FI78226C - Foerfarande foer minskning av smaeltbarheten i vommen av protein i proteinhaltigt fettfritt vaextfroematerial. - Google Patents

Description

1 78226

Menetelmä proteiinipitoisen rasvattoman kasvissiemenmateriaalin proteiinin sulavuuden vähentämiseksi pötsissä Tämä keksintö kohdistuu märehtijöiden ruokinnassa käytettävän soijapapujauhon ja muiden proteiinipitoisten kasviseiemenjauhojen ravintoarvon parantamiseen. Erityisesti keksintö kohdistuu menetelmään proteiinipitoisen rasvattoman kasvissiemenmateriaalin proteiinin sulavuuden vähentämiseksi pötsissä, jossa menetelmässä siemenmateriaali saatetaan kontaktiin märehtijöille soveltuvan vesiliukoisen sinkkisuolan kanssa kosteuden ollessa läsnä, kunnes siemenmateriaali on absorboinut mainitun sinkkisuolan vesiliuoksen muodossa, jonka sinkki-ionit ovat välittömässä kosketuksessa ja kykenevät reagoimaan siemenmateriaalin proteiinin kanssa.

Jo jonkin aikaa on tiedetty, että proteiinipitoisten rehujen ravintoarvo muuttuu pötsin ruoansulatuksessa vahingolliseksi. On ehdotettu, että ihanteellisesti märehtijän ravinnon proteiinikompo-nentti pitäisi "suojata" pötsissä tapahtuvaa liukenemista tai me-tabolisoitumista vastaan, jollon ravinto kulkisi pötsin läpi oleellisesti hajoamattomassa muodossa ja säilyisi sulatettavaksi ja metabolisoitavaksi nautakarjan tai lampaiden pötsin jälkeiseen ruoansulatussysteemiin. Tämän ajatuksen soveltaminen käytännössä on osoittautunut vaikeaksi. US-patentissa 3 619 200 on ehdotettu pötsiltä suojaavan pinnoitteen soveltamista kasvisjauhoihin ja muihin proteiinipitoisiin märehtijöiden ravintoaineisiin. Pinnoituksen tarkoitus on suojata proteiinipitoista ravintoa mikrobiologiselta hyökkäykseltä pötsissä, jolloin ravinto hajoaa ja sulaa juoksutusmahassa ja ohutsuolessa.

On myöskin tunnettua, että märehtijöiden ravinnossa olevan proteiinin liukoisuutta voidaan alentaa käsittelemällä ravintoa tan-niinilla, formaldehydillä tai muilla aldehydeillä. Proteiinin liukoisuutta voidaan vähentää myöskin kuumentamalla proteiinia. Nämä menetelmät on esitetty niihin liittyvin kirjallisuusviittein US-patentissa 4 186 213. Mukana ovat rehut (kuten useat kasvis-jauheet), joita voidaan käsitellä yhdellä tai usealla näistä menetelmistä proteiinin liukoisuuden vähentämiseksi pötsissä ja proteiinin suojaamiseksi pötsissä tapahtuvaa hajoamista vastaan.

2 78226

Mitä tulee pötsin hajotuksen aiheuttamaan ravintoarvon menetykseen, soijapapujauheella on suhteellisen alhainen proteiinin tehokkuusarvo. Ks. Klopfenstein, Feedstuffs, heinäkuu 1981, 23-24. Koska soijajauho on yksi tärkeimmistä märehtijöille käytetyistä proteiinia sisältävistä rehuista, on erityisen toivottua aikaansaada kaupallisesti käyttökelpoinen menetelmä soijajauhon suojaamiseksi pötsissä tapahtuvaa hajoamista vastaan samalla kun pötsistä poistuva proteiini jää sulatettavaksi ja metabolisoitavaksi pötsin jälkeen. Suuren mittakaavan kaupalliseen käyttöön tällaisen menetelmän tulee olla yksinkertainen, tehokas ja suhteellisen halpa. Tällaisen menetelmän tulisi olla yhdistettävissä olemassa oleviin kaupallisiin soijapapu-prosesseihin soijapapurehujen valmistamiseksi.

Muita kiinnostavia esitteitä tunnetusta tekniikasta ovat:

Hudson et ai (1970), J. Anim. Sei., 30: 609-613;

Tagari et ai (1962), Brit. J. Nutr., 16, 237-243;

Anderson, US-patentti 3 463 858 (1969);

Emery et ai, US-patentti 2 295 643 (1942);

Ashmead, US-patentti 4 172 072 (1979).

Hudson et ai kuvaavat kokeellista vertailua lampailla pötsin jälkeisessä typen käytössä kaupallisella soijapapujauheella (72 % typestä liukoista), jossa jauhoa kuumennettiin 4 tunnin ajan 140°C:ssa (35 % N liukoista). Tulokset osoittivat, että kuumennettu jauho hajosi hitaammin pötsin mikro-organismien vaikutuksesta.

Tagari et ai vertasivat liuotinuutettuja soijapapujauhoja, joihin oli kohdistettu erilaiset lämpökäsittelyt. Näihin sisältyivät liuottimen poisto huoneen lämpötilassa, 80°C:ssa 10 min ajan ja kaupallinen paahdettu jauho, jota oli höyrytetty 120°C:ssa 15 min ajan. Jauhot syötettiin pässeille, ja pötsi-nestenäytteet testattiin. Tehtiin myöskin keinotekoinen pötsi-vertailu ammoniakin vapautumisesta. Tulokset osoittivat selvästi "että päätekijä, joka määrää eri tehokkuudet prosessoiduille ja ei-prosessoiduille soijapapujauhoille on niiden erilainen 3 78226 liukoisuus pötsinesteeseen". Havaittiin myöskin, että soijapa-pujauhojen eri lämpökäsittelyjen aiheuttamat muutokset liukoisuuteen ovat suhteellisen suuria verrattuna muihin jauhoihin.

Anderson esittää menetelmän kotieläinten ja siipikarjan ruokinnassa käytetyn kasvutekijän valmistamiseksi. Vesipitoisessa liuoksessa sinkkisuola, kuten sinkkikloridi tai sinkkisulfaatti, reagoi proteiinipitoisessa rehussa olevien vapaiden aminohappojen kanssa. Reaktio suoritetaan vesipitoisessa liuoksessa 60-70°C:n lämpötilassa ja happamuudessa pH = 3,5, mikä pH sanotaan saavutettavan automaattisesti sinkkikloridilla, pH:n säätöä HCl:lla käytetään käytettäessä muita sinkkisuoloja. Reak-tioseos kuivataan kosteuspitoisuuteen 2-8 % ja sekoitetaan rehu-annokseen. Märehtijöiden ruokintaan tai proteiinin pötsisuojauk-seen ei ole viitattu.

