FI64395B - Tvaettillsatsprodukt - Google Patents

Description

I- -----Ί KU ULUTUSJULKAISU

^ ^ UTLÄGGNINGSSKRIFT 64 395 C Pr.tor.tti nyörnclty 10 11 1933 (45) Γt c ' lolr.t ^ ^ ^ (51) Ky.lk.^lnt.CI.3 C 11 D 7/54 SUOMI—»FINLAND (21) P*t*nttlh.k.mu* — Ptt»nt»n*ölinlng 772939 (22) HtkemlsplIvS — An*öknlnpd»g 05.10.77 (23) AlkupilvI —Glltlghettd.j 05.10.77 (41) Tullut julkiseksi — Blivlt offeitllj 07 , Oi. 78 fetontti- ja reklrtarlhallltu, Nihti^ j. kuul.julk.fcun pvm. - ?Q 07 8 ^

Patent- och register*tyr«l*en x ' Ansökan utlagd och uil.jkrlften publlcarad 7 1 . J

(32)(33)(31) Pyydetty «uoiksui—Bejlrd prlorltst O6.lO.76 01.02.77, i3.O5.77 Englanti-England(GB) I1I9I/76, 1670/77, 20213/77 (71) The Procter & Geunble Company, 301 East Sixth Street, Cincinnati,

Ohio I5202, USA(US) (72) Gianfranco Luigi Spadini, Ponteland, Newcastle upon iyne,

Ian David Tolliday, Gosforth, Newcastle upon iyne,

Alan Campbell McRitchie, Blyth, Northumberland,

Englanti-England(GB) (7l) Oy Kolster Ab (5l) Pesussa käytettävä lisäainevalmiste - Tvättillsatsprodukt Tämä keksintö koskee pesussa käytettävää lisäainevalmistetta, jota voidaan käyttää vesipitoisissa pesuliuoksissa. Tällaisia valmisteita voidaan lisätä valkaistavissa olevien tahrojen poistamisen parantamiseksi pesuliuoksiin, jotka sisältävät tavanomaisia epäorgaanisia persuolapitoisia pesuainetuotteita.

Tekstiilimateriaaleja, etenkin kasvikuiduista, kuten puuvillasta tai pellavasta, valmistettuja materiaaleja ja niistä valmistettuja artikkeleita pestään yleisesti saattamalla materiaalit kosketuksiin pesunesteen kanssa, joka sisältää tavanomaisia pesuai-neosia kuten saippuoita tai synteettisiä pesuaineita samoin kuin erilaisia apuaineita, alkalisuoloja ja valkaisuaineyhdisteitä.

Tavallisimmassa menetelmässä, jolla käsitellään tekstiilejä, joissa on valkaistavissa olevia tahroja, tekstiilien pesuliuos lämmitetään huoneen lämpötilasta lähelle kiehuvan veden lämpötilaa, so. 85°C:n yläpuolelle, ja pidetään tässä lämpötilassa jonkin aikaa ennen jäähdyttämistä, minkä jälkeen tekstiilit otetaan pois.

2 64395

Epäorgaanisten persuolavalkaisuaineyhdisteiden, so. natriumperbo-raatin ja natriumperkarbonaatin, joita on tavallisesti lisätty pesuaineiden joukkoon, valkaisukyky on hyvä 85°C:ssa ja tätä korkeammassa lämpötilassa, mutta heikkenee nopeasti alemmissa lämpötiloissa, nimittäin 70°C:ssa ja tätä alhaisemmassa lämpötilassa, joten täyttä valkaisutehoa ei saavuteta ellei pesulämpötila ole riittävän korkea. Nykyaikaiset automaattiset pesukoneet on varustettu ohjelma vaiheilla, joihin sisältyy lämmitysvaihe 85°C:n lämpötilan yläpuolelle (niin sanottu "keittopesu"), mutta niissä on myös ohjelmia, joissa pesuvaiheet tapahtuvat alhaisemmassa lämpötilassa, jotta olisi mahdollista käsitellä värillisiä ja synteettisiä kankaita. Näiden kankaiden käytön yleistyessä ja energian säästötoimenpiteisiin liittyvästä julkisuudesta johtuen tällaisten alhaisessa lämpötilassa tahtuvien jaksojen käyttöä on pyritty lisäämään keittopesun kustannuksella. Johdonmukaisena seurauksena on jatkuva tarve tuotteista, joiden valkaisukyky on hyvä lämpötila-alueella 70°C ja sen alapuolella, sekä pesukyvyn säilyttämiseksi alhaisessa lämpötilassa suoritettavien jaksojen aikana että kalliiden aineiden käyttämiseksi mahdollisimman tehokkaasti.

Monien vuosien ajan on ollut tiedossa alhaisessa lämpötilassa tehokkaita valkaisuaineita, joista useimmat pystyvät luovuttamaan valkaisuaineina orgaanisia perhappoja.

Esimerkkejä tämän tyyppisiä valkaisuaineita sisältävistä pesuaineseoksista ovat esittäneet Reichert ym., US-patentti No. 2,362,401, julkaistu marraskuun 7. päivänä 1944, Moeyer, US-patentti no. 3,639,248, julkaistu helmikuun 1. päivänä 1972 ja GB - patentit No. 836,988 ja No. 855,735.

Nämä ja muut vastaavat julkaisut suosittelevat orgaanisen aktivaattori-aineksen yhdistämistä seokseen, joka reagoi pesuliuok-sessa olevan epäorgaanisen peroksi-valkaisuaineosan kanssa vapauttaen orgaanista peroksi-valkaisuaineosaa, tavallisesti peroksihappoa. Tämä peroksi-valkaisuainelaji on pesuoperaation alhaisemmassa lämpötilassa tapahtuvassa osassa tehokkaampi kuin epäorgaaninen peroksi- valkaisuaine. Tällaisten orgaanisten peroksiyhdisteaktivaattorien ja epäorgaanisten peroksi-valkaisuaineiden yhdistelmiä sisältävien tuotteiden formulointi on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi siitä syystä, että varastoinnin aikana ennen käyttöä seokseen imeytyneen kosteuden läsnäollessa nämä aineet reagoivat luovuttaen orgaanista 3 64395 peroksiyhdistettä, joka tällöin hajaantuu. Tämän seurauksena tuotteen teho alenee.

Orgaanisten peroksi-valkaisuaineiden tai niiden aktivaat-torien stabilisuuden saamiseksi pesuaineseoksissa tyydyttäviksi on ehdotettu erilaisia menetelmiä, kuten erillisten pakkausten käyttämistä kuten Woods, US-patentti No. 3532634, julkaistu lokakuun 6. päivänä 1970; kapselointia kuten Woods (yllä), Lund &

Neilsen, U3-patentti No. 349787 ja Neilsen, US-patentti No. 3494786 , molemmat julkaistu helmikuun 10. päivänä 1970; pinnoittamista kuten Seheifer ym., US-patentti No. 3441507, julkaistu huhtikuun 29. päivänä 1969; ja granulointia kuten Moyer ym., US-patentti No. 3639248, julkaistu helmikuun 1. päivänä 1972. Kaikissa näissä menetelmissä pyritään stabiloimaan orgaanista peroksi-valkaisuainetta tai sen aktivaattoria pesuainetuotteen ympäristössä^ jotta saataisiin yhden tuotteen käytön suoma mukavuus, vaikkakin käyttöön liittyy rajoittavana tekijänä valkaisuaineosan kiinteä määrä muiden pesuainekomponenttien suhteen jokaisessa pesuaineen käyttötapauksessa. Yritykset parantaa peroksi-valkaisuaineen tai sen aktivaatto-rin stabilisuutta aikaisemman tyyppisissä seoksissa johtivat siihen, että valkaisuaineen vapautuminen liuokseen estyi huomattavasti ja heikensivät täten tehokkuutta ja lisäsivät kustannuksia.

Täten eräänä aikaisemmalla tavalla valmistettujen tuotteiden epäkohtana on ollut se, että ne ovat koostumukseltaan kalliita seoksia, minkä seurauksena tietyissä olosuhteissa esiintyy valkaisuaineen tarpeetonta ja mahdollisesti tuhlailevaa käyttöä.

Aikaisempien tuotteiden eräänä lisäepäkohtana on ollut vaikeus enkäistä kankaan värin vaurioituminen, erityisesti täplitty-minen, mikä on aiheutunut tekstiilien joutumisesta kosketuksiin suoraan liukenemattomiksi jääneiden orgaanisen peroksi-valkaisuaineen osasten itsensä kanssa ja/tai aktivaattoriosasten välittömässä läheisyydessä paikallisesti esiintyvien kohtien kanssa, joissa on konsentroituneena orgaanista peroksivalkaisuainetta.

Udelleen eräänä aikaisempiin tuotelaatuihin liittyvänä epäkohtana on ollut se, että ne voivat vaurioittaa ihmisen ihon ja sisäisiä kudoksia seurauksena käytöstä väärällä tavalla tai hengitettäessä vahingossa sisään olosuhteissa, joissa voi tapahtua epäorgaanisen persuolan ja orgaanisen aktivaattorin reaktio, jolloin syntyy erittäin reaktiokykyistä orgaanista peroksi-valkaisuainela- j ia * 4 64395 Tämän mukaisesti tämän keksinnön eräänä kohteena en näiden epäkohtien torjuminen sekoittamalla valkaisuaine-aktivaattori lisäainetuotteeseen, jossa aktivaattori on kemiallisesti ja fysikaalisesti säilyvä ja on avaruudellisesti eristettynä epäorgaanisesta peroksi-valkaisuaineesta, tuotteen soveltuessa lisättäväksi halutuin määrin tekstiilikankaille joko ennen pesuoperaatiota tai sen aikana, jossa pesussa käytetään tavanomaisia pesiaineseoksia. Tällä keksinnöllä pyritään myös maksimoimaan valkaisuaineen teho tuottamalla valkaisuaine-aktivaattoria tuotteen muodossa, josta aktivaattori liukenee hyvin nopeasti vesipitoiseen pesunesteeseen.

Keksinnön kohteena on myös pesutapahtumassa lisättävä valmiste, joka soveltuu edistämään valkaistavissa olevan lian irrotettamista erityisesti 70°C:n ja sen alapuolella olevissa lämpötiloissa, kun sitä lisätään epäorgaanisia peroksi suoloja sisältävään liuokseen.

Yhteenveto keksinnöstä Tämän keksinnön kohteena olevalle pesussa käytettävälle lisäainevalmisteelle on tunnusomaista, että se muodostuu taipuvasta levymäisestä kantajasta, jona on ei-osasina oleva kiinteä kappale, joka on päällystetty ja/tai impregnoitu vedessä vapautuvasti (a) 0,1-30 paino-osalla orgaanista peroksiyhdiste-aktivaattoria kantajan paino-osaa kohti, (b) 0-20 paino-osalla yhtä tai useampaa käsittelyä tai vapautumista edistävää ainetta kantajan paino-osaa kohti, (c) 0-5 paino-osalla orgaanista kelaatteja muodostavaa ainetta kantajan paino-osaa kohti, ja (d) 0-20 paino-osalla pinta-aktiivista ainetta kantajan paino-osaa kohti, sekä (e) haluttaessa muilla tavanomaisilla pesuainekemponentei11a, jotka eivät reagoi aktivaattorin kanssa.

Keksinnön kohteena olevalle menetelmälle, jolla valmistetaan pesussa käytettävää lisäainevalmistetta, on tunnusomaista että siihen sisältyy vaiheina peroks iyhdi ste-akt ivaat tor in muodostaminen nestemäiseksi massaksi, mainitun nestemäisen massan yhdistäminen kiinteän ei-osasina olevan kantajakappaleen kanssa siten, että viimemainitun käsitelty pinta-ala tulee mahdollisimman suureksi, ja mainitun massan muuttaminen kiinteäksi. Kiinteä, ei-osasina oleva kappale impregoidaan mainitulla massalla ja mainittu massa saatetaan kiinteään muotoon.

Tässä käytettynä orgaanisella peroksiyhdiste-aktivaattorilla tarkoitetaan mitä tahansa orgaanista yhdistettä, joka pystyy reagoimaan epäorgaanisen perhappi-pitoisen yhdisteen kanssa vesiliuoksessa siten, että muodostuu orgaanista peroksi-yhdistettä, jonka valkaisuteho samoissa olosuhteissa on ainakin saman arvoinen epäorgaanisen perhappi-pitoisen yhdisteen kanssa 70°C:ssa ja tämän alapuolella olevassa lämpötilassa.

64395 Tämän keksinnön tarkoituksiin ensisijaisia ovat aineet, joiden edellyttämä tiiteri seuraavassa määritellyssä perhydrolyysi-kokeessa vastaa ainakin 2,0 millilitraa 0,01-molaarista natrium-tiosulfaattiliuosta.

Niin ikään tässä käytettyjen termien epäorgaaninen peroksi-valkaisuaine ja epäorgaaninen persuola tarkoituksena on kattaa pikemminkin sellaiset suolat, kuten alkalimetalliperboraatit, -per-karbonaatit, -persilikaatit ja -perpyrofosfaatit, jotka tuottavat vetyperoksidia vesiliuoksessa, kuin yhdisteet, kuten esim. persulfaatit ja permanganaatit, jotka tuottavat muita peroksilajeja.

Tämän keksinnön tarkoittamassa mielessä vedessä vapautuvalla yhdistelmällä tarkoitetaan yhdistelmää, joka pystyy hajaantumaan veden vaikutuksesta liukenemalla, dispergoitumalla, uuttumalla, pehmenemällä tai sulamalla.

Eräässä keksinnön ensisijaisessa kohteessa orgaaninen perok-siyhdiste-aktivaattori tai jokainen tällaisten aktivaattorien seoksen osista on valittu ryhmästä, jonka muodostavat anhydridit, esterit, oksiimit ja N-asyloidut yhdisteet. Aktivaattorina on lähinnä yksi tai useampi N-asyloitu yhdiste, joiden rakennekaava on f ? CH, - C yC - CH, > - (ch2»x - < CH, - or - CH, 3 4 4 3 jossa x voi olla 0 tai kokonaisluku väliltä 1-6 ja on lähinnä 1, 2 tai 6. Niin ikään ensisijaisesti kappale on taipuisan levykanta-jan muodossa, jossa aktivaattorin ja kantajan painosuhde on rajoissa 10:1 - 1:10.

Keksinnön mukaiset lisäainevalmisteet on suunniteltu lisättäväksi pesukoneeseen tahraisten kankaiden kanssa, tai pääpesuvai-heen alussa ohjelmoituihin rumpukoneisiin. Tällöin aktivaattori ja pesuseoksen sisältämät epäorgaaniset peroksi-valkaisuaineyhdisteet eivät joudu kosketuksiin toistensa kanssa ennen kuin pesunesteessä. Aktivaattorin lisääminen pesunesteeseen vedessä hajaantuvana yhdistelmänä ei-osasissa olevan kiinteän kappaleen kanssa mahdollistaa välttymisen stabilisuushuolilta, jotka liittyvät peroksivalkaisu-aine-aktivaattorien sekoittamiseen tavanomaisiin rakeisiin, seoksiin 64395 ja sallii myös käyttäjän kontrolloida, onko vai eikö ole käytettävä alhaisessa lämpötilassa tapahtuvaa valkaisua, ja myös käytettävän orgaanisen peroksi-valkaisuaineen määrää. Tämän keksinnön li-säainevalmisteet ovat myös entistä turvallisempia käyttäjän kannalta avainkomponenttien ollessa fysikaalisesti erillään toisistaan ja vaikuttaessa oleellisesti yhdistelmän sisäänhengittämistä vahingossa.

Tämän keksinnön ansiosta peroksiyhdiste-aktivaattori liukenee myös nopeammin pesunesteeseen verrattaessa nopeuteen, joka saavutetaan aikaisepia rakeisia tuotteita käytettäessä ja tämä, puolestaan, lisää muuttumisnopeutta orgaaniseksi peroksi-valkaisu-ainelajiksi. Siten orgaanisen peroksiyhdisteen kokonaistehokkuus paranee ja harmilliset katalaasivaikutukset jäljellä olevan epäorgaanisen peroksivalkaisuaineen valkaisutehoon pienentävät. Keksinnön ensisijaisena tarkoituksena on aikaansaada tehokas keino poistaa lika kankaille edullisella tavalla jolloin monenlaatuiset tahrat, myös rasvan ja öljyn aiheuttamat tahrat sekä tahrat saadaan poistetuksi.

Yksityiskohtainen selostus keksinnöstä

Kuten edellä on jo todettu käsittää keksinnön mukainen lisä-ainevalmiste kaksi komponenttia, nimittäin orgaanisen peroksiyhdis-te-aktivaattorin vedessä vapautuva yhdistelmä kantajana toimivan, ei-osasina olevan kiinteän kappaleen kanssa.

Orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori

Orgaaniset peroksiyhdiste-aktivaattorit, eli epäorgaaniset persuola-aktivaattorit, jolla nimellä ne tavallisesti tunnetaan, ovat alalla hyvin tunnettuja ja niitä on selostettu laajasti kirjallisuudessa .

Esimerkkejä erilaisista peroksiyhdiste-aktivaattoriryhmistä ovat a) anhydridit; Nämä voivat olla alifaattisia, aromaattisia tai näiden seoksia ja voiva olla mono- tai polykarboksyylihappojen johdannaisia. Ensisijaisissa alifaattisissa anhydrideissa on erilaisia alifaatti-sia ryhmiä, joissa on 1-12 hiiliatomia ja alifaattisissa seka-an-hydrideissä ei saa olla enempää kuin 20 hiiliatomia. Spesifisiä 7 64395 alifaattisia anhydridejä ovat etikkahappo-, propionihappo-, voi-happo-, heptaanihappo-, nonaanihappo-, etikkahappo-heksadekaani-happo-, etikkahappo-steariinihappo- ja voihappo-myristiinihappo-anhydridit·

Aromaattiset anhydridit voivat olla substituoituja tai substituoimattomia, jolloin ensisijaisia esimerkkejä ovat bentsoe-happo-, ftaalihappo- ja pyrometalliittihappo-anhydridit ja niiden nukleosubstituentteja sisältävät halogeeni-, nitro- ja alkoksi-analogit kuten 2 ,4-diklooribentsoehappoanhydridi, m-klooribentsoe-happoanhydridi ja p-metoksibentsoehappoanhydridi.

Myöskin alifaattisten ja aromaattisten anhydridien seokset ovat käyttökelpoisia tämän keksinnön puitteissa edellyttäen, että niissä ei ole molekyyliä kohden useampia kuin 12 hiiliatomia, jolloin esimerkkeinä ovat bentsoehappo-etikkahappo-anhydridi ja bentsoehappo-propionihappoanhydridi. Muita käyttökelpoisia anhydride jä ovat sykliset anhydridit kuten maleiinihappo-, meripihkahappo-, glutaarihappo-, adipiinihappo- ja itakonihappoanhydridit ja polymeeriset anhydridit kuten polyadipiinihappo- ja polyatselaiinihappo-polyanhydridit, joiden kaava on j o | j

HO0C - (CH0) - C - 0 - C - (CH0) - C - 0 - C - (CH0) - COOH

2 p 2 p 2 p a jossa p on lähinnä 4-7 ja q:lla on arvo 5-15, lähinnä 7-8.

