FI121514B - Kaistanestosuodatin - Google Patents

Description

Kaistanestosuodatin

Keksintö koskee koaksiaaliresonaattorien avulla toteutettua kaistanestosuodatinta antennisignaalien suodattamiseksi erityisesti matkaviestinverkkojen tukiasemissa.

Matkaviestinverkkojen kaksisuuntaisissa radiojärjestelmissä lähetys- ja vastaanot-5 tokaistat ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Täysdupleksisessa järjestelmässä, jossa signaaleja siirretään kumpaankin suuntaan yhtä aikaa on tällöin pidettävä erityistä huolta siitä, ettei suhteellisen suuritehoinen lähetys häiritse vastaanottoa tai lähetteen laajakaistainen kohina tuki vastaanotinta. Lähettimen tehovahvistimen antamaa signaalia vaimennetaan siksi voimakkaasti järjestelmän vastaanottokais-10 talla ennen antenniin syöttöä. Lähetyskaistan ollessa vastaanottokaistan yläpuolella, tähän riittää periaatteessa ylipäästösuodatin. Jos kuitenkin saman anten-nisuodattimen kautta antenniin syötetään myös jonkin toisen järjestelmän signaaleja, joiden spektri on em. vastaanottokaistan alapuolella, vaimennukseen tarvitaan kaistanestosuodatin.

15 Kuvassa 1 on esimerkki tunnetusta, antennisuodattimena käytettävästä kais-tanestosuodattimesta. Suodatin 100 käsittää yhtenäisessä johtavassa suodatinko-telossa ensimmäisen R1, toisen R2 ja kolmannen R3 koaksiaaliresonaattorin, joilla ei ole keskinäistä kytkentää. Suodatinkotelo on piirretty kuvaan 1 kansi poistettuna ja auki leikattuna niin, että resonattorien sisäjohtimet, kuten ensimmäisen reso-20 naattorin sisäjohdin 101, ovat osaksi näkyvissä. Kotelon sisätila jakautuu johtavilla väliseinillä resonaattorionteloiksi. Resonaattorien sisäjohtimet ovat alapäästään galvaanisessa yhteydessä kotelon pohjaan ja siten signaalimaahan GND. Ylä-päästään niillä on vain kapasitiivinen kytkentä kotelon kanteen ja ympäröiviin johtaviin seinämiin, joten resonaattorit ovat neljännesaaltoresonaattoreita. Suodatin 25 100 käsittää lisäksi koaksiaalisen siirtojohdon 120 ja järjestelyn siirtojohdon kyt kemiseksi resonaattoreihin. Siirtojohto kulkee kolmen koaksiaalisen T-liittimen läpi, jotka on kiinnitetty galvaanisesti resonaattorikotelon toiseen sivuseinään 112. Ensimmäinen T-liitin 131 on ensimmäisen resonaattorin R1 kohdalla, toinen T-liitin 132 toisen resonaattorin R2 kohdalla ja kolmas T-liitin 133 kolmannen resonaatto-30 rin R3 kohdalla. Kahden peräkkäisen liittimen sähköinen välimatka on kuvan 1 esimerkissä suodattimen estokaistan keskitaajuudella aallonpituuden neljännes, mikä on siirtotien sovituksen kannalta edullinen pituus. Kunkin T-liittimen haara-osan johtava kuori galvaanisessa yhteydessä sivuseinään 112, joten siirtojohdon ulkojohdin tulee kytketyksi maahan GND. Ensimmäisen T-liittimen haaraosan sisä-35 johdin on kytketty ensimmäisen resonaattorin ontelossa ensimmäiseen kytkentä- 2 elimeen 141. Tämä on jäykkä johdin, joka tässä esimerkissä ulottuu suhteellisen lähelle ensimmäisen resonaattorin sisäjohtimen 101 yläpäätä. Tällä tavalla ensimmäinen resonaattori tulee kytketyksi sähkömagneettisesti siirtojohdon 120 rinnalle. Samalla tavalla toinen resonaattori tulee kytketyksi siirtojohdon rinnalle toi-5 sen resonaattorin ontelossa olevan kytkentäelimen 142 avulla ja kolmas resonaattori kolmannen resonaattorin ontelossa olevan kytkentäelimen 143 avulla. Kytkentäelimen muoto voi vaihdella; se voi olla myös esimerkiksi resonaattorin sisäjohtimen alapään kiertävä silmukkajohdin.

