FI108691B - Keskuksen ohjausyhteyksien autokonfigurointi - Google Patents

Description

108691

Keskuksen ohjausyhteyksien autokonfigurointi

Keksinnön ala

Esillä oleva keksintö liittyy useiden tietoliikennelaitteistojen välille 5 luotaviin virtuaaliyhteyksiin. Erityisesti keksintö liittyy laajakaistaisen tietoliikenneverkon solmun, esim. ATM-solmun, sisäiseen liikenteeseen.

Tekniikan tausta

Erään nykyaikaisen digitaalisen keskuksen perustehtävä on yhdis-10 tää keskuksen tuloportti oikeaan lähtöporttiin, toisin sanoen kytkeä tietyllä tu-lojohdolla tuleva puhelu tietylle lähtöjohdolle lähteväksi puheluksi. Järjestelmän ydin on keskuksen ohjaus, jonka toiminnot on hajautettu useille kukin omaa tehtäväänsä suorittaville yksiköille. Esimerkkeinä tällaisista yksiköistä mainittakoon kytkentäkenttää ohjaava yksikkö, erityyppistä tulo- ja lähtöpuo-15 Ien signalointia suorittavat ja valvovat signalointiyksiköt, puhelukohtaisia las-kentatietoja keräävä yksikkö, tilastotietoja keräävä yksikkö, jne. Kukin yksikkö sisältää ainakin yhden keskusyksikön CPU, väylän ja muistin. Kukin yksikkö muodostaa siten itse asiassa tietokoneen.

Keskus sisältää lisäksi järjestelmän ylläpitoa hoitavan käytönoh-20 jausyksikön O&M (Operation and Mantenance Unit).

Tietoliikenneverkon solmut voivat olla paitsi edellä kuvatun kaltaisia myös ATM-solmuja (Asynchronous Transfer Mode). ATM on yhteydelli- « » · nen, pakettikytkentää käyttävä yleiskäyttöinen ja skaalautuva tiedonsiirtome- !'*. netelmä, jossa informaatio siirretään vakiopituisissa soluissa. Solu koostuu 5 • · 25 tavun pituisesta otsikosta ja 48 tavun pituisesta informaatio-osasta. Otsikko-kentät sisältävät virtuaaliväylän tunnisteen (VPI) ja virtuaalikanavan tunnis-teen (VCI). ATM-keskuksessa solut siirretään loogisesta tulokanavasta yh-teen tai useampaan loogiseen lähtökanavaan. Looginen kanava käsittää fyysisen linkin (esim. optinen kuitu) numeron ja tämän linkin kanavatunnisteen, ·:··: 30 toisin sanoen VPI/VCI- tiedon. Yksi fyysinen siirtomedia, kuten optinen kuitu, •' * ’: voi sisältää useita virtuaaliväyliä VP ja kukin virtuaaliväylä voi sisältää useita . virtuaalikanavia VC.

Koska solut ovat vakiomittaisia, voidaan kytkennät suorittaa ATM-keskuksessa solun otsikon perusteella laitteistotasolla ja siten erittäin no-: τ’: 35 peasti. Eri yhteyksille kuuluvat solut erotetaan toisistaan virtuaaliväylän (VPI) : ‘; ja virtuaalikanavan tunnisteen (VCI) avulla. Yhteyttä muodostettaessa verkon 2 108691 läpi määritetään kiinteä reitti eli virtuaaliyhteys, jota pitkin yhteyden solut reititetään. Verkkosolmuissa solut kytketään VPI/VCI-arvojen perusteella. VPIA/CI-arvot ovat yhteysvälikohtaisia ja siten yleensä muuttuvat VP- tai VC-tason kytkennän yhteydessä. Tiedonsiirron loputtua, yhteys puretaan.

