FI94758C - Makrosyklisiä yhdisteitä, joissa on 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo/9.3.1/pentadekaanirakenne, niiden käyttö NMR-, röntgen- tai radiodiagnostiikkaan käytettävissä koostumuksissa ja tällaiset koostumukset - Google Patents

Description

1 .. 94758

Makrosyklisiä yhdisteitä, joissa on 3,6,9,15-tetra-atsabi-syklo[9.3. l]pentadekaanirakenne, niiden käyttö NMR-, röntgen- tai radiodiagnostiikkaan käytettävissä koostumuksissa ja tällaiset koostumukset 5

Keksintö koskee 6-renkaan sisältäviä makrosyklisiä tetra-atsakompleksinmuodostajia, näitä yhdisteitä sisältäviä diagnostisia koostumuksia, niiden käyttöä diagnostisissa aineissa sekä menetelmiä näiden ja diagnostisten 10 koostumusten valmistamiseksi.

Metallikomplekseihin kiinnitettiin huomiota jo 50-luvun alussa radiologisina varjoaineina. Tällöin käytetyt yhdisteet olivat kuitenkin siinä määrin myrkyllisiä, ettei käyttö ihmisellä tullut kyseeseen. Tämän vuoksi oli suo-15 rastaan yllättävää, että tietyt kompleksisuolat ovat osoittautuneet niin hyvin siedetyiksi, että rutiiniluonteista käyttöä ihmisellä diagnostisiin tarkoituksiin voitiin harkita. Tämän yhdisteluokan ensimmäisenä edustajana todetaan Gd-DTPA:n dimeglumiinisuola [dietyleenitriamiini-20 pentaetikkahapon gadolinium(III)kompleksi], jota kuvataan EP-patenttihakemuksessa julkaisunro 71 564 varjoaineena ydinkehrekerroskuvauksessa. Tämän käytön heikko kohta liittyy keskushermoston sairauksiin.

Oleellinen peruste Gd-DTPA:n menestyksekkäälle 25 kliiniselle käytölle on korkea tehokkuus ydinkehrekerros kuvauksessa, erityisesti useiden aivokasvainten kohdalla. Hyvän tehokkuutensa ansiosta Gd-DTPA:ta voidaan annoksen ollessa 0,1 mmol/kg ruumiinpainoa antaa huomattavasti alhaisempina annostuksina kuin esimerkiksi röntgenvarjoai-30 neita monissa röntgentutkimuksissa.

* Kompleksisuolojen muina edustajina on DE-patentti- hakemuksessa 34 01 052 kuvattu Gd-DOTA:n meglumiinisuola [1,4,7,10-tetra-atsasyklododekaanitetraetikkahapon gado-linium(III)kompleksi] osoittanut arvonsa diagnostisiin 35 tarkoituksiin.

2 94758

Kelaattien käyttö myös korkeampina annostuksina olisi kuitenkin toivottavaa. Tämä koskee etenkin tiettyjen, muiden kuin keskushermoston, sairauksien osoittamista käyttäen ydinkehrekerroskuvausta (nmr-diagnostiikkaa), ja 5 aivan erityisesti kelaattien käyttöä röntgenvarjoaineina.

Elimistön tilavuuskuormituksen pitämiseksi tällöin mahdollisimman pienenä joudutaan välttämättä käyttämään hyvin konsentroituja kelaattiliuoksia. Tähän asti tunnetut kelaatit soveltuvat tällaiseen käyttöön ennen muuta liian 10 korkean osmolaalisuutensa vuoksi hyvin huonosti.

Tämän vuoksi ilmeni tarve saada kelaatteja, joiden osmolaalisuus olisi alhaisempi kuin entuudestaan tunnettujen kelaattien. Samanaikaisesti tulee kuitenkin säilyttää edellytykset näiden yhdisteiden käytölle ihmisellä suh-15 teessä kompleksiyhdisteiden tehokkaan annoksen ja eläinkokeissa myrkyllisen annoksen väliseen eroon (käyttökelpoiseen alueeseen), elinspesifisyyteen, stabiilisuuteen, kontrastia tehostavaan vaikutukseen, siedettävyyteen sekä liukoisuuteen.

20 Keksinnön tehtävänä oli täten näiden yhdisteiden ja aineiden aikaansaaminen sekä niiden mahdollisimman yksinkertaisen valmistusmenetelmän kehittäminen. Esillä oleva keksintö täyttää tämän tehtävän.

Keksinnön mukaiset kompleksiyhdisteet ja niistä 25 valmistetut liuokset täyttävät yllättävän hyvin mainitut vaatimukset. Niiden osmolaliteetti on alhaisempi ja niiden käyttökelpoinen alue ja/tai liuoksen kemiallisten aineosien stabiilisuus sekä varastointikestävyys ja/tai elin-spesifisyys ja/tai kontrastia tehostava vaikutus (esim.

30 relaksiviteetti) ja/tai siedettävyys (esim. vähäisemmät ·-· sivuvaikutukset sydänverisuoniin tai vähäisemmät yliherk- kyysluonteiset sivuvaikutukset) ovat edullisemmat kuin tähän asti käytettävissä olleiden diagnostisten aineiden vastaavat ominaisuudet.

Il 3 . 94758

Samoin ilman erityisiä toimenpiteitä näiden yhdisteiden farmakokineettiset ominaisuudet mahdollistavat lukuisten sairauksien paremman diagnoosin. Kompleksit säilyvät ja erittyvät valtaosin muuttumattomina nopeasti eli-5 mistöstä, jolloin etenkään edes käytettäessä suhteellisen myrkyllisiä metalli-ioneja ei todeta vahingollisia vaikutuksia huolimatta korkeasta annostuksesta.

Näiden uusien kompleksien ja kompleksinmuodostajien käyttöä helpottaa käytännössä myös niiden edullinen kelo miallinen stabiilisuus.

Kuvattujen kompleksien ja kompleksinmuodostajien oleellinen etu on edelleen, että ne ovat kemiallisesti hyvin monipuolisia. Niiden ominaisuuksia voidaan keskus-atomin valinnan ohella säätää valitsemalla erilaisia subs-15 tituentteja makrosykliin ja/tai erilaisia suolanmuodosta- jia vastaamaan tehokkuudelle, farmakokinetiikalle, siedettävyydelle, liukoisuudelle, käsiteltävyydelle jne. asetettuja vaatimuksia. Täten voidaan saavuttaa esim. diagnostiikassa erittäin toivottava yhdisteiden spesifisyys eli-20 mistön erilaisille rakenteille, nimenomaisille biokemial lisille aineille, aineenvaihduntatapahtumille, kudosten tai ruumiin nesteiden tiloille.

Keksinnön mukaisilla makrosyklisillä yhdisteillä on yleinen kaava (I) G

2b X

x’ X1

I I

ZOOC-CK-N N-CH-COOZ /T\ 30 / V.' X c1 CH-X2 . cooz jossa 35 ... merkitsee yksinkertaista sidosta tai kaksois- sidosta, 4 94758 Q merkitsee typpiatomia tai ryhmää NH,

X1 ja X2 merkitsevät toisistaan riippumatta vetyatomia tai ryhmää -(CH2)n-OH tai - (CH2) m-(CH) n-CH2OH, joissa n on jokin luvuista 1 - 5 ja OH

5 m on jokin luvuista 0-2, A1, B1, C1 ja D1 merkitsevät toisistaan riippumatta kukin vetyatomia tai ryhmää bentsyylioksimetyyli tai -(CH2)n-OH, jossa n on jokin luvuista 1-5, G merkitsee vetyatomia tai toista makrosykliä, joi- - 10 la on yleinen kaava (II) Λ X1 X1 15 III (II), ZOOC-CH-M N-CH-COOZ ' ’

V

CH-X2

20 COOZ

ja Z merkitsee vetyatomia ja/tai järjestyslukujen 21 -29, 31, 32, 37 - 39, 42 - 44, 49 tai 57 - 83 alkuaineen meta11i-ioniekviva1enttia, 25 edellyttäen, että X1 ja X2 ovat ainoastaan silloin molemmat vetyatomeja, kun ainakin yksi neljästä rengas-substituentista A1, B1, C1 ja D1 on muu kuin vetyatomi.

Yleisen kaavan (I) mukaisia yhdisteitä, joissa Z on vetyatomi, kutsutaan kompleksinmuodostajiksi, ja niitä yh-. 30 disteitä, joissa ainakin kaksi substituenteista Z on me- talli-ioniekvivalentti, kutsutaan metallikomplekseiksi.

Edellä mainitun järjestysluvun mukainen alkuaine, joka muodostaa fysiologisesti hyväksyttävän kompleksisuo-lan keskusionin, voi luonnollisesti olla myös radioaktii- 35 vinen keksinnön mukaisten diagnostisten aineiden haluttua käyttötarkoitusta silmällä pitäen.

94758

Jos keksinnön mukaista yhdistettä on määrä käyttää nmr-diagnostiikassa, on kompleksisuolan keskusionin oltava paramagneettinen. Tätä ovat erityisesti järjestyslukujen 21 - 29, 42, 44 ja 58 - 70 alkuaineiden kaksi- ja kolmiar-5 voiset ionit. Sopivia ioneja ovat esimerkiksi kromi(III)-, mangaani(II)-, rauta(II)-, koboltti(II)-, nikkeli(II)-, kupari(II)-, praseodyymi(II)-, neodyymi(II)-, samarium- (II) - ja ytterbium(III) ionit. Erittäin voimakkaan magneettisen momenttinsa ansiosta erityisen edullisia ovat gado- 10 linium(III)-, terbium(III)-, dysprosium(III)-, holmium- (III) -, erbium(III)- ja rauta(III)ionit.

Jos keksinnön mukaista yhdistettä on tarkoitus käyttää röntgendiagnostiikassa, keskusionin on oltava peräisin alkuaineesta, jonka järjestysluku on korkeahko, jotta 15 saadaan röntgensäteiden riittävä absorptio. Todettiin, että tähän tarkoitukseen soveltuvat diagnostiset aineet, jotka sisältävät fysiologisesti hyväksyttävän kompleksi-suolan, jonka keskusioni on järjestyslukujen 21 - 29, 42, 44, 57 - 83 alkuaineista; näitä ovat esimerkiksi lantaani-20 (III)ioni ja edellä mainitut lantanidisarjän ionit.

Edullisina ryhminä X1 mainittakoon CH20H, CH2CH2OH ja CH0HCH20H ja edullisina ryhminä X2 CH2OH, CH2CH2OH, ja CH0HCH20H.

Keksinnön mukaisilla yhdisteillä on edellä kuvatut 25 toivotut ominaisuudet. Ne sisältävät käytönsä kannalta välttämättömät metalli-ionit stabiilisti kompleksiin sidottuina.

Sivuvaikutuksia kuten kipuja, verisuonivaurioita ja sydän-verenkiertohäiriöitä aiheuttava osmolaliteettitaso 30 on valmisteeseen Magnevist verrattuna selvästi alhaisempi (esimerkki Ib: 0,55 osmol/kg verrattuna Magnevist-valmis-teen lukemaan 1,96 osmol/kg, 0,5 mol/litra 37 °C:ssa).

MRI:ssä kuvanmuodostuksen mittana toimivan relak-siviteetin tasolukema on yllättävän korkea, jolloin sig-35 naalivahvistus plasmassa voidaan esim. esimerkin Ib mu- 6 - 94758 kaista yhdistettä käytettäessä kohottaa kaksinkertaiseksi Magnevist-valmisteeseen verrattuna.

Esillä olevan keksinnön etu on edelleen, että nyt voidaan valmistaa komplekseja, jotka sisältävät hydrofii-5 lisiä tai lipofiilisiä substituentteja. Tällöin tulee mahdolliseksi ohjata näiden kompleksien siedettävyyttä ja farmakokinetiikkaa kemiallisella substituutiolla.

Keksinnön mukaiset yhdisteet voidaan kytkeä sopiviin bio- tai makromolekyyleihin (ks. tarkemmin jäljempä-10 nä), jolloin saadaan komplekseja, jotka osoittavat yllättävän korkeaa kudos- ja elinspesifisyyttä.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä valmistetaan siten, että yhdisteistä, joiden yleinen kaava on (I') 15 Λ

, ] f d'J

ZOOC-CH M N-CH-COOZ' CH-X2 coor jossa l' . 2' .1.2.

