FI64510B - Inhalationsanordningar - Google Patents

Description

ESF^l [B] (11)*UULUTUSJULKAISU / j ς - λ

l J l 'UTLÄGGNINGSSKRIFT 64o1U

J (51) Kv.ik.Vcu3 A 61 M 15/00 SUOMI —FINLAND pi) Ν»*ΙΙιιΙ^-Ν·Β««ΛιηΙη| 7635^9 (22) HiWmhptlvt—Ajw5knlnpdtf 09.12.76 (23) AlkupUvl—GlMghuttdag 09.12.76 (41) Tullut JulklMksI Bllvlt offwitllg 13.06. 77

Patentti· Ja rekitterlhallitu· NihtMWp^on i« kuuL|UikaUun pvm.-

Patant· och ragiatarstyralMn ' Amekan utlagd och utUkrMUn publicurtd 31.08.83 (32)(33)(31) Pyrd»«y «uolkuu*—Begird priorltet 12.12.75

Ruotsi-Sverige(SE) 751^067-3 (71) Aktiebolaget Draco, Dag Hammarskjölds vig 7, S-221 01 Lund 1, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Kjell Ingvar Leopold Wetterlin, Sandtjr, Ruotsi-Sverige(SE) (7^) Berggren Oy Ab (5*+) Inhalaatiolaitteet - Inhalationsanordningar Lääkintään tarkoitettuja aerosoli-inhalaatiolaitteita käytetään lääkeaineitten paikalliseen viemiseen hengitysteiden syvempiin osiin. Paikallisen viennin etuna koko elimistöön vaikuttavaan lääkkeenan-toon verrattuna on se, että lääke tehoaa nopeasti pieniäkin annoksia käytettäessä.

Lääkintäkäyttöön tarkoitettujen aerosoli-inhalaatiolaitteiden on täytettävä erikoisvaatimuksia sumutusominaisuuksiensa suhteen, varsinkin jos aerosoleja käytetään hengitysteiden sairauksien hoitoon. Tavallisesti tätä tarkoitusta varten annetaan hyvin voimakkaita lääkkeitä, ja niinpä niiden annostustarkkuuden pitää olla suuri. Inhalaatiolait-teen sumutusominaisuuksien pitää olla muuttumattomia ja toistettavia koko sinä aikana, jona laitetta käytetään. Lääkintäkäyttöön tarkoitettujen inhalaatiolaitteiden on annettava tarkoin määrätty ja toistettava paine jokaisessa sumutuksessa sekä toistettava hiukkasten j akelu.

2 64510

Tiettyjen hengitystiesairauksien hoitoa varten on myös tarpeen aikaansaada sopivan hiukkaskoon omaava aerosoli. Liian suurilla hiukkasilla on taipumus laskeutua jo liian ylhäällä keuhkoputkistossa.

Tavanmukaiset aerosoli-inhalaatiolaitteet kuten sellaiset, jotka on esitetty USA-patenteissa 3 001 524 ja 3 012 555, on varustettu suhteellisen suurella säiliöllä ja annostenjakeluvälineellä, joka annostelee nestemäisen ponneaineen, johon aktiivinen aine on liuotettu tai suspendoitu. Ponneaineina käytetään yleisesti erilaisia kloori-fluorialkaaneja, esimerkiksi freonia. Näillä aineilla on fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia, joiden ansiosta aineet ovat sopivia käytettäväksi ponneaineina. Huoneenlämpötilassa ja kohtalaisissa paineissa, nimittäin paineissa 0,3-0,5 MPa, ne ovat nesteitä, joita voidaan helposti annostella suurella tarkkuudella. Niiden on aikaisemmin katsottu omaavan alhaisen myrkyllisyyden, ja ne ovat saavuttaneet laajan käytön ponneaineina erilaisissa aerosoleissa. Viime vuosina on kloorifluorialkaanien myrkyttömyys kuitenkin tullut kyseenalaiseksi (vertaa kirjoitusta: Toxicology 3 (1975), 321-332), ja onpa myös suositeltu, että eräitä niistä ei pitäisi käyttää lääkintään tarkoitetuissa inhalaatiolaitteissa.

Kloorifluorialkaanien arvellaan myös osaltaan tuhoavan sitä otsonikerrosta, joka ympäröi maapalloa suojaten sitä ultraviolettisäteilyltä.

