FI82779C - Foerfarande foer bildande av ett moenstrat fotopolymeroeverdrag pao en tryckvals samt med moenstrat fotopolymeroeverdrag foersedd tryckvals. - Google Patents

Description

1 82779

Menetelmä kuvioitetun fotopolymeerikalvon muodostamiseksi kehilötelalle sekä kuvioitetulla fotopolymeerikalvolla varustettu kehilötela 5 Keksintö koskee menetelmää kuvioitetun fotopolymee rikalvon muodostamiseksi kehilötelalle, jossa menetelmässä poistettava, valonherkkä, saumaton välikerros, joka on levitetty fotopolymeerikerrokselle ja on siihen tiiviisti tarttuneena, valotetaan ja mahdollisesti kehitetään ensim-10 mäisessä vaiheessa toivotun kuvioitetun, läpinäkymättömän kuvan muodostamiseksi välikerrokseen ja sen jälkeen foto-polymeerikerros valotetaan välikerrokseen muodostuneen kuvan kautta, jonka valotuksen jälkeen läpinäkymättömät välikerroksen osat ja fotopolymeerikerroksen liukoiset 15 osat poistetaan.

Eräässä tämäntyyppisessä tunnetussa menetelmässä on tunnettua levittää fotopolymeerikerroksella päällystetyn kehilötelan ympäri kuvioituksen muodostava kalvo siten, että sen reunat ovat päittäin vastakkain tai limittyvät 20 toisiinsa, ja sen jälkeen kääriä ohut kerros läpinäkyvää kalvoa kaiken ympäri, jonka kalvon alle kehitetään tyhjö, niin että kuvioituksen muodostava kalvo painautuu fotopo-lymeerikalvoa vastaan tasaisella paineella. Tässä vaiheessa suoritetaan sen jälkeen valotus, jonka jälkeen suoja-25 kalvo ja kuvioituksen muodostava kalvo poistetaan.

Kuvioitettu kehilötela valmistetaan sen jälkeen liuottamalla pois valotuksen jälkeen läsnäolevat fotopolymeerikalvon liukoiset osat.

Kysymyksen ollessa valon vaikutuksesta karkaistu-30 vasta polymeeristä nämä ovat ei-valottuneita osia.

Kysymyksen ollessa valon vaikutuksesta hajoavasta polymeeristä nämä ovat kuitenkin valottuneita osia.

Tunnettua on myöskin kuvioituksen muodostavan kalvon kääriminen auki pitkin fotopolymeerikerroksella pääl-35 lystettyä pyörivää telaa ja valottaminen kosketuspinta- 2 82779 asemassa raon läpi.

Tässä tunnetussa menetelmässä, käytettiinpä sitten valon vaikutuksesta karkaistuvaa tai valon vaikutuksesta hajoavaa fotopolymeeriä olevia päällysteitä, tapahtuu vir-5 heellisyyksiä kuvioituksessa muodostuksessa kuvioituksen kosketuskohdassa, josta on seurauksena, että painatustulos kyseisessä kohdassa on huono.

Kysymyksen ollessa valon vaikutuksesta karkaistu-vasta polymeeristä ja kuvioituksen muodostavasta kalvosta, 10 jonka reunat limittyvät, niin fotopolymeerikerros, joka vielä on jonkin verran elastinen ennen valotusta, lommou-tuu jossain määrin limityskohdassa, joka lommo kiinnittyy valottuneiden osien kohdalla karkaisun vaikutuksesta.

Kysymyksen ollessa kuvioituksen muodostavasta kal-15 vosta, jonka reunat ovat päittäin vastakkain, valo hajaantuu tai heijastuu mainitussa reunakohdassa kuvioituksen läpinäkyvien osien vaikutuksesta kuvioituksen muodostavassa kalvossa, josta on tuloksena, että tällä kohdalla valon läpäisy tapahtuu epätäydellisestä. Toisaalta mainitun reu-20 nan kohdalla jonkin verran valoa silti kulkee kuvioituksen muodostavan kalvon niiden osien (so. mustien) läpi, joita ei ole tarkoitettu valoa läpäiseviksi.

Sekä siinä tapauksessa, että käytetään valossa karkaistuvaa fotopolymeeriä, että siinä tapauksessa, että 25 käytetään valossa hajoavaa fotopolymeeriä, tapahtuu ilmiö reunojen päittäin vastakkain olevassa kohdassa, niin että kovien osien tapauksessa jonkin verran ainetta voi silti liueta pois ja niin että kysymyksen ollessa pehmeistä osista, jotka voivat peseytyä pois, niitä osia saadaan 30 poistetuksi vähemmän.

