FI119332B2 - Menetelmä kattilassa, erityisesti soodakattilassa - Google Patents

Description

Menetelmä kattilassa, erityisesti soodakattilassa

Keksinnön kohteena on patenttivaatimuksen 1 johdanto-osassa lähemmin määritelty menetelmä kattilassa, erityisesti soodakattilassa.

Perinteisesti kattilalaitokset, erityisesti soodakattilalaitokset mitoitetaan ja rakennetaan toimimaan tietyllä, suunnitellulla tehoalueella ja kapasiteetilla. Tämä on luonnollisesti järkevää investointien tuoton optimointia. Viime aikoina on kuitenkin tiedostettu enenevässä määrin se, että erityisesti soodakattilalaitosten perusmitoitus ja suunnittelu tietylle kapasiteetille johtaa ongelmiin. Sellutehtaan laajennus tai sellutehtaan prosessin tehostaminen ja parantaminen nostavat luonnollisesti sellun tuotantoa. Tällöin myös soodakattilan osalta ilmenee selvä tarve lisätä kapasiteettia eli tehoa. Siis kun soodakattila on mitoitettu ja suunniteltu kompaktiksi tietyllä tehoalueella toimivaksi rakenteeksi, kapasiteetin eli tehon nosto saattaa olla mahdotonta tai vaatia erittäin suuria investointeja sekä pitkiä seisokkiaikoja.

Edellä esitetyssä tilanteessa eräs tärkeimmistä ja vaikeimmista ongelma-alueista on ollut soodakattilalaitoksen perusmitoituksen mukaisesti suunniteltujen tulistimien eli tulistinjärjestelyn lämmönsiirtopinta-alan riittämättömyys uudella, suuremmalla lämpökuormalla. Suurempi läm-pökuorma aiheuttaa myös savukaasujen virtausnopeuden ja lämpötilojen nousun tulistusalueella sekä jälkilämpöpinnoilla. Lämpötilojen nousun seurauksena tulistinalueella ja jälkilämpöpinnoilla saattaa syntyä tukkeumia, jolloin kattilan käytettävyys laskee.

Tulistinjärjestelyssä voi tulla soodakattilan tehon eli kapasiteetin noston takia seuraavia ongelmia: Välitila tulistinjärjestelyn etureunan ja kattilan etuseinämän välissä on niin pieni, että uuden riittävän kokoisen lisätulisti-men sijoittaminen tähän tyhjään välitilaan on tilanpuutteen vuoksi mahdotonta.

Jos vapaaseen välitilaan asennetaan uusi tulistin, se vähentää lämpövirtaa olemassaoleville verhoputkille niin paljon, että niiden vesikierto vaarantuu. Tämä tulee vastaan niissä soodakattiloissa, joissa on tulistinjärjestelyn edessä oleva pystyverhoputkisto.

Lisääntyneen tehon eli kapasiteetin takia on myös tarpeellista alentaa tulistinjärjestelyyn ja sen jälkeen tuleville lämpö-pinnoille tulevien savukaasujen tulolämpötilaa, jotta liian korkeat savukaasujen lämpötilat eivät lisäisi tukkeutumistai-pumusta tulistinjärjestelyn alueella ja varsinkin keittopinnan alueella. Savukaasujen lämpötilan alentaminen on kuitenkin hankalaa perinteisellä tavalla suunnitelluissa, kompakteissa soodakattilakonstruktioissa, koska normaalissa soodakatti-lakonstruktiossa on vaikeaa lisätä taloudellisesti sellaisia putkisto-osuuksia, jotka alentaisivat savukaasujen lämpötilaa.

Savukaasujen määrä (virtausnopeus) ja lämpötila nousevat, jolloin tukkeumariski kasvaa tulistinalueella samoin kuin keittopinta-alueen nousuputkialueilla ja veden esilämmitti-mien alueilla.

