FI105588B - Parannettu valolähdejärjestely tasomaisiin sovelluksiin - Google Patents

Description

105588

Parannettu valolähdejärjestely tasomaisiin sovelluksiin - Förbättrad Ijuskälls-arrangemang for plana tillämpningar

Keksinnön kohteena on yleisesti puolijohdevalolähteiden optomekaaninen rakenne.

5 Erityisesti keksinnön kohteena on sellaisen valolähteen koteloinnin muoto optimaalisten säteilyominaisuuksien saavuttamiseksi.

Puolijohdevalolähteitä eli ledejä (valodiodeja) käytetään yleisesti valaisuun kaikenlaisissa sähkölaitteissa. Niiden etuja ovat pieni koko, alhainen tehonkulutus ja erittäin pitkä käyttöikä.

10 Monissa tapauksissa joudutaan käyttämään rajoitettua määrää valolähteitä valaisemaan suhteellisen laajaa pintaa; yleensä edellytetään myös, että säteilyn voimakkuus jakautuu mahdollisimman tasaisesti koko pinnan alueelle. Tyypillinen esimerkki on nestekidenäytön (LCD) taustavalaisu. Kuva 1 esittää kaavamaisesti poikkileikkausta tunnetusta nestekidenäytön taustavalojärjestelystä. Katsojan silmän ajatellaan olevan 15 ylhäällä ja katsovan alas oleellisesti kohtisuoraan LCD-elementin 101 pintaan nähden. LCD-elementin alapuolella on oleellisesti tasomainen valonjohdin 102, jonka tehtävänä on osittain sallia valon eteneminen vaakasuunnassa ja osittain taittaa se ylöspäin LCD-elementin läpi. Valolähteenä on yksi tai tavallisesti useampi puolijohde valolähde 103 sijoitettuna valonjohtimen 102 ympärille.

20 Kuvan 1 mukaisen järjestelyn toimivuutta arvioidaan käyttäjän havaitseman valaistuksen jakautumisen pohjalta. Mitä tasaisempi valaistus LCD-elementin koko alalla, sitä parempi taustavalojärjestely. Kuva 2 esittää eräitä tunnettuja käyttäjälle näkyviä valaistuskuvion virheitä. Valolähteiden 201, 202 ja 203 säteilemä valo ei ehkä kanna riittävän kauas valonjohtimessa valaistakseen LCD-elementin kauimmaista reunaa, 25 jolloin kauimmaiseen reunaan jää tumma vyöhyke 204. Toisaalta, merkittävä määrä valoa voi taittua LCD-elementin läpi valolähteiden välittömässä läheisyydessä synnyttäen kirkkaita kohtia 205, 206 ja 207. Valolähteiden säteilykeilat eivät ehkä : myöskään ole riittävän leveitä, jolloin syntyy tummia kulmia 208 ja 209 sekä valo lähteiden väliin tummia kiiloja 210 ja 211.

30 Yleinen kehityssuunta kannettavissa elektronisissa laitteissa on kohti yhä pienempiä laitekokoja. Yhtäältä tämä edellyttää komponenttien fyysisen koon pienentämistä entisestään, jolloin esimerkiksi kuvassa 1 esitetystä valonjohtimesta 102 pitäisi tehdä ohuempi. Toisaalta laitekoon pieneneminen asettaa yhä tiukempia vaatimuksia laitteiden tehonkulutukselle, sillä pieni laite vaatii pienen akun, jonka kapasiteetti on 2 105588 4 rajallinen. Näiden vaatimusten vuoksi on tullut entistä vaikeammaksi valaista nestekidenäytön kaltainen tasomainen pinta tasaisesti. Jos valonjohtimesta tehdään ohuempi, siihen kytkeytyvän valon määrä pyrkii pienenemään, mikä yleisesti heikentää valaistusta. Yksi tapa vastata vaatimukseen tehonkulutuksen pienentämisestä 5 on käyttää vähemmän valolähteitä valaistavan alueen ympärillä, jolloin luonnollisesti on entistä vaikeampaa jakaa valo tasaisesti.

Tämän keksinnön tavoitteena on toteuttaa parannettu valaistusjärjestely, jolla aikaansaadaan suhteellisen tasainen valaistuksen jakautuminen oleellisesti tasomaiselle pinnalle. Keksinnön tavoitteena on myös toteuttaa sellainen valaistusjärjestely, 10 jonka tehonkulutus on suhteellisen vähäinen. Lisäksi keksinnön tavoitteena on toteuttaa edellä mainitun kaltainen valaistusjärjestely, joka soveltuu edullisesti automatisoituun sarjatuotantoon.

