FI63109C - Stege eller liknande fackverkskonstruktion - Google Patents

Description

Ιΰδ?Π [Β] (idKUULUTUSJULKA.SU

jJSjft LJ 1 ' UTLÄGGNINGSSKRIFT 6 6 I O 9 C (45) Γ' ‘Λ r; "r;r: l i.y 11 04 1983 ^ ^ ^ (51) κ*.ιΐι.3/ι«.α.3 E 06 C 7/08 SUOMI—Fl N LAN D pi) ht^tiw^-NeKwaw*, 3313/72 (22) Hak«nl«pUvi—.Ameknlngidai 23.11.72 ^ ^ (23) Allcuptlvt—GlM|h«tada| 23.11.72 (41) Tullut julklului — Bllvlt offMtlig 2k .05.73

Patentti- ja rekisterihallitus NihUvilulp^on |« ku^kteun p*m.- 31 12 82

Patent- och registerstyrelsen ' Amök»n utlagd och utLskrtfUn pubiioirad * (32)(33)(31) Pyrit»y «υο^.-Βη** prtortut 23 -11.71

Sveitsi-Schweiz(CH) 17018/71 (71) Ah Carl Keijser & Co, Tunhytorpsgatan 1, Västeräs, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Erik Arne Engvall, Västeras, Ruotsi-Sverige(SE),

Thomas Ritscher, Adlisvil, Sveitsi-Schweiz(CH) (7^) Oy Kolster Ah (5U) Tikkaat tai senkaltainen ristikkorakenne - Stege eller liknande fackverkskonstruktion

Keksintö liittyy tukirakenteisiin, s.o. mekaanisesti vakaisiin ja kuorman kannattaviin järjestelyihin, jotka käsittävät ainakin kaksi pitkittäispalkkia, jotka ovat olennaisesti rinnakkain yhdensuunnattuina ja kytkettyinä toisiinsa useilla tukiosilla, jotka sijoitetaan mieluiten tasaisin välein. Tällaiset tukirakenteet ovat hyvin tunnettuja mekaanisella alalla ja niitä käytetään esim. telineinä, kaiteina, suojakaiteina, sähkökaapelien kannattamina, tikkaina yms. tarkoituksia varten.

Alan aikaisempien tukirakenteiden palkit on yleensä tehty eri rakenneaineista, kuten puusta tai metallista ja niillä on suurin piirtein pyöreä tai suorakaiteen muotoinen poikkileikkaus. Metallipalkkien osalta käytetään tavallisesti profiileja tai poikki-leikkausmuotoja, jotka muistuttavat I-, H- tai kaksois T-muotoja. Tällaisissa palkkiprofiileissa poikkileikkausmuoto käsittää kaksi rinnatusten sijoitettua laippaa, jotka on kytkettu yhteen poikittais-kappaleella tai uumalla. Aikaisemmilla tukirakenteilla, kuten tikkailla, jotka on tehty rakenteellisesti kevyistä metalleista tai metallilegeeringeistä ja joissa on tällaisen profiilin omaavat parrut tai palkit, on tyydyttävä taivutusjäykkyys ja vääntölujuus 63109 verraten pienillä poikkileikkausaloilla. Sivujäykkyys on kuitenkin yleensä epätyydyttävä. Jälkimmäinen vaatimus ei kuitenkaan ole tärkeä vain tikkaiden kohdalla, varsinkin melko pitkien, kevyiden tikkaiden kohdalla, vaan myöskin mainituntyyppisten tukirakenteiden kohdalla, joissa kuorma ei vaikuta ensisijaisesti palkkien pituussuunnassa, so. ei pystysuorasti tukiosiin nähden, kuten on laita suojakaiteissa, aidoissa tai kaiteissa jne. Kun kaikissa näissä tapauksissa käytetään verraten kevyitä, hyvälaatuisia ja sen vuoksi verraten kalliita rakenneaineita, kuten alumiinilejeerinkejä on tukirakenteilla pienimmällä painolla oltava paras mahdollinen taivutuspaino ja vään-tölujuus, kun niihin kohdistuvat kuormitukset yhdensuuntaisesti tai pystysuorasti suhteessa palkkien pituussuuntaan.