Voitaisiin tietysti ajatella, että tulistinjärjestelyn eteen sijoitettaisiin pystyverhoputkisto, mutta se on riskialtis vaurioille, koska se ei rakenteena ole tarpeeksi jäykkä, ja yleensä putket ovat pitkiä tällaisissa rakenteissa. Tällainen rakenne pääsee herkästi värähtelemään esim. nuohouksen seurauksena, jolloin elementtien läpivientikohdat ovat vaurioherk-kiä. Lisäksi putoavat suolapaakut saattavat vaurioittaa pitkiä elementtejä.

Tässä keksinnössä on havaittu, että kattilalaitosten, erityisesti sooda-kattilalaitosten kapasiteetin lisääminen jälkikäteen on mahdollista siten, että kapasiteetin eli tehon noston vaatimukset erityisesti savukaasujen lämpötilan nousun osalta pystytään huomioimaan kattilalaitoksen, erityisesti soodakattilalaitoksen toiminnan ja rakenteen osalta jo kattilan suunnitteluvaiheessa, jolloin myöhemmin tehtävät muutostyöt ovat yksinkertaisia ja muutosinvestointi halpa. Näiden tarkoitusten saavuttamiseksi keksinnön mukaiselle menetelmälle on pääasiassa tunnusomaista se, mitä on esitetty itsenäisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkki-osassa.

Kun toimitaan keksinnön mukaisen menetelmän ensimmäisellä teho-alueella kattilaa käytetään siten, että välitila pidetään säteily-yhteydessä tulipesään ja oleellisesti tyhjänä sekä lisäksi käytetään nousuputkien ja kattilan lieriön välillä vesikiertojärjestelyn ensimmäistä sovellusta. Toisaalta, kun kattilaa, erityisesti soodakattilaa käytetään toisella tai muilla, ensimmäistä tehoaluetta suuremmalla tehoalueella/suuremmilla tehoalueilla, kattilaa käytetään siten, että sijoitetaan ainakin yksi tulistin-järjestelyä laajentava osa välitilaan ja/tai muodostetaan nousuputkien ja kattilan lieriön välille vesikiertojärjestelyn toinen sovellus, joka osittain sijoitetaan tulipesään, jolloin kattilalla saavutetaan ensimmäistä sovellusta suurempi teho.

Edellä esitetyllä ratkaisulla saadaan siis aikaan esisuunniteltu sooda-kattilarakenne, joka menetelmän mukaisin toimenpitein on muunnettavissa ainakin kahdelle tehoalueelle eli kulloinkin sellutehtaan muuttunutta tuotantoa vastaavaksi. Tehoaluetta nostettaessa muunnetaan tähän tarkoitukseen muodostettua välitilaa, johon sijoitetaan tehon noston määrittämän tarpeen mukaan yksi tai useampi tulistinjärjestelyä laajentava osa, joka/jotka edelleen suojataan tulipesän sisään sijoitettavalla toimintavarmalla ja turvallisella verhoputkistolla, joka alentaa savukaasujen lämpötilaa tai tehdään jompi kumpi em. toimenpiteistä. Verhoput-kisto on jäykkä konstruktio, jossa ei ole jatkosaumoja savukaasun vir-tausalueella.

Muut keksinnön mukaiselle menetelmälle tunnusomaiset piirteet käyvät ilmi oheisista epäitsenäisistä patenttivaatimuksista.

Keksinnön mukaista menetelmää havainnollistetaan lähemmin seuraa-vassa selityksessä, jossa viitataan oheisiin piirustuksiin, joissa kuvat 1A, 2A1,2A2 ja 3A esittävät kaavallisesti sivulta katsottuna kattilan, erityisesti soodakattilan tulipesän yläosaa sovellettaessa keksinnön mukaista menetelmää sen ensimmäisellä, alimmalla tehoalueella, ja kuvat 1B, 2Bja3B esittävät kuvien 2A, 2A1, 2A2 ja 3A mukaisia tuli-pesän yläosia sen jälkeen, kun soodakattila on muutettu menetelmän mukaisesti soveltamaan keksinnön mukaisen menetelmän erästä toista tehoaluetta.