Reichert selostaa US-patentissa No. 236401, julkaistu marraskuun 7. päivänä 1944, eräiden orgaanisten anhydridien käyttöä perboraatti-aktivaattoreina pesuaineseoksissa # b) Esterit

Estereitä, jotka soveltuvat tämän keksinnön puitteissa perok-siyhdiste-aktivaattoreiksi, ovat yhden hydroksisubstituentin omaa-vien ja substituoimattomien fenolien, substituoitujen alifaattisten alkoholien, joissa substituenttiryhmä on luonteeltaan elektroneja puoleensa vetävä, mono- ja disakkaridien, N-substituoidut hydrok-syyliamiinin johdannaiset ja imidiinihappojen esterit. Käyttökelpoisia ovat sekä aromaattisten että alifaattisten mono- ja dikarbok- 8 64395 syylihappojen fenyyliesterit. Alifaattisten esterien asyyliryhmässä voi olla 1-20 hiiliatomia, jolloin esimerkkeinä ovat fenyyliasetaat-ti, fenyylilauraatti, fenyylimyristaatti, fenyylipalmitaatti ja fenyylistearaatti. Näistä ovat erityisen ensisijaisia o-asetoksi-bentsoehappo ja metyyli-o-asetoksibentsoaatti. Esimerkkeinä fenyyli-alifaattisista dikarboksyylihappoestereistä ovat difenyylisukkinaat-ti, difenyyliatselaatti ja difenyyliadipaatti. Aromaattisia este-reitä ovat fenyylibentsoaatti, difenyyliftalaatti ja difenyyli-isoftalaatti.

Spesifinen esimerkki substituoidun alifaattisen alkoholin esteristä on trikloorietyyliasetaatti. Esimerkkeinä sakkaridieste-reistä ovat glukoosipenta-asetaatti ja sakkaroosiokta-asetaatti. Esimerkkinä hydroksyyliamiiniesteristä on asetyyliasetohydroksaami-happo.

Näitä ja muita estereitä, jotka soveltuvat käytettäviksi tämän keksinnön puitteissa peroksiyhdiste-aktivaattoreina, on selostettu laajasti GB-patenttijulkaisuissa nro 836 988 ja n:o 839 715.

Erään iisäesteriryhmän muodostavat asyylifenolisulfonaatit ja asyylialkyylifenoiisulfonaatit. Esimerkkejä edellisistä ovat natriumasetyylifenolisulfonaatti (vaihtoehtoisesti esitettynä nat-rium-p-asetoksibentseenisulfonaatti) ja natriumbentsoyylifenolisulfonaatti (vaihtoehtoisesti esitettynä natrium-p-bentsoyylioksibent-seenisulfonaatti). Esimerkkejä asyylialkyylifenolisulfonaateista ovat natrium-2-asetoks.i-5-dodekyylibentseenisulfonaatti, natrium-2-as.etoksi-5-heksyylibentseenisulfonaatti ja natrium-2-asetoksikapryy-lihentseenisulfonaatti. Näiden ja analogisten yhdisteiden valmistusta ja käyttöä on selostettu GB-patenttijulkaisuissa n:o 963 135 ja n:o 1 147 871.

Myöskin fosforihapon asetyloituja estereitä on ehdotettu orgaanisiksi peroksiyhdiste-aktivaattoreiksi, esimerkkeinä dietyyii-monoasetyyliortofosfaatti ja diasetyylietyyliortofosfaatti.

Imidiinihappojen estereiden yleiskaava on

.NH

0X

9 64395 jossa X on substituoitu tai substituoimaton C^-C^g-alkyyli tai -aryyli ja Y voi olla sama kuin X ja voi olla myös -NH2. Esimerkkinä tämän ryhmän yhdisteistä on etyylibentsimidaatti, jossa Y on CgH5 ja X on etyyli.

Muita spesifisiä estereitä ovat p-asetoksiasetofenoni ja 2,2-di-(4-hydroksifenyyli)-propaanidiasetaatti. Tämä viimeksi mainittu aine on 2 , 2-di( 4--hydroksif enyyli )propaanin diasetaatti- johdannainen, joka tunnetaan yleisemmin nimellä Bisfenol A, joka on väliyhdisteenä valmistettaessa polykarbonaatti-hartseja. Bisfenol A-diasetaatti ja menetelmiä sen valmistamiseksi on esitettv DE-kuulutusjulkaisussa n:o 1 260 479, julkaistu helmikuun 8. päivänä 1968, hakijan VEB Chemiefaserwerk Schwarza "Wilhelm Piesh" nimissä o) Imidit

Imidit, jotka soveltuvat tämän keksinnön puitteissa orgaanisiksi peroksiyhdiste-aktivaattoreiksi, ovat yhdisteitä, joiden kaava on 0X0 1 i i R1-C-N-C-R2 jossa R^ ja R2 , jotka voivat olla samoja tai erilaisia, on toisistaan riippumatta valittu C^-C^-alkyyliryhmästä tai aryyliryhmästä ja X on alkyyli-, aryyli- tai asyyliradikaali (joko karboksyyli tai sulfoni). Tyypillisiä ovat yhdisteet, joissa R^ on metyyli-, etyyli-, propyyli- tai fenyyliryhmä, joskin ensisijaisia ovat yhdisteet, joissa myös R2 on metyyli, jolloin esimerkkeinä tällaisista yhdisteistä ovat N,N-diasetyylianiliini, N,N-diasetyyli-p-kloorianiiiini ja N,N-diasetyyli-p-toluidiini. Kumpikin ryhmistä R^ ja R2 voi muodostaa yhdessä X:n kanssa heterosyklisen renkaan, jossa on typpi-atomi. Kuvaavan tämän tyyppisen struktuurin omaavien yhdisteiden ryhmän muodostavat N-asyylilaktaamit, joissa typpiatomi on sitoutunut kahteen asyyliryhmään, joista toinen on liittynyt typpiatcmiin myös toisessa asemassa hydrokarbyylisidoksen välityksellä. Erityisen ensisijainen esimerkki tämän ryhmän yhdisteistä on N-asetyyli-kaprolaktaami. Heterosyklisen renkaan muodostamiseen osallistuvan asyyliryhmän sidoksessa voi olla itsessäänkin heteroatomi, esim. happiatomi, ja N-asyyli-sakkaridit muodostavat erään tämän tyyp-listen aktivaattorien ryhmän.

10 64395

Esimerkkejä syklisistä imideistä, joissa reaktiokykyinen keskus on sulfoniradikaali, ovat N-bentseenisulfonyyliftaali-imidi, N-metaanisulfonyylisukkiini-imidi ja N-bentseenisulfonyyli-sukkiini-imidi. Näitä ja muita tässä yhteydessä käyttökelpoisia N-sulfonyyli-imidejä on selostettu GB-patenttijulkaisussa n:o 1 242 287.

Typpiatomien ja kolmen asyyliryhmän välisiä yhdistelmiä esiintyy N-asyloiduissa dikarboksyylihappoimideissä kuten N-asyyli-ftaali-imideissä, N-asyylisukkiini-imideissä, N-asyyliadipiini-imi-deissä ja N-asyyliglutaari-imideissä. Edellä mainitun tyyppisiä imidejä on selostettu GB-patenttijulkaisussa n:o 855 735.

Edelleen kaksi tähän luokkaan kuuluvien aineiden ensisijaista ryhmää muodostavat yhdisteet, joissa edellä olevan kaavan X on joko toinen diasyloitu typpiatomi, so. substituoidut hydratsii-nit, tai kaksi-funktioinen hydrokarbyyliryhmä kuten C-,-Cg-alkyleeni-ryhmä, jossa on edelleen substituenttina diasyloitu typpiatomi, so. tetra-asyloidut alkyleenidiamiinit.

Erityisen ensisijaisia yhdisteitä ovat N,N,N',N’-tetra-asetyloidut yhdisteet, joiden kaava on 8 o I. Il CH3 ~ L\^ " CH3

N - (CHn) - N

/ 2 x 'v.

CH„ - (r - CH, 3 « Il 3 u o jossa x voi olla 0 tai kokonaisluku 1-6; esimerkkejä ovat tetra-asetyylimetyleenidiamiini (TAMD), jossa x = 1, tetra-asetyyli-etyleenidiamiini (TAED), jossa x = 2, ja tetra-asetyyliheksamety-leenidiamiini (TAHD), jossa x = 6. Kun x = 0, yhdiste on tetra-asetyylihydratsiini (TAH). TAHD ja TAMD ovat erityisen ensisijaisia johtuen niiden alhaisista sulamispisteistä (59°C ja vastaavasti 83°C), mikä helpottaa niiden käsittelyä tämän keksinnön lisäainevalmis-teiksi, kuten seuraavassa selostetaan. Näitä ja analogisia yhdisteitä on selostettu GB-patentti julkaisuissa n:o 907 356, n:o 907 357 ja n:o 907 358.

11

Asyloidut glykouriilit muodostavat yhdisteiden lisäryhmän, jotka sisältävät imidiperoksiyhdiste aktivaattorien yleiseen luokkaan. Näiden aineiden yleiskaava on r r o -«r xS - ° £"' R"" jossa ainakin kaksi R-ryhmistä vastaa asyyliradikaaleja, joiden rakenteessa on 2-8 hiiliatomia. Ensisijainen yhdiste on tetra-asetyyliglykouriili, jossa R-ryhmät ovat kaikki CH^CO-radikaaleja. Asyloituja glykouriileja on selostettu GB-patenttijulkaisuissa n:o 1 246 338, n:o 1 246 339 , n:o 1 246 817 ja n:o 1 247 429.

Muita imidi-tyyppisiä yhdisteitä, jotka soveltuvat käytettäviksi tämän keksinnön puitteissa peroksiyhdiste aktivaattoreina ovat N-(halogeenibentsoyyli)imidit, joita on esitetty GB-patentti-julkaisussa n:o 1 247 857, joista ensisijaisena esimerkkinä on N-m-klooribentsoyylisukkiini-imidi, ja polyimidit, joissa on N-sidot-tu-COOR-ryhmä, esim. N-metoksikarbonyyliftaali-imidi, joka on esitetty GB-patenttijulkaisussa n:o 1 244 200.

Myöskin karbamidin N-asyyli- ja N,N'-diasyylijohdannaiset ovat tämän keksinnön tarkoituksiin käyttökelpoisia peroksiyhdiste-aktivaattoreita, erityisesti N-asetyylidimetyylikarbamidi, N,N'-diasetyylietyleenikarbamidi ja N,N'-diasetyylidimetyylikarbamidi. Tämän tyyppisiä yhdisteitä on esitetty NL-patenttihakemuksessa n:o 6 504 416, julkaistu lokakuun 10 päivänä 1966.

Muita karbamidijohdannaisia, joilla on epäorgaanisia per-suoloja aktivoivia ominaisuuksia, ovat mono- tai di-N-asyloidut atsolinonit, joita on esitetty GB-patenttijulkaisussa n:o 1 379 530.

12 64395

Myöskin asyloidut hydantoiinijohdannaiset sisältyvät tähän orgaanisten peroksiyhdiste-aktivaattorien yleiseen ryhmään. Hydanto-iinit voivat sisältää substituentteina esim. pieniä alkyyliryhmiä ja toinen ryppiatomi tai molemmat typpiatomit voivat olla asyloitu-ja. Esimerkkejä tämän tyyppisistä yhdisteistä ovat N-asetyylihydan-toiini, N,N-diasetyyli, 5,5-dimetyylihydantoiini, 1-fenyyli, 3-ase-tyylihydantoiini ja 1-sykloheksyyli, 3-asetyylihydantoiini. Näitä ja samanlaisia yhdisteitä on selostettu GB-patenttijulkaisuissa n:o 965 672 ja n:o 1 112 191.

Muun imidi-tyyppisten typpiyhdisteiden luokan muodostavat N,N-diasyylimetyleenidiformamidit, joista ensisijainen on Ν,Ν-diasetyylimetyleenidiformamidi. Tämä yhdiste ja muita vastaavia yhdisteitä on esitetty GB-patenttijulkaisussa n:o 1 106 666.

d) Syaaniyhdisteet

Lisäryhmänä orgaanisia yhdisteitä, jotka soveltuvat tämän keksinnön puitteissa peroksiyhdiste-aktivaattoreiksi, ovat yhdisteet, joiden yleiskaava on

X-C~ .N

jossa X voi olla substituoitu tai substituoimaton alkyyli- tai aryyliryhmä tai voi olla -C - A, jossa A on -0R tai -NR,R0 , R.:n ti 1 <1 1 0 ja R£:n ollessa kumpikin pieni alkyyli tai substituoitu tai subs-tituoimaton aryyliryhmä.

Tämä yhdisteluokka eroaa useimmista muista peroksiyhdiste-aktivaattoreista sikäli, että niiden reaktiossa epäorgaanisten per-suolojen kanssa muodostuu muuta peroksilajia kuin peroksihappoja.

X:n ollessa substituoitu tai substituoimaton alkyyli- tai aryyliryhmä, yhdisteet ovat nitriilejä, jotka voivat olla mono- tai polyfunktionaalista tyyppiä ja joiden teho lisääntyy syaaniryhmien lukumäärän kasvaessa, edellyttäen, että yhdisteet pysyvät hiukan vesiliukoisina. Spesifisiä esimerkkejä orgaanisista nitriileistä ovat ftaalinitriili, bentsonitriili, tetrametyleenidinitriili, maloni-nitriili, etyleenidiaminotetraetikkahappodinitriili, nitrilotri-etikkahapponitriili ja meripihkahapponitriili. Näitä ja muita samanlaisia tässä yhteydessä käyttökelpoisia yhdisteitä on selostettu laajasti GB-patenttijulkaisussa n:o 802 035.

13 64395

Edellä olevan kaavan mukaisia yhdisteitä, joissa X on -COOR tai -CONR1R2, on esitetty DE-hakemusjulkaisussa n:o 2 647 978, julkaistu huhtikuun 28. päivänä 1977.

e) Imidatsolit N-asyyli-imidatsolit ja vastaavat viisijäseniset rengassys-teemit muodostavat lisäsarjan yhdisteitä, jotka ovat käyttökelpoisia epäorgaanisina peroksiyhdiste-aktivaattoreina. Spesifisiä esimerkkejä ovat N-asetyyli-bentsimidatsoli, N-bentsoyyli-imidatsoli ja sen kloori- ja metyyli-analogit. Tämän tyyppisiä yhdisteitä on esitetty GB-patenttijulkaiuissa n:o 1 234 762, n:o 1 311 765 ja n:o 1 395 760.

f) Oksiimit

Oksiimit ja erityisesti asyloidut oksiimit muodostavat myös käyttökelpoisen ryhmän orgaanisia peroksiyhdiste-aktivaattoreita, jotka soveltuvat tämän keksinnön tarkoituksiin. Oksiimit ovat hydrok-syyliamiinin johdannaisia, josta niitä voidaan valmistaa antamalla sen reagoida aldehydien ja ketonien kanssa, jolloin saadaan vastaavasti aldoksiimeja ja ketoksiimeja. Asyyliryhmät voivat olla luonteeltaan C-^-C^2-alifaattisia tai aromaattisia, jolloin ensisijaisia asyyliryhmiä ovat asetyyli, propionyyli, lauroyyli, myristyyli ja bentsoyyli. Yhdisteet, joissa on useampia kuin yksi karbonyyiiryhmä, voivat reagoida useamman kuin yhden ekvivalentin kanssa hydroksyyli-amiinia ja yleisimmän dioksiimiluokan muodostavat yhdisteet, jotka ovat 1,2-diketonien ja ketoni-aldehydien johdannaisia, kuten dime-tyyliglyoksiimi

CH0-C ...N-—OH

CH3- e·---N-OH

Tämän yhdisteen asyloidut johdannaiset ovat erityisen arvokkaita orgaanisina peroksiyhdiste-aktivaattoreina, esimerkkeinä diasetyyii-dimetyyliglyoksiimi, dibentsoyylidimetyyliglyoksiimi ja ftaloyyii-dimetyyliglyoksiimi.

64395 14 g) Karbonaatit

Myös karboksyylihapon ja pyrokarboksyylihapon substituoi-tuja ja substituoimattomia alifaattisia, aromaattisia ja alisykli-siä estereitä on ehdotettu orgaanisiksi peroksiyhdiste-aktivaatto-reiksi. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista estereistä ovat p-kar-boksifenyylietyylikarbonaatti, natrium-p-sulfofenyylietyylikarbo-naatti, natrium-p-sulfofenyyli-n-propyylikarbonaatti ja dietyyli-pyrokarbonaatti. Tällaisten esterien käyttämistä epäorgaanisina persuola-aktivaattoreina pesuaineseoksissa on esitetty GB-patentti-julkaisussa n:o 970 950.

Edellä esitettyjen yhdisteluokkien lisäksi orgaanisina peroksiyhdiste-aktivaattoreina voidaan käyttää lukuisia muita aineita, mukaan luettuina triasyyliguanidiinit, joiden kaava on

O

H

N - C - R

O f. 0

R - I - N*^ S'SsN - I - R

i A

jossa R on alkyyli, lähinnä asetyyli tai fenyyli, jotka on valmistettu asyloimalla guanidiinisuolaa. Muita yhdisteluokkia ovat asyylisulfoniamidit, esim. N-fenyyli-N-asetyylibentseeni-sulfoni-amidi, joita on selostettu GB-patenttijulkaisussa n:o 1 003 310 ja triatsiini-johdannaiset, kuten esimerkiksi yhdisteet, joita on selostettu GB-patenttijulkaisuissa n:o 1 104 891 ja n:o 1 410 555. Erityisen edullisia esimerkkejä triatsiinijohdannaisista ovat 2,4,6-trihydroksi-1,3,5-triatsiinin, 2-kloori-4,6-dimetoksi-S-tri-atsiinin ja 2,4-dikloori-6-metoksi-S-triatsiinin di- ja triase-tyylijohdannaiset. Käyttökelpoisia ovat myös piperatsiinijohdannaiset kuten 1,4-diasyloitu-2,5-diketopiperatsiini, joita on selostettu GB-patenttijulkaisuissa n:o 1 339 256 ja n:o 1 339 257, samoin kuin vesiliukoiset alkyyli- ja aryyliklooriformiaatit kuten metyyli-, etyyli- ja fenyyliklooriformiaatit, joita on selostettu GB-patenttijulkaisussa .