Siinä tapauksessa, että käytetään ei-aukikäärittä-vää, kuvioituksen muodostavaa kalvoa ja valotusta raon kautta, tapahtuu aina kaksoisvalotus kuvioituksen liitoskohdassa seurauksena valotusraon leveydestä, mistä on seu-35 rauksena vaikutuksen kohdistuminen polymeerikerroksen va- 3 82779 lottuneiden ja ei-valottuneiden osien väliseen kaltevuuteen, ja poikkeamia muodostuu seurauksena yhden valotuksen aiheuttamasta kaltevuudesta kuvioituksen muussa osassa kysymyksen ollessa sekä valon vaikutuksesta karkaistuvasta 5 että valon vaikutuksesta hajoavasta fotopolymeerikalvosta.

Keksinnön ensisijaisena kohteena on nyt aikaansaada kuvioitettu kehilötela, jolla on fotopolymeerikalvo ilman sellaista pitkittäistä vyöhykettä, jossa on poikkeamia kuvioituksen korkeudessa, syvyydessä ja kaltevuudessa.

10 Edellä mainittu päämäärä saavutetaan keksinnön mu kaan siten, että fotopolymeerikerros, jonka paksuus on 1-10 mm, valotetaan ensimmäisessä vaiheessa kuvioituksen muodostavan kalvon kautta, joka on puristettu mainittua välikerrosta vastaan, ja ensimmäisen vaiheen kuvioituksen 15 muodostuva kalvo poistetaan ja fotopolymeerikerroksen va-lotus suoritetaan vasta sen jälkeen kun fotopolymeeriker-roksen alaspainuneet osat, jotka muodostuvat ensimmäisessä vaiheessa käytetyn kuvioituksen muodostavan kalvon päällekkäisten osien kohdalle, ovat palautuneet alkuperäiseen 20 tilaan.

Fotopolymeerikerroksen paksuus on edullisesti 2-5 mm.

Tällä tavalla fotopolymeerikalvokuviointi saadaan kehilötelalle.

25 Toivotun kuvainformaation saamiseksi saumattomaan välikerrokseen ilman, että mainitun saumattoman välikerroksen alapuolella olevan fotopolymeerikalvon osat huomattavasti muuttuvat, voi olla edullista sovittaa valoa suodattava kerros valonherkän välikerroksen ja fotopolymeeri-30 kerroksen pinnan väliin.

Tällä tavalla on mahdollista taata se, että ensimmäisen valotuksen aikana kuva muodostuu vain valonherkkään välikerrokseen.

Valoa suodattava kerros sovitetaan sopivasti sau-35 mattomasti fotopolymeerikerroksen pinnalle.

4 82779

Valonherkkä välikerros voi olla kerros, joka perustuu esimerkiksi diatsoyhdisteeseen, hopeahalogenidiin tai valonherkkään polymeeriin ja se voidaan levittää suihkuttamalla, päällystämällä sivellen tai siirtopäällystyksen 5 avulla.

Valonherkkä välikerros on edullisesti paljon herkempi määrätylle valotukselle kuin fotopolymeerikerros.

Erityisen hyviä tuloksia saavutetaan, jos aallonpituudeltaan erilaista valoa käytetään valotuksessa ensim-10 mäisessä ja toisessa vaiheessa.

Aallonpituudeltaan samanlaista valoa voidaan myös käyttää valotuksen ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa, jossa tapauksessa kuitenkin välikerros on tällöin paljon herkempää mainitulle aallonpituudeltaan määrätynlaiselle 15 valolle kuin fotopolymeerikerros.

Keksintö koskee myös kehilötelaa, jolla on kuvioi-tettu fotopolymeerikalvo, joka on saatu edellä selostetulla menetelmällä, jolloin kehilötelalle on keksinnön mukaan tunnusomaista se, ettei liuottamisen jälkeen saa-20 dussa fotopolymeerikalvossa ole pitkittäisvyöhykettä, joka koostuisi liukenemattamista fotopolymeerin osista, joilla olisi matalampi vapaa korkeus ja/tai erilaiset sivulevey-det kuin muilla vastaavilla liukenemattomilla fotopolymee-riosilla.

25 Tässä tapauksessa tarkoitetaan vapaalla korkeudella liukenemattomien polymeeriosien ylimmän pinnan ja vieressä sijaitsevan syvennyksen pinnan välistä etäisyyttä.

Tuloksena siitä, että sellaiset liukenemattoman fotopolymeerin osat puuttuvat, joiden yläpinnat eivät ole 30 sillä lieriömäisellä pinnalla, johon kuuluvat muiden liukenemattomien fotopolymeeriosien pinnat, on tämäntyyppisen kehilötelan painatustulos huomattavasti parantunut verrattuna tunnettuun kehilötelaan.

