FI59498B - Ionisationsbrandalarmanordning - Google Patents

Description

RSF1 [B] (1i)KWUUUTUSjULKAISU C Q Λ Q Q

W|A lJ ^ ' UTLÄGGN INGSSKRIFT ϋ7*ΐ70

Jg8| C (45) 1· y U OS 1031 ' y ^ (51) Kv.lk.3/lnt.CI.3 G 08 B 17/10 SUOM I — FI N L AN D (21) PMunttlhtkumu» — Pucimmeknlng 19^3/73 (22) Htkamlipllvi — Araeknlnpdag 15-06.73 (23) Alkuptlvt —Glttlghutsdag 15-06.73 (41) Tullut Julkltukil — Bllvlt offuntlig 18.01.7^

Patentti- Ja rekisterihallitus (44) Nihttvtkdpwxm |· kuuLiuUcaiMi p»m.—

Patent- och registerstyrelsen Amekan utiagd och uti.skrtft«n pubiicund 30.01.81 (32)(33)(31) Fjrydutty utuoikuui—Sugard prlorltat 17-07-72

Sveitsi-Schweiz(CH) 10655/72 (71) Cerberus AG, CH-8708 Mannedorf, Sveitsi-Schweiz(CH) (72) Andreas Scheidweiler, Uerikon-Stäfa, Hans-Peter Thalmann,

Urdorf, Sveitsi-Schweiz(CH) (7l) Berggren Oy Ab (5l) Ionisaatiopalohälytin - Ionisationsbrandalarmanordning Tämä keksintö koskee ionisaatiopalohälytintä, jossa on tilan tunnustelijana mittausionisaatiokammio, jonka sähkövastus palon sattuessa nousee yli valvontatilassa esiintyvän normaaliarvon, ja jossa on referenssielementti sekä kynnysarvoilmaisimet käsittävä arvostus-kytkentä, jonka sisäänmeno on liitetty mittausionisaatiokammion ja referenssielementin väliseen yhdyspisteeseen.

Kuvattua tyyppiä olevissa ionisaatiopalohälyttimissä on ulkoilmalle vapaa ionisaatiokammio, johon radioaktiivisella preparaatilla synnytetään ioneja. Jännitteen ollessa kytkettynä muodostuu tämän ionisaatiokammion elektrodien väliin virta, joka alenee savun tai paloaerosolien tunkeutuessa sisään. Ionisaatiokammion ionivirtauksen tätä alenemista käytetään sähköisessä kytkennässä, jossa on kynnys-arvoilmaisin, ja hälytyksen antamiseen. Ionisaatiokammio kytketään esimerkiksi sarjaan vastuselementin kanssa, esimerkiksi ulkoilman vaikeasti päästävän tai savulle tunteettoman referenssi-ionisaatio-kammion kanssa jännitteiseen johtoon ja ionisaatiokammion jännitteen-alennus johdetaan kynnysarvoilmaisimeen, esim. kenttävaikutustran-sistoriin. Jos jännitehäviö ionisaatiokammion vastuksen nousun johdosta ylittää kenttävaikutustransistorin kynnysarvon, niin alkaa tämä johtaa ja laukaisee palohälytyssignaalin.

2 59498

Tunnetuissa ionisaatiopalohälyttimissä Hipaistaan kohonneella transistorivirralla suoraan tai toisen kytkentäelementin, esim. SCR:n tai releen kautta toiselta puolen signaalikeskuksessa, johon palohälytin on liitetty, hälytyssignaali, toiselta puolen käynnistetään samanaikaisesti suoraan hälyttimeen tai tämän läheisyyteen sijoitettu hälytyssindikaattori, esimerkiksi lamppu, joka ilmaisee että palohälytin on toiminut. Tästä on erityisesti etua, kun useita palohälyttimiä on rinnan yhteisillä johdoilla liitetty signaalikes-kukseen. Tässä tapauksessa voidaan signaalikeskuksessa tosin todeta, että yksi hälytin on antanut hälytyksen, ei kuitenkaan sitä, mistä ryhmän hälyttimestä on kysymys. Tämä voidaan kuitenkin todeta tarkastamalla yksityisten hälyttimien hälytysindikaattoreita.