5 Kuvio 1 esittää yksinkertaistettua ATM-keskusta. Se muodostuu tuloportaista ja lähtöportaista, joihin fyysiset tulo- ja lähtöjohdot kytkeytyvät sekä kytkentäkentästä. Fyysinen johto voi olla mikä tahansa sopiva media, optinen kuitu, kuten kuvassa, kierretty pari, koaksiaalikaapeli, jne. Tässä esimerkkinä on optinen kuitu. Tulo- ja lähtöportaat muodostavat ulkoiset 10 verkkorajapinnat. Rajapinnat voivat olla joko UNI-tyyppisiä (User Network Interface) tai NNI-tyyppisiä (Network Node Interface). Tuloporras lukee tulolin-kistä saapuvan solun osoitetiedot eli VPI- ja VCI-tunnisteet ja muuntaa ne uusiksi VPI/VCI-arvoiksi, jotka lähtöporras sijoittaa lähtölinkkiin lähetettävän solun otsikkoon.

i 15 Keskuksen ohjelmisto on hajautettu tietokoneiden hoitamiin toi minnallisiin lohkoihin prosessoriyksiköille 1, ..N. Tietokoneet ovat lähes aina sulautettuja, joten näyttölaitteita ja muita oheislaitteita ei tarvita.

Kuvio 2 esittää ATM-keskusta yksityiskohtaisemmin. Optiselta kuidulta 20 saapuva solu, joka voi olla UNI- tai NNI-tyypin solu, saapuu johdon 20 päättävän fyysisen kerroksen (PHY) piiriin 21. PHY kerros hoitaa siirto-järjestelmäkohtaiset bittitason tehtävät ja vastaa solujen sovituksesta kuhunkin siirtojärjestelmään sekä solujen rajauksesta, solun otsikon virhetarkistuk-sista ja solunopeuden tasauksesta.

PHY-kerroksen piiriltä 21 solu siirtyy rajapinnan yli ATM-kerroksen ' " 25 piirille 22. ATM-kerros käsittelee ainoastaan solun otsikkoa tehtävänään so- lujen kytkentä, multipleksointi, demultipleksointi, solun otsikon generointi ja poisto. ATM-kerroksen yläpuolella ATM-sovituskerros AAL (ATM Adaptation · ’, ’: Layer) paloittelee ylempien kerrosten kehykset ja kokoaa ne uudelleen toi sessa päässä, toisin sanoen suorittaa SAR-toiminnon (Segmentation and 30 Re-assebiy).

ATM-kerroksen piiri 22 lähettää solun ATM-kytkentäkentän 23 tu-• \ lopuskuriin. Tästä kenttä kytkee sen edelleen kentän toiselle puolelle, lähtö- porttiin 25. Lähtöportissa solun osoitekentässä oleva VPI/VCI-arvo tutkitaan : : ja solu lähetetään oikeaan virtuaalikanavaan.

3 108691

Kuvion 1 prosessoriyksiköiden on kyettävä keskustelemaan toistensa kanssa. Yleisin tapa on järjestää yhteinen viestiväylä, johon yksiköt yhdistetään väyläsovittimella.

Kuvio 3 havainnollistaa toista solujen sisäisen liikenteen reitityksen 5 järjestelyä ATM kytkentäkentän läpi. Ryhmä prosessoriyksiköitä, tässä pro-sessoriyksikkö 1, ..., prosessoriyksikkö N, kytketään multiplekseriin 31, kun taas toinen yksikköryhmä, prosessoriyksikkö A1...... prosessoriyksikkö An, kytketään multiplekseriin 32. Kolmas yksikköryhmä, prosessoriyksikkö B1,..., prosessoriyksikkö Bn, kytketään multiplekseriin 33. Multiplekseri A kanavoi 10 siihen liittyvältä yksikköryhmältä saapuneet ATM-solut ATM-kytkentäkentän 34 tuloporttiin, joka reitittää solut kytkentäkentän läpi kohteena oleviin lähtö-portteihin.

Esimerkkinä voidaan tarkastellaan tilannetta, jossa prosessoriyksikkö 1 lähettää soluja prosessoriyksikölle B1 ja prosessoriyksikkö N lähettää 15 soluja prosessoriyksikölle 2. Multiplekseri 31 varustaa solut sopivilla VPI/VCI-osoitteiila ja kanavoi solut kytkentäkentän tuloporttiin 0. Kytkentäkenttä palauttaa prosessoriyksikköön N osoitetut solut lähtöporttiin 0. Demultiplekseri 31 reitittää solut edelleen prosessoriyksikköön N.

