FI98454C - Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten 3-indolyylitioasetaattijohdannaisten valmistamiseksi - Google Patents

Description

t 98454

Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten 3-indolyylitioase-taattijohdannaisten valmistamiseksi Tämä keksintö koskee menetelmää uusien 3-indolyyli-5 tioasetaattijohdannaisten valmistamiseksi, jotka ovat käyttökelpoisia NMDA-antagonisteina hoidettaessa lukuisia tautitiloja, kuten esimerkiksi epilepsiaa ja halvausta.

Greenamyre esitti, että glutamaatti on hermojen välittäjäaine, joka on aktiivinen hermoston moninaisten 10 reseptorialatyyppien yhteydessä. (Arch Neurol 43, lokakuu 1986). Liiallinen glutamiinierginen välitys on yhteydessä hermotoksisuuteen sellaisissa sairauksissa, kuten halvauksessa, epilepsiassa ja Alzheimer'in sairaudessa. Eräs re-septorialatyypeistä, joka on yhteydessä glutamaattiin, on 15 N-metyyli-D-asparaatti (NMDA) -reseptorikompleksi.

Robinson ym. selostavat NMDA-reseptorikompleksia ja sen osuutta eritystä eksitatiivisessa hermovälityksestä (Faseb J. 1: 446 - 455, 1987). Ainakin kolme erilaista reseptoria välittää tämän kompleksin eksitatiivisia vaiku-20 tuksia primaarisen hermojen välittjäaineen ollessa glutamaatti. Reseptorikompleksin aktivoituminen glutamaatin vaikutuksesta aiheuttaa ionikanavien avautumisen, joiden läpi kalsiumionit pääsevät sisään. Kun tämä reseptorikompleksi aktivoituu glysiinin läsnä ollessa, ionikanavat 25 avautuvat taajemmin.

Huettner esitti, että indoli-2-karboksyylihappo ehkäisi kilpailevasti NMDA-reseptorikompleksin tehostumista glysiinin vaiakutuksesta (Science 243: 1613, 1989).

Substituenteilla indolirenkaan 5-asemassa oli merkittävä 30 vaikutus indoli-2-karboksyylihapon tehoon NMDA-antagonis tina ulottuen inaktiivisuudesta lisääntyneeseen tehoon. Testattiin muutamia muita läheisiä yhdisteitä ja todettiin, ettei niillä ollut mitään vaikutusta NMDA-reseptori-kompleksiin. Näitä olivat inoliini-2-karboksyylihappo ja 35 pyrroli-2-karboksyylihappo.

98454 2 EP-patenttihakemuksessa O 186 367 kuvataan ryhmä 3-tioindoleja, jotka ovat käyttökelpoisia allergian vastaisina aineina. Toisistaan poikkeavien biologisten ominaisuuksien lisäksi patenttihakemuksen 0 186 367 indolien 5 2-asemassa on substituenttina tetratsoli tai amidotetrat-soli, kun taas tämän keksinnön mukaisesti valmistetuissa yhdisteissä ei ole substituenttia 2-asemassa.

EP-patenttihakemuksessa 0 275 687 kuvataan ryhmä l-bentsyyli-3-tioindoleja, jotka ovat käyttökelpoisia leu-10 kotrieeni-bioinhibiittoreina. Toisistaan poikkeavien biologisten ominaisuuksien lisäksi tämän keksinnön mukaisesti valmsitetuissa yhdisteiden 1-asemassa ei ole substituenttina bentsyyliryhmää.

Tämä keksintö koskee menetelmää uusien NMDA-antago-15 nistien valmistamiseksi, joilla on seuraava kaava n ^]t-(CH7)m-C0R1 20 /^Aco-R2

zu H

jossa X on S, SO tai S02, m on kokonaisluku 1 - 4; R on vety tai halogeeni, Rx ja R2 ovat kumpikin itsenäisesti -OH, -0R3, -NR4R5 tai -0(CH2)n-NR6R7, jolloin n on kokonais-25 luku 1 - 4; R3 on C^-alkyyli, R4 ja R5 ovat kumpikin itsenäisesti vety tai C^-alkyyli ja R6 ja R7 ovat kumpikin itsenäisesti vety tai Cj^-alkyyli, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, jolloin menetelmälle on tunnusomaista, että yhdiste, jolla on kaava 30 jgrxBr n co-r2 .

H

35 saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava 98454 3 HS( CH2 J^CORj ' joissa kaavoissa R ja m merkitsevät samaa kuin edellä ja 5 Rj' Ja R2' merkitsevät samaa kuin Rx ja R2 lukuunottamatta ryhmää -OH, kaavan I mukaisen yhdisteen saamiseksi, jossa X on S ja Rj ja R2 merkitsevät toisistaan riippumatta ryhmää -0R3, -NR4R5 tai -0(CH2)n-NR6R7, ja haluttaessa hydrolysoidaan saatu yhdiste kaavan I mukaisen yhdisteen saarni-10 seksi, jossa R3 ja/tai R2 on -OH, ja/tai muutetaan ryhmä R: ja/tai R2 muuksi tällaiseksi ryhmäksi funktionalisointi-reaktiolla, ja/tai hapetetaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa X on S, kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi, jossa X on SO tai S02, ja/tai muutetaan kaavan I mukainen yhdiste far-15 maseuttisesti hyväksyttäväksi suolakseen.

Tässä patenttihakemuksessa käytettynä: a) termi "halogeeni" merkitsee fluori-, kloori- tai bromiatomia ; b) termit "alempialkyyliryhmä ja C1.4-alkyyli" mer- 20 kitsevät haarautunutta tai suoraketjuista alkyyliryhmää, jossa on 1-4 hiiliatomia, kuten metyyliä, etyyliä, n-propyyliä, isopropyyliä, n-butyyliä ja isobutyyliä; c) termit "alempialkoksiryhmä ja C^-alkoksi" merkitsevät suoraketjuista tai haarautunutta alkoksiryhmää, 25 jossa on 1 - 4 hiiliatomia, kuten ryhmää metoksi, etoksi, n-propoksi, isopropoksi, n-butoksi. isobutoksi jne.; d) ilmaisu niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät additiosuolat merkitsee joko happoadditiosuoloja tai emäksisiä additiosuoloja; 30 e) termi sulfoni merkitsee ryhmää SO ja f) termi sulfoksidi merkitsee ryhmää S02.

Ilmaisu "farmaseuttisesti hyväksyttävät emäksiset additiosuolat" on tarkoitettu käytettäväksi mistä tahansa kaavan I esittämien yhdisteiden tai sen välituotteiden ei-35 toksisista, orgaanisista tai epäorgaanisista emäksisistä 98454 4 additiosuoloista. Valaisevia emäksiä, jotka muodostavat sopivia suoloja, ovat alkalimetalli- tai maa-alkalimetal-lihydroksidit, kuten natrium-, kalium-, kalsium-, magnesium- tai bariumhydroksidit; ammoniakki; ja alifaattiset, 5 alisykliset tai aromaattiset orgaaniset amiinit, kuten me-tyyliamiini, dimetyyliamiini, trimetyyliamiini ja pikolii-nit. Näiden yhdisteiden kanssa voidaan muodostaa joko yksi- tai kaksiemäksisiä suoloja.

