FI120958B - Elimen valaiseminen - Google Patents

Description

Elimen valaiseminen Ala

Keksinnön kohteena on menetelmä ja tutkimuslaite, joilla valaistaan tutkittavaa elintä.

5 Tausta

Eri elimiä kuten silmiä, korvia, nenää, suuta jne. tutkittaessa voidaan käyttää hyväksi digitaalista tutkimuslaitetta, jonka muodostama sähköinen kuva voidaan siirtää esitettäväksi esimerkiksi tietokoneen näytölle. Kullekin elimelle voi olla oma tutkimuslaitteensa, mutta tutkimuslaite voi käsittää myös eri 10 elinten tutkimiseen tarkoitetun yhteisen digitaalisen kamerayksikön ja useita kamerayksikköön kiinnitettävissä ja irrotettavissa olevia optisia komponentteja, jotka toimivat kamerayksikön objektiiveina. Eri optiset komponentit on tällöin tarkoitettu eri elimien kuvaamiseen, mikä mahdollistaa tutkimisen tehokkuuden.

15 Kamerayksikköön kiinnitettävien ja irrotettavien optisten komponent tien käyttöön liittyy kuitenkin ongelmia. Vaikka kuvausoptiikka on voitukin sovittaa tutkimuskohteen mukaan, tutkimuskohteen valaiseminen jää puutteelliseksi, koska eri tutkimuskohteita valaistaan samoilla lähteillä samaan tapaan. Yleensä valaistus digitaalisissa järjestelmissä pitää toteuttaa detektorina toimi-20 van digitaalisen kennon valotuskyvyn mukaan. Tämän vuoksi tutkittavaan kohteeseen kohdistettava, kohteen mukaan muokkaamaton optinen säteily voi vain harvoin olla sellaista, että se sekä kunnolla tuo esiin haluttuja kohteen ominaisuuksia ja valaisee kohdealuetta riittävästi. Tutkimuskohteen valaistus ei siis ole optimoitu ja voi joissain tapauksissa olla täysin riittämätön optisen sä-25 teilyn intensiteetin ja kaistan osalta.

Lyhyt selostus

Keksinnön tavoitteena on toteuttaa parannettu menetelmä ja menetelmän toteuttava laite. Tämän saavuttaa menetelmä elimen valaisemiseksi, jossa menetelmässä käytetään kamerayksikköä sähköisessä muodossa ole-30 van kuvan muodostamiseksi elimestä. Menetelmässä on käytettävissä ainakin yksi optinen komponentti, joka on kytkettävissä kamerayksikköön ja joka käsittää ainakin yhden optisen säteilyn lähteen ja ainakin yhden optisen säteilyn ohjausrakenteen; kohdistetaan ainakin yhdellä optisen säteilyn lähteellä optista säteilyä ainakin yhteen optisen säteilyn ohjausrakenteeseen, joka sijaitsee 2 epäaksiaalisesti optisen komponentin optiseen akseliin nähden; ja kohdistetaan optista säteilyä kullakin optisen säteilyn ohjausrakenteella kohti tutkittavaa elintä optisen komponentin optisesta akselista poikkeavassa suunnassa.

Keksinnön kohteena on myös laite elimen kuvaamiseksi, missä laite 5 käsittää kamerayksikön sähköisessä muodossa olevan kuvan muodostamiseksi elimestä. Laite käsittää joukon optisia komponentteja joukon käsittäessä ainakin yhden optisen komponentin, ja kukin optinen komponentti on kytkettävissä kamerayksikköön; kukin optinen komponentti käsittää ainakin yhden optisen säteilyn lähteen ja ainakin yhden optisen säteilyn ohjausrakenteen; aina-10 kin yksi optisen säteilyn lähde on sovitettu kohdistamaan optista säteilyä ainakin yhteen optisen säteilyn ohjausrakenteeseen, joka on sijoitettu epäaksiaalisesti optisen komponentin optiseen akseliin nähden; ja kukin optisen säteilyn ohjausrakenne on sovitettu kohdistamaan optisen säteilyn lähteen optista säteilyä kohti elintä optisen komponentin optisesta akselista poikkeavassa suun-15 nassa.

Keksinnön edullisia suoritusmuotoja kuvataan epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa.

Keksinnön mukaisella menetelmällä ja järjestelmällä saavutetaan useita etuja. Tutkittavaan kohteeseen ohjataan optisessa komponentissa ole-20 van optisen säteilyn lähteen säteilyä optisen komponentin optisesta akselista poikkeavassa suunnassa hyvän kuvan muodostamiseksi tutkittavasta kohteesta. Kunkin optisen komponentin ollessa tarkoitettu tietyn elimen tutkimiseen ja valaisemiseen voidaan tutkittavaa kohdetta valaista halutulla tavalla.

Kuvioluettelo 25 Keksintöä selostetaan nyt lähemmin edullisten suoritusmuotojen yh teydessä, viitaten oheisiin piirroksiin, joissa kuvio 1 esittää tutkimuslaitetta, kuvio 2 esittää kamerayksikköä, johon on kiinnitetty yksi optinen komponentti, 30 kuvio 3 esittää optista komponenttia, jossa on yksi optisen säteilyn lähde, kuvio 4 esittää optista komponenttia, jossa on kaksi optisen säteilyn lähdettä, kuvio 5A esittää optista komponenttia, jossa on yksi optisen säteilyn 35 lähde ja kaksi optisen säteilyn ohjausrakennetta, kuvio 5B esittää digitaalista säteilyn käsittelijää, 3 .

kuvio 6 esittää optisen säteilyn takaisinkytkentää, kuvio 7 esittää kamerayksikkö, johon on kytketty kaksi optista komponenttia, kuvio 8 esittää tutkimuslaitteen lohkokaaviota, 5 kuvio 9 esittää kamerayksikköä telakointiasemassa, ja kuvio 10 esittää menetelmän vuokaaviota.

Suoritusmuotojen kuvaus

Tutkimuslaitteeseen voidaan liittää tutkittavan kohteen mukaisesti yksi tai useampi sopivan kuvantavan optiikan omaava optinen komponentti. 10 Optiset komponentit voivat kommunikoida keskenään ja muun laitteiston kanssa ja kommunikoinnin kautta voidaan sekä linsseissä itsessään että laitteen rungossa olevia optisen säteilyn lähteitä käyttää hallitusti kaikissa kuvauskohteissa siten, että tutkittavaan kohteeseen voidaan kohdistaa kaikkien tai joidenkin käytettävissä olevien optisen säteilyn lähteiden säteily kuvauskohteen 15 mukaisesti halutusti ohjattuna. Optisella säteilyllä tarkoitetaan tässä hakemuksessa aallonpituuskaistaa, joka on noin 100 nm - 500 pm.