25 G', X 3a X ovat vastaavasti G, X ja X , joissa niihin sisältyvät hydroksyyliryhmät ja funktionaaliset ryhmät ovat suojatussa muodossa tai esiasteina, ja Z' on vetyatomi tai hapon suojaryhmä, lohkaistaan suojaryhmät pois, haluttaessa näin saa- 30 dut yleisen kaavan (I) mukaiset kompleksinmuodostajat, joissa Z on vety, saatetaan sinänsä tunnetulla tavalla reagoimaan ainakin yhden metallioksidin tai metallisuolan kanssa, joka on muodostettu järjestyslukujen 21 - 29, 31, 32, 37 - 39, 42 - 44, 49 tai 57 - 83 alkuaineesta, jolloin 35 kompleksointi voidaan suorittaa ennen hydroksyyliryhmien tai sen jälkeen.

7 94758

Hapon suojaryhminä Z' tulevat kyseeseen alempi al-kyyli-, aryyli- ja aralkyyliryhmät, esimerkiksi metyyli-, etyyli-, propyyli-, n-butyyli-, t-butyyli-, fenyyli-, bentsyyli-, difenyylimetyyli-, trifenyylimetyyli-, bis(p-5 nitrofenyyli)metyyliryhmä, sekä trialkyylisilyyliryhmät.

Z' voi merkitä myös alkalimetallia.

Suojaryhmät lohkaistaan alan ammattilaiselle tunnetuilla menetelmillä, esimerkiksi hydrolysoimalla, käyttämällä hydrogenolyysiä, esterin alkalista saippuointia al-10 kalisella aineella vesi-alkoholiliuoksessa lämpötilassa 0 - 50 °C, hapanta saippuointia epäorgaanisilla hapoilla, tai esim. tert-butyyliesterien kyseessä ollen trifluorietikka-hapolla.

Hydroksyylin suojaryhminä tulevat kyseeseen esim.

15 bentsyyli-, 4-metoksibentsyyli-, 4-nitrobentsyyli-, tri- tyyli-, difenyylimetyyli-, trimetyylisilyyli-, dimetyyli-t-butyylisilyyli-, difenyyli-t-butyylisilyyliryhmä.

Hydroksyyliryhmät voivat olla myös esim. THP-eet-terinä, α-alkoksietyylieetterinä, MEM-eetterinä tai este-20 rinä, joka on muodostettu aromaattisen tai alifaattisen karboksyylihapon, kuten esim. etikkahapon tai bentsoeha-pon, kanssa. Polyolien kyseessä ollen hydroksyyliryhmät on voitu suojata myös ketaaleiksi, jotka muodostetaan esim. asetonin, asetaldehydin, sykloheksanonin tai bentsaldehy-25 din kanssa.

1 f . 2' X :ssa ja X :ssa esiintyvät hydroksyyliryhmät voidaan suojata myös esteröimällä molekyylinsisäisesti a-aseman karboksyyliryhmien kanssa vastaaviksi laktoneiksi.

Hydroksyylin suojaryhmät voidaan poistaa alan am-30 mattilaiselle kirjallisuudesta tutuilla menetelmillä, esim. käyttäen hydrogenolyysiä, pelkistävää lohkaisua li tium/ ammoniakilla, käsittelemällä eettereitä ja ketaaleja hapolla tai estereitä alkalisella aineella (katso esim. •’Protective Groups in Organic Synthesis”, T.W. Greene, 35 John Wiley & Sons, 1981).

3 94758

Dimeeriset yhdisteet, eli yhdisteet, jotka sisältävät yleisen kaavan (II) mukaisen toisen makrosyklin, syntetisoidaan kirjallisuudesta tunnetuilla menetelmillä, esimerkiksi amiinin ja karbonyyliyhdisteen (esim. happo-5 kloridin, seka-anhydridin, aktivoidun esterin, aldehydin) välisellä additio/poistoreaktiolla.

Kaavan (I) mukaisia yhdisteitä, joissa G on toinen makrosykli voidaan syntetisoida myös sykiisoima11a tetra-halogeenimetyyli-4,4'-bis-pyridiinejä (ks. tarkemmin jäl- 10 jempänä).

Kaavan (I') mukaisia yhdisteitä syntetisoidaan al-kyloimalla yhdisteitä, joiden yleinen kaava on (III): a' 15 [ i (III),

U -X N-U

</ \ 2° B C1

V

jossa U on vety ja V on aminon suojaryhmä, tai U on kulloinkin aminon suojaryhmä ja V on vety, 25 jolloin U ja V voivat olla myös identtiset, yhdisteillä, joiden yleinen kaava on (IV):

Nf-CH-COOZ' (IV) 11'

X

30 tai yhdisteillä, joiden yleinen kaava on (V):

Nf-CH-COOZ' (V) 1 2 ' ΧΔ joissa 35 Nf on nukleofugi kuten esim. Cl, Br, J, CH3-C6H4S03, ch3so3, 4-N02-C6H4S03, cf3so3.

9 . 94758 11 2' .

Ryhmiin X ja X mahdollisesti sisältyvät hydrok-syyliryhmät voivat myös muodostaa yhdessä OZ'-ryhmän kanssa laktonin.

5 Alkylointireagensseista mainittakoon esimerkkeinä: bromietikkahappo, kloorietikkahappo, bromietikkahappome-tyyliesteri, bromietikkahappo-t-butyyliesteri, kloori-etikkahappobentsyyliesteri, 2-kloori-3-bentsyylioksipro-paanihapon natriumsuola (EP 0 325 762), 2-bromi-3-bent-10 syylioksipropaanihapon t-butyyliesteri (J. Gen. Chem. USSR 36 (1966) 52), 3,4-0-isopropylideeni-2-p-tolyylisulfonyy-li-3,4-dihydroksivoihapon etyyliesteri (Synth. Comm. 19 (1989) 3077), a-bromi-7-butyrolaktoni.

Aminon suojaryhmistä U tai V mainittakoon esimerk-15 keinä: formyyli, trifluoriasetaatti, bentsoaatti, 4-nit- robentsoaatti, asetaatti, tosylaatti, mesylaatti, bent-syyli, 4-nitrobentsyyli, 4-metoksibentsyyli, trimetyyli-silyyli, dimetyyli-t-butyylisilyyli.

: . Yleisen kaavan (III) mukaisten yhdisteiden alky- 20 lointi yleisen kaavan (I') mukaisiksi yhdisteiksi yleisen kaavan (IV) tai (V) mukaisilla yhdisteillä suoritetaan polaarisissa, aproottisissa liuottimissa kuten esim. dime-tyyliformamidissa, asetonitriilissä, dimetyylisulfoksidissa, vesipitoisessa tetrahydrofuraanissa, dioksaanissa 25 tai heksametyylifosforihappotriamidissa happoakseptorin läsnä ollessa, jona voi olla esim. tertiaarinen amiini [esim. trietyyliamiini, trimetyyliamiini, N,N-dimetyyli-aminopyridiini, 1,5-diatsabisyklo[4.3.0]-5-noneeni (DBN), 1,5-diatsabisyklo[5.4.0], 1,5-diatsabisyklo[5.4.0]-5-un- 30 deseeni (DBU)], alkalimetalli-, maa-alkalimetallikarbo- naatti tai vastaava vetykarbonaatti tai hydroksidi (esim. natriumin, litiumin, magnesiumin, kalsiumin, bariumin, kaliumin karbonaatti, hydroksidi tai vetykarbonaatti), lämpötilassa -10 - +120 °C, edullisesti 0-50 °C, jolloin 35 mahdollisesti voidaan lisätä katalyyttisiä määriä jotain jodidia tai bromidia.

_______ ___ I

10 94758

Kun jäljellä olevat yksi tai useampi aminon suoja-ryhmä on lohkaistu pois alan ammattilaiselle tutuilla menetelmillä (esim. hapan tai emäksinen hydrolyysi, hydro-genolyysi, pelkistävä lohkaisu alkalimetalleilla neste-5 mäisessä ammoniakissa, reaktio tetrabutyyliammoniumfluo-ridin kanssa), jäljellä olevat yksi tai useampi aminofunk-tio saatetaan reagoimaan toisessa alkylointireaktiossa kaavan (V) tai (IV) mukaisen yhdisteen kanssa, jolloin saadaan yhdisteitä, joissa X1 ei ole sama kuin X2.

10 Lopputuotteeseen sisältyvän toivomusten mukaisen 6- jäsenisen renkaan esiasteen konversio suoritetaan alan ammattilaiselle tutuilla menetelmillä. Esimerkkeinä mainittakoon pyridiinin hydraus (Advan. Catal. 14 (1963) 203) , hapen poistaminen nitroksidirenkaista (E. Klings-15 berg, "The Chemistry of Heterocyclic Compounds", nide 14, osa 2, Interscience Publishers, New York, 1961, s. 120).

Yleisen kaavan (III) mukaiset yhdisteet syntetisoidaan syklisoimalla kirjallisuudesta tunnetuilla menetel-: millä (esimerkiksi Org. Synth. 58 (1978) 86); "Makrocyclic 20 Polyether Syntheses, Springer Verlag, Berliini, Heidelberg, New York, 1982; Coord. Chem. Rev. 3 (1968) 3; Ann. Chem. 1976 916; J. Org. Chem. 49 (1984) 110), jolloin jompikumpi käytetyistä kahdesta reagoivasta aineesta käsittää molekyyliketjun päässä kaksi poistuvaa ryhmää ja toinen 25 puolestaan kaksi typpiatomia, jotka syrjäyttävät nukle-ofiilisesti nämä poistuvat ryhmät.

Esimerkkinä mainittakoon A'-D’-substituoitujen di-etyleenitriamiinien reaktio, jossa näiden yhdisteiden ket-jupäässä sijaitsevat typpiatomit syrjäyttävät nukleofiili-30 sesti poistuvat ryhmät esim. 2,6-dihalogeenimetyylipyri-diineistä, 2,6-ditosyylimetyylipyridiineistä tai 2,6-dime-syylimetyylipyridiineistä. Dimeeristen yhdisteiden (so. G on makrosykli) syntetisoimiseksi syklisointireaktiossa käytetään2,2',6,6'-tetrakloorimetyyli-4,4'-bis-pyridiiniä 35 (katso esim. Synthesis 1989 552).

11 94758

Typpiatomit ovat mahdollisesti suojattuja (esim. tosylaateiksi tai trifluoriasetaateiksi) ja ne vapautetaan * ennen seuraavaksi suoritettavaa alkylointireaktiota kirjallisuudesta tunnetuilla menetelmillä (tosylaatit esim.

5 käyttäen epäorgaanisia happoja, alkalimetalleja nestemäisessä ammoniakissa, bromivetyhappoa ja fenolia tuotetta,

RedAl , litiumaluminiumhydridiä, natrium-amalgaamaa, vrt. esim. Liebigs Ann. Chem. 1977 1344; Tetrahedron Letters 1976 3477; trifluoriasetaatit esim. käyttäen epäorgaanisia 10 happoja tai ammoniakkia metanolissa, vrt. esim. Tetrahedron Letters 1967 289).

Typpiatomeissa eri tavoin substituoitujen makro-syklien valmistamiseksi nämä atomit kaavan (I) mukaisissa yhdisteissä voidaan varustaa erilaisilla suojaryhmillä, 15 esim. tosylaatti- ja bentsyyliryhmillä. Viimeksi mainitut poistetaan sitten nämäkin kirjallisuudesta tunnetuilla menetelmillä (edullisesti hydraamalla, esim. EP-patentti-hakemus 232 751).

: Jos syklisointireaktiossa käytetään diestereitä, 20 näin saadut diketoyhdisteet on pelkistettävä alan ammattilaiselle tutuilla menetelmillä, esimerkiksi diboraania käyttäen.

Voidaan syklisoida myös vastaavasti substituoituja päätesemien osalta bis-aldehydejä tai bis-ketoneja, esim.

25 2,6-bis-asetyylipyridiiniä, kulloinkin toivomusten mukais ten pääteasemien osalta bis-amiinien kanssa, minkä jälkeen näin saadut Schiff-emäkset pelkistetään kirjallisuudesta tunnetuilla menetelmillä, esim. katalyyttisesti hydraamalla (Helv. Chim. Acta 61 (1978) 1376).

