FI76805C - Foerfarande foer framstaellning av nya terapeutiskt anvaendbara tetrahydroisoxazol /4,5-c/ pyridinderivat. - Google Patents

Description

1 76805

Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten tetrahydroisoksatsolo pyridiinijohdannaisten valmista miseksi

5 Tämä keksintö koskee menetelmää uusien kaavan I

mukaisten tetrahydroisoksatsolo {4,5-c·) pyridiini johdannaisten ja niiden isomeerien ja farmaseuttisesti hyväksyttävien happoadditiosuolojen valmistamiseksi, O-R, 10 \ £ ^4\ ^3^v R1"N 5

2 N T

R4 jossa kaavassa R^ on vety, alempi alkyyli tai bentsyyli, 20 R2 on alempi alkyyli, alempi alkenyyli, alempi alkynyyli tai bentsyyli ja R^ on vety tai metyyli, sillä edellytyksellä, että R2 ei ole metyyli, kun R^ ja R^ samanaikaisesti tarkoittavat vetyä. Nämä yhdisteet ovat käyttökelpoisia asetyylikoliini-(AcCh-) ja muskariinijärjestelmän 25 toimintahäiriöiden aiheuttamien sairauksien hoidossa.

Julkaisusta Journal of Labelled Compounds and Radiopharmaceuticals, voi. XIX {1982):5, ss. 689 - 702 tunnetaan 3-metoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £4,5-c7 pyridiini, joka vastaa kaavan I mukaista yhdistettä, jos-30 sa R^ ja R^ tarkoittavat vetyä ja R2 on metyyli. Terapeuttisesti käyttökelpoisia tetrahydroisoksatsolo pyridiinejä on kuvattu FI-patenttijulkaisussa 64 376 ja julkaisuissa Acta Chemica Scandinavica B 28 (1974), ss.

533 - 538 ja B 31 (1977), ss. 584 - 588, sekä Journal of 35 Neurochemistry 25 (1975), ss. 797 - 809 ja 30 (1978), ss. 1377 - 1382.

2 7 6 S O 5

Asetyylikoliinin tiedetään olevan sekä perifeerisessä hermostossa että keskushermostossa (CNS) vaikuttava hermoärsytyksen välittäjäaine. AcCh:n heikentyneen toiminnan CNS:ssä, oletettavasti AcCh:a välittäjäaineena 5 käyttävien hermosolujen degeneroitumisen seurauksena, otaksutaan liittyvän monien tautien, kuten Alzheimerin taudin ja Downin syndrooman, etiologiaan ^R. M. March-banks, J. Neurochem. 39 (1982), ss. 9 - 15; R. D. Terry ja P. Davies, Ann. Rev. Neurosci. 3 (1980), s. 77; 10 N. R. Sims, D. M. Bowen, S. J. Allen, C. C. T. Smith, D. Neary, D. J. Thomas ja A. N. Davidson, J. Neurochem.

40 (1983), ss. 503 - 509; E. Roberts, Ann. New York Akad. Sei.(toimittajina F. Marott Sinex ja C. R. Merril) 396 (1982), ss. 165 - 17§7· Lisäksi vanhenemiseen mahdollises-15 ti liittyvä tylsistyminen vaikuttaa jollakin tavalla liittyvän AcCh:n heikentyneeseen aktiivisuuteen CNS:ssa, ja samoin heikentyneet oppimis- ja muistitoiminnot voidaan yhdistää keskushermoston AcCh-järjestelmän heikentyneisiin toimintoihin (P. S. Anderson ja D. Haubrich, Ann.

20 Rep. Med. Chem. 16 (1981), ss. 51 - 60).

Sen vuoksi aineiden, jotka kykenevät stimuloimaan keskushermoston AcCh-järjestelmää, antamista harkitaan ja tutkitaan AcCh-gär jestelmän toimintahäiriöihin liittyvien sairauksien terapeuttista hoitoa silmälläpitäen. Yhdistei-25 den, jotka kykenevät aktivoimaan AcCh-reseptoreja (AcCh-agonistien) otaksutaan olevan kiinnostavimpia. Useimmat tunnetut AcCh-agonistit, itse AcCh mukaan lukien, sisältävät kuitenkin kvaternäärisiä ammoniumryhmiä, eivätkä tästä syystä helposti läpäise veri-aivo-estettä (BBB, blood-30 brain barrier) perifeerisen antamisen jälkeen. Tästä joh tuen sellaiset yhdisteet eivät saavuta CNS:n AcCh-resepto-reja, vaan aktivoivat miltei yksinomaan perifeerisiä AcCh-reseptoreja, jotka eivät liity edellä mainittuihin sairauksiin; ja aiheuttavat monenlaisia ei-toivottavia vaiku-35 tuksia.

Il 3 76305

Arekoliini ^metyyli-(1-metyyli-1,2,5,6-tetrahydro-pyridiini-3-karboksylaatti^ on AcCh-agonisti, joka ei sisällä kvaternääristä ammoniumryhmää. Arekoliini on ter-tiäärinen amiini ja kykenee läpäisemään BBB:n perifeeri-5 sen antamisen jälkeen. Arekoliinin esteriryhmä hydroly soituu kuitenkin hyvin nopeasti in vivo, ja arekoliinilla on hyvin heikko ja usein merkityksetön keskushermostovaikutus perifeerisen antamisen jälkeen.

Nyt on yllättäen havaittu, että uusilla kaavan I 10 mukaisilla yhdisteillä on hyvin voimakas AcCh-agonisti- vaikutus. Näitä yhdisteitä kehitettäessä erityistä huomiota kiinnitettiin seuraaviin seikkoihin: 1) 3-alkoksi-isoksatsoliyksiköt ovat isosteerisiä samat alkoksiryhmät sisältävien esteriryhmien kanssa. Päin- 15 vastoin kuin esteriryhmät vastaavat 3-alkoksi-isoksat- sopiyksiköt eivät hydrolysoidu herkästi fysiologisissa olosuhteissa.

2) pK -arvot vastaavat fysiologisia pH-arvoja (pH 7,1 - a 7,4). Tämä merkitsee sitä, että huomattavat osat peri-20 feerisesti annetuista yhdisteannoksista ovat veressä ionisoitumattomassa muodossa ja siten yhdisteet kaiken todennäköisyyden mukaan läpäisevät BBB:n hyvin nopeasti .

Lisäksi kaavan I mukaisilla yhdisteillä on hyvin 25 alhainen myrkyllisyysaste terapeuttisesti vaikuttaviin annoksiin verrattuna.

Kaavan I mukainen yhdisteryhmä käsittää myös farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat myrkyttömien orgaanisten tai epäorgaanisten happojen kanssa. Sellaisia suoloja 30 saadaan helposti sinänsä tunnetulla tavalla. Emäksen annetaan reagoida joko lasketun määrän kanssa orgaanista tai epäorgaanista happoa veteen sekoittuvassa liuottimessa, kuten asetonissa tai etanolissa, jolloin suola eristetään väkevöimällä ja jäähdyttämällä, tai ekvivalenttista suu-35 remman määrän kanssa happoa veteen sekoittumattomassa liuottimessa, kuten etyylieetterissä tai kloroformissa, jolloin haluttu suola erottuu suoraan. Esimerkkejä orgaanisista suoloista ovat maleiini-, fumaari-, bentsoe-, as- 4 76305 korbiini-, emboni-, meripihka-, oksaali-, bismetyleeni-salisyyli-, metaanisulfoni-, etaanisulfoni-, etikka-, propioni-, viini-, salisyyli-, sitruuna-, glukoni-, maito-, omena-, manteli-, kaneli-, sitrakoni-, asparagiini-, 5 steariini-, palmitiini-, itakoni-, glykoli-, p-amino- bentsoe-, glutamiini-, bentseenisulfoni- ja teofylliini-etikkahapposuolat, samoin kuin 8-halogeeniteofylliinisuo-lat, esimerkiksi 8-bromiteofylliinisuola. Esimerkkejä epäorgaanisista suoloista ovat kloorivety-, bromivety-, 10 rikki-, sulfamiini-, fosfori- ja typpihapposuolat. Näitä suoloja voidaan tietysti valmistaa myös klassisella soveltuvien suolojen kaksoishajotusmenetelmällä, joka on alalla hyvin tunnettu.

Substituentin ollessa metyyli kaavan I mukai-15 set yhdisteet voivat esiintyä kahdessa enantiomeerisessä muodossa. Substituentin R2 sisältäessä kaksoissidoksen kaavan I mukaiset yhdisteet voivat esiintyä E- ja Z-muo-dossa. Kaavan I mukainen valmiste käsittää kaikki enantio-meerit ja niiden seokset, samoin kuin sekä E- että Z-muo-20 dot ja niiden seokset.

Termi "alkyyli" tarkoittaa C^_g-alkyyliä, joka voi olla suora tai haarautunut, kuten metyyliä, etyyliä, propyyliä, isopropyyliä, butyyliä, t-butyyliä, pentyyliä tai heksyyliä. Alkyyliryhmistä alemmat alkyyliryhmät ovat 25 edullisia.

Termi "alempi alkyyli" tarkoittaa C^_^-alkyyliä, joka voi olla suora tai haarautunut, kuten metyyliä, etyyliä, propyyliä, isopropyyliä, butyyliä tai tert.-butyyliä.

30 Termi "alkenyyli" tarkoittaa suoraa tai haarau tunutta C^^-alkyyliryhmää, joka sisältää kaksoissidoksen, kuten 2-propenyyliä, 2-butenyyliä, 2-pentenyyliä, 2-heks-enyyliä, 2-metyyli-2-propenyyliä tai 3-metyyli-2-butenyyliä.

