FI62551C - Limkomposition - Google Patents

Description

Γΰδτ^Ι [Β] <11)*UU,LUTUSJULKA,SU /occi

ΉΒΓα lJ ' ' UTLAGG N I NGSSKRI FT O^OOI

C patentti ny onnet t/ ΙΟ 01 1933 ' Taterst rr.sl-lcl" t ^ w ^ (51) Kv.lk?/inca.3 C 09 J 3/14 SUOMI—FINLAND (21) Ρ·Μπ«#*·Ι<·ιηΜ· —PtMM*n»eiw*fog 2^09/73 (¾¾) Hakwnliptlvl — Ana&knlngtdag 31-07-73 (23) AlkupUvft—GHtigh«tad«g 31.07-73

(41) Tullut )ulkhMfcai — klMt off«Kll| 06.02.7U

Ntantti- j« r«kist«ri hallitut (44) NIMlvUulpunon ft kuuLJulkalsun pvm. — 30.09.82 rWinth OCh rtfiftWltyrdMIl Anadksn utltfd och «ΙΑτΜμ pubtfcarad (32)(33)(31) Pyydetty «eueikeui—B«tird prtorttct 05-08,72

Japani-Japsn(jP) 78587/72 ' (71) Kuraray Co. Ltd., 1621, Sakazu, Kurashiki,

Asahi Co. Ltd., 1-17, 2 Senju-Sakuragimchai, Adachi-ku, Tokyo,

Koyo Sangyo Co. Ltd., 2-8 Kanda-Kajimachi, Chiyoda-ku, Tokyo,

Japani-Japan (JP) (72) Seiichi Sakurada, Shimizu-City, Shizuoka Pref., Yasuaki Miyazaki, Hino-City, Tokyo, Tatsuaki Hattori, Toyama-City, Makoto Shiraishi, Toyama-City, Taisei Inoue, Mitaka-City, Tokyo, Japani-Japan(JP) (7*0 Oy Kolster Ab (5*0 Liimaseos - Limkomposition Tämä keksintö koskee vettä kestävää liimaa, joka on erityisen käyttökelpoinen puun liimaukseen.

Keksinnön mukaiselle liimalle on tunnusomaista, että se sisältää (1) vesiliuosta, jossa on 5-20 paino-% polyvinyylialkoholia ja (2) hydrofobista liuosta, jossa on 40-80 paino-% isosyanaatti-yhdistettä tai -polymeeriä, jolloin isosyanaattiyhdisteen tai -polymeerin sekoitussuhde polyvinyylialkoholiin on 20-200 paino-%.

US-patenttijulkaisussa 3 624 020 tunnetaan menetelmä kopoly-meerien stabiilien modifioitujen vesidispersioiden valmistamiseksi, joka menetelmä käsittää vesidispersion valmistamisen (I) polymeereistä tai kopolymeereistä, jotka on valmistettu emulsiopolymeroimal-la tai kopolymeroimalla yhtä tai useampaa monomeeriä ryhmästä, johon kuuluvat (a) a,b-olefiini-tyydyttämättömät monokarboksyylihapot, (b) aromaattiset vinyyliyhdisteet, (c) alifaattiset vinyyliyhdisteet, (d) 4-6 hiiliatomia sisältävät konjugoidut diolefiinit ja (e) (met)akryyliamidin metyloliyhdisteet, ja 62551 vesidispersion saattamisen reagoimaan (II) NCO;a sisältävän esipoly-meerin kanssa, joka on valmistettu saattamalla orgaaninen polyiso-syanaatti (ylimäärin) reagoimaan polyolin kanssa, joka sisältää vähintään kaksi aktiivista vetyatomia, tai polysiloksaanin kanssa. Esillä olevan keksinnön mukainen liimaseos sisältää aina (1) polyvinyylialkoholin vesipitoisen liuoksen ja (2) isosyanaattiyhdisteen tai -polymeerin hydrofobisen liuoksen.

Nykyään käytetään pääasiassa ureahartseja, melamiini-urea kondensaatiohartseja ja fenolihartseja liimoina vanerinvalmistuksessa. Näitä liimoja käytetään yleisesti johtuen niiden alhaisesta hinnasta ja suhteellisen hyvästä vedenkestävyydestä, viime aikoina on kuitenkin havaittu, että jäännösformaldehydin (jäljempänä käytetään nimitystä "formaliini") haihtuminen liimasta vaikuttaa haitallisesti ympäristöön vaneritehtaassa ja vanerista valmistetuista huonekaluista tai kalusteista vapautuvan formaliinin on havaittu olevan ihmiskeholle vahingollista.

Vaikka viimeaikoina on tehty useita yrityksiä vähentää formaliinin syntymistä, ne ovat kaikki suurelta osin epäonnistuneet, koska periaatteessa on mahdotonta pienentää formaliinin kehittymistä täysin nollaan. Sitäpaitsi kuumapuristusolosuhteissa tapahtuvat muutokset vanerin valmistusprosessin aikana voivat johtaa liiman epätäydelliseen vulkanoitumiseen lisäten sitä seuraavaa formaliinin kehittymistä. Tämän vuoksi on formaliinia sisältävien kondensaatiohartsien käyttöä vanerin valmistuksessa rajoitettu voimakkaasti.

Tämän lisäksi muut liimat, jotka eivät sisällä formaliinia, kuten proteiini- tai polyvinyyliasetaattipohjäiset liimat, eivät yleensä ole käyttökelpoisia johtuen niiden huonosta vedenkestävyydestä .

Tämän lisäksi toinen liima, jota on tätä ennen käytetty vanerin valmistuksessa ja joka ei sisällä formaliinia on polyvinyylialko-holi (jäljempänä PVA)-isosyanaattisysteemi, jollaista kuvataan US-patentissa n:o 2 277 083.

Mainitussa US-patentissä käytetään PVA:ta ja isosyanaattia yhdessä vedettömässä väliaineessa. Esimerkiksi mainitun patentin esimerkissä 2 esitetty menetelmä on seuraava:

Kun yksinkertainen viilu on päällystetty PVA:n vesiliuoksella ja kuivattu, heksametyleenidi-isosyanaatin tolueeniliuos levitetään PVA-kerroksen päälle. Laminoimalla useita viiluja tällä tavoin valmistetaan vaneria. On ilmeistä, että tällä tavoin on yleensä mahdoton- 6 2 S 51 3 ta valmistaa liimauslujuudeltaan riittävää vaneria kuten vertailuesi-merkki mainitussa patentissa osoittaa.

Vaikka on hyvin tunnettu tosiasia, että samantapaiset isosya-naattiyhdisteet reagoivat helposti yhdisteiden kanssa, joissa on aktiivinen vetyatomi, isosyanaatteja ei ole käytetty tähän saakka liiman vettä kestävänä komponnettina vesipitoisessa väliaineessa siitä syystä, että ne eivät ainoastaan hajoa helposti veteen sekoitettaessa synnyttäen hiilidioksidikaasua ja johtaen olennaisesti käyttökelvottomaan systeemiin, vaan myös siksi, että mitään hyviä vaikutuksia ei ole odotettavissa stabiilisuuden ja vedenkestävyyden kannalta.

