FI89796B - Oxisalicylamidoderivaters mellanprodukter - Google Patents

Description

Γ Ο r’ > / - ύ

Oksisalisyyliamidojohdannaisten välituotteet Jakamalla erotettu hakemuksesta 850398.

Keksintö koskee uusien farmakologisesti aktiivisten oksi-substituoitujen salisyyliamidien välituotteita.

Keksinnön tarkoituksena on aikaansaada substituoitu neuro-leptinen bentsamidi, joka on käyttökelpoinen salpaamaan dop-amiinireseptorit aivoissa. Tällaiset yhdisteet ovat käyttökelpoisia käsiteltäessä emesistä, ahdistustiloja, psykosomaattisia sairauksia ja psykoottisia tiloja, kuten skitsofreniaa ja depressiota, alkoholiin liittyviä sairauksia, sekavuustiloja ja vanhenemisen aiheuttamia unihäiriötiloja.

"Remoxipride" (US-patentti 4 232 037), jolla on kaava

Br 0CH3 ^°nhch2-C^ och3 c2h5 on melko uusi antipsykoottinen aine. Tämän yhdisteen on ilmoitettu olevan voimakas apomorfiinisyndrooman vasta-aine rotissa.

EP-patenttihakemuksessa 60 235 on esitetty bentsamidojohdannaisia, jotka ovat voimakkaita apomorfiinisyndrooman esto-aineita rotissa, mm. sellainen yhdiste, jolla on kaava

Cl OH

C /Vconhch2-1^n ^ ci och3 c2h5 2 rn'''-./· υ > / , υ US-patentin 4 232 037 ja EP-patenttihakemuksen 60 235 mukaiset yhdisteet ovat vähemmän voimakkaita antidopaminergisiltä vaikutuksiltaan kuin keksinnön mukaiset yhdisteet.

Esillä oleva keksintö koskee sellaisten yhdisteiden välituotteita, joilla on kaava R2 Z1 ÖCONHCH-,— ^ , I , ZJ z2 ch2r3 jossa kaavassa Z1 on OH, OR1 tai NH2, Z2 on OR4, Z3 on OH, OR4 tai OR1, R2 on vetyatomi, halogeeniatomi, R4 tai F3C-(CH2)n-, R3 on vetyatomi, R4, suora tai haarautunut hiilivetyketju, jossa on kaksois- tai kolmoissidos ja 2-3 hiiliatomia, fe-nyyli, tai fenyyli, joka on substituoitu metyleenidioksilla tai yhdellä tai useammalla seuraavista: fluori, kloori, bromi, trifluorimetyyli, metyyli, etyyli, metoksi tai etoksi orto-, meta- tai para-asemissa, R1 on alkyyli-CO, jossa alkyyli esittää suoraa tai haarautunutta hiilivetyketjua, jossa on 1-17 hiiliatomia, R4 on alkyyliryhmä, jossa on 1-4 hiiliatomia, ja n on 0, 1 tai 2; tai niiden suoloja.

On todettu, että näillä yhdisteillä on arvokkaat terapeuttiset ominaisuudet, erikoisesti ne ovat voimakkaampia antidopaminergisiltä vaikutuksiltaan kuin ne aikaisemmat yhdisteet, jotka edellä on mainittu, ja niillä on myös vähäisemmät lääkeaineen aikaansaamat ekstrapyramiddaliset sivuvaikutukset.

Keksinnön avulla aikaansaadaan täten yhdisteitä ja niiden fysiologisesti sopivia suoloja, jotka yhdisteet ovat käyttö- i Γ r\ «- f·' r L· s' / , o 3 kelpoisia emesiksen, ahdistustilojen, psykosomaattisten sairauksien, kuten maha- ja pohjukaissuolihaavan, ja psykoottisten tilojen, kuten skitsofrenian, depression, alkoholiin liittyvien sairauksien, sekavuustilojen ja vanhempien henkilöiden unihäiriöiden käsittelyssä.

Erittäin edullisia yhdisteitä ovat seuraavat:

Br /°H , C 'VcONHCH2^-n' K u H3co 0CH3

Br OH

(f VcONHCHj^^ » \—/ £h2ch=ch2 ch3o OCH3

Cl OH

^CONHCH, ^ H3CO OCH3

Br OH

J-X

X c*‘iJ

CH3o OCH3

H5C2 OH

$ ^-CONHCH2 h3co och3

4 >>·.' U

0

II

Br OC-(CH,)14-CH,

x x Γ—H

\ VcONHCHj—L / s\ ? ch3o och3 c2hs Näitä yhdisteitä voidaan käyttää terapeuttisesti raseemisina seoksina, jotka sisältävät (+)- ja (-)-muotoja, joita saadaan synteettisesti. Ne voidaan myös erottaa vastaaviksi enantiomeereiksi, joita samoin voidaan käyttää terapeuttisesti. (+)- ja (-)-muotoja voidaan myös saada antamalla vastaavan enantiomeerisen 2-aminometyylipyrrolidiinijohdannaisen reagoida bentsoehapporyhmän kanssa.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan annostella vapaiden emästen tai niiden suolojen muodossa myrkyttömien happojen kanssa. Muutamia tyypillisiä esimerkkejä tällaisista suoloista ovat hydrobromidi, hydrokloridi, fosfaatti, sulfaatti, sulfonaatti, sulfamaatti, sitraatti, laktaatti, maleaat-ti, tartraatti ja asetaatti.

Yhdisteet valmistetaan välituotteilla, joille on tunnusomaista se, mitä sanotaan vaatimusten 1 ja 2 tunnusmerkkio-sissa.

Farmaseuttiset valmisteet

Kliinisessä käytännössä annostellaan keksinnön mukaisia yhdisteitä normaalisti oraalisesti, rektaalisesti tai injektoimalla sellaisten farmaseuttisten preparaattien muodossa, jotka sisältävät aktiivisen aineosan joko vapaana emäksenä tai farmaseuttisesti sopivana myrkyttömänä happoadditiosuo-lana, esimerkiksi hydrobromidina, hydrokloridina, fosfaattina, sulfaattina, sulfonaattina, sulfamaattina, sitraattina, laktaattina, maleaattina, tartraattina, asetaattina yms. yhdessä farmaseuttisesti sopivan kantaja-aineen kanssa. Näin ollen termit, jotka koskevat keksinnön mukaisia uusia yhdisteitä sekä yleisesti että spesifisesti, tarkoittavat sekä 5 * · ·"·

JS! . U

vapaata amiiniemästä että tämän vapaan emäksen happoaddi-tiosuoloja, ellei se yhteys, jossa tällaisia termejä käytetään, esimerkiksi spesifisissä esimerkeissä, rajoita tällaisen laajemman käsitteen käyttöä.

Kantaja voi olla kiinteä, puolikiinteä tai nestemäinen lai-mennusaine tai kapseli. Nämä farmaseuttiset valmisteet kuu-uluvat myös keksinnön piiriin. Aktiivinen aine käsittää tavallisesti 0,1-99 paino-% valmistetta, tarkemmin 0,5-20 pai-no-% sellaisissa valmisteissa, jotka on tarkoitettu injektoitaviksi, ja 2-50 paino-% valmisteissa, jotka ovat sopivia oraaliseen annosteluun.

Sellaisten farmaseuttisten valmisteiden valmistamiseksi, jotka sisältävät keksinnön mukaista yhdistettä annosyksikkö-jen muodossa oraalista annostelua varten, voidaan valittu yhdiste sekoittaa kiinteän jauhemaisen kantajan, esimerkiksi laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelysten, kuten perunatärkkelyksen, maissitärkkelyksen tai amylo-pektiinin, selluloosajohdannaisten tai gelatiinin, ja voiteluaineen, kuten magnesiumstearaatin, kalsiumstearaatin, po-lyetyleeniglykolivahojen yms. kanssa, ja puristaa sitten tablettien muotoon. Päällystettyjä tabletteja haluttaessa voidaan esillä olevala tavalla valmistetut sydänosat päällystää väkevällä sokeriliuoksella, joka voi sisältää esimerkiksi arabikumia, gelatiinia, talkkia, titaanidioksidia yms.

Tabletti voidaan vaihtoehtoisesti päällystää lakalla, joka on liuotettu helposti haihtuvaan orgaaniseen liuottimeen tai liuotinseokseen. Näihin päällysteisiin voidaan lisätä väriaineita tarkoituksella erottaa sellaiset tabletit helposti toisistaan, jotka sisältävät erilaisia aktiivisia aineita tai erilaisia aktiivisen yhdisteen määriä.

Pehmeiden gelatiinikapselien valmistamiseksi (helmenmuotoi-set suljetut kapselit), jotka sisältävät gelatiinia ja esimerkiksi glyserolia, tai sen tapaisten suljettujen kapselien valmistamiseksi, voidaan aktiivinen aine sekoittaa kasvisöl- 6 ' ' · u jyn kanssa. Kovat gelatiinikapselit voivat sisältää aktiivisen aineen rakeita yhdessä kiinteiden jauhemaisten kantaja-aineiden, kuten laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannito-lin, tärkkelysten (esim. perunatärkkelys, maissitärkkelys tai amylopektiini), selluloosajohdannaisten tai gelatiinin kanssa.

Rektaalista käyttöä varten tarkoitetut annosyksiköt voidaan valmistaa peräpuikkojen muotoon, jotka sisältävät aktiivista ainetta seoksena neutraalin perusrasvan kanssa, tai gela-tiinipitoisina rektaalikapseleina, jotka sisältävät aktiivisen aineen seoksena kasvisöljyn tai parafiiniöljyn kanssa.

Oraaliseen käyttöön tarkoitetut nestemäiset valmisteet voivat olla siirappien tai suspensioiden muodossa, esimerkiksi liuoksina, jotka sisältävät noin 0,2-20 paino-% aktiivista ainetta loppuosan ollessa sokeria ja etanolin, veden, glyserolin ja propyleeniglykolin seosta. Tällaiset nestemäiset valmisteet voivat myös sisältää väriaineita, makuaineita, sakkariinia ja karboksimetyylisellulosaa sakeutusaineena.

Parenteraaliseen käyttöön tarkoitettuja injektoitavia liuoksia voidaan valmistaa vesiliuoksen muodossa, joka sisältää aktiivisen aineen vesiliukoista farmaseuttisesti sopivaa suolaa edullisesti väkevyydessä noin 0,5-10 paino-%. Nämä liuokset voivat sisältää myös stabiloimisaineita ja/tai pus-kuriaineita, ja ne voidaan sopivasti sovittaa erilaisen an-nosyksikön suuruisiin ampulleihin.

Sellaisia kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R1 on asyyli-ryhmä, alkoksikarbonyyliryhmä tai mono- tai dialkyylikarba-moyyliryhmä, voidaan käyttää edullisesti sellaisissa farmaseuttisissa valmisteissa, jotka on tarkoitettu lihakseen annettaviksi tarkoituksella aikaansaada pitkäaikainen helpottava vaikutus, so. jatkuva vaikutus.

i J . I V' 7

Sopivia päivittäisiä annoksia oraalista keksinnön mukaisen yhdisteen annostelua varten ovat alueet 1-50 mg, edullisesti 5 - 2 0 mg.

Valmistusmenetelmät

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan saada käyttäen jotain seuraavista menetelmistä.

Yhdisteitä, joilla on kaava Ör~9.

z3 z2 ch2r3 jossa kaavassa Z1 on OH, OR1 tai NH2, Z2 on OR4, Z3 on OH, OR4 tai OR1, R2 on vetyatomi, halogeeniatomi, R4 tai F3C-(CH2)n-, R3 on vetyatomi, R4, suora tai haarautunut hiilivetyketju, jossa on kaksois- tai kolmoissidos ja 2-3 hiiliatomia, fenyyli, tai fenyyli, joka on substituoitu metyleenidioksil-la tai yhdellä tai useammalla seuraavista: fluori, kloori, bromi, trifluorimetyyli, metyyli, etyyli, metoksi tai etoksi orto-, meta- tai para-asemissa, R1 on alkyyli-CO, jossa alkyyli esittää suoraa tai haarautunutta hiilivetyketjua, jossa on 1-17 hiiliatomia, R4 on alkyyliryhmä, jossa on 1-4 hiiliatomia, ja n on 0, 1 tai 2, tai niiden fysiologisesti sopivia suoloja voidaan saada menetelmällä, joka käsittää a) yhdisteen, jolla on kaava 8 '·' R2 Z1 r y-cooti z3 z2 jossa kaavassa Z1, Z2, Z3 ja R2 tarkoittavat samaa kuin edel -lä ja -COOH on reaktiokykyinen ryhmä, joka kykenee reagoimaan aminoryhmän kanssa niin, että muodostuu amidiryhmä, saattamisen reagoimaan sellaisen yhdisteen kanssa, jolla on kaava ch2r3 jossa kaavassa R3 tarkoittaa samaa kuin edellä, tai sen reaktiokykyisen johdannaisen kanssa, kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi.

Reaktio suoritetaan sopivassa liuottimessa, kuten dietyyli-eetterissä, THF:ssä, dikloorimetaanissa, kloroformissa tai tolueenissa lämpötilassa, joka on -20°C ja reaktioseoksen kiehumispisteen välillä. Saatu amiini voidaan erottaa suolana, esim. suodattamalla. Vaihtoehtoisesti voidaan saatu amiini muuttaa vapaaksi emäkseksi käyttäen tavanomaisia menetelmiä, kuten lisäämällä vesipitoista ammoniakkia tai nat-riumhydroksidiliuosta ja uuttamalla orgaanisella liuottimel-la.

Keksinnön mukaisesti voidaan seuraavia yhdisteitä käyttää edellä esitetyn syklisen amiinin reaktiokykyisinä johdannaisina:

Amiinin reaktiotuotteet fosforikloridin, fosforioksiklori-din, dialkyylin, diaryyli- tai o-fenyleenikloorifosfiittien tai alkyyli- tai aryylidikloorifosfiittien tai isotiosyanaa-tin tai amiinin isosyanaatin kanssa. Mainitut reaktiokykyi- /* y 9 ·' set johdannaiset voidaan saattaa reagoimaan hapon kanssa in situ tai edeltävän erottamisen jälkeen.

On myös mahdollista saattaa vapaa happo ja vapaa amiini reagoimaan kondensoimisaineen, esim. piitetrakloridin, difosfo-ripentoksidin, fosfiini- tai heksametyylifosforitriamidin plus hiilitetrahalidin, difenyylifosfiitin, N-etoksikarbo-nyyli-2-etoksi-1,2-dihydrokinoliinin, titaanitetrakloridin tai karbodi-imidien, kuten disykloheksyylikarbodi-imidin, N,N'-karbonyylidi-imidatsolin, N,N'-tionyylidi-imidatsolin tai dietyylidiatsodikarboksylaatin kanssa.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan myös valmistaa menetelmällä, joka käsittää b) suojauksen poistamisen yhdisteestä, jolla on kaava R2 Z1” ÖCONHCH,—L .

> » z2 CH2R3 jossa kaavassa Z2, R2 ja R3 tarkoittavat samaa kuin patenttivaatimuksen 1 johdanto-osassa, Z1" on OH, OR1 tai sopivasti suojattu hydroksiryhmä kun Z2 = Z3 = OH ja Z3" on OH, OR4, OR1 tai sopivasti suojattu hydroksiryhmä kun tuotteen Z2 = Z3 = OH, ja ainakin toinen Zin:sta ja Z3":sta on sopivasti suojattu hydroksiryhmä, kaavan R2 Z1 ÖCONHCH-,—L .

. Γ, z·3 z2 ch2r3 mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa Z1, Z2, Z3, R2 ja R3 tarkoittavat samaa kuin patenttivaatimuksen 1 johdanto-osassa ja ainakin toinen Z1:sta ja Z3:sta on OH.

10

Sopivia tavanomaisia fenolisuojaryhmiä ovat esim. sellaiset ryhmät kuin trimetyylisilyyli, t-butyylidimetyylisilyyli, tetrahydropyranyyli, bentsyyli, metoksietoksimetyyli, metok-simetyyli, metyylitiometyyli, alifaattiset tai aromaattiset esterit, karbonaatit tai sykliset asetaalit, ketaalit tai esterit, kun tuotteessa Z2 = Z3 = OH. Suojaryhmät voidaan poistaa tavanomaisilla menetelmillä (T. W. Greene: "Protective Groups in Organic Synthesis", Wiley, New York, 1981, s. 87-113).

