FI78091C - Analogifoerfarande foer framstaellning av saosom dopaminoagonister anvaendbara pyrimido/4,5-g/kinolinderivat. - Google Patents

Description

1 78091

Analogiamenetelmä dopamiiniagonisteina käyttökelpoisten pyrimido/3,5-g7kinoliinijohdannaisten valmistamiseksi

Keksinnön kohteena on analogiamenetelmä dopamiini-5 agonisteina käyttökelpoisten pyrimido/T, 5-g7kinoliinijohdannaisten valmistamiseksi, joilla on kaava I

10 R

R

R2 15 2 jossa R on C^-C^-alkyyli tai allyyli; R on H, CH^ tai

Cl; ja R1 on NH~, NHR3 tai NR4R5, jolloin R3 on metyyli, ^6 6 etyyli, n-propyyli tai R -CO, jossa R on C,-C~-alkyyli tai fenyyli, ja R’ ja R° ovat toisistaan riippumatta me-20 tyyli, etyyli tai n-propyyli, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien happoadditiosuolojen valmistamiseksi.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet muodostavat uuden pyrimido/J,5-g7kinoliinijohdannaisten luokan, jotka johdannaiset on todettu tehokkaiksi D-l ja D-2 dopamiiniago-25 nisteiksi.

Näkemys, jonka mukaan erilaiset kehonkudokset sisältävät kahdenlaisia dopamiinireseptoreita, on vasta viime aikoina saanut yleisen hyväksymisen. Näitä reseptoreita kutsutaan D-l ja D-2 reseptoreiksi. Tunnetaan usei-30 ta D-2 dopamiinireseptorien agonisteja, mm. lergotriili ja pergolidi, jotka molemmat ovat ergoliineja, sekä LY 141865 (US-patentti 4,198,415), joka on ergoliinin osa-rakenne. Nämä D-2 agonistit on havaittu käyttökelpoisiksi Parkinsonin taudin hoidossa ja tautitilojen, esim. maidon-35 vuodon hoidossa, joissa kierrossa on liikaa prolaktiinia.

2 78091 LYl41865:n eli trans-(+)-5-n-propyyli-4,4a,5,6,7,8,8a,9-oktahydro-lH{ja 2H)-pyratsolo£T, 4-g7kinoliinin on myös havaittu vähentävän verenpainetta nisäkkäissä ilman että esiintyy asennosta riippuvaa matalaa verenpainetta. Tämä 5 verenpainetta alentavan vaikutuksen katsotaan olevan vain trans-(+)-rasemaatin toisella stereoisomeerillä eli 4aR,8aR-5-n-propyyli-4,4a,5,6,7,8,8a,9-oktahydro-lH(ja 2H)-pyratsolo£3 /4-g7kinoliinilla.

Uudet kaavan I mukaiset pyrimido-oktahydrokinolii-10 nijohdannaiset omaavat paremmat prolaktiinin erittymistä estävät ominaisuudet kuin hakijan FI-patenttijulkaisuista 65247 ja 68052 tunnetut pyratsolo-oktahydrokinoliinijohdannaiset .

Tässä patenttihakemuksessa käytetyt sanonnat mer-15 kitsevät seuraavasti; Sanonta "C^-C^-alkyyli" tarkoittaa metyyliä, etyyliä, n-propyyliä ja isopropyyliä.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävillä happoadditiosuoloilla tarkoitetaan suoloja, jotka on johdettu myrkyttömistä epäorgaanisista hapoista 20 kuten kloorivetyhaposta, typpihaposta, fosforihaposta, rikkihaposta, bromivetyhaposta, jodivetyhaposta, fosfori-hapokkeesta ja vastaavista, ja suoloja, jotka on johdettu ·.: myrkyttömistä orgaanisista hapoista kuten alifaattisista mono- ja dikarboksyyylihapoista, fenyylisubstituoiduista 25 alkaanihapoista, hydroksialkaani- ja alkaanidihapoista, aromaattisista hapoista ja alifaattisista ja aromaattisista sulfonihapoista. Siten tällaisia farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja ovat sulfaatti, pyrosulfaatti, bisul-faatti, sulfiitti, bisulfiitti, nitraatti, fosfaatti, 30 monovetyfosfaatti, divetyfosfaatti, metafosfaatti, pyro- fosfaatti, kloridi, bromidi, jodidi, asetaatti, propionaat-ti, kaprylaatti, akrylaatti, formiaatti, isobutyraatti, kapraatti, heptanoaatti, propiolaatti, oksalaatti, malo-naatti, sukkinaatti, suberaatti, sebasaatti, fumaraatti, - 35 maleaatti, mandelaatti, butyyli-1,4-dioaatti, heksyyni- 3 7S091 1,6-dioaatti, bentsoaatti, klooribentsoaatti, metyylibent-soaatti, dinitrobentsoaatti, hydroksibentsoaatti, metoksi-bentsoaatti, ftalaatti, tereftalaatti, bentseenisulfonaat-ti, tolueenisulfonaatti, klooribentseenisulfonaatti, ksy-5 leenisulfonaatti, fenyyliasetaatti, fenyylipropionaatti, fenyylibutyraatti, sitraatti, laktaatti, ^-hydroksibuty-raatti, glykoaatti, malaatti, tartraatti, metaanisulfonaat-ti, propaanisulfonaatti, naftaleeni-l-sulfonaatti, nafta-leeni-2-sulfonaatti ja vastaavat suolat.

10 Kaavan I mukaisissa yhdisteissä on kaksi asymmet ristä hiiliatomia (optista keskusta) 5a- ja 9a-asemassa, joten ko. yhdisteet voivat olla neljänä stereoisomeerinä, jotka muodostavat kaksi raseemista paria. Näitä kutsutaan trans-(+)-rasemaatiksi ja cis-(+)-rasemaatiksi. Trans-ra-15 semaatti muodostuu trans-(-)-stereoisomeeristä (5aR,9aR-stereoisomeeri), kaava II alla, ja trans-(+)-(5aS,9aS)-stereoisomeeristä, kaava Ha

i H _ H

20 R ^ r1-|^n / II Ha : 25 12 joissa R, R ja R merkitsevät kuten yllä. Nämä kaavan II mukaiset trans-(-)-(5aR,9aR)-stereoisomeerit ovat aktiivisia dopamiinin D-2 agonisteja. Kaavan Ha mukaiset transit) -(5aS,9aS)-stereoisomeerit ovat aktiivisia dopamiinin 30 D-l agonisteja. Koska trans-(+)-D-l-agonistit ovat annostus-pohjalta katsottuna vähemmän aktiivisia kuin trans-(-)-D-2 -agonistit, käytetään pääasiassa trans-(+)-rasemaatteja • ; (II + Ha) niiden sisältämän aktiivisen trans-(-)-stereo- isomeerin vuoksi.

35 Suositeltava ryhmä muodostuu kaavoja I, II ja Ha 4 78091 olevista yhdisteistä, joissa R on n-propyyli. Toinen suositeltava ryhmä muodostuu kaavoja I, II ja Ha olevista 1 2 yhdisteistä, joissa R on ja/tai R on H.

Kaavoja I, II ja Ha olevia yhdisteitä ovat esim.

5 5aR,9aR-2-dietyyliamino-6-etyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-hydropyrimidoZ_4,5-g7kinoliinisulfaatti, trans-(+)-2-metyylietyyliamino-4-metyyli-6-n-propyyli-5,5a, 6,7,8,9,9a, 10-oktahydropyrimido/_4,5-g7kinoliinimonovety-fosfaatti, 10 trans-(+)-2-n-propyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a, 10-oktahydropyrimidoZT, 5-g7kinoliinimaleaatti, 5aR,9aR-2-amino-4-kloori-6-etyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-hydropyrimidoZ4,5-g7kinoliinisukkinaatti, trans-{+)-2-amino-4-bromi-6-allyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-15 oktahydropyrimidoZ?,5-g7kinoliiniftalaatti, trans-(+)-2-n-propyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a, 10-oktahydropyrimidoZJ,5-g7kinoliinimesylaatti, trans-(+)-2-amino-6-metyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydro-pyrimidoZ]4,5-g7kinoliinihydrokloridi, 20 5aR,9aR-2-amino-4- 4,6-dimetyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-hydropyrimido/T, 5-g7kinoliinitosylaatti, 5aR,9aR-2-asetamido-4-metyyli-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a, 10-oktahydropyrimido£3,5-g7kinoliinidihydrobromidi, 5aR,9aR-2-bentsamido-6-etyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahyd-25 ropyrimidoZT, 5-g7kinoliini-heksaani-l,6-dioaatti, trans-(+)-2-n-propyyliamino-6-isopropyyli-5,5a,6,7,8,9,9a-10-oktahydropyrimido/X, 5-g7kinoliinidinitrobentsoaatti, 5aS,9aS-2-metyyliamino-6-metyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-hydropyrimido/?, 5-g7kinoliinimaleaatti, 30 5aS,9aS-2-amino-6-etyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyri-midoZT, 5 -g7kinoliinisulfaatti, 5aS,9aS-2-dimetyyliamino-4-metyyli-6-n-propyyli-5,5a,6,7, 8,9,9a,10-oktahydropyrimidoZJ, 5-g7kinoliinisukkinaatti, 5aS,9aS-2-etyyliamino-4-kloori-6-etyyli-5,5a,6,7,8,9,9a, 35 lO-oktahydropyrimidoZ?,5-g7kinoliinimesylaatti, 5 78091 5aS,9aS-2-allyyliamino-6-n-propyyli-5f 5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimidoZJ,5-gZkinoliinifosfaatti, 5aS,9aS-2-metyylietyyliamino-6-allyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido/T, 5-g7kinoliinisitraatti, 5 5aS,9aS-2-metyyliamino-6-allyyli-4-metyyli-5,5a,6,7,8,9,9a, lO-oktahydropyrimido/4", 5-g7kinoliinilaktaatti, 5aS,9aS-2-amino-6-allyyli-4-bromi-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-hydropyrimido/4,5-g7kinoliinisulfaatti, 5aS,9aS-2-dimetyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-10 oktahydropyrimido^T,5-a7kinoliiniraaleaatti, 5aS,9aS-2-dimetyyliamino-6-etyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-hydropyrimido/3,5-g7kinoliinimaleaatti ja vastaavat.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle uusien, kaavan I mukaisten pyrimido/4, 5-g7kinoliini johdannaisten ja nii-15 den suolojen valmistamiseksi on tunnusomaista, että a) kondensoidaan yhdiste, jolla on kaava V

20 (R10) *; i

R

jossa R merkitsee samaa kuin edellä ja kumpikin R^® on 25 toisistaan riippumatta C^-C^-alkyyli tai toinen R10 on H ja toinen on C^-C^-alkyyli, yhdisteellä tai sen suolalla, jolla on kaava VI

/NH2

30 HN=C VI

: ^R1

jossa R^" merkitsee samaa kuin edellä, ja saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R on vety, tai 35 b) kondensoidaan yhdiste, jolla on kaava V

6 78091 c83c°^00 5 '

R

jossa R merkitsee samaa kuin edellä, yhdisteellä tai sen suolalla, jolla on kaava VI* 10 /NH2 HN=C VI' XNH2 2 15 ja saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R on CH^, tai c) alkyloidaan yhdiste, jolla on kaava Ia 20 R—f 'tt V;:- la 1 2 ·*· 25 jossa R ja R merkitsevät samaa kuin edellä, ja saadaan kaavan I mukainen yhdiste, tai d) halogenoidaan 4-OH-yhdiste, jolla on kaava If \ |J II « 11’ i

R

OH

- 35 jossa R ja merkitsevät samaa kuin edellä, ja saadaan 2 78091 7 kaavan I mukainen yhdiste, jossa R on Cl ja haluttaessa asyloidaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on NH?, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, 1^3 36 6 5 jossa R on NHR , jossa R on R -CO, jolloin R merkitsee samaa kuin kaavassa I ja/tai halutaessa muodostetaan kaavan I mukaisen yhdisteen farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola ja/tai erotetaan raseeminen tuote komponenteikseen, jolloin saadaan 10 kaavan I mukainen optisesti aktiivinen tuote.

Kaavojen I, II ja Ha mukaisia yhdisteitä käytetään lääkeaineina joko vapaana emäksenä tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävänä happoadditiosuolana.

