FI110175B - Värinhallinta offsetrotaatiopainossa - Google Patents

Description

1 110175 i Värinhallinta offsetrotaatiopainossa.- Färgstyrning i ett offsetrotationstryckeri Värihallinnan perusajatuksena on, että digitaalisessa esipainovaiheessa määritetään värimallit tulostuslaitteista ja -materiaaleista riippumatta. Tämän mukaan värit kuvataan CIE:n (Commission Internationale de 1’Eclairage) standardisoiman värimet-5 risen koordinaattijärjestelmän, kuten XYZ, CIELAB tai CIELUV mukaan. Kun tällä tavalla määriteltyjen monivärikuvien tulostus paperille tapahtuu värihallinnan mielessä kalibroidun järjestelmän kautta, niin taataan että tulosteessa värit ilmenevät aina samanlaisina, käytössä olevasta tulostusjärjestelmästä täysin riippumatta.

Kalibroitavina tulostusjärjestelminä käytetään nykyisin mm. tietokoneohjattuja vä-10 ripainokoneita, digitaalisia kopiokoneita ja digitaalisia vedoslaitteita. On edullista laajentaa värinhallinnan käsite myös tavanomaisiin painomenetelmiin, kuten sano-malehti-offsetpainoon. Tällöin painolaattojen valmistuksesta ja painoprosessista muodostuvaa vaikutusketjua käsitellään kuten mitä tahansa kalibroitavaa tulostuslaitetta. Tätä ennen on kuitenkin aikaansaatava edellytykset sille, että: 15 - monivärisesti painettujen kuvien tulosvärit kerätään myös sanomalehti- offsetpainossa; - tilapäiset poikkeukset vaimennetaan tai niitä säädetään; - tilapäiset poikkeukset voidaan kompensoida.

Moniväri-offsetpainon värinsyötön valvontaa ja ohjausta varten tunnetaan nykyisin 20 lukuisia ratkaisuja.

. v, Patenttijulkaisussa EP 0 196 431 B1 selitetään esimerkiksi menetelmää ja laitetta, ·, jolla saavutetaan tasainen painojälki autotypiamenetelmällä toimivassa moniväri- · · ! . t offsetpainokoneessa. Tunnusomaista tälle ratkaisulle on värikerrospaksuuksien ,.; (täyssävytiheyksien) ja rasteripisteiden koon (pintapeittoasteen) mittaaminen mitta- ' ; ’ 25 kentissä, jotka painetaan mukana jokaista painoväriä varten painokoneen jokaisessa ► » # värisäätövyöhykkeessä. Painokoneen väriohjauselimiä säädetään automaattisesti , : näiden densitometristen mittaustulosten perusteella.

, ·, Välttämätön tarve painaa jokaisessa värisäätövyöhykkeessä useampia mittakenttiä - on johtanut siihen, että mainittua menetelmää tähän asti on käytetty pelkästään ak- 30 sidenssi-offsetpainannassa. Aksidenssi-offsetpainannassa mittakentät voidaan ni- ,.;:' mittäin painaa painopinta-alan ulkopuolelle, eli painaa reunaan, joka lopuksi leika- 1 i i ’,,,' taan pois. Tätä ehtoa ei kuitenkaan täytetä sanomalehti-offsetissa. Tällöin mitään reunaa ei leikata, ja mahdollisesti painetut mittakentät on sijoitettu painopinta-alan • i l ; (’. puitteisiin, jolloin ne vievät tilaa, jota muutoin voitaisiin käyttää ilmoituksia tai I » 35 toimitettuja juttuja varten. Julkaisun kustantaja ei tämän vuoksi hyväksy mittakent- 2 ΛΛ0Λ75 tiä kovinkaan halukkaasti.

Toinen este edellä mainitun menetelmän soveltamiseksi sanomalehti-offsetpainan-taan muodostuu suurista laite- ja henkilökustannuksista, joita syntyy mittakenttiä mitattaessa. Jos mittauksen on tapahduttava on-line, eli automaattisesti rainan liik-5 kuessa, niin rainan kumpaakin puolta varten tarvitaan optinen mittapää automaattisin asemoinnein. Mikäli mittaus sen sijaan tehtäisiin kaupan olevin käsidensitomet-rein tai käsispektrifotometrein, niin mittakenttien suuren lukumäärän ja mittalaitteiden asemointiin kuluvan ajan huomioiden olisi laatutietojen keruuta varten palkattava lisähenkilökuntaa. Systemaattisesti tehtyä laatutietojen keruuta ei voi käyttää 10 sanomalehti-offsetpainossa, niin kauan kuin siihen liittyy suuria investointikustannuksia tai suuria henkilötarpeita.

Julkaisussa EP 0 196 431 B1 kuvatulla menetelmällä on toinen haitallinen ominaisuus, koska ominaisuudet mitataan eri värien täyssävy- ja rasterisävytiheyksien avulla, joilla ei ole mitään suoraa yhteyttä värien esiintymiseen painotuotteessa.

15 Tämä haitta voidaan voittaa siten, että järjestetään ja mitataan värimetrisesti myös niin sanottuja yhdistelmä-mittakenttiä, eli mittakenttiä, joissa kaikki painamiseen osallistuvat perusvärit painetaan päällekkäin rasterisävyinä.

Tällä tavalla saatuja värimetrisiä mittausarvoja voitaisiin myös verrata keskimääräisen ihmissilmän herkkyysfunktion mukaan sovitettuun XYZ- välitilaan tai XYZ-20 järjestelmästä johdettuun herkkyyden suhteen tasa-asteikkoiseen CIELUV- tai CIELAB-välitilaan, jotka kaikki ovat CIE:n standardisoimia.

: ' ; Yhdistelmäkenttien värimetristen mittausten etuna on se, että ne mahdollistavat : *: ’: kaikkien moniväripainatukseen osallistuvien värien yhteisvaikutuksen ilmaisun.

/ · ‘: Värimetriset mittausarvot ilmaisevat sen lisäksi välittömästi myös jossain määrin . * · · 25 sen, miltä yhdistelmämittakenttä tai painotuote näyttää ihmisen silmin. Toisena ; .·. etuna on se, että yhdistelmämittakenttä mahdollisesti voidaan korvata kuvakohteil-• · · ‘! λ ’ la, joilla on sopiva kuvarakenne. Densitometrisestä menetelmästä poiketen väri-’ metristen mittausmenetelmien puutteena on se, että ne eivät anna mitään välitöntä tietoa prosessinohjaukselle. Värikohdassa esiintyvä poikkeama ei esimerkiksi mah- • - 30 dollista mitään loppupäätelmää siitä, miten painokoneen väriohjausta tulisi korjata v : poikkeaman pienentämiseksi.

» · « •;;; Sellaisia menetelmiä on kehitetty, joiden avulla värikohteen poikkeamista voidaan * ·; · * laskea painamiseen osallistuvien yksilöllisten värien kerrospaksuuksien vaihtelut tai :*: tiheydet. Siten patenttijulkaisuissa EP 0 321 402 AI ja EP 0 408 507 AI on esitetty •; -35 lineaarisia muunnoksia, joilla täyssävy- tai rasteripistesävytiheyksien vaihteluista lasketaan yhdistelmämittakenttien värikohteen vaihtelut väritiloissa CIELUV tai 3 110175 CIELAB.

Näiden muunnosten avulla voidaan esimerkiksi laskea koevedoksen yhdistelmämit-takentän värikohteesta yksittäisten värimittakenttien täyssävytiheyksien muutos, joka tarvitaan yhdistelmämittakentän värikohteen poikkeaman kompensoimiseksi.

5 Noudatettu strategia on tämän mukaan siinä, että korjataan yhdistelmämittakenttien värikohteiden ei-toivotut poikkeamat pelkästään painoprosessiin osallistuvien värien värikerrostiheyksien sopivilla muutoksilla.

