts. yksittäisannoksia (mg/kg;na) jotka aikaansaavat siemenrakkulan painon 20-30 %:sen pienenemisen.

Koeryhmä Päivä- Luku- __eristetty siemenrakkula___ annos määrä paino statist. painon alene- p.o. eläi- (terve) luotetta- minen % _mg/kg miä mg vuus _

Kontrolli - 15 14,1 ±0,5 7a-asetyyli- 6 10 14,1 ±0,4 0 tio-19-hyd- 20 15 12,0+0,7 15 roksi-20- 40 10 11,5±0,5 P<0,05 18 apiroks-4- 60 15 9,2±0,4 P<0,01 35 en-3-oni_. _

Aldacton 6 10 11,0±0,6 P<0,01 22 (7a-asetyy- 20 10 10,6+0,5 P<0,01 25 litio-20- 40 5 9,8±0,6 P<0,01 31 spiroks-4- en-3,21-dionl)_~ _· 7a-asetyylitio-19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-oni : ED2Q_20=50 rag/kg Aldacton (7a-asetyylitio-20-spiroks-4-en-3,21-dioni): ED20_30=20 mg/kg C) Aldosteroni-antagonisoiva vaikutus (ilmaistuna annoksina, jonka vaikutus on verrattavissa 5 mg/kg:aan Aldacton® (7a-asetyylitio-20-spiroks-4-en-3,21-dionia): 7 58779

Esi merkki

No Yhdiste___mg/kg n ro 1 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dioni 50 7E'

2 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dioni-asetaatti 50 7C

3 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni 50 1,3 4 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3,21-dioni 30 8 5 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-asetaatti 50 5 6 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3,21-dioni-asetaatti 30 7 7 19-hydroksi-20-sprioksa-1,4,6-trien-3,21-dioni-asetaatti 50 12 8 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-butyraatti 60 24 9 19-hydroksi-7a-asetyylitio-20-spiroks-4-en-3,21-dioni 25 9 10 19-hydroksi-7a-asetyylitio-20-spiroks-4-en-3-oni- asetaatti 5 18 11 19-hydroksi-7a-asetyylitio-20-spiroks-4-en-3-oni- butyraatti 20 25 12 19-hydroksi-68,78-metyleeni-20-spiroks-4-en-3-oni 10 31 .13 19-hydroksi-6 8,7 8-metyleeni-20-spiroks-4-en-3,21-

dioni 10 11D

14 19-hydroksi-6 8,7 6-metyleeni-20-spiroks-4-en-3-oni- asetaatti 15 31 15 19-hydroksi-68,78-metyleeni-20-spiroks-4-en-3,21-

dioni-asetaatti 10 11C

16 19-hydroksi-7a-asetyylitio-20-spiroks-4-en-3-oni 30 2 17 3,21-diokso-20-spiroks-4-en-19-aali 30 29 18 19-homo-20-spiroks-4-en-3,10-dioni 30 28 19 3-okso-7a-asetyylitio-20-spiroks-4-en-19-aali 20 1 9 20 3,21-diokso-7a-asetyylitio-20-spiroks-4-en-19-aali 10 14 21 3-okso-68,76-metyleeni-20-spiroks-4-en-19-aali 20 32 22 3,21-diokso-68,78-metyleeni-20-spiroks-4-en-19-aali 30 32 23 3,21-diokso-20-spiroks-4-eeni-1SHiappo-metyyliesteri 20 30 24 3-okso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happo 50 3 25 3-okso-7a-asetyylitio-20-spiroks-4-eeni-19-happo-

metyyliesteri 5 36B

26 3,21-diokso-7a-asetyylitio-20-spiroks-4-eeni-19- happo-metyyliesteri 20 16 f 8 58779

Esitetyn kaavan I keksinnönmukaiset yhdisteet, sekä vastaavat 17-hydroksi-17a-pregnaani-21-karboksyylihapot ja niiden suolat, sekä kaikkien näiden yhdisteiden 1,2-dehydrojohdannaiset, voidaan valmistaa sinänsä tunnetulla tavalla.

Kaavan I vast. IA mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa vastaavasta johdannaisesta, jossa on suojattu 3-oksoryhmä, ts. 3-enoli-eetteristä, 3-ketaalista tai erityisesti 3-tioketaalista, poistamalla suojaryhmä ja vapauttamalla oksoryhmä. Parhaimpina 3-enolieet-tereinä pidetään alempialkyleenienolieettereitä (ts. yhdisteitä, joissa on 3-alempialkoksi-3,5-dieeni-ryhmitys) ja erityisesti etyyli- ja metyylienolieettereitä. Parhaimpina 3-ketaaleina pidetään niitä, jotka ovat peräisin alempialkanoleista, kuten metanolista tai etanolista, ja erityisesti a- ja β-glykoleista, kuten 1,2- tai 1,3-propaanidiolista, 1,2- tai 2,3-butaanidiolista, ja ennenkaikkea ety-leeniglykolista. 3-tioketaaleina tulevat erityisesti kysymykseen ne, jotka ovat peräisin edellämainittujen glykolien rikkianalogeista; erityisen edullisia ovat 3,3-etyleeniditiojohdannaiset.

Näiden suojaryhmien lohkaisu tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla hydrolyysillä, mieluimmin happokatalysoiduissa yleisissä reaktio-olosuhteissa. Tioketaalien ollessa kysymyksessä työskennellään mieluimmin kuitenkin lisäämällä jotakin rikkiä sitovaa yhdistettä, esim. metallisuolaa, erityisesti raskasmetallisuolaa, kuten kadmiumkarbo-naattia ja/tai elohopea-II-kloridia. Koska viimemainittu aine veden läsnäollessa reagoi voimakkaasti happamesti, ei sitä käytettäessä tarvita ylimääräistä happoa katalysaattoriksi.

1 2

Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R ja R ovat kumpikin vetyatomeja tai yhdessä muodostavat kaksoissidoksen tai metyleeniryh-3 4 män, R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä, sekä niiden 1,2-dehyd-rojohdannaiset, voidaan valmistaa sinänsä tunnetulla tavalla muodostamalla laktonirengas lähtemällä vastaavista 17-oksoyhdisteistä, joiden kaava on CH·, R1 2

III

9 58779 1 3 jossa R -R tarkoittavat samaa kuin välittömästi edellä on mainittu, vast, niiden 1,2-dehydrojohdannaisista. Kaavan III mukainen lähtöaine saatetaan reagoimaan sen jälkeen kun 3-oksoryhmä ja mahdollisesti myös 19-asemassa oleva oksoryhmä on suojattu tavalliseen tapaan (esim. ketaalina tai tioketaalina) dimetyylisufoniummetylidin kanssa, esim. US-patenttijulkaisussa 3 320 242 selitetyn menetelmän mukaan, saatu 170,20-epoksi-17a-metyyli-steroidi kondensoidaan N,N-dialempialkyyliasetamidin α-karbanionin kanssa (vast, metyyliryhmässä alkalimetallilla, kuten natriumilla tai litiumilla, metalloidun N,N-dialempialkyyliasetamidin kanssa) sinänsä tunnetulla tavalla, vrt. esim. J.Org.Chem. 37_, 1907-1918 (1972) ja Chem.Ber. 105, 1621-1633 (1072) ja saatu Ν,Ν-dialempialkyyli-, erityisesti N,N-dimetyyli-17B-hydroksi-steroidi-21-karboksamidi muutetaan halutuksi laktonik-si käsittelemällä happamalla kationinvaihtajalla, esim. DOS-julkai-sussa 2 424 572 selitetyn menetelmän mukaan, vapauttamalla suojatut oksoryhmät samanaikaisesti tai jälkeenpäin.

Voidaan menetellä myös siten, että suojataan oksoryhmä 3- ja mahdollisesti myös 19-asemassa väliaikaisesti siten, että kaavan III mukainen lähtöaine saatetaan reagoimaan sopivan organometalliyhdis- 4 teen kanssa ja sen jälkeen muodostetaan haluttu ryhmitys R spiro-renkaassa. Tämän muunnoksen mukaan, jossa saadaa spirolaktoniren-gas (= 20-spiroksan-21-oni-rengas) tai vastaava 17f3-hydroksi-21 -karboksyylihappo, saatetaan ensimmäisessä vaiheessa sopiva 17-okso-yhdiste reagoimaan etinyyliorganometalliyhdisteen, erityisesti eti-nyyli-alkalimetalliyhdisteen kanssa, esim. natrium- tai kaliumase-tylidin tai erityisesti litiumasetylidin kanssa. Viimemainitussa tapauksessa on erityisen edullista käyttää litiumasetylidiä etylee-nidiamiinin kanssa muodostamansa kompleksin muodossa.

Saatu etinyylitähde voidaan karboksyloida sen jälkeen toisessa vaiheessa korvaamalla siinä pääteasemassa oleva vetyatomi karboksyy-liryhmällä käsittelemällä Grignard-yhdisteellä ja sen jälkeen saattamalla muodostunut ω-magnesiumhalogenidi reagoimaan hiilidioksidin kanssa. Muut oksoryhmät on suojattava myös tässä reaktiossa edel-lämainitulla tavalla. Kolminkertainen sidos tyydytetään sitten kolmannessa vaiheessa sinänsä tunnetulla tavalla, esim. katalyyttises-ti hydraamalla. Tällöin työskennellään vetykaasulla normaalissa tai korotetussa paineessa heterogeenisen tai homogeenisen katalyysin olosuhteissa. Ensinmainitun katalysaattoreiksi sopivat erityisen 10 58779 hyvin hienojakoiset metallit, esim. Raney-metallit, kuten Raney-nikkeli, tai jalometallit, kuten palladium, platina tai rodium, joita mieluimmin käytetään sidottuna kantaja-aineeseen, kuten kalsium-karbonaattiin tai bariumsulfaattiin. Homogeenista katalyysiä varten käytetään erityisesti kompleksisia rodium-yhdisteitä, esim. tris-(trifenyylifosfiini)-rodium(I)kloridia. Näin saatu 17B-hydroksi-21-karboksyylihappo on haluttu tuote, ts. kaavan IA mukainen yhdiste.

Se voidaan sitten sinänsä tunnetulla tavalla muuttaa vastaavaksi, 4 kaavan I mukaiseksi laktoniksi, jossa R tarkoittaa oksoryhmää. Laktonointi tapahtuu happokatalyysin aikana ja/tai mieluimmin käyttämällä vettäsitovia aineita, kuten asetanhydridiä, vedetöntä kupa-risulfaattia, molekyyliseuloja tai atseotrooppista tislausta.

Erään toisen muunnoksen mukaan voidaan vastaavalla tavalla lähtemällä kaavan III mukaisista 17-okso-yhdisteistä saada kaavan I mu- 4 kaisia 20-spiroksaaniyhdisteitä, joissa R tarkoittaa kahta vety-atomia. Erään parhaana pidetyn yleisen menetelmän mukaan, vrt. esim. US-patenttia 4 054 563, käsitellään vastaavaa kaavan III mukaista 17-okso-yhdistettä, jossa kaikki muut oksoryhmät ovat suojatussa muodossa, kaavan R -(ζ^ίβ-Μ mukaisella organometalliyhdisteellä, jossa M tarkoittaa ryhmitystä MgX, jossa X on halogeeniatomi, tai alkalimetalliatomi, erityisesti litiumatomi ja RQ tarkoittaa dialem-pialkyyliaminoryhmää, mieluimmin dimetyyliaminoryhmää. Näin muodostunut 173-hydroksi-17a-(γ-dialempialkyyliaminopropyyli)-yhdiste muutetaan vastaavaksi kvaternääriseksi trialempialkyyliammoniumsuolak-si liittämällä siihen vahvan hapon alempialkyyliesteri esim. alempi-alkyylisulfaatti tai alempialkyylihalogenidi, kuten erityisesti metyyli jodidi, etyylijodidi tai etyylibromidi. Tästä vapautetaan vastaava kvaternäärinen emäs käsittelemällä vahvalla emäksellä, mieluimmin metallihydroksidilla, esim. hopeahydroksidilla tai alkali-metalli- tai maa-alkalimetallihydroksidilla, kuten kalium-, natrium-tai bariumhydroksidilla. Vapautettu kvaternäärinen emäs kuumennetaan sitten korekalla kiehuvan, veden kanssa sekoittuvan orgaanisen liuottimen vesiliuoksessa, kuten moniarvoisen alkoholin, esim. mieluimmin etyleeniglykolin vesipitoisessa liuoksessa, kunnes ammonium-ryhmä lohkeaa termisesti, jolloin saadaan haluttu 20-spiroksaani-yhdiste.

Sellaisia analogiamuunnoksia, joissa RQ on eetteröity hydrok-syyliryhmä, esimerkiksi 2-tetrahydropyranyylioksiryhmä tai etyleeni-dioksiryhmä, kuvataan esimerkeissä 5 ja 7.

11 _ Λ „ 58779

Haluttaessa voidaan sen jälkeen 21-oksoryhmä liittää spiroren-kaaseen hapettamalla, esim. kuten edellä tai esimerkissä 7C on selitetty .

Vastaavalla tavalla voidaan valmistaa myös seuraavassa kuvatut kaavan IV mukaiset lähtöaineet edullisesti lähtemällä vastaavista 19-oksogenoiduista 3-hydroksiandrost-5-en-17-oni-yhdisteistä.

Kaavan I vast. IA mukaiset yhdisteet, joissa R ja R ovat kumpikin vetyatomeja, voidaan valmistaa esim. siten, että vastaavassa 4,5-tyydyttämättömässä 3-okso-60,19-epoksisteroidissa katkaistaan 6,19-happisilta. Tämä on sellaisen yleisen menetelmän päätevaihe, jonka mukaisesti 20-spiroksaani-sarjän 19-substituoimattomissa steroideissa 100-asemassa oleva metyyliryhmä muutetaan happipitoiseksi tähteeksi, kuten hydroksimetyyli-, formyyli- tai karboksyyliryhmäksi sinänsä tunnetulla tavalla. Niistä lukuisista muunnoksista, joita voidaan käyttää tähän tarkoitukseen mainittakoon esimerkiksi GB-patenttijulkaisuissa 994 746; 994 747 ja 994 749 mainittu monivaiheinen yleinen menetelmä. Tämän menetelmän ensimmäisessä vaiheessa saatetaan 60-hydroksisteroidi, jossa on substituoimaton 100-metyyli-ryhmä, reagoimaan lyijytetra-asylaatin, kuten erityisesti luijytet-ra-asetaatin kanssa, jodin läsnäollessa, jolloin muodostuu 60,19-epoksisteroidia, ja haluttaessa hapetetaan jälkeenpäin sopivalla voimakkaalla hapetusaineella, esim. 6-arvoisen kromin johdannaisella, kuten erityisesti kromitrioksidilla etikkahapossa, vastaavan 60-hydroksi-19-hapon laktoniksi, haluttaessa pelkistetään sen jälkeen 60-hydroksi-19-aldehydin sykliseksi hemiasetaaliksi dialempi-alkyylialuminiumhydridillä, esim. di-isobutyylialuminiumhydridillä. Menetelmän päätevaiheessa katkaistaan 60,19-happisilta. Mainittujen hemiasetaalien ja laktonien ollessa kysymyksessä tämä voi tapahtua hydrolyyttisesti; on kuitenkin edullista yhdistää happisillan katkaisu 60-asemassa olevan happiatomin pelkistävään poistamiseen. Tätä tarkoitusta varten on erityisen edullista saataa sopiva 60,19-epoksisteroidi reagoimaan sinkin kanssa; kun lähtöaine sisältää 3-oksoryhmän ohella 4,5-kaksoissidoksen, korvataan 6-asemassa oleva happiatomi vedyllä ja saadaan keksinnön mukaisesti suoraan kaavan 1 2 I vast. IA mukainen yhdiste, jossa R ja R merkitsevät kumpikin vetyatomia. Kun pelkistettävä lähtöaine sisältää 5a-asemassa halo-geeniatomin, esim. kloori- tai bromiatomin, muodostetaan tällä tavalla välituote, jossa on 5,6-kaksoissidos. Kun tämä välituote si- 12 58779 sältää oksoryhmän 3-asemassa, voidaan tämä isomeroida tavallisessa happo- tai emäskatalyytissä halutuksi kaavan I vast. IA mukaiseksi 4.5- tyydyttämättömäksi 3-oksoyhdisteeksi.

