FI95976C - Verkkojärjestely - Google Patents

Description

95976

Verkkoj ärj estely

Keksinnön kohteena on oheisten patenttivaatimusten 1 ja 6 johdanto-osien mukainen menetelmä sanomapohjaista 5 synkronointia käyttävän järjestelmän yhdistämiseksi ulkoiseen järjestelmään sekä oheisten patenttivaatimusten 11 ja 12 johdanto-osien mukainen verkkojärjestely.

Keksinnön tarkoituksena on pystyä käyttämään ulkoista järjestelmää sanomapohjaista synkronointia käyttävän 10 järjestelmän synkronoinnin lähteenä. Ulkoinen järjestelmä käyttää tyypillisesti erilaista synkronointimenetelmää kuin sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä, mutta periaatteessa voi ulkoinenkin järjestelmä käyttää sanomapohjaista synkronointia, kuten myöhemmin kuvataan.

15 Tässä esityksessä käytetään järjestelmän siirtoyh teyksien risteyskohdista nimitystä solmu. Solmu voi olla mikä tahansa laite tai laitteisto, joka pystyy puuttumaan kellotahtiin, esim. haaroitin- tai ristikytkentälaite.

Sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän 20 solmut on kytketty toisiinsa siirtoyhteyksillä, joita ne käyttävät tiedonsiirtoon. Käytetyt yhteydet välittävät myös lähettäjän kellotaajuuden vastaanottajalle. Kukin solmu valitsee oman kellotaajuutensa lähteeksi joko jonkin naapurisolmulta tulevan signaalin taajuuden, oman sisäisen 25 kellolähteensä taajuuden tai solmuun erillisen synk- • · ·· ronointitulon kautta ulkoisesta kellolähteestä tuodun taajuuden. Jotta kaikki järjestelmän solmut saataisiin toimimaan samalla kellotaajuudella, pyritään yleensä saamaan järjestelmä synkronoitumaan yhteen kellolähteeseen, 30 ns. päälähteeseen. Tällöin järjestelmän kaikki valittuun päälähteeseen suoraan kytketyt solmut synkronoituvat tähän ·· päälähteeseen ja näihin yhteydessä olevat, mutta ilman suoraa yhteyttä päälähteeseen olevat solmut synkronoituvat näihin päälähteen vieressä oleviin solmuihin. Vastaavasti 35 aina kauempana päälähteestä olevat solmut synkronoituvat 2 95976 aina niihin solmuihin, jotka ovat yhtä yhteysväliä lähempänä päälähdettä.

Jotta edellä kuvatun kaltainen synkronointihierarkia saataisiin rakennettua järjestelmän sisälle, välittävät 5 järjestelmän solmut toisilleen synkronointisanomia. Nämä sanomat sisältävät tietoja, joiden avulla yksittäiset solmut pystyvät valitsemaan ajastuksen lähteen. Järjestelmän solmut on priorisoitu ja järjestelmä pyrkii synkronoitumaan sen solmun kellotaajuuteen, joka on korkeimmalla 10 prioriteettitasolla. Samalla prioriteettitasolla on normaalisti vain järjestelmän yksi solmu. Normaalisti synkronointi sanomat sisältävät tiedon siitä, keneltä sanoman lähettävän solmun kellotaajuus on peräisin, mikä on ko. solmun prioriteetti, ja kellosignaalin laatua kuvaavan 15 arvon. Näin yksittäinen solmu voi valita oman kellotaajuutensa lähteeksi sen naapurisolmun kellotaajuuden, joka on peräisin halutulta solmulta ja joka on laadultaan paras. Järjestelmän käynnistysvaiheessa jokainen solmu valitsee kellotaajuutensa lähteeksi oman sisäisen kelloläh-20 teensä, koska yhtään sisääntulevaa synkronointisanomaa ei ole ehditty käsitellä. Kun ensimmäiset sisääntulevat synkronointi s anomat on ehditty käsitellä, valitaan oman kellotaajuuden lähteeksi korkeimman prioriteetin omaavan naapurisolmun kellotaajuus. Kun järjestelmä on saavuttanut 25 synkronoinnin kannalta stabiilin tilan kaikkien sanomien · · levittyä järjestelmään, on järjestelmä synkronoitunut hierarkisesti päälähteen kellotaajuuteen.

Kuviossa 1 on esitetty sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä MS stabiloituneessa tilanteessa. Sol-30 muille määritellyt prioriteetit on merkitty numeroilla solmuja kuvaavien ympyröiden sisään. Mitä pienempi numero *·· on, sitä korkeampi on solmun prioriteetti. Solmun n (n = 1...6) lähettämät synkronointisanomat on merkitty viitenumerolla MSGn. Jokaisen solmun lähettämä synkronoin-35 tisanoma on yleensä erilainen ja käytetystä sanomapohjai- il ttt:i il» t i i a» : ; 3 95976 sesta synkronointimenetelmästä riippuva. Kellotaajuuden leviäminen pääkellolta (solmu 1) järjestelmän muille solmuille on esitetty yhtenäisillä viivoilla. Katkoviivalla piirrettyjä solmujen välisiä yhteyksiä ei käytetä normaa-5 litilanteessa järjestelmän synkronointiin, mutta ne ovat käytettävissä muutostilanteissa.

Yksinkertainen periaate sanomapohjaisessa synkronoinnissa on, että käyttäjä määrittelee solmujen synkro-nointihierarkian, antamalla kullekin solmulle oman tun-10 nisteen, joka kertoo solmun tason hierarkiassa, ja järjestelmä synkronoituu määriteltyyn pääkelloon itsenäisesti käyttäen tarpeen vaatiessa kaikkia olemassa olevia solmujen välisiä yhteyksiä hyväkseen. Mikäli yhteys pääkelloon katkeaa, eikä vaihtoehtoista yhteyttä ole olemassa, tai 15 pääkello vikaantuu, synkronoituu järjestelmä seuraavaksi korkeimmalla tasolla olevaan solmuun. Muutokseen reagointi synkronoinnissa tapahtuu solmujen välisen sanomanvaihdon avulla.

Edellä kuvatun kaltaisia sanomapohjaisia synkronoin-20 timenetelmiä on kuvattu esim. US-patenteissa 2,986,723 ja 4,837,850, joihin viitataan tarkemman kuvauksen suhteen. Eräässä tunnetussa sanomapohjaisessa synkronointimenetelmässä (SOMS) käytettäviä sanomia kuvataan vielä tarkemmin jäljempänä kuvioiden 2 ja 3 yhteydessä.

25 Sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä • · *· muodostaa ainakin synkronoinnin (usein myös tiedonsiirron) osalta eräänlaisen suljetun saarekkeen. Tällainen tilanne on ongelmallinen, koska kuitenkin on olemassa tarve yhdistää erilaisia verkkoja toisiinsa.

