FI78719B - Epoxidharts-polyammoniumsalt-emulsion och foerfarande foer dess framstaellning. - Google Patents

Description

7871 9

Epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsio ja sen valmistusmenetelmä

Vasta teknisesti niin vaativan rakennuksen kuin Berliinin kongressihallin kohua herättänyt sortuminen herätti suuren yleisön huomaamaan kuinka huonokuntoisia monet 2. maailmansodan jälkeen rakennetut teräsrakenteiset rakennukset ovat.

Alan asiantuntijat ovat huomanneet jo muutamien vuosien ajan, että monien vasta viime vuosina rakennettujen rakennusten kunto on huonontunut osittain merkittävästi. Tähän kehitykseen on olemassa useita syitä: 1. Päinvastoin kuin vanhemmat rakennukset, jotka rakennettiin usein massiivista rakennustapaa käyttäen, uudemmissa rakennuksissa käytetään mieluummin sirompaa rakennetta taloudellista, esteettisistä ja ympäristönäkökohdista johtuen.

2. Eivät ainoastaan vaihtelevat sääolosuhteet (lämpötilat, auringonsäteily, kosteus), vaan myös yhä enemmän kemiallisten aineiden (tiesuolan, hiilidioksidin, typpi-monoksidin, rikkidioksin) vaikutus ovat osaltaan syynä siihen, että rakennusmateriaalien laatu huononee nopeasti .

3. Betonin karbonatisoituminen, passivoinnin loppuminen, ruosteen muodostuminen ja lopuksi päällysteen halkeaminen ovat fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden yhteisvaikutuksen seurauksia.

4. Selmalla kuormitukset lisääntyvät. Siltarakenteet joutuvat altiiksi yhä kovemmalle rasitukselle ja kuormitukselle raskaiden kuorma-autojen ja kasvavan liikenteen vuoksi.

Vaurioituneiden rakennusten purkaminen ja uudelleen 2 78719 rakentaminen on vain harvoissa tapauksissa taloudellisesti kannattavaa. Kysymys on siis vaurioituneiden rakennusten säilyttämisestä. Tällöin tarvitaan saneerausten suorittamiseen soveltuvia menetelmiä ja etenkin tällaisiin saneerauksiin soveltuvia materiaaleja. Erityisen sopiviksi ovat osoittautuneet epoksidihartsi-sementtilaastit (ECC), koska ne sopivat kemiallisesti hyvin yhteen teräksen ja betonin kanssa.

Muovia sisältävää sideainetta on kuvattu esim. julkaisussa DE-B 11 98 267. Se koostuu hydraulisesta sementistä» vedestä, tavallisessa lämpötilassa kovettuvasta hartsista, esim. epoksidihartsista, ja kovettamisainees-ta. Tämän sideaineen valmistaminen on monimutkaista, koska ensin on valmistettava erikseen kaksi esiseosta, jotka saa sekoittaa keskenään vasta välittömästi ennen käyttöä. Noin 1-2 tunnin suhteellisen lyhyt työstöaika ei ole ainoastaan tämän järjestelmän, vaan kaikkien niin kutsuttujen 2K-järjestelmien (vrt. esim. julkaisua DE-OS 28 40 874) periaatteellinen puute. Kaikki työvälineet, jotka joutuvat kosketuksiin sideaineen kanssa, on puhdistettava huolellisesti jokaisen käytön jälkeen, jotta ei syntyisi vaikeasti poistettavia kerrostumia, tukkeutumia jne.

US-patenttijulkaisun 3 926 886 kohteena on 1K-epoksidihartsi-diammoniumasetaatti- tai -formiaatti-emulsio, joka koostuu nestemäisestä epoksidihartsista, vedestä ja substituoidusta diammoniumsuolasta. Kovettuminen tapahtuu sementin läsnäollessa.

Diammoniumsuolalla on tässä menetelmässä kaksi tehtävää: ensiksikin se vapauttaa reaktion perustana olevan diamiinin reagoituaan alkalisesti vaikuttavan sementin kanssa, joka diamiini sitten kovettaa epoksidihartsin, ja toiseksi se toimii emulgaattorina. Tällä tavalla saadun emulsion stabiilisuus ei kuitenkaan ole taattu, ei var- 3 78719 sinkaan silloin, kun on työskenneltävä äärimmäisissä sääolosuhteissa. Tämän vuoksi jo julkaisussa US-A 3 926 886 ehdotetaan, että seokseen tulisi lisätä enintään 15 % yleisesti saatavana olevaa emulgaattoria. Mutta senkin jälkeen emulsion stabiilisuus on kyseenalainen.