Rajoittuminen värikerrostiheyksien muutoksiin julkaisussa EP 0 408 507 AI vaikuttaa jonkin verran ehdolliselta. Periaatteessa nimittäin värikohdan poikkeamien 10 korjaus voidaan myös aikaansaada yksittäisten painovärien pintapeittoasteen sopivalla muutoksella. Tämä voi esimerkiksi tapahtua digitaalisessa esipainovaiheessa, kun lasketaan värimäärät. Tämä mahdollisuus on erityisen mielenkiintoinen, jos määrättyä yhdistelmämittakenttää varten tarkastellun värikohdan poikkeamat oleellisilta osiltaan ovat systemaattisia, eli eivät pelkästään luonnollisia. Toisena etuna 15 on se, että painovärien väripeittoasteen muutos värimääriä laskettaessa on usein helpommin hallittavissa kuin painokoneeseen syötettyjen värikerrospaksuuksien muutos. Ajatus eri värikoneistojen yksilöllisten painotunnusviivojen huomioon ottamisesta värimääriä laskettaessa tunnetaan jo patenttijulkaisusta DE 42 09 165 AI. Kuitenkaan siinä ei oteta huomioon yhdistelmämittakenttien tai kuvakohtien väri-20 metrisiä mittausarvoja.

Tähänastisista toteutuksista voidaan vetää johtopäätös, että nykyisin tunnettuja ja etupäässä aksidenssi-offsetpainantaan tarkoitettua menetelmää laatutietojen ke-: Y räämiseksi ja prosessin optimoimiseksi ei voi muutoksitta soveltaa sanomalehti-•: offsetpainantaan. Tämä selittää miksi nykyisin sanomalehti-offsetpainannassa yhä . ’ · * 25 edelleen on käytäntönä, että värien annostelua valvotaan ja ohjataan painajan tosin :' “: koulutetun, mutta kuitenkin subjektiivisen silmän avulla. Sanomalehti-offset- : . ·. painannassa käytettäväksi pyritään edellä selitetyn objektiivisen menetelmän pa- . ·: ·. rannukseen, erityisesti seuraavissa kohdissa: - Tarvittavien mittakenttien lukumäärää tulisi pienentää, jotta mittakentät veisivät •. - 30 vähemmän tilaa lehden painopinta-alasta; - Mittakenttien mittaamiseen tarvittavia laitteisto- ja henkilöstökustannuksia on pienennettävä; - Menetelmien tulisi tulevaisuudessa perustua tilastolliseen tarkastukseen. Mitta- * * ‘ ’ kenttiä painetaan tällöin vain edustaviin värivyöhykkeisiin, ja tulokset ekstrapoloi-‘ 35 daan koko painoprosessia koskeviksi. Tämä on ristiriidassa kahden edellisen vaati- 4 ^0175 muksen kanssa; - Sopivalla kuvarakenteella varustettujen kuvakohtien mittauksen tulisi mahdollisimman pitkälle tehdä tarpeettomaksi erityisten mittakenttien painamisen ja mittauksen; 5 - Samasta mittauksesta tulisi tuloksena olla sekä värimetrisiä että densitometrisiä mittausarvoja. Siten voidaan samanaikaisesti ilmaista sekä painotuotteen väriasu että mahdollisuudet sen korjaamiseen sekä esipainovaiheessa että painokoneessa.

Keksinnön tehtävänä on aikaansaada painotuotteen väritietojen keruuta varten mit-takenttiä, jotka soveltuvat värinhallintaan offsetrotaatiopainannassa, ja joiden käyt-10 täminen värinhallinnan yhteydessä mahdollistaa erityisesti sellaisen menetelmän, joka täyttää eräitä tai useampia edellä esitetyistä vaatimuksista ja edullisesti kaikki vaatimukset. Menetelmää ja sitä varten kehitettyjä mittakenttiä on myös voitava käyttää sanomalehti-offsetpainannassa.

Tämä tehtävä ratkaistaan patenttivaatimuksen 1 mukaisella mittakenttäryhmällä ja 15 patenttivaatimusten 2 tai 3 mukaisella menetelmällä. Epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa on esitetty tarkoituksenmukaisia, ei pelkästään itsestään selviä suoritusmuotoja. Ratkaisuun vaikuttavat tosin sanomalehtipainannan erityisvaatimukset, mutta tämä ei kuitenkaan sulje pois sen hyödyllistä käyttöä muilla aloilla, kuten aksidenssi-offsetrotaatiopainannassa.

20 Keksinnön mukainen menetelmä perustuu seuraaviin näkökohtiin: : '.: - Monivärisellä päällekkäinpainatuksella painetun pinnan värivaikutelma määräytyy v : annetulla paperilla ja värimateriaalilla kaikkien päällekkäisten painovärien väriker- . ’ · *: rospaksuudesta j a tehollisesta pintapeittoasteesta; . * ’ * - Ilmaistaan yhdellä ainoalla optisella mittauksella osallistuvien painovärien yhdis- *;;. 25 tetty vaikutus yhdistelmämittakentässä, eli sellaisessa mittakentässä, johon päällek- ’ ’ käin on painettu useampia värejä rasteri- tai täyssävypainatuksella; : . *: - Eri värien osuus voidaan parhaiten ilmaista niiden kerrospaksuuden ja rasterin . ·: ·. pistekoon avulla. Tätä vastaa densitometrinen täyssävytiheys ja tehollinen peittoas-te painojäljessä. Nämä kaksi tunnussuuretta mitataan tavanomaisilla koemenetel-. · -30 millä kutakin osallistuvaa painoväriä kohti tiheyden mittauksella kulloinkin yksi-: värisessä tarkistuskentässä täyssävyn ja rasterisävyn avulla. Pintapeittoasteen las- . y. keminen täyssävy- ja rasterisävytiheyksistä tapahtuu tavallisesti Murray-Davies:in ,...: yleisesti tunnetulla kaavalla; 5 1Ί0175 - Jos laatutietojen keruu offsetpainossa perustuu pelkästään densitometrisiin mittauksiin, niin painoväriä kohden on siis painettava ainakin kaksi yksiväristä mitta-kenttää. Näillä mittakentillä tehdään erikseen tiheysmittaus. Jos kuitenkin lisäksi halutaan saada tietoa värikerrosten yhteisvaikutuksesta, niin värityksen määrittämi- 5 seksi on tehtävä lisää densitometrisiä mittauksia muissa kaksi- ja kolmivärisissä yhdistelmämittakentissä. Kolmivärisessä päällekkäispainatuksessa tämä merkitsee esimerkiksi vähintään kymmentä optista mittausta; - Kustannuksia voidaan säästää, jos värin täyssävytiheyden ja pintapeittoasteen sijasta tarkastellaan sen rasterisävytiheyttä. Rasterisävytiheys toistaa näiden kahden 10 muun vaikuttavan suureen yhdistetyn vaikutuksen. Tosin erittelevä tarkastelu käy vaikeammaksi vaihteluista johtuen; - Eri väreillä yhdistelmämittakentän avulla saatujen värimetristen arvojen ja toisaalta densitometrisen tunnuslukujen rasterisävytiheys ja pintapeittoaste välillä on lainmukainen yhteys. Tämä yhteys on yleensä mutkikas. Sitä voidaan kuitenkin 15 yksinkertaistaa, jos tarkastellaan vain kiinnostavien suureiden vaihtelua määrätyssä toimintapisteessä, joka painokäytännössä yleensä riittää asianomaisten standardi-sointipyrkimysten kannalta.