Kaavojen I ja II mukaiset yhdisteet ovat dopamiinin 15 D-2 agonisteja, joilta puuttuu lähes täysin muu agonisti- tai antagonisti(salpaus)vaikutus. Dopamiinin D-2 agonistei-na yhdisteet ovat käyttökelpoisia Parkinsonin oireiston hoidossa, seksuaalisten toimintahäiriöiden hoidossa, masennuslääkkeinä, anksiolyytteinä, kohonnutta verenpainet-20 ta potevien nisäkkäiden verenpainelääkkeinä ja prolaktiinin erittymistä estävinä lääkkeinä. Siten kaavojen I ja II mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää kohonneen veren-' paineen, masennustilojen, ahdistustilojen, Parkinsonin taudin, seksuaalisten toimintahäiriöiden ja tautitilojen 25 hoidossa, joille on ominaista prolaktiinin liikaerittymi-nen, esim. maidonvuodon ja häiriintyneen imettämisen hoidossa.

Kaavan Ha mukaiset yhdisteet ovat dopamiini D-l agonisteja. Stimuloituina D-l agonistilla dopamiini D-l 30 reseptoreille on ominaista syklisen AMP:n erittymisen kasvu. D-2 agonistit inhiboivat tämän ilmiön. Stoof ja Keba-bian käsittelevät näitä D-l agonistivaikutuksia julkaisus-j saan Nature, 294 (1981) ja Brain Res., 250, 263 (1982).

Kaavan Ha mukaiset yhdisteet ovat potentiaalisesti käyt-35 tökelpoisia munuaisten vasodilaattoreita ja siten niitä voidaan käyttää kohonneen verenpaineen hoidossa.

8 ?εο9ΐ

Sopivia liuottimia menetelmien a) ja b) toteuttamiseksi ovat pooliset orgaaniset liuottimet, esim. C^-C^-alkanolit, dimetyylisulfoksidi (DMF) ja asetonitriili. Reaktio suoritetaan lämpötilassa huoneenlämpötilasta pa-5 lautuslämpötilaan, mieluiten inertissä kaasukehässä kuten typpikehässä.

Alkylointi suoritetaan menetelmässä c) tavanomaisin menettelyin. Käytetään esim. alkyylihalogenidia, poo-lisessa, orgaanisessa liuottimessa kuten DMF:ssä? pelkis-10 tävää aminointia alkanolissa tai poolisessa, orgaanisessa liuottimessa aldehydillä ja katalyyttistä hydrausta (I^/Pd-hiili), formaldehydi-muurahaishapolla tai aldehydillä ja natriumborohydridillä plus hivenmäärä happoa; tai litiumalumiinihydridi- tai diboraanipelkistystä.

15 Sopivia halogenointiaineita menetelmässä d) ovat P0C13, PBr^, S0C12 ja S0Br2· Tavallisesti reaktio suoritetaan palautuslämpötilassa. Valinnaisesti voi mukana olla eetteriliuotin.

Menetelmissä a) ja b) käytetyt lähtöaineet valmis-20 tetaan seuraavasti:

Ketonin 7-hiileen liitetään metalli litiumamidilla, esim. litiumdi-isopropyyliamidilla ^LiN/CH(CH^), jolloin muodostuu enolaattianioni. Sitten tämän anionin annetaan reagoida asetyylikloridin tai dialkyylikarbonaatin 25 kanssa kaavan VI mukaiseksi yhdisteiksi. Nämä jälkimmäiset yhdisteet muutetaan halutuksi pyrimidiiniksi, joka puhdistetaan.

Helpoin tapa valmistaa kaavan I mukaisia yhdisteitä on käyttää lähtöaineena ketonia (X) 30 1 “cg

35 X R

9 78091 jossa R on C^-C^-alkyyli tai allyyli. Kaavan I mukaiset ketonit, joissa R on C^-C^-alkyyli, valmistetaan mieluiten menettelyllä, jossa 6-alkoksikinoliini, jolla on kaava

XI

13 10 jossa R on C^-C^-alkoksr, kvaternoidaan C^-C^-alkyyli-halogenidilla ja kvaternoitu suola pelkistetään N-iC^-C^)-alkyyli-6-alkoksi-l,2,3,4-tetrahydrokinoliiniksi, jolla on kaava

TO

έ14 14 13 20 jossa R on C^-C^-alkyyli 3a R merkitsee kuten yllä.

Ko. C^-C^-alkyyliryhmä säilyy koskemattomana kahdessa seuraavassa pelkistysvaiheessa: Birch-pelkistys ja sitä seuraava pelkistys natriumsyanoboorihydridillä tai -boo-rihydridillä ja saadaan lopuksi kaavan XII mukainen okta-25 hydrokinoliini

TO

30 114

R

jossa R1^ ja R1^ merkitsevät kuten yllä. .Käsittelemällä hapolla tästä enolieetteristä saadaan yhdiste X (jossa 35 R on C^-C^-alkyyli). Yhdiste Xa saadaan erottamalla yhdiste X komponenteikseen.

10 78091

Ketoni X muutetaan helposti käsittelemällä dime-tyyliformamididimetyyliasetaatilla yhdisteeksi V.

Vaihtoehtoinen tapa ketonin X valmistamiseksi, kun R on C^-C^-alkyyli, on kuvattu US-patentissa 4 198 415.

5 Yhdisteet V voidaan valmistaa myös l-alkyyli-6- oksi-7-formyylidekahydrokinoliinista, joka, samoin kuin menetelmä sen valmistamiseksi 6-oksojohdannaisesta (X) on esitetty eurooppalaisessa patenttijulkaisussa no. 0110496.

10 Välituotteet V voidaan myös valmistaa käsittele mällä yllä mainittua l-alkyyli-6-okso-7-formyylidekahydro-kinoliinia primäärisellä tai sekundäärisellä amiinilla vettä poistavan aineen läsnäollessa, jolloin saadaan 7-mono tai dialkyyliaminometyleenijohdannainen.

15 Kuten edellä olevasta voi päätellä, säilyy kaavan X ryhmä R koskemattomana synteesimenettelyn aikana.

1 3

Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R on NHR , 3 6 jossa R on R -CO, voidaan valmistaa asyloimalla kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on NI^, happokloridillä tai 20 -anhydridillä vakioreaktio-olosuhteissa, joihin kuuluvat mm. emäs (esim. pyridiini), liuotin (esim. eetteri) ja katalyytti (esim. dimetyyliamiini pyridiinissä).

Trans-(-)- eli 5aR,9aR-johdannainen II tai transit (+)- eli 5aS,9aS-johdannainen IIa saadaan erottamalla trans- 25 (+)-rasemaatti (I) komponenteikseen erotusaineella kuten d-(-)-viinihapolla tai muulla sopivalla optisesti aktiivisella hapolla, joka muodostaa suolan trans-(+)-2-subs-tituoitu-6-(C^-C^)-alkyyli(allyyli)-5,5a,6,7,8,9,9a,10-ok-tahydropyrimido/T,5-g7kinoliinin trans-(-)-komponentin . . 30 kanssa. Samalla tavoin saadaan 5aS,9aS-stereoisomeeri ; · käyttämällä vastakkaisrakenteen omaavaa erotusainetta, esim. 1- (+)-viinihappoa. Mutta mieluiten erotus suoritetaan kaksirenkaisella ketonilla X ja saadaan 4aR,8aR- 1-alkyyli (tai allyyli)-6-oksodekahydrokinoliini, jolloin 35 käytetään (-)-di-p-toluoyyliviinihappoa muodostamaan suo- n 78091 la 4aR,8aR-ketonin kanssa tai (+)-di-p-toluoyyliviini-happoa muodostamaan suola 4aS,8aS-ketonin kanssa. Sitten annetaan erotetun ketonin reagoida dimetyyliformamididi-metyyliasetaalin, tris(dimetyyliamino)metaanin tai etyy-5 liformiaatin kanssa ja sitten (CH^^NHrn kanssa ja saadaan 4aR,8aR(tai 4aS/8aS)-1-alkyyli(tai allyyli)-6-okso- 7-(disubstituoitu aminometyleeni)dekahydrokinoliini, joka on kaavaa Vb tai Vc

(R10)2NcilNJ (R10)2NChX^Xn J

HR9 H r9

Vb Vc 15 9 10 joissa R ja R merkitsevät kuten yllä. Sitten annetaan kaavan Vb tai Vc yhdisteen reagoida yhdisteen kanssa, joka on kaavaa 20 R1

nh2-c=nh VI

jossa R^ merkitsee kuten yllä ja saadaan suoraan tai epäsuorasti optisesti aktiivinen johdannainen II tai Ha.

25 Yllä kuvatuilla menetelmillä voidaan saada suoloja.

Näin saatu suola voidaan helposti muuttaa vastaavaksi vapaaksi emäkseksi liuottamalla suola veteen ja lisäämällä sitten ylimäärä emäksen (esim. NaOH tai Na^O^) vesiliuosta. Emäsliuokseen liukenematon vapaa emäs saostuu ja uu-30 tetaan veteen sekoittumattomalla orgaanisella liuottimel-la. Sitten orgaaninen uute eritetään ja kuivataan. Tämän jälkeen lisätään liuos, joka sisältää yhden ekivalentin toista, myrkytöntä happoa, ja muodostunut suola eristetään suodattamalla tai haihduttamalla liuotin. Vaihtoeh-35 toisesti kuivatusta orgaanisesta uutteesta poistetaan 78091 12 liuotin ja jäljelle jää vapaa emäs. Tämä voidaan liuottaa sopivaan liuottimeen ja myrkytön happo lisätään liuokseen. Suositeltava suola on HCl-suola, joka voidaan valmistaa esim. lisäämällä ekvivalenttimäärä vetykloridin etanoliliuos-5 ta vapaan emäksen etanoliliuokseen, jonka jälkeen etanoli-noli haihdutetaan ja jäljelle jäänyt suola kiteytetään uudelleen. Haluttaessa disuola kuten dihydrokloridisuola voidaan vapaan emäksen liuokseen johtaa HCl-kaasua kyllästymiseen saakka ja disuola eristää kuten yllä.

10 Jokaisessa kaavaa I, II tai Ha olevassa yhdistees sä on kaksi tai useampi emäksinen keskus. Näistä emäksisin on oktahydrokinoliinirenkaan aminoryhmä. Tämä ryhmä muodostaa helposti suoloja farmaseuttisesti hyväksyttävien happojen kanssa. Yhdisteissä on myös vähemmän emäksisiä 15 aminiryhmiä ja nämä ryhmät muodostavat suoloja farmaseuttisesti hyväksyttävien, vahvojen epäorgaanisten happojen kuten mineraalihappojen tai vahvojen orgaanisten happojen kuten p-tolueenisulfonihapon kanssa ja muodostuu disuolo-ja. Niinpä farmaseuttisesti hyväksyttäviin happoadditio-20 suoloihin kuuluvat mono- ja disuolat, jotka on johdettu epäorgaanisista hapoista, esim. tässä patenttihakemuksessa yllä luetelluista.

Kuten yllä mainittiin kaavojen I ja II mukaiset yhdisteet ovat dopamiini D-2 agonisteja ilman muita selviä 25 farmakologisia vaikutuksia. Eräs tällainen dopamiini D-2 agonistivaikutus on prolaktiinin erittymisen esto, kuten seuraava menetelmä osoittaa.

Spragur-Dawley -kantaan kuuluvia täysikasvuisia koirasrottia, paino n. 200 g, pidettiin ilmastoidussa, . . 30 valaistukseltaan kontrolloidussa huoneessa (valot päällä ‘ klo 6-20) ja ne saivat vapaasti laboratorioeläinruokaa ja vettä. Jokainen rotta sai intraperitoneaaliruiskeena 2,0 mg reserpiiniä vesisuspension muodossa 18 tuntia en-35 nen testilääkeaineen antoa. Reserpiinin tehtävänä oli pi- i3 7 8091 tää rottien prolaktiinitaso tasaisen korkeana. Testiyhdis-te liuotettiin 10 %:iseen etanoliin ja ruiskutettiin int-raperitoneaalisesti annoksena 100 pg/kg - pg/kg. Testiyh-distettä annettiin kullakin annostustasolla 10 rottaa käsittävälle ryhmälle. Kymmenen käsittelemätöntä koirasrot-5 taa käsittävä kontrolliryhmä sai saman määrän 10 %:ista etanolia. Tunti käsittelyn jälkeen kaikki rotat tapettiin katkaisemalla pää ja prolaktiini määritettiin 150 pg:n seerumialikvooteista.

