FI68839B - Foerfarande foer framstaellning av en ny terapeutiskt anvaendbar-6-(d-alfa-(4-etyl-2,3-dioxo-1-piperazinokarboxiamido)-alfa-(3,4-dihydroxifenyl)acetamido(penicillansyra - Google Patents

Description

I%*S*T*1 rBl M1. KUULUTUSjULKAISU p «ISH? ™ 11 utlAggningsskrift 68 8 39 (51) Kv.lk.*/lnt.CI.‘ C 07 D 499/68 SUOMI—-FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansdkning 793 169 (22) Hakemispäivä — Ansäkningsdag 1 1 . 1 0.79 (H) (23) Alkupäivä — Giltighetsdag τι . 1 0.79 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offendig 17.04.80

Patentti- ja rekisterihallitus Nähtäväksipanon Ja kuul.julkalsun pvm. - flc

Patent- och registerstyrelsen ' ' Ansökan utlagd och utl.skriftert publicerad Jl.U/.O? (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 16.1 0.78 , 07.12.78 USA(US) 951900, 967338 Toteennäytetty-Styrkt (71) Bristol-Myers Company, 345 Park Avenue, New York, N.Y. 10022, USA(US) (72) Takayuki Nai to, Kawasaki, Jun Okumura, Yokohama, Hideaki Hoshi,

Ichikawa, Japani-Japan(JP) (74) Oy Kolster Ab (54) Menetelmä uuden terapeuttisesti käyttökelpoisen 6-/D-1*-(4-etyyl i-2,3--d iokso-1-piperats inokarboks iami do)-^-(3,4-dihydroksi fenyyli) asetarn idci7pen is i 1 lääni hapon valmistamiseksi - Förfarande för framstälIning av en ny terapeutiskt användbar 6-/D-'-(4-ety1-2,3-dioxo-1-piperazino-karbox iamido) - '-(3 ,4-d ihydrox ί feny 1 )acetamiao7pen ie i 11 ansyra

Keksintö koskee menetelmää uuden kaavan I mukaisen 6-/D- o. _(4-etvyli-2,3-diokso-1-piperatsinokarboksiamido)- X -(3,4-di-hydroksifenyyli) asetamido_/penisillaanihapon ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi,

H0^.....O

HO —\ % — CH-C-NH-,-^,^ί”3 / 1 il ! nCH,

I i 3 I

NH /

/\ i O COOH

C„H -N N - C=0 2 D \ / Tämä uusi puolisynteettinen penisilliini on käyttökelpoi nen bakteerin vastaisena aineena Gram-positiivisten ja Gram-nega- tiivisten bakteerien aiheuttamien infektioiden hoidossa.

2 68839 D-nk -amino-- (3,4-dihydroksifenyyli) asetamidopenisillaa-nihappo on tunnettu bakteerien vastainen aine ja on kuvattu esimerkiksi GB-patenttijulkaisussa 1 450 764.

Penisilliinejä,joiden kaava on r-v * Ϊ s en R —(' V CH-C-NH- ----------^ h r s C-H.-rf Ϊ* - cU ^ jossa R on vety tai hydroksi, on kuvattu mm. US-patenttijulkaisussa 4 087 424 (esim. 11, 13 ja 22-24 sekä palsta 45, ks. myös US-patentti julkaisu 4 112 090).

Kaavan I mukaisen yhdisteen farmaseuttisesti hyväksyttävinä suoloina tulevat kysymykseen myrkyttömät metallisuolat kuten natrium-, kalium-, kalsium- ja magnesiumsuolat, ammoniumsuola ja subs-tituoidut ammoniumsuolat, kuten trialkyyliamiini- (esim. trietyy-liamiini-), prokaiini-, dibentsyyliamiini-, N-bentsyyli-/^-fene-tyyliamiini-, 1-efenamiini-, N,N1-dibentsyylietyleenidiamiini-, dehydroabietyyliamiini-, N,N1-bis(dehydroabietyyli)etyleenidiamii-ni-, N-(alempi)-alkyylipiperidiini-, esim. N-etyylipiperidiini-suolat ja muut penisilliinien ja kefalosporiinien muodostamat farmaseuttisesti hyväksyttävät amiinisuolat. Edullisimpia ovat alka-limetallisuolat, so. natrium- ja kaliumsuolat.

Kaavan I mukaista yhdistettä ja sen suoloja voidaan valmistaa siten, että 6-aminopenisillaanihappo tai sen suola saatetaan reagoimaan asylointiaineen kanssa, jonka kaava on ?

Ha--/ \_CH-C-OH

\J I

M I

C0Hc-N N - C=0 \_/ ja jolla on D-konfiguraatio'^-hiiliatomilla, tai sen reaktiivisen asyloivan johdannaisen kanssa; ja haluttaessa saatu vapaan hapon muodossa oleva yhdiste muutetaan farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi tai saatu suolan muodossa oleva yhdiste muutetaan vapaaksi hapoksi tai farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi.

3 68839

Vaihtoehtona kaavan II mukaiselle karboksyylihapolle voidaan edellä mainitussa reaktiossa primäärisen aminoryhmän asyloin-nissa käyttää kaavan II mukaisen hapon reaktiivista asyloivaa johdannaista, so. funktionaalista ekvivalenttia. Reaktiivisia kar-boksyylihappojohdannaisia ovat mm. happohalogenidit (esim. happo-kloridi ja happobromidi), happoanhydridit seka-anhydridit mukaan luettuina (esim. alkoksimuurahaishappoanhydridit), happoatsidit, aktiiviset esterit (esim. p-nitrofenyyli) ja aktiiviset tioesterit. Eräs hapon reaktiivinen johdannainen on vastaava atsolidi, so. hapon amidi, jonka amidityyppi on jäsenenä kvasiaromaattisessa viisijäsenisessä renkaassa, joka sisältää vähintään kaksi typpi-atomia, eli pyratsolissa, imidatsolissa, triatsolissa, bentsimi-datsolissa, bentsotriatsolissa tai näiden substituoidussa johdannaisessa. Atsolidien yleinen valmistusmenetelmä on kuvattu esimerkiksi US-patenttijulkaisussa 3 910 900.