Emery et ai kuvaavat prosessia, jossa mineraaliyhdisteet, sinkki-ja muut polyvalenttiset metallioksidit, -hydroksidit ja -suolat reagoitetaan proteiinipitoisen rehun kanssa veden ja proteiinia pilkkovan hapon, kuten Η^ΡΟ^ίη, HCl:n tai ^SO^in läshäollessa. Reaktioseos kuivataan kuumentamalla ilmassa. Soijapapujauho osoitettiin edullisimmaksi rehumateriaaliksi ja sinkki on niiden metallien joukossa, joihin on viitattu käytettäviksi oksidi-, hydroksidi- tai karbonaattimuotoisena. Muita suoloja kuten koboltti, on osoitettu käytetyn klorideina tai sulfaatteina. Esimerkit valaisevat suurien metalliyhdistemäärien reaktiota soija-papujauheen kanssa (esim. I, 35 % ja esim. III 17 %, laskettuna jauhosta). Tässä patentissa ei ole viittausta pötsisuojaukseen eikä ravintoarvoon.

Ashmead ehdottaa metalliproteinaattien käyttöä ihmisten ja eläinten mineraalipuutteiden korvaamiseksi. Proteinaatit valmistetaan reagoittamalla bivalentteja metallisuoloja alkalises-sa pHrssa entsyymihydrolysoitujen proteiinien vapaiden aminohappojen kanssa.

4 78226 Tähän keksintöön johtaneen kokeellisen työn aikana havaittiin, että sinkkisuoloja, kuten einkkikloridia ja sinkkisulfaattia voidaan käyttää kemiallisina reagensseina proteiinipitoisten rasvattomien kasvissiemenjauhojen, kuten soijapapujauhojen sulavuuden vähentämiseen pötsissä, kun patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkit täytetään. Sinkkisuolareagenssin (nimittäin sinkkikloridi) suo-jaava vaikutus on erityisen ilmeinen soijapapujauhoilla, koska niillä on suuri taipumus hajota pötsissä. Sinkkisuolaliuos voidaan lisätä rehuun ja sekoittaa sen kanssa rehuun absorboituvan liuoksen muodostamisksi. Tämä tuo sinkki-ionin välittömään kosketukseen rehun proteiinin kanssa. Suojaava vaikutus lisääntyy, kun jauhoa ja siihen absorboitunutta sinkkiä lämmitetään. Lämmityksen uskotaan edistävän sinkki-ionin reaktiota proteiinin kanssa. Tämä prosessi on yksinkertainen ja tehokas ja se voidaan toteuttaa yhdessä märehtijöiden rehun valmistuksessa käytettävien standardi-prosessioperaatioiden kanssa mukaan lukien erityisesti soijapapu-, jauhojen käsittelyssä käytettävät prosessioperaatiot. Näitä ja muita keksinnön näkökohtia kuvataan yksityiskohtaisesti seuraa-vassa selityksessä.

Liitteenä oleva piirros on virtauskaavio, joka kuvaa yhtä tapaa, -·· jolla tämän keksinnön menetelmä voidaan yhdistää kaupallisiin mä rehtijöille tarkoitetun suojatun soijarehun valmistusprosesseihin.

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa mihin tahansa pro-teiinipitoiseen rasvattomaan kasvissiemenjauhoon tai vastaavaan siemenmateriaaliin, kuten panimograaniin tai tislausgraaniin, jotka ovat ohran, maissin ja muun siemenviljan fermentoinnin sivutuotteita. Tällaisiin jauhoihin kuuluvat soijajauho, puuvil-lansiemenjauho, maapähkinäjauho, auringonkukkajauho, Canola(rapsi) jauho, palmunydinjauho ja muut runsaasti proteiinia sisältä-ν’ vät rasvattomat jauhot ja niiden seokset. Tämän keksinnön mukai nen menetelmä on erityisen edullinen sovellettuna rasvattomiin soijajauhoihin. Jauho voi olla joko paahtamattomina valkoisina hiutaleina tai vastapaahdettuna jauhona. Nykyisen tietämyksen mukaan paahdetun soijajauhon käyttö lähtöaineena on edullista.

5 78226

Haluttu reaktio tapahtuu kasvisproteiinin ja sinkkireagenssin välillä, mutta tämän reaktion luonnetta ei tunnettu varmuudella. Jauhon ei tarvitse sisältää vapaita aminohappoja (FAA). Läsnäolevien aminohappojen uskotaan olevan merkityksettömiä prosessille. Kasvisjauhot ja muut proteiinipitoiset rasvattomat kasvissiemenmateriaalit, joita käytetään tämän keksinnön mukaisessa menetelmässä eivät tavallisesti sisällä yli 5 prosenttia vapaita aminohappoja, ja useimmat kasvisjauhot kuten soijajauhot sisältävät alle prosentin vapaita aminohappoja laskettuna jauhon kuivapainosta.

Sinkkireagenssi on edullisesti sinkkikloridi tai -sulfaatti, mutta myöskin muita märehtijän ravintoon kelpaavia vesiliukoisia sinkkisuoloja, kuten sinkkiasetaattia voidaan käyttää. On ilmeistä, että sinkkisuolan täydellinen liukeneminen, vaikkakin se on toivottavaa, ei ole oleellista riittävän vaikutuksen aikaansaamiseksi. Lisäksi vesiliukoinen sinkkisuola voidaan valmistaa in situ, kuten lisäämällä ZnO:a ja HCl:a ZnCl2:n muodostamiseksi. Eräässä proseduurissa suolan sinkki-ionit saatetaan välittömään kosketukseen pötsin ruoansulatukseen joutuvan jauhon proteiinin kanssa. Tämä voidaan toteuttaa lisäämällä sinkki-suola vesiliuoksena, joka sekoittuu jauhoon ja absorboituu siihen. Vaihtoehtoisesti sinkkisuola voidaan sekoittaa kuivana jauhoon. Jauhossa tulee olla mukana, tai siihen tulee lisätä, riittävä määrä kosteutta, jotta oleellinen määrä sinkkisuolasta liukenisi.

Sinkkireagenssin saattaminen kosketuksiin jauhon kanssa voidaan toteuttaa niin, että jauho sisältää sinkkisuolan vesiliuoksen ja liuoksen sinkki-ionit ovat välittömässä kosketuksessa jauhon proteiinin kanssa. Vesiliuoksen konsentraatio ei ole kriittinen, mutta on edullista käyttää suhteellisen väkeviä sinkkisuola-liuoksia sen kosteuden minimoimiseksi, joka on poistettava kuivausoperaatiolla käsittelyn lopussa. Esimerkiksi soijajauhojen varastokosteus voi olla n. 10-13 %. Sinkkisuolan vesi-liuoksessa voi olla sellainen määrä vettä, että soijajauhon 6 78226 kosteuspitoisuus lisääntyy n. 15-25 %:iin. Käsittelyn lopuksi jauho voidaan kuivata takaisin varastokosteuteen kuten esimerkiksi 10-13 %:iin.