Jos käytetään valon vaikutuksesta hajoavaa fotopo-35 lymeerikalvoa, ovat liukenemattomien fotopolymeeriosien

II

5 82779 pinnat lieriömäisellä pinnalla, kun taas lähinnä näitä fotopolymeeriosia oleva saman paksuinen polymeerikerros on usemmiten aina syvennyksissä. Tästä on seurauksena samoin parempi painatustulos.

5 Sama pätee fotopolymeeriosiin, joilla kaikilla on itse asiassa sama sivun leveys.

Kuvio 1 esittää leikkausta kehilötelasta sen valmistuksen aikana; kuvio 2 esittää kehilötelaa, jossa on valossa kar-10 kaistuvaa tyyppiä oleva fotopolymeerikalvo ja fotopolymee-rikalvossa oleva alaspainunut osa; kuvio 3 esittää samaa fotopolymeerikalvoa sen jälkeen kun sen alkuperäinen tila on palautunut; kuvio 4 esittää leikkausta valon vaikutuksesta kar-15 kaistuvaa tyyppiä olevasta fotopolymeerikalvosta, valon-herkästä välikerroksesta sekä kuvioituksen muodostavasta kalvosta, jonka reunat ovat päittäin vastakkain; kuvio 5 esittää kehilötelan pinnan osaa, jossa telassa on fotopolymeerikerroksen karkaistut osat, liuotuk-20 sen jälkeen; kuvio 6a esittää fotopolymeerikerroksen karkaistujen osien sivuja kysymyksen ollessa keksinnön mukaisesta kehilötelasta, joka on saatu keksinnön mukaisella menetelmällä; 25 kuvio 6b esittää samoja karkaistuja osia, jotka on saatu kaksoisvalotuksella; kuvio 7a esittää kehilötelan pinnan osaa käytettäessä kuvioituksen muodostavaa kalvoa, jonka reunat ovat toisiaan vastaan päittäin, joka pinta on saatu ilman va-30 lonherkkää välikerrosta valon vaikutuksesta hajoavaa poly meeriä käyttäen; kuvio 7b esittää samaa pintaa, joka on saatu valon-herkkää välikerrosta käyttäen.

Kuviossa 1 esitetään metallinen kehilötela 1, joka 35 on varustettu sille sovitetulla tasaisen paksulla, valon 6 82779 vaikutuksesta karkaistuvaa tyyppiä olevalla fotopolymeeri-kalvolla 2.

Fotopolymeerikalvon pinnalle on levitetty saumaton valonherkkä välikerros 3, jonka muodostaa levityslaitteen 5 avulla levitetty hopeahalogenidiemulsio. Tämän hopeahalo-genidiemulsiokerroksen valonherkkyys on noin 100 kertaa niin suuri kuin fotopolymeerikalvon valonherkkyys. Yleensä käytetään sellaisia valonherkkiä välikerroksia, jotka ovat noin 3 - 200 kertaa niin herkkiä kuin fotopolymeerikalvon 10 valonherkkyys.

Kehilötelan 1 ympärille, jolla on fotopolymeeriä oleva kalvokerros 2 ja sille levitetty valonherkkä väli-kerros 3, on levitetty kuvioituksen muodostava kalvo 4, jonka reunat 7 ja 8 limittyvät toistensa päälle ja muodos-15 tavat limittyvät vyöhykkeet 4a ja 4b. Kaiken tämän ympäri on kiedottu muovimateriaalia oleva läpinäkyvä kalvokerros 5 (kuten polyvinyylikloridikalvo) ja tyhjö on sen jälkeen kehitetty mainitun kalvokerroksen 5 alle. Tästä on tuloksena, että kuvioituksen muodostava kalvo 4 puristuu jonkin 20 verran elastisen fotopolymeeripäällysteen 2 pintaa vas taan. Limittyvien osien 4a ja 4b kohdalla tästä on tuloksena fotopolymeerikerroksen sisäänpainuma 6.

Ellei valonherkkää välikerrosta 3 käytettäisi, kar-kaistuisivat painuma-alueella olevat valon vaikutuksesta 25 karkaistuvan fotopolymeerikerroksen valottuneet osat, jos ta olisi tuloksena se, että painumat kiinnittyvät paikallisesti kapealla poikittaisvyöhykkeellä koko kuvioituksen leveyden yli (katso pintaa 14 kuviossa 5).