Tämän keksinnön avulla on voitettu nämä vaikeudet ja haitat. Kuten edellä on mainittu keksinnön mukainen liimaseos sisältää (1) polyvinyylialkoholin vesipitoista liuosta ja (2) isosyanaattiyhdis-teen tai -polymeerin hydrofobista liuosta. Tähän seokseen voidaan haluttaessa lisätä vinyyliasetaattipolymeerin vesipitoista emulsiota ja butadieenipolymeerin vesipitoista lateksia.

Tämän keksinnön mukaisella liimalla on erinomainen vedenkestä-vyys ja erittäin hyvä alkutartuntalujuus.

Keksinnön mukainen liimaseos valmistetaan dispergoimalla tasaisesti isosyanaattiyhdisteen tai -polymeerin liuos ko. liuotti-messa PVA:n vesiliuokseen, joka mahdollisesti sisältää vinyyliasetaattipolymeerin vesiemulsiota ja butadieenipolymeerin lateksia. Jos mainittu isosyanaattiyhdiste tai -polymeeri ilman liuotinta tai liuotettuna muuhun liuottimeen kuin tässä määriteltävään "liuotti-meen", dispergoidaan PVA-, vinyyliasetaatti- tai butadieenipolymeeri-liuoksiin, emulsioihin tai latekseihin, on mahdotonta saada tällainen vettä kestävä liima.

Tämän lisäksi on tässä keksinnössä veden läsnäolo tärkeää.

Jos vinyylialkoholi-, vinyyliasetaatti- tai butadieenipolymeeri-liuoksille, emulsioille tai latekseille käytetään muuta liuotinta kuin vettä, on mahdotonta saada aikaan tällaista einomaista vettä kestävää liimaa.

Tässä keksinnössä vinyyliasetaattipolymeerin vesiemulsio voi olla esimerkiksi polyvinyyliasetaatin vesiemulsio tai vinyyliasetaa-tin ja sen kanssa polymeroituvan komonomeerin (esim. vinyyliasetaatin ja etyleenin kopolymeerin) vesiemulsio.

Butadieenipolymeerin vesilateksi on butadieenin ja styreenin kopolymeerin (SBR) vesilateksi, butadieenin ja akryylinitriilin kopolymeerin vesilateksi. Kuiva-aineen pitoisuus vesiemulsiossa tai 62551 4 lateksissa on 30-60 p-%.

SBR-latekseja, joita voidaan käyttää tässä keksinnössä, ovat kaupallisesti saatavat SBR- ja modifioidut SBR-tuotteet. Erityisesti suositellaan käytettäväksi modifioitua SBR:ää, joka on saatu kopoly-meroimalla tai lisäämällä SBR:ään karboksyyliryhmä tai karboksyyli-hapon suola, lisäämällä SBR-lateksiin hydroksyyliryhmä ja muita modifioituja SBR-laatuja, jotka on muodostettu lisäämällä vähintään yksi reaktiokykyinen ryhmä, joka valitaan joukosta, johon kuuluvat amidi-, amino-, sulfoni- ja epoksiryhmät ja niiden suolat. Sanonnalla "lateksi, johon on lisätty karboksyyliryhmä tai karboksyylihapon suola" tarkoitetaan lateksia, johon karboksyyliryhmä tai karboksyylihappo-suola sisältyy osana vähintään yhdestä lateksia muodostavasta polymeeristä tai pinta-aktiivisesta aineesta. Karboksyyliryhmän sisältävänä tyydyttämättömänä monomeerina voidaan mainita kopolymeroituvat tyydyttämättömät orgaaniset hapot, kuten akryylihappo, metakryyli-happo, krotönihappo, itakonihappo, osittain esteröity itakonihappo, maleiinihappo, maleiinihappoanhydridi, osittain esteröity maleiini-happo jne. SBR-kumia, jossa karboksyylihapposuola (esim. natrium-, kalium-, kalsium- ja ammoniumsuolat) on muodostettu lisäämällä emäksistä ainetta karboksyyliryhmän sisältävään SBRjään, voidaan myös käyttää. SBR:n ei tarvitse välttämättä sisältää karboksyyliryhmää tai sen suolaa itsessään, vaan karboksyyliryhmä tai sen suola voi sisältyä polymerointiprosessissa käytettävään pinta-aktiiviseen aineeseen tai stabilisaattoriin. Tällaisena pinta-aktiivisena aineena voidaan mainita rasvahappojen saippuoidut tuotteet, nimittäin eri saippuat.

Sanonnalla "lateksi, johon on lisätty hydroksyyliryhmä" tarkoitetaan lateksia, jossa hydroksyyliryhmä sisältyy vähintään yhteen lateksia muodostavaan polymeeriin tai pinta-aktiiviseen aineeseen. Hydroksyyliryhmän sisältävänä tyydyttämättömänä monomeerina voidaan mainita kopolymeroituvat monomeerit, kuten allyylialkoholi, 2-hydroksyylietyyli(met)akrylaatti, 2-hydroksipropyyli(met)akrylaat-ti, moniarvoisten alkoholien monoallyylieetterit ja N-metyloli(met)-akryyliamidi. Hydroksyyliryhmän sisältäviä polymeerilatekseja, jotka on valmistettu muilla kuin yllä mainituilla menetelmillä, voidaan myös käyttää. Voidaan käyttää esimerkiksi polymeerilateksia, joka on muodostettu lisäämällä pieni määrä emäksistä ainetta kopolymee-riin, joka sisältää vinyyliasetaattia yhtenä komponenttina, ja saippuoimalla osittain vinyyliasetaatti ja liittäen näin hydroksyyliryhmä kopolymeeriin. Hydroksyyliryhmän ei välttämättä tarvitse 5 62551 sisältyä lateksin muodostamaan polymeeriin, vaan se voi sisältyä polymerointiprosessissa käytettävään pinta-aktiiviseen aineeseen tai stabilisaattoriin. Tällaisena pinta-aktiivisena aineena voidaan mainita esimerkiksi polyoksidietyleenialkyylieetterit, polyoksidiety-leenialkyylifenolieetterit, oksietyleeni-oksipropyleenilohkokopoly-meerit jne.

