FI96846B

FI96846B - Nestemäinen, säteilyn avulla kovettuva päällystysmassa lasipintojen päällystykseen

Info

Publication number: FI96846B
Application number: FI914969A
Authority: FI
Inventors: Horst Hintze-Bruening; Stephan Schunck
Original assignee: Basf Lacke & Farben
Priority date: 1989-04-29
Filing date: 1991-10-22
Publication date: 1996-05-31
Also published as: NO913797L; JPH0672032B2; YU47222B; EP0470082B1; LV10472B; LTIP528A; DK0470082T3; LV10472A; DE59006154D1; YU86890A; EP0470082A1; WO1990013523A1; JPH04500660A; NO913797D0; BR9007338A; FI914969A0; KR940005067B1; KR920700168A; AU635532B2; CA2049309A1

Description

96846

Nestemäinen, säteilyn avulla kovettuva päällystysmassa lasipintojen päällystykseen Tämän keksinnön kohteena on nestemäinen, säteilyn 5 vaikutuksesta kovettuva lasipintojen päällystykseen tarkoitettu päällystysmassa, joka sisältää A) 56 - 89 paino-% vähintään yhtä mahdollisesti urearyhmiä sisältävää, dietyleenisesti tyydyttymätöntä polyuretaania, 10 B) 3 - 30 paino-% vähintään yhtä etyleenisesti tyy dyttymätöntä monomeeriä, C) 0,5 - 8 paino-% vähintään yhtä fotoinitiaattoria sekä D) 0,05 - 6 paino-% alkoksisilaania, 15 jolloin komponenttien A - D paino-osuuksien summa on kulloinkin 100 paino-%.

Tämän keksinnnön kohteena on lisäksi menetelmä lasipintojen, erityisesti optisten lasikuitujen päällystämiseksi käyttäen näitä säteilyn avulla kovettuvia päällys-20 tysmassoja.

Optisilla lasikuiduilla on yhä kasvava merkitys tiedonvälityksen alueella valoa johtavina kuituina. Tätä käyttötarkoitusta varten on kuitenkin välttämätöntä suojata lasipinnat kosteudelta ja kulumisilmiöiltä. Lasikuidut 25 varustetaan sen vuoksi välittömästi valmistuksensa jälkeen suojaavalla lakkakerroksella.

Esimerkiksi EP-patenttijulkaisusta 114 982 on tunnettua varustaa lasikuidut ensin elastisella mutta vähän kovalla ja vähän sitkeällä puskurikerroksella (pohjustus) 30 ja käyttää sen jälkeen säteilyn avulla kovettuvaa peite- lakkaa, jolla on suuri kovuus ja sitkeys. Kaksikerroksisen rakenteen tarkoituksena on antaa lasikuiduille hyvä suoja mekaanisen rasituksen yhteydessä myös matalissa lämpötiloissa. Peitelakkana EP-patenttijulkaisussa 114 982 käyte-35 tään säteilyn avulla kovettuvia päällystyskoostumuksia, 2 96846 jotka perustuvat dietyleenisiä pääteryhmiä omaavaan polyuretaaniin, bisfenolin diglysidyylieetterin ja monoetylee-nisesti tyydyttymättömän monomeerin dietyleenisesti tyy-dyttymättömään esteriin, jolloin tästä monomeeristä val-5 mistetun homopolymeerin lasipiste on lämpötilan 55 °C yläpuolella. Sellaisilla lasikuidunpäällysteillä on kuitenkin huomattavana haittana vain huono tarttuvuus lasipintaan. Erityisesti kosteuskuormituksen alaisena tämä tarttuvuus huononee vielä entisestään, ehkäpä vielä niin voimakkaas-10 ti, että seurauksena on täydellinen tarttumattomuus lasipintaan. Päällystysmassojen huono tarttuvuus lasipintaan on tunnettu ongelma. Tarttuvuuden parantamiseksi päällys-tysmassoihin lisätään usein organosilaaneja tarttuvuutta parantaviksi aineiksi. Esimerkiksi EP-patenttijulkaisusta 15 33 043 on tunnettua lisätä säteilyn avulla kovettuviin päällystysaineisiin, jotka perustuvat vinyylimonomeereihin ja reaktiivisiin polymeereihin (ei polyuretaaneja), jolloin keksinnölle on oleellista, että joko vinyylimonomee-reissä tai polymeereissä on tiiraanirengas, tarttumista 20 parantaviksi aineiksi organosilaaneja. Esimerkkeinä sopivista yhdisteistä mainitaan gamma-aminopropyylitrietoksi-silaani, N,β-aminoetyyli-gamma-aminopropyylitrimetoksisi-laani ja gamma-glysidyylioksipropyylitrimetoksisilaani. Lasikuidunpäällysteiden tarttuvuuden huononemiseen liitty-25 viä ongelmia ei tässä julkaisussa käsitellä.

JP-patenttijulkaisusta 45 138/85, 8.10.1985 (vastaa JP-hakemusjulkaisua 42 244/80, 25.3.80) on tunnettua käyttää organosilaaneja tarttumista parantavina aineina säteilyn vaikutuksesta kovettuvissa lasikuidun päällystysai-30 neissa. Kalvoa muodostavina komponentteina käytetään atsi-diryhmiä sisältäviä polymeerejä. Sopivina silaaneina mainitaan gamma-metakryylioksipropyylitrimetoksisilaanit, gamma-aminopropyylitrimetoksisilaani ja gamma-glysidyy-lioksipropyylitrimetoksisilaani. JP-patenttijulkaisussa 35 45 138 keksinnölle on kuitenkin oleellista atsidiryhmien iH itt i lii! i t! il : 3 96846 sijoittaminen polymeereihin, jotta siten lisättäisiin ko-vettumisnopeutta. Kosteuden vaikutuksen aiheuttamaa ongelmaa lasikuidunpäällysteen tarttuvuuteen ei sen vuoksi käsitellä myöskään tässä julkaisussa.

5 Lisäksi EP-hakemusjulkaisusta 149 741 tunnetaan nestemäisiä, säteilyn avulla kovettuvia lasikuidun päällys tysainei ta, jotka sisältävät säteilyn avulla kovettuvan, polyetyleenisesti tyydyttymättömän polymeerisen yhdisteen lisäksi 0,5 - 5 % päällystyskoostumuksesta polyal-10 koksisilaania. Sopivia ovat sellaiset polyalkoksisilaanit, joissa on jokin orgaaninen substituentti, jossa on yksi erillinen aktiivinen amino- tai merkaptyylivetyätorni, joka voi reagoida Michael-additioreaktiossa etyleenisesti tyy-dyttymättömien sidosten kanssa. Esimerkkinä sopivista si-15 lääneistä mainitaan gamma-merkaptopropyylitrimetoksisilaa-ni. EP-hakemusjulkaisun 149 741 oppien mukaan vain sellaisia silaaneja käyttämällä onnistutaan parantamaan tarttuvuutta kosteuskuormituksen yhteydessä. Tavallisesti tartuntaa parantavina aineina käytetyt yhdisteet, kuten esi-20 merkiksi gamma-aminopropyylitrietoksisilaani ja Ν-β-(Ν-vinyylibentsyyliaminopropyyli)trimetoksisilaani, sitä vastoin ovat EP-patenttijulkaisun 149 741 mukaan osoittautuneet kosteuskuormituksen yhteydessä sopimattomiksi parantamaan tarttuvuutta.