Kuviin viitaten keksinnön mukainen kattila, erityisesti soodakattila käsittää etuseinämän 1, takaseinämän 2 ja sivuseinämät 3, 4 sekä katon 5. Tulipesän 6 yläosaan on muodostettu nokkajärjestely 7 ja perustulistin-järjestely 8, sekä etuseinämän 1 ja perustulistinjärjestelyn 8 etureunan 9 väliin sijoittuva välitila 10, joka sivuttaissuunnassa rajoittuu kattilan si-vuseinämiin 3, 4, yläsuunnassa kattilan kattoon 5, ja joka alareunastaan on yhteydessä tulipesään 6 nokkajärjestelyn kärjen 7b, etuseinämän 1 ja sivuseinämien 3, 4 rajoittaman aukon 11 kautta.

Perustulistinjärjestelyn 8 takareunan 12 yhteydessä on ns. hilaputkisto 13, jonka kautta savukaasut siirtyvät savukanavaan 14, johon on sijoitettu ns. keittopinta-alueelle nousuputket 15,16, joista osa, eli ne nou-suputket, jotka sijoittuvat kuvien 1A, 1B mukaisesti lähimmäksi hilaput-kistoa 13, ovat ns. verhoputkien 23 höyrystäviä nousuputkia 16. Nousuputket 15 muodostavat ns. lämpöpintapaketin. Nousuputket 15,16 on katon 5 läpi yhdistetty kattilan lieriöön 18 yläkiertoputkilla 17.

Kattilan katon 5 ulkopuolella ja yläpuolella on kattilan lieriö 18. Se on vesikiertojärjestelyyn kuuluvilla ensimmäisillä, pystysuuntaisilla lasku-putkilla 19, jotka on liitetty kattilan lieriön 18 alaosaan, yhdistetty kuvien 1 A, 2A2 ja 3A mukaisissa rakenneratkaisuissa kattilan tulipesän 6 ulkopuolisilla, samoin vesikiertojärjestelyyn kuuluvilla toisilla lisälaskuputkil-la 20,21 toisaalta (verhoputkien) höyrystäviin nousuputkiin 16 (lisälaskuputket 20) ja toisaalta lämpöpintapaketin muodostaviin nousuputkiin 15 (lisälaskuputket 21). Lisälaskuputket 20,21 on järjestetty sivuseinämien 3, 4 ulkopuolelle kuvien 1A, 2A2 ja 3A mukaisissa rakenneratkaisussa. Toimittaessa kuvien 1A, 2A2 ja 3A mukaisesti vesikier-tojärjestelyn sen osan, jota modifioidaan keksintöä sovellettaessa muodostava laskuputkijärjestely 19, 20 on siis kaksiosainen, jolloin ensimmäiset laskuputket 19 päättyvät oleellisesti kohtaan, jossa verhoputket 23 liitetään kattilan etuseinämään.

Nokkajärjestely 7 käsittää tulipesän puoleisen alaseinämän 7a, joka suuntautuu kattilan takaseinämästä 2 oleellisesti kattilan etuseinämää 1 kohti. Nokkajärjestely 7 käsittää edelleen kärjen 7b, joka suuntautuu olennaisesti ylöspäin alaseinämän 7a etureunasta. Yläseinämä 7c suuntautuu nokkajärjestelyn kärjen 7b yläreunasta vinosti ylöspäin poispäin kattilan etuseinämästä 1. Nokkajärjestely 7 päättyy mainittuun pystysuuntaiseen hilaputkistoon 13.

Toimittaessa menetelmän ensimmäisellä tehoalueella (kuvat 1A, 2A2 ja 3A) välitila 10 on tyhjä ja lämpösäteily-yhteydessä tulipesään 6 aukon 11 kautta.

