FI76589C - Vattenuppslamning av fast braensle och foerfarande foer framstaellning av denna. - Google Patents

Description

76589 1 Kiinteän polttoaineen vesiliete ja menetelmä sen valmistamiseksi

Vattenuppslamning av fast bränsle och förfarande för framställning av denna 5

Esillä oleva keksintö koskee kiinteän polttoaineen vesipitoista lietettä pulverlsoidun hlilipitoisen materiaalin muodossa, jonka maksimaalinen 10 hiukkaskoko on noin 0,5 mm, normaalisti 350 um, ja ensisijaisesti 100-200 um, sekä sisältää 0,02-2 paino-% ainakin yhtä lisäainetta, jolloin lietteen kilntoalnepitolsuus on 65-90 paino-%.

Keksintö koskee myös menetelmää sellaisen vesilietteen valmistamiseksi.

15 Käsite "kiinteä polttoaine" käytettynä tämän keksinnön yhteydessä sisältää eri lajleet hiillpitolset aineet, kuten bitumihlilen, ruskohiilen, antrasiitti- ja ligniittihiilet, puuhiilen, öljykoksin tai muut kiinteät jalostamon sivutuotteet.

20 Tämän päivän lämmöntuotanto perustuu paljolti nestemäisten tai kaasumaisten polttoaineiden polttamiseen ja olemassa olevat laitokset on sen vuoksi mukautettu näissä fysikaalisissa muodoissa olevien polttoaineiden kuljetukseen, varastointiin ja polttamiseen. Siirtyminen palahilleen merkit-25 sisi laajaa laitteistojen uusimista ja uusia investointeja ja on sen vuoksi luonnollista, että suurta mielenkiintoa on osoitettu eri menetelmiin hiilen muuntamiseksi nestemäisiksi tai kaasumaisiksi polttoainetuotteiksl. Hiilen metanollksl tai hiilivedyiksi tapahtuvan kemiallisen konvertoinnin lisäksi on myös ehdotettu hlilijauheen llettämlstä eri nesteisiin, 30 kuten metanoliin, öljyyn, veden ja öljyn seoksiin tai pelkästään veteen. Näistä vaihtoehdoista hiilen ja veden muodostama liete tarjoaa paljon suurempia käytännöllisiä ja taloudellisia etuja kuin muut lähinnä sen vuoksi, että tällä lietteellä on korkea lelmahduspiste ja että nestemäisen kantavan väliaineen raaka-alnekustannukset tulevat olemaan pienet.

Hllll/vesllietteelle asetetaan monia vaatimuksia, mutta tärkein vaatimus on, että lietteellä on suuri hiilipitoisuus ja että liete on homogeenis- 35 2 76589 1 ta myöskin sen jälkeen kun se on ollut varastoituna jonkin aikaa. Edelleen on tärkeätä, että lietteen viskositeetti on pieni, mikä helpottaa lietteen pumppaamista ja sumutusta tulipesään. Lietteen on myöskin oltava vähän herkkä pH-vaihteluille sekä vähän korroosiota aiheuttava säiliöissä, put-5 kistoissa, pumpuissa ja suuttimissa.

Ennestään tunnettua on valmistaa lietteitä jauhetuista kiinteistä polttoaineista Ja stabiloida nämä lietteet suuremmassa tai pienemmässä määrin erilaisten lisäaineiden avulla. Esimerkkinä tunnetusta tekniikan tasosta 10 on US-patenttijulkaisu 4.217.109, jossa on esitetty hiili/veslliete, joka sisältää dispergointiainetta, joka selektiivisen adsorption kautta saattaa hiilihiukkaset ja muuta materiaalia olevat hiukkaset sähköisesti varautumaan eri tavoin, jolloin hiilen puhdistus ja myöskin suspension stabilointi helpottuu. US- patentin selityksen mukaan dispersantti valitaan poly-15 elektrolyyteistä tai polyfosfaateista.

