FI105105B - Itsereplikoiva DNA-vektori immunisoimiseksi HIV:ta vastaan - Google Patents

Itsereplikoiva DNA-vektori immunisoimiseksi HIV:ta vastaan Download PDF

Info

Publication number
FI105105B
FI105105B FI980463A FI980463A FI105105B FI 105105 B FI105105 B FI 105105B FI 980463 A FI980463 A FI 980463A FI 980463 A FI980463 A FI 980463A FI 105105 B FI105105 B FI 105105B
Authority
FI
Finland
Prior art keywords
self
vector
papillomavirus
hiv
replicating
Prior art date
Application number
FI980463A
Other languages
English (en)
Swedish (sv)
Other versions
FI980463A (fi
FI980463A0 (fi
Inventor
Kai Krohn
Marja Taehtinen
Paert Peterson
Paeivi Annamari Ranki
Original Assignee
Finnish Immunotechnology Ltd O
Priority date (The priority date is an assumption and is not a legal conclusion. Google has not performed a legal analysis and makes no representation as to the accuracy of the date listed.)
Filing date
Publication date
Application filed by Finnish Immunotechnology Ltd O filed Critical Finnish Immunotechnology Ltd O
Publication of FI980463A0 publication Critical patent/FI980463A0/fi
Priority to FI980463A priority Critical patent/FI105105B/fi
Priority to APAP/P/2000/001892A priority patent/AP2000001892A0/en
Priority to OA1200000232A priority patent/OA11528A/en
Priority to EP99906279A priority patent/EP1056879A1/en
Priority to CN99804629A priority patent/CN1295623A/zh
Priority to PCT/FI1999/000152 priority patent/WO1999043841A1/en
Priority to RU2000122617/13A priority patent/RU2232815C2/ru
Priority to AU26266/99A priority patent/AU2626699A/en
Publication of FI980463A publication Critical patent/FI980463A/fi
Application granted granted Critical
Publication of FI105105B publication Critical patent/FI105105B/fi

Links

Classifications

    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07KPEPTIDES
    • C07K14/00Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof
    • C07K14/005Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof from viruses
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61PSPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P31/00Antiinfectives, i.e. antibiotics, antiseptics, chemotherapeutics
    • A61P31/12Antivirals
    • A61P31/14Antivirals for RNA viruses
    • A61P31/18Antivirals for RNA viruses for HIV
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C12BIOCHEMISTRY; BEER; SPIRITS; WINE; VINEGAR; MICROBIOLOGY; ENZYMOLOGY; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING
    • C12NMICROORGANISMS OR ENZYMES; COMPOSITIONS THEREOF; PROPAGATING, PRESERVING, OR MAINTAINING MICROORGANISMS; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING; CULTURE MEDIA
    • C12N15/00Mutation or genetic engineering; DNA or RNA concerning genetic engineering, vectors, e.g. plasmids, or their isolation, preparation or purification; Use of hosts therefor
    • C12N15/09Recombinant DNA-technology
    • C12N15/63Introduction of foreign genetic material using vectors; Vectors; Use of hosts therefor; Regulation of expression
    • C12N15/79Vectors or expression systems specially adapted for eukaryotic hosts
    • C12N15/85Vectors or expression systems specially adapted for eukaryotic hosts for animal cells
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61KPREPARATIONS FOR MEDICAL, DENTAL OR TOILETRY PURPOSES
    • A61K39/00Medicinal preparations containing antigens or antibodies
    • A61K2039/51Medicinal preparations containing antigens or antibodies comprising whole cells, viruses or DNA/RNA
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61KPREPARATIONS FOR MEDICAL, DENTAL OR TOILETRY PURPOSES
    • A61K39/00Medicinal preparations containing antigens or antibodies
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C12BIOCHEMISTRY; BEER; SPIRITS; WINE; VINEGAR; MICROBIOLOGY; ENZYMOLOGY; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING
    • C12NMICROORGANISMS OR ENZYMES; COMPOSITIONS THEREOF; PROPAGATING, PRESERVING, OR MAINTAINING MICROORGANISMS; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING; CULTURE MEDIA
    • C12N2740/00Reverse transcribing RNA viruses
    • C12N2740/00011Details
    • C12N2740/10011Retroviridae
    • C12N2740/16011Human Immunodeficiency Virus, HIV
    • C12N2740/16311Human Immunodeficiency Virus, HIV concerning HIV regulatory proteins
    • C12N2740/16322New viral proteins or individual genes, new structural or functional aspects of known viral proteins or genes
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C12BIOCHEMISTRY; BEER; SPIRITS; WINE; VINEGAR; MICROBIOLOGY; ENZYMOLOGY; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING
    • C12NMICROORGANISMS OR ENZYMES; COMPOSITIONS THEREOF; PROPAGATING, PRESERVING, OR MAINTAINING MICROORGANISMS; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING; CULTURE MEDIA
    • C12N2800/00Nucleic acids vectors
    • C12N2800/10Plasmid DNA
    • C12N2800/108Plasmid DNA episomal vectors
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C12BIOCHEMISTRY; BEER; SPIRITS; WINE; VINEGAR; MICROBIOLOGY; ENZYMOLOGY; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING
    • C12NMICROORGANISMS OR ENZYMES; COMPOSITIONS THEREOF; PROPAGATING, PRESERVING, OR MAINTAINING MICROORGANISMS; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING; CULTURE MEDIA
    • C12N2830/00Vector systems having a special element relevant for transcription
    • C12N2830/42Vector systems having a special element relevant for transcription being an intron or intervening sequence for splicing and/or stability of RNA
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C12BIOCHEMISTRY; BEER; SPIRITS; WINE; VINEGAR; MICROBIOLOGY; ENZYMOLOGY; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING
    • C12NMICROORGANISMS OR ENZYMES; COMPOSITIONS THEREOF; PROPAGATING, PRESERVING, OR MAINTAINING MICROORGANISMS; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING; CULTURE MEDIA
    • C12N2840/00Vectors comprising a special translation-regulating system
    • C12N2840/20Vectors comprising a special translation-regulating system translation of more than one cistron

Landscapes

  • Health & Medical Sciences (AREA)
  • Life Sciences & Earth Sciences (AREA)
  • Chemical & Material Sciences (AREA)
  • Organic Chemistry (AREA)
  • Genetics & Genomics (AREA)
  • Molecular Biology (AREA)
  • Virology (AREA)
  • Engineering & Computer Science (AREA)
  • General Health & Medical Sciences (AREA)
  • Biotechnology (AREA)
  • Medicinal Chemistry (AREA)
  • Zoology (AREA)
  • Biophysics (AREA)
  • Wood Science & Technology (AREA)
  • Bioinformatics & Cheminformatics (AREA)
  • General Engineering & Computer Science (AREA)
  • Biomedical Technology (AREA)
  • Biochemistry (AREA)
  • Physics & Mathematics (AREA)
  • Gastroenterology & Hepatology (AREA)
  • Pharmacology & Pharmacy (AREA)
  • Animal Behavior & Ethology (AREA)
  • Public Health (AREA)
  • Veterinary Medicine (AREA)
  • General Chemical & Material Sciences (AREA)
  • Chemical Kinetics & Catalysis (AREA)
  • Oncology (AREA)
  • Nuclear Medicine, Radiotherapy & Molecular Imaging (AREA)
  • Communicable Diseases (AREA)
  • Plant Pathology (AREA)
  • Tropical Medicine & Parasitology (AREA)
  • Microbiology (AREA)
  • AIDS & HIV (AREA)
  • Proteomics, Peptides & Aminoacids (AREA)
  • Medicines Containing Antibodies Or Antigens For Use As Internal Diagnostic Agents (AREA)
  • Micro-Organisms Or Cultivation Processes Thereof (AREA)
  • Medicines That Contain Protein Lipid Enzymes And Other Medicines (AREA)
  • Peptides Or Proteins (AREA)