30 Lähtöaineiksi syklisointiin tarvittavat amiinit valmistetaan analogisesti kirjallisuudesta tunnettujen menetelmien kanssa (esim. EP 299 795).

Käyttämällä lähtöaineena N-suojattua aminohappoa saadaan reaktiossa osittain suojatun diamiinin kanssa 35 (esimerkiksi karbodi-imidimenetelmän mukaan) suojaryhmien lohkaisun ja diboraanilla pelkistämisen jälkeen triamiini.

94758

Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden hydroksyyli- ja karboksyyliryhmät voidaan muuttaa makro- tai biomolekyy-liin sidottavaksi sopivaksi funktionaaliseksi ryhmäksi alan ammattilaiselle kirjallisuudesta tunnetuilla menetel-5 millä (Chem. Pharm. Bull. 31 (1985) 674; "Compendium of

Organic Synthesis", osat 1-5, Wiley & Sons, Inc.; Houben-Weyl, "Methoden der Organischen Chemie", osa VIII, Georg Thieme Verlag, Stuttgart, J. Biochem. 92 (1982) 1413) halutuiksi substituenteiksi (esim. käyttäen amino-, 10 hydratsino-, hydratsinokarbonyyli-, epoksidi-, anhydridi-, metakryloyylihydratsinokarbonyyli-,maleimidamidokarbonyy-li-, halogeeni-, halogeenikarbonyyli-, merkapto-, isotio-syanaattiryhmiä funktionaalisena ryhmänä).

Esimerkkejä sidottujen hydroksyyliryhmien konver-15 siosta ovat niiden reaktiot sopivissa liuottimissa kuten tetrahydrofuraanissa, dimetoksietaanissa tai dimetyyli-sulfoksidissa, 2-faasivesisysteemeissä, kuten esim. vesi/ dikloorimetaaniseoksessa, happoakseptorin kuten esimerkiksi natriumhydroksidin, natriumhydridin tai alkalimetalli-20 tai maa-alkalimetallikarbonaattien, kuten esimerkiksi nat rium-, magnesium-, kalium-, kalsiumkarbonaatin tai vai-misteen poly(4-vinyylipyridiini)-Reillex , läsnä ollessa lämpötilassa 0 °C:sta kulloisenkin liuottimen kiehumapis-teeseen, edullisesti kuitenkin lämpötilassa 20 - 60 °C, 25 substraatin kanssa, jonka yleinen kaava on (VII)

Nf-L-Fu (VII) jossa L on alifaattinen, aromaattinen, aryyliali-30 faattinen, haarautunut, suoraketjuinen tai syklinen hii-' livetyjäännös, joka sisältää korkeintaan 20 hiiliatomia, ja Fu on haluttu molekyylin päähän sijoittuva funktionaalinen ryhmä, joka on mahdollisesti suojattu (DE-hakemus-julkaisu 34 17 413).

„ 94758

Esimerkkeinä yleisen kaavan (VII) mukaisista yhdisteistä mainittakoon Br(CH2)2NH2, Br(CH2)3OH, BrCH2COOCH3,

Br CH2C02-t-Bu, C1CH2C0NHNH2, Br (CH2) 4C02C2H5, BrCH2COBr, 0 / \ 5 BrCH2CONH2, C1CH2C00C2H5, BrCH2CONHNH2, BrCH2-CH-CH2, CF3S03(CH2)3Br, BrCH2C=CH, BrCH2CH=CH2, BrCH2C6H4NCS.

Karboksyyliryhmien konversiot voidaan suorittaa esimerkiksi karbodi-imidimenetelmän mukaan (Fieser, "Reagents for Organic Syntheses", osa 10, s. 142) käyttämällä 10 seka-anhydridiä (Org. Prep. Proc. Int. 1_ (1975) 215) tai aktivoitua esteriä (Adv. Org. Chem., osa B, s. 472).

Näin saadut komplekseja muodostavat ligandit (kuten kompleksitkin) voidaan myös kytkeä bio- tai makromolekyy-leihin, joiden tiedetään erityisesti kerääntyvän juuri 15 tutkittavaan elimeen tai elimen osaan. Tällaisia molekyylejä ovat esimerkiksi entsyymit, hormonit, .polysakkaridit kuten dekstraanit tai tärkkelykset, porfyriinit, bleomy-siini, insuliini, prostaglandiinit, steroidihormonit, ami-• nosokerit, aminohapot, peptidit kuten polylysiini, pro- 20 teiinit (kuten esimerkiksi immunoglobuliinit, monoklonaaliset vasta-aineet, lektiinit), lipidit (myös liposomeina) ja DNA- tai RNA-tyypin nukleotidit. Erityisesti mainittakoon konjugaatit, jotka on muodostettu albumiinien kanssa, kuten humaaniseerumialbumiinin kanssa, vasta-aineiden 25 kanssa, kuten esimerkiksi monoklonaalisten vasta-aineiden kanssa, kasvaimiin liittyville antigeeneille spesifisten vasta-aineiden tai antimyosiinin kanssa. Biologisten makromolekyylien asemesta voidaan kytkeä myös sopivia synteettisiä polymeerejä kuten polyetyleeni-imiinejä, poly-30 amideja, polyureoita, polyeettereitä kuten polyetyleeni-glykoleja ja polytioureoita. Näin muodostetut farmaseuttiset aineet soveltuvat käytettäviksi esimerkiksi kasvainta! infarktidiagnostiikassa. Monoklonaalisilla vasta-aineilla (ks. esimerkiksi Nature 256 (1975) 495) on polyklo-35 naalisiin vasta-aineisiin verrattuna ne edut, että mono- 14 94758 klonaaliset vasta-aineet ovat spesifisiä jollekin antigee-nideterminantille, niillä on tietty sitoutumisaffiniteet-ti, ne ovat homogeenisia (jolloin niiden saaminen puhtaina yksinkertaistuu oleellisesti) ja niitä voidaan valmistaa 5 soluviljelmissä suuria määriä. Näiksi sopivat esimerkiksi kasvaimen todentamiseksi monoklonaaliset vasta-aineet tai niiden fragmentit Fab ja F(ab')2/ jotka ovat spesifisiä esimerkiksi ihmisen mahalaukun ja ohutsuolen, rinnan, maksan, rakon, sukupuolirauhasten kasvaimille ja melanoomille 10 (Cancer Treatment Repts. 68 (1984) 317; Bio Sei 34 (1984) 150) tai kohdistuvat karsinomembryonaalista antigeeniä (CEA), ihmisen koriogonadotropiinia (B-HCG) tai muita kasvaimiin liittyviä antigeenejä, kuten glykoproteiineja (New Engl. J. Med. 298 (1973) 1384; US-patentti 4 331 647) vas-15 taan. Sopivia ovat mm. myös antimyosiini-, anti-insuliini-ja antifibriinivasta-aineet (US-patentti 4 036 945).

Paksusuolensyövät ovat osoitettavissa nmr-diagnos-tisesti käyttämällä gadolinium(III)ioneihin kompleksoituja : konjugaatteja vasta-aineen 17-1A (Centocor, USA) kanssa.

20 Maksatutk imuksi in tai kasvaindiagnostiikkaan sovel tuvat esimerkiksi konjugaatit tai liittoyhdisteet, jotka on muodostettu liposomien kanssa, joina käytetään esimerkiksi yksilamellisia tai monilamellisia fosfatidyylikolii-ni-kolesterolirakkuloita.

25 Vasta-ainekonjugaattien kyseessä ollessa vasta-ai neen sitominen kompleksiin tai ligandeihin ei saa johtaa vasta-aineen sitoutumisaffiniteetin ja sitoutumisspesifi-syyden antigeenin suhteen hävikkiin tai vähenemiseen. Tämä voidaan saada suorittamalla sitominen joko glykoproteiinin 30 Fc-osassa olevaan hiilihydraattiosuuteen tai Fab- tai F (ab' )2-fragmentteihin tai vasta-aineen tai vasta-ainefrag-menttien rikkiatomeihin.

Ensimmäisessä tapauksessa tulee ensin suorittaa so-keriyksiköiden hapettava lohkaisu kytkeytymiskykyisten 35 formyyliryhmien muodostamiseksi. Tämä hapettaminen voidaan is 94758 suorittaa kemiallisesti käyttämällä hapettimia kuten esim. perjodihappoa, natriummetaperjodaattia tai kaliummetaper-jodaattia kirjallisuudesta tunnettujen menetelmien mukaan (ks. esimerkiksi J. Histochem. and Cytochem. 22. (1974) 5 1084) vesiliuoksessa ja pitoisuuksia 1 - 100, edullisesti 1-20 mg/ml, sekä hapettimen pitoisuutta 0,001 - 10 mM, edullisesti 1-10 mM, pH:ssa noin 4 - 8 ja lämpötilassa 0 - 37 °C ja reaktioaikaa 15 minuutista 24 tuntiin. Hapettaminen voidaan suorittaa niinikään entsymaattisesti, esi-10 merkiksi käyttämällä galaktoosioksidaasia, entsyymipitoisuutta 10 - 100 yksikköä/ml, substraattipitoisuutta 1-20 mg/ml, pH:ta 5 - 8 ja lämpötilaa 20 - 40 °C sekä reaktioaikaa 1-8 tuntia (ks. esimerkiksi J. Biol. Chem. 234 (1959) 445).

15 Hapettamalla muodostettuihin aldehydeihin sidotaan komplekseja tai ligandeja, joissa on sopivia funktionaalisia ryhmiä, kuten esimerkiksi hydratsiini, hydratsidi, hydroksyyliamiini, fenyylihydratsiini, semikarbatsidi ja : tiosemikarbatsidi, jolloin reaktio suoritetaan lämpöti- 20 lassa 0 - 37 °C, reaktion annetaan kestää 1-65 tunnin ajan, pH on noin 5,5 - 8, vasta-ainepitoisuus on 0,5 - 20 mg/ml ja kompleksinmuodostajan moolisuhde vasta-ainealde-hydeihin on 1:1 - 1 000:1. Konjugaatin stabilointi tämän jälkeen suoritetaan pelkistämällä kaksoissidos, esim.

25 natriumborohydridillä tai natriumsyaaniborohydridillä, jolloin pelkistintä käytetään 10 - 100 -kertainen ylimäärä (ks. esimerkiksi J. Biol. Chem. 254 (1979) 4359).

Toisen mahdollisuuden vasta-ainekonjugaattien muodostamiseksi lähtökohtana on iramunoglobuliinimolekyylin 30 disulfidisiltojen suojaava pelkistäminen, jossa vasta-ai- nemolekyylin H-ketjujen väliset herkemmät disulfidisillat katkeavat, kun puolestaan S-S-sidokset antigeeniin sitoutuvalla alueella jäävät ennalleen, jolloin vasta-aineen sitoutumisaffiniteetin ja -spesifisyyden alenemista ei 35 tapahdu käytännöllisesti katsoen ollenkaan (Biochem. .18 16 94758 (1979) 2226; "Handbook of Experimental Immunology", osa 1, 2. painos, Blackwell Scientific Publications, Lontoo, 1973, luku 10). Nämä vapaat sulfhydryyliryhmät H-ketjusi-säalueilla saatetaan sitten reagoimaan sopivien komplek-5 sinmuodostajissa tai metallikomplekseissa olevien funktionaalisten ryhmien kanssa 0-37 °C:ssa pH:ssa noin 4-7, jolloin reaktio kestää 3-72 tuntia ja siinä muodostuu kovalentti sidos, joka ei vaikuta vasta-aineen antigeeni-sitoutumisalueeseen. Sopivina reaktiivisina ryhminä mai-10 nittakoon esimerkiksi: halogeenialkyyli-, halogeeniase- tyyli-, p-merkuribentsoaatti-, isotiosyanaatti-, tioli-, epoksidiryhmät sekä ryhmät, jotka reagoivat Michael-addi-tioreaktiossa, kuten esimerkiksi maleiini-imidi-, metak-ryloryhmät (esimerkiksi J. Amer. Chem. Soc. 101 (1979) 15 3097).

Vasta-ainefragmenttien kytkemiseksi komplekseihin tai ligandeihin löytyy lisäksi joukko sopivia, usein myös kaupallisesti saatavana olevia bifunktionaalisia "linkke-·_ reitä" (katso esimerkiksi Pierce, "Handbook and General 20 Catalogue", 1986), jotka reagoivat sekä fragmenttien SH- ryhmien että kompleksien amino- tai hydratsinoryhmien kanssa.