Keksinnön tavoitteet saavutetaan puolijohdevalolähteen läpinäkyvän kotelomateri-aalin uudella muotoilulla.

15 Keksinnön mukaiselle valolähdejäijestelylle on tunnusomaista, että koteloitu puoli-johdevalolähde käsittää puolijohdesirun kotelo-osassa, joka - käsittää oleellisesti tasomaisen valonjohtimen reunaa kohti suuntautuvan kaarevan pinnan, - on poikkileikkaukseltaan D:n muotoinen tasossa, joka on kohtisuorassa oleellisesti 20 tasomaisen valonjohtimen tasoa vastaan, jolloin D:n kaarimainen osa vastaa mainittua kaarevaa pintaa, ja - ulottuu ennalta määrätylle etäisyydelle laajentumissuunnassa, joka on paikallisesti kohtisuorassa mainitun D:n muotoisen poikkileikkauksen tasoa vastaan.

Keksinnön mukaisesti varsinaisen valolähteen muodostavan puolijohdesirun tuotta-25 ma valo kollimoituu yleisesti viuhkamaiseen muotoon puolijohdesirun ympärille järjestetyn läpinäkyvän koteloinnin avulla, joka on muotoiltu siten, että se muistuttaa laajentunutta D-kirjainta. Puolijohdevalolähteen pinnan ja ympäröivän koteloin-timateriaalin pinnan välinen etäisyys säteilyn pääasiallisessa suunnassa on suurempi kuin D:n muotoisen pinnan kaarevuussäde. Koteloitu puolijohdevalolähde on järjes-30 tetty tasomaisen valonjohtimen läheisyyteen.

Keksinnön mukaisen valolähdejärjestelyn optisten ominaisuuksien tutkiminen osoittaa, että säteillyn valon viuhkamainen jakautuminen mahdollistaa säteillyn valon tehokkaan kytkeytymisen ohuempiin valonjohtimiin kuin tekniikan tason mukaisissa rakenteissa. Valonjohtimen tason normaalin suunnasta havaittu valaistus- V i 3 105588 kuvio on myös tasaisempi. Näiden keksinnön etujen ansiosta suunnittelija voi valita sopivan kompromissin yhtäältä rakenteen ohentamisen ja tehonkulutuksen vähentämisen ja toisaalta valaistuksen parantamisen välillä. Toisin sanoen jos fyysinen koko ja tehonkulutus säilyvät ennallaan koteloinnin uutta muotoilua lukuun ottamatta, 5 saavutetaan tehokkaampi valaistus, ja jos taas aiempaa valaistuksen tasoa pidetään riittävänä, eri komponenttien määrääjä kokoa voidaan pienentää.

Keksinnölle tunnusomaiset uudet ominaisuudet on esitetty yksityiskohtaisesti oheisissa patenttivaatimuksissa. Itse keksintöä, sen rakennetta ja toimintaperiaatetta samoin kuin keksinnön muita tavoitteita ja etuja on kuitenkin selostettu seuraavassa 10 eräiden nimenomaisten suoritusmuotojen avulla ja viitaten oheisiin piirustuksiin.

Kuva 1 esittää tekniikan tason mukaista valaistusjärjestelyä,

Kuva 2 esittää eräitä tunnettuja valaistusvirheitä,

Kuvat 3a-3c esittävät periaatteellisesti eräitä keksinnön mukaisia rakenteita,

Kuva 4 on poikkileikkaus keksinnön mukaisesta valaistusjärjestelystä, 15 Kuva 5 esittää eräitä mitoitusvaikutuksia,

Kuvat 6a-6c esittävät eräitä mitoitusmahdollisuuksia, ja

Kuva 7 esittää mitoitusta vaakatasossa.

Kuviin 1 ja 2 on jo viitattu edellä tekniikan tason selostuksen yhteydessä, joten seuraavassa keskitytään kuviin 3 a - 7.

20 Kuva 3a on perspektiivipiirustus, joka esittää ’’laajentuneen D:n” fyysistä muotoa sen yksinkertaisimmassa tapauksessa. Kuvassa näkyy koteloitu puolijohdevalolähde, jossa puolijohdesirua 301, joka kykenee säteilemään sähkömagneettista säteilyä spektrin näkyvällä osalla (aallonpituuksilla n. 400-800 nm), ympäröi kotelomateri-aali 302, joka on läpinäkyvää ainakin osalla mainituista näkyvistä aallonpituuksista.

m 25 Puolijohdesirun 301 muoto ei ole keksinnön kannalta oleellinen; kuvassa on esi-' merkkinä esitetty suorakulmaisen särmiön muotoinen siru. Puolijohdesirun säteile- män valon pääasiallinen suunta on esitetyn koordinaatiston suunta x.