Tunnetuissa ionisaatiopalohälyttimissä käytetään rakenneosia, joilla on erittäin suuri vastus, esimerkiksi on ionisaatiokammion sisäinen vastus säännöllisesti yli 10^° ohmia. Tähän liitetyn sähkö-kytkennän omavastus, erityisesti kenttävaikutustransistorin (FET) omavastus täytyy olla vielä suuruusluokkaa korkeampi. Viime aikoina on eri syistä, esim. herkkyyden lisäämiseksi tai käytettyjen radioaktiivisten aineiden aktiviteetin alentamiseksi pyritty vielä pienentämään ionivirtaa, so. vielä suurentamaan ionisaatiokammion vastusta. Käytännössä on kuitenkin osoittautunut erittäin vaikeaksi pitää sellaisia korkeita eristysvastuksia ionisaatiopalohälyttimessä pitempää aikaa, esimerkiksi yli vuoden ajan. Erityisesti aiheuttavat sellaisia muutoksia väistämätön pölyn kerääntyminen palohälyttimen sisään ja tiettyjen aineiden hitaat ominaisuuksien muutokset. Seurauksena tunnetuissa palohälyttimissä on hidas jännitteenalennuksen muutos ionisaatiokammiossa. Monissa tapauksissa tapahtuu tällöin, että jännitehäviö kasvaa ja ajan kuluessa hitaasti lähenee hälytys-rajaa, kunnes lopulta tapahtuu virheellinen hälytys, ilman että paloa on olemassa.

Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että sellainen hidas ominaisuuksien muuttuminen, erityisesti ionisaatiokammion jännite-häviön muuttuminen voidaan osoittaa jo ennenkuin palohälyttimen hälytysraja tulee ylitetyksi. Tämän keksinnön tarkoituksena on luoda sellainen ionisaatiopalohälytin, joka jo aikaisemmin osoittaa, että ionisaatiokammion jännite jo lähenee hälytysrajaa. Täten saavutetaan se, että palohälyttimet, jotka voisivat olla taipuvaisia virhehäly-tyksiin, etukäteen tunnistetaan ja voidaan vaihtaa, ennenkuin virhe-hälytys signaloidaan, mikä tunnettujen ionisaatiokammioiden yhteydessä ei ollut mahdollista ja usein on johtanut huomattaviin kustannuksiin esimerkiksi palokunnan tarpeettomasta hälyttämisestä johtuen j he.

3 59498

Tarkoitus saavutetaan keksinnön mukaisesti siten, ja on keksinnölle tunnusomaista, että ensimmäinen kynnysarvoilmaisin käsittää kent-tävaikutustransistorin, joka on sovitettu synnyttämään varoitussignaali kun ensimmäinen alempi kynnysarvo (S^) ylitetään seurauksena mitta-us-ionisaatiokammion vastuksen kasvamisesta tai mittausionisaatiokam-mion vast, referenssielementin muutoksesta- ja että toinen kynnysarvo-ilmaisin on ensimmäisen kynnysarvoilmaisimen ohjaama ja sovitettu synnyttämään varoitussignaalista eroava hälytyssignaali kun ylitetään toinen ylempi kynnysarvo (S2) seurauksena paloaerosolin aiheuttamasta mittausionisaatiokammion vastuksen edelleen kasvamisesta.

Keksinnön mukaisen ionisaatiopalohälyttimen lisäetuna on, että alkavan palon ollessa kysymyksessä jo erittäin varhaisessa vaiheessa voidaan antaa eräänlainen esivaroitus, ennenkuin varsinainen hälytys-signaali laukaistaan. Täten on esivaroituksen ja todellisen hälytyksen välillä aikaväli, jonka kuluessa voidaan tarkistaa, onko todella kysymys palosta vai onko olemassa muita syitä, esim. voimakasta tupakansavua, höyryjä, vahvaa pölykonsentraatiota tai senkaltaista. Mahdollisesti voidaan tällä esivaroituksella myös saattaa käyttövalmiuteen sammutuslaitos, joka vasta oikean hälytyssignaalin laukaisulla rupeaa toimimaan. Näillä toimenpiteillä voidaan estää, ettei varhaisessa vaiheessa, jolloin ei vielä ole varmaa, onko todella palo olemassa, ryhdytä suuriin ja kalliisiin toimenpiteisiin, esim. palokunnan hälyttämiseen tai sammutuslaitoksen laukaisuun.