Määrätystä annoksesta johtuva prolaktiinin eritty-10 misen prosentuaalinen esto laskettiin siten, että käsiteltyjen rottien ja kontrollirottien prolaktiinitasojen erotus jaettiin kontrollirottien prolaktiinitasolla. Alla olevista taulukoista 1 ja 1’ ilmenevät yllä esitetyn kaavan I ja vastaavasti kaavan II yhdisteillä saadut prolak-15 tiinin erittymisen prosentuaaliset estoarvot. Taulukoissa sarakkeet 1, 2 ja 3 ilmaisevat taulukon otsikkoyhdisteiden substituentit, sarake 4 ilmaisee muodon (suola tai vapaa emäs=TB), sarake 5 antotien ja sarakkeet 6, 7, 8, 9 ja 10 prolaktiinin prosentuaalisen eston ko. annostustasolla. 20 Joissakin tapauksissa yhdistettä testattiin useita kertoja määrätyllä annostustasolla ja taulukon ilmoittamat prolaktiinin erittymisen estoarvot ovat näiden useiden testien keskiarvoja.

Taulukossa 2 on esitetty prolaktiinin estoarvot 25 eräille FI-kuulutusjulkaisun 65247 mukaisille yhdisteille, jotka tulokset eivät ole niin hyviä kuin uusilla yhdisteillä (I ja II) saadut tulokset.

14 78091 Λ \

tr I m φ I I I I I I

a. if—i^rifiiii

rH

& tr I I rH I I f—I I I P"

a I I Γ*· I I N I I

m tr .* \ Ο Γ0 fN T (N CO I I I o> h 3 cs r* r- co ιο ι ι i tn 0 f~l O'

X

\ 01 (NiriMOOrvjiHvöOfj· =i (Ncom^uiooneooi

O

m ^ / \ tr 0 / S— 05 ^

M \ 7 N

X \ / tr O >-\ a ft i i i i i i i

.H / \ I <Tt I I I I I I I

P ( \ o £ \_( ° V: h \ 4J .........

Y— a o α:ααα&αο.ο.α ········»

* - - Jh Ή *H O *H Ή Ή *H -H *H

r-ι f—f i-H r—I iH rH

pc; n o o o a u n KKK s h k h

n 00 PQ U O

3 NNNluhnKNB

S «η (S »H ffi

05 KffiECECKPCCJUOC

pc a 2 2 2 es pc tn CS (N <N O O "" N M a Sä h cccoo nXS ng 05 222inropC223Ca) pc k u a SD CJ — ra : : : u aj a · m .·. : > • -- mKECiESCECKrCXc ---- 05 PCoococororocororoo

UUUUUUUUO

I I I I I I I I OQ

- - CinCCiCiCCCH pL) 15 78091 oi a: x σ 3 m

rH

¢7

Ai

X

01 ^ 3 un co m tr

X

fO X

m O' m un M 3. oo 0 r-1

CT

Ή Ai

X

O O' CO cg

Ai 3 co σ>

Ai

3 ,-v O

H / \ LO

3 / 2 -K

(5 \ / ® H br-,_\ / -H · ·

"7-<*HK +J CX O

/ \ o ( \ -P Ή Qi

W/ « rH »H

/ \ <n o y y

2 .)-Oi -P KW

V/ 1 — 01 ss

<N (N

*- KW

Oi 2 2 r-

KK

Oi n po U u

II

cc i6 78091

Cr N, -P cr -PE H »* m C σι oo c-~ 0) m

co O P

o.

co

H CT

6 Λί

>1 N

P O- CO E I CN 00 dJ | **

m C

Φ o co

•H

E

>1 P id P <—I •H rH P -P <u co λ; c o p a c c *p cd P &i -P :cd X X rH Id lp tr

CM H -p a„ rH I I

O :cd ίο I I

O P p o X 0< <u m a f—I ________ a cd

EH

. . I

... en i l · . . ·ρ cd

.a I H 00 I

S.CN I ^ >1-0

m - a >l00 rH

«. id ID CN -P - O

r~ id to - o) r~ n

n- ί· —· m id E-nJ

CN - -H »TO-P I ID P

m hj.®c id^ö r- - --- id i rP -p ^ -p i m Oj

p i -p «· a ·ρ ·ρ I

Cl HÖH P P rH id '—- a >i p o i i o sn'i* a

CD >,fl C -P O fi >i -CN

P Qj >i-P H P -P

id O) O Λ X So-Ö Olid-P

X -P P id|\ >i >ife · P-P το β

rH CO a -p'li-p 4JJ5 θ'-P O.rH'-'-P

a-P I ^ I Ό QJCdIO I >1 -p TOT3 e O^H S-pHfr-P C >ian

coa ΙΙι-Ρ I Λ!, * p l-PHO

a >1 inmho m oh.O m <u i e •ρ ι *^γΗ i i pJh i E O p acrHido^rHcno^rPOPA; HUI ΌΟΟΗΟυΉΟΌ^ΌΚ aai^OPIccSOPIQ. SVÖ* a-P COOONOCOOONtJCOldÄI ^1«! Β»ιΰ>ιβ^ιΰ>ιβϋΜ l Λ! Uir-ΡΛ Ιΰωρί nJp+i.·, : Hap - >ι·ρ ρ * >ι·ρ ρ (DJ<n

Cu g -Ρ ID ΟίΌ -pro CUT) -P E O*oj 17 78091

Kaavojen I ja II mukaiset yhdisteet tehoavat myös suun kautta annettuina. Trans-(+)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a, 6,7,8,9,9a, 10-oktahydropyrimido/.4,5-g7kinoliinidi-hydrokloridi, toinen yhdiste taulukossa 1, annoksena 10 jig 5 suun kautta aiheuttaa 74 %:n eston ja annoksena 50 jig/kg 91 %:n eston.

Kaavojen I ja II mukaisten yhdisteiden eli dopa-miini D-2 agonistien on todettu vaikuttavan 6-hydroksido-pamiinilla vammautettujen rottien kääntymiskäyttäytymiseen 10 testimenettelyssä, joka on kehitetty parkinsonismin hoidossa käyttökelpoisten yhdisteiden löytämiseksi. Tässä testissä käytetään nigroneostriataalivammautettuja rottia, jotka preparoidaan Ungerstedtin ja Arbutnottin, Brain Rs. 2j4, 485 (1970) menetelmän mukaan. Dopamiinoagonisti-15 aktiivisuuden omaava yhdiste saa rotat kiertämään kehää puolelle, joka on vammalle vastakkainen. Viiveajan jälkeen, joka vaihtelee rotasta toiseen, lasketaan kääntymisten lukumäärä 15 minuutin aikana.

Näiden testien tulokset ilmenevät alla olevasta . . 20 taulukosta 3. Taulukossa sarakkeet 1 ja 2 ilmaisevat taulukon otsikkoyhdisteen substituentit, sarake 3 ilmaisee kääntyvien testieläinten prosenttimäärän ja sarake 4 viiveajan jälkeen 15 minuutin aikana havaittujen kääntymisten keskiarvon.

18 7 ε O 91 nti O I H I I ι ι ι ι ι

M H I I I I I I I I

:3 :3 e 3

M O I I I I I I I I

3 (N ι m ι ι ι ι ι ι ι c--i Cx»

M

3 \ 0) tn

4-» 30 IIHIIIIrHI

tn ι ι to ι ι ι ι to ι

•H H

£ I >1 4-i 3 tn lo m n 3 4-10 0 ·

nti 4-> 3 O 00 es I (N O σ\ O I CO

:3 O e o co ο ι 3« 3* 3* ι co

«33 H

M

O I O I I I I I I I

H I LO I I I I I I 1 3

n O

g -H I O · 3* I I I I I I I

4-1 (N I en 1 I I I I I I

(5 +j nti * o m tn 3 nti a;

:3 ' . O

3EtnO ι ι o ι ι f ι o ι

0J-H3O I I « I ι I I H I

•H 4J '-v Ή > 4J >1 3 m 4-i φ tn (V 3 tn o o o o o o o

Ä :3 O 3 ° o O I O O co O I O

:3 3 3 O r-ti—I I OOr-COOrH I r-t

ι « Λ 3 H

•h' oi ro

(s m W

ospctcpcKteuutcsc

•H

3

§<D

0) E 2 £ ι S es pc o H CNCSOl'-'CNCSCNZ tn 05 pC S O O eoffipeffi CO -3

ZfcioutCZZZtCi CC co U U OS

lO tC '—' 3 U O en 05 tCffitCECtCECtCte lo rococorococococoto* os tcuuuuuuuu U I I I I I I I I 33333333 * 19 78091

Kaavojen I ja II mukaiset yhdisteet pystyvät vaikuttamaan kääntymiskäyttäytymiseen myös suun kautta annettuina, joskin hieman suuremmat annokset ovat tarpeen merkitsevien vaikutusten saavuttamiseksi.

5 Kaavojen I ja II mukaiset yhdisteet alentavat spon taanisesti hypertensiivisten rottien verenpainetta, kuten seuraava koe osoittaa.

Täysikasvuisia, koiraspuolisia spontaanisti hyper-tensiivisiä rottia (SHR) (Taconic Farms, Germantown, New York) 10 paino n. 300 g, anestetisoitiin pentobarbiaalinatriumilla (60 mg/kg i.p.). Henkitorvi kanyloitiin ja SHR-rotat hengittivät huoneenilmaa. Sykkivä valtimoverenpaine mitattiin kany-loidusta yhteisestä päänvaltimosta Statham-muuntimella (P23 ID). Keskimääräisenä valtimoverenpaineena pidettiin diasto-15 lista verenpainetta plus 1/3 pulssipaineesta. Pulssia seurattiin kardiotakometrillä, jonka systolinen painepulssi käynnisti. Lääkeaineliuokset annettiin laskomoon reisivalti-moon asetetulla katetrilla. Valtimoverenpaine ja pulssi rekisteröitiin monikanavaoskillografilia (Beckman, malli 20 R511A). Kirurgisten toimenpiteiden jälkeen annettiin kulua 15 minuuttia preparoinnin tasapainottamiseksi.

Alla olevasta taulukosta 4 ilmenevät tämän testin tulokset käytettäessä trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a, 6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido/T,5-g7kinoliinia. Taulukos-25 sa sarake 1 ilmaisee annostustason, sarake 2 keskimääräisen valtimoverenpaineen muutokset ja keskivirheen ja sarake 3 pulssin prosentuaaliset muutokset ja keskivirheen.

Taulukko 4 3Q Prosentuaaliset muutokset*

Annostaso/ug/kg Keskim. valtimo- Pulssi ______ verenpa jne**_ _ 0.1 -4,0 ± 0,9 -2,0 ± 0,4 1 -14,8 t 1,1 -5,9 2 0,8 10 -46,5 - 6,8 -29,0 - 2,3 35 100 -37,1 t 7,0 -31,0 ± 4,2 20 7 8 0 91 * Muutokset mitattiin välittömästi ruiskuttamisen jälkeen. Perusviivan keskimääräinen valtimoverenpaine oli 181 - 1,0 mm.

** Neljän SHR:n keskimääräinen vaste 5 Lisäksi trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9, 9a,1O-oktahydropyrimidoZJ,5-g7kinoliini ja sen trans-(-)-stereoisomeeri ovat rotan aivojuovion kolinergisten neuronien voimakkaita aktivaattoreita, joka aktivointi johtaa asetyylikoliinin konsentraation kohoamiseen aivojuoviossa.

10 Trans-( + )- tai trans-(-) -2-amino-4-sallitusti substi- tuoitu-6-alkyyli (tai allyyli) oktahydropyrimido Z4~, 5-g7kino-liinin tai sen suolan (kaavan I ja vastaavasti II yhdisteiden) kyky vaikuttaa nisäkkäiden seksuaaliseen käyttäytymiseen valaistaan seuraavan kokeen avulla.

15 Käytettiin koirasrottia, joiden siemensyöksyn alka miseen kului vähintään viisi minuuttia. Käyttäytyrniskokeet aloitettiin asettamalla seksuaalisesti vastaanottavainen naarasrotta käyttäytymistilaan ja ne lopetettiin välittömästi siemensyöksyä seuranneen naaraan ensimmäisen astumi-20 sen jälkeen. Rekisteröitiin seuraavat käyttäytymisindeksit.

Käyttäytymisindeksi Määritelmä 1. Astumisviive (AV) Aika naaraan asettamisesta en simmäiseen astumiseen 25 2. Sisäänvientiviive (SV) Aika naaraan asettamisesta en simmäiseen sisäänvientiin 3. Siemensyöksyviive (SSV) Sisäänviennin ja siemensyöksyn välinen aika 4. Siemensuoksyn jälkeinen Aikaväli siemensyöksystä seu- 30 aikaväli (SJA) raavaan astumiseen 5. Astumistiheys (AT) Siemensyöksyyn tarvittavien as tumisien kokonaismäärä ' 6. Sisäänvientitiheys Siemensyöksyyn tarvittavien as tumisien, joihin liittyy sisään-35 vienti, kokonaismäärä 78091 21

Jokaiselle koirasrotalle annettiin liuosta, joka joko pelkkää välitysainetta (1 millimooli etikkahappoa plus 1 mil-limooli askorbiinihappoa) vedessä tai trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido/T, 5-gTkinolii-5 nidihydrokloridia määränä 25 ^ug/kg samassa välitysaineessa ruiskuttamalla ihonalaisesti 30 minuuttia ennen käyttäytymis-testejä. Viikko lääkeainetestin jälkeen testattiin pelkkä välitysaine uudelleen.