Tavanmukaiset aerosoli-inhalaatiolaitteet käsittävät suuren säiliön ja annostusvälineen, jotka on pysyvästi liitetty toisiinsa. Säiliötä ei voida täyttää uudelleen, ja kun se on tyhjä, monimutkainen ja kallis annostusväline on hylättävä. Sitä paitsi tavanmukaisessa annostus-välineessä ei voida käyttää suurempia paineita kuin noin 0,5 MPa.

Tämä on ilmeinen epäkohta, koska suuremmat paineet aikaansaisivat hienojakoisemman aerosolin ja sen seurauksena ponneaineen nopeamman haihtumisen. Raskaat nestepisarat eivät riittävästi pysy sekoittuneena sisäänhengitysilmaan, vaan laskeutuvat suuonteloon.

Vielä eräs tavanmukaisissa aerosoli-inhalaatiolaitteissa esiintyvä epäkohta on se, että niitä voidaan helposti käyttää väärin johtuen siitä, että aktiivisen aineen inhalaatio on mahdollista kullakin sisä änhengityk sei lä pitkän keskeytymättömän sisäänhengityssarjän aikana. Tavanomaisen säiliön sisältö riittää noin 200-40O inhalaatioon.

6451 O

3

Kuten ylläolevasta ilmenee, on olemassa sellaisten uusien aerosoli-inhalaatiolaitteiden tarvetta, joilla ei ole edellä lueteltuja, tavanmukaisissa inhalaatiolaitteissa esiintyviä epäkohtia. On erikoisen tärkeää kehittää menetelmiä, jotka mahdollistavat täysin vaarattomien aineiden, esim. hiilidioksidin, käytön ponneaineena aerosoli-inhalaatiolaitteissa.

Hiilidioksidia on tähän asti käytetty pääasiassa niin sanotuissa "kosteissa aerosoleissa" talous- ja kasviensuojelukäyttöä varten. Niissä käytetään liuotinta, joka jollakin sopivalla tavalla on kyllästetty hiilidioksidilla. Tällaista tyyppiä olevaa, aerosolia tuottavaa laitetta käytettäessä hiilidioksidin paine vähenee, koska on vaikeaa liuottaa riittävää määrää hiilidioksidia liuottimeen. Tästä johtuen sumutusominaisuudet huononevat jatkuvasti käytettäessä hiilidioksidia ponneaineena. Laite voi kokonaan tyhjentyä ponneaineesta ennenkuin liuotin on kulunut loppuun. Koska sumutusominaisuudet eivät niin ollen pysy muuttumattomina ja toistettavina johtuen siitä, että paine jokaisessa sumutuksessa pienenee laitteen toiminnan aikana, tällaista tyyppiä oleva sumutin ei ole sopiva Lääkintäkäyttöön.

Tämän keksinnön tarkoituksena on aikaansaada aerosoli-inhalaatio-laitteita, joissa ei ole edellä selostettuja, tavanmukaisissa aerosoli-inhalaatiolaitteissa esiintyviä epäkohtia.

Tämän keksinnön kohteena on aerosoli-inhalaatiolaite, joka on tarkoitettu farmakologisesti aktiivisten aineitten sisäänhengityk-seen inhalointisuuttimen kautta. Inhalaatiolaitteelle on tunnusomaista, että laite käsittää lävistettävällä kalvolla varustetun, vaihdettavan yksikköannoskapseIin, joka sisältää yksikköannoksen aktiivista ainetta nestemäisessä tai jauhemaisessa muodossa, sekä paineenalaista ponneainetta, jolloin yksikköannoskapseLi on järjestetty annosteluasennossaan sijoitettavaksi aerosolikoteloon kahden kupin väliin, joista toisessa kupissa on keskeinen reikä, jonka läpi lävistysneula voidaan työntää tai on työnnetty, lävis-tysneula käsittää pitkittäisen kapillaariputken, joka muodostaa syöttöputken lävistysneulaan kiinteästi liitetylle sumutussuut-timelle, joka sijaitsee potilaan suuhun pantavan inhalointisuuttimen sisällä ja ohjaa purkautuvaa aerosolia, jolloin yksikkö-annoskapseli annosteluasennossaan ja lävistysneula ovat siirret- 6451 0 tavissa toistensa suhteen siten, että lävistysneula voidaan pakottaa puhkaisemaan yksikköannoskapseli.

Keksinnön eräs tyypillinen sovellutusmuoto selostetaan seuraa-vassa viitaten oheiseen piirustukseen.