Tutkimuslaitteen kamerayksikkö voi olla monin osin samanlainen kuin suomalaisissa patenttijulkaisuissa Fl 107120, Fl 200212233 ja Fl 20075499 esitetyt ratkaisut eikä sinänsä tunnettuja kamerayksikön piirteitä esi-20 tetä tässä hakemuksessa tarkemmin, vaan pyritään keskittymään esitetyn ratkaisun piirteisiin, jotka poikkeavat sekä aiemmin kerrotusta että sinänsä tunnetusta.

Tarkastellaan aluksi tutkimuslaitetta yleisesti kuvion 1 avulla. Tutkimuslaitteena on tässä esimerkissä kamerayksikkö 100, joka voi olla kannetta-25 va, digitaalitekniikkaan perustuva kamera. Tutkimuslaitteen kamerayksikkö 100 voi käsittää optiikkayksikön 102, joka voi osaltaan olla muodostamassa kuvaa elimestä kamerayksikön 100 detektorille 104. Optiikkayksikön 102 kuvan muodostusta detektorille 104 voidaan säätää moottorilla 144, jota voi ohjata ohjain 106. Kun tutkimuslaite on toimintakunnossa, detektori 104 voi muodostaa säh-30 köisessä muodossa olevan kuvan elimestä. Detektorin 104 muodostama kuva voidaan syöttää kamerayksikön 100 ohjaimelle 106, joka voi käsittää prosessorin ja muistia, kamerayksikön 100 ohjaamista, kuvan ja mahdollisen muun tiedon käsittelemistä ja tallennusta varten. Ohjaimelta 106 kuva voidaan syöttää kamerayksikön 100 näytölle 108 kuvan ja mahdollisen muun datan esittämi-35 seksi. Kamerayksikön 100 detektori 104 voi olla CCD-kenno (Charge Coupled 4

Device) tai CMOS-kenno (Complementary Metal Oxide Semiconductor) ja ka-merayksikkö 100 voi muodostaa kiinteitä kuvia tai videokuvaa.

Tutkimuslaite käsittää kamerayksikön 100 lisäksi ainakin yhden optisen komponentin 110 - 114, jotka ovat kytkettävissä kamerayksikköön 100.

5 Kukin optinen komponentti 110 - 114 on tarkoitettu yksin tai yhdessä ainakin yhden muun optisen komponentin 110-114 kanssa ennalta määrätyn elimen kuvaukseen. Ainakin yksi optinen komponentti 110 - 114 käsittää ainakin yhden linssin tai peilin, joka voi yhdessä optiikkayksikön 102 kanssa muodostaa kuvan elimestä, kuten silmästä, detektorille 104. Kamerayksikköön 100 voi-10 daan kiinnittää, lisätä tai vaihtaa tutkittavan kohteen mukaisesti sopiva optinen komponentti. Kamerayksikköön 100 kiinnitettynä kukin näistä optisista komponenteista 110 - 114 voi kommunikoida kamerayksikön 100 kanssa ja/tai keskenään tietorakenteen 116-120 avulla. Edelleen on mahdollista, että kukin optinen komponentti 110-114 voi kommunikoida ympäristön laitteiden 15 kanssa. Kukin optinen komponentti 110-114 yksinään tai yhdessä yhden tai useamman muun optisen komponentin 110 - 114 kanssa voi ohjata kuvan tuottamista, käsittelyä ja tallennustilannetta.

Kunkin optisen komponentin 110 - 114 tietorakenne 116 - 120 voi sisältää optiseen komponenttiin 110-114 liittyvää tietoa. Tietorakenne 110 — 20 114 voi sijoittua optisen komponentin 110-114 runkorakenteeseen tai varsi naisiin kuvan muodostuksessa käytettävään ainakin yhteen komponenttiin kuten linssiin. Optinen komponentti 110 - 114 voi käsittää esimerkiksi yhden tai useamman kuvan muodostavan elementin, kuten linssin tai peilin, ja optinen komponentti 110 - 114 voi toimia kamerayksikön 100 lisäobjektiivina.

25 Tietorakenne 116 - 120 voi olla esimerkiksi sähkömekaaninen ra kenne, joka mekaanisesti kiinnittää optisen komponentin 110-114 kamerayksikköön 100 ja tekee sähköisen kytkennän kamerayksikön 100 ja optisen komponentin 110-114 välille. Kytkemällä tietorakenne 116 - 120 kamerayksikön 100 vastakappaletta 122 vasten voidaan optiseen komponenttiin 110 - 114 30 liittyvä tieto siirtää tietorakenteesta 116-120 vastakappaleen 122 kautta esimerkiksi johdinta pitkin ohjaimeen 106. Tällöin esimerkiksi tietorakenne 116 — 120 ja kamerayksikön 100 vastakappale 122 voivat käsittää yhden tai useamman sähköisen kontaktipinnan. Sähköinen kytkentä voi olla kullekin optiselle komponentille 110-114 tai komponenttityypille ominainen. Kontaktipintojen 35 kautta kamerayksikkö 100 voi kytkeä sähköä tietorakenteeseen 116 - 120 ja 5 tietorakenteen 116 - 120 vaste kamerayksikön 100 sähköiseen signaaliin ilmaisee kullekin optiselle komponentille 110-114 ominaista tietoa.

Eri elinten kuvaukseen voi olla erilainen optinen komponentti 110 -114, jolloin kullakin optisella komponentilla 110 - 114 on erilainen kytkentä.

5 Kytkennät voivat poiketa toisistaan esimerkiksi vastuksen, kapasitanssin tai induktanssin suhteen, mikä vaikuttaa esimerkiksi kamerayksikön 100 detek-toimaan virtaan tai jännitteeseen. Tällaisen analogisen koodauksen sijaan voidaan käyttää myös digitaalista koodausta erottamaan optiset komponentit 110 -114 toisistaan.

10 Tietorakenne 116 - 120 voi myös olla esimerkiksi muistipiiri, joka käsittää kullekin optiselle komponentille 110-114 ominaista tietoa. Tietorakenne 116 - 120 voi olla esimerkiksi USB-muisti ja kamerayksikössä 100 vastakappaleena 122 voi olla liitin USB-muistia varten. Muistipiiristä optiseen komponenttiin 110-114 liittyvä tieto voidaan siirtää kamerayksikön 100 oh-15 jaimeen 106, joka voi tiedon perusteella ohjata kamerayksikköä 100 ja kunkin optisen komponentin 110-114 optisen säteilyn lähdettä 300, 304 ja siten optista säteilyä.

Tietorakenteen 116-120 sisältämän tiedon lukeminen ei välttämättä edellytä galvaanista kontaktia kamerayksikön 100 ja tietorakenteen 116 — 20 120 välillä. Tällöin optiseen komponenttiin 110-114 liittyvä tieto voidaan lukea tietorakenteesta 116 - 120 esimerkiksi kapasitiivisesti, induktiivisesti tai optisesti. Tietorakenne 116 - 120 voi olla viivakoodi, jonka kamerayksikön 100 viivakoodilukija lukee. Viivakoodi voidaan lukea myös muodostetusta kuvasta kamerayksikön 100 kuvankäsittelyohjelman avulla. Viivakoodi voi olla havaitta-25 vissa eri aallonpituudella kuin millä elintä kuvataan. Viivakoodi voidaan esimerkiksi tunnistaa infrapunaisen säteilyn avulla, kun elintä kuvataan näkyvällä valolla. Näin viivakoodi ei häiritse elimen kuvausta.