15 64395

Edellä esitetyistä aktivaattoriluokista ovat ensisijaisia luokat, jotka tuottavat peroksikarboksyylihappoa reagoidessaan epäorgaanisen persuolan kanssa. Ensisijaisia luokkia ovat erityisesti anhydridit, imidit, oksiimit ja esterit, erityisesti fenolies-terit ja imidit.

Spesifisiä ensisijaisia materiaaleja ovat metyyli-o-asetoksi-bentsoaatti, natrium-p-asetoksibentseenisulfonaatti, Bisfenol A-di-asetaatti, tetra-asetyylietyleenidiamiini, tetra-asetyyliheksame-tyleenidiamiini ja tetra-asetyylimetyleenidiamiini.

Vaikkakin "pistetäplittymänä" tunnetun tyyppinen kankaan värin turmeltuminen saadaan erittäin vähäiseksi ja useimmissa tapauksissa todellisuudessa eliminoiduksi tämän keksinnön lisätuotteiden käytön seurauksena, on todettu, että erittäin ankarissa olosuhteissa, erityisesti kun on pestävä erittäin likaisia kankaita, värin turmeltumista voi yhä esiintyä käytettäessä tiettyjä peroksi-yhdiste-aktivaattoreita, silmiinpistävimmin käytettäessä valkaisu-aineena perbentsoehappoa kehittäviä aktivaattoreita.

Yllättäen on kuitenkin todettu, että tämä värin haalistumi-sen mahdollisuus voidaan pääasiallisesti torjua jos tällaisia per-bentsoehappo-aktivaattoreita käytetään seoksena nopeasti perhydro-lysoivien peretikkahappoaktivaattorien kanssa, peretikkahappo-akti-vaattorin tai aktivaattorien ja perbentsoehappo-aktivaattorin tai -aktivaattorien painosuhteen ollessa rajoissa 1:10 - 10:1, lähinnä välillä 5:1 - 1:5.

Vaikkakaan ei selvästi tiedetä seoksen värin haalistumista torjuvaa vaikutusmekanismia, uskotaan, että seos inhibioi tehokkaasti katalaasiaktiivisuutta pesunesteessä. Katalaasin tiedetään tuhoavan vetyperoksidia, jota tuottavat epäorgaaniset pervalkaisu-aineet, joita tavallisesti sekoitetaan pesuainetuotteisiin ja, tätä keksintöä soveltaen uskotaan ehkäistävän olosuhteet, joissa muodostuu vähemmän toivottavaa orgaanista valkaisuainelajia.

Peroksibentsoehappo on voimakkaampi valkaisuaine kuin per-etikkahappo, so. sen hapetuspotentiaali on suurempi ja täten tehon maksimoimiseksi peretikkahapon suhteellinen osuus valkaisuaineseok-sessa on pidettävä mahdollisimman pienenä jotta voitaisiin estää kankaiden värin haalistuminen, jotka pestään keksinnön mukaisia lisäainevalmis!eita sisältävissä liuoksissa.

16 64395

Kuten edellä on mainittu, on todettu, että värin haalistuminen voidaan ehkäistä tyydyttävästi jos perbentsoehappo-aktivaat-torin (aktivaattorien) ja peretikkahappo-aktivaattorin (-aktivaat-torien) painosuhde on rajoissa 10:1 - 1:10, lähinnä välillä 5:1-1:5, sopivimman suhteen ollessa noin 1:1. Tässä suhteessa on huomioitava, että peroksiyhdiste-aktivaattorin muuttuminen peroksihappo-yhdisteeksi ei voi aina olla kvantitatiivinen, riippuen aktivaat-torin luonteesta, ja reaktio-olosuhteista, joiden vallitessa konversio tapahtuu, erityisesti ajasta ja lämpötilasta.

Huomattakoon, että seokset, joissa perbentsoehappo-aktivaat-torien ja peretikkahappo-aktivaattorien painosuhde on pienempi kuin 1:10, ovat tyydyttäviä, joskin valkaisutehon kannalta hieman heikommat, ja niiden heikosta tehosta johtuen värin haalistumis-vauriot ovat vähäiset. Kuitenkin perbentsoehapon entistä paremman valkaisupotentiaalin antamat edut vähäisen värin haalistumisriskin kera voidaan saavuttaa parhaiten käyttämällä tämän keksinnön lisä-ainevalmisteita aktivaattoriseoksin, joissa suhteet ovat edellä mainitut.

Kantajalle aplikoituvan peroksiyhdiste-aktivaattorin määrä järjestetään sellaiseksi, että aktivaattorin ja kantajan paino-suhde on rajoissa 30:1 - 1:10, tavallisemmin välillä 10:1 - 1:10. Tarkoituksenmukaisinta on, että aktivaattorin ja kantajan painosuhteet ovat rajoissa 8:1 - 1:2 ja ensisijaisimmin rajoissa 5:1-1:1.

Orgaanisen peroksiyhdiste-aktivaattorin käyttömäärä riippuu luonnollisesti useista tekijöistä, kuten esimerkiksi koneessa olevasta kangasmäärästä, toivotusta valkaisutehon tasosta, tavanomaisessa pesuainetuotteessa olevan epäorgaanisen persuolan määrästä ja pes.uainetuotteen käytöstä, aktivaattorista peräisin olevan orgaanisen peroksilajin valkaisutehosta ja aktivaattorin kyvystä muuttua siksi peroksilajiksi. Epäorgaanisten peroksivalkaisuaineiden yhteydessä liuoksessa käytettävissä olevan hapen määrä pyritään tarkoituksenmukaisuussyistä saamaan välille 50 ppm - 350 ppm suuritehoisten pesulaitosten käyttöä silmällä pitäen. Kuitenkin käytettäessä orgaanisia peroksivalkaisuaineita orgaanisella peroksi-yhdisteellä saatavan happimäärän on oltava rajoissa 10 ppm - 80 ppm. Tämä käytettävissä oleva happimäärä on säilytettävä normaalin pesu-s.yklin ajan, so. 15-25 minuutin ajan käytettävästä määrätystä pesu-syklistä riippuen.

Koneen osalta, jonka käytettävissä oleva nestekapasiteet-ti on 20-30 litraa, tällainen käytettävissä oleva happimäärä edel- 11 17 64395 lyttää, että orgaanista peroksiyhdiste-aktivaattoria syötetään 1 g - 20 g olettaen, että konversio tapahtuu kvantitatiivisesti. Tämä lukuarvo kasvaa suhteessa konversiotehon alentumiseen. Ensisijaisesti yhden kantajayksikön tulisi pystyä ottamaan vastaan tämä akti-vaattorimäärä ja mitkä tahansa laimentimien ja lisäaineiden määrät, jotka on lisättävä tuotteeseen, vaikkakin halutun aktivaattori-määrän syöttämiseen käytettävien yksiköiden lukumäärä on valinnan varainen. Normaalisti aktivaattorin painomäärä syöttökertaa kohden on rajoissa 3-10 g, lähinnä 4-6 grammaa.

Kantaja Tämä keksintö edellyttää, että peroksiyhdiste-aktivaattori on vedessä irtaantuvana yhdistelmänä kantajan kanssa, jona on ei-osa-sina oleva kiinteä kappale. Kantaja itse voi olla vesiliukoinen tai veteen liukenematon ja jälkimmäisessä tapauksessa sen tulisi olla rakenteellisesti riittävän vahingoittumaton persuolosuhteis-sa jotta se saataisiin talteen koneesta pesusyklin päättyessä. Rakenteita, jotka hajaantuvat vedessä, so. murtuvat vesiväliaineessa liukenemattomiksi, erillisiksi kuiduiksi tai osasiksi, ei pidetä tyydyttävinä tämän keksinnön tarkoituksiin.

Vesiliukoisia aineita ovat määrätyt selluloosaeetterit, alginaatit, polyvinyylialkoholi ja vesiliukoiset polyvinyylipyrro-lidonipolymeerit, jotka voidaan muokata kutomattomiksi ja kudotuiksi kuiturakenteiksi. Sopivia veteen liukenemattomia aineita ovat, esimerkiksi luonnonkuidut ja synteettiset kuidut, vaahtotuotteet, sienivalmisteet ja kalvot.

Kantaja voi olla missä tahansa lukuisista fysikaalisista muodoista kuten levyinä, lohkokappaleina, renkaina, palloina, tankoina tai putkina. Tällaisten muotojen on sovelluttava kuluttajan totunnaista käyttötapaa vastaaviksi, so. niitä on voitava lisätä pesunesteeseen mitattavina määrinä, kuten erillisinä levyinä, lohko-kappaleina tai palloina ja yhtä pitkinä tankoina tai putkina. Määrätyt tällaiset kantajatyypit voivat olla suunniteltu kertakäyttöisiksi tai useina kertoina käytettäviksi, ja voivat olla kuormitettuja orgaanisella peroksihappo-aktivaattorilla siten, että aktivaatto-rin ja kantajan painosuhde on enintään 3U:1.

Erään tällaisen tuotteen muodostaa sienimäinen materiaali, johon on sulkeutuneena irtoainiskykyisenä niin suuri määrä orgaanista peroksiyhdiste-aktivaattoria, että valkaisuvaikutus saadaan säilymään usean pesusyklin ajan. Tällainen useaan kertaan käytettävä 18 64395 tuote voidaan valmistaa impregnoimalla sieni, pallo- tai lohkokappa-le noin 20 gramalla aktivaattoria ja sen yhteydessä millä tahansa lisäaineilla. Käytössä aktivaattori diffundoituu sienen huokoisista pesunesteeseen ja reagoi epäorgaanisen peroksivalkaisuaineen kanssa. Tällaista täytettyä sientä voidaan käyttää tavallisissa pesukoneissa usean kangaserän käsittelyyn, ja sen etuna on, että se voi jäädä pesukoneeseen käytön jälkeen.

Muita välineitä ja kappaleita, joita voidaan soveltaa käytettäväksi orgaanisen peroksiyhdiste-aktivaattorin jakamiseen pesunesteeseen on selostettu patenteissa: Dillarstone, US-patent-ti 3736668, julkaistu kesäkuun 5 päivänä 1973: Cornpa ym., US-patentti 3701202, julkaistu lokakuun 31 päivänä, 1972; Furgal, US-patentti 3634947, julkaistu tammikuun 18 päivänä 1972; Hoeflin, US-patentti 3633538, julkaistu tammikuun 11 päivänä 1972 ja Rumsey, US-patentti 3435537, julkaistu huhtikuun 1 päivänä 1969.

Erittäin ensisijaisen tähän liittyvän tuotteen muodostaa orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori vedessä irtoavana yhdistelmänä levyn kanssa, jonka on oltava taipuisa pystyäkseen mukautumaan pesukoneessa olevien kankaiden liikkeisiin ja jotta sen käsittely tuotteen valmistuksessa olisi helpompaa. Levy on mieluimmin vettä läpäisevä, so. vesi pääsee siirtymään levyn toisesta pinnasta vastakkaiseen pintaan, ja kalvotyyppisten kantajien ollessa kysymyksessä, on suotavaa, että levy on rei’itetty. Suositeltavin kantaja-muoto on kudotusta tai kutomattomasta kankaasta tai ohuesta solumuo-vimateriaalista valmistettu levy. Kudotut kangaslevyt voivat olla tasavahvuista luonnontuotekuiduista tai synteettisistä kuiduista valmistettua kangasta, jossa kuituluku yksikköpituutta kohden on alhainen, jollaista käytetään esim, kirurgisissa siteissä, tai tyyppiä, joka tunnetaan nimellä juustoliina. Levymäisten kantajien kuormitusmahdollisuudet rajoittavat aktivaattorimäärää, joka voidaan aplikoida levyyn, maksimimäärän vastatessa nimittäin akti-vaattorin ja levyn painosuhdetta noin 10:1.

Pesussa käytettävien tämän keksinnön lisäainevalmisteiden hyvin toivottuna ominaisuutena on se, että ne eivät haittaa pesukoneiden mekaanista toimintaa, joihin niitä pannaan. Suuri osa kotitalouksien pesukoneista on pyörivää rei’itettya rumpu tyyppiä, li 64395 19 jossa rei'itys ulottuu koko kehäpinnalle. Tässä laitetyypissä rummun rakenne ja toimintatapa estävät nestevirtauksen tukkeutu-mismahdollisuuden koneessa. Eräissä vanhemman tyyppisissä koneissa käytetään sekoitinta liikkumattomassa astiassa, joka on varustettu kiertävällä nestejärjestelmällä. Jotta voitaisiin välttää neste-virtauksen tukkeutuminen tämän tyyppisessä koneessa voi olla välttämätöntä, että kantaja on varustettava raoilla tai rei'ityksellä, erityisesti sen ollessa levyn muotoinen. Tämän tyyppisiä levyrakenteita on selostettu McQueary'n US-patenteissa n:o 3 944 694 ja n:o 3 956 556, julkaistu maaliskuun 16 päivänä 1976 ja vastaavasti toukokuun 11 päivänä 1976.

Tämän keksinnön puitteissa käytettävän kantajan toivottuna ominaisuutena on se, että se on luonteeltaan imukykyinen. Tiedetään, että useimmat aineet pystyvät absorboimaan nestemäistä ainetta jossain määrin; tässä käytettynä termillä "imukykyinen" tarkoitetaan kuitenkin ainetta, jonka imukyky(so. määrä joka vastaa kantajan kykyä ottaa vastaan ja pidättää nestettä) on niin suuri, että se imee itseensä painoonsa nähden noin 12-kertaisen vesimäärän.

Imukykymääritykset tehdään käyttämällä kapasiteettikoestus-menetelmiä, joita on selostettu artikkelissa US. Federal Specification UU-T595b modifioituna seuraavasti: 1) tislatun veden asemesta käytetään vesijohtovettä; 2) koekappaletta pidetään upotettuna 30 sekuntia 3 minuutin asemesta; 3) valutusaika on 15 sekuntia 1 minuutin asemesta; ja 9)koekappale punnitaan heti torsiovaa’alla, jonka vaakakupin nurkat on taivutettu ylöspäin.

Imukykyarvot lasketaan sen jälkeen mainitussa julkaisussa esitetyn kaavan mukaisesti. Tämän kokeen perusteella yksinkertaisen, tiiviin, valkaistun paperin (esim. voimapaperin tai 2 bond-paperin, jonka alkupaino on noin 0,05 kg/m imukyky on 3,5 - 4; kaupan olevan kotitaloudessa käytettävän yksinkertaisen pyyheliinapaperin arvo on 5 - 6; ja kaupan olevan kaksinkertaisen talouspyyheliinapaperin arvo on 7 - noin 9,5.

20 64395 Tämän keksinnön kantajan määrittelyn yhteydessä voidaan käyttää myös termiä "vapaa tila". Vapaalla tilalla, josta käytetään myös nimitystä "ontelotilavuus", tarkoitetaan tässä käytettynä rakennelmassa olevaa täyttämätöntä tilaa. Esimerkiksi eräissä monikerroksisissa paperirakenteissa kerrosten välissä on kohoamia, kerrosten päiden ollessa yhdessä ja yhteen liitetyt; tällaisessa paperirakenteessa kerrosten välissä puristamattomassa osassa on vapaata tilaa vastaavaa ontelotilavuutta, samoin kuin kuitujen ja itse paperilevyn välissä. Kutomattomassa kankaassa on myös tällaista tilaa kaikkien sen kuitujen välissä. Suunnitellut fysikaaliset mitat omaavan kutomattoman kankaan tai paperin vapaata tilaa voidaan vaihdella modifioimalla paperin tai kutomattoman kankaan kuitujen tiheyttä. Kantajissa, joissa on hyvin paljon vapaata tilaa, kuitujen teiheys on yleensä pieni; suuren tiheyden omaavissa kantajissa vapaata tilaa on yleensä vähän. Tämän keksinnön ensisijaisissa kantajissa vapaan tilan määrä on kantajarakenteen kokonaistilavuudesta laskien enintään noin 90 %.

Kuten edellä on mainittu sopivia aineita, joita voidaan käyttää tämän keksinnön yhteydessä kantajana, ovat muun muassa sienet, paperi, ja kudotut ja kutomattomat kankaat. Tällöin käytettävien pesulisäainevalmisteiden ensisijaisia kantajia ovat sellu-loosapohjäiset, tietyllä tavalla aukotetut ja aukottomat kutomattomat kankaat.

Sopiva kantaja on erityisesti kokoon puristettava, laminci-tu, kalanteroitu, monikerroksinen imupaperii^akenne. Paperin rakenteessa on lähinnä 2 tai 3 kerrosta ja kokonaisperuspaino on 0,02 - 0,15 kg/m ja imukykyarvot ovat rajoissa 7-10. Ensisijaisen paperirakenteen kunkin kerroksen peruspaino on noin 0,01-0,05 2 kg/m , ja paperirakenteen voivat muodostaa kerrokset, joiden perus- painot ovat samat tai erisuuruiset. Kukin kerros on valmistettu lähinnä rypytetystä, tai muulla tavalla venyvästä, paperista, jonka rypytysprosentti on noin 15 % - 40 % ja vetolujuus konesuunnassa (MD) ja poikittaissuunnassa (CD) on noin 15 - 235 g/paperin levey-2 den cm . 3-kerroksisen papenrakenteen kaksi ulompaa kerrosta tai 2-kerroksisen paperin molemmat kerrokset on kuvioitu identtisillä toistuvilla kuvioilla, joissa on noin 2,5 - 31 erillistä kohoumaa/ cm^, jotka kohoavat noin 0,025 - 1,U2 cm:n kor- 64395 21 keudelle kuvioimattoman paperilevyn pinnan yläpuolelle. Paperilevyn pinnasta on koholla noin 10 % - 60 %. Kunkin kerroksen koholla olevien osien ulkopuolella olevat päät (s.o. kuvioidun paperilevypin-nan ulkopuolella olevat päät) on yhdistetty ja liitetty toisiinsa liimalla, jolloin on saatu muodostetuksi ensisijainen paperira-kenne, jonka puristusmoduli on noin 30 - 125 cm g/cm (200 - 800 tuumaa-grammaa kuutiotuumaa kohden) ja Handle-O-Meter-laitteella (HOM) saadut MD- ja CD-arvot noin 10 - 310.

