FI56975C - Boejligt laminat foer vaermekrympningsfoerpackning - Google Patents

Description

RrfSr^l M ««KUULUTU8JULKAISU CCQ7C

^Γα lBJ {11) UTLÄGGNINGSSKRIFT / b 00?\\β C (45) Patentti myönnetty IS 05 1930

Patent noddelat —7 (51) Kv.ik.*/int.ci.* 0 08 J 5/12 B 32 B 27/08 B 29 D 9/08 B 32 B 31/30 SUOMI —FINLAND (21) Paunttlh.k.mu.-P.t«ittn*ekitln* 879/72 (22) Hakcmitpilvl — AntBknlngtdig 29.03.72 ^ (23) Alkupilvl — Giltl(h«tsd«| 29.03.72 (41) Tullut julkiseksi — Bllvlt offtntll| qj_ jq j2

Patentti-ja rekisterihallitus /ΑΆ .. , . . , „ ' . (44) N lh täyiksi pinon ja kuul.julkilsun pvm. —

Patent- och registerstyrelsen ' Ansökan utligd och utl.skrlften publlcerad 31.01.80 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begird priorltet 30.03.71 USA(US) 129501 (71) W.R. Grace & Co., 3, Hanover Square, New York, N.Y. lOOOH, USA(US) (72) Harri J. Brax, Spartanburg, Sontii Carolina, Joseph Frederick Porinchak, Spartanburg, South Carolina, Alan Stuart Weinberg,

Greenville, South Carolina, USA(US) (7M Berggren Oy Ab (5M Taipuisa laminaatti lämpökutistuspakkaamista varten - Böjligt laminat för värmekryxnpningsförpackning Tämä keksintö kohdistuu taipuisaan laminaattiin lämpökutistuspakkaa-mista varten. Erityisen arvokas käyttöalue on elintarvikkeiden, varsinkin tuoreen punaisen lihan luineen pakkauksessa.

Brittiläisessä patenttijulkaisussa 1.222.398 on esitetty lämpökutis-tuspakkaamista varten tarkoitettu laminaatti, joka käsittää säteily-tettyä orientoitua polyeteeniä olevan ensimmäisen kerroksen, toisen kerroksen, joka on "kuumapuhallettu" (niin, että se on jähmettymis-lämpötilaansa korkeammassa lämpötilassa kun laminaattia venytetään) ja mahdollisesti kolmannen kerroksen. Näissä eri kerroksissa on ehdotettu käyttää eteenikopolymeeriä, jonka komonomeeriä ei ole mainittu, ensimmäisessä kerroksessa, vinylideenikloridi- tai vinyyli-kloridi polymeeriä toisessa kerroksessa ja polyamidia kolmannessa kerroksessa.

US-patenttijulkaisuissa 3.524.795 ja 3.549.389 on esitetty pakkaukseen käytettävä laminaatti, joka käsittää polyolefiinia olevan ensimmäisen kerroksen, toisen hapenesteenä toimivan kerroksen, joka on 2 SG97 5 vinylideenikloridi-vinyylikloridikopolymeeriä, ja polyolefiinia olevan kolmannen kerroksen. Julkaisuissa esitetään pitkä luettelo polyolefiineja, mutta esimerkeissä on käytetty vain polyeteeniä ja polypropeenia. Toinen kerros on mahdollisesti sidottu ensimmäiseen ja kolmanteen kerrokseen eteeni-vinyyliasetaattikopolymeerilla (EVA). Polyolefiinikerrokset eivät ole orientoituja, jotta saadaan pienen kutistumisenergian omaavia kalvoja. Nämä laminaatit eivät tämän vuoksi ole lämpökutistettavia. Ne on ensisijaisesti tarkoitettu esimuovattujen säiliöiden valmistamiseen, jotka sitten täytetään, sen sijaan, että tavara kääritään kalvoon, joka sitten kutistetaan.

Monissa käyttötarkoituksissa pakkausaineiden on oltava hyvin väkivaltaa sietäviä kestääkseen niihin kuljetusten ja käsittelyn aikana kohdistuvan ulkopuolisen väkivallan. Silloin kun pakkauksen sisältämä tavara ei ole pehmeätä tai joustavaa, väkivaltaa saattaa kohdistua pakkausaineeseen myös pakkauksen sisäpuolelta kuljetuksen ja käsittelyn aikana. Eräs esimerkki tavarasta, joka on erityisen altis sisäpuoliselle väkivallalle on luineen pakattu liha, so. lihapala, joka sisältää luuta. Pakkausaine saattaa puhjeta verraten kovaa luuta vasten, mikä tietenkin vaikuttaa haitallisesti lihaan. Monet muutkin kulutustavarat vaativat pakkaamista aineeseen, jonka väkivallan sietokyky on korkea.

Tämän keksinnön mukaan on saatu aikaan taipuisa laminaatti lämpö-kutistuspakkaamista varten käsittäen ainakin seuraavat kerrokset mainitussa järjestyksessä: (1) orientoitua eteenipolymeeriä olevan kerroksen, (2) happiestekerroksen, joka on vinylideenikloridin seka-polymeeriä ainakin yhden etyleenisesti tyydyttämättömän monomeerin kanssa, ja (3) toisen lämpöplastista synteettistä polymeeriainetta olevan kerroksen, joka laminaatti on tunnettu siitä, että kerros (3) perustuu (i) eteenin ja vinyyliasetaatin sekapolymeeriin, joka sisältää 5-20 paino-%, sopivimmin 8-12 paino-% vinyyliasetaatista johtuvia yksikköjä, tai (ii) isotaktisen polypropeenin, ataktisen polypropeenin ja polybuteeni-l:n seokseen, ja että kerroksen (1) eteenipoly-meeri on eteenin ja vinyyliasetaatin sekapolymeeri, joka sisältää 5-20 paino-% vinyyliasetaatista johtuvia yksikköjä.

Keksinnön mukaisen laminaatin eräs pääkäyttötarkoitus on tuoreen lihan, jossa on luu, lämpökutistuspakkaaminen. On todettu, että eteeni-vinyyliasetaattikopolymeeri parantaa repimislujuutta ja kim- 3 56975 moisuutta alhaisessa lämpötilassa (esim. 3-4,5°C) verrattuna poly-eteeniin. Kimmoisuus alhaisessa lämpötilassa merkitsee sitä, että lämpökutistettu kalvo voi "mukautua" lihaan sisältyvän luun pisto-vaikutukseen ja se parantaa myös laminaatin käsittelyn kestokykyä. Repimislujuuden ja kimmoisuuden paranemisen edellytyksenä on, että vinyyliasetaattipitoisuus ylittää noin 5 paino-%.

Keksinnön mukaan on myös todettu, että kopolymeerin vinyyliasetaattipitoisuus ei saisi ylittää noin 20 %, sillä muuten tämän kopolymeerin kerrokset de-laminoituvat kun laminaatin kaksi reunaa sijoitetaan kuumasaumauskoneen leukojen väliin pussin muodostamiseksi.

