FI92126B - Verkkojärjestely - Google Patents

Description

92126

Verkkojärjestely

Keksinnön kohteena on oheisen patenttivaatimuksen 1 5 johdanto-osan mukainen verkkojärjestely.

Tässä esityksessä käytetään järjestelmän siirtoyhteyksien risteyskohdista nimitystä solmu. Solmu voi olla mikä tahansa laite tai laitteisto, joka pystyy puuttumaan kellotahtiin, esim. haaroitin- tai ristikytkentälaite.

10 Sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän solmut on kytketty toisiinsa siirtoyhteyksillä, joita ne käyttävät tiedonsiirtoon. Käytetyt yhteydet välittävät myös lähettäjän kellotaajuuden vastaanottajalle. Kukin solmu valitsee oman kellotaajuutensa lähteeksi joko jonkin 15 naapurisolmulta tulevan signaalin taajuuden tai oman sisäisen kellolähteensä taajuuden. Jotta kaikki järjestelmän solmut saataisiin toimimaan samalla kellotaajuudella, pyritään yleensä saamaan järjestelmä synkronoitumaan yhteen kellolähteeseen, ns. päälähteeseen. Tällöin järjes-20 telmän kaikki valittuun päälähteeseen suoraan kytketyt solmut synkronoituvat tähän päälähteeseen ja näihin yhteydessä olevat, mutta ilman suoraa yhteyttä päälähteeseen olevat solmut synkronoituvat näihin päälähteen vieressä oleviin solmuihin. Vastaavasti aina kauempana päälähteestä 25 olevat solmut synkronoituvat aina niihin solmuihin, jotka ovat yhtä yhteysväliä lähempänä päälähdettä.

Jotta edellä kuvatun kaltainen synkronointihierarkia saataisiin rakennettua järjestelmän sisälle, välittävät järjestelmän solmut toisilleen synkronointisanomia. Nämä 30 sanomat sisältävät tietoja, joiden avulla yksittäiset solmut pystyvät valitsemaan ajastuksen lähteen. Järjestelmän solmut on priorisoitu ja järjestelmä pyrkii synkronoitumaan sen solmun kellotaajuuteen, joka on korkeimmalla prioriteettitasolla. Samalla prioriteettitasolla on nor-35 maalisti vain järjestelmän yksi solmu. Normaalisti synk- 92126 2 ronointisanomat sisältävät tiedon siitä, keneltä sanoman lähettävän solmun kellotaajuus on peräisin, mikä on ko. solmun prioriteetti, ja kellosignaalin laatua kuvaavan arvon. Näin yksittäinen solmu voi valita oman kellotaa-5 juutensa lähteeksi sen naapurisolmun kellotaajuuden, joka on peräisin halutulta solmulta ja joka on laadultaan paras. Järjestelmän käynnistysvaiheessa jokainen solmu valitsee kellotaajuutensa lähteeksi oman sisäisen kello-lähteensä, koska yhtään sisääntulevaa synkronointisanomaa 10 ei ole ehditty käsitellä. Kun ensimmäiset sisääntulevat synkronointisanomat on ehditty käsitellä, valitaan oman kellotaajuuden lähteeksi korkeimman prioriteetin omaavan naapurisolmun kellotaajuus. Kun järjestelmä on saavuttanut synkronoinnin kannalta stabiilin tilan kaikkien sanomien 15 levittyä järjestelmään, on järjestelmä synkronoitunut hierarkisesti päälähteen kellotaajuuteen.

Kuviossa 1 on esitetty sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä stabiloituneessa tilanteessa. Solmuille määritellyt prioriteetit on merkitty numeroilla 20 solmuja kuvaavien ympyröiden sisään. Mitä pienempi numero on, sitä korkeampi on solmun prioriteetti. Solmun n (n = 1...6) lähettämät synkronointisanomat on merkitty viitenumerolla MSGn. Jokaisen solmun lähettämä synkronoin-tisanoma on yleensä erilainen ja käytetystä sanomapohjai-25 sesta synkronointimenetelmästä riippuva. Kellotaajuuden leviäminen pääkellolta (solmu 1) järjestelmän muille solmuille on esitetty yhtenäisillä viivoilla. Katkoviivalla piirrettyjä solmujen välisiä yhteyksiä ei käytetä normaalitilanteessa järjestelmän synkronointiin, mutta ne ovat 30 käytettävissä muutostilanteissa.