Esimerkkeinä mainittakoon: m-maleimidobentsoyyli-N-hydroksisukkinimidiesteri (MBS); m-maleimidobentsoyyli-N- « 25 sulfosukkinimidiesteri (sulfo-MBS); N-sukkinimidyyli-[4- (jodiasetyyli)amino]bentsoehappoesteri (SIAB); sukkinimi-dyyli-4- (N-maleimidometyyli) sykloheksaani-l-karboksyyli-happoesteri (SMCC); sukkinimidyyli-4-(p-maleimidofenyyli)-voihappoesteri (SMPB); N-sukkinimidyyli-3-(2-pyridyylidi-30 tio)propionihappoesteri (SDPD); 4-[3-(2,5-diokso-3-pyrro-linyyli) propionyy lioksi ] -3-okso-2,5-difenyyli-2,3-dihydro-tiofeeni-l,1-dioksidi; asetyylialanyylileusyylialanyyli-aminobentsyyli; asetamido-p-tioureidobentsyyli.

Kytkemisessä voidaan käyttää myös ei-kovalenttia 35 tyyppiä edustavia sidoksia, jolloin sekä ioniset että van i7 94758 der Waals -sidokset ja vetysiltasidokset voivat myötävaikuttaa sidokseen vaihtelevin osuuksin ja voimakkuuksin (avain-lukkoperiaate) (esimerkiksi avidiini-biotiini, vas-ta-aine-antigeeni). Myös pienempien kompleksien liittoyh-5 disteet ("isäntä-vieras") makromolekyylin suuremmissa onkaloissa ovat mahdollisia.

Kytkentäperiaate on, että valmistetaan ensin bi-funktionaalinen makromolekyyli, jolloin joko kasvainanti-geenin vastainen vasta-ainehybridooma fuusioidaan kek-10 sinnön mukaista kompleksia vastaan kohdistuvaan toiseen vasta-ainehybridoomaan tai kyseiset kaksi vasta-ainetta kytketään toisiinsa kemiallisesti linkkerin välityksellä (esimerkiksi tavalla, joka esitetään julkaisussa J. Amer. Chem. Soc. 101 (1979) 3097) tai kasvainantigeenin vastai-15 nen vasta-aine sidotaan mahdollisesti linkkerin välityksellä avidiiniin (esim. biotiini) (D.J. Hnatowich et ai., J. Nucl. Med. 28 (1987) 1294). Vasta-aineen asemesta voidaan käyttää myös sen vastaavia Fab- tai F (ab' )2-frag-: mentteja. Farmaseuttisessa käytössä ruiskutetaan ensin 20 bifunktionaalinen makromolekyyli, joka rikastuu kohdealueelle ja sen jälkeen tietyn ajan kuluttua keksinnön mukainen kompleksiyhdiste [mahdollisesti biotiiniin (tai avidiiniin) sidottuna], joka in vivo kytkeytyy kohdealueeseen ja jonka diagnostinen vaikutus ilmenee tässä.

25 Lisäksi kyseeseen saattaa tulla myös muiden kytkentämene-telmien käyttö, kuten esimerkiksi julkaisussa Protein Tailoring Food Med. Uses, Am. Chem. Soc. Symp. 1985 349, kuvatun "käänteisen radioleimauksen" käyttö.

Ns. kiinteäfaasikytkemisen myötä käyttöön saadaan 30 erityisen yksinkertainen menetelmä vasta-ainekonjugaattien tai vasta-ainefragmenttikonjugaattien valmistamiseksi: vasta-aine kytketään stationaarifaasiin (esim. ioninvaih-taja), joka on esimerkiksi lasikolonnissa. Huuhtomalla kolonnia useita kertoja aldehydiryhmien muodostamiseen so-35 veltuvalla liuoksella, pesemällä, huuhtomalla funktionaa- 18 94758 liseksi tehdyn kompleksin sisältävällä liuoksella ja lopuksi eluoimalla konjugaatti saadaan hyvin korkeita kon-jugaattisaantoja.

Tällä menetelmällä on mahdollista tuottaa automa-5 tisoidusti ja jatkuvasti toivomusten mukaisia konjugaat-timääriä.

Myös muita kytkentävaiheita voidaan toteuttaa tällä tavalla.

Näin voidaan esimerkiksi sekvenssillä papaiini-pel-10 kistys/bifunktionaalinen linkkeri/funktionalisoitu kom pleksi tai ligandi valmistaa fragmenttikonjugaatteja.

Näin muodostetut yhdisteet puhdistetaan sitten edullisesti kromatografisesti ioninvaihtajalla nopea-pro-teiini-neste-kromatografialaitteistossa.

15 Keksinnön mukaiset metallikompleksit valmistetaan tavalla, joka on julkistettu DE-hakemusjulkaisussa 34 01 052, jolloin järjestyslukujen 21 - 29, 42, 44, 57 -83 alkuaineen metallioksidi tai metallisuola (esimerkiksi v nitraatti, asetaatti, karbonaatti, kloridi tai sulfaatti) 20 liuotetaan tai lietetään veteen ja/tai alempaan alkoholiin (kuten metanoliin, etanoliin tai isopropanoliin), ja liuos tai liete saatetaan reagoimaan kompleksin muodostavan li-gandin ekvivalenttimäärän liuoksen tai lietteen kanssa, minkä jälkeen haluttaessa läsnä olevat happamat vetyatomit 25 korvataan epäorgaanisten ja/tai orgaanisten emäksien tai aminohappojen kationeilla.

Halutut metalli-ionit voidaan tällöin liittää mukaan yhtä hyvin ennen hydroksyyliryhmien ja funktionaalisten ryhmien suojaryhmien poislohkaisua kuin tämän jälkeen 30 tai ennen funktionaalisten ryhmien muodostamista ja sitomista makro- tai biomolekyyliin tai tämän jälkeen.

Keksinnön mukaiset diagnostiset koostumukset valmistetaan samoin sinänsä tunnetulla tavalla, jolloin keksinnön mukaiset kompleksiyhdisteet - joihin on mahdolli-35 sesti lisätty farmaseuttisissa valmisteissa tavanomaisesti

II

94758 19 käytettyjä lisäaineita - lietetään tai liuotetaan vesipohjaiseen väliaineeseen, minkä jälkeen liete tai liuos mahdollisesti steriloidaan. Sopivia lisäaineita ovat esimerkiksi fysiologisesti vaarattomat puskurit (kuten esimer-5 kiksi trometamiini), kompleksinmuodostajalisäaineet (kuten esimerkiksi dietyleenitriamiinipentaetikkahappo) tai tarvittaessa elektrolyytit, kuten esimerkiksi natriumkloridi, tai tarvittaessa hapetuksenestoaineet kuten esimerkiksi askorbiinihappo.

10 Jos suoliston kautta annettavan diagnostisen koos tumuksen saamiseksi tai muista syistä halutaan valmistaa keksinnön mukaisten aineiden lietteitä tai liuoksia veteen tai fysiologiseen suolaliuokseen, ne sekoitetaan yhteen tai useampaan farmaseuttisissa valmisteissa tavanomaiseen 15 apuaineeseen (esimerkiksi metyyliselluloosaan, laktoosiin, mannitoliin) ja/tai tensidiin (esimerkiksi lesitiini, Tween®, Myrj®) ja/tai aromiaineeseen maun parantamiseksi (esimerkiksi eteeriset öljyt).

: Periaatteessa on niinikään mahdollista valmistaa 20 keksinnön mukaisia diagnostisia koostumuksia myös komplek-sisuoloja eristämättä. Joka tapauksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kelaatin muodostaminen suoritetaan siten, että keksinnön mukaiset suolat ja suolaliuokset eivät käytännöllisesti katsoen sisällä ei- c 25 kompleksoituja, myrkyllisesti vaikuttavia metalli-ioneja.

Tästä voidaan varmistua esimerkiksi käyttämällä väri-indikaattoreita kuten ksylenolioranssia kontrolli-titrauksissa valmistusprosessin aikana. Viimeinen varmistus on eristetyn kompleksisuolan puhdistaminen.

30 Keksinnön raukaiset diagnostiset koostumukset sisäl- tävät edullisesti 0,1 /xmol - l mol/litra kompleksi suolaa ja niitä annostellaan yleensä määrinä 0,1 μηιοί - 5 mmol/ kg. Ne sopivat ruoansulatuskanavan sisäiseen ja sen ulkopuoliseen käyttöön. Keksinnön mukaisia kompleksiyhdisteitä 35 voidaan käyttää: 20 94758 1. nmr- ja röntgendiagnostilkassa komplekseillaan järjestyslukujen 21-29, 42, 44 ja 57 - 83 alkuaineiden ionien kanssa; 2. radiodiagnostiikassa komplekseinaan radioiso-5 tooppien kanssa, jotka ovat järjestyslukujen 27, 29, 31, 32, 37 - 39, 43, 49, 62, 64, 70, 75 ja 77 alkuaineiden isotooppeja.

Keksinnön mukaiset diagnostiset aineet täyttävät ne moninaiset edellytykset, joita asetetaan soveltuvuudelle 10 varjoaineeksi ydinkehrekerroskuvaukseen. Täten ne soveltuvat erittäin hyvin suun kautta tai ruoansulatuskanavan ulkopuolisesti annettuina signaali-intensiteettiä nostaessaan parantamaan ydinkehrekerroskuvauksissa saadun kuvan todistusvoimaa. Edelleen niillä on korkea tehokkuus, joka 15 on välttämätön elimistön kuormittamiseksi mahdollisimman alhaisilla määrillä vieraita aineita, ja hyvä siedettävyys, joka on välttämätön tutkimuksien ei-invasiivisen luonteen säilyttämiseksi.

Keksinnön mukaisten diagnostisten aineiden hyvän 20 vesiliukoisuuden ja alhaisen osmolaalisuuden ansiosta niistä on mahdollista valmistaa hyvin konsentroituja liuoksia, jolloin verenkierron tilavuuskuorma voidaan pitää hyväksyttävissä rajoissa ja kehon nesteen aiheuttama laimentuminen tasata, millä on merkitystä, toisin sanoen 25 nmr-diagnostisten aineiden on oltava 100 - l 000 kertaa vesiliukoisempia kuin nmr-spektroskopiaan tarkoitettujen diagnostisten aineiden. Edelleen keksinnön mukaiset lääkeaineet eivät ainoastaan osoita hyvää stabiilisuutta in vitro, vaan ne osoittavat niinikään yllättävän korkeaa 30 stabiilisuutta in vivo, jolloin kompleksiin ei-kovalentis-ti sitoutuneita - sinänsä myrkyllisiä - ioneja vapautuu tai vaihtuu vain äärimmäisen hitaasti sinä aikana, joka kuluu, kunnes nämä uudet varjoaineet ovat jälleen täysin poistuneet erityksen välityksellä.

94758 21

Yleensä ottaen keksinnön mukaisia aineita annostellaan nmr-diagnostiikassa käytettäviksi määrinä 0,0001 - 5 mmol/kg, edullisesti 0,005 - 0,5 mmol/kg. Käytön yksityiskohtia käsitellään esimerkiksi julkaisussa H.J. Weinmann 5 et ai., Am. J. of Roentgenology 142 (1984) 619.

Erityisen alhaisia annostuksia (alle 1 mg/kg ruumiin painoa) elinspesifisiä nmr-diagnoosi-aineita voidaan käyttää esimerkiksi kasvainten ja sydäninfarktin osoittamiseksi. ^ 10 Edelleen keksinnön mukaisia kompleksiyhdisteitä voidaan käyttää edullisesti herkkyysreagensseina ja siir-toreagensseina nmr-spektroskopiassa in vivo.

Keksinnön mukaiset aineet soveltuvat edullisten radioaktiivisten ominaisuuksiensa ja niihin sisältyvien 15 kompleksiyhdisteiden hyvän stabiilisuuden ansiosta myös radiodiagnoosi-aineiksi. Yksityiskohtia niiden käytöstä ja annostelusta kuvataan esim. julkaisussa "Radiotracers for Medical Applications", CRC-Press, Boca Raton, Florida.

Eräs toinen kuvanmuodostusmenetelmä radioisotoop-20 peja käyttäen on positroni-emissio-kerroskuvaus, jossa käytetään positroneja emittoivia isotooppeja kuten esim.