Tietorakenne 116 - 120 voi olla myös kunkin optisen komponentin 110 - 114 optisesti havaittava ominaisuus, kuten jokin kuvan poikkeama, jol-30 laisia ovat esimerkiksi palloaberraatio, astigmaattisuus, koma, kuvakentän kaarevuus, distorsio (tyyny- ja tynnyripoikkeama), kromaattinen aberraatio ja/tai jokin korkeamman asteen aberraatio (Snellin lain yli kolmatta astetta olevat termit). Lisäksi tietorakenne 116 - 120 voi olla linssissä oleva rakenteellinen poikkeama. Linssissä olevia rakenteellisia poikkeamia voivat olla esimerkiksi 35 muotopoikkeamat (kohoumia tai kuoppia), juovat, roskat ja kuplat. Kukin näistä poikkeamista voi vaikuttaa tunnistettavasti muodostettuun kuvaan. Kun kame- 6 rayksikkö 100 on tunnistanut poikkeaman, joka on tietyllä optiselle komponentille 110 - 114 ominainen, voidaan optinen komponentti 110-114 tunnistaa, tunnistetieto tallentaa ja/tai tietoa käyttää hyväksi optisen säteilyn lähteen 300, 304 ohjauksessa, optisen säteilyn kohdistamisessa mitattavaan kohteeseen ja 5 kuvaa käsiteltäessä.

Muistipiiri voi olla myös RFID-tunniste (Radio Frequency Indentifica-tion), jota voi kutsua myös saattomuistiksi. Passiivisella RFID-tunnisteella ei ole omaa tehonlähdettä, vaan se toimii lukijalaitteelta eli tässä tapauksessa kamerayksiköltä 100 tulevan energian varassa. Energia voi tulla RFID-10 tunnisteelle johtimen kautta esimerkiksi paristosta tai langattomassa ratkaisussa esimerkiksi tunnistetiedon kyselysignaalin energiaa voidaan käyttää hyväksi.

Kamerayksikkö 100 voi verrata tietyllä optisella komponentilla 110 — 114 muodostettua kuvaa referenssikuvaan, joka voi olla tallennettuna kame-15 rayksikön 100 muistiin. Vertailu voisi liittyä esimerkiksi vääristymään, kontrastiin tai kirkkauteen kuvan eri osissa. Näin kunkin optisen komponentin 110 — 114 optisista ominaisuuksista, kuten linssien taitekertoimista voidaan saada tietoa. Lisäksi kuvassa esiintyviä virheitä voidaan korjata, esimerkiksi ohjaamalla optisen säteilyn lähteitä 300, 304 ja muuttamalla mitattavaan kohteeseen 20 suunnattua optista säteilyä.

Kunkin optisen komponentin 110 - 114 tietorakenne 116 - 120 voi siis lähettää kamerayksikölle 100 optiseen komponenttiin 110 - 114 liittyvää tietoa kytkettäessä ainakin yksi optinen komponentti 110 - 114 kamerayksik-köön 100. Tällöin tietorakenne 116 - 120 voi kuhunkin kytkettyyn optiseen 25 komponenttiin 110 - 114 liittyvän tiedon avulla suoraan tai välillisesti (esimerkiksi ohjaimen 106 tai sairaalan palvelimen avulla) ohjata mitattavan kohteen valaistusta ja yleisesti kamerayksiköllä 100 suoritettavaa kuvan muodostusta elimestä.

Yksi tai useampi optinen komponentti 110-114 voi käsittää myös 30 detektoivan kennon 138, jolle optinen säteily voidaan ohjata joko suoraan tai esimerkiksi peilin 140 avulla. Peili 140 voi olla osittain läpäisevä. Detektoiva kenno 138 voi olla myös niin pieni, että se peittää vain osan optisen komponentin 110-114 läpi kulkevasta optisesta säteilystä, jolloin myös detektorille 104 asti saapuu optista säteilyä. Detektoivia kennoja voi olla yhdessä opti-35 sessa komponentissa 110-114 enemmänkin kuin vain yksi ja ne voivat olla esimerkiksi langallisessa yhteydessä ohjaimeen 106, kun optinen komponentti 7 110 - 114 on kytketty kamerayksikköön 100. Kamerayksikköön 100 kiinnitettynä detektoiva kenno 138 voidaan aktivoida toimivaksi kamerayksiköstä 100 tulevalla sähköisellä energialla ja sillä voidaan muodostaa kuva kuvattavasta elimestä. Detektoiva kenno 138 voi toimia samalla tai eri aallonpituudella kuin 5 detektori 104. Eri aallonpituudella toimivalla kennolla 138 voidaan muodostaa kuva esimerkiksi infrapunaisessa valossa ja detektorilla 104 puolestaan esimerkiksi näkyvässä valossa. Peili 140 voi heijastaa erittäin hyvin infra-punasäteilyä ja päästää samalla erittäin suuren osan näkyvästä valosta lävitseen. Detektoivan kennon 138 kuvadataa ja detektorin 104 kuvadataa voidaan 10 muokata ja/tai yhdistää ja käyttää hyväksi yhdessä tai erikseen. Detektoiva kenno 138 voi olla esimerkiksi CCD- tai CMOS-elementti.

Kukin optinen komponentti 110 - 114 voi käsittää ainakin yhden anturin 134, kuten kiihtyvyysanturin, etäisyysanturin, lämpötila-anturin ja/tai fysiologisen anturin. Etäsyysanturi voi mitata etäisyyttä tutkittavaan kohteeseen. 15 Fysiologinen anturi voi mitata esimerkiksi veren sokeripitoisuutta tai hemoglobiinia.

Kun kamerayksikössä 100 on useita optisen säteilyn lähteitä, voidaan eri lähteistä lähettää säteilyä tutkittavaan kohteeseen sen mukaan, millä etäisyydellä kamerayksikkö 100 on tutkittavasta kohteesta. Optisen säteilyn 20 lähteitä voidaan käyttää esimerkiksi siten, että kun kamerayksikkö 100 on ennalta määrättyä etäisyyttä kauempana silmästä, näkyvän valon lähde valaisee silmää. Kun taas kamerayksikkö on ennalta määrättyä etäisyyttä lähempänä silmää, infrapunalähde valaisee silmää. Silmän valaisutapa voi siis olla etäisyyden funktio.