Kaavan II mukaisella karboksyylihapolla tai sen reaktiivisella johdannaisella tapahtuva asylointi voidaan suorittaa 6-aminopenisillaanihapolle tai sen suolalle (esim. alkalimetalli-suolalle tai amiinisuolalle).

Asylointi suoritetaan reaktion suhteen inertissä liuotti-messa, joka voi olla vesipitoinen tai vedetön. Sopivia inerttejä liuottimia ovat mm. vesi, asetoni, tetrahydrofuraani, dioksaani, asetonitriili, dimetyyliformamidi, dimetyylisulfoksidi, metyleeni-kloridi, kloroformi, bentseeni, tolueeni, metyyli-isobutyyliketoni ja edellä mainittujen orgaanisten liuottimien vesiseokset.

Asyloinnin reaktioaika ja lämpötila eivät ole kriittisiä. Reaktiolämpötila voi olla noin -30°C - +50°C ja reaktioaika vaih-telee vajaasta tunnista vuorokauteen ja siitä ylikin. Vaikka sivutuotteiden syntymisen välttämiseksi on edullista saattaa reagoivat aineet aluksi kosketuksiin keskenään noin 0°C:ssa, on usein myös edullista, jos seoksen lämpötilan annetaan muutaman minuutin sekoituksen jälkeen nousta huoneen lämpötilaan, jossa se pidetään kunnes reaktio on tapahtunut täydellisesti.

Reagoivia aineita käytetään tavallisesti suunnilleen ekvi-molaariset määrät, mutta tarvittaessa voidaan jompaa kumpaa käyttää ylimäärin.

Asylointituote voidaan erottaa tavalliseen tapaan vapaana happona tai suolana. Vapaa happo voidaan muuttaa farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolakseen käsittelemällä tarvittavalla orgaani- 4 68839 sella tai epäorgaanisella emäksellä. Karboksyylihapposuolat voidaan muuttaa vapaiksi hapoiksi käsittelemällä hapolla tai sopivalla ioninvaihtohartsilla.

Vaikka, kuten edellä mainittiin, kaavan I mukainen penisilliini johdannainen on itsessään käyttökelpoinen bakteerin vastaisena aineena, se on erittäin käyttökelpoinen, jos sitä käytetään yhdessä aminoglykosidiantibiootin, amikasiinin (tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän happoadditiosuolan) kanssa, jota on selostettu esimerkiksi US-patenttijulkaisussa 3 781 268.

Farmaseuttiset seokset, jotka sisältävät sekä kaavan I mukaista penisilliiniä (tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävää suolaa) ja amikasiinia (tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävää happoadditiosuolaa), ovat monessa suhteessa edullisempia kuin seokset, jotka sisältävät vain jompaa kumpaa näistä antibiooteista. Näin saavutetaan laajempi bakteerin vastainen spektri, sillä ami-kasiini vaikuttaa tehokkaasti sellaisiin organismeihin, joihin penisilliini ei vaikuta, ja päinvastoin. Aminoglykosidiantibi-oottiin liittyviä huomattavia munuaismyrkky- ja korvamyrkkyominai-suuksia voidaan vähentää, sillä synergististä bakteerin vastaista yhdistelmää käytettäessä saavutetaan sama hoitovaikutus pienemmällä aminoglykosidiannoksella. Synergistisen yhdistelmätuotteen mahdollistamat pienemmät amikasiiniannokset saattavat myös tehdä mahdolliseksi sen, että Pseudomonas-tartuntaa sairastaville potilaille voidaan antaa tätä erittäin tehokasta antibioottia kauemmin kuin tällä hetkellä suositeltu amikasiinihoitojakso (15 vuorokautta) edellyttää.

Penisilliini-aminoglykosidiseokset voidaan antaa nisäkkäille (ihminen mukaanluettuna) ruiskeina. Seokset voivat haluttaessa sisältää tavanomaisia farmaseuttisesti hyväksyttäviä kiinteitä tai nestemäisiä kantajia tai laimentimia. Muita sopivia yksikköannok-sia voidaan valmistaa tunnetuilla farmaseuttisen teollisuuden käyttämillä menetelmillä.

Vaikuttavien aineosien suhteellinen määrä voi vaihdella laajoissa rajoissa riippuen kyseisestä organismista ja lääkärin valinnasta kyseisen potilaan kohdalla. Edullinen aineosien paino-suhde, jolla on havaittu olevan synergistinen bakterisidinen vaikutus edellä mainittuihin Pseudomonas aerigunosa-kantoihin, on noin 1:2 - 1:100 (amikasiinitpenisilliini). Esimerkiksi ihmiselle , 68839

O

annettavaksi tarkoitettu parenteraalinen annos voi sisältää 200 mg amikasiinisulfaattia ja 400 mg kaavan I mukaista penisilliiniä. Kuivatäyte, joka sisältää amikasiinia ja penisilliiniä, liuotetaan steriiliin veteen ja annetaan ruiskeena yhdessä erässä. Tällainen yksikköannos voidaan esimerkiksi antaa kahdesti vuorokaudessa. Annoksen suuruuden valinta riippuu tietysti lääkärin harkinnasta. Biologinen aktiivisuus