On todettu, että pelkästään suurentamalla palkkien poikkileikkauspinta-alaa yleensä tai rasitusten määrätyillä keskitysalueilla ei voi yleensä aikaansaada taivutus- ja vääntölujuuden riittävää parannusta, jotta tämä oikeuttaisi siitä seuraavan suuremman painon ja ra-kenneaineen suuremmat kustannukset, ja että erityisen tärkeä alue on palkkien tukiosien välisten liitosten rakenne. Lähinnä mieleen tuleva parannuskeino, esim. tukiosien hitsaus palkkeihin inertisellä kaasulla, on liian kallis kaupallista tuotantoa varten, joskin se auttaa yleisen lujuuden lisäämisessä.

Ruotsalaisesta kuulutusjulkaisusta 308 182 on tunnettua I-muo-toisista palkeista ja ontoista neliskulmaisista tukiosista muodostuvissa tikkaissa kiinnittää tukiosat palkin uumaosaan viemällä tukiosien päät uumassa oleviin aukkoihin ja tyssäämällä päät laipoiksi, jotka tukeutuvat uumaan aukon reunojen ympäri.

On osoittautunut, että kevytmetallia, kuten alumiinilejeerinkiä olevien tikkaiden tai vastaavien ristikkorakenteiden yleisen mekaanisen vakavuuden lisääminen on saavutettavissa painoa olennaisesti lisäämättä ja ilman kalliita valmistusmenetelmiä käyttämällä uudentyyppistä palkkiprofiilia ja kiinnittämällä tukiosien päät näiden palkki-profiilien tiettyyn kohtaan.

Tämän keksinnön kohteena on siten tikkaat tai sen kaltainen ristikkorakenne, joka käsittää kaksi pitkittäistä yhtenä kappaleena olevaa ja olennaisesti yhdensuuntaista edullisesti puristettavaa kevyt-metallilejeerinkiä olevaa palkkia ja palkkien välissä olevia tasaisin välein sijaitsevia ja olennaisesti kohtisuorasti näihin nähden sijaitsevia onttoja tukiosia, jotka suurin piirtein suorakulmaisia poik-kileikkausmuodoltaan, jolloin palkeissa on uuma, joka sijaitsee laippojen välissä, jotka olennaisesti ulottuvat kohtisuorassa uumaa vasten 63109 ja jolloin uumassa on aukkoja tukiosien kiinnittämiseksi tyssäämällä sanotut tukiosat laipoiksi, jotka tukeutuvat uumassa olevien aukkojen reunoihin molemmin puolin uumaa, ja jolloin uuma koostuu keskiosasta, joka on olennaisesti tasapaksu ja keskiosasta laippoja kohti ulottuvista sivuosista, joiden paksuus suurenee asteittaisesti keskiosasta lähtien ja jolloin sivuosien yhteispituus on vähintään 1/5 uuman kokonaispituudesta. Keksinnön mukaisella rakenteelle on tunnusomaista se, että ainakin toinen aukkojen reunojen ympärillä sijaitsevista laipoista ulottuu uumaosaa vasten painautuen palkin laippoja kohti uuman keskiosan ja sivuosien väliseen ylimenokontaan.

Vertailevat kokeet keksinnön mukaisen rakenteen ja ruotsalaisen kuulutusjulkaisun 308 182 rakenteen välillä ovat osoittaneet (a) taivutuslujuuden huomattavasti parantuneen (todetaan mittaamalla kahdesta olennaisesti yhdensuuntaisesta palkista ja useista palkit tasavälein yhdistävistä tukiosista muodostuvan rakenteen muodonmuutosta, kun koekuormitus kohdistetaan kumpaankin palkkiin) (b) sivutaivutuslujuuden huomattavasti kasvaneen (sama rakenne kuin edellä, mutta kuorma vain toisella palkilla) ja (c) vääntölujuuden yleisesti parantuneen. Esimerkkinä mainittakoon, että keksinnön mukaisen rakenteen sivutai-vutusjäykkyys osoittautui kahdeksan kertaa suuremmaksi kuin vertailu-rankenteella. Kokeissa noudatettiin tanskalaisia teollisuusnormeja (DS 2069,0), joita pidetään tämän alan virallisista koestusmääräyk-sistä ankarimpina.

Uuman sivuosien leveyden tai paksuuden kasvu on pääasiallisesti tasainen ja voi joko olla lineaarinen tai geometrinen, kuten edempänä yksityiskohtaisemmin selitetään. Edullisesti sivuosien paksuus kasvaa kiilamaisesti, jolloin kunkin sivuosan vastakkaiset sivupinnat sisältävät kulman 2d joka on noin 10° - noin 35°, edullisesti 14°-24°.