25 Kiihtyvyysanturin avulla voidaan toteuttaa esimerkiksi sellainen ku- vaustoiminto, että otetaan ensimmäinen kuva silmänpohjasta ensimmäisellä hetkellä tietyn optisen säteilyn lähteen säteillessä kohti mitattavaa kohdetta ja otetaan ainakin yksi muu kuva käyttäen eri optisen säteilyn lähdettä toisella hetkellä kamerayksikön ollessa samassa asemassa suhteessa silmään kuin 30 ensimmäistä kuvaa otettaessa. Koska kädessä pidettävä kamerayksikkö tärisee kädessä, kamerayksikön asema silmän suhteen muuttuu koko ajan. Integroimalla kamerayksikön kiihtyvyysvektori ä vauhtivektroriksi v, missä v = ‘1

Jadt ja muuntamalla vauhtivektori v avaruudelliseksi paikkavektoriksi x, to missä x = vt, voidaan määrittää kamerayksikön sijainti millä hetkellä tahansa. 35 Kun ensimmäisen ja toisen kuvan ottamisen hetkellä paikka on sama, ensim- 8 mäinen ja toinen kuva voivat erota toisistaan siinä, että ne on otettu käyttäen eri aallonpituutta. Eroa voi tällöin olla myös siinä, että kuvissa näkyvät varjot suuntautua eri suuntiin, koska eri optisen säteilyn lähteet voivat sijaita eri paikoissa optista komponenttia. Eri aallonpituus ja eri suuntaiset varjot voivat tuot-5 taa tietoa mitattavasta kohteesta.

Kuvion 1 tapauksessa, jossa kamerayksikköön 100 ei ole kiinnitetty yhtään optista komponenttia 110 - 114, kamerayksiköliä 100 ei välttämättä voida kuvata mitään tai voidaan kuvata esimerkiksi ihoa.

Kuvio 2 esittää silmän kuvausta. Tällöin kamerayksikköön 100 on 10 kiinnitetty silmänpohjan kuvaukseen sopiva optinen komponentti 110. Silmäku-vaukseen sopivan optisen komponentin 110 tietorakenne 116 voi suoraan tälle komponentille ominaisen mekaanisen kytkennän avulla, joka edustaa mainittuun optiseen komponenttiin liittyvää tietoa, vastakappaleen 122 kanssa kytkeä kamerayksikön 100 etuosassa olevan yhden tai useamman optisen 15 säteilylähteen 124 päälle, jotta se valaisee silmää. Vaihtoehtoisesti säteily-lähde 124 voidaan kytkeä päälle siten, että tietorakenteen 116 optiseen komponenttiin 110 liittyvä tieto välitetään johdinta pitkin tai langattomasti kamerayksikön 100 vastakappaleeseen 122 ja siitä ohjaimeen 106 tai suoraan ohjaimeen 106, joka ohjaa optiseen komponenttiin 110 liittyvän tiedon 20 perusteella säteilylähteen 124 päälle. Säteilylähteen 124 päälle kytkeminen voidaan suorittaa automaattisesti. Tällöin voidaan kamerayksikön 100 sisällä oleva optinen säteilylähde 126 vastaavalla tavalla kytkeä päälle tai pois päältä. Säteilylähteet 124, 126 voivat olla esimerkiksi näkyvän valon alueen tai infrapunaisen säteilyn alueen säteilijöitä.

25 Tarkastellaan nyt kuvion 3 avulla silmän kuvaukseen tarkoitettua op tista komponenttia 110 tarkemmin. Kuvioon 3 on optiseen komponenttiin 110 merkitty yksi optisen säteilyn lähde 300 mutta yleisesti optisessa komponentissa 110 voi olla useita optisen säteilyn lähteitä (kuvio 4). Kukin optisen säteilyn lähde 300 voi sijaita optisen komponentin 110 sisällä ja kukin optisen säteilyn 30 lähde 300 saa sähköisen tehonsa kamerayksiköliä 100. Optinen komponentti 110 voi käsittää myös optisen säteilyn ohjausrakenteen 302. Optisen säteilyn lähde 300 kohdistaa optista säteilyä optisen säteilyn ohjausrakenteeseen 302, joka suuntaa optisen säteilyn lähteen 300 säteilyn optisen komponentin 110 linssiyksikön 302 läpi kohti tutkittavaa silmää. Optisen säteilyn ohjausrakenne 35 302 voi olla peili tai prisma, joka sijaitsee epäaksiaalisesti optisen komponentin 110 optiseen akseliin 350 nähden ja joka kohdistaa optista säteilyä kohti sil- 9 mää optisen komponentin 110 optisesta akselista 350 poikkeavassa suunnassa. Optinen komponentti 300 käsittää lisäksi objektiivilinssin 320, jonka läpi optinen säteily kohdistetaan tutkittavaan elimeen.

Säteilylähteen 300 päälle kytkeminen voidaan suorittaa automaatti-5 sesti, kun optinen komponentti 110 kiinnitetään kamerayksikköön 100. Tällöin voidaan kamerayksikön 100 sisällä oleva optinen säteilylähde 126 kytkeä päälle tai pois päältä ja optinen säteilylähde 124 voidaan kytkeä pois päältä. Säteilylähde 300 voi olla esimerkiksi näkyvän valon alueen tai infrapunaisen säteilyn alueen säteilijä.

10 Kuvio 4 esittää ratkaisua, jossa optisen säteilyn lähteitä 300, 304 ja optisen säteilyn ohjausrakenteita 302, 306 on useita. Kaikki optisen säteilyn lähteet 300, 304 voivat toimia samalla aallonpituusalueella, mutta on myös mahdollista, että ainakin kaksi optisen säteilyn lähdettä 300, 304 toimii eri aallonpituusalueella. Myös optisen säteilyn kaistanleveys voi poiketa ainakin kah-15 della optisen säteilyn lähteellä 300, 304 toisistaan.

Eräässä toimintamuodossa kaikkien optisen säteilyn lähteiden 300, 304 optinen säteily voi olla polarisoimatonta tai samalla tavalla polarisoitua. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti ainakin kahden optisen säteilyn lähteen 300, 304 optinen säteily voi poiketa toisistaan polarisaation suhteen. Eri tavalla 20 polarisoitu optinen säteily voi heijastua eri tavalla erilaisista kohteista ja voi siten auttaa erilaisten kohteiden erottelussa ja havaitsemisessa. Jos vastaanotossa määritetään polarisaation muutos lähetetyn optisen säteily ja vastaanotetun optisen säteilyn välillä, voidaan kohteen haluttu ominaisuus määrittää muutokseen perustuen.

25 Eräässä toimintamuodossa optisen säteilyn lähteet 300, 304 voivat lähettää pulssitettua säteilyä tai jatkuvaa säteilyä. Pulssitettu säteily voi toimia esimerkiksi salamavalona. Optisen tehon lähteitä 300, 304 voidaan myös ohjata itsenäisesti toimimaan joko pulssitetussa tai jatkuvassa tilassa.