Kotelo-osan 302 poikkileikkaus on vakio xz-tasossa ja muistuttaa läheisesti isoa D-kirjainta: se rajoittuu ensimmäiseen janaan suunnassa z, kahteen yhdensuuntaiseen 30 toiseen janaan, jotka kumpikin liittyvät ensimmäisen janan päihin suorassa kulmassa 105588 4 4 ja jatkuvat positiiviseen suuntaan x, sekä kaarimaiseen osaan, joka yhdistää toisiinsa toisten janojen ne päät, jotka eivät liity ensimmäiseen janaan. Tällä poikkileikkauksella kotelo-osa jatkuu ennalta määrätyn matkan suunnassa y niin, että syntyvällä fyysisellä muodolla on tasomainen suorakulmainen takapinta yz-tasossa; yhden-5 suuntaiset, tasomaiset ja suorakulmaiset ylä- ja alapinta xy-tasossa; kaksi yhdensuuntaista, tasomaista, D:n muotoista päätypintaa xz-tasossa; sekä kaareva etupinta, joka yhdistää D:n muotoisten päätypintojen kaarimaiset osat ja ylä-ja alapinnan ne sivut, jotka ovat kauimpana takapinnasta. Kaikki suuntaa tarkoittavat sanat tai etuliitteet kuten ’’taka-”, ’’ylä-”, ’’ala-”, ’’pääty-” ja ’’etu-” viittaavat tässä patenttihake-10 Hiuksessa ainoastaan piirustuksissa esitettyjen osien tai pintojen sijaintiin. Ne eivät millään tavalla rajoita keksinnön mukaisen valolähdejärjestelyn valmistusta tai käyttöä.

Puolijohdesiru 301 sijaitsee suunnilleen kotelo-osan 302 takapinnan keskellä niin, että säteilyn pääasiallinen suunta, jota on kuvattu katkonuolella, on puolijohdesirun 15 etupinnasta suoraan positiiviseen suuntaan x kotelo-osan kaarevan etupinnan keskiosan läpi. Myöhemmin esitetään yksityiskohtaisemmin puolijohdesirun eri sijoitus-vaihtoehtoja kotelo-osassa. Sähkövirran johtamiseksi puolijohdesirun läpi valosätei-lyn aikaansaamiseksi tarvitaan sähköjohtimet; niiden sijoittelu ei ole keksinnön kannalta oleellista, kunhan ne eivät estä valon kulkua, joten niitä ei ole erikseen esitetty 20 kuvassa 3 a.

Kuva 3b havainnollistaa ilmaisun ’’laajentunut D” erästä toista tulkintaa. Kuvan 3b kotelo-osalla 303 on täsmälleen sama poikkileikkaus xz-tasossa kuin kuvan 3 a kotelo-osalla 302, kun poikkileikkaus tehdään puolijohdesirun 301 keskipisteen läpi.

Tästä keskussijainnista tietyn samansuuruisen matkan verran positiiviseen ja nega-25 tiiviseen suuntaan y poikkileikkaus pysyy muuttumattomana, kuten kuvan 3a suoritusmuodossa. Siten kotelo-osan keskellä suunnassa y laajentumissuunnan sanotaan olevan yhdensuuntainen y-akselin kanssa. Kotelo-osassa on kuitenkin mentäessä sen päätyjä kohti symmetrisesti suunnassa y osuuksia, joilla laajentumissuunta äkisti : vaihtuu jonkin verran y-akselilta kohti negatiivista suuntaa x. Kotelo-osan kaareva 30 etupinta koostuu N viisteestä (tässä: N = 3) siten, että matemaattisesti ilmaistuna kukin viiste käsittää pinnan, joka syntyy tasomaisen kaaren liikkuessa suoraviivaisesti suuntaan, joka on kohtisuorassa kaaren tasoa vastaan. Mainittu suunta on myös edellä mainittu (paikallinen) laajentumissuunta.