Lisäksi ennestään on tunnettua julkaistusta PCT-hakemuksesta PCT/US80/01419 aikaansaada erittäin konsentroitu hiilen vesiliete säätämällä hiilen hiukkaskoon jakaumaa erityisellä tavalla ja lisäämällä plnta-20 aktiivisia kemikaaleja, jotka myötävaikuttavat hillihlukkasten ominais-pintavaraukseen. Käytetyt pinta-aktiiviset kemikaalit ovat kaupallisesti saatavissa olevia dispersantteja. Lietteen ominaisuudet riippuvat suuresti tarkan hlukkaskokojakauman ja yksityisten hiukkasten plntavarauksen kombinatiosta, joka saavutetaan lisäämällä tarkat määrät dispergointiai-25 net ta. Käytännössä on kuitenkin erittäin valkeata kaupallisessa mitassa saavuttaa tolstettavasti vaadittu tarkka hiukkaskokojakautuma tai pysyttää ennallaan lietteen ominaisuudet silloin, kun sen ionikontamlnaatlo lisääntyy esimerkiksi laitteiden korroosion tai hiilen liukenemisen vuoksi.

30

Lisäksi on ennestään tunnettua ranskalaisesta patenttijulkaisusta 1.308.112 saada aikaan viskositeetin aleneminen konsentraatioltaan laimeissa hiilisuspensloissa käyttämällä alkyleenioksldi-aduktia, jossa hydrofiilinen osa sopivimmin sisältää 5-35 etyleenioksidi-yksikköä.

Brittiläinen patenttijulkaisu 1.429.934 koskee menetelmää hiukkasmaterl-aalin dlspergolmlseksi nesteeseen käyttämällä blokkisekapolymeeriä, joka 35 3 76589 1 koostuu blokeista, jotka ovat joko nesteeseen liukoisia tai liukenemattomia. Poly-(t-butyylistyreenl) on esitetty esimerkkinä liukoisesta blokista. Hlukkasmaterlaall on erittäin hienojakoista ja sopivlmmin sen hiuk-kaskoko on 50 A - 10 um. Eräs esimerkki hlukkasmaterlaallsta on kaasunokl.

5 US-patenttljulkalsussa 4.358.293 julkaistu 9.11.1982 ja vastaavassa EPC-hakemuksesea 82300448.6, julkaisu n:o 0057 576, joka on tullut julkiseksi 11.8.1982, on esitetty hiilen vesidispersiot, joissa on käytetty dis-persanttelna ionisoitumattomla pinta-aktlivisia aineita, joissa on vähin-10 täin 100 kertautuvaa etyleenioksidi-yksikköä. Näiden viitejulkaisujen mukaan pinta-aktiiviset aineet, joissa on vähemmän kuin 100 kertautuvaa etyleenioksidi-yksikköä ovat tehottomia tai aiheuttavat vastavaikutuksen. Tämä opetus on vastoin meidän omia havaintojamme, kuten seuraavassa on selostettu.

15 Tämän keksinnön tarkoituksena on parantaa erittäin konsentroitujen jauhettujen hlilipltolsten kiinteiden polttoaineiden vesilietteiden viskositeettia ja stabiilisuutta. Erittäin konsentroiduilla vesilietteillä tarkoitetaan tässä yhteydessä vesilietteitä, joiden kilntoalnepltolsuus on 20 65-90 % painosta laskettuna, sopivlmmin 70-80 paino-%.

Tämän tavoitteen toteuttamiseksi vesipitoinen liete on tunnettu siltä, että hiilipitoinen materiaali sisältää vähemmän kuin 0,1 palno-%, laskettuna hiillpitolsesta materiaalista, hydrofobista materiaalia ja että 25 lisäaine sisältää vesipitoisen, pinta-aktiivleen alkyleenloksldililtäntä-tuotteen, jonka kaava on R0(CH„CH_0) H LL n 30 jossa R on alifaattlnen ryhmä tai asyyliryhmä, jossa on 10-24 hiiliatomia tai substltuoltu aryyliryhmä, jossa on 12-54 hiiliatomia; ja n on ainakin 40, mutta vähemmän kuin 100, tai n on 40-200, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa etyleenioksiyksikköjen ja ryhmässä R olevien hiiliatomien määrän välinen suhde on 3,5-6,0 kun R on alifaattlnen ryhmä tai asyyli-35 ryhmä ja 3,0-5,5 kun R on substltuoltu aryyliryhmä; ja että 0,1 prosenttinen alkyleenloksiliitäntätuotteen vesiliuoksen, jonka lämpötila on 20°C, -3 pintajännitys on alle 50x10 N/m, mitattuna Du Nouy'n rengasmenetelmän mukaan.

