FI78911B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara, nya -etyl- -(substituerad-fenyl)-4-/2- (disubstitueradamino)etoxi/-bensylalkoholderivat. - Google Patents

Description

78911

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten, uusien <*-etyyli -a - (substituoitu-fenyyli )-4-[2-(di-substituoitu-ami no)etoksi]-bentsyylialkoholijohdannaisten valmistamiseksi Tämän keksinnön kohteena on menetelmä uusien aminoetoksi-bentsyylijohdannaisten ja niiden suolojen valmistamiseksi. Etenkin keksinnön kohteena on menetelmä kaavan (I)

RiOiÖ“° - 2- CzH5 * mukaisten a-etyyli-a-(substituoitu fenyyli)-4-[2-(di-substi-tuoitu amino)etoksi]-bentsyylialkoholijohdannaisten ja niiden happoadditiosuolojen ja kvaternääristen ammoniumsuo-lojen valmistamiseksi, jossa kaavassa

Ri on vety, halogeeni, trihalometyyli, 1 - 4 hiiliato mia sisältävä alkyyli tai 1 - 4 hiiliatomia sisältävä alkoksi, R2 on halogeeni, trihalometyyli, 1 - 4 hiiliatomia sisältävä alkyyli tai 1 - 4 hiiliatomia sisältävä alkoksi, R3 ja R4 merkitsevät metyyliä tai ne muodostavat yhdessä viereisen typpiatomin kanssa 5- tai 6-jäsenisen renkaan, joka valinnanvaraisesti sisältää hapen.

Tässä käytetty käsite "halogeeni" tarkoittaa kaikkia halogeeneja ja se voi olla fluori, kloori, bromi tai jodi, mieluummin fluori tai kloori.

Käsite "1 - 4 hiiliatomia sisältävä alkyyli" tarkoittaa suo-raketjuisia tai haarautuneita alifaattisia hiilivetyryhmiä, jotka sisältävät 1 - 4 hiiliatomia.

2 78911 Tässä käytetty käsite "1 - 4 hiiliatomia sisältävä alkoksi" tarkoittaa suoraketjuisia tai haarautuneita alkoksiryhmiä, jotka sisältävät 1 - 4 hiiliatomia.

Trihalometyyliryhmät voivat sisältää minkä tahansa yllä mainituista halogeeneista.

P3 ja R4 muodostavat yhdessä viereisen typpiatomin kanssa edullisesti pyrrolidinyyli-, piperidinyyli- tai morfolinyyli-renkaan.

Vastaavan rakenteen omaavia yhdisteitä on esitetty esimerkiksi seuraavissa viitejulkaisuissa: C.A. 22, . 4101; 35, 17812; 40, 47125; _42 P 1015 b; 47, 9548 e; 50, 12390 c; 50, 2509 i; 55, 17915 e; 55, 15413 b; 75, P 103682 b; 76, P 11921 k; 82, 16477 g; 90, 86082 g; 92, 52927 b. Missään näistä julkaisuista ei ole kuitenkaan mitään mainintaa esitettyjen yhdisteiden farmakologisesta aktiivisuudesta.

US-patenttijulkaisussa 3>075,014 on esitetty difenyylialko-holeja, joissa alkoholiosa käsittää 4-17 hiiliatomia. Yhdisteillä on kolesterolitasoa alentava vaikutus.

FI-patentit 63012 ja 73961 koskevat difenyylipropanoleja, joissa toinen bentseenirenkaista on substituoitu. FI-patentin 63012 mukaiset yhdisteet ehkäisevät maksan mikrosomaalisen oksidaasi-systeemin toimintaa. FI-patentin 73961 mukaiset yhdisteet taas edistävät saman maksaentsyymin muodostumista. Niiden vaikutuksessa on kuitenkin alussa - antohetkeä seu-raavan tunnin ajan - havaittavissa entsyymin muodostumista ehkäisevä vaihe.

Esillä olevat yhdisteet ovat bentshydroleja, joiden molemmat bentseenirenkaat ovat substituoidut. Niillä on varsin merkittävä edellä mainitun entsyymi-systeemin toimintaa edistävä vaikutus. Yhdisteillä ei kuitenkaan esiinny antoa seuraavaa ehkäisevää vaihetta.

Esillä olevan keksinnön kohteena on siten menetelmä kaavan (I) mukaisten yhdisteiden ja niiden suolojen valmistamisek- s 78911 sif jossa kaavassa R-|, R2, R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, jonka menetelmän mukaan a) kaavan (II) I f~\ /Ri c-f V-o-ch,-ch,-n( I \=/ R* (II) mukainen propiofenoni, jossa R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, saatetaan reagoimaan kaavan (III) R,

Ri0-M

mukaisen organometallisen yhdisteen kanssa, jossa kaavassa Rl ja R2 merkitsevät samaa kuin yllä, ja M on aikaiimetalli, mieluummin litium, natrium tai kalium tai MgX-ryhmä, jossa X on halogeeni, tai b) kaavan (IV) Λ

OH

ROfO-oiCHi,iX.« RZ C^H5 mukainen yhdiste, jossa kaavassa R-| ja R2 merkitsevät samaa kuin yllä, ja X on halogeeni, saatetaan reagoimaan kaavan (V) * 78911 /Ro, HM. (v) mukaisen sekundäärisen amiinin kanssa, jossa kaavassa R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, tai c) kaavan (VI) mukainen bentsofenoni, jossa kaavassa R-j, R2, R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, saatetaan reagoimaan organometal-lisen yhdisteen kanssa, joka sisältää etyyliryhmän, mielum-min etyylimagnesiumhalidin tai etyylilitiurain kanssa, tai d) kaavan (VII) tee .....