. Yksinkertainen periaate sanomapohjaisessa synk ronoinnissa on, että käyttäjä määrittelee solmujen synk-ronointihierarkian, antamalla kullekin solmulle oman tunnisteen, joka kertoo solmun tason hierarkiassa, ja järjes-35 telmä synkronoituu määriteltyyn pääkelloon itsenäisesti 921 26 3 käyttäen tarpeen vaatiessa kaikkia olemassa olevia solmujen välisiä yhteyksiä hyväkseen. Mikäli yhteys pääkelloon katkeaa, eikä vaihtoehtoista yhteyttä ole olemassa, tai pääkello vikaantuu, synkronoituu järjestelmä seuraavaksi 5 korkeimmalla tasolla olevaan solmuun. Muutokseen reagointi synkronoinnissa tapahtuu solmujen välisen sanomanvaihdon avulla.

Edellä kuvatun kaltaisia sanomapohjaisia synkronointimenetelmiä on kuvattu esim. US-patenteissa 2,986,723 ja 10 4,837,850, joihin viitataan tarkemman kuvauksen suhteen.

Eräässä tunnetussa sanomapohjaisessa synkronointimenetelmässä (SOMS) käytettäviä sanomia kuvataan vielä tarkemmin jäljempänä kuvioiden 2 ja 3 yhteydessä.

Sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä 15 muodostaa ainakin synkronoinnin (usein myös tiedonsiirron) osalta eräänlaisen suljetun saarekkeen. Tällainen tilanne on ongelmallinen, koska kuitenkin on olemassa tarve yhdistää erilaisia verkkoja toisiinsa.

Edellä mainitussa US-patentissa 4,837,850 on sanoma-20 pohjaista synkronointia käyttävän verkon keskus kytketty korkeampitasoiseen keskukseen, mutta verkossa käytetään kiinteitä määrittelyjä siten, että kaikilla niillä keskuksilla, joilla on yhteys tällaiseen keskukseen on korkein luokitus verkon sisällä. Tällainen järjestely ei mahdol-25 lista esim. useiden ulkopuolisten synkronointilähteiden : joustavaa liittämistä järjestelmään.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on saada aikaan verkkojärjestely, jonka avulla jotakin sanomapohjaista synkronointimenetelmää käyttävä järjestelmä voidaan 30 joustavasti yhdistää myös synkronoinnin osalta yhteen tai useampaan sellaiseen ulkoiseen laitteeseen tai verkkoon, joka ei ymmärrä järjestelmässä käytettyä sanomapohjaista synkronointimenetelmää. Tämä saavutetaan keksinnön mukaisella järjestelyllä, jolle on tunnusomaista se, mitä kuva-35 taan oheisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa.

• m 921 26 4

Keksinnön ajatuksena on antaa ulkoisen verkon tai laitteen signaalille tietty vakiotunniste aina, kun se on laadullisesti kelvollinen synkronoinnin käyttöön. Annettava tunniste on käyttäjän määriteltävissä, jolloin käyttä-5 jän on helppo sijoittaa ulkoinen signaali haluamalleen tasolle synkronoinnin hierarkiassa.

Keksinnön edullisen suoritusmuodon mukaisesti annetun vakiotunnisteen muoto vastaa järjestelmän sisäisen synkronointitunnisteen muotoa, jolloin järjestelmän solmu 10 pystyy käsittelemään ulkoista signaalia valintaprosessissaan aivan kuten muitakin signaaleja, joten järjestelmän sisäiseen valintaprosessiin ei tarvitse tehdä muutoksia.

Keksinnön mukaisen ratkaisun ansiosta ei järjestelmässä tarvitse olla välttämättä yhtään korkeatasoista 15 kelloa, koska synkronointi voidaan ottaa ulkopuolisesta verkosta.

Seuraavassa keksintöä kuvataan tarkemmin viitaten kuvioihin 2-6 mukaisiin esimerkkeihin oheisissa piirustuksissa, joissa 20 kuvio 1 esittää sanomapohjaista synkronointia käyt tävää järjestelmää sen ollessa synkronoitunut päälähteen kellotaajuuteen, kuvio 2 esittää itseohjautuvaa alistuvaa synkronointia (SOMS) käyttävää verkkoa alkutilassaan, 25 kuvio 3 esittää kuvion 2 verkkoa stabiilissa tilas- : sa, kuvio 4 esittää keksinnön mukaista vakiotunnisteen muodostamista ensimmäisen suoritusmuodon mukaisesti, kuvio 5 esittää keksinnön mukaista vakiotunnisteen 30 muodostamista toisen suoritusmuodon mukaisesti, kuvio 6 esittää ulkoiseen verkkoon liitettyä sanomapohjaista synkronointia käyttävää järjestelmää tapauksessa, jossa synkronointi otetaan järjestelmään kahdessa 1i ittymäkohdassa, 35 kuvio 7 esittää ulkoiseen verkkoon liitettyä sanoma- 5 92126 pohjaista synkronointia käyttävää järjestelmää tapauksessa, jossa synkronointi otetaan järjestelmään vain yhdestä liittymäkohdasta kerrallaan, ja kuvio 8 esittää ulkoisen verkon käyttämistä järjes-5 telmän varakellona.