Yhdisteiden BB-P 6521), BB-P 6602) ja BB-P 6613) inhiboivat minimiväkevyydet (MIC) määritettiin kaksinkertaisella agarsar-jalaimennusmenetelmällä käyttämällä Steer'in laitteistoa ja Mueller-Hinton-agarlevyjä ja seuraavia koekantoja: S. aureus (6 kantaa), kefalotiinille herkkiä gram-negatiivisia kantoja (Gn-I, 13 kantaa), kefalotiinille resistenttejä gram-negatiivisia kantoja (Gn-II, 6 kantaa) ja Ps. aeruginosa (64 kantaa). Näillä sekä piperasillii-nillä ja karbenisilliinillä saadut tulokset on esitetty taulukoissa 1 ja 2. Taulukossa 1 on esitetty valittuja kantoja inhiboivat minimiväkevyydet (MIC) ja taulukossa 2 on esitetty penisilliinien keskimääräinen prosentuaalinen aktiivisuus karbenisilliinien suhteen, joka laskettiin kunkin koeorganismiryhmän MIC-arvojen geometrisesta keskiarvosta.

Gram-positiivisia bakteereita vastaan BB-P 652, BB-P 660 ja BB-P 661 olivat lähes yhtä aktiivisia mutta vähemmän tehokkaita kuin piperasilliini. Dihydrosidipenisilliinien gram-negatiivinen aktiivisuus riippui 6-asyylisivuketjun ^-hiilen konfiguraatiosta. Kolmesta isomeeristä oli D-isomeeri (BB-P 661) aktiivisin ja L-iso-meeri (BB-P 660) osoitti huomattavasti vähäisempää aktiivisuutta. BB-P 661 oli noin 8 kertaa aktiivisempi kuin piperasilliini kefalotiinille herkkien gram-negatiivisten organismien suhteen ja hieman vähemmän aktiivinen Pseudomonas-kantojen ja kefalotiinille resistenttien kantojen suhteen.

1) 6-/t)L- *- (4-etyyli-2,3-diokso-1 -piperatsinokarboksiamido)-c< -(3,4-dihydroksifenyyli)asetamido/penisillaanihappo (vertailu-yhdiste) 2) 6-/L-d -(4-etyyli-2,3-diokso-1-piperatsinokarboksiamido)-<* -(3,4-dihydroksifenyyli)asetamido/penisillaanihappo (vertailu-yhdiste) 3) 6-/D-^C-(4-etyyli-2,3-diokso-1-piperatsinokarboksiamido)-°<-(3,4-dihydroksifenyyli)asetamido_7penisillaanihappo (kaavan I mukainen yhdiste).

_____ r 68839

Taulukko 1. Antipseudomonaalisten penisilliinien in vitro-aktiivisuus agarlaimennusmeneteImä1lä (Mueller-Hinton agar).

_MIC (mcg/ml)_

Organismit D cc. · _ ,,n on _ Piperasil Karbeni- • * BB — P 6 52 BB-P 660 BB—P 661 silliini.

s. aureus Smith 6.3 6.3 6.3 0.8 0.2 S. aureus BX-1633 12.5 12.5 12.5 3.1 3.1 E. coli Juhl 0.8 6.3 0.4 1.6 3.1 K. pneumoniae A9977 0.05 0.8 0.025 0.8 1.6 P. mirabilis A9900 0.8 12.5 0.4 0.8 0.8 P. vulgaris A9539 0.8 >100.0 0.4 0.4 1.6 E. cloacae A9656 1.6 12.5 1.6 1.6 1.6 P. aeruginosa A15150 50.0 >100.0 12.5 3.1 25.0 P. aeruginosa A9843 3.1 >100.0 0.8 6.3 100.0 P. aeruginosa A20717 6.3 >100.0 0.8 25.0 >100.0

Taulukko 2. Yhdisteiden BB-P 652, BB-P 660 ja BB-P 661 suhteellinen keskimääräinen aktiivisuus prosentteina

Keskimääräinen suhteellinen aktiivisuus (%)* (karbenisilliini = 100 %) . . . , Kantojen BB-P BB-P BB-P Piperasil- Karbenisil-

Organ ismi ryhmä___lukumäärä 652 660 661 liini liini

TdlT (l) TdT“ "* S. aureus 6 25 22 22 56 100

Gr?im-negative (Gn-I) 13 1780 200 3030 360 100

Gram-negative (Gn-II) 6 112 6 178 224 100

Ps, aeruginosa 64 271 26 418 637 100 _ „ ·......... , Ί . „ _ karbensilliinin MIC-arvon geometrinen * Keskimääräinen suhteellinen - keskiarvo -x 100 koeyhdisteen MIC-arvon geometrinen keskiarvo 7 68839

Taulukko 3

Ar.-CH-CONH-r- -li

COOH

M

EtN N-CO

\_y PDS0 (hiiret, ttn.)__ huippu- puoliin- S · 3ux*6us E · co 1 i P s · 3,Θ3TUQ « väkevyys iruiuis—

Ar Koodin no. Smith Juhl A984 3__aika mg/kg mg/kg mg/kg “ mcg/ml min BD-P 6061 ...

X=/(D) erä ! 0.8 3.3 35 4.9 44 U) erä 2 45 25 6.2 30 (2) erä 3 40 9 29 HOl_ HOV~V BB-P 652 4.5 1.8 30 8.3 32 \=/(DL) 4.5 39 HO_

HoBB-P 660 7.3 7.2 > 100 4 39 (L) HO_ HO^fV BB-P 661 6.25 1.8 25 4 28 ^(D) piperasilliini (Toyana T-1220) (2) antotapa: se.