Amiinikomponentti ei siis saisi, kuten esimerkiksi julkaisussa EP-A1-00 43 463 on kuvattu, reagoida korkeammassa lämpötilassa epoksidihartsin kanssa additiotuot-teiksi, jotka tehdään vesiliukoisiksi ja dispergoituviksi lisäämällä happoa, vaan tarkoituksena on valmistaa diam-moniumsuolasta ja epoksidihartsista emulsio, jossa kovet-tumisprosessi käynnistetään vasta alkalisesti reagoivan aineen lisäämisen jälkeen yli 0°C:n lämpötilassa.

Alan patenttikirjallisuudessa mainitaan useita vesipitoisissa epoksidihartsi-dispersioissa käytettäviä emul-gaattoreita: US-A 3 879 324: pinta-aktiiviset aineet, kuten anio-niset ja kationiset yhdisteet; CA-A 879 750: nonyylifenoksipoly-(etoksi)19-etanolin alkyylifenolipolyglykolieetterin seokset, jossa on 4 - 9 moolia alkyleenioksidia; DE-C 28 00 323: rasvahappojen poly-(etyleenioksidi)-esterit; DE-B 16 69 772: additiotuotteet, joissa on 25 - 30 moolia alkyleenioksidia liittyneenä abietiinihappoon; US-A 3 020 250: synteettiset yhdisteet, proteiinit; DE-A 19 25 941: amiini-epoksidihartsi-kondensaatio-tuotteet; DE-B 23 32 165: abietiinihappo-polyglykoliesterei-den, rasvahappojen polyglykolieettereiden ja/tai p-alkyylifenolin ja pitkäketjuisten alifaattisten, 8-18 hiiliatomia sisältävien alkoholien polyglykolieettereiden seokset.

Julkaisussa DD-C 135 915 kuvataan vielä polysulfi- 4 7 G 71 9 dista, polyepoksidistä ja polyvinyylialkoholista koostuvia 2K-dispersioita, joita käytetään päällystysaineena tai sementin lisäaineena. Orgaanisesti sitoutunutta rikkiä sisältävien rakennusmateriaalien käyttöä vältetään niiden terästä syövyttävän vaikutuksen vuoksi.

Aivan viime aikoina on kehitetty 2 valmistetta, jotka ovat aminokomponenttien saatavuuden, emulsion stabiili-suuden ja käyttömahdollisuuksien monipuolisuuden suhteen US- patenttijulkaisusta 3 926 886 tunnettuja muotoja selvästi parempia.

Saksalaisen patenttihakemuksen P 32 22 531.8 kohteena ovat epoksidihartsista, primaarisesta alifaattisesta C^-^-alkoholista ja/tai sen etyleenioksidiryhmiä sisältävästä additiotuotteesta, vedestä sekä alkyleeni-diamiinin ja oksaalihapon suolasta koostuvat emulsiot.

Eräässä toisessa hakemuksessa (P 32 22 528.8) käytetään latenttina kovettamisaineena polyamiinin tai poly-aminoamidin ja oksaalihapon suolaa.

Saavutetuista parannuksista huolimatta emulsion stabiilisuus on edelleen kriittinen ominaisuus. Ongelmia syntyy etenkin silloin, kun epoksidihartsit eivät itse ole veteen emulgoituvia. Tämän lisäksi ECC-laastin valmistuksen yhteydessä syntyy haitallisia ilmahuokosia.

Näistä syistä keksinnön eräänä tavoitteena on kehittää parempia epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsioita. Lisäksi keksinnön tavoitteena on saada aikaan rakennusalaa varten sopivia, helposti työstettäviä emulsioita. Kyseisiä emulsioita ei ole kuitenkaan tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan saneerauksissa, vaan myös mahdollisimman monissa muissa tarkoituksissa.

Nyt on kehitetty emulsioita, jotka vastaavat näitä tavoitteita. Vaatimusten 1-5 kohteena on näiden emulsioiden koostumus, vaatimus 6 koskee niiden valmistusmenetelmää ja vaatimukset 7-9 niiden erilaisia käyttö- 5 78719 mahdollisuuksia.