Piirustuksessa esitetty aerosoli-inhalaatiolaite käsittää yk-sikköannoskapselin 2, joka on varustettu lävistettävällä kalvolla. Vaihtoehtoisesti kapselin koko seinämä voi olla ohut ja tehty kauttaaltaan samasta materiaalista, esim. muovista tai ohuesta metallilevystä. Yksikköannoskapseli sisältää yksikkö-annoksen aktiivista ainetta ja tarpeellisen määrän paineenalais-ta ponneainetta.

Käyttämällä yksikköannoskapselia mitään annostusvälinettä, joka yleensä on mekaanisesti monimutkainen, ei tarvita. Koska yksikköannoskapseli on tarkoitettu käytössä täysin tyhjennettäväksi, sellaiset ominaisuudet kuin kiehumispisteet ja aktiivisen aineen liukoisuus mahdollisesti käytettyyn liuottimeen ovat vähemmän tärkeitä kuin tavanmukaisissa inhalaatiolaitteissa.

Useita erilaisia kaasuja ja nesteitä voidaan käyttää ponneaineina, esim. hiilidioksidia, happea, typpeä sekä muita myrkyt- ' tömiä kaasuja kokoonpuristetussa tilassa. Hiilidioksidi on so- , pivin ponneaine. Kapseli voidaan helposti täyttää tarvittavalla määrällä hiilidioksidia käyttämällä jäädytettyjä hiilidioksidi-rakeita ja sen jälkeen sulkemalla kapseli. Tavanomaisia kloori-fluorialkaaneja voidaan tietysti myös käyttää ponneaineina.

Yksikköannoskapselin käyttö mahdollistaa kapselissa vallitsevan alkupaineen valitsemisen laajoissa rajoissa. Sopivimmin paine kapselissa on välillä 0,3-1,0 MPa.

Farmakologisesti aktiivinen aine voi sopivimmin olla kiteisessä tai nestemäisessä muodossa ja se voi olla joko suspendoituna tai liuotettuna liuottimeen. Kuitenkin on myös mahdollista käyttää jauheen muodossa olevaa aktiivista ainetta. Se ehto, että aktiivisen aineen on 5 6451 0 muodostettava yksikköannos inhalaatiota varten, merkitsee sitä,että aktiivisen aineen määrä on pienempi kuin 20 mg ja sopivimmin vain 0,2-2,0 mg. Sen nesteen tilavuus, johon aktiivinen aine voi olla liuo- 3 tettu tai suspendoitu, voi sopivimmin olla välillä 0,05-0,15 cm .

3

Kapselin sisätilavuus ei saisi olla suurempi kuin 2,0 cm ,ja sopivim- 3 min se on välillä 0,3-1,5 cm .

Yksikköannoskapseli voidaan sopivasti valmistaa kahdesta samanlaisesta tai erilaisesta osasta, jotka sulatetaan tai liimataan yhteen sen jälkeen kun kapseliin on viety ponneainetta ja aktiivista ainetta mahdollisesti jäähdytettynä tai jäädytettynä. Kun kapseli tehdään metallista, se voidaan muotoilla sylinteriksi, jonka toinen pää on avoin ja toinen suljettu. Avoimen pään sisäseinämä voidaan sen jälkeen varustaa leveällä uralla eli porauksella. Kapselin täytön jälkeen pyöreä tasainen kalvo, joka sopivasti voidaan tehdä 0,2 mm:n paksuisesta alumiinista, voidaan työntää uraan. Kalvo voidaan sopivasti ympäröidä O-renkailla tai tavallisilla tiivisteillä yhdeltä tai molemmilta puolilta. Lopuksi kapselin avoimen pään seinämä taivutetaan kohtisuoraan sisällepäin käyttäen mekaanista puristusta, siten lukiten kalvo kapselinseinämän ja uran alareunan väliin.

Yksikköannoskapseli tuetaan paikalleen kahden kupin 1,4 väliin, joiden kuppien sisäpuolinen muoto on sovitettu ainakin jossain määrin vastaamaan kapselin muotoa. Piirustuksessa ylempi kuppi 1 voi olla liitetty kanteen tai muodostaa osan kannesta, joka on vuorostaan kiinnitetty koteloon 3 joko ruuvikierteiden tai kääntöliittimen avulla. Vaihtoehtoisesti ylempi kuppi voi olla pitkittäissuuntaan siirrettävissä, niin että yksikköannoskapseli voidaan painaa vasten lävistysneu-laa, joka on paikallaanpysyvästi kiinnitetty toisen kupin keskellä olevaan reikään pistäytyen esiin kupista.