Siirtojohdon 120 päät toimivat kaistanestosuodattimen 100 tulo- ja lähtöporttina. 10 Ensimmäisen resonaattorin puoleinen siirtojohdon pää on esimerkiksi tuloportti IN ja toinen pää on lähtöportti OUT. Kaistanesto-ominaisuus perustuu siihen, että resonaattorin ominaistaajuudella se edustaa oikosulkua siirtojohdosta katsottuna. Tällöin siirtojohtoon syötetty energia heijastuu lähes kokonaan syöttävään lähteeseen takaisin, ja lähtöporttiin kytkettyyn kuormaan energiaa ei siirry juuri lainkaan. 15 Ominaistaajuutta selvästi pienemmillä ja suuremmilla taajuuksilla resonaattori näkyy suurena impedanssina, jolloin signaalin energia siirtyy esteettä mainittuun kuormaan. Yhdellä resonaattorilla saadaan suhteellisen kapea estokaista. Käyttämällä useampaa resonaattoria ja säätämällä niiden ominaistaajuudet eri suuriksi mutta sopivan lähelle toisiaan, saadaan estokaistaa levennetyksi.

20 Kuvassa 2 on kaksi esimerkkiä kolmiresonaattorisen kaistanestosuodattimen amplitudivasteesta. Vastekuvaajat 21 ja 22 näyttävät suodattimen läpäisykertoi-men S21 muuttumisen taajuuden funktiona. Mitä pienempi on läpäisykerroin, sitä suurempi on suodattimen vaimennus. Molemmissa tapauksissa resonaattorien ominaistaajuudet on järjestetty kohtiin 1925 MHz, 1950 MHz ja 1975 MHz, mistä 25 syystä näillä taajuuksilla esiintyy vaimennushuippu. Kahden vierekkäisen vaimen-nushuipun välillä vaimennus käy eräässä minimiarvossa, joka on vähimmäis-vaimennus estokaistalla eli lyhyemmin estovaimennus. Vaimennusarvot riippuvat resonaattoreissa olevilla kytkentäelimillä järjestettävien sähkömagneettisten kytkentöjen voimakkuuksista. Ensimmäisen kuvaajan 21 tapauksessa estovaimennus 30 on kytkentäelimien avulla järjestetty arvoon 20 dB, ja toisen kuvaajan 22 tapauksessa arvoon 40 dB. Kuvaajien muodosta nähdään, että vaimennuksen kasvattaminen leventää suodattimen siirtymäkaistoja. Siirtymäkaista tarkoittaa aluetta es-tokaistan ja päästökaistan välissä, kun päästökaistaksi katsotaan alue, jolla vaimennus on korkeintaan esimerkiksi 1 dB. Dupleksijärjestelmissä lähetys- ja vas-35 taanottokaistojen välialue, eli dupleksiväli, on spesifioitu tietyn suuruiseksi. Suodattimen siirtymäkaistan on luonnollisesti oltava spesifioitua dupleksiväliä pienem- 3 pi, mistä seuraa, että estovaimennusta ei voida vapaasti suurentaa. Tämä pätee myös keksinnön mukaisiin suodattimiin.

