FI74487C - Foerfarande foer framstaellning av agglomererat braensle. - Google Patents

Description

1 74487

Menetelmä agglomeroitujen polttoaineiden valmistamiseksi

Keksintö koskee menetelmää agglomeroitujen poltto-5 aineiden (pellettien) valmistamiseksi hienojakoisesta hiilipitoisesta aineesta, ensimmäisestä vesiliukoisesta tai vedessä paisuvasta kuumassa kovettuvasta sideaineesta ja toisesta sideaineesta, joka koostuu raskaiden hiilivetyjen vesiemulsiosta.

10 Hienojakoisten kiinteiden hiilipitoisten poltto aineiden, esimerkiksi kivihiilen, pelletointia kuvataan työssä, jonka K.V.S. Sastry ja V.P. Mehtotra esittivät ^*3rd Symposium for Agglomeration at Nurnberg (1981) s. H 36-51/. Tässä selostuksessa esitetään, että hieno-15 jakoisia kivihiilihiukkasia (fines) voidaan agglomeroida erilaisilla menetelmillä pelletointi mukaan luettuna.

Työssä esitetään lisäksi, että pelletointi on menetelmä, jossa hienojakoiset hiukkaset, jotka on kostutettu nesteellä, sekoitetaan sopivissa laitteissa, kuten rummuis-20 sa, lautasilla tai suppiloissa, jolloin muodostuu suurem pia pallomaisia kappaleita. Esityksessä erotetaan kolme erilaista agglomerointimenetelmää nimittäin 1) pelle-/ tointi, 2) painetiivistys ja 3) suulakepuristus.

.· Tämä hakemus koskee pelletointia. Sastry ja Mehtotra 25 kuvaavat sideaineiden käyttöä pellettien lujuuden, han- kauskestävyyden ja iskulujuuden parantamiseksi. Työssä mainitaan maissitärkkelyksen ja asfalttiemulsion yhdistelmä. Asfalttiemulsio tekee pelleteistä vedenkestäviä.

Derwent Abstract 02755E/02, julkaisija Derwent 30 Publications Limited, sisältää menetelmän muottivaletun metallurgisen koksin valmistamiseksi sekoittamalla bitumi-materiaalia kivihiileen ja vesiliukoiseen kuumassa kovettuvaan sideaineeseen, esimerkiksi tärkkelykseen. Menetelmässä käytetään valamista tai painepuristusta, mut-35 ta ei pelletointia.

2 74487

Pelletoimalla hienojakoisia ja hyvin hienojakoisia hiililaatuja, jotka ovat vaikeita käsitellä, voidaan tehdä tuotteita, jotka pölyävät vähän ja ovat siksi ympäristöystävällisiä ja yksinkertaisia kuljettaa. Sellais-5 ten polttoainepellettien koostumus voidaan säätää hyvin tarkasti kulloisenkin käyttötarkoituksen (poltto- tai kaa-sutuslaitos) vaatimusten mukaisesti, ja niillä saadaan aikaan yksinkertainen, ongelmaton laitoksen käyttö. Säätämällä pellettien kokoa tai lisäämällä lisäaineita, 10 esimerkiksi rikinpoistoaineita, katalysaattoreita tai vastaavia, voidaan saavuttaa määrätty poltto- tai kaasu-tuskäyttäytyminen, jolloin palamisaste tai hiilenkoversio on korkea ja rikin sitominen tehokasta. Jauhetun kivihiilen tai hienon kivihiilijauheen pelletointi on tärkeää 15 myös siksi, että siten voidaan valmistaa tavanomaiseen arinapolttoon korkealaatuista polttoainetta, jonka ominaisuudet ovat yhtä hyvät ja joskus jopa paremmat kuin kalliilla "pähkinähiilellä", joka muutoin olisi välttämätöntä.