Mutta kun tämä välituote sisältää 3-asemassa hydroksyyliryhmän on 5,6-tyydyttämättömällä 3-hydroksi-yhdisteellä kaava R4

oA

CH3 0

HO

3 4 jossa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä, joka voidaan valmistaa edellä mainitun yleisen menetelmän mukaan, ja joka voidaan muuttaa keksinnön mukaisen menetelmän toisen muunnoksen mukaisesti kaa- 1 2 van I tai IA mukaiseksi lopputuotteeksi, jossa R ja R merkitsevät kumpikin vetyatomia, dehydraamalla 3-hydroksyyliryhmä, joka on a-tai erityisesti fS-orientoitunut ja mahdollisesti voi olla esteröi-ty helposti lohkaistavissa olevalla karbonihapolla, oksoryhmäksi ja samanaikaisesti tai jälkeenpäin isomeroimalla 5,6-kaksoissidos 3 4.5- asemaan. Happipitoiset funktionaaliset ryhmät tähteessä R suojataan tällöin tarvittaessa sopivilla tavallisilla suojaryhmillä väliaikaisesti. Erään edullisen kaksivaiheisen menetelmän mukaan dehydrataan 3-hydroksyyliryhmä ensin sinänsä tunnetulla tavalla, esim. 6-arvoisella kromiyhdisteellä, kuten erityisesti kromitrioksi-dilla, vesipitoisessa rikkihapossa (Jones-reagenssi) ja tämän jälkeen 5,6-kaksoissidos isomeroidaan esim. edellämainitulla happamel-la tai emäksisellä katalyysillä 4,5-asemaan. Hydroksyyliryhmän hapetuksen eräs toinen edullinen suoritusmuoto on Oppenauer-hapetus, ts. hapetus ketonilla, kuten asetonilla tai sykloheksanonilla, käyttämällä katalysaattorina aluminiumalempialkoksidia, kuten aluminium-isopropylaattia. Suoritustapa on erityisen edullinen sen vuoksi, että 5,6-kaksoissidos spontaanisesti siirtyy 4,5-asemaan. Oppenauer-hapetus onnistuu lisäksi myös helposti lohkaistavissa olevista ha- 13 58779 poista, esim. muurahaishaposta peräisin olevien esteröityjen hydrok- syyliryhmien ollessa kyseessä, millä on merkitystä selektiivisessä muutoksessa, esim. kun kysymyksessä on 36,19-dihydroksijohdannaiset, joissa 19-hydroksyyliryhmä on suojattu esteröimällä.

Vaihtoehtoisesti voidaan menetellä sinänsä tunnetulla tavalla siten, että liitetään bromia 5,6-kaksoissidokseen, hapetetaan 3- hydroksyyliryhmä 3-oksoryhmäksi, esim. kuten edellä on mainittu, ja poistetaan tuotteesta bromi esim. sinkillä tai kromi-II-suolalla.

1 2

Kaavan I tai IA mukaiset yhdisteet, jossa R ja R muodostavat yhdessä OC-sidoksen, sekä niiden 1,2-dehydrojohdannaiset, voidaan valmistaa erään yleisen menetelmän mukaan siten, että vastaava 6,7- 1 2 tyydytetty, kaavan I mukainen yhdiste, jossa R ja R merkitsevät kumpikin vetyatomia ja joka voidaan karakterisoida myös kaavan II avulla, R4 Λ ch3 9 r3 3 4 jossa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä, vastaavasti vastaava 19-oksigenoitu 17-hydroksi-3-okso-17a-pregn-4-eeni-21-karboksyyli-happo, tai näiden yhdisteiden 1,2-dehydrojohdannainen, tai tällaisten 1,2-tyydytettyjen yhdisteiden 3-enolieetteri, dehydrataan 6,7-asemassa ja mahdollisesti myös 1,2-asemassa, jolloin mahdollisesti läsnäoleva 3-eetteriryhmä lohkeaa. 6,7-dehydraus tapahtuu sinänsä tunnettujen menetelmien mukaan, esim. käsittelemällä dehydraavalla kinonilla, esim. kloraniililla tai erityisesti 2,3-dikloori-5,6-disyaani-1,4-bentsokinonilla. Käytettäessä ensinmainittua yhdistettä työskennellään mieluimmin kiehumalämpötilassa orgaanisissa liuot-timissa, esim. aromaattisissa hiilivedyissä, kuten bentseenissä tai ksyleenissä, alempialifaattisissa alkoholeissa, kuten etanolissa, propanolissa tai tert.butyylialkoholissa, alempialifaattisissa ke- 58779 14 toneissa, kuten asetonissa tai 2-butanonissa, alifaattisissa estereissä, kuten etyyliasetaatissa, tai syklisissä eettereissä, kuten dioksaanissa tai tetrahydrofuraanissa. Käytettäessä diklooridi-syaanibentsokinonia työskennellään mieluimmin suolahapon läsnäollessa joko huoneen lämpötilassa tai sen alapuolella veteensekoittuvas-sa orgaanisessa liuottimessa, esim. jossakin edellämainituista liuottimista.

Vastaavalla tavalla voidaan myös vastaava 3-enolieetteri, mieluimmin alempialkyyli-, kuten metyyli- tai etyylienolieetteri, saattaa reagoimaan, tai dehydrata halutuksi lähtöaineeksi mangaanidioksidin vaikutuksella, mieluimmin halogenoidussa hiilivedyssä, kuten kloroformissa tai dikloorimetaanissa, jolloin eetterin muodostava t.ihde lohkeaa. Käytettävä 3-eetteri voidaan saada yleisesti tunnettujen menetelmien mukaan, mieluimmin käsittelemällä jotakin vastaavista 4,5-tyydytetyistä 3-ketoneista vastaavalla muurahaishappo-ortoesterillä, kuten metyyliortoformiaatilla tai etyyliortoformiaa-tilla ja happokatalysoimalla.

Mahdollisesti suoritettava 1,2-tyydytettyjen 4-en-3-oni-yhdis-teiden tai niiden 3-enolieetterien samanaikainen 1,2- ja 6,7-dehyd-raus tapahtuu myös sinänsä tunnetulla tavalla käsittelemällä dehyd-raavalla kinonilla, ennenkaikkea 2,3-dikloori-5,6-disyaani-1,4-bentsokinonilla. Annetaan viimeksimainitun reaktioaineen vaikuttaa mieluimmin kiehumalämpötilassa useita tunteja, esim. 6-24 tuntia; liuottimena voidaan käyttää samoja orgaanisia liuottimia, jotka mainittiin kloraniili-dehydraukselle.

1 2

Kaavan I mukaiset 6,7-dehydroyhdisteet, joissa R ka R yhdessä muodostavat C-C-sidoksen, voidaan haluttaessa liittämällä alempi- alkaanitiohappo muuttaa uudestaan halutuiksi lopputuotteiksi, jois-1 2 sa R on vetyatomi ja R α-orientoitu alempialkanoyylitioryhmä. Liittäminen tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla; mieluimmin kuumennetaan kyseessä olevaa 6,7-dehydroyhdistettä ylimäärässä tiokarboksyyli-happoa, mahdollisesti säteilyttämällä ultraviolettivalolla. - Reaktio edistyy yleensä riittävän nopeasti jo vähän yli 50°C:n lämpötilassa; niinpä on edullista, mikäli kysymyksessä ovat alempana kiehuvat tiokarboksyylihapot, erityisesti tioetikkahappo, suorittaa reaktio kiehumalämpötilassa; korkeammalla kiehuvien tiokarboksyylihappojen ollessa kysymyksessä on sitävastoin edullista pitää reaktiolämpötilaa noin 90-100°C:ssa; vaadittavat reaktioajat voivat olla useita 15 58779 tunteja, mutta takaavat kuitenkin riittävän reaktion lievissä olosuhteissa. Tyypillisen menetelmän mukaan kiteytyy muodostunut tuote suoraan jäähdyttämisen jälkeen, mahdollisesti ylimääräisen reak-tioaineen haihduttamisen jälkeen; haluttaessa voidaan tuote kuitenkin myös eristää, vast, puhdistaa tavanomaiseen tapaan, esim. kro-matografoimalla. Tämän tyyppisessä liittämisreaktiossa muodostuu etupäässä yhtä ainoata isomeeriä, jolla on analogian perusteella muiden tunnettujen samankaltaisten yhdisteiden kanssa edellämainit-1 2 tu rakenne (R on vety, R on α-asemassa oleva alempialkanoyylitio-ryhmä) nykyisten tietojen mukaan. Selityksen tämäntyyppisiä tuotteita koskevat tiedot pätevät kuitenkin myös siinä tapauksessa, että myöhemmin mahdollisesti näille yhdisteille annetaan toinen rakenne.

1 2

Kaavan I mukaiset 6,7-dehydroyhdisteet, joissa R ja R yhdessä tarkoittavat C-C-sidosta, sekä vastaavat 170-hydroksi-21-karbok-syylihapot niiden suolojen muodossa, voidaan haluttaessa, liittämällä niihin metyleeniryhmä, muuttaa vastaaviksi lopputuotteiksi, jois-1 2 sa R ja R yhdessä tarkoittavat 60,7-metyleeniryhmää. Liittäminen tapahtuu sinänsä tunnetuilla menetelmillä; erään edullisen muunnelman mukaan saatetaan vastaava edellämainittu 6,7-dehydroyhdiste reagoimaan dimetyylioksosulfoniummetylidin kanssa. Tällä muunnoksella on se huomattava etu, että sillä on erittäin korkea stereospesifi-teetti käytettäessä vapaan 19-hydroksyyliryhmän sisältäviä yhdisteitä ja siinä muodostuu etupäässä 6,7-metyleeniyhdisteitä, joilla on edellämainittu edullinen 0-konfiguraatio metyleeniryhmässä. Reaktio suoritetaan esim. tarkoituksenmukaisesti siten, että inertissä kaasussa, kuten typpiatmosfäärissä, kosteudelta suojaten, yhdistetään natriumhydridin mineraaliöljydispersio trimetyylisulfoksoniumjodi-din kanssa ja lisätään dimetyylisulfoksidia, jolloin muodostuu di-metyylioksosulfoniummetylidiä. Tähän in situ valmistettuun reagens-siin lisätään 6,7-tyydyttämätöntä steroidilähtöainetta moolisuhtees-sa (reagenssi:steroidi) noin 1:1-5:1. Reaktion annetaan edetä huoneen lämpötilassa ja reaktioseosta käsitellään vedellä, minkä jälkeen steroidi eristetään tavallisten menetelmien mukaan. Sellaisten lopputuotteiden ollessa kysymyksessä, joissa on alkaalille herkkiä ryhmiä, kuten laktoni- tai esteriryhmiä, suoritetaan reaktio-seoksen hajottaminen tarkoituksenmukaisesti siten, että pH pysyy mahdollisimman hyvin neutraalilla tai heikosti happamella alueella.

Haluttaessa voidaan saadut yhdisteet edellä määriteltyjen lopputuotteiden puitteissa muuttaa toisikseen.

16 5 877 9

Niinpä voidaan 1,2-tyydytetyt yhdisteet muuttaa vastaaviksi 1,2-dehydrojohdannaisiksi sinänsä tunnetulla tavalla. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää biologisia dehydrausmenetelmiä, esim. de-hydrata mikro-organismeilla: Corynebactrium simplex'illä tai Septo-myxa affinis'illa tai niiden entsyymisysteemeillä, tai käsitellä seleenidioksilla orgaanisessa liuottimessa, esim. tert.butyylialko-holissa. Mieluimmin suoritetaan reaktio kuitenkin 2,3-dikloori-5,6-disyaani-1,4-bentsokinonin kanssa, esim. kuten edellä on selitetty samanaikaiselle 1,2- ja 6,7-dehydraukselle.

1 2

Yhdisteet, joissa R ja R merkitsevät kumpikin vetyatomia, 4 tai yhdessä muodostavat C-C-sidoksen tai metyleeniryhmän ja R tarkoittaa oksoryhmää, voidaan sinänsä tunnetulla tavalla muuttaa vastaaviksi 17ot-hydroksi-21-karboksyylihapoiksi, vast, niiden suoloiksi, hydrolysoimalla ne alkali- tai maa-alkaliemäksellä, minkä jälkeen mahdollisesti, haluttaessa valmistaa vapaata happoa, tämä vapautetaan hapottamalla.

Alkali- vast, maa-alkaliemäksinä käytetään esim. vastaavia hydroksideja, kuten natrium- tai erityisesti kaliumhydroksidia, karbonaatteja, kuten natrium- ja kaliumkarbonaattia, tai vetykarbonaat-tia, kuten natrium- ja kaliumvetykarbonaattia; reaktioväliaineena käytetään tarkoituksenmukaisesti veden ja yhden tai useamman orgaanisen liuottimen seoksia, mieluimmin sellaisia orgaanisia liuottimia, jotka ovat veteen sekoittuvia, esim. alempialkanoleja, kuten metanolia, etanolia tai isopropyylialkoholia, syklisiä eettereitä, kuten tetrahydrofuraania tai dioksaania, alempialkanoneja, kuten asetonia tai 2-butanonia, tai alempialifaattisten karboksyylihappo-jen alempialkyyliamideja, ja näistä erityisesti N,N-dimetyyliform-amidia. Mieluimmin käytetään enintään ekvivalenttimäärää emästä ja vältetään energisiä reaktio-olosuhteita, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti happifunktioon 19-asemassa. Mikäli 19-asemassa on este-risidos, joko asyloidussa 19-hydroksyyliryhmässä tai esteröidyssä 19-karboksyyliryhmässä, lohkeaa tämä hydrolyyttisesti tavanomaiseen tapaan edelläselitetyissä olosuhteissa, samanaikaisesti laktonin sitoutumisen aikana.