Sanonnalla "lateksi, johon on lisätty vähintään yksi reaktio-kykyinen ryhmä, joka valitaan joukosta, johon kuuluvat amino-, amidi-, sulfoni- ja epoksiryhmät ja niiden suolat" tarkoitetaan lateksia, jossa tällainen reaktiokykyinen ryhmä sisältyy vähintään yhteen lateksin muodostavaan polymeeriin tai pinta-aktiiviseen aineeseen. Tyydyttämättömänä monomeerina, joka sisältää sellaisen reaktiokykyi-sen ryhmän kuin amino-, amidi-, sulfoni- ja epoksiryhmät, voidaan mainita kopolymeroituvat monomeerit, kuten esimerkiksi glysidyyli-(met)akrylaatti, allylliglysidyylieetteri, dimetyyliaminoetyylime-krylaatti, vinyylipyridiini, t-butyyliaminoetyyli(met)akrylaatti, akryyliamidimetakryyliamidi ja maleiiniamidi. Suolan sisältäviä latekseja (esim. amiinihydrokloridia), jotka on muodostettu lisäämällä emäksistä ainetta tai hapanta ainetta edellä oleviin reaktio-kykyisen ryhmän sisältäviin polymeerilatekseihin, voidaan myös käyttää. Tällaisen reaktiokykyisen ryhmän ei tarvitse välttämättä sisältyä lateksin muodostavaan polymeeriin, vaan se voi sisältyä polymerointivaiheessa käytettävään pinta-aktiiviseen aineeseen tai stabilisaattoriin. Tällaista pinta-aktiivisista aineista voidaan ^ esimerkkeinä mainita polyakryyliamidi, alkyyliamiinisulfaatit, natriummonobutyylifenyylifenolisulfaatti, natriummonobutyylido-fenyylisulfaatti, natriumdibutyylifenyylisulfaatti, natriummonobu-tyylidifenyylisulfaatti, natriumdibutyylifenyylifenolisulfaatti, natriumalkyyliallyylisulfonaatti, natriumdibutyylifenyylifenolisul-faatti, natriumalkyyliallyylisulfonaatti, natriumdodesyylibentseeni-sulfonaatti, natriumparaffiinisulfaatti, natriumlauryylialkoholisul-faatti, natriumsek.-alkoholi (jossa 14 hiiliatomia) -sulfaatti, natriumoktyylialkoholisulfaatti jne. Nämä pinta-aktiiviset aineet sisältävät nimittäin molekyylissään amidiryhmän, natriumsulfonaatin, amiinisuolan tms.

Edellä olevista modifioiduista SBR-latekseista on erityisen suositeltava karboksyyliryhmillä tai karboksyylihapposuolalla kopo-lymeroitu tai lisätty lateksi. Karboksyyliryhmän sisältävän orgaanisen hapon pitoisuus lateksissa on 0,1-30 p-% ja edullisesti 0,2-15 p-% laskettuna kuiva-aineiden kokonaismäärästä. Nämä lateksit voidaan 6 62551 Nämä lateksit voidaan valmistaa käyttäen radikaali-initaattoria, pinta-aktiivista ainetta ja säätöainetta. Yllä esimerkkeinä lueteltujen pinta-aktiivisten aineiden lisäksi voidaan käyttää myös erilaisia anionisia, ionittomia ja kationisia pinta-aktiivisia aineita.

On mahdollista lisätä suojaavana kolloidina vesiliuokoista makromolekyyliainetta, josta yllä mainittiin, ennen polymerointia, sen aikana tai jälkeenpäin. Näin muodostunutta vesilateksia voidaan myös käyttää tässä keksinnössä.

Ensisijaisena syynä SBR:n käytölle tässä keksinnössä on, että SBR:n ja PVA:n seoksesta muodostuneen kalvon luontaiset ominaisuudet paranevat lisäten näin liimatun puun normaalitilaista sidosvoimaa ja saadun sidoksen vedenkestoisuutta. Toisena syynä on, että käytetään SBR-lateksia, johon on lisätty karboksyyliryhmä tai sen suola, hydroksyyliryhmä tai amino-, amidi-, sulfoni-, isosyanaatti- tai epoksiryhmä, tällaisen latekseissa olevan reaktiokykyisen ryhmän annetaan reagoida yhdisteen kanssa, jossa on vähintään kaksi iso-syanaattiryhmää ja joka liitetään liimaseokseen, jolloin muodostuu veteen liukenematon, silloittunut verkkomainen rakenne ja saadaan sidos, jolla on erinomainen vedenkestävyys. Kolmantena syynä on, että käyttämällä tällaista SBR-lateksia on mahdollista lisätä kiinteiden aineiden pitoisuutta sellaisella viskositeettialueella, joka ei aiheuta käyttöongelmia ja sellaisen liimaseoksen aikaansaamiseksi, jolla on hyvä päällystettävyys ja suuresti parantunut alkusidoslu-juus. Näin ollen SBR-vesilateksin käyttöä suositellaan tässä keksinnössä.

PVA:n väkevyys vesiliuoksessa on 5-20 p-%. Tässä keksinnössä käytetyllä PVA:lla voi olla polymeroitumisaste 300-2 500 ja saippuoi-tumisaste 80-100 mol-%, on erityisen suositeltavaa käyttää PVA-laatua, jolla on korkea saippuoitumisaste.

PVA:n vesiliuos voidaan valmistaa käyttäen kuumaa vettä tai silloin kun PVA liukenee kylmään veteen, on mahdollista sekoittaa siihen ensin lisäainetta tai täyteainetta ja liuottaa se sitten veteen juuri ennen päällystystä.

PVA:n pitoisuus vesiemulsiossa tai -lateksissa on 5-20 p-%. PVA:n (kuiva-aineena) sekoitussuhde vesiemulsioon tai lateksiin(kuiva-aineena) on 5-2 000 p-% edullisesti 10-1 000 p-%.

Näin ollen kopolymeerin määrä (kuiva-ainetta emulsiossa tai lateksissa) on välillä 20 (laskettu osamäärästä 100/5) ja 0,05 (laskettuna osamäärästä 100/200) , edullisesti välillä 10 (100/10) ja 0,1 (100/-1 000) kertaa niin suuri kuin polyvinyylialkoholin määrä.

7 62551 Tässä keksinnössä isosyanaattiyhdiste tai -polymeeri on molekyyli, jossa on enemmän kuin kaksi isosyanaattijäännöstä, kuten tolu-eenidi-isosyanaatti (TDI, esim. "Desmodus T" Bayer Incorp.) hydrattu TDI, trimetylolipropaani (TMP)-TDI -addukti ("Desmodur L") trimetyy-limetaani-tri-isosyanaatti (TTI. "Desmodur R"), metyleeni-bis-dife-nyyli, isosyanaatti (MDI, "Desmodur 44"), hydrattu MDI, heksametylee-nidi-isosynaatti ("Desmodur N"), ksyleenidi-isosyanaatti, 4,4'-disyk-loheksyylimetaanidi-isosyanaatti jne.

Tämän lisäksi voidaan käyttää polyisosyanaatin ja polyolin seossysteemiä, esimerkiksi hydroksiryhmiä sisältävien polyolien, kuten polyesterin tai polyeetterin ja ylimäärin olevan isosyanaatin, kuten "Desmodur L"-valmisteen seosta.

Tämän lisäksi on mahdollista käyttää esipolymeerisysteemiä, kuten NCO-pääteryhmiä sisältävää eslpolymeeriä, joka on osittain polymeroitu polyolista ja ylimäärin olevasta polyisosyanaatista, tai OH-pääteryhmiä sisältävää eslpolymeeriä, joka on osittain polymeroitu ylimäärin olevasta polyolista, joka sekoitetaan ylimäärin olevaan "Desmodur L"-valmisteeseen juuri ennen päällystystä.

Isosyanaattiyhdisteen tai -polymeerin sekoitussuhde PVA:n (kuiva-aineena) sekä liimassa mahdollisesti olevaan emulsioon ja/tai lateksiin (kuiva-aineena) nähden voi olla 0,1-200 p-% ja edullisesti 1-200 p-%. Vaneerille se on erityisen suositeltavasti 0,5-200 p-%, ja edullisimmin 10-150 p-%.