30 Edellä mainitussa US-patentissa 4,837,850 on sanoma pohjaista synkronointia käyttävän verkon keskus kytketty korkeampitasoiseen keskukseen, mutta verkossa käytetään kiinteitä määrittelyjä siten, että kaikilla niillä keskuksilla, joilla on yhteys tällaiseen keskukseen on korkein 35 luokitus verkon sisällä. Tällainen järjestely ei mahdol- - 95976 4 lista esim. useiden ulkopuolisten synkronointilähteiden joustavaa liittämistä järjestelmään.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on saada aikaan verkkojärjestely, jonka avulla jotakin sanomapoh-5 jäistä synkronointimenetelmää käyttävä järjestelmä voidaan mahdollisimman joustavasti yhdistää myös synkronoinnin osalta yhteen tai useampaan ulkoiseen järjestelmään. Tämä päämäärä saavutetaan keksinnön mukaisella menetelmällä, jolle on ensimmäisessä suoritusmuodossaan tunnusomaista 10 se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 1 tunnus-merkkiosassa ja toisessa suoritusmuodossaan se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 6 tunnusmerkkiosassa. Keksinnön mukaiselle verkkojärjestelylle on puolestaan tunnusomaista se, mitä kuvataan oheisten patenttivaatimus-15 ten 11 ja 12 tunnusmerkkiosissa.

Keksinnön ajatuksena on konvertoida ulkoisesta järjestelmästä tulevien signaalien synkronointistatukset, jotta ko. signaalit (tai pikemminkin ko. signaalit kellotaajuuksien lähteinä) voitaisiin sijoittaa sanomapohjaisen 20 synkronoinnin hierarkiaan siten, että myös ulkoisesta järjestelmästä vastaanotettava synkronointistatus tulee huomioiduksi valittaessa sanomapohjaisessa järjestelmässä synkronoinnin lähdettä. Tämä voidaan toteuttaa periaatteessa joko (a) suorittamalla ulkoisen järjestelmän synk-25 ronointistatuksen konvertointi automaattisesti järjestel- • · ** mään ennalta (kiinteästi) talletettuja sääntöjä käyttäen, (b) siten, että käyttäjä määrittelee, kuinka konvertointi suoritetaan, tai (c) siten, että konvertoinnin tulos on aina sama (ulkoisesta järjestelmän vastaanotetun signaalin 30 olleessa kunnossa), mutta tämän tuloksen lisäksi hyödynnetään ulkoisesta järjestelmästä vastaanotettua synkronoin-tistatusta sellaisenaan valittaessa sanomapohjaisessa järjestelmässä synkronoinnin lähdettä. (Synkronointistatus ilmoittaa synkronoinnin lähteen kellotaajuuden laadun tai 35 prioriteetin järjestelmän sisäisessä synkronointihierar- i IH I IMI I ί i !I ί 5 95976 kiassa. Synkronointistatus ilmoitetaan synkronointisano-massa tai erillisenä bittinä/bittikuviona signaalin kehys-rakenteessa sille varatussa paikassa.)

Keksinnön mukaisen ratkaisun ansiosta pystytään 5 ulkoisen järjestelmän synkronointistatustietoja tarkkailemaan myös sanomapohjaisen järjestelmän sisällä, jolloin pystytään myös erottelemaan ja luokittelemaan ulkoisesta järjestelmästä/järjestelmistä tulevat signaalit toisistaan. Tällöin on helppo valita paras ulkoisesta järjestel-10 mästä saatava signaali, mikäli halutaan synkronoitua ulkoiseen järjestelmään. Toisaalta voidaan määritellä useampi ulkoisen järjestelmän signaali sellaisiksi, että niitä voidaan tarvittaessa käyttää synkronointiin, koska ko. signaalien tilaa pystytään valvomaan tarkasti.

15 Seuraavassa keksintöä ja sen edullisia suoritus muotoja kuvataan tarkemmin viitaten kuvioihin 2-6 mukaisiin esimerkkeihin oheisissa piirustuksissa, joissa kuvio 1 esittää sanomapohjaista synkronointia käyttävää järjestelmää sen ollessa synkronoitunut päälähteen 20 kellotaajuuteen, kuvio 2 esittää itseohjautuvaa alistuvaa synkronointia (SOMS) käyttävää verkkoa alkutilassaan, kuvio 3 esittää kuvion 2 verkkoa stabiilissa tilassa, 25 kuvio 4a esittää yleisesti ulkoisen järjestelmän • « ** liittämistä sanomapohjaista synkronointia käyttävään jär jestelmään, kun synkronoitumiseen käytetään yhtä järjestelmien välistä yhteyttä, kuvio 4b esittää yleisesti ulkoisen järjestelmän 30 liittämistä sanomapohjaista synkronointia käyttävään jär jestelmään, kun synkronoitumiseen käytetään kahta järjestelmien välistä yhteyttä, kuvio 5 esittää keksinnön mukaista tunnisteen muodostamista ensimmäisen suoritusmuodon mukaisesti, ja 35 kuvio 6 esittää keksinnön mukaista tunnisteen muo- 6 95976 dostamista toisen suoritusmuodon mukaisesti.

Kuviossa 2 on esitetty itseohjautuvaa alistuvaa synkronointia (SOMS, Self-Organizing Master-Slave synchronization) , joka on eräs sinänsä tunnettu sanomapohjainen 5 synkronointimenetelmä, käyttävä järjestelmä, joka käsittää tässä tapauksessa viisi solmua (tai laitetta), joita on merkitty viitenumeroilla 1...5 niiden hierarkiatason mukaan. (Verkon pääsolmulla on pienin SOMS-osoite.) Solmut välittävät toisilleen sanomia, jotka sisältävät em. SOMS-10 osoitteita. Näin solmut pystyvät tunnistamaan toisensa näiden osoitenumeroiden avulla ja rakentamaan synkronoin-tihierarkian, jolloin koko verkko pystyy synkronoitumaan pääsolmuun.

Kuten edellä mainittiin, ovat verkossa jatkuvasti 15 lähetettävät sanomat riippuvaisia käytettävästä sanomapohjaisesta synkronointimenetelmästä. Sanomat ovat lisäksi yksilöllisiä jokaista lähettävää solmua kohden. SOMS-ver-kossa synkronointisanoma käsittää kolme eri osaa: kehysrakenteen, tunnisteen ja tarkistussumman. SOMS-tunniste on 20 SOMS-sanoman tärkein osa. Se koostuu kolmesta peräkkäises tä numerosta D1...D3:

Dl on SOMS-sanoman lähettävän solmun synkronointi-taajuuden alkuperä eli lähettävälle solmulle pääsolmuna näkyvän solmun SOMS-osoite.

25 D2 on yhteyden laatua kuvaava parametri, joka on tyypillisesti etäisyys Dl:llä ilmaistuun solmuun. Tämä etäisyys ilmaistaan välissä olevien solmujen lukumääränä.