Tällä tavalla saadut alkalimetalli- tai maa-alkalimetallisuo-lat voidaan muuttaa vastaaviksi vapaiksi 178-hydroksi-21-karboksyylihapoiksi, hapottamalla suolan liuos tai suspensio vedessä tai vettä sisältävässä orgaanisessa liuottimessa.

Vapaat 176-hydroksi-21-karboksyylihapot voidaan haluttaessa myös muuttaa suoloiksi käsittelemällä vastaavalla emäksellä; tällä 17 58779 tavalla valmistetaan edullisesti ammoniumsuoloja ja esim. edellämainittuja orgaanisten emästen suoloja.

Kaavan IA mukainen, saatu 17f5-hydroksi-21-karboksyylihappo voidaan sitten sinänsä tunnetulla tavalla muuttaa vastaavaksi, kaavan 4 I mukaiseksi laktoniksi, jossa R tarkoittaa oksoryhmää. Laktonoin-ti tapahtuu happokatalyysin aikana ja/tai mieluimmin käyttämällä vettäsitovia aineita, kuten asetanhydridiä, vedetöntä kuparisulfaat-tia, molekyyliseuloja tai atseotrooppista tislausta.

3 106-asemassa oleva oksigenoitu tähde R kaavan I mukaisissa yhdisteissä mutta myös kaavan III ja IV mukaisissa lähtöaineissa, 3 voidaan haluttaessa muuttaa joksikin toiseksi, symbolin R määritelmän puitteisiin kuuluvaksi tähteeksi; erityisesti voidaan hydrok-syyliryhmä esteröidä tai eetteröidä tai esteröity hydroksyyliryhmä vapauttaa, primäärinen tai sekundäärinen hydroksyyliryhmä dehydrata aldehydin tai ketoninluoteiseksi oksoryhmäksi, hydroksimetyyli- tai formyylitähde hapettaa karboksyylitähteeksi, karboksyylitähde esteröidä, esteröity karboksyylitähde vapauttaa sekä muodostaa sekundäärinen alempialkyyli- tai tertiäärinen dialempialkyylikarbinoli-tähde liittämällä yksi vast, kaksi alempialkyylitähdettä formyyli-, alempialkanoyyli- vast, esteröityyn karboksyylitähteeseen. Kaikki nämä muutosreaktiot tapahtuvat sinänsä tunnetulla tavalla ja ne voidaan suorittaa myös yhdistämällä näitä reaktioita tarkoituksenmukaisesti ja mahdollisesti suojaamalla väliaikaisesti tavanomaiseen tapaan muita läsnäolevia funktionaalisia ryhmiä, kuten erityisesti 3-oksoryhmiä.

Happipitoisten funktionaalisten ryhmien tavallisella suojauksella tarkoitetaan koko selityksessä hydroksyyliryhmän tai karbok-syyliryhmän muuttamista esteröityyn muotoon, ja oksoryhmän muuttamista enolieetteriksi, kuten alempialkaanienolieetteriksi, tai ase-taaliksi vast, ketaaliksi, tai tioasetaaliksi, vast, tioketaaliksi, jolloin sekä suojaryhmän liittäminen että sen lohkeaminen yleensä tapahtuu tavanomaiseen tapaan.

Tarkoituksenmukaisina toimenpiteinä 3-oksoryhmien suojaamiseksi tulevat kysymykseen erityisesti ketalisointi ja enolieettereiden muodostus. Reaktiot tapahtuvat sinänsä tunnetulla tavalla, erityisesti happokatalyysiolosuhteissa ja mahdollisesti käyttäen vettä poistavia aineita, vast, atseotrooppista tislausta. Ketalisointiin käytetään esimerkiksi alempialkanoleja, kuten metanolia tai etanolia 18 58779 ja erityisesti a- ja β-glykoleja, kuten 1,2- tai 1,3-propaanidiolia ja 1,2- tai 2,3-butaanidiolia, ja ennenkaikkea etyleeniglykolia, tai näiden alkoholien reaktiokykyisiä johdannaisia, kuten asetaaleja tai ketaaleja, esim. sellaisia, joissa karbonyylikomponentti on helposti haihtuva, kuten esim. 2,2-dimetyyli-1,3-dioksolaanissa. Vastaavalla tavalla, mutta lähtemällä edellämainittujen alkoholien rikki-analogeista, ennenkaikkea 1,2-etaaniditiolista tai sen reaktiokykyi-sestä johdannaisesta, saadaan vastaavia tioketaaleja.

Enolieettereiden valmistamiseksi käytetään reagenssina mieluimmin alempialkanolin, erityisesti metanolin tai etanolin ortoesteriä, alempialifaattisen karbonihapon, esim. muurahaishapon kanssa; erityisen edullisia reagensseja ovat metyyliortoformiaatti ja ennenkaikkea etyyliortoformiaatti. Ketaali- ja enolieetterin muodostusta seuraa yleensä 4,5-kaksoissidoksen siirtyminen 5,6-asemaan, sitävastoin tioketaalin ollessa kysymyksessä ei näin tapahtu. Suojaryh-män jälkeenpäin tapahtuva lohkaisu voidaan kuitenkin aina suorittaa siten, että kaksoisidos siirtyy tapaisin alkuperäiseen asemaansa, 4 jolloin muodostuu Δ -3-oksoryhmitys.

Haluttaessa suoritettava hydroksyyliryhmien esteröinti tai eetteröinti tapahtuu myös sinänsä tunnetulla tavalla. Esteröinnis-sä käsitellään esimerkiksi esteröitävää yhdistettä hapon, kuten muurahaishapon ylimäärällä, tai sen reaktiokykyisellä johdannaisella, esim. jonkin edellämainitun hapon johdannaisella, erityisesti anhyd-ridillä tai happohalogenidilla, kuten happokloridilla, edullisesti tertiäärisen emäksen, kuten pyridiinin, kinoliinin tai N-etyyli-piperidiinin läsnäollessa. Eetteröinnissä käsitellään esimerkiksi eetteröitäviä yhdisteitä alkoholien reaktiokykyisillä johdannaisilla, esim. vahvojen happojen estereillä, kuten halogenideilla, sulfaateilla tai niiden sulfonihappoestereillä, jolloin alkoholikomponenttina tuleva kysymykseen erityisesti alempialkanoli, kuten erityisesti metanoli ja etanoli. Reaktio suoritetaan edullisesti emäksisten aineiden, esim. metallioksidien, -hydroksidien tai -karbonaattien, 19 58779 kuten hopeaoksidin, natriumhydroksidin, natriumkarbonaatin, kalium-hydroksidin tai kaliumkarbonaatin läsnäollessa.

Suojattujen happipitoisten funktionaalisten ryhmien vapauttaminen tapahtuu reaktion jälkeen, sinänsä tunnetulla tavalla hydrolyy-sillä. Asetaali-, ketaali- ja enolieetteriryhmät hydrolysoidaan mieluimmin happokatalyysin yleisissä olosuhteissa. Tällä tavalla hydrolysoidaan myös tioasetaalit ja tioketaalit, mieluimmin kuten edellä mainittiin.

Esteröidyt hydroksyyliryhmät, riippumatta siitä ovat nämä asy-loidussa hydroksyyliryhmässä vai esteröidyssä karboksyyliryhmässä, voidaan hydrolysoida myös happamissa olosuhteissa; mieluimmin hydrolysoidaan nämä kuitenkin emäskatalyysillä. Emäksisinä katalysaattoreina käytetään mieluimmin alkalimetallien tai maa-alkalimetallien, erityisesti natriumin tai kaliumin hydroksideja, karbonaatteja tai vetykarbonaatteja. Kun työskennellään analogisissa olosuhteissa kuten edellä on selitetty laktonirenkaan hydrolyyttiseksi avaamiseksi, tapahtuvat molemmat reaktiot useimmiten samanaikaisesti.

Mahdollisesti suoritettava karboksyyliryhmän esteröinti tapahtuu myös sinänsä tunnetulla tavalla. Esteröitävää jkarboksyylihappoa käsitellään esimerkiksi alkoholin, esim. jonkin edellämainitun alkoholin, ylimäärällä vettä poistavan aineen, erityisesti symmetrisesti substituoidun karbodi-imidin, kuten N,N-disykloheksyylikarbodi-imi-din, tai myös happamen katalysaattorin, esim. vahvan epäorgaanisen hapon, läsnäollessa, tai muutetaan vapaa happo ensin reaktiokykyi-seksi johdannaiseksi, kuten kloridiksi tai anhydridiksi, ja saatetaan tämä reagoimaan halutun alkoholin kanssa. Keksinnön mukaiset esterit, ennenkaikkea metyyliesteri, voidaan myös valmistaa edullisesti esimerkiksi siten, että esteröitävä vapaa karboksyylihappo saatetaan reagoimaan vastaavan diatsoalempialkaanin, ennenkaikkea diatso-metaanin kanssa.

Missä tahansa tässä selityksessä puhutaan happokatalyysistä ilman mitään muita tietoja, tarkoitetaan tällä käsittelyä epäorgaanisen hapon, esim. rikkihapon, perkloorihapon tai halogeenivetyha-pon, kuten kloori-, bromi- tai jodivetyhapon, tai erityisesti orgaanisen hapon, esim. sulfonihapon, kuten esim. p-tolueenisulfonihapon, tai vahvemman karboksyylihapon, kuten oksaalihapon tai muurahaishapon, läsnäollessa.

Vapaa hydroksyyliryhmä voidaan myös hapettaa sinänsä tunnetulla tavalla oksoryhmäksi. Edullisina hapetusaineina tulevat tällöin 20 58779 kysymykseen kuusiarvoisen kromin yhdisteet, kuten kromitrioksidi, kromihappo ja sen alkaliraetallisuolat, jolloin reaktioväliaineena käytetään edullisesti alempialkaanikarboksyylihappoja, kuten etikka-tai propionihappoa, tai pyridiiniä tai asetonia, mahdollisesti laimentamalla halogenoidulla alempialkaanilla, kuten dikloorimetaanilla tai kloroformilla, jolloin reaktiolämpötilat pidetään mieluimmin huoneen lämpötilan alapuolella. Primäärisen hydroksyyliryhmän sisältävä hydroksimetyylitähde, tai formyylitähde, voidaan hapettaa edelleen karboksyylitähteeksi mainituilla kromiyhdisteillä, jolloin käytetään tarkoituksenmukaisesti pitempiä reaktioaikoja, lämpötilaja, jotka ovat lähellä huoneen lämpötilaa ja/tai hieman sen yläpuolella (ei kuitenkaan yli noin 50°C) ja/tai vesipitoista rikkihappoa hape-tusaineen liuottimena. Samalla tavalla voidaan hapettaa myös vastaavassa 176-hydroksi-21-formyylisteroidissa oleva formyylitähde kaavan IIA mukaisen yhdisteen karboksyyliryhmäksi.

ΙΟβ-asemassa oleva formyyli-, alempialkanoyyli-, kuten erityisesti asetyyli- ja esteröity karboksyylitähde, kuten erityisesti me-toksikarbonyyli- tai etoksikarbonyylitähde, voidaan haluttaessa alky loida. Tällöin muutetaan formyylitähde alempialkyylikarbinolin tähteeksi, jossa on sekundäärinen hydroksyyliryhmä; alempialkanoyy-litähteestä muodostuu tällä tavalla dialempialkyylikarbinolitähde, jossa on tertiäärinen hydroksyyliryhmä, jonka alempialkyylitähteet voivat olla samanalaiset tai erilaiset, esteröity karboksyylitähde muodostaa tertiäärisen dialempialkyylikarbinolitähteen, jonka molemmat alempialkyylitähteet ovat samanlaiset. Alkylointi tapahtuu sinänsä tunnetulla tavalla käyttäen organometalliyhdisteitä alkyloimis-aineena. Edullisina organometalliyhdisteinä pidetään Grignard-yhdis-tettä, esim. alempialkyylimagnesiumhalogenidia, kuten metyylimagne-siumbromidia tai -jodidia tai alempialkyylilitiumia, kuten metyyli-litiumia; reaktioväliaineena käytetään Grignard-reaktion tavanomaisia yhdisteitä, esim. eetteriä, kuten dietyylieetteriä, 1,2-dimetok-sietaania, tetrahydrofuraania tai dioksaania, tai hiilivetyä, kuten bentseeniä tai sen homologeja tai niiden seoksia. 3-asemassa oleva oksoryhmä on näissä reaktioissa joskus väliaikaisesti suojattava mieluimmin tioketaalin muodossa.

Kaavaa I vast. IA vastaavat 3-enolieetterit, 3-ketaalit ja 3-tioketaalit, joissa on suojattu 3-oksoryhmä, voidaan saada lähtemällä vastaavista 17-okso-yhdisteiden johdannaisista, joiden kaava on 21 58779 CH3 cr 3 jossa R tarkoittaa samaa kuin edellä, tunnettujen yleisten menetelmien mukaan muodostamalla spirorengas vaiheittain, kuten on edellä selitetty yksityiskohdaisesti kaavojen I ja III mukaisille yhdisteille.

19-oksigenoidut 3-hydroksiandrost-5-en-17-oni-yhdisteet sekä edellämainittujen kaavojen III, IV ja V mukaiset lähtöaineet ovat tunnettuja, tai mikäli ne ovat uusia, ne voidaan valmistaa tavallisilla menetelmillä, esim. mainituilla happipitoisten substituenttien 3 R muunnosreaktioilla.

Keksintö koskee myös edellämainittujen menetelmien niitä suoritusmuotoja, joissa lähdetään mielivaltaisessa vaiheessa välituotteena saatavasta yhdisteestä ja suoritetaan puuttuvat vaiheet tai joissa lähtöaine muodostetaan reaktio-olosuhteissa.

Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavia kaavojen I vast. IA mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää esimerkiksi farmaseuttisten valmisteiden tuottamiseksi, esim. erimuotoisten hyperaldosteronismien hoitoon, jotka sisältävät tehokkaan määrän pelkkää aktiiviainetta tai tätä sekoitettuna epäorgaanisiin tai orgaanisiin, kiinteisiin tai nestemäisiin farmaseuttisesti käyttökelpoisiin kantaja-aineisiin, jotka sopivat erityisesti enteraaliseen, esim. oraaliseen ja parente-raaliseen annostukseen.

Seuraavissa esimerkeissä, jotka havainnollistavat keksintöä edelleen, sitä kuitenkaan mitenkään rajoittamatta, on lämpötilat annettu Celsius-asteina.

