FI93058B - Menetelmä kuorman punnitsemiseksi - Google Patents

Description

93058

MENETELMÄ KUORMAN PUNNITSEMISEKSI

Keksinnön kohteena on patenttivaatimuksen 1 johdanto-osan mukainen menetelmä kuorman punnitsemisek-5 si.

Ennestään tunnetaan suomalaisesta patenttihakemuksesta 905840 menetelmä ja laitteisto kuorman punnitsemiseksi. Tässä menetelmässä tuilla, kuten jaloilla tai pyörillä, varustettuun kuorma-alustaa, kuten ajo-10 neuvoon tai konttiin, sijoitetaan antureita, joiden antamista signaaleista kuorman paino määrätään. Nämä anturit sijoitetaan kuorma-alustan jäykkään runkoon tukien kiinnityskohtien läheisyyteen ja niillä mitataan rungon muodonmuutoksia ja/tai jännityksiä, joita kuorma 15 aiheuttaa, ja näiden perusteella määritetään kuorman paino.

Epäkohtana tunnetussa menetelmässä ja laitteessa on, että anturien sijoittaminen mittauspisteisiin tukien kiinnityskohtien läheisyyteen tapahtuu 20 lähinnä kokeellisesti, jolloin erilaisissa kuorma-alus-takonstruktiossa sopivimpien mittauspisteiden paikantaminen saattaa tuottaa hankaluuksia.

Keksinnön tarkoituksena on poistaa edellä mainittu epäkohta. Erityisesti keksinnön tarkoituksena 25 on tuoda esiin tehokas menetelmä mittauspisteiden määrittämiseksi siten, että anturit voidaan kiinnittää suoraan kuorma-alustan yhteyteen ja tämän jälkeen kalibroida niin, että oikea mittaustulos eli kuorman punnitustulos saadaan.

30 Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnus omaista se, mitä on esitetty oheisissa patenttivaatimuksissa.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä kuorman punnitsemiseksi, joka kuorma on järjestetty kuorma-35 alustalle, kuorma-alustan jäykkään runkoon tukien kiinnityskohtien eli tukipisteiden läheisyyteen järjestettyihin mittauspisteisiin on kiinnitetty antureita, 2 93058 edullisesti venymäliuska-antureita, joiden antamista signaaleista kuorman paino määritetään rungon muodonmuutosten perusteella. Keksinnön mukaisesti mittauspisteet määritetään sinänsä tunnetun rakenteiden leikkaus-5 jännityksiä määrittävän elementtimenetelmän (Finite-Element Method eli FEM) perusteella siten, että mittauspisteet sijoitetaan tukipisteiden läheisyyteen olennaisesti häiriöttömille leikkausjännitysalueille; ja määritettyihin mittauspisteisiin kiinnitetyt anturit 10 kalibroidaan koemittausten perusteella siten, että niille määritetään korjauskertoimet kuhunkin tukipisteeseen vaikuttavien toisten tukipisteiden painokuormi-tusten perusteella, joita korjauskertoimia käytetään todellisia painomittausarvoja, kuten kokonaispainoa 15 ja/tai tukipistepainoja, laskettaessa varsinaisessa mittaustapahtumissa.

Keksinnön eräässä sovellutuksessa kuorma järjestetään tukeutumaan kuorma-alustan runkoon haluissa pisteissä tukipisteiden eri puolilla, jolloin kuorma-20 alustan runkoon kohdistuu pistemäisiä kuormia, joiden aiheuttamat leikkausjännitykset määritetään. Tämän menetelmän etuna on, että erityisesti kalibrointitoi-menpiteet voidaan toteuttaa yksinkertaisesti ja luotettavasti .

25 Keksinnön eräässä sovellutuksessa mittauspis teiden määrittämiseksi kuorma-alusta mallinnetaan ele-menttimenettelykäsittelyä varten.

Keksinnön eräässä sovellutuksessa muodostetaan ennalta joukko kuorma-alustamalleja, kuten kuorma-auton 30 alustamalleja, jotka lähtökohtana mallintaminen toteutetaan.

Keksinnön eräässä sovellutuksessa samaan mittauspisteeseen rungon pystysuuntaiseen sivuun sovitetaan joukko antureita samaan tasoon eri kulmiin lämpö-35 laajenemisen ja sekundääristen voimavaikutusten eliminoimiseksi .