Description

! 105105
Itsereplikoiva DNA-vektori immunisoimiseksi HIV:ta vastaan
Keksinnön alue
Keksintö koskee itsereplikoivaa rekombinanttivektoria, joka on 5 käyttökelpoinen DNA-immunisoinnissa HIV:tä vastaan. Keksintö koskee myös mainittua vektoria käsittävää rokotetta, menetelmää vektorin valmistamiseksi ja sitä käsittävää isäntäsolua. Lisäksi keksintö koskee mainitun vektorin käyttöä HIV:n vastaisen rokotteen valmistamiseksi ja menetelmää HIV:n hoitamiseksi tai ehkäisemiseksi.
10 Keksinnön tausta
Selkärankaisten ja siten myös ihmisten vuorovaikutusta patogeenisten mikrobien, kuten bakteereiden, sienten ja virusten, kanssa säätelee selkärankaisen elimistön kyky muodostaa immuunivaste elimistöön tunkeutuvaa mikrobia vastaan. Tämä reaktio perustuu immuunijärjestelmän kykyyn erottaa 15 toisistaan oma ja vieras; normaalitilanteessa immuunivaste sietää elimistön omia rakenteita, soluja ja antigeenisiä molekyylejä, samalla kun se hyökkää elimistöön tunkeutuvissa mikrobeissa esiintyviä vieraita antigeenejä vastaan. Kun selkärankainen, kuten ihminen, saa mikrobi-infektion, immuunivaste auttaa selviytymään infektiosta tappamalla mikrobeja tai mikrobien infektoimia 20 soluja tai estämällä infektion leviämisen vaarattomaksi tekevien vasta-aineiden toiminnan kautta. Toisaalta, ja mikä on tärkeämpää, tunkeutuvaa organismia vastaan kerran syntyneellä immuunivasteella on luontainen muistimekanismi, ja siten yksilö, joka on kerran käynyt läpi jonkin määrätyn mikrobi-infektion, on usein immuuni eikä voi saada infektiota toista kertaa.
25 Tämä immunologinen muisti, jonka aiheuttaa luonnollisessa tilan teessa infektio, on perustana rokotteille, jotka jäljittelevät monin tavoin luonnollista infektiota. Ihanteellinen rokote ei aiheuta oireita tai aiheuttaa vain lieviä oireita rokotetuissa yksilöissä, mutta johtaa silti sellaisen immunologisen muistin indusoitumiseen, jolla on kyky muodostaa vahva ehkäisevä immuunivaste, 30 jos rokote joutuu vastakkain kyseisen mikrobin kanssa.
Rokotteen suunnittelu jotakin määrättyä mikrobia vastaan riippuu mekanismista, jolla elimistö luonnollisen infektion ollessa kyseessä saattaa selvitä tästä määrätystä organismista ja estää myöhemmät infektiot. On olemassa muutamia tapoja, joilla immuunivaste voi herättää tämän suotuisan 35 toiminnan. Ensinnäkin B-lymfosyyttien syntetisoimat ja erittämät vasta-aineet voivat sitoutua mikrobiin ja tuhota sen komplementtivälitteisen lyysin kautta.
105105 2
Toiseksi vasta-aineet voivat estää infektion leviämisen inhiboimalla mikrobin sitoutumista kohdesoluunsa. Kolmanneksi vasta-aineet voivat komplementin aktivaation yhteydessä tuhota infektoituneita soluja ja myös spesifiset sytotok-siset T-lymfosyytit (CTL:t) voivat tappaa ja tuhota mikrobin infektoimia soluja.
5 Kaikkien näiden mekanismien on ajateltu olevan mukana immuunivasteessa, jonka herättää tyyppiä 1 ja 2 oleva ihmisen immuunikatovirus (HIV) (HIV-1 ja HIV-2). HIV:n infektoimien yksilöiden immuunivasteelle on kuitenkin tavallisesti tunnusomaista voimakas vasta-ainevaste ja vähemmän tehokas T-lymfosyyttivaste tai jopa sen puuttuminen [J. Gerstott et ai., J. Immunol. 22, 10 nro 5 (1985) 463- 470; M. C. Re et ai., J. Clinical Pathol. 42, nro 5 (1989) 282 - 283]. Tämä voi olla syynä siihen, miksi kerran HIV-infektion saaneissa yksilöissä on kehittynyt krooninen infektio huolimatta voimakkaasta vasta-ainevälitteisestä immuunivasteesta.
Ehkäisevän immuunivasteen virusinfektiolle voivat yleisesti ottaen 15 välittää edellä kuvatut neljä immuunivastetyyppiä, mutta tiedetään, että CTL-vaste, jolla on kyky tappaa viruksen infektoimia soluja, on tehokkain. Tästä syystä elävät heikennetyt virusrokotteet ovat yleisesti ottaen osoittautuneet te-hokkaimmiksi. Itse asiassa ensimmäinen rokote, jonka Jenner kehitti yli 200 vuotta sitten, elävä lehmänrokkovirus, joka pystyy ehkäisemään isorokkoviru-20 sinfektion, on esimerkki tästä periaatteesta. Kun yksilö rokotetaan elävällä heikennetyllä virusrokotteella, isäntäsolut infektoituvat ja syntetisoituu virusprote-iineja. Joitakin virusproteiinimolekyyleistä käytetään viruspartikkelien tuotantoon, kun taas jotkut pilkkoutuvat proteolyyttisesti pieniksi peptideiksi, jotka sitoutuvat päähistokompatibiliteetti (MHC) -antigeeneihin (ihmisessä HLA luokat 25 I ja II) ja ovat tarjolla T-lymfosyyteille infektoituneiden solujen pinnalla. Sen jälkeen T-lymfosyytit, joilla on asianmukainen T-solureseptori (TCR), tunnistavat HLAihan liittyneen vieraan peptidin ja joko ovat B-solujen apuna vasta-aineen tuottamiseksi (auttaja-/indusoija-T-solut; Th) tai tuhoavat infektoituneen solun (sytotoksinen T-lymfosyytti; CTL).
30 Huolimatta vuosikymmenen kestäneestä työstä tehokas rokote ih misen immuunikatovirus (HIV) -infektiota ja AIDSia vastaan puuttuu edelleen. Aiemmat yritykset ovat keskittyneet steriloivan immuniteetin aikaansaantiin HIV:n ulkovaipan glykoproteiinin, gp120/gp160:n, vastaisten vaarattomaksi tekevien vasta-aineiden avulla. Vaiheen l/ll gp160/gp120-tutkimukset osoittavat 35 kuitenkin vain laboratoriokantojen vaarattomaksi tekemisen, mutta eivät onnistu tekemään kentältä eristettyjä kantoja vaarattomiksi.
3 105105
Sen sijaan heikennetyllä viruksella tehdyt kokeet ovat olleet menestyksellisiä apinan immuunikato (SIV) -mallissa. SIV, jossa on NEF- tai REV-geenideleetioita, käyttäytyy heikennettynä viruksena ja suojaa rokotetut eläimet sairauden kehittymistä muttei villin tyypin haastajaviruksen aiheutta-5 maa infektoitumista vastaan. REV-virheen sisältävän viruksen ollessa kyseessä ainoa suojauksen kanssa korreloiva immunologinen tekijä oli soluvälitteinen immuunivaste (CMI-vaste) SIV:n säätelyproteiineja NEF ja TAT vastaan. Yksi tärkeä havainto tässä kokeessa oli, että rokotetut eläimet pystyivät jopa sel-viämään villin tyypin haastajaviruksen aiheuttamasta infektiosta. Viime aikoina 10 on raportoitu että myös HIV-infektiopotilaat saattavat satunnaisesti selvitä näkyvissä olevasta infektiosta. Ainoa merkitsevä suojauksen kanssa korreloiva tekijä näyttää näissä eläin- ja/tai ihmiskokeissa olevan soluvälitteinen immuunivaste HIV:tä vastaan.
Tämäntyyppistä immuunivastetta ei yleensä saada aikaan proteiini-15 immunisoinnilla. HIV:n ollessa kyseessä elävät heikennetyt rokotteet voisivat olla tehokkaita infektion ehkäisemiseksi, mutta ne ovat teoriassa vaarallisia useasta syystä. Yhdellä vähän aikaan sitten kuvatulla menetelmällä, geneettisellä immunisoinnilla (synonyymit: nukleiinihappoimmunisointi, DNA- immunisointi), on useita elävien heikennettyjen rokotteiden eduista muttei nii-20 den potentiaalisesti vahingollisia haittavaikutuksia. DNA-rokote, joka on yhtä tai muutamaa virusproteiinia vastaavan geenin sisältävän eukaryoottisen il-mentämisvektorin muodossa, voi indusoida virusproteiinisynteesin, kun isän-täsolu on transfektoitu DNA-vektorilla. Kohdesolussa syntetisoituneet virus-proteiinit joutuvat sitten proteolyyttisten entsyymien prosessoimiksi; muodos-25 tuneet peptidit sitoutuvat MHC/HLA-molekyyleihin ja niitä esiintyy transfektoi-tujen solujen pinnalla. Tämä aiheuttaa CTL-välitteisen immunologisen muistin, joka siinä tapauksessa, että yksilö joutuu myöhemmin virulentin villin tyypin viruksen infektoimaksi, tappaa tehokkaasti viruksen infektoimia soluja välittömästi tartunnan jälkeen ja ehkäisee siten infektion. On osoitettu, että cDNA:n . 30 suora lihaksen- tai ihonsisäisen injektointi eukaryoottisessa ilmentämisplasmi- dissa indusoi immuunivasteen [Wolff et ai., Science 246 (1990) 1465 - 1468]. Vieraiden antigeenien ilmentäminen mainitunlaisin keinoin johtaa pääasiassa auttaja-T-solujen alaryhmä 1 (TH1) -tyyppisiin immuunivasteisiin, joihin liittyy voimakas sytotoksinen T-lymfosyytti (CTL) -vaste ja joskus myös korkeatiitteri-35 nen vasta-ainevaste [B. Wang et ai., PNAS 90 (1993) 4156 - 4160; Wang et ai., NY Acad. Sei 772 (1995) 186 - 197; Haynes et ai., AIDS Res. Hum. Retro- 4 705705 viruses 10, nro 2 (1994) 43 - 45]. Lisäksi on raportoitu antigeenispesifisestä CTL:stä ja suojauksesta käytettäessä influenssa A -viruksen nukleoproteiini-antigeenia [Ulmer et ai., Science 259 (1993) 1745 - 1749J. Lisäksi on saatu aikaan hiirissä suojaus mykoplasmainfektiota vastaan käyttämällä DNA-5 immunisointia [Barry et ai., Nature 377, nro 6550 (1995) 632 - 635; Lai et ai., DNA Cell. Biol. 14, nro 7 (1995) 643 - 651] ja ihmisen papilloomavirusta vastaan kaniinimallissa [Donnelly et ai., J. Inf. Dis. 173, nro 2 (1996) 314 - 320]. DNA-immunisointia on käytetty myös sytotoksisten lymfosyyttien välittämän kasvaintenvastaisen immuniteetin indusointiin [Bohm et ai., Cancer Immunol.