22 5 8 7 7 9

Esimerkki 1:

Liuosta, jossa on 24,0 g 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-onia ja 19,2 g kloraniilia 670 ml:ssa metanolia kuumennetaan palautusjäähdyttäen 3 tuntia ja haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Jäännös liuotetaan 400 ml:aan etyyliasetaattia, puhdistetaan alustavasti suodattamalla aluminiumoksidissa (pylvään pituus 16 cm, läpimitta 5,5 cm). Suodos haihdutetaan ja raakatuote puhdistetaan edelleen kromatogra-foimalla 1 kg:11a piihappogeeliä. Saatu 19-hydroksi-20-spiroksa- 4,6-dien-3-oni kiteytetään eetteristä, sul.p. 149-150°.

Lähtöaineena käytetty 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-oni voidaan saada seuraavalla tavalla: A) Liuokseen, jossa on 80 g 20-spiroks-5-en-38-oli-asetaattia 3200 ml:ssa asetonia, lisätään huoneen lämpötilassa peräkkäin 58 ml vettä ja 9,6 ml 20 %:sta perkloorihappoa, jäähdytetään -5°:seen ja lisätään tipoittain Selmalla hämmentäen 6 minuutin kuluessa 32 ml tert.butyyli-hypokloriittia -5 - -4°:ssa. Lämpötila pidetään edelleen 50 minuuttia -5°rssa, sen jälkeen vielä 10 minuuttia 0°:ssa, jolloin muodostuu kirkas liuos. Ylimääräinen reagenssi hajotetaan lisäämällä 32 ml noin 40 %:sta vesipitoista natriumvetysulfiitti-liuosta (KJ näyte negatiivinen). Reaktioseokseen lisätään yhtenä annoksen 0°:seen jäähdytetty liuos, jossa on 8 g kiteistä natrium-asetaattia 800 ml:ssa vettä, seoksen pH-arvon nostamiseksi noin arvoon 6,8-7,2, ja liuoksesta poistetaan asetoni suurimmaksi osaksi tislaamalla tyhjössä noin 25°:n haudelämpötilassa. Haihdutettu reaktioseos uutetaan metyleenikloridilla, orgaaninen liuos kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan kuiviin. Jäännöksestä saadaan kromatografoimalla 6 kg:11a piihappogeeliä 5a-kloori-20-spiroksaani-38,68-dioli-3-asetaattia, sul.p. 174-176°.

B) Liuokseen, jossa on 58 g 5a-kloori-20-spiroksaani-38,68-dioli-3-asetaattia ja 670 mg α,α'-atso-bis-isobutyronitriiliä 940 ml:ssa hiilitetrakloridia, lisätään typpiatmosfäärissä 60°:ssa 82,6 g lyijytetra-asetaattia ja 5,8 g jodia ja hämmennetään palautusjäähdyttäen 90 minuuttia. Reaktioseos jäähdytetään huoneen lämpötilaan, laimennetaan 1350 ml:11a metyleenikloridia, ja liukenemattomat aineosat suodatetaan pois. Suodosta hämmennetään kulloinkin 20 minuuttia liuoksen kanssa, jossa on 44,6 g natriumsulfaattia 900 ml:ssa vettä ja 900 ml:11a 30 %:sta natriumtiosulfaattiliuosta. Orgaanisesta liuoksesta saadaan haihduttamalla tyhjössä raakaa 5a-kloori- 68,19-epoksi-20-spiroksan-38-oli-asetaattia, joka ilman puhdistamis- 23 58779 ta sopii jatkokäsittelyyn seuraavassa vaiheessa.

C) Liuokseen, jossa on 70,9 g raakaa 5a-kloori-6$,19-epoksi-20-spiroksan-38-oli-asetaattia (valmistettu vaiheen B mukaan) 43 ml: ssa metyleenikloridia, lisätään liuos, jossa on 16,9 g kaliumkarbonaattia 50,7 ml:ssa vettä ja hämmennetään 3,5 tuntia 34-38°:n haude-lämpötilassa. Reaktioseos haihdutetaan kuiviin ja jäännös liuotetaan 1200 ml:aan metyleenikloridia. Liuos pestään useilla annoksilla laimennettua natriumkloridiliuosta, kunnes seoksen pH-arvo on välillä 7 ja 8, ja sen jälkeen kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan. Kiteyttämällä jäännös eetteristä saadaan 5a-kloori-68,19-epoksi-20-spiroksan-38-olia, sul.p. 175-177°.

D) Liuokseen, jossa on 55 g 5a-kloori-68,19-epoksi-20spirok-san-36-olia 275 ml:ssa metyleenikloridia ja 275 ml:ssa dioksaania, lisätään 3 minuutin aikana samalla hämmentäen ja ulkopuolisesti vesijohtovedellä jäähdyttäen kromihappoliuos, joka valmistetaan sekoittamalla 43,6 g natriumdikromaattidihydraattia, 31,8 ml väkevää rikkihappoa ja 150 ml vettä, samalla jäähdyttäen. Reaktioseosta hämmennetään 40°:n haudelämpötilassa 4,5 tuntia, jäähdytetään huoneen lämpötilaan ja uutetaan 3 kertaa, kulloinkin 250 ml:lla eetteriä. Haihduttamalla eetteriuutteet saadaan raakaa 5a-kloori-68,19-epoksi-20-spiroksan-3-onia. Tätä hämmennetään 2 tuntia 55 g:n kanssa kalium-asetaattia 260 ml:ssa metanolia 45°:ssa, reaktioseos haihdutetaan tyhjössä ja jäännös liuotetaan metyleenikloridiin. Haihduttamalla uutteet tyhjössä saadaan raakaa 60,19-epoksi-20-spiroks-4-en-3-onia, joka voidaan puhdistaa edelleen kromatografoimalla piihappogeelillä, sul.p. 105-107°.

E) Seosta, jossa on 40,7 g 60,19-epoksi-2O-spiroks-4-en-3-onia ja 44 g sinkkipölyä 400 ml:ssa isopropyylialkoholia, 30 ml:ssa vettä ja 16 ml:ssa jääetikkaa, hämmennetään 10 tuntia palautusjäähdyttäen, jäähdytetään ja imusuodatetaan. Suodos haihdutetaan kuiviin, jäännös liuotetaan metyleenikloridiin ja pieneen määrään vettä ja pH-arvo säädetään suolahapolla arvoon 3 ja orgaaninen faasi erotetaan. Tämä pestään sen jälkeen vedellä ja laimennetulla natriumvetykarbo-naattiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan.

Näin saatu raaka 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-oni puhdistetaan kiteyttämällä pienestä määrästä etanolia ja suuresta määrästä eetteriä, sul.p. 180-182°.

24 58779

Esimerkki 2:

Liuokseen, jossa on 8,5 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-onia 25,5 ml:ssa metanolia, lisätään tipoittain kiehumalämpötilassa 5 minuutin kuluessa 5 ml tioetikkahappoa ja hämmennetään vielä 30 minuuttia palautuslämpötilassa. Haihduttamalla haihtuvat aineosat pois tyhjössä saadaan jäännös josta kromatografoimalla piihappogee-lillä ja kiteyttämällä metyleenikloridi-isopropyylieetteristä saadaan 7a-asetyylitio-19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-onia, sul.p. 181-182° (hajoaminen).

Esimerkki 3;

Liuokseen, jossa on 5,0 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-onia 450 ml:ssa asetonia lisätään 15 minuutin kuluessa 0-8°:ssa tipoittain 28 ml kromitrioksidin 8N-liuosta vesipitoisessa rikkihapossa (Jones-reagenssi) ja hämmennetään liuosta vielä 10 minuuttia, jonka jälkeen ylimääräinen hapetusaine hajotetaan lisäämällä samalla ulkopuolisesti jäähdyttäen 50 ml metanolia 10 minuutin kuluessa. Reaktioseokseen lisätään 1000 ml etyyliasetaattia ja erotetaan kiinteässä muodossa erottunut kromisuola. Liuos pestään kahdesti kyllästetyllä vesipitoisella natriumasetaattiliuoksella, uutetaan kahdesti kyllästetyllä vesipitoisella natriumvetykarbonaattiliuoksella ja pestään vielä kahdesti kyllästetyllä vesipitoisella natriumklori-diliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös kromatOgrafoidaan piihappogeelillä heksaani-etyyliasetaatin (2:1)-seoksella; saadaan 3-okso-20-spiroksa-4,6-dien-19-aalia, joka uudelleenkiteyttämisen jälkeen metyleenikloridi-isopropyylieetteri-heksaanista sulaa 128-129°:ssa. Vesipitoiset natriumvetykarbonaat-tiuutteet hapotetaan suolahapolla pH-arvoon 3 ja uutetaan useita kertoja etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan, jolloin saadaan 3-okso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happoa, joka uudelleenkiteyttämisen jälkeen etyyliasetaatista sulaa 139-141°:ssa.

Esimerkki 4:

Liuosta, jossa on 1,026 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-onia 25 ml:ssa asetonia hapetetaan samalla hämmentäen 5°:ssa 0,9 ml:11a kromitrioksidin vesipitoista 8N-rikkihappoliuosta (Jones-reagenssi) 10 minuutin ajan; ylimääräinen hapetusaine hajotetaan muutamilla tipoilla isopropyylialkoholia, ja reaktioseos laimennetaan etyyliasetaatilla ja vedellä. Orgaanista faasia käsitellään edelleen samalla tavalla kuin esimerkissä 3 on selitetty, jolloin saadaan 3-okso-20-spiroksa-4,6-dien-19-aalia, sul.p. 128-129°, jota 25 58779 voidaan pitää yhtenäisenä tuotteena.

Esimerkki 5:

Seosta, jossa on 1,04 g 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-oni-asetaattia ja 1,3 g kloraniilia 25 ml:ssa metanolia kuumennetaan palautus jäähdyttäen typpiatmosfäärissä 3 tuntia ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään natriumditio-niitin kyllästetyllä N-natriumhydroksidiliuoksella, sen jälkeen nat-riumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivataan natriumsulfaa-tilla ja haihdutetaan kuiviin. Jäännös kromatografoidaan piihappo-geelillä; eluoimalla heksaani-etyyliasetaatin (2:1)-seoksella saadaan 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-asetaattia, joka kiteyt-tämisen jälkeen metyleenikloridi-isopropyylieetteri-heksaanista sulaa 133-134°:ssa.

Lähtöaineena tarvittava 19-asetaatti voidaan valmistaa seuraavalla tavalla:

Liuoksen, jossa on 500 mg 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-onia (valmistettu esimerkin 1 mukaan) 2,5 ml:ssa pyridiiniä ja 2,0 ml: ssa etikkahappoanhydridiä annetaan seistä 90 minuuttia huoneen lämpötilassa jonka jälkeen se haihdutetaan tyhjössä. Jäännös liuotetaan tolueeniin ja haihdutetaan vielä kerran tyhjössä. Jäännös kromatografoidaan piihappogeelillä käyttäen heksaani-etyyliasetaatin (3:1)-seosta, saatu 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-oni-asetaatti sulaa kiteyttämisen jälkeen metyleenikloridi-isopropyylieetteri-hek-saanista 129-131°:ssa.

Erään vaihtoehtoisen suoritusmuodon mukaan valmistetaan 19-hyd-roksi-20-spiroks-4-en-3-oni-asetaatti seuraavalla tavalla: A) Liuokseen, jossa on 20 g 3,3-etyleeniditio-19-hydroksi-androst-4-en-17-onia 430 ml:ssa tetrahydrofuraania, hämmennetään argonatmosfäärissä 3,9 g pieniin kappaleisiin leikattua litiumia, seos jäähdytetään 10°:seen, samalla hämmentäen siihen lisätään ti-poisttain 10 minuutin kuluessa liuos, jossa on 37 g 3-kloori-propa-nolitetrahydropyranyylieetteriä 40 ml:ssa tetrahydrofuraania, jolloin sisälämpötila jäähauteella pidetään alle 25°:n. Hämmentämistä jatketaan vielä 6 tuntia 20-25°:ssa. Reaktioseos kaadetaan jää-veteen ja liuotetaan metyleenikloridiin. Orgaaninen liuos kuivataan nat-riumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös kromatografoidaan piihappogeelissä* eluoimalla heksaani-etyyliasetaatin (3:1)-seoksella saadaan puhdistettua 3,3-etyleeniditio-17a-(y-tetrahydropyran-2'-yylioksipropyyli)-androst-4-eeni-17$,19-diolia amorfisessa muodossa.

26 58779 B) Liuosta, jossa on 12,6 g viimemainittua yhdistettä 50 ml:ssa pyridiiniä ja 25 ml:ssa etikkahappoanhydridiä hämmennetään 90 minuuttia huoneen lämpötilassa ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös kromato-grafoidaan piihappogeelillä; eluoimalla heksaani-etyyliasetaatin (3:1)-seoksella saadaan puhdistettua 3,3-etyleeniditio-17a-(γ-tetra-hydropyran-21-yylioksipropyyli)-androst-4-eeni-17B,19-dioli-19-ase-taattia amorfisessa muodossa.

C) Liuokseen jossa on 1,1 g viimemainittua yhdistettä 90 ml:ssa asetonia, lisätään 1 ml N-rikkihappoa ja kuumennetaan 35 minuuttia palautusjäähdyttäen, väkevöidään tyhjössä 25°:ssa ja laimennetaan etyyliasetaatilla. Liuos pestään neutraaliksi kyllästetyllä natrium-vetykarbonaattiliuoksella ja kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan. Jäännös kromatografoi-daan piihappogeelillä; eluoidaan heksaani-etyyliasetaatin (1:1)— seoksella ja etyyliasetaatilla 3,3-etyleeniditio-17a-(γ-hydroksipro-pyyli)-androst-4-eeni-178,19-dioli-19-asetaattia, joka kiteyttämi-sen jälkeen metyleenikloridi-isopropyylieetteristä sulaa 154-156°: ssa.

D) Liuokseen, jossa on 620 mg viimemainittua yhdistettä 6 ml: ssa pyridiiniä lisätään samalla ulkopuolisesti jäällä jäähdyttäen 1,2 ml metaanisulfokloridia ja hämmennetään huoneen lämpötilassa yli yön, samalla kosteudelta suojaten. Reaktioseos kaadetaan jääkylmään veteen, liuotetaan etyyliasetaattiin ja liuos pestään peräkkäin kyllästetyllä natriumvetykarbonaattiliuoksella, N-suolauapolla ja kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan, öljymäinen jäännös kromatografoidaan piihappogeelillä; eluoimalla heksaani-etyyliasetaatin (9:1)-seoksella saadaan 3,3-etyleeniditio-spiroks-4-en-19-oli-asetaattia, joka uudelleen kiteyttämisen jälkeen eetteri-heksaanista sulaa 156-158°:ssa.