D3 on lähettävän solmun SOMS-osoite.

Jokainen solmu (tai laite) vertailee jatkuvasti 30 sisääntulevia SOMS-tunnisteita keskenään ja valitsee näistä pienimmän. Tunnisteessa osat Dl, D2 ja D3 on yhdistetty suoraan yhdeksi luvuksi laittamalla ne peräkkäin (D1D2D3) (selvyyden vuoksi jatkossa kirjoitetaan väliviiva eri osia erottamaan; D1-D2-D3). Näin pienimmän osoitteen ensisijai-35 seksi valintaperusteeksi tulee edellisille solmuille pää- 7 95976 solmuna näkyvän solmun SOMS-osoite (Dl) eli solmu pyrkii synkronoitumaan signaaliin, jonka taajuus on alunperin lähtöisin solmulta, jonka osoite on mahdollisimman pieni. Tällöin stabiilissa tilanteessa koko verkko on synkronoi-5 tunut samaan pääsolmuun (koska koko verkon pääsolmulla on pienin SOMS-osoite).

Mikäli kaksi tai useampi sisääntulevista signaaleista on synkronoitunut samaan pääsolmuun, valitaan näistä se, joka tulee lyhintä reittiä (D2). Viimeiseksi valinta-10 perusteeksi jää SOMS-sanoman lähettävän solmun SOMS-osoite (D3) , jonka perusteella tehdään valinta, jos muuten ei saada eroa sisään tulevien signaalien välille.

Kun solmu on hyväksynyt jonkin naapurisolmuista uudeksi synkronointilähteekseen sisääntulevan SOMS-tunnis-15 teen perusteella, joutuu solmu muodostamaan oman SOMS-tun-nisteensa uudestaan. Uusi SOMS-tunniste saadaan johdettua valitusta pienimmästä SOMS-tunnisteesta seuraavasti: ensimmäinen osa (Dl) jätetään koskematta, toista osaa (D2) kasvatetaan yhdellä ja kolmas osa (D3) korvataan solmun 20 omalla SOMS-osoitteella.

Jokaisella solmulla on myös oma sisäinen SOMS-tun-nisteensa X-O-X, jossa X on ko. solmun SOMS-osoite. Mikäli mikään sisääntulevista SOMS-sanomista ei sisällä tunnistetta, joka on sisäistä tunnistetta pienempi, käyttää 25 solmu kellotaajuutensa lähteenä omaa sisäistä oskillaatto-:v riaan tai mahdollisesti erillistä synkronointituloa. Ulos lähtevässä SOMS-sanomassa käytetään luonnollisesti tällöin sisäistä SOMS-tunnistetta.

Solmut lähettävät jatkuvasti SOMS-sanomia jokaiseen 30 suuntaan, jotta muuttuneet tiedot SOMS-tunnisteissa levi-äisivät mahdollisimman nopeasti ja naapurisolmujen toimintakunto olisi jatkuvasti selvillä. Ennen kuin SOMS-tunnis-teita voidaan verrata keskenään, sisääntulevat SOMS-sano-mat on hyväksyttävä ja SOMS-tunnisteet erotettava niistä. 35 Kun tietyltä siirtoyhteydeltä saadaan ensimmäisen 8 95976 kerran SOMS-sanoma, sen sisältämä SOMS-tunniste hyväksytään heti vertailuja varten, mikäli sanoma oli virheetön. Kun sisääntulevalla siirtoyhteydellä on hyväksytty SOMS-tunniste ja sisään tulee jatkuvasti saman tunnisteen si-5 sältävää virheetöntä sanomaa, pysyy tilanne muuttumattomana. Mikäli SOMS-sanoma havaitaan virheelliseksi, pysyttäydytään vielä vanhassa SOMS-tunnisteessa, kunnes on saatu kolme peräkkäistä SOMS-sanomaa virheellisenä. Tällöin ei enää hyväksytä ko. SOMS-tunnistetta vertailuun. Kolmen 10 peräkkäisen SOMS-sanoman odottamisella pyritään eliminoimaan hetkelliset häiriöt pois.

Jos yhteydeltä ei tule mitään SOMS-sanomaa, vaikka yhteys muuten toimisikin, odotetaan kolmen peräkkäisen SOMS-sanoman verran, kunnes hylätään sen hetkinen SOMS-15 tunniste. Mikäli yhteys menee kokonaan poikki, hylätään SOMS-tunniste välittömästi. Mikäli sisääntulevassa signaalissa olevien häiriöiden takia ei saada vertailuja varten kelvollista SOMS-tunnistetta, hylätään ko. siirtoyhteyden SOMS-tunniste. Tällöin vertailussa käytetään ko. sisääntu-20 levän siirtoyhteyden SOMS-tunnisteena vakioarvoista tunnistetta, jossa kaikki osat (Dl, D2 ja D3) saavat maksimiarvonsa (MAX-MAX-MAX).

Kun sisääntulevassa SOMS-sanomassa havaitaan uusi muuttunut SOMS-tunniste, hyväksytään se heti vertailuun, 25 mikäli sanoma oli virheetön. Näin verkon muutoksille ei tv aiheuteta turhia viiveitä.

Alkutilanteessa jokainen solmu käyttää omaa sisäistä synkronointilähdettään, jolloin se lähettää muille solmuille omaa sisäistä SOMS-tunnistettaan X-O-X. Tätä tun-30 nistetta verrataan myös sisääntuleviin SOMS-tunnisteisiin. Mikäli mikään sisääntulevista tunnisteista ei ole sisäistä tunnistetta pienempi, jatkaa ko. solmu oman sisäisen ajas-tuksen käyttöä.

Kuviossa 2 SOMS-verkko MSI on esitetty alkutilassa, 35 jolloin mikään solmu (tai laite) ei ole ehtinyt saada il ! - Uit iti li lii Jim I · i 9 95976 prosessoitua sisääntulevia SOMS-sanomia. Kaikilla solmuilla korkeimman prioriteetin saa solmun sisäinen SOMS-tun-niste, koska muita ei vielä ole ehditty käsitellä. Kuviossa 2 on jokaisen solmun luokse merkitty siihen sisään 5 tulevat SOMS-tunnisteet, ja valittu tunniste on kirjoitettu kehyksen sisään (kuvion 2 mukaisessa alkutilanteessa kaikki solmut käyttävät sisäistä ajastuslähdettään). Synkronoinnin käytössä olevat yhteydet on piirretty yhtenäisellä viivalla, varalla olevat yhteydet katkoviivalla 10 (kuvion 2 mukaisessa alkutilanteessa kaikki yhteydet ovat varalla).