8

Taulukko 4 68839

Yhdisteen BB-P 661 ja pipervas Uliin in bakteriostaattinen ja bakterisidinen vaikutus 32 Enterobacteriaceae-kannan suhteen Mueller-Hinton-alustassa BB-P661 Piperas älliini

Organismi MIC M5C MIC MBC

Escherichia coli 15119 1 ^ ^ - -- 9660 0.5 i 0.5 0.5 20102 2 2 2 2 2OO8I 2 ^ 4 4 20766 2 2 2 2 21214 2 2 2 2 21219 2 2 2 2

Klebsiella pneumoniae 9977 1 1 1 f - 20452 2 2 2 4 20465 2 2 % Λ 9067 2 8 8 16 9^62 2 8 Ιο 32 20577 2 2 § g 20270 12 do

Enterobacter cloacae 20650 32 32 ® § -— - 9431 4 4 2 2 I5154 l6 lb 4 4 21029 4 ii i 4

Enterobacter aerogenes 21155 12 ? ? --=- 210iik 1 2 4 4 20339 1 1 4 4

Proteus mirabilis 9900 0.5 1 9*5 9'5 -- 9644 0.5 2 0.5 0.5 20046 1 1 0-25 O.5 20523 0.5 1 Ο.25 0-5 20122 O.I3 0.25 0.25 Ο.25

Proteus vulgaris 21557 8 250 l8 63 -- 21558 2 25Ο 12 21559 2 4 1 1

Proteus rettseri 9637 0.25 0.5 0.03 0.05 -- 20645 1 1 0.25 °-25 15167-2 1 2 O.5 1 MIC = inhiboiva minimiväkevyys (mcg/ml). MBC = bakterisidinen minimiväkevyys (mcg/ml), määritysperusteena 99,9-prosenttinen elinkelpoisuuden menetys, kun alkuperäinen keskimääräinen solumäärä oli 2 x 10® solua/ml.

68839

Yhdisteen BB-P661 ja piperasilliinin pitoisuus hiiren veressä, kun yhdisteitä on annettu lihaksensisäisesti 40 mg ruumiinpainon kiloa kohti

Pitoisuus veressä (mcg/ml)

Yhdiste 15 30 45 60 90 _minuuttia antamisen jälkeen_ BB-P661 20,7 11,5 5 <5 <5

Piperasilliini 12,8 5,9 1,5 <1>3 <1,3

Tulokset ovat keskiarvoja vähintään kahdesta kokeesta.

Yhdisteen BB-P661 ja piperasilliinin erittyminen rotan vereen, kun yhdisteitä on annettu lihaksensisäisesti 10 mg/kg

Erittymisprosentti (%) 0-3 3-6 6-24 0-24 __Tuntia antamisen jälkeen ______ BB-P661 27,3 0,8 <1,2 28,1

Piperasilliini 23,9 0,1 <0,6 24,0

Tulokset ovat keskiarvoja vähintään kahdesta kokeesta.

Määritysorganismi: S. lutea ATCC 9341 68839

ID

k k

bC

O —.

ro . 04 ΓΛ CU CM t"-A -=Γ fA

1-1 ·Η JB C0\0 COCO O O O CU <Η LAfA CTiO A CA C'-C'-Ct-I

fö P ^ \ OOO rH i—| lP\ H ΙΛΜΓ\(Λ

H '3 9 . (MW W rH

'"j c πα M AA A

-H r. Höh g (O ö> ·Η fC.

•H <y ω ^ > s •H ·£-* •H 3 (¾ H ω -H _

rO CU

“ S H ^ ® c Ό S ^ 9 ΓΑ

i ή o \ o o m rH

g O h-I · ' * A> * ’

qj Ή 2[ bD ^ O CO rH O CU O I—I -C

P o bC -X £ 0) —- tO **h I-1 Ϊ-Η rH Ή •rl 0)

ω O

•rl -Y

I-1 ö

<ϋ ' OMA <A<A

öh'!T · t-öl Ht~ ΙΛΗ ΙΛ A t- ω F, fcO · · · · ..... · · o L o Yi ^00 CVJ^r C^-^r O OO ΟΟ A ΓΑ H CM rAlArAt— £ u \ c-c^-o h Hs-cu^-in

Ä +-> *c) rH CU

3 rH J2 t»C A

C a) A^C Έ Ιί £ S'- ΰ m0"

3 <D CQ

Ph ^ "7

S » rH A

E LA rH A LA LA

^7 θ\ CU O LA O CU CU

C O M · ...

rl Y· Z bfl O O CU rA H OOO O

•S m ö ^

•r| |—| C

3 -h :2 ω £ :§ [d 6 :rfl (0 H ω g ω

Pn'r I 8 I

p. ^ Ά £ Μ V> CUCU -=r -=r -¾- -=r [A a A lAA vO N UDVD .a- -=r j=r j=r

(ti P P <D OO OO OO O OO OO OO OO OOOO

*' * O tj H H /—I /—I rH rH j—| H H H H H H H H H H H H

rt ,3 £ XX XX XX X XX XX XX XX XXXX

U3 rH Q ij

^ rH Λ +j C^CA CUCU LAO rH -=r LA COCO (ArH [--1'- CU CU rA-=T

ch ω

S-H

ω·Η to <d ω o cd 'A ω ctiajcti 'www

c n W-ΗτΗΉ ·Η *rt O

<D C £ C rHrHC

C O O O ·Η *H *H

<» g E £ A A bO

S bC 3 3 P -H iH cd cd P

w O ω ω 0)0 rH H Ov P P (A P cd

>-.JT C LA Ct- C rA OO OH -HO -HA <D rA

PJO pito p|a P-H oKa oh go SrA cd =r

f A LA 00 LA VO LA CA rH CO

wl<ti col<C «|<: iPK w|< w|< pl,|< p,|<; cup;