Keksintöä selitetään seuraavassa sen oheisissa piirustuksissa esitettyihin suoritusmuotoihin liittyen. Kuvio 1 esittää kytkentäkaaviota palohälyttimestä, jonka toimintatapaa selitetään kuvioissa 2a ja 2b esitetyillä jännite- ja virtaominaiskäyrillä. Kuviot 3-6 esittävät toisten suoritusmuotojen mukaisten palohälyttimien kytkentäkaavoja.

Plaohälytin D on johtimilla 1 ja 2 liitetty signaalikeskukseen S. Johtimien jatkeet l1 ja 2’ ovat muiden samanlaisten palohälyttimien rinnakkaista liittämistä varten.

Palohälytin muodostuu ionisaatiokammiosta 3, joka on ulkoilmaan avoin ja jossa on kaksi elektrodia ja radiokatiivinen lähde. Se on sarjassa referenssi-ionisaatiokammion 4 kanssa, joka pitkälti on suljettu ilmalta, ja säädettävän vastuksen 5 kanssa kytketty syöttö johtimien 1 ja 2 väliin.

Jännitehäviö ionisaatiokammiossa 3 johdetaan ohjauselektrodiin 6 kenttävaikutustransistorissa 7 tai ekvivalenttisessa rakenneosassa, esimerkiksi integroidun piirin vastaavassa rakenneosassa. Tämän transistorin väli (source-drain) on vastuksien 9 ja 10 ja luminesens-sidiodin 11 kautta yhdistetty syöttöjohtimiin 1 ja 2. Di'^'di 11 “ 59498 voi olla toteutettu esim. galliumarsenidi- tai galliumfosfididiodina tai se voi sisältää muuta sopivaa valoaemittoivaa ainetta.

Tämän kenttävaikutustransistorin 7 sisäänmenojännite (ohjaus-elektrodin 6 jännite) asetellaan nyt säädettävällä vastuksella 5 siten, että kenttävaikutustransistori normaalitapauksessa, so. kun mitään savua taikka paloaerosolia ei ole ionisaatiokammiossa 3, on sulkutilassa. Sisäänmenojännitteen alapuolella ei sen vuoksi mitään virtaa kulje lumiresenssLdiodin il lävitse.

Jos kuitenkin sisäänmenojännite ohjauselektrodilla 6 ylittää varoituskynnyksen S^, alkaa kenttävaikutustransistori johtaa ja si-säänmenojännitteestä riippuen virtaa tietyn suuruinen virta. Lumi-nesenssidiodi 11, esim. GaAs-diodi alkaa sen vuoksi loistaa. Luminesens-sidiodin kirkkaus on mitta siitä, kuinka paljon jännitehäviö ionisaatiokammiossa 3 on jo ylittänyt varoituskynnyksen.

Vastusten 9 ja 10 liitäntäpiste on nyt yhdistetty kantaelek-trodiin toisessa transistorissa 12, jonka emitteri luimiesenssidiodin 11 kautta on liitetty syöttöjohtimeen 2 samalla kun sen kollektori säädettävän vastuksen 5 kautta on liitettynä syöttöjohtimeen 1. Kun virta läpi kenttävaikutustransistorin 7 ja vastuksen 10 lävitse ylittää määrätyn kynnyksen Ig, joka vastaa kynnysjännitettä S2 kenttävaikutustransistorin 7 ohjauselektrodin sisäänmenossa 6, niin alkaa transistori 12 johtaa. Tällöin jälleen suurenee jännitehäviö vastuksessa 5 ja ohjauselektrodin 6 jännite nousee edelleen, niin että transistori 12 vetää vielä suuremman virran.

Muodostuu siis vastuksen 5 kautta, joka samanaikaisesti toimii varoituskynnyksen asetteluelimenä, takaisinkytkentä, joka johtaa siihen, että saavutettaessa hälytysraja Sg, virta palohälyttimen D lävitse äkkiä kasvaa. Tällöin tulee kytkentä itsepitoon, so. palohälytin keinahtaa hälytystilaan, jota ei voida tehdä palaavaksi ionisaatio-kammion vastuksen palautuksella.