E) Liuokseen, jossa on 200 mg viimemainittua yhdistettä 20 ml: ssa asetonia, lisätään liuos, jossa on 200 mg merkurikloridia 1 ml: ssa vettä ja sen jälkeen 200 mg kadmiumkarbonaattia. Hämmennetään 4 tuntia huoneen lämpötilassa, minkä jälkeen kiinteät aineosat poistetaan suodattamalla,suodos väkevöidään huoneen lämpötilassa ja jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin. Liuos suodatetaan, pestään kahdesti vedellä, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan. Kromatografoimalla piihappogeelillä ja eluoimalla heksaani-etyyliasetaatin (4:1)-seoksella saadaan 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-oni-asetaattia, joka uudelleenliuottamisen jälkeen isopropyylieette- 58779 27 ri-heksaanista sulaa 128-129°:ssa ja joka on identtinen vaihtoehtoisen valmistusmenetelmän mukaan saadun tuotteen kanssa.

Esimerkki 6:

Liuos, jossa on 3,2 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-asetaattia 140 ml:ssa metanolia sekoitetaan liuokseen, jossa on 14,5 g natriumvetykarbonaattia 55 ml:ssa vettä, hämmennetään argon-atmosfäärissä 2 tuntia kiehumalämpötilassa ja haihdutetaan sitten tyhjössä. Jäännös jaetaan etyyliasetaattiin ja veteen ja orgaaninen faasi pestään kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella, kuivataan nat-riumsulfaatilla ja haihdutetaan. Jäännös liuotetaan heksaani-etyy-liasetaatin (2:1)-liuokseen, puhdistetaan suodattamalla lyhyen pii-geelipylvään läpi ja kiteytetään sen jälkeen isopropyylieetteristä. Saatu 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni, sul.p. 153-154°, on esimerkin 1 mukaan saadun tuotteen kanssa identtinen.

Esimerkki 7:

Seosta, jossa on 360 mg 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dioni-asetaattia ja 540 mg kloraniilia 9 ml:ssa metanolia kuumennetaan typpivirrassa samalla palautusjäähdyttäen 9 tuntia kiehumalämpötilassa, jonka jälkeen se haihdutetaan tyhjössä. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään kahdesti kyllästetyllä natriumditioniitin N-natriumhydroksidiliuoksella ja kerran 15 %:sella natriumkloridin vesiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös kromatografoidaan 11 g:ssa piihappogeeliä; eluoidaan tolueeni-etyyliasetaatin (88:12)-seoksella 19-hydroksi-20-spiroksa- 4,6-dieeni-3,21-dioni-asetaattia, joka uudelleenkiteyttämisen jälkeen metyleenikloridi-eetteri-asetonista sulaa 190-191,5°:ssa.

Lähtöaineena tarvittava 19-hydroksi-20-spiroks-4-eeni-^3,2I-dioni-asetaatti voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: A) Liuokseen, jossa on 2 g 3,3-etyleeniditio-19-hydroksi-androst- 4-en-17-onia 42 ml:ssa tetrahydrofuraania hämmennetään 390 mg pieniksi kappaleiksi leikattua litiumia. Sen jälkeen reaktioseokseen lisätään tipoittain samalla hämmentäen liuos, jossa on 2,89 g β-kloori-propionialdehydi-etyleeniasetaalia 3,8 ml:ssa tetrahydrofuraania, jolloin sisälämpötila pidetään alle 7°:n samalla ulkopuolisesti jäähdyttäen ja hämmentämistä jatketaan 2 tuntia 0°:ssa ja 16 tuntia 20-22°:ssa. Seoksesta poistetaan kulumaton litium suodattamalla ja jäl-kipesemällä suodatetut kiinteät aineet tolueenilla, kaadetaan jäihin, suoritetaan 30 minuuttia kestävä vesihöyrytislaus ja uutetaan mety-leenikloridilla. Orgaaniset uutteet pestään natriumkloridin kylläs- 28 5 8 7 7 9 tetyllä vesiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös kromatografoidaan 60 g:ssa aluminiumoksidia (aktiviteetti II). Saatu raakatuote kiteytetään uudestaan asetoni-eetteri-petrolieetteristä; saatu 17a-(3',3'-etyleenidioksipropyyli)- 3.3- etyleeniditio-androst-4-en-173,19-dioli sulaa 163-167°:ssa.

B) Edellämainittu yhdiste liuotetaan pyridiiniin ja siihen lisätään sama painomäärä etikkahappoanhydridiä. Hämmennetään 2 tuntia, minkä jälkeen reaktioseosta käsitellään edelleen tavanomaiseen tapaan, jolloin saadaan 17a-(3',3'-etyleenidioksipropyyli)-3,3-ety-leeniditio-androst-4-en-17β,19-dioli-19-asetaattia, sul.p. 151,5-153°.

C) Seosta, jossa on 570 mg 17a-(31,3'-etyleenidioksipropyyli)- 3.3- etyleeniditio-androst—4-βη-17β,19-dioli-19-asetaattia, 620 mg merkurikloridia ja 620 mg kadmiumkarbonaattia 50 ml:ssa asetonia ja 2,5 ml:ssa vettä, hämmennetään 15 tuntia, siihen lisätään kulloinkin 114 mg merkurikloridia ja kadmiumkarbonaattia ja hämmennetään edelleen 50 tuntia. Kiinteät aineosat poistetaan suodattamalla piimään läpi ja jälkipesemällä asetonilla ja suodos haihdutetaan tyhjössä. Jäännös liuotetaan 5 ml:aan asetonia, johon lisätään 0,56 ml N-rikkihappoa, kuumennetaan kiehumispisteeseen samalla palautus-jäähdyttäen 45 minuutin ajan, jäähdytetään 0°:seen ja siihen lisätään tipoittain 5 minuutin kuluessa samalla hämmentäen 4 ml kromi-trioksidin 8N-liuosta vesipitoisessa rikkihapossa (Jones-reagenssi). Pidetään seosta edelleen 10 minuuttia 0°:ssa, minkä jälkeen ylimääräinen hapetusaine hajotetaan lisäämällä 5,6 ml metanolia, reaktio-seos laimennetaan etyyliasetaatilla, pestään kyllästetyllä vesipitoisella natriumasetaattiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös liuotetaan metyleenikloridiin, suodatetaan 7,6 g:n läpi aluminiumoksidia (aktiviteetti II) ja haihdutetaan; saatu raakatuote puhdistetaan kiteyttämällä uudestaan me-tyleenikloridieetteriin, jolloin saadaan 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dioni-asetaattia, sul.p. 190-191°.

Vaihtoehtoisesti voidaan 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dioni saada myös seuraavalla tavalla: A') 55,5 ml:aa 1 %:sta (paino/tilavuus) p-tolueenisulfonihapon jääetikkaliuosta lisätään samalla hämmentäen 19,41 g 5β,63-epoksi-3$-hydroksi-20-spiroksan-21-oni-asetaattia. 30 minuutin kuluttua seos kaadetaan jääveteen, sakka imusuodatetaan, pestään vedellä ja liuotetaan metyleenikloridiin. Veden erottamisen jälkeen orgaani- 29 5 8 7 7 9 nen liuos kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös kromatografoi-daan 200 g:11a piihappogeeliä ja eluoidaan tolueeni-etyyliasetaatin (19:1)-seoksella. Kiteyttämällä metyleenikloridi-eetteristä saadaan 36,5a,66-trihydroksi-20-spiroksan-21-oni-3,5-diasetaattia, sul,p. 227-232°.

B') Seosta, jossa on 2,47 1 sykloheksaania, 617 ml metyleeni-kloridia, 140,5 g lyijytetra-asetaattia ja 65,1 g kalsiumkarbonaat-tia kuumennetaan kiehumispisteeseen samalla hämmentäen 15 minuuttia, siihen lisätään 32,55 g jodia ja keitetään vielä 5 minuuttia. Sen jälkeen siihen listään 34,28 g edellä saatua diasetaattia, seoksen annetaan kiehua 30 minuutin ajan samalla hämmentäen ja valottamalla sitä 500 watin lampulla, jonka jälkee se suodatetaan kuumana Celite'n läpi. Suodatusjäännös jälkipestään vielä sykloheksaani-metyleeni-kloridin (4:1)-seoksella. Suodos pestään natriumtiosulfaattiliuok-sella ja vedellä, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä.

C) Edellä saatu raaka 66,19-epoksi-36,5a-dihydroksi-20-spiroksan-21-oni-diasetaatti liuotetaan 180 ml:aan metanolia. Lisätään 25 ml 3,8N suolahappoa isopropanolissa, minkä jälkeen liuoksen annetaan seistä 6 tuntia huoneen lämpötilassa, kaadetaan jää-veteen ja uutetaan metyleenikloridilla. Uute pestään natriumvetykarbonaattiliuok-sella ja vedellä, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös kro-matografoidaan 1 kg :11a piihappogeeliä käyttäen tolueeni-etyyliasetaatin (1:1)-seosta, jolloin saadaan 66,19-epoksi-36»5a-dihydroksi-20-spiroksan-21-oni-5-asetaattia.

D') Liuokseen, jossa on 1,15 g näin saatu 66,19-epoksi-yhdis-tettä 44,8 ml:ssa asetonia ja 11,2 ml:ssa metyleenikloridia, lisätään samalla jäällä jäähdyttäen ja hämmentäen 1,41 ml 8N-kromihappoa laimennetussa rikkihapossa. Seokseen lisätään 30 minuutin jälkeen 2,27 g natriumasetaattia 44,8 ml:ssa vettä ja seos uutetaan metyleenikloridilla. Metyleenikloridiuutteet pestään kyllästetyllä natriumvety-karbonaattiliuoksella ja vedellä, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännöksestä saadaan kiteyttämisen jälkeen etanolista 66,19-epoksi-5a-hydroksi-20-spiroksan-3,21-dioni-asetaattia, sul.p. 172-175°.

E') Liuos, jossa on 20 g 66,19-epoksi-5a-hydroksi-20-spiroksan- 3,21-dioni-asetaattia 400 ml:ssa etanolia lisätään seokseen, jossa on 200 g sinkkipölyä, 20 g sinkkikloridia ja 100 ml etanolia ja keitetään 6 tuntia samalla hämmentäen ja palautusjäähdyttäen. Jäähdyttämisen jälkeen seokseen lisätään metyleenikloridia, imusuodatetaan ja poissuodatetttu kiinteä aine jälkipestään metyleenikloridilla ja 30 5 8779 vedellä. Suodoksesta erotetaan metyleenikloridifaasi, pestään tämän laimennetulla suolahapolla, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Kiteyttämällä jäännös metyleenikloridi-asetoni-eetteristä samalla lisäämällä puhdistettua hiiltä saadaan 19-hydroksi-20-spiroks-4-en- 3.21- dionia, sul.p. 199-199,5°. Tämä on identtinen edellä kohdassa C selitetyn 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dioni-asetaatin saip-puointituotteen kanssa, joka on saatu vesi-metanolipitoisella nat-riumvetykarbonaattiliuoksella.

Esimerkki 8;

Liuokseen, jossa on 107 mg 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien- 3.21- dioni-asetaattia, 6,5 ml:ssa metanolia, lisätään liuos, jossa on 211 mg natriumvetykarbonaattia 2,6 ml:ssa vettä, ja liuosta kuumennetaan 2 tuntia palautusjäähdyttäen kiehumispisteeseen, käsitellään 0,5 ml:11a jääetikkaa ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin ja pestään natriumkloridin 15 %:sella vesi-liuoksella, kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös liuotetaan tolueeni-etyyliasetaatin (4s 1)-seokseen, liuos suodatetaan 1 g:n läpi piihappogeeliä ja haihdutetaan tyhjössä. Raaka tuote kiteytetään uudestaan asetoni-eetteristä, jolloin saadaan 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3,21-dionia, sul.p. 197-198°. Esimerkki 9:

Liuosta, jossa on 680 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3,21-dionia 12 ml:ssa metanolia ja 1,02 ml tioetikkahappoa, keitetään palautus jäähdyttäen 2 tuntia, jäähdytetään, lisätään 5 ml vettä, annetaan seista 5,5 tuntia huoneen lämpötilassa ja laimennetaan 200 ml: 11a vettä. Sakka imusuodatetaan, pestään vedellä, kuivataan tyhjö-eksikaattorissa fosforipentoksidilla ja kromatografoidaan 15 g:11a piihappogeeliä. Tolueeni-etyyliasetaatin (4:1)-seoksella eluoidaan 7a-asetyylitio-19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dionia, sul.p. 235-238 (uudelleenkiteyttäminen metyleenikloridi-eetteri-asetaatista). Esimerkki 10:

Seosta, jossa on 1,36 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3,21-dioni-asetaattia, 24 ml metanolia ja 2,04 ml tioetikkahappoa, keitetään palautusjäähdyttäen 2 tuntia. Sen jälkeen jäähdytettyyn reak-tioliuokseen lisätään 10 ml vettä, hämmennetään 7,5 tuntia huoneen lämpötilassa ja laimennetaan 400 ml:11a vettä. Sakka imusuodatetaan, pestään vedellä ja liuotetaan metyleenikloridiin. Orgaaninen liuos erotetaan vedestä, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Kromatogra-foimalla 30 g:11a piihappogeeliä käyttäen tolueeni-etyyliasetaatin (9:1)-seosta saadaan 7a-asetyylitio-19-hydroksi-20-spiroks-4-en- 31 58779 3,21-dioni-asetaattia, sul.p. 230-234° (uudelleenkiteyttäminen mety-leenikloridi-eetteri-asetonista).

Esimerkki 11: A) Liuosta, jossa on 1 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3,21-dionia ja 1,4 g trifenyylimetyylikloridia 30 ml:ssa pyridiiniä, keitetään 20 tuntia typpivirrassa samalla palautus jäähdyttäen. Jäähdyttämisen jälkeen seos kaadetaan jääveteen ja 30 ml:aan jääetikkaa ja uutetaan useita kertoja metyleenikloridillä. Jäännös pestään laimennetulla keittosuolaliuoksella, kuivatut ja tyhjössä haihdutetut orgaaniset liuokset kromatografoidaan 30 ml:11a piihappogeeliä. Tolueeni-etyyliasetaatin (49:1)-(19:1)-seoksella eluoidaan 19-tri-tyylioksi-20-spiroksa-4,6-dien-3,21-dionia keltaisen vaahdon muodossa.

B) 30 minuuttia typpivirrassa hämmennettyyn seokseen, jossa on 14.5 ml dimetyylisulfoksidia ja 785 mg 55 %:sta natriumhydriditahnaa öljyssä, lisätään 2,23 g dimetyylisulfoksoniumjodidia. 1,5 tunnin kuluttua lisäätän tähän seokseen edelläsaadun trietyylieetterin liuos 22 ml:ssa dimetyylisulfoksidia, sen jälkeen se huuhdellaan 14 ml:11a dimetyylisulfoksidia. 23 tunnin kuluttua seos kaadetaan jäävesiseokseen, jossa on jäävettä ja 6,65 ml jääetikkaa ja uutetaan metyleenikloridilla. Uute pestään laimennetulla keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan.