Sen lisäksi, että keksinnön mukainen erikoinen palkkiprofiili parantaa em. sivutaivutus- ja torsiovakavuutta lisäämättä rakenteen painoa ja ilman kalliita valmistusprosesseja voidaan keksinnön eräässä edullisessa suoritusmuodossa sivuosia, joiden paksuus asteittain kasvaa, käyttää hyväksi palkin ja tukiosan välisen liitoksen lujuuden nostamiseksi edelleen järjestämällä ainakin toinen aukon reunojen ympärillä olevista laipoista siten, että se ulottuu tukeutumaan sivuosia vasten. Tässä suoritusmuodossa toinen laipoista tai molemmat laipat ulottuvat limittäin yli sivuosien.

Keksintöä selitetään yksityiskohtaisesti viitaten oheisiin piirustuksiin, joissa: kuvio 1 esittää puoleksi kaaviomaista, katkonaista perspektiivi- 4 63109 kuvantoa keksinnön mukaisen tukirakenteen uuden palkin toteutus-muodosta ; kuvio 2 esittää kaaviomaista, katkonaista läpileikkauskuvan-toa uuman sivuosasta ja viereisestä laipasta keksinnön mukaisten tukirakenteiden uuden palkin toteutusmuodossa; kuvio 3 esittää kaaviomaista/ katkonaista läpileikkauskuvantoa uuman sivuosan ja viereisen laipan toisesta muodosta keksinnön mukaisten tukirakenteiden uudessa palkissa; kuvio 4 esittää kaaviota H-palkin yleismuodosta näyttäen keksinnön mukaisten, parhaina pidettyjen palkkien kokosuhteet; kuvio 5 esittää kaaviomaista, katkonaista läpileikkauskuvantoa palkin ja tukiosan välisen lukitussuhteen toteutusmuodosta keksinnön mukaisessa rakenteessa; ja kuvio 6 esittää katkonaista läpileikkauskuvantoa palkin ja tukiosan lukitussuhteesta keksinnön mukaisessa, parhaana pidetyssä rakenteessa.

Kuviossa 1 nähdään palkki 11, joka käsittää uuman 12, joka koostuu keskiosasta 13 ja kahdesta sivuosasta 14, 15. Uuman keskiosalla 13 on oleellisesti yhdenmukainen leveys, kun taas uuman kunkin sivuosan 14, 15 leveys suurenee uuman keskiosasta viereisiä laippoja 17, 19 kohti. Uuman sivuosat 14, 15 suipentuvat toisin sanoen laippojen 17, 19 vieressä olevalta alueelta kohti uuman keskiosaa 13. Kuten jäljempänä selitetään lähemmin, on kuvion 1 esittämää kartiomuotoa hieman liioiteltu ymmärtämisen helpottamiseksi, so. siinä näytetään noin 40°:een kartio parhaana pidetyn kartiomuodon asemesta, jonka kulma on noin 10° - noin 35°, parhaana pidetyn alueen ollessa 14°-24°.

Uuman keskiosa 13 on varustettu useilla aukoilla 6, joista piirustuksessa näytetään kolme. On selvää, että aukkojen todellinen lukumäärä, niiden välimatkat, muoto ja koko ovat riippuvaiset tukiosien halutusta määrästä määrätyn rakenteen pituusyksikköä kohti, rakenteen koko pituudesta ja tukiosien poikkileikkausmuodosta. Aukkojen 16 neliömuotoa pidetään parhaana. Uuman sivuosien 14, 15 vieressä olevat laipat 17, 19 voi muotoilla näytetyllä tavalla, so. niin, että laippojen päät 18, 20 on taivutettu sisäänpäin kohti uuman keskustaa, mutta muutkin muodot, esim. kaarimainen, suora jne. ovat yhtä sopivia. Laippojen tarkka muoto ei siis ole kriittinen piirre. .

Keksinnön mukainen tukirakenne käsittää siis ainakin kaksi olennaisesti samanlaista, tämäntyyppistä palkkia olennaisesti rinnakkain suunnattuina, kuten edellä selitettiin. Käytännössä, esim. tikkaissa, 5 63109 sijoitetaan kaksi tällaista palkkia niin, että uumaosan sisempi sivupinta 131 on rinnatusten toisen palkin uumaosan vastaavan sisäsivun kanssa. Aukkojen 16 asemat, muodot ja välimatkat ovat myös olennaisesti samat kahdessa palkissa, koska palkkipari on kytkettävä yhteen tukien avulla. Enemmän kuin kaksi palkkia voidaan kuitenkin sijoittaa tukirakenteeseen, esim. kaapelia kannattaviin rakenteisiin jne.