Tässä keksinnössä "liuotin", joka liuottaa isosyanaattiyhdis-tettä tai -polymeeriä, on nesteenä huoneen lämpötilassa ja molemmat liukoisuudet, sekä "liuottimen" veteen että veden "liuottimeen" on oltava alle 5 p-% lämpötilassa 20-30°C.

"Liuottimesta" ovat tyypillisiä esimerkkejä alifaattiset tai aromaattiset hiilivedyt tai niiden seokset pääkomponentteinä (kuten tolueeni, ksyleeni, bentseeni, bensiini, valopetroli, ligroiini, tetaliini, dekaliini, terpentiiniöljy, mäntyöljy, nestemäinen parafiini ja alkyylibentseeni jne), halogenoidut hiilivedyt (kuten metyleenikloridi, klooribentseeni, klooritolueeni ja bromibentseeni jne), ketonit (kuten metyleeni-isobutyyliketoni, metooni-n-amyyli-ketoni, metyyli-n-heksyyliketoni, etyyli-n-butyyliketoni, di-n-pro-pyyliketoni ja asetofenoni jne eetterit (kuten isopropyleenieetteri, metyyli fenyylieetteri, etyylibentsyylieetteri, ja furaani jne), alemmat alifaattiset esterit (kuten etikkahapon isopropyyliesteri, etikkahapon butyyliesteri ja propionihapon butyyliesteri jne), ftaalihappoesterit (kuten ftaalihapon butyyliesteri, ftaalihapon 8 62551 dioktyyliesteri ja ftaalihapon butyylibentsyyliesteri jne), öljy-happoesterit, adipiinihappoesterit, atselaiinihappoesterit, sebasii-nihappoesterit, steariinihappoesterit, bentsoehappoesterit, abiedii-nihappoesterit, oksaalihappoesterit ja fosforihappoesterit, käyttökelpoisia ovat myös öljyt, jotka koostuvat pääasiassa korkeammista alifaattisista happoestereistä, kuten risiiniöljy.

Jos "liuottimessa" on aktiivinen vetyatomi karboksi-, hydrok-si- tai aminoryhmänä molekyylissä, sekoitettaessa isosyanaattiyhd-disteen tai polymeerin kanssa se reagoi helposti johtaen vedenkestä-vyyden huononemiseen. Laimeat isosyanaattiliuokset, jotka on valmistettu aktiivista vetyä sisältävistä liuottimista, ovat tehottomia tässä keksinnössä. Toisaalta silloin kun "liuottimessa" ei ole lainkaan aktiivista vetyä, on mahdollista pienentää liuoksessa olevan isosyanaattiyhdisteen ja polymeerin pitoisuus alimmalle rajalla, jossa isosyanaattiliuos kykenee vielä dispergoitumaan tasaisesti veteen. Ottaen huomioon vedenkestävyys- ja dispersiovaikutuksen on edullista liuottaa isosyanaattiyhdistettä tai -polymeeriä liuotti-meen määrä, joka on välillä 9 (tqq^· j0 x 100) - ja 80 (iQo^oo x 10°) paino-%, edullisesti välillä 33 (Wt3o x 100) ja 75 (1003°°300 x 100) Paino”%*

Koska liuottimen kiehumispiste voi vaihdella, on myös toivottavaa valita liuotin, joka soveltuu tähän menetelmään ja käyttöolosuhteisiin.

Esimerkiksi kun tämän keksinnön valmistetta käytetään vane-riliimana on suotavaa käyttää haihtumattornia liuottimia, joiden kiehumispisteet ovat yli 200°C, kuten dibutyyliftalaattia, dioktyyli-ftalaattia, öljyhapon metyyliesteriä jne hajun välttämiseksi, sillä liimauksen lämpöpuristusjakso suoritetaan ympäristön olosuhteissa. Tässä tapauksessa nämä liuottimet jäävät liimakerrokseen toimien pehmittimenä. Jos ei kuitenkaan haluta "liuottimen" jäävän liimakerrokseen, on käytettävä alhaalla kiehuvaa liuotinta.

Liimassa olevan "liuottimen" tehtävänä on dispergoida isosyanaatti tasaisesti PVA:n vesipitoiseen liuokseen, joka mahdollisesti sisältää vin-yliasetaattipolymeerin vesipitoista emulsiota ja butadieenipolymeerin vesipitoista lateksia ja suojata isosyanaatti-ryhmiä suoralta kosketukselta emulsioissa olevien vesimolekyylien kanssa.

Liiman saamiseksi tasaiseksi dispersioksi on parasta sekoittaa 9 62551

Liiman saamiseksi tasaiseksi dispersioksi on parasta sekoittaa sitä melko voimakkaasti sillä aikaa kun isosyanaattiyhdisteen tai -polymeerin "liuottimessa" olevaa liuosta lisätään vesiliuokseen, -emulsioon tai -lateksiin.

On suositeltavaa lisätä anionista pinta-aktiivista ainetta liimaseokseen, joka sisältää PVA:n, vinyyliasetaattipolymeerin tai butadieenipolymeerin vesiliuosta, -emulsiota tai -lateksia ja isosyanaatin hydrofobista liuosta. Lisäämällä anionista pinta-aktiivista ainetta on helppo parantaa vedenkestävyyttä, vähentää vedenkestä-vyyden muutosta ajan kuluessa, pienentää kuplanmuodostusta, parantaa liimaliuoksen viskositeetin stabiliteettiä ja tämän lisäksi emulsio on helppo muodostaa. Sellaisen liiman käyttökelpoinen ikä, joka sisältää PVA:n vinyyliasetaattipolymeerin tai butadieenipolymeerin ja isosyanaattiyhdisteen tai -polymeerin muodostaman seoksen vesiliuoksesta, -lateksista tai emulsiosta, kasvaa huomattavasti käytettäessä tätä keksintöä.

Anioniset pinta-aktiiviset aineet ovat sopivimpia tähän keksintöön. Kationisilla, ionittomilla tai amfoteerisilla pinta-aktiivisilla aineilla on suhteellisen huono teho verrattuna anioni-seen pinta-aktiiviseen aineeseen. Kationisella pinta-aktiivisella aineella on kiihdyttävä vaikutus reaktionopeuteen, mikä lisää seoksen kuplanmuodostuspyrkimystä johtaen lopputuotteen huonoon stabiliteettiin. Minkä tahansa tyyppistä anionista pinta-aktiivista ainetta voidaan käyttää tässä keksinnössä riippumatta pinta-aktiivisen aineen kemiallisesta rakenteesta. Anioniset pinta-aktiiviset aineet, joita käytetään tämän keksinnön toteuttamisessa, ovat esimerkiksi karboksyylihapposuoloja kuten alifaattisten happojen suoloista saatavia saippuoita jne rikkihappoesterien suoloja, kuten rikkihappo ja korkeampien alkoholien estereiden, rikkipitoisten öljyjen, rikkipitoisten rasvahappoestereiden, rikkipitoisten olefiinien jne suoloja, sulfonihapposuoloja, kuten alkyylibentseenisulfonihapposuoloja, alkyylisylfonihapposuoloja, alkyylinaftaleenisulfonihapposuoloja, alkyylisulfonihapposuoloja, ligniinisulfonihapposuoloja jne, fosfo-rihappoestereiden, kuten fosforihapon ja korkeampein rasvahappojen estereiden jne suoloja.