CH 2* mukainen propiofenoni, jossa kaavassa R-j ja R2 merkitsevät samaa kuin yllä, saatetaan reagoimaan kaavan (VIII) 5 78911 (CH2)2.N\ ρ (VIII) mukaisen Grignard-yhdisteen kanssa, jossa kaavassa R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, ja X on halogeeni, tai e) kaavan (IX)

Ri OM _ ä A \-C-/r YoH ! RA—' / (IX) 6 78911 mukainen yhdiste, jossa kaavassa R-| ja Rg merkitsevät samaa kuin yllä, saatetaan reagoimaan mieluummin sen alkalimetalli- tai kvaternäärisen ammoniumfenolaatin muodossa kaavan (X) (x)

X

mukaisen tertiäärisen amiinin kanssa, jossa kaavassa R3 ja Rn merkitsevät samaa kuin yllä, ja X on alkyylisulfonyylioksi- tai aryylisulfonyylioksi- ryhmä tai halogeeni, edullisesti happoa sitovan aineen läsnäollessa, ja haluttaessa muunnetaan menetelmän muunnelmien a) - e) mukaisesti saatu tuote sen happoadditio- tai kvaternääriseksi ammonium-suolaksi, tai muunnetaan happoadditiosuolana saatu tuote vastaavaksi emäkseksi ja/tai muunnetaan vapaa emäs sen hap-poadditiosuolaksi tai kvaternääriseksi ammoniumsuolaksi.

Lähtöyhdisteet ovat tunnettuja tai ne voidaan valmistaa sinänsä tunnettujen menetelmien mukaisesti.

Kaavojen (II), (VI) ja (VII) mukaiset ketonit voidaan syntetisoida esimerkiksi Friedel-Crafts-tyyppisellä ketonisyntee-sillä (G.A. Olah: Friedel-Crafts and related reactions, III/1, Interscience Publishers 1964, ss. 1 - 63).

Kaavojen (III) ja (VIII) mukaiset yhdisteet valmistetaan esimerkiksi valmistamalla Grignard-lähtöaineet vastaavista aryylihalideista tunnetuilla menetelmillä (M.S. Kharash et ai.: Grignard reactions of nonmetallic substances, Prentice-Hall. Inc. (1954) ss. 5 - 90), kun taas alkalimetalli-orgaaniset yhdisteet voidaan valmistaa noudattaen julkaisussa Houben-Weyl: Methoden der Organischen Chemie, XIII/1, ss. 134 - 159 ja 389 - 405 (1970) esitettyä menetelmää.

Kaavojen (IV) ja (IX) mukaiset yhdisteet voidaan syntetisoida esimerkiksi vastaavista substituoiduista propiofenoneista li 7 78911 saattamalla nämä reagoimaan vastaavien Grignard-lähtöainei-den kanssa Cks. esim. M.S. Kharash et ai.: Grignard reactions of nonmetallic substances, Prentice-Hall Inc. (1954) ss. 131» _ 143).

Menetelmän muunnelman a) erään parhaimpana pidetyn suoritusmuodon mukaisesti kaavan (II) mukaiset propiofenonit saatetaan reagoimaan kaavan (III) mukaisten organometallisten yhdisteiden kanssa, mieluummin sopivasti substituoidun fenyy-limagnesiumkloridin tai -bromidin tai fenyylilitiumin kanssa kuivassa inertissä orgaanisessa liuottimessa. Reaktio suoritetaan mieluummin aproottisessa orgaanisessa liuottimessa, esim. alifaattisessa eetterissä, kuten dietyylieetterissä, di-n-butyylieetterissä tai dietyleeniglykolidimetyylieet-terissä, alisyklisessä eetterissä, kuten tetrahydrofuraanis-sa, dioksaanissa, alifaattisessa tai aromaattisessa hiilivedyssä, kuten ligroiinissa, bentseenissä, tolueenissa, ksy-leenissä, dimetyylisulfoksidissa tai heksametyylifosforiami-dissa, tai näiden liuottimien seoksessa. Organometallista yhdistettä käytetään vähintään ekvimolaarinen määrä. Reaktio suoritetaan mieluummin inertin kaasun, esim. typen tai argonin atmosfäärissä. Reaktiolämpötila voi vaihdella -60°C:sta liuottimen kiehumispisteeseen ja mieluummin se on -30° -100°C. Kun reaktio on päättynyt, reaktioseos hajotetaan, edullisesti ammonlumkloridin vesiliuoksella, ja saatu kaavan (I) mukainen yhdiste erotetaan. Tuote voidaan puhdistaa tunnetuilla menetelmillä, esim. tislaamalla tai kiteyttämällä.

Menetelmän muunnelman b) mukaisesti kaavan (IV) mukainen yhdiste, jossa X merkitsee mieluummin klooria tai bromia, saatetaan reagoimaan kaavan (V) mukaisen sekundäärisen amiinin kanssa. Reaktio suoritetaan mieluummin orgaanisessa liuottimessa, sellaisen emäksen läsnäollessa, joka pystyy sitomaan reaktiossa muodostuneen hapon. Liuottimena käytetään esimerkiksi hiilivetyjä, kuten ligroiinia, bentseeniä, tolueenia, halogenoituja hiilivetyjä, kuten kloroformia, eettereitä, kuten dioksaania, alkoholeja, kuten etanolia, estereitä, kuten etyyliasetaattia, happoamideja, kuten dimetyyliformami- 8 78911 dia, ketoneja, kuten asetonia, metyyli-isobutyyliketonia, tai näiden liuottimien seoksia. Sopivia happoa sitovia aineita ovat esimerkiksi epäorgaaniset tai tertiääriset orgaaniset emäkset, mutta voidaan käyttää myös kaavan (V) mukaisen amiinin ylimäärä. Jos käytetään kaavan (V) mukaisen amiinin ylimäärä tai tertiääristä orgaanista emästä reaktiossa muodostuneen vetyhalidin sitomiseksi, nämä voivat toimia myös liuottimena. Reaktio voidaan suorittaa lämpötilassa, joka on 20°C:n ja käytetyn liuottimen kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa. Kun reaktio on päättynyt, tuote eristetään. Reaktioseos voidaan sitten kaataa veteen, ja tuote voidaan erottaa, esim. liuotinuuton avulla. Orgaaninen faasi pestään sitten vapaaksi halogeenista vedellä, kuivataan ja haihdutetaan. Raaka tuote voidaan puhdistaa tislaamalla tai kiteyttämällä.