Kuvissa 1 A, 2A2 ja 3A on siis esitetty vesikiertojärjestelyn ensimmäisen sovelluksen vaihtoehtoja, jolloin kuvissa 1A, 2A2 ja 3A on esitetty konstruktioita, joissa nousuputkikonstruktio 15, 16 on asennettu kokonaisuutena keittopinta-alueelle ja se osa niistä, jota tullaan käyttämään kiertovesijärjestelyn toisessa sovelluksessa on jo valmiiksiasennettuna ja yhdistetty kattilan lieriöön 18 laskuputkijärjestelyllä 19, 20.

Kuvassa 2A1 on esitetty vesikiertojärjestelyn ensimmäinen sovellus, jossa nousuputkien 15,16 yhteyteen on järjestetty tila 28 (esitetty katkoviivoin kuvassa 2A1), johon toisen sovelluksen yhteydessä lisätään nousuputkia. Nousuputket 15 ja/tai 16 on esimerkiksi järjestetty kuvan 2A1 mukaisessa rakenteessa siten, että ainakin joidenkin rinnakkaisten nousuputkien 15 ja/tai 16 väliin voidaan lisätä vesikierron toisen sovelluksen (kuva 2B) yhteydessä lisänousuputkia (15 ja/tai 16), jotka yhdistetään verhoputkiin 23. On huomattava, että esim. myös kuvan 3A mukaisessa sovelluksessa voidaan kuvan 2A1 mukainen toteutus saada aikaan siten, että nousuputket 16 jätetään pois, jolloin nousuputkien 15 edessä on tila 28 (tilavaraus) myöhemmin lisättäviä nousuputkia 16 varten.

Erityisesti kuviin 1B, 2B ja 3B viitaten menetelmää sovellettaessa suoritetaan kattilan yhteydessä muutostyöt, jolloin perustulistinjärjestelyä 8 (kuvat 1A, 2A1,2A2 ja 3A) laajennetaan välitilaan 10 sijoitettavalla perustulistinjärjestelyä 8 laajentavalla osalla 8L. Välitila 10 on mitoitettu niin, että siihen on sijoitettavissa yksi tai useampi perustulistinjärjestelyä 8 laajentava osa 8L.

Kuvien 1A—3A ja 1B—3B mukainen perustulistinjärjestely 8 (joka siis on yhteinen kaikille tehoalueille) koostuu esitetyissä sovelluksissa katti- lan lieriöön 18, sen höyryosaan yhdysputkella 22 yhdistetystä vastavir-taperiaatteella toimivasta primääritulistimesta 8a sekä siitä seuraavana kohti perustulistinjärjestelyn 8 etureunaa 9 sijoittuvasta samoin vastavir-taperiaatteella toimivasta toisesta primääritulistimesta 8b. Edelleen pe-rustulistinjärjestely 8 käsittää kattilan etureunaan sijoittuvasta se-kundääritulistimesta 8c sekä sekundääritulistimen 8c ja toisen primääri-tulistimen väliin sijoittuvasta tertiääritulistimesta 8d. Sekundääritulistin 8c ja tertiääritulistin 8d toimivat myötävirtaperiaatteella savukaasujen virtaussuuntaan nähden.