Pinta-aktiivisen aineen pitoisuus voi olla 1-10 p-%, edullisesti 2-4 p-% laskettuna PVA:n, vinyyliasetaattipolymeerin tai butadieenipolymeerin kokonaispainosta. Kun pinta-aktiivista ainetta käytetään alle 1 p-%, ei saada aikaan mitään vaikutusta. Kun pinta-aktiivista ainetta käytetään 10 p-% ylittäviä määriä, sen käyttö 10 62551 aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia, kuten emulsion koaguloitumis-ta. Syytä, miksi anionisen pinta-aktiivisen aineen lisäys antaa keksinnön mukaiselle seokselle paremman stabiliteetin, ei täysin ymmärretä. Vaikka ei haluta sitoutua mihinkään teoriaan tai mekanismiin, uskotaan yleisesti, että tässä prosessissa pinta-aktiivisen aineen molekyylit absorboituvat emulgoituneiden hiukkasten pinnalle estäen isosyanaattimolekyylejä suoralta kosketukselta vesimolekyy-lien kanssa. Näin ollen isosyanaatin hajoaminen hidastuu antaen emul-emulgoidulle liuokselle paremman stabiliteetin.

Tämän lisäksi tämän keksinnön mukaiset liimat voivat sisältää muita lisäaineita. Lisäaineiden tarkoituksena ei ole vain lisätä adheesion määrää, vaan parantaa vedenkestävyyttä ja alkutartunta-voimaa reagoiden liiman muiden komponenttien, erityisesti isosyanaatin kanssa.

Lisäaineita, joita voidaan käyttää näihin tarkoituksiin, ovat vehnäjauhot, tärkkelykset, uutetut soijajauhot, verijauhe ja muut lisäaineet, kuten ne, joita käytetään ureahartseissa. Näistä lisäaineista suositellaan jauhoja ja tärkkelyksiä, koska ne parantavat vedenkestävyyttä reagoiden isosyanaatin kanssa ja sitäpaitsi niillä on sellainen hyvä ominaisuus, että vaikka ne eivät ole liima-pastan tapaisia kylmässä vedessä ne muuttuvat tällaiseen tilaan kuumentamalla liimaustyön aikana.

Tämän lisäksi tämän keksinnön mukaiset liimat voivat sisältää täyteaineita. Täyteaineiden tarkoituksena ei ole vain estää liiman liiallista tunkeutumista puuhun, vaan antaa myös paremman veden-kestävyyden ja alkutartuntalujuuden reagoimalla isosyanaatin kanssa.

Sopivia täyteaineita ovat orgaaniset aineet, kuten puujauhe ja pähkinäkuorijauhe jne samoinkuin epäorgaaniset aineet, kuten savi, kaoliini ja talkki jne.

Vaikka lisäaineen tai täyteaineen sekoitussuhde riippuu lopullisesta käyttötarkoituksesta, lisäainetta tai täyteainetta voidaan yleensä lisätä 10-1 000 p-% laskettuna liuoksen, lateksin tai emulsion määrästä, joka sisältää PVA:a, vinyyliasetaattipolymee-ria tai butadieenipolymeeria. Lisäaineita tai täyteaineita lisätään edullisesti 15-50 p-%, kun liimaa käytetään vaneriin. Näitä lisäaineita ja täyteaineita voidaan käyttää yksin tai valinnanvaraisina seoksinaan. On erittäin toivottavaa yhdistää lisäaineet ja täyteaineet .

Tämän lisäksi tämän keksinnön mukaiseen liimaan voidaan sekoittaa kiihdytintä, kuten boorihappoa, alumiinisulfaattia, 11 62551 alunaa, kromiboraattia jne ja/tai viskositeettia lisäävää ainetta, kuten hydroksietyyliselluloosaa, karboksimetyyliselluloosaa, metyy-liselluloosaa ja polyakryylihapon suoloja.

Edelleen tämän keksinnön mukainen liima voi lisäksi sisältää vesilasia (natrium- ja kaliumtetrasilikaatin vesiliuos) tms., joka viivyttää liiman kuivumista.

Sitäpaitsi tämän keksinnön mukainen liima voi sisältää myös formaliinin tyyppistä kertamuovihartsia, esimerkiksi urea- ja/tai melamiini-formaliinihartsia.

Vaikka riittävä tartuntalujuus voidaan saavuttaa liiman kylmäpuristuksella, on toivottavaa käyttää kuumapuristuskäsittelyä paremman vedenkestävyyden ja tartunnan aikaansaamiseksi.

Vaikka tämän keksinnön mukaisten liimojen pääkäyttötarkoitus on vanerin valmistuksessa tai sen käytössä, ovat ne käyttökelpoisia myös puutyössä, lastulevyn tai aaltopahvin valmistuksessa ja edistämään metallikalvon, paperin, kuidun jne tartuntaa.

Seuraavat esimerkit selvittävät tarkemmin tätä keksintöä.

Ellei toisin mainita kaikki prosenttiluvut ja osuudet on laskettu painon mukaan.

Esimerkit 1-4

Valmistettiin neljää lajia liimaa, joissa oli erilaisia liuottimia. Nämä liuottimet olivat dioktyyliftalaatti, dibutyyliftalaat-ti, tolueeni ja metyleenikloridi. "Millionate MR"-valmistetta, joka on isosyanaatti, joka kuuluu MDI-sarjaan ja jota valmistaa Nippon Urethane Incorp., laimennettiin ensin näillä liuottimilla 50-prosent-tisten liuosten muodostamiseksi. Tämän jälkeen kukin liuos lisättiin riittävästi sekoittaen "PVA 117"-valmisteen 10-prosenttiseen vesiliuokseen, joka valmiste on polyvinyylialkoholia, jonka poly-meroitumisaste on 1 750 ja saippuoitumisaste 98,5 mol-% ja jonka valmistaja on Kuraray Co., Ltd., 200 %:n määrä laskettuna PVA:n kuiva-ainemäärästä ja tämän jälkeen lisättiin 200 % savea laskettuna PVA:n kuiva-ainemäärästä.

Käyttäen näitä neljää liimaa valmistettiin vaneria kolmesta yksinkertaisesta laudan-viilusta, joiden paksuudet olivat 0,7, 1,4 ja 0,7 mm, seuraavissa olosuhteissa:

O

Käytetyn liiman määrä: 30 g/0,09183 m 2

Kylmäpuristus: 10 kg/cm 20 min.

Kuumapuristus: 10 kg/cm^ 1 min. 120°C:ssa

Saadut tartuntalujuudet haaleassa vedessä on lueteltu taulukossa I.