Palkit tehdään mieluiten suulakkeella puristettavasta kevytmetallista, esim. alumiinilejeeringistä, jonka tyypistä puhutaan lähemmin jäljempänä.

Kuviossa 2 näytetään uuman suipentuvan sivuosan 6 poikkileik-kausmuoto, jossa uuman sivuosan 6 leveys suurenee ei-lineaarisesti alueelta 4, so. uuman keskiosan 2 päästä, kohti viereistä laippaa 3. Uuman sivuosan 6 pinnat 1a, 1b noudattavat suurin piirtein logaritmisten kierukoiden muotoa ulottuen laipan 3 "sisäänpäin" taivutettujen päiden 5a, 5b kohdalle. Joskin logaritmisen kierukan muoto sopii hyvin palkin uuman sivuosia varten, voi asiantuntija helposti keksiä erilaisia "ihanteellisen" kaarevuuden muunnoksia sellaisten parametrien mukaan kuin palkin koon, tukiosan koon ja lejeeringin ominaisuuksien. Palkin sivupintojen kaareva muoto uuman sivuosien alueella ei kuitenkaan ole keksinnössä kriitillinen. On selvää, että kuviossa 2 näytetään vain palkkiprofiilin puolisko.

Kuvio 3 näyttää palkin poikkileikkausmuodosta, jota voidaan pitää kuvion 2 näyttämää muotoa läheisesti muistuttavana muotona. Muunnos johtuu tässä olennaisesti tällaisten palkkien valmistuksen käytännön vaatimuksista, esim. kun kevytmetallilejeeringit puristetaan suulakkeen läpi. Kuviossa 2 alkaa laipan 31 ja uuman sivuosan 22 välinen ylimeno kaarimuodolla, jota osoittaa yleisesti numero 42, joka on uuman sivuosan loppu ja uuman keskiosan 21 alku, jolla keskiosalla on pituus S^· Uuman sivuosan (22 tai 6) yleismuotoa tai kartiomuotoa voidaan nimittää "kiilamaiseksi" ja sille on tunnusomainen kiilakul-ma, joka on kaksi kertaa kulma CK , joka näytetään kuviossa 3. Käytännön toteutusmuodoissa ja jäljenmänä lähemmin kuvattavissa muodoissa on kiilakulman (2 x oi) arvo yleensä 10°-35°, mieluiten 15°-30°, ja kaikkein parhaana pidetään 14°-24° kulmaa.

Kuvion 4 esittämän kaavion avulla selitetään nyt palkkiprofii-lien eräät parhaana pidetyt, keksinnölle sopivat mittasuhteet.

Uuman 22 koko pituuden SGL suhde uuman keskiosan pituuteen SML on yleensä alueella 1.0-2.5, mieluiten alueella 1.2-2.2. Uuman 6 63109 keskiosan 21 leveys tai paksuus on olennaisesti yhdenmukainen ja leveyden kasvu uuman 22 sivuosassa S.TT , jota osaa voi nimittää kiila-maiseksi, alkaa kohdassa SD, jota osoittaa numero 50. Uuman molemmilla sivuosilla S..T on yleensä sama pituus. Parhaana pidetään myöskin sitä, että uuman S^T koko pituuden suhde uuman kahden sivuosan koko

VjJLi pituuksien summaan, ts. suhde S„T:2S,rT, on 1-4 mieluiten 1,9-3,4

VjLi VLi välillä.

Uuman 22 koko pituuden suhde laippojen 31 pituuteen, so. suhde S„T:BT, on mieluiten alueella 1.2-2.0 ja kaikkein mieluiten 1.4 ja

VjLi Li 1.9 välillä. S_T:n suhde uuman 22 keskiosan 21 leveyteen (S^), so.

\jLi D

suhde on mieluiten 15 ja 40 välillä, kaikkein mieluiten 20 ja 37 välillä. Käytännön arviointia varten käytetään käänteissuhdet-ta S_:S^T yleistä luonnehdintaa varten ja tämä suhde on mieluiten alueella 0.04-0.02.

Uuman leveyden SQ suhde laippojen 31 leveyteen BQ on mieluiten 2.0-0.5, kaikkein mieluiten 1.7-0.6, alarajan, joka on noin 1, ollessa sopiva useimpia tarkoituksia varten.