4 76589 1 Keksinnön mukainen menetelmä on tunnettu seuraavlsta vaiheista a) että hillipitoinen lähtöaine yhdessä veden kanssa märkäjauhetaan kiintoainepitoisuudessa 20-50 palno-% vähintäin yhdessä jauhantaval- 5 heesea; b) että tarvittaessa hlillpltoisen lähtöaineen epäorgaaninen materiaali erotetaan lähtöaineen hiillpitolsesta materiaalista; 10 c) että hiillpitolsesta materiaalista poistetaan vesi kllntoalnepitol-suuteen, joka on olennaiseti yhtä kuin lopullisen lietteen kiintoaine-pitoisuus; d) että hiilipitoiseen materiaaliin, josta on poistettu vesi ja joka 15 sisältää vähemmän kuin 0,5 paino-%, laskettuna hiillpitolsesta materiaalista, hydrofobista materiaalia, lisätään ja jaetaan mainittu lisäaine, joka sisältää veteen liukenevan plnta-aktiivieen alkyleenloksidladduk-tln, jolla on seuraava kaava

20 R0(CR,CH-0) H

L L n jossa R on allfaattinen ryhmä tai asyyliryhmä, jossa on 10-24 hiili-atomia tai substltuoltu aryyliryhmä, jossa on 12-54 hiiliatomia; ja n on ainakin 40, mutta vähemmän kuin 100 tai n on 40-200, jolloin 25 jälklmmälsessä tapauksessa etyyleeniokslyksikölden ja ryhmässä R olevien hiiliatomien välinen suhde on 3,5-6,0, kun R on allfaattinen ryhmä tai asyyliryhmä ja 3,0-5,5, kun R on substltuoltu aryyliryhmä; jolloin mainitun alkyleenioksldladduktln pintajännitys on alle _3 50x10 N/m mitattuna Du Nouy'n rengasmenetelmällä, 0,1 %:na alkyleeni-30 okeldladduktin vesiliuoksena, jonka lämpötila on 20°C.

Käsite "plnta-aktiivlnen" tarkoittaa tässä, että alkyleenloksidl-aduktin 0,1 %:sen vesiliuoksen pintajännitys 20°C:n lämpötilassa on alle 50 dyne/cm mitattuna Du Nouy:n rengasmenetelmällä. Alkyleenloksldi-aduktit, joiden 35 pintajännitys on 40-49 dyne/cm ovat erityisen sopivia.

Pinta-aktllvlnen etyleenioksldl-adukti, jossa on hydrofobinen osa ja hydro- 5 76589 ^ fillinen osa edellä mainitussa koostumuksessa, tekee mahdolliseksi saavut taa erittäin konsentroidun polttoalnelletteen eteerinen stabilointi keksinnön mukaisesti siten, että etyleenioksldi-aduktin hydrofobinen osa adsorboituu polttoainehiukkasten pintaan, kun taas etyleenioksidi-aduktin hydro-5 fiilinen osa, polyetyleenioksidiketju, sitoo vesikerroksen polttoainehiuk-kasen pinnalle. Jos jokaisen hiukkasen pinta on adsorboidun alkyleenioksl-di-aduktln peittämä jokaista hiukkasta vesilietteessä ympäröi tällainen sidottu veslkerros tai vaippa. Tämä vesikerros jokaisen polttoainehiukka-sen ympärillä vähentää vesilietteen sisäistä kitkaa niin, että hiukkaset 10 voivat liikkua toistensa ohi liukuen, johon liikkeeseen eivät vaikuta hiukkasten väliset attraktlovoimat. Lisäksi esillä olevan keksinnön mukainen eteerinen stabilisaatlo on vain vähän arka vesilietteessä olevien erilaisten suolojen konsentraatlotason vaihteluille.

15 Keksinnön tunnusmerkilliset piirteet ilmenevät vaatimuksista.

On korostettava, että esillä oleva keksintö, kuten on aikaisemmin mainittu, kohdistuu konsentroituihin vesilietteisiin, so. lietteisiin, joiden klintoainepltoisuus on vähintään 65-90 palno-Z, sopivlmmln 70-80 paino-Z.

20 Tämä tarkoittaa, että vesi muodostaa vain vähäisen osan lietteestä ja sen määrä on alle 35 paino-Z, sopivimmin 20-30 palno-Z. Keksijät ovat todenneet, että monet ominaisuudet ja vältetyt edut, jolta on saavutettu ennen tunnetulla tekniikalla kohdistuvat verraten alhaisen konsentraatlon omaaviin lietteisiin, joiden vesipitoisuus on vähintään 40 palno-Z ja että 25 ei ole mahdollista lisätä kiintoalnepltoisuutta määrään yli 65 palno-Z ja samanaikaisesti säilyttää lietteen riittävä pumpattavuus ja stabiilisuus.