Jauhoihin lisättävän sinkkisuolaliuoksen määrä voidaan rajoittaa sellaiseksi, että jauhot voivat adsorboida sen siten, että sekoituksen jälkeen vapaata liuosta on mahdollisimman vähän. Esimerkiksi sinkkikloridia voidaan lisätä soijajauhoon tai muihin kasvisjauhoihin 1-50 %:n pitoisuuksina. Läsnä täytyy olla ainoastaan riittävä määrä kosteutta sinkkisuolan liuottamiseksi ja absorboimiseksi jauhoon. Kuitenkin on edullista käyttää sellaista liuosmäärää, joka aikaansaa hyvän sinkkisuolan jakautumisen samalla kun estetään ylimääräinen suoraan rehuma-teriaalin absorboiva kosteuden määrä, jolloin vähennetään lopullisessa kuivausoperaatiossa haihdutettavan veden määrää. Jos jauho sisältää riittävästi kosteutta tai vesi lisätään erillään kuten kondensoimalla höyry jauhoon, jauhemuotoinen sinkkirea-genssi voidaan sekoittaa jauhoon.

kun reagenssina on sinkkikloridi, voidaan käyttää 0,6-2,7 % sinkkisuolaa käsiteltävän jauhon kuivapainosta laskettuna. Vastaavasti voidaan käyttää ekvivalenttisia moolimääriä muita sinkki-suoloja. Edullinen määrä on 0,8-2,2 % jauhon kuivapainosta sinkkikloridiksi laskettuna. Yleisemmin sanottuna alkuaineeksi tai sinkki-ioneiksi laskettuna sinkkisuolaa voidaan käyttää 0,25-1,3 % jauhon kuivapainosta, ja edullisesti 0,4-1,10 %.

Voidaan käyttää myös suurempia määriä sinkkiä, mutta se ei ole tarpeen. Erittäin suuria sinkkimääriä tulisi välttää. Sinkki-suoloja ei tulisi käyttää sellaisia määriä, että ne ovat myrkyl-lisiä märehtijöille, tai että ne aiheuttavat myrkyllisiä jäämiä teuraissa tai maidossa.

Sinkkireagenssi voi reagoida jauhon kanssa ilman pH:n säätöä. Kuitenkin jos saatavan seoksen pH on alle jauhon isoelektrisen pisteen (IP), uskotaan, että sinkki-ionien reaktiota proteiinin kanssa voidaan parantaa lisäämällä emäksistä reagenssia, kuten natriumhydroksidia pH:n nostamiseksi. Esimerkiksi soijajauhon 7 78226 proteiinikomponentti on hapolla saostuvia globuliineja, joiden keskimääräinen IP on n. 4,5-4,6. Siksi on edullista reagoittaa sinkkireagenssi soijajauhojen kanssa pH:n ollessa yli 4,6, esimerkiksi alueella 6,4-6,9.

Sinkkisuolaliuoksen ja jauhon alkusekoitus ja liuoksen absorboiminen voidaan toteuttaa tavallisissa huoneen lämpötiloissa (nimittäin 15-32°C). Laajemmin tämä vaihe voidaan suorittaa lämpötila-o alueilla 2-93 C. Kuitenkaan alkusekoituksen aikana ei mielellään käytetä lämmitystä, joten yli 38°C:n sekoituslämpötiloja ei tavallisesti käytetä.

Sinkkisuolan tai sinkkisuolaliuoksen sekoitus, absorptio ja läheinen kontakti proteiinin kanssa saa ilmeisesti sinkin reagoimaan proteiinin kanssa tavalla, joka suojaa proteiinia pötsissä tapahtuvaa hajoamista vastaan. On ilmeistä, että haluttua reaktiota voidaan täydentää myöhemmin edelleen liuottamalla jauheena lisättyä sinkkisuolaa. Kuitenkaan kyseistä mekanismia ei varmuudella tunneta. Tiedossa olevat tapaukset osoittavat, että haluttua reaktiota, jonka uskotaan olevan sinkki-ionien reaktio proteiinin kanssa, voidaan edistää lämmittämällä rehu-materiaalia sen jälkeen kun se on absorboinut sinkkikloridi-liuoksen. Esimerkiksi, lämmitys voidaan suorittaa lämpötilassa, joka on yli tavallisen huoneen lämpötilan, kuten vähintään 38°C, mutta alle proteiinin hajoamislämpötilan. Yksi edullinen lämpötila-alue on 93-110°C. Soijajauhon lämmittäminen absorboidun sinkkisuolaliuoksen kanssa voidaan suorittaa samassa lämpötilassa kuin mitä käytettiin valkoisten soijahiutaleiden paahtamiseen, ts. n. 93-l07°C:ssa lämmitysajan ollessa 10-30 min. Valmistettaessa rehupellettejä seos lämmitetään ennen ekstruointia ja sen jälkeen mutta alhaisempiin lämpötiloihin, kuten 49-71°C:een.

Tämän keksinnön mukainen menetelmä voidaan yhdistää kaupallisiin soijajauhon standardiprosesseihin. Nykyisin paahtamatto-mista soijahiutaleista, joista soijaöljy on poistettu liuotin-uutolla, poistetaan liuotin ja hiutaleet "paahdetaan" jatkokäsittelyssä. Paahtamattomista hiutaleista käytetään kauppanimeä 3 78226 "valkoiset hiutaleet". Patentteja, joissa kuvataan tällaisten valkoisten hiutaleiden valmistusprosessia ja niiden jatkokäsittelyä liuottimen poistamiseksi ja hiutaleiden paahtamiseksi, ovat: US-3 268 335, 2 710 258 ja 2 585 793. Menetelmä on käyttökelpoinen sekä rasvattomille paahtamattomille soijahiutaleille että paahdetulle soijajauholle.

Spray-sekoitusproseduuria voidaan käyttää lisättäessä sinkki-suolan vesiliuosta kasvijauhoon. Voidaan käyttää useata tekniikkaa. Eräs yksinkertainen menetelmä on sekoittaa jauho panoksena nauhasekoittajassa, johon on sovitettu yksi tai useampia spray-suuttimia, liuossäiliö sinkkisuolaliuokselle ja sopivan kokoinen pumppu. Kun sekoittuminen etenee, jauho absorboi lisätyn liuoksen. Sekoituksen jälkeen absorboituneen suolaliuoksen sisältävä jauho lämpökäsitellään tavalla, jota on kuvattu yllä ja jota myöhemmin valaistaan yksityiskohtaisemmin.

Kuvion 1 virtauskaavio esittää miten tämän keksinnön menetelmää voidaan soveltaa soijajauhon kaupalliseen valmistukseen. Kuten . . ilmenee, paahtamatonta rasvatonta soijajauhoa (valkoiset hiuta leet) voidaan pitää varastoastiassa 10. Vaihtoehtoisesti kaupallisesti valmistetut paahdetut soijajauhot voidaan pitää varastoastiassa 10 prosessointia varten.

