FI92557C - Menetelmä pastöroidun immunoglobuliinivalmisteen valmistamiseksi - Google Patents

Description

92557

Menetelmä pastöroidun immunoglobuliinivalmisteen valmistamiseksi

Keksintö koskee menetelmää pastöroidun immunoglobu-5 liinivalmisteen valmistamiseksi. Menetelmässä immunoglobu- liinin liuosta kuumennetaan lisääntymiskykyisten taudinaiheuttajien inaktivoimista varten stabilaattoreiden läsnä ollessa ja haluttaessa puhdistetaan.

Syntyi tarve kehittää menetelmä, jossa voidaan pas-10 töroimalla inaktivoida taudinaiheuttajia kuten viruksia immunoglobuliinivalmisteissa samalla säilyttäen immunoglo-buliinin aktiivisuus. Valmistettaessa immunoglobuliineja tavallisten menetelmien mukaisesti pienenee potentiaalinen infektioriski yleisesti. Virusten ja virusperäisten vasta-15 aineiden pitoisuus pienenee selvästi alle käytetyn koesys-teemin toteamisrajan.

Toteamisraja ei kuitenkaan yleensä ole riittävän alhainen, jotta infektioriski olisi yksiselitteisesti poissuljettu. Toisaalta tietyille viruskontaminaatioille 20 ei ole olemassa mitään vastaavaa koesysteemiä. Lämpökäsittely on siten tarkoituksenmukainen.

Denaturoitumisen estämiseksi on tarpeellista stabiloida immunoglobuliini lämmönkehittymisen aikana. Varman inaktivoinnin saavuttamiseksi on välttämätöntä kuumentaa :25 pitemmän aikaa mahdollisimman korkeassa lämpötilassa.

« · · * .·. : EP-A 0 124 506 esittää menetelmä, jossa immunoglo- • · · .1 ’ buliiniliuokseen lisätään ammoniumsulfaattia ja suspensio- • · * . ta kuumennetaan yli 60 tuntia 60 °C:ssa. Jos immunoglobu- • · · *’·* liiniliuos kuitenkin käsitellään tämän patenttijulkaisun 30 esimerkin 16 mukaisesti, syntyy myös polymeeristä immuno-globuliinia. Eurooppalainen farmakopea ei salli lihaksen sisäisesti käytettävän immunoglobuliinin sisältävän enemmän kuin 10 % polymeeristä osuutta.

EP-A- 0 144 714 esittää, että Cohn-fraktio II+III 35 (J. Am. Chem. Soc. 68 (1946) 459) voidaan pastöroida vain 2 92557 lievissä olosuhteissa edullisesti 52 °C:ssa noin 30 minuuttia, jopa vaikka euglobuliini etukäteen erotettiin ja liuos tehtiin dialyysin avulla etanolittomaksi, ja kaikesta huolimatta syntyi aggregaatteja. On kyseenalaista, onko 5 virusinaktivointi mahdollista näissä olosuhteissa.

The Lancet, 19. marraskuuta 1983, sivut 1198-99, esittää menetelmän, jossa ihmisen immunoglobuliinia kuumennetaan liuoksessa, jossa on 45 % (paino:tilavuus) sorbitolia ja 15 % (paino:tilavuus) glysiiniä, 10 tuntia 60 10 °C:ssa, jolloin ei havaittu aktiviteetin menetystä eikä aggregaattipitoisuuden nousua.

Ihmisplasman pastörointimenetelmä, jossa lisätään sokerialkoholeja, aminohappoja tai sakkarideja, esitetään julkaisussa EP-A-0 139 975. Plasman pastöroinnissa muut 15 plasmaproteiinit suojaavat immunoglobuliinin. Albumiinin stabiloiva vaikutus IgG:hen on tunnettu.

Keksinnön kohteena on menetelmä pastöroidun immuno-globuliinivalmisteen valmistamiseksi, jolle menetelmälle on tunnusomaista, että immunoglobuliinin liuosta kuumenne-20 taan pH:ssa 5 - 8,5 ja lämpötilassa noin 60 °C noin 10 -40 tuntia siten, että läsnä on karboksyylihappoa tai sen suolaa määrä, joka on yli kyllästyspitoisuuden ja/tai mono-, di- tai oligosakkaridia. Menetelmässä immunoglobuliinin liuosta siis kuumennetaan karboksyylihapon tai sen : : : 25 suola ja/tai sakkaridin läsnä ollessa, kunnes lisääntymis- kykyiset taudinaiheuttajat, erityisesti hepatiittivirukset • * :·. tai HTLV III ("Aids") -virukset, inaktivoituvat.