II

if 6 8 8 3 9 G o (TS Χ^~· C ft · tO Ή Q hfi +-> ·Η .ifi! ΜΛ VOIS 2 ft * fö ft o\ LP, [-- C- IP- 8-3 ,Γ_Ι H t-n · O · w - rPtS Ή W ft

id MS; c M. C

h ;3 5 , o3 it Ξ r-| C ft ·Π·Η • h S c (d o C 'V ·Η·πΟ Jj

^ 0) ft ro S

•H M ft <T> ** f—I Φ > _Λ Q* ._ ID qjmin 3 S I 3M-5

ft C pH CN -H

trt ω I £ < 3 ~ d

Γϋ __ c γ-* D

bo r O \ 00 \0 rd ·Η <x> -P

0) ~ M · ί—f ·η O CO -M

r “ 2 IjO ^ -H en c r Ό 0 ο ,ν < h l ή y ο φ p

So 5 CD ft ω M

d ft '—' cn a nj fc £ < * ft £ ^ M IB g § c . <u ·η 3 e 3 Π3 u I H +J 3 3 H ft ft 4-) φ +-1

rH 5 Λ C S

. . H d H (X^> H (U Co·' J 0 ‘3 £ . ; m •H vi ,—. g x, ^ · · q π3

Hr- ΚΛ Ph ·Η •'•Π ft C «0 C lo

r Q) O id CVJOJ rtlgoOH

3 ·γ- ft \ · · 'Π3Λ

φ C ft · LP H CO ΟΛ cn^^.S

H H ,C 6D Oi H H en oj <£ ft £ S BV- s» »a S 5 ίο" 3-,3 2 e ® ώ°- .° §'5 5 £ ro Η ·η g :rö H H w i +J 9 i 5 « . s$Sh g oj ft 3 .a2 a 3 o'v ftSc/Tft {0 <y Η·Η -=r ιί·3 a M C, 2 to 00 to ~ Ä -H U d- C J- ft ft q y Qo s o o

H fc CO m to TD

g ft <; ft en ·Η

ft d < O

•S3 8 01 £ ft ft o h at o; d -H ft -S e 8¾ ft 0) H bOft bOft

S ^ 1ω LP ^ LP ΦΗ ftH

S.e Is 33 22 ajs .s

•h fl 3 <0 H rt H H CL -1 tr -H

ft hn H ft to <; - -ft X* XX d ft d dg S,g H ft H d Ή ® ® ft -f -3- to. -H ft ft ’Π H„ ·?3 " -gs-go

S3 dl g.SsS

Λ « 3 ·3 5 < q > Cd Oj . 3 oi ft MW q ^ 4) ·Η 0-0 rrt rd -μ -μ cc -μ 9 .3 ft -H -H 5 ί d“ te to ft fd ft O -h CC g) P^^ft B C^CCh o

w .g 1 <U .=r 0) CP -H

3 cd LP cd LP 'C

r3 o o d

M · O J · C\J

g ft k ft|«y 68839 12

Esimerkki 1 HV-\ HO-// γ—CHCONH—- \==/ ^- o o m cr cooh

M

EtN^ U-C-0 * Dekstro BB-P661 D-ȣ- (4-e tyyli-2,3-diokso-l-piperatsinokarboksiamido)-Jt3 , 4-dihydroksifenyylietikkahappo (2a)

Sekoitettuun, jäähdytettyyn liuokseen, joka sisälsi 5,4 g (0,03 moolia) D-(-)-3,4-dihydroksifenyyliglysiiniä 60 ml:ssa IN natriumhydroksidiliuosta, lisättiin tipoittain 0-5°C:ssa liuos, jossa oli 7,36 g (0,036 moolia) 4-etyyli-2,3-diokso-l-piperatsi-nyylikarbonyylikloridia 70 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania (THF). Seosta sekoitettiin 5-10°C:ssa 30 minuuttia, ja tänä aikana sen pH pidettiin välillä 8-9 lisäämällä 1 N natriumhydroksidia. Reaktioseos väkevöitiin 70 ml:ksi, tehtiin happamaksi väkevällä suolahapolla ja uutettiin etyyliasetaatin ja n-butanolin seoksella (10:1). Uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla. Sen jälkeen liuotin haihdutettiin ja jäännös (noin 6 g) kromatografoi-tiin silikageelillä ("Wako-gel C-100", 150 g) käyttämällä ensin eluenttina kloroformia ja sen jälkeen kloroformi-metanoliseosta. Kun halutut jakeet kerättiin talteen ja haihdutettiin kuiviin, r\ r\ saatiin 870 mg (8 %) otsikon yhdistettä, 2a. = -84° (c = 1, EtOH). Mp. 200-205°C (haj.).

ir:^KBf 1710, 1670, 1610, 1520, 1400, 1370, 1290, 1190 cm"1 maks ’ ’ i3 68839 UV: ^ maksUrl ^ 7> 221 nm <£. 11500), 277 nm ( l , 1*700)

Analyysi: ci5H17N307·Η20 laskettu: C 48,78 H 5,18 N 11,28 löydetty: G 48,68 H 4,58 N 10,87.