Ilmaisu "farmaseuttisesti hyväksyttävät happoaddi-10 tiosuolat" on tarkoitettu käytettäväksi mistä tahansa kaavan I esittämien emäksisten yhdisteiden tai minkä tahansa sen välituotteiden ei-toksisesta orgaanisesta tai epäorgaanisesta happoadditiosuolasta. Valaisevia epäorgaanisia happoja, jotka muodostavat sopivia suoloja, ovat kloori-15 vetyhappo, bromivetyhappo, rikkihappo ja fosforihappo ja happamet metallisuolat, kuten natriummonovetyortofosfaatti ja kaliumvetysulfaatti. Kuvaavia orgaanisia happoja, jotka muodostavat sopivia suoloja, ovat mono-, di- ja trikarbok-syylihapot. Kuvaavia sellaisia happoja ovat esimerkiksi 20 etikka-, glykoli-, maito-, palorypäle-, maloni-, meripihka-, glutaari-, fumaari-, omena-, viini-, sitruuna-, as-korbiini-, maleiini-, hydroksimaleiini-, bentsoe-, hydrok-sibentsoe-, fenyylietikka-, kaneli-, salisyyli-, 2-fenok-sibentsoe-, p-tolueenisulfonihappo ja sulfonihapot, kuten 25 metaanisulfonihappo ja 2-hydroksietaanisulfonihappo. Sellaiset suolat voivat esiintyä joko hydratoidussa tai olennaisesti vedettömässä muodossa.

Kaavassa I kuvatun indolirenkaan 2- ja 3-asemat ovat aina substituoituja, ja siinä 1-asema voi mahdolli-30 sesti olla substituoitu. Siinä voi edelleen olla substi-tuentteja, kuten on mainittu mahdollisina R:n osalta määriteltyinä. R voi esittää enintään kolmea lisäsubstituent-tia ja nämä lisäsubstituentit voivat sijaita missä tahansa asemista 4, 5, 6 tai 7. Nämä substituentit voivat olla 35 samoja tai erilaisia.

98454 5

Rx ja R2 voivat merkitä samaa substituenttia tai erilaisia substituentteja. Samoin R4 ja R5 voivat merkitä samaa substituenttia tai erilaisia substituentteja. Kun R6 ja R, merkitsevät vetyä tai C^-alkyyliä, ne voivat mer-5 kitä samaa tai erilaisia substituentteja.

Ensisijaista on, että indolyylirenkaan 4- ja 6-ase-mat ovat substituoituja. Ensisijaista on myös, että nämä substituentit ovat halogeeniatomeja, kuten klooriatomeja.

Esimerkkejä tämän keksinnön piiriin sisältyvistä 10 yhdisteistä ovat: 3-[(karbetoksimetyyli)tio]-2-karbetoksi-4,6-di-kloori-indoli, 3-[(karboksimetyyli)tio]-2-karboksi-4,6-dikloo-ri-indoli, 15 3-[ (karbetoksimetyyli) tio]-2-karbetoksioksi-indoli, 3-[(karboksimetyyli)tio]-2-karboksi-indoli, 3-[(karboksimetyyli Jsulfinyyli]-2-karboksi-indoli, 3-[(karboksimetyyli)sulfonyyli]-2-karboksi-indoli, 3- [ (2- (2-dimetyyliamino )etoksikarbonyylimetyyli ) -20 tio]-2-(2-dimetyyliamino)etoksikarbonyyli-4,6-dikloori- indoli, 3-[(karboksiamidometyyli)tio]-2-karboksiamidoindo-li, 3- [ (karboksimetyyli) tio] -2-karboksi-6-fluori-indoli 25 ja 3-[(karboksimetyyli)tio]-2-karboksi-4,6-difluo-ri-indoli.

Tarkemmin kuvattuna kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa X merkitsee rikkiä, voidaan valmistaa keksinnön 30 mukaisesti reaktiokaaviossa I kuvatun menetelmän avulla: 98454 6

Reaktiokaavio I

Vaihe A _

Br _ Bromaus f J Γ 5 A V“ihe * R/^^"'CO-Alk R N CO-Alk 2 10

Vaihe B

Λ-'Ι L + HS(CH2)mCO-Alk 15 Korvaus R N CO-Alk -^ 3 2 20 S-(CH2)m-C0-Alk

jgcX

R ^ CO—Aik Vaihtoehtoinen vaihe C

Suojauksen poisto ja/tai 25 funktionalisointi

Kaava 1 ’ ^ S-(CH2)m*C0Ri

30 ]0CX

>0R2

Kaava 1 35 98454 7

Reaktiokaaviossa I vaiheessa A sopiva lähtöaine on rakennekaavassa 1 esitetty indolijohdannainen, jossa R on kaavassa I mainittu, ja Alk on sopiva suojaava ryhmä, kuten suoraketjuinen C^-alkoksi. Vaihtoehtoisesti tässä 5 asemassa voi olla myös mikä tahansa R2:lla merkityistä substituenteista OH:ta lukuun ottamatta. Tätä yhdistettä käsitellään bromausreaktiossa vaiheessa A tarkoituksena liittää bromisubstituentti indolirenkaan 3-asemaan. Vaiheessa B rakennekaavan 2 esittämää 3-bromi-indolia käsi-10 tellään korvausreaktiossa rakennekaavan 3 esittämällä al-kyylitioasetaatilla, jossa m on kokonaisluku 1 - 4 ja Alk on sopiva suo j aava ryhmä, kuten suoraketj uinen C^-alkoksi, tai on mikä tahansa Rx:n esittämistä substituenteista muu kuin OH. Tässä korvausreaktiossa muodostuu kaavan 1' mu-15 kaista suojattua 3-indolyylitioasetaattia.

Riippuen substituenteista, joita Rx:n ja R2:n on esitettävä lopputuotteessa, voi olla välttämätöntä suorittaa suojauksen poistoreaktio, kuten vaiheessa C on kuvattu, ja/tai funktiointireaktio, kuten transesteröinti ja 20 amidointi. Nämä reaktiot voidaan suorittaa käyttämällä alalla hyvin tunnettuja menetelmiä. Vaihtoehtoisesti, pikemminkin kuin suorittamalla erillinen funktiointireaktio, mahdollista on myös käyttää rakennekaavan 1 mukaista indoli johdannaista tai rakennekaavan 3 mukaista alkyylitio-25 asetaatti-johdannaista, jossa Rx ja R2 merkitsevät samaa substituenttia, jonka halutaan olevan lopputuotteessa. Tämä on tarkoituksenmukaista minkä tahansa yhdisteiden osalta paitsi sellaisten, joissa R::n ja R2:n on merkittävä OH:ta. Tämä on erityisen tarkoituksenmukaista yhdistei-30 den osalta, joissa Rx:n ja R2:n merkittävä erilaisia subs-tituentteja.