35 Termi "alkynyyli" tarkoittaa suoraa tai haarau tunutta C^_g-alkyyliryhmää, joka sisältää kolmoissidoksen, kuten 2-proponyyliä, 2-butynyyliä, 2-pentynyyliä, 2-heks-enyyliä tai 4-metyyli-2-pentynyyliä.

Il 5 76805

Kaavan I mukaisia yhdisteitä ja niiden isomeerejä ja farmaseuttisesti hyväksyttäviä happoadditiosuoloja voidaan valmistaa siten, että a) yhdiste, jonka kaava on »O „ x> 10 /N^Ak4 z 4 jossa tarkoittaa samaa kuin edellä ja Z on helposti poistettavissa oleva aminosuojaryhmä, saatetaan reagoi-15 maan yhdisteen kanssa, jonka kaava on

R2-X III

20 jossa R2 tarkoittaa samaa kuin edellä ja X on poistuva ryhmä, minkä jälkeen suojaryhmä Z poistetaan hydrolysoimalla tai hydrogenoimalla, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa Rj on vety, tai b) yhdiste, jonka kaava on 25 „ X\ ry 30 z 4 jossa R4, X ja Z tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan alkoholin kanssa, jonka kaava on 35 R2~oh v jossa R2 tarkoittaa samaa kuin edellä, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on vety, tai 6 76805 c) yhdiste, jonka kaava on or2 “0 R4 10 jossa R2 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan aldehydin kanssa, jonka kaava on

H

R3-C=0 VI

15 jossa R3 on vety, alempi alkyyli tai fenyyli, pelkistys-aineen läsnäollessa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on alempi alkyyli tai bentsyyli, tai d) yhdiste, jonka kaava on 20 0-R, I n 1' 25 \^Ko/ R4 jossa R2 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan 30 reagoimaan yhdisteen kanssa, jonka kaava on 0

II

R3-C-X VII

jossa R3 ja X tarkoittavat samaa kuin edellä, ja saatu yhdiste, jonka kaava on 35

II

7 7 6 S O 5

R2°\^ N

\

VIII

5 N Js^ R -c' Ns-^"^R4

3 II

O

jossa 1*2» ja tarkoittavat samaa kuin edellä, pelkistetään, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, 10 jossa R^ on alempi alkyyli tai bentsyyli, tai e) yhdiste, jonka kaava on

R’ -O 2 V

5! R4 20 jossa R'2O on vety tai edellä määritelty ryhmä R2, ja R4 tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jonka kaava on

r2-x III

25 jossa R2 ja X tarkoittavat samaa kuin edellä, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on vety, minkä jälkeen kaavan I mukainen yhdiste eristetään vapaana emäksenä tai myrkyttömänä farmaseuttisesti hyväksyttäväkö nä happoadditiosuolana ja haluttaessa yksittäiset isomeerit eristetään.

8 76805

Esimerkkejä kaavoissa II ja IV esiintyvistä ryhmistä Z ovat: metoksikarbonyyli, etoksikarbonyyli, propoksi-karbonyyli, tert.-butoksikarbonyyli, bentsyloksikarbonyy-li, 4-klooribentsyloksikarbonyyli, trityyli, formyyli ja 5 asetyyli.

Esimerkkeinä poistuvista ryhmistä X voidaan mainita kloori, bromi ja jodi.

Menetelmässä a) reaktio toteutetaan edullisesti liuottimessa, esimerkiksi asetonissa, alemmassa alkoholis-10 sa, tolueenissa tai Ν,Ν-dimetyyliformamidissa, emäksen, esimerkiksi kaliumkarbonaatin, metallihydridin, tertiää-risen amiinin tai metallialkoholaatin läsnäollessa. Reaktio toteutetaan lämpötilassa, joka on 0°C:n ja liuottimen kiehumispisteen välillä, ja reaktioaika on 1 - 96 tuntia. 15 Z-ryhmän poisto voidaan suorittaa tunnetulla tavalla, esi merkiksi hydrolysoimalla tai hydrogenoimalla ja sen jälkeen voidaan ryhmä haluttaessa liittää molekyyliin menetelmällä c) tai d).

Menetelmässä b) reaktio toteutetaan tavallisesti 20 liuoksessa, joka sisältää ylimäärin kaavan V mukaista alkoholia ja joka voi sisältää 0 - 50 % vettä, emäksen, esimerkiksi metallihydroksidin tai metallialkoholaatin läsnäollessa. Reaktiolämpötila on tavallisesti alueella 0 -150°C, edullisesti 0°C:n ja kaavan V mukaisen alkoholin 25 kiehumispisteen välillä. Monissa tapauksissa, erityisesti reaktioseoksen sisältäessä vettä, aminoryhmää suojaava ryhmä Z poistetaan hydrolyysillä reaktion aikana. Muissa tapauksissa ryhmä Z voidaan poistaa tunnetulla tavalla, esimerkiksi hydrolysoimalla tai hydrogenoimalla, ja sen 30 jälkeen ryhmä R^ voidaan haluttaessa liittää molekyyliin menetelmällä ) tai d).

Menetelmässä c) reaktio toteutetaan pelkistimen, esimerkiksi muurahaishapon, diboraanin tai syaaniboori-hydridin läsnäollessa liuottimessa, esimerkiksi etterissä, 35 metanolissa, kloroformissa tai dioksaanissa, lämpötilassa -20 - +100°C.

9 76805

Menetelmässä d) kaavan VIII mukaista välituotetta ei useimmissa tapauksissa eristetä, mutta haluttaessa niin voidaan tehdä. Reaktioseoksessa muodostunutta kaavan VIII mukaista yhdistettä voidaan käsitellä eristä-5 mättä pelkistävällä aineella, esimerkiksi litiumalumii- nihydridillä, diboraanilla tai syaaniboorihydridillä. Reaktio voidaan toteuttaa inertissä liuottimessa, esimerkiksi eetterissä, tolueenissa tai dioksaanissa lämpötilassa, joka on -20°C:n ja liuottimen kiehumispisteen vä-10 Iillä.

Menetelmässä e) reaktio toteutetaan edullisesti liuottimessa, esimerkiksi asetonissa, alemmassa alkoholissa, tolueenissa tai Ν,Ν-dimetyyliformamidissa, emäksen, esimerkiksi kaliumkarbonaatin, metallihydroksidin, terti-15 äärisen amiinin tai metallialkoholaatin läsnäollessa.

Reaktiolämpötila on 0°C:n ja liuottimen kiehumispisteen välillä, ja reaktioaika 0-96 tuntia.

Käytettävistä lähtöaineista uusia ovat ne, joiden kaava on

20 X'vv;S-s-N

25 4 jossa R4 ja Z tarkoittavat samaa kuin edellä ja X on kloori, bromi tai jodi.

Kaavan X mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa 30 saattamalla yhdiste, jonka kaava on CH, V\

35 XI

10 76805 reagoimaan halogenointiaineen, esimerkiksi fosforioksiklo-ridin, fosforipentakloridin, fosforioksibromidin tai jodin ja fosforin seoksen kanssa. Reaktio toteutetaan tavallisesti käyttämällä halogenointiaineen ylimäärää liuot-5 timena, mutta se voidaan toteuttaa myös inertissä liuotti- messa, esimerkiksi kloroformissa tai tolueenissa. Reaktio-lämpötilat ovat edullisesti huoneen lämpötilan ja joko halogenointiaineen tai liuottimen (kun sitä käytetään) kiehumispisteen välillä.

10 Välituotteiden ja lopputuotteiden valmistusta voi daan kuvata seuraavalla reaktiokaaviolla.

Il 11 76805 % \ Κ ^ U ^ ·Η <Ρ X 1 <ο ίΧ ^ H k ^ « Suxo» -Η θ' _ 5 ? V» ί

' J- K -J

χ &γ \ί°χ' ~ ~

/b^ilxbo H

s 5 «-s Γν « ι ο °= χ Μ ο X οχ «Ν Ο Λ-

* %ο ν%ο ~ f^rw C

° ο /χο ο: \ 1 cc β; ο /^ο f *2 ' ^ Ζ ? ' (Ν η ο χ χ ci><--/b3-—1—5¾ *

Vzx f ifl‘ - Κ<~ - Kp o: o /^ O is. __/ χ~ 0~s< * 8~( Λ 12 76305

Yhdisteen 6 reaktio yhdisteiksi 7 ja 8 voidaan toteuttaa, kuten edellä on esitetty, diatsometaania käyttäen, ja tätä reaktiota on kuvattu kirjallisuudessa, esitetyn rakenteen omaavien, deuteriumilla merkittyjen yhdisteiden 5 valmistuksen yhteydessä. Diatsometaanin käyttäminen mety- loivana aineena on kuitenkin erittäin vaarallista sen myrkyllisyyden ja räjähdysalttiuden takia, ja soveltuu ainoastaan pienimittaisiin laboratorio-reaktioihin.

Eristettäessä kaavan I mukaisia yhdisteitä happo-10 additiosuolana valitaan edullisesti sellainen happo, joka sisältää ainakin tavanomaisina terapeuttisina aineina myrkyttömän ja farmaseuttisesti hyväksyttävän anionin. Tyypillisiä tähän edulliseen ryhmään kuuluvia suoloja ovat kaavan I mukaisten amiinien hydrokloridit, hydrobromidit, 15 sulfaatit, asetaatit, fosfaatit, nitraatit, metaanisulfo-naatit, etaanisulfonaatit, laktaatit, sitraatit, tartraa-tit tai bitartraatit, pamoaatit ja maleaatit. Löytyy myös muita soveltuvia happoja, joita voidaan haluttaessa käyttää; esimerkiksi fumaari-, bentsoe-, askorbiini-, meri-20 pihka-, salisyyli-, bismetyleenisalisyyli-, propioni-, glukoni-, omena-, maloni-, manteli-, kaneli-, sitrakoni-, steariini-, palmitiini-, itakoni-, glykoli-, bentseeni-sulfoni- ja sulfamiinihappoa voidaan myös käyttää happo-additiosuoloja muodostavina happoina.