Eräässä toimintamuodossa kukin optisen säteilyn lähde 300, 304 on 30 ohjattavissa haluttuun asentoon tai sijaintipaikkaan kuvauksen yhteydessä. Näin optinen säteily voidaan suunnata ohjausrakenteeseen 302, 306 halutusta suunnasta. Optisen säteilyn lähteitä 300, 304 voidaan liikuttaa esimerkiksi moottorien 308, 310 avulla. Samoin kukin optisen säteilyn ohjausrakenne 302, 306 on ohjattavissa haluttuun asentoon kuvauksen yhteydessä. Myös ohjaus-35 rakenteita 302, 306 kokonaisuudessaan voidaan liikuttaa moottoreiden 312, 314 avulla. Ohjausrakenteet 302, 306 voivat käsittää rivi- tai matriisielementte- 10 jä, joiden optiseen säteilyyn vaikuttavaa kohdistussuuntaa voidaan ohjata itsenäisesti (ks. kuvio 5B). Moottoreita 308 - 314 puolestaan voi ohjata ohjain 106, joka voi vastaanottaa käyttäjän ohjauskomentoja käyttöliittymästä. Näin optinen säteily voidaan kohdistaa silmään halutusta suunnasta halutulla tavalla.

5 Kuvattaessa esimerkiksi silmänpohjaa voidaan optista säteilyä suunnata ja/tai optisen säteilyn suuntausta muuttaa, jolloin silmänpohja voidaan nähdä selkeämmin.

Kuvio 5A esittää erästä toimintamuotoa, jossa yksi optisen säteilyn lähde 300 lähettää optista säteilyä kahteen optisen säteilyn ohjausrakentee-10 seen 302, 306. Kumpaankin optisen säteilyn ohjausrakenteeseen 302, 306 kohdistuva optinen säteily voi olla intensiteetiltään ja aallonpituuskaistaltaan samanlaista tai optisen säteilyn lähde 300 voi suunnata intensiteetiltään ja/tai aallonpituuskaistaltaan erilaista optista säteilyä eri ohjausrakenteisiin 302, 306. Kohdistettaessa erilaista optista säteilyä optisen säteilyn ohjausrakenteisiin 15 302, 306 voidaan eri suuntiin lähtevää optista säteilyä suodattaa eri tavalla optisen säteilyn lähteessä 300. Vastaavasti kumpikin optisen säteilyn ohjausrakenne 302, 306 voi kohdistaa intensiteetiltään ja aallonpituuskaistaltaan samanlaista tai erilaista optista säteilyä kohti mitattavaa kohdetta. Kohdistettaessa samanlaista optista säteilyä optisen säteilyn ohjausrakenteisiin 302, 306 20 voidaan optista säteilyä suodattaa optisen säteilyn ohjausrakenteissa 302, 306 erilaisen optisen säteilyn kohdistamiseksi mitattavaan kohteeseen. Optinen säteily voidaan myös polarisoida halutulla tavalla kussakin ohjausrakenteessa 302, 306 riippumatta siitä, onko ohjausrakenteeseen kohdistuva optinen säteily jollain tavalla polarisoitua vai ei.

25 Ohjausrakenne 302, 306 voi olla digitaalinen säteilyn käsittelijä, joka käsittää esimerkiksi rivimuodossa tai matriisimuodossa olevan peilijoukon. Kunkin peilin asento on ohjattavissa. Digitaalinen säteilyn käsittelijä voi olla esimerkiksi DLP (Digital Light Processor) 500, joka on esitetty kuviossa 5B. Tällöin eri peilielementteihin 502, 504 osuva optinen säteily 506 voidaan hei-30 jastaa kustakin elementistä haluttuun suuntaan.

Kuvio 6 esittää erästä toimintamuotoa, jossa kamerayksikön 100 rungossa oleva valonlähde 124 lähettää optista säteilyä sekä suoraan kohti kuvattavaa kohdetta että kamerayksikön 100 sisään. Sisään suunnattu optinen säteily ohjataan siirtoyksikön 600 avulla suunnattavaksi tutkittavaan kohtee-35 seen optiikkayksikön 102 kautta. Optinen säteily voidaan suunnata myös op-tiikkayksiköstä 102 kohti optisessa komponentissa 110 olevaa ohjausrakennet- 11 ta 302, josta optinen säteily kohdistetaan tutkittavaan elimeen. Siirtoyksikkö 600 voi käsittää esimerkiksi kolme heijastinta 602, 604 ja 606 periskooppityyp-pisesti, kuten kuviossa 6 on esitetty. Heijastimien sijalla voidaan käyttää myös prismoja. Siirtoyksikkönä 600 voi toimia myös optinen kuitu tai muu optisen 5 säteilyn johde. Tässä ratkaisussa voidaan optinen säteily suunnata lähelle ka-merayksikön optista akselia 350.

Kuvio 7 esittää erästä toimintamuotoa, jossa kaksi optista komponenttia 110, 112 on kiinnitetty toisiinsa ja yhdistelmä on kiinnitetty kamerayk-sikköön 100. Optiset komponentit 110, 112 ovat kontaktissa toisiinsa optisen 10 komponentin 112 vasteosan 128 ja tietorakenteen 116 avulla. Tällöin voidaan ajatella, että kiinnitettäessä ihon kuvaukseen sopivaan optiseen komponenttiin 110 silmänkuvaukseen sopiva optinen komponentti 112, voidaan muodostaa esimerkiksi tehokas silmänpohjan kuvauslaite. Tällaisessa tilanteessa kame-rayksikön 100 etuosassa olevan säteilylähteen 124 optinen säteily ei välttämät-15 tä pääse kovinkaan hyvin silmään. Optisten komponenttien 110, 112 tietorakenteet 116, 118 voivat tällöin optisiin komponentteihin 110, 112 liittyvän tiedon avulla ohjata säteilylähteen 124 kytkeytymään pois päältä ja kamerayksi-kön 100 sisällä mahdollisesti olevan säteilylähteen 126 päälle. Lisäksi voidaan optisen säteilyn lähde 300 kytkeä päälle lähettämään optista säteilyä silmään. 20 Kamerayksikkö 100, tai muu tietojenkäsittely-yksikkö voi käyttää useiden tietorakenteiden 116, 118 dataa hyväkseen muokatessaan kuvadataa ja ohjatessaan optisen säteilyn lähteitä. Päälle tai pois päältä kytkemisen lisäksi voidaan säätää myös valaistuksen voimakkuutta, suuntaa tai sävyä, mikäli yhden tai useamman säteilylähteen optinen säteily voidaan käyttää hyväksi silmää tutkit-25 taessa. Jos vielä tiedetään käytössä olevan yhden tai useamman optisen komponentin optiset ominaisuudet, kuten polttoväli, polarisaatio tai esimerkiksi optinen läpäisykaista, valaistusominaisuuksiin voidaan vaikuttaa monipuolisesti.

Optisen komponentin 110 - 114 sisäinen säteilylähde 300 voidaan 30 optimoida hyvin pitkälle halutun kohteen ominaisuuden korostamiseen. Kun samalla mitattavaan kohteeseen voidaan suunnata sekä muissa optisissa komponenteissa että laitteen rungossa olevia säteilylähteitä, voidaan mitattava kohde valaista kuvanottamisen kannalta tarvittavalla säteilymäärällä samalla haluttua yhtä tai useampaa ominaisuutta korostaen.