Vaiheen A bromausreaktio voidaan suorittaa käyttämällä alalla tunnettuja menettelytapoja. Sopiva lähtöaine on indolijohdannainen, jossa R merkitsee samaa substi-35 tuenttia, jonka halutaan olevan kaavan I mukaisessa lop- 98454 8 putuotteessa. Tietyllä C^-alkoksilla, jota käytetään suo-jaavana ryhmänä, ei ole ratkaisevaa merkitystä, koska sen ei tarvitse jäädä lopputuotteseen. Menetelmät näiden indoli johdannaisten valmistamiseksi ovat alalla tunnettuja.

5 Katso esimerkiksi julkaisua Brennan ym., Heterocycles 24, s. 2879 (1986).

Bromausreaktio voidaan suorittaa seuraavalla tavalla. Rakennekaavan 1 mukainen indolijohdannainen saatetaan kosketukseen ekvivalenttimäärän kanssa pyridiniumperbromi-10 dia orgaanisessa liuottimessa, kuten pyridiinissä. Reaktio suoritetaan tyypillisesti lämpötilarajoissa noin 0 -25 °C noin 0,5 tunnin - tunnin kuluessa. Rakennekaavan 2 mukainen 3-bromi-indoli voidaan saada talteen reaktioseok-sesta alalla tunnetuin menetelmin, kuten flash-kromatogra-15 foimalla. Se on sen jälkeen mahdollista puhdistaa kiteyttämällä uudelleen liuotinseoksesta, kuten etyyliasetaat-ti/heksaanista.

Vaiheen B korvausreaktio voidaan myöskin suorittaa käyttämällä alalla tunnettuja menettelytapoja. Edellä vai-20 heessa A valmistettu 3-bromi-indolijohdannainen saatetaan kosketukseen mooliylimäärän kanssa rakennekaavan 3 esittämää alkyylitioasetaattia, jossa m on halutun tuotteen mukainen, ja emäksen, kuten K2C03:n, kanssa. Reagenssit saatetaan tyypillisesti kosketukseen keskenään orgaanises-25 sa liuottimessa, kuten asetonissa. Reagensseja sekoitetaan tyypillisesti yhdessä noin 4-24 tunnin aikarajoissa lämpötilan ollessa rajoissa noin huoneen lämpötila - refluk-soitumislämpötila. Muodostunut suojattu kaavan 1' mukainen 3-indolyylitioasetaatti voidaan saada talteen reaktio-30 seoksesta teknillisin menetelmin, kuten flash-kromatogra-foimalla. Sen jälkeen se voidaan puhdistaa kiteyttämällä uudelleen liuotinseoksesta, kuten etyyliasetaatti/heksaa-nista.

Riippuen substituentista, jonka halutaan olevan Rx-35 ja R2-asemissa, voi olla välttämätöntä suorittaa kaavan 1' 98454 9 mukaisessa 3-indolyylitioasetaatissa suojauksen poisto-reaktio ja/tai funktionalisointireaktio. Suojauksen pois-toreaktio vaiheessa C voidaan suorittaa käyttämällä tunnettua hydrolyyttistä menettelytapaa. Tyypillisesti kaavan 5 1' mukaista suojattua 3-indolyylitioasetaattia käsitellään hydrolysoimalla emäksellä. Yhdiste saatetaan kosketukseen 2 - 3-kertaisen mooliylimäärän kanssa epäorgaanista emästä, kuten litiumhydroksidia. Hydrolyysi suoritetaan lämpötilan ollessa rajoissa noin 25 - 50 eC 1 - 5 tunnin aika-10 na. Haluttu kaavan I mukainen yhdiste voidaan sitten saada talteen reaktioalueesta flash-kromatografoimalla kolonnissa ja mahdollisesti puhdistaa kiteyttämällä uudelleen liuotinseoksesta, kuten etyyliasetaatti/heksaanista.

Erilaisia kaavan I piiriin sisältyviä esteri- tai 15 amidijohdannaisia voidaan valmistaa alalla tunnetuin menettelytavoin. Eräs menetelmä esterijohdannaisten valmistamiseksi on saattaa kaavan 1 mukainen yhdiste, jossa R2 ja R2 merkitsevät OH:ta, kosketukseen toivottua esteriä vastaavan alkoholin kanssa hapon, kuten rikkihapon, läsnä 20 ollessa. Esteröinti suoritetaan tyypillisesti kohotetuissa lämpötiloissa. Haluttu kaavan 1 mukainen yhdiste voidaan sitten ottaa talteen reaktioalueesta flash-kromatografoi-malla ja mahdollisesti puhdistaa kiteyttämällä uudelleen liuotinseoksesta, kuten etyyliasetaatti/heksaanista.

25 Toinen sopiva esteröintimenetelmä on saattaa kaavan I mukainen yhdiste, jossa Rx ja R2 merkitsevät OH:ta, kosketukseen emäksen, kuten dietyyli-isopropyyliamiinin, kanssa polaarisessa, inertissä liuottimessa, kuten dime-tyyliformamidissa, dimetyylisulfoksidissa, asetonitriilis-30 sä, asetonissa tai tetrahydrofuraanissa, jolloin muodostuu biskarboksylaattisuolaa. Biskarboksylaattisuola saatetaan sitten kosketukseen 2-5 ekvivalentin, ensisijaisesti 2,5 ekvivalentin, kanssa haluttua esteriä vastaavaa alkyyliha-logenidia, ja annetaan reagoida noin 25 °C:n lämpötilassa 35 16 - 24 tunnin ajan. Reaktioseos sammutetaan sitten lai- 98454 10 mealla vesipitoisella hapolla, ja jatkokäsittelemällä alalla tunnetulla tavalla uuttamalla saadaan kaavan I mukaisia diesteriyhdisteitä, jotka voidaan puhdistaa tavallisin menetelmin, kuten kromatografoimalla tai kiteyttä-5 mällä uudelleen.

Amideja voidaan myös lisätä kaavan I mukaisiin yhdisteisiin käyttämällä kaavan I mukaista yhdistettä, jossa Rx ja R2 merkitsevät esterifunktioita, ja saattamalla se kosketukseen ylimäärän kanssa ammoniakkia tai mono- tai 10 dialkyyliamiinia 0 - 100 °C:n lämpötilassa 1-48 tunnin ajaksi inertissä liuottimessa, kuten tetrahydrofuraanissa. Muodostuneet kaavan I mukaiset amidijohdannaiset voidaan sitten eristää ja puhdistaa alalla tunnetuin menettelytavoin.

15 Muuhun menetelmään amidien ja esterien valmistami seksi sisältyy kaavan I mukaisen yhdisteen, jossa Rx ja R2 merkitsevät -OH:ta, saattaminen kosketukseen halogenoin-tiaineen, kuten tionyylikloridin, oksalyylikloridin, fos-forioksikloridin ja fosforipentakloridin kanssa. Muodo-20 stuneet dihappohalogenidit saatetaan sitten kosketukseen ylimäärin käytettävien ammoniakin, monoalkyyliamiinien, dialkyyliamiinien, alifaattisten alkoholien, aromaattisten alkoholien tai dialkyyliaminoalkyylialkoholin, kuten dime-tyyliaminoetanolin, dietyyliaminoetanolin, kanssa, mahdol-25 lisesti emäksen, kuten tertiaarisen alkyyliamiinin, läsnä ollessa inertissä liuottimessa, kuten eetterissä, dioksaa-nissa, tetrahydrofuraanissa jne., 0-25 °C:n lämpötilassa 5-16 tunnin ajaksi. Muodostuneet amidit tai esterit voidaan eristää ja puhdistaa alalla tunnetuin menetelmin.