25 Kun kaavan I mukainen yhdiste halutaan eristää va paana emäksenä, se voidaan tehdä tavanomaista menettelytapaa noudattaen, esimerkiksi liuottamalla eristetty tai eristämätön suola veteen, käsittelemällä sopivalla alkali-sella aineella, uuttamalla vapautunut emäs sopivalla orgaa-30 nisella liuottimena, kuivaamalla uuttoliuos ja haihduttamalla se kuiviin tai jakotislaamalla se, jolloin vapaa emäksinen amiini saadaan eristetyksi.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä ja niiden happoaddi-tiosuoloja on tutkittu käyttäen farmakologisia standardi-35 kokeita. Näissä kokeissa käytettiin seuraavia annosmääriä: 320, 160, 80, 40, 20, 10, 5, 2,5, 1,25, 0,63, 0,31, 0,16, 0,08, 0,04, 0,02, 0,01, 0,005, 0,0025, 0,0012 ja 0,00063 mg/kg.

Il 13 76805 EDgg-arvot ilmoitetaan yksikkönä jamol/kg.

Pitoisuusalue in vitro-testeissä riippuu tutkimuksen laadusta.

"i.v. LE)(-q" on se lukuarvo kiinteiden annosten sar-5 jassa, joka on lähinnä LD^-arvoa. Tämä annos on korkein tutkimuksessa käytettävä annos. Kun LDj-0 on määritetty i.p., suurin tutkimuksessa käytettävä annos on 1/4 "i.p. LD50", joka määritetään samalla tavalla kuin "i.v. LD^q”. Kuhunkin testiin liittyvät numerot ovat numeroita, joilla 10 ne on rekisteröity tietokoneeseen.

Tietokoneen tulostamat ED^-arvot on laskettu probit-analyysin avulla (logaritminen annosasteikko), ja SD-FACTOR lasketaan siten, että väli (ED,-q SD-FACTOR) - (ED50 X SD-FACTOR) ilmaisee tarkan ED^^-arvon likimääräisen 95 %:n 15 luotettavuusvälin. "Pienin vaikuttava annos" on pienin annos, jolla ilmenee merkittävä vaikutus vertailuryhmään verrattuna.

Eräitä testejä voidaan tehdä on-line -periaatteella päätteellä, On-line -prosessi antaa rei^ityskäskyn ja reikä-20 kortit.

Eläimet

Ellei toisin ole mainittu, käytetään seuraavia lajeja: Hiiriä, S , NMRI/BOM, SPF

Rottia, <? , Mol/Wist., SPF 25 Marsuja, <? tai <j)

Kuumalevytesti

Kutakin annosta kohden käytettiin 10 rotan ryhmä. Kukin rotta asetettiin kuumalle levylle, jonka lämpötila oli 55°C, ja rekisteröitiin reaktioaika sekunteina 30 siitä hetkestä, jolloin rotta asetettiin kuumalle levylle, siihen asti, kun rotta reagoi lämpöärsykkeeseen. Reagoinnin tunnusmerkkejä olivat jalkojen nuoleminen, jalkojen nostelu ja hyppely. Rotta poistettiin levyltä välit- 14 76 30 5 tömästi reagoinnin jälkeen. Rotta hylättiin, mikäli reaktioaika ylitti 10 sekuntia. Vertailutestin jälkeen tutkittava aine ruiskutettiin ihon alle. Rotta testattiin kuumalla levyllä 30 minuutin kuluttua ruiskeen antamisesta, 5 ja reaktioaika rekisteröitiin. Katkaisuaikana käytettiin 30 sekuntia. Tulokset ilmaistiin keskimääräisenä prosentuaalisena vaikutuksena (MPE) , ja laskettiin ED^-arvot.

Hiiren sähköshokkitesti sähköjohtoverkolla

Uroshiiriä, 20 - 23 g.

10 Hiiren sähköjohtoverkko koostuu pleksilasihäkistä, jossa on sähköjohtoverkkopohja ja pleksilasikansi, jolle asetetaan hiiren vikinän taajuudelle herkkä mikrofoni. Moottorikäyttöisellä potentiometrillä varustettu stimu-laattori kohdistaa tasavirtaimpulssien, joiden milliampee-15 riluku kasvaa jatkuvasti, sarjan sähköjohtoverkkoon. Impulssien taajuus on 20 impulssia/s ja kestoaika 5 ms. Mil-liampeerimäärä rekisteröidään digitaalisella ampeerimitta-rilla, joka on yhdistetty stimulaattoriin. Mikrofonin aktivoituminen hiiren vikinän vaikutuksesta katkaisee vir-20 ran, ja lopullinen milliampeeriluku näkyy mittarista.

Annostus ja menetelmä

Tutkittavaa ainetta annetaan i.p. annoksina, joiden suuruus on 1/2, 1/4 ja 1/8 määritetystä "i.v. LD^q":stä. Liukenemattomien aineiden ollessa kysymyksessä käytetään 25 annoksia, jotka ovat 1/4, 1/8 ja 1/16 "i.p. LD^^istä.

Kutakin annostasoa kohden käytetään 5 hiirtä. Kukin hiiri toimii omana vertailunaan. Ennen tutkittavan aineen antamista hiiret asetetetaan yksi kerrallaan sähköjohtoverkolle, ja kipukynnys määritetään kohottamalla virran voi-30 makkuutta, kunnes hiiri vikisee. Kipukynnys voidaan lukea milliampeerimittarista. 5 ja 30 minuutin kuluttua tutkittavan aineen antamisesta hiiret testataan uudelleen, ja kipukynnykset rekisteröidään. Lisäksi testi voidaan suorittaa sen jälkeen, kun tutkittavaa ainetta on annettu 35 suun kautta annoksina, joiden suuruus on 1/1 , 1/2 ja 1/4 "i.v. LD5g":stä, ja kipukynnys määritetään ennen tutkitta-

II

15 76S05 van aineen antamista ja 30 minuuttia sen jälkeen. Tutkittavat liukenemattomat aineet testataan suun kautta annettavina annoksina, joiden suuruus on 1/2, 1/4 ja 1/8 "i.p. LD^Q":stä.

5 Analgeettista vaikutusta on mukana kipukynnyksen kohotessa yli sen arvon, joka saatiin ennen tutkittavan aineen antamista (vertailuarvo). Tulokset ilmoitetaan kipukynnyksen prosentuaalisena kohoamisena, joka lasketaan vertailuarvon pohjalta. Rekisteröinti voidaan tehdä 10 myös on-line -menettelynä. Tässä tapauksessa rei'itys-käsky ja reikäkortit saadaan automaattisesti, ja tulokset rekisteröidään pienimpänä vaikuttavana annoksena (MED), joka on määritetty van der Waerdanin X-testin mukaisesti.

15 Isoniatsidiantagonlsml

Uroshiiriä, 20 - 25 g Isoniatsidia 300 mg/kg s.c.

Makrolon häkkejä, tyyppiä II Annostus ja menetelmä 20 Tutkittavaa ainetta annetaan ruiskeina i.p. annos ten ollessa 0, 1/2, 1/8 ja 1/32 määritetystä "i.v. LD^Q":stä. Liukenemattomien aineiden tapauksissa käytetään annoksia, joiden suuruus on 0, 1/4, 1/16 ja 1/64 määritetystä "i.p. LDgQ":stä. Kutakin annostasoa kohden käytetään 5 hiir-25 tä. Välittömästi tutkittavan aineen antamisen jälkeen ruiskutetaan 300 mg/kg isoniatsidia s.c. Tämä isoniatsidiannos aiheuttaa 60 minuutin sisällä epäsäännöllisiä nykiviä kou-ristuskohtauksia.

Laskelmat tehdään "on-line -menettelynä" EDP-päät-30 teellä. Tulokset rekisteröidään sen ajan, joka kuuluu kouristusten ilmenemiseen, prosentuaalisena pidentymisenä, ja EDt-g-arvot määritettiin.

Kolinergisten muskariinireseptorien agonismi, marsun ileum 35 Marsuja, 400 - 600 g

Tyrode-liuos (NaCl 137 mM, KC1 2,7 mM, CaCl2 1,8 mM, MgCl2 1,1 mM, NaH2PO^ 0,32 mM, NaHCO^ 4,8 mM, glukoosi « 7 6 S O 5 5,0 mM), esikäsitelty happikaasulla.

Asetyylikoliinikloridi

Menetelmä

Marsu tapetaan iskulla päähän ja tehdään verettömäksi. 5 Ileumin häntäosa (noin 15 cm) poistetaan ja puhdistetaan Tyrode-liuoksessa. Leikataan kolme ileumin kappaletta (2,5 - 3,0 cm pitkiä) ja asetetaan ne erikseen Tyrode-liuosta sisältäviin 10 ml:n kudoshauteisiin. Kukin kappale kiinnitetään kudoshauteen pohjassa olevaan tappiin ja yh-10 distetään jousen avulla Grass FT 03 -anturiin (isotoninen mittaus). Kappaleita pidetään 1,0 g:n jännityksen alaisina. Pitoisuudet muodostetaan Watanabe WTR 331 Linearcorder Mark III -laitteella.

Pitoisuus-vaste -käyrät asetyylikoliinille ja tutkit-15 taville lääkeaineille saadaan lisäämällä Tyrode-liuokseen vuorotellen asetyylikoliinia ja tutkittavia lääkeaineita kutakin 3-6 eri pitoisuutena. Kunkin pitoisuuden annetaan saada aikaan suurin mahdollinen supistusvaikutuksensa, ennen kuin kudos pestään ja seuraava pitoisuus lisätään.

