FI83653B - Foerfarande foer utvinning av en ren kristallin mono- eller dianhydrosorbitol eller -mannitol genom kristallisering. - Google Patents

Description

1 83653

Menetelmä puhtaan kiteisen mono- tai dianhydrosorbitolin tai -mannitolin talteenottamiseksi kiteyttämällä

Keksintö koskee menetelmää puhtaan kiteisen mono-5 tai dianhydroheksitolin talteenottamiseksi liuoksesta kiteyttämällä, joka heksitoli on sorbitoli tai mannitoli.

C6-anhydrosokerialkoholit ovat jo kauan olleet tunnettuja yhdisteitä, joita valmistetaan tavallisesti vastaavista sokerialkoholeista lohkaisemalla happamella kata-10 lyytillä vettä normaalia korkeammassa lämpötilassa ja nestemäisissä reaktioseoksissa ja - sinänsä - niille voi löytyä monipuolista käyttöä, etenkin välituotteina, erityisesti polyesteri- ja polyuretaanitekoaineiden polyolikom-ponentteina, joskaan ne eivät ole vielä saavuttaneet huo-15 mättävää käytännöllistä merkitystä ennen kaikkea siksi, että niiden erottaminen valmistuksen yhteydessä muodostuvista, enemmän tai vähemmän kompleksisista reaktioseoksis-ta tiettyä tarkoitusta varten, erityisesti polyuretaanien valmistamiseksi, riittävän puhtaina nykyisellä tekniikalla 20 ei onnistu tai onnistuu vain mahdottoman korkein kustannuksin.

Raa'at reaktiotuoteseokset sisältävät pääaineosina C6-anhydrosokerialkoholia (alkoholeja), reagoimatonta lähtöainetta, sekä mahdollisesti liuottimia ja - toistaiseksi 25 vieläkin yleisimmin käytössä olevien homogeenisesti, so. molekyylidispersioksi reaktioseokseen jakautuneiden happo-katalyyttien yhteydessä - liuennutta katalyyttiä sekä vähäisiä, mutta silti erilaisissa käyttötarkoituksissa häiritseviä määriä katalyyttihappoestereitä ja erilaisia si-30 vu-, pilkkoutumis- ja sekundäärisiä tuotteita.

Viimeksi mainitut poistetaan ennen varsinaista reaktiotuoteseoksen rikastusta useimmiten sokerikemian tavallisin menetelmin käsittelemällä ioninvaihtohartseilla ja/tai aktiivihiilellä.

35 Halutun C6-anhydrosokerialkoholin talteenotto siten esipuhdistetusta reaktioseoksesta tapahtuu sitten kaut- 2 83653 taaltaan monivaiheisten menetelmien mukaisesti, jolloin yleensä käytetään erilaisia erotusmenetelmiä yhdistelmänä.

Tällöin useimmiten ensin suoritetaan esierotus kro-matograafisesti, uuttamalla ja/tai erityisesti fraktiotis-5 laamalla vakuumissa, minkä jälkeen saatu C6-anhydrosokeri-alkoholi-raakatuote puhdistetaan suorittamalla -yleensä useampaan kertaan - kiteyttäminen liuottimista, erityisesti etyyliasetaatista, joka on mahdollisesti seoksena alempien alifaattisten alkoholien kanssa.

10 Koska tälläkään kalliilla erottamisella ja puhdis tuksella useinkaan ei saada aikaan tuotetta, jonka puhtaus on määräysten mukaisen käytön edellytyksenä ja/tai saannot ovat hyvin vähäiset, usein käytetään lisäksi kemiallisia apuaineita, kuten boraatti-ioneja, vaikeasti poistettavis-15 sa olevien epäpuhtauksien sitomiseksi (US-PS 3 160 641) tai raakatuoteseoksen annetaan reagoida, esim. asetalisoi-malla, paremmin erotettavissa oleviksi johdannaisiksi, joista haluttu C6-anhydrosokerialkoholi erottamisen jälkeen vapautetaan uudelleen (US-PS 3 484 459).