On tosin ennestään tunnettua, että betonin joustavuutta voidaan parantaa huomattavasti lisäämällä siihen tiettyjä polymeerejä, kuten esim. polyvinyylialkoholeja (EP-A 0 055 035), mutta on myös tunnettua, että polyvi-nyyliasetaattia sisältävät betonit eivät ole käytännössä osoittautuneet hyviksi. Tämä johtuu siitä, että polyvi-nyyliasetaatti saippuoituu kosteuden vaikutuksesta jolloin muodostuu polyvinyylialkoholia. Samalla betonin tekniset ominaisuudet huononevat (vrt. DE-a 31 36 737).

Huomautettakoon erityisesti, että tämän keksinnön puitteissa emulsioilla ei tarkoiteta ainoastaan 2-faasi-järjestelmiä, jotka syntyvät nestemäisen faasin disper-goituessa toisessa nestemäisessä faasissa, vaan myös sellaisia järjestelmiä, joissa kiinteä faasi on dispergoitu-nut nestemäisessä faasissa sekä kaikkia näiden molempien järjestelmien muunnelmia.

Emulsioiden komponentit voidaan keksinnön mukaisesti määritellä tarkemmin seuraavasti:

Epoksidihartsit ovat nestemäisiä, 2,2-bis-(4-hydroksi-fenyyli)-alkaaneihin ja epikloorihydriiniin tai glysido-liin perustuvia yhdisteitä. Myytävänä olevien tuotteiden, kuten EUREPOXf valmistaja Schering, Berliini, tarkkaa kemiallista rakennetta ei tunneta. Erityisen sopivia ovat veteen emulgoituvat epoksidihartsit, kuten esim. RtJTAPOX® VE 2913, valmistaja Bakelit GmbH, Duisburg.

Latenttina kovettamisaineena on orgaanisen hapon ammoniumsuola. Sopiva on I. polyamiini, kuten esim. dietyleenitriamiini (DETA), trietyleenitetramiini (TETA) ja tetraetyleenipentamii-ni (ΤΕΡΑ), tai II. reaktiotuote, joka saadaan saattamalla mainitut po-lyamiinit reagoimaan alistökiometrisen rasvahappo- 6 78719 määrän kanssa. Yleensä käytetään dimerisoituja tyydyttyinättömiä rasvahappoja, esimerkiksi linoli-happoa. Sellaiset tuotteet sisältävät reaktiivisten aminoryhmien lisäksi amidiryhmiä ja usein myös imi-datsoliini-yksikköjä (vrt. myös H. Lee, C. Neville "Handbook of Epoxy Resins" McGraw Hill, New York, s. 10 - 2). Yleisesti saatavana olevien tuotteiden, kuten esim. VERSAMID® 125 (vrt. DE-a 22 62 791) ja VERSAMID® 140 sekä EUREDUR® 250 (valmistaja: Schering, Berliini) kemiallista rakennetta ei tunneta.

Aminokomponentin määrä määräytyy epoksidihartsin valmistajan ohjeiden mukaan, esim. käytetyn epoksidihartsin epoksidiarvon tai hartsin ja kovettamisaineen ilmoitetun sekoitussuhteen mukaan.

Sopivat hapot voivat olla yksi- tai kaksiemäksisiä, ne voivat sisältää hydroksyyliryhmiä ja enintään 12 C-atomia. Ne voivat olla tyydyttyneitä tai tyydyttymättö-miä, alifaattisia, sykloalifaattisia, tai aromaattisia. Edullisia ovat muurahaishappo, etikkahappo, oksaalihappo, adipiinihappo, viinihappo tai ftaalihappo.

Emulsiolle tarvittava vesimäärä riippuu olennaisesti käytettävästä aminokomponentista. Polyamiinien ollessa kysymyksessä vesimäärä on 30 - 75 %, näiden polyamiinien ja rasvahappojen reaktiotuotteilla 200 - 350 %, kulloinkin laskettuna käytettävästä epoksidihartsimäärästä. Optimaalinen vesimäärä saadaan helposti määritellyksi vertailevilla kokeilla.