Puristusmoduliarvot, jotka määrittävät puristusdeformoitu-misominaisuudet paperirakenteesta, jonka vastakkaisia pintoja kuormitetaan puristusta käyttäen, HOM-arvot, jotka osoittavat paperi-rakenteen jäykkyyttä tai käsiteltävyyttä, MD- ja CD-H0M-arvot, jotka tarkoittavat HOM-arvoja, joita saadaan konesuunnassa ja poikittais-suunnassa testatuista paperirakennenäytteistä, menetelmät, joilla nämä arvot määritetään, käytetty laitteisto, ja yksityiskohtaisempi selostus tässä lähinnä kysymyksessä olevasta paperirakenteesta samoin kuin menetelmästä sen valmistamiseksi ovat löydettävissä Edward R. Wells'in US-patentista no. 3414459 , julkaistu joulukuun 3 päivänä 1968,

Keksinnön puitteissa käyttökelpoiset ensisijaiset kutomatto-masta kankaasta valmistetut kantajat voidaan määritellä yleisesti liimaamalla sidotuiksi kuitumaisiksi tai säikeiksi tuotteiksi, joilla on kudottu tai karstattu kuiturakenne (milloin kuidun lujuus mahdollistaa karstauksen) tai ovat kuitumaisia mattoja, joissa kuidut tai säikeet ovat jakautuneet sattumanvaraisesti tai umpimähkään (so. kuitujen järjestys karstatussa kudonnaisessa, jossa usein esiintyy osittaista kuitujen suuntautumista samoin kuin täysin sattumanvaraista suuntautumista) tai oleellisesti samansuuntaisesti. Kuidut tai säikeet voivat olla luonnontuotteita (esim. villaa, silkkiä, puumassaa, juuttia, hamppua, puuvillaa, pellavaa, sisalhamppua, tai ramikuitua), synteettisiä (esim. teko-silkkiä, selluloosaa, estereitä, polyvinyylijohdannaisia, polyole-fiinejä, polyamideja tai polyestereitä) tai edellä mainittujen materiaalien seoksia.

Mene Leimat, joilla valmistetaan kutomattornia kankaita ei muodosta tämän keksinnön osaa ja koska ne ovat. alalla hyvin tunnettuja, niitä ei selosteta tässä yksityiskohtaisemmin. Tällaisia kankaita valmistetaan tavallisesti ilma- tai vesisaostusmenetelmin, 22 64395 joissa kuidut tai säikeet leikataan ensin pitkistä säikeistä halutun pituisiksi, ohjataan vesi- tai ilmavirtaukseen, ja saostetaan sitten seulalle, jonka läpi kuitupitoinen ilma tai vesi johdetaan. Saostuneet kuidut tai säikeet sidotaan sitten yhteen liimaamalla, kuivataan, kovetetaan ja käsitellään muulla halutulla tavalla ku-tomattoman kankaan muodostamiseksi. Polyestereistä, polyamideista, vinyylihartseista ja muista termoplastisista kuiduista valmistettuja kutomattomia kankaita voidaan sitoa punomalla, so. kuidut levitetään tasaiselle pinnalle ja sidotaan (sulatetaan) yhteen kuumentamalla tai kemiallisin reaktioin.

Halutut absorbtio-ominaisuudet ovat erityisen helposti saavutettavissa käyttämällä kutomattomia kankaita ja saadaan aikaan vain lisäämällä kankaan paksuutta, so. asettamalla päällekkäin useita karstattuja kudonnaisia tai mattoja kunnes paksuus on sopiva tarvittavien absorbtio-ominaisuuksien saavuttamiseksi, tai antamalla kuitujen saostua seulalle sopivan paksuksi kerrokseksi. Tarkoitukseen voidaan käyttää minkä tahansa läpimitan tai denierin kuitua (tavallisesti enintään noin 10 denierin kuitua), koska jokaisen kuidun välinen vapaa tila tekee kankaan paksuuden suoraan riippuvaksi kankaan imukapasiteetista, mikä edelleen lisää kutomattoman kankaan erityistä sopivuutta impregnoitavaksi peroksiyhdiste-aktivaattorilla käyttämällä hyväksi välitila- tai kapillaarivaikutusta. Täten halutun imukapasiteetin saavuttamiseksi voidaan käyttää mitä tahansa tarvittavaa paksuutta.

Kutomat tornien kankaiden valmistuksessa käytettävien side-hartsien valinnan avulla voidaan saada kantajia, joilla on erilaisia toivottavia ominaisuuksia. Esimerkiksi kankaan imukykyä voidaan lisätä, vähentää, tai säännöstellä käyttämällä vastaavasti hydrofii-listä sideainehartsia, hydrofobista sideainehartsia tai niiden seosta kuidun sitomisvaiheessa. Sitäpaitsi hydrofobista sideainehartsia käytettäessä, kun sitä käytetään yksinään tai pääasiallisena yhdisteenä hydrofobisen ja hydrofiilisen hartsin seoksessa, saadaan kutomattomia kankaita, jotka ovat erityisen käyttökelpoisia kantajina kun tässä paljasteltuja ak tivaattorikantaja-yhdistelmiä käytetään automaa 11 is es s a pe s uk on eesa .

Kun kun La jana on kutomaton kangas, joka on valmistettu kuiduista, jotka oval saos turiee t seulalle sattumanvaraisesti tai n 23 64395 umpimähkäisessä järjestyksessä, seokset ovat erinomaisen lujia kaikissa suunnissa eikä niillä ole taipumusta repeytyä tai eroittua pesukoneessa käytettäessä.

Kutomaton kangas on lähinnä vedellä saostettua tai ilmalla saostettua ja valmistettu selluloosakuiduista, erityisesti kuiduista, jotka on valmistettu regeneroidusta selluloosasta tai tekosil-kistä, jotka on voideltu, tavallisella tekstiilivoiteluaineella. Kuitujen pituus on lähinnä 0,48-5,1 cm ja paksuus 1,5 - 5 denieriä (denieri on kansainvälisesti tunnustettu lankayksikkömitta, joka vastaa 9 000 metrin pituisen langan painoa grammoina). Ensisijaisesti kuidut ovat suuntautuneet ainakin osittain sattumanvaraisesti, erityisesti pääasiallisesti sattumanvaraisesti, ja ne on sidottu toisiinsa liimalla hydrofobisella tai pääasiallisesti hydrofobisella sideainehartsilla, erityisesti ei-ionisella itsekovettuval-la akryylipolymeerillä tai polymeereillä. Tarkoituksenmukaisimmin kankaassa on noin 70 paino-% kuitua ja 30 pair.o-% sidehartsipoly- 2 2 meeriä ja peruspaino on noin 12-120 g/m , edullisesti 24-72 g/m . Sopiva esimerkki on ilmalla saostettu kutomaton kangas, jossa on 70 % regeneroitua selluloosaa (American Viscose Corporation) ja 30 % hydrofobista sideainehartsia (Rhoplex HA-8:ta toisella puolella kangasta, Rhoplex HA-16:ta toisella puolella;

Rohm & Haas, Inc.). Kankaan paksuus on 0,10-0,13 mm, peruspaino noin 29 grammaa neliömetriä kohden ja imukyky 5. 30,5 cm:n pituinen ja 21,2 cm:n levyinen kangas painaa noin 1,78 grammaa. Kuitujen pituus on 0,64 cm,paksuus 1,5 denieriä, ja ne ovat orientoituneet pääasiallisesti sattumanvaraisesti. Kuidut on voideltu nntrium-oleaatilla.

Lisäesimerkkinä kantajista on vedellä saostettu kutomaton kangas, jota toimittaa teknillisenä tuotteena C.H. Dexter Co., Inc. Kuidut ovat regeneroitua selluloosaa, pituuden ollessa noin 1 cm, paksuuden 1,5 denieriä, ja ne on voideltu samanlaisella normaalilla tekstiilivoiteluaineella. Kuituja on kutomattomuan kankaan painosta noin 70 paino-% ja ne ovat oritentoituneet pääasiallisesti sattumanvaraisesti; sidehartsin (HA-8) määrä on noin 30 paino-% kankaan painosta. Kantajan paksuus on noin 0,10 mm, ja sen peruspaino on noin 29 grammaa neliömetriä kohden ja imukyky 5,7. 30,5 cm:n pituinen ja 21,2 cm:n levyinen kangas painaa noin 1,66 grammaa.

64395 24

Myöskin aukolliset kutomattomat kantajat ovat käyttökelpoisia tämän keksinnön tarkoituksiin. Vastakkaisten pintojen väliin levittäytyneet aukot ovat tavallisesti sarjana ja ne ovat muodostuneet seostettaessa kuituja kantajaa valmistettaessa. Esimerkkejä aukollista kutomattornista kantajista on esitetty US-patentti-julkaisu n:o 3 741 724, n:o 3 930 086 ja n:o 3 750 237.

Eräs erityisen sopiva esimerkki on aukollinen kutomaton kantaja, jota valmistaa Chicopee Manufacturing Co., Milltown, New Jersey, USA, koodinumerolla SK 650 WFX 577, ja se on polyesterin ja puuhiokkeen seosta, jonka peruspaino on 50 granunaa/neliömetri ja siinä on suunnilleen 13 aukkoa neliösenttimetriä kohden.

Toinen edullinen esimerkki aukollisista kutomattomista kantajista, on kantaja , jota valmistaa Chicopee Manufacturing Co. koodinumerolla AK 30 ML 1379, ja joka on regeneroidusta selluloosasta valmistettua levyä, jossa on 3,0 denierin kuituja sidottuna Rhoplex RA 8-sideaineella (kuidun ja sideaineen suhde 70:30), ja jonka peruspaino on 40 g/m ja jossa on 17 aukkoa/cm .

Keksinnön tarkoituksiin käytettävissä aukollisissa kankais- 2 2 sa on tavallisesti 10-20 aukkoa/cm , lähinnä 12-18 aukkoa/cm .

Edelleen erään tämän keksinnön puitteissa käyttökelpoisen kantajamateriaaliluokkaan muodostaa levyn muodossa oleva imukykyinen sienimäinen materiaali. Termin "imukykyinen sienimäinen materiaali" puitteisiin katsotaan sisällytettävän kolmiulotteiset imukykyiset materiaalit kuten 'kaasulla paisutetut sienet', luonnosta saatavat sienet ja kuiduista kootut rakenteet kuten ne, joita on selostettu US-patenttijulkaisuissa n:o 3 311 115 ja n:o 3 430 630.

Eräs erityisen sopiva tämän tyyppinen materiaali on hydrofiilinen polyuretaanivaahtotuote, jossa vaahto-tuotteen sisustan solujen väliset seinämät on rikottu retikultion avulla. Tämän tyyppisiä vaahtotuotteita on selostettu yksityiskohtaisesti Dulle'n US-patentissa n:o 3 794 029. Ensisijaisena esimerkkinä tämän tyyppisestä vaahtotuotteesta on hydrofiilinen 3 polyuretaani-vaahtotuote, jonka tiheys on noin 0,036 g/cm , solujen lukumäärän ollessa 8-40 solua/cm, edullisesti noin 24 -31 solua/cm, ja jota valmistaa Scott Paper Company, Eddystone, 25 6 4 3 9 5

Pennsylvania, USA, rekisteröidyllä tavaramerkillä "Hydrofoam".

Kantajalevyn koko ja muoto ovat valinnanvaraiset ja määräytyvät pääasiallisesti sen käytön tarkoituksenmukaisuuteen liittyvien tekijöiden perusteella. Täten levy ei saa olla niin pieni, että se takertuu koneen rakoihin tai pestäviin kankaisiin, eikä niin suuri, että se on hankalasti pakattavissa ja otettavissa säiliöstä, jossa sitä myydään. Tämän keksinnön tarkoituksiin hyväksyttäviä ovat levyt, • · 2 joiden pinta-ala on 129 - 1290 cm , ensisijaisen pinta-alan ollessa 516 - 774 cm2.

Valinnaiset komponentit

Kantajaan voidaan aplikoida peroksiyhdiste-aktivaattorin lisäksi yhtä tai useampaa muuta ainetta joko erikseen tai yhdessä aktivaattorin kanssa.

Tällaisten valinnaisten, toiminnallisten komponenttien tyyppiä ja määrää rajoittavat vain vaatimukset, että ne eivät saa reagoida aktivaattorin kanssa (mikäli valinnaisia aineita käytetään siten, että ne joutuvat läheisesti kosketuksiin aktivaattorin kanssa), ja kantajan kuormittamista rajoittavat tekijät. Kuten seuraavassa yksityiskohtaisemmin selostetaan, aineita, jotka pystyvät reagoimaan aktivaattorin kanssa voi olla sekoitettuna tämän keksinnön lisäainetuotteisiin, mutta oleellista on, että aktivaattori on avaruudellisesti erillään niistä, so. sijoitettuna kantajan kohtaan, jossa ei ole lainkaan tai pääasiallisesti lainkaan muita reagoivia aineita. Yksityisiä valinnaisia komponentteja voidaan lisätä komponentin ja kantajan painosuhteita 20:1 vastaavin määrin. Valmistusteknillisistä ja tuote-esteettisistä syistä valinnaisten komponenttien kokonaispainomäärä levyä kohden pidetään normaalisti korkeintaan 10-kertaisena levyn painoon verrattuna, ja ihannetapauksessa pienempänä kuin 5 kertaa levyn paino, jolloin yksittäisiä komponentteja ei ole läsnä enempää kuin 3 kertaa levyn paino.

Eräs tekijä, joka määrää lisättävän valinnaisen aineosan hyväksyttävän määrän, on sen fysikaaliset ominaisuudet, so. onko se neste tai kiinteä aine ja mikäli se on kiinteä aine, onko se kiteinen vai vahamainen ja onko sen sulamispiste tai pehmenemispiste korkea vai matala.

64395 26

Ensisijadsimpia valinnaisia komponentteja ovat kiinteät, veteen liukenevat tai veteen dispergoituvat orgaaniset, luonteeltaan vahamaiset apuaineet, joiden pehmenemispiste on korkeampi kuin |40°C ja sulamispiste alhaisempi kuin 80°C jotta niiden käsittely olisi helppoa.

Ellei peroksiyhdiste-aktivaattorilla itsellään ole näitä ominaisuuksia esim. sen ollessa kiinteätä ainetta, jonka sulamispiste on korkea, suositellaan lisättäväksi yhtä tai useampaa edellä selostettua apuainetta helpottamaan valmistusta ja/tai vapauttamaan aktivaattoria kantajasta lisättäessä viime mainittua pesunesteeseen. Ensisijaiset apuaineet toimivat pehmentiminä tai paksun-nosaineina lisättäessä aktivaattoreita kantajaan tai kantajalle ja ihanteellisessa tapauksessa ne ovat ei-hydroskooppisia kiinteitä aineita, jotka sekoitetaan aktivaattorien kanssa ja sulatetaan seosten saamiseksi, joiden viskositeetti on enintään 5000 senti-poisia 50°C:ssa.

Tyypillisiä kiinteitä aineita ovat polyvinyylipyrrolidoni, jonka molekyylipaino on 44000-700 000, lähinnä 500 000-700 000, talialkoholietoksylaatit, joissa on 5-30 etyleenioksidiryhmää al-koholimoolia kohden, C-^'^pg'^asvahapot ja eräät niiden esterit ja amidit, C-^g-C^g-ras vahappojen sorbitaaniesterit ja polyetyleeni-glykolit, joiden molekyylipaino on > 4000. Kuten edellä on mainittu, ensisijaisia aineita ovat aineet, joiden hygroskooppisuus on alhainen, erityisesti C^-C^g-hiiliatomiset tyydytetyt rasvahapot.

Keksinnön ensisijaisessa kohteessa lisättäessä rasvan ja öljyn poistamiseksi yhtä tai useampaa spesifioitua ei-ionista pinta-aktiivista ainetta tai pinta-aktiivisia aineita (selostetaan seuraa-vassa) , ei-ioninen pinta-aktiivinen aine tai ei-ioniset pinta-ak-tiiviset aineet voivat toimia käsittelyapuaineina vähentäen täten lisättävän,tarvittavan käsittelyapuaineen määrää tai jopa eliminoiden kokonaan sen tarpeen.

Eräillä yhdisteillä, jotka ovat itse peroksiyhdiste-akti-vaattoreita, kuten metyyli-o-asetoksibentsoaatilla, poiyatselaiini-happopolyanhydridilla, jonka molekyylipaino on 1 000-2 000 ja meri-pihkahappodinitrillillä on tarvittavat käsittelyapuaineina käytettävien aineiden ominaisuudet ja niitä voidaan käyttää sellaisina. Myöskin pare fiinivabojn voidaan käyttää pienin määrin. Silloin kun prosessiupuaim·> L La «*i oi.» mitään muuta vaikutusta tuotteessa, kuten 64395 27 esimerkiksi rasvaa poistavan pinta-aktiivisen seoksen pinta-aktiivisena aineosana, sen määrä seoksessa on sellainen, että aktivaattorin ja prosessiapuaineen painosuhde on rajoissa 20:1-1:3, jälkimmäisen arvon johtuessa taloudellisista syistä. Aktivaattorin ja prosessiapuaineen painosuhde voi kuitenkin olla niinkin alhainen kuin 1:10 milloin prosessiapuaineella on muita toiminallisia ominaisuuksia kuten pinta-aktiivisia ominaisuuksia. Prosessiapu-aineena käyttökelpoisten aineiden luokan muodostavat edelleen poly-akryyliamidit, joiden molekyylipaino on > 500 000, jotka ovat tiksotrooppisia vesiliukoisia polymeerejä, jotka voivat pidättää vettä kiinteässä tilassa. Orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori voidaan liuottaa tai dispergoida polymeerin vesipitoiseen seokseen. Seos lisätään sitten kantajakudokselle ja saostetaan kantajan impreg-noimiseksi/pinnoittamiseksi, minkä jälkeen se kovettuu kiinteäksi, mutta kuitenkin vesiliukoiseksi geeliksi. Tämä erityinen aineluokka on erityisen arvokas aplikoitaessa orgaanisia peroksiyhdiste-akti-vaattoreita vesiliukoisille kantajille kuten polyvinyylialkoholeil-le, joilla on taipumus menettää vesiliukoisuutensa joutuessaan alttiiksi korkeammille lämpötiloille.

Kuten edellä on viitattu, orgaaninen apuaine voi toimia irroitusaineena, joka helpottaa aktivaattorien vapautumista kantajasta lisättäessä tuotetta pesunesteeseen. Prosessiapuaineina toimivat aineet soveltuvat yleensä myös irroitusapuaineiksi, mutta eräät aineet, silmiinpistävimmin C^g-C^g-rasvahapot ja poiyety-leeniglykolit, joiden molekyylipaino on 4 000-6 000 ovat erityisen tehokkaita kun niitä käytetään sellaisin määrin, että aktivaattorien ja irroitusapuaineen painosuhde on rajoissa 20:1 - 1:2, erityisesti 4:1-1:1. Irroitusapuaineen edut havaitaan selvimmin veteen liukenemattomien aktivaattorien kuten 2,2-di-(4-hydroksilenyyii)-propaanidiasetaatin yhteydessä.

Edelleen eräs irroitusapuainetyyppi on sellainen, jota apli-koidaan kantajalle joko kantajan valmistamisen aikana tai ennen kuin kantaja kuormitetaan aktivaattorilla ja muilla aineosilla.