30 Kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa X on SO tai S02, voidaan myös valmistaa käyttämällä menettelytapoja, jotka ovat analogisia alalla tunnettujen kanssa. Keksinnön mukaisesti näitä yhdisteitä valmistetaan reaktiokaaviossa II esitetyllä tavalla: 98454 11 ^ S-(CH2)m-COOR1 .©χ.

5 ''ν Hapetus

Kaava 1 N.

.. X-(CH2)m-COR, ÄX_

Kaava 1 15

Ensimmäisenä vaiheena on valmistaa kaavan I mukainen yhdiste, jossa R, Rx ja R2 merkitsevät samoja subs-tituentteja, joiden halutaan olevan lopputuotteessa, ja X merkitsee kuvatulla tavalla atomia S. Tämä voidaan tehdä 20 reaktiokaaviossa I kuvatulla menetelmällä. Jos joko Rx:n tai R2:n on merkittävä lopputuotteessa ryhmää -OH, silloin näiden on merkittävä hapetusreaktion aikana suojaavaa ryhmää, kuten C^-alkoksia. Yhdistettä käsitellään sitten hapetusreaktiossa, joka muuttaa rikkisubstituentin sulfo-25 ni- tai sulfoksidisubstituentiksi riippuen tavasta, jolla hapettaminen suoritetaan. Mikä tahansa suojaava ryhmä voidaan sitten poistaa hydrolyyttisesti alalla tunnetulla menettelytavalla.

Jos X:n on merkittävä sulfonisubstituenttia, sil-30 loin hapetus suoritetaan tyypillisesti saattamalla jokin kaavan I mukaisista yhdisteistä kosketukseen ekvivalentti-määrän kanssa lievästi hapettavaa ainetta, kuten metakloo-ribentsoehappoa, liuottimessa kuten metyleenikloridissä. Hapetus suoritetaan tyypillisesti lämpötilarajoissa 0 -35 24 °C:ssa 1-24 tunnin aikana. Hapetuksen päätyttyä ha- 12 9Ρ^Γ4 luttu kaavan I mukainen yhdiste voidaan ottaa talteen uuttamalla ja puhdistamalla flash-kromatografoimalla tai kiteyttämällä uudelleen alalla tunnetulla tavalla.

Jos X:n on merkittävä sulfoksidisubstituenttia, 5 silloin käytetään vahvaa hapettavaa ainetta, kuten per-etikkahappoa. Hapettaminen suoritetaan tyypillisesti läm-pötilarajoissa 25 - 50 °C 1 - 6 tunnin aikana liuottimes-sa, kuten etikkahapossa. Vaihtoehtoisesti hapetus voidaan suorittaa käyttämällä suuri mooliylimäärä lievää pelkistä-10 vää ainetta kuten metaklooriperbentsoehappoa (MCPBA). Hapettavaa ainetta on tyypillisesti läsnä ainakin 2 moolia ylimäärin.

Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat eksitatiivisen aminohapon antagonisteja. Ne vastustavat vaikutuksia, joi-15 ta eksitatiivisilla aminohapoilla on NMDA-reseptorikom-pleksiin. Ne sitoutuvat ensisijaisesti strykniini-insensi-tiiviseen, glysiiniä sitovaan kohtaan, joka on yhteydessä NMDA-reseptorikompleksiin. Ne ovat käyttökelpoisia hoidettaessa lukuisia sairaustiloja.

20 Yhdisteillä on kouristuksen vastaisia ominaisuuk sia, ja ne ovat käyttökelpoisia hoidettaessa kaatumatauti-kohtauksia, kaatumatautisen pikkukohtauksia, psykomotorisia kohtauksia ja tahdosta riipumattomia kohtauksia. Eräs menetelmä niiden kaatumatautilääkeominaisuuksien osoit-25 tamiseksi on todeta niiden kyky ehkäistä taudinkohtauksia, joita kinoliinihapon antaminen aiheuttaa. Tämä koe voidaan suorittaa seuraavalla tavalla.

Ryhmälle, jossa on kymmenen hiirtä, annetaan 0,01 -100 pg koeyhdistettä aivokammionsisäisesti 5 pl:ssa suola-30 liuoksessa. Toiselle kontrolliryhmälle, jossa on sama lukumäärä hiiriä, annetaan sama tilavuusmäärä suolaliuosta kontrollina. Suunnilleen viiden minuutin kuluttua kummallekin ryhmälle annetaan 7,7 pg kinoliinihappoa aivokammionsisäisesti 5 pl:ssa suolaliuosta. Eläimistä tarkkail-35 laan 15 minuutin aikana merkkejä kloonisista - kourista- 98454 13 vista taudinkohtauksista. Kontrolliryhmällä on statisti-sesti suurempi määrä kloonisia - kouristavia taudinkohtauksia kuin on testiryhmällä.

Muu menetelmä näiden yhdisteiden epileptian vas-5 täisten ominaisuuksien osoittamiseksi on todeta niiden kyky ehkäistä kuulosyntyisiä kouristuksia DBA/2-hiirillä. Tämä koe voidaan suorittaa seuraavalla tavalla. Tyypillisesti yhdelle ryhmälle, jossa on 6 - 8 kuulosyntyisesti altista DBA/2J-uroshiirtä, annetaan noin 0,01 pg - 100 pg 10 koeyhdistettä. Koeyhdistettä annetaan aivojensisäisesti aivojen sivulla olevaan kammioon. Toiselle hiiriryhmälle annetaan sama tilavuusmäärä suolaliuoskontrollia samaa tietä. Viiden minuutin kuluttua hiiret pannaan yksilöllisesti lasitölkkeihin ja altistetaan 110 desibelin ääniär-15 sykkeelle 30 sekunnin aikana. Kunkin hiiren osalta tarkkaillaan äänelle altistuksen aikana merkkejä taudinkoh-tausaktiivisuudesta. Kontrolliryhmällä on statistisesti suurempi määrä taudinkohtauksia kuin ryhmällä, joka saa koeyhdistettä.

20 Kaavan I mukaiset yhdisteet ovat käyttökelpoisia estämään tai rajoittamaan mahdollisimman pieneksi vaurion, josta keskushermoston hermokudokset kärsivät altistuessaan joko verettömyys-, hapenniukkuus- tai verensokeriniukkuus-tilanteissa tai seurauksena fysikaalisesta vammasta. Tyy-25 pillisiä esimerkkejä tällaisista tiloista ovat halvaukset tai aivoverisuonitapaturmat, liikainsuliiniverisyys, sydämen pysähdys, fysikaalinen vaurio, hukkumiset, tukehtuminen ja vastasyntyneen hapenpuutosvaurio. Yhdisteitä pitäisi antaa potilaalle 24 tunnin kuluessa hapenniukkuusti-30 lan, verettömyystilan tai verensokeriniukkuustilan alkamisesta, jotta yhdisteet tehokkaasti minimoisivat CNS-vaurion, jonka kohteeksi potilas joutuu.