35 Eräässä toimintamuodossa optinen komponentti 110-114 kohdis taa ennalta määrätyn kuvion mitattavaan kohteeseen. Ennalta määrätty kuvio 12 voi olla esimerkiksi matriisi, mitta-asteikko tai ruudukko. Jos mitattavaan kohteeseen kohdistetaan mitta-asteikko, voidaan mitattavassa kohteessa havaittavien rakenteiden koot mitata. Esimerkiksi silmässä olevan verisuonen, arven tai kasvaimen koko voidaan määrittää. Laskennallisesti mittaus on suoritetta-5 vissa millä tahansa ennalta määrätyn kuvion avulla.

Kohdistettaessa ennalta määrätty kuvio silmän pintaan, voidaan esimerkiksi silmän paine mitata. Silmän paine on tavallisesti 10-21 mmHg. Paine kuitenkin nousee tätä ylemmäksi, jos kammionestettä muodostuu liikaa sädekehän pintasolukerroksessa tai neste poistuu liian hitaasti kammiokul-10 massa olevan trabekkelikudoksen kautta Schlemmin kanavaan ja edelleen laskimoverenkiertoon. Mittauksessa silmään voidaan kohdistaa tunnetulta etäisyydeltä ennalta määrätyllä tai mitatulla paineella halutun kaltainen ilmasuihku. Ilmasuihku vääristää silmän pintaa sitä enemmän, mitä pienempi paine silmässä on. Ilmasuihkun aiheuttaman vääristymän myötä myös silmän pinnasta hei-15 jastuva ennalta määrätty kuvio muuttuu. Kuvion muoto voidaan detektoida detektorilla 104 ja kuviota käsitellä ja mitata ohjaimella 106 tai ulkoisella tietokoneella. Koska paineen aiheuttama voima silmän pinnalla voidaan määrittää mitattujen tai tunnettujen suureiden perusteella, mitatusta ennalta määrätyn kuvion muutoksesta voidaan määrittää paine, joka silmässä on täytynyt olla, 20 jotta mitattu muutos on voinut tapahtua.

Eräässä toimintamuodossa muodostettu kuva väritetään halutulla tavalla kokonaan tai osittain. Väritys, niin kuin ainakin osa muistakin kuvan muodostukseen liittyvistä toimenpiteistä, voidaan suorittaa kamerayksikössä 100, erillisessä tietokoneessa 810, telakointiasemassa, sairaalan tukiasemas-25 sa tai sairaalan palvelimessa. Väritys voi olla esimerkiksi sellainen, että silmää kuvattaessa kohdetta valaistaan oranssilla valolla, korvaa kuvattaessa punaisella valolla ja ihoa kuvattaessa sinisellä valolla. Kuvan käsittelyssä kuva voidaan lisäksi muokata oranssiksi, punaiseksi tai siniseksi.

Eräässä toimintamuodossa optiseen komponenttiin 110 - 114 liitty-30 vän tiedon perusteella voidaan määrittää tieto kuvattavasta kohteesta, kuten silmästä, nenästä, suusta, korvasta, ihosta tms., koska kukin optinen komponentti 110 - 114 yksinään tai yhdessä yhden tai useamman muun ennalta määrätyn optisen komponentin 110 - 114 kanssa voi olla tarkoitettu kuvaamaan ennalta määrättyä elintä. Tällöin esimerkiksi silmän tutkimukseen tarkoi-35 tettu optinen komponentti mahdollistaa automaattisen ’’silmäoptiikka”- tai ’’kuva silmästä” -tiedon liittämisen kuvaan. Kun kamerayksikkö 100 tietää yhteen tai 13 useampaan optiseen komponenttiin 110-114 liittyvän tiedon avulla kuvauskohteen, voi kamerayksikkö 100 kuvankäsittelyllisillä operaatioilla automaattisesti tunnistaa ja mahdollisesti merkitä esimerkiksi värillä kuvattavassa kohteessa ennalta määrättyjä muotoja. Kun kuva esitetään, kuvassa voidaan sel-5 keästi erottaa merkityt kohdat, jotka voivat olla esimerkiksi jonkin sairauden tunnusmerkkejä.

Yhdeltä tai useammalta optiselta komponentilta vastaanotetun tiedon avulla diagnoosin onnistumista voidaan valvoa. Jos potilas on oireillut silmää, mutta kamerayksiköllä 100 on kuvattu korva, voidaan päätellä, että ei ole 10 toimittu oikein. Mahdollista on myös, että sairaalan palvelin on lähettänyt tietoa potilaasta ja hänen vaivastaan esimerkiksi DICOM-formaatissa (Digital Imaging and Communications in Medicine) kamerayksikölle 100. Tällöin kamerayksikkö 100 ohjaa kuvaamaan vain sen, mitä potilas on valittanut eli tässä tapauksessa silmän. Jos kamerayksikköön 100 kiinnitetään muu optinen 15 komponentti 110-114 kuin vaivan mukaisen kohteen (silmän) kuvaukseen sopiva optinen komponentti, kamerayksikkö 100 varoittaa kuvaajaa äänimerkillä ja/tai varoitusilmoituksella kamerayksikön 100 näytöllä.

Yhdeltä tai useammalta optiselta komponentilta vastaanotetun tiedon avulla kuvaa keräävä esimerkiksi sairaalan potilastietojärjestelmä osaa 20 muodostaa sekä tilastot että laskutusdatan.

Eräässä toimintamuodossa yhden tai useamman, kamerayksikköön 100 kiinnitettyyn optiseen komponenttiin 110 - 114 liittyvän tiedon avulla voidaan ympäristön valaistusta ohjata ja siten vaikuttaa myös kuvattavan elimen valaistukseen. Tällöin tieto optisesta komponentista 110 - 114 siirretään esi-25 merkiksi tutkimushuoneen valoja ohjaavalle ohjaimelle, joka ohjaa tutkimus-huoneen valaistusta. Tutkimushuoneen valaistusta voidaan myös muutoin säätää esimerkiksi siten, että valaistusta voidaan lisätä tai vähentää tai valaistuksen väriä tai värisävyä voidaan säätää. Kun kamerayksikkö 100 ja kuvattava kohde ovat lähellä tutkimushuoneen valonlähdettä, voidaan valonlähdettä esi-30 merkiksi himmentää. Vastaavasti jos kamerayksikkö 100 on kaukana valonlähteestä, voidaan valonlähdettä ohjata esimerkiksi valaisemaan voimakkaammin.