Paahtamaton tai paahdettu soijajauho ohjataan varastoastian 10 alaspäin viettävän kartiomaisen pohjan poistoaukosta kuljetti-meen 11 kuljetettavaksi sekoittajan 12 syöttöpäähän. Sekoittajan 12 syöttöpään läheisyydessä on syöttöaukko, joka käsittää sarjan spray-päitä, joihin liuossekoittajakammiossa 13 valmistettu • sinkkikloridiliuos, kuten esimerkiksi 10-prosenttinen sinkki- kloridiliuos, pumpataan. Sinkkikloridiliuosta lisätään vähi- V. telien jauhon kulkiessa sekoittajan 12 läpi, suhde säädetään yhteen osaan liuosta soijajauho-osaa kohti. Sinä aikana, jona jauho on kulkenut sekoittajan poistopäähän, liuos on absorboitunut hiutaleisiin ja jauho ja absorboitunut liuos ovat valmiita edelleen käsiteltäviksi paahtimessa 14. Liuoksella käsitelty jauho syötetään paahtimen 14 huippuun ja poistetaan sen pohjalta 9 78226 kuten on esitetty. Paahdin voidaan varustaa höyryvaipalla, johon tuore höyry syötetään ja/tai tuore höyry voidaan syöttää suoraan paahtimeen kosketuksiin jauhon kanssa ja antaa sen kondensoitua jauhopartikkelien pintaan. Näitä laitteistossa käytettyjä vaihtoehtoja kuvataan lähemmin US-patentissa 2 585 793. Jauhon viipymä paahtimessa 14 voi olla alueella 10-30 min, esimerkiksi 15-20 min, ja paahtimessa oleva jauho voi saavuttaa n. 102-104°C:n lämpötilan.

Poistettaessa kuumennettu jauho paahtimen 14 pohjalta, se johdetaan kuivaajan 15 syöttöpäähän, kuivaajan sisältäessä kuljettimen syötön siirtämiseksi kuivaajan läpi samalla kun siihen kohdistetaan kuuma ilma. Kuivausilma voidaan tuoda kuivaajan 15 syöttöpäähän puhaltimien 16 avulla, jotka vetävät huoneilman sisään suodattimien 17 läpi ja ohjaavat suodatetun ilman epäsuorien höyrylämmittimien 15 läpi. Kuivaaja 15 on järjestetty edullisesti, kuten on osoitettu, siten että kuivuminen on täydellinen sinä aikana, kun jauho saavuttaa kuivaajan keskikohdan. Yhdistetty kuivausilma ja jäähdytysilma poistuu huipussa olevan aukon kautta, ja se vedetään kuivaajasta 15 puhaltimien 20 avulla ja se kulkee syklonierottimen 21 kautta kiinteiden epäpuhtauksien poistamiseksi ennen kaasun poistumista ulkoilmaan.

Proteiinirehujauhon lämmittämistä rasvanpoiston jälkeen kutsutaan tavallisesti "paahtamiseksi". Kuvaus paahtamisesta on esitetty julkaisussa Sipos and Witte; "The Desolventizer-Toaster Process for Soybean Oil Meal"; J. of the Am. Oil Chem.Soc., 38, 11 (1981), ja julkaisussa Mustakas, Moulton, Baker, ja Kwolek; "Critical Processing Factors in Desolventizing-Toasting Soybean Meal for Food"; J. of the Am. Oil Chem. Soc., 58, 300 (1981). Muiden siemenjauhojen käsittelyä kuvataan julkaisussa A.M. Altschul, toim; Processed Plant Protein Foodstuffs; Academic Press, New York, 1958. Esitettyjen tietojen perusteella on ilmeistä, että paras sulatus pötsissä aikaansaadaan kun tämän keksinnön käsittelyä sovelletaan rasvattomiin paahdettuihin runsaasti proteiineja sisältäviin kasvijauhoihin, erityisesti paahdettuihin soijajauhoihin.

10 78226 Tämän keksinnön menetelmää ja sillä saavutettuja tuloksia kuvataan lähemmin seuraavilla esimerkeillä.

Esimerkki I

Useimmat seuraavassa esitetyt kokeet suoritettiin yhdellä erällä (15 tonnia) kaupallista soijajauhoa. Tarkoituksena oli aikaansaada vakiolähtömateriaali vertailukokeisiin. Tällä kaupallisella paahdetulla soijajauholla oli seuraava koostumus: kosteus - 10,64 %; proteiini (N x 6,25) - 50,86 %; raakakuitu -3 %; tuhka - 5,78 %; ja typen liukoisuus-indeksi - 8,5 % (American Oil Chemists Society'n viralliset menetelmät).

Tyypillisessä kokeessa spray-sekoitettiin 4,5 kg:aan standardi-soijajauhetta pienessä nauhasekoittajassa, johon oli sovitettu spray-suutin ja syöttölaite. Sumutusta varten suolat liuotettiin litraan vettä (keskimäärin 9 kg). Spray-sekoitus kesti noin kymmenen minuuttia. Kostea massa siirrettiin pilot-mittakaavai-seen liuottimenpoisto-paahdinyksikköön (DT) ja sitä lämmitettiin sekoittaen 93°C:ssa ja sen yläpuolella (sisälämpötila) 15 minuuttia. Kosteita lämpökäsiteltyjä jauhoja kuivattiin sit-..I ten pakkovetouunissa yhdeksänkymmenen minuutin ajan 82°C:ssa stabiilin kosteussisällön saavuttamiseksi sopivasti varastointiin.

Seuraavissa taulukoissa suolakäsittelytaso on esitetty prosent-teinä suolaa laskettuna standardisoijajauhoista 10,64 prosentin kosteudessa. Standardisoijajauhoa (Control SBM) käytettiin kontrollina.

Seuraavissa taulukoissa esitetyt analyyttiset tulokset sisältävät: (1) APIN. Happodetergenttiin liukenemattoman typen (ADIN) määri-* ‘ tystä ovat kuvanneet Goering et ai., "Analytical Measures of Heat V. Damaged Forage and Nitrogen Digestibility", Annual Meeting of the ADSA, Gainesville, FL, kesäkuu 1970. Ks. myös Forage and Fiber "" Analyses, Agricultural Handbook No. 379, p. 11, ARS, USDA, -] ‘ Jacket No. 387-598. ADIN on rehun sen typpi(proteiini)määrän ... mitta, joka ei ole eläimen käytettävissä ravinnoksi.

n 78226 (2) ΝΗ^-vapautuminen (24 h). Toinen käyttökelpoinen arviointimenetelmä on proteiinirehun ammoniakin vapautumisen arviointi pötsinesteessä in vitro (Britton et ai., "Effect of Complexing Sodium Bentonite with Soybean Meal or Urea on in vitro Ruminal Ammonia Release and Nitrogen Utilization in Ruminants", J. Anim. Sci., 46, 1738 (1978). Mitä suurempi ammoniakin vapautuminen on, sitä suurempi on mikrobisten entsyymien aiheuttama hajoaminen pötsissä. Vapautunut ammoniakki joko poistuu pötsin absorption kautta ja erittyy munuaisten ja virtsanerityksen kautta, tai muuttuu mikrobisiksi proteiineiksi, jotka voivat olla ravintoarvoltaan alhaisempia kuin alkuperäinen rehuproteiini.