Yllä kuvattujen kokeiden tulokset ilmenevät alla ole-10 vasta taulukosta 5. Taulukossa sarake 1 ilmaisee käsittelyn ja sarakkeet 2-7 ilmaisevat jokaiset sarakkeessa 1 mainitun käsittelyn käyttäytymisindeksin (X - keskivirhe) yhdeksälle rotalle.

22 78091

Kokeet toistettiin määrällä 0,25 ,ug ja tulokset — + ilmenevät taulukosta 6 (arvot X - keskivirhe yhdelletoista rotalle) 23 7 8 0 91 * ^ en rt* θ' * . . . . . .

H oo r-t mo m o en | -h -h -h * O θ' Γ“* CM H f» * . . . . . .

Eh| θ' rH H O HP1

<C| rH -H H +H CM -H :HJ

<0 G e afl

rH eO rH (S ^rH -«H H

K ...... 0J :nj < h <i e- ^ en rH +J :tej H) m rs i|"f n* <N G ε en cn-H cn-H en -H 3 3 X X Q) 3

U) rH

* OOH O O' OO O C

>...... -t-> Q) en ao<H o co ocn en +> m co ocn oho o -hm 0- rH cn-H lO-H (Cj-rl o -h ε ε X rH 3

Ai -H 4J

3 m rH O OH 00 O CO m e ro

3 * ,...... O

(0 > M ifl cO in <t (N 3

H colOin n*rH n* Ό 4J4J

rH -H -H rH -H O 01

> -H

H (0 m e

CO Ό I rH

He O · Ocf ID · rtj -H

>| · o · · · 10 <1 in en o o oh m rn e CO -H rH -H OH Ή o *“ (0

•n -H

O

— I > • > u o en cd • en 1

« EH

<u o) ^tn

e O' G I

>1 -H 0) X -H — > (0 rH ra c-^iöc en -r-i

Φ tn -Η t3 w <D

-P >1 G cd 3 >1 <D -I

4J Φ dl N 4JAI IEH

•rH -H G Ai -H rH > < tn -h e :t} m rH :co < :cd :cd 0) :3 oh :rd -i-i * X >'" J'-' >— H< H< 24 7 8 0 91 en >00 ih in H......

cnl σ» -n > o h h

-H -H rH -H

CNJ U3 rH i—l H «Tl H......

<Cl cd en co cm m <n

<N -H ι-l -H CN -H

lo in en o- in Φ <......

1-3 σ' m o ^ oo >

en m +1 rH CM O' H

n n -H (N Ή

σ' σ» oo ό «N (N

>......

en n o oo co m io id en ^ co σ' m cm ή σ' -H n +H m h

O -H

-·. : X

X

. . 3

- - i—I

3 in m (—i en <i> <m H en' ^ rH oo o > ^

lO rl 03 rH 03 H

-H -H Ή rH vD ^ ^ >

^1 rH U3 03 > (N (N

^ CM -H H -H H + CL) 0)

- C C

-H (U -H r^

rH (0 β ro C

<D en r-* -h en <d -P >i G <0 >1 (1) -p -p <u <u -p

.·. -H -H G X -H rH

M rH C :r0 rH :(0 uO :r0 Q) :<0 :<0 ·γ~ι « > — PI > -- 7 8 0 91 25

Taulukon 5 arvoista voidaan päätellä, että lääkeaine paransi statistisesti merkitsevällä tavalla siemensyöksyvii-vettä (SSV) ja astumistiheyttä (AT) verrattuna käsittelyyn välitysaineella joko ennen yhdistettä tai sen jälkeen, sekä 5 sisäänvientiviivettä verrattuna edeltävään käsittelyyn väli tysaineella. Nämä arvot osoittavat seksuaalisen suorituskyvyn parantuneen dramaattisesti, mikä parannus erityisesti johtuu lääkeaineen vaikutuksesta. Taulukon 6 arvot osoittavat, että yksi ihonalaisesti annettu lääkeaineannos määränä 10 250 ng/kg aiheutti statistisesti merkitsevät parannuksen sie- mensyöksyviiveessä (SSV) verrattuna edeltävään käsittelyyn välitysaineella. Joskaan vertailtaessa keskimääräisiä suori-tuskykyarvoja ei olekaan statistisesti merkitseviä eroja lääkeaineen ja tämän jälkeisen välitysaineen vasteiden välil-15 lä, on tärkeää huomata, että lääkeaineen annon jälkeen kuudella rotalla yhdestätoista jokainen suorituskykyindeksi oli parempi kuin tämän jälkeisen välitysaineannon jälkeen. Yhdeksällä ja kahdeksalla rotalla yhdestätoista astumistiheys ja vastaavasti sisäänvientitaajuus paranivat. Nämä arvot ovat 20 rohkaisevia, koska trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8, 9,9a,10-oktahydropyrimido/3\ 5-g7kinoliinidihydrokloridi vaikuttaa käyttäytymiseen niinkin pienenä annoksena kuin 250 ng/kg. Suoritettiin vastaavia käyttäytymiskokeita käyttäen lääkeaineannosta 2.5 ng/kg, mutta mitään vaikutusta käyttäy-25 tymiseen ei voitu havaita.

Trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5ε. 6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido/T, 5-g7kinoliinidihydrokloridin vaikutusta koirasrotan seksuaaliseen käyttäytymiseen tutkittiin myös rotilla, jotka eivät osoittaneet pariutumishalua tai jotka 30 eivät pystyneet saamaan siemensyöksyä 30 minuutin testi-jakson aikana. Ihonalaisesti annetut lääkeaineannoksen 25 yug/kg vaikutukset näiden eläimien pariutumiskykyyn on esitetty yhteenvetona taulukossa 7. Lääkeaine näytti pystyvän initioimaan seksuaalisen käyttäytymisen eläimissä, 35 joissa aikaisemmin ei voitu havaita seksuaalista käyttäytymistä, ja voimistamaan seksuaalisen käyttäytymisen eläimissä, jotka eivät pystyneet saamaan siemensyöksyä.

78091 26 Määritettiin näiden rottaryhmien pariutumiskyky, jotka pystyivät saamaan siemensyöksyn lääkekäsittelyn jälkeen ja tämän jälkeisten välitysainekäsittelyjen jälkeen. Näissä eläimissä ilmeni lääkekäsittelyn jälkeen siemensyöksyyn tarvitta-5 van astumislukumäärän (astumistiheyden) merkitsevä vähene minen välitysainekäsittelyyn verrattuna.

Taulukko 7 Lääkeaineen yhden annoksen (25^ug/kg s.c.) vaikutus impotentit) tien rottien pariutumiskykyyn

Pariutumishaluisten rottien prosenttiosuus Välitysaine (1 viikko ennen) 0,0 % (0/8) Lääkeaine 87,5 % (7/8) Välitysaine (1 viikko jälkeen) 37,5 % (3/8)

Siemensyöksyn 30 minuutissa saavien rottien prosenttiosuus Välitysaine (ennen) 0,0 % (0/14) Lääkeaine 92,9 % (13/14) Välitysaine (jälkeen) 50,0 % (7/14) 20

Siemensyöksyn saavien koirasrottien aktiivisuus

AV SV SSV SJA AT ST

Lääkeaine 34,4 79,6 298,4 308,1 4,9 8,7 (N = 7) ±13,7 ±42,3 ±48,5 ±36,9 ±1,0 ±1,0 25 Välitysaineen 50,3 80,8 537,1 291,3 6,1 27,11 jälkeen (N =7)±22,0 ±31,6 ±110,5 ±26,1 ±1,1 ±3,9

Merkitsevästi suurempi kuin lääkeaineella (p < 0,003)

Trans-{-)- ja trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a, 30 6,7,8,9,9a,1 0-oktahydropyrimido/J', 5-g7kinoliinidihydroklori- din vaikutus nisäkäsnaaraiden seksuaaliseen käyttäytymiseen määritettiin estrogeenilla käsitellyillä rotilla, joista munasarjat oli poistettu. Rekisteröitiin selän notkistamisen ja astumisen suhde (kasvu naaraan alttiudessa tulla koiraan as-35 tumaksi astumiskertaa kohti). Käytettiin Foremanin ja Mossin, Physiology and Bahavior, 22^, 283 (1979) protokollaa.

27 7 8 0 91 Tämän kokeen tulokset ilmenevät alla olevasta taulukosta 8. Taulukossa sarake 1 ilmaisee käytetyn lääkeaineen tai muun aineen nimen, taulukko 2 annoksen ^ug/kg ja sarake 3 muutokset selän notkistamisen ja astumisen suhteessa plus kes-5 kivirheen.

Taulukko 8 10 Käsittely Annos S.c. Muutokset selän notkistami- (/Ug/kg) sen ja astumisen suhteessa ' (X + keskivirhe Väl itysaine 0,158 * 0,042

Trans-(*)-rasemaatti 25 0,580 - 0,063 15 Trans-(-)-stereoisomeeri 25 0,760 - 0,058* * Merkitsevästi suurempi kuin välitysaineella, p < 0,05 ** Merkitsevästi suurempi kuin trans-(-)-resemaatilla, p < 0,05 20 Suoritettiin vastaava koe kahdella stereoisomeerillä eli trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-hydropyrimido β~, 5-g7kinoliinilla ja trans-( + )-isomeerillä. Vaste trans-(+)-isomeeriin ei ollut merkitsevästi suurempi kuin vaste pelkkään välitysaineeseen (0,093 - 0,063 ja vas-" 25 taavasti 0,035 - 0,018), mutta trans-(-)-isomeerillä muutos oli merkitsevästi suurempi (0,753 - 0,031).

Alla olevasta taulukosta 9 ilmenee trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido- 5-g7kinoliinin annostasosarjän vaikutus selän notkis-30 tamisen ja astumisen suhteeseen estrogeenilla käsiteltyihin rottiin, joista munasarjat oli poistettu.

28 78091

Taulukko 9

Selän notkistamisen ja astumisen suhteen Annos pg/kg Antotie muutos**_ 0 S.c. 0,074 ± 0,025 2.5 S.c. 0,284 ± 0,064 5 7,5 s.c. 0,405 ± 0,083 25 s.c. · 0,786 ± 0,028 0 p.o. 0,008 - 0,021 2.5 p.o. 0,467 ± 0,033 25 p.o. 0,558 ± 0,063 10 ** Kaikki arvot ovat 19 eläimen (s.c.) ja 8 eläimen suun kautta (p.o.) (vesi välitysaineena) X - keskivirhe. Käyttäytymisvaste välitysaineelle oli merkitsevästi pienempi (p < 0,01) kuin vaste lääkeaineella jokaisella an-15 nostustasolla ja antotiellä.

Kaavaa Ha olevat yhdisteet eli trans-(+) -stereoiso-meerit ja 5aS,9aS-stereoisomeerit ovat dopamiini D-1 agonis-teja. Kaavaa Ha olevien yhdisteiden dopamiini D-1 agonisti-vaikutus ilmenee monella tavalla; eräs on syklisen AMP:n -20 muodostumisen stimulointi rotan aivojuoviokalvossa.

Tässä määrityksessä käytettiin Wongin ja Reidin menetelmää, Communications in Psychopharmacology, 4, 269 (1980). Testattiin 5aS,9aS-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8, 9,9a, 10-oktahydropyrimido βΓ, 5-gI7kinoliinin (kaava Ha) '25 5aR,9aR-enantiomeerin (kaava II) ja vastaavan rasemaatin (kaava I) kykyä aktivoida adenylaattisyklaasi rotan aivojuoviokalvossa ilmaistuna syklisen AMP:n konsentraation kasvuna. Tämän määrityksen tulokset ilmenevät taulukosta 10. Positiivisena kontrollina käytettiin dopamiinia. Taulu-.30 kossa sarake 1 ilmaisee käytetyn lääkeaineen, sarake 2 lääkeainekonsentraation reaktioseoksessa, sarake 3 syklisen AMP:n muodostumisen prosentteina kontrollista ja sarake 4 merkitsevyyden luotettavuustason.

i 78091 29

Taulukko 10 Lääkeaine Konsentraatio Syklisen AMP:n muo- mikromooleina dostuminen prosent- p teinä kontrollista

Dopamiini 100 160,0 i 14,8 < 0,01 5 Rasemaatti 1 130,8 ± 0,8 < 0,05 5aR,9aR-enantiomeeri 1 119,2 - 1,3 < 0,001 5aS,9aS-enantiomeeri 1 165,0 - 3,1 < 0,01 10 Käytettäessä 10 mikromoolia GTPttä adenylaattisyk- laasin perusaktiivisuus rotan aivojuoviokalvoissa oli arvona keskiarvo + keskivirhe 196,2 - 20,3 pmol/min/mg proteiinia. Yhdisteet määritettiin kolmoisnäytteinä.