Menetelmän muunnelman c) mukaisesti kaavan (VI) mukainen bentsofenoni saatetaan reagoimaan vähintään ekvimolaarisen määrän kanssa etyyliä sisältävää organometallista yhdistettä, mieluummin etyylimagnesiumbromidia tai etyylimagnesium-jodidia tai etyylilitiumia. Reaktio suoritetaan inertissä' orgaanisessa liuottimessa, kuten on esitetty menetelmän muunnelman a) yhteydessä.

Menetelmän muunnelman d) mukaisesti kaavan (VIII) mukaiset Grignard-yhdisteet, jotka sisältävät mieluummin bromitähteen X kohdalla, saatetaan reagoimaan kaavan (VII) mukaisien pro-piofenonien vähintään ekvimolaarisen määrän kanssa kuivassa inertissä orgaanisessa liuottimessa kuten menetelmän muunnelmassa a).

Menetelmän muunnelman e) erään parhaimpana pidetyn suoritusmuodon mukaisesti kaavan (IX) mukaiset yhdisteet kondensoi-daan kaavan (X) mukaisten tertiääristen amiinien kanssa, jotka ovat mieluummin niiden alkalimetalli- tai kvaternää-risten ammoniumfenolaattien muodossa. Tertiäärisenä amiinina käytetään esimerkiksi kaavan (X) mukaisen yhdisteen tosy-laattia, mesylaattia, bromidia tai mieluummin kloridia va- 9 78911 paana emäksenä tai suolana, esim. vetyhalidina. Reaktio suoritetaan mieluummin inertissä liuottimessa happoa sitovan aineen läsnäollessa vedettömissä olosuhteissa tai veden ja orgaanisen liuottimen seoksessa. Orgaanisina liuottimina käytetään esimerkiksi estereitä, kuten etyyliasetaattia, eettereitä, kuten dioksaania, tetrahydrofuraania tai dietyy-lieetteriä, hiilivetyjä, kuten ligroiinia, bentseeniä, tolu-eenia tai ksyleeniä, halogenoituja hiilivetyjä, kuten kloroformia, klooribentseeniä, happoamideja, kuten dimetyylifor-mamidia, ketoneja, kuten asetonia, metyylietyyliketonia tai metyyli-isobutyyliketonia, alkoholeja, kuten etanolia, propanolia jne. Kaavan (IX) mukaiset yhdisteet muunnetaan niiden fenolaateiksi sinänsä tunnettujen menetelmien mukaisesti, esim. käyttämällä alkalimetallialkoholaatteja, -amideja, -hydridejä, -hydroksideja, -karbonaatteja tai kvaternäärisia ammoniumyhdisteitä. Parhaimpina pidettyjä happoa sitovia aineita ovat epäorgaaniset tai tertiääriset orgaaniset emäkset, esim. natriumhydroksidi, kaliumhydroksidi, kaliumkarbonaatti, trietyyliamiini»pyridiini jne. Reaktio suoritetaan valinnaisesti katalysaattorin läsnäollessa. Katalysaattorina voidaan käyttää esimerkiksi alkalimetallihalideja, mieluummin alkalimetallijodideja. Reaktiolämpötila voi vaihdella laajalla alueella ja mieluummin se on 20°C:n ja reaktioseok-sen kiehumispisteen välillä.

Haluttaessa kaavan (I) mukaiset yhdisteet voidaan muuntaa niiden happoadditiosuoloiksi tai kvaternäärisiksi ammonium-suoloiksi sinänsä tunnettujen menetelmien avulla. Happoaddi-tiosuolat voidaan valmistaa epäorgaanisten tai orgaanisten happojen, esim. vetyhalidien, kuten kloorivetyhapon, ve-tybromidin jne., rikkihapon fosforihappojen, muurahaishapon, etikkahapon, propionihapon, oksaalihapon, glykolihapon, ma-leiinihapon, fumaarihapon, viinihapon, meripihkahapon, as-korbiinihapon, sitruunahapon, omenahapon, salisyylihapon, maitohapon, bentsoehapon, kanelihapon, asparagiinihapon, glutamiinihapon, N-asetyyli-asparagiinihapon, N-asetyyli-glutamiinihapon, alkyylisulfonihappojen, kuten metaanisulfo·*· 1C 7891 1 nihapon, aryylisulfonihappojen, kuten £-tolueeni-sulfonihapon jne. avulla.

Erään parhaimpana pidetyn suoritusmuodon mukaisesti vastaava happo lisätään liuokseen, jossa on kaavan (I) mukainen yhdiste inertissä liuottimessa, esim. etanolissa, ja muodostunut suola saostetaan, mieluummin veteen sekoittumattomalla orgaanisella liuottimena, kuten dietyylieetterillä. Kvater-naarisointi suoritetaan mieluummin alemmalla alkyyli-, -alkenyyli- tai bentsylihalidilla tai alkyylisulfaatilla. Reaktio suoritetaan orgaanisessa liuottimessa, mieluummin asetonissa, asetonitriilissä, etanolissa tai näiden liuottimien seoksessa huoneenlämpötilan ja liuottimien kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa. Kvaternääriset suolat voidaan eristää esimerkiksi suodattamalla ja haluttaessa ne puhdistetaan kiteyttämällä.