Inaktivointiin sopivat olosuhteet ovat tunnettuja • · · alan ammattilaiselle. Tavallinen on lämmitys noin 10 tun-30 tia noin 60 °C:ssa.

Karboksyylihappo on edullisesti alifaattinen kar-boksyylihappo, joka voi edullisesti olla substituoitu toisella tai useammalla karboksyyliryhmällä tai yhdellä tai useammalla aminoryhmillä tai yhdellä tai useammalla hyd-35 roksiryhmillä. Edullisesti siinä on kahdesta kymmeneen 3 92557 hiiliatomia. Edullisesti karboksyylihappo on glysiini, glutamiinihappo, sitruunahappo tai viinihappo.

Edullisesti karboksyylihapon suola on liukoinen metallisuola, erityisesti alkali- tai maa-alkalisuola, 5 erityisesti natrium- tai magnesiumsuola.

Glutamiinihapon suolana käytetään edullisesti alka-lisuolaa, erityisesti mononatriumsuolaa (natriumglutamaat-ti) .

Karboksyylihappoja tai niiden suoloja voidaan lisä-10 tä määränä yli kyllästymispisteen, edullisesti 0,4 - 0,6 g millilitraan stabiloitavaa immunoglobuliiniliuosta.

Edullisesti käytetään sakkaridina mono- tai disak-karidia, erityisen edullisesti sakkaroosia.

Näitä sakkarideja lisätään edullisesti määränä 0,5 15 - 1,0 g stabiloitavan immunoglobuliiniliuoksen millilitraa kohti.

Karboksyylihappoja tai niiden suoloja tai sakkarideja voidaan lisätä stabiloitavaan immunoglobuliiniliuokseen määränä, joka ylittää kyllästysmisrajan.

20 Kun nämä aineet lisätään, immunoglobuliini voi saostua. Tällöin kuumennetaan syntynyttä suspensiota.

pH-arvo säädetään kuumentamista varten arvoon 5 - 8,5, edullisesti arvoon 6,5 - 7,5.

Esitetyn menetelmän mukaisesti voidaan saada pastö- ; 25 roituja immunoglobuliini liuoksia, joiden polymeeripitoi- • · ♦ * .·. suus on alle 10 %. Edullisissa suoritusmuodoissa polymee- • · ♦ ripitoisuus verrattuna kuumentamattomaan immunoglobuliini- • · *. . liuokseen pysyy menetelmän vaihteluvälin alueella.

• ·

Keksinnön mukaisen menetelmän lähtöaineena voi olla 30 puhdistettu immunoglobuliini, jota kirjallisuudessa kutsutaan gammaglobuliiniksi, IgG:ksi, immunoglobuliiniksi G:ksi tai J. Am. Chem. soc. 71 (1949) 541 mukaisesti fraktioksi II. Sellaiset immunoglobuliinit valmistetaan pääasiassa plasmafraktioinnin immunoglobuliinipitoisista 35 fraktioista. Immunoglobuliinipitoiset fraktiot ovat Vox.

4 92557

Sang. 7 (1962) 414 mukaisesti fraktio A ja J. Am. Chem. Soc. 68 (1946) 458 mukaisesti fraktiot II ja III.

Lisäksi voi lähtöaineina olla modifioituja immuno-globuliineja. Sellaisia immunoglobuliineja voidaan muuntaa 5 kemiallisilla, esimerkiksi sulfitolyyttisillä, modifioinneilla tai entsymaattisilla käsittelyillä, esimerkiksi Fc-osien peptisellä katkaisemisella. Immunoglobuliinimolekyy-lin proteolyyttinen katkaisu pepsiinillä pH:ssa 4 johtaa pääasiassa F(ab)2-fragmentteihin, joiden molekyylipaino on 10 noin 100 000 ja analyyttisessä ultrasentrifuugissa määritetty sedimentaatiovakio noin 5 S (S = Svedberg-yksikkö).

Tällaiset tuotteet eivät sisällä katkaisemattoman 7 S immunoglobuliinin (molekyylipaino noin 150 000) lisäksi käytännössä lainkaan immunoglobuliinipolymeeriä. Havaitaan 15 kuitenkin voimakkaammin fragmentoitunut osa, jonka molekyylipaino on pienempi kuin 5 S, konsentraationa alle 10 %.

Yllättäen havaittiin, että esitetty menetelmä sopii myös immunoglobuliiniliuoksille, jotka sisältävät etano-20 lia.