C) Saatua saakaa 6β,78-metyleeni-19-trityylioksi-20-spiroks- 4-en-3,21-dionia lämmitetään 30 tuntia 100 ml:ssa 80 %:sta etikka-happoa 75°:seen, haihdutetaan tyhjössä, lisäcään tolueenia ja haihdutetaan uudestaan tyhjössä. Jäännöksen annetaan sen jälkeen seistä 1.5 tuntia huoneen lämpötilassa seoksen kanssa, jossa on 30 ml pyridiiniä ja 30 ml asetanhydridiä. Haihdutetaan tyhjössä ja jäännös liuotetaan tolueeniin ja haihdutetaan uudelleen tyhjössä, minkä jälkeen tuote kromatografoidaan 30 g:11a piihappogeeliä. Tolueeni-etyyliasetaatin (19:1)-seoksella eluoidaan 19-hydroksi-68,7fs-mety-leeni-20-spiroks-4-en-3,21-dioni-asetaattia.

D) Liuokseen, jossa on 265 mg 19-hydroksi-68,7B-metyleeni-20-spiroks-4-en-3,21-dioni-asetaattia 13 ml:ssa metanolia, lisätään liuos, jossa on 422 mg natriumvetykarbonaattia 5,16 ml:ssa vettä ja seokseen annetaan kiehua kolme tuntia typpivirrassa palautusjäähdyttäen. Lisätään 1 ml jääetikkaa, minkä jälkeen seos haihdutetaan tyhjössä, lisätään vettä ja uutetaan useita kertoja etyyliasetaatilla. Etyyliasetaattiliuos pestään laimennetulla keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännöstä kuumennetaan tunnin 32 5 8779 ajan 60 %:sen etikkahapon kanssa 60°:seen, haihdutetaan tyhjössä, liuotetaan tolueeniin ja haihdutetaan uudestaan tyhjössä ja erotetaan preparatiivisesti ohutkerroskromatogratiällä kloroformi-asetonissa (4:1) piihappogeelillä (PF 254). Saadaan 19-hydroksi-6$,78-metylee-ni-20-spiroks-4-en-3,21-dionia, sul.p. 207-208,5° (kiteyttäminen metyylikloridi-eetteri-asetonista).

Esimerkki 12:

Seosta, jossa on 500 mg 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3,21-dioni-asetaattia, 630 mg 2,3-dikloori-5,6-disyaani-bentsokinonia ja 20 ml dioksaania, keitetään palautusjäähdyttäen 18 tuntia typpivir-rassa ja jäähdyttämisen jälkeen kaadetaan samalla hämmentäen 194 ml: aan kyllästettyä jäistä natriumvetykarvonaattiliuosta. 15 minuutin kuluttua seos uutetaan metyleenikloridillä, uutteet pestään laimennetulla keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännöksen kromatografoimisen jälkeen piihappogeelillä saadaan 19-hydroksi-20-spiroksa-l,4,6-trien-3,21-dioni-asetaattia, sul.p. 227-229,5° (uudelleenkiteyttäminen metyleenikloridi-asetoni-eetteri-asetonista).

Esimerkki 13;

Liuokseen, jossa on 712 mg 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien- 3,21-dionia 17 ml:ssa asetonia lisätään samalla hämmentäen 0°:ssa 0,6 ml kromitrioksidin 8N-liuosta vesipitoisessa rikkihapossa. 10 minuutin kuluttua pelkistetään ylimääräinen hapetusaine isopropyyli-alkoholilla, reaktioseokseen lisätään vettä ja uutetaan etyyliasetaatilla. Uudet pestään natriumvetykarbonaattiliuoksella ja keitto-suolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Kiteyttämällä jäännös uudestaan asetoni-eetteristä saadaan 3,21-diokso-20—spiroksa- 4,6-dien-19-aalia, sul.p. 173-176,5°.

Esimerkki 14:

Liuosta, jossa on 680 mg 3,21-diokso-20-spiroksa-4,6-dien-19-aalia 12 ml:ssa metanolia ja 1,02 ml:ssa tioetikkahappoa, keitetään 2 tuntia palautusjäähdyttäen ja jäähdyttämisen jälkeen lisätään 5 ml vettä, minkä jälkeen hämmennetään 22,5 tuntia huoneen lämpötilassa. Reaktioseos kaadetaan veteen, erottunut kiinteä sakka imusuoda-tetaan ja kuivataan tyhjöeksikkaattorissa fosforipentoksidilla. Näin saatu raaka tuote puhdistetaan kromatografoimalla 25 g:11a piihappo-geeliä. Tolueeni-etyyliasetaatin (94:6)-seoksella eluoiduista fraktioista saadaan 7a-asetyylitio-3,21-diokso-20-spiroks-4-en-19-aalia, joka uudelleenkiteyttämisen jälkeen metyleeniklori-eetteri-asetonis- 33 58779 ta sulaa 205-209,5°:ssa.

Esimerkki 15:

Liuokseen, jossa on 620 mg 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien- 3.21- dionia 19,4 ml:ssa asetonia, lisätään samalla hämmentäen ja jäällä jäähdyttäen 1,94 ml kromihapon vesipitoista 8N-rikkihappo-liuosta. 3,5 tunnin kuluttua reaktioseokseen lisätään isopropyyli-alkoholia ja sen jälkeen laimennettua keittosuolaliuosta ja uutetaan metyleenikloridillä. Uute pestään laimennetulla keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä 30°:ssa. Saatu kiteinen 3.21- diokso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happo liuotetaan 20 mitään mety-leenikloridia ja siihen lisätään 0°:ssa eetteripitoista diatsometaa-niliuosta. Ylimääräinen diatsometaani hajotetaan jääetikalla, reak-tioseos kaadetaan natriumvetykarbonaattiliuokseen ja uutetaan mety-leenikloridilla. Orgaaniset liuokset pestään laimennetulla keitto-suolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Kromatografoi-misen jälkeen piihappogeelillä saadaan 3,21-diokso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happometyyliesteriä, sul.p. yli 270° (metyleenikloridi-eet-teristä uudelleenkiteytettynä).

Esimerkki 16:

Liuosta, jossa on 580 mg 3,21-diokso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happo-metyyliesteriä 21 ml:ssa metanolla ja 1,8 ml tioetikkahap-poa, keitetään kolme tuntia palautusjäähdyttäen, jäähdytetään, siihen lisätään 8,8 ml vettä ja annetaan seistä 18 tuntia huoneen lämpötilassa. Laimentamisen jälkeen 400 ml:11a vettä erottunut sakka imetään pois ja pestään vedellä. Suodatusjäännös liuotetaan mety-leenikloridiin, erotetaan vesipitoisesta kerroksesta, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös erotetaan preparatiivisesti piihappogeelillä ohutkerroskromatografoimalla tolueeni-asetoni-systeemis-sä (7:3). Kiteyttämällä metyleenikloridi-eetteri-asetonista saadaan 7a-asetyylitio-3,2l-diokso-20-spiroks-4-eeni-19-happo-metyyliesteriä, sul.p. 216-221°.

Esimerkki 17:

Seosta, jossa on 150 mg 3,21-diokso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happo-metyyliesteriä, 12 ml dioksaania ja 378 mg 2,3-dikloori- 5,6-disyaani-bentsokinonia keitetään palautusjäähdyttäen 23 tuntia typpivirrassa. Seos kaadetaan kyllästettyyn natriumvetykarbonaatti-liuokseen ja uutetaan metyleenikloridilla? uute pestään laimennetulla keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös lisätään 12 g:aan piihappogeeliä ja eluoidaan tolueeni-etyyli- 58779 34 asetaatin (93:7)-seoksella, jolloin saadaan 3,21-diokso-20-spiroksa- 1,4,6-trieeni-19-happo-metyyliesteriä, sul.p. 254-256° (uudelleen-kiteytys metyleenikloridi-eetteristä).

Esimerkki 18:

Seosta, jossa on 384 mg 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-asetaattia, 6 ml metanolia ja 0,6 ml tioetikkahappoa, keitetään 5 tuntia palautusjäähdyttäen. Sen jälkeen jäähdytettyyn reaktio-liuokseen lisätään 2 ml vettä, hämmennetään 16 tuntia huoneen lämpötilassa ja haihdutetaan lopuksi tyhjössä. Kromatografoinnin jälkeen piihappogeelillä heksaani-etyyliasetaatin (4:1)-seoksella, saadaan 7a-asetyylitio-19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-oni-asetaattia, sul.p. 67-73° (saostetaan metanoliliuoksesta lisäämällä vettä).

Esimerkki 19;

Liuosta, jossa on 340 ml 3-okso-20-spiroksa-4,6-dien-19-aalia 6 ml:ssa metanolia ja 0,6 ml:ssa tioetikkahappoa, keitetään tunnin ajan palautusjäähdyttäen, jäähdytetään ja lisätään 2,5 ml vettä, minkä jälkeen keitetään vielä 4 tuntia huoneen lämpötilassa. Reaktio-seos haihdutetaan sen jälkeen tyhjössä ja puhdistetaan kromatogra-foimalla piihappogeelillä. Heksaani-etyyliasetaatin (4:1)-seoksella eluoiduista fraktioista saadaan 7a-asetyylitio-3-okso-20-spiroks-4-en-19-aalia, joka uudelleenkiteyttämisen jälkeen metyleenikloridi-di-isopropyylieetteristä sulaa 183-185°:ssa.

Esimerkki 20:

Liuosta, jossa on 1,4 g (19R)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroks- 4-en-3-oni-asetaattia ja 4,4 g kloraniilia 36 ml:ssa metanolia keitetään 8 tuntia palautusjäähdyttäen ja haihdutetaan. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään natriumhyposulfiitin IN natrium-hydroksidiliuoksella, kunnes vesifaasi pysyy melkein värittömänä, jälkipestään kaksi kertaa vedellä ja kerran keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan. Raaka (19R)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-asetaatti kromatografoidaan heksaani-etyyliasetaatin (3:1)-seoksella piihappogeelissä ja kiteytetään metyleeni-kloridi-di-isopropyylieetteri-heksaanista, sul.p. 184-185°.

Lähtöaineena käytetty (19R)-19-hydroksi-19-metyyli-20-sprioks- 4-en-3-oni-asetaatti voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: A) Liuokseen, jossa on 12,2 g 3,3-etyleeniditio-20-spiroks-4-en-19-oli-asetaattia ja 1 1 metanolia lisätään argonatmosfäärissä 10 g natriumvetykarbonaattia 100 ml:ssa tislattua vettä ja keitetään sen jälkeen argonatmosfäärissä 4 tuntia palautusjäähdyttäen. Reak-tioseos haihdutetaan pyörivässä haihduttimessa, kaadetaanjää-veteen 35 5 8 7 7 9 ja liuotetaan metyleenikloridiin. Orgaaniset faasit erotetaan, kuivataan ja haihdutetaan. Raakatuote kromatografoidaan piihappogee-lillä heksaani-etyyliasetaatti-seoksella (9:1) ja (4:1). Saatu 3,3-etyleeniditio-20-spiroks-4-en-19-oli kiteytetään asetoni-heksaanis-ta ja sulaa 128-130°:ssa.

B) Liuosta, jossa on 2,0 g 3,3-etyleeniditio-20-spiroks-4-en-19-olia 40 ml:ssa dimetyylisulfoksidia ja 40 ml:ssa asetanhydridiä hämmennetään 16 tuntia huoneen lämpötilassa ja haihdutetaan sen jälkeen suurtyhjössä. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään kahdesti vedellä, kuivataan ja haihdutetaan. Raaka tuote kromatografoidaan piihappogeelillä heksaani-etyyliasetaatin (95:5)-seoksella. Saatu 3,3-etyleeniditio-20-spiroks-4-en-19-‘aali kiteytetään uudestaan asetoni-heksaanista, sul.p. 145-149°.

C) Liuokseen, jossa on 19,0 g 3,3-etyleeniditio-20-spiroks-4-en-19-aalia 360 ml:ssa absoluuttista tetrahydrofuraania, lisätään tipoittain argonatmosfäärissä käyttäen jäävesi-jäähdytystä 180 ml noin 4,4 %:sta metyylilitiumin eetteriliuosta siten, ettei sisälämpötila nouse yli 30°. Senjälkeen reaktioseosta hämmennetään vielä 15 minuuttia, jäähdytetään 10°:seen, siihen lisätään varovaisesti 10 ml ammoniumkloridin vesiliuosta ja uutetaan etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi pestään laimennetulla suolahapolla ja kahdesti vedellä, kuivataan ja haihdutetaan. Raakatuote kromatografoidaan piihappogeelillä käyttäen heksaani-etyyliasetaatin (9:1)- ja (4:1)-seoksia. Ensin eluoidaan amorfista (19R)-3,3-etyleeniditio-19-me-tyyli-20-spiroks-4-en-19-olia, sen jälkeen (19S)-3,3-etyleeniditio-19-metyyli-20-spiroks-4-en-19-olia, joka kiteytetään dietyylieetteri-heksaanista, sul.p. 135-142°.

D) Liuokseen, jossa on 2,5 g (19R)-3,3-etyleeniditio-19-metyy-li-20-spiroks-4-en-19-olia 14 ml:ssa pyridiiniä ja 7 ml:ssa asetanhydridiä annetaan seistä 24 tuntia ja väkevöidään suurtyhjössä. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään IN kaliumbetykarbonaat-tiliuoksella, kuivataan, haihdutetaan ja suodatetaan heksaani-etyyliasetaatin (4:1)-liuokseen lyhyen piihappogeelipylvään läpi. Eristetty (19R)-3,3-etyleeniditio-19-metyyli-20-sprioks-4-en-19-oli-asetaatti käsitellään edelleen ilman enempää puhdistamista.

E) Liuokseen, jossa on 2,5 g (19R)-3,3-etyleeniditio-19-metyy-li-20-spiroks-4-en-19-oli-asetaattia 200 ml:ssa asetonia, lisätään 13 ml vettä, 2,5 g kadmiumkarbonaattia ja 2,5 g elohopeakloridia.

Tätä seosta hämmennetään 20 tuntia huoneen lämpötilassa ja suodatetaan piimään läpi. Suodos väkevöidään, liuotetaan etyleeniklori- 36 58779 diin, suodatetaan vielä kerran piimään läpi ja haihdutetaan. Raaka ketoni kromatografoidaan heksaani-etyyliasetaatin (3:1)-seoksella piihappogeelin läpi. Saatu (19R)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroks- 4-en-3-oni-asetaatti kiteytetään metyleenikloridi-di-isopropyyli-eetteristä, sul.p. 162-164°.