Tämän tyyppisiä apuaineita ovat tavallisesti fluorihiilivety- tai silikonipolymeerit, jotka soveltuvat modifioimaan kantajan pinta-ominaisuuksia siten, että aktiivisten aineosien irtautuminen veden kanssa kosketuksiin joutumisen jälkeen helpottuu. Fluorihiilivety- 28 64395 käsittelyliuokset, tuotteet FC 807 ja 808, valmistaja 3M-Company, Minneapolis, Minnesota, edistävät irtautumista kun niitä käytetään sellaisin määrin, että kantajan ja kiinteäksi lasketun fluorihii-livedyn painosuhde on rajoissa 500:1 - 50:1, lähinnä noin 300:1.

Edellä mainittujen valinnaisten aineosien lisäksi, jotka ovat merkittäviä ensisijaisesti lisättäessä aktivaattoria kantajaan, ja vapautettaessa se tästä, kantajan pinta-aktiiviset aineosat, jotka eivät ole epäorgaanisia valkaisuaineita eivätkä yhdisteitä, jotka reagoivat aktivaattorien kanssa, voidaan lisätä seoksena aktivaattorin kanssa. Täten pinta-aktiiviset aineet, vaahtoamista modifioivat aineet, kelatinoivat aineet, uudelleen saostumista ehkäisevät ja likaa suspendoivat aineet, optiset kirkastusaineet, bakteerituhoaineet, haalistumiselta suojaavat aineet, entsymaatti-set aineet, kankaan pehmentäjät, antistaattiset aineet, hajusteet ja valkaisuainekatalyytit voidaan kaikki lisätä pesunesteeseen tämän keksinnön lisätuotteita käyttäen, ottamalla huomioon kantajan kuormittamisesta johtuvat rajoitukset.

Pinta-aktiivinen aine voi olla mikä tahansa yksi tai useampi pinta-aktiivisista aineista, jotka on valittu anionisten, ei-ionisten, kaksoisionisten, amfoteeristen ja kationisten pinta-ak-tiivisten aineiden muodostamista luokista ja niiden seoksista. Anioniset pinta-aktiiviset aineet voivat olla peräisin luonnosta tai synteettisiä; ei-ioniset pinta-aktiiviset aineet voivat olla joko puolipolaarisia tai alkyleenioksidityyppisiä ja kationisia pinta-aktiivisia aineita voivat olla amiinisuolat, kvaternääriset typpi- ja fosforiyhdisteet ja ternääriset sulfoniumyhdisteet. Spesifisiä esimerkkejä jokaisesta näistä yhdisteluokista on esitetty Laughlin & Heuring'in US-patentissa n:o 3 929 678, julkaistu joulukuun 30 päivänä 1975.

On, kuitenkin, todettu, että tämän keksinnön mukaisesti valmistetut pesulisäainetuotteet soveltuvat erityisesti ei-ionis-ten pinta-aktiivisten aineiden lisäämiseksi, jotka ovat käyttökelpoisia rasva- ja öljytahrojen poistamiseksi. Tämän tyypillisillä ei-ionisilla pinta-aktiivisilla aineilla on taipumus olla vaikeasti sekoitettavissa tavanomaisten pesuaineiden joukkoon johtuen niiden fysikaalisista ominaisuuksista. Ei-ionisia pinta-aktiivisia aineita sisältävien rakeisten pesuaineiden suihkukuivaus on aiheuttanut kaasunpoisto-ongelmia valmistuksen aikana koska eräiden siinä muodostuneiden el-ionis ten t rak t. ioiden ja rakeisten pesuaineiden vir- il 29 64395 tausominaisuudet pyrkivät olemaan tyydyttävää heikommat.

Sekoittamalla tällaisia ei-ionisia aineita tämän keksinnön lisäainetuotteisiin niitä voidaan käyttää hyväksi pesunesteessä tarvitsematta tehdä kompromissia tavanomaisten pesuainegranulaatin kokoomuksessa tai käsittelyssä, ja etuna on edelleen mahdollisuus esikäsitellä öljy- ja rasvatahroja aplikoimalla tahroihin suoraan käsin lisäainetuotetta.

Keksinnön ensisijaisessa kohteessa pesulisäainetuotteessa on sen vuoksi ainakin yhtä ei-ionista pinta-aktiivista ainetta, jonka HLB on rajoissa 8,0-17,0, ensisijaisimmin 9,5-15,5 ja joka on valittu ryhmästä, jonka muodostavat etyleenioksidin kondensaa-tiotuotteet hydrofobisen orgaanisen molekyylin kanssa, jossa on reaktiokykyinen vety.

Hydrofiilisyys-lipofiilisyys-tasapaino eli HLB on laajalti hyväksytty pinta-aktiivisen aineen polarisuuden mitta ja sen suhteellisen affiniteetin mitta vesipitoiseen väliaineeseen tai hiilivety-väliaineeseen nähden. Käsite, jonka on alkujaan kehittänyt W.C. Griffin (J. Soc. Cosmetic Chemists 1 (1949) 311 mahdollistaa numeeristen arvojen antamisen pinta-aktiivisille aineille, asteikon ollessa sellainen, että hydrofiilisyys kasvaa HLB-arvon kasvaessa. Etyleenioksidi-pitoisten ei-ionisten pinta-aktiivisten aineiden osalta HLB-arvo voidaan ilmaista arvona HLB = E/5, jossa E vastaa yhdisteessä olevan etyleenioksidin määrää painoprosentteina.

Orgaanisia molekyylejä, joiden hydrofobisuus on haluttu ja joissa on reaktiokykyinen vetyatomi, ovat suoraketjuiset ja sivu-ketjuiset primääriset ja sekundääriset alifaattiset Cg-C-^-alko-holit, C12-C^g-alkyylifenolit.

Esimerkkejä sopivista ei-ionisista pinta-aktiivisista aineista ovat: suoraketjuinen C, -C,c-alkoholi (E~) 1 o / C., . -C-, r -alkoholi (E-) J.4 ib s C, ,,-C, «-alkoholi (Er) 11 1 o u

Cn-C. .-alkoholi (L. ) 9 li b sivuketjuinen C^y-C^g-alkoholi (E^) suoraketjuinen s-C,η-C..-alkoholi (E,) s-C^-C^^-alkoholi (Ly) s-C^^-C^g-alkoVioli ( Lu ) kookospähkinä-rasvahappo (L^) oleiinirasvahappo (LL ) suoraketjuinen Cg-alkyylifenoli (Lg) 30 64395

Cg-alkyylifenoli (Eg)

Cg-alkyylifenoli (Eg)

Cg-alkyylifenoli (Eg) sorbitaanimono-oleaatti (E,-) sorbitaanitrioleaatti (Egg) sorbitaanimonostearaatti (Eg) sorbitaanitristearaatti (E^g).

Erityisen ensisijaisia aineita ovat primääriset suoraket-juiset ja sivuketjuiset primääriset alkoholietoksylaatit, joissa on alkoholi-moolia kohden 7-20 etyleenioksidiryhmää/kuten (--3.4--^15-suoraketjuiset alkoholit, jotka on kondensoitu 7-15 etyleenioksidi-moolin kanssa, joita valmistaa Shell Oil Co. tavaramerkillä "Neodol" ja C^g-C^g-sivuketjuiset alkoholit, joita valmistaa Liquichimica SA tavaramerkillä "Lial".

Ei-ionista pinta-aktiivista ainetta sisältävän seoksen määrä on sellainen, että ei-ionisen pinta-aktiivisen aineen ja kantajan painosuhde on rajoissa 20:1 - 1:5, lähinnä välillä 10:1 - 1:2, ja mieluimmin välillä 5:1 - 1:1. Ensisijaisissa suoritustavoissa käytettäessä kutomattomia levykantajia, joiden tasopinta-ala on 2 noin 645 cm ja levyn peruspaino noin 3 grammaa, siihen aplikoidun ei-ionisen pinta-aktiivisen aineen määrä on rajoissa 5-15 grammaa levyä kohden.

Ei-ionisen pinta-aktiivisen aineen ollessa normaaiilämpö-tilassa neste, sen fysikaalinen sekoittaminen voi tapahtua useilla tavoilla. Kantajan ollessa rakenteeltaan ei-levymäinen verkkomainen sienikappale, kappale voidaan impregnoida suoraan joko pelkällä pinta-aktiivisella aineella tai yhdessä reseptiseoksen muiden komponenttien kanssa, käyttämällä alan tunnettuja menetelmiä, joita on selostettu yksityiskohtaisemmin seuraavassa. Kantajan ollessa rakenteeltaan kutomatonta materiaalia tai vaahtomaisen levyn muodossa oleva Kappale, on suositeltavaa, että pirita-akliivinen aine sekoitetaan kombatiibelin ei-hygroskooppisen aineen kanssa, jonka sulamispiste on korkeampi, kuten esimerkiksi edellä selostettujen käsittelyapuaineiden kanssa, jotta saadaan vahamaista kiinteätä ainetta, jossa pinta-aktiivinen aine on kiinteän liuoksen muodossa ja/tai dispergoituneena faasina. Polyetyleeniglykolien, joiden molekyy lipaino on UUIJO , sulamispistealueen ja vahamaisen luonteen vuoksi ne soveltuvat tähän tarkoitukseen, vaikkakin niiden hygroskooppisuudesta johtuen äärimmäisen kosteissa olosuhteissa seurauk- 3i 64395 sena on se, että kosteutta sitoutuu hyvin runsaasti, jos tällaisia glykoleja käytetään huomattavin määrin. Muita käyttökelpoisia aineita ovat C-j^-C^g-rasvahappoalkanoliamidit. Ensisijaisia aineita ovat kuitenkin korkeammat rasvahapot, erityisesti C^g-C^g tyydytetyt rasvahapot joita käytetään sellaisin määrin, että rasvahapon ja pinta-aktiivisen aineen ei-ionisen komponentin painosuhde on rajoissa 1:5 - 4:1, lähinnä välillä 1:3 - 3:2 ja mieluimmin välillä 2:3 - 1:1.

Pinta-aktiivisen aineen ollessa normaalilämpötilassa kiinteätä, mutta sulaessa lämpötilan ollessa pienempi kuin noin 100°C, lähinnä pienempi kuin noin 80°C, pinta-aktiivista ainetta itseään voidaan käyttää väliaineena lisättäessä kantajaan muita ei-neste-mäisiä komponentteja. Esimerkkejä tästä pinta-aktiivisesta tyypistä ovat runsaasti etoksyloidut ei-ioniset yhdisteet kuten talialko-holi tai primäärinen -^-alkoholi (E^).

Muita valinnaisia aineosia ovat vaahtoamista modifioivat aineet, jotka voivat olla tyypiltään vaahtoamista suurentavia, vaahtoamista stabiloivia tai vaahtoamista heikentäviä. Esimerkkejä ensimmäisestä tyypistä ovat C^-C^g-rasvahappoamidit Da alkanoli-amidit; esimerkkeinä toisesta tyypistä ovat C^-C^g-alkyyli-di-pienalkyyliamiinioksidit ja kolmannesta tyypistä c2g-C^^-rasvahapot, tietyt etyleenioksidi-propyleenioksidisekapolymeerit kuten "Pluronic"-sarja, silikonit, piidioksidi-silikoniseokset, mikro-kiteiset vahat, triatsiinit ja mitkä tahansa edellä esitettyjen aineiden seokset.

Ensisijaisia vaahtoamista heikentäviä lisäaineita on selostettu US-patentissa 3 933 672, julkaistu tammikuun 2C päivänä 1976, Barlotta’n ym.:n nimissä, joka liitetään tähän viitteenä, jotka aineet ovat sukua vaahtoamista kontrolloivalle silikonille. Sili-koniyhdistettä edustavina voivat olla alkyloidut poiysiloksaanit kuten piidioksidi-aerogeelit ja kserogeelit ja eri tyyppiset hydrofobiset piidioksidit. Silikonimateriaalia voidaan kuvata siloksaa-nin avulla, jonka kaava on: (l \ 32 64395 jossa X on noin 20 - noin 2 000, ja R ja R' ovat kumpikin alkyyli-tai aryyliryhmiä, erityisesti ryhmiä metyyli, etyyli, propyyli, butyyli ja fenyyli. Polydimetyylisiloksaanit (R ja R' ovat metyylejä), joiden molekyylipaino on rajoissa noin 200 - noin 200 000, ja tätä suurempi, ovat kaikki käyttökelpoisia vaahtoamista kontrolloivina aineina. Muilla sopivilla silikonimateriaaleilla, joissa sivuketjuryhmät R ja R' ovat alkyyli-, aryyli-, tai alkyyli- ja aryylihydrokarbyylisekaryhmiä, on käyttökelpoisia vaahtoamista kontrolloivia ominaisuuksia. Esimerkkejä tämän tapaisista aineista ovat dietyyli-, aipropyyli-, dibutyyli-, metyyli-, etyyli-, fenyyli-metyyli-, polysiloksaanit ja näiden kaltaiset yhdisteet. Muina käyttökelpoisina silikoni-tyyppisinä vaahtoamista kontrolloivina aineina voidaan esittää alkyloidun siloksaanin, johon on edellä viitattu, ja kiinteän piidioksidin seos. Tällaisia seoksia voidaan valmistaa liittämällä silikonia kiinteän piidioksidin pintaan. Ensisijaista silikonipohjäistä vaahtoa kontrolloivaa ainetta edustaa hydrofobinen silanoitu (ensisijaisimmin trimetyylisilanoitu) piidioksidi, jonka osaskoko on rajoissa noin 10 millimikronia - 20 millimikronia ja ominaispinta-ala suurempi kuin noin 50 m2/g, sekoitettuna perusteellisesti dimetyylisilikoni-nesteen kanssa, jonka molekyylipaino on rajoissa noin 500 - noin 200 000, silikonin ja silanoidun piidioksidin painosuhteen ollessa välillä noin 19:1 - noin 1:2. Silikonipitoinen vaahtoamista heikentävä aine on edullisimmin lisätty irtoamiskykyiseksi vesiliukoiseen tai veteen dispergoituvaan, pääasiallisesti ei-pinta-aktiivista pesuainetta-läpäisemättömään kantajaan.

Erityisen käyttökelpoisia vaahtoamista heikentäviä aineita ovat itse-emulgoituvat silikonipohjaiset vaahtoamista ehkäisevät aineet, joita on selostettu US-patenttijulkaisussa n:o 4 075 118.

Esimerkkinä tällaisesta yhdisteestä on DB-544, jota valmistaa teknillisenä tuotteena Dow Corning, ja joka on siloksaani/ glykoli-sekapolymeeriä.

Vaahtoamista modifioivia edellä selostettuja aineita lisätään enintään noin 5 paino-% lähinnä 0,1-2 paino-% kationisen ja ei-ionisen pinta-aktiivisen aineen seoksesta.

Kelaatteja muodostavia aineita, jotka ovat lisäyskelpoisia, ovat sitruunahappo, nitrilotrietikka- ja etyleenidiamiini-tetra-etikkahapot ja niiden suolat, orgaaniset fosfonaattijohdannaiset 64395 33 kuten yhdisteet, joita ovat esittäneet Diehl, US-patentissa n:o 3 213 030, julkaistu lokakuun 19 päivänä 1965, Roy, US-patentissa n:o 3 433 021, julkaistu tammikuun 14 päivänä 1968,

Gedge, US-patentissa n:o 3 292 121, julkaistu tammikuun 9 päivänä 1968, Bersworth, US-patentissa n:o 2 599 807, julkaistu kesäkuun 10 päivänä 1952, ja karboksyylihappo-apuaineet, kuten yhdisteet, jotka on esitetty Diehl'in US-patentissa n:o 3 308 067, J

julkaistu maaliskuun 7 päivänä 1967.

Ensisijaisia kelaatteja muodostavia aineita ovat nitrilotrietikkahappo (NTA), nitrilotrimetyleeni fosfonihappo (NTMP), etyleenidimaiinitetrametyleenifosfonihappo (EDTMP) ja dietyleenitriamiinipentametyleenifosfoninappo (DETPMP), ja kelaatteja muodostavia aineita lisätään sellaisin määrin, että kantajan ja kelaatin muodostavan aineen painosuhde on rajoissa 20:1 - 1:5, lähinnä 5:1 - 1:5 ja ensisijaisimmin 3:1 - 1:1.

Eräiden moniemäksisten happojen on todettu parantavan muodostuneiden orgaanisten peroksihappojen valkaisuvaikutusta kun tämän keksinnön tuotteita on käytetty tavanomaisen pesuaineseoksen kanssa, esimerkkeinä EDTMP, NTMP ja DETPMP. Kaikki kelaatin muodostavat moniemäksiset hapot eivät kuitenkaan ole tässä suhteessa käyttökelpoisia, tiettyjen heikosti kelaatteja muodostavien moniemäksisten happojen, silmiinpistävimmin meripihkanappojen, ja glutaari-hapon osoittautuessa tehokkaiksi.

Valinnaisten yhdisteiden joukkoon voidaan sisällyttää suuri määrä kankaiden pehmintimiä ja antistaattisia aineita. Esimerkkejä kationisista typpiyhdisteistä ovat di-C1(.-C18-alkyy li, di-CE-C^-al-kyylikvaternääriset ammoniumsuolat, imidatsoliniumsuolat ja ei-typpipitoisista aineista C^g-C-^g-rasvahappojen sorbitaaniesterit, ja ensisijainen kangasta pehmittävä ja antistaattinen kompositio, joka soveltuu lisättäväksi tämän keksinnön lisäainevalmisteisiin, on selostettu R. Baskerville & F.G. Schiron US-patentissa o. 3 936 537, julkaistu helmikuun 3 päivänä 1976. Tämän tyyppisiä n:o 3 936 537, julkaistu helmikuun 3 päivänä 1976. Tämän tyyppisiä yhdisteitä on selostettu DE-hakemusjulkaisussa 2 516 104, julkaistu lokakuun 30 päivänä 1975.

Ensisijaisia entsymaat tisia aineita ovat teknillisinä saatavissa olevat amylaasit, ja neutraalit ja aikalisät proteaasil, joita tavallisesti lisätään pesuaineseoksiin. Lämmönherkkyytensä vuoksi nämä aineet edellyttävät, että lisääminen tapahtuu huoneen lämpö- 31* 64395 tilassa tai lähellä sitä ja täten lisääminen aktivaattorin ja muiden lisäaineiden sulatteeseen ei ole mahdollista. Tämän mukaisesti entsymaattisia aineita on paras käyttää menetelmissä, joissa ak-tivaattori aplikoidaan kantajalle liuotinta tai lietettä käyttäen.

Optiset kirkastajat voivat olla tyypiltään anionisia tai ei-ionisia ja niitä lisätään 0,05 - 1,0 grammaa levyä kohden, lähinnä 0,1 - 0,5 grammaa levyä kohden. Ensisijaisia esimerkkejä ovat anioniset aineet, joita on saatavana kauppanimillä "Tinopa EMS", valmistaja Ciba Geigy S.A. ja Blankophor MBBN, saatavana Farbenfabrik Bayer AG:Itä.