25 Lopuksi tunnetaan vielä julkaisemattomasta DE-pa- tenttihakemuksesta 3 840 644 lasipintojen päällystykseen tarkoitettuja nestemäisiä, säteilyn avulla kovettuvia päällystysmassoja, jotka sisältävät dietyleenisesti tyy-dyttymättömän polyuretaanin ja vähintään yhden etyleeni-30 sesti tyydyttymättömän monomeerin lisäksi 0,05 - 6,0 pai-no-%N-p-aminoetyyli-gamma-aminopropyylitrimetoksisilaania tai gamma-aminopropyylitrimetoksisilaania tai N-metyyli-gamma-amino-propyylitrimetoksisilaania tai triaminomodi-fioitua propyylitrimetoksisilaania. Näille säteilyn avulla 35 kovettuville päällystysmassoille on ominaista hyvä pääl- 4 96846 lysteiden tarttuvuus lasipinnoille myös kosteudella kuormitettaessa.

Tämän keksinnön tehtävänä oli saada käyttöön lasipintojen, erityisesti optisten lasikuitujen päällystykseen 5 tarkoitettuja säteilyn vaikutuksesta kovettuvia päällys-tysmassoja, joita käytettäessä saatavalla päällysteellä kosteuskuormituksen jälkeen tarttuvuus ei vähene ollenkaan tai vähenee vain hieman verrattuna vastaavaan juuri valmistettuun ja heti kovettumisen jälkeen tutkittuun pääl- 10 lysteeseen.

Lisäksi näiden säteilyn avulla kovettuvien päällys-tysmassojen täytyy olla kirkkaita, jotta käytettäessä niitä päällysteenä, optisille lasikuiduille tapahtuisi mahdollisimman vähäistä vaimentumista viestin säteilytetyn 15 intensiteetin suhteen.

Keksinnön perustana oleva tehtävä ratkaistaan lasi pintojen päällystykseen tarkoitetulla nestemäisellä, säteilyn avulla kovettuvalla päällystysmassalla, joka sisältää 20 A) 56 - 89 paino-% vähintään yhtä mahdollisesti urearyhmiä sisältävää, dietyleenisesti tyydyttymätöntä polyuretaania, B) 3 - 30 paino-% vähintään yhtä etyleenisesti tyydyttymätöntä monomeeriä, 25 C) 0,5 - 8 paino-% vähintään yhtä fotoinitiaattoria D) 0,05 - 6 paino-% alkoksisilaania, jolloin komponenttien A - D paino-osuuksien summa on kulloinkin 100 paino-%. Päällystysmassa on tunnettu siitä, että 30 1) komponenttina B käytetään yhtä tai useampaa kar- : boksyyliryhmiä sisältävää, etyleenisesti tyydyttymätöntä monomeeriä, mahdollisesti yhdessä muiden etyleenisesti tyydyttymättömien monomeerien kanssa ja 2) komponenttina D käytetään epoksidiryhmiä sisäl-35 tävää alkoksisilaania.

5 96846 Tämän keksinnön kohteena on lisäksi menetelmä lasipinnan päällystämiseksi käyttäen keksinnön mukaisia päällys tysmassoj a, keksinnön mukaisella päällystysmassalla päällystetty optinen lasikuitu sekä näiden optisten lasi-5 kuitujen käyttö optisina johteina.

Ottamalla huomioon tartuntaa parantavina aineina tunnettujen organopiiyhdisteiden monilukuisuus oli yllättävää ja ennalta arvaamatonta, että käytettäessä yhdessä juuri epoksidiryhmiä sisältäviä alkoksisilaaneja ja käy-10 tettäessä karboksyyliryhmiä sisältäviä etyleenisesti tyy- dyttymättömiä monomeerejä mahdollisesti yhdessä muiden etyleenisesti tyydyttymättömien monomeerien kanssa reaktiivisina laimentimina (komponentti B) tyydyttymättömiin polyuretaaneihin perustuvien säteilyn avulla kovettuvien 15 päällystysaineiden tarttuvuus lasipintoihin ei huonone lainkaan tai huononee vain epäolennaisesti kosteudella kuormitettaessa, kun taas käytettäessä pelkästään epoksidiryhmiä sisältäviä alkoksisilaaneja, kuten esimerkiksi gamma-glysidyylioksipropyylitrimetoksisilaania, eli ilman 20 karboksyyliryhmiä sisältävien etyleenisesti tyydyttymättö mien monomeerien käyttöä reaktiivisina laimentimina tarttuvuus huononee selvästi kosteudella kuormitettaessa.

Keksinnön mukaisilla säteilyn avulla kovettuvilla päällystysmassoilla on lisäksi se etu, että nämä päällys-25 tysmassat ovat kirkkaita ja siten niillä on optisten lasikuitujen päällystysaineina käytettäessä mahdollisimman vähäinen vaimennus viestin säteilytetyn intensiteetin suhteen.

Seuraavassa kuvataan nyt lähemmin keksinnön mukais-30 ta päällystysmassaa:

Kalvoa muodostavina komponentteina käytettyjä di-etyleenisesti tyydyttymättömiä polyuretaaneja (A) voidaan saada saattamalla di- tai polyisosyanaatti reagoimaan ket-junpidennysaineen kanssa, joka on diolien/polyolien ja/tai 35 diamiinien/polyamiinien ja/tai ditiolien/polytiolien ja/ 6 96846 tai alkanoliamiinien ryhmästä, ja sen jälkeen saattamalla jäljellä olevat vapaat isosyanaattiryhmät reagoimaan vähintään yhden muiden etyleenisesti tyydyttymättömien kar-boksyylihappojen hydroksialkyyliakrylaatin tai hydroksial-5 kyyliesterin kanssa. Ketjunpidennysaineiden, di- tai po-lyisosyanaatin ja etyleenisesti tyydyttymättömän karbok-syylihapon hydroksialkyyliesterien määrät valitaan siten, että 1) NCO-ryhmien ekvivalenttisuhde ketjunpidennysai-10 neen reaktiivisiin ryhmiin (hydroksyyli-, amino- tai mer- kaptyyliryhmät) on välillä 3:1 - 1:2, edullisesti 2:1 ja 2) etyleenisesti tyydyttymättömien karboksyylihap-pojen hydroksialkyyliestereiden OH-ryhmiä on stoikiometri-nen määrä isosyanaatin ja ketjunpidennysaineen esipolymee- 15 rin vielä vapaiden isosyanaattiryhmien suhteen.