Kuviossa 2 on esitetty itseohjautuvaa alistuvaa synkronointia (SOMS, Self-Organizing Master-Slave synchronization) , joka on eräs sinänsä tunnettu sanomapohjainen synkronointimenetelmä, käyttävä järjestelmä, joka käsittää 10 tässä tapauksessa viisi solmua (tai laitetta), joita on merkitty viitenumeroilla 1...5 niiden hierarkiatason mukaan. (Verkon pääsolmulla on pienin SOMS-osoite.) Solmut välittävät toisilleen sanomia, jotka sisältävät em. SOMS-osoitteita. Näin solmut pystyvät tunnistamaan toisensa 15 näiden osoitenumeroiden avulla ja rakentamaan synkronoin- tihierarkian, jolloin koko verkko pystyy synkronoitumaan pääsolmuun.

Kuten edellä mainittiin, ovat verkossa jatkuvasti lähetettävät sanomat riippuvaisia käytettävästä sanomapoh-20 jäisestä synkronointimenetelmästä. Sanomat ovat lisäksi yksilöllisiä jokaista lähettävää solmua kohden. SOMS-ver-kossa synkronointisanoma käsittää kolme eri osaa: kehysrakenteen, tunnisteen ja tarkistussumman. SOMS-tunniste on SOMS-sanoman tärkein osa. Se koostuu kolmesta peräkkäises-25 tä numerosta D1...D3: : Dl on SOMS-sanoman lähettävän solmun synkronointi- taajuuden alkuperä eli lähettävälle solmulle pääsolmuna näkyvän solmun SOMS-osoite.

D2 on etäisyys Dl:llä ilmaistuun solmuun. Tämä 30 etäisyys ilmaistaan välissä olevien solmujen lukumääränä.

D3 on lähettävän solmun SOMS-osoite.

Jokainen solmu (tai laite) vertailee jatkuvasti sisääntulevia SOMS-tunnisteita keskenään ja valitsee näistä pienimmän. Tunnisteessa osat Dl, D2 ja D3 on yhdis-35 tetty suoraan yhdeksi luvuksi laittamalla ne peräkkäin • 921 26 6 (D1D2D3) (selvyyden vuoksi jatkossa kirjoitetaan väliviiva eri osia erottamaan; D1-D2-D3). Näin pienimmän osoitteen ensisijaiseksi valintaperusteeksi tulee edellisille solmuille pääsolmuna näkyvän solmun SOMS-osoite (Dl) eli 5 solmu pyrkii synkronoitumaan signaaliin, jonka taajuus on alunperin lähtöisin solmulta, jonka osoite on mahdollisimman pieni. Tällöin stabiilissa tilanteessa koko verkko on synkronoitunut samaan pääsolmuun (koska koko verkon pää-solmulla on pienin SOMS-osoite).

10 Mikäli kaksi tai useampi sisääntulevista signaaleis ta on synkronoitunut samaan pääsolmuun, valitaan näistä se, joka tulee lyhintä reittiä (D2). Viimeiseksi valintaperusteeksi jää SOMS-sanoman lähettävän solmun SOMS-osoite (D3) , jonka perusteella tehdään valinta, jos muuten ei 15 saada eroa sisään tulevien signaalien välille.

Kun solmu on hyväksynyt jonkin naapurisolmuista uudeksi synkronointilähteekseen sisääntulevan SOMS-tunnis-teen perusteella, joutuu solmu muodostamaan oman SOMS-tun-nisteensa uudestaan. Uusi SOMS-tunniste saadaan johdettua 20 valitusta pienimmästä SOMS-tunnisteesta seuraavasti: ensimmäinen osa (Dl) jätetään koskematta, toista osaa (D2) kasvatetaan yhdellä ja kolmas osa (D3) korvataan solmun omalla SOMS-osoitteella.