Piirustuksessa esitetty aerosoli-inhalaatiolaite on tarkoitettu ladattavaksi yhdellä yksikköannoskapseli1la. Kun tämä kapseli on käytetty, kansi poistetaan ja kapseli korvataan uudella. Eräässä edullisessa sovellutusmuodossa useita kapseleja, esimerkiksi 5 tai 10, on sijoitettu kiertyvään pyörään, joka voi helpottaa kapselien asettamista toiminta-asemaan.

Piirustuksen mukainen aerosoli-inhalaatiolaite saatetaan toimimaan puhkaisemalla yksikköannoskapseli kupissa 4 olevan keskeisen reiän 6 64510 11 kautta lävistysneulalla 10, joka sisältää pitkittäisen kapillaari-putken 7. Aktiivisen aineen ja ponneaineen seos virtaa tällöin pitkin kapillaariputkea 7 s uinut ussuut tiineen 9 ja edelleen ulos laitteesta inhalaatiokanavan 8 kautta. Kapillaariputken läpimitta on sopivim-min välillä 0,25-1,00 mm.

Normaalisti ei tarvita mitään tiivistysvälinettä lävistysneulan ja kapselin välillä. Tyhjeneminen tapahtuu nopeasti, ja neula työntää kalvon syrjään lävistetystä kohdasta sellaisella tavalla, että riittävä tiivistys muodostuu automaattisesti. Neulan kärki voidaan sopi-vimmin katkaista vinosti (ts. epäsymmetrisesti), niin että se tunkeutuu helpommin kalvon läpi.

Lävistysneula voi olla varustettu, kuten piirustuksessa on kuvattu, ohjaimella 5, sormipainimella 12 ja jousella 6, joka palauttaa neulan alkuperäiseen asemaansa. Kuten edellä on mainittu, kapselin puhkaisu voidaan saada aikaan joko painamalla siirrettävää lävistysneulaa kapselia vasten tai painamalla kapselia kiinteästi asennettua lävistysneulaa vasten. Puhkaisun helpottamiseksi neula voidaan varustaa millaisella tahansa sopivalla mekaanisella välineellä, joka aikaansaa vipuvoimaa.

Käytettäessä kiertyvää makasiinia yksikköannoskapseleja varten on edullista järjestää makasiinin syöttökoneisto sellaiseksi, että lävistysneulan tai liikkuvan kupin edestakainen liike saattaa sen toimimaan.

Aerosoliseoksen vapaaksi päästämisen ja sisäänhengityksen samanaikais-tamiseksi lävistysneula (tai liikkuva kuppi) voidaan varustaa mekaanisella lukolla, joka aukeaa sisäänhengitettäessä inhalaatiokanavaan syntyvän alipaineen vaikutuksesta. Yleensä on edullista inhalaatiokanavan kautta tapahtuvan sisäänhengityksen helpottamiseksi varustaa inhalaatiokanavan tyviosa pienillä rei'illä.

7 ί 64510

Uppfinningen berör inhalationsanordningar avsedda för medicinskt bruk.

För medicinskt bruk avsedda aerosolinhalationsanordningar används för att lokalt föra in läkemedel i luftvägarnas djupare delar. Fördelen med att föra in läkemedel lokalt jämfört med att föra in dem sä att de verkar pä hela kroppen är den, att läkemedlet verkar snabbt även vid sma doser.

De för medicinskt bruk avsedda aerosolinhalationsanordningarna bör uppfylla specialkrav i fraga om sprayegenskaperna, speciellt om aerosolerna används vid skötsel av luftvägssjukdomar. I all-mänhet ges för detta ändamäl mycket starka mediciner, och saledes bör doseringsnoggrannheten vara stor. Inhalationsanordningens spray-egenskaper bör vara konstanta och reproducerbara under hela den tid som anordningen används. De för medicinskt bruk avsedda in-halationsanordningarna bör ge ett bestämt och reproducerbart tryck vid varje sprayning och en reproducerbar partikelfördelning.

För skötsel av speciella luftvägssjukdomar är det även nödvändigt att ästadkomma en aerosol med lämplig partikelstorlek. För stora partiklar har en benägenhet att sänka sig redan för högt uppe i lungornas luftvägar.