20 Pitoisuus-vaikutus -käyristä lasketaan IC^-arvot asetyylikoliinille ja tutkittaville lääkeaineille log-probit-analyysiä käyttäen.

O

H-PrBCM;n sitoutuminen kolinergisim muskariini-reseptoreihin 25 Rotan koko aivot pikkuaivoja lukuunottamatta homo genoitiin 10-kertaisessa tilavuudessa 0,32-m sakkaroosia, pH 7,4. Homogenaattia sentrifugoitiin kiihtyvyydellä 600 g 10 minuuttia ja supernatanttia 4°C:ssa kiihtyvyydellä 22000 g 55 minuuttia, ja pelletti homogenoitiin uudelleen 30 0,32-m sakkaroosissa. Inkubointiputkiin (kolme rinnakkais ta näytettä) lisättiin 30°C:ssa tutkittavaa ainetta ja ku-dossuspensiota. 10 minuutin inkuboinnin jälkeen lisättiin ligandi (NEN, 28 - 44 Ci/mmol) (3H-PrBCM:n loppupitoisuus: 1,5 nM). 15 minuutin inkuboinnin jälkeen reaktio pysäy-35 tettiin lisäämällä natriumtiosulfaattia. Näytteet suodatettiin Whatman GF/B -suodattimien (25 mm) läpi. Putket ja suodattimet huuhdeltiin kahdesti puskurilla. Epäspesifinen sitoutuminen määritettiin siten, että atropii-nia oli mukana 2,5 pM. IC5Q-arvot laskettiin log-probit-40 analyysin avulla.

Il 17 76805 o»

M

r i r* a-

SOC-iO^^HiACTs-HO-^OOr-Jf-NOCD θσ\Ό^^σΗΓ-Ον^\ . r*. OD CO On CO CO

S S A ^ Λ A A λ Z a a a A A a •Hl

I Ji O X

*> o € £

n O

S J ΟΌΟ«ΗΌΟΟΝ-Η.β»-I O O \0 O CD

äh OfMC^O'-siA^roscDr'r-cOirr^-ios «e a> 1Λ —I «Ή -h A A * a a a a a C O' * *

H S

Ό M

H -H 0 » E β ® fA a 4J » S- * *· ~

Λ *H ^ ^ V

O q CJC^r^OONOvON^.O^OCDfAiAfAO

c O O O kA-H^CN^eor^r-^csr^ #ή 0 O' tn wr\ ^ ^ » « a ^ .

w ** W A A V

c a c

•H

β 3

4J

3

O

-U

•H

« c s £ oooooooooooooooo υ e ooooooooooooooco e ooooAOo<roooavooooo £ o o Οι/\ \ΟΟΚ\«νΡ-ΓΜΐΛΟΐΛΚΝΟ\·^ιΛΓ* | > in A <J <-H fAfNl *-H lA *-< *-H **H <—l X -H U Λ - a

m «o m A A A

“ti--—---- 8

«I

Ή

S

o» «e

•H

5 *·* oooooooooooooooo

2 ΐ OOOOOOOOOOOOOOOO

k4 OCD^OOOCDVOOOOOOOCNIO

e fi_ r~\ rH r\ κ\ k\ r\ <-ηιακ\ιαιακ%κ\^«ρλ m S S ^ ^ ^ ^ -H _<

Ϊ 3 g Λ A A A A Λ Λ Λ Λ A

o m Ϊ 5 i ° | 5 ?» o ° “--ΗΐίΓ oa.fr O- Χ-* ·Ηΰ ° α. X ϋ x t- >« >-i 5 o. x*-e a o >- o i >> ί* ® x o >- i *j

Q-oa-io-.r fj ί . >— o a. i -H

pxa.x^x^§ *Jigle_x^^ w CL >- X H- ,Η , I tn Jjq i X H H H gp* ►- ·** I ** £» 2 *J » I I S ΪΗ b -H -A -< £ £ 0) -H -h «rf -h C * ^ o» *> ^ B · W « g * ϊ « ® 3 g r-« M H 1

, , * ? $ •Ί · ? f I ί ·, ^ ΐ O

I ooooooo oo cooooo z ie 76305

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

Yhdisteiden numerointi on sama kuin edellä esitetyssä reaktiokaaviossa ja menetelmien yhteydessä ilmoitetut numerot esimerkeissä 5, 8, 9, 10 ja 12 viittaavat seu-5 raaviin julkaisuihin: 1. S. Morosawa, Bull. Chem. Soc. Japan 31 (1958), ss.

418 - 422.

2. P. Krogsgaard-Larsen ja H. Hjeds, Acta Chem. Scand.

B 28 (1974), ss. 533 - 538.

10 3. P. Krogsgaad-Larsen, J. S. Johansen ja E. Falch, J. Labelled Compd. 19 (1982), ss. 689 - 702.

Esimerkki 1

Etyyli ΓN-metoksikarbonyyli-3-(2-etoksikarbonyyli- etyyliamino)-propionaatti J (2; R = Me) -- 1 15 Liuosta, joka sisälsi yhdistettä 1 (160 g, 0,52 mol) ja metyyliklooriformaattia (172 g, 1,8 mol) 1,2-dikloorietaa- nissa (500 ml), refluksoitiin 7 h. Tislaamalla haihdutettu reaktioseos saatiin yhdistettä 2 (R = Me) (140 g; 98 %), kp. 162 - 164°C/4 mmHg. Anal. (C^H^OgN) C, H, N.

20 Esimerkki 2

Etyyli fN-etoksikarbonyyli-3-(2-etoksikarbonyyli-etyyliamino)-propionaattiJ (2; R = Et) Tämä yhdiste valmistettiin yhdisteen 2 (R = Me) yhteydessä kuvatulla tavalla käyttäen yhdistettä (30,7 g, 25 0,1 mol), etyyliklooriformaattia (54,3 g, 0,5 mol) ja 1,2- dikloorietaania (100 ml). Saatiin yhdistettä 2 (R = Et) (25,6 g; 89 %), sp. 170 - 180°C/2,5 - 3 mmHg. Anal.

(c13h23o6n) C, H, N.

Esimerkki 3 30 Etyyli(l-metoksikarbonyyli-4-oksopiperidiini-3-karb- oksylaatti) (3; R = Me)

Suspensioon, joka sisälsi natriumista (2,2 g, 0,094 mol) ja etanolista (17,4 g, 0,38 mol) valmistettua natriumetoksidia tolueenissa (50 ml), lisättiin pisaroittain ja samalla sekoit-35 taen yhdistettä 2 (R = Me) (26 g, 0,094 mol) 25°C:ssa. Seosta kuumennettiin 120°C:ssa 45 min, ja sen jälkeen kun sitä oli seisotettu 25°C:ssa 16 h, sakka eristettiin suodattamal-

II

19 76305 la ja pestiin etyyliasetaatilla. Tämän suolan vesiliuokseen (100 ml) lisättiin dikloorimetaania (100 ml) ja 0°C:ssa samalla sekoittaen suolahappoa (25 ml? 4 M). Muodostuneet kaksi kerrosta erotettiin, vesikerros uutettiin kahdesti dikloori-5 metaanilla (100 ml), ja yhdistetyt orgaaniset kerrokset kuivattiin (MgSO^) ja haihdutettiin alipaineessa, jolloin saatiin TLC:n perusteella puhdasta raakatuotetta 3 (R = Me) (15,4 g) £ eluenttina tolueeni-etyyliasetaatti-etikkahappo (49:49:2); Rf=0,43j , kp. 141 - 142°C/0,9 mmHg.

10 Esimerkki 4 .Etyyli(1-etoksikarbonyyli-4-oksopiperidiinl-3-karb-oksylaatti) (3; R = Et)

Yhdiste 3 (R = Et) valmistettiin yhdisteen 3 (R = Me) yhteydessä kuvatulla tavalla käyttäen yhdistettä 2 (R = Et) 15 (27,2 g, 0,094 mol). Saatiin TLC:n perusteella puhdasta raakatuotetta 3 (R = Et) (15,9 g) £ eluenttina tolueeni-etyyliasetaatti-etikkahappo (49:49:2); R^= 0,46 J, kp. 130 -138°C/0,6 mmHg.

Esimerkki 5 20 Etyyli(1-metoksikarbonyyli-4-oksopiperidiini-3-karb- oksylaatti)-etyleeniketaali (4? R = Me) ja etyyli(1-etoksi-karbonyyli-4-oksopiperidiini-3-karboksylaatti)etyleenike-taali (4? R = Et) Nämä yhdisteet valmistettiin aikaisemmin esitetyn 2 25 menetelmän mukaisesti käyttäen atseotrooppisena liuottimena bentseenin asemesta tolueenia.

4 (R = Me) kp. 160 - 162°C/0,4 mmHg 4 (R = Et) kp. 152 - 156°C/0,2 mmHg

Esimerkki 6 30 1-metoksikarbonyyli-4-oksopiperidiini-3-karbohydroks- amiinihappo-etyleeniketaali (5; R = Me)

Liuokseen, joka sisälsi hydroksyyliamiinihydroklori-dia (15,1 g, 0,22 mol) metanolissa (110 ml), lisättiin 2 minuutin aikana 40°C:ssa natriummetoksidiliuos, joka oli val- 35 mistettu natriumista ja (5 g, 0,22 mol) ja metanolista (55 ml). Sen jälkeen kun seos oli jäähdytetty 17°C:een, lisättiin liuos, joka sisälsi yhdistettä 4 (R = Me) (39,7 g, 0,15 mol) metanolissa (20 ml), ja sen jälkeen 5 minuutin aikana natriumista (5,0 g, 0,22 mol) ja metanolista (55 ml) 20 76305 valmistettu natriummetoksidiliuos, ja seos jätettiin 25°C:een 3 vrk:n ajaksi. Lisättiin, samalla sekoittaen, liuos, joka sisälsi vetykloridia etanoli-etyyliasetaatti-seoksessa ja joka oli valmistettu etanolista (60 ml) ja 5 asetyylikloridista (18,5 g, 0,23 mol). Tämän lisäyksen aikana lämpötila pidettiin 20°C:n alapuolella. Suodatettu seos haihdutettiin, ja öljymäinen jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin (150 ml). Seos suodatettiin ja jätettiin 5°C:een 4 vrk:n ajaksi, jonka jälkeen yhdiste 5 10 (R = Me) (27,9 g,; 74 %) eristettiin kiteisenä. Sp. 162 -165°C.