Keksinnön mukaiset kaavan (I) yhdisteet ovat farmakologisesti aktiivisia. Etenkin ne kiihdyttävät maksan polysubstraa-tin mono-oksygenaasientsyymijärjestelmää, jolla on tärkeä merkitys metabolisten prosessien säätämisessä, endogeenisten ja eksogeenisten aineiden biotransformaatiossa. Tämä mahdollistaa niiden laajan käytön terapiassa, esimerkiksi entsymo-paattisessa keltataudissa, Gilbert-taudissa, neonataalisissa hyperbilirubinemioissa, Gushing-taudissa, Stein-Leventhal-ja Crigler-Najjar-syndroomeissa,tyrotoksisissä kohtauksissa, intrahepatiittisissa kolestaaseissa,nutritiivisissä allergioissa (diagnostisten menetelmien, esim. kolesistografiän tehokkuuden kasvu). Entsyymiä kiihdyttävänä yhdisteenä käytetään yleensä fenobarbitaalia terapiassa, mutta sillä on kuitenkin CNS- (sedatiivisia, hengitystä lamaannuttavia) sivuvaikutuksia annettaessa sitä tehokkaana annoksena. Tästä syystä on suuri tarve selektiivisesti entsyymiä kiihdyttävistä yhdisteistä, joilla ei ole ei-toivottuja farmakodynaa-misia sivuvaikutuksia.

Uusien keksinnön mukaisten yhdisteiden entsyymiä kiihdyttävä tehokkuus määritettiin useilla menetelmillä. Eräs näistä il 7891 1 menetelmistä oli heksobarbitaalioksidaasin aktiivisuuden in vivo-mittaus.

Heksobarbitaalioksidaasin aktiivisuuden muutoksen määrittämiseksi naaraspuolisia Hann.-Wistar-rottia, jotka painoivat 50 - 60 g, käsiteltiin oraalisesti aktiivisen aineen yhdellä ainoalla 40 mg/kg:n annoksella. Tunti ja vastaavasti 24 tuntia aktiivisen aineen antamisen jälkeen eläimet nukutettiin 60 mg/kg:n i.v.-annoksella natriumheksobarbitaalia ja aika, joka kului täydelliseen heräämiseen oikaisurefleksin loppumisesta, mitattiin (Noordhoex J.: Eur. J. Pharmacol. 3, 242, 1968). Vertailuyhdisteenä käytettiin fenobarbitaalia. Arvot merkittiin ja keskiarvot, keskihajonta samoin kuin prosenttimääräinen kasvu kontrollien suhteen laskettiin jokaisen ryhmän kohdalla. Tulokset on esitetty taulukossa 1.

Lyhennykset: X = keskiarvo, S.E. = keskiarvon keskihajonta n = eläinten lukumäärä.

Kontrolliryhmä käsiteltiin plasebolla.

Kontrolli = 37,8 ± 3,9 X ± S.E. min. (1) 35,2 ± 1,78 X ± S.E. min. (2) A = a-etyyli-a-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-(piperidin-1-yyli)-etoksi]-bentsyylialkoholi; B = a-etyyli-a_(3_trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-(dimetyyli-amino)-etoksi]-bentsyylialkoholi; C = a-etyyli-a-(2-metoksifenyyli)-4-[2-(pyrrolidin-1-yyli)-etoksi]-bentsyylialkoholi; D = a-etyyli-a-(4-fluorifenyyli)-4-[2-(piperidin-1-yyli)-etoksi]-bentsyylialkoholi.

12 7891 1

Taulukko 1

Yhdiste Nukkumistilan kesto »:na n (40 mg/kg) kontrollista 1 tunti 2- tuntia A 177 ± 5,0 49 ± 0,7 10 B 180 ± 10,0 49 ± 3,3 10 C 113 ± 12,0 57 ± 7,8 10 D 120 ± 4,2 53 ± 3,7 10 fenobarbi- taali 250 ± 15,8 60 ± 7,3 10 kontrolli 100 ± 10,3 100 ± 5,0 (2) 10

Nukkumistilan keston väheneminen johtuu siitä, että keksinnön mukaiset uudet yhdisteet kiihdyttävät ruumiissa vieraana aineena olevan heksobarbitaalin konversiota inaktiiviseksi metaboliitiksi. Kuten nähdään taulukossa 1 esitetyistä arvoista, keksinnön mukaiset uudet yhdisteet ovat yhtä hyviä tai parempia kuin fenobarbitaali mitä tulee yllä mainitussa testissä osoitettuun tehoon. Niiden tärkeä etu verrattuna fenobarbitaaliin on se, että niillä ei ole inhibitiovaihetta tai ainakin niiden inhibitiovaihe on huomattavasti lyhyempi kuin fenobarbitaalin.

Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden entsyymiä kiihdyttävää aktiivisuutta testattiin edelleen maksan polysubstraatin mono-oksygenaasientsyymijärjestelmän aktiivisuuden määrittämiseksi plasebolla ja vastaavasti keksinnön mukaisilla yhdisteillä suoritetun käsittelyn jälkeen. Naaraspuolisille H. Wistar-rotille, jotka painoivat 50 - 60 g, annettiin yksi ainoa 40 mg/kg:n annos testiyhdisteitä oraalisesti. 24 tuntia käsittelyn jälkeen eläinten päät katkaistiin ja maksat poistettiin. Ne huuhdottiin fysiologisessa suolaliuoksessa 0° C:ssa, kuivattiin ja punnittiin, minkä jälkeen ne homogenoitiin 0,1 molaarisesa Tris-HCl-puskurissa (pH = 7,4), joka sisälsi 1,15% kaliumkloridia, 0°C:ssa, sentrifugoitiin 900 g:ssa 20 minuuttia ja emäliuos (postmitokondriaalinen frak-

II

i3 7891 1 tio) käytettiin lisätutkimuksiin. Mikrosomi-fraktio valmistettiin noudattaen julkaisun Cinti D.L. et ai.: Biochem. Pharmacol., 2Λ_, 3249 0972) mukaista menetelmää. Sytokromi-P-450-konsentraatio määritettiin pelkistetyn mikrosomisus-pension hiilimonoksidin erotusspektristä (Omura T. et ai.: J. Biol. Chem. 239» 2370 (1964)), sytokromi-b-5:n määrä määritettiin NADH-erotusspektristä (Raw J. et ai.: J. Biol. Chem. 234, 1867 (1959))· NADPH-aktiivisuus: ferrisytokromi-C-(P-450) -reduktaasi (E.C. 1.6.2.4.) mitattiin Williams C. H. et al.:n esittämän menetelmän mukaisesti (J. Biol. Chem. 237, 587 (1962))- Aniliinihydroksylaasin aktiivisuus määritettiin Chhabra R. S. et al.:n mukaan (Toksicol. Appi. Pharmacol., 22, 50 (1972)) mittaamalla p-aminofenolin muo-dostumisnopeus, kun taas aminopyridiini-demetylaasin aktiivisuus määritettiin muodostuneen formaldehydin määrän perusteella noudattaen Gourlay G.K. et al.:n menetelmää (Biochem. Pharmacol., 27, 965 (1978)).