10 Immunother. 44, nro 4 (1997) 230 - 238].
DNA-immunisoinnilla on useita etuja verrattuna eläviin heikennettyihin virusrokotteisiin. Koska infektoivaa virusta ei muodostu, isäntäorganismiin indusoidut virusgeenit pysyvät ainoastaan alun perin transfektoiduissa soluissa, eikä virusinfektion oireita esiinny. HIV:n ollessa kyseessä tärkein teoreetti-15 nen haittavaikutus elävän heikennetyn viruksen kohdalla olisi mutaatioiden aiheuttama palautuminen virulentiksi villin tyypin virukseksi. DNA-immunisoinnin yhteydessä voidaan lisäksi käyttää vain niitä virusgeenejä tai niiden osia, joiden tiedetään olevan tehokkaita ehkäisevän immuunivasteen indusoinnissa.
Tehokkaan CTL-vasteen kannalta olisi tärkeää, että sytotoksiset T-20 solut tuhoaisivat infektoituneet solut ennen rakenneproteiinien muodostumista ja valmiiden viruspartikkelien vapautumista. Immuunivaste virussyklin varhaisia proteiineja vastaan olisi siksi suotuisa. HIV:n replikaatiota säätelevät sen omat säätelygeenit ja -proteiinit. HIV-genomi koodittaa kolmea säätelevää ei-rakenneproteiinia (NEF, TAT, REV), jotka ovat korvaamattomia viruksen repli-25 kaation kannalta in vivo. REV kuljettaa genomi-RNA:n sytoplasmaan, TAT edistää viruksen transkriptiota, ja NEF saa aikaan replikaation lepotilassa olevissa soluissa. SIV-kokeet osoittavat, että virukset, joista puuttuu yhden tällaisen säätelygeenin toiminta, eivät ehkä pysty indusoimaan sairautta viruksen riittämättömän replikaation vuoksi. Näitä kolmea proteiinia ilmenee tilapäisesti 30 ja pieninä määrinä virusinfektiosyklin ensimmäisten tuntien aikana [Ranki et • ai., Arch. Virol. 139 (1994) 365- 378]. Vain pienellä osalla HIV-infektion saa neista yksilöistä esiintyy humoraalinen ja/tai soluvaste näihin proteiineihin, ja tämä vaste korreloi suotuista kliinisen taudinkulun kanssa.
NEF:n, TAT:n ja REV:n vastaisia CTL-vasteita on tutkittu laajasti.
35 NEF-spesifiset CTL ja Th (T-auttajasolu) -vasteet korreloivat suotuisan kliinisen ennusteen kanssa. REV-virheen sisältävän SIV-rokotteen ollessa kysees- 5 ^05 705 sä immuunivasteet NEF:iin ja TAT:iin olivat suojaavia. TAT- ja REV-proteiineissa olevat Th- ja CTL-epitoopit, jotka HIV-1-infektion saaneet yksilöt tunnistavat ja jotka korreloivat kliinisesti, on identifioitu [Blazevic et ai., J AIDS 6 (1993) 881 - 890; Blazevic et ai., AIDS Res. Hum. Retroviruses 11 (1995) 5 1335 -1341]. Kokonaisuutena tarkasteltuina nämä tulokset osoittavat, että sai raudelta suojaamiseksi saattaa olla välttämätöntä viruksen kohtuullinen repli-kaatio (heikennetty kasvu) yhdistettynä spesifisiin immuunivasteisiin viruksen replikaation tukemiseen osallistuvia säätelyproteiineja vastaan.
DNA-immunisoinnissa voidaan käyttää useita eukaryoottisia ilmen-10 tämisvektoreita, mutta niiden teho vaihtelee. Jotkut parametreistä, jotka säätelevät jonkin määrätyn ilmentämisvektorin tehoa immuunivasteen indusoin-nissa, ovat tuntemattomia, mutta antigeenisen proteiinin korkea ilmentymista-so olisi ilmeisesti edullista. Ajanjaksolla, jona soluun viety vektori voi ilmentää vierasta antigeenistä virusproteiinia, voi myös olla merkitystä. Ilmentämisvek-15 torit, jotka indusoivat tietyntasoisen soluvaurion, voivat myös olla edullisia, koska on tunnettua, että kudostuho vahvistaa immuunivastetta muutamien biologisesti aktiivisten molekyylien, kuten sytokiinien, lymfokiinien ja kemokii-nien, kautta, joita antigeenistä proteiinia ilmentävä solu erittää. Tämä on todennäköisesti yksi lisäsyy siihen, miksi elävä heikennetty virus, joka aiheuttaa 20 tietyntasoisen kudos- ja solutuhon, on niin tehokas immuniteetin indusoinnis-sa, ja siksi elävää heikennettyä rokotetta jäljittelevä DNA-vektori olisi edullinen.
Epäspesifiset tekijät, kuten sytokiinit ja lymfokiinit, voivat myös säädellä virusten replikaatiota ja immuunivasteita HIV-1-infektiossa. Clerici ja Shearer [Immunology Today 14, nro 3 (1993) 107 - 111] ja muut ovat osoitta-** 25 neet tehtävän, joka on auttajasolujen Th1/Th2-tasapainolla, jota heijastaa näille kahdelle T-solupopulaatiolle spesifisten lymfokiinien tuotanto. Liukoiset tekijät, joita tuottavat CD8-solut ja joilla on kyky vähentää HIV-1 :n infektoimien CD4-solujen virustuotantoa, on vähän aikaa sitten identifioitu RANTESiksi, MIP1-a:ksi ja MIP1-p.ksi [Cocchi et ai., Science 270, nro 5243 (1995) 1811 -30 1815]. On mahdollista, että sytokiinit, joiden tuotanto joko lisääntyy tai vähe nee HIV-1-infektiossa, säätelevät viruksen transkriptiota.
Aiemmat DNA-immunisaatiotutkimukset, joissa on käytetty HIV-säätelyproteiinia NEF koodittavaa geeniä, ovat osoittaneet T-solujen prolife-raatiovasteet [Hinkula et ai., Vaccine 15, nro 8 (1997) 874 - 878 ja Hinkula et 35 ai., J. Virol. 71, nro 7 (heinäkuu 1997) 5528 - 5539]. Positiivinen vaikutuskor- 6 ^05705 relaatio suotuisan kliinisen taudinkulun kanssa on kuitenkin nimenomaan CTL-vasteella.
Yksi esillä olevan keksinnön päätavoitteista on siksi saada aikaan DNA-immunisointirokote, joka koodittaa HIV-säätelyproteiinia ja jolla on kyky 5 herättää CTL-vaste HIV:n infektoimia soluja vastaan infektiosyklien varhaisessa vaiheessa, ennen uusien valmiiden infektoivien viruspartikkelien vapautumista.
Keksinnön yhtenä toisena tavoitteena on saada aikaan rokote, joka lisäksi herättää humoraalisen vasteen HIV:tä vastaan.
10 Keksinnön yhtenä lisätavoitteena on saada aikaan HIV-rokote, joka on turvallinen käyttää, koska se ei altista vastaanottajaa HIV:n rakennegee-neille tai -proteiineille.
Keksinnön yhtenä muuna tavoitteena on saada aikaan itsereplikoi-va vektori, joka aiheuttaa pitkäaikaisen ja korkean HlV-säätelyproteiini-15 ilmentymistason ja tietynasteisen solutuhon, mikä edelleen stimuloi immuunivastetta.
Keksinnön yhtenä muuna tavoitteena on vielä saada aikaan HIV-säätelyproteiineja ilmentävä itsereplikoiva rekombinattivektori, joka antaa tulokseksi pitkäaikaisen stabiilin ylläpidon ja suuren kopioluvun trasfektoiduissa 20 soluissa, nisäkässolut mukaan luettuina.
Keksinnön yhtenä lisätavoitteena on saada aikaan mainittua vektoria käsittävä isäntäsolu.
Keksinnön yhtenä muuna tavoitteena on vielä saada aikaan menetelmä edellä mainitun itsereplikoivan vektorin valmistamiseksi.
·. 25 Esillä oleva keksintö tarjoaa lisäksi käyttöön menetelmä HIV:n hoi tamiseksi tai ehkäisemiseksi.
Keksinnön yhtenä muuna tavoitteena on vielä mainitun vektorin käyttö HIV:n vastaisen DNA-immunisointirokotteen valmistamiseksi.
Keksinnön yhteenveto 30 Tämän keksinnön tavoitteet voidaan saavuttaa sisällyttämällä hete- rologinen nukleotidisekvenssi, joka koodittaa HIV-säätelyproteiinia NEF, REV tai TAT tai niiden immunologisesti aktiivista fragmenttia, vektoriin, joka käsittää papilloomaviruksen E1-geenin ja E2-geenin, papilloomaviruksen minimaalisen replikonin ja papilloomaviruksen minikromosomaalisen ylläpitoelementin.
7 105105
Keksintö koskee toisin sanoen itsereplikoivaa rekombinanttivektoria, joka käsittää papilloomaviruksen nukleotidisekvenssejä, jotka koostuvat olennaisesti (i) papilloomaviruksen E1-geenistä ja E2-geenistä, 5 (ii) papilloomaviruksen minimaalisesta replikonista ja (iii) papilloomaviruksen minikromosomaalisesta ylläpitoelementistä, ja heterologisen nukleotidisekvenssin, joka koodittaa HIV-säätelyproteiinia NEF, REV tai TAT tai niiden immunologisesti aktiivista frag-10 menttia.