Valmistettaessa puhdistettuja immunoglobuliineja etanolin avulla otetaan usein viimeisenä menetelmävaiheena konsentroinnissa immunoglobuliinin kokonaissaostuma talteen etanolin avulla ja erotetaan saostuma sentrifugoimal- | 25 la. Saostuman liuottamisessa saadaan liuoksia, joiden • · · .*. . jäännösalkoholipitoisuus 10-%:isessa liuoksessa on noin 4 .·, til-%. Etanolin poistaminen tapahtuu tavallisesti pakas- • ♦ *. . tuskuivaamalla tai ultrasuodatuksella. Mikäli alkoholitto- ♦ * · *·’* mien, esimerkiksi ultrasuodatettujen, liuosten kuumentami- 30 nen tapahtuisi stabilaattorin läsnä ollessa, pitäisi tämän jälkeen suorittaa uusi ultrasuodatus näiden lisäaineiden poistamista varten. Menetelmäteknisistä syistä on siten edullista suorittaa kuumentaminen etanolin läsnä ollessa.

Yllättäen havaittiin, että kuumennettaessa immuno-35 globuliineja etanolin läsnä ollessa 60 °C:ssa pitempiä ai- 5 92557 koja, esimerkiksi 40 tuntia, ei havaittu lainkaan aggre-gaatioiden lisääntymistä, kun oli lisätty karboksyylihap-poa.

Tunnettua on, että etanoli denaturoi immunoglobu-5 liinin korkeammissa lämpötiloissa. Tätä vastaavasti saatiin kuumentamalla immunoglobuliineja käyttäen stabilisaattorina karboksyylihappoja tai niiden suoloja ja alkoholin läsnä ollessa suurempia polymeeripitoisuuksia verrattuna työskentelyyn ilman alkoholia.

10 Etanolia sisältävää immunoglobuliiniliuosta on esi merkiksi gammaglobuliinipitoinen fraktio, jota kutsutaan julkaisun Cohn et ai., J. Am. Chem. Soc. 68 (1946) s. 459 eteenpäin, mukaisesti fraktioiksi II+III tai Nitschmannin (Kistner ja Nitschmann, Vox Sang. 7 (1962) 414) mukaisesti 15 fraktioksi A. Tällaiset fraktiot sisältävät gammaglobuliinien lisäksi lipoproteiineja, euglobuliinia, alfa- ja be-ta-globuliinia ja pienempiä määriä albumiinia. Gammaglobuliinin osuus on noin 40 - 80 g 100 g:sta kokonaispröteii-nia. Liuotettaessa 100 g fraktiota II+III 250 ml:aan tis-20 lattua vettä alkoholipitoisuus liuoksessa on 4 - 5 ml/100 ml. Tällainen fraktio II+III voidaan pastöroida keksinnön mukaisella tavalla.

Taulukossa 1 esitetään polymeerisen immunoglobulii-nin pitoisuus kyseistä menetelmää käyttäen verrattuna tek- • ;*· 25 niikan tasoon kuuluvalla menetelmällä saatuun pitoisuu- • · · · .·. teen. Kulloinkin kuumennettiin 10 tuntia 60 °C:ssa. Immu- » I ’ » ··. noglobuliinipitoisuus oli 10-11 g proteiinia/100 ml • · *. . liuosta. pH oli 7.

• * · * • · « · » 6 92557 c: 4> 0 s c •“l Q)

ς β% in %ί ^ «41 β r1 ΙΛ ^ N. »- PO Ό C

8 £ Ο ΙΛ ΙΟ £ 1-1 -1 ** tn ^ ^ ^ ro t g 4ί ·^ <0 g c ^ 1 ϋ s I ° 2 ® 8 ο» "3

{/J "n, _ S

3« o 3 4-» o ε ·.- S >s. 1 O C w '- -¾ h1roro1-1-«-oJrn©rorof\iro ro^ ·1

*515 r.' pT r r N m N N N Kl m «- «“ O

o 2 z ie e 5 s - o e «o “ ® -g e :<0 g

:«S , 5......£ ' ' £ £ g·' S

:I w | — — - <ö .2

e C ·- O Z

Σ ϊ ·- :z .E — 2 « te .£ · '« · 1 1 1 m 1 ' 1 — y e · 1 g

o «o >. > SL i S

— <3 C9 -1 M m _, <n 0 e w **“ Cfl S m s I :|sg§3sssss|ss|| s g g « w S W ^ 4-» o - = .1 e £ -^2 3 3 <0 1-» ·· (0 3 -S 1-1 (0 E ·-