Taulukossa 2 on tulokset esitetty %:na kontrollista. Kontrolliryhmät käsiteltiin plasebolla.

Taulukko 2

Kontrolli Yhdiste X±S.E.

100%±S.E.% D

Maksan suhteellinen paino 4,3 ± 0,17 g/100 g ruumiin 122 ± 4,9¾ painosta 100 ± 3,9¾

Mikrosomiproteiini 29,3 ± 1,01 111 + nt2% mg/g maksaa 100 ± 3,4%

Sytokromi-b-5 8,6 ± 0,43 ng ± 1^3% nmoolia/g maksaa 100 ± 5,0%

Sytokromi P-450 12,8 ± 0,63 163 ± 8,7% nmoolia/g maksaa 100 ± 4,9% 1 k 7891 1

Taulukko 2 (Kontr.)

Kontrolli Yhdiste X±S.E.

100%±S.E.% D

c(P-450)reduktaasi 4686 ± 286,2 178 ± 16,2% nmoolia/g maksaa/min. 100 ± 6,1*

Aniliinihydroksylaasi 20,3 ± 0,88 131 + 5,9¾ nmoolia/g maksaa/min. 100 ± 4,3¾ ’

Arainopyridiini- deraetylaasi 254,8 ± 7,47 123 ± 7,8% nmoolia/g/min. 100 ± 2,9*

Taulukoissa 2 esitetyistä arvoista nähdään, että keksinnön mukaiset uudet yhdisteet lisäävät huomattavasti raikrosomiaa-lisen elektroninkuljetusketjun aineosien määrää/aktiivisuutta, s.o. ne kiihdyttävät entsyymijärjestelmää, joka vastaa ksenobioottien biotransformaatiosta.

Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden akuutti toksisuus määritettiin sekä koiras- että naaraspuolisilla H-Wistar-rotilla, jotka painoivat 160 - 180 g. Yhdisteet annettiin oraalisesti yhtenä ainoana 500 mg/kg:n annoksena. Eläimiä tarkkailtiin 14 päivää. Tulokset, jotka on esitetty menehtyneiden eläinten *:na, on esitetty taulukossa 3-

Taulukko 3

Yhdiste Menehtyneet eläimet n (500 rag/kg p.o.) A a 10 B (7 10 c a 10 d or 10

Fenobarbitaalix 100 10 li i5 7891 1 xLD5q = 2115 mg/kg QT = 0¾.

Kuten nähdään taulukon 3 arvoista, esillä olevien yhdisteiden toksisuus on paljon alhaisempi kuin fenobarbitaalilla ja siten niiden terapeuttinen indekdi on paljon edullisempi.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden keskushermostoaktiivisuuksia tutkittiin hiirillä ja rotilla seuraavien menetelmien mukaisesti : sähköshokki (Swinyard, E.A., Brown, W.C., Goodman, L.S.: J. Pharmacol. Exp. Ther. 106, 319 (1952)), metratsoli-spasmi (Everett, G.M., Richards, R.K.: J. Pharmacol. Exp. Ther. 81, 402 (1944)), tiosemikarbatsidi-spasmi (Da Venzo, J.P.,

Greig, M.E., Cormin, M.A.: Amer. J. Physiol. 201, 833 (1961)), strykniini-spasmi (Kerley, T.L., Richards, A.G., Begley, R.W., Abreu, B.B., Weaver, L.C.: J. Pharmacol. Exp. Ther. 132, 360 (1061)), nikotiini-spasmi (Stone, .A., Mecklenburg, K.L., Torhans, M.L.: Arch. Int. Pharmacodyn. 117, 419 (1958)), pyörivän tangon testi (Kinnard, W.C., Carr, C.J.: J. Pharmacol. Expt. Ther. 121, 354 (1957)), fysostig-miinin letaliteettiä estävä vaikutus (Nose, T., Kojima, M.: Europ. J. Pharmacol. J_0, 83 (1970)), johimbiinin tehostus-vaikutus (Quinton, R.M.: Brit. J. Pharmacol. 21_, 51 (1963) ja analgeettinen aktiivisuus (Bianchi, G., Francheschini, J.: Brit. J. Pharm. Chemother. 9, 280 (1954)).

Vertailuaineena käytettiin fenobarbitaalia. Sekä tutkittavat yhdisteet että vertailuaine annettiin oraalisesti 40 ja vastaavasti 80 mg/kg:n annostuksina. Keksinnön mukaiset yhdisteet olivat täysin tehottomia, kun taas fenobarbitaali tuotti voimakkaita antikonvulsiivisia lihaksia koordinoivia ja sedatiivisia vaikutuksia jopa 40 mg/kg:n annoksessa. Siten keksinnön mukaisilla uusilla yhdisteillä on se lisäetu verrattuna fenobarbitaaliin, että niillä ei ole keskushermosto-aktiivisuuksia.

Keksinnön mukaisia farmakologisesti aktiivisia yhdisteitä voidaan käyttää terapiassa farmaseuttisten koostumusten muo- 16 7891 1 dossa, jotka on valmistettu valmisteiksi, joita voidaan antaa oraalisesti, rektaalisesti ja/tai parenteraalisesti.

Keksintöä selostetaan lähemmin viitaten seuraaviin esimerkkeihin.