Kytkentäkenttä 34 reitittää prosessoriyksikköön B1 osoitetut solut 20 lähtöporttiin 1, jonka jälkeen kyseiseen porttiin kytketty multiplekseri 33 reitittää solut kohdeprosessorille eli yksikköön B1.

Edelleen kuvioon 3 viitaten, prosessoriyksikköryhmä on edullista muodostaa samantyyppisiä prosessoreita sisältävistä yksiköistä. Näin yksi-köiden 1-N prosessorit voisivat olla yleiskäyttöön tarkoitettuja mikro- • · 25 prosessoreita ja yksiköiden B1-Bn prosessorit puolestaan signaali-' * ’ prosessoreita.

Käytönohjausyksikkö 35 on kytketty myös multiplekserin 31 kautta :ATM-kytkentäkentän 34 porttiin 0. Käytönohjausyksikön tehtävänä on taata keskuksen toiminnallisten yksikköjen moitteeton toiminta. Lisäksi, yksikkö : * ·: 30 toimii syöttö- ja tulostuslaitteena, jonka välityksellä operaattori voi päivittää • · ·. ohjelmistoa ja syöttää ohjeita ohjelmistolle. Käytönohjausyksikön 35 ja pro- • , sessoriyksiköiden välillä on näitä tehtäviä varten kaksisuuntaiset ohjauskyt- * kennät.

: : Kytkentäohjausyksiköllä on erittäin tärkeä rooli otettaessa keskus 35 käyttöön. Kun keskuksen eri yksiköt on käynnistetty, käytönohjausyksikkö ." ‘. huolehtii siitä, että keskus lähtee käyntiin ja toimii moitteettomasti.

108091 4

Vakiomittaisia paketteja välittävien tekniikan tason mukaisten keskuksien ongelmana on kuinka ohjausyhteydet muodostetaan käytön-ohjausyksikön ja prosessoriyksiköiden välille käynnistämishetkestä alkaen. Näitä yhteyksiä tarvitaan ladattaessa ohjelmakoodia käytönohjausyksiköltä 5 prosessoriyksiköille.

Kuvio 4 havainnollistaa tätä epäkohtaa. Käytännössä ongelma rajoittuu käytönohjausyksikön ja kunkin multiplekserin välille muodostettaviin yhteyksiin. Kussakin keskuksen multiplekseriyksikössä 1-N ajetaan ohjelmistosovellusta. Vastaavasti käytönohjausyksikössä 41 ajetaan useita ohjelmis-10 tosovelluksia. Jotta käytönohjausyksikön olisi mahdollista ohjata prosessoriyksiköiden käynnistystä, käytönohjausyksikön 41 sekä kunkin multiplekserin väliseen kytkentäkentän kautta tapahtuvan kommunikointiin tarvitaan looginen kanava. Kun loogiset kanavat on luotu, prosessoriyksiköiden sovellukset (ks. kuvio 3) voivat käynnistysprosessin aikana kommunikoida lisäkonfigu-15 rointiohjeista käytönohjausyksikön sovellusten kesken. Prosessoriyksiköissä käynnissä olevat sovellukset ovat AAL/ATM ja PHY kerrosten kautta suoraan yhteydessä käytönohjauskeskukseen.

Multiplekseriyksiköt eivät valitettavasti voi aloittaa loogisten kanavien luontia, koska niillä ei ole tietoa mihin kytkentäkentän porttiin ne ovat 20 fyysisesti kytkeytyneenä. Prosessoriyksiköt eivät voi saada ohjelmakoodia käytönohjausyksiköltä, koska prosessoriyksiköillä ei ole loogisia kanavia.

. f: Ongelma ratkaistaan tunnetun tekniikan mukaisesti siten, että käynnistyksen jälkeen operaattori syöttää kullekin multiplekseriyksikölle kyt-/. t: kentäportti-informaation manuaalisesti. Myös konfigurointi-informaatiota sisäl- .···. 25 tävät ohjelmisto-ohjelmat ladataan manuaalisesti prosessoriyksiköiden muis- .···, teihin. Vaihtoehtoisesti koko prosessoriyksiköiden käynnistämiseen vaaditta va ohjelmistokoodi voidaan tallentaa yksikön flash-muistiin. Tällainen ratkaisu • · ···' ei kuitenkaan ole mahdollinen, koska ohjelmakoodin täydentäminen on han kalaa. Näin ollen ainoastaan pieni osa ohjelmakoodia tallennetaan flash-30 muistiin ja loppuosa koodista noudetaan käytönohjausyksiköstä.