Esimerkki 21;

Liuokseen, jossa on 342 mg (19R)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-asetaattia 6 ml:ssa metanolia, lisätään 0,6 ml tislattua tioetikkahappoa, keitetään 5 tuntia palautusjäähdyttäen, jäähdytetään, lisätään niin paljon vettä, että liuos muuttuu sameaksi, ja hämmennetään yli yön. Reaktioseos väkevöidään, liuotetaan metyleenikloridiin, pestään kerran vedellä, kuivataan ja haihdutetaan. Jäännös kromatogragoidaan heksaani-etyyliasetaatin (4:1)-seoksella piihappogeelin läpi. Yhtenäiset fraktiot liuotetaan metanoli-vesi-seokseen ja lyofilisoidaan. Saadaan amorfista (19R)-7a-asetyylitio-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroks-4-en-3-oni-asetaattia.

Esimerkki 22:

Seosta, jossa on 11,53 g (19S)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spi-roks-4-en-3-oni-asetaattia ja 40 g kloraniilia 300 ml:ssa metanolia keitetään 4 tuntia palautusjäähdyttäen ja sen jälkeen väkevöidään. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään niin kauan natriumdi-tioniitin lN-natriumhydroksidiliuoksella kunnes vesifaasi pysyy lähes värittömänä, pestään sen jälkeen kahdesti vedellä ja kerran keitto-suolaliuoksella, haihdutetaan ja kromatografoidaan piihappogeelillä käyttäen heksaani-etyyliasetaatin (9:1)-seosta. Saatu (19S)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-asetaatti kiteytyy metyleenikloridi-di-isopropyylieetteristä ja se sulaa 167-168°:ssa.

Lähtöaineena käytetty (19S)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroks- 4-en-3-oni-asetaatti voidaan valmistaa seuraavalla tavalla: A) Liuokseen, jossa on 20 g (19S)-3,3-etyleeniditio-19-metyy-li-20-spiroks-4-en-19-olia (kts. esimerkkiä 20, A-C) 100 ml:ssa py-ridiiniä lisätään 50 ml asetanhydridiä, annetaan seistä 24 tuntia huoneen lämpötilassa ja väkevöidään suurtyhjössä. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään IN kaiiumvetykarbonaattiliuoksella, kuivataan, haihdutetaan ja suodatetaan pienen piihappogeelipylvään kautta heksaani-etyyliasetaatin (4:1)-liuokseen. Eristettyä (19S)- 3,3-etyleeniditio-19-metyyli-20-spiroks-4-en-19-oli-asetaattia käytetään edelleen ilman lisäpuhdistusta.

B) Liuokseen, jossa on 17,6 g (19S)-3,3-etyleeniditio-19-metyy- li-20-spiroks-4-en-19-oli-asetaattia 1200 ml:ssa asetonia, lisätään 37 5 8 7 7 9 85 ml vettä, 17,6 g kadmiumkarbonaattia ja 17,6 g elohopeakloridia ja hämmennetään 20 tuntia huoneen lämpötilassa. Käsitellään edelleen suodattamalla reaktioseos piimään kautta, väkevöidään, liuotetaan metyleenikloridiin, orgaaninen liuos suodatetaan vielä kerran piimään läpi ja haihdutetaan. Jäännös suodatetaan metyleenikloridi-liuokseen ja aluminiumoksidin läpi (aktiviteetti III, neutraali). Saatu (19S)-19-hydroksi-19-metyyli-20-sprioks-4-en-3-oni-asetaatti kiteytetään uudestaan metyleenikloridi-di-isopropyylieetteristä, sul.p. 148-149°.

Esimerkki 23:

Liuokseen, jossa on 398 mg (19S)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-asetaattia 6 ml:ssa metanolia, lisätään 0,6 ml tislattua tioetikkahappoa, keitetään 2 tuntia palautusjäähdyttäen, jäähdytetään, lisätään niin paljon vettä että liuos muuttuu sameaksi ja hämmennetään 2 tuntia. Reaktioseos haihdutetaan. Jäännös kromatografoidaan heksaani-etyyliasetaatin (4:1)-seoksella piihappo-geelin läpi. Yhtenäiset fraktiot kiteytetään uudestaan metyleeniklo-ridi-di-isopropyylieetteristä. Saadaan (19S)-7a-asetyylitio-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroks-4-en-3-oni-asetaattia, sul.p. 173-174°.

Esimerkki 24:

Seosta, jossa on 1,65 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-onia, 7 ml pyridiiniä ja 3,5 ml voihappoanhydridiä, hämmennetään yli yön huoneen lämpötilassa ja haihdutetaan suurtyhjössä. Jäännös liuotetaan asetonin ja etyyliasetonin seokseen. Tähän liuokseen lisätään natriumvetykarbonaattia ja hämmennetään voimakkaasti 2 tuntia, laimennetaan etyyliasetaatilla, pestään vedellä, kuivataan ja haihdutetaan. Raakatuote kromatografoidaan heksaani-etyyliasetaatin (4:1)-seoksella piihappogeelin kautta, eetteri-di-isopropyylieette-ri-heksaanista kiteytetään puhdas 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-butyraatti, sul.p. 73-74°.

Esimerkki 25:

Liuosta, jossa on 1,1 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oni-butyraattia 18 mlsssa metanolia ja 1,8 ml:ssa tislattua tioetikkahappoa keitetään 5 tuntia palautusjäähdyttäen, lisätään 2 ml vettä, hämmennetään 30 minuuttia huoneen lämpötilassa, lisätään vielä 2 ml vettä ja hämmennetään yli yön huoneen lämpötilassa. Reaktio-seos kaadetaan 300 ml:aan jäävettä, hämmennetään 10 minuuttia ja imusuodatetaan. Suodatusjäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, liuos 38 58779 kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan. Jäännös kromatogra-foidaan piihappogeelillä. Eluoimalla heksaani-etyyliasetaatin (9:1)- ja (3:1)-seoksilla saadaan puhdistettua tuotetta joka liuotetaan metanoliveteen ja lyofilisoidaan; saadaan amorfista 7a-ase-tyylitio-19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-oni-butyraattia.

Esimerkki 26:

Liuokseen, jossa on 287 mg (19R)-3,3-etyleeniditio-19-metyyli-20-spiroks-4-en-19-olia 24 ml:ssa asetonia lisätään 1,5 ml vettä, 0,3 g kadmiumkarbonaattia ja 0,3 g elohopeakloridia ja hämmennetään 8 tuntia huoneen lämpötilassa. Käsitellään edelleen suodattamalla seos piimään kautta, jälkipestään asetonilla ja suodos haihdutetaan. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään IN suolahapolla ja jäillä, sen jälkeen vedellä ja sitten keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan. Raakatuote kromatografoidaan piihappogeelillä käyttäen heksaani-etyyliasetonin (3:1)- ja (2:1)-seoksia. Näin saatu (19R)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroks-4-en-3-oni kiteytetään uudestaan metyleenikloridi-heksaanista, sul.p. 188-189°.

Lähtöaine saadaan esimerkin 20 C) mukaan.

Esimerkki 27:

Liuokseen, jossa on 2,9 g (19S)-3,3-etyleeniditio-19-metyyli-20-spiroks-4-en-19-olia 240 ml:ssa asetonia lisätään 15 ml vettä, 3,0 g kadmiumkarbonaattia ja 3,0 g elohopeakloridia ja hämmennetään 8 tuntia huoneen lämpötilassa. Käsitellään edelleen suodattamalla reaktioseos piimään läpi, jälkipestään asetonilla, haihdutetaan ja liuotetaan etyyliasetaattiin. Orgaaninen liuos pestään IN suolahapolla ja jäällä, sen jälkeen vedellä ja keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan. Raakatuote kromatografoidaan piihappogeelin läpi käyttäen heksaani-etyyliasetaatin (3:1)- ja (2:1)-seoksia ja eristettyä (19S)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroks-4-en-3-onia käytetään edelleen ilman enempää puhdistamista.

Lähtöaine valmistetaan esimerkin 20 C) mukaan.

Esimerkki 28: 708 mg (19S)-19-hydroksi-19-metyyli-20-spiroks-4-en-3-onia liuotetaan 20 ml:aan asetonia, jäähdytetään 0°:een sisälämpötilaan ja lisätään 0,9 ml Jones-reagenssia ja hämmennetään 10 minuuttia. Ylimääräinen Jones-reagenssi hajotetaan isopropyylialkoholilla ja seos jaetaan etyyliasetaattiin ja veteen. Orgaaninen faasi pestään IN natriumbikarbonaattiliuoksella ja vedellä, kuivataan ja haihdutetaan. Saatu tuote suodatetaan eetterin avulla aluminiumoksidin 39 58779 läpi (aktiviteettiaseti III, neutraali) ja eristetty 19-metyyli-20-spiroks-4-en-3,19-dioni kiteytetään eetteri-di-isopropyylieetteris-tä; sul.p. 97-99°.

Esimerkki 29:

Seokseen, jossa on 426 mg 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dionia ja 10 ml asetonia lisätään samalla hämmentäen 0°:ssa 0,36 ml kromitrioksidin 8N-liuosta vesipitoisessa rikkihapossa. 10 minuutin kuluttua ylimääräinen Jones-reagenssi pelkistetään lisäämällä iso-propyylialkoholia. Seokseen lisätään vettä ja uutetaan etikkaeste-rillä. Orgaaninen faasi pestään natriumvetykarbonaattiliuoksella ja keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännös suodatetaan tolueeni-etyyliasetaatin (4:1)-liuokseen 4 g:n läpi piihappogeeliä ja haihdutetaan tyhjössä. Jäännöksestä poistetaan epäpuhtaudet preparatiivisella ohutkerroskromatografiällä ja pii-happogeelillä (PF 254) tolueeni-asetoni-systeemissä (7:3) ja kiteytetään uudestaan metyleenikloridi-eetteri-asetonista. Saadaan 3,21-diokso-20-spiroks-4-en-19-aalia, sul.p. 141-144°.

Esimerkki 30;

Seokseen, jossa on 500 mg 19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3,21-dionia ja 17 ml asetonia lisätään samalla hämmentäen 0°:ssa 1,66 ml kromitrioksidin 8N-rikkihappovesiliuosta. 30 minuutin kuluttua ylimääräinen hapetusaine hajotetaan isopropyylialkoholilla ja seos kaadetaan laimennettuun keittosuolaliuokseen ja uutetaan etyyliasetaatilla. Uute pestään laimennetulla keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan 30°:ssa tyhjössä. Jäännös liuotetaan 17,5 ml:aan metanolia, lisätään 175 ml 3,3 %:sta natriumvetykarbonaattiliuosta ja pestään etyyliasetaatilla. Vesifaasi hapotetaan etikkahapolla ja tuote liuotetaan etyyliasetaattiin. Tämä etyyliasetaattiliuos pestään laimennetulla keittosuolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä 30°:ssa. Jäännös liuotetaan 12,5 ml:aan metyleeniklo-ridia ja siihen lisätään diatsometaaniliuosta, kunnes saadaan pysyvä keltainen väri. Ylimääräinen diatsometaani hajotetaan etikka-hapolla, liuos laimennetaan metyleenikloridilla, pestään laimennetulla natriumvetykarbonaattiliuoksella ja laimennetulla keittosuola-liuoksella, kuivataan ja haihdutetaan tyhjössä. Kiteyttämällä jäännös metyleenikloridi-eetteristä saadaan 3,21-diokso-20-spiroks-4-eeni-19-happo-metyyliesteriä, sul.p. 187-188,5°.

/ 40 58779

Esimerkki 31;

Vastaavalla tavalla kuin esimerkissä 11A on selitetty, saatetaan 2 g 19-hydroksi-20-Spiroksa-4,6-dien-3-onia (valmistettu esimerkin 1 mukaan) reagoimaan trifenyylimetyylikloridin kanssa 19-trityylioksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-oniksi. Tämä saatetaan reagoimaan esimerkin 11B menetelmää vastaavasti trimetyylisulfoksonium-jodidin ja natriumhydridin kanssa dimetyylisulfoksidissa. Saatua raakaa 63,73-metyleeni-19-trityylioksi-20-spiroks-4-en-3-onia käsitellään esimerkkiä 11C vastaavasti 80 %:sella etikkahapolla ja reak-tioväliaine poistetaan. Raaka jäännös eluoidaan 90 g:11a piihappo-geeliä; eluoidaan tolueeni-etyyliasetaatin (9:1)-seoksella 19-hyd-roksi-63,73-metyleeni-20-spiroks-4-en-3-oni-asetaattia, sul.p. 171-172,5°. Eluoimalla edelleen samojen liuotinten (4:1)-seoksella saadaan 19-hydroksi-68,78-metyleeni-20-spiroks-4-en-3-onia, sul.p. 219-221°. Molemmat yhdisteet voidaan kiteyttää uudestaan metyleeniklo-ridi-etyylieetteristä.

Esimerkki 32:

Liuokseen, jossa on 200 mg 19-hydroksi-63,73-metyleeni-20-spiroks-4-en-3-onia 4,8 ml:ssa asetonia lisätään samalla hämmentäen ja jäällä jäähdyttäen 0,17 ml kromitrioksidin 8N-liuosta vesipitoisessa rikkihapossa (Jones-reagenssi). 10 minuutin kuluttua reaktio- seosta käsitellään edelleen esimerkissä 29 selitetyllä tavalla, jolloin saadaan 63,73-metyleeni-3-okso-20-spiroks-4-en-19-aalia, sul.p. 130-131° uudelleenkiteyttämisen jälkeen metyleenikloridi-etyylieet-teristä.

Vastaavalla tavalla saadaan 19-hydroksi-63,73-metyleeni-20-spiroks-4-en-3,21-dionista (esimerkki 11D) amorfista 63,73-metylee-ni-3,21-diokso-20-spiroks-4-en-19-aalia, jonka IR-spektrissä on karakteristiset juovat kohdissa 1760, 1715, 1660 ja 1605 cm ^

Esimerkki 33:

Liuosta, jossa on 120 mg 19-metyyli-20-spiroks-4-en-3,19-dionia (valmistus vrt. esimerkkiä 28) ja 200 mg kloraniilia 12 ml:ssa me-tanolia keitetään 3 tuntia palautusjäähdyttäen ja väkevöidään. Jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin, pestään ΙΝ-natriumlipeään valmistetulla natriumhypersulfiittiliuoksella, kunnes vesipitoinen faasi pysyy lähes värittömänä, pestään kahdesti vedellä ja kerran keitto-suolaliuoksella, kuivataan ja haihdutetaan. Raaka 19-metyyli-20-spiroksa-4,6-dien-3,19-dioni kromatografoidaan heksaani-etyyliase-taatin (3:1)-seoksella piihappogeelin läpi ja eristetään amorfisena metanolista veden avulla.

41 58779

Esimerkki 34:

Vastaavalla tavalla kuin esimerkissä 30 on selitetty lisätään liuokseen jossa on 5,4 g 3-okso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happoa (valmistettu esimerkin 3 mukaan) 100 ml:ssa metyleenikloridia ylimäärin eetteripitoista diatsometaaniliuosta ja käsitellään edelleen. Saadaan 3-rokso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happo-metyyliesteriä, joka uudelleenkiteyttämisen jälkeen metyleenikloridilla heksaanista sulaa 157-158°:ssa.