BB-P 661: natrium-6- (4-etyyli-2,3-diokso-l-piperatsinokar- boksiamido )-0(7 ( 3,4-dihydroksif enyyl i)asetamidq7penisillanaatt i ( 3a) Jäähdytettyyn ja sekoitettuun suspensioon, jossa oli 351 mg (1 mmooli) yhdistettä 2a ja 224 mg (2,2 mmoolia) N-metyylimorfo-liinia 10 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania (THF) lisättiin tipoit-tain -5 C:ssa liuos, jossa oli 130 mg (1,2 mmoolia) etyylikloori-formiaattia 5 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania, ja näin saatua seosta sekoitettiin 1 tunti -5 - -10°C:ssa. Tämän jälkeen seokseen lisättiin yhdessä erässä -10°C:ssa liuos, jossa oli 432 mg (2 mmoolia) 6-aminopenisillaanihappoa (6-APA) ja 303 mg (3 mmoolia) trietyyliamiinia 10 ml:ssa tetrahydrofuraanin 50 % vesiliuosta, ja saatua seosta sekoitettiin -5°C:ssa 15 minuuttia ja sen jälkeen 30 minuuttia huoneenlämpötilassa. Reaktioseos väkevöi-tiin 5 ml:aan, tehtiin happamaksi 6N suolahapolla ja uutettiin 100 ml :11a etyyliasetaattia. Uutteet pestiin kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja väke-vöitiin 30 ml:ksi. Kun konsentraattiin lisättiin 1 ml natrium-2-etyyliheksanoaatin (SEH) IM etyyliasetaattiliuosta ja saatu sakka suodatettiin talteen, pestiin ensin etyyliasetaatilla ja sen jälkeen eetterillä ja kuivattiin vakuumissa fosforipentoksi-dilla, saatiin 202 mg (35 %) yhdistettä BB-P 661, sp. 170-180°C ( haj .) .

ir:V 1770, 1710, 1680, 1610 , 1510 , 1400, 1380 , 1260, 1190 cm"1 uv:^maksUr^ ^ 720 nm’ olkapää (£,14000), 265 nm, olkapää ( i , 4600) .

νι 68839

Suoritettu korkeapainenestekromatografinen analyysi osoitti, että tuote sisälsi vähintään viittä komponenttia. Haluttu tuote voitiin onnistuneesti erottaa preparatiivisella korkeapainenestekromatograf iällä.

Epäpuhtaan BB-P 661:n puhdistus korkeapainenestekromatograf isesti.

Edellä kuvatulla seka-anhydridimenetelmällä valmistetun epäpuhtaan BB-P 661 (19,8 g) korkeapainenestekromatogrammi osoitti viittä huippua, A, B, C, D ja E, ja tuote jaettiin preparatiivisella korkeapainenestekromatografiällä viiteen osaan (Water1in menetelmä 500 , juC^g-panos, liuotin: CH^CN/^O = 10/90).

Tulos:

Jae n:o Huippu Paino (g) 1 A (hieman B:tä) 0,67 2 B 1,9 BB-P661 3 C 1,7 4 D 1,3 5 E 2,8

Jakeilla 2 ja 4 oli antipseudomonaalista aktiivisuutta.

Kun jae 2 lyofilisoitiin, saatiin 1,9 g haluttua tuotetta (BB-P661), jonka sulamispiste oli 205-210°C (hajoaa vähitellen).

nmr:/D20 1,17 (3H, t, 7,5 , N-CH2CH3), 1,43 (6H, s, ppm 2-CH3), 3,25-3,75 UH, m, N-CH2CH3 ja N-CH2-), 3,75-4,10 (2H, m, N-CH2-), 4,16 (1H, s, 3-H), 5,25-5,50 (3H, m, 5-H, 6-H ja CHCO), 6,30-7,00 (3H, m, fenyyli-H).

Esimerkki 2 Käyttämällä yhdisteen BB-P661 valmistuksessa aktiivista esteriä, joka saatiin N-hydroksimer.ipihkahappoimidin (NOS) avulla, saatiin parempi saanto kuin seka-anhydridimenetelmällä.

Valmistus aktiivisen esterin avulla HO HO ^_ HO 2 >- CHCOOH g \„.CHC0NHT-UUH3 h 1 I I__N_>H3 0 o NH U^»DCC » 0 0 ΐΗ Ö “9 .r\ I c,h,-2 !>-c=o C2HS~*( / C~° \ J 2, BK-P6G1 1S 68839

Seosta, jossa oli 42,1 g (0,12 moolia) D- *-(4-etyyli- 2,3-diokso-l-piperatsinokarboksiamido)-(3,4-dihydroksifenyyli)-etikkahappoa (1), 16,56 g (0,144 moolia) N-hydroksimeripihkahappo-imidiä ja 29,7 g (0,144 moolia) disykloheksyylikarbodi-imidiä (DCC) 600 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania (THF), sekoitettiin huoneen lämpötilassa 2 tuntia ja saostunut virtsa-aine suodatettiin pois. Suodos lisättiin yhdessä erässä jäähdytettyyn ja sekoitettuun liuokseen, joka sisälsi 38,9 g (0,18 moolia) 6-aminopenisillaanihappoa ja 33 ml (0,234 moolia) trietyyliamiinia 400 ml:ssa vettä. Seosta sekoitettiin 3 tuntia huoneen lämpötilassa ja sen jälkeen se vä-kevöitiin 400 ml:ksi niin, että suurin osa tetrahydrofuraanista poistui. Konsentraatti käsiteltiin aktiivihiilellä ja kun suodoksen pH säädettiin 40 % fosforihapolla arvoon 3, tuote muodosti öljymäi-sen sakan, joka erotettiin ja hierrettiin veteen. Kun syntynyt kiinteä aine suodatettiin talteen, pestiin vedellä ja kuivattiin vakuumissa fosforipentoksidilla, saatiin 29,0 g epäpuhdasta tuotetta (2). Emäliuos uutettiin etyyliasetaatilla (2 x 500 ml). Yhdistetyt uutteet pestiin perättäisestä vedellä ja natriumkloridl1-la kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Kun jäännös hierrettiin eetterillä, saatiin vielä 4,8 g tuotetta 2. Erä epäpuhdasta tuotetta (1,3 g) kromatografioitiin silikageelillä (Wako-gel C-200, 30 g) käyttämällä eluentteina ensin kloroformia ja sen jälkeen klorofor-mi-metanoliseosta (10:1). Kun halutut jakeet otettiin talteen ja haihdutettiin kuiviin, saatiin 420 mg yhdistettä 2,joka antoi yhden huipun korkeapainenestekromatografisessa analyysissä.