Kuitenkin on nyt yllättäen havaittu, että nämä probleemat voidaan elimi-30 noida lisäämällä erityistä vesiliukoista pinta-aktiivista yhdistettä, joka on etyleenioksidl-adukti, jossa on hydrofobinen osa ja hydroflillnen osa, sanotulle plnta-aktliviselle yhdisteelle ollessa tunnusomaista, että hydroflillnen osa koostuu polyetyleenioksidl-ketjusta, jonka ketjun pituus on joko vähintään 40, mutta vähemmän kuin 100, edullisesti vähintään 50, 35 mutta vähemmän kuin 100 ja sopivlmmln 50-90 etyleenloksi- yksikköä tai 40-200, edullisimmin 50-150 etyleenloksl-yksikköä, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa etyleenioksl-yksiköiden suhde hiiliatomien lukuun yllämainitun 6 76589 Ί kaavan mukaisessa R-ryhmässä on 3,5-6,0, kun R on alifaattlnen tai asyyli-ryhmä ja 3,0-5,5 kun R on substituoltu aryyliryhmä, so. hydrofiilinen osa koostuu hydrofiilisesta ketjusta, jolla on tietty pituus. Suositeltavin alue on 60-90 etyleenloksl-yksikköä. On havaittu, että tämä hydrofiili-5 sen ketjun pituus on välttämätön ehto sille, että saadaan pysyvä ja matala-vlskoottinen so. pumpattava polttoalnellete, jonka kiintoalnepltolsuus ylittää 65 paino-X.

Lietteen stabiilisuus so. sen kyky vastustaa veden erottumista kiintoai-10 neesta lietteen varastoinnin ja kuljetuksen aikana mukaanluettuna altistus lietteen tärinälle, tulee suuremmaksi kun etyleenloksidiykslkSlden luku hydrofilliosasea kasvaa so. se kasvaa hydrofillisen ketjun pituuden mukana. Jos kuitenkin hydrofiilinen ketju on liian lyhyt (etyleenloksldiykslkölden luku on alle AO) erottumista ja sedimentaatiota tapahtuu, jos liete on 15 tärinän alaisena muutamia päiviä. On myös havaittu, että lietteen herkkyys lämpötilan suhteen alenee, kun hydrofillisen ketjun pituus kasvaa.

Yllä selostetun hydrofillisen osan lisäksi keksinnön mukainen pinta-aktii-vinen yhdiste käsittää myös hydrofobisen osan, joka edistää adsorptiota 20 jauhetun hillipitoisen materiaalin pinnalle.

Esillä olevan keksinnön mukaiset yhdlsteeet voidaan saada aikaan antamalla sopivan määrän etyleenlokeldia reagoida sinänsä tunnetulla tavalla sopivan orgaanisen yhdisteen kanssa, joka koostuu vedystä, hiilestä ja 25 hapesta ja jonka vety reagoi etyleenloksldln kanssa.

Esimerkkejä sopivista tätä tyyppiä olevista orgaanisista yhdisteistä ovat desylialkoholi, laurylialkoholi, myrisylalkoholi, setylialkoholi, stearyli-alkoholi, elkosylalkoholl, oleylalkoholi, syklododekanoli, eyklohekeaani-30 dekanoll, oktylfenoli, nonylfenoll, dodesylfenoli, heksadesylfenoli, di-butylfenoll, dloctylfenyll, dlnonylfenoll, dldodesylfenoli, dlheksadesyl-fenoli, trinonylfenoli, kaprllnihappo, laurlinlhappo, myrietilnlhappo, pal-mitiinihappo, steariinlhappo, oleiinihappo, linollhappo ja arakiinihappo.