Kuvien 1B—3B mukaisessa tilanteessa perustulistinjärjestelyä 8 laajentava osa 8L on sopivimmin toinen sekundääritulistin, mutta se voi olla myös joku muu osa tulistinjärjestelyä sen mukaan mikä on esim. valittu perustulistinjärjestelyn konstruktioksi. Savukaasujen lämpötilan alentamiseksi, samoin kuin välitilaan 10 sijoitettavan tulistinjärjestelyä laajentavan osan 8L saattamiseksi konvektioperiaatteella toimivaksi tulis-timeksi sijoitetaan tarvittaessa keksinnön mukaisesti siirryttäessä toiselle tehoalueelle kattilan sisälle vesikiertojärjestelyn toiseen sovellukseen kuuluvat verhoputket 23, jotka koostuvat sarjasta rinnakkaisia aukon 11 alueelle sijoittuvia putkia. Nämä verhoputket 23 sijoitetaan yhdistämään kattilan etuseinämä 1 ja nokkajärjestely 7 siten, että ne erityisesti läpäisevät etuseinämän 1 ja nokkajärjestelyn kärjen 7b. Verhoputket 23 yhdistetään toisaalta kattilan lieriön laskuputkiin 19 ja toisaalta verhoput-kien höyrystäviin nousuputkiin 16 korvaamaan kuvien 1A, 2A2 ja 3A mukaiset kattilan ulkopuoliset lisälaskuputket 20. Kuten kuvista 1 A, 2A2 ja 3A on havaittavissa, verhoputkien 23 höyrystävien nousuputkien 16 alaosa on varustettu liityntäyhdejärjestelyllä 24, joka sijoittuu nokkajärjestelyn 7 sisälle, jolloin tehoalueen muuttamisen järjestelyt voidaan hoitaa yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Vastaavasti kattilan etuseinämä 1 voidaan varustaa sopivin läpiviennein 25 verhoputkiston 23 asennusta varten ja nämä läpiviennit pidetään suljettuina esimerkiksi muurauksella toimittaessa kuvien 1A, 2A2 ja 3A mukaisesti vesikierron ensimmäisessä sovelluksessa. Kuvien 1B, 2B ja 3B mukaisesti laskuputkeen 19 tehdään liityntäputket 26, jotka liitetään verhoputkiin 23 kattilan tulipe-sän 6 ulkopuolella.

Kuvissa 1A ja 1B on esitetty kattilasovellus, jossa savukaasujen vir-taussuunta savukanavassa 14 on pystysuuntainen ja alaspäin. Vesi- kiertojärjestelyn ensimmäisen ja toisen sovelluksen yhteydessä käytetään höyrystäviä nousuputkia 16, jotka on sijoitettu välittömästi hilaput-kiston 13 jälkeen. Nousuputket 15, jotka on yhdistetty kattilan lieriöön 18 savukanavan 14 alaosassa lisälaskuputkilla 21 on sijoitettu erillisiksi ryhmiksi nousuputkien 16 jälkeen vaakasuunnassa katsottuna.

Kuvissa 2A1, 2A2 ja 2B on esitetty kattilasovellus, jossa savukaasujen virtaussuunta savukanavassa 14 on pystysuuntainen ja alaspäin. Vesi-kiertojärjestelyn ensimmäisen ja toisen sovelluksen yhteydessä käytetään nousuputkijärjestelyä 15,16, jossa nousuputket 15 ja 16 ovat rinnakkain. Tarvittaessa eli kuvan 2A1 mukaisessa ratkaisussa nousu-putkille 16 jätetään tilavaraus kuvan 2B mukaista sovellusta varten em. rinnakkaisista nousuputkista koostuvaan nousuputkijärjestelyyn 15,16.

Kuvissa 3A ja 3B on esitetty kattilasovellus, jossa savukaasujen virtaussuunta savukanavassa on vaakasuuntainen ja vasemmalta oikealle suuntautuva. Höyrystävät nousuputket 16 on sijoitettu kuvissa 1A ja 1B esitetyllä tavalla nousuputkien 15 eteen välittömästi hilaputkiston 13 jälkeen. Nousuputket 15,16 ovat konstruktiosta johtuen edellisiä sovelluksia lyhyemmät, joten nokkajärjestelyn 7 sisäosaan sijoittuvat verho-putkien jatke muodostaa kulman verhoputkien 23 kanssa, jotta verho-putket 23 ja nousuputkien 16 alaosa voidaan yhdistää suoralla putkituksella nokkajärjestelyn sisällä.