12 62551

Taulukko I

Liuot- Liuot- Veden liukoi- Liimaus- Puun timen timen suus liuotti- lujuus murtu- kiehu- liukoi- meen haaleas- masta mapis- suus sa

Esi_ te veteen vedessä merkki o 2 n:o Liuotin C kg/cm 1 dioktyyli- 340 0,02 1,60 p-% 20°C 10,2 6 ftalaatti p-% 2 dibutyyli- 339 0,01 0,46 " " 12,3 30 ftalaatti p-% 3 tolueeni 110,6 0,047 0,15 mol-% 14,0 27 p-%

16°C 10°C

i 4 metyleeni- 40,4 2 p-% 0,17 p-% 25°C

J dikloridi 20°C

Esimerkki 5 10 osaa seosta, jossa oli Colonate L-valmistetta, joka on tolyleenidi-isosynaatin addukti trimetylolipropaanin kanssa (valmist. Nippon Urethane Incorp.i ja dibutyyliftalaattia suhteessa 1:1 lisättiin voimakkaasti sekoittaen 100 osaan emulsiota, joka sisälsi 50 p-% etyleeni-vinyyliasetaatin kopolymeeria ja 5 p-% FVA. Tämän jälkeen siihen lisättiin 2,5 osaa puujauhoa seulottuna 200 meshin seulan läpi. 2,5 osaa vehnäjauhoa, 2,5 osaa savea ja 15 osaa vettä. Valmistettu liima testattiin jatkuvan sekoituksen jälkeen kuten esimerkissä 1. Todettu vanerin tartuntalujuus oli seuraava: 2

Tartuntalujuus normaalitilassa 15,4 kg/αη puun murtumasta (89 %). Tartuntalujuus haaleassa vedessä 14,2 kg/αη puun murtumasta (61 %) .

. 2

Molemmat lujuudet olivat yli 7 kg/cm , joka oli alhaisin hyväksymisraja.

Esimerkki 6

Keksinnön liiman soveltuvuuden kokeilemiseksi puutyöhön tutkittiin esimerkin 2 liimaa valmistamalla vaneri kolmesta yksinkertaisesta laudan viilusta, joiden kunkin paksuus oli 1 mm, 2 2 käyttäen 22 g liimaa 900 cm :n alueelle ja 10 kg/cm :n kylmäpuris-tusta 30 minuutin ajan.

Tartuntalujuus todettiin, kun vaneria oli vanhennettu yksi päivä, taulukossa II esitetyn mukaisesti: 13 62551

Taulukko II

Käytetty liuotin: dibutyyliftalaatti Tartuntalujuus normaalitilassa (% puun murtumasta): 15,1 kg/cm2 (62)

Tartuntalujuus haaleassa vedessä (% puun murtumasta): 10,4 kg/cm2 (18)

Vertailuesimerkki

Aluksi päällystettiin kolme yksinkertaista viilua, joiden kunkin paksuus oli 1 mm 10 p-%:isella PVA-liuoksella, jonka polyme-roitumisaste oli 1 700 ja saippauoitumisaste 98 mol-%, ja viilut kuivattiin haihduttamalla vesi pois. Tämän jälkeen ne päällystettiin jälleen 10-%:isella heksametyleenidi-isosyanaatin tolueeniliuoksella ja laminoitiin välittömästi, toinen toisensa päälle ja puristettiin 10 kg/cm :n paineella 10 min. vanerin valmistamiseksi. Todettu tartuntalujuus sekä huoneen lämpötilassa että haaleassa vedessä oli liian alhainen käyttökelpoisen vanerituotteen aikaansaamiseen.

Esimerkki 7 25 g polyvinyylialkoholia (jonka polymeroitumisaste oli 500 ja saippuoitumisaste 98,7 mol-%) liuotettiin lämmön avulla 100 g:aan vettä, 100 g styreeni-butadieenilateksia (jonka kuiva-ainepitoisuus 011 48 % ja joka sisälsi 45 % styreeniä ja 55 % butadieenia) ja 15 g vehnäjauhoa lisättiin peräkkäin yllä olevaan liuokseen ja niitä sekoitettiin hyvin valkoisen suspension aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen lisättiin 16,5 trimetylolipropaanitolyleenidi-isosyanaatti- ' adduktia (Desmodur L:n 45 %:nen liuos etyyliasetaatissa, valmistaja

Bayer A. G.) suspensioon ja sitä sekoitettiin hyvin adduktin disper- goimiseksi suspensioon. Saatua liimaseosta (n. 40 min. oli kulunut isosyanaattiyhdisteen lisäyksestä) levitettiin laudan-viiluille (3 viilua, kunkin paksuus 1 mm, kokonaispaksuuden ollessa 3 mm) 32 g:n 2 määrä 900 cm :n alueelle ja viilut asetettiin päällekkäin ja niiden annettiin seistä rauhassa 15 minuuttia. Tämän jälkeen kokoonpano 2 saatettiin tilapäispuristukseen (kylmäpuristus) 10 kg/cm :n paineeseen 10 minuutiksi ja kuumapuristusta suoritettiin 120°C:ssa 10 kg/cm :n paineessa 1 minuutti. Tulokset sidoslujuuskokeesta, joka suoritettiin JAS-normin (Japanese Agricultural Standard) (maa- ja metsätalousministeriön julkaisu n:o 383) mukaan, esitetään taulukossa III.

Taulukko III

14 62551 2

Sidoslujuus (kg/cm )

Max. Min. Keskiarvo

Normaalitilan sidoslujuus 24,6 19,8 22,1

Sidoslujuus kuuma- ja kylmä- vesikäsittelyn jälkeen 16,4 12,0 14,7

Huom.' Sidoslujuusarvo määrättiin suorittamalla mittaus 15 koekappaleella.

Alkusidoslujuus (hetkellinen sidoslujuus) oli aivan erinomainen eikä mitään osittaiskuoriutumista havaittu.

Esimerkki 8 500 g karboksyyliryhmiä sisältävää styreeni-butadieenilatek-sia (sisälsi 52 p-% styreeniä ja 48 p-% butadieeniä, karboksyyli-ryhmäpitoisuus oli 40 mmol/100 g kiinteää ainetta, kuiva-ainepitoisuus 50 %) yhdistettiin peräkkäin 167 g:aan erikseen valmistettuna polyvinyylialkoholin vesiliuosta (jonka polymeroitumisaste oli 1 700 ja saippuoitumisaste 87 mol-%, PVA-pitoisuus 15 p-%), 50 g:aan savea, valmistaja Shokozan ja 27 g:aan vettä ja seosta sekoitettiin hyvin. Saatuun liuokseen sekoitettiin 10 g trifenyylimetaanitri-isosyanaat-tia (60 %:nen Desmodur R:n liuos etyyliasetaatissa, valmistaja Bayer A. G.) ja sitä sekoitettiin sekoittajalla tämän keksinnön liimaseoksen muodostamiseksi.

Samalla tavoin kuin esimerkissä 1 esitettiin valmistettiin vaneria ja sen sidos-lujuus testattiin ja saatiin taulukossa IV esitetyt tulokset.

Taulukko IV

_

Sidoslujuus (kg/cm Max. Min. Keskiarvo

Normaalitilan sidoslujuus 20,6 17,2 18,9

Sidoslujuus kuuma- ja kylmä- vesikäsittelyn jälkeen 15,0 12,5 13,4

Huom.' Sidoslu juusarvo määrättiin suorittamalla mittaus 10:11¾ koekappaleella.