Edellä kuvion 4 yhteydessä kerrotut, parhaina pidetyt suhteet ovat erityisen edullisia sellaisten palkkien kohdalla, jotka tehdään puristettavista kevytmetallilejeeringeistä alumiinipohjalla, esim. suulakkeen läpi puristamalla. Tukiosat tehdään mieluiten samoista aineista ja voivat myös olla sinänsä tunnettua suulakepuristetyyppiä. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista lejeeringeistä ovat AlMgSi-lejeeringit, jotka määritetään U.S. Standards -normeissa n:o 6351/6 tai vastaavissa ruotsalaisissa normeissa n:o 4212-6. Palkkeja ja tu- kiosia varten käytettyjen alumiinilejeerinkien lujuuden (vetolujuu- 2 den) tulisi yleensä olla vähintään noin 25 kp/mm (joka vastaa olennaisesti Webster B-kovuutta, joka on ainakin noin 16). Lejeeringin lujuuden ei tulisi olla yli 10 % alhaisempi kuin juuri mainitut arvot.

Kuten edellä mainittiin, ovat tukiosan mitat vastaavuussuhteessa uuman keskiosan pituuteen nähden. Uuman keskiosalla on yleensä olennaisesti sama pituus tai on hieman pienempi kuin suorakulmaisten tukiosien kosketuspintojen välimatka. Nimityksellä "kosketuspinta" tarkoitetaan tukiosien päiden sitä osaa, joka koskettaa palkin uuman sivua. Tämä kosketuspinta on yleensä osa tukiosan laip-paosasta, esim. taivutettu pullistuma tai reuna, joka on muodostettu tukiosan kehän ympärillä, ja tavallisesti se on samanlainen mutta hieman suurempi kuin tukiosan poikkileikkaus.

Yleensä on tukiosien parhaana pidetty poikkileikkausmuoto 7 63109 olennaisesti suorakulmainen ja vielä parempana pidetään neliön muotoista poikkileikkausta. Reunoja voidaan pyöristää tarpeen mukaan.

On huomattava, että tukiosilla voi olla uritettu ulkopinta tai ne voidaan varustaa muilla tarttumista parantavilla välineillä, mm. päällysteillä, varsinkin jos rakenne muodostaa tikkaat.

Seuraavassa kuvataan tukiosien ja palkkien välistä lukitus-suhdettä kuvioihin 5 ja 6 viitaten. Kuvion 5 esittämässä, puoleksi kaaviomaisessa poikkileikkauskuvannossa käsittää tukiosan 61 pää 60 sisälaipan 62 ja ulkolaipan 63, jotka kytkevät lujasti uuman keskiosan 65 laippojen 62, 63 ulkopäillä 621, 631 kosketuksessa uuman sivuosien 641, 642 kanssa.

Käytännössä voidaan tämä aikaansaada esim. kuvion 6 näyttämällä tavalla varustamalla ensiksi tukiosan 48 pää 481 taivutetulla reunalla 49, joka muodostaa sisälaipan. Sitten sijoitetaan jäljellä oleva vapaa pää aukkoon (16, kuvio 1) kaulan keskiosassa 52 (13 kuviossa 1), niin että se ulottuu tämän läpi. Nyt muodostetaan toinen taivutettu reuna 51 päässä 481, esim. puristamalla ja käytetyn aineen muovautuvuuden mukaisesti. Tukemalla taivutettua reunaa 49 painetta vastaan, joka kohdistetaan sivuttain pään 481 kohdalla taivutetun reunan 51 muodostamiseksi ja molempien reunojen 49, 51 painamiseksi vielä enemmän uuman keskiosaa 52 kohti, voidaan aikaansaada erittäin vahva lukituskytkentä tukiosan ja palkin uuman välillä. Yleensä pidetään parhaana, että reunoja 49, 51 puristetaan ja väännetään siinä määrin, että näin muodostetut laipat ulottuvat uuman sivuosien 46 kohdalle, niin että muodostuu kiilattu liitäntä uuman sivuosien 46 suurenevan leveyden vuoksi. Mainituntyyppisten, puristettavien kevytmetallien kanssa edistää näin aikaansaatu tukiosan ja palkin välinen lukituskytkentä huomattavasti tukirakenteen taivutus- ja vääntölujuutta.