Esimerkki 7 1-etoksikarbonyyli-4-oksopiperidiini-3-karbohydr— oksamiinihappo-etyleeniketaali (5; R = Et) 15 Yhdiste 5 (R = Et) valmistettiin yhdisteen 5 (R = Me) yhteydessä kuvatulla tavalla käyttäen yhdistettä 4 (R = Et) (43,1 g, 0,15 mol). 5 (R = Et) (30,1 g; 73 %) sp. 134,5 -136,5°C.

Esimerkki 8 20 Metyyli(3-hydroksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo /" 4,5-c J pyridiini-5-karboksylaattj) (6; R = Me)

Yhdiste 6 (R = Me) valmistettiin aikaisemmin esitetyn menetelmän^ mukaisesti. Sp. 155,0 - 156,5°c.

Esimerkki 9 25 Etyyli(3-hydroksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-c J7 pyridiini-5-karboksylaatti (6; R = Et)

Yhdiste 6 (R = Et) valmistettiin aikaisemmin esite-

2 O

tyn menetelmän mukaisesti. Sp. 118,0 - 120,5 C.

Esimerkki 10 30 Metyyli(3-metoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-c J pyridiini-5-karboksylaatti) (8; R = Me) ja metyyli (2-metyyli-3-okso-2,3,4,5,6,7-heksahydroisoksatsolo C 4,5-c «7 pyridiini-5-karboksylaatti (7; R = Me)

Yhdisteet 8 (R = Me) ja 7 (R = Me) valmistettiin ja 35 erotettiin kromatografisesti aikaisemmin esitetyllä tavalla3 käyttäen yhdistettä 6 (R = Me) (10,2 g, 0,051 mol). Saatiin yhdistettä 8 (R = Me) (5,70 g; 52 %), sp. 55 - 57°C, ja yhdistettä 7 (R = Me) (4,60 g; 42 %), sp. 64°C (etyyliasetaat-ti-petrolieetteri). Anal. ^C9H12°4N2^ C' N*

II

21 76805

Esimerkki 11

Etyyli(3-metoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-c J pyridiini-5-karboksylaatti) (8; R = Et) ja etyyli (2-metyyli-3-okso-2,3,4,5,6,7-heksahydroisoksat-,. solo £ 4,5-c J pyridiini-5-karboksylaatti) (7; R = Et)

Suspensioon, joka sisälsi yhdistettä 6 (R = Et) (8,23 g, 0,039 mol) eetterissä (50 ml), lisättiin samalla sekoittaen eetteriliuos, joka sisälsi N-metyyli-N-nitroso-4-tolueenisulfonamidista (17,2 g, 0,80 mol) valmistettua diatsometaania (n. 2,50 g, 0,60 mol).

2 h:n sekoittamisen jälkeen jäljellä oleva diatsomeeni tuhotaan (muurahaishapolla). TLC £"eluenttina tolueeni-etyyliasetaatti (1;1) J osoitti haihdutetun reaktioseok-sen sisältävän kaksi komponenttia (R^=0,44 ja 0,04).

Nämä kaksi aineosaa, yhdisteet 8 (R = Et) ja 7 (R = Et), vastaavasti, erotettiin pylväskromatografiaa (CC) /^eluent-tina tolueeni-etyyliasetaatti (3:2) J käyttäen, jolloin saatiin yhdistettä 8 (R = Et) (5,60 g; 64 %), sp. 48 -50°C (tolueeni-petrolieetteri); anal. qHi4®3N2^ C' H/ 20 N; 3a yhdistettä 7 (R = Et) (3,00 g; 34 %), sp. 96 -97°C; anal. (C^H^O^) C, H, N.

Esimerkki 12 3-metoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-c J pyridiniumkloridi (9, HC1) = (15, HC1; R0 = Me) 25 Menetelmä 1: Tämä yhdiste valmistettiin yhdisteestä 8 (R = Me) 3 aikaisemmin esitetyllä tavalla . Yhdisteen 9 hydroklori-di valmistettiin myös yhdisteestä 8 (R = Et) vastaavalla 3 menettelytavalla kuin yhdiste 8 (R = Me) käyttäen yhdis-2q tettä 8 (R = Et) (5,80 g, 0,026 mol) ja kaliumhydroksi-din metanoliliuosta (54 ml; 4 M). 3 h:n refluksoinnin jälkeen tuote eristettiin reaktioseoksesta, jolloin saatiin yhdisteen 9 hydrokloridia (3,75 g; 77 %), sp. 191°C (hajoaa).

22 76805

Menetelmä 2: 1--— yhdiste valmistettiin myös suoraan yhdisteestä 12 (R = Et, X = Cl). Liuosta, joka sisälsi yhdistettä 12 (R = Et, X = Cl) liuoksessa, joka sisälsi kaliumhydrok-5 sidia (300 mg, 0,005 mol) vedessä (0,15 ml) ja metanolis-sa (4 ml), refluksoitiin 3 h. Sen jälkeen kun reaktioseok-seen oli lisätty jääetikkaa (0,025 ml), se haihdutettiin alipaineessa. Kaliumhydroksidin vesiliuoksen (5 ml; 2 M) lisäämisen jälkeen seos uutettiin kloroformilla (3 x 50 ml). 10 Yhdistettyihin, kuivattuihin (MgSO^) ja suodatettuihin klo-roformikerroksiin lisättiin liuosta, joka sisälsi vetyklo-ridia etyyliasetaatissa (5 ml; 1,3 M). Kiteinen yhdisteen 15 hydrokloridi (R2 = Me) (15 mg; 26 %) eristettiin, ja se suli 191°C:ssa hajoten samalla.

15 Esimerkki 13 (Edellisessä menetelmässä 2 käytetty välituote)

Etyyli(3-kloori-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-ci7pyridiini-5-karboksylaatti) (12; R = Et, X = Cl)

Liuosta, joka sisälsi yhdistettä 7 (R = Et) (678 mg, 20 0,003 mol) fosforioksikloridissa (6 ml), kuumennettiin 100°C;ssa 48 h. Tumma liuos haihdutettiin. Sen jälkeen kun seokseen oli lisätty vettä (50 ml), se uutettiin etyyliasetaatilla (2x75 ml). Yhdistetyt orgaaniset kerrokset pestiin kyllästetyllä natriumvetykarbonaattiliuoksella (30 ml), kui-25 vattiin (MgSO^) ja haihdutettiin, jolloin saatiin Öljy.

CC Γeluenttina tolueeni-etyyliasetaatti (5:1)J antoi tuotteeksi yhdistettä 12 (R = Et, X = Cl) (276 mg; 40 %), sp.

40 - 42°C (tolueeni-petrolieetteri) . Anal. (CgH.j .jO^^Cl) C, H, N, Cl.

30 Esimerkki 14 3-metoksi-5-etyyli-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo /“4,5-c J pyridinium-kloridi (10, HC1; R,j = Et)

Yhdisteen 9 hydrokloridia (389 mg, 0,002 mol) kuumennettiin liuoksen kanssa, joka sisälsi kaliumkarbonaattia 35 (553 mg, 0,004 mol) vedessä (5 ml), ja seos uutettiin klo roformilla (3x15 ml) . Yhdistetyt ja kuivatut (K^O^) klo-roformikerrokset haihdutettiin alipaineessa, ja jäännös liuotettiin kuivaan pyridiiniin (1,5 ml). Etikkahappoanhydridin

II

23 76305 (0,75 ml) lisäämisen jälkeen liuosta kuumennettiin 100°C:ssa 15 min. Alipainehaihdutuksen jälkeen öljymäi-seen jäännökseen lisättiin vettä (15 ml), ja seos uutettiin kloroformilla (3x15 ml). Yhdistetyt, kuivatut (MgSO^) 5 ja suodatetut kloroformikerrokset haihdutettiin, jolloin saatiin TLC:n (eluenttina etyyli-asetaatti) perusteella puhdasta raakatuotetta, 3-metoksi-5-asetyyli-4,5,6,7-tet-rahydroisoksatsolo jT 4,5 J pyridiiniä (433 mg), josta kiteytettiin (petrolieetteri) analyysinäyte, jolloin saa-10 tiin puhdasta yhdistettä, sp. 40 - 42°C. Anal ίε9Η·]203Ν2^ C, H, N. Liuokseen, joka sisälsi epäpuhdasta 3-metoksi- 5-asetyyli-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo 4,5~c_7PYri3ii-niä (392 mg, noin 0,002 mol) kuivassa eetterissä (6 ml), lisättiin litiumalumiinihydridiä (304 mg, 0,003 mol). Seos-15 ta refluksoitiin 1 h, jonka jälkeen lisättiin vettä (2 ml) ja sitten natriumhydroksidin vesiliuosta (1 ml; 33 %). Eetterikerros erotettiin, kuivattiin (MgSO^) ja suodatettiin, ja sen jälkeen kun oli lisätty liuos, joka sisälsi vetykloridia etyyliasetaatissa (5 ml; 1,3 M), saatiin 20 yhdisteen 10 hydrokloridia (R^ = Et) (105 mg; 24 % yhdisteen 9 hydrokloridista laskettuna), sp. 180°C (hajoaa). Anal. (C9H15N2C1) C, H, N, Cl.