Emulgaattorina käytetään: 1. polyvinyyliasetaatista saippuoimalla saatua poly-vinyylialkoholia, jonka hydrolyysiaste on vähintään 70 % ja molekyylipaino vähintään 5000, etenkin 10 000 - 100 000 (vrt. Römpps Chemie-Lexikon, 7. painos) 7 78719 2. polyoksatsoliini, jonka molekyylipaino on 10 000 - 100 000 f ja joka on saatu polymeroimalla 2-alkyyli-A2-oksatsoliiniä, jolloin alkyyliryhmäs-sä on 1 - 5 C-atomia (vrt. DE-A 30 36 119 ja Angew. Chemie 78, 913 (1966).

3. N-vinyylipyrrolidonin kopolymeraatti a) yksi- tai kaksiemäksisten, enintään 6 C-atomia sisältävien karboksyylihappojen vinyyliesterei-den, b) enintään 6 C-atomia sisältävien yksi- tai kaksiarvoisten alkoholien (met)akryyliestereiden, c) maleiini,- fumaari-, krotonihapon ja/tai d) styreenin kanssa.

N-vinyylipyrrolidoni-kopolymeraatteja on kuvattu seuraavissa saksalaisissa patenttijulkaisuissa: 22 18 935, 22 55 263, 24 56 807 ja 25 14 127.

. . . (S)

Erityisen sopiva on COLLACRAL' VL (valmistaja: BASF, Ludwigshafen).

Emulgaattoria käytetään 0,5 - 40 % epoksidihartsin määrästä.

Sekoitettaessa emulgaattoria vastavalmistettuun betonimassaan voi syntyä haitallisia ilmahuokosia. Niiden syntyminen voidaan estää yksinkertaisella tavalla lisäämällä 0,5-5 paino-% vaahdonestoainetta laskettuna emulsion kokonaispainosta. Sopivia ovat etenkin siliko-niin tai hiilivetyyn perustuvat vaahdonestoaineet, kuten esim. RD vaahdonestoemulsio (valmistaja: Dow Corning, Dusseldorf), vaahdonestoaine NOPCO (valmistaja: Mvinzing Chemie GmbH, Heilbronn), tai DEHYDRAltf®- tyyppiset aineet (valmistaja: Henkel KGaA).

Lisäksi emulsioihin voidaan lisätä muita lisäaineita, kuten betonin notkistinta ja kiihdytintä (vrt. EP-A 0 090 434).

Melamiinihartseihin perustuvien betonin notkistinten, 8 78719 kuten esim. MELMENT (valmistaja: Sviddeutsche Kalkstick-stoff-Werke AG, D-8223 Trostberg), tarkoituksena on lisätä laastiseoksen juoksevuutta. Niiden osuus on 0,1-8 % emulsion kokonaispainosta.

Kiihdyttimen tehtävänä on saada aikaan epoksidihart-sin nopea ja täydellinen kovettuminen.

Sopivia ovat periaatteessa tunnetut N- ja P-pitoiset yhdisteet, etenkin tertiääriset, enintään 20 C-atomia sisältävät amiinit ja enintään 25 C-atomia sisältävien fosforihapokkeiden esterit, kuten esim. N-bentsyyli-dimetyyliamiini ja trifenyylifosfiitti. Näitä käytetään 2 - 5 * epoksidista laskettuna.

Emulsiot valmistetaan tarkoituksenmukaisesti siten, että - ensin valmistetaan vesipitoinen emulgaattoriliuos, - siihen lisätään mahdollisesti vaahdonestoaine, - tämän jälkeen lisätään happo, sitten - lisätään niin paljon polyamiinia, kunnes pH-arvo on 6 - 6,5, - lisätään mahdollisesti muita lisäaineita, kuten esim. betonin notkistinta ja kiihdytintä, ja - lopuksi näin saatuun seokseen sekoitetaan nestemäinen epoksidihartsi.

Tästä yleisestä valmistustavasta voidaan poiketa, mikä joissakin erityistapauksissa se voi olla edullista-kin. Niinpä esimerkiksi happo ja polyamiini voidaan lisätä päinvastaisessa järjestyksessä. Polyammoniumsuola voidaan myös valmistaa etukäteen erikseen ja lisätä sitten seokseen. Ratkaisevaa kaikissa näissä tapauksissa on, että seoksen pH-arvo on alle 7, edullisesti alle 6,5, kun siihen sekoitetaan epoksidi. Toisaalta pH-arvo ei saisi myöskään olla alle 6, koska muuten hydraulisesta sideaineesta häviää liian paljon alkalisuutta. Lisäyksen jälkeen seosta sekoitetaan vielä puolesta tunnista tuntiin.