Esimerkki 1 α-etyyli-d-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-(dime-tyyliamino)-etoksi]-bentsyylialkoholi

Grignard-lähtöaineeseen, joka on valmistettu 1,82 g:sta magnesiumlastuja ja 16,9 g:sta 3-bromibentsotrifluoridia 60 ml:ssa tetrahydrofuraania, lisätään tipoittain sekoittaen ja hieman palautusjäähdyttäen liuos, jossa on 11,1 g 4-[2-(di-metyyliamino)-etyyli]-propiofenonia 26 ml:ssa tetrahydrofuraania. Reaktioseosta keitetään hieman kaksi tuntia, minkä jälkeen se jäähdytetään ja kaadetaan ammoniumkloridin 25%:seen vesiliuokseen. Faasit erotetaan ja vesifaasi uutetaan tetrahydrofuraanilla. Liuotinfaasit yhdistetään, pestään neutraaliksi kyllästetyllä ammoniumkloridiliuoksella, kuivataan vedettömän magnesiumsulfaatin päällä ja tetrahyd-rofuraani tislataan pois alennetussa paineessa. Jäännös kiteytetään n-heptaanista. Saadaan 11,9 g otsikkoyhdistettä, sulamispiste 109 - 110°C.

Analyysi yhdisteelle C20H24F3NO2:

Laskettu: C 65,38%, H 6,58%, F 15,51%, N 3,81%; Löydetty: C 65,47%, H 6,55%, F 15,68%, N 3,9 %.

Käsittelemällä emäksen eetteriliuos kloorivetyhapolla eetterissä jäähdyttäen saostuu hydrokloridisuola kiteisessä muodossa, joka sitten suodatetaan pois ja kuivataan. Sulamispiste: 108 - 109eC.

Emäksen kuivassa etanolissa olevaan liuokseen lisätään fu-maarihapon etanolinen liuos. Laimennetaan kuivalla eetterillä, minkä jälkeen kiteinen fumaraatti suodatetaan pois. Sulamispiste 128 - 129eC.

17 7891 1

Esimerkki 2 α-etyyli-a-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-dime-tyyliamino)-etoksi]-bentsyylialkoholimetyylijodidi 3,7 g a-etyyli-a-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-(dimetyy-liamino)-etoksi]-bentsyylialkoholia liuotetaan 20 ml:aan asetonia, 1 ml metyylijodidia lisätään ja reaktioseosta keitetään hieman tunnin ajan. Jäähtymisen jälkeen kiteinen kvaternäärinen ammoniumsuola suodatetaan pois ja kuivataan, jolloin saadaan 4,3 g otsikkoyhdistettä, sulamispiste 69 -70eC.

Samalla tavalla voidaan valmistaa seuraavat yhdisteet valitsemalla sopivat lähtöaineet: α-etyyli-a-{2-metoksifenyyli)-4-[2-(pyrrolidin-l-yyli)-etoksi ]-bentsyylialkoholimetyylijodidi, sulamispiste 96 - 97eC; α-etyyli-a-(4-fluorifenyyli)-4-[2-(piperidin-l-yyli)-etoksi ]-bentsyylialkoholietyylij odidi, sulamispiste 94 - 95eC.

Esimerkki 3 α-etyyli-a-(4-fluorifenyyli)-4-(2-piperidin-l-yy-li)-etoksi]-bentsyylialkoholi 17,6 g a-etyyli-a-(4-fluorifenyyli-4-(2-bromietoksi)-bentsyylialkoholia ja 30 ml kuivaa piperidiiniä kuumennetaan palautusjäähdyttäen sekoittaen 2 tunnin ajan. Piperidiini tislataan pois reaktioseoksesta alennetussa paineessa, jäännökseen lisätään vettä ja se uutetaan eetterillä. Eetteri-faasi pestään neutraaliksi vedellä, kuivataan vedettömän kaliumkarbonaatin päällä ja sitten eetteri tislataan pois. Jäännöksen kiteytys n-heksaanista tuottaa 14,9 g otsikkoyhdistettä, sulamispiste 72 - 73eC.

Analyysi yhdisteelle C22H28FN02:

Laskettu: C 73,92%, H 7,90%, P 5,31%, N 3,92%; Löydetty: C 74,07%, H 7,86%, P 5,50%, N 3,88%.

Hydrokloridin sulamispiste: 136 - 137°C.

ie 7891 1

Vetyfumaraatin sulamispiste: 134 - 135eC.

Vetysitraatin sulamispiste: 77 - 78°C.

Esimerkki 4 a-etyyli-α-(2-metoksifenyyli)-4-[2-(pyrrolidin-1- yyli)-etoksi]-bentsyylialkoholi 6,5 g a-etyyli-a-(2-metoksifenyyli)-4-hydroksi-bentsyylial-koholia, 0,4 g tetrabutyyliammoniumvetysulfaattia, 7 g vedetöntä kaliumkarbonaattia ja 3,7 g 2-(pyrrolidin-l-yyli)-etyylikloridia 80 ml:ssa etyyliasetaattia kuumennetaan palautus jäähdyttäen 16 tuntia. Jäähtymisen jälkeen liuotin tislataan pois tyhjössä ja jäännökseen lisätään vettä ja eetteriä. Faasit erotetaan ja vesifaasi uutetaan eetterillä. Yhdistetyt eetterifaasit pestään neutraaliksi kaliumhydrok-sidin 5%:sella vesiliuoksella ja tämän jälkeen vedellä, kuivataan vedettömän magnesiumsulfaatin päällä, suodatetaan ja haihdutetaan kuivaksi. Jäännöksen kiteytys etyyliasetaatista tuottaa 6,9 g otsikkoyhdistettä, joka sulaa 113 - 114eC:ssa.

Analyysi yhdisteelle C22H29N03:

Laskettu: C 74,33%, H 8,22%, N 3,94%; Löydetty: C 74,46%, H 8,37%, N 4,11%.

Hydrokloridin sulamispiste: 136 - 137°C.

Vetyfumaraatin sulamispiste: 134 - 135°C.