Yhdisteet ovat myös käyttökelpoisia hoidettaessa hermoja rappeuttavia sairauksia, kuten Huntington'in sai-35 rautta, Alzheimer'in sairautta, vanhuuden tylsistymistä, 98454 14 glutaarihappoverisyyttä tyyppiä I, moni-infarkti-demen-tiaa ja hermovauriota, joka on yhteydessä hallitsemattomiin halvauskohtauksiin. Näiden yhdisteiden anto sellaisesta tilasta kärsivälle potilaalle vaikuttaa joko estä-5 mällä potilaan kärsimistä jatkuvasta hermojen rappeutumisesta tai se hidastaa nopeutta, jolla hermojen rappeutumista tapahtuu.

Alan asiantuntijoille on ilmeistä, että yhdisteet eivät korjaa mitään CMS-vauriota, joka on jo tapahtunut 10 joko sairauden tai hapen tai sokerin puutteen seurauksena. Tässä hakemuksessa käytettynä termi "hoito" viittaa yhdisteiden kykyyn estää lisävauriota tai hidastaa nopeutta, jolla edelleen vaurioitumista tapahtuu.

Yhdisteillä on tuskaa lievittävä vaikutus, ja ne 15 ovat siten käyttökelpoisia tuskaisuutta hoidettaessa. Nämä tuskaa lievittävät ominaisuudet voidaan osoittaa niiden kykynä ehkäistä vokalisaatiohäiriöitä rotan pennuissa. Tämä testi perustuu ilmiöön, että kun rotan pentu poistetaan poikueestaan, siitä lähtee ultraääniääntelyä. Hav-20 aittiin, että tuskaa lievittävät aineet estävät näitä ääntelyttä. Koemenetelmiä ovat selostaneet Gardner, C. R., Distress vocalization in rat pups: a simple screening method for anxiolytic drugs, J. Pharmacol. Methods 14: 181 -187 (1985), ja Insel ym.. Rat pup ultrasonic isolation 25 calls: Possible mediation by the benzodiazepine receptor complex, Phamacol. Biochem. Behav. 24: 1263 - 1267 (1986).

Yhdisteillä on myös analgeettinen vaikutus, ja ne ovat käyttökelpoisia kivun hillitsemisessä.

Näiden terapeuttisten ominaisuuksien osoittamiseksi 30 yhdisteitä on annettava riittävä määrä vaikutuksen ehkäisemiseksi, joka eksitatiivisilla aminohapoilla on NMDA-reseptorikompleksiin. Annosalue, jonka puitteissa näillä yhdisteillä ilmenee tätä antagonistista vaikutusta, voi vaihdella avarissa rajoissa riippuen hoidettavasta tietys-35 tä sairaudesta, potilaan sairauden vakavuudesta, potilaas- 98454 15 ta, annettavasta tietystä yhdisteestä, antotiestä ja potilaassa esiintyvistä muista pohjimmaisista sairaustiloista. Tyypillisillä yhdisteillä niiden terapeuttinen vaikutus ilmenee annosalueen ollessa noin 0,1 mg/kg/päivä -5 50 mg/kg/päivä minkä tahansa edellä lueteltujen sairausti lojen yhteydessä. Toistuva päivittäinen anto voi olla toivottava ja vaihtelee edellä hahmoteltujen yleistilojen mukaisesti.

Tämän keksinnön mukaisesti valmistettuja yhdisteitä 10 voidaan antaa erilaisia teitä. Ne ovat tehokkaita, jos niitä annetaan suun kautta. Yhdisteitä voidaan antaa myös parenteraalisesti (so. ihonalaisesti, laskimonsisäisesti, lihaksensisäisesti, vatsaontelonsisäisesti tai henkitor-vensisäisesti).

15 Farmaseuttisia koostumuksia voidaan valmistaa käyt tämällä alalla tunnettuja menettelytapoja. Tyypillisesti antagonistinen määrä yhdistettä sekoitetaan farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa.

Suun kautta antoa varten yhdisteet voidaan formu-20 loida kiinteiksi tai nestemäisiksi valmisteiksi, kuten kapseleiksi, pillereiksi, tableteiksi, pastilleiksi, sulatteiksi, jauheiksi, suspensioiksi tai emulsioiksi. Kiinteät yksikköannosmuodot voivat olla tavallisia, gelatiini-tyyppisiä kapseleita, jotka sisältävät esimerkiksi pinta-25 aktiivisia aineita, liukastavia aineita ja inerttejä täyteaineita, kuten maitosokeria, ruokosokeria ja maissitärkkelystä, tai ne voivat olla jatkuvasti vapautuvia valmisteita.

Muussa suoritusmuodossa kaavan I mukaiset yhdisteet 30 voivat olla tabletoituja tavallisten tablettipohjien, kuten maitosokerin, ruokosokerin ja maissitärkkelyksen, kanssa yhdistelmänä sideaineiden, kuten akaasian, maissi-tärkkelyksen tai gelatiinin, hajoittavien aineiden, kuten perunatärkkelyksen tai algiinihapon, ja liukastavan ai-35 neen, kuten steariinihapon tai magnesiumstearaatin, kans- 98454 16 sa. Nestemäisiä valmisteita valmistetaan liuottamalla aktiivinen aineosa vesipitoiseen tai vedettömään, farmaseuttisesti hyväksyttävään liuottimeen, joka voi sisältää myös suspendointiaineita, makeutusaineita, tuoksuaineita ja 5 alalla tunnettuja säilytysaineita.

Parenteraalista antoa varten yhdisteet voidaan liuottaa fysiologisesti hyväksyttävään farmaseuttiseen kantajaan ja antaa joko liuoksena tai suspensiona. Kuvaavia sopivia farmaseuttisia kantajia ovat vesi, suolaliuos, 10 dekstroosiliuokset, fruktoosiliuokset, etanoli tai eläin tä! kasviperäiset tai synteettiset öljyt. Farmaseuttinen kantaja voi sisältää myös alalla tunnettuja säilytysaineita ja puskureita. Kun yhdisteitä annetaan henkitorvensi-säisesti, ne voivat olla myös liuotettuina alalla tunne-15 tulla tavalla aivo-selkäydinnesteeseen.

Tässä hakemuksessa käytettynä: a) termi "potilas" viittaa lämminverisiin eläimiin, kuten esimerkiksi marsuihin, hiiriin, rottiin, kissoihin, kaniineihin, koiriin, apinoihin, simpasseihin ja ihmisiin; 20 b) termi "hoito" viittaa yhdisteiden kykyyn joko helpottaa, lievittää tai hidastaa potilaan sairauden etenemistä; c) termi "hermojen rappeutuminen" viittaa hermosolujen populaation etenevään kuolemiseen ja katoamiseen, 25 jota tapahtuu tavalla, joka on tyypillistä tietylle sairaustilalle ja johtaa aivovaurioon.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan myös sekoittaa minkä tahansa inertin kantajan kanssa ja käyttää laboratoriokokeissa yhdisteiden konsentraation määrittämiseksi 30 alalla tunnetulla tavalla potilaan seerumissa, virtsassa jne. Hermojen rappeutumissairaudet ovat tyypillisesti yhteydessä NMDA-reseptorihukkaan. Täten kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää diagnostisissa menetelmissä helpottamaan lääkäreiden hermojen rappeutumissairauksien 35 diagnoosia. Yhdisteet voidaan merkitä alalla tunnetuilla 98454 17 kuvantamisaineilla, kuten isotooppisilla atomeilla, ja antaa potilaalle tarkoituksena määrittää, esiintyykö potilaassa vähentynyt lukumäärä NMDA-reseptoreita ja nopeus, jolla hukkaa tapahtuu.