43Sc, “Se, 52Fe, 55Co ja 68Ga (Heiss, W.D., Phelps, M.E., "Positron Emission Tomography of Brain", Springer Verlag,

Berliini, Heidelberg, New York, 1983).

25 Keksinnön mukaiset diagnostiset aineet soveltuvat erittäin hyvin röntgenvarjoaineiksi, jolloin etenkin on korostettava, että niitä käytettäessä ei voida todeta mitään merkkejä jodipitoisten varjoaineiden yhteydessä tutuista voimakkaiden yliherkkyysreaktioiden luonteisista 30 reaktioista biokemiallisfarmakologisissa tutkimuksissa.

Erityisen arvokkaita nämä aineet ovat edullisten absorp-tio-ominaisuuksiensa ansiosta korkeampien putkijännitteiden alueella digitaalisissa substraktiotekniikoissa.

Yleensä ottaen keksinnön mukaisia diagnostisia ai-35 neita annostellaan röntgenvarjoaineina käytettäviksi ana- 22 94758 logisesti esimerkiksi meglumiini-diatritsoaatin kanssa määrinä 0,1-5 mmol/kg, edullisesti 0,25 - 1 mmol/kg.

Röntgenvarjoaineiden käytön yksityiskohtia käsitellään esimerkiksi julkaisuissa Barke, "Röntgenkontrast-5 mittel", G. Thieme, Leipzig, 1970; ja P. Thurn, E. Buech-eler, "Einfuehrung in die Röntgendiagnostik”, G. Thieme, Stuttgart, New York, 1977.

Kaikenkaikkiaan on onnistuttu syntetisoimaan uusia kompleksinmuodostajia, metallikomplekseja ja metallikomp-10 leksisuoloja, jotka suovat uusia mahdollisuuksia diagnos tiikassa. Ennen muuta uudentyyppisten kuvanmuodostusmene-telmien kehittäminen lääketieteelliseen diagnostiikkaan saa tämän kehityksen näyttämään toivottavalta.

Seuraavien esimerkkien tarkoituksena on keksinnön 15 kohteen tarkempi selvittäminen.

Esimerkki 1 a) 3/6,9-tris[dihydro-2(3H)-furanon-3-yyli]-3,6,9/ l5-tetra-atsabisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeni 20 Seokseen, jossa on 10 g (48,48 mmol) 3,6,9,15- tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka-1(15),11,13-trieeniä, 33,5 g (242,38 mmol) kaliumkarbonaattia ja 805 mg (4,85 mmol) kaliumjodidia 200 ml:ssa asetonitriiliä, lisätään 40 g (242,38 mmol) a-bromi-7-butyrolaktonia. Tätä seosta kei-25 tetään palautusjäähdyttäen 48 tunnin ajan, minkä jälkeen se haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Jäännös lietetään 500 ml:aan metyleenikloridia ja lietettä uutetaan 3 kertaan 150 ml:11a vettä. Orgaaninen faasi kuivataan magnesiumsulfaatilla sekä haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Jäännös puh-30 distetaan kromatografisesti silikageelillä (eluentti: me-tyleenikloridi/metanoli, 15:1), jolloin saadaan 7,11 g:n saanto (32 % teoreettisesta) vaaleankeltaista öljyä, joka jähmettyy seisoessaan.

Analyysi: 35 C 60,25; H 6,59; N 12,22 (lask.) C 60,18; H 6,64; N 12,17 (tod.).

Il 94758 23

L

b) 3,6/9/15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka-1(15)/11/ l3-trieeni-3/6 / 9-tris[a- (2-hydroksietyyli) etik-kahapon] gadolinium-kompleksi 6,7 g (14,61 mmol) esimerkin la otsikkoyhdistettä 5 liuotetaan 50 ml:aan deionisoitua vettä ja liuoksen pH säädetään 5,5:ksi lisäämällä 1 N kloorivetyhappoa. Liuokseen lisätään 2,65 g (7,3 mmol) gadoliniumoksidia, minkä jälkeen seosta keitetään palautusjäähdyttäen 3 tunnin ajan. Jäähtynyttä liuosta sekoitetaan 1 tunnin ajan vuo-10 rollaan 10 ral:n hapanta ioninvaihtajaa (IR 120) ja 10 ml:n emäksistä ioninvaihtajaa (IRA 410) kanssa. Ioninivaihtaja suodatetaan eroon liuoksesta ja suodosta keitetään tunnin ajan aktiivihiilen kanssa. Suodattamalla ja kylmäkuivaa-malla saadaan 9,25 g (95 % teoreettisesta) amorfista, vä-15 ritöntä jauhetta (sisältää analyysin mukaan 8,3 % vettä).

Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): C 41,43; H 4,99; N 8,40; Gd 23,58 (lask.) C 41,35; H 5,09; N 8,34; Gd 23,50 (tod.).

c) 3/6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka- 20 1(15), 11,13-trieeni-3,6,9-tris [a- (2-hydroksietyyli)etik- kahapon] europium-kompleksi

Edeltävään nähden analogisesti käyttämällä lähtöaineena yhdistettä lslEu203 saadaan vastaava europiumkompleksi.

Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): 25 C 41,76; H 5,03; N 8,47; EU 22,97 (lask.) C 41,68; H 5,12; N 8,39; Eu 22,88 (tod.).

Esimerkki 2 a) 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka-1(15),11, l3-trieeni-3,6,9-tris [a- (bentsyylioksimetyyli) -30 etikkahappo]

Liuosta, jossa on 10 g (48,48 mmol) 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo [9 . 3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeniä ja 114,71 g (484,8 mmol) 2-kloori-3-bentsyylioksipropioniha-pon natriumsuolaa 200 rol:ssa vettä, kuumennetaan 48 tunnin 35 ajan 70 °C:ssa. Liuosta laimennetaan lisäämällä 400 ml vet- 24 94758 tä, minkä jälkeen siihen lisätään 300 ml 2 N kloorivety-happoa. Seosta uutetaan 5 kertaan kulloinkin 200 ml:11a metyleenikloridia. Vesifaasi erotetaan ja haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Jäännös liuotetaan 300 ml:aan etanolia 5 ja erotetaan natriumkloridistä suodattamalla. Liuos haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännöksenä saatu öljy kro-matografoidaan silikageelillä (eluentti: etanoli/vesi, 20:1). Pääfraktiot yhdistetään, haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännös liuotetaan 50 ml:aan 5-%:ista kloori- 10 vetyhappoliuosta. Liuos panostetaan kolonniin, joka on . ® täytetty valmisteella Reillex (= poly-4-vinyylipyndii-ni), ja tuote eluoidaan kolonnista veden ja metanolin seoksella 3:1. Pääfraktiot yhdistetään ja haihdutetaan kuiviin, jolloin saadaan 12,93 g (36 % teoreettisesta) 15 voimakkaasti hygroskooppista kiinteää ainetta (sisältää analyysin mukaan 9,1 % vettä).

Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): C 66,47; H 6,53; N 7,56 (lask.) C 66,38; H 6,60; N 7,48 (tod.).

20 b) 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka- 1(15),li,i3-trieeni-3,6,9-tris[a-(hydroksimetyyli)etikka-happo] 12,6 g (17,01 mmol) esimerkin 2a otsikkoyhdistettä liuotetaan seokseen, jossa on 200 ml metanolia ja 100 ml 25 vettä, ja liuokseen lisätään 4 g palladiumkatalysaattoria (10 % palladiumia (Pd) aktiivihiilellä). Seosta hydrataan 5 tunnin ajan 50 °C:ssa, minkä jälkeen katalysaattori suodatetaan eroon ja liuos haihdutetaan tyhjössä kuiviin.

Saanto: 7,84 g (98 % teoreettisesta) lasimaista 30 kiinteää ainetta (sisältää 6,9 % vettä analyysin mukaan).

Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): C 51,06; H 6,43; N 11,91 (lask.) C 50,97; H 6,51; N 11,81 (tod.).

25 94758 c) 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka-1(15),ll,13-trieeni-3,6,9-tris[a-(hydroksimetyyli)etikka-hapon] gadolinium-kompleksi 7,5 g (15,94 mmol) esimerkin 2b otsikkoyhdistettä 5 liuotetaan 50 ml:aan deionisoitua vettä ja liuokseen lisätään 2,89 g (7,97 mol) gadoliniumoksidia. Liuosta kuumennetaan 3 tunnin ajan 90 °C:ssa. Jäähtynyttä liuosta sekoitetaan huoneenlämpötilassa 1 tunnin ajan vuorollaan 2 ml:n hapanta ioninvaihtajaa (IR 120) ja 2 ml:n emäksistä 10 ioninvaihtajaa (IRA 410) kanssa. Ioninvaihtaja suodatetaan eroon liuoksesta ja suodosta keitetään hetken ajan aktiivihiilen kanssa. Suodattamalla ja kylmäkuivaamalla saadaan 9,56 g (96 % teoreettisesta) amorfista, väritöntä jauhetta (sisältää analyysin mukaan 8,1 % vettä).

15 Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): C 38,45; H 4,36; N 8,97; Gd 25,17 (lask.) C 38,37; H 4,43; N 8,89; Gd 25,06 (tod.).

Esimerkki 3 a) 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka-20 1 (15), 11,13-trieeni-3,6,9-tris[a- (1,2-O-isopropylideeni- 1,2-dihydroksietyyli)etikkahappo-etyyliesteri]

Seosta, jossa on 15 g (72,71 mmol) 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo(9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeniä, 156,38 g (436,28 mmol) 3,4-0-isopropylideeni-2-(p-tolyylisulfonyy-25 li)-3,4-dihydroksivoihapon etyyliesteriä, 60,3 g (436,28 mmol) kaliumkarbonaattia ja 2,41 g (14,54 mmol) kaliumjo-didia 400 ml:ssa asetonitriiliä, keitetään palautusjäähdyttäen 48 tunnin ajan. Seos haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännös lietetään 500 ml:aan metyleenikloridia. Lietet-30 tä uutetaan 3 kertaan 200 ml:11a vettä, ja orgaaninen faa-• si kuivataan magnesiumsulfaatilla ja haihdutetaan kuiviin.

Jäännöksenä saatu öljy kromatografoidaan silikageelillä (eluentti: metyleenikloridi/heksaani/metanoli, 20:4:1).

Saanto: 17,24 g (31 % teoreettisesta) keltaista, 35 sitkeää öljyä.

26 94758

Analyysi: C 59,67; H 7,91; N 7,32 (lask.) C 59,59; H 7,98; N 7,27 (tod.).

b) 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[ 9.3.l]pentadeka- 5 1(15),11,13-trieeni-3,6,9-tr is [ a- (1,2-dihydroksietyyli) - etikkahappo] 16,5 g (21,57 mmol) esimerkin 3a otsikkoyhdistettä liuotetaan 100 ml:aan etanolia ja liuokseen lisätään 50 ml 5 N natriumhydroksidiliuosta. Seosta keitetään palautus-10 jäähdyttäen 10 tunnin ajan, minkä jälkeen se haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Jäännös liuotetaan 250 ml:aan metanolia ja erotetaan natriumkloridista suodattamalla. Suodos haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännös puhdistetaan ionin-vaihtajalla seuraavasti: se liuotetaan 50 ml:aan vettä ja 15 liuos panostetaan kationinvaihtokolonniin (IR 120). Kolon nia huuhdotaan vedellä, minkä jälkeen ligandi eluoidaan siitä ammoniakin 0,5 N vesiliuoksella. Pääfraktiot yhdistetään, haihdutetaan kuiviin, jäännös lietetään pieneen määrään vettä ja liete panostetaan ioninvaihtokolonniin 20 (IRA 67) . Kolonni pestään ensin vedellä, minkä jälkeen sitä eluoidaan 0,5 N muurahaishappoliuoksella. Haluttu eluaatti haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännös liuotetaan pieneen määrään kuumaa metanolia. Lisätään varovaisesti asetonia ja jäähdytetään jäähauteessa, jolloin ot-25 sikkoyhdiste kiteytyy.

Saanto 8,22 g (68 % teoreettisesta) lasimaista kiinteää ainetta (sisältää analyysin mukaan 9,2 % vettä).

Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): C 49,28; H 6,47; N 9,99 (lask.) 30 C 49,17; H 6,56; N 9,88 (tod.).