Edellä esitettyyn viitaten voidaan todeta, että keksinnön mukainen menetelmä perustuu siihen, että kokonaistulistinjärjestely (siis perustulis-tinjärjestely 8 ja välitilaan 10 tarvittaessa sijoitettava ainakin yksi laajentava osa 8L) suunnitellaan nimenomaan ottaen huomioon sen, että soodakattilan kapasiteetti eli teho voidaan nostaa ainakin yhdessä vaiheessa siten, että soodakattilalaitoksella pystytään toimimaan ainakin yhdellä suuremmalla tehoalueella. On korostettava sitä, että verhoput-kistosta voidaan saada keksinnön mukaisesti erittäin turvallinen konstruktio, koska se saadaan tulipesäalueella lyhyenä ja jäykkänä varmasti tuettua kattilan rakenteisiin, sen yläosaan.

Menetelmä koostuu siis seuraavista huomioitavista osaratkaisuista:

Perustulistinjärjestely 8 rakennetaan niin, että savukaasujen vir-taussuunnassa ensimmäinen tulistin 8c (kuvan 1 mukaisessa tilanteessa) on sopivimmin kokonaan tai osaksi nokkajärjestelyn 7 suojassa konvektiotulistimena tai tämä tulistin 8c on ainoa kokonaan säteilyn alainen tulistin.

Kokonaistulistinjärjestelyn suunnittelussa perusperiaatteena on se, että saadaan aikaan riittävän suuri välitila 10 mahdollista myöhempään asennettavaa laajentavaa osaa 8L varten. Tarvittaessa muodostetaan nokkajärjestely 7 ns. taaksevedetyksi nokka-järjestelyksi, jolloin hilaputkisto 13 sijoitetaan vaakasuunnassa kauemmaksi kattilan etuseinämästä 1 kuin kattilan takaseinämä 2. Tällöin saadaan aikaan savukaasujen virtaussuunnassa ennen tulistinjärjestelyn etureunaa 9 riittävän iso välitila 10 (menettämättä tulistustehoa). Tähän välitilaan voidaan tarvittaessa sijoittaa tulis-tinjärjestelyä laajentava ainakin yksi 8L tai mahdollisesti useampia lisäosia (tila 10M, kuvat 1B—3B).

Sovellettaessa menetelmää sen ensimmäisellä tehoalueella kattilaan ei rakenneta tulipesän puolella olevia verhoputkia.

Keittopinnan alueelle rakennetaan valmiiksi verhoputkien höyrys-tävät nousuputket 16 ja liityntäyhteet 24.

Sovellettaessa keksintöä ensimmäistä tehoaluetta suurem-malla/suuremmilla tehoalueilla rakennetaan (valinnaisesti tai perustulistinyksikkö laajentavan osan yhteyteen) tulipesän alueelle verhoputkisto 23, joka alkaa tulipesän etuseinämästä 1 ja yhtyy jo mahdollisesti valmiiksi rakennettuihin verhoputkien nousuputkiin 16 eli niiden liityntäyhteisiin 24.

Valmiiksi asennetuille verhoputkien höyrystäville nousuputkille 16 tehdään erilliset toiset lisälaskuputket 20 kattilan lieriöltä 18 alkavien ensimmäisten laskuputkien 19 jatkeeksi. Laskuputkia 19 voidaan toisella tehoalueella käyttää tulipesän etuseinämältä alkavia verhoputkia 23 syöttävänä laskuputken osana (kuvat 1B—3B).

Tulipesän katto 5 ja muut rakenteet suunnitellaan valmiiksi jo suunnitteluvaiheessa uuden, perustulistinjärjestelyä 8 tarvittaessa laajentavan osan 8L lisäämistä varten.