' 20 Tästä äärimmäisen kalliista ja epätaloudellisesta erotusmenetelmästä huolimatta saadut kiteiset C6-anhydro-sokerialkoholit sisältävät useimmiten vielä hivenaineina epäpuhtauksia, erityisesti liuotinjäännöksiä, kuten etyyliasetaattia, jotka tietyissä käyttötarkoituksissa, ennen 25 kaikkea polyesterien valmistuksessa häiritsevät huomattavasti .

Keksintö perustui sen vuoksi tarpeeseen menetelmän hankkimiseksi puhtaiden kiteisten C6-anhydrosokerialkoho-lien talteenottamiseksi, jolla menetelmällä nykyisen tek-30 niikan varjopuolet ovat voitettavissa ja joka menetelmä erityisesti mahdollistaa C6-anhydrosokerialkoholien saamisen talteen taloudellisesti ja suurin saannoin ja puhtaana yksinkertaisen kiteytyksen avulla ilman orgaanisia liuottimia, yksinomaan mahdollisesti tavalliseen tapaan ionin-•35 vaihtajilla ja/tai aktiivihiilellä puhdistetuista ja/tai li 3 83653 väkevöidyistä reaktiotuoteseoksista.

Tämä tehtävä ratkaistaan keksinnön mukaisesti pää-vaatimuksessa määritellyllä tavalla lähtemällä siitä käsityksestä, että C6-anhydrosokerialkoholit, niiden jopa vas-5 taaviin sokerialkoholeihin ja sokereihin verrattuna äärimmäisen suuresta vesiliuoksuudesta huolimatta voidaan hyvin kiteyttää vesiliuoksista tai sulatteista yllättäen verrattain selektiivisesti ja hyvin puhtaana sokerien ja eräiden sokerialkoholien kiteyttämiseen käytettävien sinänsä tun-10 nettujen menetelmien mukaisesti.

Eräässä keksinnön suoritusmuodossa C6-anhydrosokeri-alkoholikiteistä erotetun emäliuoksen, tämän mahdollisen konsentroinnin jälkeen, sisältämä(t) C6-sokerialkoholi (alkoholit ) saatetaan ainakin osittain reagoimaan C6-anhydro-15 sokerialkoholiksi (alkoholeiksi) ja/tai monoanhydrohek- sitoli(t) dianhydroheksitoliksi (heksitoleiksi) lohkaisemalla hapanta katalyyttia käyttäen vettä ja/tai lisätään ja/tai palautetaan paksuna siirappina vähintään kerran uudelleenkiteytettäväksi astiaan, jossa sama tai muu C6-20 anhydrosokerialkoholi kuin ensimmäisen tai edeltäneen ki teytyksen yhteydessä talteenotettu kiteytyy erilleen.

Eräässä toisessa suoritusmuodossa vähintään kahden kiteisen C6-anhydrosokerialkoholin talteenottamiseksi lähdetään paksusta siirapista, josta ensimmäisen kiteisen C6-25 anhydrosokerialkoholin erottamisen jälkeen saadaan emä- liuosta, joka, kuivaaineeksi laskien, sisältää ainakin 40 paino-% vähintään yhtä toista C6-anhydrosokerialkoholia ja/tai happamella katalyytillä vettä lohkaisemalla toiseksi C6-anhydrosokerialkoholiksi muutettavissa olevaa (ole-30 via) yhdistettä (yhdisteitä), ja ensimmäisestä kiteytyksestä saatuun, mahdollisesti konsentroituun ja/tai happamella katalyytillä vettä lohkaisten käsiteltyyn emäliuok-seen ympätään ainakin 0,1 paino-% kiteistä toista C6-anhyd-rosokerialkoholia.