Johtimien 1 ja 2 kautta kulkee äkkiä voimakkaasti suurentunut virta signaalikeskukseen S. Signaälikeskuksen sisäänmenossa sijaitsee virtailmaisin 13, joka toimii hälyttimen hälytysvirralla I& ja toiselta puolen käynnistää äärimmäisen hälytyslaitteen, esim. palo-hälytyskeskuksessa akustisen signaalin taikka aiheuttaa optisen osoituksen tai suoraan hälyttää palokunnan. Toiselta puolen aiheuttaa virtailmaisin 13 periodisen alenemisen syöttöjännitteessä johtimissa 1 ja 2, niin että valoaemittoiva diodi 11 saa vaihtelevan syöttöjännitteen ja alkaa samassa rytmissä vilkkua, esimerkiksi suuruusluokkaa 1 Hz olevassa rytmissä.

5 59498

Syöttöjohtimien välissä sijaitsevan zenerdiodin 14 tehtävänä on olla suojana ylijännitteitä vastaan ja palohälyttimen vääränapais-ta liittämistä vastaan syöttöjohtimiin. Vastus 15 muodostaa säädettävän vastuksen 5 kanssa jännitteenjakajan ohjauselektrodin 6 etujän-nitteen asettelemiseksi.

Kuvatun palohälyttimen toiminta on siis seuraava (vert. kuvioon): normaalitapauksessa, so. kun mitään savua tai paloaerosolia ei ole ionisaatiokammiossa 3, on palohälyttimen lepovirta hyvin pieni. Kun savua tunkeutuu ionisaatiokammioon 3, nousee sen vastus. Sinä hetkenä, kun tämä vastus on tullut niin suureksi, että jännite kenttävaikutustransistorin sisäänmenossa ylittää alemman varoitus-kynnyksen S1 (W), alkaa kiajLkea virta ja hälyttimeen sijoitettu valoa-emittoiva diodi alkaa hohtaa kirkkaudella, joka on riippuvainen siitä määrästä, jolla sisäänmenojännite ylittää varoituskynnyksen. Jos nyt jännite edelleen nousee ja saavuttaa hälytyskynnyksen S2 (A), niin kytkeytyy hälytin äkkiä hälytystilaan ja keskukseen kulkee voimakkaasti suurentunut hälytysvirta Ia, joka aiheuttaa periodisen laskun syöttöjännitteessä ja aikaansaa sen, että valoaemittoiva diodi alkaa vilkkua. Täten voi yksinkertaisella tavalla varoitustila olla erilainen kuin varsinainen hälytystila.

Kuvio 3 kuvaa erillisellä varoitusosoituksella varustetun palohälyttimen toisen suoritusesimerkin kytkentää. Tässäkin on laajalti avoin ionisaatiokammio 3 liitetty sarjassa lähes suljetun ionisaatio-kammion 4 ja takaisinkytkentävastuksen 5 kanssa syöttöjohtimiin 1 ja 2. Molempien ionisaatiokammioiden yhdistämispiste on jälleen liitetty ohjauselektrodiin 6 kenttävaikutustransistorissa 7, jonka source-elektrodi samoin on liitetty syöttöjohtimeen 1. Drain-elektro-di on sitävastoin kahden valoaemittoivan diodin 16 ja 17 ja vastuksen 18 ja 19 muodostaman jännitteenjakajan kautta liitetty syöttöjohtimeen 2. Jännitteenjakajan 18, 19 keskipiste ohjaa kantaa transistorissa 12, jonka kollektori-emitteriväli on suoraan rinnan molempien ionisaatiokammioiden 3 ja 4 muodostaman sarjakytkennän kanssa. Kun ohjauselektrodin 6 sisäänmenojännite ylittää varoituskynnyksen Si, niin alkaa kenttävaikutustransistori 7 johtaa ja molemmat luminesenssi-diodit loistaa. Sisäänmenojännitteen edelleen noustessa avautuu transistori 12 hälytyskynnystä S2 ylitettäessä, mikä kuten kuvion 1 mukaisessa suoritusesimerkissä aloittaa palohälyttimen heilahdustapah-tuman hälytystilaan.