20 Hiilipellettien valmistus ei kuitenkaan ole on gelmatonta. Lähtöaineiden ja tuotantomenetelmän valinta ovat ratkaisevia saatavien agglomeraattien ominaisuuksien kannalta. Kuljetuksen kannalta pellettien mekaaninen lujuus on tärkeintä. Sen tulee myös säilyä hyvin poltto-25 aineen joutuessa pitkiksiajoiksi alttiiksi kostealle sääl- le. Toisaalta polttoainepelleteillä ei saa olla taipumusta tarttua kiinni toisiinsa kohtuullisen lämmön vaikutuksesta, esimerkiksi auringonpaisteessa.

Keksinnön mukainen menetelmä tekee mahdolliseksi 30 valmistaa kivihiilipellettejä, joilla on hyvä tuorelujuus ja kuivauksen ja kovetuksen jälkeen hämmästyttävän suuri lujuus, erityisesti murskauslujuuskerroin, joka säilyy jopa kosteassa ympäristössä.

Keksinnön mukaisesti menetelmä hienojakoisen 35 kiinteän hiilipitoisen materiaalin pelletoimiseksi käyt tämällä ensimmäistä sideainetta, joka on vesiliukoinen 3 74487 tai vedessä paisuva kuumassa kovettuva aine, ja toista sideainetta, joka on raskaan hiilivedyn vesiemulsio, ja kuivaamalla ja sitten kuumakovettamalla pelletit on tunnettu siitä, että ensimmäinen ja toinen sideaine lisä-5 tään erikseen pelletoinnin aikana, ja siitä, että muo dostuu sideaineiden pitoisuusgradientti, jossa ensimmäisen sideaineen pitoisuus pelletissä laskee sisältä ulospäin ja toisen sideaineen pitoisuus ulkoa sisäänpäin.

Esimerkkejä keksinnön mukaiseen menetelmään sovel-10 tuvista raaka-aineista ovat hieno kivihiilijauhe, kivi- hiilipöly ja suodatinhiilet, lajittimista saatava pöly, hiililietteet ja vastaavat, joiden hiukkaskoko on 0-3 mm ja vesipitoisuus alle 20 paino-%. Hiiliraaka-aineen hiukkaskokojakautuman ollessa edullinen 90 % hiukkasista 15 on kooltaan alle 1 mm ja vesipitoisuus on edullisesti alle 12 paino-S. Myös petrolikoksia voidaan käyttää.

Yllä mainittu hiilipitoinen raaka-aine sekoitetaan mahdollisiin kiinteisiin lisäaineisiin, esimerkiksi rikinpoistoaineeseen, edullisesti kalkkikivipölyyn, pol-20 tettuun tai sammutettuun kalkkiin, liituun, dolomiittiin tai sen kaltaiseen, ja syötetään pelletointilaitokseen. Kiinteiden lisäaineiden osuus voi olla korkeintaan 15 paino-% sillä edellytyksellä, että lisäaineilla on samanlainen hiukkaskokojakautuma kuin hiiliraaka-aineella.

25 Raaka-aineena käytettävä hiili on yleensä luonteeltaan kovaa hiiltä.

Kaikkea kiinteää hiukkasmaista materiaalia, joka pelletoidaan, mahdolliset kiinteät hiukkasmaisen lisäaineet, kuten rikinpoistoaineet, mukaanluettuina kutsu-30 taan tästedes pelletointimassaksi.

Pelletointiprosessi on hyvin tunnettu, kuten yllä mainitusta Sastryn ja Mehtotran selostuksesta havai-" taan. Pelletointi voidaan siten tehdä käyttäen tunnettu ja pelletointilaitteita, kuten levyjä, rumpuja ja sup-35 piloita. Pelletointilevyt on havaittu erityisen sovel- 4 74487 tuviksi keksinnön mukaiseen menetelmään.

Tässä selostuksessa termi "pelletointiprosessi" ei sisällä ainoastaan pelletointivaihetta, jossa hienojakoiset hiukkaset agglomeroidaan keskenään pelletoin-5 tilaitteessa, esimerkiksi pelletointilevyllä, -suppi lossa tai -rummussa, vaan myös hienojakoisen hiilimate-riaalin mahdollisen alkukäsittelyn ennen sen syöttöä pelletointilaitteeseen, esimerkiksi lisäaineiden, kuten rikinpoistoaineiden, sekoituksen samoin kuin mahdolli-10 sen käsittelyn sideaineilla ennen pelletointivaihetta.