* c) 3,6,9,i5-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka-1(15),11,13-trieeni-3,6,9-tris [e- (1,2 -dihydroksietyyli) -etikkahapon] gadolinium-kompleksi 8 g (14,27 mmol) esimerkin 3b otsikkoyhdistettä 35 liuotetaan 60 ml:aan deionisoitua vettä ja liuokseen li- 2V 94758 sätään 2,58 g (7,135 mmol) gadoliniumoksidia. Seosta kuumennetaan 3 tunnin ajan 90 °C:ssa, minkä jälkeen jäähtynyttä liuosta sekoitetaan huoneenlämpötilassa 1 tunnin ajan vuorollaan 2 ml:n hapanta ioninvaihtajaa (IR 120) ja 5 2 ml:n emäksistä ioninvaihtajaa (IRA 410) kanssa. Ionin- vaihtaja suodatetaan eroon liuoksesta ja suodosta keitetään aktiivihiilen kanssa. Suodattamalla ja kylmäkuivaa-malla saadaan 9,89 g (97 % teoreettisesta) amorfista, väritöntä jauhetta (sisältää analyysin mukaan 7,3 % vettä).

10 Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): C 38,65; H 4,65; N 7,84; Gd 22,00 (lask.) C 38,54; H 4,74; N 7,78; Gd 21,92 (tod.).

Esimerkki 4 a) 2,2',6/6'-tetra(hydroksimetyyli)-4,4'-bipyri- 15 diini 50 g (128,77 mmol) 2,2',6,6'-tetra(metoksikarbo-nyyli)-4,4'-bipyridiiniä liuotetaan seokseen, jossa on 400 ml dioksaania ja 400 ml vettä, ja liuokseen lisätään pieninä erinä 48,71 g (1,28 mol) natriumborohydridiä. Seosta 20 sekoitetaan yön yli huoneenlämpötilassa. Liuos tehdään happamaksi lisäämällä siihen 5 N kloorivetyhappoa, minkä jälkeen se haihdutetaan kuiviin. Jäännös lietetään 1 litraan 1 N natriumhydroksidiliuosta ja lietettä uutetaan 3 kertaan 250 ml:11a kloroformia. Orgaaninen faasi kuivataan 25 magnesiumsulfaatilla sekä haihdutetaan tyhjössä kuiviin.

Jäännös uudelleenkiteytetään etanoli/eetteriseoksesta.

Saanto: 29,53 g (83 % teoreettisesta) värittömiä kiteitä.

Analyysi: 30 C 60,86; H 5,84; N 10,14 (lask.) : C 60,77; H 5,93; N 10,06 (tod.).

b) 2,2',6,6'-tetra(kloorimetyyli)-4,4'-bipyridiini 29 g (104,96 mmol) esimerkin 4a otsikkoyhdistettä keitetään palautusjäähdyttäen 250 g:ssa (2,1 mol) tionyy-35 likloridia 5 tunnin ajan. Seos haihdutetaan kuiviin ja 28 . 9 4 7 5 8 jäännös lietetään 200 ml:aan konsentroitua soodaliuosta. Seosta uutetaan 2 kertaan 150 ml:11a metyleenikloridia. Orgaaninen faasi kuivataan magnesiumsulfaatilla ja haihdutetaan tyhjössä kuiviin. Jäännös kiteytetään eetteri/hek-5 saaniseoksesta.

Saanto: 35,54 g (94 % teoreettisesta) värittömiä kiteitä.

Analyysi: C 48,03; H 3,45; N 8,08; Gd 40,51 (lask.) 10 C 48,10; H 3,40; N 7,96; Gd 40,59 (tod.).

c) 13,13'-bis-[3,6,9-tris(p-tolyylisulfonyyli)- 3,6,9,l5-tetra-atsabisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeni] 118,43 g:aan (194,25 mmol) N,N',N"-tris(p-tolyyli-15 sulfonyyli)dietyleenitriamiini-N,N"-dinatriumsuolaa 1600 ml:ssa dimetyyliformamidia, lisätään tipoittain 4 tunnin aikana 100 °C:ssa liuos, jossa on 34 g (97,12 mmol) esimerkin 4b otsikkoyhdistettä (liuotettuna 700 ml:aan dimetyyliformamidia) . Seosta sekoitetaan yön yli 100 °C:ssa. Kuu-20 maan liuokseen lisätään tipoittain 2 litraa vettä ja seos jäähdytetään 0 °C:seen. Sakka suodatetaan imulla eroon ja pestään vedellä. Kuivauksen tyhjössä (60 °C) jälkeen sakka uudelleenkiteytetään asetonitriilistä, jolloin saadaan 79,13 g (61 % teoreettisesta) kermanväristä jauhetta.

25 Analyysi: C 57,55; H 5,28; N 8,39; S 14,40 (lask.) C 57,47; H 5,35; N 8,31; S 14,32 (tod.).

d) 13,13'-bis-[3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]-pentadeka-1(15),11,13-trieeni]-oktahydrosulfaatti 30 79 g (59,15 mmol) esimerkin 4c otsikkoyhdistettä * liuotetaan 270 ml:aan väkevää rikkihappoa, ja liuosta se koitetaan 48 tunnin ajan 100 °C:ssa. Liuos jäähdytetään 0 °C:seen ja siihen lisätään tipoittain 1,35 litraa absoluuttista eetteriä. Sakka suodatetaan imulla eroon ja sekoite-35 taan 500 ml:aan metanolia. Suodattamalla ja tyhjössä kui- 29 94758 vaarnalla saadaan 65,74 g (93 % teoreettisesta) ilmassa sulavaa kiinteää ainetta.

Analyysi: C 22,11; H 4,22; N 9,38; S 21,46 (lask.) 5 C 22,04; H 4,33; N 9,29; S 21,38 (tod.).

e) 13,13'-bis-[3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]-pentadeka-1(15),11,13-trieeni] 65,5 g (54,80 mmol) esimerkin 4d otsikkoyhdistettä liuotetaan 100 ml:aan vettä ja liuoksen pH säädetään 13:-10 ksi lisäämällä 32-%:ista natriumhydroksidiliuosta. Seosta uutetaan 3 kertaan 250 ml:11a kuumaa tolueenia. Tolueeni-faasit erotetaan ja yhdistetään, minkä jälkeen niitä keitetään palautusjäähdyttäen 1 tunnin ajan 20 g:n kanssa hienoksi jauhettua natriumhydroksidia. Seos suodatetaan ja 15 suodos haihdutetaan kuiviin.

Saanto: 21,6 g (96 % teoreettisesta) vaaleankel taista kiinteää ainetta.

Analyysi: C 64,36; H 8,35; N 27,29 (lask.) 20 C 64,27; H 8,44; N 27,22 (tod.).

f) 13,13'-bis-[3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]-pentadeka-1(15),ll,13-trieeni-3,6,9-tris-[a-(bentsyyliok-simetyyli)etikkahappo]

Seosta, jossa on 21,5 g (52,37 mmol) esimerkin 4e : 25 otsikkoyhdistettä ja 247,8 g (1,05 mol) 2-kloori-3-bent- syylioksipropionihapon natriumsuolaa 400 ml:ssa vettä, kuumennetaan 48 tunnin ajan 70 °C:ssa. Liuos laimennetaan lisäämällä 800 ml vettä, minkä jälkeen siihen lisätään 600 ml 2 N kloorivetyhappoa. Seosta uutetaan 5 kertaan kul-30 loinkin 300 ml:11a metyleenikloridia. Vesifaasi haihdute-taan tyhjössä kuiviin. Jäännös liuotetaan 500 ml:aan etanolia ja erotetaan natriumkloridista suodattamalla. Liuos haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännös kromatografoidaan silikageelillä (eluentti: etanoli/vesi, 20:1). Pääfraktiot 35 yhdistetään, haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännös 30 . 9 4 7 5 8 liuotetaan 100 ml:aan 5-%:ista kloorivetyhappoliuosta.

. ... ®

Liuos panostetaan kolonniin, }oka on täytetty Reillex - valmisteella (= poly-4-vinyylipyridiini), ja tuote eluoi- daan kolonnista veden ja metanolin seoksella 2:1. Pääfrak- 5 tiot yhdistetään ja haihdutetaan kuiviin, jolloin saadaan 20,92 g (27 % teoreettisesta) voimakkaasti hygroskooppista kiinteää ainetta (8,1 % vettä analyysin mukaan).

Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): C 66,56; H 6,40; N 7,57 (lask.) 10 C 66,47; H 6,51; N 7,48 (tod.).

g) 13,13'-bis-[3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]- pentadeka-1 (15) ,11,13-trieeni-3,6,9-tris-[a- (hydroksime- tyyli)etikkahappo] 20,5 g (13,85 mmol) esimerkin 4f otsikkoyhdistettä 15 liuotetaan seokseen, jossa on 300 ml metanolia ja 150 ml vettä, ja liuokseen lisätään 7 g palladium-katalysaattoria (10 % palladiumia aktiivihiilellä). Seosta hydrataan 5 tunnin ajan 50 °C:ssa. Katalysaattori suodatetaan eroon ja liuos haihdutetaan tyhjössä kuiviin.

20 Saanto: 12,62 g (97 % teoreettisesta) lasimaista kiinteää ainetta (8,5 % vettä analyysin mukaan).

Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): C 51,17; H 6,23; N 11,93 (lask.) C 51,07; H 6,31; N 11,87 (tod.).

25 h) 13,13'-bis-[3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]- pentadeka-l (15), 11,13-trieeni-3,6,9-tris-[a- (hydroksime-tyyli)etikkahapon] gadolinium-kompleksi 12 g (12,78 mmol) esimerkin 4g otsikkoyhdistettä liuotetaan 80 ml:aan deionisoitua vettä ja liuokseen li-30 sätään 4,63 g (12,78 mmol) gadoliniumoksidia. Seosta kuu-mennetaan 3 tunnin ajan 90 °C:ssa. Kyllästettyä liuosta sekoitetaan 1 tunnin ajan huoneenlämpötilassa vuorollaan 5 ml:n hapanta ioninvaihtajaa (IR 120) ja 5 ml:n emäksistä ioninvaihtajaa (IRA 410) kanssa. Ioninvaihtaja suodatetaan 35 eroon ja suodosta keitetään hetken ajan aktiivihiilen 3i 94758 kanssa. Suodattamalla ja kylmäkuivaamalla saadaan 15,3 g (96 % teoreettisesta) väritöntä, amorfista jauhetta (sisältää 9,3 % vettä analyysin mukaan).

Analyysi (korjattu läsnä olevan veden suhteen): 5 C 38,52; H 4,20; N 8,98; Gd 25,21 (lask.) C 38,46; H 4,28; N 8,91; Gd 25,14 (tod.).

Esimerkki 5 a) Trans-5-(p-tolyylisulfonyyli)-amino-6-(p-tolyy-lisulfonyylioksi)-2,2-dimetyyli-l,3-dioksepaani 10 Liuokseen, jossa on 100 g trans-6-amino-2,3-dime- tyyli-1,3-dioksepan-5-olia 903 ml:ssa pyridiiniä, lisätään liuosta samalla sekoittaen lämpötilassa -5 - 0 °C 295,67 g p-tolueenisulfokloridia pieninä erinä. Seos jätetään 72 tunniksi +4 °C:seen, minkä jälkeen se sekoitetaan 10 lit-15 raan jäävettä. Seos suodatetaan imulla ja saatu sakka pestään vedellä, minkä jälkeen jäännöstä kuivataan kuivaus-kaapissa 50 °C:ssa 200 torrin paineessa 48 tunnin ajan. Saadun raakatuotteen puhdistamiseksi se uudelleenkiteyte-tään 5 litrasta dioksaania, jolloin saadaan 196 g otsikko-20 yhdistettä valkeana jauheena.

Sp. 200 - 202 °C.

b) K-[2-(N-tolyylisulfonyyliamino)etyyli]-p-tolyy-lisulfonamidin mononatriumsuola 150 g N-[2-(N-tolyylisulfonyyliamino)etyyli]-p-to-25 lyylisulfonyyliamidia lietetään 1,25 litraan etanolia, seosta keitetään palautusjäähdyttäen ja siihen lisätään tipoittain liuos, jossa on 10,3 g natriumia 300 ml:ssa etanolia, jolloin saadaan liuos. Liuoksen jäähtyessä siitä saostuu otsikkoyhdiste. Se suodatetaan imulla eroon, pes-30 tään etanolilla ja kuivataan 50 °C:ssa ja 200 torrin pai-neessa, jolloin saadaan 119 g otsikkoyhdistettä valkeana j auheena.