Lisäksi on mahdollista valmistaa polyuretaaneja (A), niin että ensin osa di- tai polyisosyanaatin isosya-naattiryhmistä saatetaan reagoimaan etyleenisesti tyydyttymättömän karboksyylihapon vähintään yhden hydroksial-20 kyyliesterin kanssa ja jäljellä olevat isosyanaattiryhmät saatetaan sitten reagoimaan ketjunpidennysaineen kanssa. Myös tässä tapauksessa valitaan ketjunpidennysaineen, isosyanaatin ja tyydyttymättömien karboksyylihappojen hydroksialkyyliesterien määrät niin, että NCO-ryhmien ekviva-25 lenttisuhde ketjunpidennysaineen reaktiivisiin ryhmiin on välillä 3:1 - 1:2, edullisesti 2:1, ja jäljellä olevien NCO-ryhmien ekvivalenttisuhde hydroksialkyyliesterin OH-ryhmiin on 1:1. On itsestään selvää, että myös näiden molempien menetelmien kaikki välimuodot ovat mahdollisia. 30 Esimerkiksi osa di-isosyanaatin isosyanaattiryhmistä voidaan saattaa ensin reagoimaan diolin kanssa, sen jälkeen toinen osa isosyanaattiryhmistä saatetaan reagoimaan etyleenisesti tyydyttymättömän karboksyylihapon hydroksialkyyliesterin kanssa ja välittömästi tämän jälkeen jäljellä 7 96846 olevat isosyanaattiryhmät voivat reagoida diamiinin kanssa.

Nämä erilaiset polyuretaanien valmistusmenetelmät ovat tunnettuja (vrt. esim. EP-hakemusjulkaisu 204 161), 5 eivätkä ne sen vuoksi tarvitse tarkempaa kuvausta.

Polyuretaanien A valmistukseen sopivia ovat aromaattiset, alifaattiset ja sykloalifaattiset di- ja poly-isosyanaatit, kuten esimerkiksi 2,4-, 2,6-toluyleenidi- isosyanaatti ja niiden seokset, 4,4'-difenyylimetaanidi-10 isosyanaatti, m-fenyleeni-, p-fenyleeni-, 4,4'-difenyyli-, 1,5-naftaliini-, 1,4-naftaliini-, 4,4'-toluidiini, ksy-lyleenidi-isosyanaatti sekä substituoidut aromaattiset systeemit, kuten esimerkiksi dianisidiinidi-isosyanaatit, 4,4'-difenyylieetteridi-isosyanaatit tai klooridifenylee-15 nidi-isosyanaatit ja useampifunktionaaliset aromaattiset isosyanaatit, kuten esimerkiksi 1,3,5-tri-isosyanaatto-bentseeni, 4,4'-, 4"-tri-isosyanaattitrifenyylimetaani, 2,4,6-tri-isosyanaattotolueeni ja 4,4'-difenyylidimetyyli-metaani-2,2 ', 5,5-tetraisosyanaatti; sykloalifaattiset 20 isosyanaatit, kuten esimerkiksi 1,3-syklopentaani-, 1,4- sykloheksaani-, 1,2-sykloheksaani, 4,4 *-metyleenibis(syk-loheksyyli-isosyanaatti) ja isoforonidi-isosyanaatti; alifaattiset isosyanaatit, kuten esimerkiksi trimetyleeni-, tetrametyleeni-, pentametyleeni-, heksametyleeni-, trime-25 tyyliheksametyleeni-1,6-di-isosyanaatti ja tris-heksamety- leenitri-isosyanaatti sekä EP-hakemusjulkaisussa 204 161 palstalla 4 riveillä 42 - 49 kuvatut dimeerisistä rasvahapoista johdetut di-isosyanaatit.

Edullisesti käytetään 2,4- ja 2,6-toluyleenidi-iso-30 syanaattia, 4,4'-difenyylimetaanidi-isosyanaattia, heksa- metyleenidi-isosyanaattia, isoforonidi-isosyanaattia ja 4,4'-metyleenibis(sykloheksyyli-isosyanaattia).

Esimerkkejä sopivista di- ja polyoleista ovat esimerkiksi etyleeniglykoli, propyleeniglykoli-1,2 ja 1,3-35 butaanidiolit, pentaanidiolit, neopentyyliglykoli, heksaa- 96846

O

nidiolit, 2-metyylipentaanidioli-l,5, 2-etyylibutaanidio-li-1,4, dimetylolisykloheksaani, glyseriini, trimetyloli-etaani, trimetylolipropaani ja trimetylolibutaani, ery-triitti, mesoerytriitti, arabiitti, adoniitti, ksyliitti, 5 manniitti, sorbiitti, dulsiitti, heksaanitrioli, (poly)-pentaerytritoli; lisäksi monoeetterit, kuten dietyleeni-glykoli ja dipropyleeniglykoli sekä polyeetterit, mainittujen polyolien ja alkyleenioksidien adduktit. Esimerkkejä alkyleenioksideista, jotka sopivat näiden polyolien poly-10 additioon polyeettereiden muodostuessa, ovat etyleenioksi- di, propyleenioksidi, butyleenioksidi ja styreenioksidi. Näitä polyadditiotuotteita pidetään tavallisesti polyeet-tereinä, joilla on pääteryhminä hydroksyyliryhmiä. Ne voivat olla suoraketjuisia tai haaroittuneita. Esimerkkejä 15 sellaisista polyeettereistä ovat polyoksietyleeniglykolit, joiden moolimassa on 200 - 4 000, polyoksipropyleeniglyko-lit, joiden moolimassa on 200 - 4 000, polyoksitrimetylee-niglykoli, polyoksiheksametyleeniglykoli, polyoksinoname-tyleeniglykoli, polyoksidekametyleeniglykoli, polyoksido-20 dekametyleeniglykoli ja niiden seokset. Muita polyoksial-kyleeniglykolieetterityyppejä voidaan myös käyttää. Sopivia polyeetteripolyoleja ovat myös ne, joita saadaan saattamalla sellaiset polyolit kuin etyleeniglykoli, dietylee-niglykoli, trietyleeniglykoli, 1,4-butaanidioli, 1,3-bu-25 taanidioli, 1,6-heksaanidioli ja niiden seokset; glyseriini trimetylolietaani, trimetylolipropaani, 1,2,6-heksaani-trioli, dipentaerytriitti, tripentaerytriitti, polypenta-erytriitti, metyyliglukosidit ja sakkaroosi reagoimaan alkyleenioksidien, kuten etyleenioksidin, propyleenioksi-30 din tai niiden seosten kanssa. Esimerkkejä sopivista poly-eetteridioleista ovat myös tetrahydrofuraanin tai butylee-nioksidin polymerointituotteet. Käyttökelpoisia ovat lisäksi myös polyesteripolyolit, edullisesti polyesteridio-lit, joita voidaan valmistaa esimerkiksi saattamalla rea-35 goimaan jo mainitut glykolit dikarboksyylihappojen, kuten 9 96846 esimerkiksi ftaalihapon, isoftaalihapon, heksahydroftaali-hapon, adipiinihapon, atselaiini-, sebasiini-, maleiini-, glutaari-, tetraklooriftaalihapon ja heksaklooriheptaa-nidikarboksyylihapon kanssa. Näiden happojen sijasta voi-5 daan käyttää myös niiden anhydridejä, mikäli niitä on olemassa .