Verrattuna brittiläiseen patenttijulkaisuun 1.222.398 keksinnölle on tunnusomaista erikoisen eteeni-vinyyliasetaattikopolymeerin valinta ja erikoisen vinyyliasetaattipitoisuuden valinta ensimmäistä ja kolmatta kerrosta varten, minkä johdosta aikaansaadaan edellä mainitut ominaisuudet.

Keksinnön mukainen laminaatti eroaa selvästi US-patenttijulkaisuista 3.524.795 ja 3.549.389 siinä suhteessa, että mainituissa julkaisuissa esitetyt laminaatit ovat orientoimattomia ja tämän vuoksi niiden fysikaalisia ominaisuuksia ei voida verrata keksinnön mukaisen laminaatin ominaisuuksiin, jossa viimemainitussa laminaatissa ainakin ensimmäinen kerros on orientoitu. Keksinnön mukainen laminaatti eroaa mainituista patenttijulkaisuista myös siinä suhteessa, että ensimmäistä ja kolmatta kerrosta varten on valittu erikoinen eteeni-vinyyli-asetaattikopolymeeri, jolla on erikoinen vinyyliasetaattipitoisuus.

Kolmannessa kerroksessa vaihtoehtoisesti käytettävä aine omaa myös hyvän repimislujuuden ja kimmoisuuden alhaisessa lämpötilassa, joskaan nämä ominaisuudet eivät ole yhtä hyviä kuin EVA-kopolymeerilla.

Kerroksen (1) EVA-kopolymeerin edullinen molekyylipainojakautuma määritellään oheisen piirustuksen kuvion 5 avulla. Kuvio 5 on diagramma polymeerin molekyylipainojakaumasta. Polymeerin molekyyli-paino on käyrän abskissana ja molekyylipainoltaan samanpainoisten molekyylien prosentuaalinen määrä on käyrän ordinaattana. Abskissal-la olevat luvut ovat molekyylipainon mittana geelipermeaatiokäyrissä yleensä käytetyissä yksiköissä lausuttuna. Kuviossa 5 on esitetty kaksi käyrää A ja B: käyrä A esittää erään alkyleeni-vinyyliasetaat- ti-polymeerin molekyylipainojakaumaa.

56975 Käyrä B esittää erään toisen polymeerin molekyylipainojakaumaa samojen rajojen välillä: käyrän B esittämä jakauma on laajempi kuin käyrän A esittämä, so. käyrän B alainen, x-akselin ja kohtien x^ ja x2 kautta kulkevien ordinaattojen rajoittama alue on pienempi kuin vastaava käyrän A alainen alue. Toisin sanoen pienempi osa polymeerin kokonaismäärästä on jakautuneena sille ahtaalle molekyylipaino-alueelle, jota edustaa kohtien x^ ja X2 välimatka x-akselilla.

Tässä puheenaoleva molekyylipainon jakauma määritetään käyttämällä geelipermeaatio-kromatograafia. On todettu, että polymeeri, jonka molekyylipainojakauma on kuvion 5 käyrän A mukainen, on tyydyttävä, kun taas polymeeri, jonka molekyylipainojakauma on käyrän B mukainen, on vähemmän tyydyttävä tämän keksinnön mukaisia kalvoja varten. Nämä käyrät analysoitiin standardi-tilastotekniikalla ja suoritettiin seuraavat määritykset:

Käyrä A Käyrä B

standardipoikkeama (sd) 3,07 3,65 lukumäärä-keskimääräinen molekyylipaino (M) 28,96 27,89 vaihtelukerroin (100) (sd) 10,62 13,08

M

käyrän alainen pinta-ala, + 10 % M:sta 64,2 50,72 Näin ollen on todettu, että polymeerillä tulee edullisesti olla vaihtelukerroin, joka ei ylitä arvoa 13, jota tässä nimitetään "ahtaaksi" molekyylipainon jakaumaksi. Lukumäärä-keskimääräinen molekyylipaino on se painotettu keskimääräinen molekyylipaino, joka on kuvion 5 abskissana esiintyvien molekyylipainojen summa kerrottuna ordinaatta-na esiintyvien prosenttilukujen edustaman tietyn painoisten molekyylien lukumäärällä.

Yksityiskohtaisemmin sanottuna on osoitettu, että polymeereillä, joiden lukumäärä-keskimääräinen molekyylipaino on noin 28 (käyrät A ja B) jakaumakäyrän alisen alueen on edullisesti oltava suurempi kuin käyrän B esittämä, alueella, jota rajoittavat abskissat, jotka edustavat + 10 % lukumäärä-keskimääräisestä molekyylipainosta (kuvion 5 x^ ja x2), alempi ordinaatta nolla ja ylemmät ordinaatat, joita jakaumakäyrä edustaa. Sopivimmin pinta-ala ei saa olla pienempi kuin käyrän A vastaava pinta-ala miinus 50 %, mieluummin miinus 25 %, käyrien A ja B alaisten alueiden pinta-alojen erosta. Toisin sanoen polymeereillä, joiden lukumäärä-keskimääräinen molekyylipaino on noin 28, alue olkoon suurempi kuin 50,72, mieluummin suurempi kuin 56975 57,57 ja mieluummin suurempi kuin 60,94. Ensisijaista minimipinta-alaa, siis sitä, joka ei ole pienempi kuin käyrän A alainen pinta-ala miinus 25 %, nimitetään tässä "hyvin ahtaaksi" molekyylipaino-j akaumaksi.

Edullisin molekyylipainojakaumakäyrä on käyrän A kaltainen, so. hyvin lähellä standardi-kellokäyrää.

Ainakin keksinnön mukaisen laminaatin kerroksen (1) EVA-polymeeri on molekulaaristi orientoitu, mikä tavallisesti merkitsee sitä, että laminaatti on saatu venyttämällä polymeeristä tehty venyttämätön kalvo.

Eteeni-vinyyliasetaatti-kopolymeerit, joista tässä on puhe, käsittävät (pelkästään tai sisältävät osana) polymeroituja etyleeni- ja vinyyliasetaattiyksiköitä. Niinpä muitakin ainesosia voi olla läsnä; polymeeri voi olla terpolymeeri tai jokin muu polymeeri kuin kopoly-meeri, kunhan pääosa sen yksiköistä on johdettu etyleenistä ja vinyy-liasetaatista. Tällaisten polymeerien orientoimiseksi on parasta ristiliittää ne ensiksi. Ristiliittämismenetelmä tunnetaan sinänsä ennestään, esim. säteilytys.