35 Eräässä oleellisessa suoritusmuodossa paksuna sii- * 83653 rappina käytetään happamella katalyytillä vettä lohkaisemalla heksitolista (heksitoleista) ja/tai monoanhydrohek-sitolista (heksitoleista), erityisesti heterogeenisiä happamia katalyyttejä käyttäen valmistettua, mahdollisesti 5 tavalliseen tapaan puhdistettua, värittömäksi tehtyä ja/tai vesipitoisuudeltaan enintään 30 paino-%:iseksi säädettyä reaktioseosta.

Kuten jo on mainittu, kiteytys onnistuu - muuten edullisissa olosuhteissa - vieläpä jo liuoksista, joiden 10 kuiva-ainepitoisuus on vain noin 70 %, joskin työskentely tapahtuu tarkoituksenmukaisesti konsentroidummin liuoksin tai sulattein vesipitoisuuden ollessa enintään 20, ensisijaisesti enintään 15, ja erityisesti enintään 8 paino-%. Tällöin ei kuitenkaan saa alittaa tiettyä pienin-15 tä vesipitoisuutta, ja suositeltavaa on käyttää paksuja siirappeja, joiden vesipitoisuus on vähintään 1 ja tarkoituksenmukaisesti vähintään 2 paino-%. Optimaalisia tuloksia saavutetaan kokemuksen mukaisesti paksuilla siirapeilla, joiden vesipitoisuus on noin 3 paino-%.

20 Paksun siirapin sisältämän kulloinkin kiteytyvän C6- anhydrosokerialkoholin pitoisuus voi - nykyiseen tekniikkaan verrattuna - olla erittäin pieni ja sen tarvitsee ääritapauksessa, kuiva-aineeksi laskien, olla ainoastaan noin 40 paino-%, joten keksinnön mukaisella menetelmällä 25 useampia C6-anhydrosokerialkoholeja sisältävistä paksuista siirapeista voidaan saada talteen puhtaassa kiteisessä muodossa 2 tai jopa 3 erilaista C6-anhydrosokerialkoholia fraktiokiteyttämällä peräkkäin, ymppäämällä paksuun siirappiin ensin C6-anhydrosokerialkoholin kiteitä ja antamal-30 la näiden kiteytyä erilleen kunnes seuraava emäliuoksessa oleva C6-anhydrosokerialkoholi on rikastunut yli 40 paino-%:iseksi, kuivapainosta laskien, emäliuoksesta erotetaan ensimmäisen C6-anhydrosokerialkoholin kiteet, mahdollisesti konsentroidaan ja/tai suoritetaan happamella katalyytillä 35 veden lohkaisu C6-sokerialkoholin (alkoholien) muuttamisek- il 5 83653 si C6-anhydrosokerialkoholiksi (alkoholeiksi) ja/tai C6-monoanhydrosokerialkoholin (alkoholien) muuttamiseksi C6-dianhydrosokerialkoholiksi (alkoholeiksi), ja sitten, mahdollisesti tavallisen esipuhdistuksen jälkeen, ympätään 5 rikastetun toisen C6-anhydrosokerialkoholin kiteitä.

Tässä yhteydessä viitattakoon siihen, että keksinnön mukaisen menetelmän avulla tosin jo käyttämällä paksuja siirappeja, joissa kiteytyvän C6-anhydrosokerialkoho-lin pitoisuus on ainoastaan 40 %, voidaan saavuttaa tyy-10 dyttäviä kiteytymissaantoja ja tyydyttävä tuotteen puhtaus, mutta paksut siirapit ovat yleensä edullisempia, ja siksi menetelmässä suositellaan käytettäväksi paksuja siirappeja, joissa kiteytyvän C6-anhydrosokerialkoholin pitoisuus kuiva-aineeksi laskien on vähintään 75 paino-%. Jopa 15 viimeksi mainittu arvokin on huomattavasti alhaisempi kuin nykyisen tekniikan mukaisesti tarpeelliseksi katsottu puhtaus.