Tässä tapauksessa osoitetaan valoaemittoivalla diodilla 17, onko palohälytin normaali, varoitus- vaiko hälytystilassa. Hälytys-tilassa kulkee, kuten ensiksi esitetyssäkin esimerkissä, voimakkaas- 6 59498 ti kohonnut hälytysvirta johtimen 2 kautta signaalikeskukseen S-^, mikä virta täällä osoitetaan hälytysilmaisimella A ja käytetään hälytyksen antamiseen. Edelleen sisältää palohälytin lisäksi toisesta emittoivasta diodista 16 valaistun fotovastuksen 21, jonka toinen napa on liitetty johtimeen 1 ja toinen napa kolmanteen, signaalikes-kuksesta S jännitteellä syötettyyn johtimeen 20. Tämä fotovastus on siten järjestetty, että sitä voidaan ohjata vain diodin 16 valolla. Normaalitilassa, kun diodi 16 ei emittoi mitään valoa, on fotovastuk-sella 21 hyvin suuri pimeävastus. Sinä hetkenä, kun diodi 16 varoi-tuskynnyksen W tultua ylitetyksi alkaa loistaa, vähenee fotovastuksen 21 vastus ja johtimen 20 kautta kulkee varoitusvirta signaalikeskukseen S, missä sitä voidaan käyttää toisen virtailmaisimen kautta varoitussignaalin laukaisemiseen kuvatulla tavalla. Tässä suoritusesi-merkissä ei siis vain hälytysindikaattori 17 osoita erilaisella signaalilla, onko hälytin normaali-, varoitus- vaiko hälytystilassa, vaan myös signaalikeskuksessa voidaan erikseen erottaa, onko yksi liitetyistä palohälyttimistä varoitustilassa vaiko hälytystilassa. Myös tässä kytkennässä voidaan useita ionisaatiopalohälyttimiä rinnan yhteisten johtimien 1, 2 ja 20 kautta liittää signaalikeskukseen S.

Kahden diodin 16 ja 17 sijasta voidaan käyttää myös yhtä diodia, jonka valo samanaikaisesti toimii näkyvänä osoituksena ja optista siirtoa varten, kun optinen siirtotie riittävän hyvin on verhottu häiriövaloa vastaan.

Kuvio 4 esittää kytkinkaavaa ionisaatiopalohälyttimelle, jolla on sama toiminta kuin kuvion 3 esittämässä esimerkissä, kuitenkin varustettuna varoitussignaalin sähköisellä erotuskytkennällä (analogisia rakenne-elementtejä on molemmissa kuvioissa merkitty samoilla viitenumeroilla). Tässä esimerkissä jää pois toisen diodin 16 ja fotovastuksen 21 muodostama optinen siirto. Tämän sijasta on vastus 19 johtimeen 2 liittämisen sijasta viety kolmanteen johtimeen 20.

Niin pian kun kenttävaikutustransistorin 7 kautta varoituskynnyksen tultua ylitetyksi alkaa kulkea virtaa, saa myös signaalikeskuksen S varoitusrele W virran, niin että paitsi iimihesenssidiodia 17 ilmaisimessa D myös signaalikeskuksessa S voidaan laukaista varoitussignaali. Jos nyt toisen transistorin 12 hälytyskynnys tulee ylitetyksi, niin tulee myös tämä johtavaksi ja johtimen 2 kautta kulkee hälys-virta signaalikeskukseen S, missä samalla tavoin kuin edellisissäkin esimerkeissä vilkunantaja käynnistetään hälytyslaitteella A.