*" β _ _ E

O lya p p l(_ (0 *“ V +J 4-1 11 “1 u» 4-< 4-1 <n aj 1-· 1; -1 C <o <o g g as ® ·“ ’Γ t r 2 2 11 iss£ 3gai-ssl 2 S S i • sali?·?· - - - -see o I .T-Z-T'T'Jj-.-'SSSg -L f f g 3 » P μ β I < ifl M O O O O · EE 2 — craazzzooow·-!- 133 <o e — e C > · o o 1j .1 ra ra LTT y 0 — 00000-1-1.1:«-1-1 oi-·- ·- fceCCCCCOUU — -1-1 e ·1 «

Bv.Soooo--'—'t-rarara oran > j-JXXXXXOOU-OC/)» X z z :ra —1 ; . 1 - 2 * I »f .

··« e M

«. ΐΛίΑΐΛΐηιηΐΛ «Λ ·£1 „♦

• . - m ™ o ™ ™ ™ ™ ~ o o o o o ™ o 1i 1i M

• > 1 , 2 >L ^ OJ N N N N N ΓΜ N N ^ .. 8 ™ <

*· 1· E

• _ «I

. . - Π) • · · s 2 • 1 u a = O <0

Jj N f\J (NJ N

O) 2^»K11-l11MMrOfO1-r-^«-r-T- — fO 1· · ra ™ 2 o' o" σ' o' σ' o' o' o' o' o' o' o' o' o' o' o 2§

M O) Q

(0 O 4-1 · 4-1 ·« g ^ E §3 , o t- 4-» . . ° -1 Λ «— ·»— ¢0

<Λ V

Βαι Ο) w .2 « C ·~ , ο·- αι Η- 4-» — e ο £1 gg Ο'ΤΟ'ίΟ'ίΝΝ'ίΝΝ^'ί >410^ '^α <9 4>> Ο S £ ϊ

s I

< CP

7 92557

Taulukosta havaitaan, että käyttämällä esitettyä menetelmää, on immunoglobuliinin polymeerien ei-toivottu lisääntyminen hyvin vähäistä jopa alkoholin läsnä ollessa. Tämä havainto vahvistettiin myös muilla koemenetelmillä, 5 kuten esimerkiksi määrittämällä antikomplementtiaktiivi- suus.

Kuumennuksessa syntyvää suurimolekyylisten aineiden osuutta voidaan vielä pienentää tunnetuilla menetelmillä.

Tätä tarkoitusta varten on edullista poistaa käy-10 tetty stabilaattori esimerkiksi ultrasuodatuksella vaih tamalla käyttäen sopivaa ioniympäristöä kyseistä valittua puhdistustapaa ajatellen.

Kuumennusaikaa voidaan vaihdella tietyissä rajoissa.

15 Esitetyn menetelmän tehokkuuden osoittamiseksi li sättiin immunoglobuliiniliuokseen, jossa oli proteiinia 9,9 g/100 ml ja etanolia 3,6 g/100 ml, 1 g sakkaroosia ja 0,15 g glysiiniä liuoksen millilitraa kohti. Lisättiin Rous-Sarkom -virusta (RSV) konsentraationa 1 x 104 infek-20 toivaa RSV-yksikköä/ml (E/ml), ja sitten liuosta kuumennettiin 60 °C:seen. Tunnin kestäneen kuumentamisen jälkeen pitoisuus oli pienentynyt toteamisarvon alapuolelle.

Taulukosta 2 voidaan päätellä, ettei kuumentamisella ole vaikutusta vasta-aineaktiivisuuteen.

• · • · * · · • t • · • · • 1 • · · • 1 • · • · 92557 8 (n 3

iH

H O O O O O O O OO

Q) <M (N (N <N (N (N Cg <N (N

Λ t*. r» r* r* r* r» γ·* r^t^· p o o o o o o o oo PS ro m n n n n n n n

H

P

c c P <N 0) 0) & ζ cg o o h <N o co t" h '2 JS rgrgHcorgrg cg oi rg roffl > ^ - •►p o o o o o o o oo

(0 I

p -h ^

ω P -H

(CC p > << 3

P

„ -P

•H

tn ·η

3 -P

d (0 CO CO CO VO VO VO VO VO VO d +J ^ »t gi (Ji Φ a\ 0\ CO (Ti Q)

(U o o o o o o o oo C

E-ι ^ co oo co co co co -h i aj

•H - P

p -H C

cg e P :2 < Q) :3 o -p x.