Edellä olevan mukaisesti paksun siirapin puhtaudelle ei tosin ole asetettu mitään teknisiä raja-arvoja, 20 mutta taloudellisista syistä käytetään kuitenkin ensisijaisesti paksuja siirappeja, jotka kuiva-aineeksi laskien, sisältävät vain enintään 99, ensisijaisesti enintään 95 ja erityisesti enintään 90 paino-% kulloinkin kiteytyvää C6-anhydrosokerialkoholia.

25 Keksinnön mukaista menetelmää käytettäessä ymppiki- teiden määrä, kuten edellä on esitetty, voidaan pitää hämmästyttävän alhaisena ja tarpeellinen määrä muuten edullisissa olosuhteissa tapauksesta riippuen vain noin 0,1 paino-%, joskin - teknilliseltä kannalta - suuremmat ymp-30 pikidemäärät ovat luonnollisesti tarkoituksenmukaisia. Keksinnön mukaista menetelmää käytettäessä paksuun siirappiin suositellaan ympättäväksi 0,2 - 20, ensisijaisesti 0,5 - 10 ja erityisesti noin 1-5 paino-% kulloinkin talteen otettavan C6-anhydrosokerialkoholin kiteitä, jol-35 loin kussakin tapauksessa optimaalinen kompromissi riippuu yksityistapauksen olosuhteista, erityisesti kulloinkin 6 83653 talteen otettavasta C6-anhydrosokerialkoholista, paksun siirapin koostumuksesta ja edellytettävistä tuoteominaisuuksista.

C6-anhydrosokerialkoholien suuresta liukoisuudesta 5 johtuen kiteytymislämpötila on suhteellisen alhainen eikä saisi, kuten jo on mainittu, alkufaasissakaan kohota korkeammalle kuin 70 °C tai pakkotapauksessa vain hiukan tätä korkeammaksi. Toisaalta myös äärimmäisen alhaiset lämpötilat aiheuttavat nekin kiteytyksen loppuvaiheessa vaikeuk-10 siä, joten kokemuksen mukaisesti yleensä on tarkoituksenmukaista, että kiteyttäminen suoritetaan lämpötilojen ollessa rajoissa noin 20-65, ensisijaisesti 25-60 ja erityisesti 30-55 eC.

Tällöin käsittely voidaan suorittaa periaatteessa 15 sekä isotermisissä olosuhteissa että myös kiteytyksen kuluessa alenevissa lämpötiloissa, jolloin valittava vaihtoehto aina riippuu useasta seikasta, koska jokaisella vaihtoehdolla näyttää olevan spesifisiä etuja ja haittoja vaikka työskenteleminen isotermisissä olosuhteissa useim-20 miten on sinänsä yksinkertaisempaa, varmempaa ja tarkempaa, koska suurmittakaavaisessa työskentelyssä joka tapauksessa säädettävät muuttujat ovat tarvittavalla tarkkuudella ja nopeudella vain vaikeasti vakiona pidettäviä; alenevia kiteytyslämpötiloja käyttäen, joka tapauksessa 25 yksivaiheisen työtavan yhteydessä, yleensä saavutetaan parempia kidesaantoja. Usein on sen vuoksi suositeltavaa käyttää yhdistelmää, jolloin ensin suoritetaan isoterminen kiteytys ja sitten saannon suurentamiseksi loppuvaiheessa alennetaan vähitellen lämpötilaa. Mikäli käytetään alene-30 via lämpötiloja, lämpötilagradientti olisi pidettävä rajoissa noin 0,01 - 0,05 eC minuuttia kohden.