Kun solmut ehtivät käsitellä sisääntulevia SOMS-sanomia, solmu 1 pysyttäytyy sisäisen ajastuksen käytössä, solmut 2 ja 4 synkronoituvat solmuun 1 tunnisteen 1-0-1 15 perusteella, solmu 3 synkronoituu solmuun 2 (2-0-2) ja solmu 5 solmuun 3 (3-0-3) . Samalla solmut muodostavat omat uudet SOMS-tunnisteensa edellä kuvatulla tavalla ja vaihtavat uloslähtevään SOMS-sanomaansa uuden tunnisteen. Verkon tilanne sen stabiloiduttua on esitetty kuviossa 3. 20 Kaikki solmut ovat synkronoituneet pääsolmuun 1 lyhintä mahdollista reittiä.

Jotta edellä kuvatun kaltainen, sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä voitaisiin liittää ulkoiseen järjestelmään, rakennetaan sanomapohjaista synk-25 ronointia käyttävän järjestelmän ja ulkoisen järjestelmän : välille rajapinta, joka näyttää molemmille puolilleen oi keita synkronointimenetelmiä. Tämän rajapinnan läpi sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän puolelle tulevan signaalin ilmoittama synkronointistatus konvertoi-30 daan (siinä sanomapohjaisen järjestelmän solmussa, johon ko. signaali tulee) sanomapohjaisen synkronoinnin hierarkiaan siten, että ulkoisesta järjestelmästä vastaanotettava synkronointistatus tulee huomioiduksi valittaessa sanomapohjaisessa järjestelmässä synkronoinnin lähdettä. Täl-35 löin ulkopuolinen signaali on mukana sanomapohjaisessa 10 95976 synkronoinnissa konvertoinnin tuloksena saamallaan tunnisteella (ja mahdollisesti lisäksi ulkoisesta verkosta vastaanotetuilla statustiedoilla, kuten jäljempänä kuvataan) .

Sanomapohjaista synkronointia käyttävästä järjestel-5 mästä on myöskin pystyttävä tarvittaessa lähettämään oikeanlaisia sanomia, mikäli ulkoisessa verkossa tällaista käytetään. Rajapinnalla on myös oltava toteutettuna ulkoisen verkon synkronointimenetelmän perusalgoritmit, mikäli tarvitaan sanomien tai tilabittien välitystä ulkoiseen 10 verkkoon. Koska esillä oleva keksintö koskee kuitenkin ulkoisen järjestelmän liittämistä ajastuslähteeksi nimenomaan sanomapohjaista synkronointia käyttävään järjestelmään, ja koska ulkoisen järjestelmän tyyppi voi vaihdella, ei toiseen suuntaan tapahtuvaa välitystä kuvata tässä yh-15 teydessä tarkemmin.

Kuvioissa 4a ja 4b on esitetty yleiskuva ulkoisen järjestelmän ES liittämisestä sanomapohjaista synkronointia käyttävään verkkoon MS2. Ulkoinen järjestelmä voi olla esim. teleoperaattorin ylläpitämä julkinen verkko ja sano-20 mapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä jokin (ei- julkinen) erillisviestiverkko, tai ulkoinen järjestelmä voi olla kaukoverkko ja sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä paikallisverkko. Solmut, joita on merkitty pelkillä ympyröillä, paitsi mastersolmua viite-25 merkillä M ja verkon MS2 liitäntäsolmuja viitemerkeillä r INI ja IN2, ovat näin ollen tavanomaisia televerkon ele menttejä ja niiden väliset yhteydet tyypillisesti CCITTm suositusten G.703 ja G.704 mukaisia 2 Mbit/s PCM-yhteyk-siä.

30 Sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä MS2 synkronoituu ulkoisen järjestelmän tarjoamaan kellotaajuuteen. Kuvion 4a esimerkissä synkronoitumiseen käytetään vain toista järjestelmien välistä yhteyttä (yhtenäinen viiva), kun taas kuvion 4b esimerkissä synkronoitumi-35 seen käytetään molempia järjestelmien välisiä yhteyksiä il ; m i «uit n i st 11 95976 (konvertointia suoritetaan molemmissa liitäntäsolmuissa).

Keksinnön mukaisen ratkaisun toteutuksessa on käytännössä kaksi eri vaihtoehtoa sen mukaan, missä osassa liitäntäsolmua (INI tai IN2) konvertointi suoritetaan: 5 1. Konvertointi voidaan suorittaa solmun liitäntäyk sikön sanomankäsittelyosassa, jolloin solmun päätöksenteko-osalle välitetään solmun liitäntäyksiköltä vain sanomapohjaisen järjestelmän synkronointitunnisteita.

2. Konvertoinnin voi suorittaa solmun ohjausyksikön 10 synkronoinnin päätöksenteko-osa saatuaan ulkoisen järjestelmän mukaisen tunnisteen liitäntäyksiköltä.

Nämä vaihtoehdot on esitetty kuvioissa 5 ja 6, joissa on esitetty konvertointiin liittyvät elimet sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän liitän-15 täsolmussa INI tai IN2. Liikenne on luonnollisestikin kaksisuuntaista, mutta kuvioissa on esitetty vain vastaan-ottosuunta, joka liittyy keksintöön.

Kuviossa 5 on esitetty solmun liitäntäyksikössä IU tapahtuvaa konvertointia. Kuviossa on esitetty kaksi jär-20 jestelmän laitteeseen naapurilaitteilta tulevaa signaalia (A ja B) , joista edellinen vastaanotetaan solmun liitäntäyksikköön IU1 ja jälkimmäinen solmun liitäntäyksikköön IU2. Signaali A tulee järjestelmän omalta solmulta ja se sisältää synkronointisanoman, jonka signaalin vastaanot-25 to-osa 13 erottaa ja välittää edelleen siihen kytketylle ψ « : synkronointisanoman vastaanotto-osalle 16. Synkronoin tisanoman vastaanotto-osa tarkistaa sanoman virheettömyyden ja välittää sanoman 18a edelleen laitteen synkronoinnin päätöksenteko-osalle 20, joka sijaitsee solmun keski-30 tetyssä ohjausyksikössä CU. Signaalin vastaanotto-osa 13 tarkkailee myös signaalin laatua ja tallettaa näistä tiedon liitäntäpisteessä olevaan ensimmäiseen vikatietokan-taan 24. Synkronointisanoman vastaanotto-osa 16 saa myös vikatiedot tietokannalta 24. Mikäli sisääntuleva signaali 35 A ei ole kelvollinen synkronointiin, kieltää synkronoin- 12 95976 tisanoman vastaanotto-osa 16 sen käytön. Tämä voidaan tehdä erikseen kieltämällä tai asettamalla sisääntulevan tunnisteen arvoksi suurin mahdollinen, jolloin jälkimmmäi-sessä tapauksessa sitä ei käytännössä käytetä missään 5 tapauksessa synkronointiin.