Kuvan 1 mukaisen suodattimen eräänä haittana on suhteellisen suuri rakenneosien määrä siirtojohtorakenteessa, mikä nostaa tuotantokustannuksia. Suuri osien 5 määrä merkitsee myös lukuisia johtavia liitospintoja, mistä seuraa haitallista kes-keismodulaatiota. Kun kyseessä on lähetyspään suodatin, ongelma korostuu siinä esiintyvien suhteellisen suurten virtojen vuoksi. Edelleen haittana on suodattimen hankala viritys. Viritykseen kuuluu sekä resonattorien ominaistaajuuksien asetus että resonaattorien ja siirtojohdon välisten kytkentöjen voimakkuuksien asetus. 10 Edellä kuvatun mukaisesti viritys tapahtuu taivuttamalla suoria kytkentäelimiä tai muotoilemalla silmukkamaisia kytkentäjohtimia resonaattorien sisäjohtimien suhteen. Resonaattorit eivät ole käytännössä täysin erillisiä, vaan yhden viritys vaikuttaa toisten ominaistaajuuksiin suodattimen siirtojohdon kautta. Seurauksena on useita manuaalisia iteraatiokierroksia virityksessä, mikä merkitsee huomattavaa 15 kustannustekijää tuotannossa.

Keksinnön tarkoituksena on vähentää mainittuja, tekniikan tasoon liittyviä haittoja. Keksinnön mukaiselle kaistanestosuodattimelle on tunnusomaista, mitä on esitetty itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1. Keksinnön eräitä edullisia suoritusmuotoja on esitetty muissa patenttivaatimuksissa.

20 Keksinnön perusajatus on seuraava: Lähtökohtana on sinänsä tunnettu kaistanes-tosuodatinrakenne, jossa on siirtojohto ja tämän rinnalle sähkömagneettisesti kytkettyjä koaksiaaliresonaattoreita, joiden ominaistaajuudet poikkeavat vähän toisistaan. Resonaattorit muodostavat yhtenäisen johtavan resonaattorikotelon, jonka sisätila on jaettu resonaattorionteloiksi johtavilla väliseinillä. Keksinnössä siirtojoh-25 don keskijohdin sijoitetaan resonaattorikotelon sisälle niin, että se kulkee kaikkien resonaattorionteloiden halki, ja kotelo toimii samalla siirtojohdon ulkojohtimena. Resonaattoriontelot ovat siis osa siirtojohdon onteloa. Kun siirtojohdossa esiintyy jonkin resonaattorin ominaistaajuuden taajuinen sähkömagneettinen kenttä, kyseinen resonaattori alkaa värähdellä aiheuttaen kentän heijastumisen takaisin syöttä-30 vään lähteeseen päin. Resonanssin voimakkuus ja samalla sen vaikutusalueen leveys asetetaan valitsemalla esimerkiksi resonaattorin sisäjohtimen etäisyys siirtojohdon keskijohtimesta sopivasti.

Keksinnön etuna on, että kaistanestosuodattimessa erillisten rakenneosien määrä on huomattavasti pienempi kuin vastaavissa tunnetuissa suodattimissa, jolloin 35 valmistus on halvempaa ja lopputuotteen luotettavuus on suurempi. Lisäksi kek- 4 sinnön etuna on, että sen mukaisessa suodattimessa tapahtuu vähemmän kes-keismodulaatiota kuin vastaavissa tunnetuissa suodattimissa. Tämä johtuu siitä, että metallisten liitospintojen määrä on pienempi rakenneosien pienemmän määrän vuoksi. Edelleen keksinnön etuna on, että suodattimen viritys on suhteellisen 5 yksinkertaista. Edelleen keksinnön etuna on, että kaistanestosuodattimen rakenteeseen voidaan integroida yksinkertaisesti muita toimintayksikköjä, kuten alipääs-tösuodin tai suuntakytkin.

Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisesti. Selostuksessa viitataan oheisiin piirustuksiin, joissa 10 kuva 1 esittää esimerkkiä tunnetusta, antennisuodattimena käytettävästä kais-tanestosuodattimesta, kuva 2 esittää esimerkkejä kolmiresonaattorisen kaistanestosuodattimen ampli-tudivasteesta, kuva 3 esittää esimerkkiä keksinnön mukaisesta kaistanestosuodattimesta, 15 kuva 4 esittää toista esimerkkiä keksinnön mukaisesta kaistanestosuodattimes- ta, kuva 5 esittää kolmatta esimerkkiä keksinnön mukaisesta kaistanestosuodatti-mesta, kuva 6 esittää yksittäisen resonaattorin sisäjohtimen paikan merkitystä keksin-20 non mukaisessa kaistanestosuodattimessa, ja kuva 7 esittää esimerkkiä siirtojohtimesta, joka mahdollistaa lisätoiminnon keksinnön mukaisessa rakenteessa.