(3) Entsyymisulamattomuus (2 h). Entsyymiltä hajottamatta jäänyt osuus kuten on osoitettu mittaamalla proteaasin hajottaman in vitro proteiinin määrä ja hajoamisnopeus on erittäin hyödyllinen keino arvioitaessa tietyn proteiinirehun pötsin ohittava määrä. Sopivia testimenetelmiä on kuvattu seuraavissa viitteissä. Poos et ai., "A Comparison of Laboratory Techniques to Predict Ruminal Degradation of Protein Supplements", J. Anim. Sci., Abstr. 79, s. 379 (1980); ja Rock et al., "Estimation of Protein Degradation with Enzymes", J. Anim. Sci., Abstr. 121, s. 118 (1981). Entsymaattisen hajoamisen in vitro käyttökelpoisuus pötsissä tapahtuvan hajoamisen määrän arvioinnissa on osoitettu sovellutuksilla sarjaan standardiproteiinilähteitä, joiden todelliset pötsin ohittavat ominaisuudet on määritetty karjalla juoksutusmaha-avanteen avulla.

Alla esitetyt kokeet taulukoissa A ja B osoittavat sinkkisuolo-jen, erityisesti sinkkikloridin ja sinkkisulfaatin potentiaalin suojata runsaasti proteiinia sisältäviä kasvisjauhoja, erityisesti paahdettua soijajauhoa pötsin ohituksessa, ja että sinkki-suolakäsittely on toistettava. Palstat, jotka on otsikoitu: "% kontrolli SBM:stä" näissä ja myöhemmissä taulukoissa tarkoittavat entsyymiltä hajottamatta jääneen osuuden prosenttiosuutta kontrollisoijajauhosta.

i2 7 82 2 6

Taulukko A

SuoIäkäs ittely ADIN NH_-vapautu- Entsyymi- % kontrolli mirien, 24 h sulamatto- SBM:stä _ _ _ muus, 2 h _

Kontrolli SBM 2,15 37,58 19,73 0,5 % ZnCl2 2,06 38,70 27,61 139,9 1,0 % ZnCl2 2,24 28,87 33,73 170,9

Taulukko B

Suolakäsittely ADIN NH_-vapautu- Entsyymi- % kontrolli minen, 24 h sulamatto- SBM:stä _ _ _ muus, 2 h _

Kontrolli SBM 2,61 39,65 19,21 0,5 % ZnS04 2,98 2,98 24,46 127,3 1,9 % ZnSO. 2,18 33,01 30,74 160,0 4

Esimerkki II

Toisessa koesarjassa, jossa seurattiin esimerkin I proseduuria, sinkkisuolojen (sinkkisulfaatin ja sinkkikloridin) tehoa tutkittiin edelleen. Tulokset, kuten alla olevassa taulukossa C on esitetty, osoittavat, että käsittely, etenkin 1 %:n tasolla, vähentää pötsissä tapahtuvaa soijajauhon sulavuutta.

Taulukko C

Suolakäsittely ADIN NHy-vapautu- Entsyymi- % kontrolli minen, 24 h sulamatto- SBM:stä _ _ _ muus, 2 h _ 1.0 ZnS04 2,50 26,32 26,80 145,7 1.0 ZnS04 2,31 28,88 28,55 155,2

Kontrolli SBM 3,24 34,05 18,39 1.0 % ZnCl2 2,41 16,31 42,65 231,9 1.0 % ZnCl^ 2,92 19,86 36,35 197,6 1.0 % ZnCl2 2,75 23,03 38,68 210,3 V! 1,0 % ZnCl2 1,97 19,32 39,11 212,6

Esimerkki III

' Toisessa koesarjassa, jossa seurattiin esimerkin I proseduuria, sinkkikloridia verrattiin 1 %:n ja 2 %:n tasoilla, laskettuna jauhon painosta (10,64 % kosteutta), ja lisäksi tehtiin kontrolli- 13 78226 vertailu standardijauhoon (CONTROL SBM), standardijauholle suoritettiin sama lämpökäsittely kuin sinkkikloridilla käsitellylle jauholle vielä lisävertailun aikaansaamiseksi (TOASTED CONTROL). Tulokset on yhdistetty alla olevaan taulukkoon D.

Taulukko D

Suolakäsittely ADIN ΝΗ-,-vapautu- Qitsyymi- % kontrolli minen, 24 h sulamatto- SBM:stä _ _ _ muus, 2 h _ 1.0 % ZnCl2 3,12 26,10 29,72 232,9 2.0 % ZnCl2 2,65 19,39 32,46 254,4

Paahdettu kontrolli 2,82 36,21 11,95

Kontrolli SBM 3,09 39,38 12,76

Esimerkki IV

Yrityksessä määrittää kemiallisen tason (sinkkikloridi), lämpötilan ja ajan välinen vuorovaikutus, 4,5 kg:n standardisoija-jauhonäytteitä käsiteltiin 0, 1,0 ja 2 prosenttisella sinkkikloridilla 1000 ml:ssa vettä kutakin. Sekoitusaika oli kaksikymmentä minuuttia kussakin tapauksessa. Näytteitä lämmitettiin autoklaavissa kymmenen, kaksikymmentä ja kolmekymmentä minuuttia 102, 104, 110, 116, 121 ja 127°C:ssa. Kuumennetut näytteet kuivattiin sitten alumiinivadeilla pakkovetouunissa vakiokosteu-teen (10-13 %). Näille näytteille hajoamattoman typen (entsyymi-koe) määrittämiseksi tehtyjen kokeiden tulokset on esitetty taulukossa E. Arvot on määritetty suhteessa 30 prosenttisesti hajoamattoman typen arvoon standardisoijajauhossa.

Tulokset osoittavat, että tehdyissä kokeissa kuumennus tai paahtaminen yli kymmenen minuutin ajan annetussa lämpötilassa ei aiheuta merkittäviä paranemisia jauhon proteiinin hajoamattomuuteen. Sinkkikloridin määrillä 0 ja 1,0 % paraneminen lämpötilan noustessa on aivan merkittävä. Kaikissa lämpötiloissa sinkkikloridi-käsittelyllä on huomattava vaikutus, ja erityisesti lämpötilaan 110°C asti ja hieman sen yläpuolelle. Tämä on tärkeätä, koska korkeammat lämpötilat eivät ole helposti saavutettavissa perinteisissä rehun lämpökäsittely(paahtaminen)laitteissa. Kaupallisessa 78226 14 mittakaavassa korkeammat lämpötilat aiheuttaisivat suuremmat laite- ja energiakustannukset.

Käyttökelpoisissa työskentelylämpötiloissa ja käyttökelpoisilla viipymäajoilla tulokset osoittavat, että optimikäsittelytaso on välillä 1,0 ja 2,0 % laskettuna jauhosta, jolla on 10,64 prosentin kosteus. Laskettuna kuivasta jauhosta tämä vastaa 1,1-2,2 % sinkkikloridia tai 0,53-1,06 % sinkkiä.

Taulukko E

Lämpötilan, ajan ja sinkkikloridikäsittelytason vaikutus soija- * jauhoproteiinin entsymaattiseen hajoamattomuuteen_ Lämpötila Aika Sinkkikloridimäärä, % (°C)_ (min) 0_ljO_2,0 102 10 30,1 49,5 57,8 101 20 32,4 50,2 59,9 101 30 32,4 50,3 53,7 104 10 30,6 48,3 63,0 104 20 37,8 54,2 57,6 104 30 37,1 54,1 62,6 110 10 38,0 55,1 61,4 110 20 42,8 57,2 65,2 110 30 40,0 58,4 64,9 116 10 41,5 58,5 62,7 116 20 46,4 59,7 65,7 116 30 46,4 59,2 63,8 121 10 47,7 60,0 63,3 121 20 52,5 62,8 64,4 121 30 51,7 62,9 65,1 127 10 55,4 62,8 66,3 127 20 56,9 63,0 66,4 127 30 57,1 62,3 64,5 ♦Hajoamattomuus osoitettu typpijäämäprosenttina (kuiva-aineesta) verrattuna standardi SBMsään typen 30 prosentin hajoamattomuu-della.