Keksintö ei rajoita luvun N arvoa, kunhan se on positiivinen kokonaisluku. Erittäin 35 suurilla N:n arvoilla kotelo-osan muoto lähestyy muotoa, joka on esitetty kuvassa 5 105588 3c, jossa nähdään keksinnön edullisen suoritusmuodon mukainen koteloitu puoli-johdevalolähde ylhäältä, päädystä ja takaa. Kotelo-osan 304 ääriviivat voidaan tässä suoritusmuodossa jälleen määritellä matemaattisesti siten, että ne vastaavat pintaa, joka syntyy, kun D:n muotoista suljettua kaariviivaa kierretään 180 astetta D:n va-5 semmanpuoleisen pystysuoran janan ympäri. Se vastaa myös määritelmää ’’laajentu-nut D”, jos hyväksytään se, että laajeneminen voi tapahtua kaalimaista reittiä pitkin, jossa jokaisella erillisellä sijainnilla on tangentti, joka on kohtisuorassa D:n tasoa vastaan. Voidaan sanoa, että laajentumissuunta on paikallisesti kohtisuorassa D:n muotoisen poikkileikkauksen tasoa vastaan.

10 Kuva 4 on kaavamainen poikkileikkaus keksinnön mukaisesta valaistusjärjestelystä. Piirilevy 401 toimii rakenteen mekaanisena tukena ja tarjoaa eri komponenteille kaikki tarpeelliset sähköiset tulo- ja lähtöliitännät. Koteloitu valolähde 402, jonka rakennetta on selostettu edellä jonkin kuvista 3a-3c yhteydessä, on liitetty piirilevyn pinnalla olevaan liitäntätäpläpariin 403; toisin sanoen kyseessä on koteloidun valo-15 lähteen pintaliitosversio. Tasomainen valonjohdin 404 sijaitsee piirilevyn 401 ja LCD-elementin 405 välissä siten, että merkittävä osa koteloidun valolähteen sätei-lemästä valosta kytkeytyy valonjohtimeen. Sinänsä tunnetun tasomaisen valonjohti-men optiset ominaisuudet ovat sellaiset, että se sirottaa ja taittaa siihen kytkeytynyttä valoa ylöspäin LCD-elementin läpi toteuttaen siten näytön taustavalaisun.

20 Kuvassa 5 on esitetty kotelo-osan mitoitusta ja puolijohdesirun sijoittamista sen sisään käytettäessä kuvan 3 a mukaista kotelo-osaa. Etäisyys X kuvaa puolijohdesirun säteilypinnan ja kotelo-osaa rajoittavan pinnan säteilyn pääasiallisessa suunnassa . . kauimmaisen pisteen, so. kaarevan etupinnan keskipisteen, välistä etäisyyttä. Toinen etäisyys D kuvaa kotelo-osan tasomaisen ylä- ja alapinnan välistä etäisyyttä, so. 25 kotelo-osan ’’paksuutta”, ja etäisyys L kuvaa kotelo-osan tasomaisten päätypintojen välistä etäisyyttä, so. kotelo-osan ’’pituutta”. Mikäli kotelo-osan kaareva etupinta on tarkalleen puolet ympyrälieriön pinnasta, etäisyys D on yhtä suuri kuin sellaisen pinnan halkaisija ja siten yhtä suuri kuin kaksi kertaa etupinnan kaarevuussäde. - Keksintö ei edellytä, että kaarevan etupinnan olisi oltava osa ympyrälieriön pinnas- 30 ta; sen poikkileikkaus voi olla esimerkiksi hyperbolinen tai parabolinen (ns. kaareva , kartioleikkaus) tai sillä voi olla jokin muu kaareva muoto.

Seuraavassa keskitytään etäisyyksiin X ja L, toisin sanoen siihen, kuinka ’’syvällä” puolijohdesiru sijaitsee kaarevaan etupintaan nähden, ja siihen, kuinka leveä on se sektori, jolla puolijohdesiru ’’näkee” kaarevien etupintojen päätepisteet. Puolijohde-35 sirun oletetaan sijaitsevan kotelo-osan keskellä suunnissa z ja y.