Tässä yhteydessä viitattakoon vielä siihen, että keksinnön mukaisen menetelmän yhteydessä yleensä, ja erityisesti silloin, kun pyritään yhdessä työvaiheessa suh-35 teellisen suuriin kiteytymissantoihin, ensisijaisesti käytetään paksuja siirappeja, joiden puhtaus on suhteellisen li 7 83653 vähäinen ja/tai käytetään pieniä ymppikidemääriä, mutta ehdottoman välttämätöntä missään tapauksessa ei ole kiteytyksen suorittaminen, etenkään alkuvaiheessa, alhaisissa ja mahdollisimman vakiona pidettävissä ylikyllästysasteis-5 sa. Toisin sanoen, keksinnön mukaista menetelmää käytettäessä yllättäen on myös mahdollista konsentroimalla ja/tai jäähdyttämällä ylikyllästää tehokkaasti paksu siirappi ennen sen ymppäämistä ja purkaa ylikyllästymisen kestäessä. Tällöin työtavalla ei tosin saavuteta optimi-10 saantoja työvaihetta kohden, mutta se on tapauksesta riippuen suositeltavaa siksi, että tällöin kokemuksen mukaisesti saavutetaan verrattain suuria kiteytysnopeuksia, kuten esimerkki 3 osoittaa.

Paksuksi siirapiksi soveltuvat tosin periaatteessa 15 kaikki vesipitoiset C6-anhydrosokerialkoholiliuokset, jotka vastaavat pääpatenttivaatimuksessa ilmoitettua määritelmää, niiden alkuperästä riippumatta, joskin tähän tarkoitukseen ensisijaisina pidetään heksitolista (heksito-leista) ja/tai monoanhydroksitolista (monohydroksito-20 leista) happamella katalyytillä vettä lohkaisten, erityisesti käyttämällä heterogeenisiä happamia katalyyttejä, ennen kaikkea jollakin DE-patenttijulkaisuissa P 30 41 626 ja P 30 41 673 selostetuista menetelmistä saatuja reaktio-tuoteseoksia, joita voidaan käyttää, sellaisinaan tai pie-25 niä kustannuksia vaativan puhdistuksen, värin poistamisen ja/tai vesipitoisuuden säätämisen jälkeen enintään 30 paino-%:iin, sokeriteknologiassa sinänsä tunnettujen ja tavallisten menetelmien mukaisesti.

Keksinnön menetelmä voidaan suorittaa ei-jatkuvana 30 tai jatkuvana ja yksi- tai useampivaiheisena, jolloin viimeksi mainitussa tapauksessa eri vaiheet voidaan suorittaa erillisissä tiloissa kukin omissa kiteytyslaitteistoissaan ja/tai peräkkäin yhdessä tai useammassa erillisessä kitey-tyslaitteistossa (laitteistoissa).

35 Esimerkit selventävät keksintöä ja sen etuja nykyi seen tekniikkaan verrattuna.

8 83653

Paksuna siirappina käytettiin kulloinkin happamel-la katalyytillä vettä lohkaisemalla, vahvasti hapanta H+-muodossa olevaa kationinvaihtajahartsia (suurihuokoi-nen polystyreenisulfonihappohartsi, 14 %:n DVB-sidonta) 5 käyttäen vastaavasta sokerialkoholista (vastaavista soke-rialkoholeista) valmistettua reaktiotuoteseosta, joka oli H+- ja OH -muodossa olevilla ioninvaihtajilla ja/tai sekapatjaioninvaihtajilla sekä aktiivihiilellä (jauhemaisella tai rakeisella) esipuhdistettu ja tehty värittö-10 mäksi, ja jonka vesipitoisuus oli kulloinkin vakuumissa haihduttamalla säädetty esimerkeissä mainitun vesipitoisuuden mukaiseksi.

Esimerkki 1

Kiteytetyn 1,4;3,6-dianhydro-D-sorbitolin talteenotto 15 Kiteyttimenä käytettiin kattilaa, joka oli varus tettu hitaasti pyörivällä sekoittimella ja kaksoisvaipal-la kuumentamista ja jäähdyttämistä varten.