Esimerkki 15

Metyyli(3-metoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo 25 /*4,5-0 ] pyridiini-5-karboksylaatti) (8; R = Me)

Liuokseen, joka sisälsi yhdistettä 6 (R = Me) (9,92 g, 50 mmol) asetonissa (400 ml), lisättiin kalium-karbonaattia (17,3 g, 125 mmol), ja seosta sekoitettiin 50°C:ssa 1 h. Tässä lämpötilassa lisättiin pisaroittaan 30 metyylijodidia (9,4 ml, 150 mmol), ja seosta sekoitettiin 20 h. Reaktioseos suodatettiin ja suodos haihdutettiin alipaineessa. Jäännökseen lisättiin vettä (30 ml), ja seos uutettiin kloroformilla (3x40 ml). Yhdistetyt uut-toliuokset kuivattiin ja haihdutettiin alipaineessa. Tu-35 lokseksi saatu keltainen öljy sisälsi sekä O-metyloitua että N-metyloitua lähtöainetta. Nämä kaksi yhdistettä erotettiin CC:n avulla käyttäen silikageeliä adsorbentti- 24 76305 na ja tolueeni-etyyliasetaatti-seoksia eluenttina. Ensimmäiset jakeet, jotka sisälsivät yhdistettä 8 (R = Me) (2,44 g; 23 %), kerättiin. Sp. 58-60°C.

Esimerkki 16 5 Metyyli(3-etoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo 4,5-c ^pyridiini-5-karboksylaatti) (13; R = Me, R2 = Et)

Liuokseen, joka sisälsi yhdistettä 6 (R = Me) (9,92 g, 50 mmol) asetonissa (600 ml), lisättiin kalium-karbonaattia (17,3 g, 125 mmol), ja seosta sekoitettiin 10 50°C:ssa 1 h. Tässä lämpötilassa lisättiin pisaroittaan liuos, joka sisälsi etyylibromidia (11,3 ml, 150 mmol) asetonissa (15 ml), ja seosta sekoitettiin 20 h. Reaktio-seos suodatettiin ja suodos haihdutettiin alipaineessa. Jäännökseen lisättiin vettä (40 ml), ja seosta sekoitet-15 tiin huoneen lämpötilassa 1 h, jolloin saatiin yhdistettä 13 (R = Me, R2 = Et) valkoisena kiteisenä aineena (7,01 g; 62 %). Kiteyttämällä uudelleen sykloheksaanis-ta saatiin analyysipuhdas tuote, sp. 95 - 98^C.

Esimerkki 17 20 Metyyli(3-propoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo /^4,5-0^7 pyridiini-5-karboksylaatti) (13; R = Me, R2 * propyyli) ~~

Yhdiste 13 (R = Me, R2 = propyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 16 kuvatulla tavalla käyttäen etyyli-25 bromidin asemesta propyylibromidia. Raakatuotteen saanto oli 56 %. Kiteyttämällä uudelleen ligroiinista saatiin analyysipuhdas tuote, sp. 48 - 52°C.

Esimerkki 18

Metyyli(3-bentsyloksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo 30 Γ 4,5-c J pyridiini-5-karboksylaatti) (13; R = Me, R^ = bentsyyli)

Yhdiste 13 (R = Me, R2 = bentsyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 15 kuvatulla tavalla käyttäen metyyli-jodidin asemesta bentsyylibromidia. Epäpuhdas yhdiste 13 35 ( R = Me, R2 = bentsyyli) eristettiin öljynä 24 %:n saan nolla. 1H-NMR (CDC13) : 7,45 (5 H, s), 5,25 (2H, s), 4,35 (2H, m), 3,75 (3H, s), 3,75 (2H, häiriintynyt trip-letti), 2,75 (2H, m).

Il 76305 25

Esimerkki 19 3-etoksi-4/5,6/7-tetrahydroisoksatsolo C 4,5-c J pyridiniumkloridi (15; R2 = Et)

Liuosta, joka sisälsi yhdistettä 13 (R = Me, R2 = Et) 5 (1/7 g, 7,5 mmol) ja kaliumhydroksidia (4,0 g, 76 mmol) metanolissa (20 ml) ja vedessä (4 ml), refluksoitiin 1 h. Seos haihdutettiin alipaineessa. Sen jälkeen kun jäännökseen oli lisätty vettä (10 ml), se uutettiin kloroformilla (3x30 ml). Kuivauksen jälkeen kloroformi haihdutettiin, ja 10 jäännökseen lisättiin ylimäärin 2 N suolahappoa. Seos haihdutettiin alipaineessa, ja jäännös kiteytettiin uudelleen asetonitriilistä, jolloin saatiin analyysipuhdasta yhdistettä 15 (R1 = H, R2 = Et) (966 mg; 62 %), sp. 190 - 193°C.

Esimerkki 20

15 3-propoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo Σ 4,5-c J

pyridiniumkloridi (15; R2 = propyyli)

Yhdiste 15 (R^ = H, R2 = propyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 19 kuvatulla tavalla käyttäen lähtöaineena yhdistettä 13 (R = Me, R2 = propyyli). Analyysipuh-20 taan yhdisteen 15 (R^ = H, R2 = propyyli) / sp. 184 - 186°C, saanto oli 59 %.

Esimerkki 21 3-bentsyloksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-c J pyridiniumkloridi (15; R^ = bentsyyli) 25 Yhdiste 15 (R1 = H, R2 = bentsyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 19 kuvatulla tavalla käyttäen lähtöaineena yhdistettä 13 (R = Me, R2 = bentsyyli). Analyysipuh-taan yhdisteen 15 (R-j ,= H, R2 = bentsyyli) , sp. 190 - 193°C, saanto oli 49 %.

30 Esimerkki 22 3-metoksi-5-metyyli-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo Σ 4,5-cJ pyridinium-kloridi (11) (17; R^ = Me, R^ = Me)

Liuokseen, joka sisälsi kaliumkarbonaattia (1,38 g, 10 mmol) vedessä (15 ml), lisättiin yhdisteen 9 hydroklo-35 ridia (1,33 g, 7 mmol), ja seos uutettiin kloroformilla (3x15 ml). Uuttoliuokset kuivattiin ja haihdutettiin.

76305 26 Jäännökseen lisättiin muurahaishappoa (7 ml) ja formaldehydin 35 % vesiliuosta (7 ml), ja seosta sekoitettiin 100°C:ssa 1 h. Reaktioseos haihdutettiin alipaineessa. Jäännökseen lisättiin liuos, joka sisälsi kaliumkarbo-5 naattia (1,38 g, 10 mmol) vedessä (15 ml), ja seos uutettiin kloroformilla (3x15 ml). Kloroformikerros kuivattiin ja haihdutettiin, ja jäännökseen lisättiin liuos, joka sisälsi vetykloridia etyyliasetaatissa (10 ml, 13 mmol). Raakatuote (1,31 g; 91 %) kerättiin ja kiteytettiin uu-10 delleen metanolista, jolloin saatiin analyysipuhdasta yhdistettä 11 (R.j = Me, R2 = Me) (1,05 g; 73 %) , sp. 210°C.

Esimerkki 23 3-etoksi-5-metyyli-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-c J pyridinium-kloridi (17; R^ = Me, R2 = Et) 15 Yhdiste 17 (R^ = Me, R2 = Et) valmistettiin edellä esimerkissä 22 kuvatulla tavalla käyttäen lähtöaineena yhdistettä 15 (R^ = H, R2 = Et). Raakatuote kiteytettiin uudelleen 2-propanolista, jolloin saatiin analyysipuhdasta yhdistettä 17 (R1 = Me, R2 = Et) (88 %), sp. 180 -184°C. 20 Esimerkki 24

Metyyli(3-isopropoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo [ 4,5-c J pyridiini-5-karboksylaatti) (13; R = Me, R2 = isopropyyli)

Yhdiste valmistettiin edellä esimerkissä 15 kuvatul-25 la tavalla käyttäen metyylijodidin asemesta ylimäärin iso-propyylibromidia. Epäpuhdas yhdiste 13 (R = Me, R2 = iso-propyyli) eristettiin öljynä.

1H-NMR (CDC13): 4,95 (1H, m), 4,30 (2H, m), 3,75 (3H, s), 3,75 (2H, häiriintynyt tripletti), 1,35 (6 H, d).

30 Esimerkki 25 3-isopropoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-cJ pyridiniumkloridi (15; R2 = isopropyyli)

Yhdiste 15 (R^ = H, R2 = isopropyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 19 kuvatulla tavalla käyttäen lähtöai-35 neena yhdistettä 13 (R = Me, R2 = isopropyyli). Analyysi-puhtaan yhdisteen 15 (R^ = H, R2 = isopropyyli), sp. 185 -188°C, saanto oli 57 %.

Il 76805 27

Esimerkki 26

Metyyli(3-allyloksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo £ 4,5-c _7pyridiini-5-karboksylaatti) (13; R = Me, R2 = allyli) 5 Yhdiste 13 (R = Me, R2 = allyli) valmistettiin edellä esimerkissä 15 kuvatulla tavalla käyttäen metyyli-jodidin asemesta allyylibromidia. Raakatuote (sp. 39- 41°C) eristettiin 40 %:n saannolla.

1H-NMR (CDC13) : 5,8 - 6,4 (1H, m), 5,2 - 5,6 (2H, m), 10 4,75 (2H, d), 4,3 (2H, s), 5,7 (5H, t), 2,7 (2H, t).