6 105588

Keksinnön kehitystyössä on havaittu, että jos etäisyys X on lähellä nollaa kuten kuvassa 6a, katkoviivalla esitetty säteilykuvio muistuttaa läheisesti nk. Lambertin kuviota, jossa säteily pinta-alayksikköä kohti suunnassa Θ säteilyn pääasialliseen suuntaan nähden noudattaa kaavaa Ι(θ) = I(O)cos0. Tämä kuvio ei ole erityisen edullinen 5 kuvan 4 mukaisessa järjestelyssä, koska suhteellisen suuri määrä valoa jää kytkeytymättä valonjohtimeen. Jos etäisyyttä X lisätään nollasta kohti raja-arvoa r, joka on yhtä suuri kuin D/2, säteilykuvio pysyy yhä oleellisesti samanlaisena kuin Lambertin kuvio ja vain sen suhteellinen koko kasvaa; vrt. kuva 6b. Jos etäisyys X on suurempi kuin D/2, säteilykuvio ei enää muistuta Lambertin kuviota vaan alkaa muistutit) taa kuvan 6c mukaista keilaa. Kuvan 4 mukaisessa järjestelyssä tämä on edullista, sillä mitä kapeampi keila, sitä suurempi suhteellinen määrä valoa kytkeytyy valonjohtimeen. Yleisesti ottaen keila kapenee, kun etäisyys X kasvaa suurempiin arvoihin, jotka ylittävät arvon D/2. Näin ollen voidaan päätellä, että keksinnön mukaisessa järjestelyssä puolijohdesirun säteilypinnan ja kotelo-osaa suunnassa x rajoittavan 15 pinnan kauimmaisen pisteen välinen etäisyys on edullisesti suurempi kuin puolet kotelo-osan ulottuvuudesta suunnassa z. Järkevä yläraja etäisyydelle X voidaan määrittää, kun tiedetään, että mitä suurempi etäisyys X, sitä suurempi kooltaan on koteloitu puolijohdevalosäteilijä niin, että jossakin vaiheessa siitä tulee hankalan suuri.

20 Edellä tarkasteltiin säteilykuvion muotoa xz-tasossa, eli kuvan 4 järjestelyn ’’pysty-tasossa”. On helppo ymmärtää, että pystysuunnassa kapea säteilykeila on edullinen parantamalla valon kytkeytymistä valonjohtimeen. Toisaalta xy-tasossa, eli ’’vaakatasossa”, tilanne on toinen: itse asiassa leveä säteilykuvio olisi edullinen, sillä se ·, auttaisi välttämään tummia nurkkia ja tummia kiiloja, joita kuvattiin aiemmin kuvas- 25 sa 2.

Kuva 7 esittää tilannetta xy-tasossa, kun puolijohdesiru sijaitsee etäisyydellä X kotelo-osan etupinnasta. Kotelomateriaalin taitekerroin on yleensä suurempi kuin ympäröivän ilman tai muun väliaineen taitekerroin, jolloin vinosti kohti etupintaa säteilevä valo yleensä taittuu tunnetun Snellin lain mukaisesti kauemmaksi pinnan normaa-30 lista. Tietyssä rajakulmassa 0C emittoituva valonsäde taittuu etupinnan kanssa yhdensuuntaiseen suuntaan, kuten säde 701 kuvassa 7. Tämän kriittisen kulman kaava t on tunnetusti 0C = arcsin(n2/ni), jossa n2 ja ni ovat ympäröivän väliaineen ja kote-lointimateriaalin taitekertoimet. Kotelo-osan leveys L määritellään edullisimmin sellaiseksi, että kriittisessä kulmassa xy-tasossa saapuva valonsäde osuu yhä kotelo-35 osan etupintaan eikä päätypintaan, mutta suuremmassa kulmassa saapuvat valonsäteet osuvat päätypintoihin. Vastaava L:n määritelmä riippuu luonnollisesti etäisyy- ι Λ 7 105588 destä X; matemaattisesti ilmaistuna se on L = 2Xtan0c. Etäisyys L voi myös olla suurempi. Kriittistä kulmaa määritettäessä on huomattava, että emittoituva valo taittuu myös puolijohdemateriaalin ja kotelomateriaalin rajapinnassa; alan ammattimies pystyy helposti ottamaan sellaisen taittumisen huomioon.

5 Edellä kuvien 6a-6c yhteydessä selostettuja tuloksia voidaan helposti soveltaa keksinnön suoritusmuotoon, jossa kotelo-osan muoto on kuten kuvassa 3c. Kuvasta 3c voidaan helposti nähdä, että kotelo-osaa rajoittavan kaarimaisen muodon kaarevuus-säde päädystä päin tarkasteltuna on paljon pienempi kuin ’’laajentumissäde” eli kaa-revuussäde ylhäältä päin tarkasteltuna. Käyttäen viitemerkintöjä Dl ja D2 kuten ku-10 vassa 3c ja kirjainta X kuvaamaan puolijohdesirun pinnan ja kotelo-osan etupinnan välistä etäisyyttä säteilyn pääasiallisessa suunnassa voidaan todeta, että X * Dl ja X«D2. Kuvan 3c suoritusmuodon säteilykuvio vastaa siten vaakatasossa oleellisesti Lambertin kuviota kuvan 6b mukaisesti mutta muistuttaa kaikissa pystytasoissa kuvan 6c keilaa.

