FI116213B - Orientoitu monikerroksinen polyolefiinikalvo, joka ei ole saumattavissa, menetelmä sen valmistamiseksi ja sen käyttö - Google Patents

Description

116213

Orientoitu monikerroksinen polyolefiinikalvo, joka ei ole saumattavissa, menetelmä sen valmistamiseksi ja sen käyttö

Keksintö koskee orientoitua monikerroksista poly-5 olefiinikalvoa, joka käsittää polyolefiinipohjakerroksen ja ainakin yhden pintakerroksen, joka ei ole saumattavissa. Kalvoille on tunnusomaista alhainen sameus, suuri kiilto ja alhainen kitkakerroin.

Läpinäkyviä orientoituja polypropeenikalvoja käytekö tään esimerkiksi kiiltolaminoinnissa paperin tai kartongin kanssa. Kalvot eivät yleensä ole saumattavissa, koska la-minointi tapahtuu liimaamalla kalvo ja paperi/kartonki yhteen.

Tämä käyttö asettaa suuria vaatimuksia kalvon op-15 tiikalle ja työstettävyydelle. Kalvon optisia ominaisuuksia kuvaavat ennen kaikkea pintakiilto ja sameus. Työstet-tävyyden kannalta hyvin tärkeitä ovat kalvon kitka, anti-staattisuus, kulutuskäyttäytyminen, paksuusprofiili, auki-rullattavuus ja oikoisuus.

20 Alan aikaisemmassa kirjallisuudessa on kuvattu kal voja, joilla on alhainen kitkakerroin. Kalvojen työstettä- : vyyttä ja niiden kulkevuutta automaattisissa koneissa kos- • » * kevät vaatimukset ovat kasvaneet jatkuvasti vuosien ku-·,: : luessa. Tästä syystä vaaditaan yhä alhaisempia kitkaker- : V* 25 toimia; "alhaisilla" tarkoitetaan nykyisin suuruusluokkaa jt· 0,1 - 0,3 olevia kitka-arvoja, kun sitä vastoin muutama : vuosi sitten kitka-arvoja 0,4 - 0,5 pidettiin kaikissa ta pauksissa erittäin alhaisina.

; Julkaisu EP-A-0 124 310 kuvaa kalvoja, joilla on :***: 30 alhainen kitkakerroin ja jotka koostuvat paksusta pohja- • · · kerroksesta ja ohuesta pintakerroksesta, joka sisältää "... hienojakoisia epäorgaanisia hiukkasia. Epäorgaanisina hiukkasina on mainittu Si02, alumiinisilikaatit, natrium-...'j* alumiinisilikaatit ja noki. Hiukkasten koko on alueella 35 0,2 - 5,0 pm. Hiukkaset vaikuttavat edullisella tavalla 2 116213 kalvon kitkakertoimeen. Kalvo vaatii kuitenkin vielä paljon parantamista aukirullattavuutensa ja oikoisuutensa suhteen.

Julkaisu EP-A-0 350 168 kuvaa kalvoa, jonka vastak-5 kaisilla pinnoilla on erilaiset liukuominaisuudet. Pintakerrokset ovat saumattavissa ja sisältävät tarttumisenes-toaineena Si02:a.

Julkaisu EP-A-0 234 758 kuvaa monikerroksista poly-olefiinikalvoa, jolla on hyvä vesipohjaisten päällysteiden 10 vastaanottokyky. Polypropeenipintakerros sisältää tarttu-misenestoainetta ja silikoniöljyä. Sopivina tarttumisenes-toaineina on mainittu Si02, silikaatit, liitu, savi ja vastaavat antamatta mitään yksityiskohtaisia tietoja eri tarttumisenestoaineiden hiukkaskoosta.

15 Julkaisu DE-A-3 517 795 kuvaa monikerroksista poly propeenikalvoa, jonka pintakerros sisältää amiinin, poly-dialkyylisiloksaanin ja levymäisen epäorgaanisen pigmentin yhdistelmän. Kalvolle ovat tunnusomaisia hyvät takertumat-tomuus- ja liukuominaisuudet. Levymäisellä pigmentillä on 20 lamellirakenne. Sopivia pigmenttejä ovat silikaatit ja .*·.*. karbonaatit.

• · • · .···. Julkaisu EP-A-0 242 055 kuvaa sellaisen organosi- • · V.' loksaanihartsijauheen käyttöä tarttumisenestoaineena kai- • · · .'IV voissa, jolla on kolmiulotteinen verkkorakenne, ja joka ei I 25 ole sulatettavissa. Sekä silikonihartsia että propeenipo- ·;· *’ lymeeria käytetään jauheen muodossa, joka koostuu muodol- *·’ * taan lähes pallomaisista hiukkasista, jota hiukkasmuotoa karakterisoidaan todellista pallomaisuusastetta kuvaavalla ·.· · yhtälöllä. Kalvojen väitetään olevan tekniikan tasoon ver- : : 30 rattuina parempia läpinäkyvyydeltään, takertumattomuusomi- V naisuuksiltaan, luistoltaan ja ulkonäöltään. Propeenipo- t i * lymeerin ja tarttumisenestoaineen seosta voidaan käyttää V myös koekstrudoitujen monikerroksisten kalvojen pintaker-rosmateriaalina. Kyseiset koekstrudoidut monikerroksiset *: * *: 35 kalvot vaativat kuitenkin vielä parantamista läpinäkyvyy- 3 116213 tensa ja kiiltoarvojensa suhteen, erityisesti silloin, kun muodostetaan paksuudeltaan tavanomaisia (yli 0,5 pm paksuja) pintakerroksia. Lisäksi kyseinen tarttumisenestoaine on hyvin paljon kalliimpi kuin tavanomaiset tarttumisenes-5 toaineet.

DE-patenttihakemus P 4 306 154.0 kuvaa orgaanisella aineella päällystetyn Si02:n käyttöä tarttumisenestoaineena saumattavissa olevissa kalvoissa. Kalvon kitkakerroin ja työstettävyys ovat parantuneet. Julkaisussa ei ole mainit-10 tu mitään tarttumisenestoainehiukkasten kolmiulotteisesta muodosta.

Julkaisu EP-A-0 353 368 kuvaa julkaisussa EP-A-0 242 055 esitetyn siloksaanihartsijauheen käyttöä hydrok-sirasvahappoglyseridin kanssa yhdistettynä. Kyseiset kal-15 vot soveltuvat erityisen hyvin tyhjömetallointeihin, mutta ovat kiillon ja läpinäkyvyyden suhteen hyvin puutteellisia.

Tunnettuja oppeja sovellettaessa on käynyt ilmi, että tunnetuilla tarttumisenestoaineilla on osittain hai- 20 tallisia vaikutuksia määrättyihin kalvojen ominaisuuksiin.

Tarttumisenestoaine heikentää kalvon läpinäkyvyyttä ja .··. kiiltoa. Kitkan parantaminen tapahtuu yleensä niin, että • · ; ι·> pinnan karheus lisääntyy. Si02:n käyttö tarttumisenestoai- !.’V neena johtaa kalvoja valmistettaessa kerrostumien muodos- • $ ’ | 25 tumiseen suuttimen huulille ja telojen kulumiseen. Suutti- men huulet ja telat täytyy siten puhdistaa tiheästi, koska *·’ ’ muussa tapauksessa kalvo kulkee huonosti valmistuksen ai kana ja suuttimen huulille muodostuneet kerrostumat johta-; vat juovien muodostumiseen kalvolle. Lisäksi esiintyy on- 30 gelmia koronakäsittelyssä. Telan niissä kohdissa, joita Si02 on kuluttanut, koronakäsittely lyö läpi ja johtaa ns.

• t · ei-toivottuun kääntöpuolivaikutukseen, jonka johdosta kai- • · voa jatkokäsiteltäessä, kuten esimerkiksi painettaessa tai metalloitaessa, ilmenee virhekohtia, jotka voivat aiheut-35 taa valituksia.

4 116213 Tämän keksinnön päämääränä oli välttää alan aikaisemmassa kirjallisuudessa esitettyjen kalvojen puutteet. Erityisesti tarkoituksena on tarjota käytettäväksi monikerroksinen kalvo, jolle on tunnusomaista seuraavien ominai-5 suuksien yhdistelmä: - suuri kiilto - alhainen sameus - vähäinen kuluminen - alhainen kitkakerroin 10 - vähäinen pinnan karheus

Keksinnön taustalla oleva päämäärä saavutetaan orientoidun monikerroksisen polyolefiinikalvon avulla, joka käsittää polyolefiinipohjakerroksen ja ainakin yhden pintakerroksen, joka on saumattavaksi soveltumaton ja joka pää-15 asiallisesti sisältää saumattavaksi soveltumatonta polypropeenia. Kalvolle on tunnusomaista, että saumattavaksi soveltumaton pintakerros sisältää ainakin yhtä amorfista syk- lo-olefiinipolymeeria, joka on pintakerroksessa erottuneiden hiukkaisten muodossa ja jonka molekyylipaino on 2 000 -20 180 000.

... Keksinnön mukaisen monikerroksisen kalvon pohjaker- *,,* ros sisältää pääasiassa polyolef iinia, edullisesti pro- • · ’···* peenipolymeeria, ja mahdollisesti lisättyjä lisäaineita * · · : määrinä, jotka kulloinkin ovat vaikuttavia. Yleensä pohja- • · · • '.· 25 kerros sisältää vähintään 50 paino-%, edullisesti 75 - 100 • » ·,· · paino-%, erityisesti 90 - 100 paino-%, propeenipolymeeria.

: Propeenipolymeeri sisältää yleensä 90 - 100 paino-%, edullisesti 95 - 100 paino-%, erityisesti 98 - 100 j paino-%, propeenia ja sen sulamislämpötila on yleensä vä- .···. 30 hintään 120 °C, edullisesti 150 - 170 °C, ja sulavirta yleensä 0,5-8 g/10 min, edullisesti 2-5 g/10 min, läm-: " Potilassa 230 °C voimalla 21,6 N (DIN 53 735) mitattuna.

Isotaktinen propeenihomopolymeeri, jossa ataktisen polymee-rin osuus on enintään 15 paino-%, eteeni-propeeni-35 kopolymeerit, joissa eteenin osuus on korkeintaan 10 paino-%, propeenin ja C^-s-a-olefiinien kopolymeerit, joissa a- 5 116213 olefiinin osuus on korkeintaan 10 paino-%, sekä propeenin, eteenin ja buteenin terpolymeerit, joissa eteenin osuus on korkeintaan 10 paino-% ja buteenin osuus korkeintaan 15 paino-%, ovat edullisia propeenipolymeereja ydinkerrokseen 5 ja isotaktinen propeenihomopolymeeri erityisen edullinen. Ilmoitetut painoprosenttiluvut perustuvat kulloisenkin polymeerin massaan.

Pohjakerros voi yleensä sisältää liukuaineita, an-tistaattisia aineita, stabilointiaineita ja/tai neutraloin-10 tiaineita määrinä, jotka kussakin tapauksessa ovat vaikuttavia, sekä mahdollisesti hiilivetyhartsia.

Keksinnön mukainen monikerroksinen kalvo voi haluttaessa käsittää lisäksi yhden tai useamman, pohja- ja pintakerroksen väliin muodostetun välikerroksen. Välikerros 15 tai -kerrokset, joka/joita mahdollisesti on läsnä, sisäl-tää/sisältävät pääasiallisesti sellaisia propeenipolymeere-ja tai polypropeeniseoksia, joita kuvattiin edellä pohjakerroksen yhteydessä. Pohjakerros ja välikerros/kerrokset voivat periaatteessa koostua samoista tai eri propeenipoly-20 meereista tai seoksista. Ydinkerroksessa ja välikerrokses-... sa/kerroksissa käytettävien polymeerien sulavirtojen tulee ’ * olla mahdollisimman samansuuruisia. Välikerroksen/ kerros- I I i "···' ten MFR voi haluttaessa olla hiukan suurempi, jolloin ero • · · : ei saa olla enempää kuin 20 %. Välikerroksiin voidaan ha- • 25 luttaessa lisätä sellaisia määriä lisäaineita, jotka kul- fj j loinkin ovat vaikuttavia.

Yhdessä edullisessa keksinnön mukaisen kalvon to- • teutusmuodossa pohja- ja/tai välikerroksen propeenipolymee- : ,·, ri hajotetaan peroksidilla.

* · · · ,···, 30 Yksi polymeerin ha j oamisasteen mitta on ns. ha- * · j oamiskerroin A, joka ilmoittaa polypropeenin sulavirran « · ί *·· (määritetty normin DIN 53 735 mukaisesti) muutoksen suh- • · » teessä lähtöpolymeeriin.

35 A = MFR2/MFR1 6 116213 MFRi = propeenipolymeerin sulavirta ennen orgaanisen perok-sidin lisäystä MFR2 = peroksidilla hajotetun propeenipolymeerin sulavirta Käytettävän propeenipolymeerin hajoamiskerroin on 5 yleensä alueella 3 - 15, edullisesti 6-10.

Erityisen edullisia orgaanisina peroksideina ovat dialkyyliperoksidit, jossa alkyyliryhmällä tarkoitetaan tavanomaisia, tyydyttyneitä, suoraketjuisia tai haarautuneita, alempia alkyyliryhmiä, jotka sisältävät korkeintaan 6 10 hiiliatomia. Edullisia ovat varsinkin 2,5-dimetyyli-2,5-di(t-butyyliperoksi)heksaani ja di-t-butyyliperoksidi,

Keksinnön mukainen polyolefiinikalvo käsittää lisäksi ainakin yhden pintakerroksen, joka ei ole saumattavissa. Mainittu pintakerros sisältää pääasiallisesti sau-15 mättäväksi soveltumatonta polypropeenia ja amorfista syklo-olefiinipolymeeria erottuneiden hiukkasten muodossa sekä mahdollisesti muita lisäaineita määrinä, jotka kussakin tapauksessa ovat vaikuttavia. Yleensä pintakerros sisältää 75 paino-%:sta lähes 100 paino-%:iin, erityisesti 90 -20 99,5 paino-%, propeenipolymeeria.

,. . Propeenihomopolymeeri sisältää 95 - 100 paino-%, *wj edullisesti 98 - 100 paino-%, propeenia ja sen sulamisläm- *··’ pötila on vähintään 140 °C, edullisesti 150 - 170 °C, ja • * · b.’ : sulavirta yleensä 0,5 - 8 g/10 min, edullisesti 2 - 5 ♦ · » • *,· 25 g/10 min, lämpötilassa 230 °C voimalla 21,6 N (DIN 53 735) ·,· j mitattuna. Isotaktinen propeenihomopolymeeri, jossa atakti- ; sen polymeerin osuus on enintään 15 paino-%, eteeni-pro- peenikopolymeerit, joissa eteenin osuus on korkeintaan : 3 paino-%, sekä propeenin ja C4-s~oi-olefiinien kopolymeerit, * » # · ,···, 30 joissa α-olefiinin osuus on korkeintaan 3 paino-%, ovat * · "* edullisia propeenipolymeereja pintakerrokseen ja isotakti- 1 · : '· nen propeenihomopolymeeri erityisen edullinen. Ilmoitetut painoprosenttiluvut perustuvat kulloisenkin polymeerin mas-saan.

iij>; 35 Edellä kuvatut pintakerrospolymeerit voivat halut- I 1 taessa olla samalla tavalla, kuin edellä pohjakerroksen yh- 7 116213 teydessä esitettiin, peroksidilla hajotettuja, jolloin periaatteessa voidaan käyttää samoja peroksideja. Pintaker-rospolymeerien hajoamiskerroin on yleensä alueella 3 - 15, edullisesti 6-10.

5 Keksinnön mukaisesti pintakerros sisältää ainakin yhtä amorfista syklo-olefiinipolymeeria erottuneiden hiukkasten muodossa, jonka amorfisen polymeerin määrä on korkeintaan 5 paino-%, edullisesti 0,001 - 3 paino-%, erityisesti 0,01 - 2 paino-%, pintakerroksen massasta laskettuna. 10 On havaittu, että amorfinen syklo-olefiinipolymeeri, joka sellaisenaan on polymeeristä kiinteätä ainetta, ja jolla ei raaka-aineena ole hiukkasluonnetta, esiintyy pintakerroksessa yllättäen erottuneiden hiukkasten muodossa.

Amorfisilla syklo-olefiinipolymeereilla tarkoite-15 taan tämän keksinnön yhteydessä sellaisia polymeerejä, jotka molekyyliketjujensa epäsäännöllisestä järjestymisestä huolimatta ovat huoneenlämpötilassa kiinteitä aineita. Ne eivät ole oleellisessa määrin kiteisiä, ja niiden kitei-syysaste on yleensä alle 5 %, edullisesti alle 2 %, tai on 20 0 %. Erityisen sopivia ovat amorfiset syklo-olefiini- ... polymeerit, joiden lasittumislämpötila Tg on alueella 70 - *#j·* 300 °C, edullisesti 80 - 250 °C, erityisesti 100 - 200 °C, • · **··’ tai joiden Vicat-pehmenemislämpötila Tv (VST/B/120) on : alueella 70 - 200 °C, edullisesti 80 - 180 °C. Amorfisen • · · • V 25 syklo-olefiinipolymeerin keskimääräinen moolimassa Mw on • : : yleensä alueella 500 - 500 000, edullisesti 1 000 - ···*-* ' 250 000, erityisesti 3 000 - 200 000.

Amorfisen syklo-olefiinipolymeerin taitekerroin on : yleensä alueella 1,3 - 1,7, edullisesti 1,4 - 1,6. Amorfi- • * * • · · · ,···, 30 sen syklo-olef iinipolymeerin taitekertoimen on tällöin eri- # · T tyisen edullista olla määrätyssä suhteessa pintakerroksen • · : ’*· polyolefiinin taitekertoimeen. Amorfisen syklo-olefiini- » · > polymeerin ja pintakerroksen polyolef iinin taitekertoimet » poikkeavat yleensä toisistaan korkeintaan 0,1 yksikköä, i 1

> I

edullisesti korkeintaan 0,05 yksikköä.

116215 8

Amorfinen syklo-olefiinipolymeeri esiintyy valmistetuissa kalvoissa yllättäen erottuneiden hiukkasten muodossa, jotka ovat selvästi erotettavissa kalvon pinnan transmissiomikroskooppivalokuvissa. Pintakerroksessa esiin-5 tyvien hiukkasten koko on alueella 0,2 - 20 pm, edullisesti 0,5 - 1,5 pm.

On käynyt ilmi, että amorfisesta syklo-olefiini-polymeerista koostuvat hiukkaset ovat yleensä lähes pallomaisia. Lähes pallomaisilla hiukkasilla tarkoitetaan tämän 10 keksinnön yhteydessä hiukkasia, jotka täyttävät seuraavan ehdon: < - JÄ/W4)/D^ 15 jossa f on suurempi kuin 0,5, edullisesti 0,7 - 1, A on poikkileikkauspinnan ala mm2:inä ja Dma>i on poikkileikkauksen maksimiläpimitta mm:inä. Tekijä f on hiukkasten pallo-maisuusasteen mitta. Mitä lähempänä yhtä f:n arvo on, sitä lähempänä hiukkasten muoto on ideaalista palloa.

20 Yllättävää kyllä, amorfisesta syklo-olefiini- .. . polymeeristä koostuvat erottuneet hiukkaset heikentävät ho- • » mopolymeeripintakerroksessa vain hyvin vähän kalvon erin- • · ·*** omaista läpinäkyvyyttä. Tekniikan tason perusteella on tun- • * · ·* nettua, että hiukkasmaisten täyteaineiden sisällyttäminen • · * : *,· 25 homopolymeeripohjakerrokseen venytyksen yhteydessä johtaa

• I

·' > rakkulamaisten onteloiden muodostumiseen asianomaiseen ker- • * · * rokseen (julkaisu EP-A-0 083 495) . Mitä suurempi täyteaineen hiukkaskoko on, sitä suurempia ovat muodostuvat va- : kuolit. Kyseiset täyteainetta sisältävät kalvot ovat va- » * » M« > ,··, 30 kuolien johdosta lähes läpinäkymättömiä ja niillä on karak-

» I

teristinen, ns. opaakki ulkonäkö. Sen vuoksi oli erittäin • · • · : ·* yllättävää, että keksinnön mukaisten kalvojen läpinäkyvyys !tij! on tuskin lainkaan heikentynyt, koska ammattimies odotti homopolymeeripintakerrokseen muodostuvan vakuoleja erottu- » 35 neiden amorfisten hiukkasten johdosta ja sen myötä kalvon huomattavaa samenemista. Lisäksi havaittiin aivan odotta- I | 9 116213 matta, että keksinnön mukaisessa kalvossa ei ilmene juuri enempää merkkejä kulumisesta valmistuksen tai jatkokäsittelyn yhteydessä.