Keksintö tarjoaa lisäksi käyttöön HIV:n vastaiseen DNA-immunisointiin tarkoitetun rokotteen, joka käsittää mainittua vektoria, mainitun vektorin käytön HIV:n vastaisen rokotteen valmistamiseksi ja menetelmän HIV:n hoitamiseksi tai ehkäisemiseksi, jossa annetaan tämän tarpeessa ole-15 valle henkilölle vaikuttava määrä itsereplikoivaa vektoria ja saatetaan NEF-, REV- tai TAT-proteiini tai niiden immunologisesti aktiivinen fragmentti ilmentymään mainitussa henkilössä.
Keksintö tarjoaa vielä käyttöön menetelmän itsereplikoivan vektorin valmistamiseksi, joka menetelmä käsittää seuraavaa: 20 A) insertoidaan heterologinen nukleotidisekvenssi, joka koodittaa HIV-säätelyproteiinia NEF, REV tai TAT tai niiden immunologisesti aktiivista fragmenttia, vektoriin, joka käsittää papilloomaviruksen nukleotidisekvenssejä, jotka koostuvat olennaisesti - (i) papilloomaviruksen E1-geenistä ja E2-geenistä, 25 - (ii) papilloomaviruksen minimaalisesta replikonista ja - (iii) papilloomaviruksen minikromosomaalisesta ylläpitoelementistä, ja B) transformoidaan isäntäsolu tuloksena olevalla itsereplikoivalla rekombinattivektorilla, 30 C) viljellään isäntäsolua ja .· D) otetaan talteen mainittu vektori.
Keksintö tarjoaa käyttöön myös mainittua vektoria käsittävän isän- täsolun.
Piirustusten lyhyt kuvaus 35 Kuvio 1A esittää sukkulavektoria pUE83.
Kuvio 1B esittää sukkulavektoria pNP177.
» 8 1°s1 os
Kuvio 2 esittää keksinnön mukaista pBNtkREV-plasmidia.
Kuvio 3 esittää keksinnön mukaista pBNsraTAT-plasmidia.
Kuvio 4 esittää keksinnön mukaista pBNsraNEF-plasmidia.
Kuvio 5 esittää NEF-ilmentymistä pBNsraNEFillä transfektoiduissa 5 COS-7-soluissa. Western blot -näytteet on otettu 72 tunnin kuluttua transfekti-osta ja tehty näkyviksi ECL:llä.
Kuvio 6 esittää anti-NEF-vasta-aineita pBNsraNEFillä immunisoitujen hiirten seerumissa detektoituina Western blot -menetelmällä. Näytteet 1 - 4 otettiin 2 viikon kuluttua viimeisestä immunisoinnista ja näytteet 5-8 otettiin 4 10 viikon kuluttua viimeisestä immunisoinnista.
Kuvio 7 esittää pBNsraNEF-vektorilla immunisoitujen hiirten CTL-vasteita. Kuvio 7A esittää CTL-vasteita, ilmaistuina kohdesolujen prosentuaalisena spesifisenä lyysinä, neljässä hiiressä, jotka testattiin kahden viikon kuluttua viimeisestä immunisoinnista. Kuvio 7B esittää näitä arvoja neljän viikon 15 kuluttua viimeisestä immunisoinnista. Spesifistä lyysiä >4 % pidetään positiivisena tuloksena.
Keksinnön yksityiskohtainen kuvaus
Heterologinen HIV-nukleotidisekvenssi insertoidaan keksinnön mukaisesti vektoriin, joka käsittää papilloomaviruksen E1-geenin ja E2-geenin, 20 papilloomaviruksen minimaalisen replikonin (MO) ja papilloomaviruksen minik-romosomaalisen ylläpitoelementin (MME). Tätä E1/E2/MO/MME:n käsittävää vektoria kutsutaan tästedes pBN:ksi, ja sitä on kuvattu yksityiskohtaisesti julkaisussa WO 97/24 451, johon viitataan. Mainittu patenttijulkaisu perustuu siihen havaintoon, ettei MO:sta käsin tapahtuva DNA-replikaatio sinänsä riitä 25 papilloomaviruksissa stabiiliin pitkäaikaiseen säilymiseen vaan tarvitaan toista virussekvenssiä MME ja että parhaat tulokset saadaan, kun vektori käsittää lisäksi papilloomaviruksen E1-ja E2-geenit.
’’Papilloomavirus” tarkoitta tässä käytettynä mitä tahansa papilloo-mavirusryhmän jäsentä. Keksinnön yhteydessä käytettävä papilloomavirus on 30 edullisesti naudan papilloomavirus (BPV) tai ihmisen papilloomavirus (HPV).
”E1” ja ”E2” ovat papilloomavirusten säätelyproteiineja, jotka replikoivat MO:n kautta ja ovat välttämättömiä replikaatiolle.
"Minimaalinen re piikoni” ("minimal origin of replication", MO) on papilloomaviruksen hyvin pieni sekvenssi, joka on välttämätön DNA-synteesin 35 käynnistymiselle.
9 705705 "Minikromosomaalinen ylläpitoelementti” ("minichromosomal maintenance element", MME) tarkoittaa papilloomavirusgenomin aluetta, johon sitoutuu papilloomaviruksen replikaatiolle välttämättömiä virus- tai ihmisproteii-neja. MME on välttämätön papilloomavirus-MO:n stabiilille episomaaliselle yl-5 läpidolle isännässä. MME käsittää edullisesti useita sitoutumiskohtia transkrip-tioaktivaattoriproteiinille E2.
"Itsereplikoiva vektori" tarkoittaa tässä hakemuksessa käytettynä vektoriplasmidia, joka kykenee autonomiseen replikaation eukaryoottisessa isäntäsolussa.
10 "Heterologinen" tarkoittaa vierasta. Esimerkeiksi keksinnön mu kaisten vektoreiden suhteen heterologinen nukleotidisekvenssi tarkoittaa ei-papilloomasekvenssiä.
"Immunologisesti aktiivinen fragmentti” tarkoittaa fragmenttia, jolla on kyky herättää immunologinen vaste vastaanottajassa.
15 "Papilloomaviruksen nukleotidisekvenssit, jotka koostuvat olennai sesti” tarkoittaa, että vektori käsittää papilloomanukleotidisekvenssit, jotka ovat välttämättömiä ja riittäviä vektorin pitkäaikaiselle säilymiselle ja replikaatiolle. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ylimääräiset sekvenssit, kuten kaikki pa-pilloomaviruksessa kooditettuina olevat onkogeeniset sekvenssit, on poistettu 20 tämän keksinnön yhteydessä käytetyistä pBN-vektoreista.
E1- ja E2-geenien, MO:n, MME:n ja NEF-, REV- tai TAT-geenin lisäksi keksinnön mukaiset vektorit käsittävät promoottoreja kooditettuja proteiineja varten samoin kuin lisäksi säätelysekvenssejä, polyadenylaatiosekvens-sejä ja introneja. Vektorit sisältävät edullisesti myös bakteeri-isäntäsolun repli-25 konin ja yhden tai useamman valikointimarkkerigeenin vektori-DNA:n valmistamiseksi bakteeri-isäntäsolussa.
Yksi pBN-vektoreiden olennainen piirre on, että ne eivät ole isän-täsoluspesifisiä. Tämä johtuu siitä, että E1- ja E2-proteiinien ilmentymistä säätelevät promoottorit, jotka eivät ole luontaisia, ts. ovat heterologisia. Mai-30 nitut promoottorit ovat joko toimivia laajasti nisäkässoluissa tai -kudoksissa tai .· solu- tai kudosspesifisiä.
Esillä olevan keksinnön mukaisissa vektoreissa E1 -geeni on edullisesti sr-a-promoottorin tai tymidiinikinaasipromoottorin (tk) ohjauksessa ja E2-geeni on edullisesti LTR-gag-promoottorin ohjauksessa. NEF-, REV- tai TAT-35 geeni voi olla CMV-promoottorin tai RSV-LTR-promoottorin ohjauksessa. Vektori voi käsittää lisäksi SV40:n varhaisen promoottorin antibioottivalikoinnin 10 705705 (neomysiini tai kanamysiini) mahdollistavan geenin ilmentymisen käynnistämiseksi.
Isäntäsolun replikoni on keksinnön mukaisissa vektoreissa edullisesti pUC-ORI ja käytetyt valikointimarkkerit ovat esimerkiksi kanamysiini-5 ja/tai neomysiinimarkkereita. Introni on edullisesti beeta-globiini-IVS.
TK-promoottoripohjaisissa plasmideissa esiintyvä oktasekvenssi on oktameerisen proteiinin koodittamaton sekvenssi. Sillä ei ole toiminnallista tarkoitusta plasmidissa, mutta sitä tarvittiin sopivien restriktiokohtien luomiseksi lopullisten plasmidien valmistamista varten.
10 Plasmidiin pBN insertoitavat NEF-, REV- tai TAT-geenit voidaan saada useista kaupallisista lähteistä, kuten plasmidista pKP59, jota on saatavissa tallennuspaikasta AIDS Reagent Project MHC. Mainitut geenit ovat yleisesti tunnettuja, ja ne on sekventoitu täydellisesti [Wain-Hobson et ai., Cell 40 (1985) 9- 17]. On tietenkin myös mahdollista insertoida vain mainittujen HIV-15 proteiinien immunologisesti aktiivista fragmenttia koodittava sekvenssi.
NEF-, REV- tai TAT-geenit tai niiden fragmentit insertoidaan ensin sopiviin sukkulavektoreihin. Nämä vektorit voivat sisältää MO-alueen tai olla sisältämättä sitä. Esimerkeissä valaistaan kahta sukkulavektoria: pNp177:ää, joka ei sisällä MO:ta, ja pUE83:a, joka sisältää MO:n. On tietenkin mahdollista 20 käyttää muitakin sukkulavektoreita. Sekä sukkulavektoreita että tuloksena olevia keksinnön mukaisia vektoreita lisätään edullisesti Escherichia colissa. Esimerkkejä tuloksena olevista esillä olevan keksinnön mukaisista pBN-NEF-, pBN-REV- tai pBN-TAT-vektoreista esitetään kuvioissa 2, 3 ja 4. Keksinnön mukaiset vektorit ovat stabiileja ja itsereplikoivia suurina kopiomäärinä. Euka-25 ryootti-isäntäsolun trasfektoinnin jälkeen vektori (plasmidi) monistuu ja tuottaa 100- 1000-kertaisen määrän uusia plasmideja, joista kukin pystyy ilmentämään haluttua HIV-proteiinia.