Suojaryhmän erikoismuodon muodostavat ryhmät Z1 tai Z2, kun ne ovat alkoksi.

Keksintö koskee siis välituotteita, joilla on kaavat R2 Z1” V '/-CO - nhch9 —L .

v==\ t z3" z2 ch2r3 jossa Z2, R2 ja R3 ovat samat kuin edellä ja Z1" on OH, OR1 tai sopivasti suojattu hydroksyyliryhmä, kun tuotteen Z2 = Z3 = OH, ja Z3 on OH, OR4, OR1 tai sopivasti suojattu hydrok-syyliryhmä, kun tuotteen Z2 = Z3 = OH, ja ainakin toinen Z1 :sta ja Z3 :sta on sopivasti suojattu hydroksyyliryhmä ja V^1

r 'y—COOH

Z3^ z2 jossa Z1, Z2, Z3 ja R2 ovat samat kuin patenttivaatimuksessa 1. Ne ovat siten menetelmävaihtoehtojen a) ja b) välituotteita.

V. ' 11

Ensiksi mainittu välituote valmistetaan kohdassa a) kuvatulla menetelmällä.

Keksinnön mukaiset välituotteet, joilla on kaava R2^ Z1

^ ^-COOH

Z3 Z2 jossa kaavassa R2, Z1, Z2 ja Z3 on määritelty edellä, voidaan valmistaa: i) käsittelemällä yhdistettä, jolla on kaava R2 Z1 C 'y-COOH Z3 Z2 jossa kaavassa R2 on määritelty edellä ja Z1, Z2 ja Z3 ovat OR4, jossa R4 on määritelty edellä, Lewis-hapolla, kuten boo-ritribromidilla, booritrikloridilla tai aluminiumkloridilla tai bromivetyhapolla, ii) käsittelemällä yhdistettä, jolla on kaava '8" Z3 Z2 jossa kaavassa R2 on määritelty edellä, lukuunottamatta sitä, että ne eivät ole Br tai I, Z1, Z2 ja Z3 ovat alkoksi, dialkyyliamino tai alkyylitio, tai vaihtoehtoisesti Z1, Z2 ja 12 Z3 voivat olla sopivasti suojattuja johdannaisia, kuten me· toksimetyylieetteri, tetrahydropyranyylieetteri, t-butoksi-karbonyyliamiini tai t-butyylikarbonyyliamiini, josta poistetaan suojaus reaktion jälkeen alkyyli- tai aryylilitiumil-la, jota seuraa reaktio hiilidioksidin kanssa ja hapottami-nen, iii) käsittelemällä yhdistettä, jolla on kaava Z1 ^-COOH Z3 Z2 jossa kaavassa Z1, Z2 ja Z3 on määritelty edellä, halogeenilla, sulfuryylihalogenidilla (edullisesti S02Cl2:lla) tai ha-logeenidioksaani-kompleksilla, jolloin saadaan yhdisteitä, joissa R2 on halogeeni.

Valmistusesimerkit Esimerkki l (S)-(-)-N-[(1-etyyli-2 -pyrrolidinyyli)metyyli]- 3-bromi- 2.5.6-trimetoksibentsamidi. menetelmä a__

Liuosta, jossa oli 3-bromi-2,5,6-trimetoksibentsoehappoa (4,5 g; 0,015 moolia) 60 ml:ssa tolueenia, käsiteltiin tio-nyylikloridilla (4,5 g; 0,038 moolia) lämpötilassa 65°C 1 h. Liuotin haihdutettiin ja jäännös liuotettiin 20 ml:aan CHCI3. Lisättiin liuos, jossa oli (S)- (-) - 2-aminometyyli-1-etyylipyrrolidiinia 40 ml:ssa CHC13. Lämpötila nousi arvoon 45°C. 0,5 h kuluttua liuotin poistettiin ja jäännös neutraloitiin 100 ml :11a 1-M NaOH. Uutettaessa kolme kertaa 100 ml :11a eetteriä, kuivattaessa ja haihdutettaessa saatiin 5,8 g otsikossa mainittua yhdistettä. Kiteytettäessä di-iso-propyylieetteristä saatiin 4,8 g (79 %) tuotetta. Sp. 106-107°C; NMR: yksi aromaattinen viiva arvossa 7,07 ppm ja kolme metoksi-viivaa arvoissa 3,86, 3,85 ja 3,84 ppm. Hiili-13- 1 3 f f-· r ' l signaalit vastaavasti arvoissa 164,6(7); 149,9(5); 147,6(2); 145,9(6); 128,6(1), 117,0(4) ja 111,1(3) ppm.

Analyysi (C17H2^BrN204) % C: laskettu 50,88; todettu 50,84 %; H: laskettu 6,28; todettu 6,27 %; N: laskettu 6,98; todettu 6,96.

Esimerkki 2 (S)- (-) -N- [(1-etyyli-2 - pyrrolidinyyli)metyyli] - 3 - kloori - 2.5.6 - trimetoksibentsamidi., menetelmä a _ 3 -kloori -2.5,6-trimetoksibentsoehappo 2,5,6-trimetoksibentsoehappoa, 5,0 g (0,024 moolia), suspen-doitiin 75 ml:aan CHC13 ja jäähdytettiin lämpötilaan 0°C. Sitten lisättiin 1,9 ml (0,024 moolia) S02Cl2:ta N2-kehässä. Reaktioseosta sekoitettiin 2 h ja sen annettiin hitaasti saavuttaa huoneen lämpötila. Reaktioseos laimennettiin 100 ml:lla CHCl3:a ja pestiin 200 ml:lla H20. Vesipitoinen kerros pestiin 50 ml :11a CHC13 ja yhdistetty orgaaninen kerros kuivattiin (Na2S04) ja liuotin haihdutettiin. Saanto 5,5 g (95 %) 3-kloori-2,5,6-trimetoksibentsoehappoa (öljy). Sp. 246,7.

(S)-(-)-N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-3-kloori- 2.5.6 -trimetoksibentsamidi_

Liuosta, jossa oli 3-kloori-2,5,6-trimetoksibentsoehappoa, 5,5 g (0,023 moolia), DMF ja S0C12 tolueenissa, sekoitete-tiin lämpötilassa 50°C N2-kehässä siksi, kunnes kaasun kehittyminen päättyi. Liuotin haihdutettiin ja jäännös liuotettiin 100 ml:aan CHC13 ja haihdutettiin jälleen. Jäännös liuotettiin 75 ml:aan CHCl3:a ja sekoitettin sellaisen liuoksen kanssa, jossa oli (S)-(-)-2-aminoetyyli-1-etyylipyrro-lidiinia 10 ml:ssa CHC13. Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 3 h ja se uutettiin sitten 2 x 100 ml:11a IM HC1. Yhdistetty vesikerros tehtiin alkaliseksi 45-%:isella NaOHrlla (aq) ja uutettiin sitten 3 x 150 ml :11a CH2C12. Yhdistetty orgaaninen kerros kuivattiin (Na2S04) ja liuotin haihdutettiin. Saatiin 4,8 g (60 %) kiteytyvää jäännöstä. Kiteytettäessä uudelleen 50 ml:sta iPR20:ta saatiin 2,1 g otsikossa mainittua yhdistettä, sp. 118-120°C (26 %).

14

Esimerkki 3 (S)-(-)-N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-2,3,6-tri- metoksibentsamidi. menetelmä a_ 2,3,6-trimetoksibentsoehappoa, (4,2 g; 0,020 moolia) käsiteltiin tionyylikloridilla (7,1 g; 0,060 moolia) tolueenissa (150) ml) lämpötilassa 65°C 1 h. Liuotin poistettiin tyhjössä ja jäännös liuotettiin 50 ml:aan kloroformia. Lisättiin liuos, jossa oli (S)-(-)-N-etyyli-2-aminometyylipyrrolidii-nia (3,8 g; 0,030 moolia) 50 ml:ssa kloroformia ja sekoitettiin lämpötilassa 40°C 30 min. Lisättäessä natriumhydroksi dia (20 ml; 2N), erotettaessa ja haihdutettaessa orgaaninen kerros saatiin 4,5 g otsikossa mainittua yhdistettä. Tämän yhdisteen atomien magneettisen resonanssin spektrin ominaisuudet on esitetty seuraavassa.

1H-NMR (CDCI3) δ ppm, 6,87 (d, 1H), 6,58 (d, 1H, J = 9,1 Hz), 3,88 (s, 3H), 3,82 (s, 3H), 3,78 (s, 3H).

13C-NMR (CDCI3) δ ppm, 165,6, 150,2, 147,0, 146,9, 114,3, 113,4, 106,5.

Esimerkki 4 (S)-(-)-N-[(1-etyyli - 2-pyrrol idinyyli)metyyli]-3-etyyli- 2.5.6 - trimetoksibentsamidi.. menetelmä a___ 3-etyyli-2,5,6-trimetoksibentsoehappoa (2,0 g; 0,0083 moolia) käsiteltiin tionyylikloridilla (1,2 g; 0,010 moolia) 20 ml:ssa tolueenia» joka sisälsi katalyyttinä 3 tippaa dime-tyyliformamidia, lämpötilassa 50°C 1,5 h. Liuotin poistettiin. Jäännös, jonka muodosti raaka 3-etyyli-2,5,6-trimetok-sibentsoyylikloridi, liuotettiin 20 ml:aan kloroformia ja sekoitettiin liuoksen kanssa, jossa oli (S)-(-)-l-etyyli-2-aminometyylipyrrolidiinia (1,3 g; 0,010 moolia) 20 ml:ssa kloroformia. 16 h kuluttua uutettiin reaktioseos 2 x 50 ml:11a IN HC1. Vesipitoinen kerros tehtiin alkaliseksi 30-%:isella NaOH:lla. Uutettaessa 2 x 75 ml :11a kloroformia, kuivattaessa (Na2S04) ja haihdutettaessa liuotin saatiin 2,0 g tuotetta. Saanto 71 %. Sp. 85-87°C di-isopropyylieetteris-tä. = -71°C (c = 0,74, asetoni).

/- 15 13C-NMR (CDCI3) δ 166,0 (CONH), 149,1 (C-2), 148,2 (C-6), 144,3 (C-5), 133,0 (C-3), 127,2 (C-l), 113,8 (C-4) (vain aromaattiset signaalit) ppm.

Esimerkki 5 (S)- (-)-N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli] -3-propyyli- 2.5.6-trimetoksibentsaroidi. menetelmä a_ 3-propyyli-2,5,6-trimetoksibentsoehappoa (23 g; 0,09 moolia) käsiteltiin tionyylikloridilla ja (2S)-(-)-l-etyyli-2-amino-metyylipyrrolidiinillä esimerkissä 4 kuvatulla tavalla. Saanto 10,6 g (32 %). Sp. 68-70°C (i-Pr20).

1H-NMR (CDCI3) : δ 6,73 (s, 1H) , 6,40 (b, 1H) , 3,85 (s X 2,6H), 3,76 (s, 3H), 0,9-3,8 (m, 21H) ppm.

Esimerkki 6 (R) -( + )-N- [ (l-bentsyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]- 3-bromi - 2,5,6 -trimetoksibentsamidi, menetelmä a_ 3-bromi-2,5,6-trimetoksibentsoyylikloridin (8 mmoolia) annettiin reagoida (2R)-l-bentsyyli-2-aminometyylipyrrolidii-nin (6,5 mmoolia) kanssa 15 ml:ssa dikloorimetaania esimerkissä 1 kuvatulla tavalla. Puhdistettaessa haihdutuskromato-grafian avulla Si02:ssa käyttäen i-Pr20/Me0H/NH3 100:10:1 eluoimisaineena saatiin 1,17 g (39 %) tuotetta. Sp. 112-114°C. [o;] = +57°C (c = 0,52, asetoni). 1H-NMR (CDC13) :

Kolme metoksisignaalia 3,85, 3,84 ja 3,83 ppm. 13C-NMR (CDCI3): δ 164,7 (CONH, 149,9, 147,7, 146,1, 139,3, 128,9, 128,7, 128,3, 127,0, 117,3, 111,1 (aromaattinen) ppm. Mas-saspektri (EI, 70 eV): m/z 464/462 (M, 0,14 %/0,ll %), 160 (100 %), 91 (52 %).

Esimerkki 7 (S) -(-)-N-[(1- etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]- 2-amino - 3 - bromi-5.6-dimetoksibentsamidi. menetelmä a_

Liuokseen, jossa oli 2-amino-3-bromi-5,6-trimetoksibent-soehappoa (0,96 g, 3 mmoolia) ja trietyyliamiinia (0,58 ml ; 4,2 mmoolia) 15 ml:ssa tetrahydrofuraani/dikloorimetaania (1:1), lisättiin etyylikloroformaattia (0,32 ml; 3,4 mmoolia) lämpötilassa -20°C. Kun oli sekoitettu 45 min lämpöti- 16 lassa -20°C, lisättiin liuos, jossa oli (2S)-(-)-1-etyy-li-2-aminometyylipyrrolidiiniä 10 mlrssa dikloorimetaania, lämpötilassa -20°C. Kun oli sekoitettu 3 h huoneen lämpötilassa, pestiin seos vedellä ja uutettiin 0,5 M HCl:llä. Vesipitoinen faasi tehtiin alkaliseksi ja uutettiin kahdesti dikloorimetaanilla. Kuivattaessa (Na2S04) ja haihdutettaessa saatiin 0,45 g raakaa materiaalia, joka puhdistettiin kroma-tografisesti C18-kääntöfaasipatsaassa käyttäen H20/Me0H/NH3 40:60:0,3 eluoimisaineena, jolloin saatiin 0,25 g (22 %) puhdasta tuotetta öljynä.

Analyysi (Cl6H24BrN303) : Laskettu C 49,75; H 6,26; N 10,88. Todettu: C 49,90; H 6,31; N 10,69.

1H-NMR (CDC13) : δ 1,11 (t, CH3) , 1,7-3,9 (monijuovat, 11 H), 3,80 ja 3,82 (kaksi s, (Ome)2), 5,80 (b, HN2), 7,14 (s, 4-H), 7,9 (b, NH) ppm. 13C-NMR (CDC13): δ 167,0 (CONH), 148,1, 143,7, 140,9, 120, 113,0, 104,9 (aromaattinen) ppm.

Esimerkki 8 (S)-(-)-N-[(1-etyyli-2 -pyrrolidinyyli)metyyli]- 3-bromi-5- hydroksi-2.6-dimetoksibentsamidi. menetelmä a_ 3,5-dibromi-2,6-dimetoksibentsoehappoa (10,0 g, 0,036 moolia) liuotettiin 200 mlraan 10-%:ista natriumhydroksidia. Lisättiin 1,0 g kuparipronssijauhetta ja seosta kuumennettiin lämpötilassa 100°C 6 h. Jäähdyttämisen jälkeen seos neutraloitiin väkevällä kloorivetyhapolla ja uutettiin 2 x 200 ml :11a metyleenikloridia. Kuivattaessa ja haihdutettaessa liuotin saatiin 3,5 g ruskeata jäännöstä, jonka muodosti 3 -bromi - 5 -hydroksi-1,6-dimetoks ibentsoehappo.

Jäännöstä käsiteltiin tionyylikloridilla (3,5 g; 0,03 moolia) 50 ml:ssa tolueenia lämpötilassa 65°C 1 h. Liuotin haihdutettiin tyhjössä ja jäännös liuotettiin 30 ml:aan kloroformia. Sitten lisättiin liuos, jossa oli (S)-(-)-l-etyy-li-2-aminometyylipyrrolidiiniä 15 mlrssa kloroformia ja seosta sekoitettiin 1 h lämpötilassa 35°C. Sitten lisättiin vettä ja 20 ml 2N NaOH. Tuote uutettiin kloroformilla ja sitä käsiteltiin kromatografisessa patsaassa (Si-geeii, Merck V ' 17

Lichrosorb, CH2C12-C2H50H-NH3, 90:9:1). Saatiin 0,35 g otsikossa mainittua yhdistettä öljynä.