Kun kuvioiden 3 ja 4 mukaiset suoritusesimerkit tarvitsevat t 59498 kolme johdinta voidakseen siirtää hälytyssignaalin erillisenä varoitussignaalista signaalikeskukseen, on kuviossa 5 esitetty esimerkki ionisaatiopalohälyttimestä, joka vain kahdella johtimella 1 ja 2 on liitettävissä signaalikeskukseen. Jotta kuitenkin hälytys-signaalista erotettava varoitussignaali voitaisiin siirtää näiden kahden johtimen kautta, on laitteistossa transistorin 12 lisäksi kolmas transistori 22, jonka kynnysarvo on toisen transistorin 12 hälytyskynnyksen alapuolella ja jonka kantaa jännitteenjakajan 18, 19, 21 kautta ohjataan kenttävaikutustransistorin 7 virralla. Kun tämän kolmannen transistorin 22 varoituskynnys ylitetään, saatetaan kytkentävastuksen 31 kautta värähtelemään vapaasti värähtelevä multi-vibraattori, joka muodostuu transistoreista 23, 24, kondensaattoreista 25, 26 ja vastuksista 27, 28, 29 ja 30. Syöttöjohtimien kautta siirretään tässä tapauksessa varoituskynnyksen tultua ylitetyksi multi-vibraattorivärähtelyitä, jotka voivat myös olla koodattuja. Häly-tyskynnyksen tultua ylitetyksi kulkee transistorin 12 kautta sitävastoin tasavirta johtimien kautta signaalikeskukseen, mikä siellä mukavalla tavalla voidaan osoittaa erillisenä varoitussignaalista, so. multivibraattorivärähtelyistä. Tämän kytkennän avulla voidaan tosin vain kahdella johtimella varoitussignaali erotettuna hälytys-signaalista siirtää ilmaisimesta signaalikeskukseen. Monissa tapauksissa on kuitenkin johtimilla jo olemassa kilohertsialueella oleva vaihtojännite, esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa useita hälyt-timiä keskenään rinnan samojen johtimien kautta on liitetty signaali-keskukseen, jolloin johtimien jatkuvuutta viimeiseen hälyttimeen saakka valvotaan viimeisen hälyttimen taakse· sijoitetulla impulsseja lähettävällä pääte-elimellä 37· Kuviossa 6 on esitetty kytkin-kaava, jolla tästä huolimatta varoitussignaali erotettuna hälytys-signaalista on mahdollista siirtää vain kahden johtimen kautta.

Tässä tapauksessa ohjaa kolmas transistori 22, joka kollektorivas-tuksen 32 kautta sijaitsee syöttöjohtimien 1 ja 2 välissä, vastuksen 33 kautta kytkentäelementtiä 34, joka voi olla muodostettu transistorista tai SCRrstä. Tämä kytkentäelementti 34 on sarjassa kondensaattorin 35 kanssa syöttöjohtimien 1 ja 2 välissä ja kytkentäelementin 34 rinnalle on sijoitettu vastus 36. Varoituskynnyksen tultua ylitetyksi ohjataan transistorilla 22 kytkentäelementtiä 34. Täten tulee kondensaattori 35 kytketyksi johtimien 1 ja 2 väliin, niin että oskillaattorin 37 impulssit tulevat oikosuljetuiksi. Hälytyssignaalin laukaiseminen transistorin 12 kautta tapahtuu samalla tavoin kuin edellisissäkin esimerkeissä.

8 59498

On itsestään selvää, että mahdollisia ovat vielä muut, edellisistä poikkeavat keksinnön suoritusmuodot, jotka alan ammattimiehelle ovat nähtävissä, esim. varoitussignaalin siirtäminen langat-tomasti hälyttimeen sijoitetulla lähettimellä, samalla kun hälytys-signaalin siirto tapahtuu tavalliseen tapaan johtimia pitkin.

%

Claims (17)