Esimerkki X

Tämän keksinnön menetelmää voidaan käyttää muillekin proteiini-pitoisille rehunmateriaaleille. Tässä kokeessa rehulaatuinen maapähkinäjauho ja maissigluteeni valittiin substraateiksi.

is 78226 Nämä jauhot käsiteltiin sinkkikloridin vesiliuoksilla siten, että saavutettiin 1,0 prosentin suolakäsittelytaso. Jauhoja lämpökäsiteltyin sitten laboratoriopaahtimessa 93-99°C!Ssa kaksikymmentä minuuttia. Käsitellyt jauhot kuivattiin sitten n.

82°C:ssa kosteuspitoisuuteen, joka varmisti stabiilisuuden (10-13 %).

Käsitellyt rehujauhot ja vastaavat käsittelemättömät jauhot arvioitiin entsyymisulamattomuuskokeella, joka on kuvattu aikaisemmin. Tämän kokeen on osoitettu korreloivan pötsin ohitusomi-naisuuksien kanssa määritettynä in vivo. Tulokset on annettu taulukossa F.

Taulukko F

Tuote Käsittely Entsyymi3- Prosenttia sulamattomuus kontrolli- _ _ 2 h_ jauhosta

Maapähkinäjauho Ei käsitelty 9,07

Maapähkinäjauho 1,0 % ZnC^ 30,49 336

Maissin gluteeni- jauho Ei käsitelty 74,53 -

Maissin gluteeni- jauho 1,0 % ZnC^ 98,79 132,6 aProsenttia alkuperäisestä jauhon typestä, joka on sulamatta 2 tunnin entsyymikäsittelyn jälkeen.

Yllä olevat tulokset osoittavat, että käsittelyt ovat johtaneet huomattavaan parannukseen entsyymihajotuksen vastustamisessa. Vieläpä maissigluteenijauho, jolla tiedetään olevan hyvät pötsin ohitusominaisuudet, on parantunut. Maapähkinäjauholle, joka välittömästi sulaa pötsissä, oli suurempi hyöty pötsin ohitussuojauk-sesta. Sellaiset märehtijöille tarkoitetut proteiinia sisältävät rehuaineet, joilla on hyvät ohitusominaisuudet paranevat vähemmän kuin ne, joilla on huonot ohitusominaisuudet. Muita esimerkkejä rehuista, joilla on huonot ohitusominaisuudet ovat puuvillan-siemenjauho, auringonkukkajauho, rypsinsiemenjauho ja Canola (vähän glukosinaattia sisältävä jauho).

I* 78226

Esimerkki XI

Arvioitaessa edelleen tämän keksinnön käsittelyn etuja sinkki-kloridikäsitellyillä soijajauhoilla suoritettiin kasvukoe nuorille härille. Käytettiin kolmeakymmentäkahta Holstein-härkää, joita tätä ennen oli laidunnettu ja jotka painoivat 159-204 kg.

Nämä jaettiin neljään kahdeksan härän ryhmään, jotka pantiin eri tarhoihin. 14 päivän esijakson aikana härkiä ruokittiin vähäpro-teiinisella (8 % raakaproteiinia) standardisoidulla maissi-soija-dieetillä niiden proteiinivarastojen tyhjentämiseksi. Niiden soijajauhojen ja dieettien proteiinipitoisuudet, jotka syötettiin neljälle ryhmälle olivat seuraavat: (1) 8 % raakaproteiinia - normaali soijajauho, (2) 8 % raakaproteiinia - käsitelty soijajauho, (3) 11 % raakaproteiinia - normaali soijajauho ja (4) 11 % raaka-proteiinia - käsitelty soijajauho. Näiden dieettien proteiini-sisältö on alle eläinten normaalivaatimusten (12,5-13,0 %) proteii-nistressin saamiseksi. Käsitelty soijajauho sisälsi 2 % sinkki-kloridia ja sitä kuumennettiin 104°C:ssa kaksikymmentä minuuttia kuten aikaisemmin esitettiin. Koedieetit olivat maissi-soija-dieettejä, jotka sisälsivät tunnistettuja mikro- ja makrolisä-aineita. Rehun kuiva-ainemäärä säädettiin 2,5 prosenttiin ruhon , painosta alentamaan läpäisy- ja syöntinopeutta.

Alkupainot otettiin juuri ennen kokeen alkua ja välipainot otettiin : joka neljästoista päivä. Rehu poistettiin iltapäivä aikaisemmin ennen kuin kaikki painot otettiin. Rehu säännösteltiin joka aitauk-:Y: seen punnituksen jälkeen. Painotulokset muutettiin keskimääräi siksi päivittäisiksi painonnousukuvioiksi jokaiselle testiryhmälle .

. . Tämän kokeen tulokset on annettu taulukossa G.

i7 782 2 6

Taulukko G

Päiviä Rehu Keskimääräinen päivit täinen painonnousu, _ _ _g (ADG)_ 14 8 % raakaproteiini-normaaliannos -40,4 8 % raakaproteiini-käsitelty annos -60,8 11 % raakaproteiini-normaaliannos -81,3 11 % raakaproteiini-käsitelty annos +50,8 28 8 % raakaproteiini-normaaliannos 222,5 8 % raakaproteiini-käsitelty annos 231,5 11 % raakaproteiini-normaaliannos 240,6 11 % raakaproteiini-käsitelty annos 290,6 42 8 % raakaproteiini-normaaliannos 177,1 8 % raakaproteiini-käsitelty annos 249,7 11 % raakaproteiini-normaaliannos 286,0 11 % raakaproteiini-käsitelty annos 340,5

Taulukon G tulokset osoittavat, että käsitelty soijajauho oli parempaa kuin normaali jauho, myöskin proteiinistressiolosuhteissa. Arvioitaessa 11 prosenttisia raakaproteiinidieettejä, 28 päivänä käsitelty jauhodieetti ylitti n. 21 prosenttia normaalilla jauhodieetillä saavutetun painon lisäyksen (ADG); 42 päivässä lisäys oli 19 %.