Massaspektri: Molekyylihuippu 386/388, vastaa C16H23BrN204.

NMR: (CDC13) protoni: δ ppm 7,56 (b, 5-OH), 7,03 (s, H4) , 6,83 (b, NH), 3,80 (s, CH30), 3,77 (s, CH30), 1,7-3,8 (m, 11H) , 1,11 (t, CH3) . Hiili -13: δ ppm 165,4 CONH, 147,2 C5OH, 146,6 C2-OMe, 144,4 C6OMe, 127,0 C^-CONH, 121,2 C4-H, 111,3 C3-Br.

Esimerkki 9 (S)-(-)-N-[(1-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-3-bromi-2 -hydroksi-5,6-dimetoksibentsamidi ja (S)-(-)- 3-bromi-N-[(1-etyyli - 2-pyrrolidinyyli)metyyli] - 6 -hydroksi- 2,5 -dimetoksi - bentsamidi. menetelmä b____________.

a) Yhdistettä (S)- (-)-N- [(1-etyyli - 2-pyrrolidinyyli)metyyli] - 3-bromi - 2 , 5 , 6 - trimetoksibentsamidi (8,1 g; 0,020 moolia) liuotettiin 100 ml:aan CH2C12. Lisättiin 3M HCl-eetteriä (7,^ ml; 0,022 moolia) huoneen lämpötilassa ja tämän jälkeen liuos, jossa oli booritribromidia (5,5 g; 0,022 moolia) 40 ml:ssa CH2C12. Kun oli annettu seistä 1 h lämpötilassa 25°C, lisättiin 2M ammoniakkia (50 ml) ja orgaaninen kerros erotettiin, kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännöksessä (6,1 g) esiintyi kaksi huippua GC-analyysissä retentioaikojen ollessa 8,5 ja 6,8 min, ja kaksi pistettä TLC-määräyksessä (pii-dioksidimetanoli-di-isopropyylieetteri 1:4) suhteessa 2:1. Tuotteen pääosa erotettiin kromatografisessa patsaassa, jolloin saatiin 3,0 g otsikossa ensin mainittua tuotetta. Hyd-rokloridi kiteytettiin 15 ml:sta asetoni - eetteriä, sp. 135-137°C.

Analyysi (C16H24BrClN204) : % C: laskettu 45,35, todettu 45,22; % H: laskettu 5,71, todettu 5,67; % N: laskettu 6,61, todettu 6,56; % Br: laskettu 18,86, todettu 18,75; % Cl: laskettu 8,37, todettu 8,47.

1H-NMR: (CDC13, δ ppm) 7,28 (s, 1H), 3,93 (s, 3H), 3,84 (s, 3H), 3,70 (dd, 1H), 3,30 (m, 2H), 2,84 (dq, 1H), 2,6 (m, 1H), 2,20 (m, 2H), 1,4-1,8 (m, 4H), 1,13 (t, 3H).

13C-NMR: aromaattinen alue 169,2, 153,5, 147,9, 144,6, 121,9, 109,0, 105,5.

·· w 18

Edellä mainituista talteenotetuista fraktioista, jotka sisälsivät myös toista otsikossa mainittua yhdistettä, saatiin sitä 0,93 g, sp. 97-99°C, heksaani-etanolista (20:1).

1H-NMR: (CDC13): δ 8,9 (b, HN), 7,06 (s, H-4), 3,86 (s, OCH3) , 3,84 (s, OCH3) , 1,6-3,9 (m, 12H) , 1,13 (t, CH3) ppm.

13C-NMR: (CDCI3): δ 169,1 (CONH), 153,4 (C-2), 148,8 (C-6), 146,7 (C-5), 118,2 (C-4), 108,9 (C-l), 103,8 (C-3) (aromaat tinen) ppm. [a]p° = -53°C (c = 1,52, asetoni).

b) Vedettömästä perusliuoksesta, joka sisälsi (S)-N-[(l-etyyli-2 -pyrrolidinyyli)metyyli]-3-bromi-5,6-dimetoksi-2-tri-metyylisilyylioksibentsamidia, poistettiin 0,5 mmoolia ja sitä käsiteltiin vedellä huoneen lämpötilassa, jolloin muodostui nopeasti ensimmäistä otsikossa mainittua yhdistettä, jolla oli samanlaiset NMR-arvot ja GC-retentioajat kuin kohdassa a) kuvatulla yhdisteellä.

Esimerkki 10 (S)-(-)-N-[(1-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-3-kloori-2 -hydroksi-5,6-dimetoksibentsamidi ja (S)-(-)- 3-kloori-N-[(1-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-6-hydroksi-2,5-dimetoksi- bentsamidi. menetelmä b_

Liuokseen, jossa oli 2,0 g (S)-(-)-N-[(l-etyyli-2-pyrroli-dinyyli)metyyli]-3-kloori-2,5,6-trimetoksibentsamidia (0,0056 moolia) ja 1,9 ml 3M HCL-eetteriä (0,0056 moolia) 20 ml:ssa CH2C12, lisättiin 1 tunnin kuluessa liuos, jossa oli 1,4 g BBr3 10 ml:ssa CH2C12. 1 tunnin pituisen seisottamisen jälkeen huoneen lämpötilassa uutettiin reaktioseos väkevällä ammoniakilla. Alkaliseksi tehty vesipitoinen kerros uutettiin 2 x 100 ml :11a CH2C12. Orgaaninen kerros kuivattiin (Na2S04) ja haihdutettiin, jolloin saatiin jäännös 1,3 g. TLC-määräyksessä (piidioksidi iPR20:Me0H NH3:ssa 89:10:1) oli kaksi läikkää vastaavasti arvoissa Rf 0,45 ja Rf 0,30. 0,9 g seosta erotettiin kromatografisessa patsaassa, jolloin saatiin 0,4 g otsikoosa ensin mainittua yhdistettä. Mesylaatti kiteytettiin asetonista. Sp. 165-166°C.

Analyysi (C16H23C1N204) : % C: laskettu 46,52, todettu 46,53; % H: laskettu 6,20, todettu 6,14; % Cl: laskettu 8,08 todet- /*V ,.

19 tu 7,89; % N: laskettu 6,38, todettu 6,30; % 0: laskettu 25,52, todettu 25,39; % S: laskettu 7,31, todettu 7,38.

Talteenotetuista fraktioista, jotka sisälsivät vähäisemmän määrän otsikossa mainittua toista yhdistettä, valmistettiin sitä 0,10 g öljynä, [a] == -62°C (c = 0,18, asetoni).

1H-NMR: (CDCI3) : δ 8,9 (b, NH) , 6,92 (s, H-4) , 3,8^6 (s, (OCH3)2), 1,6-3,8 (m, UH) ,[ίΤΐ3 (t,~ CH37" ppnu ^ 13C-NMR: (CDCI3): δ 169,4 (CONH), 153,1 (C-6), 148,0 (C-2), 146,6 (C-5), 115,9 (C-4), 115,7 (C-3), 108,8 (C-l) (aromaattinen) ppm.

Esimerkki 11 (S)-(-)-N-[(1-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]- 3-etyyli - 2 -hydroksi-5,6-dimetoksibentsamidi ja (S)-(-)-N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]- 3-etyyli-6-hydroksi-2,5-dimetoksi - bentsamidi, menetelmä b_

Liuosta, jossa oli (S)-(-) -N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli] -3-etyyli-2,5,6-trimetoksibentsamidia (0,80 g; 0,002 moolia) 25 ml:ssa CH2C12, käsiteltiin 3N HC1-eetterillä (1 ml; 0,003 moolia) ja tämän jälkeen lisättiin liuos, jossa oli booritribromidia (0,6 g, 0,0023 moolia) 10 ml:ssa CH2C12 ympäristön lämpötilassa. Käsiteltäessä edelleen ja suoritettaessa kromatografinen käsittely esimerkin 9 mukaisesti saatiin 0,4 g (54 %) otsikossa ensin mainittua yhdistettä öljynä .

Protoni-NMR: (CDC13) δ ppm: 9,2 (b, NH), 6,92 (s, H4), 3,90 (S, CH30), 3,84 (s, CH3), 1,7-3,8 (m, 13H), 1,17 (t, CH3), 1,13 (t, CH3) .

Hiili-13-NMR: (CDC13) δ ppm: 170,2 CONH, 154,7 C2-OH, 146,3 C6-OCH3, 143,8 C5-OCH3, 128,3 C3-C2H5, 119,0 C4-H, 107,5 Cx-CONH.

GC: retentioaika 6,6 min, lämpöt. 260°C, 10 m SE 54. Pienemmällä isomeerillä on RT 7,8 m.

Mesylaatti valmistettiin eetteristä sekoittamalla 1 ekvivalentti metaanisulfonihappoa asetonissa ja kiteyttämällä uu- r ·' · r /-

20 ' ·’ ' U

delleen asetonista. Sp. 153-155°C (asetonista). Saanto 0,32 g (38 %).

Analyysi (C19H32N207S): % C: laskettu 52,76, todettu 52,69; % H: laskettu 7,46, todettu 7,33; % N: laskettu 6,48, todettu 6,44; % 0: laskettu 25,89, todettu 25,76; % S: laskettu 7,41, todettu 7,27.

Talteenotetuista fraktioista, jotka sisälsivät pienemmän määrän isomeerejä, valmistettiin 0,3 g toista otsikossa mainittua yhdistettä metaanisulfonaattina. Sp. 137-138°C asetonista. [ar]p® (emäs) = -48°C (c = 1,0, asetoni).

1H-NMR: (CDC13): δ 8,9 (b, NH), 6,79 (s, H-4), 3,87 (s, 0CH3) , 3,71 (s, 0CH3) , 1,6-3,9 (m, 13H) , 1,23 (t, CH3) , 1,13 (t, CH3) ppm.

13C-NMR: (CDCI3): δ 170,2 (CONH), 151,9 (C-6), 149,8 (C-2), 146,1 (C- 5) , 125,5 (C-3), 115,8 (C-4), 108,0 (C-l) (aromaattinen) ppm.

Esimerkki 12 (S)- (-)- 5,6 -dimetoksi-N-[(1-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyy- lil-2-hydroksi-3-propyylibentsamidi. menetelmä b_

Liuosta, jossa oli 10,0 g (0,027 moolia) (S)-(-)-N-[(1-etyy-li-2-pyrrolidinyyli)metyyli]- 3-propyyli-2,5,6-trimetoksi-bentsamidia, käsiteltiin 16 ml:lla (0,027 moolia) 1,6 M HC1-eetteriä 250 ml:ssa metyleenikloridia. Liuos, jossa oli 6,8 g (0,027 moolia) booritribromidia 50 ml:ssa metyleenikloridia, lisättiin hitaasti lämpötilassa 10°C. Reaktioseos-ta sekoitettiin 2 h lämpötilassa 20°C ja lisättiin 100 ml 2M NH3. Uutettaessa 2 x 300 ml :11a CH2C12, kuivattaessa (Na2S04) ja haihdutettaessa liuotin saaatiin 9,2 g kahta komponenttia suhteessa 4:1. Jäännös liuotettiin 300 ml:aan eetteriä ja ravistettiin 2 x 50 ml:n kanssa IN NaOH, joka poisti täydellisesti pienemmän komponentin eetterikerroksesta. Kuivattaessa ja haihdutettaessa liuotin saatiin 6,0 g otsikossa mainittua yhdistettä öljynä. GC 5,5 min lämpötilassa 250°C (SE-54) . S.iant o 65 % .

13C-NMR: (CDCI3): δ 170,2 (CONH), 154,9 (C-2), 146,3 (C-6), 143,6 (C-5), 126,7 (C-3), 119,9 (C-4), 107,5 (C-l), 62,2 21 (OCH3), 62,1 (OCH3), 61,2 (C1-2), 572, 53,4, 47,7, 40,5, 32,0, 28,4, 22,6, 14,0, 13,9, (9 hiilet) ppm.

Öljy liuotettiin 75 ml:aan asetonia. Sitten lisättiin kuuma liuos, jossa oli 2,6 g L(+)-viinihappo 95 ml:ssa 98-%:ista (aq) asetonia, jolloin saatiin 4,5 g tartraattisuolaa. Sp.

84 - 85°C.

Esimerkki 13 (S) - (-)- 2,5 - dimetoksi-N- [{1- etyyli - 2 - pyrrolidinyyli)metyy- lii - 6-hvdroksi-3-propyylibentsamidi. menetelmä b_

Esimerkissä 12 saatu yhdistetty alkalinen vesikerros pestiin 50 ml :11a eetteriä ja neutraloitiin ammoniumkloridilla pH-arvoon 8,5. Uutettaessa 2 x 50 ml :11a eetteriä saatiin 1,3 g puhdasta pienempää isomeeriä öljynä. GC (SE-54, 250°C) 6,0 min.

1H-NMR: (CDCI3) : δ 8,5 (b, NH) , 6,77 (s, H-4) , 3,86 (s, 0CH3), 3,71 (s, OCH3), 1,6-3,9 (m, 15H), 1,13 (t, 3H), 0,98 (t, 3H) ppm.

13C-NMR: (CDCI3): Ö 170,1 (CONH), 151,8 (C-6), 149,9 (C-2), 145,8 (C-5), 123,9 (C-3), 115,8 (C-4), 107,9 (C-l) (aromaattinen) ppm.

Esimerkki 14 (S)-(-)-N- [ (1-allyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-3-bromi-2-hydroksi-5,6-dimetoksibentsamidi ja (S)-{-)-N-[(l-allyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]- 3-bromi-6-hydroksi-2,5-dimetoksi- bentsamidi. menetelmä b_

Saunalla menetelmällä, joka on kuvattu esimerkissä 9, muutettiin esimerkissä 21 valmistettu (S)-(-)-N-[(l-allyyli-2-pyr-rolidinyyli)metyyli]-3-bromi-2,5,6-trimetoksibentsamidi otsikossa ensin mainituksi yhdisteeksi. Saanto 48 % väritöntä ljyä. [α]^° = (c = 1,8, asetoni).

1H-NMR: (CDCI3) : δ 9,05 (b, NH) , 7,27 (s, H-4), 5,91 (m, vi- nyyli-H), 5,19 (dd, 1H) , 5,12 (d, 1H) , 3,92 (s, OCII3), 3,83 (s, OCH3), 1,6-3,8 (m, 11H) ppm.

13C-NMR: (CDCI3): δ 169,3 (CONH), 153,6 (C-2), 148,0 (C-6), 144,6 (C-5), 135,9 (C-4), 122,0 (vinyyli-CH), 117,0 (vinyy- ^ /- 22 li-CH2) , 109,1 (C-l), 105,6 (C-3), 61,5 (CH-2-), 61,4 (OCH3- 5), 57,2 (OCH3-6), 56,9 (NHCH2), 54,2 (NCH2), 40,6 (CH2-5')f 28,4 (CH2- 3') , 22,8 (CH2-4r) ppm.

Fraktioista, jotka sisälsivät pienemmän komponentin, erotettiin 0,06 toista otsikossa mainittua yhdistettä öljynä.

[a]g° = -5i°C (c = 0,18, asetoni).

1H-NMR: (CDCI3) : δ 8,9 (b, NH) , 7,07 (s, H-4), 5,90 (m, 1H) , 5,20 (dd, 1H, J = 22 Hz, 1,5 Hz), 5,16 (d, 1H, J = 16 Hz), 3,87 (s, 0CH3), 3,84 (s, OCH3) , 1,6-3,8 (m, UH) ppm.

Esimerkki 15 (R)-(+)-N-[(l-bentsyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-3-bromi-2-hydroksi-5,6-dimetoksibentsamidi ja (R)-(+)-N-[(1-bentsyyli-2 -pyrrolidinyyli)metyyli]- 3-bromi - 6-hydroksi- 2,5-dimetoksi- bentsamidi. menetelmä b__ (R)-(+)-N-[(1-bentsyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-3-bromi- 2,5,6-trimetoksibentsamidia (950 mg; 2,05 mmoolia) liuotettiin 30 ml:aan dikloorimetaania ja jäähdytettiin jään avulla. Sitten lisättiin liuos, jossa oli 4M HC1 eetterissä (0,5 ml; 2 mmoolia) ja tämän jälkeen 3,2 ml 0,65 M booritribromi-dia trikloorimetaanissa (2,1 mmoolia). Kun oli sekoitettu 1 h, lisättiin 30 ml 0,7 M NH3 ja seos uutettiin dikloorime-taanilla. Liuotin haihdutettiin, jäännös liuotettiin Et20:hon, pestiin suolaliuoksella, kuivattiin (MgS04) ja haihdutettiin, jolloin saatiin 923 mg (100 %) kahta isomeeristä fenolia. GC (SE-30, kapillaaripatsas, 270°C): reten-tioajat 10,1 min ja 12,4 min (suhde 3:7).