*. Keksinnön eräässä sovellutuksessa anturit 3 93058 yhdistetään tietojenkäsittelylaitteeseen, jonka avulla ennaltamäärättyjä korjauskertoimia käyttäen lasketaan tukiin kohdistuvat painokuormitukset ja/tai kokonais-kuorma.

5 Keksinnön mukaisen menetelmän etuna on, että sen avulla pystytään määrittämään nopeasti mittauspisteet mille tahansa kuormitusalustalle, joihin mittauspisteisiin kiinnitetään anturit, edullisesti venymäliuska-anturit, kuorman nopeaa ja reaaliaikaista pai-10 nonmittausta varten. Keksinnön mukainen menetelmä soveltuu kuorma-autojen, rekkojen, ajoneuvoyhdistelmien, junien, kuljetuskonttien, hissien ja muiden kulje-tusalustaisten määräkuormitteisten laitteiden kuorman mittaamiseen.

15 Keksinnön etuna on edelleen, että mittausantu rin ja koko laitteiston asentaminen jo käytössä oleviin kuorma-alustoihin voidaan toteuttaa nopeasti ja luotettavasti. Näin erityisesti silloin, kun jo ennakolta on olemassa kuorma-alustan malli, jonka pohjalta voidaan 20 elementtimenetelmä soveltaa.

Keksinnön etuna on edelleen, että mittausantu-reiden mittauspisteet voidaan määrittää luotettavasti ja mittausanturit kiinnittää suoraan kiinteisiin kuorma-alustan runkorakenteisiin, jossa ne eivät ole alt-25 tiina rikkoutumiselle eivätkä iskuille ja muille voimakkaille väsymisrasituksille.

Edelleen keksinnön etuna on, että se mahdollistaa nopean ja luotettavan tietokonepohjaisen painon-mittausjärjestelmän toteuttamisen hyvin monenlaisiin 30 kuorma-alustaympäristöihin ja näin vähentää merkittävästi kiinteiden punnituslaitteiden tarvetta. Edelleen etuna on, että erityisesti ajoneuvoissa voidaan toteuttaa nopea ja jatkuva valvonta ylikuormien ja ylirasitusta aiheuttavien kuormien osalta.

35 Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskoh- . taisesti viittaamalla oheiseen piirustukseen, jossa kuva 1 esittää kaaviomaisesti sivusta katsottuna auton 4 93058 perävaunun runkorakennetta; kuva 2 esittää päältä katsottuna kuvan 1 runkorakennetta; kuva 3 esittää suurennettua yksityiskohtaa kuvan 1 5 perävaunun runkopalkista sivulta katsottuna, jossa on havainnollisesti esitetty elementtimenetelmän mallintaminen; kuva 4 esittää kaaviokuvana kuvan 1 runkorakennetta sivulta katsottuna, jossa runkorakenteeseen kohdistuu 10 pistemäisiä kuormitusvoimia ja jossa on esitetty tukipisteiden ja mittauspisteiden paikat; kuvat 5A, 5B, 5C ja 5D esittävät leikkausvoimien jakautumista yksittäisen runkopalkin pituussuunnassa kuvan 4 mallin mukaisessa järjestelyssä, jossa yksittäiset 15 pistekuormat vaikuttavat vuorotellen runkorakenteeseen.

Kuvat 1 ja 2 esittävät kuorma-auton perävaunun runkorakennetta. Perävaunun runkoon 1 kuuluu kaksi rinnakkaista etäisyyden päässä toisistaan olevaa runko-palkkia 2, 3, jotka on yhdistetty toisiinsa poikittai-20 silla tuilla 4, 5, 6 ja 7. Nämä tuet ulottuvat lisäksi poikkisuunnassa runkopalkkien 2, 3 ulkopuolelle.

Runkopalkkien 2, 3 yhteydessä saattaa lisäksi olla muitakin lisätukia. Pyörätelien kiinnityskohtien yhteydessä on lisäksi pyörätelituet 8a, 8b perävaunun 25 etupyöriä 10 varten ja pyörätelituet 9a, 9b takapyöriä 11 varten. Pyörät 10, 11 kiinnitetään tällöin runko- palkkeihin 2, 3 tukipisteistä Ά1, A2 ja Bl, B2 vastaavasti .