Signaali B tulee ulkoisesta järjestelmästä ES, jolloin se siis sisältää kyseisessä järjestelmässä käytettävän synkronointisanoman, jonka signaalin vastaanotto-osa 14 välittää synkronointisanoman vastaanotto-osalle 17. 10 Signaalin vastaanotto-osa 14 tarkkailee signaalin B tilaa ja välittää tiedon vallitsevasta tilasta toiseen vikatie-tokantaan 25. Synkronointisanoman vastaanotto-osa 17 saa tiedon signaalin tilasta vikatietokannalta 25. Synkronointisanoman vastaanotto-osan 17 ulostulo on kytketty oh-15 jausyksikössä CU olevalle päätöksenteko-osalle 20. Signaa lin B ollessa kunnossa synkronointisanoman vastaanotto-osa 17 suorittaa keksinnön mukaisen synkronointistatuksen konvertoinnin ja välittää solmun yhteiselle päätöksenteko-osalle 20 sanomapohjaisessa järjestelmässä käytettävän -20 synkronointitunnisteen 18b, jonka tarkempi muoto riippuu käytettävästä sanomapohjaisesta synkronointijärjestelmästä. Muoto vastaa kuitenkin edullisesti sanomapohjaisessa järjestelmässä käytettävän synkronointitunnisteen muotoa. Päätöksenteko-osa 20 tallettaa kaikki solmuun sisääntule- 25 vat synkronointitunnisteet muistiin ST.

• » ! Keksinnön eräässä suoritusmuodossa välitetään solmun yhteiselle päätöksenteko-osalle 20 lisäksi tieto ulkoisen järjestelmän vastaanotetusta synkronointistatuksesta.

Mikäli signaali B ei ole kelvollinen synkronointiin, 30 kieltää synkronointisanoman vastaanotto-osa 17 sen käytön.

Tämä voidaan jälleen tehdä kieltämällä erikseen signaalin käyttö tai asettamalla sisääntulevan tunnisteen arvoksi suurin mahdollinen (MAX-MAX-MAX).

Ohjausyksikön CU päätöksenteko-osa 20 suorittaa 35 sanomien vertailun ja muodostaa niistä synkronoinnin prio-

Il Hitiltä I HU ( 13 95976 riteettilistan, joka talletetaan muistiin 21. Prioriteettilistalla korkeimmalla tasolla on käytössä oleva kello-lähde, jolla on käytössä olevan sanomapohjaisen synkronointimenetelmän mukainen "paras" synkronointitunniste.

5 Kuviossa 6 on esitetty käytännön toteutuksen toinen vaihtoehto sanomapohjaisen järjestelmän sisäisen synkronointi tunnisteen muodostaminen keskitetysti synkronoinnin päätöksentekoprosessin yhteydessä. Signaali A tulee tässäkin tapauksessa järjestelmän MS2 sisäiseltä laitteelta 10 ja se sisältää synkronointisanoman. Signaalin vastaanotto-osa 13 välittää synkronointisanoman siihen kytketylle liitäntäkohtaiselle synkronointisanoman vastaanotto-osalle 18, jonka ulostulo on kytketty ohjausyksikössä CU olevalle solmun yhteiselle päätöksenteko-osalle 20. Vastaanotto-osa 15 18 tarkistaa sanoman ja välittää sen tämän jälkeen synk ronoinnin päätöksenteko-osalle 20, joka muodostaa synkronoinnin prioriteettilistan muistiin 21. Signaalin A vikatiedot vastaanotto-osa 13 välittää suoraan laitteen keskitetylle vikatietokannalle 26, josta päätöksenteko-osa 20 20 saa tiedot ja voi itse merkitä vikatilanteissa signaa lin A synkronointitunnisteen kelvottomaksi.

Signaali B tulee tässäkin tapauksessa ulkoisesta järjestelmästä ES. Signaalin vastaanotto-osa 14 tarkkai-lee signaalin B tilaa ja välittää tiedon vallitsevasta 25 tilasta vikatietokantaan 26, joka on tässä tapauksessa •j yhteinen kaikille liitännöille ja josta solmun synkronoin nin päätöksenteko-osa 20 saa ko. tilaajatiedot. Signaalin vastaanotto-osa 14 välittää vastaanotetut, ulkoisen järjestelmän synkronointistatusta koskevat tiedot synkronoin-30 tistatuksen vastaanotto-osalle 17, joka välittää ne edelleen (mahdollisen tarkastuksen jälkeen) solmun synkronoin-nin päätöksenteko-osalle 20. Kun signaali B on kunnossa, synkronoinnin päätöksenteko-osa 20 suorittaa synkronointi-statuksen konvertoinnin. Kun signaali B ei ole kunnossa, 35 synkronoinnin päätöksenteko-osa 20 antaa signaalin B synk- • · 14 95976 ronointitunnlsteelle suurimman mahdollisen arvon tai kieltää muuten sen käytön. Edellisessä (vika)tapauksessa on kyseinen (vakio)tunniste (tai sitä vastaava synkronointi-lähde) kaikkien kunnossa olevien lähteiden alapuolella 5 muistissa 21 olevalla prioriteettilistalla.

Huomattakoon vielä, että solmun liitäntäyksiköt voivat vastaanottaa useammankin tyyppisiä synkronointi-sanomia/-statuksia. Toisin sanoen, sama solmu voi olla yhteydessä useampaan ulkoiseen järjestelmään, joiden si-10 säiset synkronointimenetelmät voivat olla keskenään erilaisia.

Ulkoisesta järjestelmästä ES tuleva signaali on esim. CCITT:n suositusten G.703 ja G.704 mukainen PCM-yh-teys, kuten aiemmin todettiin, tai suositusten G.708 ja 15 G.709 mukainen signaali, jolloin on kysymyksessä SDH-verkko. Seuraavassa käytetään esimerkkinä tilannetta, jossa ulkoinen järjestelmä on sinänsä tunnettua LP-synkro-nointia käyttävä järjestelmä, joka on liitetty sanomapohjaista synkronointia käyttävään järjestelmään yhdellä tai 20 useammalla 2 Mbit/s PCM-yhteydellä, ja sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä on edellä kuvattuun tapaan SOMS-verkko.

LP-synkronointi (Loop Protected) on itsenäisen alistuvan synkronoinnin laajennus (jota käytetään esim. 25 tämän hakemuksen hakijan joissakin markkinoilla olevissa ·: . solmulaitteissa). Itsenäisessä alistuvassa synkronoinnissa tekee jokainen solmu itse päätöksensä synkronoitumisestaan saamatta ulkopuolelta mitään päätöksentekoa tukevaa tietoa. Solmujen tehdessä päätöksensä synkronoitumisesta 30 itsenäisesti joudutaan jokaiseen solmuun tekemään määritykset, mihin solmuun se synkronoituu. Nämä määritykset .· tehdään tyypillisesti edellä mainitun prioriteettilistan muodossa, jolloin solmu siis valitsee synkronointinsa lähteeksi kelvollisista sisääntulevista signaaleista sen, 35 jolla on korkein prioriteetti eli sen joka on listalla » >U > *'!*· li**· 15 95976 korkeimpana. Jos tämä signaali katkeaa tai sen laatu heik-kenee niin, että sitä ei voida enää kelpuuttaa synkronoinnin lähteeksi, valitsee solmu listalta sen signaalin, jolla on seuraavaksi korkein prioriteetti. Prioriteetti-5 lista on rakennettava siten, että kaikki sillä olevat solmut ovat kyseisen solmun ja pääsolmun välissä, jolloin synkronointi leviää pääsolmusta alemmille tasoille.