Fenolit erotettiin haihdutuskromatografiän avulla Si02:ta käyttäen ja käyttäen eluoimisaineena Et20/Me0H/NH3 100:3:0,3, jolloin saatiin 495 mg (54 %) otsikossa ensin mainittua yhdistettä öljynä, [αί]ρ0 = +94° (c = 0,52, asetoni).

1H-NMR: (CDCI3) : δ 7,25 (s, päällekkäisyys Ph:n kanssa, 4-H) , 3,81 ja 3,75 (kaksi s, (0ME)2).

Massaspektri (EI, 70eV): m/z 449/447 (M-H, 0,57/0,61 %), 261/259 (ArCO, 1,3/1,3 %), 160 (100 %), 91 (51 %).

23 ' Λ· / . I.·

Fraktioista, jotka sisälsivät pienemmän komponentin, erotettiin 0,06 g toista otsikossa mainittua yhdistettä öljynä.

[a]= +81°C (c = 1,1, asetoni).

1H-NMR: (CDC13): δ 7,12 (s, 4-H), 3,79 ja 3,84 (kaksi s, (OME)2).

Massaspektri (EI, 70 eV): m/z 449/447 (M-H, 0,31/0,33 %) , 261/259 (ArCO, 0,86/0,91 %) , 160 (100 %) , 91 (54 %) .

Esimerkki 16 (S)-(-)-N-[(1-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]- 3,6-dibent- syylioksi-2-metoksibentsamidi. menetelmä a_

Liuosta, jossa oli 3,6-dibentsyylioksi-2-metoksibentsoehap-poa (120 mg; 0,33 mmoolia), tionyylikloridia (120 mg; 1 mmoolia) ja kaksi tippaa dimetyyliformamidia katalyyttinä 5 mlrssa tolueenia, sekoitettiin lämpötilassa 60°C 1,5 h. Liuotin haihdutettiin ja jäännös liuotettiin CH2Cl2:een ja haihdutettiin jälleen. Tämä jäännös liuotettiin 8 ml:aan CH2Cl2:ta ja lisättiin liuos, jossa oli (S)-(-)-l-etyyli-2-aminometyylipyrrolidiiniä (65 mg; 0,5 mmoolia) 2 ml:ssa CH2C12. Kun oli sekoitettu yli yön huoneen lämpötilassa, haihdutettiin liuotin ja jäännös jaettiin 2M HCl:n ja eetterin kesken. Vesipitoinen faasi tehtiin alkaliseksi, uutettiin CH2Cl2:lla, kuivattiin (Na2S04) ja haihdutettiin, jolloin saatiin raakatuote. Suoritettaessa kromatografinen puhdistus Si02:ssa käyttäen eluoimisaineena iPR20/heksaani/-MeOH/NH3:a 69:20:10:1, saatiin 145 mg (93 %) puhdasta otsikossa mainittua yhdistettä. Sp. 121-123°C.

[a]^° = -42° (c = 2,8, asetoni).

1H-NMR: (CDCI3): δ 7,39 ja 7,38 (kaksi s, CH2Ph), 6,89 ja 6,59 (AB, 4-H ja 5-H), 5,06 ja 5,03 (kaksi s, CH2Ph) , 3,95 (s, OMe), ppm.

Massaspektri (EI, 70 eV): m/z 474 (M, 0,13 %), 347 (ArCO, 0,33 %), 98 (100 %), 91 (12 %).

24 ... . -· . /"s ^ .· . \.i

Esimerkki 17 (S)-(-)-[(1- etyyli - 2 -pyrrolidinyyli)metyyli]- 3,6-dihydroksi- 2-metoksibentsamidi (menetelmä b)_

Seosta, jossa oli (S)-(-)-[(1-etyyli - 2-pyrrolidinyyli)metyyli] -3,6-dibentsyylioksi-2-metoksibentsamidia (130 mg; 0,27 mmoolia), 5 % Pd/C (50 mg), 0,5 ml 4M HC1 eetterissä ja 5 ml etanolia, ravistettiin vetykehässä 1 h. Suodatettaessa ja haihdutettaessa liuotin saatiin 90 mg puhdasta otsikossa mainittua yhdistettä öljymäisenä hydrokloridina.

1H-NMR: (CDCI3/CD3OD) : ö 7,13 ja 6,67 (AB, 4-H ja 5-H), 3,99 (s, OMe), ppm.

Massaspektri (EI, 70 eV): m/z 294 (M, 0,64 %), 167 (ArCO, 1,4 %), 98 (100 %)

Esimerkki 18

Millä tahansa edellä olevissa esimerkeissä kuvatulla menetelmällä voidaan valmistaa seuraavat yhdisteet: (S)-(-)-N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-2-hydroksi- 5,6-dimetoksi-3-metyylibentsamidi, (S)-(-)-N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]- 5-bromi-2,3 -dihydroksi- 6-metoksibentsamidi, (S)-(-)-N-[(1-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-3-etyyli-2,5-dihydroks i- 6 -metoksibentsamidi, (S)-(-)-N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-5-amino-3-etyyli-2 -hydroksi- 6-metoksibentsamidi, (S)-(-)-N-[(1-etyyli-2-pyrrolidinyyli)metyyli]-3-bromi-5,6-dietoks i- 2 -hydroksibentsamidi.

Esimerkki 19

Seuraavat esimerkit kuvaavat keksinnön mukaisten farmaseuttisten seosten valmistusta. Sanonta "aktiivinen aine" tarkoittaa keksinnön mukaista yhdistettä tai sen suolaa.

Valmiste A. Pehmeät gelatiinikapselit 500 g aktiivista ainetta sekoitettiin 500 g:n kanssa maissiöljyä, minkä jälkeen seos täytettiin pehmeisiin gelatii-nikapseleihin, jolloin kukin kapseli sisälsi 100 mg seostu (so. 50 mg aktiivista ainetta).

25 ~

Valmiste B. Pehmeät gelatiinikapselit 500 g aktiivista ainetta sekoitettiin 750 g:n kanssa maapähkinäöljyä, minkä jälkeen seos täytettiin pehmeisiin gela-tiinikapseleihin kunkin kapselin sisältäessä 125 mg seosta (so. 50 mg aktiivista ainetta).

Valmiste C, Tabletit 50 kg aktiivista ainetta sekoitettiin 20 kg:n kanssa piihap-poa, jonka tavaramerkki on "Aerosil". Tähän sekoitettiin 45 kg perunatärkkelystä ja 50 kg laktoosia ja seos kostutettiin tärkkelystahnalla, joka oli valmistettu 5 kg:sta perunatärkkelystä ja tislatusta vedestä, minkä jälkeen seos rakeistettiin seulan lävitse. Rakeiste kuivattiin ja seulottiin, minkä jälkeen siihen sekoitettiin 2 kg magnesiumstearaattia. Seos puristettiin lopuksi tableteiksi, joiden kunkin paino oli 172 mg.

Valmiste D. Kuohutabletit 100 g aktiivista ainetta, 140 g hienojakoista sitruunahappoa, 100 g hienojakoista natriumbikarbonaattia, 3,5 mg magnesiumstearaattia ja makuaineita (q.s.) sekoitettiin keskenään ja seos puristettiin tableteiksi, joista kukin sisälsi 100 mg aktiivista ainetta.

Valmiste E. Pitkäaikaisvaikutteinen tabletti 200 g aktiivista ainetta sulatettiin yhdessä 50 g:n kanssa steariinihappoa ja 50 g:n kanssa karnaubavahaa. Täten saatu seos jäähdytettiin ja jauhettiin osaskokoon, joka oli korkeintaan 1 mm halkaisijaltaan. Täten saatu seos sekoitettiin 5 g:n kanssa magnesiumstearaattia ja puristettiin tableteiksi, joista kukin painoi 305 mg. Kukin tabletti sisältää täten 200 mg aktiivista ainetta.

Valmiste F. Injektoitava liuos

Aktiivista ainetta 3,000 mg

Natriumpyrosulfaattia 0,500 mg

Dinatriumedetaattia 0,100 mg

Natriumkloridia 8,500 mg

Injektioon sopivaa steriiliä vettä ad 1,00 ml

26 l . C

Valmiste G. Kovat gelatiinikapselit 10 g aktiivista ainetta sekoitettiin 400 g:n kanssa laktoosia ja lopuksi lisättiin 2 g magnesiumstearaattia. Seos täytettiin sitten koviin gelatiinikapseleihin kunkin kapselin sisältäessä 206 mg seosta (so. 5 mg aktiivista ainetta).

Valmiste H. Tabletit 50 g aktiivista ainetta sekoitettiin 1500 g:n kanssa laktoosia, 200 g:n kanssa mikrokiteistä selluloosaa ja 10 g:n kanssa magnesiumstearaattia. Tabletit, jotka sisälsivät 5 mg aktiivista ainetta, sydänosan painon ollessa 176 mg, päällystettiin lopuksi.

Valmiste I. Varastoitava valmiste (S)-N-[(l-etyyli-2-pyrrolidinyyli)-metyyli]-3-bromi-2-heksadekanoyyli-5,6-dimetoksibentsamidia 200 mg

Maapähkinäöljyä ad 1 ml

Farmakologia

Joukko tutkimuksia osoittaa, että neuroleptisten lääkkeiden antipsykoottinen vaikutus johtuu jollain tavoin katekoli-amiinin siirtymisen pienenemisestä aivoissa, jonka nämä lääkkeet aiheuttavat, ja tarkemmin sanoen keskeisen dopa-miini(DA)reseptorin salpautumisesta aivon kortisilla ja sub-kortisilla alueilla.

Useimmat sellaiset yhdisteet, joilla on antipsykoottinen vaikutus, vaikuttavat useisiin aivojen DA-järjestelmiin. On olemassa todisteita, että antipsykoottinen vaikutus voi liittyä DA-reseptorien salpautumiseen subkortisissa ja kor-tisissa limbisissä rakenteissa (J. Pharm. Pharmacol. 25, 346, 1973, Lancet, 1027, 1976), kun taas hyvin tunnetut neuroleptisten lääkkeiden aikaansaamat ekstrapyramidaali-sivuvaikutukset johtuvat DA-reseptorien salpautumisesta nigro-neostriataalisessa DA-järjestelmässä (Intern. J. Neurol. 6, 27-45, 1967).

- ' V..' 27 A. In vivo -kokeet

Nykyisin on käytettävissä useita erilaisia menetelmiä DA-reseptorin salpautumisen tutkimiseksi aivoissa in vivo. Eräs menetelmä perustuu antipsykoottisten lääkkeiden kykyyn salvata ne käyttäytymisvaikutukset, jotka DA-vasta-aine-apomor-fiini aikaansaa rotissa. Useat tutkimukset osoittavat erinomaisen vastaavuuden apomorfiinikokeen avulla mitatun in vivo DA-reseptori-salpautumisen ja erilaisten antipsykoottisten lääkkeiden terapeuttisen vaikutuksen välillä. Apomor-fiini aikaansaa rotissa ja muissa eläinlajeissa luonteenomainen syndrooman, jonka muodostavat toistuvat liikkeet (stereotypiat) ja yliaktiivisuus, joka näyttää aiheutuvan postsynaptisten DA-reseptoreiden aktivoitumisesta aivoissa (J. Pharm. Pharmacol. 19., 627, 1967; J. Neurol. Transm. 40. 97-113, 1977). Tällaiset stereotypiat (pureskelu, nuoleminen, pureminen) näyttävät pääasiallisesti aiheutuvan DA-reseptoreiden aktivoitumisesta, jotka kytkeytyvät nigroneo-striataaliseen DA-järjestelmään (J. Psychiat. Res. 11, 1, 1974), kun taas lisääntynyt liikkuvuus (hyperaktiivisuus) näyttää johtuvan pääasiallisesti DA-reseptorien aktivoitumisesta subkortisissa mesolimbisissä rakenteissa (nucleus oi-factorium, nucleus accumbens), so. mesolimbisessä DA-järjes-telmässä (J. Pharm. Pharmacol. 25, 1003, 1973) .

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että erilaisiin rakenteellisiin luokkiin kuuluvat neuroleptiset aineet salpaavat apomorfiinistereotypian rotissa ja että tämä salpautuminen on läheisessä suhteessa DA-siirtymisen estymiseen mitattuna biokemiallisten tai neurofysiologisten menetelmien avulla. Täten antiapomorfiinivaikutus vastaa hyvin muutoksia DA-liikkuvuudessa, jonka neuroleptiset lääkkeet ovat aiheuttaneet (Eur. J. Pharmacol. 11, 303, 1970), DA-reseptorin si-toutumistutkimuksia (Life Science, 17, 993-1002, 1976), ja mikä kaikkein tärkeintä, antipsykoottista tehokkuutta (Nature, 2.63, 388-341, 1976) .

.►· - y, 28 · °

Menetelmät Käytettiin urospuolisia Sprague-Dawley-rottia (paino 225-275 g). Näitä rottia tarkkailtiin "Perspex”-häkeissä (pituus 40, leveys 25 ja korkeus 30 cm) ja käyttäytyminen merkittiin muistiin 5, 20, 40 ja 60 minuuttia apomorfiinin annostelun jälkeen. Yhdisteet injektoitiin 60 minuuttia ennen apomor-fiinihydrokloridia (1 mg/kg), joka injektoitiin subkutaani-sesti (s.c.) niskaan. Tämän annostustavan ja annostusmuodon todettiin aikaansaavan erittäin vakiona pysyvän reaktion ja erittäin alhaisen vaihtelun reaktion suuruudessa. Lisäksi apomorfiini annettuna s.c. aikaansai myös erittäin vakion hyperaktiivisuuden.

Välittömästi injektion jälkeen eläimet pantiin häkkeihin, yksi kuhunkin. Stereotypioiden arvostelu suoritettiin kahdella eri menetelmällä. Ensimmäinen arvostelujärjestelmä oli sen järjestelmän muunnos, jonka ovat esittäneet Costall ja Naylor (1973) . Stereotypian voimakkuus arvosteltiin mittakaavassa 0-3 seuraavasti:

Arvo Stereotypiakäyttäytymisen kuvaus 0 Ei muutosta käyttäytymisessä verrattuna ruokasuola- vertailukokeeseen 1 Epäjatkuva nuuhkiminen 2 Jatkuva nuuhkiminen 3 Jatkuva nuuhkiminen, pureskelu, pureminen ja nuo leskeleminen

Toisessa järjestelmässä merkittiin muistiin niiden eläinten lukumäärä, joissa esiintyi apomorfiinin aikaansaama yliak-tiivisuus. Kukin ryhmä käsitti 6-8 eläintä. Sylkikokeet suoritettiin aina samanaikaisesti. ED50-arvot ovat ensimmäisessä arvostelujärjestelmässä (mittakaava 0-3) ne annokset, jotka pienentävät stereotypioiden voimakkuutta 50 %:lla 60 minuutin pituisen tarkkailujakson aikana. Toisen arvostelu-järjestelmän ED50-arvot ovat ne annokset, jotka pienentävät hyperaktiivisuutta osoittavien eläinten lukumäärän 50 %:lla 60 minuutin pituisen tarkkailujakson aikana. EDS0-arvot laskettiin logaritmisista annosreaktiokäyristä pienimpien neli- i 29 öiden menetelmällä käyttäen 4-6 erilaista annosmäärää ja 6-8 eläintä kutakin annosmäärää käytettäessä.

B. In vitro -koe. Reseptorin sitomiskoe

Antipsykoottisten lääkkeiden kliinisen tehokkuuden on todettu vastaavan niiden kykyä syrjäyttää tritioitu spiperoni dopamiini-reseptori-valmisteista [Seeman Biochem. Pharmacol. 26, 1741 (1977)].