Keksinnön mukainen laminaatti voidaan valmistaa siten, että pursote-taan kerroksen (1) eteeni-vinyyliasetaattikopolymeeri orientoimatto-maksi kalvoksi, edullisesti verkkoutetaan kopolymeeri, sopivimmin säteilyttämällä, sen päälle sulatepursotetaan estekerrospolymeeri estekerroksen muodostamiseksi, ja estekerroksen päälle sulatepursotetaan kerroksen (3) eteeni-vinyyliasetaattikopolymeeri, ja saatu laminaatti venytetään kahden akselin suunnassa. Estekerros, jonka hapenläpäisykyky on alhainen, mikä on erikoisen tärkeä vaatimus pak-kauslaminaatille, on vinylideenikloridin kopolymeeri ainakin yhden muun etyleenisesti tyydyttämättömän monomeerin kanssa ja sisältää tavallisesti ainakin 50 paino-% vinylideenikloridista johdettuja yksiköitä. Tällaiset kopolymeerit ovat sinänsä tunnetut ja jatkossa niitä nimitetään "vinylideenikloridi-polymeeriksi". Toivottavaa on, että se on vinylideenikloridin ja vinyylikloridin kopolymeeri. Se voi sisältää esimerkiksi 70-85 paino-% vinylideenikloridista johdettuja yksiköitä ja 30-15 paino-% vinyylikloridista johdettuja yksiköitä. Muita momo-meerejä, jotka sopivat polymsroitaviksi vinylideenikloridin kanssa esteaineksen aikaansaamiseksi on monia ja hyvin tunnettuja, niin että niitä ei luetella tässä. Vaikkakin vinylideenikloridipolymeerit ovat yleisinmin käytettyjä estekerrok-siin, erikoistapauksissa on käytetty muitakin aineita kuten vinyli- 6 66975 kloridipolymeerejä, fluorihiilipolymeerejä ja monia muita, ja tällaisia kerroksia voi sisältyä keksinnön mukaisiin laminaatteihin.

Laminaatteja,. jotka sisältävät vinylideenikloridipolymeeriä olevan estekerroksen tunnetaan US-patenttijulkaisusta n:o 3 549 389, kanadalaisessa patenttijulkaisussa n:o 743 021; ja US-patenttijulkaisuista n:ot 3 031 332, 2 968 576 ja 2 955 869. Näiden tunnettujen laminaattien kanssa on kuitenkin yleensä ollut pakko käyttää puhkeamiselta suojelevia laitteita kuten esimerkiksi US-patenttijulkaisussa n:o 2 891 870 esitettyjä. Lisäksi tiedettäneen, että ennestään tunnetut laminaatit ovat vaatineet erilaisia kerroksia antaakseen tarpeellisen väkivallan sietokyvyn yhden kerroksen mukana, tarpeelliset tartuntaominaisuudet toisen keroksen mukana ja estokerrosomi-naisuudet vielä kolmannen kerroksen mukana, tai'monenlaisia erikoiskäsittelyjä sopivien tartuntaominaisuuksien saamiseksi kerrosten välille. Lisäksi etyleenikopolymeerejä, joiden vinyyliasetaattipi-toisuus on huomattava, ei ole pidetty tyydyttävinä ulkoiseksi tai sisäiseksi kerrokseksi eli päällysteeksi, jonka on oltava väkivaltaa sietävä. Yleensä vain niitä etyleenivinyyliasetaatti-kopolymeerejä, joiden vinyyliasetaattipitoisuus on ollut alle 5 % on pidetty ollenkaan sopivina tällaiseen käyttöön. Nämä ovat muutamia tunnetun tekniikan puutteista.

Näin ollen on olemassa rakenteeltaan yksinkertaisen laminaatin tarve, jolla on kaikki pakkauskäyttöön, erityisesti luineen pakattavien lihaleikkeiden pakkaamiseen tarpeelliset ominaisuudet, tarvitsematta käyttää erityisiä pakkausapuneuvoja. Tämän tarpeen täyttävät keksinnön mukaiset laminaatit.

Keksinnön mukaisten laminaattien estekerroksen vinylideenipolymeeri on mieluummin seos, jossa on 5-40 paino-% suspensiopolymeeriä ja 60-95 paino-% emulsiopolymeeriä, joihin mieluimmin on sekoitettuna jotakin epoksihartsia noin 2-10 paino-% polymeeristä laskettuna. Tällainen seos on sinänsä osa tästä keksinnöstä.

Vaihtoehtoinen estekerrosaine on sulatepursotettu kerros nestepäällys-tyslaatuista vinylideenikloridipolymeeriä, joka selitetään tarkemmin jäljempänä. Keksintö käsittää paitsi laminaatteja, joissa on tällainen estekerros, myös yleisesti menetelmän esineen valmistamiseksi olkoonpa se kalvo tai ei, jolle menetelmälle on ominaista se, että 56975 sulatemuodostetaan nestepäällystyslaatuinen vinylideenikloridi-kopolymeeri. Eräässä ensisijaisessa sovellutusmuodossa tätä neste-päällystyslaatuista vinylideenikloridipolymeeriä on läsnä 5-100 % ja lopusta 2-10 % on epoksihartsia ja sulatepursotuslaatuista vinylideenikloridipolymeeriä .

Ensisijainen polymeeriaine laminaatin ensimmäistä kerrosta (substraattia eli aluskerrosta) varten on eteenin ja vinyyliasetaatin kopoly-meeri, jossa on 8-12 paino-% yksiköitä, jotka on johdettu vinyyli-asetaatista ja joiden molekyylipainojakauma on vaatimuksen mukainen. Polymeerin molekyylipainojakauma on mieluummin yleensä toivottavasti sattumanvarainen, ja mieluimmin sellaisen kuvunmuotoisen käyrän mukainen, jota kuvion 5 käyrä A edustaa. Voidaan huomauttaa, että tämä ei ole tarkka kupukäyrä; tarkka käyrä on epätodennäköinen kaupallisesti valmistetussa polymeerissä. Kolmas, käsittelyä sietävä kerros on mieluimmin samaa EVA-kopolymeeriä, joka mieluimmin myös on orientoitu ja haluttaessa voi olla tarkalleen samaa jota käytetään alakerroksessa.

Seuraavassa esitetään keksinnön sovellutusmuotoja oheisen piirustuksen yhteydessä, jossa: kuvio 1 on kaaviollinen esitys laitteesta, joka sopii käytettäväksi keksinnön mukaisen laminaatin valmistukseen, kuvio 2 on poikkileikkauskuvanto suulakepäästä, joka on tämän laitteen osana, kuvio 3 on kuvanto, joka on otettu kuvion 2 viivaa III-III myöten, kuvio 4 on poikkileikkauskuvanto keksinnön mukaisesta laminaatista, ja kuvio 5 on diagramma molekyylipainojakaumasta sellaisen kuin se edellä on selitetty.

Prosenttiluvut ovat painoprosentteja ellei toisin mainita.

Piirustuksen kuvion 1 mukaan putki 10 pursotetaan alaspäin suulakepäästä 11, jota syötetään puristimesta 9. Pursotettu putki on 250-750 mikronia, mieluimmin 375-625 mikronia paksu. Kun putki on äkkiä jäähdytetty jäähdytysrenkaasta 12 tulevalla vesisuihkulla, se litistetään nipistysteloilla 13 ja syötetään säteilytysholvin 14 läpi, joka on ympäröity suojuksella 15 ja jossa sitä säteilytetään rautaydinmuunta-jakiihdyttimestä tulevilla elektroneilla. Muitakin kiihdyttimiä kuten Van der Graff- tai värähtelymuuntajaa voidaan käyttää. Säteily ei ole 56975 rajoitettu kiihdyttimestä tuleviin elektroneihin vaan mitä tahansa ionisoivaa säteilyä voidaan käyttää. Tässä selityksessä käytetty säteily-yksikkö on RAD joka määritelmän mukaan on se säteilymäärä, joka hajottaa 100 ergiä energiaa (mitattuna absorboituna energiana) säteilytetyn aineen grammaa kohti. MR on miljoona (106) RAD.