Ehdotetaan seuraavaa menettelyä: • Yhdistelmämittakenttien värimetristen tunnusarvojen vaihtelujen ja eri värien 20 rasterisävytiheyksien vaihtelujen välinen systemaattinen yhteys määritetään empiirisesti annettua paperia, värimateriaalia, määrättyä painokonetta ja toimin-;: tapistettä varten. Toimintapisteelle on tarkoituksenmukaisesti ominaista eri väri- . en nimellinen pintapeittoaste yhdistelmämittakentässä, eli pintapeittoaste, joka alkuperäisillä filmeillä tai painolaatoilla on yhdistelmämittakentässä.

•... :25 · Kalibrointipainannan arviointitulokset muodostavat siten toimintapistettä kohti •. · * muunnosfunktion, jolla täyssävytiheyden vaihtelut erillisvärien rasterikentissä : : *: muunnetaan yhdistelmämittakentän värikohdan vektorin vaihteluiksi.

. . · Kalibrointipainannan arvioinnin sivutuloksena saadaan värikohdan vektorin •;; t: vaihtelujen erittely niitä aiheuttavien syiden mukaan, eli erillisvärien täyssävy- • * 30 kenttien täyssävytiheyden vaihteluiden ja erillisvärien rasterikenttien tehollisen •: · pintapeittoasteen vaihteluiden mukaan. Tämän erittelyn perusteella voidaan li- ; ‘: säksi johtaa näistä syistä johtuvien värikohdan vektorin vaihteluiden osuuksien tilastollinen suhde.

•: · ·: · Värien ilmiasun suhteen säädettävän ja optimoitavan painotuotteen osalta siis 35 vain painetaan muun painannan mukana yhdistelmämittakenttä ja mitataan se 110175 o värimetrisesti. Tästä mitatusta olo-värikohdasta lasketaan värikohdan poikkeama vähentämällä siitä ennalta määrätty asetus-värikohta.

• Painotuotteen värikohtien vaihtelut kompensoidaan nyt toisaalta painokoneen värinohjauksen toimielimiä säätämällä ja toisaalta muuttamalla pintapeittoastetta 5 värivedosta valmistettaessa. Värinohjauksen toimielimien säätäminen soveltuu tällöin edullisesti varikohdan vaihtelun tilapäisten osuuksien kompensoimiseen, kun taas pintapeittoasteen muutos värivedosta valmistettaessa soveltuu pelkästään värikohdan vaihtelun systemaattisen, eli useampien painokertojen ajan muuttumattoman osuuden kompensoimiseen.

10 Värinhallintaa varten painetaan muun painannan yhteydessä mittakenttiä ja/tai mit- takenttinä toimivia kuvakohtia, ja painamisen jälkeen ne mitataan optisesti. Käsitellään heijastunuttta valoa.

Keksinnön mukaan tarkastettavassa painotuotteessa ja useammassa kalibrointipai-nannassa, jotka kulloinkin on tarkoituksella tehty erilaisin värikerrospaksuuksin, on 15 kulloinkin ensimmäinen yhdistelmämittakenttä, johon painetaan päällekkäin perusvärit, tavallisesti kolme väriä syaani, magenta ja keltainen, joilla on nimelliset pin- tapeittoasteet (Fcl, Fml, F ,).

Kalibrointipainannassa tai -painannoissa on lisäksi yhdistelmämittakenttiä, joihin perusvärit painetaan päällekkäin nimellisin pintapeittoastein (Fc2 = Fcl + AFc2, Fml, 20 Fgl); (Fcl, Fm3 = FmI + AFm3, Fgl); (Fcl, Fml, F 4 = Fg, + AFg4). Jokaisessa tällaisessa yh-distelmämittakentässä vaihdellaan ainakin yhtä muuta perusväriä, esimerkiksi en-. ·. ·. simmäistä perusväriä arvon AFc2 verran toisessa kentässä, toista perusväriä arvon ' ·; ·. AFm3 verran kolmannessa kentässä, ja kolmatta perusväriä arvon AFg4 verran neljännessä kentässä. Lisäyhdistelmämittakenttien lukumäärä ja värien lukumäärä yhdis- ., 25 telmämittakenttää kohti vasta edullisesti perusvärien lukumäärää.

• · ! : Kalibrointipainannoilla on lisäksi perusväriä kohti ainakin kaksi kulloistakin erillis- .1 * ‘: väri-rasterikenttää perusväreille, jolloin kulloisenkin värin pintapeittoaste vastaa saman värin pintapeittoastetta ensimmäisessä yhdistelmämittakentässä. Edullisesti ·, ,·. niissä on lisäksi perusväriä kohti vielä ainakin yksi toinen erillisväri-rasterikenttä.

’'30 Toisen erillisväri-rasterikentän pintapeittoaste vastaa vastaavan lisäyhdistelmämit-takentän muutettua pintapeittoastetta. Edellä käytetyllä merkintätavalla erillisväri-rasterikenttien pintapeittoasteet ovat siis edullisessa suoritusmuodossa: FcI, Fc2, Fml,

O FJaIV

‘ ‘ Kalibrointipainannat sisältävät lisäksi kulloinkin ainakin yhden erillis väri-rasteri- ‘ ’35‘ kentän perusväriä kohti, edullisesti täsmälleen yhden kentän perusväriä kohti.

Kalibrointipainanta tai -painannat voidaan tehdä erikseen tai painaa painotuottee seen. Mittakentän muodostavat mittakenttäryhmän, joka edullisesti on järjestetty mittakenttälohkon muotoon.

110175 7

Edullisella tavalla näissä kalibrointipainannoissa voidaan määrittää värikohdan 5 vektorit R,, R2, R3 ja yhdistelmämittakentistä värimittalaitteella mittaamalla. Erillisväri-rasterikentissä voidaan lisäksi densitometrisin mittauksin tai muiden mittausten avulla määrittää painotuotteen teholliset pintapeittoasteet Fccl, Fre2, F^,, Fem3, Fegl ja Feg4, sekä samaten erillisväri-rasterikentistä densitometrisin mittauksin yhtä kenttää vastaavin suodatinominaisuuksin rasterisävytiheysarvot Dcl, Dc2, Dml, 10 DmVDgJaDg4·

Kalibrointipainantojen värikohtavektoreita, täyssävytiheyksiä ja tehollisia pintapeit-toasteita käytetään keksinnön mukaan kahden muunnosfunktion A ja B määrittämiseksi, jotka muuntavat erillisväri-täyssävykenttien värikerrospaksuuksien muutoksesta johtuvan täyssävytiheyden vaihtelun AD , tai siitä riippumattoman, pintapeit-15 toastein Fcl, Fml, Fg, varustettujen erillisväri-rasterikenttien teholhsen pintapeittoas-teen muutoksen AF,., ensimmäisen, nimellisin pintapeittoastein (Fcl, Fml, F,) varastetun yhdistelmämittakentän värikohtavektorin muutokseksi.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä tarkistettavasta painotuotteesta määritetään värimittalaitteella tapahtuvan ensimmäisen yhdistelmämittakentän mittauksen 20 avulla toistaen värikohtavektori valitussa koordinaattijärjestelmässä, sekä lasketaan painotuotteesta saadun värikohtavektorin AR,, ennalta määrätyn asetusarvo-värikohtavektorin suhteen määritetyn poikkeaman avulla yhdistelmä, joka käsittää • ’ / muutostekijät: värikerrospaksuuksien muutoksen aiheuttama täyssävytiheyden muutos ADvl, käsillä olevissa tai ajatelluissa erillisväri-täyssävykentissä sekä siitä '-35 riippumaton tehollisen pintapeittoasteen muutos AF.,, käsillä olevissa tai ajatelluissa . · ’ ·. erillisväri-rasterikentissä, joilla on nimelliset pintapeittoasteet.

: · · : Värikohtavektorin poikkeama AR,, vastaa keksinnön mukaan täsmälleen muutosten : : : AD ,, ja AF.,, yhdistettyä vaikutusta muunnosfunktioiden A ja B kautta.