Menetelmä Käytettiin Burt ym. menetelmää [Proc. Nat. Acad. Sei. USA 72. 4655 (1975)]. Urospuolisia Spraque-Dawley-rottia, joiden paino oli 150-200 g, dekapitoitiin ja niiden aivot poistettiin nopeasti. Striata erotettiin, koottiin yhteen ja homogenoitiin 50 mM tris-HC1-puskurissa (pH 7,6). Membraanifraktio otettiin talteen sentrifugoimalla (48 000 g; 10 minuuttia) , pestiin kerran puskurila ja suspendoitiin uudelleen 50 mM tris-HCl (pH 7,6), joka sisälsi 0,1 % askorbiinihappoa, 10 mM pargyliiniä, 120 mM NaCl, 5 mM KC1, 2 mM CaCl2 ja 1 mM MgCl2. Suspensiota esihaudottiin lämpötilassa 37°C 10 minuuttia ja sitä pidettiin sitten jäissä käyttöön saakka.

Kokeet suoritettiin käyttäen solujen talteenottolaitetta. Hautominen suoritettiin käyttäen neljää koe-erää kunkin sisältäessä membraanisuspensiota (2,5 mg/0,5 ml), 3H-spipe-ronia (0,4 nM) ja koeyhdistettä lopullisen tilavuuden ollessa 0,5 ml.

10 minuutin pituisen hautomisen jälkeen lämpötilassa 37°C suodatettiin koe-erien sisältö nopeasti ja pestiin Whatman GF/B-suodattamilla solujen talteenottolaitetta käyttäen. Spesifinen sitoutuminen määrättiin ligandisitoitumisen erona 1 μΜ (+)-butaklamolin läsnäollessa ja ilman sitä. Koetulokset on esitetty arviona IC50. IC50-arvot, jotka on esitetty yksikkönä μΜ, osoittavat koeaineen sen väkevyyden, joka pienentää spesifisesti sitoutuneen spiperonin määrää 50 %.

Koetulokset

Koetulokset on esitetty seuraavassa taulukossa.

30 ‘j '

Koeyhdiste In vivo__ In vitro

Stereotypioiden Hyperaktiivi- 3H-spi?ercnin pieneneminen EDcq suuden pienen- sitoutumisen (,umooli/kg i.p.) tymir.en Ε0ς_ estyminen , ...... IC50 (,uM) _ _ (/umoolia/ka i.o.) _/_

Tunnetut yhdisteet:

Br OCH3 6,5 0,3,-, 1.57

\ I

ÖCH. r II

3 L2 ^ ("remoxipride", US-patentti 4 232 037)

Cl OH

V-C0NHCH_ --nJ

\ — / 2 2,4 0,11 0,025

/ ' I

Cl OCH -, C_,H„ 3 2d (EP 60235 mukainen yhdiste )

Keksinnön mukaiset yhdisteet:

CH CH9CH OH

J z \~_/ ____ ^-CONHCI^l^J 2 6-10 < LO · 10 24-10 CH30 X0CH3 C2 H5

Br OH

^^-C0NHCH2L_nJ 4,2-10~2 5 -10~3 10-10-4 ch3o och3 c2h5

C-,Ης OH

Δ \ 3 / Q.O,HCH2r3 5,8-10-2 0,7-10-3 7-l0-^ C1I3° X°C!t3 c2„5 ) 31

Koetulosten arvostelu

Keksinnön mukaiset yhdisteet omaavat sellaisen antidopa-miiniaktiivisuuden, joka on ylivoimainen kokeiltuihin aikaisemmin tunnettuihin yhdisteisiin verrattuna sekä in vivo että in vitro. Kykynä estää stereotypiat, jotka on aikaansaatu apomorfiinin avulla rotissa, ovat keksinnön mukaiset kokeillut yhdisteet noin 50-150 kertaa tehokkaampia kuin kokeillut aikaisemmin tunnetut yhdisteet. Lisäksi eroavaisuus niiden ED50-annosten välillä, jotka salpaavat apomorfiinin aikaansaaman hyperaktiivisuuden, ja niiden ED50-annosten välillä, jotka salpaavat stereotypiat, on suuri, mikä osoittaa erittäin selektiivistä vaikutusta spesifisiin dopamiini-neuroneihin. Näitä ominaisuuksia ei voitu ennakolta aavistaa aikaisemmin tunnettujen yhdisteiden ominaisuuksien perusteella.

Reseptorin sitomistutkimukset in vitro vahvistavat keksinnön mukaisten yhdisteiden voimakkaan tehokkuuden in vivo. Keksinnön mukaisten yhdisteiden aktiivisuus syrjäyttää 3H-spi-peronin rotan aivoista valmistetuista striataali-preparaa-teista on erittäin paljon suurempi kuin kokeiltujen tunnettujen yhdisteiden vastaava aktiivisuus.

c 32

Mellanprodukter till oxisalicylamidoderivat Avdelat frän ansökan 850398 Föreliggande uppfinning avser mellanprodukter till nya, far-makologiskt aktiva derivat av oxisubstituerade salicylami- der.

Uppfinningens ändamäl är att tillhandahälla ett substituerat bensamidneuroleptikum, som är användbart för blockering av dopaminreceptorer i hjärnan. Sädana substanser är användbara vid behandling av emesi, ängesttillständ, psykosomatiska sjukdomar och psykotiska tillständ säsom schizofreni och depression, alkoholrelaterade sjukdomar, förvirringstill-ständ och sömnrubbningar hos äldre.

Remoxiprid (US patentet 4 232 037) med formeln Br 0CH3 ^1-conhch2 J^) 0CH3 C2Hs är ett nyligen utvecklat antipsykotiskt medel. Denna för-ening uppges vara en kraftig antagonist för apomorfinsyndro-met i rätta.

I europeiska patentansökan 60235 uppenbaras bensamidderivat, vilka uppges vara kraftiga inhibitorer av apomorfinsyndromet i rätta, varvid bland dessa hör föreningen med formeln

Cl OH

O-

Cl 0CH3 i2H5 33 Föreningarna enligt US 4 232 037 och EP 60235 har mindre kraftig antidopaminerg verkan än föreningarna enligt före-liggande uppfinning.

Föreliggande uppfinning avser mellanprodukter tili förenin-gar med formeln R2 /Z1

C V- C0NHCH- J

\ —/ L N I

i' 2 1 3 ZJ Z* CH^·5 där Z1 är OH, OR1 eller NH2, 7? är OR4, Z3 är OH, OR4 eller OR1, R2 är en väteatom, en halogenatom, R4 eller F3C-(CH2)n-, R3 är en väteatom, R4, en lineär eller förgrenad kolväteked med en dubbel- eller trippelbindning och 2 tili 3 kola-tomer, fenyl eller fenyl substituerad med metylendioxi eller en eller flera av fluor, klor, brom, trifluorme-tyl, metyl, etyl, metoxi eller etoxi i orto-, meta-eller paraställning, R1 är alkyl-CO, där alkyl representerar en lineär eller förgrenad kolväteked med 1 tili 17 kolatomer, R4 är en alkylgrupp med 1-4 kolatomer, n är 0, 1 eller 2 eller ett sait därav.

Man har funnit att sAdana föreningar har värdefulla tera-peutiska egenskaper. Speciellt har de kraftigare antidopa-minerg verkan än föreningarna enligt teknikens ständpunkt som diskuterats ovan och de uppvisar även större separation frän läkemedelsframkallade extrapyramidala biverkningar.

Uppfinningen tillhandahäller säledes föreningar och fysiolo-giskt fördragbara salter därav, vilka föreningar är använd- 34 ί' '*'·' o bara vid terapeutisk behandling av emesi, ängesttillständ, psykosomatiska sjukdomar säsom mag- och duodenalulcer och psykotiska tillständ säsom schizofreni och depression, alko-holrelaterade sjukdomar, förvirringstillständ och sömnrubb-ningar hos äldre.

Speciellt föredragna föreningar är

K /CH _ 8r . OH

Q- C0NHCH2 f^VcONHCH2 Λ.Ν )

HjCO OCHj C2H5 CHjO OCHj CH2CH = CH2

Cly,0H _ 8rW°H

\ y~CQNHCH2~L HJ ^ y C0NHCH2 J

/ > I / ' I // λ

HjCO 0CH3 *2H5 Cm3° 0CH3 Ch2 0 HSC2 0H Br 0(!-(CH2)14-ch3 / V conhch2 -C n ) X^y conhch2 \ n ^ H3C0 OCHj C2H5 CH3° ^3 C2H5

Dessa föreningar kan användas terapeutiskt som de racemiska blandningarna av (+)- och (-)-former, vilka erhälles genom syntes. De kan även upplösas i motsvarande enantiomerer, vilka likasä kan användas i terapin. (+)- och (-)-formerna kan även erhällas genom reaktion av motsvarande enantiomera 2-aminometyl-pyrrolidinderivat med bensoesyradelen.

Pöreningarna enligt denna uppfinning kan administreras i form av fria baser eller deras salter med icke-toxiska sy- ror. Nägra typiska exempel pä dessa salter är hydrobromiden, hydrokloriden, fosfatet, sulfatet, sulfonatet, sulfamatet, citratet, laktatet, maleatet, tartratet och acetatet.

35 r ·" - * **· χ * ' v > Föreningarna framställs medelst mellanprodukter, vilka kän-netecknas av vad som säges i kännetecknande delen av krav 1 och 2.

Vid klinisk tillämpning kommer föreningarna enligt förelig-gande uppfinning normalt att administreras oralt, rektalt eller genom injektion i form av farmaceutiska beredningar omfattande den aktiva beständsdelen antingen som fri bas eller som ett farmaceutiskt fördragbart icke-toxiskt, syra-additionssalt, t.ex. hydrobromiden, hydrokloriden, fosfatet, sulfatet, sulfonatet, sulfamatet, citratet, laktatet, ma-leatet, tartratet, acetatet och liknande tillsammans med en farmaceutiskt fördragbar bärare. Följaktligen avses uttryck hänförande sig till denna uppfinnings nya föreningar antingen generiskt eller specifikt att innefatta bäde den fria aminbasen och syraadditionssalterna av den fria basen, om inte det sammanhang i vilket sädana uttryck används, t.ex. i de specifika utföringsexemplen, skulle vara i bristande öve-rensstämmelse med det vida begreppet.

Bäraren kan vara ett fast, halvfast eller flytande utspäd-ningsmedel eller en kapsel. Dessa farmaceutiska beredningar utgör en ytterligare aspekt av denna uppfinning. Vanligen kommer den aktiva substansen att utgöra mellan 0,1 och 99 vikts-% av beredningen, närmare bestämt mellan 0,5 och 20 vikts-% för beredningar avsedda för injektion och mellan 2 och 50 vikts-% för beredningar lämpade för oral administre-ring.

För att framställa farmaceutiska beredningar innehällande en förening enligt uppfinningen i form av doseringsenheter för oral applicering kan den utvalda föreningen blandas med en fast pulverformig bärare, t.ex. laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, stärkelser sdsom potatisstärkelse, majsstärkelse eller amylopektin, cellulosaderivat eller gelatin och ett smörjningsmedel säsom magnesiumstearat, kalciumstearat, po-lyetylenglykolvax och liknande och sedan pressas tili att bilda tabletter. Om belagda tabletter erfordras, kande de 3b kärnor som framställs sdsom beskrivits ovan beläggas med en koncentrerad sockerlösning, vilken kan innehälla t.ex. gummi arabicum, gelatin, talk, titandioxid och liknande.

Alternativt kan tabletten beläggas med ett lack lost i ett lättflyktigt organiskt lösningsmedel eller en blandning av organiska lösningsmedel. Färgärnnen kan sättas till dessa beläggningar för att lätt skilja mellan tabletter innehäl-lande olika aktiva substanser eller olika mängder av den aktiva föreningen.

För framställningen av rajuka gelatinkapslar (pärlformade slutna kapslar) bestäende av gelatin och exempelvis glycerol eller liknande slutna kapslar kan den aktiva substansen blandas med en vegetabilisk oija. Härda gelatinkapslar kan innehälla granulat av den aktiva substansen i kombination med fasta, pulveriormiga bärare säsom laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, stärkelser (t.ex. potatisstärkelse, majs-stärkelse eller amylopektin), cellulosaderivat eller gelatin.

Doseringsenheter för rektal applicering kan framställas i form av suppositorier omfattande den aktiva substansen i blandning med en neutral fettbas eller rektalkapslar av gelatin omfattande den aktiva substansen i blandning med vegetabilisk olja eller paraffinolja.

Flytande beredningar för oral applicering kan vara i form av sirupar eller suspensioner, exempelvis lösningar innehällan-de frän omkring 0,2 tili omkring 20 vikts-% av den aktiva substansen som beskrivits här, varvid aterstoden är socker och en blandning av etanol, vatten, glycerol och propylen-glykol. Eventuellt kan sädana flytande beredningar innehdlla färgmedel, arommedel, sackarin och karboximetylcellulosa som förtj ockningsmedel.

Lösningar för parenterala appliceringar genom injektion kan framställas i en vattenlösning av ett vattenlösligt farma- i 37 ceutiskt fördragbart salt av den aktiva substansen företrä-desvis i en koncentration av frän omkring 0,5 till omkring 10 vikts-%. Dessa lösningar kan även innehälla stabilise-ringsmedel och/eller buffrande medel och kan lämpligen till-handahällas i olika doseringsenhetsampuller.

Föreningar med formeln I, där R1 är en acylgrupp, kan med fördel användas i farmacentiskä beredningar avsedda for int-ramuskulär administrering för att erhälla en utdragen frisat tningseffekt, dvs. en depaeffekt.

Lämpliga dagliga doser för oral administrering av förenin-garna enligt denna uppfinning är 1-50 mg, företrädesvis 5-20 mg.

Framställningsmetoder Föreningar enligt formel I kan erhällas genom nägon av föl-jande metoder.

A. Föreningarna med formeln / V-conhch2 —[ ) lZ > 3

CHZRJ

där Z1 är OH, OR1 eller NH2, Z2 är OR4, Z3 är OH, OR4 eller OR1, R2 är en väteatom, en halogenatom, R4 eller FjC-iCI^),,, R3 är en väteatom, R4, en lineär eller förgrenad kolväteked med en dubbel- eller trippelbindning och 2 tili 3 kola-tomer, fenyl eller fenyl substituerad med metylendioxi eller en eller flera av fluor, klor, brom, trifluorme-tyl, metyl, etyl, metoxi eller etoxi i orco-, meta-eller parastäilningarna, 38 R1 är alkyl-CO, där alkyl representerar en linear eller förgrenad kolväteked med 1 till 17 kolatomer, R4 är en alkylgrupp med 1-4 kolatomer, n är 0, 1 eller 2, kan erhällas genom ett förfarande, som innefattar: (a) reaktion av en förening med formeln ** 2'

C00H

z3 z2 där Z1, Z2, Z3 och R2 har ovan givna definitioner och -C00H är en reaktiv grupp, som kan reagera med en aminogrupp under bildning av en amidgruppering, med en förening med formeln V-CHrS? oyR3 där R3 har ovan givna definition, eller ett reaktivt derivat därav.

Reaktionen utföres i ett lämpligt lösningsmedel säsom di-etyleter, THF, diklormetan, kloroform eller toluen mellan -20°C och reaktionsblandningens kokpunkt. Den resulterande aminen kan isoleras som ett sait ätervunnet t.ex. genom filtrering. Alternativt kan den erhällna aminen omvandlas tili den fria basen med användning av konventionell teknik säsom tillsats av vattenhaltig ammoniak eller en natriumhy-droxidlösning och extraktion med ett organiskt lösningsme del.

i enlighet med uppfinningen kan följande föreningar användas 2 som reaktiva derivat av den sykliska aminen ovan: J - ,,.

39

Reaktionsprodukter av aminen med fosforklorid, fosforoxiklo-rid, dialkyl-, diaryl- eller o-fenylenklorfosfiter eller alkyl- eller arylklorfosfiter eller ett isotiocyanat eller isocyanat av aminen. De narnnda reaktiva derivaten kan reage -ras med syran in situ eller efter föregäende isolering.