Erikoistapauksissa saattaa olla toivottavaa ristisitoa polymeeri muilla keinoilla kuten kemiallisilla ristisidonta-aineilla. Ensisijaisen menettelytavan mukaan käytetään kuitenkin säteilytystä, ja mieluummin niin kuin seuraavassa selitetään. Etyleenivinyyliasetaat-ti-kopolymeeriputken 10 säteilytysaika ei ole kriittinen, sen on vain oltava riittävä antamaan tarpeellisen annostuksen ristisidontaa varten. Puheenaolevassa sovellutusmuodossa putkea 10 säteilytetään sopivasti annostuksella 2-15 MR, mieluimmin annostuksella 2-10 MR.

Putki 10 ohjataan säteilytysholvin 14 läpi teloilla 17. Säteilytyk-sen jälkeen pukti 10 kulkee nipistystelojen 18 välitse, minkä jälkeen se lievästi pullistetaan vangitun kaasukuplan 20 avulla. Putki ei merkitsevästi veny pituussuunnassa ennen pullistusta, koska teloja 18 ajetaan suunnilleen samalla nopeudella kuin edellisiä teloja 13. Putki pullistetaan vain sen verran, että putki saadaan olennaisesti ympyräsylinterin muotoiseksi ilman merkitsevää poikittaista orientoimista.

Lievästi pullistettu, säteilytetty putki johdetaan alipainekammion 21 läpi laminoimis- eli päällystyssuulakkeeseen 22, joka sijaitsee kammion 21 alapuolella. Toinen putkimainen kalvo 23 sulatepursotetaan päällystyssuulakkeesta 22 ja kerrostetaan säteilytetylle putkelle 10 johon se välittömästi tarttuu, niin että muodostuu kaksikerroksinen putkimainen laminaatti 24. Tämä toinen putkimainen kalvo 23 on mieluimmin estekalvo. Se on tavallisesti vinylideenipolymeeriä jossa ainakin 50 paino-% yksiköistä on peräisin vinylideenimonomeeristä ja mieluimmin seos, joka koostuu vinylideenikloridin ja vinyylikloridin kopolymeereistä ja jossa 5-40 % mieluimmin 15-30 % yksiköistä on peräisin vinyylikloridista. Tämä seos on sopivasti 5-40 %:sti suspen-siopolymeeria ja 60-95 %:sti emulsiopolymeeria, mieluimmin 5-15 % suspensiopolymeeria ja 85-95 % emulsiopolymeeria. Ensisijaiseen estekerrokseen sisältyy myös 2-10, sopivimmin 4-6 paino-% kerroksesta, epoksihartsia. Niin ollen ensisijainen estekerros pohjautuu vinylideenikloridin ja vinyylikloridin kopolymeeriin, jossa on 5-40 % vinyylikloridista peräisin olevia yksiköitä ja johon on sekoitettu 9 56975 2-10 % epoksihartsia, jolloin kopolymeeri itse on seos, jossa on 5-40 % suspensiopolymeeria. Sopivimmassa estekerrosseoksessa on (a) vinylideenikloridi-vinyylikloridi-kopolymeeria, jossa on 15-30 % vinyylikloridista peräisin olevia yksiköitä ja (b) 4-6 % epoksihartsia, jolloin kopolymeeri on seos, jossa on 5-15 % suspensiopolymeeria ja 85-95 % emulsiopolymeeria.

"Epoksihartsi" tarkoittaa erittäin visköösiä epoksipitoista, lämmössä kovettuvaa hartsia, jota ei pidä sekoittaa epoksidoituihin öljyihin, jotka ovat tavanomaisia epoksipehmentimiä ja jotka normaalisti muodostetaan epoksidoidusta luonnonöljystä ja ovat paljon vähemmän visköö-sejä.

- On täysin odottamatona, että tämä emulsio- ja suspensiohartsien seos, varsinkin vinylideenipolymeeriä sisältävä, voidaan sulatepursottaa ja muodostaa hyvälaatuiseksi, kaksiakselisesti orientoiduksi kalvoksi. Normaalisti olisi odotettavissa, että suspensiohartsi aiheuttaisi geelin muodostumista emulsiohartsiin purostuksen aikana. Puheenaolevassa tapauksessa suspensiopolymeeri kuitenkin näyttää toimivan stabilaattorina sen sijaan että se aiheuttaisi geelejä emulsiopoly-meerikalvoon. Ei tosin varmaa, mutta todennäköistä on, että suspensio-polymeeri sulaa hitaammin pursottimen putkessa ja toimii hankausainee-na seoksen kulkiessa pursottimien läpi, estäen polymeerin kertymisen pursottimen putken sisäpintaan ja siten estäen sen hajoamisen. Toisin sanoen emulsiopolymeerilla on taipumus takertua kun se sulaa, ja suspensiopolymeeri toimii hiukan kuulalaakerien tapaan siirtäen sitä eteenpäin. Tietenkin koko kopolymeerien seos lopuksi sulaa ja tulee pursotetuksi.

' On todettu, että kun suspensiopolymeerin pitoisuus polymeeriseoksessa ylittää 20 %, kalvon orientoiminen käy vaikeaksi. Vain hyvin huolellisesti toimien on mahdollista käyttää seosta, joka sisältää jopa 40 % suspensiopolymeeria. Syynä orientoimisessa esiintyvään vaikeuteen on se, että kiteitä muodostuu nopeammin suspensiopolymeerikalvossa.

Täten suspensiopolymeeri toimii saasteena emulsiopolymeerissä siinä mielessä, että suspensiopolymeeri kiteytyy liian nopeasti jotta riittävästi venytystä (kalvon paksuuden pienenemistä) voitaisiin saavuttaa orientoimisvaiheen aikana.

10 56975

On todettu mahdolliseksi toimia pursotuslämpötiloissa, jotka ovat emulsiopolymeroitujen ja suspensiopolymeroitujen polymeerien normaalien käsittelyolosuhteiden välillä, toisin sanoen yleensä välillä 138-171°C, sopivimpia seoksia käytettäessä. Alunperin ei luultu, että sekoitetut aineet olisivat toisiinsa sopivia sulatetussa poly-meeritilassa, näiden kahden polymeerin sulamisnopeuksien eron vuoksi.

Niinpä pursotinta 25 mieluimmin ajetaan käyttäen putken lämpötilana 93-160oC, mieluimmin 121-149°C, ja pursotussuulakkeen lämpötilana 138-171°C, mieluimmin 146-157°C. Pursotettu putki on 25-125 mikronia mieluimmin 50-100 mikronia paksu.