Käyttökelpoisia ovat myös polykaprolaktonidiolit ja -triolit. Näitä tuotteita saadaan esimerkiksi saattamalla epsilon-kaprolaktoni reagoimaan diolin kanssa. Sellaisia 10 tuotteita on kuvattu US-patenttijulkaisussa 3 169 945. Polylaktonipolyoleille, joita saadaan tämän reaktion avulla, on tunnusomaista pääteryhmänä olevan hydroksyyliryhmän läsnäolo ja toistuvat polyesteriosuudet, jotka ovat peräisin laktonista. Nämä toistuvat molekyylin osat voivat vas-15 tata kaavaa o - C - (CHR)n - CH20 - 20 jossa n on edullisesti 4 - 6 ja substituentti on vety, alkyyliryhmä, sykloalkyyliryhmä tai alkoksiryhmä, jolloin mikään substituentti ei sisällä useampia kuin 12 hiiliatomia ja hiiliatomien kokonaislukumäärä laktonirenkaan subs-tituentissa ei ole suurempi kuin 12.

25 Lähtöaineena käytetty laktoni voi olla mielivaltai nen laktoni tai laktonien mielivaltainen yhdistelmä, jolloin tämän laktonin tulisi sisältää renkaassa vähintään 6 hiiliatomia, esimerkiksi 6-8 hiiliatomia, ja jolloin vähintään kahden vetysubstituentin tulisi olla siinä hiili-30 atomissa, joka on liittynyt renkaan happiryhmään. Lähtöaineena käytettyä laktonia voidaan esittää seuraavalla yleisellä kaavalla:

Chhj— (CR -J

35 I

0- = 0 10 96846 jossa merkinnöillä n ja R on jo annettu merkitys. Keksinnön yhteydessä polyesteridiolien valmistuksessa edulliset laktonit ovat kaprolaktoneja, joissa n:llä on arvo 4. Edullisin laktoni on substituoitu epsilon-kaprolaktoni, 5 jossa n:llä on arvo 4 ja kaikki R-substituentit tarkoittavat vetyä. Tämä laktoni on erityisen edullinen, koska sitä on käytettävissä suuria määriä ja sen avulla saadaan erinomaisia ominaisuuksia. Lisäksi voidaan käyttää erilaisia muita laktoneita yksin tai yhdistelmänä.

10 Esimerkkejä laktonin kanssa reagoivista sopivista alifaattisista dioleista ovat jo edellä karboksyylUlappojen kanssa reagointiin sopiviksi esitetyt diolit.

Esimerkkejä sopivista amiineista ovat etyleenidi-amiini, tri-, tetra-, penta-, heksa-, hepta-, nona-, deka-15 ja dodekametyleenidiamiini, 2,2,4- tai 2,4,4-trimetyyli-heksametyleenidiamiini, propyleenidiamiini sekä vastaavat polyalkyleenidiamiinit, joiden moolimassa on 200 - 4 000, esimerkiksi polyoksietyleenidiamiini, polyoksipropyleeni-diamiini, polyoksitetrametyleenidiamiini, 1,3- ja 1,4-bu-20 tyleenidiamiini, isoforonidiamiini, 1,2- ja 1,4-diamino-sykloheksaani, 4,4'-diaminosykloheksyylimetaani, bis-(3- metyyli-4-aminosykloheksyyli)metaani,2,2-bis-(4-aminosyk-loheksyyli)propaani, 4,7-dioksadekaani-l,10-diamiini, 4,9-dioksadodekaani-1,12-diamiini, 7-metyyli-4-, 10-dioksatri-25 dekaani-1,13-diamiini, nitriilitris(etaaniamiini), etano-liamiini, propanoliamiini, N-(2-aminoetyyli)etanoli, poly-eetteripolyamiinit, bis-(3-aminopropyyli)metyyliamiini, 3-amino-l-(metyyliamino)propaani, 3-amino-l-(sykloheksyy-liamino)propaani, N-(2-hydroksietyyli)etyleenidiamiini, 30 tris-(2-aminoetyyli)amiini sekä polyamiinit, joilla on kaava H2N-(R2-NH)-nR1-NH2. n on kokonaisluku välillä 1-6, edullisesti 1 - 3. Rx ja R2 ovat samoja tai erilaisia alky-leeniryhmiä tai sykloalkyleeniryhmiä tai eetteriryhmiä sisältäviä alkyleeniryhmiä, joissa on 2-6, edullisesti 2 -35 4 C-atomia. Esimerkkejä sellaisista polyalkyleenipolyamii- 11 96846 nelsta ovat dietyleenitriamiini, trietyleenitetramiini, tetraetyleenipentamiini, dipropyleenitriamiini, tripropy-leenitetramiini, tetrapropyleenipentamii.nl ja dibutyleeni-triamiini.

5 Ketj unpidennysaineina käyttökelpoisia ovat myös di- ja polytiolit, kuten esimerkiksi ditioetyleeniglykoli, 1,2- ja 1,3-propaaniditioli, butaaniditiolit, pentaanidi-tiolit, heksaaniditiolit sekä muut esitettyjen di- ja po-lyolien S-H-analogiset yhdisteet.

10 Etyleenisesti tyydyttymättömien ryhmien liittämi seksi polyuretaaniin sopivia ovat etyleenisesti tyydytty-mättömien karboksyylihappojen hydroksialkyyliesterit, kuten esimerkiksi hydroksietyyliakrylaatti, hydroksipropyy-liakrylaatti, hydroksibutyyliakrylaatti, hydroksiamyyliak-15 rylaatti, hydroksiheksyyliakrylaatti, hydroksioktyyliakry-laatti sekä vastaavat metakryyli-, fumaari-, maleiini-, itakoni-, krotoni- ja isokrotonihapon hydroksialkyyliesterit.

Tyydyttymätöntä polyuretaania käytetään päällystys-20 massoissa määränä 56 - 89 paino-%.