Taulukosta 10 ilmenee, että kaavaa Ha oleva 5aS,9aS-15 enantomeeri lisää merkitsevästi syklisen AMP:n muodostumista, mikä osoittaa merkitsevää D-1 dopamiiniagonistiaktiivisuutta. Se oli tehokkaampi kuin rasemaatti. Kaavaa II olevan 4aR, 9aR-enantiomeerin indusoima syklisen AMP:n kasvu riitti vain tarvittavan merkitsevyystason saavuttamiseen.

. 20 D-1 agonistiaktiivisuuden toinen, erittäin herkkä indikaattori on syklisen AMP:n kuodosviipaleista erittymisen määrittäminen menetelmän avulla, joka perustuu Stoofin ja Kebabianin menetelmään Nature, 294, 266 (1981) ja Brain Res. 250, 263 (1982). Tässä menetelmässä rotan aivoista irroite-25 taan aivojuoviokudos, joka leikataan palasiksi 0,3 mm x 0,03 mm. Kudospalaset suspendoidaan asianmukaiseen puskurisystee-miin (esim. Earlin tasapainotettu suolaliuos) ja suspensiota ilmastetaan 37°C:ssa jatkuvasti hapen ja hiilidioksidin 95:5 -seoksella. Juuri ennen käyttöä kudospalaset siirretään 30 tuoreeseen väliaineeseen, johon on lisätty naudan seerumial-bumiinia (2,5 mg/ml) ja 3-isobutyyli-1-metyyliksantiinia (1 millimooli) estämään syklisen AMP:n hajoaminen. Kudospa-lasia inkuboidaan puskurissa ilman lääkeaineita ja siirretään sitten samaan väliaineeseen, johon on lisätty lääkeai-35 netta. Lääkeainetta sisältävän ja sisältämättömän väliaineen 30 7 8 0 91 alikvooteista syklisen AMP:n konsentraatio määritettiin soveltuvan radioimmunomenetelmän avulla. Lääkeaineen tai -aineiden vaikutus erittymiseen ilmaistaan prosentteina le-potilaerittymisestä.

5 Käytettiin seuraavaa väliainetta: Väliaineen aineosa Konsentraatio mg/1

NaCl 6800 10 KCl 402,6

NaHC03 2201,1

NaH2PQ4 137,99

MgS04.7H20 147,88 D-glukoosia 1009 15 CaCl2.2H20 191,1 fenolipunaa 10

Yllä mainitussa viitteessä kuvatuissa kokeissa Stoof . 20 ja Kebabian käyttivät sulpiridia dopamiini D-2 agonistina toimivan lääkeaineen negatiivisen (anti D—1) vaikutuksen estämiseksi. Nämä tutkijat olivat aikaisemmin osoittaneet D-2 ago-nistin estävän syklisen AMP:n muodostumisen (D-1 agonistin aiheuttamalle vaikutukselle vastakkainen vaikutus). Sulpiri-25 din tiedetään olevan aivolisäkkeen D-2 reseptorien antagonisti. Sulpiridin lisääminen esim. yllä kuvatunlaisen testi-systeemiin salpaa kokonaan lääkeaineen D-2 vaikutuksen vähentämällä syklisen AMP:n muodostumista. Stoof ja Kebabian pystyivät osoittamaan, että sulpiridi ei vaikuttanut syklisen • - 30 AMP:n muodostumiseen aivojuoviokudoksessa, kun puhtaana D-1 agonistina käytettiin SKF 38393:a (1,2,3,4-tetrahydro- 7,8-dihydroksi-1-fenyyli-1H-3-bentsatsepiini). Tämä osoitti, että vaikutus ei kohdistunut D-2 reseptoreihin ja että yhdisteellä ei ollut D-2 agonistivaikutusta.

35 3i 780 91 Tällaisen määrityksen tulokset, jossa käytettiin 5aS,9aS-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahyd-ropyrimido/T,5-g7kinoliinidihydrokloridia (yhdiste A), ilmenevät taulukosta 11. Taulukossa sarake 1 ilmaisee mah-5 dollisen, lisätyn lääkeaineen, sarake 2 lääkeainekonsent-raation, sarake 3 läsnä olevan syklisen AMP:n pitoisuuden ja sarake 4 syklisen AMP:n konsentraation prosentuaalisen kasvun.

Taulukko 11 10 Lääkeaine Konsentraatio Syklisen AMP:n Syklisen AMP:n _ _ kasvu_ _kasvu %

Ei lääk. 71,6 + 8,2 0 A 5 x 106-m 114,0 + 11,2 60

Hoitotarkoituksessa kaavan I, II tai Ha mukaisia 15 yhdisteitä annetaan erilaisten formulaattien muodossa. On kuitenkin muistettava, että trans-{ + ) - ja (5aR,9aR)-stereo-isomeerien eli kaavojen I ja II mukaisten dopamiini D-2 agonistien annosmäärät ovat paljon pienempiä kuin (5aS, 9aS)-stereoisomeerien eli kaavan Ha mukaisten dopamiini 20 D-l agonistien annosmäärät.

Seuraavat erityisesimerkit valaisevat tätä keksintöä.

Lähtöaineet ja välituotteet

Esimerkki A

25 4aR,8aR-l-n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliinin val mistus

Liuotettiin 10 g (-)-di-p-toluoyyliviinihappoa 75 ml:aan lämmintä metanolia. Liuos lisättiin liuokseen, jossa oli 5,05 g trans-di-l-n-propyyli-6-oksodekahydroki-30 noliinia 15 ml:ssa metanolia. Reaktioseos kiehautettiin ja annettiin sitten jäähtyä ympäristön lämpötilaan. Kun oli seisotettu yli yön ympäristön lämpötilassa, indusoitiin kiteytyminen lisäämällä aikaisemmin saatuja ymppikiteitä.

35 Kiteinen tartraattisuola eristettiin suodattamalla ja 32 7 8091 suodatuskakku pestiin metanolilla, saanto 2,813 g (18,7 %) valkoista, kiteistä kiintoainetta, joka oli 4aR,8aR-l-n- propyyli-6-oksodekahydrokinoliinin (-)-di-p-toluoyylitart- - 2SO n raatti, /f{/D - -107,49 (MeOH, c = 1) . Kiteyttämällä suo- 5 la uudelleen metanolista saatiin 1,943 g optisesti puhdasta suolaa, @3^* ~ -108,29° (MeOH, c = 1) .

Näin saatua (-)-di-p-toluoyylitartraattisuolaa käsiteltiin laimealla natriumhydroksidivesiliuoksella ja muodostunut emäksinen liuos uutettiin metyleenikloridilla. 10 Metyleenikloridiuute kuivattiin, konsentroitiin ja liuotin poistettiin siitä vakuumissa. Muodostunut jäännös tislattiin ja saatiin väritön öljy, joka oli puhdas 4aR,8aR-l-n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliini, @J^°= -88,51° (MeOH, c = 1) .

15 Muut l-(alkyyli, allyyli, bentsyyli tai syano)-6- oksodekahydrokinoliinit voidaan erottaa samalla tavoin komponenteikseen.

Esimerkki B

4aS,8aS-l-n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliinin val- 20 mistus

Trans-(+)-l-n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliini erotettiin komponenteikseen seuraavasti. Liuotettiin 10 g (-)-di-p-toluoyyliviinihappoa 75 mlraan lämmintä metanolia. Liuos lisättiin liuokseen, jossa oli 5,05 g trans-(+)-l-25 n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliinia 15 ml:ssa metanolia. Reaktioseos kiehautettiin ja annettiin sitten jäähtyä ym-pristölämpötilaan. Kun oli seisotettu yli yön ympäristö-lämpötilassa, indusoitiin kiteytyminen lisäämällä aikaisemmin saatuja ymppikiteitä. Kiteinen tartraatti eristettiin 30 suodattamalla ja suodatuskakku pestiin metanolilla, saanto 2,813 g(18,7 %) valkoista, kiteistä kiintoainetta, joka oli 4aR,8aR-l-n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliinin (-)-di-p-toluoyylitartraatti, = -107,49°, c = 1) .

Yllä kuvatusta menettelystä tai vastaavista suuren 35 mittakaavan menettelystä saadun, tartraatteja sisältävät 33 7 8 0 91 suodokset ja emäliuokset yhdistettiin ja yhdistettyjä liuoksia käsiteltiin emäksellä ja saatiin vapaita emäksiä, jotka uutettiin veteen sekoittumattomaan liuottimeen ja saatiin 1-n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliinin liuos, jossa oli run-5 säästi 4aS,8aS-isomeeriä ja vähän 4aR,8aR-isomeeriä. Liuosta käsiteltiin kuten yllä (+)-ditoluoyyliviinihappomonohydraa-tilla ja saatiin 4aS,8aS-1-n-propyyli-6-oktadekahydroisoki-noliini-(+)-ditoluoyylitartraatti, optinen puhtaus n. 80 % ey (ey = enantiomeerinen ylimäärä). Kiteytettiin 20 g tätä 10 suolaa 250 ml:sta metanolia ja saatiin 12 g valkoista, kiteistä jauhetta, sp. 167-5 - 169-5°C hajoten,= +106,3° (metanoli, c= 1,0), m; = +506,7° (metanoli, c = 1,0).

Nämä arvot osoittavat optisen puhtauden olevan n. 90 % ey. Mainitun kiteytyksen emäliuoksista saatiin toisena saantona 15 2,3 g valkoista kiintoainetta, sp, n. 166,0 - 166,5°C hajoten, = 106,6= +510,8° (molemmissa metanoli, c = 1,0?, mikä osoitta! optisen puhtauden olevan n. 94 % ey. Kiteyttämällä ensimmäisen ja toisen saannon kiteet uudelleen metanolista saatiin valkoinen kiintoaine, josta 20 vapaa emäs saatiin vakiomenettelyin. Vapaa emäs tislattiin ja saatiin 4.14 g väritöntä öljyä, kp. 82 86°C/0,13 torr, joka oli 4aS,8aS-1-n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliini, = +86,2°, = +376,6° (molemmilla kierroilla metanoli, c = 1,0), Etinen puhtaus n. 98 % ey.

25 Vaihtoehtoisesti voidaan trans-(-)-1-n-propyyli-6- oksodekahydrokinoliinia suoraan käsitellä (+)-di-p-toluo-yyliviinihapolla ja saadaan 4aS,8aS-1-n-propyyli-6-oksode-kahydrokinoliini-(+)-di-p-toluoyylitartraatti, joka puhdistetaan yllä kuvatulla tavalla.

30 Esimerkki C

Trans-(-)-1-n-propyyli-6-okso-7-etoksikarbonyyli-dekahydrokinoliinin valmistus

Suspensio, jossa oli 790 g natriumhydridiä (55 % mineraaliöljyssä), lisättiin 50 ml pyörökolviin ja mineraa-35 liöljy poistettiin kolmella haksaanipesulla.

34 78091 Jäljelle jäänyt kiinteä natriumhydridi suspendoitiin 8 ml:aan THFiää ja lisättiin 1,45 ml (1,41 g) dietyylikar-bonaattia plus yksi tippa vedetöntä etanolia. Muodostunut liuos kuumennettiin palautuslämpötilaan ja lisättiin vii-5 den minuutin aikana 1,1 g trans-(+)-l-n-propyyli-6-oksode-kahydrokinoliinia 5 ml:ssa THF:ää. Muodostunutta seosta kuumennettiin palautuslämpötilansa yli yön. Tällöin TLC osoitti, että jäljellä ei enää ollut lähtöainetta ja oli muodostunut uusi, hitaammin liikkuva täplä. Reaktioseos 10 kaadettiin veteen ja vesikerroksen pH-arvoksi tuli n. 14. Emäksinen kerros uutettiin metyleenidikloridilla. Vesikerroksen pH säädettiin arvoon n. 9 ja emäksinen kerros uutettiin uudelleen metyleenidikloridilla. Metyleenidikloridi-uutteet yhdistettiin ja yhdistetyt uutteet kuivattiin, 15 niistä poistettiin liuotin ja saatiin 1,56 g keltaista öljyä, joka oli yllä kuvatussa reaktiossa muodostunut transit) -l-n-propyyli-6-okso-7-etoksi-karbonyylidekahydrokino-liini.