Tunnetun menetelmän epäkohtana on, että kytkentäportti-....: informaation syöttäminen manuaalisesti useille multiplekseri yksiköille ja oh- ,...: jelmakoodin lataaminen yksiköille on virhealtista ja aikaa vievää.

108091 5

Keksinnön lyhyt yhteenveto

Keksinnön tavoitteena on muodostaa menetelmä, joka mahdollistaa ohjausyhteyksien autokonfiguroinnin, toisin sanoen multiplekserit itse, ilman ulkoista ohjausinformaatiota, määrittävät mihin kytkentäkentän portteihin 5 ne kytkeytyvät. Loogiset yhteydet muodostetaan, kun portit tunnetaan.

Keksinnön mukaisesti kukin multiplekseri muodostaa erityissoluja, joita jäljempänä nimitetään koesoluiksi.

Portin numero liitetään koesolun kohteen kertovaan solun osaan. Koesoluun liitetään myös ennalta määritetty multiplekserin terminaatiopisteen 10 indeksi. Siten eri koesolujen lukumäärä on kytkentäkentän porttien lukumäärä.

Keksintö perustuu siihen, että kytkentäkenttä kytkee koesolun siihen lähtöporttiin, jonka porttinumero on indikoituna koesolussa. Siten tietystä l portista kytkentäkenttään syötetyt koesolut palautetaan tiettyyn porttiin mikäli 15 koesoluun liitetty portin numero on sama kuin tämän kyseisen portin numero. Tämän seurauksena multiplekseri ottaa vastaan ainoastaan samanlaisia koesoluja. Lisäksi vastaanotettujen solujen hyötykuorma kertoo multiplekse-rille mihin kytkentäkentän porttiin multiplekseri on kytketty. Jokainen kytkentäkentän vastaanottama koesolu sisältää saman terminaatiopisteen indeksin. 20 Tämän indeksin perusteella multiplekseri reitittää vastaanottamansa koesolut samaan paikkaan, ensisijaisesti prosessorille.

: Muut solut reititetään koesoluissa ilmoitettujen porttinumeroiden mukaisiin portteihin. Edellä esitetystä johtuen multiplekseri ei vastaanota kyt-t ‘: kentäkentästä ainoastaan sen itsensä kytkentäkenttään lähettämiä koesoluja, . · ·. 25 vaan myös muiden muihin portteihin kytkeytyneiden multipleksereiden lähet- , ’ ·, tämiä koesoluja. Kaikki vastaanotetut solut osoitetaan kuitenkin samaan port- ;;; tiin, joka varmentaa, että multiplekseri on kytketty vastaanotetuissa soluissa ”· ilmaistuun porttiin.

Kytkentäporttien määrittämisen jälkeen jokaisen multiplekserin ja : ; 30 käytönohjausyksikön välille muodostetaan loogiset yhteydet. Tällöin multi- pleksereihin kytkeytyneet prosessoriyksiköt voivat ottaa käytön-....: ohjausyksiköltä konfiguraatioinformaatiota ja ohjeita vastaan.

Kuvioluettelo :. *‘ 35 Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisemmin oheisten :.,.: kaaviollisten kuvioiden avulla, joista 6 108691 kuvio 1 havainnollistaa ATM-keskusta, kuvio 2 havainnollistaa ATM-keskuksen verkkoyhteyksiä, kuvio 3 kuvaa prosessoriyksiköiden yhteyksiä keskuksessa, kuvio 4 esittää käytönohjausyksikön ja multipleksereiden välisiä yhteyksiä, 5 kuvio 5 esittää multiplekserin indeksitaulukkoa, kuvio 6 kuvaa keksinnön aloitusvaihetta, kuvio 7 havainnollistaa koesolun muodostusta, kuvio 8 havainnollistaa koesolujen lähetyksen vastetta, ja kuvio 9 esittää indeksitaulukoiden täyttämistä.