Juuri kuvatun polyuretaanin A lisäksi keksinnön mukainen päällystysaine sisältää vielä 3-30 paino-% vähintään yhtä etyleenisesti tyydyttymätöntä monomeeriä B. Keksinnölle on olennaista, että komponentti B koostuu ainakin 25 osittain, edullisesti 50 - 100-painoprosenttisesti yhdestä tai useammasta karboksyyliryhmiä sisältävästä etyleenises-ti tyydyttymättömästä monomeeristä. Tämän kanssa yhdessä voidaan mahdollisesti käyttää vielä muita etyleenisesti tyydyttymättömiä monomeerejä, jolloin näiden monomeerien 30 määrä on valittava niin, että komponentin B kokonaismäärä on 3 - 30 paino-%. Erityisen edullisia päällystysmassoja saadaan, kun päällystysmassa sisältää 5-18 paino-% pääl-lystysmassan kokonaispainosta yhtä tai useampaa karboksyyliryhmiä sisältävää etyleenisesti tyydyttymätöntä monomee-35 riä. On itsestään selvää, että myös tässä tapauksessa voi- 12 96846 daan lisätä mahdollisesti vielä muita etyleenisesti tyy-dyttymättömiä monomeerejä, jolloin näiden monomeerien määrä on valittava niin, että etyleenisesti tyydyttymättömien monomeerien (komponentti B) kokonaispitoisuus on korkein-5 taan 30 paino-%.

Esimerkkejä komponentiksi B sopivista karboksyyli-ryhmiä sisältävistä etyleenisesti tyydyttymättömistä mono-meereistä ovat -karboksietyyliakrylaatti, jolla on kaava (I), jossa n on keskimäärin 1, 10 0 0 CH2 - CH - C - (CH2 - CH2 - C - 0)-nH (I) akryylihappo, metakryylihappo, fumaari-, maleiini-, unde-15 keeni-, krotoni-, isokrotoni-, kanelihappo.

Jos akryylihappoa käytetään karboksyyliryhmiä sisältävänä monomeerinä, akryylihappoa käytetään edullisesti yhdessä jonkin muun karboksyyliryhmiä sisältävän monomee-rin kanssa.

20 Edullisesti käytetään β-karboksietyyliakrylaattia, jolla on kaava (I), jossa n on keskimäärin 1.

Esimerkkeinä monomeereistä, joita voidaan mahdollisesti käyttää karboksyyliryhmiä sisältävän tai sisältävien monomeerien kanssa, mainittakoon etoksietoksietyyliakry-25 laatti, N-vinyylipyrrolidoni, fenoksietyyliakrylaatti, di- metyyliaminoetyyliakrylaatti, hydroksietyyliakrylaatti, butoksietyyliakrylaatti, isobornyyliakrylaatti, dimetyy-liakryyliamidi ja disyklopenta-akrylaatti. Sopivia ovat lisäksi di- ja polyakrylaatit, kuten esimerkiksi butaani-30 dioliakrylaatti, trimetylolipropaanidi- ja triakrylaatti, pentaerytriittidiakrylaatti sekä EP-hakemusjulkaisussa 250 631 kuvatut, pitkäketjuiset suoraketjuiset diakrylaa-tit, joiden moolimassa on 400 - 4 000, edullisesti 600 -2 500. Molemmat akrylaattiryhmät voivat olla esimerkiksi 35 polyoksibutyleenirakenteen erottamia. Käyttökelpoisia ovat 13 96846 lisäksi 1,12-dodekyylidiakrylaatti ja reaktiotuote, joka muodostuu 2 moolista akryylihappoa ja 1 moolista dimeeris-tä rasva-alkoholia, jossa on tavallisesti 36 C-atomia. Sopivia ovat juuri kuvattujen monomeerien seokset.

5 Yhdistämiseen karboksyyliryhmiä sisältävän monomee- rin kanssa käytetään edullisesti N-vinyylipyrrolidonia, fenoksietyyliakrylaattia, trimetylolipropaanitriakrylaat-tia, isobornyyliakrylaattia sekä näiden monomeerien seoksia.

10 Keksinnön mukaisissa päällystysmassoissa määränä 0,5-8 paino-%, edullisesti 2-5 paino-% käytetty foto-initiaattori vaihtelee päällystysaineen kovettamiseen käytetyn säteilyn mukaan (UV-säteily, elektronisäteily, näkyvä valo). Edullisesti keksinnön mukaiset päällystysmassat 15 kovetetaan UV-säteilyn avulla. Tässä tapauksessa käytetään tavallisesti ketoniperustaisia fotoinitiaattoreita, esimerkiksi asetofenonia, bentsofenonia, dietoksiasetofeno-nia, m-klooriasetofenonia, propiofenonia, bentsoiinia, bentsiiliä, bentsiilidimetyyliketaalia, antrakinonia, tio-20 ksantonia ja tiksantonijohdoksia sekä erilaisten fotoin!-tiaattoreiden seoksia.

Muuna keksinnölle oleellisena ainesosana päällystysmassat sisältävät 0,05 - 6,0 paino-%, edullisesti 1,2 - 2,0 paino-% epoksidiryhmiä sisältävää alkoksisilaania. 25 Edullisesti käytettyjä alkoksisilaaneja ovat 2-(3,4-epok-sisykloheksyyli)etyylitrietoksisilaani, gamma-glysidyyli-oksipropyylitrimetoksisilaani ja 3,4-epoksibutyylitrietok-sisilaani. Nämä alkoksisilaanit ovat kaupallisia tuotteita eikä niitä tarvitse sen vuoksi selvittää lähemmin.

30 Keksinnön mukaiset päällystysmassat voivat lisäksi mahdollisesti sisältää vielä muita tavallisia apu- ja lisäaineita tavallisina määrinä, edullisesti 0,05 - 10 paino-% päällystysmassan massan suhteen. Esimerkkejä sellaisista aineista ovat juoksutusaineet ja pehmittimet. Pääl-35 lystysmassat voidaan levittää lasipinnalle tunnettujen 14 96846 levitysmenetelmien avulla, kuten esimerkiksi sumuttamalla, valssaamalla, virtauksen avulla, upottamalla, raakeloimal-la tai sivelemällä.

Lakkakalvojen kovettaminen suoritetaan säteilyttä-5 mällä, edullisesti UV-säteilyllä. Laitteistot ja olosuhteet näille kovetusmenetelmille ovat kirjallisuudesta tunnettuja (vrt. esimerkiksi R. Holmes, U.V. and E.B. Curing Formulations for Printing Inks, Coatings and Paints, SITA Technology, Academic Press, Lontoo, U.K. 1984) eikä niitä 10 tarvitse kuvata lähemmin.

Tämän keksinnön kohteena on myös menetelmä lasipinnan päällystämiseksi, jossa I. levitetään säteilyn vaikutuksesta kovettuva päällystysmassa, joka sisältää 15 A) 56 - 89 paino-% vähintään yhtä mahdollisesti urearyhmiä sisältävää, dietyleenisesti tyydyttymätöntä polyuretaania, B) 3 - 30 paino-% vähintään yhtä etyleenisesti tyydyttymätöntä monomeeriä, 20 C) 0,5 - 8 paino-% vähintään yhtä fotoinitiaattoria sekä D) 0,05 - 6 paino-% alkoksisilaania, jolloin komponenttien A - D paino-osuuksien summa on kulloinkin 100 paino-%.