Jäännös kromatografioitiin Woelm-silikalla (100-200 . . 20 meshiä) eluoiden eetterin ja heksaanin 1:1-seoksella, jossa oli hiven 14-n ammoniumhydroksidevesiliuosta. Haluttua tuotetta sisältävät fraktiot yhdistettiin ja saatiin lopuksi 880 mg (saanto 55 %) keltaista öljyä. NMR:n mukaan ketoes-teri oli enolimuodossa, jonka rakenne on seuraava : ” ^Cp OC2H5 nC3H? 30

Yhdisteen NMR-spektri oli seuraava: NMR (CDC13): 12,20 (s, 1H), 4,28 (q, J = 7, 2H), 3,20-1,10 (m, 16H) , 1,36 (t, H = 7, 3H) 0,95 (t, J = 3H) .

35 78091

Esimerkki D

Trans-(-)-1-n-propyyli-6-okso-7-dimetyyliaminome-tyleenidekahydrokinoliinin valmistus

Lisättiin 4 g trans-(-)-1-n-propyyli-6-okso-deka-5 hydrokinoliinia liuokseen, jossa oli 5,6 g kalium-tert-bu-toksidia n. 50 ml:ssa vedetöntä, uudelleentislattua tetra-hydrofuraania. Reaktioseosta sekoitettiin 30 minuuttia typ-pisuojassa. Sitten lisättiin tiputtaen 3,6 ml etyyliformi-aattia samalla jäähdyttäen reaktioseosta jää-alkoholihautees-10 sa. Lisäyksen päätyttyä reaktioseosta sekoitettiin yli yön ympäristölämpötilassa typpisuojassa. Reaktioseos, joka nyt oli kiinteä liete, neutraloitiin jääetikalla. Lietteeseen lisättiin metanolia ja sitten 1 ml dimetyyliamiinia. Vedenpoiston edistämiseksi lisättiin 3 A molekyyliseulaa. Näin 15 saatua reaktioseosta sekoitettiin 48 tuntia typpisuojassa ja suodatettiin. Suodos haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Lisättiin vettä ja vesiseos uutettiin kolme kertaa yhtä suurilla tilavuuksilla metyleenidikloridia. Metyleenidiklo-ridiuutteet yhdistettiin ja yhdistetyt uutteet pestiin ve-20 dellä ja kuivattiin. Haihduttamalla metyleenidikloridi saatiin 4,15 g (81,4 %) trans-(-)-1-n-propyyli-6-okso-7-dime-tyyliaminometyleenidekahydrokinoliinia.

Esimerkki E

Trans-(-)-2-amino-6-syano-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-25 hydropyrimido£5,5-g7kinoliinin valmistus

Valmistettiin pelkistysseos 16 g:sta trans-(-)-1-metyyli-6-oksodekahydrokinoliinia (valmistettu Bachin ja Konrfeldin menetelmän mukaan US-patentti 4,198,415), 26 g:sta syaanibromidia ja 450 ml:sta metyleenidikloridia.

30 Reaktioseosta sekoitettiin yli yön huoneenlämpötilassa ja uutettiin sitten kolme kertaa 1-n kloorivetyhappovesiliuok-sella. Hapolla uutettu reaktioseos pestiin kyllästetyllä natriumbikarbonaattivesiliuoksella. Haihtumaton aines poistettiin vakuumissa. Näin saatiin jäännöksenä 18,8 g puoli-35 kiinteätä öljyä, joka oli yllä kuvatussa reaktioissa 36 78091 muodostunut trans-(+)-l-syaani-6-oksodekahydrokinoliini. Kro-matografioimalla öljy Fluorisililla eluoiden kloroformilla saatiin puhdistetun aineksen fraktioita, joista saatiin yhteensä 11,5 g tuotetta (saanto 66 %). Seisoessaan öljy ki-5 teytyi valkoisiksi kiteiksi.

Valmistettiin reaktioseos 4,18 g:sta trans-(-)-1-syaani-6-oksodekahydrokinoliinia, 5,0 g:sta trisdimetyyliami-nometaania ja 50 mlista tolueenia. Reaktioseosta kuumennettiin palautuslämpötilassa typpisuojassa viisi tuntia ja kon-10 sentroitiin sitten vakuumissa. Saatiin 5,76 g epäpuhdasta keltaista kiintoainetta, joka oli trans-(-)-1-syaarti-6-okso- 7-dimetyyliaminometyleenidekahydrokinoliini. Tämä tuote ja 2,25 g guanidiinikarbonaattia sekoitettiin 100 ml:aan vedetöntä metanolia. Tätä reaktioseosta kuumennettiin palautus-15 lämpötilassa typpisuojassa yli yön ja konsentroitiin sitten vakuumissa. Muodostunutta kiintoainejäännöstä hierrettiin kuumassa matanolissa ja suodatettiin. Suodatuskakku pestiin kaksi kertaa metanolilla ja kerran eetterillä. Saatiin 4,11 g (78 %) trans-(+)-2-amino-6-syaani-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-20 hydropyrimido£4,5-g7kinoliinia, jonka fysikaaliset tunnus-arvot olivat seuraavat. Massaspektri: molekyyli-ioni kohdassa 229: infrapunaspektri (cm-1): kaistat kohdissa 3307, 18, 3157,70, 2202,87, 1660,83, 1599,10, 1564,38, 1486,26. Analyysi: 25 Laskettu C 62,86 H 6,59 N 30,54 Saatu C 63,18 H 6,70 N 30,24

Esimerkki F

Trans-(-)-2-amino-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyri-midoZ475-g7kinoliinin valmistus 30 Valmistettiin reaktioseos 1,66 g:sta esimerkin E 6- syanoyhdistettä, 9,7 g:sta sinkkipölyä, 200 ml:sta etikka-happoa ja 50 ml:sta vettä. Reaktioseosta kuumennettiin palautuslämpötilassa typpisuojassa n. 24 tuntia. Haihtuva aines poistettiin reaktioseoksesta vakuumissa ja muodostu-35 nut jäännös liuotettiin veteen.

37 78091

Vesiseos tehtiin emäksiseksi 50 %:isella natriumhydroksidi-vesiliuoksella (lopullinen pH oli alueella 10-11). Muodostui runsas, valkoinen sakka. Emäksinen liuos suodatettiin ja suodos uutettiin kolme kertaa kloroformin ja isopropanolin 5 seoksella tilavuussuhteessa 3:1. Orgaaniset uutteet yhdis tettiin ja kuivattiin. Poistamalla liuotin vakuumissa saatiin 0,43 g vaaleankeltaista jauhetta, joka oli trans-(-)- 2-amino-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido 4,5-g kinoliini vapaana emäksenä. Vapaa emäs muutettiin hydrokloridisuolaksi, 10 joka kiteytettiin uudelleen metanolin ja asetaatin seoksesta ja saatiin kiteinen aines, sp. yli 230°C.

Analyysi (150°C:ssa kuivaamisen jälkeen)

Laskettu: C 47,66 H 6,55 N 20,21 Saatu: C 47,37 H 6,65 N 19,91 15 Näiden valmistettu trans-(-)-2-amino-5,5a,6,7,8,9,

9a,10-oktahydropyrimido£3,5-g7kinoliini voidaan alkyloida alempi-alkyylihalogenidilla tai allyloida allyylihalogeni-dilla yhdisteiksi, jotka kuuluvat yllä esitetyn kaavan I

piiriin.

20 Eräissä yllä kuvatuissa valmistuksissa käytettiin rasemaattia. Ammattimiehelle on selvää, että nämä samat kemialliset vaiheet voidaan suorittaa toisistaan erotetuilla trans-(-)- ja trans-(+)-stereoisomeereillä optisesti aktiivisten välituotteiden ja lopputuotteiden saamiseksi.

25 Esimerkki G

Trans-(-)-2-amino-4-hydroksi-6-n-propyyli-5,5a,6,7, 8,9,9a,10-oktahydropyrimido^J,5-g7kinoliinin valmistus

Valmistettiin reaktioseos 2,0 g:sta trans-(-)-1-n-propyyli-6-okso-7-etoksikarbonyylidekahydrokinoliinia (val-30 luistettu esimerkissä C) , 20 ml:sta vedetöntä etanolia ja 0,67 g:sta guanidiinikarbonaattia. Reaktioseosta kuumennettiin pystyjäähdyttäen yli yön typpisuojassa. Muodostunut valkoinen sakka eristettiin suodattamalla ja suodatuskakku pestiin etanolilla ja kuivattiin, saanti 1,36 g. Suodatus-35 kakku liuotettiin 52 ml:aan 0,1-n kloorivetyhappovesi-liuosta.

op 78091

Hapan seos suodatettiin ja suodos konsentroitiin vakuumissa. Kiinteä jäännös liuotettiin kiehuvaan metanoliin. Metanoli-liuos suodatettiin ja näin valmistettu trans-(-)-2-amino- 4-hydroksi-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,1O-oktahydropyrimi-5 do £T, 5-q7kinoliinihydrokloridi kiteytettiin ja saatiin 0,79 g tuotetta. Vapaan emäksen fysikaaliset tunnusarvot olivat: massaspektri: molekyyli-ioni kohdassa 262.

Analyysi

Laskettu: C 64,09 H 8,45 N 21,36 10 Saatu: C 64,18 H 8,51 N 21,13

Lopputuotteet Esimerkki 1

Trans-(-)-2-amino-6-metyyli-5,5a,6,7,8,9,9a, 10- oktahydropyrimido [K, 5-g7kinoliinin valmistus 15 Valmistettiin reaktioseos 1,8 g:sta trans-(-)- 1-metyyli-6-oksodekahydrokinoliinia ja 2,2 g:sta trisdime-tyyliaminometaania 18 ml:ssa tolueenia. Reaktioseosta kuumennettiin palautuslämpötilassa typpisuojassa n. 12 tuntia. Lisättiin vielä 0,8 g trisdimetyyliaminometaania ja palau-20 tuslämpötilassa kuumennusta typpisuojassa jatkettiin vielä viisi tuntia. Sitten reaktioseos konsentroitiin kuiviin vakuumissa. Muodostunut jäännös, joka sisälsi yllä kuvatussa reaktiossa saatua trans-(-)-1-metyyli-6-okso-7-(dimetyyli-aminometyleeni)dekahydrokinoliinia, liuotettiin 40 ml:aan : 25 etanolia, johon oli lisätty 1,5 g guanidiinikarbonaattia.

Muodostunutta seosta kuumennettiin palautuslämpötilassa yli yön typpisuojassa. Jäähtymisen jälkeen muodostui kiteinen sakka, joka eristettiin suodattamalla ja suodatuskakku pestiin etanolilla, saanto 0,68 g (38 %) vaaleankeltaista jau-30 hetta. Aines liuotettiin 1-n kloorivetyhappovesiliuokseen.

Sitten hapan liuos tehtiin emäksiseksi 10 %:isella natrium-hydroksidivesiliuoksella. Emäksiseen kerrokseen liukenematon vapaan emäksen muodossa oleva trans-(-)-2-amino-6-me-tyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydromyrimido/T, 5-g7kinoliini 35 eristettiin ja uutettiin kloroformilla. Kloroformiuute kuivattiin ja kloroformi poistettiin vakuumissa.

I: 39 7 8 0 91 Jäännös, joka muodostui trans-(-)-2-amino-6-metyyli-5,5a,6, 7,8,9,9a,1O-oktahydropyrimidoZ?» 5-g7kinoliinista, suspendoi-tiin etanoliin ja etanoliliuos kyllästettiin kaasumaisella vetykloridilla. Liuotin poistettiin vakuumissa ja muodostu-5 nut jäännös eli trans-(-)-2-amino-6-metyyli-5,5a,6,7,8,9,9a, 1O-oktahydropyrimido 4,5-g kinoliini kiteytettiin uudelleen kuumasta etanolista. Saatiin 66 mg dihydrokloridisuolaa, sp. 262-275°C (hajoaa). Sen analyysi 150°C:ssa kuivaamisen jälkeen oli 10 Laskettu: C 49,49 H 6,92 N 19,24 Saatu: C 49,61 H 7,03 N 18,92

Korkea kuivaamislämpötila oli tarpeen, sillä matalammassa lämpötilassa kuivatettaessa kävi ilmi, että dihyd-rokloridisuola kiteytyy solvaattina ja että liuotin on pois-15 tettava kuivaamalla toistettavien analyysitulosten saavuttamiseksi.