10

Keksinnön yksityiskohtainen selostus

Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisemmin. Alan ammattimiehelle on tunnettua, että multiplekseri käsittää useita indeksoituja terminaatiopisteitä.

15 Kuvio 5 havainnollistaa terminaatiopisteiden yleisestä ajatusta.

Terminaatiopiste yhdistää virtuaalikanavan kytkentäkentän puolelta multiplekserin ja prosessoriyksikön väliseen kanavaan. Terminaatiopisteeseen 1 kytkeytyneen prosessoriyksikön voidaan ajatella lähettävän informaatiota kytkentäkentän porttiin K kytkeytyneelle multiplekserille ja edelleen vastakkai-20 sessa päässä olevalle multiplekserin terminaatiopisteeseen p kytkeytyneelle prosessoriyksikölle. Sen vuoksi informaatio vastakkaisessa päässä olevasta multiplekserista, toisin sanoen portti-indeksistä K ja terminaatiopisteestä p, Y.‘ linkitetään terminaatiopisteeseen 1. Taulukon ensimmäinen rivi luodaan näin.

;**. Lisärivit voidaan luoda vastaavalla tavalla. Näin jokainen prosessoriyksikkö • · 25 voi lähettää informaatiota mille tahansa toiselle prosessoriyksikölle sitä virtu- * " | *···’ aalikanavaa käyttäen, jonka vastakkaisen pään multiplekserin portti ja termi- • · a naatiopiste määrittävät. On huomattava, että prosessoriyksikön kommunikoi- • I < dessa toisen samaan multiplekseriin kytketyn prosessoriyksikön kanssa, paketit kulkevat kytkentäkenttään, joka palauttaa ne oikeaan terminaatiopistee-*:·· 30 seen.

. *' ·. Kuvio 6 on periaatteeltaan sama kuin kuvio 3 sillä erotuksella, että • t edellä kuvatut terminaatiopistetauiukot on sisällytetty multipleksereihin 31, 32 ja 33. Keksinnön perusedellytyksenä on, että kytkentäkentän portti, johon : ; käytönohjausyksikkö kytketään multiplekserin kautta, tunnetaan. Kuviossa 6 : 35 porttia on merkitty numerolla 0. Tällöin järjestelmä tietää, että käytön- 7 108691 ohjausyksikkö 35 kytketään aina porttiin 0. Sen lisäksi multiplekserin 31 sisäinen prosessori 61 kytketään ennalta määrättyyn terminaatiopisteeseen X.

Multipleksereiden 32 ja 33 sisäiset prosessorit kytketään myös mainittujen multipleksereiden terminaatiopisteeseen X. Multipleksereiden tau-5 lukoiden ensimmäisen rivin indeksit voidaan nyt muodostaa termi-naatiopisteestä X alkaen, indeksistä 0 ja indeksistä Y+?. Indeksi 0 viittaa loogisen kanavan vastakkaisen pään porttiin 0, eli multiplekseriin 31 ja y+? viittaa kyseisen multiplekserin terminaatiopisteeseen Y+7.

Peruste terminaatiopisteen indeksoimiseksi merkeillä Y+? on se, 10 että kysymysmerkki korvataan todellisella portin numerolla sen jälkeen, kun portti on määritetty. Useampia rivejä, eli useampia terminaatiopisteitä, voidaan silloin aktivoida helposti kuten seuraavassa havainnollistetaan.

Jotta saataisiin selville mihin porttiin multiplekseri kytketään, multiplekseri lisää taulukkoon yhden ylimääräisen rivin. Kuvio 7 havainnollistaa 15 tätä tilannetta. Rivi sisältää ainoastaan yhden indeksin Z, eli terminaatiopisteen indeksin Z. Tämä rivi liitetään johtimella 72 prosessoriin 73 ilmaisten, että kytkentäkentästä saapuvat solut, jotka on osoitettu terminaatiopisteeseen Z lähetetään suoraan prosessorille. Toimintaa kuvataan yksityiskohtaisemmin seuraavassa.