Ensimmäinen sideaine voi olla mikä tahansa tunnettu vesiliukoinen tai vedessä turpoava kuumassa kovettuva sideaine, esimerkiksi tärkkelys, sulfiittiliemi, edullisesti melassi tai mainittujen seos. Toiseksi sideaineek-15 si lisätään veteen emulgoituja raskaita hiilivetyjä, erityisesti maaöljyn ja kivihiilen jalostusjätteitä, esimerkiksi bitumia, raskasta polttoöljyä, parafiineja, pikeä ja sen kaltaisia sekä näiden seoksia. Näiden emulsioiden vesipitoisuus on 30-70 paino-%, edullisesti 40 -20 60 paino-%. Raskaan hiilivedyn viskositeetti on edulli sesti yli 50 cSt 100°C:ssa, 20°C:ssa viskositeetti on edullisesti yli 10 000 cSt.

Ensimmäistä sideainetta lisätään pelletointimas-saan edullisesti kaikkiaan 1-5, erityisesti 1,5-3 pai-25 no-%, laskettuna kuiva-aineena ja käytetyn hiilimateri- aalin määrästä. Hiilivetyjä on edullisesti 1-6, erityisesti 2-4 paino-% käytetystä hiilimateriaalista laskettuna .

Ensimmäinen ja toinen sideaine lisätään käteväs-30 ti ruiskuttamalla.

Hiukkasten koko kasvaa syötön liikkuessa pelle-tointiprosessin läpi pelletointimassan alkuperäisistä erillisistä hiukkasista pieniin agglomeraatteihin, joita syntyy pelletointivaiheessa ja sitten suurempina agglo-35 meraatteihin, joita saadaan pelletointivaiheen loppu- 5 74487 tuotteena. Ensimmäisen ja toisen sideaineen vaadittava jakautuminen saadaan aikaan lisäämällä ensimmäinen sideaine ensisijaisesti alkuperäisiin erillisiin hiukkasiin ja/tai pienempiin agglomeraatteihin ja lisäämällä toinen 5 sideaine ensisijaisesti suurempiin agglomeraatteihin.

Saattaa olla edullista lisätä ensimmäinen sideaine pel-letointimassaan ennen sen syöttöä pelletointivaiheeseen.

Toinen sideaine, ja tavallisesti myös ensimmäinen sideaine, syötetään pelletointivaiheeseen.

10 Pelletointivaiheessa siihen alunperin syötetyt hiukkaset muodostavat pieniä agglomeraatteja, jotka kasvavat kun niihin liittyy lisää hiukkasia. Vaaditut pitoi-suusgradientit voidaan siksi saada aikaan käsittelemällä pelletointivaiheeseen syötettävät hiukkaset ja/tai 15 alussa esiintyvät, pienet agglomeraatit etupäässä ensim mäisellä vedessä paisuvalla tai vesiliukoisella sideaineella ja käsittelemällä myöhemmin syntyvät suuremmat agglomeraatit ensisijaisesti toisella sideaineella. Joissakin pelletointilaitteissa, esim. jatkuvatoimisissa 20 pelletointilevyissä, -suppiloissa tai -rummuissa, ovat eri kokoiset agglomeraatit tietyissä pelletointilaitteen ·: kohdissa, ja haluttu pitoisuusgradientti voidaan saada aikaan lisäämällä sideaineet pelletointilaitteen eri / kohtiin. Siten tuoreiden pellettien pitoisuusgradientti 25 säädetään lisäämällä ensimmäinen sideaine etupäässä agglo- meroitumattomaan pelletointimassaan tai pienempiin agglo-1 meraatteihin ja toinen sideaine pääasiassa suurempiin agglomeraatteihin. Tällä tavalla saadaan pitoisuusgradientti aikaan jatkuvatoimisessa laitteessa edullisesti jär-30 jestämällä syöttölaitteet soveltuvalla tavalla pelletoin tilaitteissa. Kuten tunnettua, tällaisissa laitteissa tapahtuu lajittumista (kts. K. Meyer, Pelletising of iron ores, Springer-Verlag, Berlin 1980, s. 204); eri kokoiset pelletit erottuvat toisistaan suuremmassa tai pienemmäs-/ 35 sä määrin ja käsiteltävään materiaaliin muodostuu erilli- 74487 siä virtausviivoja. Tuloksena näiden virtausviivojen keksinnön mukaisesta hyväksikäytöstä sideaineiden syötössä voidaan saada aikaan haluttu pitoisuusgradientti. Siten raskaan hiilivedyn emulsio voidaan syöttää siihen 5 pelletointilaitteen osaan, jossa on etupäässä suurempia agglomeraatteja, kun taas vesiliukoinen tai vedessä paisuva sideaine voidaan syöttää siihen pelletointilaitteen osaan, jossa on etupäässä syötettäviä hiukkasia ja/tai pienempiä agglomeraatteja. Kuten jo mainittiin, vedessä 10 turpoava tai vesiliukoinen sideaine voidaan lisätä myös syötettäviin hiukkasiin ennen niiden syöttöä pelle-tointilaitteeseen, esimerkiksi pelletointilevylle tai -suppiloon. Tämä syötettävien hiukkasten käsittely ennen niiden syöttöä pelletointilaitteeseen voidaan tehdä 15 syöttämättä vesiliukoista tai vedessä turpoavaa sideai netta pelletointilaitteeseen tai syöttämällä mainittua sideainetta myös pelletointilaitteeseen.

Joissakin pelletointilaitteissa ei tapahdu eri kokoisten agglomeraattien erottumista tiettyihin kohtiin, 20 mutta tietyssä laitteen kohdassa olevien agglomeraattien koko kasvaa ajan mukana. Vaadittavat pitoisuusgradientit voidaan silloin saada aikaan syöttämällä sideaineet eri aikoina.

Keksinnön toisen edullisen toteutustavan mukaises-25 ti epäjatkuvassa pellettien valmistuksessa, so. silloin, kun uutta hiilimateriaalia ei jatkuvasti syötetä pelletointilaitteeseen eikä toivotun kokoisia pellettejä kerätä jatkuvasti, voidaan tuoreiden pellettien pitoisuusgradientti säätää käyttämällä ensimmäistä ja toista si-30 deainetta eri pituisia jaksoja, jolloin pelletointimas- saa tai pellettejä käsitellään vuorotellen ensimmäisellä ja toisella sideaineella ja käsittelyajat on säädetty - pitoisuuden ollessa tietty - siten, että käsittelyaika ensimmäisellä sideaineella jatkuvasti lyhenee ja toi-35 sella sideaineella pitenee.

7 74487

Luonnollisesti voidaan myös lisätä ensimmäistä sideainetta pääasiallisesti agglomeroitumattomaan pelle-tointimassaan tai pienempiin agglomeraatteihin ja toista sideainetta pääasiallisesti suurempiin agglomeraattei-5 hin myös epäjatkuvassa tuotannossa jopa silloin, kun virtausviivojen stationaaritilaa ei muodostu pelletointi-laitteen toimiessa epäjatkuvasti.

Keksinnön mukaisesti valmistettujen pellettien koko voidaan määrätä säätämällä viipymisaikaa pelletoin-10 tilaitteessa ja pellettien vesipitoisuutta (esimer kiksi 14 - 24, edullisesti 16 - 20 paino-% pellettien koon ollessa keskimääräinen, 6-22 mm, edullisesti 8-15 mm). Pellettien vesipitoisuutta säädellään laimentamalla vesiliukoista tai vedessä turpoavaa sideainetta 15 sekä emulsion vesipitoisuuden avulla. Sen ajan, jonka pelletit viipyvät pelletointilaitteessa, kannalta ovat ratkaisevia pelletointilaitteen kaltevuus ja sen pyörimisnopeus .

Agglomeraattien (tuoreiden pellettien), jotka tu-20 levät pelletointilaitteesta, lujittuminen tapahtuu kaksi vaiheisen lämmön avulla tehtävän jälkikäsittelyn tuloksena. Erään edullisen keksinnön toteutusmuodon mukaisesti tuoreet pelletit kuivataan lämpötilassa 80 - 180, erityisesti 110 - 150°C, vesipitoisuuteen 0,5 - 6, eri-25 tyisesti 1-3 paino-%. Keksinnön erään toteutusmuodon mukaisesti kuivatut tuoreet pelletit kovetetaan lämpötilassa 200 - 350, erityisesti 200 - 300°C. Keksinnön erään toteutusmuodon mukaisesti tuoreet pelletit pidetään liikkeessä kuivauksen aikana. Tähän tarkoitukseen voidaan 30 käyttää tavanomaisia laitteita, esimerkiksi värähtele viä kuivaimia.

Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistetut pelletit ovat yllättävän kestäviä, ja niiden lujuus säilyy jopa kosteuskäsittelyn jälkeen. Tämä lujuus voidaan 35 määrittää esimerkiksi murskauslujuuskertoimena (piste- 74487 painelujuus) (K-Meyer, loc- cit., s. 80), kun pellettejä on säilytetty 72 h 25°C:ssa ilman kosteuden ollessa 100 %. Keksinnön mukaisesti valmistettujen pellettien edulliset ominaisuudet saavutetaan kokonaan vain silloin, kun 5 keksinnön mukaisen menetelmän kaikki piirteet täytetään.

Jos esimerkiksi lämmöllä tehtävän jälkikäsittelyn toinen vaihe jätetään pois, on pelleteillä kosteassa säilytyksen jälkeen täysin epätyydyttävä murskauslujuus.

Jos pelletointi tehdään ilman vesiliukoisia tai 10 vedessä paisuvia lämmössä kovettuvia sideaineita, so.

käyttäen yksinomaan hiilivetyemulsioita, saadaan tuotteita, joiden pinta on tahmea, vaikka lämpökuivaus tehtäisiin ensin alhaisessa lämpötilassa ja sen jälkeen ko-vetus korkeammassa lämpötilassa. Jos valmistetaan tuot-15 teitä, joissa ei ole kuvattua ensimmäisen ja toisen side aineen vastakkaissuuntaista pitoisuusgradienttia, on murskauslujuus kosteuskäsittelyn jälkeen selvästi huonompi kuin pelleteillä, jotka on valmistettu keksinnön mukaisesti, ja joilla on sama kokonaiskoostumus.

20 Keksinnön mukaista menetelmää kuvataan tarkemmin seuraavassa kuvauksessa viitaten liitteenä oleviin piirroksiin.

Kuva 1 on kaavamainen poikkileikkauskuva pelle-tointilevystä; 25 kuva 2 on kaavamainen tasokuva kuvan 1 mukaisesta pelletointilevystä.

Kuvien 1 ja 2 mukaisesti hiilimateriaalin syöttö tapahtuu normaalisti levyn pyörimistason vyöhykkeelle A, jossa pellettien ytimet muodostuvat, so. ylhäältä päin 30 katsottuna, levyn pyöriessä myötäpäivään, kello 3 - 4;n kohdalle (kello 12:n kohta vastaa pyörivän levyn ylintä kohtaa; klo 3:n, klo 6:n, klo 9:n ja klo 12:n kohdat on merkitty kuvaan 2 numeroilla 3, 6, 9 ja 12) etäisyydelle 0,6 - 0,9 R levyn keskipisteestä (R = levyn säde).

35 Vesiliukoisen sideaineen syöttö tapahtuu levyn pyöriessä 9 74487 myötäpäivään ja ylhäältä päin katsottuna levyn oikeapuo-leiselle puoliskolle, edullisesti vyöhykkeelle B kello 12:n ja kello 4:n välille etäisyydelle 0,4 - 0,9 R levyn keskipisteestä. Hiilivetyemulsio syötetään levyn pyöriessä 5 myötäpäivään ja ylhäältä päin katsottuna levyn vasemmalle puoliskolle, edullisesti vyöhykkeelle klo 7:n ja klo 10:n välissä etäisyydelle 0,1 - 0,7 R levyn keskipisteestä; tätä vyöhykettä merkitään C:llä.