Tässä käytettäviä katalyyttejä ovat tuotteet, jotka parantavat valkaisuaineen tehokkuutta kuten eräät siirtymäalkuaine-metal-lien suolat, kuten esim. suolat, joita on esitetty Wood'in US-patentissa n:o 3 532 634.

Tässä mainitut seokset sisältävät aktivaattoria vedessä vapautuvana yhdistelmänä kiinteän, ei-osasina olevan kantajan kanssa. Kantaja on lähinnä imukykyinen ja aktivaattori on imeytetty siihen. Aktivaattorin aplikointi voidaan suorittaa millä tahansa tavanomaisella tavalla, ja alalla tunnetaan useita menetelmiä. Aktivaattori voidaan, esimerkiksi, suihkuttaa nestemäisessä muodossa kantajalle tätä valmistettaessa. Aktivaattorin ollessa nestemäisessä muodossa, tämä voi olla sulatteena, ja on erittäin suositeltavaa, että akti-vaattorit sulavat alemmassa lämpötilassa kuin missä ne hajaantuvat lämmitettäessä. Aktivaattorin ollessa normaalilämpötilassa kiinteätä, vaihtoehtoisesti voidaan käyttää nestemäisiä muotoja, kuten liuoksia orgaanisissa liuottimissa, jotka haihtuvat aplikoinnin jälkeen, ja lietteitä tai suspensioita, joissa hienojakoinen kiinteä aine on vedessä tai muussa nestemäisessä väliaineessa.

Kuten aikaisemmin on mainittu, epäorgaanisia peroksivalkai-suaineita ja muita orgaanisten peroksiyhdiste-aktivaattorien suhteen reaktiokykyisiä aineita voidaan lisätä tämän keksinnön lisä-ainevalmisteisiin edellyttäen, että aktivaattori ja valkaisuaine ovat avaruudellisesti erillään toisistaan.

Niissä patentin suoritusmuodoissa, joissa aktivaattori ja epäorgaaninen perhappi-valkaisuaine on lisätty samaan kantajaan fysikaalisesti erillään oleviin kohtiin, mukava aplikointimenetelmä on vastaavien sulatteiden, suspensioiden tai liuosten saostaminen kantajalle erillisinä ainenauhoina. Valkaisuaine aplikoidaan lähinnä 35 64395 kiinteiden aineosien dispersiona sulassa prosessiapuaineessa (kuten edellä on selostettu) lämpötilan ollessa rajoissa HC°-60°C. Tätä tekniikkaa käyttämällä valkaisuaineen ja kantajan painesuhteeksi voidaan saada enintään 15:1. Tämä kuormitus on saavutettavissa solumaisten kantajien yhteydessä, mutta tyypiltään kuitumaisilla kantajilla painosuhde rajoittuu käytännössä arvoon noin 5:1. Lisäksi aktivaattorin lisäämisen edellyttämät kantajan pinta-alan imukyvyn kuormitusrajoitukset voivat rajoittaa valkaisuaineen määrän pienemmäksi kuin 6:1. On myös varauduttava valkaisuainenauhojen tai -alueiden ja vastaavien aktivaattorinauhojen tai alueiden eroit-tumiseen kuljetuksen ja/tai varastoinnin aikana. Tämä on mahdollista sijoittamalla ainekerroksia kantajakerrosten väliin tai muodostamalla saostettavasta aineesta kuvioita, jotka eivät samanaikaisesti kasaudu kantajalle.

Kun kantaja impregnoidaan, uskotaan, että kantajan muodostavien huokosten tai kuitujen pinnatkin pinnoittuvat ja erittäin toivottava seikka kantajan huomioiden on se, että tämä mahdollistaa muodostettavan peroksiyhdiste-aktivaattorin perusteellisen pinnoittamisen. Termi "pinnoittaminen" tarkoittaa yhden kantajan liittämistä toisen pintaan; "impregnoitumisella" pyritään tarkoittamaan, että tunkeutuminen tapahtuu koko kantajarakenteeseen, sekä sisään että ulkopuolelle. Eräs tekijä, joka vaikuttaa tietyn kantajan imu-kykyyn, on sen sisältämä vapaa tila. Tämän mukaisesti aplikoit-taessa aktivaattoria imukykyiselle kantajalle, se tunkeutuu vapaaseen tilaan, ja niin ollen sen katsotaan impregnoituneen. Pienen imukyvyn omaavassa kantajassa, kuten yksikerroksisessa voima-tai bondpaperissa, vapaa tila on rajoitettu; tällaisesta kantajasta käytetään sen vuoksi nimitystä "tiivis". Täten pienen osan kantajasta tunkeutuessa tiiviin kantajan rajoitettuun käytettävissä olevaan vapaaseen tilaan, pääosa jälellä olevasta aktivaattorista ei tunkeudu sisään ja jää kantajan pinnalle, joten tämän katsotaan pinnoittuvan.

Eräässä menetelmässä, jolla valmistetaan aktivaattorilla impregnoitua levymäistä kantajaa, aktivaattori aplikoidaan imukykyiselle paperille tai kutomattomalle kankaalle menetelmällä, josta tavallisesti käytetään sanontaa täyttäminen. Aktivaattori aplikoidaan kantajalle lähinnä nestemäisessä muodossa ja aktivaattorit, jotka ovat normaalisti kiinteitä huoneen lämpötilassa on ensin 36 64395 sulatettava ja/tai käsiteltävä liuottimena. Menetelmät, joilla aktivaattori sulatetaan ja/tai aktivaattoria käsitellään liuottimena, ovat tunnettuja ja ovat helposti suoritettavissa siten, että saadaan tyydyttävästi käsiteltyä kantajaa.

Tässä menetelmässä aktivaattori, joka on nestemäisessä muodossa, pannaan kattilaan tai kaukaloon, jota voidaan lämmittää, mikäli tarvitaan, jotta aktivaattori saadaan pysymään nestemäisessä muodossa. Nestemäisen aktivaattorin joukkoon lisätään sitten mikä tahansa haluttu lisäaine. Laitteistossa muodostetaan sitten imukykyisestä kantajasta rulla siten että se voi purkautua vapaasti. Kantajan purkautuessa rullalta se kulkeutuu alaspäin ja kulkee, upoksissa ollen, kattilan tai kaukalon läpi, jossa on nestemäistä aktivaattoria niin hitaalla nopeudella, että riittävä impregnoitu-minen on mahdollista. Impregnoitunut kantaja kulkee sitten samalla nopeudella ylöspäin ja telaparin läpi, jotka puristavat pois ylimääräisen kylpynesteen. Impregnoitunut kantaja jäähdytetään sitten huoneen lämpötilaan, minkä jälkeen se voidaan taittaa, leikata tai reijittää saman pituisiksi kappaleiksi, ja sen jälkeen pakata ja/tai käyttää.

Käytettävät telat muistuttavat "puserrusteloja", joita käytetään paperialalla tai paperinvalmistusalalla; ne voidaan valmistaa kovakumista tai teräksestä. Telat ovat lähinnä säädettäviä siten, että niiden vastakkain olevien pintojen välillä olevaa aukkoa voidaan säätää kantajalle aplikoitavan aktivaattcrinesteen määrän kontrolloimiseksi.

Keksinnön ensisijaisessa suoritusmuodossa nesteen muodossa oleva aktivaattori ruiskutetaan imevälle kantajalle tämän avautuessa. Avautunut kantajakudos järjestetään liukumaan ruiskusuuttimen päältä, jonka muodostaa vaakasuoraan sijoitettu putki, joka on muovattu raoksi, joka ulottuu sen yläpinnan yli. Sula orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori ja kaikki siihen sekoitetut lisäaineet puristetaan raon läpi kantajalle ja ylimääräinen neste puristetaan sitten pois puristusteloja käyttäen. Käytettävä sulatelämpötila on rajoissa 40°-80°C, lähinnä välillä 4-5°"65°C ja sulan aineen viskositeetin on oltava alle 5000 sentipoisia 50°C:ssa, lähinnä ei suurempi kuin 500 sentipoisia.

Muihin muunnelmiin sisältyy metallisten "kiiliotus"-telojen käyttö, joiden etu- tai syöttöpintoihin ruiskutetaan aktivaattoria, 37 64395 , mikä muunnelma mahdollistaa imukykyisen paperin käsittelyn, tavallisesti vain toiselta puolelta, juuri ennen sen joutumista telojen väliin, jossa ylimääräinen neste puristuu pois. Tämä muunnelma mahdollistaa lisäksi metallisten telojen käyttämisen, joita voidaan lämmittää aktivaattorin pitämiseksi nestefaasina. Edelleen erääseen menetelmään sisältyy monikerroksisen paperin yksityisten kerrosten, joiden lukumäärä voi olla halutun suuruinen erillinen käsittely ja kerrosten liittäminen sen jälkeen tunnetulla liitosliimaseoksella; täten saadaan kompositio, jonka toista ulkosivua voidaan käsitellä, mutta jossa kuitenkin on useita muita kerroksia, joiden kunkin kumpikin pinta on käsitelty.

Ensisijaisessa menetelmässä, jolla valmistetaan tämän keksinnön tuotteita, kantajalle aplikoidaan sulan aktivaattorin ja minkä tahansa lisättävän aineen seosta. Jotta saataisiin seosta, jolla olisi sopivat ominaisuudet, so. kiinteäksi muuttuminen tapahtuisi laajassa lämpötila-alueessa jotta muodostuisi pikemminkin vaha-maista kuin kiteistä kiinteätä ainetta, eräät keksinnön tarkoituksiin soveltuvat aktivaattorit on sekoitettava pehmentävän tai paksuntavan aineen kanssa. Tässä tarkoituksessa peroksiyhdiste-akti-vaattorit voidaan jakaa kolmeen erityyppisten aineiden ryhmään, nimittäin: a) aineisiin, jotka ovat nesteitä lämpötilojen ollessa enintään 25°C tai ovat kiinteitä, sulaen välillä 25°C - 40°C, b) kiinteisiin aineisiin, joiden sulamispiste on välillä 40°C - 95°C, c) kiinteisiin aineisiin, joiden sulamispiste on yli 95°C.

Korkean sulamispisteen omaavien aineiden ryhmän osalta on suositeltavaa, että sulamispiste on alhaisempi kuin 150°C, vaikka voidaankin käsitellä aineita, joiden sulamispiste on enintään 250°C, dispersiona toisen aineen sulatteessa. Luonnollisestikin on huomioitava, että orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori ei saa hajaantua oleellisessa määrin sulamispisteensä alapuolella olevissa lämpötiloissa.

Alla olevassa taulukossa on esitetty useiden tämän keksinnön puitteissa käytettäväksi soveltuvien peroksihappo-aktivaattorien sulamispisteitä: 38 64395 __Aine _Sja_ N-asetyylikaprolaktaami neste N-metyylidiasetamidi neste etikkahappoanhydridi neste bentsoyyli-imidatsoli neste etyyli-o-asetoksibentsoaatti neste

bentsyyli-o-asetoksibentsoaatti 2 5°C

bentsoehappoanhydridi 40°C

metyyli-o-asetoksibentsoaatti 49°C

p-asetoksi-asetofenoni 52°C

polyatselaiini-polyanhydridi 5 5°C

merpipinkahappodinitriili 55°C

tetra-asetyyliheksametyleenidiamiini 59°C

2 ,2-di-(4-hydroksifenyyli)propaanidiasetaatti 79°C

1-sykloheksyyli, 3-asetyylihydantoiini 86°C

tetra-asetyylimetyleenidiamiini 9 4°C

fenyyli-o-asetoksibentsoaatti 97°C

N-asetyyli-imidatsoli 102°c

diasetyylidimetyyliglyoksiimi 112°C

triasetyyliguanidiini 112°C

0- asetoksibentsoehappo 135°C

1- f enyy li- 3-ase tyy lihydantoiini 14 7°C

tetra-asetyylietyleenidiamiini 14 8°C

tetra-asetyyliglykouriili 237°C

natriumasetyylifenolisulfonaatti hyvin korkea.

Nestemäiset ja alhaisen sulamispisteen omaavat peroksiyhdis-te-aktivaattorit edellyttävät korkeammalla sulavvaa vesiliukoista tai dispergoituvaa orgaanista apuainetta, jonka sulamislämpötila-alue on korkeampi kuin missä se pehmenee ja sulaa. Tämän apuaineen tarkoituksena on mahdollistaa seoksen saaminen, jolla on halutut viskositeetti/lämpötila-ominaisuudet. Kuten aikaisemmin on mainittu, tällaisen aineen on myös oltava luonteeltaan ei-hydroskooppinen. esimerkkejä tällaisista aineista ovat polyvinyylipyrrolidoni, jonka molekyylipaino on 44 000-700 000 ja polyatselaiini-polyanhydridi (itsekin aktivaattori), jonka molekyylipaino on 1 000-2 000 ja polyetyleeniglykolit, joiden molekyylipaino on suurempi kuin 39 64395 noin 4 000. Muita käyttökelpoisia aineita ovat pitkäketjuisten rasvahappojen kuten myristiini-, steariini- ja arakidiinihappojen sorbitaaniesterit ja ei-hygroskooppiset etoksyloidut talialkoholi-j ohdannaiset.

Korkean sulamispisteen omaavan käsittely-apuaineen käyttömäärä riippuu tietenkin käytettävän peroksiyhdiste-aktivaattorin määrästä, sen sulamispisteestä ja sen liukoisuudesta apuaineeseen. Apuaineen ja aktivaattorin painosuhde voi lähetä arvoa 10:1, joskin käytettävän kantaja-aineen tyyppistä aiheutuvat esteet voivat rajoittaa kantajan sallitun kuormituksen pienemmäksi kuin tämä arvo.

Korkean sulamispisteen omaavat peroksiyhdiste-aktivaattorit edellyttävät apuainetta, jotka alentavat seoksen sulamispisteen halutulle alueelle, so. välille 40°C - 80°C, lähinnä välille 45°C - 65°C. Apuaineen on oltava ei-hydroskooppinen ja aktivaattorin on liuettava apuaineeseen tai kyettävä muodostamaan sen kanssa pysyvä dispersio. Täysin tyydyttävä on seos, jossa osa aktivaatto-rista on liuenneena ja loput dispergoituneena suspensiona. Näin toimimaan pystyviä ovat aineet, joita on mainittu edellä yhdessä Cl2-C20-rasvahaPPojen ja niiden eräiden vesiliukoisten ja veteen dispergoituvien esterien kanssa.

Kuten edellä on osoitettu, apuaineen ja aktivaattorin paino-suhde voi olla enintään 10:1, mutta voi rajoittua kantajan kuormituksesta aiheutuvien esteiden takia tätä arvoa pienemmäksi.

Aktivaattoriaineiden osalta, jotka sulavat optimirajoissa, so. välillä 40°C - 80°C, epäorgaanista apuainetta ei välttämäxtä tarvita käsittelyapuaineena ensisijaisessa, tämän keksinnön mukaisesti tapahtuvassa tuotteiden valmistusmenetelmässä. Tällaiset aineet voidaan sulattaa ja aplikoida suoraan kantajalle ja niitä itseäänkin voidaan todella käyttää tuotteiden muiden komponenttien kuten kiinteiden, kelaatteja muodostavien aineiden tai nestemäisten ei-ionis-ten pinta-aktiivisten aineiden kantajina. Silti voidaan edelleen käyttää luonteeltaan vahamaisia apuaineita käsittelyn järkeistämiseksi, esim. pölyn vähentämiseksi jotta saadaan varmistetuksi aktivaattorin nopea vapautuminen ja liukeneminen vesipitoiseen väliaineeseen, ja/tai voidaan modifioida käsitellyn kantajan pinnan ominaisuuksia.

Käytössä tämän keksinnön lisätuotteet lisätään pesunesteeseen pesuprosessin siinä kohdassa, jossa orgaanisen peroksivalkaisuaineen -° 64395 muodostuminen on tähdellisintä. Optimituloksia saadaan käytännössä, käytettävästä pesusyklistä riippumatta, kun tämän keksinnön lisä-ainevalmisteet syötetään koneeseen samanaikaisesti kuin kankaat. Koneiden yhteydessä, joissa ohjelmaan sisältyy esipesuvaihe, lisä-ainevalmisteen lisääminen suositellaan tehtäväksi pääpesuvaiheen alussa.

Keksintöä kuvataan seuraavissa keksintöä suoritus-esimerkeissä, joissa osat ja prosentit ovat paino-osia ja painoprosentteja ellei toisin ole nimenomaan mainittu. Tässä esitetty viittaus koemenetelmään, jolla määritetään peroksiyhdiste-aktivaat-torin tehokkuus muodostaa orgaanista peroksivalkaisuainetta, koskee alla esitettyä menetelmää.

Aktivaattorin perhydrolyysikoe 1 mmooli peroksiyhdiste-aktivaattoria*^ lisätään sekoitettuun liuokseen, jossa on natriumperboraattitetrahydraattia (0,9 g), natriumpyrofosfaattidekahydraattia (1,25 g), EDTA:ta (35 ppm) ja 0,25 g natriumtetrapropyleenibentseenisulfonaattia 500 ml:ssa tislattua vettä ja jota pidetään 25°C:ssa kiertävän vesihauteen avulla ja sekoitetaan mekaanisesti.

ίί ) *

Vesiliukoiset aktivaationi voidaan lisätä suoraan.

Muut aineet voidaan liuottaa ensin 10 ml:aan sopivaa liuotinta, joka ei reagoi läsnä olevien aineiden kanssa, esim. 1,4-dioksaaniin. Tällaisissa tapauksissa tislatun veden määrä on vähennettävä 4-90 ml:ksi.

Kahdenkymmenen minuutin kuluessa aktivaattorin lisäyksestä seoksta otetaan ainakin yksi 10 ml:n näyte ja kukin näyte lisätään seokseen, jossa on murskattua, tislatusta vedestä saatua jäätä ja tislattua vettä (100 g) ja jääetikkahappoa (15 ml). Lisätään kaliumjodidia (0,05 g) ja seos tiirataan heti 0,01 rnolaarisella natriumtiosulfaattiliuoksella käyttämällä jodi-indikaattoria (’Iotect ’ , valmistaja British Drug Houses Limited) ensimmäiseen päätepisteeseen (sininen/musta-► väritön). Aktivaattorit, joiden vaatima tiitteri on suurempi kuin 2 ml 0,01-molaarista natrium-tiosulfaattia, ovat ensisijaisia aineita tämän keksinnön tarkoituksiin .