18 68839

Vertailuyhdistejden valmistus HO-^ y-CHCON»-j-

O O NH CT COOH

M

Et-N N-C=0 V_/ *Levo BB-P660 (etyyli-2,3-diokso-l-piperats inokarboksiamido)-«£-3 , 4-dihydrok-sifenyylietikkahappo (2b) Jäähdytettyyn ja sekoitettuun liuokseen, jossa oli 2,66 g (0,02 moolia) L(+)-3,4-dihydroksifenyyliglysiiniä 40 ml:ssa IN natriumhydroksidiliuosta, lisättiin tipoittain 0-5°C:ssa liuos, jossa oli 4,5 g (0,022 moolia) 4-etyyli-2,3-diokso-l-piperatsi-nyylikarbonyylikloridia 50 mlrssa kuivaa tetrahydrofuraania.

Seosta sekoitettiin 30 minuuttia 0-5°C:ssa, ja tänä aikana sen pH pidettiin IN natriumhydroksidiliuosta lisäämällä välillä 8-9. Reaktioseos väkevöitiin 40 ml:aan, tehtiin happamaksi väkevällä suolahapolla ja uutettiin 300 ml :11a etyyliasetaatti-n-butanoliseosta (10:1). Uute kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Öljymäinen jäännös (noin 4 g) kroma-tografoitiin silikageelillä (C-200, 70 g) käyttämällä eluenttina kloroformia ja sen jälkeen kloroformi-metanoliseosta. Kun halutut jakeet kerättiin talteen ja haihdutettiin kuiviin, saatiin 1,52 g (21,5 %) otsikon yhdistettä (2b), sp. 200-205°C (haj.), = +79° (c = 1, Et OH).

ir:^maks 1710’ 1670 > 1610 , 1520 , 1400, 1370 , 1290 , 1190 cm'1 uv: ^maksUri (PH ?) 221 nm (ί » 10000), 277 nm (£ , 4000)

Analyysi: C 15H17N3O73/2H2O laskettu: C 47,62 H 5,33 N 11,11 löydetty: C 47,45 H 5,16 N 9,21.

17 68839 BB-P 660: natrium-6-^L-*4-( 4-etyyl i-2 , 3-d iokso-l-piperats ino-karboksiamido)-*£ 3,4-dihydroksifenyyliasptamido^penisillanaat-t i (3b)

Liuos, jossa oli 130 mg (1,2 mmoolia) etyyliklooriformi-aattia 10 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania, lisättiin tipoittaan -5°C:ssa jäähdytettyyn ja sekoitettuun suspensioon, jossa oli 351 mg (1 mmooli) yhdistettä 2b ja 224 mg (2,2 mmoolia) N-metyyldmorfoliinia 10 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania, ja saatua seosta sekoitettiin -5 - -10°C:ssa 1 tunti. Seka-anhydri-diliuokseen lisättiin yhdessä erässä -10°C:ssa liuos, jossa oli 432 mg (2 mmoolia) 6-aminopenisillaanihappoa ja 303 mg (3 mmoolia) trietyyliamiinia 10 ml:ssa tetrahydrofuraanin 50 % vesiliuosta, ja seosta sekoitettiin ensin 10 minuuttia -5°C:ssa ja sen jälkeen 20 minuuttia huoneenlämpötilassa. Reaktioseos väkevöitiin 10 ml:ksi ja konsentraatti pestiin eetterillä, tehtiin happamaksi suolahapolla ja uutettiin 100 ml :11a etyyliasetaattia. Uute pestiin kyllästetyllä natriumkloridiliuok-sella, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla ja väkevöitiin 30 ml:ksi. Kun konsentraattiin lisättiin 0,9 ml (0,9 mmoolia) natrium-2-etyyliheksanoaattia etyyliasetaatissa, saatiin sakka, joka suodatettiin talteen, pestiin etyyliasetaatilla ja eetterillä ja kuivattiin vakuumissa fosforipentoksidilla niin, että saatiin 230 mg (50 %) yhdistettä BB-P660, sp. 170-180°C (haj.).