20 Rivin 1 indeksiin perustuen multiplekserin prosessori 73 muodos taa koepaketin eli koesolun 71. Koesolu sisältää porttimuuttujan indeksin arvon sekä indeksin Z. Indeksi Z viittaa multiplekserin kohde terminaatiopistee-seen. Kuten kuvasta näkyy, indeksiarvo ja indeksi Z liitetään järjestelmässä ';*·[ käytettävän solutyypin otsikkoon. Porttimuuttujalla voi olla mikä tahansa kyt- '· '*· 25 kentäkentän portti-indeksin arvioista. Näin erilaisia koepaketteja on sama • · · määrä kuin kytkentäkentän portteja. Mikäli portteja on kolme, multiplekseri i · · lähettää kytkentäkenttään kolmea eri koesolutyyppiä sisältävän purskeen.

Kuvio 8 esittää koesolujen lähetystä. Huomionarvoista on, että koesoluja ei päätetä mihinkään terminaatiopisteeseen, vaan ne lähetetään 30 suoraan. Katkoviiva 810 havainnollistaa tilannetta. Oletetaan edelleen, että esimerkin kytkentäkentässä on· kuvion 6 mukaisesti kolme porttia. Lisäksi • ‘ multiplekserillä tarkoitetaan multiplekseriä 33. Multiplekseri 33 lähettää kol- mea eri tyyppiä olevia koesoluja. Ensimmäisen koesolu tyypin 801 kohde-’: : porttina on portti 0 ja kohde terminaatiopiste on Z. Hyötykuormaosa voi olla ; ; \ 35 tyhjä, mutta mukaan voidaan liittää myös jonkin verran informaatiota kuten

· I

,··, kohdeportin numeron. Toisen koesolu tyypin 802 kohdeporttina on portti 2 ja t > · 8 1 G Ο ό 91 kohde terminaatiopiste on Z. Vastaavalla tavalla kolmannen koesolu tyypin I 803 kohdeporttina on portti 803 ja kohde terminaatiopisteenä on Z.

Vaihtoehtoisessa toteutuksessa on mahdollista, että prosessori lähettää koesoluja tavanomaisessa ATM-kerrokseen päätyvässä ATM-5 kanavassa. Tällöin koesolut muodostetaan siten, että otsikko sisältää kohde terminaatiopisteen Z ja minkä tahansa portin indeksin sisältävän portti-muuttujan. Hyötykuorma sitä vastoin sisältää kohdeportin numeron.

Kytkentäkenttä saa edellä mainittuja koesoluja sisältävän purs-keen ja reitittää koesolut niiden otsikoissa ilmoitettuihin kohdeportteihin. Tä-10 män seurauksena ensimmäisen tyypin koesolut reititetään porttiin 0, toisen tyypin koesolut reititetään porttiin 1 ja kolmannen tyypin koesolut 803 reititetään porttiin 2. Siten multiplekseri 33 saa kytkentäkentältä samat koesolut 803, jotka multiplekseri lähetti kytkentäkenttään. Multiplekserissä vastaanotetut solut päätetään vastaanotetuissa soluissa ilmoitettuihin terminaatiopis-15 teisiin. Niin ollen solut päätetään terminaatiopisteeseen Z, josta ne lähetetään edelleen prosessorille 63. Kuviossa tätä havainnollistetaan nuolella 811. Multiplekseri 33, eli tässä esimerkissä prosessori, tulkitsee vastaanotettujen koesolujen informaation ja havaitsee solujen porttimuuttujat samoiksi, eli portti-indeksiksi 2. Multiplekseri osaa nyt määrittää, että se on kytkeytyneenä 20 kytkentäkentän porttiin 2.

Edellisten lisäksi multiplekseri saa myös viitenumerolla 804 merkittyjä koesoluja, joiden otsikossa on kohdeportti-indeksinä 2, mutta jotka on ti· ;;. ’ lähetetty muilta multipleksereiltä. Kyseisten koesolujen sisällön tulkitseminen ; tuottaa niin ikään tulokseksi portti-indeksin 2. Tulos tuo lisävahvistusta sille, 1 · ' · '25 että multiplekseri on kytkettynä porttiin 2.