Pursotin 25' on tavanomainen, esim. standardi 8,2 cm pursotin.

Suulakkeen 22 yksityiskohdat selviävät parhaiten kuvioista 2 ja 3. Suulake 22 on ympyränmuotoinen ristipääsuulake, johon on kiinnitetty supistusmuhvi 26, niin että ensisijaisessa sovellutusmuodossa pullis-tettua putkea 10 varten saadaan 8,9 cm aukko 27. Aukko 27, jonka läpi pullistettu alustakerros 10 kulkee, on tehty karan 28 läpi, joka on kiinnitetty suulakkeen koteloon 29. Sulan päällysteen kulkutie 23 on merkitty nuolilla kuvioihin 2 ja 3. Alipainekammio 21 kohdistaa lievän, esim. suuruusluokkaa 0-6,4 cm vesipatsasta olevan alipaineen suulakkeeseen 22, pursotetun kalvon 23 imemiseksi, sen vielä sulana ollessa, pullistettua putkea 10 vasten, kuplien muodostumisen estämiseksi laminaatin 24 sisään. Alipainekammio 21 voi koostua yksinkertaisesti sylinterinmuotoisesta kotelosta jonka sisäläpimitta tarkkaan vastaa pullistetun kalvoputken ulkoläpimittaa. Alipaine voidaan kehittää kammioon ulostuloputkea 30 myöten tavanomaisilla alipaineen kehityskeinoilla (esittämättä).

Vaihtoehtoinen sopiva aine estekerrosta varten on päällystysaine sitä tyyppiä, jota käytetään vinylideenipolymeerin päällysteen kerrostamiseen liuottimesta tai emulsiosta. Aikaisemmin näitä on normaalisti kerrostettu liuoksesta jossakin liuottimessa normaalissa lämpötilassa, ja kerros sitten kuivattu. Tätä "nestepäällystys"-polymeeriä voidaan käyttää edellä selitetyn ensisijaisen estekerroksen suspensiopolyme-roidun polymeerin sijasta. Todennäköistä on, että tämä "nestepäällystys "-vinylideenipolymeeriaine toimii täsmälleen päinvastaiseen tapaan kuin suspensiopolymeeri, sen sulateviskositeetti on alempi ja se edistää estekerrosseoksen virtausta voiteluaineen tapaan. Nestepäällystys- 11 56975 vinylideenipolymeeriä ei yleisesti katsota voitavan sulatepursottaa. Eräissä muissa tapauksissa on todettu mahdolliseksi korvata seoksen koko vinylideenipolymeerimäärä nestepäällystysvinylideenipolymeerilla, ja muodostaa estekerros sulatepursottamalla. On yllättävää, että tällä tavoin voidaan muodostaa hyvä kalvo. Nestepäällystys-vinyli-deenipolymeerit ovat myös tavallisesti emulsiopolymeroituja, mutta ovat vakiinnuttaneet tekniikassa erikoisluonteensa. Tämä vinylidee-nipolymeeri sisältää mieluimmin 5-15 paino-% vinyylikloridista peräisin olevia yksiköitä.

Kaksikerroksinen kalvo 24 johdetaan päällystys- eli laminoimissuulak-keeseen 32 mieluimmin vielä kuumana ollessaan. Jaksottaisessa prosessissa olisi mahdollista jäähdyttää putki 24 ennen sen johtamista toiseen päällystyssuulakkeeseen 32, mutta tavallisesti tämä vaatisi putken uuden pullistumisen ja uuden kuumentamisen, jotta saataisiin ensiluokkainen tartunta ensimmäisen ja toisen kerroksen välille. Ensimmäinen kerros putken ulkopuolelta laskien on sekä ulkoinen kerros että putken ulkoinen kerros.

Kolmas kerros sulatepursotetaan päällystyssuulakkeesta 32 ja kerrostetaan kaksikerroksiselle putkimaiselle laminaatille 24, johon se välittömästi tarttuu, niin että muodostuu kolmikerroksinen putkimainen laminaatti 34. Putkimainen laminaatti on mieluimmin jotakin niistä seoksista, jotka on edellä mainittu käsiteltäessä putkimaista kalvoa 10. Sen ei välttämättä tarvitse olla samaa seosta kuin putkimainen kalvo 10, mutta kätevää on, jos se on samaa. Päällystyspro-sessi suulakkeen 32 kohdalla on sama kuin suulakkeen 22 kohdalla. Alipainekammio 36 on samaa tarkoitusta varten kuin alipainekammio 21 ja toimii samalla tavalla, nimittäin niin että alipaine johdetaan siihen putkea 37 myöten. Putkimainen kalvo eli kerros 33 on 75-375 yum, mieluimmin 100-300 yum paksu.

Kolmekerroksinen putkimainen laminaatti 34 jäähdytetään vesisuihkulla, joka tulee jäähdytysrenkaasta 39. Vesi on normaalisti 7°C lämpötilassa. Nipistystelat 40 litistävät sitten kolmekerroksisen putkimaisen kalvon, ja kalvo rullataan rullalle 41. Jatkuvassa prosessissa kalvoa ei rullata rullalle 41 vaan luovutetaan suoraan seuraavaan prosessi-vaiheeseen (venytykseen).

Niinkuin kuviosta 1 näkyy, syöttörulla 42, jonka on aikaisemmin valmistettu rulla 41, puretaan ohjaustelan 43 yli. Laminaatti 34 on 56975 olennaisesti venyttämättä ja orientoimatta kulkiessaan ohjaustelan 43 yli. Kalvo kulkee ohjaustelalta 43 kuumavesikylpyyn 44, joka sisältää vettä 45. Sopiva uudelleenkuumennuslämpötila eli kuuxnaveden lämpötila on 70-100°C, mieluimmin 82-96°C. Litistetty kolmekerrok-sinen putkimainen kalvo upotetaan kuumaan veteen ainakin 5 sekunniksi. Tämä aika on yleensä tarpeen kalvon lämpötilan nostamiseksi siihen mikä on tarpeen orientoimisvenytyksessä. Tyypillinen viipymisaika vesikylvyssä on noin 20 sekuntia. Ohjaustelat 46 ja 47 ohjaavat litistetyn putken vesikylvyn 45 läpi.

Kun asianmukainen orientoimislämpötila on saavutettu, kupla 54 puhalletaan vedestä nousseen putken sisään ja kalvo venytetään sekä poikittais- että pituussuunnissaan sopivasti venytyssuhteessa 1:1,5-1:6, mieluimmin 1:2-1:4, mikä kaksiakselisena orientaationa merkitsee 1:2,25-1:36 ja vastaavasti 1:4-1:16. Kerrosten paksuudet pienenevät huomattavasti, samoissa suhteissa. Kupla 54 pysytetään nipistystelo-jen 48 ja 49 välillä. Putki litistetään teloilla 50, ja laminaatti, kulkien nipistystelojen 49 kautta, ohjaustelan 51 yli ja ohjaustelan 53 alitse, rullataan rullalle 52.