VKBr -1 maks 1770> 1720, 1680, 1610, 1510, 1400, 1375, 1260, 1190 cm .

uv:^maksUri (PH ?) 220 nm ( £ ’ 13000>» 765 nm (£, 3800) 18 68839

HO

// \\ (DL) HO-// \V-CHCONK—T-Γ >CH3 Ο ο NH σ ” cooh λ\

EtN N~C=0 \ / BB-P652 DL-^r (4-etyyli-2,3-diokso-l-piperatsinokarboksiamido)-o4-3,4-dihydroksifenyylietikkahappo (2c) Jäähdytettyyn ja sekoitettuun liuokseen, jossa oli 2,7 g (0,015 moolia) DL-«£amino-K-3,4-dihydroksifenyylietikkahap-poa 15 ml:ssa IN natriumhydroksidiliuosta, lisättiin tipoittaan 5-10°C:ssa liuos, jossa oli 3,1 g (0,014 moolia) 4-etyyli- 2,3-dioksopiperatsiini-l-karbonyylikloridia 5 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania. Seosta sekoitettiin 1 tunti 10-20°C:ssa ja samalla sen pH pidettiin välillä 8-9 lisäämällä vähin erin yhteensä 15 ml IN natriumhydroksidiliuosta. Seos väkevöitiin 20 ml:ksi, tehtiin happamaksi väkevällä suolahapolla ja uutettiin 400 ml:11a etyyliasetaatti-n-butanoliseosta (10:1). Uute kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja haihdutettiin kuiviin. Kun jäännös hierrettiin eetterillä, saatiin 1,8 g epäpuhdasta tuotetta, joka kromatografoitiin silikageelillä (C-200, 70 g) käyttämällä eluenttina ensin kloroformia ja sen jälkeen kloroformi-metanoliseosta (20:1). Haluttu eluaatti otettiin talteen ja haihdutettiin kuiviin. Kun jäännös hierrettiin eetterillä, saatiin 1,21 g (23 %) epäpuhdasta tuotetta 2c, jonka sp. oli 140°C (haj.).

f9 68839 I KRr> λ ir: maks 1710> 1680’ 1520’ 1400> 1370> 1290 ’ 1190 cm" · uv: ^maksUri (PH ?) 225 nm (C » 11800>> 277 nm (C , 4600) nmr: <^^0_d6 1,07 (3H, t, 7,5 Hz, CHgCHg), 3,35 (2H, q, 2.5 Hz, CH2CH3), 3,3 - 3,7 (2H, m, N-CHj), 2,7 - 4,1 (2H, m, N-CHg), 5,03 (1H, d, 7 Hz, CH-CO), 6,62 (2H, s, fenyyli-H), 6,67 (1H, s, fenyyli-H), 8,5 - 9,1 (2H, br, OH), 9.5 (1H, d, 7 Hz, NH).

Analyysi: Ci5H17N307.1/2H20: laskettu: C 50,00 H 5,03 N 11,96 löydetty: C 50,40 H 4,87 N 11,62.

BB-P 652: natrium-6- (4-etyyli-2,3-diokso-l-piperatsino- karboksiamido)-^-3,4-dihydroksifenyyliasetamidc^ penisillanaat- ti (3c) Jäähdytettyyn ja sekoitettuun suspensioon, jossa oli 176 mg (0,5 mmoolia) yhdistettä 2c ja 112 mg (1,1 mmoolia) N-metyyli-morfoliinia 10 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania, lisättiin -10°C:ssa liuos, jossa oli 65 mg (0,6 mmoolia) etyylikloori-formiaattia 5 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania, ja saatua seosta sekoitettiin 1 tunti -5 - -10°C:ssa. Reaktioseoksesta tuli kirkas liuos. Liuokseen lisättiin yhdessä erässä liuos, jossa oli 216 mg (1 mmoolia) 6-aminopeni.sillaanihappoa ja 150 mg (1,5 mmoolia) trietyyliamiinia 10 ml:ssa tetrahydrofuraanin 50 % vesiliuosta. Seosta sekoitettiin ensin 15 minuuttia -10°C:ssa ja sen jälkeen 30 minuuttia huoneenlämpötilassa. Suodos kuivattiin ja väkevöitiin 5 ml:ksi, vesiliuos tehtiin happamaksi laimealla suolahapolla ja uutettiin 100 ml :11a etyyliasetaattia.

Uute pestiin vedellä ja sen jälkeen yklästetyllä natriumkloridin vesiliuoksella, kuivattiin magnesiumsulfaatilla ja väkevöitiin 50 ml:ksi. Konsentraattia lisättiin 0,5 ml (0,5 mmoolia) natrium- 2-etyyliheksanoaattia etyyliasetaatissa. Kun muodostunut sakka suodatettiin talteen, pestiin etyyliasetaatilla ja eetterillä ja kuivattiin vakuumissa fosoforipentoksidilla, saatiin 180 mg (63 %) yhdistettä BB-P 652, sp. 170-180°C (haj.). ir:^ maks 1770 »1710,1680,1610,1510,1400,1370,1260,1190 cm"1 , puskuri (rH 7) uv:^maks 220 nm (£ , 12000), 270 nm (£, 2600).

Claims (1)

1. 68839 20 Patentt ivaat imu s Menetelmä uuden terapeuttisesti käyttökelpoisen kaavan I mukaisen 6-^b-·*- (4-etyyli-2,3-diokso-1-piperatsinokarboksiamido) -°< - (3,4-dihydroksifenyyli) asetamidOL/penisillaanihapon ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi; HO—/ \_CH-C-NH-i--CH3 \ —S I . J CH, NH l__N 3 0 0 Λ T j.» / \ C00H c2h5-is H -C=0 tunnettu siitä, että 6-aminopenisillaanihappo tai sen suola saatetaan reagoimaan asylointiaineen kanssa, jonka kaava on H°>=\ ? HO-----X \ — CH-C-OH NH t_P | 11 C0Hc4j N —C=0 2 5\_/ ja jolla on D-konfiguraatio* -hiiliatomilla, tai sen reaktiivisen asyloivan johdannaisen kanssa; ja haluttaessa saatu vapaan hapon muodossa oleva yhdiste muutetaan farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi tai saatu suolan muodossa oleva yhdiste muutetaan vapaaksi hapoksi tai farmaseuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi.