FI107411B - Laitteisto magnetoituvan materiaalin löytämiseksi rakennuksista - Google Patents

Description

107411

Laitteisto magnetoituvan materiaalin löytämiseksi rakennuksista . - Anordning för upptäckning av magnetiserbart material i byggnader.

Keksinnön kohteena on laitteisto magnetoituvan materiaalin löytämiseksi rakennuksista patenttivaatimuksen 1 johdanto-osan mukaan.

Tämäntyyppinen laitteisto tunnetaan jo julkaisusta Andreas Schaab et ai. : "Die zerstörungsfreie Prtifung der Betondeckung der Bewehrung", joka on teoksessa Beton- und Stahlbetonbau 84 (1989), Heft 11, sivut 275 - 279 ja 324 - 327. Tunnettu laitteisto käsittää tunnus-telupään, jossa on kestomagneetti magneettikentän johtamiseksi rakennukseen, sekä kaksi kestomagneetin napa-alueille kiinnitettyä magneettikentän tunnistinta magnetoituvasta materiaalista häiriytyvän magneettikentän mittaamiseksi. Kestomagneetti on rakennettu tankomagnee-tiksi ja siinä on kummallakin toisiaan vastakkainole-valla napa-alueella aina yksi magneettikentän tunnistin. Mittausyksikkö toimii magnetoituvan materiaalin paikallistamiseksi magneettikentän tunnistimien lähettämien mittaussignaalien avulla.

* Kestomagneetin toinen päätysivu laitetaan raken nusta kohden, joka voi olla esim. betoniosa, ja sen magneettivuo muuttuu sen lähestyessä betoniosan sisällä olevaa armeeraustankoa. Tarkemmin ilmaistuna tunnustelu-pään lähestyessä betonipinnan alla olevaa armeeraustan-. koa lisääntyy magneettivuo tankomagneetin ja raken- neosan välissä olevassa magneettikentän tunnistimessa. Tämä magneettikentän muutos luetaan mittausvahvistimen avulla ja ilmaistaan betonikohdistuksena.

Keksinnön tavoitteena on kehittää alussa mainittua laitteistoa siten, että rakennuksessa oleva magne- » v # 2 107411 toituva materiaali saadaan tarkemmin paikallistetuksi.

Tämä tavoite saavutetaan patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan mukaan. Keksinnön edullisia toteutus-muotoja on ilmaistu alivaatimuksissa.

Keksinnön mukaiselle eräälle laitteistolle magnetoituvan materiaalin löytämiseksi rakennuksista on tunnusmerkillistä se, että magneettikentän tunnistimet ovat kenttälaattoja, että kenttälaatat ovat liitetyt toisiinsa differentiaalikytkennässä, ja että lisäksi kenttälaatat sijaitsevat vierekkäin vain magneetin yhdellä napapinnalla.

Magneetti voi olla esim. kestomagneetti tai sähkömagneetti, joka synnytetään vaihtovirralla tai vuorot televilla. virtasysäyksillä. Kestomagneettitapauksessa synnytetään suhteellisen suuri energiantiheys, jolloin saadaan myös suhteellisen voimakas mittaussignaali. Kentän synnyttämiseen ei tarvita energiaa ollenkaan, mikä on sinänsä erityisen edullista käytettäessä akkutoimi-sia laitteita. Rakenteessa olevan magnetoituvan materiaalin kevyt magnetoituminen voidaan tällöin huomioida kokonaan. Erityisesti on toistuvissa mittauksissa tämäntyyppinen vaikutus eliminoitavissa. Sähkömagneettita-pauksessa pyyhkiytyy magnetoituvan materiaalin esimag-netointi pois joka mittauksessa. Vielä hyväksyttävässä * virrankulutuksessa syntyy kuitenkin suhteellisen heikko primäärinen kenttä, joten mittauskenttä on suhteellisen pieni. Mittaussignaalit on vielä lisäksi suodatettava, mikä vaatii suuremmat kytkentätekniset kustannukset.

Kenttälaatat ovat yleisesti tunnettuja. Niissä . on kyse magneettisesti ohjattavista vastuksista, valmistettu esim. InSb/NiSb:stä, ja joiden vaikutus perustuu gaussitehoon. Puolijohteen läpi kulkevat varauksen-kuljettajat ohjataan sivuun magneettikentän vaikutuksella, perustuen Lorenzin voimaan,ja erityisesti magneettikentän suuruuden mukaan eri voimakkuudella, mikä johtaa • 3 107411 magneettikentästä riippuvaan vastuksen muuttumiseen.

Jotta keksinnön mukaisella laitteistolla löydettäisiin rakennuksesta magnetoituva materiaali, esim. jossain betoniosassa oleva teräsvahvistus, asetetaan tunnustelupää rakenteen päälle siten, että esim. kaksi kenttälaattaa tulee olemaan kestomagneetin päätysivun ja rakennuksen välissä. Sitten mitataan useasta paikasta rakennuksen pinnasta kohtisuorassa rakennuksen pinnan suhteen oleva magneettikentän komponentti, jota jäljempänä kutsutaan vertikaaliseksi magneettikentän komponentiksi. Tarkemmin sanottuna mittaa kumpikin kenttä-laatta yhtä vertikaalista magneettikentän komponenttia. Koska molemmat kenttälaatat ovat liitetyt toisiinsa differentiaalikytkennässä, saadaan kuitenkin vain yksi ainoa mittausarvo, joka vastaa molempien kenttälaatto-jen suhteellista vastuksenmuuttumista tai molemman kent-tälaatan avulla mitattujen vertikaalisten magneettikent-täkomponenttien erotusta. Tätä mittausarvoa kutsutaan jäljempänä eronmittausarvoksi. Se voidaan tuottaa esim. eronvahvistimen avulla. Tunnustelupään jokainen paikka rakennuksen pinnalla, jossa mittaus toteutetaan, rekisteröidään, jotta mahdollistetaan eronmittausarvon ja mittauspaikan välinen rinnastus. Lisäksi luetaan niiden - · suorien suunta, joilla molemmat kenttälaatat ovat, jotta eronmittausarvon avulla määritellyt kentängradientit ( vertikaalisten magneettikenttäkomponenttien muutos) saadaan suunnanmukaisesti todetuksi. Kytkemällä yhteen useita eronmittausarvoja pitkin haluttuja ajoratoja ja huomioimalla mainitut suunnat, jotka ovat aina ajo- : radan suunnassa, saadaan synnytetyksi paikasta riip- • · puvia eronmittaussignaaleita, jotka lopuksi derivoidaan. Eronmittaussignaalin nollakohta tai derivoidun eronmit-taussignaalin maksimi ilmaisee silloin magnetoituvan materiaalin tarkan sijainnin.

Tietylle suoralle voidaan sijoittaa myös useampi 4 107411 kuin kaksi kenttalaattaa, jotka ovat keskenään kytketyt sarjaan ja jotka ovat liitetyt keskiväliottoon. Vertikaalisten magneettikenttäkomponenttien kulloisetkin eronmittausarvot voidaan silloin muodostaa aina kulloinkin näiden kahden vierekkäin olevan kenttälaatan avulla. Tämän lisäksi johdetaan pääte- ja keskiväliotoissa olevat kenttälaattojen sarjakytkentöjen signaalit kulloinkin vastaaville eronvahvistimille.

Keksinnön erään edullisen suoritusmuodon mukaan on magneetin yhdellä napapinnalla, joka on rakennusta kohden, useita pareja aina differentiaalikytkennässä toisiinsa liitettyjä kenttälaattoja. Tällä tavoin saadaan sitä aikaa oleellisesti lyhennettyä, joka tarvitaan yksittäisten eronmittausarvojen ottoon sekä eronmittaus-signaalien muodostamiseen.

Keksinnön erään edullisen kehitelmän mukaan sijaitsevat kenttälaattaparit tietyllä suoralla. Tällöin on kenttälaattaparin kulloisenkin kahden kenttälaatan välinen yhdysviiva edullisesti kohtisuorassa mainitun suoran suhteen. Kun kenttälaattapareja, niiden ollessa samalla suoralla, siirretään yhdessä, ja kohtisuorasti suoran suhteen, voidaan kysellä suoran jokaisessa siir-toasemassa yksittäisten ja suoralla olevien kenttälaat- , täpärien eronmittausarvot lyhyessä ajassa peräkkäin tai > · samanaikaisesti. Suoran eri siirtopaikkojen kulloisenkin kenttälaattaparin eronmittausarvot kootaan sitten yhdeksi eronmittaussignaaliksi, jotta myöhemmin on mahdollista derivoimalla kulloinenkin eronmittaussignaali määritellä rakennuksessa olevan magnetoituvan materiaalin tarkka paikka. Suoran siirtosuunta on siis jo edellä mainittujen kulkupintojen suunnassa.

Keksinnön toinen edullinen suoritusmuoto saadaan siten, että kenttälaattaparit on järjestetty yhdensuuntaisiksi suoriksi kaksidimensionaalisten, säännöllisten mallien mukaan. Periaatteellisesti ei tällaisessa ta- • · 5 107411 pauksessa tarvitsisi suorittaa kenttälaattaparien siirtoa, mikäli vain on olemassa riittävän monta kenttälaat-taparia. Kulloinkin kahden kenttälaatan kaikki yhdysviivat voisivat olla yhdensuuntaiset, mutta myöskin se olisi mahdollista, että yhdysviivat olisivat erisuuntaiset. Kenttälaattaparit voisi olla esimerkinomaisesti kahdessa ryhmässä, jotka ovat kenttälaattaparin kunkin parin välissä, 90° käännetyssä suunnassa yhdysviivan suhteen. Kun kenttälaattaparit ovat suunnatut eri suuntiin, voidaan rakennus tunnustella yhtä suurella suuntien lukumäärällä, jolloin magnetoituvan materiaalin kulku rakennuksen sisässä voidaan määritellä tarkemmin.

Ne kenttälaattaparit, joiden yhdysviivat ovat samalla suoralla, voisivat olla myöskin rakennettu vastaavaksi kenttälaattariviksi sähköisesti sarjaan kytketyistä kenttälaattapareista. Tämän rivin kenttälaat-tojen luku voi olla tällöin parillinen tai pariton. Kytkemällä aina kenttälaattarivin kulloinkin vierekkäiset kenttälaatat parittain yhteen voidaan myöskin silloin tuottaa halutut erönmittausarvot.

Keksinnön erään toisen edullisen suoritusmuodon mukaan on jokaisen kenttälaatan alla napakenkä. Tämän avulla saadaan mitattava magneettikenttä keskittymään kenttälaatan alueelle, jolloin mittauslaitteiston herk-kyys kasvaa.

Keksinnön mukaan voivat jonkin kenttälaattaparin napakengät olla myöskin keskenään yhdistetyt. Kunkin kenttälaatan yksittäisten napakenkien tarkka asennon asettelu on vaikeaa, koska napakengät sekä kenttälaatat J ovat suhteellisen pienet. Yhden kenttälaattaparin molem- mat napakengät valmistetaan siksi yhdestä kappaleesta, jolloin napakenkien välinen liitos on suoritettu ohuen laatan avulla, joka on magneettia vasten. Ohuen laatan johdosta pätenee magneetti vain hienokseltaan, millä ei ole häiritsevää vaikutusta.

6 107411

Keksinnön erään toisen sangen edullisen suoritusmuodon mukaan on magneetti jaettu kahteen osaan kenttä-laattaparin kummankin kenttälaatan välissä kulkevaa viivaa pitkin, jolloin kenttälaattapariin kuuluvien na-pakenkien pinnalla on yhteinen kenttälaattasubstraatti. Magneetissa on siis ilmarako kenttälaattaparin kummankin kenttälaatan välisellä alueella. Näin saadaan vuo-erotusta kummankin kenttälaatan välissä korotetuksi, mikä johtaa laitteiston vielä suurempaan herkkyyteen.

Keksinnön eräs sangen edullinen suoritusmuoto on sellainen, jossa kenttälaattaparin kaikki kenttälaa-tat ovat päätysivultaan liitetyt toisiinsa aina yhdellä liuskalla, joka on hyvin läpäisevästä materiaalista, ja jotka ovat toisistaan erilleen päin, ja jotka ulottuvat pitkin kummankin kenttälaatan yhdyssuunnassa kulkevaa suoraa.

Näiden liuskojen avulla saadaan toisaalta laitteiston herkkyyttä korotetuksi, sillä liuskat toimivat myös kenttäkeskittiminä. Toisaalta saavutetaan liuskojen avulla parempi paikkojen selvitys, sillä liuskojen avulla jokaisen parin kenttälaattojen mitattujen vertikaalisten magneettikenttäkomponenttien maksimit kulkevat hyvin toisistaan erilleen. Eronmittaussignaalilla on | täten magnetoituvan materiaalin alueella jyrkempi kulku, eronmittaussignaalin derivoimisella aikaansaatu deri-vointisignaali on kapeampi ja korkeampi. Sen seurauksena voidaan magnetoituvan materiaalin paikka määrittää yksinkertaisemmin ja tarkemmin.

Kenttälaattäpärien paikkojen mittaamiseksi voi « •j tunnustelupää olla liitetty matkatuntoelimeen, jolloin tunnustelupään paikka ja siten myös kenttälaattaparin paikka voidaan tarkoin määritellä, perustuen referenssi-paikkaan. Kun tunnustelupää laitetaan esim. rakennuksen pinnalle, voidaan tällöin paikanlukema (referenssipaik-ka) asettaa nollaksi sopivan kytkinlaitteiston avulla.

7 107411

Tunnustelupäätä liikuttelemalla antaa matkatuntoelin vastaavat paikkasignaalit, jolloin eronmittausarvojen vastaanottamisella saadaan määritellyksi näille eronmit-tausarvoille kiinteät paikat referenssipaikan suhteen. Referenssipaikka on luonnollisesti merkittävä rakennukseen, esim. vastaavan merkinnän avulla.

Kenttälaattaparit ovat sijoitetut ensisijaisesti pyörien varassa kulkevaan vaunuun, jolloin pyörien akselit ovat yhdensuuntaiset suorien suhteen. Tämän tapaisella järjestelyllä voidaan rakennuksesta hakea magnetoituvaa materiaalia varsin yksinkertaisella tavalla, sillä vaunua tarvitsee liikuttaa vain rakenteen pinnalla. Vaunun liikesuunta määrää tunnustelusuunnan. Vaunulla voidaan ajaa myös useaan kertaan eri suunnissa edestakaisin rakennuksen tutkittavalla pinnalla, jotta saadaan rakennuksessa olevasta magnetoituvasta materiaalista tarkempi kuva. Magnetoituvan materiaalin struktuuri voidaan esittää optisesti esim. monitorissa.

Jotta vaunulla voidaan ajaa toistuvasti tiettyä määriteltyä rakennuksella olevaa kulkupintaa pitkin, voidaan vaunun kulkusuunta määritellä ajourilla varustetun levyn avulla, joka asetetaan rakennuksen pintaan. Levy voi olla esim. puristettu levy, joka on valmistet-\ tu magnetoitumattomasta materiaalista. Vaunun pyörät ovat ajourissa, jotka niitä sitten ohjaavat. Levyn sijasta voidaan käyttää myös kohokalvoa. Levyyn sekä kalvoon on merkittävä erityisesti vaunun lähtöpaikka sekä jokainen mittausreitti. Ajourat voivat olla siten järjestetyt, että vaunua voidaan liikuttaa eri suunnissa ,· ja kulloinkin yhdessä suunnassa pitkin yhdensuuntaisesti toistensa suhteen olevia kulkupintoja.

Kuten aiemmin on jo mainittu, voi magneetti olla kestomagneetti tai sähkömagneetti. Kestomagneettitapauk-sessa voidaan kenttälaatat kiinnittää joko suoraan tai epäsuorasti kestomagneetissa olevan napapinnan alueelle.

8 107411 Sähkömagneetissa on olemassa vastaava magneettisydän, joka muodostaa mainitun napapinnan. Magneettisydäntä ympäröi käämi ja sillä on olennaisesti sama suorakulmainen tai soikea suure tai napapinta kuin on kestomagneetillakin. Kun on kyse magneetin jakamisesta, tarkoitetaan silloin sähkömagneetin kohdalla magneettisydämen jakoa.

Keksintöä selitetään jäljempänä piirustukseen viitaten, jossa kuvio 1 esittää perspektiivisesti nähtynä kokonaiskuvana keksinnön mukaisen laitteiston geometristä rakennetta, joka käsittää tunnusteluvaunun ja mittaus-yksikön, kuvio 2 esittää leikkauskuvana yhdensuuntaisesti sivuseinän suhteen ja kohtisuorasti pyöränakseliensa suhteen tunnusteluvaunua (kuvio 1, viiva II - II), kuvio 3 esittää ylhäältä nähtynä osakuvana tun-nusteluvaunun pohjapinnan osaa, jossa on tiettyä suoraa pitkin sijoitettuna kenttälaattapareja (kuvio 2, nuoli III) , kuvio 4 esittää signaalien kulkua magnetoituvan materiaalin tarkan paikan etsinnässä rakennuksesta, kuvio 5 esittää keksinnön mukaisen laitteiston karkeaa lohkokytkentäkaaviota, kuvio 6 esittää rakennuksessa olevan magnetoituvan materiaalin signaalien kulkua materiaalin syvyyden ja paksuuden määrittelemiseksi, kuvio 7 esittää perspektiivisesti nähtynä osa-kuvaa tunnusteluvaunun alasivusta, jossa näkyy kaksi . napakenkien päällä olevaa kenttälaattaa, kuvio 8 esittää perspektiivisesti nähtynä osa-kuvaa tunnusteluvaunun alasivusta, jossa näkyy kaksi napakenkien päällä olevaa kenttälaattaa, ja jotka ovat liittetyt toisiinsa hyvin läpäisevien liuskojen avulla, kuvio 9 esittää perspektiivisesti nähtynä osa- 10741Ί 9 kuvaa tunnusteluvaunun alasivusta, jossa näkyy kenttä-laattaparin kahden kenttälaatan välisellä alueella oleva jaettu kestomagneetti, kuvio 10 esittää päällyskuvana tunnustelupään tai tunnusteluvaunun alasivua, jossa on säännöllisesti sijoitet ja samalla tavoin suunnatut kenttälaattaparit, ja kuvio 11 esittää päällyskuvana tunnustelupään tai tunnusteluvaunun alasivua, jossa on säännöllisesti sijoitetut kenttälaattaparit, mutta jotka ovat kuitenkin suunnatut eri suuntiin.

Kuviossa 1 esitetään keksinnön mukaisen laitteiston erästä suoritusmuotoesimerkkiä magnetoituvan materiaalin löytämiseksi rakennuksesta. Laitteisto käsittää tunnusteluvaunun 1, joka on liitetty kaapelin 2 avulla mittausyksikköön 3. Tunnusteluvaunu 1 on betonilaatan 4 päällä, jonka sisässä on armeerausterästä, esim. kaksi rautatankoa 5 ja 6. Mittauslaitteessa 3 on monitori 7, joka esittää kuvana tunnusteluvaunun 1 ilmaisemat rautatangot 5 ja 6. Lisäksi se käsittää joukon painikkeita 11, 12, 13 ja 9 mittaustapahtuman ohjaamiseksi sekä ku vanmuokkaus- ja -mittausfunktioiden käsittelemiseksi. Käytönohjaus tapahtuu näiden painikkeiden vieressä olevien, näytön reunassa sijaitsevien välähdyskytkinten 11a, 12a, 13a ja 9a avulla, jotka ilmaisevat kulloi senkin toiminnon. Näin ollen voidaan toteuttaa laitteiston sovittaminen ao. maan kielelle sekä täydentäminen muille käyttömahdollisuuksille ohjelmistojen avulla, jolloin laitteen etusivu pysyy havainnollisena. Painik-: keen 8 avulla on mahdollista selailla eteen- ja taake- päin esillä olevaa valikkoa. Neljän painikkeen 10 avulla voidaan kohdistinta siirtää näytössä.

Kuvansäätötoimintojen avulla voidaan muuttaa värin vaaleutta ja kontrasteja joko kokonäytössä tai myös valitussa osa-alueessa (zoom-ikkuna). Muokattu osa- 10 10741 Ί alue voidaan sekoittaa alkuperäiseen kuvaan. Edelleen on käytettävissä suodatintoiminnot paikallisten kuva-häiriöiden tasoittamiseksi. Mittaustoimintoihin kuuluu kohdistimen paikan koordinaattien näyttö, sekä koordi-naattiverkon päälleasettaminen, joka esittää sitä kaavion mittakaavan mukaista esitystä, joka rakenuksen pintaan laitetaan mittausvaunun ohjaamiseksi. Tällä saadaan helpotetuksi magnetoituvan materiaalin paikan välitys rakennuksen suhteen.

Mittausyksikkö 3 voidaan liittää myös muihin tässä esittämättä jätettyihin yksiköihin, esim. kirjoit-timeen tai tietokoneeseen.

Jos betonilaatasta 4 sen tietyltä alueelta halutaan tuottaa kuva sen sisässä olevasta armeerauksesta, niin silloin tunnustellaan tämä alue tunnusteluvaunun 1 avulla. Tunnusteluvaunun 1 ohjaamiseksi voidaan käyttää ajourin varustettua levyä tai kalvoa, joka asetetaan tai liimataan rakenteen päälle. Seuraavassa oletetaan, että tunnusteltavana on neliönmuotoinen alue, jonka sivun pituus vastaa kolmea tunnusteluvaunun 1 pituutta. Lisäksi on tämä alue tunnusteltava kahdessa toisiaan vastaan kohtisuorasti olevassa suunnassa, jotta armeerauksesta saataisiin mahdollisimman tarkka kuva. Tunnustelualue ilmestyy mittausyksikön 3 monitoriin 7 ja se on jaettu yhdeksään osa-alueeseen, kuten katko-viivoituksesta ilmenee. Tunnustelualueella on viitenumero 14, kun taas katkoviivoitukset on merkitty viitteellä 14a.

Kun tunnusteluvaunu 1 on asetettu betonilaatalle : 4, painetaan aluksi referenssipaikan säätöpainiketta 9b, jolloin tunnusteluvaunun 1 tuottamat, paikanmäärit-telyn referenssipaikan mittausarvot saadaan nollatuksi. Sen jälkeen siirretään tunnusteluvaunua 1 ensimmäisessä suunnassa Rl betonilaatan 4 yli, jolloin käytännöllisesti kuljetaan monitorissa 7 olevien, tunnustelualueen X1 107411 14 kolmen vasemmanpuoleisen osa-alueen yli, jotka ovat yhdessä palstassa allekkain. Tämä toimenpide toistetaan tunnustelualueen 14 keskimmäisen ja oikeanpuoleisen palstan kohdalla, jolloin tunnusteluvaunu 1 asetetaan vastaavasti uudelleen betonilaatalle 4 ja siirretysti ensimmäisen ajoradan suhteen. Sen jälkeen tunnustellaan betonilaatalla 4 oleva alue edellisen suhteen kohtisuorassa olevassa suunnassa R2 tunnusteluvaunun 1 avulla, jolloin tunnustelualueen 14 kussakin rivissä olevien osa-alueiden yli kuljetaan peräkkäin. Tunnusteluvaunun 1 osa-alueiden yli kulkiessa mittaamat tiedot analysoidaan, kuten jäljempänä vielä selitetään, jotta rautatankojen 5 ja 6 asema betonilaatan 4 sisässä saadaan ilmaistuksi ja tuotetuksi vastaava kuva monitoriin 7. Luonnollisesti on pidettävä yllä mainittu järjestys betonilaatan 4 haluttua aluetta tunnusteltaessa, koska mittausyksikkö 3 on vastaavasti ohjelmoitu. Ohjelmointia muutettaessa voidaan myöskin tunnustelualue 14 toki jakaa ja tunnustella toisinkin.

Edellä mainittu ristimäinen tunnustelu on mielekästä, sillä vain ne rautatangot, jotka ovat poikittain tunnustelusuunnan suhteen, tuottavat haluttuja mittaussignaaleja. Ne rautatangot, jotka ovat vinosti (aina 45° saakka) tunnustelusuunnan suhteen, tuottavat tunnus-telusuunnassa toisistaan poispäin suunnatun signaalin, jossa jotakuinkin pätee kosiniesitys. Signaalinkasvu on silloin pienempi, jolloin derivoitaessa saadaan alhaisempi signaalitaso. Mutta puuttuva määrä saadaan tun-nustelutapahtumasta kohtisuorasti ensin mainitun suunnan suhteen ja se lisätään edellisen, jolloin jälleen saadaan analysointia varten riittävä signaalin korkeus. Tunnustelusuunnan suuntaiset rautatangot eivät tuota mitään ajan suhteen muuttuvaa signaalia, eikä laite voi siksi niitä äimistä. Luonnollisestikin lasketaan yhteen vain samojen tunnustelupaikkojen signaalitasot, 12 10741Ί jolloin tietokoneeseen saadaan lopuksi kolmidimensio-naalinen signalinkulku. Tähän tarkoitukseen voidaan valita myös useampi kuin kaksi tunnustelusuuntaa.

Jotta tunnusteluvaunua 1 voidaan helposti liikuttaa betonilaatan 4 pinnalla, on vaunussa kaksi yhdensuuntaisesti olevaa akselia 15 ja 16, joiden päässä on aina pyörät 17 ja 18. Pyöränakselit 15 ja 16 ovat pyöri-Västi kytketyt toisiinsa, jotta tunnusteluvaunulle 1 saadaan mahdollisimman moitteeton suoraankulku. Tunnus-teluvaunun 1 ajosuunta määrittelee mittaussuunnan R, joka on kohtisuorassa akselien 15 ja 16 suhteen. Kuviossa 1 on mittaussuuntana R esim. suunta Rl ja R2.

Kuvio 2 esittää leikkauskuvana tunnusteluvaunua 1 sisäseinän puolelta, joka on kohtisuorassa akselien 15 ja 16 suhteen. Kuviossa 2 on siis mittaussuunta R horisontaalisessa suunnassa.

Kuten havaitaan, on tunnusteluvaunun 1 sisässä rakolevymatkatuntoelin 19, jossa on pyörivä rakolevy 20, jonka rakoja 21 sähköoptinen tunnustelulaitteisto tunnustelee, jota ei tässä ole yksityiskohtaisesti esitetty. Rakolevy 20 on sijoitettu pyörivästi akselille 22, joka puolestaan on kiinnitetty tunnusteluvaunun 1 toiseen sivuseinään la. Rakolevyyn 20 kiinnitetyn jat-koskappaleen 23 yli kulkee käyttöhihna 24, joka on ohjattu myös kääntörullien 25, 26 ja 27 yli, sekä myös molemman akselin 15 ja 16 ympäri. Kun tunnusteluvaunu 1 kulkee betonilaatan 4 pintaa pitkin, pyörii tällöin rakolevy 20 käyttöhihnan 24 avulla, mistä seuraa se, että sähköoptinen laitteisto tuottaa yhden pulssisig-*; naalin aina jokaista tunnusteluvaunun 1 taaksejättämää yksikkömatkaa kohden, joka määräytyy rakolevyssä 20 olevien rakojen 21 välien mukaan. Vastaavat pulssisignaalit lasketaan yhteen, jolloin saadusta lukuarvosta, joka perustuu referenssipaikkaan, voidaan määritellä tunnusteluvaunun 1 tarkka paikka. Referenssipaikka todetaan n · 13 107411 painamalla referenssipaikan säätöpainiketta, jolloin lukuarvo nollautuu. Sähköoptinen ilmaisinlaite voi koostua esim. valoa lähettävästä diodista ja valoherkästä elementistä.

Kuvion 2 mukaan on pyöränakselien 15 ja 16 välissä ja tunnusteluvaunun 1 pohjaan kiinnitettynä magneetti 28, joka on esim. kestomagneetti, ja jonka esim. etelänäpä on ylöspäin ja pohjoisnapa on alaspäin. Kestomagneetti 28 on kiinteästi paikoitettu tunnusteluvaunuun 1 ja se ulottuu käytännöllisesti tunnusteluvaunun 1 koko pituuden yli. Kestomagneetin 28 pituus on tällöin oleellisesti suurempi kuin sen leveys tai korkeus. Kestomagneetti voidaan korvata myös vastaavan sähkömagneetin sydämellä. Kestommagneetin 28 alapuolella ja siihen kiinnitettynä on painettu kytkentälevy 29, jonka alasi-vulla on aina kahdesta kenttälaatasta 30, 31 muodostuvat kenttälaattaparit 32. Kenttälaattaparit 32 on liitetty tässä esittämättä jätetyin, painetussa kytkentälevyssä 29 olevien sähköliitäntöjen avulla mikroprosessoriin, joka myöskin on painetussa kytkentälevyssä 29.

Kuten kuviosta 2 havaitaan, ovat kenttälaatta-parin 32 kenttälaatat 30 ja 31 tunnustelusuunnassa R peräkkäin. Sen lisäksi on painetun kytkentälevyn 29 ala-sivulle asetettuna useita kenttälaattapareja 32, esim. 14 kenttälaattaparia, niiden ollessa vierekkäin tunnusteluvaunun 1 pituussuunnassa, ja siis yhdensuuntaisesti akselien 15 ja 16 suhteen.

Kuvio 3 esittää yksityiskohtaisesti kenttälaatta-parien 32 sijoittelun painetun kytkentälevyn 29 alasi-vulle. Kuva esittää siis päällyskuvana painetun kytkentälevyn 29 alasivua. Mittaussuunta esitetään tässäkin viitteellä R, sen ollessa kohtisuorassa akselien 15 ja 16 suhteen. Mittaussuunta R esittää samalla siis tunnusteluvaunun 1 liikesuuntaa. Kenttälaattaparit 32 ovat mittaussuunnan R suhteen yhtä etäällä toisistaan ja ne · 14 10741 1 ovat samalla suoralla. Mittaussuunnassa R tai kohtisuorassa suoran G suhteen ovat jokaisen kenttälaattaparin 32 kenttälaatat 30 ja 31 toisistaan erillään, jotta voidaan mitata kestomagneetin 28 magneettikentän ver-tikaalikomponentit.

Kuten jo on mainittu, muuttuu kestomagneetin 28 vertikaalinen komponentti mittausvaunun 1 lähestyessä betonissa olevaa teräsrakennetta. Kenttälaattoihin 30, 31 liittyy vertikaaliset magneettikenttäkomponentit kahdessa toisiaan lähekkäin olevassa kohdassa ja ne ovat riippuvia kenttälaattojen välistä. Koska jokaisen kenttälaattaparin 32 molemmat kenttälaatat 30, 31 ovat kyt ketyt differentiaalikytkentään, todetaan niiden avulla välittömästi molemman vertikaalisen magneettikenttäkom-ponentin välinen eroarvo, jolloin niistä saadaan yksi eronmittausarvo. Tämä eronmittausarvo vastaa käytännöllisesti sitä vertikaalisen magneettikenttäkomponentin gradienttia, joka on kenttälaattaparin kummankin kenttä-laatan yhdyssuunnassa tai mittaussuunnassa R.

Kuvio 4 esittää tähän kuuluvien signaalien kulut. Käyrät K1 ja K2 esitävät kenttälaattaparin 32 kenttä-laatan 30, 31 mittausarvot, kun taasa käyrä K3 esittää kenttälaattaparin 32 eronmittausarvot. Kuviossa 4 esitetään jokainen signaaliamplitudi sen matkalta. Matkalla tarkoitetaan tunnusteluvaunun 1 siirtomatkaa suunnassa R. Käyrä K4 ilmaisee eronmittaussignaalin K3 derivoidun signaalin kulun.

Tarkemmin ilmaistuna välitetään ja säilytetään muistiin kummankin kenttälaattaparin eronmittausarvo tunnusteluvaunun jokaisesta siirtopaikasta. Tunnustelu- « vaunun 1 seuraavassa siirtopaikassa mittaussuunnassa R tapahtuu jälleen eronmittausarvojen otto kenttälaattaparin 32 avulla jne. Tällä tavoin saadaan kullekin kent-tälaattäpärille 32 käyrä K3, mikä on esitetty kuviossa 4. Kun tunnusteluvaunu 1 on matkansa täysin siirretty, ' ' * » 107411 15 ja kun siten on saatu otetuksi täydellisesti jokaisen erillisen laattaparin 32 käyrä K3 kuvion 4 mukaan, derivoidaan käyrät K3, jotta saadaan kaikki derivoidut sig naalien kulut K4. Derivoidun signaalin kulun K4 maksimi on magnetoituvan materiaalin kohdalla, tässä tapauksessa esim. terästangon 5 kohdalla (kuvio 4).

Kuvion 4 mukaiset diagrammit muodostetaan siis jokaiselle kenttälaattaparille 32 ja myös kaikissa tun-nustelusuunnissa R, mikäli tunnusteluvaunua 1 siirretään eri tunnustelusuunnissa Rl ja R2 betonilaatan 4 pinnalla (kuvio 1). Näin välitettyjen, derivoitujen signaalien kulkujen K4 avulla voidaan tavanomaisin menetelmin maksimoimalla, suodattamalla ja niin edelleen tuottaa kuva betonilaatassa 4 olevasta armeerauksesta ja muodostaa se kuvion 1 monitoriin 7.

Kuvio 5 esittää edelleen yksityiskohdittain keksinnön mukaisen laitteiston sähköjärjestelmää. Tunnus-teluvaunu 1 käsittää 14 kenttälaattaparia 32, joissa kussakin on kaksi kenttälaattaa 30, 31, jotka ovat kyt ketyt sarjaan ja ovat positiivisen ja negatiivisen jän-nitenavan välissä. Kenttälaattojen 30 ja 31 välinen vä-liotto tapahtuu multipleksilaitteen 34 liitännän 33 avulla. Multipleksilaitteen 34 muut liitännät 33a ovat liitetyt vastaavasti aina toisen kenttälaattaparin 32 väliottoon. Multipleksilaitteen 34 yhteinen kontakti 35 liitetään vaihtokytkimen 36 avulla perä perää yksittäisiin liitäntöihin 33, jokaisen kenttälaattaparin 32 väliotoissa saamat eronmittausarvot syötetään perä perää vahvistimen 37 kautta mikroprosessoriin 38. Sen • j jälkeen säilytetään tunnusteluvaunun 1 jokaisen paikan eronmittausarvoa mikroprosessorissa 38, mitä varten siinä on olemassa erityinen muistialue. Tunnusteluvaunun 1 kulloinenkin paikka välitetään jo mainitun matkatunto-elimen 19 (paikkatuntoelimen) avulla. Tällöin rinnas tetaan paikkatuntoelimen 19 avulla välitetty paikka »· 16 107411 sekä tässä paikassa mitatut eronmittausarvot toisiinsa. Tunnusteluvaunun 1 siirron jälkeen tapahtuu eronmittaus-arvojen vastaava mittaus tietyssä uudessa paikassa.

Kaikki tällä tavoin saadut eronmittausarvot kootaan kuviossa 4 esitettyihin eronmittaussignaaleihin 3 ja ne voidaan derivoida jo tunnusteluvaunun 1 mikroprosessorissa 38, jotta saadaa derivoitu mittaussignaa-likäyrä K4. Mutta se voidaan välittää myös mittausyksikössä 3 ja muokata kuvanesitykseksi.

Mainittakoon vielä, että kuviossa 5 kytkentäkon-takti 36 vaihtokytketään mikroprosessorin 38 ohjaamana johdon 39 avulla, ja että vahvistimen 37 tasaus tapahtuu mikroprosessorin 38 avulla, johdon 40 kautta. Mikroprosessoriin 38 liitetty kytkin SI suorittaa automaattisen vahvistuksen vaihtokytkennän, mikäli mittausalue ylitetään .

Kuvio 6 esittää kuvion 4 mukaista diagrammia, jossa on esitetty kuitenkin vain derivoidut signaalien kulut K4a, K4b, K4c ja K4d. Signaalin kulku K4a:n mukaan pätee tangonhalkaisijalle 22 mm 39 mm syvyydessä, signaalin kulku K4b:n mukaan pätee tangonhalkaisijalle 8 mm 36 mm syvyydessä, signaalin kulku K4c:n mukaan pätee tangonhalkaisijalle 22 mm 89 mm syvyydessä ja signaalin kulku K4d:n mukaan pätee tangonhalkaisijalle 8 mm 86 mm syvyydessä. Amplitudit on piirretty mV:na aina kent-tälaattaa kohden.

Havaitaan, että signaaliamplitudi riippuu sangen paljon teräksen syvyydestä ja peitosta. Mutta sen sijaan signaaliamplitudi riippuu heikosti tangonhalkaisijas ta. Kaikki tämän tapauksen tangot ovat terästä. Samaa sy-vyyttä vastaavat käyrät ovat suhteellisen lähellä toisiaan, myös vaikka ne koskettavat eri paksuisia tankoja. Tankojen eri syvyyksiä vastaavat käyrät ovat sitä vastoin varsin kaukana toisistaan. Käyrien leveys (signaalin kasvu tunnustelupään lähestyessä sitä paikkaa, jonka « 17 107411 alla teräs on, ja vastaavasti vähenee symmetrisesti sen jälkeen) ei käytännöllisesti riipu tangon halkaisijasta, mutta kylläkin sen syvyysasemäs ta.

Signaalien kulkujen mittaus tapahtuu siten, että aluksi määritellään amplitudista karkeasti syvyys, ja sen jälkeen määritellään käyränleveys-korkeus-suhteesta tangonhalkaisija. Tämän tiedon avulla korjataan vielä syvyys. Luonnollisesti voidaan tunnettujen signaalien kulkujen vertailukäyrät ottaa avuksi ja verrata niitä näihin mitattuihin signaalien kulkuihin, jotta saadaan todetuksi tangonhalkaisija ja syvyysasema.

Kuvio 7 esittää tunnusteluvaunun 1 kuvaa viistosti alhaalta nähtynä, kenttälaattaparien alueelta. Erikseen havaitaan kenttälaattapari 32, jossa on kenttälaa-tat 30 ja 31, jossa kumpikin kenttälaatta 30 ja 31 on napakengässä 41, 42. Napakenkien 41 ja 42 tarkoituksena on keskittää kestomagneetin 28 magneettikenttää kenttä-magneettien 30 ja 31 alueelle siten, että keksinnön mukaiselle laitteelle saadaan suurempi herkkyys. Kuvion 2 mukaista painettua kytkentälevyä 29 ei ole tässä esitetty yleisnäkymän vuoksi, ja se on muutoin kenttälaat-tojen 30 ja 31, sekä kulloisenkin napakengän 41 ja 42 välissä. Todettakoon tässä, että jokainen kenttälaatta 30 ja 31 koostuu johdinelementistä, jossa on magneettisesti muutettava vastus ja substraatti tai kantoaine, jonka varassa tämä magneettisesti muutettava vastus lepää. Tätä ei ole kuvioissa esitetty eritellyssä muodossa, jotta piirustus ei näyttäisi liian komplisoidulta.

Kuvio 7 osoittaa edelleen, että mittaussuunta R on kummankin kenttälaatan 30 ja 31 yhdyssuunnassa, kun taas kestomagneetin 28 pituussuunta on kohtisuunnas-sa sen suhteen. Pituussuunta on merkitty kaksoisnuolella G. Kuvion 7 mukaan on pituussuunnassa G muita kenttä-laattapareja 32, joita ei ole tässä esitetty yleisnäkymän vuoksi.

• 18 10741 1

Kuvion 7 mukaisesta suoritusmuodosta poiketen voivat napakengät 41 ja 42, jotka ovat magneettisesti johtavaa materiaalia, olla liitetyt toisiinsa myös yksi-kappaleisesti, esim. ohuen välilevyn avulla, joka on kestomagnmeetin 28 sivulla ja on siihen kosketuksessa. Napakenkiä 41 ja 42 ei tarvitse asentaa mitenkään erityisesti, vaan ne voidaan asettaa pariksi kestomagneetin 28 pintaan, mikä on merkittävästi yksinkertaisempaa, sillä napakengät 41, 42 ovat suhteellisen pienet.

Kuvio 8 esittää keksinnön erästä toista suoritusmuotoa kenttälaattaparin 32 alueelta. Jokaisen kenttä-laattaparin 30, 31 pinnassa on liuska 43, 44 hyvin läpäisevästä materiaalista. Liuskat 43 ja 44 ulottuvat aina toisistaan erilleen lähtien kustakin kenttälaatasta 30, 31 ja ne ovat mittaussuunnassa R tai sitä vastaan.

Liuskojen 43, 44 avulla voidaan toisaalta edelleen keskittää kestomagneetin 28 kenttää vielä voimakkaammalla tavalla kenttälaatoille 30, 31. Näin menetellen aikaansaadaan laitteelle lisätty herkkyydenkorotus.

Mutta toisaalta on myös mahdollista vetää käyrien K1 ja K2 äärikohtia (kuvio 4) toisistaan edelleen poispäin, jolloin eronmittaussignaalikäyrälle K3 saadaan jyrkempi kulku ja siten derivoidulle käyrälle K4 kapeampi ja jyrkempi kulku, jolloin aikaansaadaan parempi analysointikyky magnetoituvan materiaalin paikanmääritykseksi rakennuksessa.

Kuvio 9 esittää keksinnön erästä toista suoritusmuotoa kenttälaattaparien 32 alueelta. Tässä on kesto-magneetti jaettu kahteen kestomagneettipuoliskoon 28a ja 28b, joiden välissä on ilmarako L. Kestomagneettien 28a ja 28b alasivuilla on kussakin yksi napakenkä 41a, 41b, joiden alueella on kulloinkin yksi kenttälaatta. Kenttälaatat on sijoitettu yhteisen substraatin 45 varaan, joka on esim. keramiikkaa. Substraatti 45 on kummankin napakengän 41a ja 41b päällä. Kenttälaattojen 19 107411 päällä ovat jälleen hyvin johtavasta materiaalista olevat liuskat 43, 44. Ne ulottuvat kuten kuviossa 8 mit- taussuunnan R suuntaan tai vastakkaiseen suuntaan. Napa-kenkiin 41a ja 41b liittyy lisäksi yksikappaleisesti laajennukset 45a, 45b, jotka ovat taivutetut ulospäin, jotta ennen kaikkea saataisiin kenttäsymmetrialle helppo korjausmahdollisuus. Painettua kytkentälevyä 29 ei ole tässäkään esitetty yleisnäkymän vuoksi ja se sijaitsee napakenkien 41a, 41b ja substraatin 45 välissä.

Kuvion 9 mukaisen järjestelmän mukaan voidaan magneettivuoerotusta nostaa kummankin kenttälaatan välissä, mikä myötävaikuttaa mittausherkkyyden paranemiseen. Napakengät johtavat magneettivuon osamagneeteista 28a ja 28b kenttälaattojen läpi, jotka on sijoitettu yhteiselle, eristävästä keramiikasta olevalle substraatille 45, ja sen alapuolitse kenttälaattojen kautta, jotka muodostavat lisänapakengät, jälleen toisistaan poispäin ulkokenttään.

Kuvio 10 esittää kenttälaattojen 32 kaksidimen-sionaalista sijoittelua. Kenttälaattaparit 32 ovat painetun kytkentälevyn 29 toisella sivulla, ja sen toisella sivulla on kestomagneetti 28, jolla tässä tapauksessa on neliömäinen napapinta. Tässä esitetään esimerkinomaisesti 4 x 4 = 16 kenttälaattaparia, jotka kaikki ovat suunnatut samalla tavalla mittaussuunnan R suhteen ja ja ne ovat samalla etäisyydellä toistensa suhteen ja ne muodostavat säännöllisen rasterin. Tällä järjestelyllä on se etu, että tunnusteluvaunua ei tarvitse siirtää enää niin kauas eronmittausarvon välittämiseksi. Periaatteessa riittää mittaussuunnassa R tapahtuva kahden . kenttälaattaparin välin verran tehtävä siirto. Erisuun taisten mittaussuuntien vuoksi on tunnusteluvaunua 1 käännettävä nyt kuten aiemminkin. Jos kestomagneetin 28 napapinnan alueelle on sijoitettu hyvin paljon kent-tälaattapareja sangen tiheään toistensa viereen, niin 20 107411 silloin voitaisiin tietyissä oloissa luopua kokonaan tunnusteluvaunun siirtämisestä. Tällöin voitaisiin mitata vain yhdessä suunnassa, jolloin tietyissä oloissa ei tarvitsisi osoittaa rakennuksessa olevaa koko magnetoituvaa materiaalia. Rautalankaa, joka kulkee yhdensuuntaisena tunnustelusuunnan R suhteen, ei silloin voitaisi todeta.