Kiteyttimeen pantiin ensin 3.200 g anhydropolyoli-seosta, joka sisälsi 3 paino-% vettä ja kuiva-aineeksi 20 laskien 82 paino-% dianhydrosorbitolia, jonka lämpötila oli 53°C, ja jäähdytettiin 45°C:seen. Sitten paksuun siirappiin ympättiin jatkuvasti sekoittaen 10 g 1,4; 3,6-dianhydrosorbitolia (rakeet noin 0,3-0,9 mm), minkä jälkeen seos jäähdytettiin hitaasti sekoittaen 16 tunnin kuluessa 25 vähitellen 35°C:seen.

Sitten kiteet erotettiin emäliuoksesta sentrifu-goimalla ja pestiin sen jälkeen pienellä määrällä kylmää vettä (noin 50 ml).

Näin saadun kiteytymistuotteen (saanto: 1,270 g, 30 vastaten 49,9 % teoreettisesta, so. 1,4; 3,6-dianhydro-D-·.· sorbitoliksi laskien) ominaisarvot olivat seuraavat:

Puhtaus (HPLC) suurempi kuin 99 %

Sulamispiste 62,5°C

Kiertoarvo = + 45° (C=0,8:H2°) .... 35 Vesipitoisuus pienempi kuin 0,5 %.

li 9 83653

Esimerkki 2

Toistettiin esimerkki 1, jolloin siitä poiketen astiaan pantiin ensin 100 g paksua siirappia, jonka di-anhydrosorbitolipitoisuus oli 84 paino-%, kuiva-aineeksi 5 laskien ja lisättiin 5 g ymppikiteitä, sekä jäähdytettiin 8 tunnin kuluessa 45°C:sta 35°C:seen.

Saanto: 41,2 g (49,1 % teoreettisesta) 1,4; 3,6-dianhydro-D-sorbitolia, jonka ominaisarvot olivat seuraavat: 10 Puhtaus (HPLC) suurempi kuin 99 %

Sulamispiste 60,8°C

Kiertoarvo = + 44,3° (c = 0,8;H2O)

Vesipitoisuus pienempi kuin 0,5 %.

Esimerkki 3 15 Toistettiin esimerkki 1, jolloin siitä poiketen astiaan pantiin ensin 153 g paksua siirappia, jonka dian-hydrosorbitolipitoisuus oli 84 paino-%, kuiva-aineeksi laskien ja lisättiin 1 g ymppikiteitä, sekä sekoitettiin 4 tuntia 33°C:ssa.

20 Saanto: (30,9 % teoreettisesta) 39 g 1,4; 3,6-dianhydro-D-sorbitolia, jonka ominaisarvot olivat seuraavat:

Puhtaus (HPLC) suurempi kuin 99 %

• - 25 Sulamispiste 61°C

Kiertoarvo = + 44,8° (c=0,8;H2O)

Vesipitoisuus pienempi kuin 0,5 %.

Esimerkki 4

Toistettiin esimerkki 1, jolloin siitä poiketen 30 astiaan pantiin ensin 14.429 g paksua siirappia, jonka dianhydrosorbitolipitoisuus oli 75 paino-%, kuiva-aineeksi laskien ja lisättiin 100 g ymppikiteitä, sekä jäähdytettiin 24 tunnin kuluessa 45°C:sta 30°C:seen.

10 83653

Saanto: 4.200 g (40,4 % teoreettisesta) 1,4; 3,6-dianhydro-D-sorbitolia, jonka ominaisarvot olivat seuraavat:

Puhtaus (HPLC) suurempi kuin 99 %

5 Sulamispiste 60,7°C

Kiertoarvo ~ + 44,4° (C=0,8; ϊ^Ο)

Vesipitoisuus pienempi kuin 0,5 %.

Esimerkki 5

Toistettiin esimerkki 1, jolloin siitä poiketen 10 astiaan pantiin ensin 200 g anhydropolyoliseosta, jossa oli 10 paino-% vettä ja dianhydromannitolipitoisuus 96 %, kuiva-aineeksi laskien, lämpötilan ollessa 60°C ja lisättiin 0,5 g 1,4; 3,6-dianhydro-D-mannitoli-ymppikiteitä, sekä jäähdytettiin 12 tunnin kuluessa 15 60°C:sta 40°C:seen.