5 Esimerkki I

Tämän esimerkin tarkoituksena on esittää menetelmä yhden indoli-lähtöaineen valmistamiseksi, joka on kuvattu rakennekaavan 1 muodossa reaktiokaaviossa I. Toiset alalla tunnetut menetelmät ovat yhtä tarkoituksenmukaisia.

10 Etyylipyruvaatin 3,5-dikloorifenyylihydratsoni 3,5-dikloorifenyylihydratsiini-HCl (28,9 g; 135 mmol) liuotettiin 250 mitään etanolia (kuivaa). Lisättiin etyylipyruvaattia (15,72 g; 14,8 ml; 135 mmol) ja lisättiin 2,5 ml väkevää rikkihappoa. Tätä sekoitettiin 15 huoneen lämpötilassa argonin suojaamana tunnin ajan, jolloin tie (CH2C12) osoitti, ettei lähtöainetta ollut läsnä.

Liuotin haihdutettiin pois vakuumissa, ja jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin ja pestiin kyllästetyllä natriumbikarbonaattiliuoksella. Orgaaninen kerros kuivat-20 tiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 41,7 g valkeaa kiinteää ainetta, etyylipyruvaatin 3,5-dikloorifenyylihydratsonia. Tätä ainetta käytettiin enempää puhdistamatta. Saatiin sekä E- että Z-isomeerejä.

25 *H NMR (CDC13, 90 MHz) isomeeri A, 6 11,9 (b, 1H), 7,0 (d, 2H), 6,8 (d, 1H), 4,2 (q, 2H), 2,1 (s, 3H), 1,3 (t, 3H); isomeeri B δ 7,9 (b, 1H), 7,2 - 6,8 (m, 3H), 4,3 (q, 2H), 2,1 (s, 3H), 1,4 (t, 3H).

2-karboksietyyli-4,6-dikloori-indoli 30 530 g polyfosforihappoa lisättiin 41,7 grammaan etyylipyruvaatin 3,5-dikloorifenyylihydratsonia. Tätä lämmitettiin 95 eC:ssa öljyhauteessa argonin suojaamana me- kaanisesti sekoittaen. Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneen lämpötilaan, ja reaktioseos kaadettiin jäihin, 35 muodostunut suspensio uutettiin etyyliasetaatilla, orgaa- > 98454 18 ninen kerros pestiin kyllästetyllä natriumbikarbonaatti-liuoksella, kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 88,2 g mustaa, kiinteää ainetta.

5 Kiinteä aine suspendoitiin etanoliin (800 ml) ja väkevää rikkihappoa (2 ml) lisättiin, ja tätä sekoitettiin yön ajan huoneen lämpötilassa argonin suojaamana. Liuotin poistettiin, ja jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin ja pestiin vedellä, kyllästetyllä natriumbikarbonaattiliuok-10 sella ja kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella. Orgaaninen kerros kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 29,8 g ruskeaa, kiinteää ainetta.

Tämä kiinteä aine kiteytettiin uudelleen etyyliase-15 taatista, jolloin saatiin 9,27 g keltaista, kiinteää ainetta, toinen erä antoi 6,14 g keltaista, kiinteää ainetta. Kiinteät aineet yhdistettiin ja kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatin ja heksaanien seoksesta, jolloin saatiin 8,86 g vaaleankeltaisia neulasia; sp. 183 - 183,5 eC;

20 25 %:n saanto 3,5-dikloorifenyylihydratsiini.HCl:stä; IR

(KBr) 3406, 3314, 1698, 1568, 1324, 1244, 1214, 840, 770 cm'1; *H NMR (DMS0-ds, 300 MHz) δ 12,4 (b, 1H), 7,5 (s, 1H), 7,3 (s, 1H), 7,1 (s, 1H), 4,4 (q, 2H, J = 7 Hz), 1,4 (t, 3H, J = 7 Hz); 13C NMR (DMSO-d6, 75 MHz) 6 160,6, 137,6, 25 129,2, 129,1, 126,9, 124,3, 120,0, 111,4, 105,3, 61,0, 14,2; MS (CI/CH«) m/z 258 (M + H)*; Analyysi laskettu yhdisteelle CuH9C12N02: C, 51,19; H, 3,51; N, 5,43. Saatu: C, 51,38; H, 3,42; N, 5,53.

Esimerkki II

30 Tämän esimerkin tarkoituksena on esittää erästä reaktiokaavion I mukaisista bromausreaktioista.

3-bromi-2-karboksietyyli-4,6-dikloori-indoli

Indoliesterilähtöaine 2-karboksietyyli-4,6-dikloo-ri-indoli (4,5 g; 17 mmol) liuotettiin pyridiiniin 35 (4,4 ml/mmol) ja jäähdytettiin jää/vesihauteessa argonin 98454 19 suojaamana. Lisättiin tipoittain pyridiumbromidiperbromi-dia (1,05 ekv.) pyridiinissä (5,5 ml/mmol), liuos muuttui punaiseksi ja ilmestyi valkeata sakkaa. Lisäyksen päätyttyä reaktioseokseen lisättiin jäävettä. Tämä uutettiin 5 dietyylieetterillä (2 kertaa). Orgaaninen kerros kuivat tiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin valkeaa, kiinteää ainetta.

Konsentroitaessa kiteytyi analyyttisesti puhtaana 4,0 g tuotetta. Emäliuoksesta saatiin lisäksi 1,91 g 10 3-bromi-2-karboksietyyli-4,6-dikloori-indolia valkeana kiinteänä aineena. 5,91 g; saanto 100 %; sp. 228 - 228,5 eC. IR (KBr) 3302, 1676, 1612, 1556, 1510, 1424, 1250, 838, 776 cm*1; *H NMR (DMS0-d6, 300 Hz) δ 12,7 (b, 1H), 7,5 (s, 1H), 7,3 (s, 1H), 4,4 (q, 2H, J = 7,1 Hz), 15 1,4 (t, 3H, J = 7,1 Hz); 13H NMR (DMS0-d6, 75 MHz) 6 159,6, 137,0, 129,7, 127,1, 126,2, 122,2, 120,7, 111,9, 93,8, 61,2, 14,2; MS (CI/CH4) m/z 336 (M + H)*; Analyysi, laskettu yhdisteelle CnHeBr Cl2 N02: C, 39,20; H, 2,39; N, 4,16; saatu; C, 39,20; H, 2,38; N, 4,36.

20 Esimerkki III

Tämän esimerkin tarkoituksena on esittää erästä reaktiokaavion I korvausreaktioista.