x -P — p S -h s ·*

H % -p ^ W

3 Jrt <rt Hd >1 (0 in ω e e >1

En £ S . O 0.0 O O OO <U -H rH

£ “ H H H H H HH d =0 3

J f -H X C

d <u *: 3

§ ° 4J -H -H

•I o d tn p j S :«j * -p J ^ :3 >1 d >i a) ~ :3 Λ

H d P

e ..ho

-H e to CO

0 o 1 M cg ! ^ ^ ^ jj h § ; ; d H . :j0 3

··· · 3 ^ H > S

,·, P H de : ws oi -h -h 0 td :\ a; ω -m ; * o G 3 • · (Λ «h td e : : >, H LO ti 6 5 ’ L ^ v v in m 5 t!

P 13 H o O HH e.H O

aOPS > 5 rj 9 tn :3 vovo VO VO VO OO -P™+j •H :r0 O' - - - ^ t, ζ m (4 β w | O OIO O O H H ^ ^ ,J3

tP 3 E

ty d S

•H e B >1 p ^ ^ oi o n

o -H ·Η -H -H N H d -P

p P P P 4J.H-H 3d P p p P P in tn 3 E w <d 3 -H 3 3 -H 3 0 O -H -H ·Η u g n— 3 3 tn 3 3d 3 0 o d tn d o -h H SO S g-H BPP-HO-H 303 •H 3 0 3 3 ·Η 3 3 3 ·Η O ·Η tn -H 10 Λ p* p Ptn p * ,¾ tn .* tn -.a np -h

3 133 Ι3Ι3>ιΙ3^!>;>ι>ι>ι ft 3 H

p 3 (H I—I 3H3HH3H33HHH WPSW

w isO'OisoO'fe&'O'SoO'tntno'OO' — ΡΠ 9 92557

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

Esimerkki 1 200 ml:aan käytännöllisesti katsoen puhdasta immu-noglobuliiniliuosta, jossa oli proteiinia 90 g/1, lisät-5 tiin samalla sekoittaen 120 g natriumglutamaattia (gluta-miinihapon mononatriumsuola). Tällöin immunoglobuliini saostui. pH säädettiin arvoon 7 ja suspensio kuumennettiin 10 tunnin ajaksi samalla sekoittaen 60 °C:seen. Jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja erotettiin saostuma suodatta-10 maila tai sentrifugoimalla. Saostuma liuotettiin tislattuun veteen. Glutamaatti poistettiin dialyysillä tai ul-trasuodatuksella. Liuos säädettiin haluttuun proteiinipitoisuuteen ja tehtiin isotoniseksi.

Saatiin 110 ml tuotetta, jonka proteiinipitoisuus 15 oli 155 g/1. Polymeerien pitoisuus oli 1,6 % (kuumentamaton 1,2 %) .

Esimerkki 2

Immunoqlobuliiniliuoksen kuumentaminen sakkaroosin ia crlvsiinin kanssa 20 89 l:aan immunoglobuliiniliuosta, jossa oli ruoka- suolaa l g/1 ja proteiinia 97 g/1 ja 3,6 til-% etanolia, lisättiin 89 kg sakkaroosia ja 13,3 kg glysiiniä. pH-arvo säädettiin arvoon 7 ja sitten kuumennettiin samalla sekoittaen 10 tuntia 60 °C:ssa. Liuos laimennettiin 100 25 ml: 11a 0,3 g/100 ml ruokasuolaliuosta ja suodatettiin ste- /. rilliksi. Stabilaattorit poistettiin tunnetulla tavalla.

• · :·. Tämän jälkeen tehtiin liuos isotoniseksi ja säädettiin • · · proteiinipitoisuuteen 160 g/1.

’ * Saatiin 51 1 liuosta, jonka polymeeripitoisuus oli 30 2,6 % (2 % kuumentamattomassa liuoksessa). Sakkaroosin jäännöspitoisuus oli 0,04 g/1.

Esimerkki 3 : 100 ml:aan sulfonoitua immunoglobuliinia, jonka : proteiinipitoisuus oli 100 g/1 ja ruokasuolapitoisuus 3 V 35 g/1/ lisättiin 100 g sakkaroosia ja 15 g glysiiniä. pH-ar- 10 92557 vo säädettiin arvoon 7,3 ja sekoitettiin 10 tuntia kuumentaen 60 °C:ssa.

Lopuksi liuos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja laimennettiin 170 ml:11a 0,3 g/100 ml ruokasuolaliuosta.