Käytettäessä valonherkkää välikerrosta 3 siirtyy 30 valotuksen aikana oleellisesti vain kuvioituksen muodos tavan kalvon kuva mainitulle valonherkälle kalvolle 3. Kuvioituksen muodostavan kalvon ja suojakalvon 5 poistamisen jälkeen saavutetaan kuviossa 2 esitetty tila, jossa valonherkässä välikerroksessa 3 on valottuneita osia 13 ja 35 ei-valottuneita osia 15 aina kuvioituksen mukaan, jolloin 7 82779 kuvioitus, riippuen valonherkän kerroksen tyypistä, on jo muodostunut tai on läsnä latenttina kuvana, joka muuttuu näkyväksi kehityksen jälkeen.

Lyhyen ajan kuluttua palautuu valon vaikutuksesta 5 karkaistuvan fotopolymeerikerroksen painumaosa 5 alkuperäiseen tilaansa, josta tuloksena saavutetaan kuviossa 3 esitetty tila.

Valotus suoritetaan sen jälkeen toisen kerran, jossa prosessissa fotopolymeerikerroksen 2 osat 10 karkais-10 taan. Sen jälkeen kun valonherkkä kerros ja fotopolymeerikerroksen ei-karkaistuneet osat on poistettu, saadaan ke-hilötela, jossa on fotopolymeerikerroksen karkaistuneiden osien 10 muodostama kuvioitus.

Kuviossa 4 esitetään eräs toinen suoritusmuoto, 15 jossa kuvioituksen muodostavan kalvon 4 reunat 7 ja 8 ovat toisiaan vastaan päittäin. Tässä tapauksessa ei tapahdu elastisen valossa karkaistuvan fotopolymeerikerroksen 2 alaspainautumista, vaan valon hajonnasta on tuloksena se, että ne valotettavat fotopolymeeriosat, jotka ovat päit-20 täin olevissa reunoissa, valottuvat vähemmän kuin muut osat, jotka valotetaan samalla valomäärällä. Fotopolymee-rikerrosta liuotettaessa nämä polymeerin osat, jotka ovat päittäin olevien reunojen kohdalla, liukenevat myös pois jossain määrin, niin että tällä kohdalla saadaan muita 25 osia matalampia osia (katso pintaa 14 kuviossa 5).

Kysymyksen ollessa valon vaikutuksesta hajoavasta fotopolymeerikerroksesta, saavat ne valotettavat osat, jotka ovat päittäin vastakkain olevien reunojen kohdalla, myös liian vähän valotusta, josta on seurauksena, että 30 liukeneminen tapahtuu matalampaan syvyyteen. Tämä on esitetty kuviossa 7a, jossa 10 tarkoittaa ei-valottuneita osia ja 18 valottuneita osia, ellei mitään valonherkkää välikerrosta ole käytetty.

Kuvio 7b esittää tulosta siinä tapauksessa, että 35 itse asiassa on käytetty valonherkkää välikerrosta.

8 82779

Kummassakin edellä mainitussa tapauksessa valon-herkkä välikerros 3 tarjoaa sen suuren edun, että nämä vaikeudet voidaan eliminoida.

Kuten jo mainittiin, on jo ennestään tunnettua val-5 mistaa kuvioituksella varustettu kehilötela pyörittämällä telaa, joka kannattaa fotopolymeerikerrosta, ja kelaamalla kuvion muodostava kalvo pitkin mainittua pyörivää telaa valottamalla samalla raon läpi. Kuvioituksen liitoskohdassa tapahtuu aina kaksoisvalotus näissä olosuhteissa tulok-10 sena raon leveydestä. Kuviossa 6a on esitetty yhdellä ainoalla valotuksella karkaistu fotopolymeerikerroksen osa 10, jossa sivut 11 ja 12 viettävät verraten jyrkästi. Saman fotopolymeerikerroksen osan kaksoisvalotuksella saadaan karkaistu vyöhyke 10, jossa on sivut 11 ja 12', jotka 15 viettävät paljon loivemmin, joten saadaan suurempi sivun leveys verrattuna kuvion 6a mukaiseen suoritusmuotoon. Tämä vältetään keksinnön mukaisen valonherkän välikerroksen avulla.

Seuraava esimerkki selostaa erästä suoritusmuotoa. 20 Esimerkki

Kehilötelalle 1, jonka halkaisija on 50 cm, levitetään fotopolymeeripinnoitekerros 2, joka on esimerkiksi Cyrel'iä (Dupont), sivelypäällystyslaitteen avulla tai tätä materiaalia oleva arkki kääritään telan ympäri, ja 25 nämä sen jälkeen sulautetaan yhteen ja arkkia käsitellään tarkasti siten, että saadaan telalle halkaisija ja pyöreys .