1. Ionisaatiopalohälytin, jossa on tilan tunnustelijana mittaus-ionisaatiokammio (3), jonka sähkövastus palon sattuessa nousee yli valvontatilassa esiintyvän normaaliarvon/ ja jossa on referenssi-elementti (4) sekä kynnysarvoilmaisimet (7, 12) käsittävä arvostus-kytkentä, jonka sisäänmeno on liitetty mittausionisaatiokammion (3) ja referenssielementin (4) väliseen yhdyspisteeseen/ tunnet- t u siitä, että ensimmäinen kynnysarvoilmaisln (7) käsittää kenttä-vaikutustransistorin, joka on sovitettu synnyttämään varoitussig-naali kun ensimmäinen alempi kynnysarvo (S^) ylitetään seurauksena mittaus-ionisaatiokammion (3) vastuksen kasvamisesta tai mittausionisaatiokammion vast, referenssielementin muutoksesta, ja että toinen kynnysarvoilmaisin (12) on ensimmäisen kynnysarvo!lmaisimen (7) ohjaama ja sovitettu synnyttämään varoitussignaalista eroava hälytyssignaali kun ylitetään toinen ylempi kynnysarvo (S2) seurauksena paloaerosolin aiheuttamasta mittausionisaatiokammion (3) vastuksen edelleen kasvamisesta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että varoitussignaali on kestosignaali ja että hälytyssignaalina on heilahtelevan intensiteetin omaava signaali.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että ensimmäisenä kynnysarvoilmalsimena toimivan kenttävaikutustransistorin (7) gate-elektrodia (6) ohjataan ioni-saatiokammion (3) jännitehäviöllä.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että kenttävaikutustransistori (7) varoituskyn-nyksen tultua ylitetyksi alkaa johtaa, ja että kenttävaikutustran-sistorin kautta kulkeva virta visuaalisesti osoitetaan kenttävai-kutuktransistorin (7) source drain-tielle sijoitetulla hälytysin-dikaattorilla (11).

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että toisessa kynnysarvoilmaisimessa on toinen transistori (12), jonka kantaa ohjataan kenttävaikutustransistorin (7) virralla ja joka alkaa johtaa, kun ionisaatiokammion jännite-häviö ja siten kenttävaikutustransistorin (7) virta ylittää hälytys-kynnyksen . f’ 10 59498

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että ionisaatiokammio (3) on kytketty sarjaan vas-tuselementin (4), esim. referenssi-ionisaatiokammion kanssa, että toisen transistorin (12) kollektori-emitteriväli on tämän ionisaa-tiokammion ja vastuselementin sarjakytkennän rinnakkaishaarassa ja että tämä rinnakkaiskytkentä sarjassa vastuksen (5) kanssa on sijoitettu kahden, signaalikeskuksesta jännitteellä syötetyn syöttöjohtimen (1, 2) väliin.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että vastus (5) varoituskynnyksen asettelemiseksi on säädettävä.

8. Patenttivaatimuksen 4 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että hälytysindikaattori (11) on muodostettu valolähteestä.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että valolähteenä on valoaemittoiva diodi.

9 59498

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että se on varustettu fotosähköisellä muuttajalla (21), joka ensimmäisen kynnysarvon tultua ylitetyksi valaistaan valolähteellä (16), ja joka lisäsyöttöjohtimien (20) kautta on liitettävissä signaalikeskukseen.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että virtailmaisin (W) on sijoitettu tähän lisä-syöttöjohtimeen (20), joka ilmaisin määrätyn kynnysarvon tultua ylitetyksi laukaisee esivaroitussignaalin riippumattomasti hälytyssig-naalista.

12. Patenttivaatimuksen 2 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että esivaroitussignaali varoitusrajän tultua alitetuksi jälleen katoaa.

13. Patenttivaatimuksen 1 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että hälytyssignaali on itsepitävä.

14. Patenttivaatimuksen 3 mukainen ionisaatiopalohälytin, t u n - 59498 n e t t u siitä, että ensimmäisessä kynnysilmaisimessa on vielä yksi transistori (22), jonka kantaa ohjataan kenttävaikutustran-sistorin (7) virralla ja joka varoituskynnyksen tultua ylitetyksi alkaa johtaa.

15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että lisätransistori (22) , niin pian kuin se tulee johtavaksi, saattaa käyttöön vaihtojännitegeneraattorin (23, 24), jonka signaalit annetaan syöttöjohtimiin.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että vaihtojännitegeneraattori (23, 24) on muodostettu vapaasti värähtelevästä multivibraattorista.

17. Patenttivaatimuksen 14 mukainen ionisaatiopalohälytin, tunnettu siitä, että lisätransistori (22), niin pian kuin se tulee johtavaksi, sulkee kytkentälaitteen (34), joka kytkee hyvin pienen vaihtovirtaimpedanssin (35) liitäntäpinteiden väliin.