Esimerkki 27 3-allyloksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo JT 4,5-c J pyridiniumkloridi (15; Rj = allyyli)

Yhdiste 15 (R2 = allyyli) valmistettiin edellä esi-15 merkissä 19 kuvatulla tavalla käyttäen lähtöaineena yhdistettä 13 (R = Me, Rj = allyyli). Analyysipuhtaan yhdisteen 15 (Rj = allyyli), sp. 144 - 145°C, saanto oli 75 %.

Esimerkki 28

Metyyli(3-butoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo 20 Z~4,5-c_7 pyridiini-5-karboksylaatti) (13; R = Me, R2 = butyyli)

Yhdiste 13 (R = Me, R2 = butyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 15 kuvatulla tavalla käyttäen metyyli-jodidin asemesta butyylibromidia. CC:n sijasta 0- ja N-25 butyloidut lähtöaineet erotettiin uuttamalla petrolieet- terillä veden ja kyseisten kahden yhdisteen seosta. Kiteyttämällä raakatuote uudelleen petrolieetteristä saatiin analyysipuhdasta otsikon mukaista yhdistettä, sp. 41 - 42°C, 62 %:n saannolla.

30 Esimerkki 29 3-butoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo F 4,5-c J' py-ridiniumkloridi (15; R2 = butyyli)

Yhdiste 15 (R2 = butyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 19 kuvatulla tavalla käyttäen lähtöaineena yhdistettä 35 13 (R = Me, R2 = butyyli). Reaktioseosta refluksoitiin 13 h, ja raakatuotteen saanto oli 92 %. Kiteyttämällä uudelleen 28 7 6 3 0 5 asetonitriilistä saatiin analyysipuhdasta tuotetta, sp. 178 -180°C.

Esimerkki 30

Metyyli(3-isobutoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo 5 ['A ,5-c ,7pyridiini-5-karboksylaatti) (13; R = Me, R2j=_ isobutyyli)

Liuokseen, joka sisälsi natriummetoksidia (5 mmol) metanolissa, lisättiin yhdistettä 6 (R = Me) (1,0 g, 5 mmol). Liuos haihdutettiin alipaineessa, ja jäännökseen 10 lisättiin N,N-dimetyyliasetamidia (15 ml), kaliumjodidia (50 mg) ja isobutyylibromidia (1,7 ml, 15 mmol). Seosta sekoitettiin 80°C:ssa 20 h, jonka jälkeen se haihdutettiin kolmella 20 ml:n erällä kloroformin ja 2-propanolin seosta (3:1). Yhdistetyt uuttoliuokset pestiin vedellä, kuivattiin 15 ja haihdutettiin. Tulokseksi saatu keltainen öljy sisälsi sekä O- että N-isobutyloitua lähtöainetta, öljyyn lisättiin vettä (20 ml), ja seos uutettiin kahdesti petrolieetteril-lä (100 ml). Yhdistetyt uuttoliuokset pestiin vedellä, kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 0,49 g (38 %) 20 epäpuhdasta yhdistettä 13 (R = Me, R2 = isobutyyli).

1H-NMR: 4,35 (2H, s), 4,1 (2H, d), 3,8 (5H, t), 2,7 (2H, t), 2,05 (1H, m), 1,0 (6H, d).

Esimerkki 31 3-isobutoksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo 25 [ 4,5-c ^pyridiniumkloridi (15; R2 = isobutyyli)

Yhdiste 15 (R2 = isobutyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 19 kuvatulla tavalla käyttäen lähtöaineena yhdistettä 13 (R = Me, R2 = isobutyyli) ja refluksoimal-la reaktioseosta 15 h. Analyysipuhtaan, otsikon mukaisen 30 yhdisteen, sp. 195 -196°C, saanto oli 63 %.

Esimerkki 32 (E)-metyyli £ 3-(2-butenyloksi)-4,5,6,7-tetrahyd-roisoksatsolo f 4,5-c _/-pyridiini-5-karboksylaatti J (13; R = Me, R0 = 2-butenyyli) 35 Yhdiste 13 (R = Me, R2 = 2-butenyyli) valmistet tiin edellä esimerkissä 28 kuvatulla tavalla käyttäen bu-tyylibromidin asemesta krotyylibromidia. Raakatuotteen

II

29 76305 saanto oli 41 % . Kiteyttämällä uudelleen petrolieetteris-tä saatiin analyysipuhdasta yhdistettä, sp. 68 - 69°C.

Esimerkki 33 (E)-3-(2-butenyloksi)-4,5,6,7-tetrahydrolsoksat-5 solo [ 4,5-c ^pyridinium-kloridi (15; 1*2 = 2-butenyyli)

Yhdiste 15 (R2 = 2-butenyyli) valmistettiin edellä esimerkissä 19 kuvatulla tavalla käyttäen lähtöaineena yhdistettä 13 (R = Me, R2 = 2-butenyyli). Uudelleenkitey-tys metanoli-etyyliasetaatti-eetteri-seoksesta antoi tuot-10 teeksi analyysipuhdasta, otsikon mukaista yhdistettä, sp. 156 -157°C, 35 %:n saannolla.

Esimerkki 34 3-metoksi-5-bentsyyli-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo f 4,5-c 37pyridinium-kloridi (17; R^ = bentsyyli, R2 = Me) 15 Suspensiota, joka sisälsi yhdisteen 9 hydrokloridia (1,5 g, 7,9 mmol) ja kaliumkarbonaattia (2,8 g, 20 mmol) asetonissa (70 ml), sekoitettiin 50°C:ssa 1 h. Lisättiin pisaroittain bentsyylikloridia (2,05 ml, 17, 8 mmol), ja seosta sekoitettiin 50°C;ssa 20 h. Seos suodatettiin ja 20 suodos haihdutettiin alipaineessa. Jäännökseen lisättiin vettä (15 ml), ja seos uutettiin kolmella 70 ml:n erällä etyyliasetaattia. Yhdistetyt ja kuivatut uuttoliuokset väkevöitiin 20 ml:n tilavuuteen, ja lisättiin ylimäärin vetykloridia etyyliasetaatissa, jolloin erottui epäpuhdas 25 yhdiste 17 (R1 = bentsyyli, R2 = Me). Kiteyttämällä uudelleen metanoli-eetteri-seoksesta saatiin analyysipuhdasta tuotetta, sp. 202 - 204°C, 65 %:n saannolla.

Esimerkki 35 3-hydroksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo jf 4,5-c_7 30 pyridiniumbromidi (15; R2 = H)

Liuokseen, joka sisälsi 33 % vetybromidia etikkaha-possa (75 ml), lisättiin 10 g (50 mmol) yhdistettä 6 (R = Me), ja liuos jätettiin pimeään 8 vrk:n ajaksi. Haihduttamalla reaktioseos alipaineessa ja kiteyttämällä jäännös uu-35 delleen metanolista saatiin analyysipuhdasta, otsikon mukaista yhdistettä, sp. 158 -160°C, saannon ollessa 82 %.

30 7 6 8 0 5

Esimerkki 36 t-butyyli(3-hydroksi-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo ^4,5-0.7 pyridiini-5-karboksylaatti) (6; R = t-butyyli)

Seokseen, joka sisälsi 3,00 g (13,5 mmol) yhdisteen 5 15 (1*2 = H) hydrobromidia ja kaliumkarbonaattia (1,86 g, 13,5 mmol), lisättiin pyrohiilihappodi-t-butyyliesteri-liuosta (5,2 ml, 22,5 mmol), ja seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 20 h. Reaktioseos haihdutettiin alipaineessa ja jäännös liuotettiin veteen (25 ml). Vesiliuos 10 pestiin kahdesti etyyliasetaatilla (25 ml), jäähdytettiin jäähauteessa ja peitettiin etyyliasetaatilla (150 ml). Seokseen lisättiin varovasti suolahappoa, kunnes pH oli 3, ja kerrokset erotettiin. Vesikerros uutettiin vielä etyyliasetaatilla (50 ml), ja yhdistetyt etyyliasetaattiker-15 rokset kuivattiin ja haihdutettiin. Kiteyttämällä jäännös uudelleen tolueeni-petrolieetteri-seoksesta saatiin analyy-sipuhdasta, otsikon mukaista yhdistettä, sp. 151 - 152°C, 57 %:n saannolla.

Esimerkki 37 20 t-butyyli X 3-(2-propynyloksi)-4,5,6,7-tetrahydroi- soksatsolo £ 4,5-c .7-pyridiini-5-karboksylaatti_7 (13; R = t-butyyli, R2 = 2-propynyyli)

Seosta, joka sisälsi 1,5 g (6,25 mmol) yhdistettä 6 (R = t-butyyli) ja kaliumkarbonaattia (1,8 g, 13 mmol) 25 asetonissa (75 ml), sekoitettiin 50°C:ssa 1 h, jonka jälkeen siihen lisättiin propargyylibromidia (1,45 ml, 19 mmol). Reaktioseosta refluksoitiin 20 h, seos suodatettiin ja suodos haihdutettiin alipaineessa. Jäännös uutettiin kolmesti 50 ml:11a petrolieetteriä, joka sisälsi 5 % kloroformia.

30 Yhdistetyt uuttoliuokset pestiin vedellä, kuivattiin ja haihdutettiin. Kiteyttämällä jäännös uudelleen eetteristä saatiin analyysipuhdasta tuotetta, sp. 107 - 108°C, 30 %:n saannolla.