Esimerkki XII

Jatkokokeessa käytettiin neljää kaupallista paahdettua kasvis-jauhoa: soijajauhoa, rypsin siementä (Canola)^puuvillasiementä ja auringonkukkaa. Jauhonäytteitä ilman sinkkikloridiesikäsit-telyä (1,5 %) ja käsiteltynä kuumennettiin vadeilla autoklaavissa 104°C:ssa 10 minuutin ajan. Kosteuslämpökäsitellyt rehu-materiaalit kuivattiin 82°C:ssa kahden tunnin ajan loppukosteu-teen 2-14 %. ADIN- ja entsyymisulamattomuuskoe tehtiin aikaisemmin kuvattujen proseduurien mukaisesti. Kokeen tuloksista on yhteenveto alla taulukossa H.

ie 78226

Taulukko H

Arvioitu pötsin ohitus-% (Entsyymisulamattomuus) öljysiemen- Käsittele- Lämpökäsitelty Lämpökäsitelty 1,5 * jauho_ mätön _ ZnClj :n ollessa mukana

Soijapapu 25,7 32,9 55,0

Canola 54,5 60,5 72,6

Puuvillasiemen 27,0 37,9 60,5

Auringonkukka 13,7 16,5 57,9

Esimerkki XIII

Sinkkisuoloja verrattiin sinkkikonsentraation (0,96 % laskettuna jauhomäärästä) ja pH:n (5,01) ollessa samat ja soijajauhon ollessa suojattu pötsivaikutusta (pötsin ohitus) vastaan. Testatut suolat olivat sinkkikloridi, -sulfaatti ja -asetaatti. Paahdettu soijajauho spray-sekoitettiin sinkkisuolojen vesiliuokseen ja näytteitä lämpökäsiteltiin vadeilla autoklaavissa 102°C:ssa 10 minuutin ajan. Kosteuslämpökäsitellyt rehumateriaalit kuivattiin 82°C:ssa kahden tunnin ajan lopulliseen kosteuteen 5-6 %. Käsitellyt tuotteet testattiin ADIN- ja entsyymi-sulamattomuusproseduureilla. Tuloksista on yhteenveto alla " taulukossa I.

Taulukko I

Käsittely Arvioitu pötsin ohitus, % _ (Entsyymisulamattomuus) 1. Käsittelemätön, normaali SBM 28,2 2. Lämpökäsitelty, normaali SBM 35,1 3. Käsitelty 2 + 2,0 % sinkkiklori- dilla (0,96 % sinkkiä) 57,4 4. Käsitelty 2 + 2,4 % sinkkisulfaatilla (0,96 % sinkkiä) 56,6 5. Käsitelty 2 + 2,7 % sinkkiasetaa- tilla (0,96 % sinkkiä) 61,2

Yllä olevat kokeet osoittavat, että testatut sinkkisuolat ovat ekvivalentteja pötsin ohitusteholtaan, ja osoittavat, että sinkki-kationi on pötsin vaikutukselta suojaava tekijä ja että suolan anionilla on vain vähän vaikutusta. Näissä kokeissa kunkin sinkkiliuoksen pH säädettiin sinkkikloridiliuoksen pH-arvoon (pH 5,01) 10-prosenttisella HCl:lla tai 10-prosenttisella NaOH:lla, jolloin liuoksille saatiin ekvivalenttinen pH.

78226 19

Esimerkki XIV

Seuraava on vertailuesimerkki ja esimerkki kahdesta sinkkiklori-dikäsitellystä pellettimuotoisesta päivittäisrehusta, joiden kaikkien proteiinisisältö (N x 6,25) oli n. 20 %.

Kunkin rehun peruskoostumus oli seuraava:

Komponentit Määrä, kg

Jauhettua maissia 51,4

Standardivehnää 52,7

Paahdettua soijajauhoa 46,7

Ligniinisulfaattia 6,9

Jauhettua kalkkikiveä 1,7

Kalsiumsulfaattia 1,5

Magnesiumoksidia 0,5

Natriumbikarbonaattia 2,7

Rasvaa 3,1

Melassia 14,2

Hivenaine- ja vitamiiniseosta 0,3

Valmistettaessa kontrollipanosta (käsittelemätöntä), ainesosat, lukuunottamatta rasvaa ja melassia, sekoitettiin vertikaalisessa kaksoisruuvisekoittajassa. Sekoittajaa käytettiin kuusi minuuttia ennen rasvan ja melassin lisäystä. Sekoitusta jatkettiin yhteensä 12 minuuttia. Seos tiputettiin sitten höyryilmastointilaitteen syöttöastiaan. Syöttäjän nopeus laitteeseen oli asetettu lukemaan 23 (säätöalueella 1-50). Ilmastointi tehtiin suoralla höyrynlisäyksellä höyryn säätöventtiilin läpi, joka oli asetettu arvoon 1,1 kierrosta (höyrynpaine - 16,3 kg). Sopiva pelletointi tehtiin pellettimyllyllä käyttäen 0,44 x 5,72 cm muottia. Sekoi-tuslämpötila ilmastointilaitteeseen oli n. 23°C, ja muottiin n. 53°C. Muotissa jatkolämmitys tapahtui lisäämällä seoksen lämpötilaa keskimäärin 11-17°C, ts. 64-70°C:een. Pelletit kuljetettiin sitten vertikaalijäähdyttimeen ja sitten astiaan, jossa pelletit olivat 8°C:n ympäristölämpötilassa.

20 7 8 2 2 6 Tällä tavalla tehtiin kaksi 181,6 kg:n lisäpanosta sillä poikkeuksella, että yhtä käsiteltiin 0,45 kg:lla (0,25 %) vedetöntä sinkkikloridia ja toista 0,9 kgrlla (0,5 %) vedetöntä sinkkiklo-ridia, sinkkikloridi lisättiin kuivana jauheena. Ilmastointi-höyryn kosteus liuotti osittain tai täysin lisätyn sinkkisuolan. Molemmissa tapauksissa sinkkikloridia sekoitettiin 10 minuutin ajan proteiinia sisältävien ainesosien (maissi, vehnän lese ja soijajauho) kanssa ennen kuin yllä kuvattua prosesia jatkettiin.

Näytteet näistä pellettimuotoisista lypsykarjan rehuista murskattiin ja niistä tutkittiin vastustuskyky entsyymihajotusta vastaan ADIN ja entsyymisulamattomuusproseduureilla. Myöskin keskimääräis-analyysit ja sinkkianalyysit tehtiin. Yhteenveto tuloksista on alla olevassa taulukossa J.

Taulukko J

Rehun käsittely H~0 % Proteiini Rasva % Sinkki ppm _ __ % _ _

Kontrolli 11,36 20,82 4,12 50 0,25 % ZnCl2 11,2 21,46 3,72 940 0,50 % ZnCl2 9,92 21,85 3,66 1719 * 1 s»\ V*» \

Rehun käsittely Entsyymisulamattomuus, % N ADIN

Kontrolli 36,25 3,58 0,25 % ZnCl2 45,30 3,45 0,5 % ZnCl2 59,62 3,34 ci )

Entsyymisulamaton typpi prosenttina kokonaistypestä -pötsiohituksen määrän indikaattori.

Happodetergenttiliukenematon typpi prosenttina kokonaistypestä -täysin märehtijän käyttämättömissä olevan typen (proteiinin) määrän indikaattori.