25 II. Päällystysmassa kovetetaan UV- tai elektroni- säteilyn avulla.

Menetelmä on tunnettu siitä, että 1) komponenttina B käytetään yhtä tai useampaa kar-boksyyliryhmiä sisältävää, etyleenisesti tyydyttymätöntä 30 monomeeriä, mahdollisesti yhdessä muiden etyleenisesti tyydyttymättömien monomeerien kanssa ja 2) komponenttina D käytetään epoksidiryhmiä sisältävää alkoksisilaania.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä käytetyn päällys- 35 tysaineen sekä tämän menetelmän toteuttamisen lähemmäksi 15 96846 kuvaamiseksi viitataan tämän selitysosan sivuihin 5-13. Keksinnön mukainen menetelmä sopii erityisen hyvin optisten lasikuitujen päällystämiseen. Erityisesti käytettäessä optisia lasikuituja valojohteina on tärkeää, että pinnan 5 suojaksi käytetyillä päällystysmassoilla on hyvä tarttuvuus lasipintaan myös kosteudella kuormitettaessa. Päällysteen tartunnan väheneminen kosteuskuormituksen jälkeen - jota ei voida välttää käytettäessä lasikuituja valojohteina - (esimerkiksi kytkentäasemilla lasikuidut ovat 10 vapaana ilmassa) johtaa lakkavaurioihin lasikuitupinnalla. Tämä sen jälkeen suojaamaton pinta voi nyt vaurioitua esimerkiksi pölyhiukkasten avulla hyvin helposti, mikä johtaa optisten ominaisuuksien vähenemiseen. Juuri keksinnön mukaisen menetelmän ja keksinnön mukaisten päällystysmasso-15 jen avulla on kuitenkin mahdollista välttää näitä haittoja ja saada käyttöön päällysteitä, joilla on erittäin hyvä tarttuvuus myös kosteuskuormituksen jälkeen.

Keksinnön mukaiset päällystysmassat voidaan tällöin levittää lasikuiduille joko yksikerroslakkauksena tai kak-20 sikerroslakkauksen pohjustukseksi. Sopivia pintalakkoja kaksikerroslakkaukseen on kuvattu esimerkiksi EP-patentti-julkaisussa 114 982.

Keksintöä kuvataan lähemmin seuraavissa esimerkeissä. Kaikki osuuksia ja prosenttilukuja osoittavat arvot 25 ovat massan suhteen, ellei erikseen ole toisin ilmoitettu.

Esimerkki 1 (vertailu)

Tunnettujen menetelmien mukaisesti (vrt. esimerkiksi EP-patenttijulkaisu 114 982) valmistetaan säteilyn vaikutuksesta kovettuva päällystysmassa, joka koostuu 75,8 30 osasta tyydyttymätöntä polyuretaania, 9,2 osasta trimety-lolipropaanitriakrylaattia, 12 osasta fenoksietyyliakry-laattia, 0,5 osasta bentsiilidimetyyliketaalia ja 2,5 osasta bentsofenonia, niin että trimetylolipropaanitriak-rylaatin ja fenoksietyyliakrylaatin läsnä ollessa 4 moolia 35 4,4'-metyleenibis(sykloheksyyli-isosyanaattia) saatetaan 16 96846 ensin reagoimaan 2 moolin kanssa polyoksipropyleeniglyko-11a (moolimassa 1 000). Tämä saatu välituote saatetaan reagoimaan 2 moolin kanssa 2-hydroksietyyliakrylaattia ja sen jälkeen 1 moolin kanssa polyoksipropyleenidiamiinia 5 (moolimassa 230). Sen jälkeen seokseen lisätään fotoini-tiaattorit. Hyvin puhdistetut (ennen kaikkea rasvattomat) lasilevyt (leveys x pituus = 98 x 151 mm) liimataan reunasta TesakreppR-liimanauhalla nro 4432 (leveys 19 mm) ja päällystysmassa raakeloidaan (kuivan kalvon paksuus 10 180 pm). Kovettaminen suoritetaan UV-säteilytyslaitteella, joka on varustettu kahdella Hg-keskipainesäteilijällä, joiden molempien teho on 80 W/cm, käyttäen nauhanopeut-ta 40 m/min, suorittamalla kaksi ajoa puolella teholla (= 40 W/cm). Säteilytetty annos on tällöin 0,08 J/cm2 (mi-15 tattu annosmittarilla, UVICURE, System EIT, valmistaja

Eltosch).

Heti tämän jälkeen tarttuvuutta kokeillaan seuraavasti : - Kalvon alkupäästä irrotetaan terällä varovasti 20 jonkin verran.

- Liimanauhan avulla kiinnitetään lankasilmukka irrotettuun kalvonosaan.

- Ripustetaan jousivaaka ja vedetään mahdollisimman tasaisella nopeudella oikeassa kulmassa.

25 - Tarvittava vetovoima luetaan grammoina mitta-as teikolta.

Tartuntakokeen tulkinta suoritetaan käyttäen rin-nakkaismäärityksistä saatujen arvojen keskiarvoja ja tutkitaan hyvien (= suurten) tartunta-arvojen toistettavuus 30 käyttäen useita toistoja.

Tartuntakokeen tulos on esitetty taulukossa 2. Tämän suoritetun tartuntakokeen lisäksi on DIN 55 289:n mukainen rullakuorintakoe mahdollinen, mutta sitä ei kuitenkaan suoritettu. Tarttuvuuden tutkimiseksi kosteuskuormi-35 tuksen jälkeen lasilevyjä varastoitiin lisäksi heti kovet- 17 96846 tamlsen jälkeen 12 tuntia sopivissa sääkaapeissa, joissa on määrätty ilmankosteus, 90 % suhteellista kosteutta (r.F) (vastaa DIN-normia 50005) huoneenlämpötilassa (25 °C). Heti käsittelyn päätyttyä suoritetaan vetokoe 5 jousivaa'alla samalla tavalla kuin tartuntakoe heti sätei-lytyksen jälkeen.

Tartuntakokeen tulkinta suoritetaan myös tässä tapauksessa muodostamalla rinnakkasimääritysten keskiarvo. Hyvillä (suurilla) tartunta-arvoilla suoritetaan ainakin 10 kaksi toistomittausta toistettavuuden määrittämiseksi.

Myös tämän kokeen tulos on esitetty taulukossa 2.

Ikkunalasille suoritettu tartunnan kokeilu antaa laboratoriomenetelmänä hyviä, luotettavia tuloksia. Tätä menetelmää käyttävät myös lasikuidun valmistajat, koska se 15 antaa käytännönläheisiä arvoja, jotka pitävät erittäin hyvin yhtä optisille lasikuiduille (kuitujen tyypillinen paksuus 125 pm) saatavien tartuntaarvojen kanssa.