LP-synkronointi estää ajastuksen sekoamisen silmukkaverkoissa käyttämällä edellä mainittujen prioriteet-10 tilistojen apuna kahta tilabittiä mcb (master control bit) ja lcb (loop control bit), joita välitetään verkon solmujen välillä. Tällöin voidaan määritellä prioriteettilistoille myös sellaisia lähteitä, jotka eivät ole kyseisen solmun ja pääsolmun välissä. Ensimmäinen tilabitti mcb 15 kertoo sen, onko synkronointi peräisin verkon pääsolmusta. Verkolle määritelty pääsolmu lähettää tämän bitin loogisena nollana lähtevissä signaaleissaan ja muut solmut välittävät sen eteenpäin, mikäli ovat synkronoituneet signaaliin, jossa mcb-bitin arvo on nolla. Toinen tilabitti lcb 20 kertoo sen, onko synkronoinnissa silmukka. Verkon jokainen solmu lähettää tämän bitin loogisena ykkösenä siihen suuntaan, johon on itse synkronoitunut, ja loogisena nollana muihin suuntiin.

Kukin solmu käyttää omaa prioriteettilistaansa 25 valitessaan synkronoitumisen lähdettä, mutta tarkastaa • signaalin tilan lisäksi myös mcb- ja lcb-bitit ennen kuin tekee valinnan. Solmu pyrkii ensisijaisesti löytämään sellainen yhteyden, jonka kellotaajuus on peräisin verkon pääsolmusta (mcb=0). Mikäli tällaisia yhteyksiä on useam- 30 pi, valitaan näistä se, joka on prioriteettilistalla kor-. keimmalla tasolla. Mikäli tällaista yhteyttä ei löydy (vi- ·. katilanteen takia), valitsee solmu tavalliseen tapaan prioriteettilistalla korkeimmalla olevan toimivan yhteyden. Valitulta yhteydeltä (ajastuksen lähteeltä) edellyte-35 tään kuitenkin aina, että sen ajastus ei ole silmukassa 1 16 95976 (lcb=0), vaikka itse signaali olisikin muuten kelvollinen synkronoint i in.

Koska LP-synkronointi on sinänsä tunnettu synkronointimenetelmä, ei sitä kuvata tässä yhteydessä tämän 5 enempää. Tarkemmin LP-synkronointia on kuvattu esim. Jukka Kainulaisen diplomityössä "Sanomapohjainen alistuva synkronointi digitaalisissa televerkoissa", TKK, Tietotekniikan osasto, Espoo, 1993. LP-synkronointia on lisäksi kuvattu esim. FI-patenttihakemuksessa 931166, johon myös 10 viitataan tarkemman kuvauksen suhteen.

LP-synkronointia käyttävän ulkoisen järjestelmän ES statusbitit lcb ja mcb voidaan välittää esim. käyttäjän valitsemissa biteissä aikavälissä TSO (jolloin käytettävissä on bitit 4-8 joka toisessa kehyksessä, koska joka 15 toisessa kehyksessä on aikavälissä TSO kehyslukitusmerk-ki), tai esim. biteissä 7 ja 8 käyttäjän valitessa käyttöön aikavälin TSN (N=l...31). Viimemainitussa tapauksessa on tarvittava kapasiteetti otettava hyötykuormalle varatusta kapasiteetista.

20 Seuraavassa taulukossa on esitetty eräs esimerkki konvertoinnista, joka tehdään järjestelmien välisessä rajapinnassa, eli edellä kuvatulla tavalla joko liitän-täsolmun synkronointisanoman vastaanotto-osassa tai lii-täntäsolmun päätöksenteko-osassa.

25 mcb-bitti lcb-bitti SOMS-tunniste 0 0 1-0-1 1 0 100-0-100

0 1 MAX-0-MAX

' I 1 1 ΜΑΧ-0-ΜΑΧ ‘ 1 30

Taulukossa on esitetty sanomapohjaiseen järjestelmään tulevat mcb- ja lcb-bitit sekä ne SOMS-tunnisteet, « • · ; «tl.·. 4.11· »»·'**'· · 17 95976 jotka synkronointisanoman vastaanotto-osa tai solmun päätöksenteko-osa muodostaa automaattisesti ulkoisen järjestelmän signaaleille, kun niiden sisältämät mcb- ja lcb-bitit on käsitelty. SOMS-tunnisteen ensimmäisessä ja kol-5 mannessa osassa esiintyvät luvut (1 ja 100) ovat vain esimerkkejä ja kuvaavat ainoastaan lukujen keskinäistä suuruutta. Kun lcb-bitti saa arvon "1", tulee SOMS-tunnisteen ensimmäiseen ja kolmanteen osaan maksimiarvo (MAX>100), minkä tarkoituksena on estää kyseisen signaalin käyttö 10 synkronointiin (solmun sisäinenkin tunniste on tässä tapauksessa parempi).

Mikäli ulkoinen järjestelmä on LP-synkronointia käyttävän järjestelmän sijasta esim. edellä mainitussa US-patentissa 4,837,850 kuvattu järjestelmä, voidaan konver-15 tointi suorittaa esim. seuraavaan tapaan.

Kellosanoma T SOMS-tunniste l/n 1-n'-1 2/n 5-n'-5 3/n 20-n'-20 20

Kellosanomien esimerkit noudattavat US-patentissa 4,837,850 kuvattuja kellosanomia, joissa n voi saada minkä tahansa sallitun kokonaislukuarvon (n=l...). SOMS-tunnis- * · ♦ teen ensimmäisessä ja kolmannessa osassa esiintyvät luvut 25 (1, 5 ja 20) ovat tässäkin tapauksessa vain esimerkkejä ja kuvaavat ainoastaan lukujen keskinäistä suuruutta. SOMS-tunnisteen keskimmäinen osa n' voi saada minkä tahansa sallitun kokonaislukuarvon (n'=0,1...). Edullisimmassa (yksinkertaisimmassa) tapauksessa n' on yhtäsuuri kuin n.