; . Keksinnölle on lisäksi ominaista, että värikohtavektorin poikkeama AR„ korjataan ’ · 30 niin, että toisaalta kompensoidaan täyssävytiheyksien laskettu muutos AD ,, säätä- '. mällä väriohjauksen toimielimiä painokoneessa, ja toisaalta kompensoidaan tehol-» listen pintapeittoasteiden laskettu muutos AF.,, säätämällä pintapeittoastetta värive- :...: doksia valmistettaessa; ja lisäksi ominaista, että muunnosfunktiot A ja B ovat line aarisia, eli että niille on ominaista kaksi 3*3-matriisia A ja B, ja että pätee ’ 35. AR^ = AADvl + BAFe] ja vastaavasti A/?,, = AADvll + BAFeU .

110175 s

Lisäksi on edullista, että painotuotteesta saadun värikohtavektorin poikkeamaa ARn varten lasketaan värikerrospaksuuksien muuttamisesta johtuvan täyssävytiheyksien muutoksen AD,, ja siitä riippumattoman pintapeittoasteen muutoksen AFU1 yhdistelmä siten, että samanaikaisesti pätee Δ/?,, =AADvll + BAFeU Jolloin AADvU vastaa 5 muutoksen AR,, satunnaista osuutta ja BAFeli sen systemaattista osuutta, eli useamman peräkkäisen painoksen osalta vaikuttavaa osutta.

| Lisäksi on edullista, että painotuotteesta saadun värikohtavektorin poikkeamaa ARU

I varten lasketaan värikerrospaksuuksien muuttamisesta johtuva täyssävytiheyksien 1 muutos AD ,,, jolloin vaihtelu AR„ vastaa tarkasti muutoksen AD ,, vaikutusta 10 muunnosfunktion A kautta, ja että värikohtavektorin poikkeama AR,, painotuotteella korjataan niin, että laskettu täyssävytiheyksien muutos AD ,, kompensoidaan säätämällä värisäädön toimielimiä painokoneessa.

Lopuksi on vielä eduksi, että painotuotteesta saadun värikohtavektorin poikkeamaa ARn varten lasketaan värikerrospaksuuksien muutoksista riippumaton tehollisten 15 pintapeittoasteiden muutos AF.,, käsillä olevissa tai ajatelluissa erillisväri-rasteri- kentissä, joilla on nimelliset pintapeittoasteet FcI, Fml, F ,, jolloin muutos AR,, täsmälleen vastaa muutoksen AF.,, vaikutusta muunnosfunktion B kautta, ja että värikohtavektorin poikkeama AR,, painotuotteella korjataan niin, että värikerrospaksuuksien muutoksista riippumaton tehollisten pintapeittoasteiden laskettu muutos 20 AF.,, kompensoidaan värivedoksia valmistettaessa.

Keksintöä voidaan edullisesti käyttää offsetrotaatiopainossa.

• '.: Mittakenttäryhmässä painotuotteen väritietojen keräämistä varten, erityisesti offset- : ; ; rotaatiopainon värinhallintaa varten, on useampia mittakenttiä, jotka painetaan opti-' : sesti mitattavasti tarkistettavalle painotuotteelle tai kalibrointipainannalle.

".25 Keksinnön mukaan tähän mittakenttäryhmään kuuluu ensimmäinen yhdistelmämit-< · · :: takenttä, johon perusvärit painetaan päällekkäin nimellisin pintapeittoastein, lisä- ‘ · ’ yhdistelmämittakenttiä, joissa perusvärit painetaan päällekkäin muunnelluin nimel lisin pintapeittoastein, jolloin jokaista perusväriä muunnellaan ainakin kerran ja jo-:. · kaisessa lisäyhdistelmäkentässä muunnellaan ainakin yhtä toista perusväriä, ja li-: : 30 saksi erillisväri-rasterikenttiä perusvärejä varten, jolloin ensimmäisissä erillisväri-’:. rasterikentissä kulloinkin on perusvärillä pintapeittoaste, joka vastaa saman värin pintapeittoastetta ensimmäisessä yhdistelmämittakentässä. Edullisesti on järjestetty • · toiset erillisväri-rasterikentät, joilla kulloinkin on perusvärillä pintapeittoaste, joka ::: vastaa saman värin muunneltua pintapeittoastetta lisäyhdistelmäkentässä, sekä lo- ': 35 puksi lisäksi ainakin yksi erillisväri-täyssävykenttä jokaista perusväriä kohti.

9 110175

Seuraavassa selitetään keksinnön mukaista menetelmää kuvan 1 avulla.

Kalibrointipainanta 20 sisältää kolmestatoista mittakentästä muodostuvan mitta-kenttäryhmän: - Ensimmäisessä kolmivärisessä yhdistelmämittakentässä 1 kolme perusväriä sy-5 aani, magenta ja keltainen painetaan päällekkäin nimellisin pintapeittoastein (Fcl,

Fmi, F ). Kolmessa muussa yhdistelmämittakentässä 2, 3 ja 4 perusvärejä syaani, magenta ja keltainen painetaan myös päällekkäin, mutta nimellisin pintapeittoastein (F = F + AF F F V iF F = F + AF FVtF F F =Fs +AF ). Yh- c2 X cl T *** c2> 1 ml» 1 gl'» V1 cl» 1 m3 %1Τϋ1 m3’ A gl'» cl» 1 ml» 1 g4 A Bl ^ g4/‘ distelmämittakenttään 1 verrattuna siis jokaisessa yhdistelmämittakentässä 2, 3 ja 4 10 muutetaan täsmälleen yhden perusvärin pintapeittoastetta, eli yhdistelmämittakentässä 2 syaania määrän AFc2 verran, yhdistelmämittakentässä 3 magentaa määrän AFm3 verran, ja yhdistelmämittakentässä keltaista määrän AFg4 verran. Suureilla AFc2, AFm3, AFg4 voi olla sekä positiivisia että negatiivisia arvoja; - Kolme muuta erillisivärikenttää 5, 6 ja 7 sisältävät syaanin, magentan ja keltaisen 15 täyssävyt; - Kuusi erillisvärikenttää painetaan rasterisävyillä, ja erityisesti kentät 8 ja 11 syaanilla nimellisin pintapeittoastein Fcl ja Fc2, kentät 9 ja 12 magentalla nimellisin pintapeittoastein Fml ja Fm3, ja kentät 10 ja 13 keltaisella nimellisin pintapeittoastein

FgJaFg4· 20 Painoksen puitteissa tarkastettava painotuote 50 sisältää selitetyistä mittakentistä . . ainakin yhdistelmämittakentän 1, johon päällekkäin on painettu perusvärit syaani, ; magenta ja keltainen nimellisin pintapeittoastein (Fcl, Fml, F ). Yhdistelmämitta-‘ ‘ ' kenttänä voi periaatteessa toimia myös kuvakohta, jolla on identtinen kuvarakenne.

; *' *: Kalibrointipainanta 20 painetaan standardisoiduissa olosuhteissa, ottaen erityisesti j .‘25 huomioon värimateriaali, värikerrospaksuus ja sävyarvon lisäys, eli pintapeittoas-teen kasvu alkuperäisfilmistä tai painotuotteesta painantaan. Nämä olosuhteet mää- » · rää esimerkiksi Sveitsissä UGRA, tai Saksassa FOGRA. Tällöin ei periaatteellisen , . toimintatavan kannalta ole merkitystä sillä, käytetäänkö keksinnön mukaista mene-'·;; t: telmää sanomalehti- tai aksidenssi-offsetpainossa. Oleellista on vain yksi ainoa ‘ '30 vaatimus, että kalibrointipainanta 20 tehdään saman standardin mukaan kuin pai- • · · nos, eli että tarkastettava ja optimoitava painotuote tehdään saman standardin mu- • * I · . “'; kaan.