64395

Esimerkki 1

Metyyli-o-asetoksibentsoaattia (MOAB) (sp. 49°C) sulatettiin ja pidettiin 60°C:n lämpötilassa. Rullasta, jossa oli umpimähkäi-sesti koottuna regeneroituja selluloosakuituja, paksuudeltaan 3 denieriä, sidottuna polyvinyyliasetaatti-sideaineella (70 % selluloosaa, 30 % kiinteätä sideainetta) valmistettiin kantajalevy /*2 3 cm x 28 cm (9" x 11")_7 , jonka peruspaino oli 1,9 g/levy.

Kantaja impregnoitiin upottamalla sulatteeseen ja ylimääräinen aktivaattori poistettiin ohjaamalla levy telaparin läpi, joista toinen oli kumitettu ja toinen oli lämmitettävä ja ruostumatonta terästä. Sen jälkeen levy jäähdytettiin aktivaattorin muuttamiseksi kiinteäksi ja punnittiin, ja sen painoksi todettiin 6,0 g/levy, so. aktivaattorin ja kantajan painosuhde oli 3,1 : 1. Levy oli ratisevan tuntuinen ja voitiin vaikeuksitta muotoilla rullaksi, jonka läpimitta oli M- cm.

Edellä olevan esimerkin mukaisesti valmistettuja levyjä käytettiin kokeessa, jossa verrattiin kolmen tuotteen valkaisutehoa. Nämä kolme tuotetta olivat: A. Kaupan oleva rakeinen pesuaine, jossa oli 28 % natrium-perboraattia.

B. 'Normaali' alhaisessa lämpötilassa toimiva valkaisupesu-valmiste, jossa oli seosta A, josta 10 % natriumperboraattia oli korvattu 6 %;lla kaupan olevaa orgaanista peroksiyhdiste-aktivaat-toria ja 4%:illa natriumsulfaattia.

C. Seos A esimerkin 1 levyssä.

Kutakin tuotetta lisättiin pesukoneeseen, jossa oli 1,8 kg likaisia vaatteita 30 litrassa vettä, jonka kovuus oli 18 Clark-astetta, jolloin tuotteen konsentraatioksi saatiin 0,50 %. Tämän perusteella tuotteeseen B lisättiin 9 grammaa aktivaattoria, ja verrattiin 6,0 g:n MOAB:tä levyllä, joka lisättiin tuotteen C yhteydessä.

Valkeasta puuvillasta ja polyesteri-puuvilla-seoksesta (50/50) valmistettuja kankaita liattiin viinillä ja teetahroilla ja liatut kankaat lisättiin koneisiin ja pestiin vastaavasti kutakin reseptiseosta käyttäen 40°C:ssa ja 60°C:ssa 15 ja 25 minuutin ajan. Kussakin kokeessa molemmilla seoksilla B ja C lika saatiin poistetuksi merkittävästi paremmin kuin seoksella A, eikä seos C poikennut merkittävästi seoksesta B.

1,2 64395 Tämä tulos osoittaa, että tätä keksintöä edustavalla lisä-ainevalmisteella saadaan, lisättynä tavanomaiseen pesunesteeseen, samanarvoinen valkaisuvaikutus kuin pesuaineseoksella, joka sisältää epäorgaanista peroksivalkaisuainetta ja normaalia orgaanista peroksivalkaisuaine-aktivaattoria. Sitä paitsi tämä valkaisuteho saavutetaan ilman, että ilmaantuu pistemäisiä värin haalistumis-kohtia, jotka liittyvät rakeisten orgaanisten peroksivalkaisuaine-tuotteiden käyttöön.

Edellä mainitulla tuotteella C saatuihin valkaisutuloksiin verrattavia tuloksia saadaan käytettäessä levyjä, joissa metyyli-o-asetoksibentsoaatti on korvattu bentsoehappoanhydridillä, fenyyli-bentsoaatilla tai maleiinihappoanhydridillä.

Esimerkki 2

Metyyli-o-asetoksibentsoaatti-sulatetta valmistettiin ja aplikoitiin esimerkin 1 tekniikkaa käyttäen kantajalle, jonka muodostivat 100 %:set ei-valkaisut, umpimähkään kootut tekosilkki-kuidut, joiden paksuus oli 5,5 denieriä ja jotka oli sidottu etyyliakrylaatti-sideaineella (Rhoplex HA8) (70 % kuituja, 30 % sideainetta), jolloin levyn /23cm x 28cm (9" x 11 ")J peruspainoksi saatiin 1,55 grammaa. Kun ylimääräinen sula aine oli poistettu kantajalta ja tämän oli annettu jäähtyä, aktivaattorin määräksi todettiin 3,9 g, so. aktivaattorin ja kantajan painosuhde oli 2,5:1. Levy oli ratisevan tuntuinen.

Tyydyttävää tuotetta saadaan kun tekosilkkikuitukantaja korvataan hydrofiilisella polyuretaanivaahtolevyllä, joka on valmistettu tuotteesta "Hydrofoam" (rekisteröity tavaramerkki), jonka tiheys on 0,036 g/cm ja soluluku 24-31 solua/cm.

Esimerkki 3 70°C:n lämpötilassa valmistettiin sulate, jonka muodosti seos, jossa oli 50 % o-asetoksibentsoehappoa (sp. 135°C) 5C l:ssa myris-tiinihappoa. Sulate aplikoitiin käyttämällä esimerkin 1 menetelmää kutomattomalle kantajalle, jossa oli 100 %:sta valkaisemattomia, umpimähkäisestä koottuja tekosilkkikuituja, joiden paksuus oli 3,0 denieriä ja jotka oli sidottu etyyliakrylaatti-sideaineella (Rhople HA8) (70 % kuituja, 90 % sideainetta), jolloin peruspainoksi saatiin 1,6 g/levy. Jäähtymisen jälkeen sulatemääräksi todettiin 5 g levyä kohden, aktivaattorin ja kantajan suhteen ollessa täten 1,6:1. Käsitelty levy oli sileä ja taipuisa.

4 3 64395

Ominaisuuksiltaan tyydyttäviä tuotteita saadaan kun sulate muodostuu dispersiosta, jossa on 50 % fenyyli-o-asetoksibentsoaat-tia 50 %:ssa polyetyleeniglykolia 6000; 40 % diasetyylidimetyyli-glyoksiimia, 60 % polyetyleeniglykolia 6000; 75 % tetra-asetyyli-metyleenidiamiinia, 25 % polyvinyylipyrrolidonia, jonka molekyyli-paino on 700 000; 40 % o-asetoksibentsoehappoa, 60 % myristiini-happoa; 30 % tetra-asetyyliglykouriilia, 70 % myristiinihappoa; 60 % ftaalihappoanhydridiä, 40 % polyatselaiinipolyanhydridiä, jonka molekyylipaino on 1500. Samanarvoiset valkaisuominaisuudet kuin esimerkin 1 tuotteella C, saadaan käytettäessä levyjä pesunesteessä, joka sisältää natriumperboraatti- tai perkarbonaattipitoista pesuainetta.

Esimerkki 4

Valmistettiin seos, jossa oli 85 % metyyli-o-asetoksibentso-aattia ja 15 % polyetyleeniglykolia 6000 ja sulatettiin 60°C:ssa. Sulate pumputtiin puristimen suulakkeeseen, jonka suuaukko ulottui vaakasuoraan sivusuunnassa esimerkin 2 liikkuvan kantajamateriaalin alle, jota kierrettiin auki nopeudella 24,4 m/min. Sulatetta puristettiin suukappaleesta siten, että kantaja saatiin impregnoitua koko leveydeltään ja sulan aineen leviämistä avustettiin lisäksi ohjaamalla käsitelty kantaja telaparin välistä, jotka oli sijoitettu myötävirtaan heti suuttimen perään. Käsitelty kantaja-kudos jäähdytettiin ohjaamalla se lisäjäähdytystelojen yli ennen kuin se koottiin varastokelalle ja poistettiin leikkausta ja

O

pakkausta varten. 0,064 m levyalaa kohden täytöksi saatiin 6,1 g so. aktivaattorin ja kantajan suhde oli 3,3:1.

Tyydyttävää tuotetta saadaan kun aktivaattoritäyttö lisätään 13,2 g:ksi, so. aktivaattorin ja kantajan suhde nostetaan välille 8,5:1. Sileätä vahamaista tuotetta saadaan myös sulatteella, jossa on kokonaispainoltaan 7 g seosta, josta 10 % on MOAB:ta ja 90 % on sorbitaanimonostearaattia, so. aktivaattorin ja kantajan suhde on 1:2,2 ja aktivaattorin ja apuaineen suhde 1:9. Näihin verrattavia tuloksia saadaan kun metyyli-o-asetoksibentsoaatti korvataan meripihkahappodinitriilillä, maleiinihappoanhydridillä tai polyatselaiinihappo-polyanhydridillä.

Tyydyttäviä tuotteita saadaan myös kun sorbitaanimonostearaat-ti korvataan seoksella, jossa on 60 % talialkoholia kondensoitu- ^ 64395 na 30 moolin kanssa etyleenioksidia, 20 % ditaliyyli-dimetyyliammo-niumkloridia ja 20 % sorbitaanimonostearaattia.

Esimerkki 5

Noudatettiin muuten samaa menettelyä kuin esimerkissä 4, mutta sulate sisälsi seoksena 86,5 % metyyli-o-asetoksibentsoaat-tia ja 13,5 % myristiinihappoa. Täytöksi saatiin 6,6 g/0,064 m ., josta aktivaattorin ja kantajan suhteeksi saatiin 3,1:1.

Kudos tuntui sileän vahamaiselta ja oli hyvin taipuisa.

Esimerkki 6

Noudatettiin muuten esimerkin 5 menetelmää, mutta sulatteessa oli seoksena 86,5 % metyyli-o-asetoksibentsoaattia 2 ja 13,5 % myristiinihappoa. Täytöksi saatiin 6,6 g/ 0,064 m josta aktivaattorin ja kantajan suhteeksi saadaan 2,6:1; ja tuote on taipuisaa.

Lisättäessä edellä mainittuun sulatteeseen 0,5 % meripihka-happorakeita, saadaan tuotetta, jonka kudoksen pinta on sileämpi. Metyyli-o-asetoksibentsoaatti-myristiinihappo-sulate korvataan sulatteella, jossa on 25 % N-asetyylikaprolataamia ja 75 % myristiinihappoa (kiinteätä ainetta 40°C:ssa) ja saadaan sileätä vahamaista tuotetta, joka sisältää sulatetta yhtä paljon.

Esimerkki 7

Noudatettiin muuten esimerkin 3 menettelyä, mutta myris-tiinihappo korvattiin seoksella, jossa oli yhtä monta osaa sorbitaanimonostearaattia ja polyetyleeniglykolia 6000. Saatiin sileätä taipuisaa levyvalmistetta, jossa oli 5 grammaa sulatetta levyä kohden, so. aktivaattorin ja kantajan suhde oli 1,6:1.

Samanlaisia tuloksia saatiin korvattaessa esimerkin 3 4,5 osaa myristiinihappoa 4,5 osalla parafiinivahaa, jonka sulamispiste oli 55°C.

Esimerkki 8

Seos, jossa oli 95 % metyyli-o-asetoksibentsoaattia ja 5 % polyvinyylipyrrolidonia, jonka molekyylipaino oli 700 000, sulatettiin, jolloin saatiin nestettä, jonka viskositeetti 60°C:ssa oli noin 170 sentipoisia. Tähän seokseen lisättiin 0,1 paino-% hajustetta ja pidettiin sulana 60-70°C:ssa sähkölämmitteisessä kylvyssä. Kantajakudos järjestettiin kulkemaan jatkuvana siten, että rullan 45 64395 poimu ohjautui kudoksen impregnoimiseksi alaspäin kylpyyn ja sitten ylöspäin kylvystä, jolloin kudos vedettiin kylvyn läpi kylvyn yläpuolelle sijoitetun säädettävän kiristystelaparin avulla. Toinen tela oli kumitettu ja toinen oli tehty ruostumattomasta teräksestä ja oli lämmitettävä.

Kantajana oli kutomaton 100 %:nen regeneroitu selluloosaku- dos, joka oli tehty 3 denierin vahvuisista kuiduista ja sidottu polyvinyyliasetaatilla (70 % kuituja, 30 % sideainetta) siten, että 2 peruspainoksi saatiin 1,55 grammaa/0,065 m kohden. Kudoksen paksuus oli 0,127 mm.

Kuuman telan lämpötilan ollessa 55-70°C ja kudoksen syöttö-nopeuden 1 metri/minuutti saatiin levymäistä tuotetta, jonka täyt-tö oli 6 g 0,064 m , so. aktivaattorin ja kantajan suhde oli 3,-7:1. Jäähdyttämisen jälkeen levymäinen tuote tuntui käsissä sileältä ja taipuisalta.

Esimerkki 9

Seosta, jossa oli 75 osaa bentsoehappoanhydridiä (BAN), sp. 40°C, ja 25 osaa tetra-asetyyliglykouriilia (TAGU) (sp. 237°C) sekoitettiin ja lämmitettiin 60°C:seen sulan dispersion muodostamiseksi, jossa BAN muodosti jatkuvan faasin. Seos ohjattiin sitten Premier '84 *-kolloidimyllyn (valmistaja Premier Colloid Mills Ltd, Walton-on-Thames, Surrey England) läpi tuotevirtauksen valmistamiseksi, jossa osaskoko oli alle 50 ^,u, tuotteen mikroskooppisen tarkastelun perusteella määritettynä. Hienojakoiseksi jauhettu dispersio syötettiin kouruun, jonka muodosti vaakasuorassa oleva kuljetustelaparin väli, joita teloja lämmitettiin dispersion pitämiseksi sulana. 25,4 cm:n levyinen rulla, joka oli valmistettu kokoamalla kerrokseksi umpimähkäisessä järjestyksessä regeneroituja sel-luloosakuituja, joiden paksuus oli 3 denieriä, ja sitomalla poly- vinyyliasetaatti-sideaineella (70 % selluloosaa, 30 % kiinteätä 2 sideainetta) ja jonka peruspaino oli 1,55 g/0,065 m , impregnoitiin syöttämällä alaspäin sulatteen läpi ja kiristysväliin.

Levyn kulkiessa kiristysvälin kautta kantajarullasta poistui kaikki ylimääräinen aktivaattoriseos, joka rulla jäähdytettiin sitten aktivaattorin muuttamiseksi kiinteäksi, leikattiin 64,5 2 cm :n levyiksi ja punnittiin. Kunkin levyn täytöksi todettiin 8,0 g( 46 64395 so. aktivaattorin ja kantajan painosuhde oli 3:1. Levyt tuntuivat sileiltä. Edellä esitetyllä menetelmällä valmistettu pesulisäaine-valmiste testattiin seuraavalla tavalla.

Kolme erillistä 3,6 ka:n painoista nippua likaisia kankaita, joukossa paitoja ja alusvaatteita, pestiin 60°C:ssa 20 litrassa vettä, jonka kovuus oli 18°H (moolisuhde Ca:Mg = 5:1) käyttämällä teknillisenä saatavana olevaa pesuainetta, jossa oli 25 % natrium-perboraatti-valkaisuainetta, konsentraation ollessa pesunesteessä 0,7 %. Kussakin nipussa oli suikaleita värillisistä kankaista, joiden tiedettiin olevan valkaisuarkoja. Yhteen pesunesteeseen lisättiin edellä selostettu lisäainevalmistelevy, toiseen pesunesteeseen lisättiin samanlainen levy, jossa oli 6 g pelkkää BAN-yhdistettä, ja kolmas neste toimi kontrollinesteenä, johon ei lisätty mitään lisäainevalmistetta.

Tarkasteltaessa visuaalisesti pestyjä ja kuivattuja, valkaisu-aineelle herkkiä värillisiä suikaleita saatiin seuraavat tulokset, jolloin pesussa olleen suikaleen ja pesemättömän suikaleen välinen suhteellinen väriero on ilmoitettu asteikon 1-10 avulla.

Tässä asteikossa 10 merkitsee värin katoamista täydellisesti, 1 merkitsee, että värieroa ei ole havaittavissa, kontrolli 2 kontrolli + 6 g BAN 8 kontrolli + 6 g BAN + 2 g TAGU 3.

Voidaan havaita, että nopeasti perhydrolysoivan peretikka-happo-aktivaattorin lisääminen alentaa huomattavasti valkaisuarkojen värien haalistumistaipumusta kuin käsittelyssä käytetään berpentsoe-happo-valkaisulisäainevalmistetta. Samanlaisia tuloksia saadaan jos bentsoehappoanhydridi korvataan N-bentsoyylibentsimidatsolilla, N-bentsoyyli-imidatsolilla, fenyylibentsoaatilla, m-kloorifenyyli-bentsoaatilla tai N,N-dibentsoyylianiliinilla. Samanlaisia tuloksia saadaan jos tetra-asetyyliglykouriili korvataan metyyli-o-asetoksi-bentsoaatilla, tetra-asetyylimetyleenidiamiinilla, N-asetyylikapro-laktaamilla, natrium-p-asetoksibentseenisulfonaatilla tai diase-tyylidimetyyliglyoksimilla.

Esimerkki 10 2,2-di-(4-hydroksifenyyli)propaanidiasetaatin valmistus 228 g (1 mooli) 2,2-di-(4-hydroksifenyyli)propaania *7 64395 (Bisphenol A, valmistaja Shell Chemical Co., Manchester, England) liuotettiin 20°C:ssa litraan jääetikkahappoa. Liuokseen lisättiin 1 ml 98 %:sta rikkihappoa ja 30 minuutin aikana lisättiin hitaasti ja sekoittaen 255 g (2,5 moolia) etikkahappoanhydridiä. Lisäyksen päätyttyä tuote kaadettiin ylimäärään vettä ja saatu sakka suodatettiin, pestiin vedellä ja kuivattiin. Tuotteen sulamispiste oli 79-80°C ja sen IR-spektrissä oli huippu aaltopituuden 1750 cm ^ kohdalla, joka on tyypillinen asetyyliryhmälle. NMR-spektroskooppi-nen tarkastelu osoitti, että läsnä on kaksi asetyyliryhmää.

Aikaisemmin selostettu perhydrolyysitesti suoritettiin käyttämällä 0,228 g (1 mmooli) edellä mainittua tuotetta ja näytteen, joka oli otettu 5 minuuttia sen jälkeen kun aktivaattori oli lisätty natriumperboraattiliuokseen, tiitteriksi saatiin 3,9 ml 0,1 norm, natriumtiosulfaattiliuosta.

100 g edellä selostetulla tavalla valmistettua Bsiphenol A-diasetaattia ja 100 g polyetyleeniglykolia 6000 sekoitettiin ja lämmitettiin sulatteen muodostamiseksi noin 90°C:seen. Tätä aplikoi-tiin sitten regeneroidusta selluloosasta valmistetulle kantajalevyl-le, jonka peruspaino oli 1,65 g, käyttämällä esimerkin 9 tekniikkaa siten, että täytöksi saatiin 11,0 g, so. aktivaattorin ja kantajan suhde oli 3,33:1.