Det är även möjligt att omsätta den fria syran och den fria aminen i närvaro av ett kondensationsmedel, t.ex. kiseltet-raklorid, difosforpentoxid, ett fosfin eller hexametylfos-fortriamid plus en koltetrahalogenid, difenylfosfit, N-eto-xikarbonyl-2-etoxi-l,2-dihydrokinolin, titantetraklorid eller karbodiimider säsom dicyklohexylkarbodiimid, Ν,Ν'-kar-bonyldiimidazol, N,N'-tionyldiimidazol och dietyldiazodikar-boxylat.

(B) Föreningarna med formeln R2 Z1

rV CONHCH, -ΓJ

M Ϊ z3 z2 ch2-r3 där Z1, Z2, Z3, R2 och R3 är säsom definierats i ingressen tili patentkravet 1 och ätminstone en av Z1 och Z3 är OH, kan er-hällas genom avskyddning av en förening med formeln R2 z’" Ö- ., /\ | Z3 Z2 :h,-r3 där Z2, R2 och R3 är säsom definierats i ingressen tili patentkravet 1 och Z1" är OH, OR1 eller en lampiigt skyddad hydroxylgrupp, dä Z2 = Z3 = OH, och Z3’ är OH, OR4, OR1 eller en lämpligt skyddad hydroxylgrupp 40 och ätminstone en av Z1" och Z3" är en lampi igt skyddad hydro-xylgrupp.

Lämpliga standardskyddsgrupper för fenoler kan vara grupper säsom trimetylsilyl, t-butyldimetylsilyl, tetrahydropyranyl, bensyl, metoxietoximetyl, metoximetyl, metyltiometyl, alifa-tiska eller aromatiska estrar, karbonater eller cykliska acetater, ketaler eller estrar, dä produktens Z2 = Z3 = OH. Skyddsgrupperna kan avlägsnas genom standardprocedurer (T.W. Greene i "Protective Groups in Organic Synthesis", Wiley,

New York, 1981, S. 87-113).

En speciell form av skyddsgrupp representeras av grupperna Z1 och Z2, dä de är alkoxi.

Uppfinningen avser alltsä mellanprodukter med formeln R2 Z1"

G)- C0NRCH2-G

.,/ \ I

Z3 Z2 ch2-r3 där Z2, R2 och R3 betecknar detsamma som ovan och Z1" är OH, OR1 eller en lämpligt skyddad hydroxylgrupp, dä produktens Z2 = Z3 = OH, och Z3' är OH, OR4, OR1 eller en lämpligt skyddad hydroxylgrupp, da produktens Z2 = Z3 = OH och ätminstone den ena av Z1’ och Z3" är en lämpligt skyddad hydroxylgrupp, och formeln: R2 Z1 Z3 Z2 där Z1, Z2, Z3 och R2 är desamma som i patentkravet 1. De är säledes mellanprodukter i forfarandealternativen a) och b).

41

Den första mellanprodukten framställs genom den metod som beskrivits i a).

Mellanprodukter med formeIn R2 Z1

// \V_COOH

Z* V

där R2, Z1, Z2 och Z3 är säsom definierats ovan, kan framstäl-las genom att i) behandla en förening med formeln R2 Z1

// \V_C00H

^2 ZJ Zz där R2 är säsom definierats ovan och Z1, Z2 och Z3 är OR4, där R4 är säsom definierats ovan, med en Lewis-syra säsom bortribromid, bortriklorid eller aluminiumklorid eller brom-vätesyra, ii) behandla en förening med formeln R2 Z1 u 'V—cooh z) zz där R2 är som ovan med undantag för Br och I; Z1, Z2 och X3 är alkoxi, dialkylamino eller alkyltio; alternativt kan Zl, Z2 och Z3 vara ett lämpligt skyddat derivat som metoximetyleter eller tetrahydropyranyleter, t-butoxikarbonylamin eller t-butylkarbonylamin, som avskyddas efter reaktionen, med alkyl- eller aryllitium följt av reaktion med koldioxid och surgörning.

- - ν ' 42 iii) behandla en förening med formeln Z1

// \V__C00H

/pj Γ Zz där Z1, Z2 och Z3 är säsorn tidigare definierats, med halogen, en sulfurylhalogenid (företrädesvis S02C12) eller ett halogen -dioxankomplex, vilket ger föreningar med R2 = halogen.

Exempel 1 (S)-(-)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-brom- 2.5.6- trimetoxibensamid. förfarande a

En loaning bestäende av 3-brom-2,5,6-trimetoxibensoesyra (4,5 g; 0,015 mol) i 60 ml toluen, behandlades med tionyl-klorid (4,5 g; 0,038 mol) vid temperaturen 65°C i en timmes tid. Lösningsmedlet förflyktigades och resten löstes i 20 ml CHC13. En loaning tillsattea, som innehöll (S)-(-)-2-aminome-tyl-l-etylpyrrolidin i 40 ml CHC13. Temperaturen steg tili 45°C. Efter 0,5 h avlägsnades lösningsmedlet och resten neutraliserades med 100 ml 1-M NaOH. Vid extraktion tre gän-ger med 100 ml eter, torkning och avdunstning erhölls 5,8 g av rubricerade förening. Vid kristallisering ur diisopropyl-eter erhölls 4,8 g (79 %) av produkten. Sp. 106-107°C; NMR: ett aromatiskt band vid 7,07 ppm och tre metoxi-band vid 3,86, 3,85 och 3,84 ppm. Koi-13-signalerna vid 164,6(7); 149,9(5); 147,6(2); 145,9(6); 128,6(1); 117,0(4) och 111,1(3) ppm.

Analys: (CnH^BrNjO*) % C: beräknat 50,88; konstaterat 50,84 %; H: beräknat 6,28; konstaterat 6,27 %; N: beräknat 6,98; konstaterat 6,96.

Exempel 2 (S)-(-)-N-[(l-etyl*2-pyrrolidinyl)metyl]-3-klor- 2.5.6- trimetoxibensamid. förfarande a 3-klor-2.5.6-trimetoxibensoesyra > / V * 43 5,0 g (0,024 mol) av 2,5,6-trimetoxibensoesyra suspenderades i 75 ml CHC13 och avkyldes tili temperaturen 0°C. Sedan till-sattes 1,9 ml (0,024 mol) S02C12 i kväveatmosfär. Reaktions-blandningen omrördes 2 h och tilläts sakta nä rumstempera-tur. Reaktionsblandningen utspäddes med 100 ml CHC13 och tvättades med 200 ml H20. Det vattenhaltiga skiktet tvättades med 50 ml CHC13 och det förenade organiska skiktet torkades (Na2S04) och lösningsmedlet förflyktigades. Utbytet var 5,5 g (95 %) av 3-klor-2,5,6-trimetoxibensoesyra (olje). Smält-punkten var 246,7°C.

(S)- (-)-N- [ (l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-klor- 2.5.6 -trimetoxibensamid

En lösning innehällande 5,5 g (0,023 mol) av 3-klor-2,5,6 -trimetoxibensoesyra, DMF och S0C12 i toluen blandades vid temperaturen 50°C i kväveatmosfär tills gasbildningen upp-hörde. Lösningsmedlet förflyktigades och resten löstes i 100 ml CHC13 och förflyktigades änyo. Resten löstes i 75 ml CHC13 och blandades med en lösning innehällande (S)-(-)-2-amino-etyl-l-etylpyrrolidin i 10 ml CHC13. Blandningen omrördes 3 h vid rumstemperatur och extraherades sedan med 2x100 ml IM HC1. Det förenade vattenskiktet alkalicerades med 45-% NaOH (aq) och extraherades sedan med 3x150 ml CH2C12. Det förenade organiska skiktet torkades (Na2S04) och lösningsmedlet av-dunstades. 4,8 g (60 %) av kristalliserande rest erhölls. Omkristallisering ur 50 ml iPR20 gav 2,1 g av rubricerade förening, vars sp. var 118-120°C (26 %).

Exempel 3 (S)-(-)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-2,3,6-trimetoxibensamid. förfarande a 2,3,6-trimetoxibensoesyra (4,2 g; 0,02 0 mol) behandlades med tionylklorid (7,1 g; 0,060 mol) i toluen (150 ml) vid tempe-ratur 65°C i en timmes tid. Lösningsmedlet avlägsnades me-delst vakuum och resten löstes i 50 ml kloroform. Sedan tillsattes en lösning innehällande (S)-(-)-N-etyl-2-aminome-tylpyrrolidin (3,8 g; 0,030 mol) i 50 ml kloroform och blandades vid temperaturen 40°C i 30 minuters tid. Genom tili- fr* ' r * 44 satts av natriumhydroxid (20 ml; 2N), separation och av-dunstning av det organiska skiktet erhölls 4,5 g av rubrice-rade förening. Egenskaperna hos kärnresonansspektrumet för atomerna i denna förening var följande.

’H-NMR (CDCIj) δ ppm, 6,87 (d, 1H) , 6,58 (d, 1H, J = 9,1 Hz), 3,88 (s, 3H), 3,82 (s, 3H), 3,78 (s, 3H). i3C-NMR (CDC13) δ ppm, 165,6, 150,2, 147,0, 146,9, 114,3, 113,4, 106,5.

Exempel 4 (S)-(-)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-etyl- 2.5.6- trimetoxibensamid, förfarande a 3-etyl-2,5,6-trimetoxibensoesyra (2,0 g; 0,0083 mol) behand-lades med tionylklorid (1,2 g; 0,010 mol) i 20 ml toluen innehdllande 3 droppar dimetylformamid som katalysator vid temperaturen 50°C i 1,5 timmes tid. Lösningsmedlet avlägsna- des. Resten bestäende av rä 3-etyl-2,5,6-trimetoxibensoyl-klorid löstes i 20 ml kloroform och omrördes med lösning innehällande (S)-(-)-l-etyl-2-aminometylpyrrolidin (1,3 g; 0,010 mol) i 20 ml kloroform. Efter 16 timmar extraherades reaktionsblandningen med 2x50 ml IN HCl. Det vattenhaltiga skiktet alkalicerades med 30-% NaOH. Efter extraktion med 2x75 ml kloroform, torkning (Na2S04) och avdunstning av lösningsmedlet erhölls 2,0 g produkt. Utbytet var 71 %. Sp. 85-87°C ur diisopropyleter. [a]p° = -71°C (c = 0,74, aceton).

13C-NMR (CDCIj) δ 166,0 (CONH) , 149,1 (C-2) , 148,2 (C-6), 144,3 (C-5), 133,0 (C-3), 127,2 (C-l), 113,8 (C-4), (endast aromatiska signaler) ppm.

Exempel 5 (S)-(-)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-propyl- 2.5.6- trimetoxibensamid. förfarande a 3-propyl-2,5,6-trimetoxibensoesyra (23 g; 0,09 mol) behand-lades med tionylklorid och (2S)-(-)-l-etyl-2-aminometylpyr-rolidin pä samma sätt som i exempel 4.

Utbyte 10,6 g (32 %). Sp. 68-70°C (i-Pr20) .

'H-NMR (CDCIj): δ 6,73 (s, 1H) , 6,40 (b, 1H) , 3,85 (s X 2,6H), 3,76 (s, 3H), 0,9-3,8 (m, 21H) ppm.

i 45

Exempel 6 (R) - ( + )-N-[(l-bensyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-brom- 2.5.6-trimetoxibensamid. förfarande a_ 3-brom-2,5,6-trimetoxibensoylklorid (8 mmol) omsattes med (2R)-1-bensyl-2-aminometylpyrrolidin (6,5 mmol) i 15 ml diklormetan pä. samma sätt som beskrivits i exempel l.

Vid rening medelst avdunstningskromatografi i Si02 medelst i-Pr20/Me0H/NH3 100:10:1 som eluent erhölls 1,17 g (39 %) av produkten. Sp. 112-114°C. [a]p^ = +57°C (c = 0,52, aceton) .

‘H-NMR (CDC13) : Tre metoxisignaler 3,85, 3,84 och 3,83 ppm. 13C-NMR (CDC13) : δ 164,7 (CONH, 149,9, 147,7, 146,1, 139,3, 128,9, 128,7, 128,3, 127,0, 117,3, 111,1 (aromatisk) ppm. Massaspektrum (El, 70 eV): m/z 464/462 (M, 0,14 %/0,ll %), 160 (100 %), 91 (52 %).

Exempel 7 (S) -(-) -N- [ (l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl] -2-amino-3- brom-5.6 -dimetoxibensamid. forfarande a_

Till en lösning innehällande 2-amino-3-brom-5,6-trimetoxi-bensoesyra (0,96 g, 3 mmol) och trietylamin (0,58 ml; 4,2 mmol) i 15 ml tetrahydrofuran/diklormetan (1:1), tillsattes etylkloroformat (0,32 ml; 3,4 mmol) vid temperaturen -20°C. Efter omrörning 45 min vid temperaturen -20°C, tillsattes en lösning innehällande (2S)- (-)-1-etyl-2-aminometylpyrrolidin i 10 ml diklormetan vid temperaturen -20°C. Efter tre tim-mars omrörning vid rumstemperatur tvättades blandningen med vatten och extraherades med 0,5 M HC1. Den vattenhaltiga fasen alkalicerades och extraherades tvä gänger med diklormetan. Efter torkning (Na2S04) och avdunstning erhölls 0,45 g räprodukt, som renades kromatografiskt med Cu-oinvandfasko-lonn med H20/Me0H/NH3 40:60:0,3 som eluent, varvid 0,25 g (22 %) av ren produkt i oljeform erhölls.

Analys (C,6H24BrN303) : beräknad C 49,75; H 6,26; N 10,88. Konstaterad: C 49,90; H 6,31; N 10,69.

'H-NMR (CDClj) : δ 1,11 (t, CH3) , 1,7-3,9 (multipelband, 11 H) , 3,80 och 3,82 (tvänne s, (Ome)2), 5,80 (b, HN2) , 7,14 (s, 4- H) , 7,9 (b, NH) ppm. 13C-NMR (CDC13) : δ 167,0 (CONH), 148,1, 143,7, 140,9, 120, 113,0, 104,9 (aromatiskt) ppm.

' ,· - c- 46

Exempel 8 (S)- (-)-N-[(1-etyl- 2 -pyrrolidinyl) me tyl]- 3 -brom-5 - hvdroxi- 2.6 -dimetoxibensamid. förfarande a_ 3,5-dibrom-2,6-dimetoxibensoesyra (10,0 g, 0,036 mol) löstes i 200 ml av 10-% natriumhydroxid. 1,0 g kopparbrons-pulver tillsattes och blandningen värmdes 6 timmar vid 100°C. Efter avkylning neutraliserades blandningen med stark klorvätesyra och extraherades med 2x200 ml metylenklorid.

Vid torkning och avdunstning av lösningsmedlet erhölls 3,5 g av en brun produkt bestdende av 3-brom-5-hydroxi-1,6-dimetoxibensoesyra .

Produkten behandlades med tionylklorid (3,5 g; 0,03 mol) i 50 ml toluen vid temperaturen 65°C i en timmes tid. Lösningsmedlet förflyktigades medelst vakuum och resten löstes i 30 ml kloroform. Sedan tillsattes en lösning innehällande (S)-(-)-1-etyl-2-aminometylpyrrolidin i 15 ml kloroform och blandningen omrördes 1 timme vid temperaturen 35°C. Sedan tillsattes vatten och 20 ml 2N NaOH. Produkten extraherades med kloroform och behandlades med kromatografisk kolon (Si-gel, Merck Lichrosorb, CH2C12-C2H50H-NH3, 90:9:1). 0,35 g av rubricerade förening erhölls i oljeform.

Masspektrum: Molekylbandet 386/388, motsvarar C^H^BrNjC^.

NMR: (CDClj) proton: δ ppm 7,56 (b, 5-OH) , 7,03 (s, H4) , 6,83 (b, NH) , 3,80 (s, CH30) , 3,77 (s, CH30) , 1,7-3,8 (m, UH) , 1,11 (t, CH3) . Koi -13: δ ppm 165,4 CONH, 147,2 C5OH, 146,6 C2-OMe, 144,4 C6OMe, 127,0 CrC0NH, 121,2 C4-H, 111,3 C3Br.