3-[(karbetoksimetyyli)tio]-2-karbetoksi-4,6-di-kloori-indoli 25 Lähtöaine bromi-indoliesteri 3-bromi-2-karboksi- etyyli-4,6-dikloori-indoli (3,0 g; 8,9 mmol), etyyli-2-merkaptoasetaatti (1,75 ekv.) ja kaliumkarbonaatti λ (1,75 ekv.) yhdistettiin asetonissa (20 ml/mmol) ja ref- luksoitiin argonin suojaamana, kunnes tie osoitti, ettei 30 lähtöainetta ollut läsnä. Reaktioseoksen annettiin jäähtyä huoneen lämpötilaan, ja liuotin haihdutettiin pois vakuu-missa. Muodostunut jäännös liuotettiin dietyylieetteriin ja pestiin vedellä. Vesikerros uutettiin dietyylieetterillä. Yhdistetyt orgaaniset kerrokset kuivattiin magne-35 siumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin valkeaa kiinteää ainetta.

98454 20

Valkea kiinteä aine pantiin silikageeli-flash-ko-lonniin, joka eluoitiin seoksella 20-%:inen etyyliasetaat-tia/heksaani. Puhdistettu tuote kiteytettiin heksaani/-etyyliasetaatti-seoksesta, jolloin saatiin 3-[karbetoksi-5 metyyli)tio]-2-karbetoksi-4,6-dikloori~indolia analyytti sesti puhtaina kiteinä. 1,1 g; saanto 33 % (67 % takaisin saatua lähtöainetta); sp. 152,5 - 153 °C; IR (KBr) 3262, 2982, 1718, 1704, 1504, 1408, 1302, 1284, 1270, 1214, 1194, 1172, 1130, 1052, 1028, 834 cm"1; *H NMR (CDC13, 300 10 MHz) 6 10,1 (b, 1H), 7,1 (s, 1H), 6,8 (s, 1H), 4,4 (q, 2H, J = 7,1 Hz), 4,2 (q, 2H, J = 7,1 Hz), 3,6 (s, 2H), 1,5 (t, 3H, J = 7,1 Hz), 1,3 (t, 3H, J = 7,1 Hz); 13C NMR (CDC13, 75 MHz) δ 171,2, 160,1, 136,5, 130,8, 130,7, 128,2, 124,4, 123,5, 110,8, 110,3, 61,7, 61,6, 39,1, 14,2, 14,0; 15 MS (CI/CH4) m/z 176 (M + H)*; Analyysi laskettu yhdisteelle C15H15C12N04S: C, 47,88; H, 4,02; N, 3,72; saatu; C, 47,81; H, 4,03; N, 3,62.

Esimerkki IV

Tämä esimerkki esittää erästä reaktiokaavion I suo-20 jauksenpoistoreaktioista.

3- [ (karboksimetyyli ) tio] -2-karboksi-4,6-dikloori- indoli Lähtödiesteri 3-[(karbetoksimetyyli)tio]-2-karbe-toksi-4,6-dikloori-indoli (1,0 g; 2,7 mmol) suspendoitiin 25 vesi/tetrahydrofuraani-seokseen 1:1 (5 ml/mmol). Lisättiin litiumhydroksidia (3 ekv.), ja tätä reaktioseosta sekoitettiin yön ajan huoneen lämpötilassa argonin suojaamana. Reaktioseos laimennettiin etyyliasetaatilla ja vedellä. Kerrokset erotettiin, ja vesikerros tehtiin happameksi 30 väkevällä kloorivetyhapolla. Tämä uutettiin etyyliasetaa tilla, ja orgaaninen kerros kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin valkeaa kiinteää ainetta. Tämä valkea kiinteä aine kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatti/heksaani-seoksesta, jolloin saatiin 35 3-[(karboksimetyyli)tio]-2-karboksi-4,6-dikloori-indolia.

0,51 g; saanto 60 %; sp. 152,5 - 153 °C; IR (KBr) 3258, 98454 21 3160, 1740, 1724, 1614, 1506, 1402, 1368, 1338, 1272, 1240, 1180, 840 cm*1; XH NMR (DMSO-d6, 300 MHz) δ 13,0 (b, 2H), 12,6 (s, 1H), 7,5 (s, 1H), 7,3 (s, 1H), 3,6 (s, 2H); 13C NMR (DMSO-d6, 75 MHz) 6 170,5, 161,3, 137,0, 132,7,

5 128,9, 127,6, 124,1, 122,1, 111,7, 108,9, 39,4; MS

(CI/CH4) m/z 320 (M + H)\ 302, 274, 262, 244; Analyysi laskettu yhdisteelle C11H7C12N04S: C, 41,27; H, 2,20; N, 4,38; saatu: C, 40,93; H, 1,88; N, 4,16.

Esimerkki V

10 Tämä esimerkki esittää 3-bromi-2-karbetoksi-indolin valmistusta.

Edellä mainittua yhdistettä valmistettiin 2-karbe-toksi-indolista (1,16 g, 1,4 mmol) käyttämällä esimerkissä II selostettua menettelytapaa. Kiteyttämällä uudelleen 15 etyyliasetaatti/heksaani-seoksesta saatiin värittömiä neulasia (2,6 g, 80 %); sp. 150 - 152 °C; NMR (CDC13) δ 9,15 (leveä multipletti, 1H), 7,67 (m, 1H), 7,38 (m, 2H), 7,22 (m, 1H), 4,48 (q, J = 7,0 Hz, 2H), 1,46 (t, J « 7,0 Hz, 3H). Analyysi laskettu yhdisteelle CnH10BrN02: C, 49,28; H, 20 3,76; N, 5,22. Saatu: C, 49,39; H, 3,79; N, 5,08.

Esimerkki VI

3-[(karbetoksimetyyli)tio]-2-karbetoksi-indoli

Edellä mainittua ainetta valmistettiin 3-bromi-2-karbetoksi-indolista käyttämällä esimerkissä III selostet-25 tua menettelytapaa. 0,5 g; saanto 17 %; IR (KBr) 3274, 2980, 1705, 1516, 1412, 1374, 1366, 1324, 1306, 1290, 1252, 1232, 1222, 1132, 1058, 1032, 744 cm*1; XH NMR (CDC13, 300 MHz) δ 9,2 (b, 1H), 7,9 (d, 1H, J = 8 Hz), 7,4 - 7,2 (m, 3H), 4,5 (q, 2H, J = 7,1 Hz), 4,0 (q, 2H, J = 7,2 Hz); 30 3,6 (s, 2H), 1,5 (t, 3H, J = 7,1 Hz), 1,1 (t, 3H, J = 7,2 Hz); 13C NMR (CDC13, 75 MHz) δ 170,0, 160,8, 135,1, 130,6, 128,7, 126,1, 121,4, 121,3, 111,9, 111,7, 61,4, 61,2, 38,0, 14,3, 13,8; MS (CI/CH4) m/z 308 (M + H)*; Analyysi laskettu yhdisteelle C15H17N04S: C, 58,61; H, 5,58; N, 35 4,56. Saatu: C, 58,25; H, 5,55; N, 4,31.