Esimerkki 5 σ-etyyli-a-(3-kloorifenyyli)-4-[2-(dimetyyliamino)- etoksi]-bentsyylialkoholi

Grignard-lähtöaineeseen, joka on valmistettu 2,2 g:sta magnesiumlastuja ja 23,4 g:sta 4-[2-(dimetyyliamino)-etoksi ]-bromibentseeniä 100 ml:ssa kuivaa tetrahydrofuraania, lisätään tipoittain 20eC:ssa liuos, josa on 10 g m-kloori-propionifenonia 30 ml:ssa tetrahydrofuraania. Reaktioseosta sekoitetaan huoneenlämpötilassa vielä kaksi tuntia, jäähdytetään ja suodatetaan ammoniumkloridin 20%:seen vesiliuok- li i9 7891 1 seen. Tetrahydrofuraani tislataan pois tyhjössä. Jäännös uutetaan eetterillä, eetterifaasi pestään vedellä, kuivataan vedettömän magnesiumsulfaatin päällä, suodatetaan ja eetteri tislataan pois.

Jäännöksen kiteytys n-heksaanin ja etyyliasetaatin seoksesta tuottaa 14,2 g otsikkoyhdistettä, joka sulaa 108 - 109eC: ssa.

Analyysi yhdisteelle C19H21CINO2:

Laskettu: C 68,35%, H 7,25%, Cl 10,62%, N 4,20%; Löydetty: C 68,33%, H 7,40%, Cl 10,78%, N 4,27%.

Esimerkki 6 a-etyyli-a-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-(morfo-lin-4-yyli)-etoksi]-bentsyylialkoholi

Grignard-lähtöaineeseen, joka on valmistettu 2,4 g:sta mag-nesiumlastuja ja 11 g:sta etyylibromidia 40 ml:ssa kuivaa eetteriä, lisätään 0eC:ssa tipoittain liuos, jossa on 9,5 g 3-trifluorimetyyli-4'-[2-(morfolin-l-yyli)-etoksi]-bentsofe-nonia 100 ml:ssa kuivaa eetteriä. Reaktioseosta sekoitetaan 30 minuuttia 0eC:ssa ja sitten sitä kuumennetaan palautus-jäähdyttäen tunnin ajan. Jäähtymisen jälkeen reaktioseos kaadetaan ammoniumkloridin 10%:seen vesiliuokseen. Eetterifaasi erotetaan, vesifaasi uutetaan eetterillä. Eetteriliuos pestään neutraaliksi vedellä, kuivataan vedettömän magnesium-sulfaatin päällä, suodatetaan ja eetteri tislataan pois alennetussa paineessa. Jäännöksen kiteytys n-heksaanista tuottaa 5,2 g otsikkoyhdistettä, joka sulaa 73 - 74eC:ssa.

Analyysi yhdisteelle C22H26F3N03:

Laskettu: C 64,53%, H 6,40%, F 13,92%, N 3,42%; Löydetty: C 64,66%, H 5,51%, F 14,10%, N 3,44%.

Esimerkki 7 a-etyyli-a-(4-fluorifenyyli)-4-[2-(dimetyyliamino)-etoksi]-bentsyylialkoholi 20 7891 1

Etyylilitiumliuokseen, joka on valmistettu 10,9 g:sta etyy-libromidia ja 1,4 g:sta litiummetallia 120 ml:ssa kuivaa eetteriä, lisätään argonin atmosfäärissä tipoittain -30°C: ssa liuos, jossa on 14,3 g 4-fluori-4'-[2-(dimetyyliamino)-etoksi]-bentsofenonia 210 ml:ssa kuivaa eetteriä, minkä jälkeen reaktioseosta sekoitetaan vielä tunnin ajan. Seos hajotetaan sitten ammoniumkloridin 10%:sella vesiliuoksella. Vesifaasi uutetaan eetterillä, eetterifaasi pestään neutraaliksi vedellä, kuivataan vedettömän magnesiumsulfaatin päällä ja eetteri tislataan pois alennetussa paineessa. Kiinteän jäännöksen kiteytys etyyliasetaatin ja n-heksaanin seoksesta tuottaa 13,4 g otsikkoyhdistettä, joka sulaa 85 -86 °C:ssa.

Analyysi yhdisteelle C19H24FNO2:

Laskettu: C 71,89%, H 7,62%, F 5,99%, N 4,41%; Löydetty: C 72,03%, H 7,64%, F 6,20%, N 4,47%.

Analyysi yhdisteelle C19H24FNO2:

Laskettu: C 71,89%, H 7,62%, F 5,99%, N 4,41%; Löydetty: C 72,03%, H 7,64%, F 6,20%, N 4,47%.

Esimerkki 8 a-etyyli-a-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-(pipe- ridin-l-yyli)-etoksi]-bentsyylialkoholi 8,9 g a-etyyli-a-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-hydroksi-bentsyylialkoholia, 13,7 g vedetöntä kaliumkarbonaattia ja 6,1 g N-(2-kloorietyyli)-piperidiinihydrokloridia keitetään hieman 90 ml:ssa metyyli-isobutyyliketonia kolmen tunnin ajan palautusjäähdyttäen. Liuotin tislataan pois tyhjössä, jäännökseen lisätään vettä ja se uutetaan bentseenillä. Bentseenifaasi pestään neutraaliksi kaliumhydroksidin 5%:sella vesiliuoksella ja tämän jälkeen vedellä ja kuivataan vedettömän magnesiumsulfaatin päällä. Liuotin tislataan pois alennetussa paineessa ja jäännös kiteytetään n-heksaa-nista, jolloin saadaan 9,8 g otsikkoyhdistettä, joka sulaa 100 - 101eC:ssa.

11 2i 7891 1

Analyysi yhdisteelle C23H28F3NO2:

Laskettu: C 67,79%, H 6,93%, F 14,00%, N 3,44%; Löydetty: C 67,90%, H 6,89%, F 13,97%, N 3,53%.

Hydrokloridin sulamispiste: 154 - 155eC. Vetyfumaraatin sulamispiste: 99eC.