Exempel 9 2-hydroxi-5,6-dimetoxibensamid och (S)-(-)- 3-brom-N-[(1-etyl- 2 -pyrrolidinyl)metyl]- 6 -hydroxi-2,5-dimetoxibensamid, förfarande b a) Föreningen (S)-{-)-N-[(1-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-brom-2,5,6-trimetoxibensamid (8,1 g, 0,020 mol) löstes i 100 ml CH2C12. 3-M HCl-eter (7,3 ml, 0,022 mol) tillsattes vid rumstemperatur följt av en lösning av bortribromid (5,5 g, 0,022 mol) i 40 ml CH2C12. Efter 1 h vid 25°C tillsattes 2-M ammoniak (50 ml) och den organiska fasen frdnskildes, torka- 47 des och indunstades. Äterstoden (6,1 g) visar tva toppar i GC med retentionstiderna 8,5 resp. 6,8 min och tvä fläckar vid TLC (kiseldioxid i metanol-diisopropyleter, 1:4) i för-hällandet 2:1. Huvudprodukten isolerades genom kolonnkroma-tografi tili att ge 3,0 g av rubrikens produkt. Hydroklori-den kristalliserades frän 15 ml aceton-eter. Smp. 135-137°C. Analys (C^H^BrClNp^ :

Beräknat: 45,35 %C 5,71 %H 6,61 %N 18,86 %Br 8,37 %C1

Funnet: 45,22 %C 5,67 %H 6,56 %N 18,75 %Br 8,47 %C1 ‘H-NMR: (CDClj, Ö ppm) 7,28 (S, 1H) , 3,93 (s, 3H) , 3,84 (s, 3H), 3,70 (dd, 1H), 3,30 (m, 2H), 2,84 (dq, 1H), 2,6 (m, 1H), 2,20 (m, 2H), 1,4-1,8 (m, 4H), 1,13 (t, 3H).

13H-NMR: aromatiskt omräde 169,2, 153,5, 147,9, 144,6, 121,9, 109,0, 105,5.

b) Frän en vattenfri förrädslösning av (S)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)-metyl]-3-brom-5,6-dimetoxi-2-trimetylsilyloxi-bensamid uttogs 0,5 mmol och behandlades med vatten vid rumstemperatur, vilket orsakade snabb bildning av rubrikens förening, som hade identiskt NMR och GC-retentionstid med den förening som beskrivits i a).

Exempel 10 (S)-{-)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-klor-2-hydroxi- 5,6-dimetoxibensamid och (S)-(-)-3-klor-N-[(l-etyl-2-pyrro-lidinyl)metyl1 -6-hydroxi-2.5-dimetoxibensamid. förfarande b Tili en lösning av 2,0 g (S)-(-)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)-metyl]-3-klor-2,5,6-trimetoxibensamid (0,0056 mol) och 1,9 ml 3-M HCl-eter (0,0056 mol) i 20 ml CH2C12 sattes en lösning av 1,4 g BBr3 i 10 ml CI^C^ under en tid av 1 h. Efter 1 h vid rumstemperatur extraherades reaktionsblandningen med koncentrerad ammoniak. Den aikaiiskt gjorda vattenfasen extraherades med 2x100 ml CH2C12. Den organiska fasen torkades (Na2S04) och indunstades, vilket gav en äterstod av 1,3 g.

TLC (kiseldioxid i iPr20:Me0H:NH3 89:10:1) visade tvä fläckar Rf 0,45 respektive Rf 0,30. 0,9 g av blandningen separerades genom kolonnkromatografi och gav 0,4 g av rubrikens för- 48 ening. Mesylatet kristalliserades frän aceton. Smp. 165-166 °C.

Analys: (Ci6H23C1N204) :

Beräknat: 46,52 %C 6,20 %H 8,08 %C1 6,38 %N 25,52 %0 7,31 %S

Funnet: 46,53 %C 6,14 %H 7,89 %C1 6,30 %N 25,39 %0 7,38 %S

Ur de tillvaratagna fraktionerna innehällande en smärre mängd rubricerade andra forening framställdes 0,10 g av det-ta i form av olja [cx]q° = -62°C (c = 0,18, aceton). ^-NMR: (CDC13) : δ 8,9 (b, NH) , 6,92 (s, H-4) , 3,86 (s, (OCH3)2), 1,6- 3,8 (m, 11H) , 1,13 (t, CHj) ppm. ,3C-NMR : (CDClj) : δ 169,4 (CONM), 153,1 (C-6), 148,0 (C-5), 115,9 (C-4), 115,7 (C- 3),108,8 (C-l) (aromatisk) ppm.

Exempel 11 (S)-(-)-N-[(1-etyl-2 -pyrrolidinyl)metyl]- 3-etyl- 2-hydroxi-5,6-dimetoxibensamid och (S)-(-)-N-[(l-etyl-2-pyr-rolidinyl)metyl]- 3 -etyl- 6 -hydroxi-2,5-dimetoxibensamid, metod b

En lösning av (S)-(-)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-etyl-2,5,6-trimetoxibensamid (0,80 g, 0,002 mol) i 25 ml CH2C12 behandlades med 3-N HCl-eter (1 ml, 0,003 mol) följt av tillsats av en lösning av bortribromid (0,6 g, 0,0023 mol) i 10 ml CH2C12 vid omgivningens temperatur. Upparbetning och kromatografi i överensstämmelse med exempel 9 gav 0,4 g (54 %) av rubrikens forening som en olja.

Proton - NMR: (CDCI3) δ ppm:9,2 (b, NH) , 6,92 (s, H4) , 3,90 (s, CHjO) , 3,84 (s, CHjO) , 1,7-3,8 (m, 13H) , 1,17 (t, CH3) , 1,13 (t, CH3) .

Kol-13-NMR: (CDCI3) δ ppm: 170,2 CONH, 154,7 C2-OH, 146,3 C6- 0CH3, 143,8 Cs-OCHj, 128,3 C3-C2H5, 119,0 CH4-H, 107,5 C,-C0NH. GC: Retentionstid 6,6 min vid 260°C pä 10 m SE 54. Den min-dre isomeren har RT 7,8 min.

Mesylatet framställdes frän eter genom att blanda med en ekvivalent metansulfonsyra i aceton och omkristallisera frän aceton. Smp. 153-155°C (aceton). Utbyte 0,32 g (38 %).

Analys (C19 H32N207S) :

Beräknat: 52,76 %C, 7,46 %H, 6,48 %N, 25,89 %0, 7,41 %S

i . ’ j O

49

Funnet: 52,69 %C, 7,33 %H, 6,44 %N, 25,76 %0, 7,27 %S

Ur de tillvaratagna fraktionerna innehdllande smärre mängder isomer framställdes 0,3 g av den andra rubricerade förenin- on gen som metansulfonat. Smp. 137-138°C ur aceton. [a]D (bas) = -48°C (c=l,0, aceton). ‘H-NMR: (CDC13) : δ 8,9 (b, NH) , 6,79 (S, H-4) , 3,87 (s, 0CH3) , 3,71 (s, OCH3) , 1,6-3,9 (m, 13H) , 1,23 (t, CH3) , 1,13 (t, CH3)ppm. 13C-NMR: (CDC13) : δ 170,2 (CONH), 151,9 (C-6), 149,8 (C-2), 146,1 (C-5), 125,5 (C-3), 115,8 (C-4), 108,0(C-l) (aromatisk) ppm.

Exempel 12 (S)-(-)-5,6-dimetoxi-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-2-hyd-roxi-3-propylbensamid. förfarande b

En lösning av 10,0 g (0,027 mol) (S)-(-)-N-[(l-etyl-2-pyrro-1idinyl)mety1]- 3 -propyl-2,5,6-1rimetoxibensamid behandlades med 16 ml (0,027 mol) 1,6M HCl-eter i 250 ml metylenklorid. En lösning av 6,8 g (0,027 mol) bortribromid 50 ml metylenklorid tillsattes längsamt vid 10°C. Reaktionsblandningen rördes om i 2 h vid 20°C. 100 ml 2M NH3 tillsattes. Extrak-tion med 2x300 ml CH2C12, torkning (Na2S04) och avdunstning av lösningsmedlet gav 9,2 g av tvd komponenter i ett förhällan-de 4:1. Äterstoden löstes i 300 ml eter och skakades med 2x50 ml IN NaOH, som fullständigt avlägsnade den mindre kom-ponenten frän eterfasen. Torkning och indunstning av lösningsmedlet gav 6,0 g av rubrikens förening som en oija. GC

5,5 min vid 250°C (SE-54). Utbyte 63 %.

,3C-NMR (CDC13) δ 170,2 (CONH), 154,9 (C-2), 146,3 (C-6), 143,6 (C-5), 126,7 (C-3), 119,9 (C-4), 107,5 (C-l), 62,2 (OCH3) , 62,1 (OCH3) , 61,2 (C’-2) , 57,2, 53,4, 47,7, 40,5, 32,0, 28,4, 22,6, 14,0, 13,9 (9 koi) ppm.

Oljan löstes i 75 ml aceton. En varm lösning av 2,6 g L(+)-vinsyra i 95 ml 98 % (vattenhaltig) aceton tillsattes, vil-ket gav 4,5 g av tartratsaltet. Smp. 84-85°C.

50 · >

Exempel 13 (S) - (-) -2,5-dimetoxi-N- [ (l-etyl-2-pyrrolidinyDmetyl] -6-hyd- roxi-3-propvlbensamid. förfarande b_

Det förenade alkaliska vattenskiktet erhället ur exempel 12 tvättades med 50 ml eter och neutraliserades med ammonium-klorid till pH-värdet 8,5. Vid extraktion med 2x50 ml eter erhölls 1,3 g av en ren mindre isomer i form av olja. GC (SE-54, 250°C) 6,0 min.

‘H-NMR: (CDCIj) : δ 8,5 (b, NH) , 6,77 (s, H-4), 3,86 (s, 0CH3) , 3,71 (s, OCHj) , 1,6-3,9 (m, 15H) , 1,13 (t, 3H) , 0,98 (t, 3H) ppm.

13C-NMR: (CDC13) : δ 170,1 (CONH) , 151,8 (C-6), 149,9 (C-2), 145,8 (C-5), 123,9 (C-3), 115,8 (C-4), 107,9 (C-l) (aroma-tiskt) ppm.

Exempel 14 (S)- (-)-N-[(l-allyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-brom-2-hydroxi- 5,6-dimetoxibensamid och (S)- (-)-N-[ (1-allyl-2-pyrroli-dinvDmetyn -3-brom-6-hydroxi.2.5-dimetoxibensamid. förfarande b

Med samma metod som beskrivits i exempel 1 överfördes (S)-(-)-N-[(1-allyl-2 -pyrrolidinyl)metyl]-3-brom-2,5,6-trimeto-xibensamid till rubrikens förening. Utbyte 48 % färglös olja. [a]p° = -62°(c = 1,8, aceton).

'H-NMR: (CDC13) : δ 9,05 (b, NH) , 7,27 (s, H-4), 5,91 (m, vi-nyl-H) , 5,19 (dd, 1H) , 5,12 (d, 1H) , 3,92 (s, 0CH3) , 3,83 (s, 0CH3) , 1,6-3,8 (m, 11H) , ppm.

13C-NMR: (CDC13) : δ 169,3 (CONH), 153,6 (C-2), 148,0 (C-6), 144,6 (C-5), 135,9 (C-4), 122,0 (vinyl-CH), 117,0 (vinyl-CH2) , 109,1 (C-l), 105,6 (C-3), 61,5 (CH-2'), 61,4 (OCH3-5), 57,2 (OCHj-6), 56,9 (NHCH2) , 54,2 (NCH2) , 40,6 (CH2-5'), 28,4 (CH2 - 3 ' ) , 22,8 (CH2 - 4 ' ) ppm.

Ur fraktionerna innehällande den mindre komponenten separe- 2 0 rades 0,06 g av andra rubricerade förening som olja. [a]p = -51°C (c = 0,18, aceton).

51 .- f- V ^ ' \J f ' 'H-NMR: (CDC13) : δ 8,9 (b, NH) , 7,07 (9, H-4) , 5,90 (m, 1H) , 5,20 (dd, 1H, J = 22¾. 1,5¾). 5,16 (d, 1H, J = 16¾). 3,87 (s, OCHj) , 3,84 (s, OCHj) , 1,6-3,8 (m, UH) ppm.

Exempel 15 (R)-(+)-N-[(l-bensyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3-brom-2-hydroxi- 5,6-dimetoxibensamid och (R)-(+)-N-[(l-bensyl-2-pyrrolidi-nyDmetvll -3-brom-6-hvdroxi-2.5-dlmetoxibensamid. förfarande b (R)-(+)-N-[(l-bensyl-2-pyrrolidinyl)metyl]- 3-brom-2,5,6-tri-metoxibensamid (950 mg, 2,05 mmol) löstes i 30 ml diklormetan och kyldes med is. Lösningar av 4M HC1 i eter (0,5 ml, 2 mmol) följt av 3,2 ml 0,65 M bortribromid i diklormetan (2,1 mmol) tillsattes. Efter omrörning i 1 h tillsattes 30 ml 0,7M NH3 och blandningen extraherades med diklormetan. Lös-ningsmedlet avdunstades, äterstoden löstes i Et20, tvättades med saltlösning, torkades (MgS04) och indunstades tili att ge 923 mg (100 %) av tvd isomera fenoler. GC (SE 30, kapillär-kolonn, 270°C): Retentionstider 10,1 min och 12,4 min (för-hällande 3:7).

Fenolerna separerades genom flashkromatografi pä Si02 med Et20/Me0H/NH3 100:3:0,3 tili att ge 495 mg (54 %) av rubri-kens förening som en oija.

[α]^2 = +94° (c=0,52, aceton).

'H-NMR (CDC13) : 7,25 (s, överlappande med Ph, 4-H) , 3,81 och 3,75 (tvä s, (OMe) 2) .

Masspektrum (EI, 70 eV): m/z 449/447 (M-H, 0,57/0,61 %), 261/259 (ArCO, 1,3/1,3 %), 160 (100 %), 91 (51 %).

Ur fraktionerna innehällande den mindre komponenten separerades 0,06 g av den andra rubricerade föreningen som en ol-ja. = +81°C (c = 1,1, aceton).

'H-NMR (CDClj) : δ 7,12 (s, 4-H), 3,79 och 3,84 (tvÄ s, (OMe) 2) -

Masspektrum (EI, 70 eV): m/z 449/447 (M-H, 0,31/0,33 %), 261/259 (ArCO, 0,86/0,91 %), 160 (100 %), 91 (54 %).

52

Exempel 16 (S)- (-)-N-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-3,6-dibensyloxi-2-metoxibensamid. förfarande a

En loaning innehdllande 3,6-dibensyloxi-2-metoxibensoesyra (120 mg; 0,33 mmol), tionylklorid (120 mg; 1 mmol) och tvä droppar dimetylformamid som katalysator i 5 ml toluen omrör-des 1,5 h vid temperaturen 60°C. Lösningsmedlet avdunstades och resten löstes i CH2C12 och avdunstades citer. Denna dter-stod löstes i 8 ml CH2C12 och en lösning tillsattes innehdl-lande (S)-(-)-l-etyl-2-aminometylpyrrolidin (65 mg; 0,5 mmol) i 2 ml CHjCl^ Efter omrörning över natten vid rumstem-peratur avdunstades lösningsmedlet och äterstoden delades mellan 2M HC1 och eter. Den vattenhaltiga fasen alkalisera-des, extraherades med CH2C12, torkades (Na2S04) och avdunstades, varvid en räprodukt erhölls. Vid kromatografisk rening pd Si02 med iPR20/heksan/Me0H/NH3 69:20:10:1 som elueringsme-del erhölls 145 mg (93 %) av ren rubricerade förening. Sp.

121-123 °C.

[a]p° = -42° (c = 2,8, aceton).

'H-NMR: (CDCIj) : δ 7,39 och 7,38 (tvä s, CH-,Ph) . 6,89 och 6,59 (AB, 4 - H och 5-H) , 5,06 och 5,03 (tvd s, CH2Ph) , 3,95 (s, OMe), ppm.