Esimerkki 2

Trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10- oktahydropyrimido/4,5-g7kinoliinin valmistus 20 Toistettiin esimerkin 1 reaktio sillä erolla, että annettiin reagoida 1 g trans-(-)-1-n-propyyli-6-okso-7-dimetyyliaminometyleenidekahydrokinoliinia ja 0,4 g guani-diinikarbonaattia 20 ml:ssa vedetöntä etanolia. (Trans-(-)-1-n-propyyli-6-okso-7-dimetyyliaminometyleenidekahydrokino-25 liini valmistettiin kuten yllä trans-(-)-1-n-propyyli-6- oksodekahydrokinoliinista ja krisdimetyyliaminometaanista). Reaktioseosta kuumennettiin palautuslämpötilassa yli yön, jona aikana havaittiin saostumista. Reaktioseos jäähdytettiin jäähauteessa ja eristettiin vaaleankeltaisena sakkana 30 yllä kuvatussa reaktiossa muodostunut trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimidoZ4,5-g7 kinoliini. Suodatussakka pestiin etanolilla ja kuivattiin, sp. yli 260°C, saanto 0,6 g (61 %).

Analyysi . - 35 Laskettu: C 68,26 H 9,00 N 22,74 Saatu: C 68,45 H 8,87 N 22,26 40 7 8 0 91

Trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido£i,5-g7kinoliini liuotettiin 1-n kloori-vetyhappovesiliuokseen ja hapan liuos uutettiin eetterillä. Sitten hapan liuos tehtiin emäksiseksi 10 %:isella natrium-5 hydroksidivesiliuoksella. Trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli- 5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido^T, 5-g/kinoliini saostui ja sakka eristettiin suodattamalla. Vapaa emäs liuotettiin 1-n kloorivetyhappovesiliuokseen ja vesi poistettiin vakuu-missa. Muodostunut jäännös kiteytettiin uudelleen kuumasta 10 etanolista. Saanto 0,54 g (40 %). Näin valmistetun transit -2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyri-mido£4,S-gJ^i^liiHidihydrokloridin sp. oli 225-270°C ja sen analyysi oli seuraava.

Analyysi c-j 4H22N4 · 2HC1.H20 15 Laskettu: C 49,74 H 7,75 N 16,57 Cl 20,97 Saatu: C 49,88 H 8,03 N 16,81 Cl 20,87

Kun oli kuivattu 120°C:ssa voitiin todeta, että hyd-rataatiovesi ja puoli moolia hydrokloridia oli poistunut ja saatiin trans-(-)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-20 oktahydropyrimido {J, 5-q7kinoliiniseskvihydrokloridi, jonka analyysi oli seuraava.

Analyysi C14H22N4_1j5hc1

Laskettu: C 55,86 H 7,87 N 18,61 Cl 17,03

Saatu: C 55,49 H 7,83 N 18,35 Cl 17,03 25

Esimerkki 3 5aR,9aR-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10- oktahydropyrimido St 5-gi7kinoliinin valmistus

Esimerkin 1 menetelmän mukaisesti annettiin 4aR,8aR- 1-n-propyyli-6-okso-7-dimetyyliaminometyleenidekahydrokino-30 limin (valmistettu kuten esimerkissä A 4aR,8aR-1-n-propyyli- 6-oksodekahydrokinoliinista ja trisdimetyyliaminometaanista) reagoida guanidiinikarbonaatin kanssa vedettömässä etanolissa. Reaktio suoritettiin ja reaktioseos työstettiin kuten esimerkissä 1 ja saatiin 2,4 g 5aR,9aR-2-amino-6-n-propyyli- 3 5 5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimidoZ3,5-g7kinoliinia.

41 78091

Tuote suspendoitiin etanoliin ja suspension läpi kuplitettiin kaasumaista vetykloridia. Muodostunut liuos haihdutettiin kuiviin vakuumissa ja jäljelle jäänyt keltainen öljy liuotettiin n. 10 ml:aan etanolia. Eetteriä lisättiin 5 alkavaan saostumiseen saakka ja seosta kuumennettiin vesi-hauteella. Jäähtymisen jälkeen muodostui hienoja, jauhemaisia kiteitä, jotka eristettiin suodattamalla. Suodatuskakku pestiin etanolilla ja saatiin 0,72 g 5aR,9aR-2-amino-6-n-propyyli-5,5a, 6,7,8,9,9a, 10-oktahydropyr imido Z3T# 5-g7kino-10 liinin dihydrokloridisuolaa. Analyysi 180°C:ssa kuivaamisen jälkeen:

Laskettu: C 52,67 H 7,58 N 17,55

Saatu: C 52,81 H 7,75 N 17,65 r 25°^ q

Molekvyli-ioni kohdassa 246: optinen kierto BQ - -99,6 , 15 C - -374,8°. 589

Esimerkki 4

Trans-(-)-2-dimetyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7, 8,9,9a, 10-oktahydropyrimido /3", 5-q7kinoliinin valmistus

Valmistettiin reaktioseos 4,7 g:sta trans-(-)-1-n-20 propyyli6-okso7-dimetyyliaminometyleenidekahydrokinoliinia ja 2,5 g:sta N,N-dimetyyliguanidiinihydrokloridia 50 mlrssa vedetöntä etanolia. Reaktioseosta kuumennettiin yli yön typpisuojassa, jäähdytettiin sitten ja haihtuvat aineosat poistettiin vakuumissa. Muodostunut jäännös liuotettiin 25 etyyliasetaattiin ja etyyliasetaattiliuos saatettiin koske tukseen ylimäärän kanssa 10 %:ista natriumhydroksidivesiliu-osta. Koska yllä kuvatussa reaktiossa syntynyt trans-(-)-2-dimetyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydro-pyrimido //Γ, 5-g7kinoliini ei liukene emäksiseen kerrokseen, 30 se jäi etyyliasetaattikerrokseen. Vesikerros poistettiin ja etyyliasetaattikerros uutettiin kerran vedellä ja kyllästetyllä natriumkloridivesiliuoksella. Etyyliasetaattikerros kuivattiin, etyyliasetaatti poistettiin vakuumissa ja jäljelle jäi 0,75 g oranssinväristä öljyä, öljymäinen jäännös 35 kromatografioitiin Florisililla eluoiden heksaanilla, joka 78091 joka sisälsi kasvavia määriä (1-50 til-%) etyyliasetaattia. Fraktiot/ jotka TLC:n mukaan sisälsivät haluttua trans-(-)-2-dimetyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8/9,9a,10-oktahydro-pyrimidoZX, 5-g7kinoliinia, yhdistettiin ja liuotin poistet-5 tiin yhdistetyistä fraktioista vakuumissa. Muodostunut jään nös liuotettiin etanoliin ja liuoksen läpi johdettiin kaasumaista vetykloridia ja näin muodostui vastaava dihydroklori-disuola. Etanoli poistettiin liuoksesta vakuumissa, dihydro-kloridisuola kiteytettiin metanolin ja etyyliasetaatin seok-10 sesta ja saatiin 0,170 g valkoista kiintoainetta, molekyyli-ioni kohdassa 274 ja sp. yli 250°C.

Analyysi

Laskettu: C 55,33 H 8,13 N 16,13 Saatu: C 55,67 H 8,19 N 16,19 15 Esimerkki 5

Trans-(-)-2-metyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9, 9a,10-oktahydropyrimido/T, 5-g7kinoliinin valmistus

Seuraten esimerkissä 4 kuvattua menetelmää, mutta korvaamalla Ν,Ν-dimetyyliguanidiini N-metyyliguanidiinilla 20 valmistettiin trans(-)-2-metyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6, 7,8,9,9a, 10-oktohydropyrimidoZ.T,5-g7kinoliini. Yhdiste puhdistettiin kromatografioimalla Florisililla eluoiden mety-leenidikloridilla,joka sisälsi kasvavia määriä (0-10 til-%) metanolia, saanto 0,66 g. Monohydrokloridisuola valmistet-25 tiin lisäämällä kiintoaineeseen ekvivalenttimäärä 0,1-n kloorivetyhappoa ja kiteyttämällä tuote uudelleen metanolis-ta, saanto 599 mg, sp. yli 240°C.

Analyysi

Laskettu: C 60,69 H 8,49 N 18,87 Cl 11,94 30 Saatu: C 60,96 H 8,53 N 19,07 Cl 11,74

Esimerkeissä 1, 2, 4 ja 5 voidaan optisesti aktiiviset 5aR,9aR- ja 5aS,9aS-johdannaiset valmistaa halutusta 4aR,8aR(tai 4aS,8aS)-C^-C3-alkyyli-6-okso-7-dimetyyliamino-metyleenidekahydrokinoliinista ja sopivasta guanidiinista.

Il 43 78091

Esimerkki 6

Trans-(-)-2-amino-4-metyyli-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8, 9,9a,10-oktahydropyrimido£4,5-g7kinoliinin valmistus

Valmistettiin reaktioseos lisäämällä 13,7 ml n-butyy-5 lilitiumin 1,6-m heksaaniliuosta liuokseen, jossa oli 3,1 ml di-isopropyyliamiinia ja 22 ml THF:ää n. 0°C:ssa typpisuojas-sa. Reaktioseosta sekoitettiin n. 30 minuuttia. Sitten lisättiin 2,0 g trans-(-)-1-n-propyyli-6-oksodekahydrokinoliinia pienessä määrässä THF:ää pitäen samalla reaktioseoksen läm-10 pötila n. 78°C:sua. Liuosta sekoitettiin kaksi tuntia ja samalla lisättiin 1,1 ml asetyylikloridia. Tätä uutta reak-tioliuosta sekoitettiin n. 78°C:ssa n. 30 minuuttia ja sitten kaksi tuntia huoneenlämpötilassa. Tämän jälkeen reaktio-seos kaadettiin veteen ja muodostunut vesiseos hapotettiin 15 pH-arvoon 9-10 1-n kloorivetyhappovesiliuoksella. Vesiliuos uutettiin kolme kertaa yhtä suurilla tilavuuksilla metylee-nidikloridia. Metyleenidikloridiuutteet yhdistettiin ja yhdistetyt uutteet kuivattiin. Haihduttamalla liuotin saatiin 2,7 g trans-(-)-1-n-propyyli-6-okso-7-asetyylidekahydrokinoliinia.

20 Sekoitettiin epäpuhdas reaktiotuote (lisäpuhdistamatta) ja n. 0,9 g guanidiinikarbonaattia. Lisättiin 40 ml etanolia ja reaktioseosta kuumennettiin palautuslämpötilassa ja typpi-suojassa. Sitten reaktioseos haihdutettiin kuiviin ja epäpuhdas tuote kromatografioitiin Florisililla. Fraktiot, jotka 25 sisälsivät yllä kuvatussa reaktiossa muodostunutta trans- (-)-2-amino-4-metyyli-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-okta-hydropyrimidoZJ,5-g7kinoliinia, yhdistettiin ja saatiin 270 mg vapaata emästä, johon lisättiin 10 ml kloorivetyhappo-vesiliuosta. Näin muodostunut dihydrokloridisuola kiteytet-30 tiin uudelleen etanolista, sp. yli 240°C, massaspektri: molekyyli-ioni kohdassa 260, pieni piikki kohdassa 268.

Analyysi

Laskettu: C 54,05 H 7,86 N 16,81 Saatu: C 53,93 H 7,98 N 16,61 44 7 8 0 91

Esimerkki 7

Trans-(+)-2-amino-4-kloori-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8, 9,9a,lO-oktahydropyrimido/T» 5-g7kinoliinin valmistus

Esimerkissä G saatua 4-hydroksituotetta ja 4 ml fos-5 forioksikloridia kuumennettiin palautuslämpötilassa. Reak-tioseos, joka sisälsi yllä kuvatussa reaktiossa muodostunutta trans-(+)-2-amino-4-kloori-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9, 9a,lO-oktahydropyrimido/T,5-g7kinoliinia, kaadettiin jäihin ja muodostunut vesiseos tehtiin emäksiseksi. Emäksinen 10 seos suodatettiin ja liukenematta jäänyt aines (30 mg) liuotettiin 0,1-n kloorivetyhappovesiliuokseen. Näin valmistettu hydrokloridisuola kiteytettiin uudelleen etanolista ja saatiin 1,36 mg trans-(+)-2-amino-4-kloori-6-n-propyyli-5,5a-6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido£T, 5-g7kinoliinihydroklori-15 dia, jonka fysikaaliset tunnusarvot olivat seuraavat. Mas-saspektri: molekyyli-ioni kohdassa 280, pienempi piikki kohdassa 282.