Anturit, edullisesti venymäliuska-anturit, 30 kiinnitetään kuorma-alustan, tässä tapauksessa perävaunun runkoon 1 ja erityisesti runkopalkkeihin 2, 3, tukien kiinnityskohtien eli pyörien tukipisteiden AI, A2; Bl, B2 läheisyyteen ennalta määrättyihin mittauspisteisiin Cl, C2, C3, C4 (kuva 4). Perävaunuun vaikut-35 tavan kuorman K paino määritetään mittauspisteisiin asennettujen antureiden antamista signaaleista rungon 1 muodonmuutosten perusteella. Antureiden avulla määrite- 5 93058 tään erityisesti runkoon kohdistuvat leikkausjännitykset ko. mittauspisteissä.

Mittauspisteiden paikat määritetään sinänsä tunnetun elementtimenetelmän FEM (Finite Element Met-5 hod) perusteella. Elementtimenetelmän avulla määritetään perävaunun runkoon 1 ja erityisesti sen runkopalk-keihin 2, 3 kohdistuvat leikkausjännitykset. Elementtimenetelmän perusajatuksena on, että mikä tahansa monimutkainen rakenne voidaan jakaa yksinkertaisiksi perus-10 osiksi eli elementeiksi, joiden jousto- ja lujuusominaisuudet tunnetaan ja jotka voidaan esittää matemaattisilla kaavoilla. Näistä osista eli elementeistä kootaan kokonaisuus ottamalla huomioon kaikkien osien keskinäiset riippuvuussuhteet. Näin rakennetaan malli 15 perävaunun rungosta 1 tai vastaavasta kuorma-alustasta, joka vastaa todellista rakennetta elastisten ominai-suuksiensa puolesta riittävällä tarkkuudella.

Elementtimenetelmää on havainnollistettu kuvan 3 esimerkissä, joka esittää runkopalkin 2, 3 osaa si-20 vusta katsottuna (kuva 1). Runkopalkki 1, 2 on jaettu elementtimenetlmän mukaisesti pieniin elementteihin 12. Elementtien kokonaismäärä perävaunun runkopalkeissa 2, 3 saattaa nousta useisiin tuhansiin. Kuhunkin elementtiin kohdistuvat leikkausjännitykset lasketaan halu-25 tuilla jatkuvalla kuormalla ja/tai tietyillä pistekuor-milla. Kuormituksen K jakautuminen runkopalkkien 2, 3 pituussuunnassa ja tukipisteiden AI, A2; Bl, B2 sijainti otetaan huomioon menetelmässä, jossa voidaan käyttää olemassa olevia useita valmiita FEM-ohjelmistoja hyväk-30 si räätälöimällä ne sopivasti. Leikkausvoimien jakautu-ma pitkin runkopalkin 2, 3 pituussuuntaa saadaan tuloksena laskennasta ja se voidaan esittää joko graafisena kuvaajana tai sopivasti taulukkomuodossa. Leikkausvoimien jakautumisesta tukipisteiden suhteen voidaan mää-35 rittää tukireaktiot eli tukiin kohdistuvat painorasi-tukset.

.· Oletetaan, että runkopalkkiin 2, 3 kohdistuu 6 93058 pistemäisiä kuormia ΚΙ, K2, K3, K4 tiettyinä kombinaatioina (1=K1, 2=K2, 3=Κ3, 4=Κ4, -=0) ja kunkin piste-kuorman suuruus on samanlainen esim. 1000 kg. Kun pis-tekuormat vaikuttavat yksi kerrallaan saadaan kuvissa 5 5 esitetyt palkkiteorian mukaiset leikkausvoimakuvaajat runkopalkille 2, 3. Kun pistekuorma K1 * 1000 kg vaikuttaa runkopalkin 2, 3 etupäähän leikkausvoimien kuvaaja on esitetty kuvassa 5A. Kun pistekuorma K2 = 1000 kg vaikuttaa tukipisteiden AI, B1 välillä lähellä etu-10 päätä, saadaan kuvan 5B mukainen leikkausvoimien kuvaaja. Kun pistekuorma K3 = 1000 kg vaikuttaa tukipisteiden AI, B1 välillä lähellä takapäätä, saadaan kuvan 5C mukainen leikkausviomakuvaaja. Kun pistekuorma K4 vaikuttaa runkopalkin 2, 3 takapäässä, saadaan kuvan 5D 15 mukainen leikkausvoimakuvaaja. Vastaavat leikkausvoima-arvot on esitetty myös oheisessa taulukossa 1 riveillä 1-4 (eli kombinaatiot 1_, _2_, _3_ ja _4).