35 Keksinnön mukaisen erityisen plnta-aktllvisen yhdisteen selostamiseksi esitetään vielä seuraavat esimerkit käyttökelpoisista yhdisteistä, 7 76589

0-(CH2CH20)nH

5 (Ό}-*1 <”> "a

10 0-(CH2CH2O)nH

(οΠο) 15 joissa Rj tarkoittaa alkyyliryhmää, tarkoittaa alkyyliryhmää tai vetyä, luku n on joko vähintään 40, mutta vähemmän kuin 100, sopivasti vähintään 50, mutta vähemmän kuin 100 ja edullisimmin 50-90, tai n on 40-200, sopi- 20 vimmin 50-150, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa etyleenioksi-yksiköiden suhde hiiliatomien lukuun substituoldussa fenyyliryhmässä on 3,0-5,5. Di-substltuoidut yhdisteet ovat erityisen sopivia ja varsinkin ne, joissa R^ ja R£ ovat nonyyliryhmiä.

25 Vesilietteessä olevan lisäaineen, kuten keksinnön mukaisen pinta-aktiivi-sen yhdisteen konsentraatio on määrältään kaikkiaan 0,02-2 paino-% vesi-lietteen painosta. Soplvimmln keksinnön mukaisen plnta-aktilvisen yhdisteen konsentraatio on 0,05-0,8 paino-% lietteen painosta.

30 Keksinnön mukaisen yllämainitun erityisen pinta-aktiivisen yhdisteen lisäksi lietteessä voi myös olla muita tavanomaisia lisäaineita, kuten mikrobien vaikutusta estäviä aineita, vaahdonestoaineita, lisäaineita pH-säätöön ja tavanomaisia stabilointiaineita, jotka lisäävät keksinnön mukaisen pinta-aktiivisen yhdisteen vaikutusta tai aikaansaavat jonkin 33 lisävaikutuksen.

Tavanomaisten stabilointiaineiden lisääminen on erityisen sopivaa, jos 8 76589 ^ dispersantin hydrofiilinen osa on verraten lyhyt. Esimerkkejä tavanomaisista stabilointiaineista ovat suojakolloidlt, kuten xanthan gum, selluloosa johdannaiset kuten karboksimetyyllselluloosa, etyyllhydroksletyyli-selluloosa, hydroksietyyliselluloosa, savet, kuten attapulgllttl, sepio-5 liitti, bentonllttl, alumiinihydroksidi, sllikageell, selluloosasuspen-siot, kaasunoki, tärkkelys ja tärkkelysjohdannaieet.

Mikäli muita lisäaineita on käytettävä erityisen plnta-aktiivlsen yhdisteen lisäksi sääntönä on, että tavanomaista stabilointiainetta on lieät-10 tävä niin, että sen konsentraatlo on korkeintaan 1 paino-%, soplvimmln korkeintaan 0,2 palno-%, kun taas vaahdonestoalnetta olisi lisättävä korkeintaan konsentraatioon 0,1 paino-%, kalkki laskettuna lietteen painosta. pH:n säätöön tarkoitettua lisäainetta, joka soplvimmln on alkalimetal-lihydroksidi, kuten natrlumhydroksidl, lisätään sellainen määrä, että 15 lietteen pH saadaan alkallselle puolelle esimerkiksi yli arvon pH «= 10, jolloin eliminoidaan korroosloprobleemat kuljetus- ja varastolalttelssa.

Lisäksi keksinnön mukainen vesiliete sisältää pääasiallisena ainesosana kiinteätä polttoainetta jauhetun hlllipltolsen materiaalin muodossa. Kuten 20 aikaisemmin on mainittu, hilllpitolnen materiaali voi olla esim. bitumi-hiili, antrasilttihllli, ruskohiili, llgnllttlhilll, puuhiili ja öljykoksi . Jos jätetään huomiotta lisäaineiden edustama kllntoainepltolsuus, lietteen sisältämä jauhetun hlilipitoisen materiaalin määrä voi olla sama kuin lietteen kllntoainepltolsuus, jolloin se on 65-90 palno-%, sopivim-25 min 70-80 paino-% laskettuna lietteen kokonaispainosta.

Jauhettuun hiilipltolseen materiaaliin ei tarvitse kohdistaa mitään käsittelyä sen hydrofobisuuden muuttamiseksi. Paremminkin hilllpitoisen materiaalin pinta on edullista säilyttää modifioimatta, so. siihen el ole 30 kemiallisesti vaikutettu sen pintaominaisuuksien muuttamiseksi ja se sisältää hydrofobieuutta lisääviä hiilivetyjä, kuten polttoöljyä edullisesti vähemmän kuin 0,5, soplvimmln vähemmän kuin 0,1 palno-% hlilipitoisen materiaalin määrästä laskettuna.