» I ·

Edellä kuvatulla tavalla kukin multiplekseri saa selville portin, jo-hon on kytkeytyneenä.

t('.· Järjestelmä voi käsittää myös yhden tai useamman varamultiplek- serin, joka ei ole kytkeytyneenä kytkentäkenttään. Nämä multiplekserit lähet-;: 30 tävät myöskin koesoluja kytkentäkenttään, mutta puuttuvan kytkennän vuoksi ··, ne eivät kykene vastaanottamaan palautettuja soluja. Multiplekseri päättää sen vuoksi olla varalla. Multiplekseri käynnistää ylläkuvatulla tavalla kytken-’ ‘ täportin määrittämisen vasta kun järjestelmä on antanut multiplekserille akti- ‘ : vointipyynnön.

; 35 Kuvio 9 esittää multipleksereiden taulukoita, kun kytkentäportit on määritelty. Kysymysmerkit kuvion 6 riveillä on nyt korvattu tämän keksinnön

» * I

108091 9 toteutustavan mukaisesti määritellyillä porttien indekseillä. Keksinnössä ehtona on, että aina tunnetaan mihin porttiin käytönohjausyksikkö 35 on kytkeytyneenä. Tässä porttina on 0.

Multiplekseri 1 voi tällöin muodostaa taulukon, jonka toinen rivi si-5 sältää käytönohjausjärjestelmään olevan kaksisuuntaisen virtuaaliyhteyden indeksit. Indeksit ovat Y+0, 0 ja X. Seuraavat rivit muodostetaan yksinkertaista aritmeettista algoritmia käyttäen alla esitetyllä tavalla.

Kolmas rivi sisältää porttiin 1 ja käytönohjausyksikköön kytketyn multiplekserin 32 välisen kaksisuuntaisen virtuaaliyhteyden indeksit. Indeksit 10 ovat Y+1, 1 ja X. Neljäs rivi sisältää porttiin 2 ja käytönohjausyksikköön kytketyn multiplekserin 33 välisen kaksisuuntaisen virtuaaliyhteyden indeksit. Rivi on Y+2, 2 ja X. Mikäli multipleksereitä on useampia kuin kuviossa 9, lisä-rivejä muodostetaan vastaavalla tavalla. Esimerkiksi porttiin K kytketyn multiplekserin rivi olisi Y+K, K ja X.

15 Multiplekseri 32 muodostaan taulukon, joka sisältää ainoastaan yhden rivin: X, 0 , Y+1. Nämä indeksit yhdistävät multiplekserin kaksisuuntaisen virtuaaliyhteyden avulla porttiin 0 ja sieltä multiplekserin 31 taulukon kolmannen rivin osoittamaan terminaatiopisteeseen Y+1. Vastaavasti, multiplekseri 33 muodostaa taulukon, joka käsittää ainoastaan yhden, indek-20 sit X, 0, Y+2 sisältävän rivin. Indeksit yhdistävät multiplekserin porttiin 0 ja sieltä multiplekserin 31 taulukon kolmannen rivin osoittamaan terminaatiopis- .·. teeseen Y+2.

• · * I « · ff ,···, Tämän seurauksena kunkin multiplekserin ja käytönohjausyksikön välille muodostetaan virtuaaliyhteydet. Multiplekserit voivat kommunikoida * » · 25 käytönohjausyksikön kanssa ja saada siltä konfigurointi-informaatiota. Multi-plekserit voivat lisäksi kommunikoida keskenään käytönohjausyksikön kautta. Tätä tarkoitusta varten käytönohjausyksikkö sisältää sovellusohjelman lähe-:: tettäviä sanomia varten.

Tämä keksintö soveltuu minkälaiseen keskukseen tahansa. Ehto-'.'”i 30 na on, että informaatiota lähetetään vakiomittaisissa paketeissa tai soluissa ja että kytkentäkentän porttien numerot tunnetaan, Edelleen kommunikointi-, t . kanavat (so. rivien indeksit) multipleksereiden prosessoreille on määritettävä jotakin tunnettua algoritmia käyttäen.