Kuviossa 10 aina tunnustelusuunnassa R peräkkäin olevat kenttälaattaparit voisivat olla myös kenttälaat-tarivien muodossa, siis sellaisessa muodossa, jossa vastaava määrä kenttälaattoja on kytketty sarjaan, em. tapauksessa kahdeksan kenttälaattaa, jolloin aina on olemassa pääte- ja väliotot. Tällöin valitaan mittaussuig-naalit aina parittain kahdelta vierekkäiseltä kenttälaa-talta. Kaikki kenttälaatat voisivat olla tällöin samalla etäisyydellä toistensa suhteen.

Kuvion 10 mukaisen asettelun kehitelmä esitetään kuviossa 11. Siinä on jälleen 4x4 kenttälaattaparia 32 esitettynä, jotka muodostava tsäännöllisen kaksidi-mensionaalisen ristikon. Mittaussuunnat vuorottelevat kuitenkin horisontaalisuunnassa ja vertikaalisuunnassa kenttälaattaparilta kenttälaattaparille, joten tässä saadaan yhteensä kaksi mittaussuuntaa. Nämä mittaussuunnat ovat kohtisuorasii toistensa suhteen. Tällä järjestelyllä tarvitaan tällöin vain hyvin lyhyet siirrot kummassakin mittaussuunnassa, jotta saataisiin vastaavien siirtopaikkojen kulloisetkin eronmittausarvot. Myös tässä tapauksessa voisi siirto käydä tarpeettomaksi, mikäli laitteistossa olisi riittävän monta ja tiiviisti toistensa suhteen vierekkäin olevaa kenttälaattaparia, joilla olisi kulloinkin horisontaali- ja vertikaalisuunnassa vuorottelevat mittaussuunnat, jotta saataisiin riittävän tarkat mittaussignaalien kulut (kuvio 4, käyrät K3:n mukaan). Mikäli kenttälaattaparit eivät olisi riittävän lähellä toisiaan, voitaisiin mahdollisesti 21 10741 1 suorittaa kahden yhdessä mittaussuunnassa välitetyn mittausarvon välillä interpolointi, jotta laskennallista tietä saataisiin väliarvot kuvion 4 käyrän K3 täydentämiseksi. Kuvion 4 mittaussignaalikäyrien K3 eri mittaus-arvot saataisiin kuvion 11 mukaisella järjestelyllä esim. kenttälaattaparien 32a ja 32d tai kenttälaattapa-rien 32 c ja 32d avulla. Käytännössä on olemassa huomattavasti enemmän kenttälaattapareja, riippuen halutusta käyttötarkoituksesta ja tunnusteltavan rakennuksen pinnan suuruudesta.

Claims (13)

107411 22

1. Laitteisto magnetoituvan materiaalin (5, 6) löytämiseksi rakennuksesta, johon laitteistoon kuuluu 5. tunnustelupää, jossa on magneetti (28) magneettikentän johtamiseksi rakennukseen, sekä vähintään kaksi magneetin (28) napa-alueelle kiinnitettyä magneettikentän tunnistinta (30, 37) magnetoituvasta materiaalista (5, 6. häiriytyvän magneettikentän mittaamiseksi, ja 10 - mittausyksikkö (3) magnetoituvan materiaalin (5, 6) paikallistamiseksi magneettikentän tunnistimen (30, 37) tuottamien mittaussignaalien avulla, tunnettu siitä, että - magneettikentän tunnistimet (30, 31) ovat kenttälaatto- 15 ja, - magneetin (28) ainoastaan yhdellä napapinnalla on useita pareja (32) differentiaalikytkennässä toisiinsa liitettyjä kenttälaattoja, - parit (32) on järjestetty pitkin ainakin yhtä suoraa 20 siten, että kulloinkin yhteen pariin (32) kuuluvat kenttälaatat ovat suoran eri puolilla, ja - mittausyksikkö (3) on muodostettu siten, että siirrettäessä magneettia (28) pitkin rakenteen pintaa poikittain suoraan (G) nähden se tallentaa kulloisenkin parin 25 (32) eri siirtoasemiin toimittamat eromitta-arvot, differentioi eromitta-arvojen kulun ja määrittää diffe-rentioidun kulun maksimin.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laitteisto, tunnettu 30 siitä, että kenttälaattaparit (32) on sijoitettu pitkin yhdensuuntaisia suoria kaksidimensionaalisen, säännöllisen mallin muodossa.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen laitteisto, 35 tunnettu siitä, että kenttälaattaparin (32) aina kahden kenttälaatan (30, 31) välissä oleva yhdysviiva on kohtisuorassa mainittujen suorien suhteen. 107411 23

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1 - 3 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että jokaisen kenttälaatan (30, 31) alla on napakenkä (41, 42 tai 41a, 42a).

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että kenttälaattaparin napakengät on liitetty toisiinsa.

6. Patenttivaatimuksen 4 mukainen laitteisto, tunnettu 10 siitä, että magneetti on jaettu eri osiin kenttälaattaparin kummankin kenttälaatan välissä kulkevaa viivaa pitkin, ja että kenttälaattapariin kuuluvien napakenkien (41a, 41b) pinnalla on yhteinen kenttälaattasubstraatti (45).

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että kenttälaattaparin (32) kulloisiinkin kenttälaattoihin (30, 31) on päätyosaan liitetty hyvin johtavasta materiaalista oleva liuska (43, 44), jotka liuskat ovat toisistaan poispäin ja ulottuvat molempia 20 kenttälaattoja yhdistävän suoran suuntaan.

8. Jonkin patenttivaatimuksen 1 - 7 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että siinä on matkatuntoelin (19) tunnus-telupään (1) paikan määrittämiseksi. 25

9. Jonkin patenttivaatimuksen 5-8 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että kenttälaattaparit (32) on sijoitettu pyörien (17, 18) varassa kulkevaan vaunuun (1), ja että pyöränakselit (15, 16) ovat yhdensuuntaiset suorien suh- 30 teen.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että siihen kuuluu kaksi yhdensuuntaista ja toisiinsa pyörivästi kytkettyä pyöränakselia (15, 16), joiden 35 päissä on kussakin aina yksi pyörä (17, 18).

11. Patenttivaatimuksen 9 tai 10 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että matkatuntoelin (19) on rakokiekkomat- 107411 24 katuntoelin, jossa on pyörivä rakokiekko (20), jota pyörittää ainakin yksi pyöränakseli (15, 16).

12. Jonkin patenttivaatimuksen 1-14 mukainen laitteisto, 5 tunnettu siitä, että magneetti on kestomagneetti.

13. Jonkin patenttivaatimuksen 1-12 mukainen laitteisto, tunnettu siitä, että magneetti on sähkömagneetti. 1 0 25 107411