5 Stabilaattorit poistettiin ultrasuodatuksella. Liuottimen vaihto suoritettiin ruokasuolaliuoksella (0,3 g/100 ml). Immunoglobuliinin liuos tehtiin isotoniseksi ja säädettiin proteiinipitoisuuteen 50 g/1.

Saatiin 195 ml liuosta, jonka polymeeripitoisuus 10 oli 5,6 % (5,8 % kuumentamattomissa liuoksissa).

Esimerkki 4 13,7 1 peptisesti hajoitettua immunoglobuliinia, jonka proteiinipitoisuus oli 180 g/1 ja ruokasuolapitoi-suus 3,2 g/1, laimennettiin 13,5 litralla ruokasuolaliuos-15 ta (0,3 g/100 ml). Lisättiin 27,2 kg sakkaroosia ja 4,08 kg glysiiniä pH:ssa 7 ja kuumennettiin 60 °C:seen samalla sekoittaen. Lopuksi liuos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja laimennettiin 45 litralla ruokasuolaliuosta (0,3 g/100 ml). Suoritettiin steriilisuodattaminen ja lisätty-20 jen stabilaattoreiden poistaminen ultrasuodatuksella. Tämän jälkeen liuos tehtiin isotoniseksi ja säädettiin proteiinipitoisuuteen 50 g/1. Saatiin 48 1 liuosta, jonka jäännössakkaroosipitoisuus oli 0,01 g/1. Tietyn molekyyli-painon omaavien aineosien pitoisuus määritettiin analyyt-. 25 tisellä ultrasentrifugilla seuraavasti: :1·.· Lähtöaine: S pienempi kuin 5 = 8,8 % • · S noin 5 = 75,5 % « · · S noin 7 = 15,7 % ♦ · · S suurempi kuin 7 = 0 % 30 Kuumennettu tuote: S pienempi kuin 5 = 8,1 % S noin 5 = 77,5 % S noin 7 = 14,4 % : S suurempi kuin 7=0 % 11 92557

Esimerkki 5

Liuotetun etanolipitoisen fraktion II+III kuumentaminen etanolin läsnä ollessa 200 g:aan fraktiota II+III lisättiin 500 ml tislat-5 tua vettä ja liuotettiin sekoittamalla. Liuokseen (noin 700 ml) lisättiin 700 g sakkaroosia ja 0,3 - 0,2 mol/1 glysiiniä. pH-arvo säädettiin arvoon 7 ja kuumennettiin samalla sekoittaen 10 tuntia 60 °C:ssa. Seuraavaksi kuumennettu liuos fraktioitiin. Näin saatiin 304 ml immuno-10 globuliiniliuosta, jonka proteiinipitoisuus oli 66 g/1.

Polymeeripitoisuus oli 1,1 %.

Kuumentamaton vertailutyö, jossa käytettiin 200 g fraktiota II+III, tuotti 208 ml immunoglobuliiniliuosta, jonka proteiinipitoisuus oli 96,8 g/1. Polymeeripitoisuus 15 oli 2,0 %.

• · • · · · • · • · · • · · • » • · « · • · · 1 · • ·

Claims (6)

12 92557

1. Menetelmä puhdistetun immunoglobuliinivalmisteen stabiloimiseksi pastöroinnin aikana, tunnettu 5 siitä, että immunoglobuliinin liuosta kuumennetaan pH:ssa 5 - 8,5 ja lämpötilassa noin 60 °C noin 10 - 40 tuntia siten, että läsnä on karboksyylihappoa tai sen suolaa määrä, joka on yli kyllästyspitoisuuden, ja/tai mono-, di-tai oligosakkaridia.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että karboksyylihappo on mahdollisesti substituoitu alifaattinen karboksyylihappo.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että karboksyylihappo on alifaat- 15 tinen karboksyylihappo, jossa on 2 - 10 hiiliatomia ja joka on substituoitu yhdellä tai kahdella lisäkarboksyy-liryhmällä, yhdellä tai kahdella aminoryhmällä ja/tai yhdellä tai useammalla hydroksyyliryhmällä.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 20 tunnettu siitä, että karboksyylihappo on glysiini, glutamiinihappo, sitruunahappo tai viinihappo.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sakkaridi on mono- tai di-sakkaridi. ; . 25

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, * · · tunnettu siitä, että sakkaridi on glukoosi, fruk- :1. toosi, galaktoosi tai sakkaroosi. • · · « « • ♦ • « ♦ · i3 92557