-· Esimerkki XV

Pienen karjan maidontuotantokoe suoritettiin käyttämällä pelletti-muotoisia maitokarjan rehuja, jotka oli käsitelty 0,5 prosenttisella sinkkikloridilla ja jotka oli valmistettu esimerkissä 21 78226 XIV kuvatulla tavalla. Karja muodostui 31 Holstein-lehmästä, joiden poikimisista oli kulunut erimittaisia aikoja. Pelletti-rehua syötettiin mielin määrin. Maissisäilörehua syötettiin myöskin mielin määrin. Lisäksi kullekin lehmälle syötettiin alf-alfaheinää 2,72 kg/päivä. Kuntoutuksen ja perusjakson aikana lehmiä syötettiin 18 prosenttisella käsittelemättömällä proteiini-annoksella 10 päivää. Keskimääräinen maidon tuotos lehmää kohti oli 26,6 kg päivässä, maidon sinkkipitoisuus oli 4,82 ppm. Seu-raavan 40 päivän jakson aikana lehmille syötettiin sinkkikäsiteltyä (0,5 % sinkkikloridia) rehua, jossa kokonaisproteiinisisältö oli 15 %. Maidon keskituotos oli 26,4 kg lehmää ja päivää kohti, maidon sinkkipitoisuus oli 5,55 ppm. Koe loppui 27 lehmän osalta ehtymisen takia.

Tämä koe osoitti, että maidontuotanto ei häiriytynyt haitallisesti vaikkakin proteiinipitoisuus putosi merkittävästi (18 % -15 %) jos rehu käsiteltiin sinkkikloridilla. Lisäksi ei ollut merkittävää sinkin erittymistä maitoon.

Esimerkki XVI

Suoritettiin toinen koe märehtijöille sinkkisuolakäsitellyn maitokarjan rehuproteiinikonsentraatin vaikutuksen tutkimiseksi maidontuotantoon.

Tässä kokeessa käytettiin 26 myöhäisessä maidoneritysvaiheessa olevan Holstein-lehmän keskiarvoa. Ruokintaohjelma jaettiin kahteen vaiheeseen; (a) 30 päivän kontrollivaihe käsittelemättömällä rehulla aikaansaamaan normaali maidontuotanto, ja (b) vaihe, jolloin käytettiin käsiteltyä proteiinia sen vaikutuksen määrittämiseksi maidontuotantoon.

Kummassakin tapauksessa lehmille syötettiin 5,4 kg alf-alfaheinää, ja maissituorerehua syötettiin mielin määrin.

Vaiheessa 1 pe1lettimuotoinen kaupallisesti valmistettu maito-karjan rehutiiviste, joka sisälsi 36 % raakaproteiinia sekoitettiin maissin, ohran, melassin, hivenmineraalien ja lisäaineiden kanssa sellaisen annoksen valmistamiseksi, joka sisältää 14,5 % raakaproteiinia. Tätä syötettiin keskimäärin 9 kg/lehmä/päivä.

22 7 8 2 2 6

Ruokkimisohjelman vaiheessa 2 pellettimuotoinen maitokarjan rehutiiviste valmistettiin käyttämällä sinkkikloridikäsiteltyä (1,5 % tasolla) paahdettua soijajauhoa, joka valmistettiin esimerkissä XIV kuvatulla tavalla. Tämä sisälsi 38 % raakaproteiinia. Tämä sekoitettiin samojen ainesosien kanssa kuin vaiheessa yksi ja täten sekoittamalla saatiin lopullinen rehu, joka sisälsi 13,2 % raakaproteiinia. Tämä syötettiin samalla nopeudella kuin vaiheessa 1. Kaikki muut tekijät olivat samoja.

Märehtijäkokeen tulokset olivat seuraavat:

Vaihe 1 22,3 kg maitoa/lehmä/päivä 30 päivän keskiarvona.

Vaihe 2 23,5 kg maitoa/lehmä/päivä 50 päivän keskiarvona.

Tämä koe osoittaa, että sinkkisuolakäsiteltv maitokarjan rehu lisää maidontuotantoa. Lisäksi tämä toteutettiin pienemmällä koko-naisrehun proteiinimäärällä; 13,2 prosenttia vs. 14,5 prosenttia.

Claims (2)

23 7 8 2 2 6

1. Förfarande för minskning av smältbarheten i vommen av protein i proteinhaltigt fettfritt växtfrömaterial, där frö-materialet bringas i kontakt med ett vattenlösligt zinksalt, lämpligt för idisslare, i närvaro av fukt, tills frömateria-let har absorberat nämnda zinksalt i form av en vattenlös-ning, vars zinkjoner star i omedelbar kontakt och förmär rea-gera med frömaterialets protein, kännetecknat av att zink-saltet innehäller mellan 0,25 och 1,3 vikt-% totalt zink räk-nat pä frömaterialets torrvikt och mängden av fria aminosyror (FAA) i det proteinhaltiga frömaterialet är 5 % eller mindre räknat pä frömaterialets torrvikt.

1. Menetelmä proteiinipitoisen rasvattoman kasvissiemen-materiaalin proteiinin sulavuuden vähentämiseksi pötsissä, jossa menetelmässä siemenmateriaali saatetaan kontaktiin märehtijöille soveltuvan vesiliukoisen sinkkisuolan kanssa kosteuden ollessa läsnä, kunnes siemenmateriaali on absorboinut mainitun sinkkisuolan vesiliuoksen muodossa, jonka sinkki-ionit ovat välittömässä kosketuksessa ja kykenevät reagoimaan siemenmateriaalin proteiinin kanssa, tunnettu siitä, että sinkkisuola sisältää 0,25-1,3 paino-% kokonaissinkkiä laskettuna siemenmateriaalin kuivapainosta ja proteiinipitoisen siemenmateriaalin vapaiden aminohappojen (FAA) määrä on 5 % tai sen alle laskettuna siemenmateriaalin kuivapainosta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siemenmateriaali on rasvaton soijajauho.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siemenmateriaali on rasvaton paahdettu soijajauho.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sinkkisuola on sinkkikloridi, sinkkisulfaatti tai sinkkiasetaatti.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sinkkisuola on sinkkisulfaatti.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sinkkisuola on sinkkikloridi.

7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sinkkisuola on sinkkikloridi tai -sulfaatti, jota on yhdistetty siemenmateriaaliin 0,6-2,7 paino-% laskettuna sinkkikloridina siemenmateriaalin kuivapainosta . 24 78226

8. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sinkkisuolaliuokeen absorption jälkeen proteiinipitoinen materiaali kuumennetaan sinkki- ionien reaktion edistämiseksi proteiinin kanssa, kuumentamisen ' o tapahtuessa vähintään 38 C:ssa, edullisesti vähintään o

93 C:n lämpötilassa, mutta alle proteiinin hajoamislämpötilan .

9. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sinkkisuola on lisätty vesi-liuoksena ja että kasvissiemenmateriaali sisältää 0,4-1,1 % siemenmateriaalin kuivapainosta laskettuna sinkkiä.

10. Jonkin patenttivaatimuksista 1, 4-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siemenmateriaali on soijajauho, rapsinsiemenjauho, auringonkukkajauho, puuvillansiemenjauho, maapähkinä jauho, saflorijauho, palraunydinjauho tai näiden seos.

2. Förfarande enligt patentkravet 1, kännetecknat av att frömaterialet är fettfritt sojapulver.