Amorfisina syklo-olefiinipolymeereina, joilla on 5 edellä esitetty ominaisuuskuva, tulevat kysymykseen lukuisat, yleensä läpinäkyvät, polymeerit. Esimerkkejä niistä ovat polysyklisten olefiinien muodostamat amorfiset homoja kopolymeerit (kulloisestakin koostumuksesta ja moolimassasta riippuen Tg = 70 - 300 °C) . Sopivat syklo-olefii- 10 nikopolymeerit ovat sinänsä tunnettuja ja niitä on kuvattu julkaisuissa EP-A-0 407 870, EP-A-0 485 893 ja EP-A-0 503 422 sekä julkaisussa DE-A-4 036 264, joihin tässä nimenomaisesti viitataan.

Käytettävät syklo-olefiinipolymeerit koostuvat yh-15 destä tai useammasta syklo-olefiinista, jona/joina käytetään yleensä substituoituja ja substituoimattomia sykloal-keeneja ja/tai polysykloalkeeneja, kuten esimerkiksi bi-, tri- tai tetrasykloalkeeneja. Syklo-olefiinipolymeerit voivat olla myös haarautuneita. Sellaisilla tuotteilla voi ol-20 la kampa- tai tähtirakenne.

Erityisen edullisia ovat syklo-olefiinipolymeerit, # · · ·' ·* jotka sisältävät ainakin yhtä polysyklistä olefiinia, jolla • · · \.,· on jokin seuraavista kaavoista I - VI: • * > I | * · · · lv 25 „1 : ch ·’·.*: hc ^ | ch R3— C — R4 (I).

. I CH

30 » t » · · * t · » * » t * • a t ♦ * iti» > t a t t • a i 116213 ; 10 i I Bc s II I c«, (n>’ HC I CH^^^ I CH CH2 ' C H CH —__ -- R ' HC I H"^| ™ 10 I «!-c-«* I <"^· HC I . c H \ I /Cll\ ,

CH ^ ^ CH

15 Hr -—OH — CH\ , CH^ .1 ,, I c"^| c«^ II »3-c-«‘ I *—c—«* I «'-c-β· I (IV).

Hc I ^CHXs\ I C HI CH \

20 H R

R2

__—— C H ^ CH R

HC / ' CH"" ^ „i { I f »·.

HC^_ I CH ' ^ CH \ , I R 1 R 2 * * · ;·*. 30 R? ' ___--- CH ^ -- CH CH ^ -

I!c I f” CH I ^CH

II ,I-?-,‘ I I *’-'-*· tv,)

·:· hc-^_ I __. ch rH I

^ ' CH CH _-" 1 _.CH

' R1 R 2 11 116213 1 8

Ryhmät R - R voivat olla kaavoissa I - VI samoja tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä, C6-2o~aryyli- tai C1-20-alkyyliryhmää, F:a, Cl:a, Br:a, I:a.

Syklo-olefiinipolymeereja valmistetaan edullisesti 5 siirtymämetallikatalyyttien avulla, joita on kuvattu edellä mainituissa julkaisuissa. Valmistusmenetelmistä edullisia ovat julkaisujen EP-A-0 407 870 ja EP-A-0 485 893 mukaiset menetelmät, koska kyseiset menetelmät tuottavat syklo-olef iinipolymeere j a, joilla on kapea moolimassajakautuma 10 (Mw/Mn = 2). Siten vältetään sellaiset haitat kuin pienimolekyylisten aineosien migraatio ja uuttuvuus ja niiden aiheuttama takertuvuus.

Keksinnön mukaisesti käytettävät syklo-olefiini-polymeerit ovat sellaisia, joilla on keskitasoa oleva tai 15 suurehko moolimassa, joka on alueella 2 000 - 180 000, erityisesti 3 000 - 150 000. Moolimassaa säädellään valmistuksen yhteydessä käyttämällä vetyä, valitsemalla katalyytti tavoitteen mukaan ja reaktio-olosuhteiden avulla.

Keksinnön mukainen monikerroksinen kalvo käsittää 20 edellä kuvatut pohjakerroksen ja ainakin yhden pintakerrok- .. . sen sekä mahdollisesti lisäkerroksia. Edullisia ovat kolmi- • · · • ♦ kerroksiset toteutusmuodot, joissa pohjakerroksen molemmil- • · ]·”’ la puolilla on pintakerros, jotka pintakerrokset voivat oi- I * « ·’·: : la paksuudeltaan ja koostumukseltaan samanlaisia tai eri- : ,· 25 laisia. Lisäksi edullisia ovat viisikerroksiset toteutus- ·,· f muodot, jotka sisältävät pohjakerroksen ja sen molemmilla : : : puolilla välikerroksen sekä molemmilla puolilla pintaker roksen .

j Keksinnön mukaisen monikerroksisen polyolefiinikal- «M » .···, 30 von kokonaispaksuus voi vaihdella laajoissa rajoissa ja • · • määräytyy käyttötarkoituksen mukaan. Se on edullisesti 3 - • · ’* 100 pm, erityisesti 5-60 pm, jolloin pohjakerros muodos- • a » *,,,· taa noin 50 - 97 % kalvon kokonaispaksuudesta.

Saumattavaksi soveltumattoman pintakerroksen/sau- a a a » 35 mättäviksi soveltumattomien pintakerrosten paksuus on yleensä suurempi kuin 0,1 pm, edullisesti alueella 0,3 - 12 116213 2 pm, erityisesti 0,5 - 1 pm, jolloin molemmilla puolilla olevilla pintakerroksilla voi olla sama tai eri paksuus.

Mahdollisesti läsnä olevan/olevien yhden tai useamman välikerroksen paksuus on, toisistaan riippumattomasti, 5 yleensä 1-12 pm, edullisesti 2-8 pm, erityisesti 3 -6 pm. Ilmoitetut arvot tarkoittavat kussakin tapauksessa yhden välikerroksen paksuutta.

Edellä kuvatun nimenomaisen, pintakerroksessa käytettävän lisäaineen ohella keksinnön mukainen monikerroksi-10 nen kalvo voi sisältää yhdessä tai useammassa kerroksessaan lisäksi neutralointiaineita, stabilointiaineita, liukuai-neita, hiilivetyhartseja ja/tai antistaattisia aineita. Alla ilmoitetut painoprosenttiluvut perustuvat sen nimenomaisen kerroksen massaan, johon kyseistä lisäainetta lisätään.