Ruiskutusvyöhykkeiden B ja C ja syöttövyöhykkeen 10 A optimaalinen sijainti riippuu pelletointilevyn käyttö- parametreista, esimerkiksi kallistuskulmasta, pyörimisnopeudesta, mahdollisten kaavinlaitteiden sijainnista, kuormitusasteesta ja vastaavista sekä myös hiilen luonteesta ja ominaisuuksista (hiukkaskokoalue ja sen kaltai-15 set tekijät). Koska lajittuminen (eri kokoisten hiukkas ten erottuminen) on kuitenkin yllä mainittuja ohjeita käyttäen helppo havaita muodostuvien virtausviivojen avulla, voidaan helposti valita ruiskutus- ja syöttövyöhykkeet, jotka ovat erityisen hyvin soveltuvia kussakin tapaukses-20 sa haluttujen pitoisuusgradienttien saavuttamiseksi.

*: Myös muissa pelletointilaitteissa, kuten rummuis- sa tai suppiloissa, tapahtuu lajittumista tuloksena vir-tausviivoista, joista voidaan määrittää kuhunkin tapaukseen soveltuvat ruiskutus- ja syöttövyöhykkeet, niin 25 että voidaan saavuttaa keksinnön mukaisesti vaadittavat sideaineiden pitoisuusgradientit.

Seuraavan esimerkin tarkoituksena on selventää keksintöä.

Esimerkki 30 Kovaan hiileen (500 g) (hiukkaskoko 0-3 mm, 90 % alle 1 mm; vesipitoisuus noin 8 % käsittelemättömänä; tuhkapitoisuus 14 % vedettömänä) sekoitetaan 25 g kalk-kikivipölyä (hiukkaskoko 80 % risesti alle 90 ^um, CaCO^-pitoisuus 97 %) ja seos syötettiin tavanomaiselle labora-35 tori-pelletointilevylle (halkaisija 40 cm, korkeus 10 cm).

10 74487 Tätä seosta pelletoitiin lisäten 25 g tavallista kaupallista sokeriruokomelassia (kuiva-ainepitoisuus noin 45 % ja 33 g bitumiemulsiota (bitumi B 80, vesipitoisuus 40 %) seuraavasti: 5 Pyörimisnopeuden ollessa 40 rpm ja kallistuskul man 45° hiukkasia, jotka oli ensin syötetty levylle, ruiskutettiin aluksi melassilla, kunnes ensimmäiset pellettien ytimet olivat muodostuneet. Sitten ruiskutettiin vuorotellen emulsiota ja melassia pidentäen emulsion 10 ruiskutusaikaa pellettien koon kasvaessa. Viimeiseen ruiskutukseen käytettiin bitumiemulsiota. Syntyneiden pellettien koko oli 8-15 mm.

Tuoreita pellettejä pidettiin lämpökaapissa 110°C:ssa 5 h. Vesipitoisuus aleni alle 3 %:iin. Sitten seurasi 15 kaksivaiheisen lämpöjälkikäsittelyn toinen vaihe (kove- tus), nimittäin kuumennus 200°C:ssa 3 h. Täten saaduilla hiilipelleteillä oli tasainen, umpinainen pinta ja niiden murskauslujuus oli 10 - 15 kp (98 - 147 N) kuivassa säilytettyinä ja 9 - 12 kp (88 - 117 N) kosteassa säily-20 tettyinä (3 vrk ilman kosteuden ollessa 100 % ja lämpö tilan 25°C).

Vertailukoe A

Pelletointi tehtiin edellisen esimerkin mukaisesti. Pelletit kuivattiin, mutta niille ei tehty lämpöjälkikä-25 sittelyn toista vaihetta. Kuivana säilytettyinä niiden murskauslujuus oli 10 - 15 kp (98 - 147 N), mutta kosteassa säilytettyinä niiden murskauslujuus oli alle 1 kp (9,8 N).