Kuvat 1 ja 2 selostettiin jo tekniikan tason kuvauksen yhteydessä.

Kuvassa 3 on esimerkki keksinnön mukaisesta kaistanestosuodattimesta. Suoda-25 tin 300 käsittää yhtenäisessä johtavassa suodatinkotelossa ensimmäisen R1, toisen R2 ja kolmannen R3 koaksiaaliresonaattorin, kuten kuvassa 1. Suodatinkotelo 310, johon kuuluu pohja, sivuseinät, päätyseinät ja kansi on piirretty kuvaan 3 kansi poistettuna ja auki leikattuna niin, että resonattorien sisäjohtimet, kuten ensimmäisen resonaattorin sisäjohdin 301 ovat osaksi näkyvissä. Kotelon sisätila 30 jakautuu kahdella johtavalla väliseinällä resonaattorionteloiksi. Resonaattorien sisäjohtimet ovat alapäästään galvaanisessa yhteydessä kotelon pohjaan ja siten signaalimaahan GND. Yläpäästään niillä on vain kapasitiivinen kytkentä kotelon kanteen ja ympäröiviin johtaviin seinämiin, joten resonaattorit ovat neljännesaalto- 5 resonaattoreita. Suodatin 300 käsittää lisäksi siirtojohtimen 321. Tämä sijaitsee kotelon 310 sisällä kulkien resonaattorionteloiden halki kotelon päätyseinän tasalta vastakkaisen päätyseinän tasalle niissä ja väliseinissä olevien aukkojen kautta. Siirtojohdin on eristetty pääty- ja väliseinistä dielektrisellä väliaineella, joka voi olla 5 ilmaa tai kiinteää ainetta. Edellisessä tapauksessa siirtojohdin on galvaanisten päätyliitostensa varassa, ja jälkimmäisessä tapauksessa holkkimaisen kappaleen muodostava väliaine tukee siirtojohdinta paikalleen. Kuvassa 3 näkyy tällainen eristeholkki 325 kolmannen resonaattorin R3 puoleisessa päätyseinässä.

Siirtojohdin 321 ja kotelo 310 muodostavat siirtojohdon 320. Siirtojohdin on siis 10 siirtojohdon 320 keskijohdin, resonaattorikotelo toimii samalla siirtojohdon ulkojoh-timena ja siirtojohdon ontelo koostuu resonaattorionteloista. Siirtojohto 320 jatkuu suodattimen lähtöportin OUT puolelta tavallisena koaksiaalikaapelina 365. Tämän keskijohdin on kytketty kotelon päädyssä olevalla koaksiaaliliittimellä siirtojohti-meen 321 ja vaippamainen ulkojohdin kotelon päätyseinään. Samanlainen, suo-15 dattimen tuloporttina IN toimiva liitin on ensimmäisen resonaattorin R1 puoleisessa kotelon päädyssä.