Kuviossa 4 on esitetty poikkileikkaus orientoidusta laminaatista 34. Ensimmäiseksi kerrostettu kerros, siis putken sisäkerros, on kerros 10, jonka paksuus on sopivasti 12-125 ^um, mieluimmin 25-50 ^um. Estekerrosta on merkitty viitenumerolla 23 ja sen sopiva paksuus on 1,25-50 ^um, mieluimmin 2,5~6 yum. ' Kolrfias kerros, 33, joka on putken ulkoinen, suojaava kerros, on sopivasti 2,5-100 yura, mieluimmin 6-25 ^um paksu. Nämä kolme kerrosta voidaan liittää toisiinsa välittömästi ilman välikerroksia. Laminaatin kutis- 2 2 tumisjännitys on tavallisesti 14-35 kg/cm , mieluimmin 14-28 kg/cm , ja vapaa kutistuma ainakin 40, mieluimmin ainakin 50 %, 96°C:ssa, ja vapaa kutistuma ainakin 20, mieluimmin ainakin 30 % 85°C:ssa. Toisen edullisen laminaatin valmistusmenetelmän mukaan toiseksi ja kolmanneksi kerrostetut päällysteet voidaan yhtäaikaa pursottaa ennalta valmistetulle putkelle yhteispursotussuulakkeesta. Tällä tavoin saadaan sama lopputuote-laminaatti, mutta menetelmä on jossain määrin vaikeampi. Keksinnön mukaisesta putkesta valmistetusta putkimaisesta kalvosta saadaan erinomaisia estekerrospusseja, sillä kerros 10 sitoutuu itseensä varsin hyvin 93-177°C välisissä lämpötiloissa muuttamatta olennaisesti muotoaan hitsattaessa lämpöimpulssilaitteella.

13 56975

Kerros 10 antaa säkille myös erinomaisen puhkaisulujuuden. Ohut estekerros antaa sille tarpeelliset esto-ominaisuudet mahdollisimman pienellä paksuudella .ja kustannuksella. Säteilyttämätöntä kopolymee-riä oleva ulkokerros antaa pussille erittäin hyvän väkivallan sietokyvyn alhaisissa lämpötiloissa, ja parantaa sen repäisylujuutta.

Edullinen menetelmä tämän keksinnön mukaisen putken käyttämiseksi on esitetty US-patenttijulkaisussa n:o 3 552 090. Kun pusseista on poistettu ilma, ne sopivasti suljetaan nipistämällä esim. kuten US-patentti julkaisussa n:o 3 383 746 on esitetty.

Esine, erityisesti elintarvike pakataan sulkemalla se keksinnön mukaisen laminaatin sisään, jossa estekerroksen sisäpuolella on kerros, siten että laminaatti on kosketuksessa esineen kanssa, ja lämmittämällä laminaattia sen kutistamiseksi.

Se käyttötarkoitus, jota varten edellä selitetty laminaatti erityisesti suunniteltiin - joskin sitä ilmeisesti voidaan käyttää moniin muihinkin tarkoituksiin - on pakkausaineeksi pakattaessa tuoreesta, punaisesta lihasta tehtyjä leikkeitä, joissa on luuta esillä. Tähän tarkoitukseen on käytettävä kolmikerroksista laminaattia, joka on tehty edellä selitetyistä aineista. Myös laminaattia, jossa on toisenlainen, huonompi estekerros, voidaan käyttää, mutta tämä huonontaa prosessoitavuutta laminaatin valmistuksessa, ja laminaatin laatua. Laminaatti on myrkytön ja yleisesti sopiva elintarvikkeiden pakkaukseen. Huomattakoon, että kun käytetään pussia tuoreen punalihaleik-keen pakkaamiseen, jota ei ole jäädytetty ja jota ei aiota jäädyttää, vaan joka pakataan ja säilytetään alhaisessa lämpötilassa, esim.

0-7°C:ssa, laminaatti ympäröi tiiviisti luuta sisältävää lihaleiket-tä ja paljaat luut työntyvät pussin sisäkerrosta vasten.

Ensisijaisessa pakkausprosessissa luuta sisältävä liha pannaan kolme-kerroksisen laminaatin sisään, joka on kaksiakselisesti orientoitua ja lämmössä kutistuvaa. Laminaatti näin ollen sulkee sisäänsä luuta sisältävän lihaleikkeen, ja lihaleikkeestä riippuen sitä vasten aina voi työntyä paljas luu. Pussista poistetaan ilma ja pussi suljetaan alipaineen säilyttämiseksi. Sitten pussi kutistetaan lämmössä kireäksi lihan ympärille.

Keksinnön ensisijaisessa sovellutusmuodossa on tärkeätä, että sätei-lytysannos on asetetuissa rajoissa, koska näin saadaan tarttuva pääl- 14 56975 lyste, jonka vetolujuus on riittävä antamaan laminaatille hyvän prosessoi tavuuden, hyvän luupuhkaisuvastuksen ja hyvän orientoitavuuden. Säteilytyksen on oltava riittävä suurentamaan vetolujuutta, paljoa pienentämättä venymää, koska aineen on venyttävä luun yli tuoreliha-leikkeitä luineen pakattaessa. Samalla on toivottavaa, että pussi tarrautuu pehmeään lihaan, ja luuhun siellä missä luu pistää esiin lihasta. Tuore punaliha voi olla pehmeätä ja päästää luun liikkumaan eli "kellumaan" sisässään. Jos kalvoa säteilytetään liikaa, venymä pienenee ja luu puhkaisee pakkauksen iskun tapahtuessa. Jos vinyyli-asetaattipitoisuus on suurempi kuin edellä on esitetty, polymeerin sulamispiste alenee, huonontaen kutistuspakkauksen vaatimia korkean lämpötilan kesto-ominaisuuksia.

Paitsi että väkivallan sietokyky huononee lämpökutistuslämpötilassa, hitsit delaminoituvat jos vinyyliasetaattipitoisuus paljon ylittää 18 % nimenomaan tässä laminaatissa. Jos vinyyliasetaattipitoisuus laskee alle 5 %, joustavuus alhaisessa lämpötilassa pienenee ja kim-momoduli suurenee siinä määrin, että pussi ei enää toimi tehokkaan pakkaustoimituksen vaatimalla tavalla.

Ensisijaisella kolmekerroksisella laminaatilla on joukko hyvin edullisia ominaisuuksia, joista esimerkkejä ovat hyvä kutistettavuus kohtuullisesti korotetussa lämpötilassa, venymä ainakin 50 %, mieluimmin 100-125 %, hapen läpäisynopeus enintään 70 ml/(l m^/24 h/1 atm) 22,8°C:ssa ja 0 % relatiivisessa kosteudessa (ASTM D 1434): ja tavallisesti enintään 25 ml/(l m^/24 h/1 atm) 22,8°C:ssa, 0 % relatiivisessa kosteudessa (ASTM D 1434) . Ensisijaisessa muodossaan kalvon pallopuhkaisulujuus on ainakin 25 cm kg, mitattuna Testing Machines Inc.'in "Ball Burst Tester'illä n:o 13-8" käyttäen standardi-puolipallopäätä.