Esimerkki 2 (vertailu)

Vertailuesimerkin 1 mukaisesti valmistetaan sätei-20 lyn vaikutuksesta kovettuva päällystysaine, joka perustuu tyydyttymättömään polyuretaaniin. Erotuksena vertailuesi-merkkiin 1 päällystysaine sisältää lisäksi 2 paino-osaa gamma-glysidyylioksipropyylitrimetoksisilaania.

Vertailuesimerkin 1 mukaisesti tämä päällystysaine : 25 levitetään raakelin avulla lasilevyille (kuivan kalvon paksuus 180 pm) ja kovetetaan elohopea-keskipainehöyrylam-pun avulla (annosteho myös 0,08 J/cm2). Heti päällystysai-neen kovettumisen jälkeen sekä 12 tunnin varastoinnin jälkeen 90 prosentin suhteellisessa ilmankosteudessa huoneen-30 lämpötilassa mitataan vertailuesimerkissä 1 kuvatulla tavalla päällysteen tarttuvuus. Tulokset on esitetty taulukossa 2.

Esimerkki 3 (vertailu)

Vertailuesimerkin 1 mukaisesti valmistetaan tyydyt-35 tymättömään polyuretaaniin perustuva säteilyn vaikutukses- 18 96846 ta kovettuva päällystysaine, mutta erona on se, että 12 osan sijasta fenoksietyyliakrylaattia nyt käytetään 12 osaa β-karboksietyyliakrylaattia, jolla on kaava

5 0 O

CH2 - CH - C - 0 — (CH2 - CH2 - C - O-)-nH

jossa n on keskimäärin 1, (kaupallinen tuote "SIPOMER B-CEA", valmistaja ALCOLAC). Tartuntakokeen tulokset on 10 esitetty taulukossa 2.

Esimerkki 4

Esimerkin 3 mukaisesti valmistetaan säteilyn vaikutuksesta kovettuva tyydyttymättömään polyuretaaniin ja β-karboksietyyliakrylaattiin perustuva päällystysaine. 15 Erona esimerkkiin 3 päällystysaine sisältää lisäksi 2 osaa gamma-glysidyylioksipropyylitrimetoksisilaania. Tartunta-kokeen tulokset on esitetty taulukossa 2.

Esimerkki 5

Esimerkin 3 mukaisesti valmistetaan säteilyn vaiku-20 tuksesta kovettuva päällystysaine, joka erona esimerkkiin 3 sisältää lisäksi 2 osaa 2-(3,4-epoksisykloheksyyli)etyy-litrietoksisilaania. Tartuntakokeen tulokset on esitetty taulukossa 2.

Esimerkki 6 (vertailu) : 25 Esimerkin 3 mukaisesti valmistetaan säteilyn vaiku tuksesta kovettuva päällystysaine, joka erona esimerkkiin 3 sisältää lisäksi 2 osaa Ν-β-aminoetyyli-gamma-aminopro-pyylitrimetoksisilaania. Tartuntakokeen tulokset on esitetty taulukossa 2.

30 Esimerkki 7 (vertailu)

Vertailuesimerkin 1 mukaisesti valmistetaan säteilyn vaikutuksesta kovettuva tyydyttymättömään polyuretaaniin perustuva päällystysaine, mutta erona on se, että 12 osan sijasta fenoksietyyliakrylaattia nyt käytetään 12 19 96846 osaa akryylihappoa. Tartuntakokeen tulokset on esitetty taulukossa 2.

Esimerkki 8

Esimerkin 7 mukaisesti valmistetaan säteilyn vaiku-5 tuksesta kovettuva päällystysaine, joka erona esimerkkiin 7 sisältää lisäksi 2 paino-osaa gamma-glysidyylioksipro-pyyli-trimetoksisilaania.

« 96846 20 oo cn - - in m o in σ> I I <S - '

oo c~ ·—I O «N «N

oo <N in in

- - CN

m en I I < o in t'» Γ~~ oo on in in o

"» ** *» V V

in cn I cn l o cn I I in

ID t" t-C

oo <N in in o

' S S Ί V

in cr> I <N I o «N I »N I

m r-~ r—I

co <n in in o

in cn I cn | o cN cn I I

rr Γ- r-1 oo in in in

N X

in cn I CN I O <N I I I

n t" r-4 co in in in o V «. \ %

in cn cn I I o <N in I I

Γ-J Γ" H

co on in in

in cn cn I I o cn I I I

r—i r H

in o μ in o o λ; h p C 4-) o <a n ~ (0

0 r-l H

in -H >i *H

in C M 4-) ή

• (fl (0 M 4-) H

E (0 id t4 (d Iu in 4J -H 4-) Id Ό >, 0) M 4-) Ή 4-)

4-) >4 4-> id >i <U

(/) p H id >4 .¾

>, >i C <-H .* t4 C

.-4 .-4 id >i Id *“4 <N m ^ .-4 OldM -H >i r4(N N· »ti a a .¾ -n >.

Ild O (d >i -Μ ·Η -Η -H

0t C )4 -H >i S.SS5 io a-HJ-toS 'H'd'd'd 4j-H>i(UDj HC(d(d(d ,Η ird .-4 >1 -H a Ό O Ή ·ΗI —i

H B 0 4-· (/) (0 -H C -Η ·>4 -H

OJ«;S-4 a) M x: .-i a) w m in

4J >, Η Ο -Ή -r4 <44 ·γ4 -Η -H

v>^,+j jj ui ä <-4 -h O in in in 3Φ>ι <u .¾ >4>iin w a m x γηεό E o o3 >i 4-) 4-) o q q o -5 >i --4 c.y>4 c ruin>i >4 Q) ιλ; a) OJ ·—J —J ·~}

Eh W H H a < CQ PQ < < < 21 96846

Selityksiä taulukkoon 1 1) Polyuretaanin valmistus on kuvattu esimerkissä 1.

2) Gamma-glysidyylioksipropyylitrimetoksisilaani 5 3) 2-(3,4-epoksisykloheksyyli)etyylitrietoksisi- laani 4)N-p-aminoetyyli-gamma-aminopropyylitrimetoksisi- laani 22 96846 η 3 0) μ 2 o o o o o o ns n o n in in o in 3 . ri in oo oo σ» h oo

3 ή Di in H

> V, X <N | Il I I II

+>ä o OO O o oo μ w *> r?; <no o m in o k co co co co

n> A O

* N ^

H

I „1 Oo oo o o oo O S O o oo o o oo

X .7!, Ή <N TJI Ν' (N H (N

n c H _i r—I iH rH 1—i 1—li—I

3 0) g n 1 1 il 1 1 il

3 g Oo OO O O OO

μ 3 oo 00 o o 00 μ μ Oo h (N n o 00 h μ

(0Q) t—I f—| rHi-H 1—I i—I τ—I τ—I

H >

•H

I I I H I

Q) Q) -H >i O)