9 78719 Näin saadaan emulsioita, jotka pysyvät huonelämpötilassa useita kuukaisia stabiilina. Mikäli tapahtuu faasien erotusta, seokset voidaan nopeasti homogenisoida uudelleen sekoittamalla seosta.

Emulsioilla on ominaisuus kovettua vasta alkalisten aineiden, kuten epäorgaanisten emästen, sementin ja muiden alkalisesti sitovien sideaineiden läsnäollessa. Vaikkakin kovettaminen suoritetaan tavallisesti sementin läsnäollessa, ovat sopivia kuitenkin esimerkiksi myös aikaii-- tai maa-alkalihydroksideja, kalsiumoksideja tai muita emäksisesti reagoivia oksideja sisältävät kovetusseokset. Mineraaliset täyteaineet, kuten hiekka, hienoksi jauhettu piidioksidi ja sen tyyppiset täyteaineet, eivät vaikeuta kovettumista.

Keksinnön mukaiset emulsiot soveltuvat hyvin moniin tarkoituksiin rakennusalalla, painopiste on kuitenkin valmiiden rakennusten saneeraus.

Erityisen hyvin emulsiot soveltuvat käytettäväksi betonin kuivaruiskutusmenetelmässä (vrt. DE-A 31 36 737). Käsiteltäessä esimerkiksi pystysuoria muureja, kattoja, putkia tai tunneleita betonilla, tarvitaan betoniseoksia, joista ruiskutuksen jälkeen jää mahdollisimman suuri määrä muuriin. Keksinnön mukaiset emulsiot täyttävät tämän vaatimuksen. Vaihtelemalla kuvattujen emulsioiden lisäyksiä tarpeelliseen sekoitusveteen on mahdollista käyttää erilaisia synteettisten aineiden ja sementin suhteita aina työstettävän pohjan vaatimusten mukaisesti. Edullisesti veden ja sementin suhde on 0,35 - 0,65 ja epoksidin ja polyamiinin suhde sementtiin 0,035 - 0,15.

Kovettuneet ECC-laastit ovat vettähylkivämpiä kuin tavanomaiset laastit. Tämä pätee myös vesipitoisiin kemi-kaaliliuoksiin. Tästä syystä emulsiot soveltuvat erinomaisesti betonielementtien, kuten esim. viemäriputkien, valmistukseen.

10 7871 9

Hydraulisesti sitoutuviin sideaineisiin perustuvat silote- ja sidemassat, joita käytetään esimerkiksi laattojen valmistamisessa, sisältävät edullisesti 3 - 75 % kuvattuja emulsioita. Tartuntalujuus ja työstöaika vastaavat tällä alalla vaadittavia arvoja.

Sama pätee myös hydraulisesti sitoutuviin sideaineisiin perustuvien injektiomassojen osalta, joita käytetään kaikentyyppisisten rakennusten saneerauksissa. Hyvä tart-tumislujuus on näissäkin ratkaisevan tärkeää.

Emulsioita käytetään lisäksi lattialaastien valmistamiseksi etenkin silloin, kun niiden pinta joutuu alttiiksi erityisen kovalle kuormitukselle.

a) Emulsioiden valmistus (Ilmoitetut oksaalihapon määrät koskevat aina dihydraat-tia).

Esimerkki 1

Mekaanisella sekoittimella varustettuun pystykolviin sekoitetaan ensin 300 paino-osaa vettä, 100 paino-osaa vesipitoista, 10 %:sta polyvinyylialkoholiliuosta (PVAL GH-20, valmistaja Nippon Synthetic Chemical Industry Co., Ltd., Osaka, Japani) ja 5 paino-osaa silikonipitoista vaahdonestoainetta (RD vaahdonestoaine-emulsio, valmistaja Dow Corning, Dusseldorf). Näin saatuun seokseen liuotetaan 18 paino-osaa oksaalihappoa ja 25 paino-osaa etikkahappoa. Lopuksi lisätään 100 paino-osaa polyamino-amidia VERSAMID (valmistaja Schermg, D-1000 Berliini) annoksittain siten, että reaktiolämpötila ei ylitä 70° C. Reaktioseosta sekoitetaan niin kauan, kunnes polyammo-niumsuola on homogeenisesti jakaantunut. Seokseen se-koitetaan 200 paino-osaa epoksidihartsia RÖTAPOX VE 2013. Lisäyksen jälkeen emulsiota sekoitetaan vielä tunnin ajan.