Fotopolymeerikerrokselle levitetään hopeaemulsio-kerros valonherkäksi välikerrokseksi 3.

30 Kaiken ympärille levitetään kuvioituksen muodostava kalvo 4 kuviossa 1 esitetyllä tavalla ja sen jälkeen poly-vinyylikloridia oleva suojakalvo 5, jonka jälkeen suoja-kalvon 5 alta poistetaan ilma, niin että kuvioituksen muodostava kalvo painautuu fotopolymeerikalvoa vastaan valon-35 herkän kerroksen kanssa.

»I

9 82779

Valotus suoritetaan ensiksi valolla, jonka aallonpituus on 400 - 440 nanometriä.

Suojakalvo 5 ja kuvioituksen muodostava kalvo 4 poistetaan sen jälkeen ja valonherkkä välikerros 3 kehite-5 tään, josta on tuloksena, että siihen muodostuu kuvioit-tavan kalvon kuvioitusta vastaava kuva.

Jonkin aikaa kestäneen seisotuksen jälkeen, johon mahdollisesti liittyy lämpökäsittely, sauma on hävinnyt fotopolymeerikerroksesta ja valotus suoritetaan toisen 10 kerran valolla, jonka aallonpituus on 340 - 380 nanometriä.

Alkuaan levitetyn valonherkän välikerroksen 3 jäljellä olevat vyöhykkeet sekä fotopolymeerikerroksen ei-valottuneet osat poistetaan sen jälkeen määrättyyn syvyy-15 teen asti liuottamalla.

Sen vaikutuksen rajoittamiseksi, joka ensimmäisellä velotuksella on oleellisesti valonherkkään välikerrokseen 3, voidaan edullisesti sovittaa välikerroksen 3 ja fotopo-lymeerikalvon 2 väliin tinuvin-yhdistettä (Ciba Geigy) 20 oleva suodatuskerros 16, joka absorboi ultraviolettivalon.

Claims (6)

10 82779

1. Menetelmä kuvioitetun fotopolymeerikalvon muodostamiseksi kehilötelalle (1), jossa menetelmässä pois- 5 tettava, valonherkkä, saumaton välikerros (3), joka on levitetty fotopolymeerikerrokselle (2) ja on siihen tiiviisti tarttuneena, valotetaan ja mahdollisesti kehitetään ensimmäisessä vaiheessa toivotun kuvioitetun, läpinäkymättömän kuvan oleelliseksi muodostamiseksi välikerrokseen 10 (3) ja sen jälkeen fotopolymeerikerros (2) valotetaan vä likerrokseen muodostuneen kuvan kautta, jonka valotuksen jälkeen läpinäkymättömät välikerroksen osat (3) ja fotopo-lymeerikerroksen (2) liukoiset osat poistetaan, tunnettu siitä, että fotopolymeerikerros (2), jonka pak-15 suus on 1 - 10 mm, valotetaan ensimmäisessä vaiheessa ku-vioituksen muodostavan kalvon (4) kautta, joka on puristettu mainittua välikerrosta (3) vasten, ja ensimmäisen vaiheen kuvioituksen muodostava kalvo (4) poistetaan ja fotopolymeerikerroksen (2) valotus suoritetaan vasta sen 20 jälkeen, kun fotopolymeerikerroksen alaspainuneet osat, jotka muodostuvat ensimmäisessä vaiheessa käytetyn kuvioituksen muodostavan kalvon (4) päällekkäisten osien kohdalle ovat palautuneet alkuperäiseen tilaan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n-25 n e t t u siitä, että valotukseen ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa käytetään aallonpituusalueeltaan erilaista valoa.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valotukseen ensimmäisessä ja toises- 30 sa vaiheessa käytetään aallonpituusalueeltaan samanlaista valoa.

4. Jonkin patenttivaatimuksista 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valonherkkä välikerros (3) on herkempi määrätyn aallonpituusalueen valolle 35 kuin fotopolymeerikalvo (2). Il 11 82779

5. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että edullisesti saumaton valoa suodattava kerros (16) sovitetaan valonherkän väli-kerroksen (3) ja fotopolymeerikalvon (2) pinnan väliin.

6. Kehilötela, jolla on kuvioitettu fotopolymeeri- kalvo, joka on saatu patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä, tunnettu siitä, ettei liuottamisen jälkeen saadussa fotopolymeerikalvossa ole pitkittäistä vyöhykettä, joka koostuisi liukenemattomista fotopolymeeri-10 osista, joilla olisi matalampi vapaa korkeus ja/tai erilaiset sivuleveydet kuin muilla vastaavilla liukenemattomilla fotopolymeeriosilla. i2 82779