Edellä kuvatusta rakenteesta seuraa, että siirtojohdon 320 kenttä ja yksittäisen resonaattorin kenttä ovat samassa ilmatilassa, joten siirtojohdon ja kunkin resonaattorin välillä on selvästikin sähkömagneettinen kytkentä. Kuvan 3 esimerkissä 20 siirtojohdin 321 on resonaattorien sisäjohtimien vieressä, lähellä resonaattorien avointa ylipäätä, jossa vallitsee sähkökenttä resonaattorin värähdellessä. Kytkentä on siksi voittopuolisesti kapasitiivinen. Siirtojohdin voidaan yhtä hyvin sijoittaa alemmas; mitä alempana se on, sitä suurempi on magneettikentän osuus kytkennässä. Suodattimen toimintaperiaate on sama kuin kuvan 1 yhteydessä selostettu. 25 Siirtojohdin itsessään vastaa kuvan 1 kytkentäelimiä 141, 142, 143. Kytkentöjen voimakkuudet voidaan valita järjestämällä valmistusvaiheessa resonaattorien sisäjohtimien etäisyydet siirtojohtimesta sopiviksi. Resonaattorien ominaistaajuudet järjestetään tunnetulla tavalla jonkin verran eri suuriksi vaihtelemalla lähinnä sisä-johtimen sähköistä pituutta. Tällöin kukin resonaattori aiheuttaa amplitudivasteku-30 vaajaan vaimennushuipun ominaistaajuutensa kohdalle, ja vastekuvaajasta tulee kuvassa 2 esitettyjen kaltainen.

Kuvassa 4 on toinen esimerkki keksinnön mukaisesta kaistanestosuodattimesta. Suodatin 400 on samanlainen kuin kuvan 3 suodatin 300 sillä erolla, että siirtojohdin 421 eli siirtojohdon 420 keskijohdin on nyt resonaattorien sisäjohtimien yläpuo-35 lella, sisäjohtimien ja kotelon kannen välissä. Kuvassa näkyy myös suodattimen 6 tuloporttina IN toimiva koaksiaaliliitin 450 ensimmäisen resonaattorin R1 puoleisessa kotelon päädyssä.

Kuvassa 5 on kolmas esimerkki keksinnön mukaisesta kaistanestosuodattimesta. Suodatin 500 eroaa kuvien 3 ja 4 esittämistä suodattimista siten, että siirtojohdin 5 521 on nyt kytketty galvaanisesti resonaattorikotelon pohjaan: Ensimmäisen reso naattorin R1 ontelossa on siirtojohtimesta kotelon pohjaan ulottuva kytkentäjohdin 541, toisen resonaattorin R2 ontelossa siirtojohtimesta kotelon pohjaan ulottuva toinen kytkentäjohdin 542 ja kolmannen resonaattorin R3 ontelossa siirtojohtimesta kotelon pohjaan ulottuva kolmas kytkentäjohdin 543. Kytkentäjohtimet 541, 542 10 ja 543 voimistavat siirtojohdon ja resonaattorien välisiä induktiivisia kytkentöjä. Kytkentäjohtimet voidaan valmistaa niin, että ne ovat ilman rajapintoja samaa kappaletta joko siirtojohtimen tai kotelon pohjan kanssa. Kuvassa 5 näkyy myös resonaattorikotelon kansi leikattuna.

Vertaamalla kuvien 2-5 esittämiä rakenteita kuvan 1 esittämään, keksinnön tuot-15 tama rakenteen yksinkertaistuminen on ilmeistä. Samoin on nähtävissä, että rakenteeseen sisältyvien johderajapintojen määrä vähenee pieneen osaan alkuperäisestä.

Kuva 6 esittää yksittäisen resonaattorin sisäjohtimen paikan merkitystä keksinnön mukaisessa kaistanestosuodattimessa. Kuvassa näkyy ylhäältä päin eräs reso-* 20 naattori R3 vaakasuuntaisesti auki leikattuna. Suodattimeen kuuluva siirtojohdin 621 kulkee resonaattoria R3 rajaavien väliseinien läpi ja sen sisäjohtimen 603 vie-ritse. Kuten mainittua, sisäjohtimen etäisyys siirtojohtimesta vaikuttaa siirtojohdon ^ ja resonaattorin välisen kytkennän voimakkuuteen. Kytkennän säätö CA tapahtuu : siten valitsemalla sisäjohtimen paikka siirtojohtimeen nähden kohtisuorassa suun- 25 nassa.