Samalla tavalla voidaan valmistaa seuraavat yhdisteet valitsemalla sopivat lähtöaineet: a-etyyli-a-(3-kloorifenyyli)-4-[2-(piperidin-l-yyli)-etok-si]-bentsyylialkoholi, sulamispiste: 109 - 110eC.

Analyysi yhdisteelle C22H28C1N02:

Laskettu: C 70,66%, H 7,55%, Cl 9,48%, N 3,75%; Löydetty: C 70,68%, H 7,38%, Cl 9,60%, N 3,67%.

a-etyyli-a-(2-metoksifenyyli)-4-[2-(dimetyyliamino)-etoksi]-bentsyylialkoholi, sulamispiste: 80 - 81eC.

Analyysi yhdisteelle C20H27NO3:

Laskettu: C 72,92%, H 8,26%, N 4,25%; Löydetty: C 73,10%, H 8,33%, N 4,17%.

a-etyyli-a-(2,5-dimetyylifenyyli)-4-[2-(dimetyyliamino)-etoksi]-bentsyylialkoholi, sulamispiste: 105 - 106eC.

Analyysi yhdisteelle C21H29NO2:

Laskettu: C 77,02%, H 8,93%, N 4,28%; Löydetty: C 77,07%, H 9,10%, N 4,35%.

a-etyyli-a-(2-metoksifenyyli)-4-[2-(piperidin-l-yyli)-etoksi] -bentsyylialkoholi, sulamispiste: 72 - 73eC.

Analyysi yhdisteelle C23H31NO3:

Laskettu: C 74,76%, H 8,46%, N 3,79%; Löydetty: C 74,70%, H 8,55%, N 3,92%.

a-etyyli-a-(4-kloorifenyyli)-4-[2-(dimetyliamino)-etoksi]- bentsyylialkoholi, sulamispiste: 73 - 74“C.

Analyysi yhdisteelle C19H21CINO2:

Laskettu: C 68,35%, H 7,25%, Cl 10,62%, N 4,20%; Löydetty: C 68,57%, H 7,33%, Cl 10,66%, N 4,38%.

Claims (2)

22 7891 1

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten, kaavan (I) 2. c H T mukaisten uusiena-etyyli-a-(substituoitu fenyyli)-4-[2-(di -substi tuoitu am ino)etoks i]-bentsyylialkoholi johdannaisten ja niiden happoadditiosuolojen ja kvaternääristen ammonium-suolojen valmistamiseksi, jossa kaavassa R1 on vety, halogeeni, trihalometyyli, 1 - 4 hiiliato mia sisältävä alkyyli tai 1 - 4 hiiliatomia sisältävä alkoksi, R2 on halogeeni, trihalometyyli, 1 - 4 hiiliatomia sisältävä alkyyli tai 1 - 4 hiiliatomia sisältävä alkoks i, R3 ja R4 merkitsevät metyyliä tai ne muodostavat yhdessä viereisen typpiatomin kanssa 5- tai 6-jäsenisen renkaan, joka valinnanvaraisesti sisältää hapen, tunnettu siitä, että a) kaavan (II) I /~\ /R1 c—<f V-o-ch,'CH,-nC I W/ XR. (II> mukainen propiofenoni, jossa kaavassa R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, saatetaan reagoimaan kaavan (III) 25 7891 1 rÄm mukaisen organometallisen yhdisteen kanssa, jossa kaavassa Rl ja R2 merkitsevät samaa kuin yllä, ja M on alkalimetalli, mieluummin litium, kalium tai natrium tai MgX-ryhmä, jossa X on halogeeni, tai b) kaavan (IV) Λ mukainen yhdiste, jossa kaavassa Ri ja R2 merkitsevät samaa kuin yllä ja X on halogeeni, saatetaan reagoimaan kaavan (V) hm mukaisen sekundaarisen amiinin kanssa, jossa kaavassa R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, tai c) kaavan (VI) 78911 mukainen bentsofenoni, jossa kaavassa R-|, R2, R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, saatetaan reagoimaan etyyliryhmän sisältävän organoraetallisen yhdisteen, edullisesti etyyli-magnesiumhalid in tai etyylilitiumin kanssa, tai d) kaavan (VII) kx ..... C H 2. X c> mukainen propiofenoni, jossa kaavassa R-| ja R2 merkitsevät samaa kuin yllä, saatetaan reagoimaan kaavan (VIII) mukaisen Grignard-yhdisteen kanssa, jossa kaavassa R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä, ja X on halogeeni, tai e) kaavan (IX) 25 7891 1 mukainen yhdiste, jossa kaavassa Ri ja R2 merkitsevät samaa kuin yllä, saatetaan reagoimaan mieluummin sen alkalimetal-li- tai kvaternäärisen ammoniumfenolaatin muodossa kaavan (X) X““lCH1)““Nv (X) raukaisen tertiäärisen amiinin kanssa, jossa kaavassa R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin yllä ja X on aryylisulfonyylioksi- tai alkyylisulfonyylioksi- ryhmä tai halogeeni , mieluummin happoa sitovan aineen läsnäollessa, ja haluttaessa muunnetaan jonkin menetelmän muunnelman a) - e) mukaisesti saatu yhdiste sen happoadditio- tai kvaternääriseksi ammoniums uolaksi tai muunnetaan suolana saatu yhdiste vastaavaksi vapaaksi emäkseksi ja/tai muunnetaan saatu vapaa emäs sen happoadditio- tai kvaternääriseksi ammoniumsuolaksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan - a-etyyli-a-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-(piperidin-1-yyli)-etoksi]-bentsyylialkoholi, α-etyyli-a-(3-trifluorimetyylifenyyli)-4-[2-(dimetyyi amino)-etoksi]-bentsyylialkoholi, - a-etyyli-a-(2-metoksifenyyli)-4-[2-(pyrrolidin-1-yyii)_ etoksi]-bentsyylialkoholi, tai 26 7891 1 - α-etyyli-a-(4-fluorifenyyli)-4-[2-(piperidin-1-yyliset ok si]- bents yylialk oh oli. 11 78911