Jokaisella solmulla on myös oma sisäinen SOMS-tun-25 nisteensa X-O-X, jossa X on ko. solmun SOMS-osoite. Mikäli ; mikään sisääntulevista SOMS-sanomista ei sisällä tunnis tetta, joka on sisäistä tunnistetta pienempi, käyttää solmu kellotaajuutensa lähteenä omaa sisäistä oskillaatto-riaan tai mahdollisesti erillistä synkronointituloa. Ulos-30 lähtevässä SOMS-sanomassa käytetään luonnollisesti tällöin sisäistä SOMS-tunnistetta.

Solmut lähettävät jatkuvasti SOMS-sanomia jokaiseen suuntaan, jotta muuttuneet tiedot SOMS-tunnisteissa levi-äisivät mahdollisimman nopeasti ja naapurisolmujen toimin-35 takunto olisi jatkuvasti selvillä. Ennen kuin SOMS-tunnis- • 921 26 7 teitä voidaan verrata keskenään, sisääntulevat SOMS-sano-mat on hyväksyttävä ja SOMS-tunnisteet erotettava niistä.

Kun tietyltä siirtoyhteydeltä saadaan ensimmäisen kerran SOMS-sanoma, sen sisältämä SOMS-tunniste hyväksy-5 tään heti vertailuja varten, mikäli sanoma oli virheetön.

Kun sisääntulevalla siirtoyhteydellä on hyväksytty SOMS-tunniste ja sisään tulee jatkuvasti saman tunnisteen sisältävää virheetöntä sanomaa, pysyy tilanne muuttumattomana. Mikäli SOMS-sanoma havaitaan virheelliseksi, pysyttäy-10 dytään vielä vanhassa SOMS-tunnisteessa, kunnes on saatu kolme peräkkäistä SOMS-sanomaa virheellisenä. Tällöin ei enää hyväksytä ko. SOMS-tunnistetta vertailuun. Kolmen peräkkäisen SOMS-sanoman odottamisella pyritään eliminoimaan hetkelliset häiriöt pois.

15 Jos yhteydeltä ei tule mitään SOMS-sanomaa, vaikka yhtevs muuten toimisikin, odotetaan kolmen peräkkäisen SOMS-sanoman verran, kunnes hylätään sen hetkinen SOMS-tunniste. Mikäli yhteys menee kokonaan poikki, hylätään SOMS-tunniste välittömästi. Mikäli sisääntulevassa signaa-20 lissa olevien häiriöiden takia ei saada vertailuja varten kelvollista SOMS-tunnistetta, hylätään ko. siirtoyhteyden SOMS-tunniste. Tällöin vertailussa käytetään ko. sisääntu-levan siirtoyhteyden SOMS-tunnisteena vakioarvoista tunnistetta, jossa kaikki osat (Dl, D2 ja D3) saavat maksi-25 miarvonsa (MAX-MAX-MAX).

Kun sisääntulevassa SOMS-sanomassa havaitaan uusi muuttunut SOMS-tunniste, hyväksytään se heti vertailuun, mikäli sanoma oli virheetön. Näin verkon muutoksille ei aiheuteta turhia viiveitä.

30 Alkutilanteessa jokainen solmu käyttää omaa sisäistä synkronointilähdettään, jolloin se lähettää muille solmuille omaa sisäistä SOMS-tunnistettaan X-O-X. Tätä tunnistetta verrataan myös sisääntuleviin SOMS-tunnisteisiin. Mikäli mikään sisääntulevista tunnisteista ei ole sisäistä 35 tunnistetta pienempi, jatkaa ko. solmu oman sisäisen ajas- 921 26 8 tuksen käyttöä.

Kuviossa 2 SOMS-verkko on esitetty alkutilassa, jolloin mikään solmu (tai laite) ei ole ehtinyt saada prosessoitua sisääntulevia SOMS-sanomia. Kaikilla solmuil-5 la korkeimman prioriteetin saa solmun sisäinen SOMS-tun-niste, koska muita ei vielä ole ehditty käsitellä. Kuviossa 2 on jokaisen solmun luokse merkitty siihen sisään tulevat SOMS-tunnisteet, ja valittu tunniste on kirjoitettu kehyksen sisään (kuvion 2 mukaisessa alkutilanteessa 10 kaikki solmut käyttävät sisäistä ajastuslähdettään). Synkronoinnin käytössä olevat yhteydet on piirretty yhtenäisellä viivalla, varalla olevat yhteydet katkoviivalla (kuvion 2 mukaisessa alkutilanteessa kaikki yhteydet ovat varalla).