Analyysi

Laskettu: C 53,00 H 6,99 N 17,66 20 Saatu: C 53,15 H 6,92 N 17,17 .- 4-bromijohdannainen voidaan valmistaa vastaavalla tavalla korvaamalla yllä kuvatussa reaktiossa POCl^ PBr^:lla.

Esimerkki 8

Trans-(+)-2-asetyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8, 25 9,9a, 10-oktahydropyrimidoZ3~, 5-g7kinoliinin valmistus

Valmistettiin liuos, joka sisälsi 0,75 g trans-(+)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido-U, 5-g7kinoliinia 20 ml:ssa pyridiiniä, ja lisättiin tiputtaen 0,34 g asetanhydridiä. Reaktioseosta kuumennettiin pa-30 lautuslämpötilassa yli yön typpisuojassa. Tässä kohdin TLC osoitti lähtöainesta vielä olevan läsnä ja tästä syystä lisättiin vielä n. 1,5 ml asetanhydridiä ja reaktioseosta kuumennettiin uudelleen palautuslämpötilassa ja typpisuojassa. TLC, jossa käytettiin ammoniakkia sisältävää klorofor-35 mi-metanolisysteemiä tilavuussuhteessa 9:1, osoitti, että reaktio oli mennyt lähes loppuun, joskin mukana oli vielä- f 45 7 8 0 91 kin hieman lähtöainesta. Reaktioseos konsentroitiinkin va-kuumissa ja muodostunutta jäännöstä hierrettiin kuumassa etyyliasetaatissa. Jäähtymisen jälkeen muodostuneet kiteet eristettiin suodattamalla ja saatiin 340 mg trans-(+)-2-5 asetyyliamino-6-n-propyyli-5,53,6,7,8,9,93,10-oktahydropy- rimido£3,5-g7kinoliinia. = 0,7, molekyyli-ioni kohdassa 288, NMR- ja IR-spektrit vastasivat oletettua rakennetta. Esimerkki 9

Trans-(+)-2-bentsoyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7, 10 8,9,9a,10-oktahydropyrimidoZJ,5-g7kinoliinin valmistus

Seuraten esimerkissä 8 kuvattua menetelmää annettiin trans-( + )-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahyd-ropyrimidoZjT, 5-g7kinoliinin reagoida bentsoyylikloridin kanssa pyridiinissä. Kun reaktioseos oli työstetty yllä 15 kuvatulla tavalla, saatiin jäännöksenä 450 mg keltaisen oranssinväristä öljyä, joka kromatografioitiin Fluorisililla eluoiden kloroformilla, joka sisälsi kasvavia määriä (0-10 til-%) metanolia. Fraktio 10 sisälsi halutun 2-bentsoyy-liaminoyhdisteen (osoitus TCLsllä). Liuotin poistettiin 20 fraktiosta vakuumissa. Muodostunut jäännös liuotettiin etanoliin ja etanoliliuokseen johdettiin kaasumaista vetyklo-ridia. Lisäämällä eetteriä alkavaan saostumiseen saakka saatiin trans-(+)-2-bentsoyyliamino-6-n-propyyli-5,5a,6,7, 8,9,9a,10-oktahydropyrimido/T, 5-g7kinoliinidihydrokloridi, 25 molekyyli-ioni kohdassa 350.

Analyysi 130°C:ssa kuivaamisen jälkeen Laskettu: C 59,57 H 6,67 N 13,23 Saatu: C 59,35 H 6,85 N 12,99

Esimerkki 10 30 5aS,9aS-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-ok- tahydropyrimido^T,5-g7kinoliinin valmistus

Valmistettiin liuos 3,37 g:sta 4aS,8aS-l-n-propyyli- 6-oksodekahydrokinoliinia (valmistettu esimerkissä B) 60 ml:ssa tolueenia. Lisättiin tiputtaen 6,26 g (7,5 ml) 35 trans(dimetyyliamino)metaania. Muodostunutta seosta kuumennettiin palautuslämptöilassa n. neljä tuntia,jonka jälkeen 46 7 8 0 91 TLCjssM ei esiintynyt lähtöainesta osoittavaa täplää. Konsentroimalla reaktioseos saatiin 4,813 g keltaista öljyä, joka kromatografioitiin 50 mm x 30 cm silikageelipyl-väässä eluoiden seoksella, jossa oli 8 % metanolia teny-5 leenidikloridissa plus väkevää ammoniumhydroksidia. Fraktiot, jotka TLC:n mukaan sisälsivät 4aS,8aS-l-n-propyyli- 6-okso-7-dimetyyliaminometyleenidekahydrokinoliinia, yhdistettiin ja saatiin 3,651 g keltaista öljyä. Tämä aines liuotettiin lisäpuhdistamatta 30 ml:aan etanolia ja liuos 10 lisättiin suspensioon, jossa oli 2,56 g guanidiinikarbonaat-tia 70 mlrssa vedetöntä etanolia. Reaktioseosta kuumennettiin palautuslämpötilassa n. 18 tuntia ja jäähdytettiin sitten jäähauteessa. Muodostunut sakka eristettiin suodattamalla ja saatiin 3,506 g ohuita, vaaleankeltaisia neula-15 siä, jotka olivat 5aS,9aS-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8, 9,9a, 10-oktahydropyrimidoZ3", 5-g7kinoliinin suolaa. Näin saatu suola muutettiin vakiomenetelmin dihydrokloridisuo-laksi. Dihydrokloridisuola liuotettiin veteen. Muodostunut hapan vesiluos tehtiin emäksiseksi natriumhydroksidivesi-20 liuoksella. Emäksiseen kerrokseen liukenematon vapaa emäs saostui ja uutettiin metyleenidikloridiin. Haihduttamalla uute kuiviin saatiin valkoista vaahtoa, joka liuotettiin metanolin ja metyleenidikloridin seokseen 1:1 ja liuos kyllästettiin kaasumaisella HCl:llä. Konsentroimalla liuos 25 saatiin keltainen vaahto, joka kiteytettiin uudelleen metanolin ja etyyliasetaatin seoksesta ja saatiin 5aS,9aS-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido- 13,5-g7kinoliinin dihydrokloridisuola valkoisena jauheena. Sen alkuaineanalyysi oli seuraava.

30 Laskettu: C 52,67 H 7,58 N 17,55 Cl 22,21 Saatu: C 52,39 H 7,36 N 17,31 Cl 22,40 = +108,3°, -^355 = +405,2° (molemmat raetanolissa, c = 1,0).

47 7 8 0 91

Esimerkki 11

Trans-(+)-2-amino-6-n-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido/_4,5-g7kinoliinidihydrokloridin valmistus 5 5 mg trans-(+)-2-amino-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahyd- ropyrimido/T, 5-g7kinoliinidihydrokloridia (valmistettu esimerkin E mukaan valmistetusta yhdisteestä poistamalla siitä syanoryhmä) liuotettiin 1,0 ml:aan dimetyyliforma-midia, minkä jälkeen sitä käsiteltiin 28 mg:11a kalium-10 karbonaattia ja 0,1 ml:11a n-propyylijodidia. Reaktioseos kuumennettiin 50°C:seen 5 minuutiksi, minkä jälkeen sen annettiin jäähtyä huoneen lämpötilaan. 2,5 tunnin kuluttua reaktioseos suodatettiin ja huuhdeltiin kloroformilla. Suodoserät yhdistettiin ja väkevöitiin vaaleankeltai-15 seksi kalvoksi. Ohutkerroskromatografiällä (20 % meta- nolia/C^C^: ta/pieni määrä NH^OH:ta) todettiin, että saatu tuote oli identtistä esimerkin 2 mukaisesti saadun tuotteen kanssa.

Raaka tuote puhdistettiin silikageelillä (metano-20 lia/pieni määrä NH^OH:ta), jolloin saatiin noin 2 mg valkeata kalvoa, joka liuotettiin 2 ml:aan metanolia ja 1 pisaraan 1 N HCl:ää. Näin saatu dihydrokloridi kiteytettiin uudelleen (metanoli/etyyliasetäatti), jolloin saatiin otsikon tuote.

25 Massaspektri: 246, 217, 203, 138, 128, 127, 125, 124 ja 96.

Claims (2)

48 78091 1. Analogiamenetelmä dopamiiniagonisteina käyttökelpoisten pyrimido/“4,5-g7kinoliini johdannaisten valmistami-5 seksi, joilla on kaava I ir r 2 jossa R on C^-C^-alkyyli tai allyyli; R on H, CH^ tai Cl; ja R-* on NH2, NHR^ tai NR^R**, jolloin R^ on metyyli, etyy-15 li, n-propyyli tai R®-CO, jossa R^ on C^-C^-alkyyli tai fenyyli, ja R^ ja R^ ovat toisistaan riippumatta metyyli, etyyli tai n-propyyli, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien happoadditiosuolojen valmistamiseksi, tunnet-t u siitä, että 20 a) kondensoidaan yhdiste, jolla on kaava V ,rio,2nch<OQ 25. I R jossa R merkitsee samaa kuin edellä ja kumpikin R^·® on toisistaan riippumatta C^-C3~alkyyli tai toinen R^ on H ja toinen on Cj^-Cj-alkyyli, yhdisteellä tai sen suolalla, 30 jolla on kaava VI ^nh2 HN=C VI jossa RA merkitsee samaa kuin edellä, ja saadaan kaavan I O 35 mukainen yhdiste, jossa R on vety, tai 49 78091 b) kondensoidaan yhdiste, jolla on kaava V* 5 CH3CO~00 R jossa R merkitsee samaa kuin edellä, yhdisteellä tai sen suolalla, jolla on kaava VI* 10 nh2 HN—C ^ VI' Xnh2 15 ja saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R2 on CH-j, tai c) alkyloidaan yhdiste, jolla on kaava Ia - ·χχχ> h « jossa R^ ja R2 merkitsevät samaa kuin edellä, ja saadaan 25 kaavan I mukainen yhdiste, tai d) halogenoidaan 4-OH-yhdiste, jolla on kaava If - *0CQ " OH R jossa R ja R^ merkitsevät samaa kuin edellä, ja saadaan O 35 kaavan I mukainen yhdiste, jossa R on Cl ja so 7 8 0 91 haluttaessa asyloidaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa on NH2, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa r! on NHR^, jossa R^ on R^-CO, jolloin R® merkitsee samaa kuin kaavassa I ja/tai 5 haluttaessa muodostetaan kaavan I mukaisen yhdisteen farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola ja/tai erotetaan raseeminen tuote komponenteikseen, jolloin saadaan kaavan I mukainen optisesti aktiivinen tuote. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n -10 n e t t u siitä, että valmistetaan trans-(-)-2-amino-6-propyyli-5,5a,6,7,8,9,9a,10-oktahydropyrimido£3,5-g7kino-liinidihydrokloridi. si 78091

1. Analogiförfarande för framställning av sisom dopaminoagonister användbara pyrimido/J,5-g7kinolinderivat 5 med formeIn I 10 k2 R väri R är C,-C.,-alkyl eller allyl; R2 är H, CH- eller Cl l1J-3 45 3J och R är NH„, NHR eller NR R ; varvid R är metyl, etyl, ^ C g 15 n-propyl eller R -CO, väri R är C,-C.,-alkyl eller fenyl, 4 5 -L j och R och R är oberoende av varandra metyl, etyl eller n-propyl, och farmaceutiskt godtagbara syraadditionssalt därav, kännetecknat därav, att man a) kondenserar en förening med formeln V 20 «^OQ v R 25 väri R betecknar samma som ovan och bäda R^ är oberoende av varandra C^-C^-alkyl eller den ena R^ är H och den andra är C^-C^-alkyl, med en förening eller dess sait med formeln VI 30 ^NH2 HN=C VI 35 väri R^ betecknar samma som ovan, och erhäller en före- 2 52 78091 ning med formeln I, väri R är väte, eller b) kondenserar en förening med formeln V 5 °:GO J I R 10 väri R betecknar samma som ovan, med en förening eller dess salt med formeln VI' NH0

/ 2 HN=C VI' 15 2 och erhäller en förening med formeln I, van R är CH^, eller c) alkylerar en förening med formeln la 20 la 25 „2 H "L 2 väri R och R betecknar samma som ovan, och erhäller en förening med formeln I, eller 30 d) halogenerar en 4-OH-förening med formeln If "‘tjCO 35. r OH