32 94758 c) Cis-2,2-dimetyyli-5-[N-(p-tolyylisulfonyyli)-amino]-6-[N-(p-tolyylisulfonyyli)-N-(Ν'-2-p-tolyylisulfo-nyyliaminometyyli)]-1,3-dioksepaani 116 g esimerkin 5b mukaista mononatriumsuolaa lie-5 tetään 2,66 litraan dimetyyliformamidia. Lämpötilassa 100 °C lietteeseen lisätään tipoittain liuos, jossa on 141 g trans-5-(p-tolyylisulfonyyli)-amino-6-(p-tolyylisulfonyy-lioksi)-2,2-dimetyyli-l,3-dioksepaania 1,5 litrassa dimetyyliformamidia, ja seosta sekoitetaan 5 tunnin ajan 120 10 °C:n haudelämpötilassa. Sen jälkeen reaktioliuos haihdutetaan tyhjössä 1 litraksi ja sitä laimennetaan lisäämällä 10 litraa jäävettä. Muodostunut sakka suodatetaan imulla eroon, pestään vedellä ja kuivataan 50 °C:ssa ja 200 torrin paineessa, jolloin saadaan 182 g epäpuhdasta otsikkoyhdis-15 tettä, jota sen puhdistamiseksi keitetään 1,85 litrassa etanolia. Sakka erotetaan imusuodattamalla ja kuivataan, jolloin saadaan 125 g otsikkoyhdistettä valkeana jauheena.

Sp. 190 - 194 °C.

d) Cis-2,2-dimetyyli-5-[N-(p-tolyylisulfonyyli)- 20 amino]-6-[N-(p-tolyylisulfonyyli)-N-(Ν'-2-p-tolyylisulfo- nyyliaminometyyli)]-l,3-dioksepaanin dinatriumsuola 87,8 g esimerkin 5c mukaisesti valmistettua ainetta lietetään 410 ml:aan etanolia, seos kuumennetaan kiehuvaksi ja siihen lisätään tipoittain liuos, jossa on 6,67 g 25 natriumia 200 ml:ssa etanolia. Liuos jäähdytetään jäähau- teessa, siihen lisätään 450 ml eetteriä ja muodostunut sakka suodatetaan imulla eroon ja kuivataan 80 °C:ssa ja 200 torrin paineessa, jolloin saadaan 91 g otsikkoyhdistettä valkeana jauheena.

30 e) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9-tritosyyli- sulfonyyli-3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka-1(15),11,13-trieenin asetonidi 78,75 g esimerkin 5d mukaista dinatriumsuolaa liuotetaan 880 ml:aan dimetyyliformamidia, liuos kuumennetaan 35 100 °C:seen ja siihen lisätään tipoittain liuos, jossa on

II

33 94758 19,53 g bis-(2,6-kloorimetyyli)pyridiiniä 360 ml:ssa dime-tyyliformamidia, ja liuosta kuumennetaan vielä 120 °C:ssa 5 tunnin ajan, minkä jälkeen se haihdutetaan tyhjössä 300 ml:ksi. Liuos sekoitetaan 5 litraan jäävettä, saostunut 5 sakka suodatetaan imulla eroon, pestään vedellä ja kuivataan. Raakatuote kiteytetään 700 ml:sta dioksaania, jolloin saadaan 45 g otsikkoyhdistettä valkeana jauheena.

Sp. 244 - 250 °C.

f) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9,15-tetra-atsa- 10 bisyklo[9.3.1]pentadeka-l(15),11,13-trieenin asetonidi 260 ml:aan nestemäistä ammoniakkia lisätään liete, jossa on 20 g esimerkin 5e mukaan saatua ainetta 140 ml:ssa tetrahydrofuraania, seosta sekoitetaan kylmähauteessa -50 °C:ssa ja siihen lisätään pieninä erinä kaik-15 kiaan 14,4 g natriumia. Seosta sekoitetaan vielä 5 tunnin ajan -60 °C:ssa, minkä jälkeen kylmähaude poistetaan ja seokseen lisätään tipoittain 50 ml etanolia sekä annetaan ammoniakin haihtua pois, minkä jälkeen edelleen seos haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännöstä puhdistetaan kroma-20 tografisesti silikageelillä. Eluoidaan kloroformi/etanoli/ väkevä ammoniakki-seoksella (3:1:0,5), jolloin saadaan 5,30 g otsikkoyhdistettä öljynä.

Analyysi: C 62,72; H 8,55; N 18,29 (lask.) 25 C 62,51; H 8,41; N 18,45 (tod.).

g) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9,15-tetra-atsa-bisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),li,i3-trieeni-3,6,9-tris-(etikkahappo-tert-butyyliesterin) asetonidi

Liuokseen, jossa on 4 g esimerkin lf mukaan val-30 mistettua ainetta 100 ml:ssa tetrahydrofuraania ja 10 ml:ssa vettä, lisätään 5,51 g vedetöntä natriumkarbonaattia ja 10,2 g bromietikkahapon tert-butyyliesteriä ja sekoitetaan 5 tunnin ajan 50 °C:ssa. Seos suodatetaan ja haihdutetaan tyhjössä kuiviin, minkä jälkeen öljyinen 35 jäännös sekoitetaan 50 ml:aan heksaania ja dekantoidaan.

34 9 4 7 5 8 Jäännös puhdistetaan kromatografisesti 100 g:11a silika-geeliä eluoiden dikloorimetaanilla (1 - 10 % etanolia), jolloin saadaan 5,7 g otsikkoyhdistettä kirkkaankeltaisena öljynä.

5 h) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9,15-tetra-atsa- bisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeni-3,6,9-tris-etikkahappo

Seosta, jossa on 5,3 g esimerkin lg mukaan valmistettua esteriä ja 50 ml trifluorietikkahappoa, sekoitetaan 10 3 tunnin ajan 50 °C:ssa. Sitten seokseen lisätään 10 ml vettä, sitä sekoitetaan edelleen 2 tunnin ajan 50 °C:ssa ja haihdutetaan sitten tyhjössä kuiviin. Jäännös liuotetaan 20 ml:aan vettä ja liuos panostetaan kolonniin, johon on . ® ... pakattu 100 ml Reillex -valmistetta (= poly-4-vinyylipyn- 15 diini), eluoidaan 100 ml:11a vettä ja eluaatti haihdutetaan kuiviin tyhjössä. Saadaan amorfista jauhetta, joka sisältää vielä 8,5 % vettä. Saanto on 2,90 g.

Analyysi: C 51,81; H 6,41; N 12,72 (lask.) 20 C 51,63; H 6,70; N 12,51 (tod.).

i) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9,15-tetra-atsa-bisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),il,13-trieeni-3,6,9-tris-etikkahapon gadolinium-kompleksi

Seosta, jossa on 2 g (vesipitoisuus 8,5 %, vastaa * 25 1,83 g = 4,29 mmol) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9,12- tetra-atsabisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeni- 3,6,9-tris-etikkahappoa (valmistus: ks. esimerkki 5h) ja 778 mg gadoliniumoksidia, sekoitetaan 5 tunnin ajan 90 °C:ssa 50 ml:n vettä kanssa. Seoksen jäähdyttyä sitä se-30 koitetaan vuorollaan 10 ml:n anioninvaihtajaa IRA-410 ja kationinvaihtajaa IRC-50 kanssa, suodatetaan ja kylmäkui-vataan saatu liuos. Tällöin saadaan 2,35 g otsikkoyhdistettä kuohkeana valkeana jauheena, jonka vesipitoisuus on Karl-Fischer-titrauksen mukaan 7,3 %.

35 94758

Analyysi (korjattu vesipitoisuuden mukaan) C j : 1 le : C 38,38; H 4,24; N 9,42; Gd 26,44 (lask.) C 38,51; H 4,31; N 9,36; Gd 26,19 (tod.).

5 Esimerkki 6 a) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9-tris-[2-di-hydro-(3H)-furanon-3-yyli]-3,6,9,15-tetra-atsabisyklo- [9.3.1]pentadeka-l(15),11,13-trieenin asetonidi

Liuokseen, jossa on 5 g (16,34 mmol) 4,5-bis-(hyd-10 roksimetyyli)-3,6,9,12-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka- 1(15),11,13-trieeni-asetonidia 100 mlrssa asetonitriiliä, lisätään 12 g kaliumkarbonaattia, 260 mg kaliumjodidia ja 13,50 g a-bromi-7-butyrolaktonia, ja seosta keitetään 48 tunnin ajan. Sitten seos haihdutetaan tyhjössä kuiviin, 15 jäännös liuotetaan metyleenikloridiin ja seosta raviste taan useaan kertaan veden kanssa, orgaaninen faasi kuivataan natriumsulfaatilla sekä haihdutetaan kuiviin tyhjössä. Öljyinen jäännös kromatografoidaan 150 g:11a silika-geeliä eluoiden metyleenikloridi/metanoli-seoksella 20 (15:1), jolloin saadaan 5,3 g otsikkoyhdistettä kirkkaan keltaisena sitkeänä öljynä.

b) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9,15-tetra-atsa-bisyklo[9.3.l]pentadeka-l (15) ,11, l3-trieeni-3,6,9-tris-[a-(2-hydroksietyyli)]-etikkahappo 25 5 g esimerkin 6a mukaan valmistettua yhdistettä liuotetaan 50 ml:aan vettä ja liuoksen pH säädetään arvoon 2 lisäämällä kloorivetyhappoa. Liuosta keitetään palautus-jäähdyttäen 5 tunnin ajan, minkä jälkeen se jäähdytetään huoneenlämpötilaan ja panostetaan kolonniin, johon on pa- ® ...

30 kattu 10 g Reillex -valmistetta (= poly-4-vinyylipyndii- ·* ni), joka sitten pestään 20 ml: 11a vettä ja josta tämän jälkeen saadut ja keskenään yhdistetyt eluaatit kylmäkui-vataan. Tällöin saadaan 4,05 g otsikkoyhdistettä kuohkeana jauheena, jonka vesipitoisuus on 7,2 %.

36 9 4 7 5 8

Analyysi (korjattu vesipitoisuuden mukaan) C25H40N4OH: lie: C 52,44; H 7,04; N 9,78 (lask.) C 52,61; H 7,33; N 9,62 (tod.)· 5 c) 4,5-bis-(hydroksimetyyli)-3,6,9,15-tetra-atsa- bisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeni-3,6,9-tris-[a-(2-hydroksietyyli)]-etikkahapon gadolinium-kompleksi

Seosta, jossa on 1,50 g (2,68 mxnol) 4,5-bis-(hyd-roksimetyyli)-3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.ljpentadeka-10 1(15),11,13-trieeni-3,6,9-tris-[a-(2-hydroksietyyli)]- etikkahappoa ja 487 mg gadoliniumoksidia 25 ml:ssa vettä, sekoitetaan 4 tunnin ajan 90 °C:ssa. Liuoksen jäähdyttyä sitä sekoitetaan vuorollaan 5 ml:n anioninvaihtajaa IRA-410 ja 5 ml:n kationinvaihtajaa IRC-50 kanssa, liuos suo-15 datetaan ja kylmäkuivataan, jolloin saadaan 1,69 g otsik-koyhdistettä valkeana jauheena, jonka vesipitoisuus on 4,3 %.

Analyysi (korjattu vesipitoisuuden mukaan) C25H37GdN4Ou: lie: 20 C 41,31; H 5,13; N 7,71; Gd 21,63 (lask.) C 41,07; H 5,33; N 7,61; Gd 21,89 (tod.).

Esimerkki 7 a) 4-hydroksimetyyli-3,6,9-tritosyyli-3,6,9,l5-tetra-atsabisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeni 25 Liuokseen, jossa on 59,57 g 3-atsa-l-hydroksime- tyyli-1,3,5-tritosyylipentaanidiamiinia (valmistus: ks.