- I ΓΓ—m- 7871 9 1 1 . I I s 2 αο οο'α!Κ??>ο^ο «ΛΟΟ»τν-^Ηθ2 Ο " ^ Ν Α~1 g _ ι. ί S - £ Νο 1 £ %" H «n S *“ ΟΟ > Ν β Ν η 0\ Ο j-oovo\^%o 2 cm ο J- »- η g i- 2 w • w Β S £ *-) W PS ^ 01 £ I? w s "

St- 2 •ft tl \ 5 i a 5 s '* ? § m o O E ^ 2 o ° <5 1^ = 2^3^¾ g:« s « « ö :5 > e m s K r-i co <! (0 ^ m > 0 (£ w > -1-1 ------- e j u~\ -h 1 " 3 g % n * oo m II Q co g Ox o ®

CM O O ^ t Γ H t- ^ (M O

^ " % " fc M " o Λ N s S > *

jS g 3 C

-----v-----+J n • O 0) Q) 5 -=t +> X, 1 - © ^ -H . υ 3 ^ r> o m -8§«j«l8|s§5 § n- r|eN - | i s s * * ίΐ S w «

$ > 01 C

_____U__-H O

:(0 M

.H - M :(0 — S :S ,_| .5 <D « H” -H s 01 01 g “ '0 8 :<fl S g: δ tn to g S g -g I 1 I ® £ 2 § s g * -g -g 3 3 S * 3 43 tnOOCrofacnoioo +j oi fH (0 ·ΗΗ ίαθ>ι>(^ p >1 I I I I ! f I S s & li 1 1

_| 1,1_ J__J T- CM

m o T“ ^ 7871 9 12 "o 5

CM

Jr! O CM °

» 1 “; "|S S

P \ «< < S: ω _____P__ _ —^ ·

N A

S 3 Λ ¥ O [8 frv o »S i> ; « «S» P \ :<Ö < <

s l S

S_____H__ -S *-> w ^ w © 3

S

t- ° 2 £ S 5* o P 2

S B

_ ° P

P

Γ *

©, H

P rg

O ^ rX prx O

V0O(*£-d-j2[jO - O ^ 3 ^ CM

3 £ __J__I__ ~ :(3- iH iH m

S <U O O

s! lii

tn +3 +5 tn e g A

(N a -P -P <1) Q Q jn S 25 23 S P £ Ό.

o 3 ö. <° o E E

Λί +J O' tJ> Ό 3 io M

3 10 Ή rlrl£^i!>i 3 0μ22(3ή.-ιο 3 S Ms I n ä s _ _ ___

»r» O

i3 7871 9

Taulukkoa 2 koskevat huomautukset 1) Vertaa esimerkki 1.

2) Tämä emulgaattori on polyvinyylialkoholi PVAL GH-20 (valmistaja Nippon Synthetic Chemical Industry Co., Ltd., Osaka, Japani), jota käytetään 10 %:na vesi-liuoksena .

3) Kysymyksessä on kaikissa tapauksissa epoksidihartsi Rt)TAPO)PVE 2913 (valmistaja: Bakelite, Duisburg).

b) Epoksidihartsi-sementtilaastin valmistus

Esimerkit 10.1 - 10.3

Epoksidihartsi-sementtilaastin valmistamiseksi sekoitettiin Portland-sementtiä 35 F, hiekkaa, vettä ja emulsiota DIN 1164 mukaisesti, ja sen lujuus testattiin neljän viikon varastoinnin jälkeen.

(ilmoitetut määrät paino-osia) 14 7871 9

Seokset Esimerkki 10.1 Esimerkki 10.2 Esimerkki 10.3 Sementti PZ 35 F 100 100 100

Vesi 55 44,5 44

Esimerkin 3 mukainen emulsio - 28,7

Esimerkin 8 mukainen emulsio - - 29 0/1 mm:n hiekkaa 230 230 230 1/2 mm:n

hiekaa_130_130 13Q

Taivutusveto-(BzF) ja puristuslujuus (DF) 7 vuorokauden kosteassa tilassa varastoinnin jälkeen ja 21 vuorokauden sisätilassa varastoinnin jälkeen (A) vast. 28 vuorokauden sisätilassa varastoinnin jälkeen (B):