Masspektrum (EI, 70 eV): m/z 474 (M, 0,13 %), 347 (ArCo, 0,33 %), 98 (100 %), 91 (12 %).

Exempel 17 (S)-(-)- [ (l-ety1-2-pyrrolidinyl)metyl]-3,6-dihydroxi-2-metoxibensamid, förfarande b

En blandning innehdllande (S)-(-)-[(l-etyl-2-pyrrolidinyl)-metyl]-3,6-dibensyloxi-2-metoxibensamid (130 mg; 0,27 mmol), 5 % Pd/C (50 mg), 0,5 ml 4M HC1 i eter och 5 ml etanol ska-kades 1 h i väteatmosfär. Vid filtrering och avdunstning erhölls 90 mg av ren rubricerad förening som oljeformig hyd-roklorid.

'H-NMR: (CDC13/CD30D) : δ 7,13 och 6,67 (AB, 4-H och 5-H) , 3,99 (s, OMe), ppm. Masspektrum (EI, 70 eV): m/z 294 (M, 0,64 %), 167 (ArCO, 1,4 %), 98 (100 %).

53 r r. r · ^ < -J st Li

Exempel 18

Genom vilken som heist av de metoder som beskrivits i före-gäende exempel kan följande förening framställas: (S)-(-)-N-[(1-etyl-2-pyrrolidinyl)metyl]-2-hydroxi-5,6-dime -toxi-3-metylbensamid, (S)-(-)-N-[(l-etyl- 2-pyrrolidinyl)metyl] -5-brom-2,3-dihydroxi-6-metoxibensamid, (S)-(-)-N-[(l-etyl- 2 -pyrrolidinyl)metyl]- 3 -etyl-2,5-dihydroxi- 6 -metoxiben-samid, (S)-(-)-N-[(l-etyl- 2 -pyrrolidinyl)metyl]- 5 -amino- 3 - etyl-2-hydroxi-6-metoxibensamid, (S)-{-)-N-[(l-etyl-2-pyr-rolidinyl)metyl]- 3 -brom-5,6 -dietoxi- 2 -hydroxibensamid.

Exempel 19 Följande exempel illustrerar framställning av farmaceutiska kompositioner enligt uppfinningen. Uttrycket "aktiv sub-stans" betecknar en förening enligt föreliggande uppfinning eller ett sait därav.

Formulering A. Miuka gelatinkapslar 500 g aktiv substans blandades med 500 g majsoija, varefter blandningen fylldes i mjuka gelatinkapslar, varvid varje kapsel innehöll 100 mg av blandningen (dvs. 50 mg av aktiv substans).

Formulering B. Miuka gelatinkapslar 500 g aktiv substans blandades med 750 g jordnötsolja, varefter blandningen fylldes i mjuka gelatinkapslar, varvid varje kapsel innehöll 125 mg av blandningen (dvs. 50 mg aktiv substans).

Formulering C. Tabletter 50 kg aktiv substans blandades med 20 kg kiselsyra av varu-märket AEROSIL. 45 kg potatisstärkelse och 50 kg laktos blandades därmed och blandningen fuktades med en stärkelse 54 r.—rr - j .- / . L··

Granulatet torkades och siktades, varefter 2 kg magnesium-stearat blandades in i det. Slutligen pressades blandningen till tabletter vardera vägande 172 mg.

Formulering D. Brustabletter 100 g aktiv substans, 140 g finfördelad citronsyra, 100 g finfördelat natriumvätekarbonat, 3,5 g magnesiumstearat och arommedel (q.s.) blandades och blandningen pressades till tabletter vardera innehällande 100 mg aktiv substans.

Formulering E. Tablett med utdragen frisättning 200 g aktiv substans smältes tillsammans med 50 g stearin-syra och 50 g karnaubavax. Den sälunda erhällna blandningen kyldes och maldes till en partikelstorlek av högst 1 mm i diameter. Den sä erhällna blandningen blandades med 5 g magnesiumstearat och pressades till tabletter vardera vägande 305 g. Varje tablett innehctller sälunda 200 mg aktiv substans.

Formulering F. Injektionslösninq

Aktiv substans 3,000 mg

Natriumpyrosulfit 0,500 mg

Dinatriumedetat 0,100 mg

Natriumklorid 8,500 mg

Sterilt vatten för injektion till 1,00 ml

Formulering G. Härda gelatinkapslar 10 g aktiv substans blandades med 400 g laktos och slutligen tillsattes 2 g magnesiumstearat. Blandningen fyll-des i hirda gelatinkapslar, varvid varje kapsel innehöll 206 mg av blandningen (dvs. 5 mg aktiv substans).

55 i' r: r r ' 3 3 y I . v

Formulerinq H. Tabletter 50 g aktiv substans blandades med 1500 g laktos, 200 g mik-rokristallin cellulosa och 10 g magnesiumstearat. Tabletter om 5 mg aktiv substans med en kärnvikt av 176 mg pres-sades slutligen.

Formulerinq I. Depiberedninq (S) -N-/(l-etyl-2-pyrrolidinyl) -metyU- 3-brom-2-hexadekanoyl-5,6-dimetoxi- bensamid 200 mg

Jordnötsolja ad 1 ml

Farmakologi

Inledning

Ett antal studier antyder att den antipsykotiska verkan för neuroleptiska läkemedel pi nigot sätt är relaterad till minskningen i katekolamintransmissionen i hjärnan or-sakad av dessa läkemedel och närmare bestämt är beroende pi central dopamin (DA)receptorblockad i kortikala och subkortikala hjärnomriden. De fiesta föreningar med anti-psykotisk verkan angriper flera DA-system i hjärnan. Det finns bevis pi att den antipsykotiska verkan kan hänga samman med blockad av DA-receptorer i de subkortikala och kortikala limbiska strukturerna (J.Pharm.Pharmacol. 25, 346, 1973; Lancet, 1027, 1976) medan de välkända extra-pyramidala biverkningar som frambringas av neuroleptiska läkemedel beror pi blockad av DA-receptorer i det nigro-neostriatala DA-systemet (Intern. J. Neurol. j6 , 27-45, 1967).

A. In vivo tester För närvarande finns flera tekniker tillgängliga för att 56 . υ studera DA-receptorblockad i hjärnan in vivo. En metod är baserad pi antipsykotiska läkemedels förmAga att blockera de uppförandeeffekter som framkallats genom DA-agonisten apomorfin i rAtta. Flera studier antyder en utmärkt korre-lation mellan DA-receptorblockaden in vivo sAsom den mätts i aporaorfintestet och den terapeutiska verkan hos olika antipsykotiska läkemedel. Apomorfin frambringar i rAtta och andra arter ett karakteristiskt syndrom bestAende av repeterande rörelser (stereotypier) och hyperaktivitet, som synes bero pA aktivering av postsynaptiska DA-recep-torer i hjärnan (J. Pharm. Pharmacol. 627, 1967; J.

Neurol. Transm. 4_0, 97-113, 1977). Stereotypierna (tugg-ning, slickning, bitning) synes i huvudsak vara inducerade via aktivering av DA-receptorer sammankopplade med det nigro-neostriatala DA-systemet (J. Psychiat. Res., Γ1, 1, 1974), medan den ökade förflyttningen (hyperaktiviteten) i huvudsak synes bero pA aktivering av DA-receptorer i subkorti-kala mesolimbiska strukturer (nucleus olfactorium, nucleus accumbens), dvs. det mesolimbiska DA-systemet (J. Pharm. Pharmacol. 25, 1003, 1973).

Ett antal studier har visat att neuroleptika av olika struk-turklasser blockerar apomorfinstereotypierna hos rAtta och att denna blockad är väl relaterad till blockad av DA-trans-mission mätt genom biokemiska eller neurofysiologiska tekni-ker. SAlunda korrelerar antiapomorfineffekten väl med förändringar i DA-omsättning som produceras genom neuro-leptiska läkemedel (Eur. J. Pharmacol., 1_1, 303, 1970), DA-receptorbindningsstudier (Life Science, Γ7, 993-1002, 1976) och viktigast med antipsykotiska verkan (Nature, 263, 338-341, 1976).

Metoder

Sprague-Dawley-rAttor av hankön (vägande 225-275 g) använ-des. RAttorna observerades i PERSPExi^-burar (40 (1) x 25 (b) x 30 (h) cm) och uppförandet poängsattes 5, 20, 40 och 60 min efter apomorfin. Föreningarna injicerades 60 min före c7 ' ·"· e

^ ' w ✓ t * O

apomorfinhydroklorid (1 mg/kg), som injicerades subkutant (s.c.) i nacken. Denna dos och administreringsform befanns ge ett mycket konsekvent svar och mycket liten variation i svarstyrkan. Vidare gav apomorfin given s.c. även en mycket konsekvent hyperaktivitet.

Omedelbart efter injektionen placerades djuren i burarna, en i vardera buren. Poängsättningen av stereotypierna ut-fördes genom tvA olika metoder. Det första poängsättnings-systemet var en modifierad version av det system som in-förts av Costall och Naylor (1973). Stereotypiernas styrka poängsattes i en skala C-3 som följer:

Poänq Beskrivning av stereotypiskt uppförande 0 Ingen förändring i uppförande i jämförelse med saltlösningskontroller eller sedaterade 1 Vädring med avbrott 2 Kontinuerlig vädring 3 Kontinuerlig vädring. Tuggning, bitning och slickning.

I det andra systemet poängsattes antalet djur som uppvisa-de hyperaktivitet orsakad av apomorfin. Varje grupp bestod av 6-8 djur. Koksaltlösningskontroller kördes alltid sam-tidigt. EDgg är i det första poängsättningssystemet (0-3 skala) de doser som reducerar styrkan hos stereotypierna med 50 % under observationsperioden 60 min. ED^g för det andra poängsättningssystemet är de doser som reducerar antalet djur som visar hyperaktivitet med 50 % över observationsperioden om 60 min. ED^g beräknades frän log dos-res-ponskurvor genom metoden med minsta kvadraterna frän 4-6 dosniväer med 6-8 djur per dosnivA.

B. In vitro-test: Receptorbindningsförsök

Den kliniska verkan för antipsykotiska läkemedel har visats 58 r ' - j > . - j korrelera med deras förmäga att undanröja tritierat spiperon frän beredningar av dopaminreceptorer (Seeman, Biochem. Pharmacol. 26, 1741 (1977)).

Metod

Metoden enligt Burt et al. (Proc. Nat. Acad. Sci. USA 72, 4655 (1975)) användes. Sprague-Dawley-rittor av hankön vägande 150-200 g halshöggs och deras hjärnor avlägsnades snabbt. Striata skars ut, sammanslogs och homogeniserades i 50 mM Tris-HCl-buffert (pH 7,6). Membranfraktionen uppsam-lades genom centrifugering (48000 g i 10 min), tvättades en gäng med bufferten och ätersuspenderades i 50 mM Tris-HC1 (pH 7,6) innehcillande 0,1 % askorbinsyra, 10 mM par-gylin, 120 mM NaCl, 5 mM KC1, 2 mM CaCl2 och 1 mM MgCl2· Suspensionen preinkuberades vid 37°C i 10 min och förvarades sedan pä is tili användningen.

Undersökningarna utfördes med användningav en cellskörde-utrustning. Inkuberingarna gjordes i fyrfaldig uppsättning, varvid varje brunn innehöll membransuspension (2,5 mg/0,5 ml), ^H-spiperon (0,4 nM) och testföreningen i en slutlig volym av 0,5 ml. Efter inkubering i 10 min vid 37°C filt-rerades brunnarnas innehill snabbt och tvättades pä Whatman GF/B-filter med användning av cellskördaren. Den specifika bindningen definierades som skillnaden mellan ligand bun-den i närvaro och i fränvaro av 1 μ M ( + )-butaklamol. Test-resultaten uttrycks som IC50. IC50-värdet givet i /<M anger den koncentration av testsubstansen som minskar mäng-den specifikt bundet spiperon med 50 %.

Testresultaten ges i följande tabell.

59 ' ‘ ' -

Testförening In vivo In vitro

Reducering av Reducering av Blocke-ster^otypier hyperaktivitet ring av ED50 ED50 3H-spi- peron- bindning _tyfmol/kg i.p.) (y/mol/kg i.p.) IC50 fyuM) Föreningar enligt teknikens ständpunkt:

Br 0CH3

&conhchJ^nJ

2 f 6,5 0,86 1,57 0CH3 C2H5 (remoxiprid, US patentet 4 232 037)

Cl OH

2,4 0,11 0,026 (förening i EP 60235) Föreningar enligt uppfinningen:

CH3CH2C^JPH

^[y-CONHCHj-l^ J 26.10'2 < 10-10"3 24.10'4 CH3° 0CH3 ^h5

BW)H

Γ _NV CONHCH^-k.^ J

CH^OOCHj i2„5 4·ΣΊ0'2 5-'°·3 '«·«·4 c2h5 oh ^^C0NHCHfC^l 5,8ΊΟ*? 0,7·10'3 7ΊΟ*4 ch3o och3 c2h5 60 ......

' J S l - U

Kcmmentarer_till_testresultäten Föreningarna enligt denna uppfinning uppvisar en antidopamin-verkan, som är överlägsen den hos de testade föreningarna enligt teknikens stAndpunkt bAde in vivo och in vitro. I sin förmAga att inhibera stereotypierna som framkallas ge-nom apomorfin i rAtta är de testade föreningarna enligt upp-finningen omkring 50-150 gänger sA verksamma som de testade föreningarna enligt teknikens stAndpunkt. Dessutom är skillnaden mellan de ED50-dcser som blockerar apomorfin-framkallad hyperaktivitet och de ED50-doser som blockerar stereotypier hog, vilket incikerar en mycket selektiv ver-kan pA specifika dopaminneuroner. Dessa egenskaper kunde inte förutses frAn egenskaperna hos föreningarna enligt teknikens stAndpunkt.

De receptorbindande studierna in vitro bekräftar den kraf-tiga verkan som man funnit in vivo för föreningarna enligt uppfinningen. Verkan för föreningarna enligt uppfinningen pA undanträngande av H-spiperon frAn striatala beredningar av rAtthjärna är mycket högre än aktiviteten hos de testade föreningarna enligt teknikens stAndpunkt.

Claims (2)

1. Välituote valmistettaessa seuraavan kaavan mukaisia oksisubstituoituja salisyylijohdannaisia z3 z2 ch2r3 jossa kaavassa Z1 on OH, OR1 tai NH2, Z2 on OR4, Z3 on OH, OR4 tai OR1, R2 on vetyatomi, halogeeniatomi, R4 tai F3C-(CH2)n-, R3 on vetyatomi, R4, suora tai haarautunut hiilivetyketju, jossa on kaksois- tai kolmoissidos ja 2-3 hiiliatomia, fenyyli tai fenyyli, joka on substituoitu metyleenidioksil-la tai yhdellä tai useammalla seuraavista: fluori, kloori, bromi, trifluorimetyyli, metyyli, etyyli, metoksi tai etoksi orto-, meta- tai para-asemissa, R1 on alkyyli-CO, jossa alkyyli esittää suoraa tai haarautunutta hiilivetyketjua, jossa on 1-17 hiiliatomia, R4 on alkyyliryhmä, jossa on 1-4 hiiliatomia, ja n on 0, 1 tai 2; tai niiden suoloja, tunnettu siitä, että sillä on kaava p2 7I n $*"* ~7, z3- Z2 jossa Z2, R2 ja R3 ovat samat kuin edellä ja Z1" on OH, OR1 tai sopivasti suojattu hydroksyyliryhmä, kun tuotteen

62 J ' ' ° Z2 = Z3 = OH, ja Z3" on OH, OR4, OR1 tai sopivasti suojattu hydroksyyliryhmä, kun tuotteen Z2 = Z3 = OH, ja ainakin toinen Z1":sta ja Z3":sta on sopivasti suojattu hydroksyyliryhmä.

2. Välituote valmistettaessa patenttivaatimuksen 1 johdanto-osan mukaisia oksisubstituoituja saiisyylijohdannaisia, tunnettu siitä, että sillä on kaava R2 Z1 & y—COOH Z3^ z2 jossa Ζ1, Z2, Z3 ja R2 ovat samat kuin patenttivaatimuksessa 1.