Esimerkki 9 25 g polyvinyylialkoholia (jonka polymeroitumisaste oli 400 ja saippuoitumisaste oli 87 mol-%) liuotettiin lämmittäen 100 g:aan vettä ja 35 g styreenibutadieenilateksia (styreeni/butadieeni painosuhde 35/65, karboksyyliryhmäpitoisuus 20 mmol/100 g kuiva-ainetta, kuiva-ainepitoisuus 50 %) ja 25 g kipsijauhetta (läpäisi 15 62551 25 mesh'in seulan) lisättiin peräkkäin yllä olevaan liuokseen.

Seosta sekoitettiin hyvin ja saatuun liuokseen yhdistettiin 22 g trimetylolipropaani-tolyleenidi-isosyanaattiadduktia (45 %:n liuos etyyliasetaatissa). Seosta sekoitettiin hyvin liimaseoksen muodostamiseksi .

Samalla tavoin kuin esimerkissä 1 esitettiin valmistettiin vaneria käyttäen näin saatua liimaseosta ja koekappaleet upotettiin veteen, jota pidettiin 25°C:ssa 20 päivää ja tämän jälkeen niitä kuivattiin eksikaattorissa, jota pidettiin 25°C:ssa 20 päivää ja tämän jälkeen niitä kuivattiin eksikaattorissa, jota pidettiin 40°C:ssa 24 tuntia. Näin käsitellyistä koekappaleista määrättiin normaalitilan sidoslujuus ja sidoslujuus lämmin- ja kylmävesikäsit- telyn jälkeen JAS-metetelmän mukaisesti. Sen tuloksena havaittiin, 2 että normaalitilan sidoslujuus oli 16,4 kg/cm ja sidoslujuus 2 lämmin- ja kylmävesikäsittelyn jälkeen oli 10,2 kg/cm .

Esimerkki 10 25 g polyvinyylialkoholia (jonka polymeroitumisaste oli 700 ja saippuoitumisaste 99 mol-%) liuotettiin lämmittäen 100 g:an vettä, ja 60 g styreenibutadieenilateksia (styreeni/butadieeni painosuhde 65/35, karboksyyliryhmäpitoisuus 70 mmol/100 kuiva-ainetta, kuiva-ainepitoisuus 50 %), 40 g puujauhoa (hienojakoista jauhoa, joka läpäisi 150 mesh’in seulan) ja 15 g vettä lisättiin yllä olevaan liuokseen ja sekoitettiin sen kanssa riittävästi dispersion muodostamiseksi. Saatuun dispersioon liitettiin 12,5 g isosyanaattipoly-meeria (•'Millionata MR" valmistaja Nippon Polyurethane, 40 %:nen liuos tolueenissa) ja seosta sekoitettiin ja ravisteltiin riittävästi tämän keksinnön liimaseoksen aikaansaamiseksi.

Samalla tavoin kuin esimerkissä 12 esitettiin valmistettiin vaneria ja sidoslujuus määrättiin ja saatiin seuraavat tulokset: Sidoslujuus

Normaalitilan sidoslujuus (10 koekappaleen keskiarvo): 2 sidoslujuus 19,3 kg/cm 94 %:n murtumasuhteella puuosaan nähden.

Sidoslujuus lämmin- ja kylmävesikäsittelyn jälkeen (10 koekappaleen o keskiarvo): sidoslujuus 13,6 kg/cm 23 %:n murtumasuhteella puuosaan nähden.

Kun kyseessä olivat vanerikoekappaleet, jotka oli muodostettu käyttäen liimaa, joka ei sisältänyt isosyanaattiyhdistettä, kaikki koekappaleet kuoriutuivat lämmin- ja kylmävesikäsittelyssä.

Esimerkki 11

Kolme osaa PVA:a liuotettiin veteen kuumentaen 0,2 osaa 16 62551 "Nissan Rapizol B-30"-valmistetta (anioninen pinta-aktiivinen aine, valmistaja Nippon Oils and Fats Co Ltd., natriumdioktyylisulfosuk-kinaatti) lisättiin vesiliuokseen, sekoitettiin hyvin ja 15 osaa 75 %:sta isosyanaatin dioktyyliftalaattiliuosta ("Millionata MR" valmistaja Nippon Polyurethane Co Ltd.) sekoittaen 5 minuuttia emulgoidun liuoksen aikaansaamiseksi. Saadusta emulsiosta valmistettiin kalvoja 0, 3 ja 10 tunnin ajoilla 20°C:ssa emulsion valmistuksen jälkeen. Kalvojen vedenkestoisuus (kalvon liukenevuus veteen) mitattiin. Tulokset esitetään taulukossa V.

Taulukko V

Emulsion seisonta-aikä (h) 0 3 10

Kalvon liukoisuus veteen 1,7 % 2,4% 2,5%

Kalvon valmistusolosuhteet: 120°C, 1 min. kuumapuristuksella. Kalvon liuotusolosuhteet: keitettiin vedessä 100°C:ssa 2 tuntia.

Emulsion viskositeetin muuttumisominaisuudet ja emulsiossa muodostuneiden kuplien määrä eri aikoina esitetään taulukossa VI.

Taulukko VI

Viskositeetti (cP 20°C:ssa Kuplien määrä (10 h) . (% emulsion määrästä) zu min. 4 n Käyttäen "Nissan

Rapizol B-30- valmis- tetta 4 500 5 300 5

Taulukossa voidaan nähdä että emulsiolla, joka sisälsi "Nissan Rapizol B-30-valmistetta, esiintyi hyvin pieni viskositeetin kasvu ja pieni määrä kuplanmuodostusta.

Esimerkki 12

Esimerkin 1 menettely toistettiin paitsi, että lisättiin erityyppisiä, pinta-aktiivisia aineita. Muutokset saatujen kalvojen vedenkestoisuudessa, emulsioiden viskositeetissa ja emulsion kuplan-muodostuksessa ajan funktiona mitattiin. Kuten taulukosta VII nähdään parantavat anioniset pinta-aktiiviset aineet merkittävästi kalvojen ja emulsioiden yllä esitettyjä ominaisuuksia.

Taulukko VII

17 62551 [Kalvon Liuke- Viskositeetti Kuplimisen nevuus cP 20 C:ssa määrä 10 tunnin

Pinta-aktiivinen kohdalla aine Oh 10 h 20 min 4 h Tämän keksinnön esimerkit

Nissan Rapizol B-801) 2,4 2,5 3 500 3 800 8

Nissan Sintorex2^ 2,5 2,9 4 200 10 500 5

Nissan Newrex

Powder W3) 3,5 4,7 3 800 8 500 25

Nissan Ration BB4^ 4,2 18,5 7 300 1 000 000 200

Vertailuesimerkit

Nissan Ration M2~1005^ 6,4 19,1 16 400 26 000 200

Nissan Nonion L-45* | 4,1 17,2 4 300 2 900_180 1) : "Nissan Rapixol B-80". Anioninen pinta-aktiivinen aine natriumdioktyylisulfosukkinaatti, valmistaja Nippon Oils and Fats Co. Ltd.

2) : "Nissan Sintorex". Anioninen pinta-aktiivinen aine, valaanrasva-alkoholin rikkihappoesterin natriumsuola, valmistaja Nippon Oils and Fats Co. Ltd.