15 Edullisia neutralointiaineita ovat dihydrotalkiit- ti, kalsiumstearaatti ja/tai kalsiumkarbonaatti, jonka keskimääräinen hiukkaskoko on korkeintaan 0,7 pm, absoluuttinen hiukkaskoko alle 10 pm ja ominaispinta-ala vähintään 40 m2/g. Lisättävä neutralointiainemäärä on yleensä 0,02 -20 0,1 paino-%.

.. . Stabilointiaineina voidaan käyttää tavanomaisia, • · * • ·* eteeni-, propeeni- ja muille α-olefiinipolymeereille so- • · *··’ veltuvia, stabiloivasti vaikuttavia yhdisteitä. Lisättävä ! määrä niitä on 0,05 - 2 paino-%. Erityisen sopivia ovat •25 fenolistabilaattorit, alkali-/maa-alkalimetallistearaatit ! ja/tai alkali-/maa-alkalimetallikarbonaatit. Fenolistabi- laattoreita käytetään edullisesti 0,1 - 0,6 paino-%, eri tyisesti 0,15 - 0,3 paino-%, ja niiden moolimassa on edul-; ,·, lisesti suurempi kuin 500 g/mol. Erityisen edullisia ovat • ti "!. * 30 pentaerytrityylitetrakis-3-(3,5-di-t-butyyli-4-hydroksi- t k 'I' fenyyli) propionaatti ja 1,3,5-trimetyyli-2,4 , 6-tris (3, 5-di- • t-butyyli-4-hydroksibentsyyli) bentseeni .

: : Liukuaineita ovat korkeammat alifaattiset happoami- ’·' dit, korkeammat alifaattiset happoesterit, vahat ja metal- 35 lisaippuat sekä polydimetyylisiloksaanit. Vaikuttava määrä liukuainetta on 0,1 - 3 paino-%. Erityisen sopivaa on lisä- 13 116213 tä pohjakerrokseen ja/tai pintakerroksiin 0,15 - 0,25 pai-no-% korkeampia alifaattisia happoamideja. Yksi erityisen sopiva alifaattinen happoamidi on erukahappoamidi.

Hiilivetyhartsit ovat pienimolekyylisiä polymeere-5 ja, joiden moolimassa on yleensä alueella 300 - 8 000, edullisesti 400 - 5 000, erityisesti 500 - 2 000. Hartsien moolimassa on siis selvästi pienempi kuin niiden pro-peenipolymeerien, jotka muodostavat kalvojen yksittäisten kerrosten pääaineosan ja joiden moolimassa on yleensä yli 10 100 000. Hiilivetyhartseja lisätään edullisesti pohjaker rokseen ja/tai välikerrokseen/kerroksiin. Vaikuttava määrä pienimolekyylistä hartsia on 1 - 20 paino-%, edullisesti 2-10 paino-%, kerroksen massasta laskettuna.

Suositeltavia pienimolekyylisiä hartseja ovat luon-15 non- ja synteettiset hartsit, joiden pehmenemislämpötila on alueella 60 - 180 °C, edullisesti 80 - 150 °C, määritettynä normin ATSM E-28 mukaisesti. Lukuisista pienimolekyylisistä hartseista edullisia ovat hiilivetyhartsit, so. maaöljy-hartsit, styreenihartsit, syklopentadieenihartsit ja ter-20 peenihartsit (näitä hartseja on kuvattu teoksessa Ullmanns ... Encyklopädie der technischen Chemie, 4. painos, osa 12, s.

• · ‘.,1 525 - 555). Sopivia maaöljyhartseja on esitetty lukuisissa • · "··’ julkaisuissa, kuten esimerkiksi julkaisussa EP-A-0 180 087, •d : johon tässä nimenomaisesti viitataan.

• ’.* 25 Edullisia antistaattisia aineita ovat alkalimetal- • » •t| j lialkaanisulfonaatit, polyeettereillä muunnetut, ts. eto- : V: ksyloidut ja/tai propoksyloidut, polydiorganosiloksaanit (polydialkyylisiloksaanit, polyalkyylifenyylisiloksaanit ja : vastaavat) ja/tai olennaisilta osiltaan suoraketjuiset ja .*··, 30 tyydyttyneet, alif aattiset, tertiaariset amiinit, joiden • · ’·’ alifaattinen ryhmä sisältää 10 - 20 hiiliatomia ja jotka » » : “ ovat G)-hydroksi-Ci-4-alkyyliryhmillä substituoituja, joista • · * amiineista erityisen sopivia ovat N, N-bis (2-hydroksi-etyyli) alkyyliamiinit, jotka sisältävät alkyyliryhmässään • » · > • 35 10 - 20 hiiliatomia, edullisesti 12 - 18 hiiliatomia. Vai- * » · i » ' • » kuttava määrä antistaattista ainetta on 0,05 - 3 paino-%.

14 116213

Lisäksi edullinen antistaattiseksi aineeksi on glyseroli-monostearaatti.

Keksintö koskee lisäksi menetelmää keksinnön mukaisen monikerroksisen kalvon valmistamiseksi sinänsä tunne-5 tulla koekstruusiomenetelmällä patenttivaatimuksessa 10 kuvatulla tavalla. Kuten koekstruusioprosessissa on tavanomaista, tämän menetelmän puitteissa kalvon kunkin eri kerroksen polymeeri tai polymeeriseos puristetaan kokoon ja nesteytetään ekstruuderissa, jolloin mahdollisesti lisättä-10 vät lisäaineet voivat jo olla sisällytettyinä polymeeriin tai polymeeriseokseen tai lisätään varastoseosmenettelyä käyttäen. Kalvon eri kerroksia vastaavat sulatteet puristetaan sitten yhtäaikaisesti tasosuuttimen (leveän rakosuut-timen) läpi ja puristettu monikerroksinen kalvo vedetään 15 yhden tai useamman vetotelan yli, jolloin se jäähtyy ja kovettuu .

Siten aikaansaatua kalvoa venytetään sitten pitkittäin ja poikittain ekstruusion suuntaan nähden, mikä johtaa molekyyliketjujen orientoitumiseen. Pituussuunnassa veny-20 tyssuhde on edullisesti alueella 4:1 - 7:1 ja poikittais- ... suunnassa edullisesti alueella 7:1 - 11:1. Pitkittäisveny- • · · · *t.j tys on tarkoituksenmukaista toteuttaa kahden nopeasti pyö- • · *···* rivän telan avulla, jotka pyörivät eri nopeuksilla tavoit- • * · !.*· ' teenä olevaa venytyssuhdetta vastaavasti, ja poikittais- # · » : V 25 venytys sopivan leukavenytyskoneen avulla.

• · |#j j Kalvon biaksiaalista venytystä seuraa sen terminen kiinnitys (lämpökäsittely) , jolloin kalvoa pidetään noin 0,5 - 10 s lämpötilassa 100 - 160 °C. Sen jälkeen kalvo t rullataan tavanomaisella tavalla jotakin rullauslaitetta .···. 30 käyttäen.