Tämän keksinnön patenttivaatimusten mukainen isäntäsolu voi olla joko vektorilla transfektoitu eukaryoottisolu tai vektorilla transformoitu prokary-30 oottisolu. Eukaryoottisolu on edullisesti nisäkässolu ja prokaryoottisolu on ·· edullisesti bakteerisolu, erityisesti E. coli.
Tuloksena olevien esillä olevan keksinnön mukaisten plasmidivekto-rien HIV-NEF:n, -REV:n ja -TAT:n ilmentymistä testattiin sekä transfektoiduis-sa COS-7-soluissa että mainituilla plasmideilla immunisoiduissa hiirissä. HIV-35 proteiinien voimakas ilmentyminen oli osoitettavissa COS-7-soluissa, ja immunisoiduissa hiirissä esiintyi huomattava humoraalinen ja soluvälitteinen (CTL) 11 105105 immuunivaste. Nämä tulokset osoittavat, että keksinnön mukaisilla vektoreilla on potentiaalisesti käyttöä tehokkaina HIV:n vastaisina rokotteina.
Esillä olevaa keksintöä valaistaan tarkemmin seuraavissa esimerkeissä. Esimerkit kuvaavat yksityiskohtaisesti keksinnön joitakin suoritusmuo-5 toja, mutta niiden ei tulisi tulkita rajoittavan keksintöä, jonka määrittelevät oheiset patenttivaatimukset.
Esimerkki 1 HIV-1-geenien REV ja TAT kloonaaminen itsereplikoiviin pBNsr-α-ja pBNtk-plasmideihin 10 pBNtkREV:n ja pBNsraTAT:n tuottaminen
Vaihe 1:
Eristetystä kannasta BRU, jota kutsutaan myös LAI:ksi, peräisin olevia HIV-1 :n REV- ja TAT-geenejä [VVain-Hobson et ai., Cell 40 (1985) 9-17] monistettiin pcREV- ja pcTAT-vektoreista käsin [Arya et ai. Science 229 15 (1985) 69- 73] käyttämällä Dynazyme Taq -DNA-polymeraasia (Finnzymes,
Suomi) ja seuraavia alukkeita, joissa on restriktioentsyymikohdat entsyymejä Xhol ja Xbal varten: REV: 5’-TTTTTCTAGAACCATGGCAGGAAGAAGCGGA-3’ 20 5’-TTTTCTCGAGCTATTCTTTAGTTCCTGG-3’ TAT: 5’-TTTTTCTAG AACCAT GG AGCCAGTAG AT CCT-3 ’ 5’-TTTT CTCGAGCTAAT CGAACGGATCT GC-3’ 25
Monistettuja geenejä ja sukkulavektoria pUE83 (kuvio 1) pilkottiin lämpötilassa +37 °C Xbalillä ja Xhol:llä (New England Biolabs, USA) yön yli yhteensopivien päiden aikaansaamiseksi. Pilkotut DNA-fragmentit analysoitiin 1,5-prosenttisilla agaroosigeeleillä ja jatkopuhdistettiin käyttämällä Band Prep 30 Kit -välineistöä (Pharmacia Biotech, Ruotsi). Kukin geeni ligatoitiin vektoriin " _· erikseen käyttämällä T4-DNA-ligaasia (New England Biolabs, USA) tehden in- kubointi yön yli lämpötilassa +16 °C. Ligaatiotuotteilla transformoitiin kompetentit E. coli -solut (One Shot Kit; Invitrogen, Alankomaat), jotka siirrostettiin LB-maljoille, jotka sisälsivät kanamysiiiniä valikointia varten. Kasvavista kloo-35 neista tehtiin miniprep-preparaatit ja kloonattujen geenien läsnäolo analysoitiin pilkkomalla Xhol:llä ja Xbal:llä. Kloonattujen geenien läsnäolo varmistettiin 12 105105 myös PCR:llä, joka tehtiin miniprep-preparaatista lähtien käyttämällä edellä mainittuja alukkeita. Oikean geenin sisältäviä klooneja massaviljeltiin ja plas-midit puhdistettiin käyttämällä Megaprep-pylväitä (Qiagen, Saksa).
Vaihe 2: 5 DNA-fragmentti, joka sisälsi BPVori:n, RSV-LTR-promoottorin, REV- tai TAT-geenin ja b-globiini-IVS-poly(A):n pilkottiin irti sukkulavektorista Hindlllilla (New England Biolabs, USA) ja puhdistettiin käyttämällä 1-prosenttista agaroosigeeliä ja Band Prep Kit -välineistöä. Ligaatio HindIII-pilkottuun ja defosforyloituun (alkalinen fosfataasi, CIP, Promega, USA) plas-10 midiin pBNsra tai pBNtk, solujen transformointi, kloonatun geenin läsnäolon tarkistus ja plasmidin puhdistus tehtiin kuten vaiheessa 1.
Tuloksena olevia plasmideja kutsutaan pBNtkREV:ksi ja pBNsraTAT:ksi ja ne esitetään kuvioissa 2 ja 3.
Esimerkki 2 15 HIV-1:n NEF: n kloonaaminen itsereplikoivaan pBNsra- plasmidiin pBNsraNEF:n tuottaminen
Vaihe 1: HIV-1:n NEF-geeni saatiin plasmidi pcNEF -vektorista, joka sisälsi 20 LAI-isolaatin NEF-geenin insertoituna pcTAT-vektoriin, josta puuttuu TAT-geeni. Jatkokloonaukseen käytetty NEF-geeni saatiin 1,3ke:n fragmenttina pcNEF:stä Spel- ja Hindlll-pilkonnalla. Jotta eliminoidaan Hindlll-kohdan uu-delleenmuodostuminen ligaatiossa, fragmentti käsiteltiin Hindill-pilkkomisen jälkeen Klenow-entsyymillä ja nukleotidien dATP, dCTP ja dGTP seoksella, 1: 25 minkä jälkeen tehtiin Spel-pilkkominen. Saadut fragmentit erotettiin elektrofo- reettisesti 1-prosenttisella agaroosigeelillä standardikokomarkkerien rinnalla. Kooltaan oikeat vyöhykkeet leikattiin irti ja DNA otettiin talteen käyttämällä Sephaglas Bandprep Kit -välineistöä (Pharmacia Biotech) valmistajan ohjeen mukaan.
30 Kuvion 1B mukainen sukkulavektori pNP177 pilkottiin ensin Xhokllä, käsiteltiin sitten Klenow-entsyymillä ja dNTP-seoksella ja pilkottiin lopuksi Xbal:llä. Vektori käsiteltiin myös vasikan suoliston alkalisella fosfataasilla (CIP).
NEF-geenin sisältävä fragmentti ligatoitiin pilkotun pNP177-vektorin 35 kanssa käyttämällä T4-ligaasia lämpötilassa +14 °C yön yli. Transformointiin käytettiin kompetenttia E. colia (One Shot; Invitrogen). Positiiviset kloonit iden- 18 105los tifioitiin käyttämällä restriktioentsyymipilkkomisia ja elektroforeesia. Plasmidi-DNA:ta monistettiin edelleen E. colissa ja se puhdistettiin laajassa mitassa Qi-agen-kolonneilla. Tuloksena oleva lopullinen plasmidi nimettiin pNP177cHIVNEF:ksi.
5 Vaihe 2:
Sukkulavektori pNP177 on suunniteltu sisältämään vain kaksi Hin-dlll-kohtaa, joiden väliin voidaan kloonata insertti. Plasmidin Hind 11 l-pilkonta antaa siten tulokseksi fragmentin, joka voidaan kloonata edelleen. pNP177cHIVNEF:n Hindlll-fragmentti kloonattiin pBNsra:aan. Tämä vektori 10 pilkottiin Hindllklla ja käsiteltiin CIP:llä. Käytettiin samoja vyöhykkeidenerotus-, ligaatio- ja transformointimenetelmiä kuin ensimmäisessä vaiheessa ja insertin oikea orientaatio varmistettiin restriktioanalyysillä. Lopullinen plasmidi nimettiin pBNsraNEF:ksi ja se esitetään kuviossa 4.
Esimerkki 3 15 HIV-Nef-ilmentymisen osoittaminen in vitro 3A. Transfektiot
Esimerkkien 1 ja 2 pBN-konstruktioiden ilmentymisen testaamiseksi niillä transfektoitiin COS-7-solut käyttämällä elektroporaatiota. 10 μ9 vertai-luplasmidia ρΒΝβ-Gal ja 10 μ9 plasmidia pBN-NEF kotransfektoituna 1 μ0:η 20 kanssa plasmidia pCMVp-Gal siirrettiin kukin elektroporaatiolla kolmeen miljoonaan soluun. Käytettiin lohenmaitikantaja-DNA:ta. Elektroporaatio tehtiin kapasitanssilla 960 mF ja jännitteellä 260 V. Tehtiin proteiinipitoisuus- ja β-gal-aktiivisuusmittauksia transfektiotehokkuuden kontrolloimiseksi ja lysaattien määrän kalibroimiseksi Western blot -määrityksessä.
25 3B. Immuunihistokemia ja Western blot -määritys
Talteen otetut pBN -konstruktioilla transfektoidut solut lysoitiin käytettäviksi Western blot -määrityksessä. Lyysin jälkeen proteiininäytteet keitettiin näytepuskurissa, käsiteltiin 12-prosenttisessa SDS-polyakryyliamidigeelissä ja siirrettiin sitten 2 μπν.η nitroselluloosasuodattimelle, 30 joka suojattiin liuoksella, joka sisälsi 5 % maitoa TBS:ssä. Primaarisena vasta-,·· aineena käytettiin hiiren monoklonaalisten anti-NEF:ien seosta [V. Ovod et ai., AIDS 6 (1992) 25 - 34], joista kukin laimennettiin suhteessa 1:1000. Sekundaarinen vasta-aine oli biotinyloitu hiiren vastainen vasta-aine laimennettuna suhteessa 1:500.
35 COS-7-solujen transfektoinnin jälkeen vektorit saivat aikaan voi makkaan tilapäisen HIV-säätelyproteiini-ilmentymisen detektoituna lysoitujen 14 105TQ5 solujen Western blot -määrityksellä 72 tunnin kuluttua. Plasmidilla pBNsraNEF saadut tulokset esitetään kuviossa 5. Transfektoitujen solujen pit-käaikaisviljelyissä NEF-ilmentyminen kesti 7 viikkoon asti itsereplikoivalla pBN-vektorilla transfektoiduissa soluissa.
5 NEF-transfektoituja soluja käytettiin myös sytospin-preparaattien valmistukseen, ne värjättiin hematoksyliinillä ja käytettiin monoklonaalista NEF:n vastaista vasta-ainetta, jota seurasi sekundaarinen biotinyloitu hiiren vastainen vasta-aine, immuunihistokemiallisessa tutkimuksessa Ovodin et ai. {supra) kuvaamalla tavalla. Sytospin-levyt osoittivat ilmentymistä, koska posi-10 tiivinen värjäytyminen nähtiin suuressa määrässä soluja solun sytoplasman täyttävinä jyväsinä. Osassa NEF:ää ilmentävistä soluista esiintyi morfologisia merkkejä solutuhosta, mikä on osoitus apoptoosista. Ilmentymistaso oli silti korkea, vaikka solujen tila oli huononemassa.