33 Jauhetun hlilipitoisen materiaalin hiukkaskoolla on tärkeä osa tämän keksinnön mukaisen lietteen stabiilisuuden suhteen. Jotta päästään optiml-hiukkaskokoon, useat näkökohdat on otettava huomioon. Ennen kaikkea epäpuh- 9 76589 ^ taat kiinteät polttoaineet, kuten hiili on rikastettava epäorgaanisten epäpuhtauksien eliminoimiseksi orgaanisesta materiaalista. Hlukkaskoko on valittava siten, että se sallii tyydyttävän epäpuhtauksien vapautumisen. Toiseksi on suositeltavaa, että polttoalnelletteiden hlukkaskoko ei ylitä 5 100-250 pm, jotta varmistetaan täydellinen polttoalnehlukkasten palaminen liekissä. On myöskin toivottavaa pitää 100 pm suurempien hiukkasten fraktion osuus pienenä, jolloin minimoidaan polttimen ja vastaavien lietteen käsittelylaitteiden kuluminen. Kolmanneksi hiukkaskoon jakauman täytyy luonnollisesti olla sellainen, että se myötävaikuttaa niin suuressa määrin 10 kuin mahdollista minimaaliseen vesipitoisuuden, minimaalisen viskositeetin ja maksimaalisen lietteen stabiillsuuden saavuttamiseen.

Esillä olevan keksinnön mukaisen erityisen pinta-aktiivisen yhdisteen suotuisten ominaisuuksien ansiosta viimeksi mainittu vaatimus, joka koskee 15 hiukkaskoon jakaumaa, ei ole niin kriittinen kuin normaalisti on asian laita silloin, kun kyseessä ovat erittäin konsentroidut kiinteiden polttoaineiden vesilietteet ja keksintö sallii tietyn vaihtelun hiukkaskoon jakaumassa, jollainen on normaalia kaupallisissa tuotanto-olosuhteissa tuottamatta haittaa lietteen viskositeetille tai stabliliteettllle. Erityises-20 ti on todettu, että esillä olevan keksinnön osalta hiukkaskoon pitäisi olla rajoissa 0,1-350 pm, soplvimmln 1-250 pm. Parhaitten tulosten saavuttamiseksi hiukkaskoon el kuitenkaan tulisi ylittää noin 200 pm.

Eräissä sovellutuksissa, kuten poltettaessa polttoainelletettä leijuker-25 rosmenetelmällä tai ruiskutettaessa polttoainelletettä masuunelhin jauhetun hlillpitoisen materiaalin hlukkaskoko ei ole erityisen kriittinen ja polttoaineliete voi sisältää verraten suuria hiukkasia ilman, että tästä aiheutuu vaikeuksia. Kuitenkaan hiukkaskokoa noin 0,5 mm el pidä ylittää johtuen hiukkasten sedimentoitumisvaarasta, jota voi esiintyä, jos hiukka-30 set ovat liian suuria.

Keksintöä on yllä selitetty siltä kannalta, mikä koskee kiinteän polttoaineen vesilietettä.

35 Menetelmää vesilietteen valmistamiseksi esillä olevan keksinnön mukaisesti selostetaan nyt bitumihlllen muodossa olevan kiinteän polttoaineen osalta. Perusteknologia on sama muillekin kiinteille polttoaineille, kuten 10 76589 ruskohiilelle, antrasiittl- ja lignilttihlilelle, puuhiilelle ja öljykok-sille jne., vaikkakaan näitä polttoalnelajeja ei käsitellä joka suhteessa samalla tavalla. Niinpä tietyt kiinteät polttoaineet eivät tarvitse sellaista puhdietusvaihetta, jota on selostettu Ja sovellettu jäljempänä 5 esitetyn hiilen osalta, kun taas monien hiililajien mekaaniset ominaisuudet, joissakin tapauksissa vaativat jauhatuslaltteen, joka on erilainen kuin alempana selostettu laitteisto bitumihiiltä varten.

Sopiva lähtömateriaali on bltumihilll, joka on jossain määrin murskattu 10 ja esirikastettu tavanomaiseen tapaan niin, että hiilessä olevan epäorgaanisen aineen pitoisuus kosteutta lukuunottamatta on alennettu noin 5-20 paino-%:iin. Näin saatu tuote on sen jälkeen hienonnettu tavanomaiseen tapaan hlukkaskokoon, joka on sopiva ensimmäistä jauhatusvalhetta varten, joka soplvimmln on märkäjauhatusprosessi kuula- tai tankomyllyssä.