Taulukossa 1 on esitetty havainnollisesti pistekuormien Kl, K2, K3, K4 aiheuttamat leikkausvoimat 20 niiden eri kombinaatioilla tukipisteiden läheisyydessä valituissa mittauspisteissä Cl, C2, C3, C4, jotka on esitetty kaaviomaisesti kuvassa 4. Mittauspisteissä vaikuttavien leikkausvoimien avulla on laskettu reak-tiovoimat PA, PB etu- ja takatelin tukipisteissä A, B 25 ja näiden perusteella vuorostaan on laskettu runkopalk-kiin 2, 3 kohdistuva kokonaispaino KP. Reaktiovoimat PA, PB ja kokonaispaino KP on esitetty eri pistekuormien kombinaatioilla.

Kalibrointi suoritetaan koekuormittamalla 30 runkoa tunnetulla kuormalla ja mittaamalla kuorman *. aiheuttama venymä e mittauspisteessä sekä lasketaan venynää e vastaava leikkausvoima V. Palkkiteorian mukaisesti lasketaan koekuorman aiheuttama teoreettinen venymä V mittauspisteessä. Lasketaan korjauskerroin k 35 jakamalla teoreettinen leikkausvoima Vt mitatulla leik-kausvoimalla V (eli k=Vt/V). Kun tunnetaan korjausker-. roin k voidaan laskea minkä tahansa mitatun leikkaus- 7 93058 voiman ja korjauskertoimen k tulon avulla kuorman aiheuttama teoreettinen leikkausvoiman arvo Vt.

Kun edelliset toimenpiteet suoritetaan jokaiselle mittauspisteelle, tunnetaan tietenkin jokaisen 5 liuskan korjauskerroin k. Nyt voidaan siis laskea tuki-reaktiot A ja B. Kun tunnetaan tukireaktiot voidaan laskea niitä vastaavat kuormat/painot kertomalla tukireaktiot kiihtyvyydellä g=9,81m/s2, jolloin yksikkönä on kg.

10 Edellä on esitetty esimerkki pistekuormien vaikutuksesta perävaunun runkopalkkiin 2, 3. Vastaavalla tavalla voidaan määrittää myös leikkausvoimat siinä tapauksessa, että pistevoimien sijasta runkopalkkiin 2, 3 kohdistuu koko runkopalkin pituudelta tai osapituu-15 delta jatkuvia kuormia ja/tai siihen yhdistettyjä pis-tekuormia.

Mittauspisteet Cl, C2, C3, C4 on tässä tapauksessa valittu tukipisteiden AI, A2 ja vastaavasti Bl, B2 läheisyydestä telien ulkopuolelta. Tällöin kuormi-20 tukselle kiellettyjä alueita ovat näiden tukipisteiden väliset alueet. Pistemäisten kuormitusten tapauksessa, joka edellä esitettiin, näin voidaan helposti järjestää. Mikäli runkopalkkiin 2, 3 kohdistuu kuormia mille tahansa sen pituussuuntaiselle alueelle tukipisteiden : 25 AI, A2 ja/tai Bl, B2 välille, niiden välille niiden läheisyyteen on myös sijoitettava mittauspisteet ja näihin asianmukaiset anturit. Näin menetellen kiellettyjä alueita ei ole runkopalkin pituussuunnassa.

Mittauspisteet sijoitetaan tukipisteiden lä-30 heisyyteen erityisesti siksi, että tukipisteiden eri : puolilla vaikuttavien leikkausvoimien erotusten perus teella pystytään määrittämään tukireaktiot eli tukipisteisiin kohdistuvat painorasitukset luotettavasti (vrt. taulukko 1). Tämä korostuu erityisesti silloin, kun 35 käytetään jatkuvia kuormia, jolloin leikkausvoimakäyrät ja niiden arvot vaihtelevat kuorma-alustan, tässä ta-pauksessa runkopalkkien 2, 3 pituussuunnassa. Piste- 8 93058 kuormien kyseessä ollen vapaus mittauspisteiden sijoittamiseen on suurempi, kuten edellä esitetystä sovellutusesimerkistä voidaan nähdä. Kuitenkin mittauspisteiden sijoittaminen tukipisteiden läheisyyteen on tässä-5 kin tapauksessa edullista häiriöiden välttämiseksi.

Mittausanturit kiinnitetään laskettuihin mittauspisteisiin, kuten edellä on jo todettu. Anturit ovat edullisesti venymäliuska-antureita. Kuhunkin mittauspisteeseen kiinnitetään edullisesti kaksi tai use-10 ampia venymäliuska-antureita eli anturiryhmä samaan tasoon kulmaan toisiinsa nähden. Anturiryhmä kiinnitetään lisäksi runkopalkin tai vastaavan pystysuuntaiseen pintaan lasketun mittauspisteen kohdalle.