Claims (14)

1. Menetelmä virtuaaliyhteyksien muodostamiseksi sisäisen liikenteen pakettien lähettämiseksi laajakaistaisessa tietoliikennekeskuksessa käsittäen: 5 kytkentäkentän sisältäen useita indeksoituja portteja, jossa kytken- i I täkentässä tuloporttiin saapuvat sisäisen liikenteen paketit kytketään paketis- i sa ilmoitettuun lähtöporttiin, useita prosessoriyksiköitä, käytönohjausyksikön, joka sisältää sovelluksen prosessori-10 yksiköiden väliseen kommunikointiin, useita multipleksereitä, jotka kukin kytketään omaan kytkentäkentän tuloporttiin ja joista kukin multipleksoi multiplekseriin kytketyltä prosesso-riyksiköiden ryhmältä saapuvat sisäiset liikennepaketit mainittuihin tuloport-teihin, 15 tunnettu siitä, että menetelmä käsittää vaiheet: generoidaan, kussakin multipiekserissä portti-indeksin sisältäviä koepaketteja, jotka osoitetaan jokaiselle kytkentäkentän indeksoidulle portille, lähetetään koepaketteja kytkentäkenttään, vastaanotetaan koepaketteja kytkentäkentästä, 20 päätellään, että multiplekseri on kytkettynä siihen kytkentäkentän | porttiin, jonka indeksi vastaanotetuissa soluissa ilmoitetaan, muodostetaan virtuaaliyhteydet jokaisen multiplekserin ja käytön- . · · ·. ohjausyksikön välille sitomalla yhteystunnisteet indeksoituihin portteihin.

• ’': 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, >11 !.. ] 25 että portin indeksi on koepaketin osoitekentässä. 9:9

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että multiplekseri, johon käytönohjausyksikkö kytketään alustaa kaksi-suuntaisen yhteyden kullekin multiplekserille.

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, *:'*· 30 että mainittu multiplekseri muodostaa indeksien rivin sisältävän kytkentätau- lukon, jossa ensimmäisellä indeksillä viitataan multipiekserissä olevaan ter-/ . minaatiopisteeseen, toisella indeksillä viitataan toisessa multipiekserissä ole- I · vaan terminaatiopisteeseen ja kolmannella indeksillä viitataan porttiin, johon mainittu toinen multiplekseri on kytketty, jolloin kukin rivi identifioi mainitun 6 35 multiplekserin ja toisen multiplekserin välisen virtuaalisen yhteyden. 11 108691

5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kukin toisista multipleksereistä initialisoi kaksisuuntaisen yhteyden multi-plekserille, johon käytönohjausyksikkö on kytketty.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 5 että mainitut toiset multiplekserit muodostavat kytkentätaulukon, joka sisältää yhden indeksejä sisältävän rivin, jossa ensimmäinen indeksi viittaa multi-plekserissä olevaan terminaatiopisteeseen, toinen indeksi viittaa käytönoh-jausyksikössä olevaan terminaatiopisteeseen ja kolmas indeksi viittaa sen portin indeksiin, johon käytönohjausyksikkö on kytketty, jolloin rivi identifioi 10 multiplekserin ja käytönohjausyksikön välisen virtuaaliyhteyden.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vastaanotettavien koepakettien puuttuessa tulkitaan, että multiplekseri on varalla.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 15 että kukin multiplekseri muodostaa lisäterminaatiopisteen sisältävän lisärivin ja lisäterminaatiopisteen indeksi sisällytetään koesoluun.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisäterminaatiopisteen indeksi sisällytetään koesolun osoitekenttään.

10. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 20 että multiplekserin sisäinen prosessori on toiminnallisesti kytketty lisätermi- naatiopisteeseen, jolloin vastaanotetut solut lähetetään lisäterminaatio-pisteeseen ja edelleen sisäiselle prosessoriyksikölle.

. · · ·. 11. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, • että lisäterminaatiopisteen indeksi on jokaisessa multiplekserissä sama.

10 108691

12. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytönohjausyksikkö lähettää muodostettujen virtuaaliyhteyksien kautta ‘' konfigurointiohjeita multipleksereille.

•...· 13. Patenttivaatimuksen4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että riveillä olevat virtuaaliyhteyksiä identifioivat indeksit määritetään jonkin ' ·' ‘': 30 tunnetun matemaattisen algoritmin mukaisesti.

• [' 14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen menetelmä, tunnettu sii- _ ] . tä, että ensimmäinen terminaatiopisteeseen viittaava indeksi on vakioarvon ja portin indeksin summa ja toinen on portin indeksi. 108691 12