* : ’:,: Toiset kalibrointipainannat 21, 22 ja 23 sisältävät myös mittakenttälohkon. Mitta- :" i kenttien järjestelyn ja niiden kuvarakenteen suhteen kalibrointipainantojen 20 - 23 35 mittakenttälohkot ovat identtisiä. Kalibrointipainannat 21, 22 ja 23 tehdään voimas- 10 110175 sa olevasta painostandardista siinä mielessä poikkeavasti, että kalibrointipainantaan 20 verrattuna kalibrointipainantaa kohti vaihdellaan kulloinkin täsmälleen yhden perusvärin syaani, magenta ja keltainen värikerrospaksuutta. Kalibrointipainannalla 21 muuttuu syaanin värikerrospaksuus, kalibrointipainannalla 22 magentan väriker-5 rospaksuus, ja kalibrointipainannalla 23 keltaisen värikerrospaksuus. Periaatteessa poikkeamat saavat olla positiivisia tai negatiivisia.

Kalibrointipainantoja 20 - 23 tehtäessä on täytettävä toinen ehto. Mittakenttälohko-jen lisäksi kalibrointipainannoissa on nimittäin oltava muita, kaikin perusvärein painettuja pintoja, jotta mittakenttälohkon paikalla paperin kulkusuunnassa taataan 10 riittävän värimäärän vastaanottaminen. Näiden pintojen muoto on vapaa. Samanlaiset näkökohdat pätevät painotuotteen 30 värin vastaanottamiseen.

Kalibrointipainantojen 20 - 23 avulla voidaan nyt määrittää kvantitatiivisesti tärkeimmät vaikutukset yhdistelmämittakentän 1 välitulokseen. Niitä ovat: - värikerrospaksuuksien muutoksiin liittyvät syaanin, magentan ja keltaisen täyssä-15 vytiheyksien muutokset; ja - värikerrospaksuuksien muutoksista riippumattomat syaanin, magentan ja keltaisen tehollisten pintapeittoasteiden muutokset.

Värikerrospaksuuksien vaikutus ilmenee tällöin värimetristen ja densitometristen mittausarvojen eroina eri kalibrointipainantojen välillä. Värikerrospaksuuksien 20 muutoksista riippumattomien pintapeittoasteiden muutosten vaikutus ilmenee sitä . . vasteoin mittausarvojen eroina eri mittakenttien välillä samassa kalibrointipainan- * nassa.

• «» * · · ’ · ’: Määritettäessä yhdistelmämittakentän 1 välituloksen riippuvuutta perusvärien täys- . “'; sävytiheyksistä ja pintapeittoasteista kyseessä on kahden muunnosfunktion määrit- ; . ·25 täminen, ja tarkemmin sanoen: '·“ ‘ - ensimmäinen muunnosfunktio A, joka muuntaa värikerrospaksuuksien muuttami sesta johtuvan täyssävytiheyksien muutoksen siitä seuraavaksi yhdistelmämittaken- I * •* tän värikohdanmuutokseksi;ja » » · • * » - toinen muunnosfunktio B, joka muuntaa värikerrospaksuuksien muuttamisesta . · .30 riippumattoman tehollisten pintapeittoasteiden muutoksen siitä seuraavaksi yhdis-telmämittakentän värikohdan muutokseksi.

’ ’ · ’ Yleisessä tapauksessa muunnosfunktiot A ja B ovat epälineaarisia. Koska painoalal-' ’ la kyseessä on useimmiten suhteellisen pienet muutokset standardisoidun toiminta- il 110175 pisteen ympärillä, on hyväksyttävää että yhteydet linearisoidaan. Havainnollisuuden vuoksi keksinnön mukaista menetelmää selitetään seuraavassa linearisoidun mallin avulla. Tämä ei estä patenttivaatimusten yleistävän muotoilun soveltamista lineaarisiin ja epälineaarisiin järjestelmiin.

5 Muunnosfunktiot A ja B määrittämiseksi voidaan menetellä seuraavalla tavalla: - Värimetrisiä mittauksia varten määrätään värimetrinen koordinaattijärjestelmä, edullisesti XYZ, Periaatteessa myös CIELAB ja CIELUV olisivat mahdollisia.

On tärkeätä, että värimetristen mittausarvojen ilmaisua varten aina käytetään samaa järjestelmää. Yksinkertaisuuden vuoksi seuraavat suoritusmuodot perustuvat esi-10 merkinomaisesti normiväriarvoihin XYZ; - Kalibrointipainannan 20 yhdistelmämittakenttissä 1-4 mitataan normiväriarvot rx XYZ. Saadaan neljä värikohtavektoria R = Y , ja erityisesti R, mittakentässä 1, R,

Z

mittakentässä 2, R3 mittakentässä 3, ja R* mittakentässä 4; - Kalibrointipainannan 20 erillisvärikentissä 5-13 mitataan väritiheydet, ja ylei- 15 sesti tunnetun Murray-Davies:in yhtälön avulla lasketaan teholliset pintapeittoasteet mittakentissä 8-13. Tällöin saadaan kolme täyssävytiheysarvoa, ja erityisesti Dvcl mittakentästä 5, Dvml mittakentästä 6, ja Dvgl mittakentästä 7. Lisäksi saadaan kuusi arvoa painotuotteen tehollista pintapeittoastetta varten, eli Fccl mittakentästä 8, F^ mittakentästä 11, Fcml mittakentästä 9, Fem3 mittakentästä 12, Fegl mittakentästä 10, ja , *. '20 F . mittakentästä 13; • * 6?’ tl* ’ - Kalibrointipainantojen 21-23 yhdistelmämittakentästä 1 mitataan normiväriarvot V/ \x~ ; “; XYZ. Saadaan kolme värikohtavektoria R= Y , ja erityisesti R21 kalibrointipain-

i7i LzJ

. ’ *'; nasta 21, R22 kalibrointipainnasta 22, ja R23 kalibrointipainnasta 23; - Kalibrointipianannan 21 erillisivärikentästä 5 mitataan syaanin täyssävytiheys, '* 25 tuloksena on arvo Dvc2.

I * * '. - Kalibrointipianannan 22 erillisivärikentästä 6 mitataan magentan täyssävytiheys, ,. I tuloksena on arvo Dvm3.

, ,1, - Kalibrointipianannan 23 erillisivärikentästä 7 mitataan keltaisen täyssävytiheys,

tuloksena on arvo D

< ; vg4 12 110175 - Käyttäen määritelmiä: k.-«i «n-*, «a-g]

'D^-Dm O O

mr.= . O 0„,-0„, O

o o 'f^-f„, o o

5 Δ£κ= O F„,-F„, O

O O

mitattujen suureiden väliset lineaariset yhteydet voidaan esittää seuraavan kahden yhtälön avulla: ARd = AADv Δ/?^. = BAFe - Tässä on molemmat 3*3-matriisit Aja B etsittyä muunnosfiinktioita A ja B var- 10 ten. Jotta tästä päästäisiin muunnosfunktioihin, on siis edellä oleva yhtälöstä vain ratkaistava Aja B: A = ARDv ADv"1 B = ARFeAFel . ., Mittaamalla kalibrointipainannat 20 - 23 meillä on nyt kvantitatiivinen yhteys toi-• ‘ · \t saalta perusvärien täyssävytiheyksien vaihtelujen, jotka johtuvat toisaalta väriker-’;' |5 rospaksuuksien muutoksista, ja perusvärien pintapeittoasteen vaihtelujen, jotka ovat c i ;' värikerrospaksuuksista riippumattomat, ja toisaalta yhdistelmämittakentän 1 väri- : ‘ kohtavektorin vaihteluiden välillä I * i * ·

* I I

Edellä selitetyn menetelmään mukaan matriisi B lasketaan matriisien ARFe ja AFe | » · avulla. Tällöin ARFe ja AFeon määritelty mittausarvoilla, jotka tulevat pelkästään ; 20 kalibrointipainannasta 20. Tämä tarkoittaa sitä, että matriisi B voidaan täysin » . » * määrittää yhden ainoan kalibrointipainannan perusteella. Menetelmää laajennettaessa olisi mahdollista, että useampia kalibrointipainantoja varten määritetään kul-,,!: ’ loinkin oma matriisi B ja että sen jälkeen muodostetaan kaikkien B -matriisien , » ' ‘ keskiarvo. Tämän toimenpiteen avulla voitaisiin pienentää satunnaisten mittarus- ,· 25; virheiden vaikutusta.

i i i · i

Kalibrointipainannoista saatuja muunnosfunktioita voidaan käyttää hyödyksi, kun 13 110175 painotuotteiden laatua on valvottava ja optimoitava. Tämän edellytyksenä on se, että painotuotteeseen painetaan yhdistelmämittakenttä 1, jolla on samat syaanin, magentan ja keltaisen nimelliset pintapeittoasteet.