Liitäntäyhdejärjestely 24 sekä erotellut höyrystävät nousuputket 16 voivat olla varsinaisten lämpöpintapaketin muodostavien nou-suputkien 15 edessä, kuten nyt on esitetty, mutta myös nousu-putkien 15 välissä tai jopa osa varsinaisia nousuputkielementtejä.

Verhoputkistossa 23 viilaavana väliaineena voi olla vesi, veden ja höyryn seos, kylläinen tai tulistettu höyry.

Sekä etuseinä 1 että nokan kärki 7b varustetaan tarvittaessa läpiviennein asennusta varten ja ne pidetään suljettuina toimittaessa ensimmäisellä tehoalueella.

Käytetyn terminologian suhteen voidaan siis todeta, että menetelmän ensimmäisessä vaiheessa sovelletaan laskuputkijärjestelyä 19, 20, jossa on ensimmäinen osa 19 ja toinen osa 20. Menetelmän soveltamisen toisessa vaiheessa/toisissa vaiheissa lasku-putkijärjestelyn ensimmäinen osa 19 liitetään kattilan sisään sijoitettaviin verhoputkiin 23. Putket 19, 20, 21 ja 23 muodostavat siis yhdysputket, joita soveltuvin osin käytetään menetelmässä.

Edellä esitetyistä osaratkaisuista saadaan aikaan seuraavat edut. Soodakattilan kapasiteetin eli tehon noston yhteydessä on käytettävissä iso tyhjä välitila 10, johon voidaan sijoittaa ainakin yksi uusi perustulistinjärjestelyä laajentava osa 8L. SäteilytuIistimet voidaan savukaasujen lisääntyneen lämpötilan johdosta tarvittaessa suojata verhoputkistolla 23, joka osaltaan alentaa savukaasujen lämpötilaa, ja siten myös virtausnopeutta sekä vähentää tukkeutumisriskiä, kun kapasiteettia nostetaan. Verhoputkien 23 rakenne toteutettuna keksinnön menetelmä mukaisesti on turvallinen ja käyttövarma.

Claims (11)