Esimerkki 4 15 pBNsra-ja pBNtk-vektorin HIV-Nef-, HIV-Tat- tai HIV-Rev- ilmentymisen immunogeenisyyden osoittaminen in vivo 4A. Geenitykki DNA seostettiin 1 pm:n kultahiukkasille käyttämällä spermidiiniä ja CaCI2:a noudattaen käyttöohjeessa Helios Gene Gun Instruction Manual (Bio-20 Rad Laboratories) esitettyä menettelyä. Kukin patruuna tehtiin 0,5 pg kultaa ja 1 μg DNA:ta sisältäväksi. DNA:n määrää kontrolloitiin spektrofotometrisesti käyttöohjeessa neuvotulla tavalla. Inokuloinnit tehtiin käyttämällä Helios Gene Gun System -järjestelmää (Bio-Rad Laboratories). Heliumpurkauspaine DNA:n viemiseksi kohteeseen säädettiin arvoon 2070 kPa (300 psi). Optimoides-25 samme pommitusolosuhteita havaitsimme, että 2070 kPa (300 psi) riittää sinkoamaan kultahiukkaset ihoon.
4B. Immunisoinnit Käytettiin 6 - 8 viikon ikäisiä balb/c-naarashiiriä. Hiiret nukutettiin ja vatsapuolelta poistettiin karvat ennen immunisointeja.
30 Inokuloinnit tehtiin 8 hiiren vatsan iholle päivinä 1, 2, 3, 10, 11 ja 12 I' käyttämällä edellä kuvattua geenitykkiä ja noudattamalla valmistajan ohjeita.
Annettiin yhteensä 6 μg pBN-NEF:ää hiirtä kohden. Kummastakin ryhmästä lopetettiin neljä hiirtä kahden viikon kuluttua viimeisestä immunisoinnista ja loput neljä hiirtä neljän viikon kuluttua viimeisestä immunisoinnista. Otettiin see-35 ruminäytteet Western blot -määritystä varten ja kerättiin splenosyyttejä CTL-määritystä varten. Kaikilla kahdeksalla hiirellä, jotka oli immunisoitu pBN-NEF- is 7°5705 vektorilla, ilmeni vasta-ainevaste 2 ja 4 viikon kuluttua (kuvio 6). Reaktion intensiteetti vaihteli Western blot -määrityksessä.
4C. Sytotoksisen T-soluaktiivisuuden mittaaminen immunisoi duissa hiirissä 5 4C1. Efektorisolujen stimulaatio
Poistettiin aseptisesti pernat immunisoiduista hiiristä kahden (16 hiirtä) ja neljän viikon (16 hiirtä) kuluttua immunisoinnista. Ne rikottiin Hanks-liuoksessa, suodatettiin harson läpi ja poistettiin erytrosyytit. Soluja suspen-doitiin sitten 5-10®/ml seuraavaan kasvualustaan: RPMI-alusta, joka sisältää 10 10 % naudan sikiöseerumia (FCS; GibcoBRL), 1 % glutamiinia, 100 yksikköä penisilliiniä/ml, 100 (pg streptomysiiniä/ml ja ö-IO^mol/l 2-merkaptoetanolia. Reagoivia soluja (5-106) viljeltiin 25ml:n soluviljelypullossa 5 ml:ssa kasvualustaa yhdessä 4-106 solun kanssa, joilla esiintyy antigeeniä (APC:t; katso jäljempänä) viisi vuorokautta. Soluihin lisättiin ensimmäisenä päivänä 10 yk-15 sikköä/ml rekombinatti-interieukiini-2:a (rlL-2) [J. Hiserodt et ai., J. Immunol.
135, nro 1 (heinäkuu 1985) 53 - 59; M. Lagranderie et ai., J. Virol. 71, nro 3 (maaliskuu 1997) 2303- 2309; T. Tsuji et ai., Immunology 90, nro 1 (tammikuu 1997) 1 - 6; H. L. Vahlsing et ai., Journal of Immunological Methods 175 (1994) 11 - 22; K. Varkila et ai., Acta Path. Microbiol. Immunol. Scand.
20 Sect. C 95 (1987) 141 -148].
4C2. Solut, joilla esiintyy antigeeniä
Infektoitiin syngeneeisiä P815-mastosytooma (H-2d) -soluja muunnetulla lehmänrokkoviruksella Ankara (MVA), joka oli muunnettu ilmentämään HIV-1 LAI:n NEF-geeni (MVA-HIVNEF). MVA on voimakkaasti heikennetty, ** 25 replikaation suhteen puutteellinen lehmänrokkovirus, joka voi toimi tehokkaana vektorina heterologisten geenien ilmentämiseksi ja tarjoaa poikkeuksellisen korkean biologisen turvallisuustason [G. Sutter et ai., J. Virol 68, nro 7 (heinäkuu 1994) 4109 - 4116; Sutter et ai., Vaccine 12, nro 11 (1994) 1032 -1039; I. Drexler et ai., J. Gen. Virol. 79 (1998) 347 - 352; G. Sutter et ai., Proc.
30 Natl. Acad. Sei. USA 89 (1992) 10847 -10851]. Infektoinnit MVA-HIVNEF:llä 7. tehtiin infektointikertoimella (MOI) 5 24-syvennyksisissä kuoppalevyissä (1106 solua/syvennys). Kun virus oli absorboitunut 1 tunnin lämpötilassa +37 °C, soluja inkuboitiin 15 tuntia lämpötilassa +37 °C [A. Carmichael et ai., Journal of Virology 70 (1996) 8468 - 8476]. Solut pestiin infektoinnin jälkeen kahdesti 35 PBS:llä (fosfaattipuskuroidulla fysiologisella suolaliuoksella), joka sisälsi 10 % FCS:ää, ja suspendoitiin tähän liuokseen pitoisuudeksi 5Ί06 solua/ml. Sitten « « 16 105 705 solut gammasäteilytettiin annoksella 5000 rad ja pestiin kasvualustalla ennen lisäämistä reagoiviin soluihin.
4C3. Sytotoksisuusmääritykset CTL-aktiivisuus testattiin 51Cr-vapautusmäärityksellä [J. Hiserodt et 5 ai., J. Immunol. 135, nro 1 (heinäkuu 1985) 53- 59; M. Lagranderie et ai., J. Virol. 71, nro 3 ( maaliskuu 1997) 2303- 2309; K. Varkila et ai., Acta Path. Microbiol. Immunol. Scand. Sect. C 95 (1987) 141 - 148; C. Van Baalen et ai., AIDS 7 (1993) 781 - 786]. Lyhyesti esitettynä 2-10® P-815-solua infektoitiin MVA-HIVNEF:llä, kuten kuvattiin edellä solujen yhteydessä, joilla esiintyy anti-10 geeniä. Solut pestiin infektoinnin jälkeen kerran seerumittomalla kasvualustalla. Kohdesolut suspendoitiin sitten 200 μΐιββη seerumitonta kasvualustaa ja lisättiin 100 μΟϊ 51Cr:ä (Amersham)/1106 solua 1 tunnin ajaksi lämpötilassa 37 °C. Kohdesolut pestiin sitten neljästi alustassa ja suspendoitiin pitoisuudeksi 5 104 solua/ml. Stimuloidut efektorisolut pestiin kerran kasvualustassa en-15 nen lisäämistään kohdesoluihin. Kohdesoluja siirrostettiin u-pohjaiseen 96-syvennyksiseen kuoppalevyyn 100 μΙ (5-103) syvennystä kohden ja efektori-soluja lisättiin kolmena rinnakkaisnäytteenä ΙΟΟμΙ^βθ alustaa käyttäen efek-tori.kohde-suhteita 50, 25 ja 12,5. Spontaania vapautusta varten kohdesoluja siirrostettiin kuuteen syvennykseen ΙΟΟμΙιεεθ alustaa ja maksimivapautusta 20 varten kuuteen syvennykseen 2,5-prosenttisessa Triton-X-100-liuoksessa. Levyjä sentrifugoitiin lyhyesti, inkuboitiin 4 tuntia lämpötilassa 37 °C ja tehtiin su-pernatanteille laskenta gammalaskurissa. Kohdesolujen prosentuaalinen spesifinen lyysi laskettiin kaavalla (testi-51 Cr-vapautus - spontaani vapau-tus)/(maksimivapautus - spontaani vapautus) ! 00. Prosentuaalisen spesifisen 25 lyysin >6 % katsottiin olevan positiivinen.
Yksi esimerkki, joka osoittaa CTL-aktiivisuuden kuudessa kahdeksasta pBNsrcxNEF:llä immunisoidusta hiirestä, esitetään kuviossa 7.
D. Humoraalinen immuunivaste immunisoiduissa hiirissä
Jotta saataisiin testatuksi HIV-1:n NEF:n vastaisten vasta-aineiden 30 esiintyminen immunisoitujen hiirten seerumissa, NEF-proteiini käsiteltiin elekt-roforeettisesti PAGE:lla, siirrettiin nitroselluloosasuodattimille ja detektoitiin vasta-ainereaktiivisuus edellä kuvatulla tavalla.
Yhteenveto tuloksista
Transfektio- ja immunisointitestien tulokset on koottu taulukkoon 1. 35 Immunisoiduissa hiirissä esiintyvä immuunivaste arvioitiin immuunitäplämääri-tyksellä (WB) humoraalisen ja sytotoksisten T-lymfosyyttien (CTL) määrityk- 1os 105 sellä soluvälitteisen immuniteetin ollessa kyseessä. Kuten taulukosta nähdään, kaikissa kahdeksassa NEF:ää ilmentävällä vektorilla immunisoidussa hiiressä esiintyi sekä humoraalinen että soluvälitteinen immuunivaste.
Taulukko 1 5 HIV-1:n NEF-, TAT- ja REV-proteiinien ilmentymisen osoittaminen mainituilla vektoreilla transfektoiduissa COS-7-soluissa immuunitäplämääri-tyksellä (Western blotting, WB) tai immuunihistokemiallisesti ja humo-raalisen ja soluvälitteisen immuunivasteen indusoitumisen osoittaminen yhdellä vektoreista, pBNsraNEF:llä, immunisoiduissa hiirissä 10 ___ __Transfektio__Immunisointi
__WB__Immuunihistokemia__WB__CTL
pBNsraTAT ND__++_ 6/8 6/8 pBNtkREV +__++__7/8__7/8 pBNsraNEF ++__ND_ 6/8 6/8
Osoitamme tässä tutkimuksessa, että DNA-immunisointi käyttämällä kuvatun kaltaista itsereplikoivaa ilmentämisvektoria voi indusoida selvästi havaittavissa olevan CTL-vasteen hiirissä. Lisäksi saavutettiin humoraa-15 linen immuunivaste. Edellä esitettyjen tulosten valossa on mahdollista olettaa, että pBN-NEF-, pBN-REV- ja pBN-TAT-plasmidit ilmentävät NEF-, REV- ja TAT-proteiineja in vivo määrinä, jotka riittävät indusoimaan sekä humoraalisen että soluvälitteisen immuunivasteen, joka on välttämätön HIV:n ehkäisemiseksi tai hoitamiseksi.
• ♦ > ·
I I
• <