Pistokokeen omaisesti otetuista painotuotteiden 30 kappaleista mitataan värimitta-5 laitteen avulla yhdistelmämittakentän 1 värikohtavektori R„. Vertaamalla sitä ennalta määrättyyn asetusarvo-värikoh ta vektoriin Rq, voidaan sen jälkeen laskea väri-kohtapoikkeama AR„ = R,, - R^ Asetusarvo-värikohtavektori voidaan saada sekä annetusta mallikappaleesta saadusta mittausarvosta että suoraan digitaalisesta esi-painovaiheesta.

10 Jos nyt muutosta ARM seuraataan pidemmän aikaa, eli useamman tuotantojakson yli, ja muodostetaan keskiarvo AR1]M, niin useimmissa tapauksissa ARI1M on erisuuri kuin nolla. Tavanomaisissa menetelmissä värimäärän ohjaamiseksi offsetpainossa AR1IM kompensoitaisiin nyt jokaisessa painoksessa sätämällä väriohjauksen tomie-limiä painokoneessa. Jos offsetpainantaan nyt otetaan mukaan värihallinnan perus-15 ajatus, niin systemaattista värikohtapoikkeamaa AR, 1M ei kompensoida painokoneen säätöjen kautta, vaan värivedosten valmistuksessa esipainovaiheessa, niin että vaikutetaan tarkoituksellisesti pintapeittoasteisiin.

Tähän sopii seuraava menetelmä: - Muunnosfunktion B avulla määritetään värikerrospaksuuden muutoksista riippu-20 maton syaanin, magentan ja keltaisen tehollisen pintapeittoasteen muutos "AF*n" i*V ^k = ÄF-n '· ΔF..

·,· · L

• ·

AFfU=B^ARi]M

• · • · > » · •;; · - Painoprosessille pätevien ominaiskäyrien avulla voidaan sitten määrittää syaanin, ‘. * * magentan ja keltaisen nimellisten pintapeittoasteiden muutokset värivedoksessa, 25 jotka tarvitaa systemaattisen värikohtapoikkaman AR, 1M kompensoimiseksi.

,··.·. Kun systemaattinen värikohtapoikkeama on kompensoitu, jäljelle jäävät kuitenkin vielä satunnaiset värikohtapoikkeamat AR11Z = AR„ - ARUM. Ne on myös kompen-soitava. Keksinnön mukaisen menetelmän avulla voidaan värivyöhykekohtaisesti :: toimivilla värikoneistoilla varustetuisas painokoneissa voidaan menetellä seuraa- . ·. 30 vasti: I t » ’ ' - Muunnosfunktion A avulla määritetään värikerrospaksuuden muutoksista johtuva 14 110175 'λα,,,' syaanin, magentan ja keltaisen täyssävytiheyden muutos ADvll = ADvmU : K,.

= ——A^uz - Säätämällä painokoneen väriohjauksen toimielimiä säädetään värikerrospaksuuk-sia niin, että AD H menee nollaa kohti. Muutoksen ADvll kompensoimiseksi voidaan 5 ajatella kahta ratkaisua: • Jos syaanin, magentan ja keltaisen täyssävytiheydet voidaan mitata suoraan painotuotteelta 30, niin pelkästään täyssävytiheyksien oloarvoja on muutettava arvojen -AD n, -ADvmll, ja vastaavasti -AD gll verran. Kun nyt säädetään täyssävytiheyden uuden asetusarvon mukaan, AD ,, häviää; 10 · Ellei painotuotteelta 30 voida mitata täyssävy tiheyksiä, niin täyssävy tiheyksien muutokset ADUvlP ADimll, ja vastaavasti AD ,, painotetaan syaanin, magentan ja ja vastaavasti keltaisen pintapeittoastesummien avulla, jotka perustuvat yhdis-telmämittakentän 1 sisältävään värivyöhykkeeseen. Tästä saadaan välittömästi muutoksen mitta värivyöhykkeessä säädettyjä perusvärien määriä varten, jotka 15 johtavat täyssävytiheyden muutoksen ADvll kompensoimiseen. Värimäärien muutos voi puolestaan tapahtua manuaalisen toimenpiteen tai automaattisen ohjauksen avulla.

Keksinnön mukaisen menetelmän edellä selitetyllä käyttötavalla osoitettiin, että I painotuotteella 30 olevan yhdistelmämittakentän 1 värikohtavektorin R„ muutokset :'V 20 voidaan kompensoida käyttämällä perusvärien syaani, magenta ja keltainen väriker-. ‘ : rospaksuuksien muutosten ja esipainovaiheessa valmistetun värivedoksen nimellin . * ‘'. pintapeittoasteen muutoksen yhdistelmän avulla.

: · *· : Tähän asti tunnetut värikohtavaihtelujen kompensointimenetelmät tukeutuvat sitä \: : vastoin pelkästään painokoneen värisäätöön vaikuttamiseen. Tällä on keksinnön 25 mukaiseen menetelmään verrattuna ratkaisevat haitta, jota tässä vielä valaistakoon: • · » » » ’ · · ·. - Käytännössä esiintyvien monivärisissä painotuotteissa samassa värivyöhykkeessä on aina painettava useampia sekoitusvärisävyjä, joden nimellinen pintapeittoaste poikkeaa perustväristä. Tämä tilanne on sama kuin jos painotuotteessa 30 olisi sa-:: massa värivyöhykkeessä useampia mittakenttiä, joilla on erilaiset kuvarakenteet; ' · ’ -30 - Kaikkien näiden mittakenttien osalta vaaditaan nyt, että värikohdan vaihtelut ’: ' kompensoidaan säätmällä painokoneen värisäädön toimielimiä. Normaalitapaukses- is 110175 sa jokaisella mittakentällä on erilainen värikohtapoikkeama, ja tämän vuoksi se vaatii erilaisen korjauksen koneen säädöissä. Tätä ehtoa ei voi koskaan täyttää, joten lopuksi on löydettävä kompromissi, jonka avulla jonkin verran pienennetään värikohdan vaihteluja kaikissa yhdistelmämittakentissä, mutta koskaan niitä ei sa-5 manaikaisesti saadaa häviämään; - Tässä mielessä keksinnön mukainen menetelmä tarjoaa merkittävän edun, koska se sallii yksilölliset korjaukset jokaisessa mittakentässä tai jokaisessa kuvarakennet-ta vastaavassa kuvakohdassa nimellisen pintapeittoasteen muutosten avulla värivedoksia valmistettaessa. Tällä tavalla voidaan täydellisesti kompensoida värikohdan 10 vaihtelujen systemaattinen osuus.