Saanto: 72 g (41,6 % teoreettisesta) 1,4; 3,6-dianhydro-D-manni-tolia, jonka ominaisarvot olivat seuraavat:

Puhtaus (HPLC) suurempi kuin 99 %

20 Sulamispiste 86,5°C

Kiertoarvo = + 92,2° (c = l; ^O)

Vesipitoisuus pienempi kuin 0,5 %.

Esimerkki 6

Toistettiin esimerkki 5, jolloin siitä poiketen .·· 25 astiaan pantiin ensin 100 g anhydropolyoliseosta, jossa oli 5 paino-% vettä ja dianhydromannitolipitoisuus 75 %, kuiva-aineeksi laskien ja lisättiin 3 g ymp-pikiteitä, sekä jäähdytettiin 12 tunnin kuluessa 42°:sta 30°C:seen.

3 0 Saanto: 43 g (60 % teoreettisesta) 1,4; 3,6-dianhydro-D-mannitolia, jonka ominaisarvot olivat seuraavat:

Puhtaus (HPLC) suurempi kuin 99 %

Sulamispiste 86°C

.. 35 Kiertoarvo ^£7^ = + 92° (c = 1, H2O)

Vesipitoisuus pienempi kuin 0,5 %.

11 83653

Esimerkki 7

Toistettiin esimerkki 1, jolloin siitä poiketen astiaan pantiin ensin 100 g paksua siirappia, jossa oli 7,5 paino-% vettä ja 1,4-monoanhydro-D-sorbitolipi-5 toisuus 66 %, kuiva-aineeksi laskien, lämpötilan ollessa 55°C ja lisättiin 1 g 1,4-anhydro-D-sorbitoli-ymppikitei-tä, sekä jäähdytettiin 18 tunnin kuluessa 55°C:sta 30°C:seen.

Saanto: 10 36 g (58,9 % teoreettisesta) 1,4-monoanhydro-D-sorbito- lia, jonka ominaisarvot olivat seuraavat:

Puhtaus (HPLC) suurempi kuin 99 %

Sulamispiste 115°C

Kiertoarvo = “22° (c=l> 1^0) 15 Vesipitoisuus pienempi kuin 0,5 %.

Claims (3)

1. Menetelmä puhtaan kiteisen mono- tai dianhydro-heksitolin talteenottamiseksi kiteyttämällä, joka hek- 5 sitoli on sorbitoli tai mannitoli tunnettu siitä, että a) paksuun siirappiin, joka sisältää ainakin 1 paino-% vettä ja jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 70 paino-% ja jossa on, kuiva-aineeksi laskettuna, vähintään 10 40 paino-% kiteytettävää anhydroheksitolia ja mahdollises ti yhtä tai useampaa heksitolia tai muuta kuin kiteytettävää anhydroheksitolia, ympätään vähintään 0,1 paino-% kiteytettävän anhydroheksitolin ymppikiteitä, huomattavan osan halutusta anhydroheksitolista annetaan kiteytyä läm- 15 pötilan ollessa enintään 70 °C, ja kiteet saatetaan kasvamaan alentamalla asteettain lämpötilaa enintään nopeudella 0,1 0 C/minuutti, b) kiteytynyt anhydroheksitoli erotetaan emäliuok-sesta sinänsä tunnetulla tavalla ja 20 c) erotetut kiteet kuivataan sinänsä tunnetulla tavalla tai ensin pestään hyvin pienellä vesimäärällä tai kyseisen anhydroheksitolin vesiliuoksella ja sen jälkeen kuivataan sinänsä tunnetulla tavalla.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 25 tunnettu siitä, että kiteyttäminen suoritetaan lämpötilassa 20 - 65 °C.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että halutun anhydroheksitolin kiteyttäminen suoritetaan alentamalla kiteytyslämpötilaa 30 nopeudella 0,01 - 0,05 0C/minuutti. il i3 83653