Siirtojohtorakenteen, joka samalla on kaistanestosuodatin, impedanssi ei luonnollisesti pysy tarkoin nimellisarvossaan suodatinta käyttävän laitteen koko toiminta-kaistalla. Impedanssiarvon tasaisuuteen vaikuttaa siirtojohdon resonaattorien välisten osuuksien sähköiset pituudet. Kahden peräkkäisen resonaattorin välinen 30 sähköinen pituus muuttuu, jos niiden sisäjohtimien välimatkaa muutetaan, vaikka rakenteen mitat muuten pysyvätkin ennallaan. Impedanssisovituksen säätöä MA voidaan siten tehdä valitsemalla sisäjohtimen 603 paikka siirtojohtimen suunnassa. Optimisovituksessa peräkkäisten resonaattorien sisäjohtimien välimatkat voivat hiukan vaihdella.

7

Sisäjohtimien ollessa samaa kappaletta (kannettoman) resonaattorikotelon kanssa niiden optimaaliset paikat täytyy määrittää jo ennen kotelon valmistusta.

Kuva 7 esittää esimerkkiä siirtojohtimesta, joka mahdollistaa lisätoiminnon keksinnön mukaisessa rakenteessa. Lisätoiminto on tässä alipäästösuodatus. Siirtojoh-5 timessa 770 on suhteellisen pitkä tasapaksu osuus 771, joka vastaa kuvissa 3-6 esitettyjä siirtojohtimia. Lisäksi siirtojohtimessa 770 on viisi lieriömäistä ja suhteellisen lyhyttä jatko-osuutta, joiden akselit yhtyvät pitkän osuuden 771 akseliin. Järjestyksessä ensimmäisen 772, kolmannen 774 ja viidennen 776 jatko-osuuden halkaisijat ovat huomattavasti suurempia kuin pitkän osuuden halkaisija. Järjestyk-10 sessä toisen 773 ja neljännen 775 jatko-osuuden halkaisijat taas ovat huomattavasti pienempiä kuin pitkän osuuden halkaisija. Jatko-osuuksien muodostama osa siirtojohtimesta sijoitetaan suodatinkotelossa sitä varten olevaan, kaistanes-tosuodattimen ulkopuoliseen onteloon, jota rajoittavat seinämät toimivat signaali-maana GND. Ensimmäisen, kolmannen ja viidennen jatko-osuuden olennainen 15 ominaisuus on niiden kapasitanssi maan suhteen, ja toisen ja neljännen jatko-osuuden olennainen ominaisuus on niiden induktanssi. Nämä induktiiviset osuudet kytkeytyvät galvaanisesti sarjaan paksumpien osuuksien kautta. Jatko-osuudet yhdessä signaalimaan kanssa vastaavat siten diskreettikomponenteilla tehtyä ali-päästävää LC-ketjua, jossa on vuorotellen kondensaattori poikittain ja kela sarjas-20 sa. Induktanssien ja kapasitanssien arvot riippuvat tietenkin osuuksien mitoituk-" ·> sesta, jolla siis määrätään alipäästösuodattimen vaste.

Vaihtoehtoinen tapa integroida alipäästösuodatin keksinnön mukaiseen rakenteeseen on jättää siirtojohdin koko matkaltaan tasapaksuksi ja tehdä alipäästösuodat-: timen ontelon seinämiin suhteellisen lähelle siirtojohdinta ulottuvia paksunnoksia.

25 Näillä toteutetaan poikittaiskapasitanssit.

Keksinnön mukaiseen rakenteeseen voidaan integroida myös suuntakytkin järjestämällä sopiva sähkömagneettinen kytkentä siirtojohtimeen jollakin sinänsä tunnetulla tavalla. Edelleen, jos kaistanestosuodattimessa tarvitaan DC-erotus, tämä ei vaadi erilliskomponentteja. Siirtojohtimen pää voidaan tehdä ontoksi, ja jatkaa tulo-30 tai lähtöjohdon keskijohdinta syntyneeseen tilaan niin, että keskijohtimen ja siirtojohtimen välille muodostuu riittävä kapasitanssi.