1. Menetelmä kattilassa, erityisesti soodakattilassa olevassa tulistinjär-jestelyssä, jolloin kattila käsittää tulipesän yläosassa: ns. nokkajärjestelyn (7), jossa oleva alaseinämä (7a) suuntautuu kattilan takaseinämästä (2) alkaen kattilan tulipesään (6) päin, jolloin alaseinämään (7a) liittyy kärki (7b), johon puolestaan liittyy yläseinämä (7c), joka suuntautuu nokkajärjestelyn (7) kärjestä (7b) vinosti ylöspäin poispäin kattilan etuseinämästä (1), jolloin nokkajärjestely (7) päättyy hilaputkistoon (13), joka pystysuuntaisena ulottuu nokkajärjestelyn (7) yläseinämän (7c) yläreunasta oleellisesti kattilan kattoon (5), muodostaen savukaasujen poistumistien kattilasta, oleellisesti nokkajärjestelyn (7) yläseinämän (7c) ja kattilan katon (5) väliin sijoittuvan perustulistinjärjestelyn (8), perustulistinjärjestelyn (8) etureunan (9) eli kattilan etuseinämän (1) puoleisen reunan ja kattilan etuseinämän (1) väliin sijoittuvan välitilan (10), joka on savukaasujen virtausyhteydessä tulipesään (6) kattilan etuseinämän (1) ja nokkajärjestelyn (7) kärjen (7b) välillä olevan aukon (11) kautta, ja jolloin kattilassa on kattilan lieriö (18), kattilan lieriöön (18) yhdistetyt yhdysputket (19; 20, 21; 23), hilaputkiston (13) jälkeen savukaasujen virtaussuunnassa sijaitsevat, keittopinnan alueella olevat nousuputket (15,16), jotka on yhdistetty yhdysputkiin (19; 20;, 21; 23), ja yläkiertoputket (17), jotka yhdistävät nousuputkien (15, 16) yläosan ja kattilan lieriön (18), tunnettu siitä, että ensimmäisellä tehoalueella kattilaa käytetään siten, että välitilaa (10) pidetään säteily-yhteydessä tulipesään (6) ja tyhjänä, ja käytetään nousuputkien (15, 16) yhteydessä kattilan lieriöön (18) yhdistetyn vesikiertojärjestelyn ensimmäistä sovellusta (19, 20,21), ainakin yhdellä toisella, ensimmäistä tehoaluetta suuremmalla tehoalueella kattilaa käytetään siten, että muodostetaan nousuputkien (15,16) yhteydessä olevan, kattilan lieriöön (18) yhdistetyn vesikiertojärjestelyn toinen sovellus (19,23), joka osittain sijoitetaan tulipesään (6) ja jonka teho on ensimmäistä sovellusta (19, 20, 21) suurempi, yhdistämällä kattilan lieriö (18) kattilan lieriön (18) laskuputkiin (19) ensimmäisestä päästään liittyvillä verhoputkilla (23), jotka sijoitetaan yhdistämään kattilan etuseinämä (1) ja nokkajärjestely (7) ja joiden toinen pää yhdistetään nousuputkiin (16) ja/tai nousuputkien (15, 16) yhteyteen järjestettyyn tilaan sijoitettaviin nousuputkiin, jolloin muutos ensimmäiseltä tehoalueelta toiselle tehoalueelle toteutetaan jälkeenpäin tehtävin muutostöin.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sijoitetaan verhoputkisto (23) läpäisemään nokkajärjestely (7), erityisesti nokkajärjestelyn (7) kärjen (7b) kohdalta.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että muodostetaan vesikiertojärjestelyn ensimmäinen sovellus yhdistämällä kattilan lieriö (18) kattilan ulkopuolisella laskuputkijärjestelyllä (19, 20) ainakin osaan nousuputkista (16).

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että muodostetaan vesikiertojärjestelyn ensimmäinen sovellus siten, että nousuputkien (15, 16) yhteyteen järjestetään tila (28), johon toisen sovelluksen yhteydessä lisätään nousuputkia.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että muodostetaan nokkajärjestely (7) taaksevedetyksi, jolloin hilaputkisto (13) sijoitetaan vaakasuunnassa kauemmaksi kattilan etuseinämästä (1) kuin kattilan takaseinämä (2).

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sijoitetaan välitilaan (10) vähintään yksi uusi tulistinyksikkö tulistinjärjes-telyä laajentavaksi osaksi (8L).

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että etuseinämä (1) varustetaan läpiviennein (25) verhoputkiston (23) asennusta varten, ja että läpiviennit (25) pidetään suljettuina toimittaessa ensimmäisellä tehoalueella.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että varustetaan nousuputkien (16) yhteyteen nokkajärjestelyn (7) sisään liityntäyhdejärjestely (24) ja kytketään nousuputket (16) valinnaisesti laskuputkiin (20) tai verhoputkiin (23) liityntäyhdejärjestelyllä (24) käytettävän vesikiertojärjestelyn sovelluksen mukaisesti.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että muodostetaan liityntäyhdejärjestely (24) lämpöpintapaketin muodostavien nousuputkien (15) yhteydessä olevien höyrystävien nousu-putkien (16) yhteyteen, jolloin höyrystävät nousuputket (16) sijoitetaan savukaasujen tulosuunnassa lämpöpintapaketin muodostavien nousu-putkien (15) eteen ja/tai väliin.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että viilaavana väliaineena verhoputkissa (23) ja nousuputkissa (15) käytetään vettä, veden ja höyryn seosta, kylläistä höyryä tai tulistettua höyryä.

11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että nousuputket (15, 16) sijoitetaan savukaasuvirran suuntaisesti tai kohtisuoraan savukaasuvirtaan nähden.