• ·

Erityisen edulliseksi on osoittautunut pitää veto- • · : ’·' tela tai -telat, jonka/joiden avulla puristettu kalvo myös jäähdytetään ja kovetetaan, lämpötilassa 20 - 90 °C.

Lämpötilat, joissa pitkittäis- ja poikittaisvenytys 35 toteutetaan, voivat vaihdella. Yleensä pitkittäisvenytys 15 116213 tehdään edullisesti lämpötilassa 100 - 150 °C, ja poikit-taisvenytys edullisesti lämpötilassa 155 - 190 °C.

Biaksiaalisen venytyksen jälkeen kalvon toinen pinta tai molemmat pinnat voidaan, kuten edellä mainittiin, 5 haluttaessa korona- tai liekkikäsitellä jollakin tunnetuista menetelmistä.

Koronakäsittelyä tehtäessä on tarkoituksenmukaista menetellä siten, että kalvo ohjataan kahden elektrodeina toimivan johdinelementin välistä, jolloin elektrodien vä-10 lille synnytetään niin suuri jännite, useimmiten vaihtojännite (noin 10 - 20 kV ja 20 - 40 kHz), että koronapurkauk-sia voi tapahtua. Koronapurkauksen vaikutuksesta kalvon pinnan yläpuolella oleva ilma ionisoituu ja reagoi kalvon pinnan molekyylien kanssa niin, että suurin piirtein poo-15 littomaan polymeerimatriksiin syntyy polaarisia kerrostumia .

Polarisoidulla liekillä tehtävää käsittelyä varten (vrt. US-patenttijulkaisu 4 622 237) polttimen (miinusnapa) ja jäähdytystelan välille synnytetään tasajännite. Jännit-20 teen suuruus on 500 - 3 000 V, edullisesti 1 500 - 2 000 V. .. . Synnytetyn jännitteen vaikutuksesta ionisoituneet atomit saavuttavat suuremman kiihtyvyyden ja törmäävät polymeeri-pintaan suuremmalla kineettisellä energialla. Polymeerimo-: lekyylin sisällä esiintyvät kemialliset sidokset katkeavat i i * • 25 helpommin ja radikaalien muodostuminen tapahtuu nopeammin.

!:| Polymeerien lämpörasitus on tällöin paljon pienempää kuin tavanomaisessa liekkikäsittelyssä ja voidaan saada aikaan kalvoja, joilla käsitellyn puolen saumausominaisuudet ovat : .·. jopa paremmat kuin käsittelemättömän puolen.

* · · >··.§ 30 Amorfiset syklo-olef iinipolymeerit sisällytetään • · kalvon pintakerrokseen tai -kerroksiin joko puhtaana granu- • · • ’·· laattina tai rakeistettuna konsentraattina (masterbatsina) • · « : esisekoittamalla pintakerroksen/kerrosten polyolefiinigra- nulaatti tai -jauhe amorfisen polymeerin kanssa ja syöttä-35 mällä ne sen jälkeen ekstruuderiin. Ekstruuderissa aineosat • ( sekoitetaan perusteellisemmin keskenään ja kuumennetaan 16 116213 työstölämpötilaan. On havaittu, että kalvon Hakuominaisuudet ja optiset ominaisuudet ovat myös riippuvaisia ekstruu-sio-olosuhteista (lämpötilasta, leikkauksesta). Yllättävää kyllä, on mahdollista muuten samanlaisissa olosuhteissa, 5 mitä tulee raaka-aineisiin ja venytysprosessiin, vaihdella kalvon liuku- ja optisia ominaisuuksia ekstruuderissa vallitsevien olosuhteiden avulla. Keksinnön mukaisen kalvon-valmistusmenetelmän kannalta on tällöin oleellista, että ekstruusiolämpötila on pintakerroksen/kerrosten tapauksessa 10 korkeampi kuin amorfisen polymeerin lasittumislämpötila/ Vicat-pehmenemislämpötila. Yleensä ekstruusiolämpötila on pintakerroksen/kerrosten tapauksessa vähintään 10 °C, edullisesti 15 - 180 °C, erityisesti 20 - 150 °C, korkeampi kuin amorfisen polymeerin Tg tai Tv.

15 Otaksutaan, että amorfinen syklo-olefiinipolymeeri nesteytyy kalvojen valmistuksessa tavanomaisesti käytettävissä ekstruusio-olosuhteissa ja sitten ekstruusion aikana kulloinkin pintakerroksen polymeerin viskositeetista ja amorfisen syklo-olefiinipolymeerin viskositeetista käytet-20 tävässä lämpötilassa riippuen odottamatta erottuu suurem-.. . miksi tai pienemmiksi kappalemaisiksi hiukkasiksi eikä • t agglomeroidu. Amorfinen syklo-olef iinipolymeeri, joka yk- • · '···* sinkertaisesti lisätään kiinteänä aineena, esiintyy siten * « · l.i ' ekstruusion ja orientoinnin jälkeen kalvon pintakerroksessa ί ’.· 25 erottuneiden hiukkasten muodossa, jotka toimivat tarttu- • ' · misenestoaineena.

• · » ·

Keksinnön mukainen kalvo on kiillon ja sameuden suhteen parempi kuin tunnetut kalvot, joilla on alhainen : kitkakerroin, ja sille ovat myös tunnusomaisia alhainen i t · » ,···, 30 kitkakerroin ja vähäinen pinnan karheus. Keksinnön mukais- » · ten kalvojen liukuaineettomien toteutusmuotojen liukukitka-: ’’* kerroin on yleensä alueella 0,3 - 0,7, edullisesti 0,3 - p,/ 0,5. Kalvoilla, jotka sisältävät lisäksi liukuainetta, ku- ten esimerkiksi rasvahappoamidia, erityisesti erukahap-iii>: 35 poamidia, on vielä alempi liukukitkakerroin. Keksinnön mu kaisen kalvon tapauksessa, joka sisältää pohjakerroksessaan 17 116213 erukahappoamidia, se on yleensä alueella 0,05 - 0,3, edullisesti 0,1 - 0,2. Keksinnön mukaisen kalvon kiilto on alueella 100 - 150, edullisesti 110 - 145. Läpinäkyvien toteutusmuotojen sameus on alueella 0,2 - 2,5, edullisesti 0,4 -5 2,0.

Keksintöä valaistaan nyt vielä tarkemmin suoritus-esimerkkien avulla.

Esimerkki 1

Valmistettiin koekstrudoimalla ja sen jälkeen vai-10 heittain pituus- ja poikittaissuunnnassa orientoimalla kolmikerroksinen kalvo, jonka kokonaispaksuus oli 20 pm ja jolla oli ABA-kerrosrakenne, ts. pohjakerros B oli ympröity kahdella samanlaisella pintakerroksella A.