Eräässä toimintamuodossa kamerayksikköön 100 kiinnitetyn optisen komponentin 110-114 paikka voidaan määrittää käyttäen esimerkiksi yhtä tai useampaa UWB-lähetintä (Ultra Wide Band) tai VVLAN-lähetintä (Wireless Lo-35 cal Area Network). Kukin lähetin lähettää identifikaatiotunnusta ja kunkin lähettimen sijainti on tunnettu. Yhtä lähetintä käyttäen optisen komponentin 110 - 14 114 paikka voidaan määrittää lähettimen peiton perusteella, kahden lähettimen lähetyksen perusteella optisen komponentti 110-114 voidaan määrittää usein edellistä tarkemmin, mutta kahteen vaihtoehtoiseen paikkaan ja kolmen tai useamman lähettimen lähetyksen perusteella optisen komponentin 110-114 5 paikka voidaan määrittää kolmiomittauksen avulla varsin täsmällisesti lähetyksen peittoaluetta tarkemmin. Kun käytetyn optisen komponentin 110 - 114 paikka on määritetty, paikan perusteella voidaan ohjata tutkimushuoneen valaistusta siten, että tieto optisen komponentin 110 - 114 paikasta siirretään esimerkiksi tutkimushuoneen valoja ohjaavalle ohjaimelle, joka ohjaa tutkimus-10 huoneen valaistusta. Tutkimushuoneen valaistusta voidaan säätää samaan tapaan kuin edellisessä esimerkissä. Jos esimerkiksi optista komponenttia 110 - 114 on käytetty paikassa, jonka tiedetään sijaitsevan potilaspöydän vieressä, voidaan potilaspöydän ja sen ympäristön valaistusta esimerkiksi lisätä (tai vähentää) automaattisesti. Lisäksi kamerayksiköllä 100 otettuun kuvaan voidaan 15 liittää tieto siitä, että kuva on otettu potilaspöydän vieressä.

Eräässä toimintamuodossa optinen komponentti 110 - 114 käsittää kiihtyvyysanturin, joka voi määrittää kamerayksikön 100 asennon. Kun kame-rayksikön 100 asento on määritetty, asennon perusteella voidaan ohjata tutkimushuoneen valaistusta siten, että tieto kamerayksikön 100 asennosta siirre-20 tään esimerkiksi tutkimushuoneen valoja ohjaavalle ohjaimelle, joka ohjaa tutkimushuoneen valaistusta edellisten esimerkkien tapaan. Kiihtyvyysanturien avulla voidaan määrittää kamerayksikön 100 kiihtyvyydet, kiihtyvyyksiä integroimalla voidaan määrittää kamerayksikön vauhti ja vauhtia integroimalla voidaan määrittää kamerayksikön paikka, jos kamerayksikkö on alkuhetkellä si-25 jainnut ennalta määrätyssä paikassa. Näin kamerayksikön paikka voidaan määrittää yksin tällä mittauksella tai yhdessä edellisten mittausten avulla kol-miulotteisesti. Näin tutkimushuoneen valoja voidaan säätää kolmiulotteisesti sopivaksi kuvan ottamista varten.

Tarkastellaan vielä kuvion 8 avulla tutkimuslaitteen lohkokaaviota. 30 Tutkimuslaite voi käsittää infrapunaisen säteilylähteen 802, näkyvän valon lähteen 804, käyttöliittymän 806, kameraosan 808, ohjaimen 106 ja muistin 812. Kameraosa 808 käsittää mm. detektorin 104. Ohjain 106, joka voi käsittää prosessorin ja muistia, voi ohjata kameraosan 808 toimintaa. Ohjain 106 voi ottaa vastaan yhteen tai useampaan optiseen komponenttiin 110-114 liittyvän tie-35 don ja ohjata kuvan muodostusta esimerkiksi säätämällä valaistusta, kuvan kirkkautta, kuvan kontrastia, kuvan värikylläisyyttä, väriä tms. Kuva voidaan 15 siirtää kameraosalta 808 muistiin 812, josta kuva voidaan siirtää ohjaimen 106 ohjaamana käyttöliittymän 806 näytölle, kaiuttimelle 822 ja/tai muualle. Kuvattavasta kohteesta otetut kiinteät kuvat tai videokuva voidaan tallentaa muistiin 812, joka voi olla flash-tyyppinen ja toistuvasti irrotettavissa ja kiinnitettävissä, 5 kuten SD-muistikortti (Secure Digital). Muisti 812 voi sijaita optisessa myös komponentissa 110 - 114. Muunnin 816 voi muuntaa muistista 812 lähtevän signaalin formaattia. Muunnin 816 voi muuntaa myös radiotaajuusosista 818 tulevan signaalin formaattia. Tutkimuslaite voi lähettää ja vastaanottaa radiotaajuista signaalia antennilla 820. Radiotaajuusosat 818 voivat sekoittaa lähe-10 tettävän kantataajuisen signaalin radiotaajuudella ja radiotaajuusosat 818 voivat sekoittaa radiotaajuisen vastaanotetun signaalin alas kantataajuudelle.

Kuviossa 9 on esitetty kamerayksikkö 100 kytkettynä telakointiase-maan 950. Tutkimuslaite voi käsittää pelkän kamerayksikön 100 tai sekä ka-merayksikön 100 että telakointiaseman 950. Telakointiasema 950 voi olla kytis ketty johtimella 902 yleiseen sähköverkkoon, josta ottamaansa sähkötehoa telakointiasema 950 voi käyttää omaan toimintaansa ja voi muuntaa sitä kamerayksikön 100 tarvitsemaan muotoon. Kamerayksikön 100 ja telakointiaseman 950 välillä on kaapeli 900, jota pitkin telakointiasema 950 syöttää kamerayk-sikköön 100 sen tarvitseman sähkötehon esimerkiksi kamerayksikön 100 akun 20 lataamiseksi. Telakointiasema 950 voi olla lisäksi muotoiltu siten, että kamerayksikkö 100 voidaan asettaa telakointiasemaan 950 tukevasti paikalleen silloin kun kamerayksikköä 100 ei käytetä elimen tutkimiseen. Myös telakointiasema 950 voi käsittää akun. Telakointiasema 950 voi olla kytketty verkossa olevaan potilastietojärjestelmän dataverkkoon johtimella 904 tai telakointiase-25 ma 950 voi olla langattomassa yhteydessä sairaalan tukiasemaan, joka toimii liityntäpisteenä datansiirrossa sairaalan palvelimen kanssa. Lisäksi telakointiasema 950 voi olla yhteydessä esimerkiksi PC-tietokoneeseen kaapelilla 906.

Kuvio 10 esittää menetelmän vuokaaviota. Askeleessa 1000 kohdistetaan ainakin yhdellä optisen säteilyn lähteellä optista säteilyä ainakin yhteen 30 optisen säteilyn ohjausrakenteeseen, joka sijaitsee epäaksiaalisesti optisen komponentin optiseen akseliin nähden. Askeleessa 1002 kohdistetaan optista säteilyä kullakin optisen säteilyn ohjausrakenteella kohti tutkittavaa elintä optisen komponentin optisesta akselista poikkeavassa suunnassa

Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten 35 mukaiseen esimerkkiin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muunnella monin tavoin oheisten patenttivaatimusten puitteissa.