15 Edellä esitetyt suoritusmuodot ovat luonnollisesti vain esimerkinomaisia eivätkä aseta rajoituksia keksinnön sovellettavuudelle. Keksintö ei esimerkiksi edellytä, että valonjohtimen reunan pitäisi olla suora tai että valonjohtimen pitäisi olla muodoltaan suorakulmainen. Joissakin sovelluksissa koko näyttöjärjestely voi olla esimerkiksi pyöreä, jolloin on luonnollista, että myös valonjohdin on pyöreä. Siinä tapauk-20 sessa ’’laajentumissuunnan” eli piirustuksissa esitetyn suunnan y tulisi yhtyä valonjohtimen reunan paikallisen tangentin suuntaan puolijohde valolähteen läheisyydessä. Keksinnön eräässä toisessa muunnelmassa on mahdollista päällystää kotelo-osan jotkin muut pinnat kuin etupinta heijastavalla päällystemateriaalilla estämään kotelo-osan sisällä edestakaisin taittuvien valonsäteiden mahdollinen karkaaminen.

Ϊ

Claims (7)

8 105588

1. Valolähdejärjestely oleellisesti tasomaisen alueen (405) valaisemiseksi elektronisessa laitteessa, joka järjestely käsittää koteloidun puolijohdevalolähteen (402) oleellisesti tasomaisen valonjohtimen (404) reunan läheisyydessä, johon valonjoh-5 timeen koteloidun puolijohdevalolähteen säteilemän valon on tarkoitus kytkeytyä mainitun reunan kautta, tunnettu siitä, että koteloitu puolijohdevalolähde käsittää kotelo-osaan (302) koteloidun puolijohdesirun (301), joka kotelo-osa - käsittää oleellisesti tasomaisen valonjohtimen reunaa kohti suuntautuvan kaarevan pinnan, 10. on poikkileikkaukseltaan D:n muotoinen tasossa, joka on kohtisuorassa oleellisesti tasomaisen valonjohtimen tasoa vastaan, jolloin D:n kaarimainen osa vastaa mainittua kaarevaa pintaa, ja - ulottuu ennalta määrätylle etäisyydelle laajentumissuunnassa, joka on paikallisesti kohtisuorassa mainitun D:n muotoisen poikkileikkauksen tasoa vastaan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen valolähdejärjestely, tunnettu siitä, että maini tun kaarevan pinnan poikkileikkaus on kaareva kartioleikkaus.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen valolähdejärjestely, tunnettu siitä, että mainitulla puolijohdesirulla on mainittua kotelo-osan kaarevaa pintaa kohti suuntautuva säteilypinta ja kaarevalla pinnalla on keskipiste kohdassa, jossa mainitun säteilypin- 20 nan keskinormaali leikkaa kaarevan pinnan, jolloin mainitun säteilypinnan ja mainitun keskipisteen välinen etäisyys (X) mainittua keskinormaalia pitkin on suurempi kuin puolet mainitun kotelo-osan ulottuvuudesta (D) oleellisesti tasomaisen valon-' johtimen tasoa vastaan kohtisuorassa suunnassa.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen valolähdejäijestely, tunnettu siitä, että maini-25 tulla kaarevalla pinnalla on puoliympyrän muotoinen poikkileikkaus ja että se ulottuu suoraviivaisesti ennalta määrätyn etäisyyden päähän siten, että se muodostaa puolet ympyrälieriön pinnasta.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen valolähdejärjestely, tunnettu siitä, että mainitun kotelo-osan ulottuvuus mainitussa laajentumissuunnassa on vähintään 2Xtan0c, , 30 jossa X on mainittu etäisyys mainitun säteilypinnan ja mainitun keskipisteen välillä ja 0C on kriittinen taittumiskulma mainitun kotelo-osan materiaalin ja ympäröivän väliaineen välillä. 9 105588

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen valolähdejäijestely, tunnettu siitä, että kotelo-osan muoto vastaa pintaa, joka syntyy, kun mainittua D:n muotoista poikkileikkausta kierretään 180 astetta D:n vasemmanpuoleisen pystysuoran janan ympäri.

·' 7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen valolähdejäijestely, tunnettu siitä, että se on 5 matkapuhelimen näytön taustavalojäijestely.