Ennen rullausta kalvo koronakäsiteltiin toispuoli- 15 sesti telan puolelta. Telan puoli on kalvon se puoli, joka on ensimmäistä vetotelaa vasten. Pintajännitys mainitulla puolella oli koronakäsittelyn seurauksena 39 - 40 mN/m.

Kaikki kerrokset sisälsivät 0,13 paino-% pentaerytrityyli- tetrakis-3-(3,5-di-t-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionaat- 20 tia (IrganoxR 1010) niiden stabiloimiseksi ja neutralointi- .. . aineena 0,06 paino-% kalsiumstearaattia.

• ·

Pohjakerros B koostui pääasiallisesti propeenihomo- ·;’ polymeeristä, josta n-heptaaniin liukeneva osuus oli • · · '·· · 4 paino-%, ja jonka sulamislämpötila oli 160 - 162 °C. Pro- • * * : \* 25 peenihomopolymeerin sulavirta oli 3,4 g/10 min lämpötilassa ·,· j 230 °C kuormituksella 21,6 N (DIN 53 735) mitattuna. Pohja- : : : kerros sisälsi 0,12 paino-% erukahappoamidia, jonka sula- mislämpötila-alue oli 78 - 82 °C, ja 0,12 paino-% N,N- ! bisetoksialkyyliamiinia (ArmostatR 300) .

,*··, 30 Polyolef iinipintakerrokset koostuivat pääasialli- I’ sesti isotaktisesta propeenihomopolymeerista, josta n- : ’ heptaaniin liukeneva osuus oli 4,0 paino-%, ja jonka sula- mislämpötila oli 160 °C. Homopolymeerin sulavirta oli 3,6 g/ 10 min (DIN 53 735).

i t i > ttii; 35 Pintakerrokset sisälsivät 0,05 paino-% syklo- olefiinikopolymeeria, jonka Tg oli 174 °C ja keskimääräinen 18 116213 moolimassa 34 000. Kummankin pintakerroksen paksuus oli 0,4 pm.

Esimerkki 2

Toistettiin esimerkki 1. Pintakerros sisälsi kui-5 tenkin 0,15 paino-% samaa syklo-olefiilikopolymeeria. Vertailuesimerkki 1

Toistettiin esimerkki 1. Tarttumisenestoaineena käytettiin kuitenkin 0,15 paino-% silloitettua sili-konihartsijauhetta, jonka hiukkasten keskiläpimitta oli 10 2 pm (TospearlR 20, jota valmistaa yhtiö Toshiba Silicone

Co., Ltd.).

Vertailuesimerkki 2

Toistettiin esimerkki 1. Tarttumisenestoaineena käytettiin kuitenkin 0,15 paino-% orgaanisella päällysteel-15 lä varustettua piidioksidia, jonka hiukkasten keskiläpimitta oli 2 pm (SyloblocR 44, jota valmistaa Grace-yhtiö). Vertailuesimerkki 3

Toistettiin vertailuesimerkki 1. Pintakerros sisälsi kuitenkin 0,33 paino-% silikonihartsijauhetta.

20 Vertailuesimerkki 4 ... Toistettiin vertailuesimerkki 2. Pintakerros sisäl- # · · » » si kuitenkin 0,33 paino-% päällystettyä piidioksidia.

« · /*** Yhteenveto esimerkkien ja vertailuesimerkkien mu- * · · *·· : kaisten kalvojen ominaisuuksista on esitetty alla olevassa * · · : 25 taulukossa.

• * j,j · Raaka-aineiden ja kalvojen karakteroinnissa käytet- : l : tiin seuraavia mittausmenetelmiä:

Sulavirta ’ Sulavirta mitattiin normin DIN 53 735 mukaisesti * * * * * * » .·*·, 30 kuormituksella 21,6 N lämpötilassa 230 °C.

« i * · » • Sulamislämpötila * « I ” DSC-mittaus, sulamiskäyrän maksimi, kuumennusnopeus ·,,/ 20 °C/min.

MM

» • I t * » * · 19 116213

Kitka

Kitka määritettiin normin DIN 53 375 mukaisesti. Liukukitkakerroin mitattiin 14 vuorokauden kuluttua valmistuksesta .

5 Pintajännitys

Pintajännitys määritettiin ns. mustemenetelmällä (DIN 53 364).

Karheus

Karheus määritettiin normin DIN 4768 mukaisesti 10 katkaisurajan ollessa 0,25 mm.

Sameus

Kalvon sameus mitattiin normin ASTM D 1003-52 mukaisesti. Sameuden mittaus Hölzin menetelmällä tehtiin normin ASTM D 1003-52 mukaisesti, jolloin kuitenkin optimaali-15 sen mittausalueen soveltamiseksi mittaus tehtiin neljällä päällekkäisellä kalvokerroksella ja 4°:n reikähimmentimen sijasta käytettiin l°:n rakohimmennintä.

Kiilto

Kiilto määritettiin normin DIN 67 530 mukaisesti. 20 Kalvon pinnan optisena tunnuslukuna mitattiin heijastusar-vo· Normien ASTM D 523-78 ja ISO 2813 mukaisesti säteilyn • · tulokulma säädettiin 20°:ksi tai 60°:ksi. Valonsäde osuu • « • · säädetyssä tulokulmassa sileään koepintaan ja heijastuu tai * » · ” · siroaa siitä. Optoelektroniseen vastaanottimeen tulevat va- • 1 · • ·' 25 lonsäteet ilmaistaan suhteellisen sähköisen suureen avulla.

* Mitattu arvo on dimensioton ja on ilmoitettava säteen tulo- • · · V · kulman kera.

• » ♦ · · • 1 1 »1» · • · • · • » · • · • » • · · ♦ » • · » • · · t | 20 116213 ^ (V. Γ 'ί 1" (Ο ΙΟ ^ en ·η-_ en ^ en ^ ω · o' σ' ο" ο" σ' ο" S ω Λ-------

U

:2 ^ un ro un ο £- r; π n to co en o' σ' o' o' o' o < g

•H

0 a) «ί “ (O N N N N ΙΟ

ΛΪ T- T— r— CM_ T-^ N

h ‘ θ' θ' θ' θ' Ο o' λ; < 3 x

P

*H

Hi en o o 8 -> w eo κ o o cn co I §2 O' O' x-' - - T-- 3 H ® I § W1 :1.1. ^ a? < ι-h I -r----------- ♦** co w . : o tJ^or^ioeor- ··» ΝΦ ^ T- T— 1- T— T- .,.) : ή ,¾ x ... =0 3 χ ... ffi ^ +j £ : . 1 Φ : · ε -h ·** · _ ω ·Η ·η

§ Q) H H

^ un o un o un o ^22 *3 £ g o en O o ^ g, ä

Aim T-f-T-T-i- M(0

. . te S 0) -P e C

: : : w 5 υ e n ro ro

* · · +j o Ή (D H E

... -HO CO > <D Ή

il S esi _____ dj +J -H

... „

, . · Il II II

* · h cn n n1 W

I" rHCNWtqww ω > < CQ

... w m I > I > I > I > Il ♦ » * » « ·

Claims (15)