WO-patenttihakemus PCT/DE 88/00200, WO 88/08422, sivu 45) 500 ml:ssa dimetyyliformamidia, lisätään pieninä erinä 9,60 g natriumhydridin 50-%:ista lietettä mineraaliöljys-30 sä, minkä jälkeen liuosta kuumennetaan tunnin ajan 80 ’* °C:ssa. Tähän liuokseen lisätään tipoittain liuos, jossa on 17,61 g 2,6-bis-(kloorimetyyli)pyridiiniä 150 ml:ssa dimetyyliformamidia, minkä jälkeen sitä kuumennetaan 6 tunnin ajan 110 °C:ssa. Seos haihdutetaan tyhjössä noin 220 ml:ksi 35 ja siihen lisätään tipoittain 1 litra vettä, muodostunut li „ 94758 sakka suodatetaan imulla eroon, pestään vedellä ja kuivataan yön yli 50 °C:ssa ja 200 millibaarin paineessa. Raaka-tuote uudelleenkiteytetään 500 ml:sta etanolia, jolloin saadaan 45 g otsikkoyhdistettä keltaisena kiinteänä ainee-5 na.

b) 4-hydroksimetyyli-3,6,9,15-tetra-atsabisyklo- [9.3.1] pentadeka-1(15),11,13-trieeni 42 g esimerkin 7a mukaan saatua yhdistettä kuumennetaan 120 ml:ssa väkevää rikkihappoa 48 tunnin ajan 100 10 °C:ssa. Jäähdytetään 0 °C:seen ja lisätään tipoittain 350 ml dietyylieetteriä. Tällöin saostuu otsikkoyhdisteen suola. Se suodatetaan imulla eroon ja liuotetaan 100 ml:aan vettä, minkä jälkeen liuokseen lisätään 40 g natriumhyd-roksidia ja seosta uutetaan useaan kertaan dikloorimetaa-15 nilla. Yhidstetyt orgaaniset faasit kuivataan natriumsul- faatilla ja haihdutetaan sitten tyhjössä kuiviin, jolloin saadaan 13,3 g otsikkoyhdistettä sitkeänä öljynä.

c) 4-hydroksimetyyli-3,6,9,15-tetra-atsabisyklo- [9.3.1] pentadeka-1(15),11,13-trieeni-3,6,9-trietikkahappo 20 10 g esimerkin 7b mukaan valmistettua amiinia liuotetaan 100 mlraan vettä ja liuokseen lisätään 13,21 g kloorietikkahappoa. Seosta sekoitetaan 60 °C:ssa 5 tunnin ajan, jona aikana pH pidetään arvossa 9,0 lisäämällä 10 N natriumhydroksidiliuosta. Seos jäähdytetään 0 °C:seen, sii-25 hen lisätään 100 ml etanolia ja se tehdään happamaksi pH-arvoon 1 lisäämällä väkevää kloorivetyhappoa, muodostunut sakka suodatetaan imulla eroon, liuotetaan 50 mlraan vettä ja liuos panostetaan kolonniin, johon on pakattu 30 ml ® ....

Reillex -valmistetta (= poly-4-vinyylipyridnni) , joka 30 pestään sitten 50 ml:11a vettä, ja saadut eluaatit yhdistetään ja kylmäkuivataan. Tällöin saadaan 16,8 g otsikko-yhdistettä amorfisena jauheena, jonka vesipitoisuus on 9,3 %.

38 94758

Analyysi (korjattu vesipitoisuuden mukaan) C18H26N4Ov: lie: C 52,68; H 6,39; N 13,65 (lask.) C 52,49; H 6,54; N 13,81 (tod.).

5 d) 4-hydroksimetyyli-3,6,9,15-tetra-atsabisyklo- [9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeni-3,6,9-trietikkahapon gadolinium-kompleksi

Liuokseen, jossa on 2,3 g 4-hydroksimetyyli- 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-10 trieeniä 30 ml:ssa vettä, lisätään 1,015 g gadoliniumok-sidia ja seosta kuumennetaan 1 tunnin ajan 90 °C:ssa. Pieni määrä reagoimatta jäänyttä oksidia suodatetaan eroon, minkä jälkeen liuos ajetaan vuorollaan kulloinkin 10 ml:n anioninvaihtajaa IRA-410 ja kationinvaihtajaa IRC-50 läpi, 15 ioninvaihtaja pestään 30 ml:11a vettä ja yhdistetyt eluaa- tit kylmäkuivataan. Tällöin saadaan 3,05 g otsikkoyhdis-tettä jauheena, jonka vesipitoisuus on 7,5 %.

Analyysi (korjattu vesipitoisuuden mukaan): C 38,29; H 4,11; N 9,92; Gd 27,85 (lask.) 20 C 38,44; H 4,32; N 9,68; Gd 27,71 (tod.).

Esimerkki 8 a) 4-bentsyylioksimetyyli-3,6,9,15-tetra-atsabi-syklo[9.3. l]pentadeka-l (15), 11,13-trieeni-3,6,9-trietikka-happo 25 Liuokseen, jossa on 10 g (= 24,36 mmol) 4-hydrok- simetyyli-3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.l]pentadeka-1(15),li,l3-trieeni-3,6,9-trietikkahappoa (valmistettu esimerkin 7b mukaan) 150 ml:ssa dimetyyliformaroidia, lisätään 0,5 g kaliumjodidia, 4,17 g bentsyylibromidia ja 5 30 g natriumkarbonaattia. Seosta kuumennetaan 20 tunnin ajan 60 °C:ssa, minkä jälkeen se haihdutetaan tyhjössä kuiviin ja jäännökseen lisätään 100 ml vettä ja 300 ml etanolia ja pH säädetään 2:ksi lisäämällä väkevää kloorivetyhappoa. Muodostunut sakka suodatetaan imulla eroon, se liuotetaan 35 100 ml:aan vettä ja liuos panostetaan kolonniin, jossa on 39 94758 ® ......

50 g Reillex -valmistetta (= poly-4-vinyylipyridnni) , joka pestään sitten 50 ml:11a vettä ja josta saadut, keskenään yhdistetyt vesifaasit kylmäkuivataan. Tällöin saa-5 daan 8 g otsikkoyhdistettä amorfisena jauheena.

Analyysi: C 59,99; H 6,44; N 11,19 (lask.) C 59,71; H 6,49; N 11,38 (tod.).

b) 4-bentsyylioksimetyyli-3,6,9,15-tetra-atsabi-10 syklo [9.3.1] pentadeka-1 (15),11,13 - tr ieeni-3,6,9 -tr iet ikka- hapon gadolinium-kompleksi

Liuokseen, jossa on 5 g 4-bentsyylioksimetyyli- 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo[9.3.1]pentadeka-1(15),11,13-trieeni-3,6,9-trietikkahappoa 100 ml:ssa vettä, lisätään 15 1,81 g gadoliniumoksidia, seosta kuumennetaan 3 tunnin ajan 80 - 90 °C:ssa, se suodatetaan ja liuos ajetaan vuorollaan kulloinkin 15 ml:n anioninvaihtajaa IRA-410 ja kationinvaihtajaa IRC-50 läpi, kolonnit pestään 75 ml:11a vettä ja saadut, keskenään yhdistetyt vesifaasit kylmä-20 kuivataan, jolloin saadaan 5,85 g otsikkoyhdistettä amorfisena jauheena, jonka vesipitoisuus on 7,4 %.

Analyysi (korjattu vesipitoisuuden mukaan): C 45,86; H 4,46; N 8,56; Gd 24,02 (lask.) C 45,69; H 4,71; N 8,72; Gd 23,81 (tod.).

25 Esimerkki 9 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo [ 9.3. l]pentadeka-3,6,9-tris-[a-(hydroksimetyyli)etikkahapon]gadolinium-kompleksi 4,5 g (7,2 mmol) esimerkin 2c mukaista otsikkoyhdistettä liuotetaan 150 ml:aan deionisoitua vettä ja 30 liuosta hydrataan autoklaavissa käyttäen rodium-kataly-saattoria (5 % Rh/C) 30 baarin paineessa ja 40 °C:n lämpötilassa. Kun on kulunut 12 tuntia, katalysaattori poistetaan suodattamalla ja suodosta sekoitetaan vuorollaan kulloinkin 3 ml: n kationinvaihta jaa (IR 120) ja 3 ml: n 35 anioninvaihtajaa (IRA 410) kanssa 1 tunnin ajan. Ionin-vaihtaja suodatetaan eroon ja liuos kylmäkuivataan.

40 9 4 7 5 8

Saanto: 4,18 g (92 % teoreettisesta) väritöntä, amorfista jauhetta (sisältää 6,7 % vettä analyysin mukaan) .

Analyysi (korjattu vesipitoisuuden mukaan): 5 C 30,08; H 5,27; N 8,88; Gd 24,93 (lask.) C 30,01; H 5,34; N 8,78; Gd 24,86 (tod.)·

Esimerkki 10

Liuoksen valmistaminen 3,6,9,15-tetra-atsabisyklo- [9.3.l]pentadeka-l(15),11,13-trieeni-3,6,9-tris-[a-(2-10 hydroksietyyli)etikkahapon] gadolinium(3)-kompleksista a) 361 g (0,5 mol) esimerkin Ib mukaan saatua kompleksia (vesipitoisuus: 8,3 %) liuotetaan 500 ml:aan injisointi- (p.i.-) vettä kevyesti lämmittämällä. Liuokseen lisätään 0,8 g trometamiinia, minkä jälkeen liuoksen 15 tilavuus täytetään p.i.-vettä lisäämällä 1 000 ml:ksi.

Liuos ultrasuodatetaan ja täytetään pulloihin. Lämpöste-riloinnin jälkeen pullojen sisältö on valmis käytettäväksi ruoansulatuskanavan ulkopuolisesta diagnostiikassa.

e •i

IJ

Claims (5)

4i 94758

1. Makrosykliset yhdisteet, joissa on 3,6,9,15-tet-ra-atsabisyklo[9.3.l]pentadekaanirakenne ja joilla on 5 yleinen kaava (I) g Λ ΛΛ. f' I if’ / \, d». f v CH-X2 cooz 15 jossa ... merkitsee yksinkertaista sidosta tai kaksois-sidosta, Q merkitsee typpiatomia tai ryhmää NH, X1 ja X2 merkitsevät toisistaan riippumatta vetyato-20 mia tai ryhmää -(CH2)n-OH tai -(CH2)m-(CH)n-CH2OH, joissa n on jokin luvuista 1 - 5 ja OH m on jokin luvuista 0-2, A1, B1, C1 ja D1 merkitsevät toisistaan riippumatta kukin vetyatomia tai ryhmää bentsyylioksimetyyli tai 25 -(CH2)n-OH, jossa n on jokin luvuista 1-5, G merkitsee vetyatomia tai toista makrosykliä, jolla on yleinen kaava (II) 30 f' I I f' (II), ZOOC-CH-N N-CH-COOZ </ \ 35 *^| CH-X2 COOZ 42 9 4 7 5 8 ja Z merkitsee vetyatomia ja/tai järjestyslukujen 21 -29, 31, 32, 37 - 39, 42 - 44, 49 tai 57 - 83 alkuaineen metalli-ioniekvivalenttia, 5 edellyttäen, että X1 ja X2 ovat ainoastaan silloin molemmat vetyatomeja, kun ainakin yksi neljästä rengas-substituentista A1, Bl, C1 ja D1 on muu kuin vetyatomi.

2. Vähintään yhden fysiologisesti hyväksyttävän, patenttivaatimuksen 1 mukaisen yhdisteen käyttö NMR-, 10 röntgen- tai radiodiagnostiikkaan käytettävän koostumuksen valmistamiseksi.

3. Diagnostiikkaan käytettävät koostumukset, tunnetut siitä, että ne sisältävät vähintään yhtä patenttivaatimuksen 1 mukaista yhdistettä, mahdollisesti 15 yhdessä tavanomaisten galeenisten lisäaineiden kanssa.

4. Diagnostiikkaan käytettävät koostumukset, tunnetut siitä, että ne sisältävät vähintään yhtä patenttivaatimuksen 1 mukaista yhdistettä liposomien muodossa.

5. Menetelmä patenttivaatimuksen 3 mukaisten koos tumusten valmistamiseksi, tunnettu siitä, että veteen tai fysiologiseen suolaliuokseen liuotettu tai lie-tetty kompleksiyhdiste, mahdollisesti yhdessä tavanomaisten galeenisten lisäaineiden kanssa, saatetaan ruoansula-‘ 25 tuskanavan sisäisesti tai sen ulkopuolisesti annettavaksi soveltuvaan muotoon. . · I 43 9 4 7 5 8