Vertailukoe B

30 Valmistettiin ruiskutettavissa oleva seos saman tyyppisestä ruokosokerimelassista ja bitumista kuin esimerkissä, ja siten, että komponentteja käytettiin samat määrät kuin esimerkissä.

Kovaa hiiltä ja kalkkikiveä, jotka olivat saman-35 tyyppisiä ja joita käytettiin samat määrät kuin esimerkis- 11 74487 sä, pelletoitiin ruiskuttaen tällä kokonaisseoksella esimerkissä kuvatussa laitteessa. Lopullisissa tuoreissa pelleteissä oli sama ruokosokerimelassin ja bitumin kokonaispitoisuus kuin esimerkissä.

5 Kaksivaiheinen lämpöjälkikäsittely (kuivaus ja kovetus) tehtiin kuten esimerkissä. Saatujen hiilipellet-tien murskauslujuus oli 10 - 15 kp (98 - 147 N) kuivana säilytettyinä; kostessa säilytettäessä murskauslujuus aleni noin 1,5 kp:een (15 N).

Claims (10)

74487

1. Menetelmä hienojakoisen kiinteän hiilimateriaa-lin pelletoimiseksi käyttäen ensimmäistä sideainetta, jo- 5 ka on vesiliukoinen tai vedessä turpoava kuumassa kovet tuva aine, ja toista sideainetta, joka on raskaan hiilivedyn vesiemulsio, ja kuivaten ja kuumakovettaen pelletit, tunnettu siitä, että ensimmäinen ja toinen sideaine lisätään erikseen pelletoinnin aikana, jolloin muodostuu 10 sideaineiden pitoisuusgradientti, jossa ensimmäisen side aineen pitoisuus tuoreessa pelletissä laskee sisältä ulospäin ja toisen sideaineen pitoisuus laskee ulkoa sisäänpäin .

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 15 tunnettu siitä, että ensimmäistä sideainetta lisätään hienojakoiseen kiinteään hiilimateriaaliin kuiva-aineena laskettuna 1-5 paino-% käytetyn hiilimate-riaalin määrästä.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, 20 tunnettu siitä, että toista sideainetta lisä tään hienojakoiseen kiinteään hiilimateriaaliin hiilivetynä laskettuna 1-5 paino-% hienojakoisen kiinteän hiilimateriaalin määrästä.

4. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-3 mukainen 25 menetelmä, tunnettu siitä, että pitoisuusgradient ti pelleteissä saadaan aikaan lisäämällä ensimmäinen sideaine etupäässä pelletointiin menevään agglomeroitumat-tomaan aineeseen ja/tai pienempiin agglomeraatteihin ja toinen sideaine etupäässä suurempiin agglomeraatteihin.

5. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-4 mu kainen menetelmä, tunnettu siitä, että pelletoinnin alussa syntyneitä pienempiä agglomeraatteja esiintyy etupäässä ensimmäisessä kohdassa ja myöhemmin muodostuneita, suurempia agglomeraatteja etupäässä toi-35 sessa kohdassa, joka on erillään ensimmäisestä kohdasta, ja siitä että pitoisuusgradientit saadaan aikaan säätä- 13 744 87 mällä ensimmäiseen ja toiseen kohtaan syötettävien ensimmäisen ja toisen sideaineen määriä.

6. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että epäjatkuvan tuo-5 tannon ollessa kyseessä pelleteissä esiintyvä pitoisuus- gradientti saadaan aikaan ruiskuttamalla ensimmäistä ja toista sideainetta vuorotellen ja lyhentämällä ensimmäisen sideaineen ruiskutusaikaa ja pidentämällä toisen sideaineen ruiskutusaikaa prosessin edetessä.

7. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sekä ensimmäinen että toinen sideaine syötetään pelletointivaiheeseen.

8. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tuoreet pelletit 15 kuivataan lämpötilassa 80 - 180°C vesipitoisuuteen 0,5 - 6 paino-%.

9. Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivatut tuoreet pelletit kovetetaan lämpötilassa 200-300°C.

10. Minkä tahansa edeltävän patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tuoreet pelletit pidetään liikkeessä kuivauksen aikana. % 74487