116213

1. R5 —C — R R3~C-RA I CH^ , : ,·. I ch— I R : hc __ 1 —· ch ^ c h ^ • · • · CH ch^^ . r1 ·* HC CH I I CH ' Rs __Rs r7—c—r8 OV). :·: : hc | cH'^ | ch^^ | , »· · • · ♦ 116213 I „ι H c” I C" CK ,’-ί-.1 <V>· )C-_ I __-- C“x CH CH — X D I I R R2 R 2 I R‘ - CM^CH— I , CH HC I . R7-C-R« (γ|) R -C-R ,,. I CH I ^CV I R R 1 jolloin ryhmät R1 - R8 voivat olla kaavoissa I - VI samoja 5 tai erilaisia ja tarkoittavat vetyä, C6-2o-aryyliä, Ci-2o_ alkyyliä, F:a, Cl:a, Br:a tai I:a.

1. CH, R3 — c— R x I . H C __ 1 ^ ^ CH, "-CH R 1 CH ^H C H HC ^ I CH^ | (m)i

1. Orientoitu monikerroksinen polyolefiinikalvo, joka käsittää polyolefiinipohjakerroksen ja ainakin yhden 5 pintakerroksen, joka on saumattavaksi soveltumaton ja joka pääasiallisesti sisältää saumattavaksi soveltumatonta polypropeenia, tunnettu siitä, että saumattavaksi soveltumaton pintakerros sisältää ainakin yhtä amorfista syk-lo-olefiinipolymeeria, joka on pintakerroksessa erottunei-10 den hiukkasten muodossa ja jonka molekyylipaino on 2 000 -180 000.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polyolefiinikalvo, tunnettu siitä, että pintakerros sisältää korkeintaan 5 paino-%, edullisesti 0,001 - 3 paino-%, amorfis- 15 ta syklo-olefiinipolymeeria pintakerroksen massasta laskettuna .

3. Patenttivaatimuksen 1 ja/tai patenttivaatimuksen 2 mukainen monikerroksinen polyolefiinikalvo, tunnettu siitä, että amorfisesta syklo-olefiinipolymee- 20 rista koostuvien erottuneiden hiukkasten keskimääräinen lä- , pimitta on 0,2 - 20 pm, edullisesti 0,5 - 15 pm.

‘ ·’ 4. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-3 • · mukainen polyolef iinikalvo, tunnettu siitä, että • » : amorfisen syklo-olefiinipolymeerin lasittumislämpötila Tg • ’/· 25 on alueella 70 - 300 °C tai Vicat-pehmenemislämpötila Tv on i alueella 70 - 200 °C. t i > ·

5. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-4 mukainen polyolefiinikalvo, tunnettu siitä, että : amorfisen syklo-olefiinipolymeerin kiteisyysaste on alle 30 5 % ja keskimääräinen molekyylipaino Mw on alueella 3 000 - 150 000.

’·· 6. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-5 mukainen polyolefiinikalvo, tunnettu siitä, että amorfisen syklo-olefiinipolymeerin taitekerroin on alueella tii’’> 35 1,3 -1,7 ja mainittu taitekerroin on korkeintaan 0,1 yk- 116213 sikköä suurempi tai pienempi kuin mainitun polyolefiinin taitekerroin.

7. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-6 mukainen polyolefiinikalvo, tunnettu siitä, että 5 amorfinen syklo-olefiinipolymeeri on johdettu ainakin yhdestä kaavojen I - VI mukaisesta polysyklisestä olefiinista R 1 HC C H jj 3 — C — R * ( ' ^ ' I CU HC 1 ^ R1 —- CH cH2 V HC I CH \ (M).

8. Jonkin patenttivaatimuksista 1-7 mukainen mo- ·’ ' nikerroksinen polyolefiinikalvo, tunnettu siitä, *...· että amorfisesta syklo-olefiinipolymeerista koostuvat hiuk- ,·,· · 10 kaset ovat lähes pallomaisia ja täyttävät seuraavan ehdon: * · · 1 1 * · · » jossa f on suurempi kuin 0,5, edullisesti 0,7 - 1, A on j : : poikkileikkauspinnan ala mm2: inä ja Dmax on poikkileikkauk- 15 sen maksimiläpimitta mm:inä.

9. Jonkin patenttivaatimuksista 1-8 mukainen mo-nikerroksinen polyolef iinikalvo, tunnettu siitä, *;·1 että pintakerrosten paksuus on 0,1 - 2 pm.

10. Menetelmä sellaisen orientoidun monikerroksisen ·;··; 20 polyolefiinikalvon valmistamiseksi, joka sisältää amorfista syklo-olefiinipolymeeria pintakerroksessaan, joka on sau- 116213 mättäväksi soveltumaton ja joka pääasiallisesti sisältää saumattavaksi soveltumatonta polypropeenia, jossa menetelmässä kalvon muodostavat polymeerit ja/tai polymeeriseokset puristetaan kokoon ekstruuderissa ja kuumennetaan, sen jäl-5 keen sulate/sulatteet puristetaan tasosuuttimen läpi, siten saatava kalvo vedetään yhden tai useamman vetotelan yli ja sen jälkeen kalvo orientoidaan ja mahdollisesti kiinnitetään kuumentamalla ja pintakäsitellään, tunnettu siitä, että pintakerrospolymeerien ekstruusiolämpötila on 10 korkeampi kuin amorfisen syklo-olefiinipolymeerin lasittu-mislämpötila ja että amorfisen syklo-olefiinipolymeerin mo-lekyylipaino on 2 000 - 180 000.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä monikerroksisen polyolefiinikalvon valmistamiseksi, t u n - 15. e t t u siitä, että koekstrudoitu kalvo vedetään vetotelan yli, jonka lämpötila on 2 0 - 9 0 °C, kalvoa venytetään biaksiaalisesti niin, että pitkittääsvenytyssuhde on 4:1 -7:1 ja poikittaisvenytyssuhde 7:1 - 11:1, ja biaksiaalisesti venytetty kalvo kiinnitetään kuumentamalla, mahdollises-20 ti koronakäsitellään ja sen jälkeen rullataan.

12. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-9 • ·’ mukaisen monikerroksisen polyolefiinikalvon käyttö pakkaus- kalvona. • I

:.· · 13. Yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-9 1 1 • ’ 25 mukaisen monikerroksisen polyolef iinikalvon käyttö paina- »>)1 tukseen ja laminointiin. • · · » ;1).

14. Laminaatti, tunnettu siitä, että se käsittää yhden tai useamman patenttivaatimuksista 1-9 mu-; t1t kaisen monikerroksisen polyolef iinikalvon ja paperin tai 30 kartongin tai toisen kestomuovista koostuvan kalvon. » | • · » » I » 116213