98454 22

Esimerkki VII

Tämä esimerkki esittää 3-[(karboksimetyyli)tio]-2-karboksi-indolin valmistusta 5 Edellä mainittua ainetta valmistettiin 3-[(karbe- toksimetyyli)tio]-2-karbetoksi-indolista (0,42 g, 1,39 mmoolia) käyttämällä esimerkissä IV selostettua menettelytapaa. 0,25 g 3-[(karboksimetyyli)tio]-2-karbok-si-indolia; saanto 72 %; sp. 194 - 195 °C (hajoten); IR 10 (KBr) 3408, 3054, 3008, 1706, 1636, 1512, 1440, 1420, 1396, 1322, 1278, 1232, 1138, 740 cm-1; :H NMR (DMS0-d6, 300 MHz) δ 12,9 (b, 2H), 12,1 (s, 1H), 7,7 (d, 1H, J = 8 Hz), 7,5 (d, 1H, J = 8,3 Hz), 7,3 (m, 1H), 7,2 (m, 1H), 3,6 (s, 2H); 13C NMR (DMS0-d6, 75 MHz) 6 170,9, 161,9, 15 135,5, 129,8, 129,3, 124,9, 120,6, 120,5, 112,8, 109,4, 37,6; MS (CI/CH4) m/z 252 (M + H)*, 234, 206, 194; MS (EI) m/z 251 (M*), 188, 174, 161, 146; Analyysi laskettu yhdisteelle CnH9N04S: C, 52,58; H, 3,61; N, 5,58. Saatu: C, 52,50; H, 3,54; N, 5,49.

20 Esimerkki VIII

Tämä esimerkki esittää erästä reaktiokaavion II hapetusreaktioista.

3-[(karbetoksimetyyli)sulfinyyli]-2-karbetoksi-indoli 25 3-[(karbetoksimetyyli)tio]-2-karbetoksi-indolia käsitellään m-klooriperbentsoehapolla (1 ekv.) metyleeni-kloridissa 0 °C:ssa. Reaktiota seurataan TLC:n avulla. Lähtöaineen hävittyä reaktioseos pestään kyllästetyllä NaHC03:lla ja kyllästetyllä NaCl:lla. Orgaaninen kerros 30 kuivataan. 3-[(karbetoksimetyyli)sulfinyyli]-2-karbetok- si-indoli voidaan eristää flash-kromatografoimalla kolonnissa ja kiteyttämällä sen jälkeen uudelleen.

Esimerkki IX

Tämä esimerkki esittää erästä hapetusreaktioista 35 sulfoksidijohdannaisen valmistamiseksi.

98454 23 3- [ (karhetoksimetyyli) sulfonyyli] -2-karbetoksi-4,6-dikloori-indoli 3- [ (karbetoksimetyyli )tio] -2-karbetoksi-4, 6-dikloo-ri-indolin annetaan reagoida peretikkahappoylimäärän kans-5 sa etikkahapossa 50 °C:ssa. Lähtöaineen kuluttua loppuun reaktioseosta käsitellään edelleen kuten esimerkissä Vili, jolloin saadaan 3-[(karbetoksimetyyli)sulfonyyli]-2-karbe-toksi-4,6-dikloori-indolia.

Esimerkki X

10 3- [ (2-(2-dimetyyliamino)etoksikarbonyylimetyy- li) tio] -2- (2-dimetyyliamino)etoksikarbonyyli-4,6-dikloo-ri-indoli 3- [ (karbetoksimetyyli )tio] -2-karbetoksi-4,6-dikloo-ri-indoli liuotetaan tolueeniin, johon lisätään ylimäärin 15 dimetyyliaminoetanolia ja sen jälkeen ylimäärin K2C03:a. Reaktioseosta kuumennetaan refluksoiden. Lähtöaineen kuluttua loppuun reaktioseos laimennetaan etyyliasetaatilla, pestään vedellä ja kuivataan (MgS04). Orgaaninen kerros poistetaan vakuumissa, ja jäännös puhdistetaan flash-kro-20 matografoimalla ja kiteyttämällä sen jälkeen uudelleen, jolloin saadaan 3-[(2-(2-dimetyyliamino)etoksikarbonyyli-metyyli)tio]-2-(2-dimetyyliamino)etoksikarbonyyli-4,6-dikloori-indolia.

Esimerkki XII

25 3-[ (karboksiamidoraetyyli)tio]-2-karboksiamidoindoli 3-[(karboksimetyyli)tio]-2-karboksi-indoli liuotetaan THF:iin. Tähän liuokseen lisätään trietyyliamiinia (2 ekv.) ja DCC:tä ( 2 ekv.). Ammoniakkikaasua johdetaan sitten kuplina seoksen läpi useita minuutteja. Reaktio-30 seosta jatkokäsitellään laimentamalla etyyliasetaatilla, pesemällä 1-norm. HCl:lla, kyllästetyllä NaHC02:lla ja kyllästetyllä NaClrlla. Orgaaninen kerros kuivataan (MgS04) ja haihdutetaan kuiviin vakuumissa. Tuote 3-[(karboksiamido-metyyli)tio]-2-karboksiamido-indoli voidaan puhdistaa 35 flash-kromatografoimalla ja/tai kiteyttämällä uudelleen.

Claims (5)

98454 24

1. Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten 3-indolyy-litioasetaattijohdannaisten valmistamiseksi, joilla on 5 kaava ^-X— (CH?)m-COR, kcx 10 n^co-r2 H jossa X on S, SO tai S02, m on kokonaisluku 1-4; R on vety tai halogeeni, Rx ja R2 ovat kumpikin itsenäisesti 15 -OH, -0R3, -NR4R5 tai -0(CH2)n-NR6R7, jolloin n on kokonaisluku 1 - 4; R3 on C^-alkyyli, R4 ja R5 ovat kumpikin itsenäisesti vety tai C1.4-alkyyli ja R6 ja Rv ovat kumpikin itsenäisesti vety tai C1.4-alkyyli, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, t u n -20 n e t t u siitä, että yhdiste, jolla on kaava jgrxBr H saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava

30 HS(CH2)nC0R1' joissa kaavoissa R ja m merkitsevät samaa kuin edellä ja R2' ja R2' merkitsevät samaa kuin Rx ja R2 lukuunottamatta ryhmää -OH, kaavan I mukaisen yhdisteen saamiseksi, jossa 35 X on S ja Rj ja R2 merkitsevät toisistaan riippumatta ryh- 98454 25 mää -OR3, -NR4R5 tai -0(CH2)n-NR6R7, ja haluttaessa hydrolysoidaan saatu yhdiste kaavan I mukaisen yhdisteen saamiseksi, jossa R: ja/tai R2 on -OH, ja/tai muutetaan ryhmä Rx ja/tai R2 muuksi tällaiseksi ryhmäksi funktionalisointi-5 reaktiolla, ja/tai hapetetaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa X on S, kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi, jossa X on SO tai S02, ja/tai muutetaan kaavan I mukainen yhdiste farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolakseen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n-10 n e t t u siitä, että R on 4,6-dikloori-substituentti.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että X on S.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että X on SO.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että X on S02. * 26 98454