E E H >1 E

•h -h ti a -H

~ M M >1 O U

a +j μ μ vi μ w -Η ·Η β) Oj ·Η

μ H H o H

« a) >, >1 h g WC K >1 H μ >i X ·Η Qi Oi >1 E 0* 0 3 o 0 >i <0 0 h t-ι m en 1 f-i 3 n a a x (0 a μ > μ μ Q) E μ n m n £ e n e μ x x o n ^ x ne o OHO) μ o β) «0 μ μ X μ i G μ

X M H H >1 e μ (0 H

0(0 >, >1 (0 (0 H (0 >1 X CU K >1 μ (0 >1 H >1 • W ό μ Ό μ n H >1 μ Ό μ 3 n μ e μ e jo μ μ n μα <o ρ μ con ω η ο η α) μ η <ο a) > w >,(0 >i co a μ 0 w >1« § 3 μ hh hhomcji; hh jo μ S 0>μ 0) μ I μ Ο ομ n μ 3 in ιητίΟΕμ in b μ «μ η μ * μ η η (Ο μ 2 η μ g n g ω 00 n 1 ε e n o f M 1* E Ä w μ CQ μ g .* μ (β ίο o (o o I (-1 I t-ι (oo 2 η ιομιομ(Νμζμιομ « >1 (n μ μ (0 1 g 5 3 μ μ 3 η *ο Η Ε η(Ν coTf m ό c·' co *0 3 μ Λ η η Η w a 23 96846

Esimerkeistä 1-8 käy ilmi, että käytettäessä epoksidiryhmiä sisältäviä alkoksisilaaneja yhdessä karbok-syyliryhmiä sisältävien etyleenisesti tyydyttymättömien monomeerien kanssa reaktiivisen laimentimen komponenttina 5 (esimerkit 4, 5, 8) saadaan päällystysaineita, jotka ovat kirkkaita ja johtavat päällysteisiin, joissa ei esiinny lainkaan tai esiintyy vain vähäistä tarttuvuuden vähenemistä kosteuskuormituksen jälkeen, kun taas käytettäessä reaktiivisena laimentimena epoksidiryhmiä sisältäviä al-10 koksisilaaneja ilman karboksyyliryhmiä sisältävien monomeerien käyttöä (esimerkki 2) ja käytettäessä reaktiivisena laimentimena vain karboksyyliryhmiä sisältäviä monomee-rejä ilman yhdistämistä epoksidiryhmiä sisältäviin alkok-sisilaaneihin (esimerkit 3 ja 7), on havaittavissa huomat-15 tava tarttuvuuden väheneminen kosteuskuormituksen yhteydessä. Käytettäessä karboksyyliryhmiä sisältäviä monomee-rejä reagoivana laimentimena yhdessä muiden tunnettujen tarttumista edistävien aineiden, esimerkiksi amiinifunk-tiollisten alkoksisilaanien kanssa, on kosteuskuormituksen 20 jälkeen tosin havaittavissa vielä hyvin vähäistä tarttuvuuden vähenemistä tai sitä ei havaita lainkaan, mutta nämä päällystysaineet ovat sameita eivätkä sovi sen vuoksi optisten lasikuitujen päällystykseen (esimerkki 6).

Claims

96846

1. Lasipintojen päällystykseen tarkoitettu nestemäinen, säteilyn vaikutuksesta kovettuva päällystysmassa, 5 joka sisältää A) 56 - 89 paino-% vähintään yhtä mahdollisesti urearyhmiä sisältävää, dietyleenisesti tyydyttymätöntä polyuretaania, B) 3 - 30 paino-% vähintään yhtä etyleenisesti tyy- 10 dyttymätöntä monomeeriä, C) 0,5 - 8 paino-% vähintään yhtä fotoinitiaattoria sekä D) 0,05 - 6 paino-% alkoksisilaania, jolloin komponenttien A - D paino-osuuksien summa 15 on kulloinkin 100 paino-%, tunnettu siitä, että 1. komponenttina B käytetään yhtä tai useampaa kar-boksyyliryhmiä sisältävää, etyleenisesti tyydyttymätöntä monomeeriä, mahdollisesti yhdessä muiden etyleenisesti tyydyttymättömien monomeerien kanssa ja 20 2) komponenttina D käytetään epoksidiryhmiä sisäl tävää alkoksisilaania.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen päällystysmassa, tunnettu siitä, että komponenttia D käytetään määränä 1,2 - 2,0 paino-%, jolloin komponenttien A - D paino- : 25 osuuksien summa on kulloinkin 100 paino-%.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen päällystys-massa, tunnettu siitä, että komponenttina D käytetään gamma-glysidyylioksipropyylitrimetoksisilaania tai 2-(3,4-epoksisykloheksyyli)etyylitrietoksisilaania tai 30 3,4-epoksibutyylitrietoksisilaania.

4. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen pääl- lystysmassa, tunnettu siitä, että komponentti B koostuu 50 - 100-prosenttisesti yhdestä tai useammasta karboksyyliryhmiä sisältävästä etyleenisesti tyydyttymät- 35 tömästä monomeerista. 96846

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen pääl-lystysmassa, tunnettu siitä, että päällystysmassa sisältää 5-18 paino-% päällystysmassan kokonaispainosta yhtä tai useampaa karboksyyliryhmiä sisältävää etyleeni- 5 sesti tyydyttämätöntä monomeeriä ja mahdollisesti muita etyleenisesti tyydyttymättömiä monomeerejä, jolloin mono-meerien kokonaismäärä on korkeintaan 30 paino-% päällys-tysmassan kokonaispainosta.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen pääl- 10 lystysmassa, tunnettu siitä, että komponenttina B käytetään ainakin osaksi β-karboksietyyliakrylaattia, jolla on kaava (I) O O

15 CH2 = CH - C - 0 - (CH2 - CH2 - C - 0)n-H (I) jossa n on keskimäärin 1.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen päällystysmassa, tunnettu siitä, että se sisältää li- 20 säksi vähintään yhtä synergistiä ja/tai tavallisia apu- ja lisäaineita.

8. Menetelmä lasipinnan päällystämiseksi, jossa I) levitetään säteilyn vaikutuksesta kovettuva päällystysmassa ja

25 II) päällystysmassa kovetetaan UV- tai elektronisä teilyn avulla, tunnettu siitä, että levitetään jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen päällystysmassa.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, 30 tunnettu siitä, että lasipinta on optisen lasikuidun pinta.

10. Optinen lasikuitu, tunnettu siitä, että se on päällystetty jonkin patenttivaatimuksen 1-7 mukaisella päällystysmassalla. 96846

11. Patenttivaatimuksen 10 mukaisen optisen lasikuidun käyttö valojohteena.

12. Jonkin patenttivaatimuksen 1-7 mukaisen, säteilyn vaikutuksesta kovettuvan päällystysmassan käyttö 5 optisten lasikuitujen päällystykseen. 96846