Vanligen är aerosolinhalationsanordningarna, säsom t.ex. de i USA-patenten 3 001 524 och 3 012 555 framställda, utrustade med en rätt sä stor behällare och doseringsanordning, vilken doserar det flytande drivmedlet, i vilket det aktiva ämnet är löst eller suspenderat. Som drivmedel används allmänt olika klorfluoralkaner, t.ex. freon. Dessa ämnen har fysikalisk-kemiska egenskaper som gör att de är lämpliga att användas som drivmedel. Vid rumstempe-ratur och under moderat tryck, nämligen 0,3-0,5 MPa, är de flytande ämnen, vilka enkelt gär att dosera med stor noggrannhet. De har tidigare ansetts ha en läg giftighet, och de har uppnätt en vid användning som drivmedel vid olika aerosoler. Under senare är har klorfluoralkanernas giftlöshet emellertid ifrägasatts (jfr artikeln: Toxicology 3 (1975), 321-332), och det har även rekommenderats, att somliga av dessa ej skulle användas vid inhalationsanordningar för medicinskt bruk.

8 6451 0

Det antas även att klorfluoralkanerna för sin del förstör det ozonskikt som omger jordklotet och skyddar det mot ultraviolett strälning.

Traditionella aerosolinhalationsanordningar omfattar en stor behällare och ett doseringsorgan, vilka permanent anslutits tili varandra. Behällaren kan ej fyllas pä nytt, och di den är tom mäste det invecklade och dyra doseringsorganet överges. Dessutom kan vid traditionella doseringsorgan icke högre tryck än ca 0,5 MPa användas. Detta är en uppenbar nackdel, eftersom högre tryck skulle ästadkomma en mer finfördelad aerosol och därigenom en snabbare avdunstning av drivmedlet. De tunga vätskedropparna hills ej tillräckligt blandade med inandningsluften, utan sätter sig i munhälan.

En ytterligare nackdel vid traditionella aerosolinhalationsanord-ningar är den, att de lätt kan användas fel därför, att inhala-tionen av det aktiva äxnnet är möjligt vid varje inandning under en ling oavbruten inandningsserie. Innehillet i en traditionell behillare räcker för ungefär 200-400 inhalationer.

Sisom framgär av det ovannämnda, föreligger ett behov av sidana nya aerosolinhalationsanordningar, vilka ej har nämnda nackdelar som uppträder vid traditionella inhalationsanordningar. Det är speciellt viktigt att utveckla förfaranden, vilka möjliggör an-vändning av fullt ofarliga ämnen, t.ex. koldioxid, som drivmedel i aerosolinhalationsanordningar.

Koldioxid har tillsvidare använts i huvudsak i s.k. "väta aero-soler" för hushills- och växtskyddsanvändning. I dessa används lösningsmedel som pä nägot lämpligt sätt är mättat med koldioxid. Vid användning av en anordning av denna typ för producering av aerosol minskar koldioxidens tryck eftersom det är svärt att lösa tillräcklig mängd koldioxid i lösningsmedlet. Därför försämras sprayegenskaperna fortgäende vid användning av koldioxid som drivmedel. Drivmedlet kan helt tömmas ur anordningen innan lösningsmedlet använts till slut. Eftersom sprayegenskaperna sälunda ej hills oförändrade och ej är reproducerbara pä grund av att trycket vid varje sprayning minskar under anordningens funktion, är denna typ av spray icke lämplig för medicinskt bruk.

9 64510

Avsikten med denna uppfinning är att ästadkomma en aerosol-inhalationsanordning soin ej uppvisar ovannämnda nackdelar som förekommer vid traditionella aerosolinhalationsanordningar.

Föremälet för denna uppfinning är en aerosolinhalationsanordning avsedd för inhalering av farmakologiskt aktiva substanser genom ett inhaleringsmunstycke. Kännetecknande för inhalationsanord-ningen är att den omfattar en med en perforerbar membran försedd, utbytbar endosbehällare innehällande en enhetsdos aktiv substans i vätske- eller pulverform samt drivmedel under tryck, varvid endosbehällaren är anordnad att i administreringsläge vara pla-cerad i ett aerosolhus mellan tvä mothäll, varvid det ena mot-hället har ett centrumhäl genom vilket en perforeringsnäl är förbar eller förd, vilken näl innehäller ett längsgäende kapillär-rör, som bildar matningsrör för ett pä nälen fast anbringat spray-huvud, vilket är anbringat inuti inhaleringsmunstycket avsett att införas i patientens mun ooh styra den utmatade aerosolen, varvid endosbehällaren i sitt administreringsläge och perforerings-nälen är sä förskjutbart anordnade i förhällande tili varandra att perforeringsnälen kan bringas att perforera endosbehällaren.