Systemaattisten värikohdan vaihtelujen kompensointi nimellistä pintapeittoastetta muuttamalla värivedoksia esipainovaiheessa valmistettaessa on erityisen kiinnostavaa uudempien värivyöhykkeettömien painokonekonseptien yhteydessä. Nämä painokoneet käyttäytyvät stabiilisti värisäädön pysyvyyden osalta useampien panos-15 ten yli, mutta niitä ei juuri voi ohjata värisäädön toimielimiä säätämällä. Tällöin menetelmäksi valitaan värikohtapoikkeamien korjaaminen vaikuttamalla nimelliseen pintapeittoasteeseen esipainovaiheessa.

Keksinnön mukaisen menetelmän mukaan voidaan painotuotteen 30 yhdistelmämit-takentän 1 sijasta käyttää kuvakohtaa, jolla on sopiva kuvarakenne. Siten voidaan 20 säästää yhdistelmämittakentän 1 vaatima tila painotuotteella.

Keksinnön mukaisen menetelmän toinen järkevä käyttö saadaan siten, että paino- :' · *: tuotteeseen 30 painetaan muun painamisen yhteydessä kalibrointipainantojen 20 - . *:'. 23 koko mittakenttälohko, niin että varsinaiset kalibrointipainannat voidaan jättää •. ·. pois, ja painotuotteen hyväksi havaittua kalibrointikappaletta voidaan käyttää ka- t · · · 25 librointipainantojen sijasta.

• · i.; : - Esimerkiksi painoksen ensimmäistä hyvää kappaletta voidaan ongelmitta käyttää ' m · · muunnosfunktion B määrittämiseen kalibrointipainannan 20 sijasta.

. . - Muunnosfunktio voidaan tällöin myös saada painoksesta otetun kolmen muun ‘;;.' kappaleen perusteella, jos painoksessa esiintyy perusvärien täyssävytiheyksien riit- ’ ‘ 30 tävän suuria vaihteluja. Käsittely tapahtuu yleistämällä edellä esitettyä laskentame-• - · nettelyä, niin että matriisi ÄDV ei ole lävistäjämatriisi, vaan että kaikki sarakkeet :: sisältävät kulloinkin syaanin, magentan ja keltaisen täyssävytiheyden yhden muu- . v. toksen: • · » 16 110175 ^vc2 ^vcl Dvci ^vc\ ^vc4 1 ΔΡ)ί·= Dvm2 — Dvml Dvm3 — DvmX Dvm4 — Dvmi _ ^vg2 ~ Aijl A>13 A/gl ^vg4 Dvgl ^

Muunnosfunktion A arviointitarkkuuden parannus voidaan saavuttaa siten, että painoksesta otetaan suurempi määrä pistokokeita. Matriisien ΔRDv ja ADV sarakkeiden lukumäärä kasvaa tällöin käsiteltävien lisäpistokokeiden lukumäärään verrannollisesti. Tällä 5 tavalla syntyvä matriisiyhtälö on tällöin kuitenkin ylimääritelty, ja on ratkaistava A -matriisin osalta tasoitusyhtälömenetelmien avulla.

Keksinnön mukaisen menetelmän kannalta ei ole merkitystä sillä, minkä tyyppisillä mittalaitteilla mittaustiedot saadaan. Periaatteessa ei esimerkiksi ole määrätty, määritetäänkö densitometriset arvot densitometrin, spektraalifotometrin, videoka-10 meran tai jonkin muun sopivan laitteen avulla. Samalla tavalla väritekniset mittaukset voidaan tehdä spektraalifotometrein, kolmialuevärimittauslaittein, videokameroin, tai muiden sopivien välineiden avulla, poikkeamatta keksinnön alalta. Lisäksi on vailla merkitystä millä apuvälineillä mittaustietojen jatkokäsittely hoidetaan.

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan myös laajentaa nelivärisen päällekkäis-15 painatuksen suuntaan, niin että kalibrointipainantojen 20 - 23 ja painotuotteen 30 yhdistelmämittakentissä sallitaan myös eräs osuus mustaa painoväriä. Ainoana ehtona se, että mustan nimellinen pintapeittoaste on sama kaikissa neljässä yhdistel-mämittakentässä.

I » * · · t

Claims (17)

110175

1. Painotuotteen väritietojen keruuta, erityisesti offsetrotaatiopainon värinhallintaa varten mittakenttäryhmä, jossa on useampia mittakenttiä, jotka optisesti mitattavasti on painettu tarkistettavalle painotuotteelle tai kalibrointipainannalle, tunnettu siitä, 5 että siinä on a) ensimmäinen yhdistelmämittakenttä (1), johon perusvärit painetaan päällekkäin nimellisin pintapeittoastein (Fcl, Fml, F ), b) lisäksi yhdistelmämittakenttiä, joihin perusvärit painetaan päällekkäin vaihtele-vin nimellisin pintapeittoastein (Fc2 = F, + AFc2, FmI, FgI); (Fcl, Fm3 = Fml + AFm3, Fgl); 10 (Fcl, FmI, Fg4 = Fg, + AFg4), jolloin jokaista perusväriä vaihdellaan ainakin kerran ja jolloin jokaisessa lisäyhdistelmämittakentässä vaihdellaan yhtä muuta perusväriä, c) lisäksi ainakin yksi erillisväri-täyssävytiheyskenttä (5, 6,7) jokaista perusväriä varten, ja d) lisäksi ainakin yksi erillisväri-rasterikenttä (8, 11; 9,12; 10, 13) jokaista perus-15 väriä varten, jolloin ensimmäisten erillisväri-rasterikenttien (8, 9,10) kulloisenkin perusvärin pintapeittoaste (Fcl, Frol, Fgl) vastaa saman värin pintapeittoastetta ensimmäisessä yhdistelmämittakentässä (1). ja/tai jolloin toisten erillisväri-rasterikenttien (11, 12, 13) kulloisenkin perusvärin pintapeittoaste (Fc2, Fm3, Fg4) vastaa saman värin muutettua pintapeittoastetta lisäyhdistelmämittakentässä (2, 3,4).

2. Menetelmä offsetrotaatiopainon värinhallintaa varten, jossa a) mittakentät ja/tai mittakenttinä tomivat kuvakohdat painetaan muun painannan yhteydessä, ja . · t b) mitataan ne optisesti painamisen j älkeen, ja I · *..! c) prosessoidaan heijastunutta valoa, ' ·/ # £5 tunnettu siitä, että d) käytetään patenttivaatimuksen 1 mukaista mittakenttäryhmää.

• * ; ;'; 3. Menetelmä offsetrotaatiopainon värinhallintaa varten, jossa a) mittakentät ja/tai mittakenttinä tomivat kuvakohdat painetaan muun painannan yhteydessä, ja . .30 b) mitataan ne optisesti painamisen jälkeen, ja ’:;.' c) prosessoidaan heijastunutta valoa, ' · [ tunnettu siitä, että ; i ’ d) tarkastettava painotuote (30) ja useampi, tarkoituksella erilaisin värikerrospak-!'"': suuksin valmistettu kalibrointipainanta (20, 21, 22, 23) sisältää kulloinkin ensim- 13. mäinen yhdistelmämittakenttä (1), johon painetaan päällekkäin kolme perusväriä ' 1, syaani, magenta ja keltainen nimellisin pintapeittoastein (Fcl, Fml, Fgl), e) kalibrointipainannat (20, 21, 22, 23) sisältävät lisäyhdistelmämittakenttiä (2, 3, ,8 110175 4), joissa perusvärit painetaan päällekkäin nimellisin pintapeittoastein (Fc2 = Fcl + AFcr F... Fg,); (F.> Fm3 = pm, + AF.j- F ,); ja (F„ Fml, Fg4 = Fg, + AF 4), jolloin jokaista perusväriä muutetaan ainakin kerran ja jokaisessa lisäyhdistelmämittakentässä (2, 3, 4) muutetaan ainakin yhtä toista perusväriä, 5 f) kalibrointipainannat (20, 21, 22, 23) sisältävät perusväriä kohti lisäksi ainakin yhden täyssävytiheyskentän (5, 6, 7), ja g) jolloin kalibrointipainannat (20, 21, 22, 23) sisältävät perusväriä kohti ainakin yhden lisäerillisväri-rasterikentän (8, 11; 9, 12; 10, 13), jolloin ensimmäisten eril-lisväri-rasterikenttien (8,9, 10) kulloisenkin perusvärin pintapeittoaste (Fcl, Fml, F ) 10 vastaa saman värin pintapeittoastetta ensimmäisessä yhdistelmämittakentässä (1), ja/tai jolloin toisten erillisväri-rasterikenttien (11, 12, 13) kulloisenkin perusvärin pintapeittoaste (Fc2, Fm3, Fg4) vastaa saman värin muutettua pintapeittoastetta lisäyhdistelmämittakentässä (2, 3,4).