On selvää, että kuvioissa 5 ja 6 rakenteen toisen puolen kohdalla näytetty tukiosa/palkki-kytkentä toistetaan tai valmistetaan samanaikaisesti toisen yhtymäkohdan tai -kohtien kohdalla tarpeen mukaan. Tikkaita valmistettaessa pidetään parhaana, että liitos valmistetaan kunkin tukiosan molempien päiden kohdalla samanaikaisesti.

Vertailevissa kokeissa, jotka on tehty keksinnön mukaisilla tukirakenteilla, esim. kuvion 6 näyttämällä, jolloin tukirakenteilla oli sama perusrakenne, mutta palkki oli tavallinen (so. uuman sivuosien leveys ei suurentunut tässä näytetyllä tavalla), on osoittanut, että a) taivutuslujuus on huomattavasti parantunut (jolloin on mitattu 8 63109 muodonmuutos rakenteessa, joka koostuu kahdesta olennaisesti yhdensuuntaisesta palkista ja useista tukiosista, jotka yhdistävät palkit säännöllisin välein ja koekuormitus on kohdistettu molempiin palkkeihin), b) sivutaivutuslujuus on parantunut huomattavasti (rakenne kuten edellä, kuorma kohdistettuna vain yhteen palkkiin), ja c) vääntölujuus on yleisesti parantunut. Esim. keksinnön mukaisen rakenteen sivutaivutuslujuus oli noin kahdeksan kertaa suurempi kuin verrattavan rakenteen. Käytetyt koestusmenetelmät olivat tanskalaisien teollisuusnormien (DS 2069,0) mukaiset, joita pidetään tämän alan ankarimpina virallisina kokeina.

Joskin edellä oleva selitys koskee pääasiallisesti tukirakenteita tikkaita varten, jotka on tehty puristettavista ke vytme ta Hile jeeringeistä, on selvää, että monet muutokset ovat mahdolliset rakenteiden käytön, niiden valmistuksessa käytettyjen aineiden, määrättyjen muotojen, mittojen ja muotojen osalta. Keksinnön mukaisesti voidaan esim. kehittää rakenteita, jotka sisältävät enemmän kuin kaksi palkkia, esim. siirtämällä kahden palkin välissä olevia tuki-osia toisen palkin ja seuraavan palkin tukiosia vasten. Lisäksi voidaan käyttää muita rakenneaineita sekä palkkeja että tukiosia varten, mm. keinotekoisia polymeerejä, esim. kestomuoveja, jota on tai ei ole vahvistettu esim. lasikuiduilla.

Claims (2)

9 63109

1. Tikkaat tai senkaltainen ristikkorakenne, joka käsittää kaksi pitkittäistä yhtenä kappaleena olevaa ja olennaisesti yhdensuuntaista edullisesti puristettavaa kevytmetallilejeerinkiä olevaa palkkia (11) ja palkkien välissä olevia tasaisin välein sijaitsevia ja olennaisesti kohtisuorasti näihin nähden sijaitsevia onttoja tuki-osia (48), jotka ovat samoin edullisesti puristettavaa kevytmetallilejeerinkiä ja suurin piirtein suorakulmaisia poikkileikkausmuodol-taan, jolloin palkeissa on uuma (12), joka sijaitsee laippojen välissä (17, 19), jotka olennaisesti ulottuvat kohtisuorassa uumaa vasten ja jolloin uumassa on aukkoja (16) tukiosien kiinnittämiseksi tyssäämällä tukiosat laipoiksi (49, 51), jotka tukeutuvat uumassa olevien aukkojen reunoihin molemmin puolin uumaa, ja jolloin uuma (12) koostuu keskiosasta (13), joka on olennaisesti tasapaksu ja keskiosasta laippoja (17, 19) kohti ulottuvista sivuosista (14,15), joiden paksuus suurenee asteittaisesti keskiosasta lähtien ja jolloin sivuosien (14, 15) yhteispituus (2 x SVL) on vähintään 1/5 uuman (13) kokonaispituudesta (S„T), tunnettu siitä, että ainakin toi-nen aukkojen reunojen ympärillä sijaitsevista laipoista (49, 51) u-lottuu uumaosaa (12) vasten painautuen palkin laippoja (17, 19) kohti ainakin uuman keskiosan (13) ja sivuosien (14, 15) väliseen yli-menokohtaan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukaiset tikkaat, tunnettu siitä, että sivuosien (14, 15) paksuus kasvaa kiilamaisesti ja että kunkin sivuosan vastakkaiset sivupinnat sisältävät kulman (2pC) / jonka suuruus on noin 10° - noin 35°, edullisesti 14°-24°.