En typisk tillämpning av uppfinningen redogörs i det följande med hänvisningar tili bifogade ritning.

Den i ritningen framställda aerosolinhalationsanordningen om-fattar en endosbehällare 2, som är utrustad med en perforerbar membran. Alternativt kan kapselns hela vägg vara tunn och helt och hället vara gjord av samma material, t.ex. plast eller tunn metallplät. Endosbehällaren innehäller en enhetsdos aktivt ämne och den mängd drivmedel under tryck som är nödvändig.

Genom att använda endosbehällaren behövs ej nägot som heist doseringsorgan, vilket i allmänhet är mekaniskt invecklat. Efter-som endosbehällaren är avsedd att vid bruk helt tömmas är sädana egenskaper som kokpunkter och det aktiva ämnets löslighet i möjligen använda lösningsmedel mindre viktiga än vid traditionella inhalationsanordningar. Flera olika gaser och vätskor kan an-vändas som drivmedel, t.ex. koldioxid, syre, kväve samt andra giftfria gaser i hoppressat tillständ. Koldioxid är det lämpli-gaste drivmedlet. Behällaren kan enkelt fyllas med den nödvändiga 10 6451 0 mängden koldioxid genom att använda avkylda koldioxidkorn och därefter tillsluta kapsein. Naturligtvis kan även traditionella klorfluoralkaner användas som drivmedel.

Användningen av endosbehällare möjliggör ett vai av utgängs-trycket som räder i behällaren inom vida gränser. Lämpligen är trycket i behällaren inom intervallet 0,3-1,0 MPa.

Det farmakologiskt aktiva ämnet kan lämpligen vara i kristall eller flytande form och det kan antingen vara suspenderat eller löst i lösningsmedlet. Det är ändock även möjligt att använda aktiva ämnen som är i pulverform. Villkoret, att det aktiva ämnet bör utgöra en enhetsdos för inhalation betyder att det aktiva ämnets mängd är mindre än 20 mg och lämpligen endast 0,2-2,0 mg. Volymen av den vätska i vilken det aktiva ämnet är löst eller suspenderat kan lämpligen vara inom intervallet 0,05-0,15 cm^.

O

Behällarens inre volym skulle ej fä vara större än 2,0 cm , och lämpligen är den inom intervallet 0,3-1,5 cm"*.

Endosbehällaren kan lämpligt tillverkas av tvä likadana eller olika delar, vilka smälts eller limmas ihop efter att kapsein tillförts drivmedlet och det aktiva ämnet, möjligen avkylt eller nedkylt. Om kapsein görs av metall, kan den formas som en cylinder, vars ena ända är öppen och den andra sluten. Den öppna ändans innervägg kan därefter förses med en bred skära eller ett borrhal. Efter att behällaren fyllts kan en rund järon membran, som lämpligen kan tillverkas av 0,2 mm tjockt aluminium skjutas in i skäran. Membranen kan lämpligen omges med O-ringar eller med van-liga tätningar frän en sida eller frän bäda sidorna. Slutligen böjs väggen vid behällarens öppna ända vinkelrätt inät genom att använda mekaniskt tryck, varvid membranen läses mellan behällar-väggens och skärans underkant.

Endosbehällaren hälls pä plats mellan tvä mothäll 1,4, vilkas inre form är anordnad att ätminstone i nägon män motsvara kapselns form. Det övre mothället 1 i figuren kan vara anslutet tili locket eller utgöra en del av locket, vilket i sin tur är fäst vid huset 3 antingen med skruvfästning eller bajonettfästning. Alternativt kan det Övre mothället vara förskjutbart i längd-riktningen sä att endosbehällaren kan tryckas mot en perforcrings- 11 6451 0 nai, vilken är fast ansluten vid ett häl i det andra mothället och sticker fram ur mothället.

Den i ritningen framställda aerosolinhalationsanordningen är avsedd att aktiveras med en endosbehällare. Dä denna behällare använts, avlägsnas locket och behällaren ersätts med en ny.