Eräissä tapauksissa saattaa olla toivottavaa käyttää jotakin muuta polymeeriä laminaatin ulommassa eli kolmannessa kerroksessa olevan EVA-kopolymeerin asemesta. Tämä on se kerros, jonka on pystyttävä kestämään hankausta ja kovakouraista käsittelyä. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää isotaktisen polypropeenin, polybuteeni-1:n ja atakti-sen polypropeenin seosta, kuten viimeisessä esimerkissä on esitetty.

Keksinnön mukaisen laminaatin eri kerrokset voivat sisältää niiden kanssa yhteensopivia lisäaineita kuten stabilaattoreita, pigmentoimis- 56975 aineita, prosessoimis-apuaineita, kuten vahoja, hajunpoistoaineita, staattisen sähkön estoaineita ja tukkeutumisen estoaineita. Este-kerrosta voidaan pehmentää käyttämällä edullisesti 4 paino-%:in saakka pehmitintä.

Keksintöä havainnollistetaan seuraavilla esimerkeillä:

Esimerkki 1

Kuviossa 1 kaaviollisesti hahmoteltua menetelmää noudattaen, etylee-nivinyyliasetaattikopolymeeriä, joka sisältää 10 % vinyyliasetaattia ja jonka sulamisindeksi on n. 2 ja molekyylipainon jakauma kuvion 5 käyrän A mukainen, syötetään pursottimen 9 suppiloon. Pursotin on 8,9 cm pursotin ja sitä ajetaan seuraavissa lämpötiloissa: perävyö- " hyke 121°C, keskiputki 132°C, etuputki 143°C, supistin 149°C ja suula ke 166°C. Kierukan nopeus on 37 kierrosta minuutissa ja paine on 2 267 kg/cm . Suulakkeen läpimitta on 8,9 cm ja valmistuvan putken ympärysmitta on 20,3 cm. Jäähdytysrenkaasta tulevan veden lämpötila on 7°C. Nipistystelat 13 käyvät 10,7 metrin minuuttinopeudella ja litistetyn putken paksuus on likimäärin 460 mikronia. Litistetty putki johdetaan kuvion 1 mukaisen säteilytysyksikön läpi, jota ajetaan 500 kiloelektronivoltilla, 20 mega-ampeerilla ja 10,7 metrin minuutti-nopeudella. Kulkukertoja tehdään neljä ja putki saa noin 6 megaradin annostuksen.

Säteilytetty aluskalvo johdetaan sitten päällystesuulakkeeseen 22, jossa se päällystetään esteaineella. Esteaine sisältää lievästi plastisoidun seoksen vinylideenikloridin ja vinyylikloridin kopoly-meerejä. Tämä kopolymeeriseos sisältää 10 % suspensiopolymeroitua ja 90 % emulsiopolymeroitua kopolymeeriä. Emulsiopolymeroitu kopoly-meeri sisältää noin 70 % yksiköitä, jotka ovat peräisin vinylideeni-kloridista ja 30 % yksiköitä, jotka ovat peräisin vinyylikloridista, ja suspensiopolymeroitu kopolymeeri sisältää noin 80 % yksiköitä, jotka ovat peräisin vinylideenikloridista ja 20 % yksiköitä, jotka ovat peräisin vinyylikloridista. Muita estekerroksen ainesosia on 5 % epikloorihydriini/bisfenoli-epoksi-hartsia ja noin 0,5 % mikro-kiteistä paraffiinivahaa. Mainitut kolme hartsia sekoitetaan nopea-käyntisessä, voimaperäisesti sekoittavassa sekoittimessa ja seos syötetään pursottimen 25 suppiloon, joka on 5 cm pursotin, jota ajetaan käyttäen kuvioiden 2 ja 3 mukaista tyyppiä olevaa ristipääsuula-ketta. Tätä pursotinta ajetaan seuraavissa lämpötiloissa: perävyö- hyke 99°C, keskiputki 127°C, etuputki 149°C, supistin 141°C ja suula- 56975 ke 160°C. Kierukan nopeus on 34 kierrosta minuutissa ja paine 390 2 kg/cm . Suuttimen läpimitta on 8,9 cm ja putken ympärysmitta 20,3 cm. Ylätelat 18 käyvät 10,7 metrin minuuttinopeudella ja päällysteen paksuus on likimäärin 75 ^um. Sitten muodostetaan kolmas kerros samasta hartsista kuin ensimmäinen kerros. Hartsi pursotetaan pursottimesta 35, jota ajetaan samalla tavalla kuin pursotinta 9, paitsi että lämpötilat ovat seuraavat: perävyöhyke 121°C, keskiputki 132°C, etuputki 193°C, supistin 227°C ja suulake 232°C. Päällystys-suulake 32 on samaa rakennetta kuin päällystyssuulake 22. Alatelat 40 käyvät 11,0 metrin minuuttinopeudella ja vesi tulee jäähdytysren-kaasta 39 7°C lämpötilassa. Päällysteen paksuus on likimäärin 150 ^um.

Kaksiakselinen orientoiminen suoritetaan esilämmittämällä putki vedessä noin 88°C:ssa (kuvion 1 kohta 44) ja johtamalla näin lämmitetty putki 5,8 metrin minuuttinopeudella käyvien nipistystelojen välitse 21,4 metrin minuuttinopeudella käyville pullistusteloille, ja puhaltamalla tämä 10 cm putki noin 41 cm levyiseksi kalvoksi, jonka kalvon paksuus on likimäärin 61 mikronia. Tämä putki rullataan sitten varastorullalle, joka sen jälkeen muutetaan pusseiksi sulkemalla putki poikittain tasaisin välein pussin pohjien muodostamiseksi tavanomaiseen tapaan, ja leikkaamalla putki halutun pituisiksi pusseiksi.

Esimerkki II

Edellä selitetty menettely toistettiin, paitsi että estekerrosta muutettiin lisäämällä siihen 2 % 2-etyyliheksyyli-difenyylifosfaatti-pehmitintä ja vähentämällä epoksihartsipitoisuus 3 %:iin.

Esimerkki III

Esimerkin I menettely toistettiin, paitsi että estekerrosseoksena oli 66 % vinylideenikloridi/vinyylikloridi-kopolymeerihartsia, 30 % nestepäällystysvinylideenikloridipolymeerihartsia, 2 % esimerkissä I käytettyä epoksihartsia ja 2 % esimerkin II mukaista 2-etyyliheksyyli-difenyylifosfaatti-pehmitintä.

Esimerkki IV

Esimerkin III menettely toistettiin - paitsi että estekerros oli kokonaan nestemäistä päällystys-vinylideenikloridipolymeeria.

56975

Esimerkki V

Esimerkin I menettely toistettiin, paitsi että siinä käytettyä 5 % epoksihartsia korvattiin 5 %:lla epoksidoitua soijapapuöljyä (jota ei pidä sekoittaa epoksihartsiin).