Kuvan 1 ja 2 sovellutuksissa venymäliuska-15 anturiryhmät kiinnitetään siten, että palkin 2 mittauspisteisiin Cl, C2 kiinnitetään mittausanturiryhmät 13a, 13b vastaavasti ja palkin 2 mittauspisteisiin C3, C4 mittausanturiryhmät 15a, 15b vastaavasti. Palkin 3 mittauspisteisiin Cl, C2 kiinnitetään mittausanturiryh-20 mät 14a, 14b ja vastaavasti palkin 3 mittauspisteisiin C3, C4 mittausanturiryhmät 16a, 16b.

Etupyörien 10 ja etupyörätelin mittauspisteisiin Cl, C2 liittyvät anturiryhmät 13a, 13b, 14a, 14b on kytketty Wheatstonen siltakytkentään siten, että 25 anturien muodonmuutosten vaikutukset vahvistuvat sillan lähtönavoissa, josta sillan yli vaikuttava erosignaali syötetään vahvistimeen, sopivaan signaalin käsittely-yksikköön ja multiplekserin 17 kautta edelleen tieto-jenkäsittelyosaan 18, kuten mikroprosessorille (kuva 30 2). Vastaavalla tavalla takapyörien 11 eli takatelin : mittauspisteisiin C3, C4 liittyvät mittausanturiryhmät 15a, 15b, 16a, 16b kytketään Westonin siltaan ja sillan lähtönavoista saatava erosignaali syötetään vahvistimeen ja signaalin käsittely-yksikköön, josta se viedään 35 tietojenkäsittelyosaan 18 multiplekserin 17 kautta.

Tietojenkäsittelyosan 18 yhteydessä on sopivat näyttölaitteet 19, 20, 21 etuakselin, taka-akselin ja li 9 93058 kokonaispainonmittausarvojen esittämiseksi ja edullisesti liitännät kirjoittimelle 22 ja toiseen tietokoneeseen 23 tai vastaavaan.

Tietojenkäsittely-yksikössä 18 käsitellään 5 niin etu- kuin takateliltäkin tuleva mittausinformaatio ja lasketaan korjauskertoimet huomioonottaen kumpaankin teliin vaikuttavat painokuormitukset sekä koko perävaunun kuorman paino. Nämä esitetään vastaavilla näyttölaitteilla 19 ,20, 21.

10 On huomattava, että ajoneuvon runkoon, kuten perävaunun rungon 1 runkopalkkeihin 2, 3 kohdistuu aina sekundäärisiä rasituksia pyörien 10, 11 sijaitessa eri korkeuksilla tai ajoneuvon sijaitessa kaltevalla alustalla tai kuorman sijaitessa epäsymmetrisesti. Tätä 15 varten kuhunkin mittauspisteeseen sijoitetaan useita antureita siten, että nämä sekundääriset vaikutukset pystytään eliminoimaan. Näin ollen anturit, kuten venymäliuska-anturit voidaan sijoittaa mittauspisteisiin runkopalkin pystysuoraan sivuun joko samalle puolelle 20 runkopalkkia tai sen eri puolille. Edelleen anturit voidaan sijoittaa siten ja niiden sähköinen kytkentä toteuttaa niin, että lämpötilamuutosten vaikutus mittaustulokseen voidaan eliminoida.

Edellä keksintöä on selostettu yksityiskohtai-. . 25 sesti viittaamalla sen eräisiin edullisiin sovellutus- muotoihin. On kuitenkin huomattava, että keksintöä voidaan muunnella monin eri tavoin oheisten patenttivaatimusten rajaaman keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

93058 10

I! I I I I I I I I I I I I I I

ooooooooooooooo 000000000000000

Οι OOOOOOOOOOOOOOO

hi rHrHrHrHCNtNCSfNCNtNlOrOfO CO

qq voLnmm<Tir^cyiooooocNTffN(vir~ cu O'-iooTror^rocrvvcrNO^LnfNrrm

(ΝηΓ~<Ν<ΗΐΠΟΟΙΓ)ΟΟΟΓΟΟΟΡΟ·Η rH tH r-l rH CN rHtHOIM

< voinr^in-nro—icNoaooovooor^co d« οοο*“·^·ΛΜνοο^·Μθ^·Γ»ιηνο Γ^ιοΓΝΓΝΟΟττςτισι^” i <h vo >h vo 00 rH I *H rH (N »H «Ή Ή