15 Kun solmut ehtivät käsitellä sisääntulevia SOMS-sa nomia, solmu 1 pysyttäytyy sisäisen ajastuksen käytössä, solmut 2 ja 4 synkronoituvat solmuun 1 tunnisteen 1-0-1 perusteella, solmu 3 synkronoituu solmuun 2 (2-0-2) ja solmu 5 solmuun 3 (3-0-3). Samalla solmut muodostavat omat 20 uudet SOMS-tunnisteensa edellä kuvatulla tavalla ja vaihtavat uloslähtevään SOMS-sanomaansa uuden tunnisteen. Verkon tilanne sen stabiloiduttua on esitetty kuviossa 3. Kaikki solmut ovat synkronoituneet pääsolmuun 1 lyhintä mahdollista reittiä.

25 Jotta edellä kuvatun kaltainen, sanomapohjaista synkronointia käyttävä järjestelmä voitaisiin liittää sellaiseen laitteeseen tai verkkoon, joka ei ymmärrä sanomapohjaista synkronointia, rakennetaan sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän ja mainitun verkon 30 tai laitteen välille rajapinta, joka näyttää molemmille puolilleen oikeita synkronointimenetelmiä. Tämän rajapinnan läpi sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän puolelle tulevalle signaalille määritetään vakio synkronointitunniste siinä järjestelmän solmussa, johon 35 ko. signaali tulee, jolloin ulkopuolinen signaali on muka- • 9 92126 na sanomapohjaisessa synkronoinnissa tällä tunnisteella. Ulkopuolelta tulevaa signaalia voidaan näin ollen käsitellä sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän solmun sisällä synkronointitunnisteella, kuten järjestel-5 män sisäisiäkin signaaleja.

Sanomapohjaista synkronointia käyttävästä järjestelmästä on myöskin pystyttävä tarvittaessa lähettämään oikeanlaisia sanomia, mikäli ulkoisessa verkossa tällaista käytetään. Rajapinnalla on myös oltava toteutettuna ulkoi-10 sen verkon synkronointimenetelmän perusalgoritmit, mikäli tarvitaan sanomien tai tilabittien välitystä ulkoiseen verkkoon. Koska esillä oleva keksintö liittyy kuitenkin ulkoisen lähteen liittämistä ajastuslähteeksi nimenomaan sanomapohjaista synkronointia käyttävään järjestelmään, ja 15 koska kyseisen lähteen tyyppi voi vaihdella, ei toiseen suuntaan tapahtuvaa välitystä kuvata tässä yhteydessä tarkemmin.

Keksinnön mukaisen ratkaisun toteutuksessa on käytännössä kaksi eri vaihtoehtoa: joko (1) muodostetaan 20 vakiotunniste jokaisen järjestelmään sisääntulevan signaa lin liitännässä tai (2) keskitysti liitäntäsolmun synkronoinnin päätösprosessissa. Nämä vaihtoehdot on esitetty kuvioissa 4 ja 5, joissa on esitetty vakiotunnisteen muodostamiseen tarvittavat elimet sanomapohjaista synkronoin-25 tia käyttävän järjestelmän siinä solmussa, joka on kytketty siirtoyhteydellä ulkopuoliseen lähteeseen, joka voi siis olla joko ulkoinen verkko (joka ei ymmärrä sanomapohjaista synkronointia) tai yksittäinen ulkoinen laite, joka toimii ajastuslähteenä.

30 Kuviossa 4 on esitetty vakiotunnisteen muodostaminen sisääntulevan signaalin liitännässä. Kuviossa on esitetty kaksi järjestelmän laitteeseen naapurilaitteilta tulevaa signaalia (A ja B) . Signaali A tulee järjestelmän omalta solmulta ja se sisältää synkronointisanoman, jonka signaa-35 Iin vastaanotto-osa 13 erottaa ja välittää edelleen siihen • 10 92126 kytketylle synkronointisanoman vastaanotto-osalle 16. Synkronointisanoman vastaanotto-osa tarkistaa sanoman virheettömyyden ja välittää sanoman 18a edelleen laitteen keskitetylle synkronoinnin päätöksenteko-osalle 20, jonka 5 toinen sisäänmeno on kytketty vastaanotto-osan 16 ulostuloon. Signaalin vastaanotto-osa 13 tarkkailee myös signaalin laatua ja tallettaa näistä tiedon liitäntäpisteessä olevaan ensimmäiseen vikatietokantaan 24. Synkronointisanoman vastaanotto-osa 16 saa myös vikatiedot tietokan-10 naita 24. Mikäli sisääntuleva signaali A ei ole kelvollinen synkronointiin, kieltää synkronointisanoman vastaanotto-osa 16 sen käytön. Tämä voidaan tehdä erikseen kieltämällä tai asettamalla sisääntulevan tunnisteen arvoksi suurin mahdollinen, jolloin jälkimmmäisessä tapauksessa 15 sitä ei käytännössä käytetä missään tapauksessa synkronointiin.