I en fördelaktig tillämpningsform har flera behällare, t.ex. 5 eller 10, placerats i ett roterande hjul, vilket kan underlätta placerandet av behällarna i funktionsläget.

Aerosolinhalationsanordningen enligt ritningen sätts i funktion genom att trycka sönder endosbehällaren genom centrumhälet 11 i mothället 4 med perforeringsnälen 10, vilken innehäller ett längsgäende kapillärrör 7. Blandningen av aktivt ämne och driv-medel strömmar härvid längs kapillärröret 7 tili sprayhuvudet 9 och därifrän vidare ut ur anordningen via inhalationskanalen 8. Kapillärrörets genomskärning är lämpligen 0,25-1,00 mm.

Vanligen behövs ej nägot tätningsmedel mellan perforeringsnälen och behällaren. Tömningen sker snabbt och nälen trycker membranen ät sidan vid perforeringsstället pä ett sädant sätt att en till-räcklig tätning ästadkommes automatiskt. Nälens spets kan lämpligen skäras av snett (dvs. osymmetriskt), sä att den lättare perforerar membranen.

Perforeringsnälen kan vara utrustad, säsom visats i figuren, med ett styrorgan 5, en fingeravtryckare 12 och en fjäder 6, som äterför nälen i dess ursprungliga läge. Som ovan nämnts kan behällaren perforeras antingen genom att trycka en rörlig perfo-reringsnäl mot behällaren eller genom att trycka behällaren mot en fast anordnad perforeringsnäl. För att underlätta perforeringen kan nälen utrustas med hurudant lämpligt mekaniskt medel som heist som ästadkommer hävarmskraft.

Vid användning av roterande magasin för endosbehällarna är det fördelaktigt att anordna magasinets matningsmaskineri sä att per-foreringsnälens eller det rörliga mothällets rörelse fram och till-baka fär magasinet att fungera.

12 6451 0 För att tidsförställa aerosolblandningens utsläpp och inhale-ringen samtidigt kan perforeringsnälen (eller det rörliga mot-hallet) utrustas med ett mekaniskt l&s, som öppnas vid inhale-ringen som en följd av undertrycket i inhalationskanalen.

I allmänhet är det fördelaktigt att förse inhalationskanalens basdel med smä hai för att underlätta inhaleringen genom inhalationskanalen .

Claims (3)

13 6451 O

1. Aerosoli-inhalaatiolaite farmakologisesti aktiivisten aineiden sisäänhengittämiseksi inhalointisuuttimen kautta, tunnettu siitä, että laite käsittää lävistettävällä kalvolla varustetun, vaihdettavan yksikköannoskapselin (2), joka sisältää yksikköannoksen aktiivista ainetta nestemäisessä tai jauhemaisessa muodossa, sekä paineenalaista ponneainetta, jolloin yksikköannoskapseli (2) on järjestetty annosteluasennos-saan sijoitettavaksi aerosolikoteloon (3) kahden kupin (1, 4) väliin, joista toisessa kupissa (4) on keskeinen reikä (11), jonka läpi lävistysneula (10) voidaan työntää tai on työnnetty, lävistysneula (10) käsittää pitkittäisen kapillaariputken (7), joka muodostaa syöttöputken lävistysneulaan (10) kiinteästi liitetylle sumutussuuttimelle (9), joka sijaitsee potilaan suuhun pantavan inhalointisuuttimen (8) sisällä ja ohjaa purkautuvaa aerosolia, jolloin yksikköannoskapseli (2) annosteluasen-nossaan ja lävistysneula (10) ovat siirrettävissä toistensa suhteen siten, että lävistysneula (10) voidaan pakottaa puhkaisemaan yksikköannoskapseli (2).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen aerosoli-inhalaatiolaite, tunnettu siitä, että lävistysneula (10) on viety aukon (11) läpi ja kiinteästi järjestetty siihen, ja että kauempana lävistysneulasta (10) sijaitseva kuppi (1) on pitkittäissuuntaan siirrettävissä siten,että yksikköannoskapseli (2) voidaan painaa vasten lävistysneulaa (10.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen aerosoli-inhalaatiolaite, tunnettu siitä, että se käsittää kiertyvän pyörän yksikköannoskapseleita varten, pyörän ollessa varustettu syöttö-koneistolla, joka on mekaanisesti kytketty lävistysneulaan ja tarkoitettu siirtämään uusi kapseli annosteluasentoonsa aina kun lävistysneulaa liikutetaan.