Tr OOOOOOOOOOOOOOO

(J o o 00 0000 0 o 00 0000

rH »“H 1—H H H H H H

loinromcTif'cricoococN^rfNrOr·' ro oiHoo^or-romvofSCTiints^n u <N ro Γ' <N --H m 1 omooorooororH I I I I I <-l I <-l I I 1 ·—< *—·

Il II

η voinr'ir)<—iroff>cNOOOOovcoor~ro

CJ OOO'-lT^CnCMrOOTj'CNO^t'-mtD

nvonnoo^· 1 en «* 1 ih 10 ·-< 10 oo 1 “· ooooooooooooooo .-10 000 000 o

Q o OOO OOO O

rH rHrHtH i-Hi-HrHrH

1 III I I I I

O

•H

rH -U

10 o 2 ^ c «o 3 I I ττ I I *r |nr*r | h* *· *· *· J e I ro I ro I ro | ro ro I ro ro ro

£ O M I M 1 I N M ICNiN |fSCN

2* « ^H II rH rH rH |||rHrHrH I ^ EH 11 » 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 11

II

Claims (6)

11 93058

1. Menetelmä kuorman (K) punnitsemiseksi, joka kuorma on järjestetty kuorma-alustalle, jossa menetelmässä kuorma-alustan jäykkään runkoon (1) tukien (8a, 8b, 9a, 9b) kiinnityskohtien eli tukipisteiden (AI, A2, Bl, B2) läheisyyteen järjestettyihin mittauspisteisiin (Cl, C2, C3, C4) on kiinnitetty antureita, edullisesti venynäliuska-antureita (13a, 13b, 14a, 14b, 15a, 15b, 16a, 16b), joiden antamista signaaleista kuorman (K) paino määritetään rungon (1) muodonmuutosten perusteella, tunnettu siitä, että - mittauspisteet (Cl, C2, C3, C4) määritetään sinänsä tunnettun rakenteiden leikkausjännityksiä määrittävän elementtimenetelmän (Finite Element Method eli FEM-) perusteella siten, että mittauspisteet (Cl, C2, C3, C4) sijoitetaan tukipisteiden (AI, A2, Bl, B2) läheisyyteen olennaisesti häiriöttömille leikkausjännitysalueille; ja - määritettyihin mittauspisteisiin (Cl, C2, C3, C4) kiinnitetyt anturit (13a, 13b, 14a, 14b, 15a, 15b, 16a, 16b) kalibroidaan koemittausten perusteella siten, että niille määritetään korjauskertoimet (k) kuhunkin tukipisteeseen (esim. AI ) vaikuttavien toisten tukipisteiden (A2, Bl, B2) leikkausjännityskuormien perusteella, joita korjauskertoimia (k) käytetään todellisia paino-mittausarvoja, kuten kokonaispainoa ja/tai tukipiste-painoja, laskettaessa varsinaisista painonmit-tausarvoista.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, : tunnettu siitä, että kuorma (K) järjestetään tukeutumaan kuorma-alustan runkoon (1) halutuissa pisteissä tukipisteiden (AI, A2, Bl, B2) eri puolilla, jolloin kuorma-alustan runkoon kohdistuu pistemäisiä kuormia (Kl, K2, K3, K4), joiden aiheuttamat leikkausjännitykset määritetään. . 3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen mene telmä, tunnettu siitä, että mittauspisteiden 12 93058 määrittämiseksi kuorma-alusta mallinnetaan elementti-menetelmäkäsittelyä varten.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että muodostetaan ennalta joukko kuorma-alustamalleja, kuten kuorma-auton alustamal-leja, jotka lähtökohtana mallintaminen toteutetaan.

5. Jonkin edeltävistä patenttivaatimuksista mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että samaan mittauspisteeseen rungon pystysuuntaiseen sivuun sovitetaan joukko antureita samaan tasoon eri kulmiin lämpölaajenemisten ja sekundääristen voimavaikutusten eliminoimiseksi.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että anturit (13a, 13b, 14a, 14b, 15a, 15b, 16a, 16b) yhdistetään tietojenkäsittely-laitteeseen (18), jonka avulla ennaltamäärättyjä kor-jauskertoimia käyttäen lasketaan tukiin kohdistuvat painokuormitukset ja/tai kokonaiskuorma. Il 13 93058