Edellä esitetyn esimerkin Bisphenol A-diasetaatti korvataan seoksella, jossa on suhteessa 50:50 Bisphenol A-diasetaattia ja N-bentsoyyli-imidatsolia (sp. 202°C), jota käsitellään hienontamista varten sulatedispersiona Premier-kolloidimyllyssä siten, että osaskooksi tulee alle 50 ^,u, ennen kuin se aplikoidaan kantajalle. Saadaan samanarvoista tuotetta.

Edellä esitetyssä esimerkissä saadaan samanlaisia tuloksia jos polyetyleeniglykoli 6000 korvataan steariinihapolia, talialko-holilla, joka on kondensoitu 25 etyleenioksidi-moolin kanssa tai niiden seoksella.

Esimerkki 11 50 osasta tetra-asetyylietyleenidiamiinia (sp. 148°0, 10 osasta bentsoehappoanhydridiä (sp. 90°C) ja 90 osasta steariini- happoa (sp. 69°c) muodostetaan seos sulattamalla ensin steariini- happo ja bentsoehappoanhydridi yhteen 75°C:n lämpötilassa ja sen jälkeen lisätään TAED. Noudattamalla esimerkin 9 menetelmää valmis- 2 tetaan levytuote, jonka täyttö on 10 g / 0,065 m , ne 64395 aktivaattorin ja kantajan suhteen ollessa 4:1 ja perbentsoehapon ja peretikkahappo-aktivaattorien suhteen ollessa 1:5.

Esimerkki 12

Esimerkin 11 aktivaattori-prosessiapuaine seosta aplikoi- daan hydrofiiliselle polyuretaani-vaahtolevylle, jonka tiheys on noin 0,036 g/ cm^ ja soluluku 24 - 31 solua / cm (Hydrofoam, valmistaja Scott Paper Co., Eddystone, Pennsylvania, USA). Levyn 2 peruspaino on 2 g / 0,065 m ja aktivaattorin ja kantajan painosuhde 5:1, perbentsoehapon ja peretikkahappo-aktivaattorien suhteen ollessa 1:5.

Esimerkki 13

Kutomon levy (25,4 cm x 25,4 cm), jossa oli 70 paino-% regeneroidusta selluloosasta valmistettuja kuituja ja 30 paino-% etyyliakrylaatti-sideainetta ja jonka peruspaino oli 1,6 g/levy, impregnoitiin 55°C:ssa seoksella, jossa oli 5 g natrium-para-asetoksibentseenisulfonaattia, 1 g etyleenidiamiinitetrametyleeni-fosfonihappoa ja 5 g lauriinihappoa, ja lisäämällä jälellä olevat aineosat lietteen muodostamiseksi, johon levy sen jälkeen kastettiin. Impregnoitu levy ohjattiin sitten telaparin välistä ylimääräisen seoksen poistamiseksi. Täytöksi saatiin 11 g, so. aktivaattorin ja kantajan painosuhde oli 3,12:1.

Jos natrium-o-asetoksibentseenisulfonaatti korvataan seoksella, jossa on suhteessa 50:50 bentsoehappoanhydridiä ja metyyli-o-asetoksibentsoaattia tai tetra-asetyylietyleenidiamiinia, Bisphenol A-diasetaattia, 1,3,5-triasetyyli-2,4,6-triatsiinia, p-asetoksi-asetofenonia tai diasetyylidimetyyliglyoksiimia, saadaan samanarvoista tuotetta.

Jos EDTMP korvataan NTMP:llä, meripihkahapolla tai diety-leenitriaminopentametyleenifosfonihapolla, saadaan samanlaisia tuloksia .

Esimerkki 14

Noudatettiin esimerkin 13 menetelmää valmistettaessa seos, jossa oli 5 g Bisphenol A-diasetaattia, 5 g polyetyleeniglykolia 6000 ja 1 g etyleenidiamiinitetrametyleenifosfonihappoa, ja tätä aplikoitiin kooltaan 25,4 cm x 25,4 cm regeneroidusta selluloosasta valmistetulle levykantajalle siten, että peruspainoksi tuli 1,6 g/ levy. Levytuote oli sileän tuntuinen ja tyypiltään taipuisa.

49 64 3 9 5

Esimerkki 15

Tämän keksinnön mukaisesti pesulisäainevalmisteet A ja B

valmistetaan esimerkin 13 menetelmää käyttäen seuraavalla tavalla.

A B

EDTMP 1 g EDTHP 1,5 g TAED 4 g TAED 5 g

Steariininappo 2 g Lauriinihappo 3 g TAE g 5 2 g TAE25 3 g me tyylivinyylieetterimaleiini-happoanhydridisekapolymeeri, molekyylipaino _ 250 000_1 g _ 9 g 13,5 g

Kantaja: Kantaja:

Kutomattomasta regeneroidusta Kutomattomasta regeneroidusta selluloosasta valmistettu selluloosasta valmistettu kuitulevy kuitulevy, jossa on 30 pai- (1,5 denieriä), jossa on 30 paino-% no-% etyyliakrylaatti-sideai- etyyliakrylaatti-sideainetta, perus- 2 netta. Peruspaxno 1,6 g/ paino 3,25 g/ 0,065 m .

0,065 m2.

Kummassakin tapauksessa karboksyylihaposta ja alkoholietoksy-laatista valmistetaan sulate ja muut aineosat lisätään siihen dispersiona, minkä jälkeen seos aplikoidaan kantajalle.

Esimerkki 16 50 osaa tetra-asetyyliheksametyleenidiamiinia (TAHD) sulatetaan 70°C:ssa ja sekoitetaan 50 osan kanssa Dobanlo (RTM) 45E15-valmistettu ja 10 osan kanssa etyleenidiamiinitetrametyleenifosfoni-hapon natriumsuolaa. Tätä seosta käytetään kutomattoman kuitumaisen kantajan isopregnoimiseen käyttämällä esimerkin 4 menetelmää siten, että saadaan pesulisäainevalmiste, jonka koostumus on TAHD 5 g

Dobanol 45E15 5 g EDTMP 1 g

Kantaja 1,58 g (aktivaattorin ja kantajan painosuhde 7,1:1).

so 64395

Kantaja sisältää 100 % valkaisemattomia, umpimähkäisesti koottuja tekosilkkikuituja, joiden paksuus on 5,5 denieriä ja sidottu yhteen etyyliakrylaatti-sideaineella (Rhoplex HA8) (70 % kuituja, 30 % sideainetta); siten, että peruspainoksi saadaan 1,55 a/0,065 m2.

Samanlaista tuotetta saadaan käytettäessä kantajaa, jossa on 100 % valkaisemattomia umpimähkäisestä koottuja tekosilkkikuituja, joiden paksuus on 3,0 denieriä, ja jonka peruspaino on 1,6 g/.

0,065 m2.

Samanarvoista tuotetta saadaan jos EDTMP korvataan diety-leenitriaminopentametyleenifosfonihapolla (DETPMP) tai nitriili-trimetyleenifosfonihapolla (NTMP).

Esimerkki 17

Kutomaton levy (30,5 cm x 25,4 cm), jossa oli sidottu poly- esteripuuhiokeseosta, jota valmistaa Chicopee Manufacturing Co., Milltown, New Jersey, USA koodinimellä SK 650 WFX 577 , ja jonka peruspaino on 50 g/neliömetri, impregnoitiin seoksella, jossa oli 5 g TAED:tä ja 1 g EDTMP:tä dispergoituna seokseen, jossa oli 6 g Dobanol 45E7:ää ja 6 g polyetyleeniglykolia 6000 käyttämällä esimerkin 4 menetelmää. Impregnoitu tuote oli riittävän jäykkää kan-nattaakseen itseään yhdestä nurkasta vaakasuorassa asennossa pidettäessä ja se tuntui sileän vahamaiselta.

Tyydyttävää tuotetta saatiin myös kun kantaja korvattiin polyuretaani-vaahtolevyllä (22,9 cm x 10,2 cm), jonka tiheys oli 20 kg/ 3 m ja paksuus 3 mm, tuotteen täytön ollessa 18 grammaa.

Samanlaisia tuotteita kuin edellä saadaan jos TAED korvataan millä tahansa seuraavista yhdisteistä: p-asetoksiasetofenoni, 1,3,5-triasetyyli-3,4,6-triatsiini, diasetyylidimetyyliglyoksiimi, 2,2-di-(4-hydroksifenyyli)propaanidiasetaatti, tetra-asetyyliheksa-metyleenidiamiini, tetra-asetyylihydratsiini, metyyli-o-asetoksi-bentsoaatti, tetra-asetyyliglykouriili tai N-asetyylikaprolaktaami.

Samanlaisia tuloksia saadaan myös jos polyety3eeniglykoli 6000 korvataan sorbitaanitristearaatilla.

Claims (29)

1. 51 64395
2. 1, Pesussa käytettävä lisäainevalmiste, jota voidaan käyttää vesipitoisissa pesuliuoksissa, tunnettu siitä, että se muodostuu taipuisasta levymäisestä kantajasta, jona on ei-osasina oleva kiinteä kappale, joka on päällystetty ja/tai impregnoitu vedessä vapautuvasta (a) 0,1-30 paino-osalla orgaanista peroksiyhdiste-aktivaat-toria kantajan paino-osaa kohti, (b) 0-20 paino-osalla yhtä tai useampaa käsittelyä tai vapautumista edistävää ainetta kantajan paino-osaa kohti, (c) 0-5 paino-osalla orgaanista kelaatteja muodostavaa ainetta kantajan paino-osaa kohti, ja (d) 0-20 paino-osalla pinta-aktiivista ainetta kantajan paino-osaa kohti, sekä (e) haluttaessa muilla tavanomaisilla pesuainekomponenteilla, jotka eivät reagoi aktivaattorin kanssa,
3. 2, Patenttivaatimuksen 1 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori on sellainen, että 20 minuutin kuluttua siitä hetkestä kun siitä on valmistettu 25°C:ssa 0,002 moolia litrassa sisältävä vesiliuos, jossa on natriumperboraattia 1,8 g/litra, natrium-pyrofosfaattia 2,5 g/litra, natriumalkyylibentseenisulfonaattia 0,5 g/litra ja EDTA:ta 35 ppm, 10 ml tätä liuosta vapauttaa jodia happameksi tehdystä kaliumjodidiliuoksesta 0°C:ssa siten, että. sen neutralointiin tarvitaan, tärkkelystä indikaattorina käyttäen, vähintään 2,0 ml 0,01-molaarista natriumtiosulfaattiliuosta.
4. 3, Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että aktivaattorin ja kantajan painosuhde on alueella 10:1 - 1:10,
5. 4, Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-3 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että aktivaattorin ja kantajan painosuhde on alueella 8:1 - 1:2,
6. 5, Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-4 mukainen pesussa käytettävä .lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori on anhydridi, esteri, imidi tai oksi imi .
7. 6, Patenttivaatimuksen 5 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että peroksiyhdiste-aktivaat- 52 64395 torin muodostaa seos, jossa peroksibentsoehappo- ja peroksietikka-happo-aktivaattorien painosuhde on alueella 1:10 - 10:1,
8. 7, Patenttivaatimuksen 6 mukainen pesussa käytettävä lisä-ainevalmiste, tunnettu siitä, että peroksibentsoehappo-aktivaattoria ja peroksietikkahappo-aktivaattoria on läsnä paino-suhteessa, joka on alueella 5:1 - 1:5,
9. 8, Patenttivaatimuksen 5 mukainen pesussa käytettävä lisä-ainevalmiste, tunnettu siitä, että orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori on valittu C^-Cg-alifaattisten asyyli-imidien, aryyli-asyyli-imidien, niiden N-substituoitujen johdannaisten, ja älifaat- t.isten tai aromaattisten mono- ja dikarboksyylihappojen, joiden asyyliradikaalissa tai -radikaaleissa on C^-Cg-alkyyliryhmä, fenoli-esterien joukosta.
10. 9, Patenttivaatimuksen 8 mukainen pesussa käytettävä lisä-ainevalmiste, tunnettu siitä, että orgaanisen peroksiyhdiste-aktivaattorin sulamispiste on alueella 25°c - 150°c.
11. 10, Patenttivaatimuksen 9 mukainen pesussa käytettävä lisä-ainevalmiste, tunnettu siitä, että orgaanisen peroksiyhdiste-akt i.vaattorin 'sulamispiste on alueella U0°C - 95°C,
12. 11, Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-10 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että se sisältää yhtä tai useampaa tavanomaista toimivaa pesuainekomponenttia, jotka on valittu ryhmästä, jonka muodostavat vaahtoa modifioivat aineet, uudelleen saostumista estävät aineet ja likaa suspendoivat aineet, kangasta pehmittävät ja antistaattiset aineet, entsyymit, hajusteet, värjäysaineet, optiset kirkastajat ja valkaisuainekata-lyytit, jolloin minkään tällaisen toimivan komponentin ja kantajan painosuhde ei ole suurempi kuin 20:1.
13. 12, Minkä tahansa patenttivaatimuksen 1-11 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että peroksi-yhdiste-aktivaattorin ja komponenttien (b) - (e) kokonaispainon painosuhde on alueella 500:1 - 1:15,
14. 13, Patenttivaatimusten 11 ja 12 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että pinta-aktiivinen aine on alkyleenioksidin ja orgaanisen hydrofobisen tähteen, jossa on reaktiokykyinen vetyatomi, kondensoitumistuote, pinta-aktiivisen aineen HLB-arvon ollessa alueella '8,0 - 17,0,
15. 14, Patenttivaatimuksen 13 mukainen pesussa käytettävä lisä- 53 6 4 3 9 5 ainevalmiste, tunnettu siitä, että ei-ioninen pinta-aktiivinen aine on pääasiallisesti lineaarinen alkoholietoksylaatti, jossa alkoholimoolia kohden on 7-20 etyleenioks.idiryhmää,
16. 15, Minkä tahansa patenttivaatimusten 11-14 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että kelaatin muodostavana aineena on moniemäksistä happoa, joka on valittu ryhmästä, jonka muodostavat sitruunahappo,nitrilotrietikkahappo, etylee-nidiamiinitetraetikkahappo, substituo.idut ja substituoimattomat alkyleeni- ja aminoalkyleenifosfonihapot, meripihkahappo ja glutaari-happo ja niiden alkal.imetalli- ja ammoniumsuolo j a, sellaisin määrin, että kelaatin muodostavan aineen ja kantajan painosuhde on alueella 5:1 - 1:20,
17. 15, Patenttivaatimuksen 15 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että moniemäksinen happo'tai sen alkalimetalli- tai ammoniumsuola on valittu ryhmästä, jonka muodostavat nitrilotrimetyleenifosfonihappo, etyleenidiamiinitetra-metyleenifosfonihappo , dietyleenitriamiin.ipentametyleenifosfonihappo, meripihkahappo ja glutaarihappo, ja sitä on läsnä sellaisin määrin, että moniemäksisen hapon ja kantajan painosuhde on alueella 1:1 - 1:20,
18. 17, Minkä tahansa patenttivaatimuksen 11-16 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että käsittelyä edistävänä apuaineena on kiinteä vesiliukoinen tai veteen disper-goituva orgaaninen apuaine, jonka pehmenemispiste on korkeampi kuin 40°C ja sulamispiste alhaisempi kuin 80°C, aktivaattorin ja apuaineen painosuhteen ollessa alueella 20:1 - 1:3,
19. 18, Patenttivaatimuksen 17 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että käsittelyä edistävä apuaine on valittu ryhmästä, jonka muodostavat polyvinyylipyrrolidoni, jonka molekyylipaino on 44 000 - 700 000 ja jossa on alkoholimoolia kohden 5-30 etyleenioksidiryhmää, C^^C-^g-rasvahapot ja niiden esterit ja amidit, ja polyetyleeniglykolit, joiden molekyylipaino on y4000,
20. 19, Patenttivaatimuksen 14 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että Clg-Clg-tyydytettyä rasvahappoa lisätään sellaisin määrin, että rasvahapon ja pinta-aktiivisen aineen seoksen ei-ionisen osan suhde on alueella 1:5 ^ 4:1, 511 64395
21. 20, Minkä tahansa patenttivaatimusten 5-19 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että taipuisa levy on vesiliukoinen,
22. 21, Patenttivaatimusten 5-19 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että taipuisa levy on muodostettu veteen liukenemattomasta vaahdotetusta tai kuitumaisesta materiaalista.
23. 22, Patenttivaatimuksen 21 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että taipuisa levy on kuto-maton kuitulevy,
24. 23, Patenttivaatimuksen 22 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että kuitulevyn muodostaa kutomaton materiaali, josta ainakin osa on synteettistä, sidottuna veteen liukenemattomalla sideaineella.
25. 24, Patenttivaatimuksen 23 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että levy on muodostettu siten, että aukot ulottuvat sen kummankin pinnan väliin, jossa levyssä on 10-18 aukkoa/cm ja levyn peruspamo on 40-60 g/m ,
26. 25, Minkä tahansa edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu edelleen siitä, että siinä on epäorgaanista persuolaa vedessä vapautuvana yhdistelmänä kantajan kanssa, mutta sijoitettuna siihen siten, että orgaaninen peroksiyhdiste-aktivaattori on avaruudellisesti erillään epäorgaanisesta persuolasta siten, että se ei joudu kosketuksiin sen kanssa ennen kuin lisäainevalmiste lisätään pesunesteeseen.
27. 26, Patenttivaatimuksen 25 mukainen pesussa käytettävä lisäainevalmiste, tunnettu siitä, että epäorgaaninen persuola ja peroksiyhdiste-aktivaattori on sijoitettu kantajakappaleeseen erillisinä nauhoina,
28. 27, Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen pesussa käytettävän lisäainevalmisteen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että siihen sisältyy vaiheina peroksiyhd.iste-aktivaattorin muodostaminen nestemäiseksi massaksi, mainitun nestemäisen massan yhdistäminen kiinteän ei-osasina olevan kantajakappaleen kanssa siten, että viimemainitun käsitelty pinta-ala tulee mahdollisimman suureksi, ja mainitun massan muuttaminen kiinteäksi,
29. 28, Patenttivaatimuksen 27 mukainen menetelmä pesussa käytettävän lisäainevalmisteen valmistamiseksi, jossa orgaanisen peroksi- 55 6 4 3 9 5 yhdiste-aktivaattorin sulamispiste on korkeampi kuin 9 5°C, tunnettu siitä, että siinä muodostetaan sula seos aktivaattorista ja e.i-hygroskooppisesta orgaanisesta kiinteästä aineesta, jonka sulamispiste on alhaisempi kuin 80°C, sulan seoksen sulamispisteen ollessa alueella 40°C - 80°C, saostetaan sula seos kuitulevylle levyn impregnoimiseksi, ja impregnoitu levy jäähdytetään seoksen muuttamiseksi kiinteäksi aineeksi, 56 64395