Esimerkki VI

Esimerkin I menettely toistettiin, paitsi että siinä käytettyä 5 % epoksihartsia korvattiin 4 %:lla 2-etyyliheksyyli-difenyylifosfaatti-pehmennintä ja 1 %:lla magnesiumoksidia.

Esimerkki VII

Esimerkin I menettely toistettiin, paitsi että kolmannen kerroksen muodostamiseen käytettiin seosta, jossa oli 53,3 paino-% isotaktista polypropyleeniä, 33,3 % polybutyleeni-1 ja 13,3 % ataktista poly-propyleeniä. Ataktinen ja isotaktinen polypropyleeni lisätään ensiksi oikeissa suhteissa sekoittimeen ja sulasekoitetaan noin 8 minuutissa 204°C:ssa ja pursotetaan sitten levyksi, joka pelletoidaan. Nämä pelletit yhdistetään polybutyleeni-l-pelletteihin pyörivässä rummussa, ja tämä seos panostettiin pursottimen 35 suppiloon. Pursotinta 35 ajetaan seuraavissa lämpötiloissa: perävyöhyke 196°C, keskivyöhyke 204°C, etuvyöhyke 232°C, supistin 204°C ja suulake 218°C.

Pakkauksen käsittelynkestotestit

Testit suoritettiin seuraavaa menettelytapaa noudattaen. Kaikki testipussit varustettiin koodimerkinnöillä ja konditionoitiin 24 tuntia 7-10°C:ssa. Sattumanvaraisesti valittuja pusseja käytettiin 11,3-13,6 kg painavien kylkiluu-lihaleikkeiden pakkaamiseen luineen. Pussit olivat 41 cm leveitä ja 76,81 cm syviä. Pakkauksista poistettiin ilma, ja pussit leikattiin, hitsattiin kiinni, kutistettiin ja ' kuivattiin ilmavirrassa. Pakkaukset pakattiin tämän jälkeen vahalla päällystettyihin aaltopahvisäiliöihin, kolme kappaletta säiliötä kohti. Säiliöt suljettiin sitten nailon-monofilamenttinauhalla.

Pudotustestissä säiliöt pudotettiin yksi kerrallaan 0,91 metrin korkeudesta, liikkuvalta kuljettimelta. Kuljetusväkivaltatestissä säiliöitä säilytettiin 3°C:ssa 24 t ja ravistettiin sitten 7,5 min.

1 g:ssa värähtelyköjeessa "sincrenois-liikkeessä" - 200 km maantiekuljetusten simuloimiseksi.

Molemmissa testeissä pakkauksiin pumpattiin ilmaa ja ne upotettiin veteen vuotojen havaitsemiseksi. Vuotava pakkaus arvostellaan särkyneeksi .

18 56975 äi 3 >1 m h m

H \ TP

atf XX I o O

CU m o in m in :3^ ·** v ro pH h pH cn \ GIN o) g Oi (0 pH K ^ 3

P

pH dP

<0 dP

> -H

•rl >i dP dP dP dP lO

X rl ' :3 -H cn cn o in io > :3 oo σι oo τρ ro co w 3

P IfO

3 -rl G roP :3 H m ·π 3 <ϋ X! «PO)

H G

3 O 3 -

« pH —s dP

« ’ CO

►3 3 "H dP

ι-l -H P >i D P CO H dP dP dP dP ro < M 3 -P ' E-· <U > :cö m ro ro m ro -P 3 co r» r*· io cn cn CO CO 3 -H :3 -P co G O M :3 ΌΛ·η 3 3 .3 Cl, Cl, CL) 1 2 3 4 5 6 7 8 9

•H

-P

2

(0 CO

3 CO 3 rH σι pH 00 4 3 3 m io m -5p 5 •H co l 6 ε x s i i -h 7 <0 3 3 ·Ρ *r| Ό -p 8

hl ft \ Ό P -p M

9

P O P CO

>1 6 3 pH O 3 H I >1 a-rl OXrl ft

I H | H I H -H C O co Ö-HX-H

3 3 3 i G -rl fti co 3 3 *H in

3 3 O) 3 3 3 H Hl > H 3 -P CD rH CD

pH -p| -H pH -p *p H -H -rl O 1I\0 ft II) 0) >| Cl O P o -p fti OP* P Ό -P -P -P Ό >1 g

MP3 MP3 MP3 3-HT3PP 3·Ρ3>ι •H >i 3 3 3 >i333 >i 3 3 3 OHH 0 3 3HHH

M U il) g H P CO B <0 P M β 3 3 >i P pH 3 G >1 > O

M Λ ·Η -H X Xl -p -P X XX -H -H *j 3 3 O * B P fi \ a

3 3 3 M 3 3 3 M 3 33M3 PP PP N O-H-HO

CH E-· 3 3 B Eh 3 3 B E-i 3 3 B W > * pH ,P E-< > Ό fti

Claims (7)

19 56975

1. Taipuisa laminaatti lämpökutistuspakkaamista varten käsittäen ainakin seuraavat kerrokset mainitussa järjestyksessä: (1) orientoitua eteenisekapolymeeriä olevan kerroksen, (2) happiestekerroksen, joka on vinylideenikloridin sekapolymeeriä ainakin yhden etyleenisesti tyydyttämättömän monomeerin kanssa, ja (3) toinen lämpöplastista synteettistä polymeeriainetta oleva kerros, tunnettu siitä, että kerros (3) perustuu (i) eteenin ja vinyyliasetaatin sekapolymeeriin, joka sisältää 5-20 paino-%, sopivimmin 8-12 paino-% vinyyliasetaatis-ta johtuvia yksikköjä, tai (ii) isotaktisen popypropeenin, ataktisen polypropeenin ja polybuteeni-l:n seokseen, ja että kerroksen (1) eteenipolymeeri on eteenin ja vinyyliasetaatin - sekapolymeeri, joka sisältää 5-20 paino-% vinyyliasetaatista johtuvia yksikköjä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laminaatti, tunnettu siitä, että kerroksen (1) orientoitunut eteenipolymeeri on orientoitunut verkkoutettu eteenin ja vinyyliasetaatin sekapolymeeri, joka sisältää 5-20 paino-%, sopivimmin 8-12 paino-% vinyyliasetaatista johtuvia yksikköjä.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen laminaatti, tunnettu siitä, että estekerros sisältää 4 %:in saakka pehmitintä.

4. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen laminaatti, tunnet-t u siitä, että ainakin 5 paino-% vinylideenikloridipolymeeristä estekerroksessa on juoksevaa päällystelaatua.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen laminaatti, tunnettu siitä, että estekerros myös sisältää 2-10 paino-%, sopivimmin 4-6 paino-% epoksihartsia.

1. Böjligt laminat för värmekrympningsförpackning innefattande minst följande skikt i den angivna ordningsföljden: (1) ett skikt av en orienterad sampolymer av etylen (2) ett syrespärrskikt av en sampolymer av vinylidenklorid och minst en etyleniskt omättad monomer, och (3) ett andra skikt av ett termopiastiskt syntetiskt polymermaterial, kännetecknat därav, att