15 Tässä ensimmäisessä jauhatusvaiheessa saavutetaan kolme tavoitetta: 1. Jauhatus sellaiseen enimmäishlukkaekokoon, joka tekee mahdolliseksi hiilessä olevien epäorgaanisten epäpuhtauksien vapautumisen riittävässä 20 määrin.

2. Jauhatus mahdollisimman suureen hlukkaskokoon, joka on sopiva aiottua käyttöä varten, so. kokoon, joka voi palaa täydellisesti reaktiovyöhykkees-sä esimerkiksi lieskassa.

25 3. Jauhatus sellaisen hiukkaakokojakauman saavuttamiseksi, joka on sopiva polttoaineen rheologlsllle ominaisuuksille.

Ehdot, jotka on täytettävä tavoitteiden 1 ja 2 saavuttamiseksi, määryty-30 vät toisaalta hiilen mineralogiasta ja toisaalta sovellutuemenetelmästä. Kuten aiemmin on mainittu, hlukkaskokoa noin 0,5 mm el tulisi ylittää ja tavallisesti se ei ylitä 350 pm. Yleensä on suositeltavaa, että suurin hlukkaskoko on noin 100-200 pm.

35 Mitä tulee hlukkaskoon jakaumaan on hyvin tunnettu tosiasia, että koko-jakauma hiukkaajoukossa voidaan optimoida niin, että hlukkaejoukon huokosten määrä, so. tilavuus, jota kiintoaine ei täytä, saadaan mlnlmolduk- 11 76589 Ί sl. Esillä oleva keksintö ei ehdottomasti vaadi mitään erityistä jakaumaa sellaisen aineseoksen aikaansaamiseksi, jolla on alhainen vesipitoisuus, matala viskositeetti ja tyydyttävä stabiilisuus. Muutamilla hlilllajeilis tehdyt tutkimukset osoittavat, että riippuen sekä hiilen lajista että 5 jauhatusmenetelmästä, hiukkaajoukossa voidaan todeta jauhatusprosessln jälkeen erilaisia hlukkasmuodon koostumuksia. Tämä merkitsee, että jokaiselle hillllajllle ja jokaiselle jauhatusprosesellle, so. siihen kuuluvine jauhatusjärjestelmineen ja jauhintyyppeineen on olemassa tietty kokojakauma, joka antaa tulokseksi optimaalisen vesipitoisuuden ja viskositeetin 10 ja jonka asiantuntija voi kokeilemalla todeta.

Lisäksi aineseokseen kuuluvien hiukkasten geometria voi vaikuttaa rheolo-glaan ja stabllllsuuteen. Siten on mahdollista valita tietyt jauhintyy-pit jauhatuejärjestelmään niin, että saadaan esimerkiksi sama-aksellset 15 hiukkaset tai levymäiset ja hlutaletyypplset hiukkaset dominoiviksi, jolloin siten vaikutetaan aineseoksen lopullisiin ominaisuuksiin tavalla, joka on suotuisa kutakin erityistä sovellutusta varten.

Tämän keksinnön eräs tärkeä näkökohta on kuitenkin, että stabiloivat ja 20 viskositeettia alentavat kemialliset lisäaineet, jotka antavat alhaisen vesipitoisuuden omaavla käyttökelpoisia polttoaineita, eivät ole kriittisesti riippuvaisia tietyistä kokojakaumista. Toisaalta on suotuisaa aikaansaada tunnettujen periaatteiden mukaan sellaiset kokojakaumat, jotka antavat aineseokselle mahdollisimman suuren klintoalnepitolsuuden, ja 25 muitakin etuja on saavutettavissa säätelemällä hiukkasten muotoa.

Eri jauhintyypplen taipumuksesta antaa erilaisia hlukkaegeometrloita voidaan esittää seuraavia esimerkkejä: 30 _ Vasaramylly: Sama-aksellset hiukkaset ovat vallitsevina jauhettaessa bltumlhllltä.

- Märkäjauhatue tankomyllyesä: Epäsäännöllisesti terävät ja neulamalset hiukkaset ovat vallitsevina jauhettaessa ®5 bitumihiiltä.

12 76589 1 - Szego-mylly: Jauhettaessa bitumihllltä saadaan litteitä hiutalemaisia hiukkasia.