Il 31 76805

Esimerkki 38 3-(2-propynyjoksi)-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo [ 4,5-c ./pyridinium-kloridi (15; R2 = 2-propynyyli)

Liuokseen, joka sisälsi 0,45 g (1,6 mmol) yhdistettä 5 13 (R = t-butyyli, R2 = 2-propynyyli) etyyliasetaatissa (20 ml), lisättiin ylimäärin vetykloridin 2 N etyyliase-taattiliuosta. Sen jälkeen kun seosta oli sekoitettu huoneen lämpötilassa 24 h, sakka kerättiin ja kiteytettiin uudelleen asetonitriili-eetteri-seoksesta. Analyy-10 sipuhtaan, otsikon mukaisen tuotteen, sp. 176-177°C, saanto oli 74 %.

Esimerkki 39 (RS)-etyyli(1-metoksikarbonyyli-4-okso-5-metyyli-piperidiini-3-karboksylaatti)etyleeniketaali 15 Seosta, joka sisälsi 1,9 g (7,8 mmol) (RS)-etyyli (1-metoksikarbonyyli-4-hydroksi-5-metyyli-l,2,5,6-tetra-hydropyridiini-3-karboksylaattia) £ valmistettu artikkelissa Acta Chem. Scand. B 32 (1978) 327 kuvatulla tavalla J, etyleeniglykolia (2,2 ml), 4-tolueenisulfonihappoa (0,15 g) 20 ja tolueenia, refluksoitiin 20 h Dean-Stark-vedenerotinta käyttäen. Seos pestiin natriumvetykarbonaatin vesiliuoksella, kuivattiin ja haihdutettiin alipaineessa. Raaka-tuote tislattiin 0,5 mmHg:n paineessa, kp. 148 - 152°C. Saanto 1,6 g.

25 Esimerkki 40 (RS)-1-metoksikarbonyyli-4-okso-5-metyylipiperi-diini-3-karbohydroksamiinihappoetyleeniketaali

Yhdiste valmistettiin (RS)-etyyli(1-metoksikarbo-nyyli-4-okso-5-metyylipiperidiini-3-karboksylaatti)ety-30 leeniketaalista edellä esimerkissä 6 kuvatun menetelmän mukaisesti. Raakatuote oli öljy.

Esimerkki 41 (RS)-metyyli(3-hydroksi-7-metyyli-4,5,6,7-tetra-hydroisoksatsolo ^**4,5-c_7pyridiini-5-karboksvlaatti) 35 Seokseen, joka sisälsi 96 % H2SO^:a (9 ml) ja vet tä (1 ml), lisättiin 5°C;ssa pienissä erissä (RS)-1-me- 32 76305 toksikarbonyyli-4-okso-5-metyylipiperidiini-3-karbohydrok-samiinihappoetyleeniketaalia. Seosta pidettiin sitten 50°C:ssa 30 min, jonka jälkeen se kaadettiin jään sekaan. pH säädettiin arvoon 3 9 N NaOH:lla, ja seos uutettiin 5 kolmesti metyleenikloridilla (75 ml). Haihduttamalla alipaineessa saatiin 2,23 g raakatuotetta. Analyysipuhtaan näytteen aikaansaamiseksi raakatuote puhdistettiin CC:n (eluenttina 2 % metanolia ja 2 % jääetikkaa sisältävä etyyliasetaatti) avulla. Kiteyttämällä uudelleen toluee-10 nista saatiin puhdasta otsikon mukaista tuotetta, sp.

128 - 129°c.

Esimerkki 42 (RS)-metyyli(3-metoksi-7-metyyli-4,5,6,7-tetra-hydroisoksatsolo £ 4,5-c ^J-pyridiini-S-karboksylaatti) 15 Yhdiste valmistettiin (RS)-metyyli(3-hydroksi- 7-metyyli-4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo /”4,5-c7 pyri-diini-5-karboksylaatist^ edellä esimerkissä 11 kuvatun menetelmän mukaisesti. Analyysipuhdas tuote oli öljy. 1H-NMR (CDC13): 4,25 (2H, d), 3,95 (3H, s), 3,70 (3H, s), 20 3,1 - 2,7 (3H, m), 1,25 (3H, d).

Esimerkki 43 (RS)-3-metoksi-7-metyyli-4,5,6.7-tetrahvdroisoksat-solo /~4,5-c _7-pyridiniumkloridi

Yhdiste valmistettiin (RS)-metyylit3-metoksi-7-25 metyyli-,4,5,6,7-tetrahydroisoksatsolo f 4,5-c J^pyridii-ni-5-karboksylaatista esimerkissä 19 kuvatun menetelmän mukaisesti. Kiteyttämällä uudelleen metanoli-eetteri-seok-sesta saatiin analyysipuhdasta tuotetta, sp. 196 - 197°C.

Il

Claims (8)

1. 33 76305 Patenttivaatimus
2. 1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten kaavan I mukaisten tetrahydroisoksatsolo ^4,5-c^ pyri-diinijohdannaisten ja niiden isomeerien ja farmaseutti-5 sesti hyväksyttävien happoadditiosuolojen valmistamisek- Si °-R2
3. 1. N 10 R4 jossa kaavassa R^ on vety, alempi alkyyli tai bentsyyli, 15 R2 on alempi alkyyli, alempi alkenyyli, alempi alkynyyli tai bentsyyli ja R^ on vety tai metyyli, sillä edellytyksellä, että R2 ei ole metyyli, kun R^ ja R^ samanaikaisesti tarkoittavat vetyä, tunnettu siitä, että 20 a) yhdiste, jonka kaava on H0V_. N . z 4 jossa R^ tarkoittaa samaa kuin edellä ja Z on helposti 30 poistettavissa oleva aminosuojaryhmä, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jonka kaava on R2-X III 35 jossa R2 tarkoittaa samaa kuin edellä ja X on poistuva ryhmä, minkä jälkeen suojaryhmä Z poistetaan hydrolysoimalla tai hydrogenoimalla, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on vety, tai 34 76805 b) yhdiste, jonka kaava on X>=: » 5 <Y° jossa R^, X ja Z tarkoittavat samaa kuin edellä, saate-10 taan reagoimaan alkoholin kanssa, jonka kaava on R2-OH V jossa R2 tarkoittaa samaa kuin edellä, jolloin saadaan 15 kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on vety, tai c) yhdiste, jonka kaava on OR- -A
4. 20 HN ^ Vs , IN 1 T"o/ R4 25 jossa R2 ja R4 tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan aldehydin kanssa, jonka kaava on H R3-C=0 VI 30 jossa R3 on vety, alempi alkyyli tai fenyyli, pelkistys-aineen läsnäollessa, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on alempi alkyyli tai bentsyyli, tai I! .35 76805 d) yhdiste, jonka kaava on o-r2 5 VC/ R4 10 jossa R2 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jonka kaava on O II
5. 15 R3-C-X VII jossa R^ ja X tarkoittavat samaa kuin edellä, ja saatu yhdiste, jonka kaava on 20 R2° n \ γ^γ'0 VI11 N R.-c''
6. 3 II o jossa R2, R3 ja R^ tarkoittavat samaa kuin edellä, pel-30 kistetään, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on alempi alkyyli tai bentsyyli, tai e) yhdiste, jonka kaava on R* ~0 § HN R4 76305 jossa R'20 on vety tai edellä määritelty ryhmä R2, ja R4 tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan yhdisteen kanssa, jonka kaava on
7. 5 R2-X III jossa R2 ja X tarkoittavat samaa kuin edellä, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on vety, minkä jälkeen kaavan I mukainen yhdiste eristetään vapaana 10 emäksenä tai myrkyttömänä farmaseuttisesti hyväksyttävä nä happoadditiosuolana ja haluttaessa yksittäiset isomeerit eristetään. Il 76305 Förfarande för framställning av terapeutiskt använd-bara tetrahydroisoxazol £4,5-c7 pyridinderivat med formeln 5. och isomerer och farmaceutiskt godtagbara syraadditions-salter därav, o-r2 R,-
8. 10 I5 2N R4 15. vilken formeln är väte, lägre alkyl eller bensyl, R2 är lägre alkyl, lägre alkenyl, lägre alkynyl eller bensyl och R^ är väte eller metyl, förutsatt att R2 inte är metyl, dä R^ och R^ samtidigt betecknar väte, känneteck-n a t därav, att 20 a) en förening med formeln r9 N .A. 30 där R^ betecknar samma som ovan och Z är en aminoskydds-grupp, som lätt kan avlägsnas, omsätts med en förening med formeln R2-X III 35 där R2 betecknar samma som ovan och X är en avgäende grupp, varefter skyddsgruppen Z avlägsnas genom hydrolys eller hydrogenering, varvid erhälls en förening med formeln I, där R^ är väte, eller 38 7 6 8 0 5 b) en förening med formeIn X N 5 \ ύ'0 z ^ r4 10 där R^, X och Z betecknar samma som ovan, omsätts med en alkohol med formeln R2-0H V där R2 betecknar samma som ovan, varvid erhälls en förening med formeln I, där R^ är väte, eller 15 c) en förening med formeln o-r2 R4 25 där R2 och R^ betecknar samma som ovan, omsätts med en aldehyd med formeln H R3-C=0 VI 30 där R3 är väte, lägre alkyl eller fenyl, i närvaro av ett reduktionsmedel, varvid erheille en förening med formeln I, där R^ är lägre alkyl eller bensyl, eller II 39 76805 d) en förening med formeln o-r2 ! „^A KfkS R. 10 4 där R2 och R^ betecknar sanana som ovan, omsätts med en förening med formeln O tl R3-C-X VII 15 där R^ och X betecknar samma som ovan, och den erhällna föreningen med formeln R2° v 20 ν-=^·Ν \ a O 25 “3 Jj R4 O där R2, R^ och R^ betecknar samma som ovan, reduceras, varvid erhälls en förening med formeln I , där R^ är läg-30 re alkyl eller bensyl, eller e) en förening med formeln R'20n^———N 35 rV IX R4