Tässä selostuksessa ja patenttivaatimuksissa etuliitteet "ala-" ja "ylä-" sekä määreet "ylhäältä" ja "vieritse" viittaavat kuvissa 3-5 esitettyyn suodattimen asentoon, eikä niillä ole tekemistä suodattimen käyttöasennon kanssa.

8

Edellä on kuvattu esimerkkejä keksinnön mukaisesta rakenteesta. Keksintö ei rajoitu juuri niihin. Esimerkiksi resonaattorien lukumäärä voi vaihdella samoin kuin siirtojohtimen poikkileikkauksen muoto. Keksinnöllistä ajatusta voidaan soveltaa eri tavoin itsenäisen patenttivaatimuksen 1 asettamissa rajoissa.

5

Claims (9)

9

1. Kaistanestosuodatin (300; 400; 500), jossa on keski- ja ulkojohtimen käsittävä siirtojohto (320; 420) ja koaksiaaliresonaattoreita (R1, R2, R3), jotka muodostavat yhtenäisen johtavan kotelon, jonka sisätila on jaettu johtavilla väliseinillä reso-5 naattorionteloiksi, joista resonaattoreista kullakin erikseen on kytkentäelimen avulla järjestetty sähkömagneettinen kytkentä siirtojohtoon vaimennushuipun muodostamiseksi suodattimen vastekuvaajaan ja joiden resonaattorien ominaistaajuudet poikkeavat toisistaan suodattimen vastekuvaajan edelleen muotoilemiseksi, tunnettu siitä, että rakenneosien ja johdeliitosten määrän vähentämiseksi siirtojohdon 10 keskijohdin (321; 421; 521; 621; 771) eli siirtojohdin sijaitsee mainitun kotelon sisällä kulkien mainituissa väliseinissä olevien aukkojen kautta kaikkien resonaatto-rionteloiden halki, jolloin kotelo (310; 410; 610) on samalla siirtojohdon ulkojohdin ja siirtojohtimen resonaattoriontelossa oleva osuus on samalla mainittu kytkentä-elin,

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kaistanestosuodatin, tunnettu siitä, että siirtojohdin on yhtenäinen tankomainen kappale.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kaistanestosuodatin, tunnettu siitä, että siirtojohdin (321; 521) kulkee resonaattorien sisäjohtimien (301) vieritse.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kaistanestosuodatin, tunnettu siitä, että 20 siirtojohdin (421) kulkee resonaattorien sisäjohtimien yläpuolelta.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kaistanestosuodatin, tunnettu siitä, että : , resonaattorikohtaiseen kytkentäelimeen kuuluu siirtojohtimen osuuden lisäksi tä män kotelon pohjaan galvaanisesti yhdistävä johdin (541; 542; 543).

6. Patenttivaatimuksen 2 mukainen kaistanestosuodatin, tunnettu siitä, että 25 ainakin erään ensimmäisen resonaattorin sisäjohtimen etäisyys siirtojohtimesta ja erään toisen resonaattorin sisäjohtimen etäisyys siirtojohtimesta ovat eri suuria kytkentöjen voimakkuuksien säätämiseksi ja siten suodattimen vastekuvaajan muokkaamiseksi.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kaistanestosuodatin, tunnettu siitä, että 30 ainakin eräs kahden peräkkäisen resonaattorin sisäjohtimien välimatka ja eräs toinen kahden peräkkäisen resonaattorin sisäjohtimien välimatka ovat eri suuria suodattimen muodostaman siirtotien impedanssin sovittamiseksi. 10

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kaistanestosuodatin, tunnettu siitä, että sen kotelossa on lisäontelo jotain lisätoimintoa varten ja mainittu siirtojohdin kulkee myös lisäontelon halki.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen kaistanestosuodatin, tunnettu siitä, että 5 siirtojohtimessa (770) on lisäontelossa vuoron perään suhteellisen paksuja ja ohuita osuuksia, jolloin mainittu lisätoiminto on alipäästösuodatus. 11