Claims (11)

1. Itsereplikoiva rekombinanttivektori, tunnettu siitä, että se käsittää papilloomaviruksen nukleotidisekvenssejä, jotka koostuvat olennai- 5 sesti (i) papilloomaviruksen E1-geenistä ja E2-geenistä, (ii) papilloomaviruksen minimaalisesta replikonista ja (iii) papilloomaviruksen minikromosomaalisesta ylläpitoelementistä, ja 10 heterologisen nukleotidisekvenssin, joka koodittaa HIV- säätelyproteiinia NEF, REV tai TAT tai niiden immunologisesti aktiivista fragmenttia.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen itsereplikoiva vektori, tunnettu siitä, että papilloomavirus on naudan papilloomavirus (BPV).
3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen itsereplikoiva vektori, tunnettu siitä, että heterologinen nukleotidisekvenssi koodittaa HIV-1:n NEF-proteiinia.
4. Minkä tahansa edeltävän patenttivaatimuksen mukainen itsereplikoiva vektori, tunnettu siitä, että E1 on sra-promoottorin tai tymidiiniki- 20 naasipromoottorin ohjauksessa.
5 C) viljellään isäntäsolua ja D) otetaan talteen mainittu vektori.
5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen itsereplikoiva vektori, tunnettu siitä, että se on kuviossa 2, 3 tai 4 esitetyn kaltainen pBNtkREV, pBNsraTAT tai pBNsraNEF.
6. Rokote HIV:n vastaista DNA-immunisointia varten, tunnettu ':· 25 siitä, että se käsittää minkä tahansa patenttivaatimuksista 1 - 5 mukaista itse- replikoivaa vektoria.
7. Menetelmä minkä tahansa patenttivaatimuksista 1 - 5 mukaisen itsereplikoivan vektorin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että menetelmä käsittää seuraavaa:
30 A) insertoidaan heterologinen nukleotidisekvenssi, joka koodittaa ·· HIV-säätelyproteiinia NEF, REV tai TAT tai niiden immunologisesti aktiivista fragmenttia, vektoriin, joka käsittää papilloomaviruksen nukleotidisekvenssejä, jotka koostuvat olennaisesti - (i) papilloomaviruksen E1-geenistä ja E2-geenistä| 35 - (ii) papilloomaviruksen minimaalisesta replikonista ja 19 105105 - (iii) papilloomaviruksen minikromosomaalisesta ylläpitoelementis- tä, ja B) transformoidaan isäntäsolu tuloksena olevalla itsereplikoivalla rekombinattivektorilla,
8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että isäntäsolu on E. co//-solu.
9. Minkä tahansa patenttivaatimuksista 1-5 mukaisen itsereplikoi-10 van vektorin käyttö HIV:n vastaisen DNA-immunisointirokotteen valmistamiseksi.
10. Isäntäsolu, tunnettu siitä, että se käsittää minkä tahansa patenttivaatimuksista 1-5 mukaista itsereplikoivaa vektoria.
11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen isäntäsolu, tunnettu 15 siitä, että se on bakteerisolu tai nisäkässolu. • < 20 1°5 Ws
FI980463A 1998-02-27 1998-02-27 Itsereplikoiva DNA-vektori immunisoimiseksi HIV:ta vastaan FI105105B (fi)