Signaali B tulee järjestelmän ulkopuolisesta verkosta tai yksittäiseltä ulkopuoliselta laitteelta, eikä se siis sisällä synkronointisanomaa. Signaalin vastaanotto-20 osa 14 tarkkailee signaalin B tilaa ja välittää tiedon vallitsevasta tilasta toiseen vikatietokantaan 25. Synkronointisanoman vastaanotto-osa 17 saa tiedon signaalin tilasta vikatietokannalta 25. Synkronointisanoman vastaanotto-osan 17 ulostulo on kytketty päätöksenteko-osan 20 25 toiseen sisäänmenoon. Signaalin B ollessa kunnossa synkronointisanoman vastaanotto-osa 17 välittää synkronoinnin päätöksenteko-osalle 20 käyttäjän ennalta signaalille B määrittelemän vakio synkronointitunnisteen 18b, jonka tarkempi muoto riippuu käytettävästä sanomapohjaisesta 30 synkronointijärjestelmästä (muoto vastaa edullisesti synk ronointi järjestelmän sisäistä synkronointitunnistetta).

Mikäli signaali B ei ole kelvollinen synkronointiin, kieltää synkronointisanoman vastaanotto-osa 17 sen käytön.

Tämä voidaan jälleen tehdä kieltämällä erikseen signaalin 35 käyttö tai asettamalla sisääntulevan tunnisteen arvoksi •« 2ί n s 1 z6 11 suurin mahdollinen.

Päätöksenteko-osa 20 suorittaa sanomien vertailun ja muodostaa niistä synkronoinnin prioriteettilistan, joka talletetaan muistiin 21. Prioriteettilistalla korkeimmalla 5 tasolla on käytössä oleva kellolähde, jolla on käytössä olevan sanomapohjaisen synkronointimenetelmän mukainen "paras" synkronointitunniste.

Kuviossa 5 on esitetty käytännön toteutuksen toinen vaihtoehto eli vakiotunnisteiden muodostaminen keskitetys-10 ti synkronoinnin päätösprosessin yhteydessä. Signaali A tulee tässäkin tapauksessa järjestelmän sisäiseltä laitteelta ja se sisältää synkronointisanoman. Signaalin vastaanotto-osa 13 välittää synkronointisanoman siihen kytketylle liitäntäkohtaiselle synkronointisanoman vastaanotto-15 osalle 18, jonka ulostulo on kytketty päätöksenteko-osalle 20. Vastaanotto-osa 18 tarkistaa sanoman välittää sen tämän jälkeen synkronoinnin päätöksenteko-osalle 20, joka muodostaa synkronoinnin prioriteettilistan muistiin 21. Signaalin A vikatiedot vastaanotto-osa 13 välittää suo-20 raan laitteen keskitetylle vikatietokannalle 16, josta päätöksenteko-osa 20 saa tiedot ja voi itse merkitä vikatilanteissa signaalin A synkronointitunnisteen kelvottomaksi.

Signaali B tulee tässäkin tapauksessa järjestelmän 25 ulkopuolelta, eikä siis sisällä synkronointisanomaa. Signaalin vastaanotto-osa 14 välittää statustiedot suoraan yhteiseen vikatietokantaan 26, josta solmun synkronoinnin päätöksenteko-osa 20 saa ne. Kun signaali B on kunnossa, synkronoinnin päätöksenteko-osa 20 antaa signaalille käyt-30 täjän ennalta määrittelemän (vakio) synkronointitunnisteen.

Kun signaali B ei ole kunnossa, synkronoinnin päätöksenteko-osa 20 antaa signaalin B synkronointitunnisteelle suurimman mahdollisen arvon tai kieltää muuten sen käytön. Edellisessä tapauksessa on kyseinen vakiotunniste vii-35 meisenä muistissa 21 olevalla prioriteettilistalla.

12 92126

Keksintöä voidaan edellä kuvattuun tapaan käyttää yksittäisen ulkoisen synkronointilähteen liittämiseen sanomapohjaista synkronointia käyttävään järjestelmään tai kahden eri järjestelmän liittämiseen toisiinsa, kun toinen 5 järjestelmistä ei tunne sanomapohjaista synkronointia. Seuraavassa on esimerkki, kuin keksinnön avulla liitetään SOMSia käyttävä erillisverkko N julkiseen verkkoon N1 (kuvio 6) , joka ei ymmärrä SOMSia. Tällainen julkinen verkko voi käyttää esim. perinteistä master-slave-synk- 10 ronointia.