Esimerkki 35:

Tunnin sisällä typpiatmosfäärissä lisätään liuos, jossa on 2,2 g 19-hydroksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-onia 40 ml:ssa absoluuttista dimetoksietaania tipoittain suspensioon, jossa on 700 mg natriumhyd-ridiä 50 ml:ssa absoluuttista dimetoksietaania ja 10 ml:aa metyyli-jodidia huoneen lämpötilassa. Reaktioseosta hämmennetään 3,5 tuntia, ylimääräinen natriumhydridi hajotetaan metanolilla ja seos kaadetaan veteen. Tuote liuotetaan etyyliasetaattiin, orgaaninen liuos pestään vedellä ja laimennetulla natriumkloridiliuoksella, kuivataan ja väkevöidään tyhjössä. Jäännös kromatografoidaan piibappogeeli-pylvään läpi; eluoimalla heksaani-etyyliasetaatin (9:1)- ja (1:1)-seoksella saadaan 19-metoksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-onia, joka uudelleenkiteyttämisen jälkeen metyleenikloridi-isopropyylieetteristä sulaa 150-151°:ssa.

Esimerkki 36:

Vastaavalla tavalla kuin esimerkissä 19 on selitetty saadaan: a) 19-metyyli-20-spiroksa-4,6-dien-3,19-dionista (vrt. esimerkkiä 33) 7a-asetyylitio-19-metyyli-20-spiroks-4-en-3,19-dionia, sul.p.

164-170° (kiteet metanoli-vedestä); b) 3-okso-20-spiroksa-4,6-dieeni-19-happo-metyyliesteristä (vrt. esimerkkiä 34) 7a-asetyylitio-3-okso-20-spiroks-4-eeni-19-happo-metyyliesteriä, sul.p. 64-78° (sakka metanoliliuoksesta lisäämällä vettä); ja c) 19-metoksi-20-spiroksa-4,6-dien-3-onista (vrt. esimerkkiä 35) 7a-asetyylitio-19-metoksi-20-spiroks-4-en-3-onia, sul.p. 138-152° (kiteet metyleenikloridi-isopropyylieetteristä).

Claims (3)

42 58779 1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten aldosteroni-antagonististen spiroksaani-sarjän steroidiyhdisteiden valmistamiseksi, joiden 19-asemassa on happipitoinen ryhmä ja joiden kaava on R4 CHj R1 2 P _CH2 r2 RX 1 2 jossa R tarkoittaa vetyatomia ja R vetyatomia tai a-orientoitua, enintään 4 hiiliatomia sisältävää alkanoyylitioryhmää, tai R ja 2 R yhdessä muodostavat hiili-hiili-sidoksen tai tarkoittavat β-orientoitua metyleeniryhmää, R^ tarkoittaa tähdettä, jonka osakaa-va on Rb 3 ,b 3 Ra “ ? - Rc 3 jossa Ra tarkoittaa vetyatomia, R^ tarkoittaa vetyatomia tai metyy- litähdettä ja R^ vapaata hydroksyyliryhmää, enintään 4 hiiliatomia sisältävää alkanoyylioksiryhmää tai enintään 4 hiiliatomia sisältä- 3 3 vää alkoksiryhmää, tai yhdessä tarkoittavat oksoryhmää, jolloin R^ tarkoittaa vetyatomia, metyylitähdettä, vapaata hydroksyyliryhmää tai enintään 4 hiiliatomia sisältävää alkoksiryhmää, 2 ja R tarkoittaa kahta vetyatomia tai oksoryhmää, sekä vastaavien 176-hydroksi-21-karboksyylihappojen valmistamiseksi, joiden kaava on 43 5 6 7 7 9 CH3 OH -----(CH2)2*COOH r3I IA r2 1 2 jossa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia tai yhdessä muodos- 3 tavat C-C-sidoksen tai metyleeniryhmän ja R tarkoittaa samaa kuin edellä, sekä niiden suolojen sekä kaikkien näiden yhdisteiden 1,2-dehydrojohdannaisten valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) suojaryhmä poistetaan hydroksyloimalla vastaavasta 3-enoli-eetteristä, 3-ketaalista tai 3-tioketaalista samalla vapauttaen 3-oksoryhmä, tai b) kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, joissa R^ 2 ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia tai yhdessä muodostavat C-C-sidoksen tai metyleeniryhmän, muodostetaan spirorengas yhdisteessä, jonka kaava on CHj r^S—f° °^YXr2 1 2 3 jossa R , R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä ja jossa mahdollisesti voi olla 1,2-kaksoissidos, tai 1 2 c) yhdisteiden valmistamiseksi, joissa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia, isomeroidaan vastaavan 5,6-tyydyttämättömän 3-oksosteroidin kaksoissidos 4,5-asemaan, tai 1 2 d) yhdisteiden valmistamiseksi, joissa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia, katkaistaan vastaavan 4,5-tyydyttämättömän 3-okso-66,19-epoksisteroidin 6,19-happisilta, tai • 44 58779 1 2 e) yhdisteiden valmistamiseksi, joissa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia, 5,6-tyydyttämättömässä 3-hydroksiyhdisteessä, jonka kaava on R4 oA ^»3 ? HO 3 4 jossa R ]a R tarkoittavat samaa kuin edellä, ja 3-hydroksyyliryh-mä voi olla a- tai β-orientoitunut ja mahdollisesti helposti lohkaistavissa olevalla karboksyylihapolla esteröidyssä muodossa, muo- 4 dostetaan Δ -3-oksoryhmitys, tai f) kaavan I tai IA mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, jois- 1 2 sa R ja R yhdessä muodostavat C-C-sidoksen, jonka menetelmän a)- e) mukaan saatu kaavan I tai IA mukainen yhdiste, jossa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyä, tai tällaisen 1,2-asemassa tyydytetyn yhdisteen 3-enolieetteri dehydrataan 6,7-asemassa ja mahdollisesti myös 1,2-asemassa, jolloin mahdollisesti läsnäoleva 3-eetteriryhmä lohkeaa, tai g) kaavan I tai IA mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, jos- 1 2 sa R ja R yhdessä tarkoittavat metyleeniryhmää, jonkin menetelmän a), b) ja f) mukaan saatuun, kaavan I tai IA mukaiseen yhdisteeseen, . 1 2 jossa R 3a R yhdessä muodostavat C-C-sidoksen, liitetään metylee-niryhmä, tai h) kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, jossa R^ tar- 2 koittaa vetyatomia ja R α-orientoitua, enintään 4 hiiliatomia sisältävää alkanoyylitioryhmää, jonkin menetelmän a), b) ja f) mukaan 1 2 saatuun, kaavan I mukaiseen yhdisteeseen, jossa R ja R yhdessä muodostavat C-C-sidoksen, liitetään enintään 4 hiiliatomia sisältävä alkaanitiohappo, ja haluttaessa menetelmien a)-h) mukaan saatu, 1,2-asemassa tyydytetty kaavan 45 5 8 7 7 9 1 2 I tai IA mukainen lopputuote, jossa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia tai yhdessä muodostavat C-C-sidoksen tai metyleeniryhmän, dehydrataan 1,2-asemassa, ja/tai# haluttaessa, menetelmien a)-h) mu- 1 2 kaan saatu kaavan I mukainen lopputuote, jossa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia tai yhdessä muodostavat C-C-sidoksen tai mety- 4 leeniryhmän ja R on oksoryhmä, muutetaan vastaavaksi kaavan IA mukaiseksi 17a-hydroksi-21-karboksyylihapoksi tai sen suolaksi hydrolysoimalla alkali- tai maa-alkalimetalliemäksellä, ja/tai, haluttaessa, edellä mainittujen menetelmien mukaan saatu kaavan IA mukainen 1 2 170-hydroksi-21-karboksyylihappo, jossa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia tai yhdessä muodostavat C-C-sidoksen tai metyleeniryhmän, tai sen suola, laktonisoidaan hapottamalla ja/tai käyttämällä vettäpoistavia aineita tai, haluttaessa, edellä mainittujen menetelmien mukaan saatu kaavan IA mukainen 170-hydroksi-21-karboksyylihap-1 2 po, jossa R ja R kumpikin tarkoittavat vetyatomia tai yhdessä muodostavat C-C-sidoksen tai metyleeniryhmän, käsittelemällä emäksellä muutetaan suolaksi tai tällainen suola hapottamalla muutetaan vastaavaksi hapoksi, ja haluttaessa, edellä mainittujen menetelmien mukaan saadussa lopputuotteessa 10$-asemassa oleva happipitoinen tähde muu-tetään joksikin toiseksi happipitoiseksi tähteeksi symbolin R^ määritelmän puitteissa, esteröimällä tai eetteröimällä hydroksyyliryh-mä ja/tai vapauttamalla esteröity hydroksyyliryhmä, ja/tai dehydraa-malla primäärinen tai sekundäärinen hydroksyyliryhmä aldehydi- tai ketoniluonnetta olevaksi oksoryhmäksi, ja/tai hapettamalla hydroksi-metyyli- tai formyylitähde karboksyylitähteeksi ja/tai esteröimällä karboksyylitähde ja/tai vapauttamalla esteröity karboksyylitähde ja/ tai muodostamalla sekundäärisen metyylikarbinolin tähde liittämällä metyylitähde formyylitähteeseen. 2. Patenttivaatimuksen 1 h) mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R1 tar- 2 koittaa vetyä ja R α-orientoitua asetyylitioryhmää, käsittelemällä 6,7-dehydroyhdistettä tioetikkahapolla kiehumalämpötilassa. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 7a-asetyylitio-19-hydroksi-20-spiroks-4-en-3-onia tai sen asetaattia. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 7a-asetyylitio-3,21-diokso-20-spiroks-4-en-19-aalia, 19-hydroksi-66,7-metyleeni-20-spiroksi-4-en-3,21-dionia, 7a-asetyylitio-3-okso-20-spiroks-4-eeni-19-happo-metyyliesteriä tai 19-metyyli-20-spiroksa-4,6-dien-3,19-dionia. , *' 46 5 8 7 7 9

1. Förfarande för framställning av terapeutiskt användbara aldosteron-antagonistiska steroidföreningar av spiroxanserien med en syrehaltig grupp i 19-ställnihgen och, med fojrmeln : R4 CH3 r3 Λ -CH2 1 2 van R betecknar en väteatom och R betecknar en väteatom eller en α-orienterad alkanoyltiogrupp med högst 4 kolatomer, eller R1 och

2 R tillsammans betecknar en kol-kol-bindning eller en β-orienterad 3 metylengrupp, R betecknar en rest med delformeIn R? 3

·® 3 Ra - <r - RC 3 3 väri R betecknar en väteatom, R. betecknar en väteatom eller en a 3 o metylrest och R^ betecknar en fri hydroxylgrupp, en alkanoyloxigrupp med högst 4 kolatomer eller en alkoxigrupp med högst 4 kolatomer, 3 3 3 eller R& och R£ tillsammans betecknar en oxogrupp, i vilket fall Rc betecknar en väteatom, en metylrest, en fri hydroxylgrupp eller en alkoxigrupp med högst 4 kolatomer, och R betecknar tvä väteatomer eller en oxogrupp, och motsvarande 17(3-hydroxi^—21-karboxylsyror med formeIn 4? 58779 CH3 oh ______(CH2)2*COOH *2 1 2 väri R och R vardera betecknar en väteatom eller tillsammans 3 bildar en C-C-bindning eller en metylengrupp och R har den ovan angivna betydelsen, samt salter därav och 1,2-dehydroderivat av alia dessa föreningar, kSnnetecknat därav, att a) ur en motsvarande 3-enoleter, 3-ketal eller 3-tioketal av-lägsnas skyddsgruppen medelst hydrolys under frisättning av 3-oxo-gruppen, b) för framställning av föreningar med formeln I, i vilka R^ 2 och R vardera betecknar en väteatom eller tillsammans bildar en C-C-bindning eller en metylengrupp, i en förening med formeln ch3 _y° T 111 k1 R 12 3 väri R , R och R har den ovan angivna betydelsen, och som eventuellt kan innehälla en 1,2-dubbelbindning, uppbygges spiroringen eller i 2 c) för framställning av föreningar, i vilka R och R vardera betecknar en väteatom, i en motsvarande 5,6-omättad 3-oxosteroid iso- meriseras dubbelbindningen tili 4,5-ställningen, eller 1 2 d) för framställning av föreningar, i vilka R och R vardera betecknar väteatomer, i en motsvarande 4,5-omättad 3-oxo-63,19-epoxi-steroid spjälkes 6,19-syrebryggan, eller 1 2 e) för framställning av föreningar, i vilka R och R vardera betecknar väteatomer, i en 5,6-omättad 3-hydroxiförening med formeln 48 5 8 7 7 9 R4 A, CH3 ° HO 3 4 väri R och R har den ovan angivna betydelsen, och 3-hydroxylgrup-pen kan vara a- eller $-orienterad och eventuellt kan föreligga i en med en lätt avspjälkningsbar karboxylsyra förestrad form, bildas 4 en Δ -3-oxo-gruppering, eller f) för framställning av föreningar med formeln I eller IA, i 1 2 vilka R och R tillsammans bildar en C-C-bindning, en enligt nägot av förfarandena a)-e) erhällen förening med formeln I resp. IA, i 1 2 vilka R och R vardera betecknar väte, eller en 3-enoleter av sädan i 1,2-stallningen mättad förening dehydreras i 6,7-ställningen och eventuellt ocksä i 1,2-ställningen, varvid den eventuellt närvaran-de 3-etergruppen avspjälkes, eller g) för framställning av föreningar med formeln I eller IA, i 1 2 vilka R och R tillsammans bildar en metylengrupp, vid en enligt nägot av förfarandena a), b) och f) erhällen förening med formeln 1 2 I resp. IA, i vilka R och R tillsammans bildar en C-C-bindning, anlagras en metylengrupp, eller h) för framställning av föreningar med formeln I, i vilka R^ 2 betecknar en väteatom och R en α-orienterad alkanoyltiogrupp med högst 4 kolatomer, vid en enligt nägot av förfarandena a), b) och f) erhällen förening med formeln I, i vilken R och r tillsammans bildar en C-C-bindning, anlagras en alkantiosyra med högst 4 kolatomer, och, om sä önskas, en enligt nägot av förfarandena a)-h) er- hällen 1,2-mättad slutprodukt med formeln I eller IA, i vilka R och 2 R vardera betecknar en väteatom eller tillsammans bildar en C-C-bindning eller en metylengrupp, dehydreras i 1,2-ställningen, och/ eller, om sä önskas, en enligt nägot av förfarandena a)-h) erhällen slutprodukt med formeln I, i vilken R och R vardera betecknar en väteatom eller tillsammans bildar en C-C-bindning eller en metylen-