Claims (23)

1. Menetelmä elimen valaisemiseksi, jossa menetelmässä käytetään kamerayksikköä (100) sähköisessä muodossa olevan kuvan muodostamiseksi elimestä, tunnettu siitä, että: menetelmässä on käytettävissä ai-5 nakin yksi optinen komponentti (110 - 114), joka on kytkettävissä kamerayk-sikköön (100) ja joka käsittää ainakin yhden optisen säteilyn lähteen (300, 304) ja ainakin yhden optisen säteilyn ohjausrakenteen (302, 306); kohdistetaan (1000) ainakin yhdellä optisen säteilyn lähteellä (300, 304) optista säteilyä ainakin yhteen optisen säteilyn ohjausrakenteeseen (302, 10 306), joka sijaitsee epäaksiaalisesti optisen komponentin (110 - 114) optiseen akseliin (350) nähden; ja kohdistetaan (1002) optista säteilyä kullakin optisen säteilyn ohjausrakenteella (302, 306) kohti tutkittavaa elintä optisen komponentin (110 - 114) optisesta akselista (350) poikkeavassa suunnassa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kohdistetaan optista säteilyä tutkittavana elimenä olevaan silmään.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kukin optinen komponentti (110-114) sisältää tietorakenteen (116 - 120), joka sisältää optiseen komponenttiin (110 - 114) liittyvää tietoa; ja menetel- 20 mässä siirretään tietorakenteesta (116 - 120) kamerayksikölle (100) optiseen komponenttiin (110 - 114) liittyvää tietoa ainakin yhden optisen komponentin (110-114) ollessa kytketty kamerayksikköön (100); ja ohjataan kamerayksikön (100) kuvan muodostusta elimestä perus- 25 tuen yhteen tai useampaan optiseen komponenttiin (110 - 114) liittyvään tietoon.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ohjataan optisen säteilyn lähdettä (300, 304) valaisemaan tutkittavaa elintä halutulla tavalla.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ohjataan kutakin optisen säteilyn lähdettä (300, 302) itsenäisesti.

6. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ohjataan kunkin optisen säteilyn lähteen (300, 302) intensiteettiä.

7. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ohjataan kunkin optisen säteilyn lähteen (300, 302) optista kaistanleveyttä.

8. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ohjataan optisen säteilyn ohjausrakennetta (302, 306) valaisemaan tutkit- 5 tavaa elintä halutulla tavalla.

9. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ohjataan optisen säteilyn lähdettä (300, 304) korostamaan optisella säteilyllään tutkittavan elimen halutulla piirrettä.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 10 että kohdistetaan elimeen pulssitettua optista säteilyä.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kohdistetaan elimeen jatkuvaa optista säteilyä.

12. Laite elimen kuvaamiseksi, missä laite käsittää kamerayksikön (100) sähköisessä muodossa olevan kuvan muodostamiseksi elimestä, t u n - 15. e 11 u siitä, että: laite käsittää joukon optisia komponentteja (110-114) joukon käsittäessä ainakin yhden optisen komponentin (110 - 114), ja kukin optinen komponentti (110 - 114) on kytkettävissä kamerayksikköön (100); kukin optinen komponentti (110 - 114) käsittää ainakin yhden opti-20 sen säteilyn lähteen (300, 304) ja ainakin yhden optisen säteilyn ohjausrakenteen (302, 306); ainakin yksi optisen säteilyn lähde (300, 304) on sovitettu kohdistamaan optista säteilyä ainakin yhteen optisen säteilyn ohjausrakenteeseen (302, 306), joka on sijoitettu epäaksiaalisesti optisen komponentin (110 - 114) 25 optiseen akseliin (350) nähden; ja kukin optisen säteilyn ohjausrakenne (302, 306) on sovitettu kohdistamaan optisen säteilyn lähteen (300, 304) optista säteilyä kohti elintä optisen komponentin (110 - 114) optisesta akselista (350) poikkeavassa suunnassa.

13. Patenttivaatimuksen 12 mukainen laite, tunnettu siitä, että 30 laite on oftalmuskooppi silmän valaisemiseksi ja kuvaamiseksi. 1 Patenttivaatimuksen 12 mukainen laite, tunnettu siitä, että kamerayksikkö (100) käsittää detektorin (104) ja optiikkayksikön (102), joka on sovitettu yhdessä ainakin yhden optisen komponentin (110 - 114) kanssa muodostamaan kuvan kamerayksikön (100) detektorille (104).

15. Patenttivaatimuksen 12 mukainen laite, tunnettu siitä, että kukin optinen komponentti (110 - 114) sisältää tietorakenteen (116 - 120), 5 joka sisältää optiseen komponenttiin (110 - 114) liittyvää tietoa; ja laite on sovitettu siirtämään tietorakenteesta (116 - 120) kamerayk-sikölle (100) optiseen komponenttiin (110 - 114) liittyvää tietoa ainakin yhden optisen komponentin (110-114) ollessa kytketty kamerayksikköön (100); ja laite on sovitettu ohjaamaan (802) kamerayksikön (100) kuvan 10 muodostusta elimestä perustuen yhteen tai useampaan optiseen komponenttiin (110-114) liittyvään tietoon.

16. Patenttivaatimuksen 14 mukainen laite, tunnettu siitä, että laite on sovitettu ohjaamaan optisen säteilyn lähdettä (300, 304) valaisemaan tutkittavaa elintä halutulla tavalla.

17. Patenttivaatimuksen 15 mukainen laite, tunnettu siitä, että laite on sovitettu ohjaamaan kutakin optisen säteilyn lähdettä (300, 302) itsenäisesti.

18. Patenttivaatimuksen 15 mukainen laite, tunnettu siitä, että laite on sovitettu ohjaamaan kunkin optisen säteilyn lähteen (300, 302) intensi- 20 teettiä.

19. Patenttivaatimuksen 15 mukainen laite, tunnettu siitä, että laite on sovitettu ohjaamaan kunkin optisen säteilyn lähteen (300, 302) optista kaistanleveyttä.

20. Patenttivaatimuksen 14 mukainen laite, tunnettu siitä, että 25 laite on sovitettu ohjaamaan optisen säteilyn ohjausrakennetta (302, 306) valaisemaan tutkittavaa elintä halutulla tavalla.

21. Patenttivaatimuksen 14 mukainen laite, tunnettu siitä, että laite on sovitettu ohjaamaan optisen säteilyn lähdettä (300, 304) korostamaan optisella säteilyllään tutkittavan elimen halutulla piirrettä.

22. Patenttivaatimuksen 12 mukainen laite, tunnettu siitä, että laite on sovitettu kohdistamaan elimeen pulssitettua optista säteilyä.

23. Patenttivaatimuksen 12 mukainen laite, tunnettu siitä, että laite on sovitettu kohdistamaan elimeen jatkuvaa optista säteilyä.