Kun eri verkkoja liitetään yhteen, on niillä jokin hierarkinen järjestys synkronoinnissa; mikä verkko synkronoituu mihinkin. Ulkopuolisten verkkojen suhde SOMS-verkkoon määritellään annettaessa SOMS-verkkoon sisääntu-15 leville yhteyksille vakio-SOMS-tunnisteet. Mikäli keksinnön mukaiseksi vakiotunnisteeksi annetaan pienin mahdollinen tunniste (0-0-0), on ulkopuolinen verkko tällöin SOMS-verkon yläpuolella synkronoinnissa ja SOMS-verkon pääsolmuksi tulee se solmu, jolla on yhteys tähän ulkopuo-20 liseen verkkoon. Pääsolmu lähettää tällöin omana tunnis teenaan tunnistetta 0-1-X, missä X on ko. solmun oma SOMS-osoite, eli annettua vakiotunnistetta 0-0-0 käsitellään aivan kuin muitakin sisääntulevia SOMS-tunnisteita.

Jos taas halutaan määritellä SOMS-verkko ulkopuoli-25 sen verkon yläpuolelle, annetaan sisääntulevalle yhteydelle vakiotunnisteeksi suurin mahdollinen SOMS-tunniste, jolloin sitä ei missään tapauksessa käytetä synkronoinnin lähteenä.

Sanomapohjaista synkronointia käyttävään verkkoon 30 (josta esimerkkinä käytetään SOMS-verkkoa) voidaan keksinnön mukaisesti muodostaa myös useampia liittymäkohtia samaan ulkopuoliseen verkkoon. Mikäli ko. ulkopuolinen verkko on SOMS-verkon alapuolella synkronointihierarkias-sa, ei tilanteessa ole itse SOMS-verkon kannalta mitään 35 uutta. Jos yhdestä tai useammasta ylempitasoisesta uiko- • i2 s z6 13 puolisesta verkosta on useampia yhteyksiä SOMS-verkkoon, on synkronoinnin kulku SOMS-verkon sisällä päätettävä erikseen määriteltäessä ulkoisten yhteyksien vakiotunnis-teita ja SOMS-verkon numerointia. Synkronointi voidaan 5 esim. ottaa sisään vain yhdestä kohdasta ja rakentaa synk-ronointipuu siitä alaspäin tai ottaa synkronointi useammasta liittymäkohdasta ja rakentaa jokaisen kohdan alle oma pienempi synkronointipuu. Jos otetaan synkronointi normaalisti vain yhden kohdan kautta, joudutaan synkro-10 nointipuu rakentamaan kokonaan uudelleen tämän ensisijaisen yhteyden vikaantuessa. (Synkronointipuulla tarkoitetaan sitä hierarkista puumaista rakennetta, joka alistuvassa synkronoinnissa syntyy verkkoon pääsolmusta lähtien. ) 15 Kuviossa 6 ja 7 on esitetty tapaus, jossa esim.

SOMS-verkko N on kytketty kahdesta kohdasta, eli solmuista SI ja S2 ulkopuoliseen verkkoon Nl. Kuvio 6 esittää tilannetta, jossa synkronointi otetaan sisään molemmista liittymäkohdista, jolloin synkronointipuu on rakennettu molem-20 mistä liitäntäsolmuista SI ja S2 lähtien (vrt. solmujen numerointi ja yhtenäisellä viivalla piirretyt yhteydet). Kuviossa 7 on esitetty edellä mainittu jälkimmäinen tapaus, jossa synkronointi otetaan vain solmun SI kautta.

Toisen liitäntäkohdan (solmu S2) kautta saatavaa synkro-25 nointia käytetään vain siinä tapauksessa, että solmun SI kautta saatava synkronointi menetetään. Tässä suhteessa on huomattava, että myös solmun S2 kautta otettava synkronointi saa tunnisteen, jonka prioriteetti on korkeampi kuin SOMS-verkossa korkeimman prioriteetin omaava solmu.

30 Mikäli järjestelmän pääsolmulla on hyvälaatuinen kello, jonka taajuutta halutaan käyttää järjestelmän synkronointiin, voidaan ulkopuolisen verkon kellotaajuutta käyttää keksinnön mukaisesti järjestelmän varakellona. Kuviossa 8 esitetyssä esimerkissä järjestelmän pääsolmulla 35 1 on kunnollinen kello järjestelmän ajastuslähteeksi.