Seokset Esimerkki 10.1 Esimerkki 10.2 Esimerkki 10.3 A: BzF

(N/mm2) 8,7 9,6 9,4 DF (N/mm2) 40,5 41,0 38,6

B: BzF

(N/mm2) 6,2 10,5 8,8 DF (N/mm2) 27,0_38,0_32,5_ c) Liimamassojen valmistaminen

Esimerkit 11.1 ja 11.1

Liimamassojen valmistamiseksi sekoitettiin Portland-sementtiä 35 F emulsioihin.

is 78719

Seokset_Esimerkki 11.1_Esimerkki 11.1

Portland-sementti 35 F 100 100

Esimerkin 1 mukainen emulsio 55

Esimerkin 8 mukai- nen emulsio_-_50_

Koestusnäytteiden oltua 3 vuorokautta kosteassa tilassa, ja 4 vuorokautta sisätilassa mitattiin seuraavat lujuus-arvot (N/mm^): _Esimerkki 11.1 Esimerkki 11.2

Taivutusvetolujuus 9,2 11,0

Puristuslujuus 61,5 67,3

Tartuntavetolujuus teräkseen 1,3 1,5 betoniin_2,4_2,9_

Claims (9)

1. Epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsio, joka perustuu nestemäiseen epoksidihartsiin, latenttiin kovet-tamisaineeseen, emulgaattoriin ja veteen, tunnettu siitä, että A. emulgaattorina on a) polyvinyyliasetaatista saippuoimalla saatu polyvi-nyylialkoholi, jonka hydrolyysiaste on vähintään 70 % ja molekyylipaino vähintään 5000, b) polyoksatsoliini, jonka molekyylipaino on 10 000-100 000, tai c) N-vinyylipyrrolidonin kopolymeraatti - yksi- tai kaksiemäksisten, enintään 6 C-atomia sisältävien karboksyylihappojen vinyyliestereiden, - enintään 6 C-atomia sisältävien yksi- tai kaksiarvoisten alkoholien (met)akryyliestereiden, - maleiini-, fumaari-, krotonihapon ja/tai - styreenin kanssa B. latenttina kovettamisaineena on a) kaavan H2N-(CH2“CH2-NH)X-H mukaisen polyamiinin, jossa kaavassa x = 2, 3 ja 4, tai tällaisten poly-amiinien ja rasvahappojen aminoryhmiä sisältävän reaktiotuotteen suola, b) mahdollisesti hydroksyyliryhmiä sisältävien ali-faattisten, sykloalifaattisten tai aromaattisten, korkeintaan 12 C-atomia sisältävien mono- tai di-karboksyylihappojen kanssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsio, tunnettu siitä, että siinä käytetään veteen emulgoituvaa epoksidihartsia.

3. Patenttivaatimusten 1 ja 2 mukainen epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsio, tunnettu siitä, että emulgaattorina käytetään polyvinyylialkoholia, jonka molekyylipaino on 10 000 - 100 000. i7 78719

4. Patenttivaatimusten 1-3 mukainen epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsio, tunnettu siitä, että latentin kovettamisaineen happokomponenttina käytetään ftaalihappoa, viinihappoa, oksaalihappoa, etikkahappoa ja/tai muurahaishappoa.

5. Patenttivaatimusten 1-4 mukainen epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsio, tunnettu siitä, että se sisältää silikoniin tai hiilivetyyn perustuvaa vaahdon-estoainetta.

6. Menetelmä patenttivaatimusten 1-5 mukaisen epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsion valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) valmistetaan vesipitoinen emulgaattoriliuos, b) siihen lisätään mahdollisesti vaahdonestoainetta, c) tämän jälkeen lisätään happo, d) lisätään niin paljon polyamiinia, kunnes saadun liuoksen pH-arvo on 6 - 6,5, e) saatuun seokseen sekoitetaan nestemäinen epoksidihart-si.

7. Patenttivaatimusten 1-5 mukaisten epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsioiden käyttö epoksidihartsi-sementti-laasteissa.

8. Patenttivaatimusten 1-5 mukaisten epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsioiden käyttö kovetusseoksissa, jotka sisältävät alkalisesti reagoivia aineita ja mahdollisesti mineraalisia täyteaineita.

9. Patenttivaatimusten 1-5 mukaisten epoksidihartsi-polyammoniumsuola-emulsioiden käyttö hydraulisesti sitoutuviin aikalisiin sideaineisiin perustuvissa liima- ja siloteaineissa. ie 78719