• 30 Edellä esitetyt konvertointiesimerkit koskivat tapauksia, joissa konvertointisäännöt on etukäteen, esim. laitteiston asennusvaiheessa talletettu kiinteästi solmuun. Järjestelmien välinen rajapinta voi kuitenkin olla 18 95976 myös käyttäjän määriteltävissä. Tällöin käyttäjä määrittelee sen, kuinka ulkoisesta järjestelmästä vastaanotettu synkronointistatus muutetaan sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän sisäiseksi synkronointistatukseksi.

5 Tämä tapahtuu esim. siten, että käyttäjä antaa tämän sisäisen synkronointistatuksen korkeimman sallitun tason, joka konvertoinnissa voi syntyä sekä ulkoisen järjestelmän sen synkronointistatuksen, joka tähän tasoon vaaditaan. Kun ulkoisesta järjestelmästä tuleva synkronointistatus 10 heikkenee tämän rajan alapuolelle, heikkenetään sisäistä synkronointistatusta joko järjestelmän tai käyttäjän määrittelemällä tavalla. Kuvioissa 5 ja 6 on käyttäjän laitteen käyttöliittymän kautta antamia valintoja kuvattu lohkolla 30. Kuvion 5 suoritusmuodossa käyttäjän antamat 15 asetukset tallettuvat liitäntäyksikölle IU2 (muistipaikka 31), jotta liitäntäyksikkö osaa konvertoida oikein tulevan tunnisteen.

Seuraavassa taulukossa on esitetty eräs esimerkki LP-synkronointia käyttävän järjestelmän sekä SOMS-verkon 20 välisestä rajapinnasta, joka on käyttäjän määriteltävissä. Käyttäjä määrittelee taulukossa esiintyvät kokonaislukuar-vot x ja y, kuitenkin siten, että x<y<MAX.

mcb-bitti lcb-bitti SOMS-tunniste 0 0 x-0-x ♦ · _____________________________ 25 1 0 y-0-y

0 1 MAX-0-MAX

1 1 MAX-O-MAX

• Mikäli ulkoinen järjestelmä on edellä mainitussa US- 30 patentissa 4,837,850 kuvattu järjestelmä, voidaan konvertointi suorittaa esim. seuraavaan tapaan. Käyttäjä määrittelee taulukossa esiintyvät arvot x, y ja z siten, että 19 95976 x<y<z. SOMS-tunnisteen keskimmäinen osa n' voi saada minkä tahansa sallitun kokonaislukuarvon (n'=0,1...). Yksinkertaisimmassa tapauksessa n' on kuitenkin yhtäsuuri kuin n.

Kellosanoma T SOMS-tunniste 5 l/n x-n'-x 2/n y-n'-y 3/n z-n'-z

Mikäli ulkoinen järjestelmä on myös SOMS-järjes- 10 telmä, voidaan konvertointi suorittaa esim. seuraavan taulukon esittämään tapaan. Käyttäjä määrittelee tässä tapauksessa arvot a, b, x, y ja z (a<b ja x<y<z). Esimer kissä on oletettu, että kyseessä olevissa kahdessa eri SOMS-järjestelmässä synkronointiyhteyden laatua kuvaava 15 keskimmäinen parametri D2 kohdistuu eri laatuparametriin, joissa molemmissa arvolla nolla kuvataan parasta mahdollista tilaa ko. parametrin suhteen.

SOMS-tunniste 1 SOMS-tunniste 2 parempi kuin a-0-0 x-0-x 20 a-O-OsXsb-O-O y-0-y huonompi kuin b-0-0 z-0-z

Parempi kuin a-0-0 tarkoittaa tunnistetta, jonka ensimmäinen osa (Dl) on pienempi kuin a, ja huonompi kuin 25 b-0-0 vastaavasti tunnistetta, jonka ensimmäinen osa (Dl) on yhtäsuuri tai suurempi kuin b.

Kahdella edellä kuvatulla tavalla yhdistetyllä SOMS- « verkolla on yhteen (suurempaan) SOMS-verkkoon verrattuna se etu, että keksinnön mukaisella rajapinnalla pystytään 30 suodattamaan synkronoinnin kannalta merkityksettömät muutokset ja huomioimaan vain ne ulkoisessa järjestelmässä 20 95976 tapahtuvat muutokset, joilla on merkitystä synkronoinnin kannalta. Näin pystytään poistamaan verkosta turhaa sanomaliikennettä.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että edellä kuva-5 tulla tavalla käyttäjän määriteltävissä oleva rajapinta mahdollistaa järjestelmien välisen joustavan liitännän, koska käyttäjä voi määritellä ulkoisten järjestelmien sallitut tasot, jolloin eri järjestelmien synkronointi-hierarkia voidaan muodostaa halutulla tavalla.

10 Keksinnön toisen suoritusmuodon mukaisesti suorite taan konvertointi hyödyntämällä molempien järjestelmien synkronointistatuksia. Tässä tapauksessa käyttäjä (tai järjestelmä) määrittelee ulkoisen järjestelmän signaalille vakiostatuksen, jonka se saa signaalin ollessa kunnossa.

15 Tämä status yhdessä ulkoisen järjestelmän statuksen kanssa välitetään solmun päätöksenteko-osalle 20. Vakiostatus on liitäntäkohtainen, sillä sama solmu voi olla yhteydessä useampaankin ulkoiseen järjestelmään, jolloin solmussa tapahtuvan konvertoinnin tuloksena saadaan useita eri 20 tasoisia vakiostatuksia.

Ensisijainen vertailu voidaan tehdä sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän omia synkronointi tunnuksia käyttäen. Mikäli kuitenkin kaksi tai useampi signaaleista saa saman statuksen, otetaan vertai- 25 luun mukaan myös mahdollinen ulkoisen järjestelmän status, * jotta em. saman statuksen omaavien signaalien keskinäinen järjestys saataisiin määriteltyä. Tällöin voidaan myös määritellä, että saman statuksen omaavista signaaleista järjestelmän omat signaalit ovat korkeammalla tasolla 30 ulkoisen järjestelmän signaaleihin nähden. Sanomapoh- . jäisessä järjestelmässä saman statuksen omaavien ulkoisten • signaalien kesken suoritetaan aina vertailu ulkoisen järjestelmän statusten perusteella signaalien keskinäisen järjestyksen määräämiseksi.

35 Esimerkkinä edellisestä kuvataan LP-synkronointia

Il ' lii liiti 21 95976 käyttävän järjestelmän liittäminen sanomapohjaista synkronointia käyttävään järjestelmään. Kun liitäntään ulkoisesta järjestelmästä tuleva signaali on kunnossa ja sitä voidaan käyttää synkronointiin (lcb=0), saa signaali synk-5 ronointitunnisteekseen vakiotunnisteen (X-Y-Z), joka voi olla erilainen eri liitännöissä. Synkronoinnin päätöksenteko-osalle 20 välitetään tässä tapauksessa tämän vakiotunnisteen lisäksi myös mcb-bitin tila. Mikäli saman tunnisteen omaavia signaaleita on useita, priorisoidaan ne 10 mcb-bitin tilan mukaan; mikäli mcb-bitin tila on "1", on ko. signaali alemmalla tasolla kuin saman tunnisteen omaavat signaalit, joiden mcb-bitin tila on "0" tai saman tunnisteen omaavat signaalit, jotka ovat sanomapohjaisen järjestelmän sisäisiä signaaleita, jolloin niillä ei ole 15 lainkaan mcb-bittiä.

Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut niihin, vaan sitä voidaan muunnella edellä ja oheisissa patenttivaatimuksissa esite-20 tyn keksinnöllisen ajatuksen puitteissa. Tarkempi toteutus tulee näin ollen riippumaan paljolti siitä, minkä tyyppiset verkot ovat kysymyksessä.

* 1 i

Claims (12)

1. 22 95976
2. 1. Menetelmä sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS; MSI; MS2) yhdistämiseksi ulkoiseen jär- 5 jestelmään (ES), joka sanomapohjainen järjestelmä käsittää useita solmuja (1...6, INI, IN2), jotka lähettävät toisilleen signaaleja, jotka sisältävät synkronointisanomia, jolloin synkronointisanoma käsittää tiedon vastaavan signaalin prioriteetista järjestelmän sisäisessä synkronoin-10 tihierarkiassa, tunnettu siitä, että ulkoinen jär jestelmä (ES) kytketään sanomapohjaista synkronointia käyttävään järjestelmään (MS; MSI; MS2) suorittamalla sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän lii-täntäsolmussa (INI, IN2) ulkoisesta järjestelmästä vas-15 taanotetun synkronointistatuksen konvertointi sanomapoh jaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS) sisäiseksi synkronointistatukseksi siten, että mainitun sisäisen synkronointistatuksen ilmoittama taso sanomapohjaisen järjestelmän sisäisessä synkronointihierarkiassa nousee 20 tai laskee ulkoisen järjestelmän synkronointistatuksessa tapahtuvaa ennalta määrätyn suuruista nousua tai vastaavasti laskua vastaten.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että konvertointi tapahtuu auto- 25 maattisesti järjestelmään kiinteästi talletettuja konver tointisääntöjä käyttäen.
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että konvertointi tapahtuu järjestelmän käyttäjän antamia, valinnaisia konvertointisääntöjä 30 käyttäen. .. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että konvertointi suoritetaan liitäntäsolmun (INI, IN2) siinä signaaliliitännässä (IU2), johon synkronointistatuksen ilmoittava signaali vastaan-35 otetaan ulkoisesta järjestelmästä (ES). Il Iti» It»** 23 95976
5. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että konvertointi suoritetaan keskitetysti solmun päätöksenteko-osassa (20).
6. 6. Menetelmä sanomapohjaista synkronointia käyttävän 5 järjestelmän (MS; MSI; MS2) yhdistämiseksi ulkoiseen järjestelmään (ES), joka sanomapohjainen järjestelmä käsittää useita solmuja (1...6, INI, IN2), jotka lähettävät toisilleen signaaleja, jotka sisältävät synkronointisanomia, jolloin synkronointisanoma käsittää tiedon vastaavan sig- 10 naalin prioriteetista järjestelmän sisäisessä synkronoin-tihierarkiassa, tunnettu siitä, että ulkoinen järjestelmä (ES) kytketään sanomapohjaista synkronointia käyttävään järjestelmään suorittamalla sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS) liitäntäsolmussa 15 (INI, IN2) ulkoisesta järjestelmästä vastaanotetun synk-ronointistatuksen konvertointi sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS) sisäiseksi synkronointi-statukseksi siten, että mainittu sisäinen synkronointista-tus saa tietyn vakiotason järjestelmän sisäisessä synk-20 ronointihierarkiassa, ja että mainittua vakiotasoa käytetään yhdessä ulkoisesta järjestelmästä (ES) vastaanotettujen synkronointistatustietojen kanssa valittaessa sano mapohjaisessa järjestelmässä synkronoinnin lähdettä.
7. 7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, 25 tunnettu siitä, että konvertointi tapahtuu automaattisesti järjestelmään kiinteästi talletettuja konvertointisääntöjä käyttäen.
8. 8. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että konvertointi tapahtuu järjes- 30 telmän käyttäjän antamia, valinnaisia konvertointisääntöjä ; käyttäen.
9. 9. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että konvertointi suoritetaan liitäntäsolmun (INI, IN2) siinä signaaliliitännässä (IU2), 35 johon synkronointistatuksen ilmoittava signaali vastaan- 24 95976 otetaan ulkoisesta järjestelmästä (ES).
10. 10. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että konvertointi suoritetaan keskitetysti solmun päätöksenteko-osassa (20).
11. 11. Verkkojärjestely, joka käsittää sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS; MSI; MS2), joka käsittää useita solmuja (1...6, INI, IN2), jotka lähettävät toisilleen signaaleja, jotka sisältävät synkronoin-tisanomia, jolloin synkronointisanoma käsittää tiedon 10 vastaavan signaalin prioriteetista järjestelmän sisäisessä synkronointihierarkiassa, tunnettu siitä, että sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS) liitäntäsolmu (INI, IN2) käsittää konvertointielimet (17; 20) ulkoisesta järjestelmästä (ES) vastaanotetun synk-15 ronointistatuksen konvertoimiseksi sanomapohjaista synk ronointia käyttävän järjestelmän (MS) sisäiseksi synk-ronointistatukseksi siten, että sisäisen synkronointistatuksen ilmoittamassa tasossa tapahtuu nousu tai lasku ulkoisen järjestelmän synkronointistatuksessa tapahtuvaa 20 ennalta määrätyn suuruista nousua tai vastaavasti laskua vastaten.
12. 12. Verkkojärjestely, joka käsittää sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS; MSI; MS2), joka käsittää useita solmuja (1...6, INI, IN2), jotka lähettä-25 vät toisilleen signaaleja, jotka sisältävät synkronoin- ** . tisanomia, jolloin synkronointisanoma käsittää tiedon vastaavan signaalin prioriteetista järjestelmän sisäisessä synkronointihierarkiassa, tunnettu siitä, että sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS) 30 liitäntäsolmu (INI, IN2) käsittää konvertointielimet (17) ulkoisesta järjestelmästä (ES) vastaanotetun synkronointi-·* statuksen konvertoimiseksi sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (MS) sisäiseksi ennalta määrätyksi vakiostatukseksi, ja että liitäntäsolmu (INI, IN2) käsit-35 tää lisäksi elimet (17) ulkoisen järjestelmän (ES) synk-ronointistatusta kuvaavien tietojen välittämiseksi solmun synkronoinnin päätöksenteko-osalle (20). ;l itt » aiii ii>a . . 25 95976