• 921 26 14

Kyseessä on tässä tapauksessa kuitenkin järjestelmän ainoa riittävän korkeatasoinen kello, jota voidaan käyttää järjestelmän pääkellona. Mikäli yhteys pääsolmuun 1 katkeaa, järjestelmä synkronoituu ulkoisen verkon taajuuteen, jolle 5 on annettu vakiotunnisteeksi järjestelmän pääsolmun jälkeen toiseksi korkein arvo (MSG2) (jota järjestelmässä ei ole) .

Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, on selvää, 10 ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muunnella edellä ja oheisissa patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

Claims (10)

1. Verkkojärjestely, joka käsittää sanomapohjaista synkronointia käyttävän järjestelmän (N) , joka käsittää 5 useita solmuja (1...10), jotka lähettävät toisilleen signaaleja, jotka sisältävät synkronointisanomia, jolloin synkronointisanoma käsittää tiedon vastaavan signaalin prioriteetista järjestelmän sisäisessä synkronointihierar-kiassa, tunnettu siitä, että järjestelmään on 10 kytketty ainakin yksi ulkopuolinen synkronointilähde (Nl), joka ei ymmärrä mainitussa järjestelmässä (N) käytettävää sanomapohjaista synkronointia, antamalla ulkopuolisesta synkronointilähteestä järjestelmään tulevalle signaalille valinnainen vakiotunniste (18b), joka ilmoittaa ulkopuoli-15 sen synkronointilähteen signaalin prioriteetin järjestelmän sisäisiin signaaleihin nähden, jonka tunnisteen ilmoittama prioriteetti on valittavissa erikseen kullekin järjestelmään tulevalle signaalille.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestely, t u n-20 n e t t u siitä, että vakiotunnisteen muoto vastaa järjestelmän sisäisen synkronointitunnisteen muotoa.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että vakiotunniste muodostetaan erikseen järjestelmän sisäisistä synkronointitunnisteista 25 muodostamalla se järjestelmän sen solmun (SI, S2), johon synkronointilähteen signaali kytketään, siinä signaalilii-tännässä (14, 17, 25), johon mainittu signaali tulee.

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että vakiotunniste muodostetaan keski- 30 tetysti järjestelmän sisäisten synkronointitunnisteiden kanssa muodostamalla se järjestelmän sen solmun (SI, S2) keskitetyssä päätöksenteko-osassa (20), johon synkronointilähteen signaali kytketään.

5. Patenttivaatimuksen 2 mukainen järjestely, t u n-35 n e t t u siitä, että havaittaessa ulkopuolisen syn- *« * I 921 26 16 kronointilähteen signaali vialliseksi annetaan sille alinta mahdollista prioriteettia vastaava vakiotunnus.

6. Patenttivaatimuksen 2 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että ulkopuolinen synkronointilähde on 5 kytketty järjestelmän useampaan solmuun, jolloin vakiotun-niste muodostetaan aina siinä solmussa (SI, S2) , johon synkronointilähteen signaali on kytketty, ja että kussakin mainitussa solmussa annetaan sama vakiotunniste, jonka prioriteetti on korkein mahdollinen.

7. Patenttivaatimuksen 2 mukainen järjestely, tun nettu siitä, että ulkopuolinen synkronointilähde on kytketty järjestelmän useampaan solmuun, jolloin vakiotunniste muodostetaan aina siinä solmussa (SI, S2), johon synkronointilähteen signaali on kytketty, ja että kussakin 15 mainitussa solmussa annetaan erilainen vakiotunniste siten, että yhdessä mainituista solmuista annetaan korkeinta mahdollista prioriteettia vastaava tunniste ja muissa solmuissa vastaavasti aina edelliseen verrattuna alempaa prioriteettia vastaava tunnus.

8. Patenttivaatimuksen 2 mukainen järjestely, tun nettu siitä, että ulkopuolista synkronointilähdettä käytetään järjestelmän varakellona antamalla ulkopuolisesta synkronointilähteestä järjestelmään tulevalle signaalille vakiotunniste, joka on seuraavaksi korkeimmalla 25 prioriteettitasolla järjestelmän pääsolmun lähettämien tunnisteiden jälkeen.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että ulkopuolinen synkronointilähde muodostuu ulkopuolisesta verkosta, jossa käytetään maini-30 tussa järjestelmässä käytettävästä sanomapohjaisesta synk ronoinnista poikkeavaa synkronointimenetelmää.

10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen järjestely, tunnettu siitä, että ulkopuolinen synkronointilähde muodostuu yksittäisestä, järjestelmän ulkopuolisesta 35 laitteesta. * « t . · 921 26 17