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kalibrointipai-15 nannoissa (20,21,22,23) a) määritetään valitussa värimetrisessä koordinaattijärjestelmässä värimittalaitteella mittaamalla yhdistelmämittakentistä (1, 2, 3, 4) värikohtavektorit R,, Rj, R3 ja R, b) mitataan erillisväri-täyssävykentissä densitometrisin mittauksin yhtä erilliskent-tää vastaavin suodatinominaisuuksin kulloisetkin täyssävytiheysarvot Dvcl, Dvml,

20 Dvgl,ja c) mitataan erillisväri-rasterikentissä (8, 11; 9, 12; 10, 13) densitometrisin tai muin mittauksin painotuotteen tehollisen pintapeittoasteet Fk1, Fk2, Fcinl, F^, Fegl ja Feg4. t

-, 5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kalibrointipa!- • # '.nantojen (20, 21, 22,23) värikohtavektoreita (R,, R,, R3 ja R,), täyssävytiheyksiä * i5 (Dvcl> DvmP Dvgl) ja tehollisia pintapeittoastetta (Fk1, Fk2, F.,, Fera3, F^,, F^ ) käyte-tään kahden muunnosfunktion A ja B määrittämiseksi, jotka muuntavat erillisväri- I « ‘ · · ·' täyssävykenttien värikerrospaksuuksien muutoksesta johtuvan täyssävytiheyden i vaihtelun •7: fak" AA,= ADvmI ; .·. AD , L "i1 J \ :3ö tai siitä riippumattoman, pintapeittoastein Fcl, Fml, Fgl varustettujen erillisväri-‘;. rasterikenttien tehollisen pintapeittoasteen muutoksen Γ af<c1 l A^,= AFeml Oi; K. ’: ’ ‘: ensimmäisen, nimellisin pintapeittoastein (Fcl, Fml, Fgl) varustetun yhdistelmämitta- 19 110175 kentän värikohtavektorin muutokseksi.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että a) tarkistettavasta painotuotteesta määritetään värimittalaitteella tapahtuvan ensimmäisen yhdistelmämittakentän (1) mittauksen avulla toistaen värikohtavektori R„ 5 valitussa koordinaattijärjestelmässä, ja b) lasketaän painotuotteesta (30) saadun värikohtavektorin ennalta määrätyn ase-tusarvo-värikohtavektorin suhteen määritetyn poikkeaman AR,, = Rn - Rq avulla yhdistelmä jonkta muutostekijät ovat värikerrospaksuuksien muutoksen aiheuttama täyssävytiheyden muutos

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että poikkeama ARn vastaa täsmälleen muutosten AD,, ja AF.,, yhdistettyä vaikutusta muunnosfunktioi-den A ja B kautta.

8. Patenttivaatimuksen 6 tai 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että värikohta-’ -20 vektorin poikkeama AR„ korjataan painotuotteella niin, että toisaalta kompensoi- ,.! daan täyssävytiheyksien laskettu muutos AD ,, säätämällä väriohjauksen toimieli- ’ ’'; * miä painokoneessa, ja toisaalta kompensoidaan tehollisten pintapeittoasteiden las-• * · :;; ·’ kettu muutos AF„ säätämällä pintapeittoastetta värivedoksia valmistettaessa. t I I

9. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 3-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, ; . *25 että muunnosfunktiot A ja B ovat lineaarisia, eli että niille on ominaista kaksi 3*3- :.' matriisia Aja B, ja että pätee A/?, = AADV, + BAFel ja vastaavasti ARn =AADvn+BAFeU . • » # !' /: 10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että painotuottees- ... ta saadun värikohtavektorin poikkeamaa AR,, varten lasketaan värikerrospaksuuk- » t I ’ 30 sien muuttamisesta johtuvan täyssävytiheyksien muutoksen AD ,, ja siitä riippumat- f * toman pintapeittoasteen muutoksen AF.,, yhdistelmä siten, että samanaikaisesti pä- 110175 tee ARU = AAD„n + BAFeil, jolloin AADvll vastaa muutoksen AR,, satunnaista osuutta ja BAFeU sen systemaattista osuutta, eli useamman peräkkäisen painoksen osalta vaikuttavaa osutta.

10 A^,= ADvml, käsillä olevissa tai ajatelluissa erillisväri-täyssävykentissä sekä siitä riippumattoman tehollisen pintapeittoasteen muutos 'W'cn AF«n= AF<mlI käsillä olevissa tai ajatelluissa erillisväri-rasterikentissä, joilla on nimelliset pinta-15 peittoasteet (FcI, Fml, Fgl).

11. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 3-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 5 että painotuotteesta saadun värikohtavektorin poikkeamaa ARU varten lasketaan värikerrospaksuuksien muuttamisesta johtuva täyssävytiheyksien muutos AD ,,, jolloin vaihtelu AR„ vastaa tarkasti muutoksen AD ,, vaikutusta muunnosfunktion A kautta, ja että värikohtavektorin poikkeama AR,, painotuotteella korjataan niin, että laskettu täyssävytiheyksien muutos AD,, kompensoidaan säätämällä värisäädön 10 toimielimiä painokoneessa.

12. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 3-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että painotuotteesta saadun värikohtavektorin poikkeamaa AR,, varten lasketaan värikerrospaksuuksien muutoksista riippumaton tehollisten pintapeittoasteiden muutos AF.,, käsillä olevissa tai ajatelluissa erillisväri-rasterikentissä, joilla on ni- 15 melliset pintapeittoasteet Fcl, Fml, F , jolloin muutos AR,, täsmälleen vastaa muutoksen AF.n vaikutusta muunnosfunktion B kautta, ja että värikohtavektorin poikkeama AR,, painotuotteella korjataan niin, että värikerrospaksuuksien muutoksista riippumaton tehollisten pintapeittoasteiden laskettu muutos AF.,, kompensoidaan värivedoksia valmistettaessa.

13. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 3-12 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että painotuotteella oleva yhdistelmämittakenttä on kuvakohta.

* » » : ·' 14. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 3-13 mukainen menetelmä, tunnettu :: : siitä, että kalibrointipainantojen ja painotuotteen yhdistelmämittakenttiin värien sy- « e ’.: aani, magenta ja keltainen lisäksi painetaan myös mustaa rasterisävynä, jolloin •, t. 25 mustan nimellinen pintapeittoaste on sama kaikissa yhdistelmämittakentissä. i * · I » t

’;;, ’ 15. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 3-14 mukainen menetelmä, tunnettu ‘ siitä, että värimetriset ja/tai densitometriset mittauksen tehdään spektraalifotometril- lä. » i * .

! ’; 16. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 3-14 mukainen menetelmä, tunnettu ' ,30 siitä, että densitometriset mittaukset tehdään densitometrillä. > t t

\ , '; 17. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 3-14 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että värimetriset mittaukset tehdään kolmialue-värimittalaitteella. • i f » t i , i i 2ΐ Ή 017 0