3) : "Nissan Newrex Powder W". Anioninen pinta-aktiivinen aine, natriumdodesyylibenseenisulfaatti, valmistaja Nippon Oils and Fats Co. Ltd.

4) : "Nissan kation BB", kationinen pinta-aktiivinen aine, dodesyylimetyyliammoniumkloridi, valmistaja Nippon Oils and Fats Co. Ltd.

5) : "Nissan Kation t^-lOO”, kationinen pinta-aktiivinen aine, heksadesyylidimetyylibensyyliammoniumkloridi, valmistaja Nippon Oils and Fats Co. Ltd.

6) : "Nissan Nonion L-4", ioniton pinta-aktiivinen aine, polyoksietyleenin monolauraatti, valmistaja Nippon Oils and Fats Co. Ltd.

Esimerkki 13 100 osaan 10 %:sta PVA:n vesiliuosta (polymeroitumisaste 1 700, saippuoitumisaste 98 mol-%) lisättiin 15 osaa 70 %:sta iso- 18 62551 syanaatin dioktyyliftalaatti liuosta (Nippon Polyurethane "Millio-nata MR1) ja 20 osaa "Tsuchiya"-savea ja edelleen "Rapizol B-30"-valmistetta 0,2 p-% laskettuna seoksen kokonaispainosta ja sekoitettiin hyvin.

Liimakokeet suoritettiin 3 mm paksulla vanerikappaleella (joka (joka koostui kolmesta viilusta, kukin 1 mm paksu) alla esitetyissä olosuhteissa. Olosuhteet ja saadut tulokset esitetään taulukossa VIII.

Taulukko VIII

Viskositeetti Liimauslujuus^ cP 30°C:ssa kg/cm2 Käyttäen 0 h2^ 6 h2) 0 h2) 6 h2) "Nissan Rapizol B-30"-valmiste 4 900 5 100 13,3 13,0 1) Liimauslujuus kuumassa ja kylmässä vedessä.

2) Aika liimaemulsion valmistuksen jälkeen.

Liimakerroksen määrä: 30 g/30 x 30 cm.

Kuumapuristus: lämpötila 120°C, aika 60 c.

Kymmenen koekappaletta, jotka kaikki olivat 5 cm leveitä ja 15 cm pitkiä, valmistettiin 3 mm paksusta vanerista, joka oli saatu seuraavasti: kolme laudanviilua (kunkin vahvuus 1,0 mm) liimattiin käyttäen edellä saatua liimaseosta seuraavissa olosuhteissa: liimamäärä 30 g/30 x 30 cm kylmäpuristus 60 s 110°C:ssa 10 kg/cm2:n paineella.

Kiteytysmalja, jonka halkaisija oli 12 cm ja korkeus 6 cm, ja jossa oli 300 ml vettä, asetettiin 240 mm:n eksikaattorin pohjalle (kemialliseen analyysiin tarkoitettu lasiastia, JIS (Japanese Industrial Standard)R 3 503 (1966)), yllä mainitut 10 koekappaletta asetettiin kiteytysmaljaan ja sen jälkeen nämä kappaleet jätettiin sellaisenaan n. 25°C:een 24 tunniksi.

Tämän jälkeen mitattiin sen formaliinin määrä, jonka kiteytys-maljassa oleva vesi imi itseensä.

Esimerkki 14 4 osaa isosyanaattia (Desmour L, 40-prosenttinen liuos etyyliasetaatissa) lisättiin 100 osaan polyvinyyliasetaattiemulsiota (kiinteiden aineiden pitoisuus 40 %, polyvinyylialkoholipitoisuus 7,5 %) ja sekoitettiin hyvin. Kolmesta 1,0 mm vahvuisesta laudan-viilusta valmistettiin 3 mm vahvuista vaneeria käyttämällä edellä valmistettua liimaa seuraavissa olosuhteissa.

19 62551

Liimamäärä: 30 g/30 x 30 cm.

2

Kylmäpuristus: 10 kg/cm ja sen jälkeen kuivaus huoneen lämpötilassa 48 h.

I ;---------2—r i Keskimääräinen sidoslujuus (kg/cm )

' I

Normaalitilassa > Kuuma- ja kylmävesi- ___________ _ j käsittelyn jälkeen

Vertailunäyte 18,5 (ilman isosyanaattia) (puun murtuminen 90 %) kuoriutui

Keksinnön mukainen näyte 19,5 16,8 (puun murtuminen 100 %) (puun murtuminen 55 %)

Sidoslujuus määritettiin käyttämällä 10 näytekappaletta. Tuloksista ilmenee, että vertailuesimerkin sidoslujuus normaalitilassa on huonompi kuin keksinnön mukaisen näytekappaleen vastaava arvo. Vertailunäytteen lujuus ei riittänyt siihen, että vaneeri olisi pantu kuumapuristimeen käsittelyä varten.

Claims (4)

6 2 5 51 20

1. Limkomposition, kännetecknad därav, att den innehäller (1) en vattenlösning med 5-20 vikt-% polyvinylalkohol och (2) en hydrofob lösning med 40-80 vikt-% av en isocyanatförening eller -polymer, varvid blandningsförhällandet av isocyanatförening eller -polymer till polyvinylalkohol är 20-200 vikt-%.

1. Liimaseos, tunnettu siitä, että se sisältää (1) vesiliuosta, jossa on 5-20 paino-% polyvinyylialkoholia ja (2) hydrofobista liuosta, jossa on 40-80 paino-% isosyanaattiyhdistettä tai -polymeeriä, jolloin isosyanaattiyhdisteen tai -polymeerin sekoitussuhde polyvinyylialkoholiin on 20-200 paino-%.

2. Limkomposition enligt patentkrav 1, kännetecknad därav, att den ytterligare innehäller ett anjoniskt ytaktivt medel.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että se lisäksi sisältää anionista pinta-aktiivista ainetta.

3. Limkomposition enligt patentkrav 1, kännetecknad därav, att den ytterligare innehäller en vattenemulsion innehällande 30-60 vikt-% av en vinylacetathomopolymer eller en kopolymer av vinylacetat och etylen, varvid förhällandet av nämnda kopolymer tili polyvinylalkohol är under 10:1 pä basen av vikt.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että se lisäksi sisältää vesiemulsiota, joka sisältää 30-60 paino-% vinyyliasetaattihomopolymeeriä tai vinyyliasetaatin ja ety-leenin kopolymeeriä, jolloin mainitun kopolymeerin suhde polyvinyylialkoholiin on alle 10:1 painon perusteella.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liimaseos, tunnettu siitä, että on lisätty vesipitoista lateksia, joka sisältää 30-60 paino-% butadieenin ja styreenin kopolymeeriä, jolloin mainitun kopolymeerin suhde polyvinyylialkoholiin on alle 10:1 painon perusteella .

4. Limkomposition enliat patentkrav 1, kännetecknad därav, att den ytterligare innehäller en vattenhaltig latex inne-hällande 30-60 vikt-% av en kopolymer en butadien och styren, varvid förhällandet av nämnda kopolymer tili polyvinylalkohol är under 10:1 pä basen av vikt.