Priority Applications (8)

Application Number Priority Date Filing Date Title
FI980463A FI105105B (fi) 1998-02-27 1998-02-27 Itsereplikoiva DNA-vektori immunisoimiseksi HIV:ta vastaan
CN99804629A CN1295623A (zh) 1998-02-27 1999-02-26 用于抗hiv之dna免疫的自我复制的载体
OA1200000232A OA11528A (en) 1998-02-27 1999-02-26 Self-replicating vector for DNA immunization against HIV.
EP99906279A EP1056879A1 (en) 1998-02-27 1999-02-26 Self-replicating vector for dna immunization against hiv
APAP/P/2000/001892A AP2000001892A0 (en) 1998-02-27 1999-02-26 Self-replicating vector for DNA immunization against HIV.
PCT/FI1999/000152 WO1999043841A1 (en) 1998-02-27 1999-02-26 Self-replicating vector for dna immunization against hiv
RU2000122617/13A RU2232815C2 (ru) 1998-02-27 1999-02-26 Самореплицирующийся рекомбинантный вектор, экспрессирующий регуляторные белки вич, способ его получения, вакцина для иммунизации против вич на основе днк, содержащая указанный вектор, способ лечения или профилактики вич
AU26266/99A AU2626699A (en) 1998-02-27 1999-02-26 Self-replicating vector for dna immunization against hiv

Applications Claiming Priority (2)

Application Number Priority Date Filing Date Title
FI980463 1998-02-27
FI980463A FI105105B (fi) 1998-02-27 1998-02-27 Itsereplikoiva DNA-vektori immunisoimiseksi HIV:ta vastaan

Publications (3)

Publication Number Publication Date
FI980463A0 FI980463A0 (fi) 1998-02-27
FI980463A FI980463A (fi) 1999-09-27
FI105105B true FI105105B (fi) 2000-06-15

Family

ID=8551073

Family Applications (1)

Application Number Title Priority Date Filing Date
FI980463A FI105105B (fi) 1998-02-27 1998-02-27 Itsereplikoiva DNA-vektori immunisoimiseksi HIV:ta vastaan

Country Status (8)

Country Link
EP (1) EP1056879A1 (fi)
CN (1) CN1295623A (fi)
AP (1) AP2000001892A0 (fi)
AU (1) AU2626699A (fi)
FI (1) FI105105B (fi)
OA (1) OA11528A (fi)
RU (1) RU2232815C2 (fi)
WO (1) WO1999043841A1 (fi)

Families Citing this family (8)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
FI107737B (fi) * 1999-12-23 2001-09-28 Atso Raasmaja Plasmidi tyrosiinihydroksylaasigeenin ilmentämiseksi aivoissa
FI116851B (fi) 2001-05-03 2006-03-15 Fit Biotech Oyj Plc Ilmentämisvektori, sen käyttöjä ja menetelmä sen valmistamiseksi sekä sitä sisältäviä tuotteita
EP1279404A1 (en) * 2001-07-26 2003-01-29 Istituto Superiore di Sanità Use of HIV-1 tat, fragments or derivatives thereof, to target or to activate antigen-presenting cells, to deliver cargo molecules for vaccination or to treat other diseases
JP2006502704A (ja) 2002-05-16 2006-01-26 バヴァリアン・ノルディック・アクティーゼルスカブ Hiv調節/アクセサリータンパク質の融合タンパク質
KR101471043B1 (ko) * 2009-01-08 2014-12-09 주식회사 바이오리더스 안정적인 항시적 고발현 자궁경부암 치료백신용 벡터 및 그에 의해 형질전환된 재조합 유산균
LT3216871T (lt) * 2011-10-17 2022-03-25 Regeneron Pharmaceuticals, Inc. Pelės, turinčios apribotą imunoglobulino sunkiąją grandinę
AU2017277810A1 (en) * 2016-06-03 2018-12-06 Temple University - Of The Commonwealth System Of Higher Education Negative feedback regulation of HIV-1 by gene editing strategy
CN110747214B (zh) * 2019-03-13 2021-12-31 深圳市臻质医疗科技有限公司 DNA片段、具有长效表达和细胞特异性结合能力的mRNA-抗体融合分子及其制备方法

Family Cites Families (1)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
CA2241172C (en) * 1995-12-29 2008-08-19 Estonian Biocentre Episomal vector and uses thereof

Also Published As

Publication number Publication date
FI980463A (fi) 1999-09-27
EP1056879A1 (en) 2000-12-06
OA11528A (en) 2004-05-07
CN1295623A (zh) 2001-05-16
AU2626699A (en) 1999-09-15
AP2000001892A0 (en) 2000-09-30
WO1999043841A1 (en) 1999-09-02
RU2232815C2 (ru) 2004-07-20
FI980463A0 (fi) 1998-02-27

Similar Documents

Publication Publication Date Title
US7993651B2 (en) Chimeric human immunodeficiency virus (HIV) immunogens comprising GAG P24-P17 fused to multiple cytotoxic T lymphocyte (CTL) epitopes
AU2018267669B2 (en) Methods and compositions for inducing protective immunity against human immunodeficiency virus infection
US7981430B2 (en) Multi-clade chimeric immunogens derived from highly conserved regions of the human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1) consensus proteome
AU2021200210A1 (en) HIV pre-immunization and immunotherapy
CZ293439B6 (cs) Farmaceutické kompozice indukující odpověď cytotoxických T-lymfocytů
US20080102085A1 (en) Vaccine comprising gp120 and nef and/or tat for the immunization against hiv
JP2004508064A (ja) コドン最適化hiv1−gag、pol、nefおよび修飾体を発現する増強された第1世代アデノウイルスワクチン
AU723313B2 (en) Recombinant live feline immunodeficiency virus and proviral DNA vaccines
Abaitua et al. Improving recombinant MVA immune responses: potentiation of the immune responses to HIV-1 with MVA and DNA vectors expressing Env and the cytokines IL-12 and IFN-gamma
JP4125128B2 (ja) ヒト免疫不全ウイルスのキメラタンパク質用組換えポックスウイルス
US20110123485A1 (en) Viral vectors for delivering vaccines for hiv and other infectious diseases
US20110110892A1 (en) Vectors for delivering disease neutralizing agents
FI105105B (fi) Itsereplikoiva DNA-vektori immunisoimiseksi HIV:ta vastaan
Collings et al. Humoral and cellular immune responses to HIV-1 nef in mice DNA-immunised with non-replicating or self-replicating expression vectors
Wade-Evans et al. Specific proliferative T cell responses and antibodies elicited by vaccination with simian immunodeficiency virus Nef do not confer protection against virus challenge
JP2017512499A (ja) モザイクhiv−1配列およびその使用
EA042265B1 (ru) Поксвирусные векторы, кодирующие антигены вич, и способы их применения
HejdemanRebecca et al. Therapeutic immunization for HIV
OA18541A (en) Methods and compositions for inducing protective immunity against human immunodeficiency virus infection
McKee et al. 559. Generating Powerful Immune Responses Against Lentiviral Antigens: Using rSV40 Vector-Delivered Proinflammatory Cytokines to Potentiate Immune Responses vs. rSV40-Delivered Lentiviral Antigens

Legal Events

Date Code Title Description
MA Patent expired