(General Comminution, Inc.

Toronto, Kanada) 5

Muutamia esimerkkejä sopivista kokojakaumista ovat seuraavat: 1. Bitumihilll, United Coal Companies, Virginia, USA (Widow Kennedy Seam) 10 Koostumus: Kiinteää hiiltä 65 %

Haihtuvia komponentteja 28 1 Mineraalisia komponentteja 7 %

Seuraava hlukkaskoon jakauma on saavutettu lopullisissa aineseoksissa, 15 joiden sisältämä kiintoaineen osuus on 83,5 % asti (kiintoaineen kokonaisosuus, kuiva-aineen palno-%): Vähemmän kuin 200 pm 100 % " 150 pm 91 % 20 " 100 pm 78 % " 75 pm 71 % " 45 pm 58,5 % " 25 pm 47 % 25 2. Bitumihilll, tuottaja Cape Breton Development Co., Nova Scotia, Kanada (Harbour Seam):

Koostumus Kiinteätä hiiltä 63,5 %

Haihtuvia komponentteja 34,0 % 30 Mineraalisia komponentteja 2,5 %

Seuraava hlukkaskoon jakauma on tuloksena lopullisissa aineseoksissa, joiden sisältämä kiintoaineen osuus on 78 Z asti (kuiva-aineen paino-%): 35 13 76589 ^ Vähemmän kuin 200 um 100 % " 150 um 91 % " 100 um 78 % " 75 um 71 % 5 " 45 um 58,5 % " 25 um 47 %

Tavallisimmassa tapauksessa ensimmäisessä jauhatusvalheessa käytetään märkäjauhatusta kuulamyllyssä ja/tai tankomyllyssä. Tämä ei sulje pois 10 mahdollisuutta käyttää muita tavanomaisia jauhintyyppejä, jotka ovat ammattimiehelle tunnettuja ja jotka voidaan valita riippuen kunkin hiilila-jln karakteristisista jauhautumlssominalsuukslsta. Jauhatusjärjestelmä, joka käsittää yhden jauhimen tai useita sekä lajlttelulaitteet, on suunniteltu sillä tavalla, että aikaisemmin mainitut ehdot 1-3, tulevat täy-15 tetyiksi. Jotta saavutettaisiin sopiva kokojakauma, jauhatusjärjestelmä on suunniteltava erityisellä tavalla, koska vain poikkeustapauksissa läpäisy yhden tai useamman samaa tyyppiä olevan jauhimen kautta johtaa sopivaan jakaumaan. Useimmissa tapauksissa parhaat tulokset saavutetaan jauhatusjärjestelmässä, joka perustuu erilaisten fraktioiden erotteluun, 20 jolloin on mahdollista vaikuttaa ehkäisevästi kyseisen hiilen luontaiseen taipumukseen antaa määrätynlainen kokojakauma.

Eräs vaikeuksista, joita esiintyy näissä jauhatusprosesseissa, johtuu siitä, että niiden antamassa hlukkaskoon jakaumassa on pääasiallisesti 25 keskimääräistä kokoa olevia hiukkasia niin, että jakauma tulee olemaan liian kapea, mikä merkitsee, että kiinteän aineen tilavuuskonsentraatlo tulee olemaan riittämätön. Tämä voidaan korjata suunnittelemalla jauhatusjärjestelmä esimerkiksi eeuraavalla tavalla.

30 Hiili johdetaan yhdessä veden kanssa kuulamyllyyn märkäjauhatusta varten. Jauhatustulos, joka on karkeampaa kuin lopullinen tuote ensimmäisestä jauhatusvaiheesta, johdetaan seulalle, joka läpäisee materiaalin, jonka hlukkaskoko on toivottua maksimikokoa pienempi. Karkea materiaali, joka ei läpäise seulaa, johdetaan toiseen kuulamyllyyn, jossa saadaan 35 aikaan hlukkaskoon pieneneminen lisäämään lopullisen jauhatustuotteen hienoa fraktiota. Pyörrepuhdistin, joka on sijoitettu kuulamyllyn jälkeen, erottaa myllystä tulevan jauhatustuotteen hienoksi ja karkeaksi fraktiok- h 76589 1 si ja karkeampi materiaali palautetaan kuulamyllyyn. Hieno fraktio johdetaan takaisin seulalle, jolloin saadaan lopullinen jauhatustuote, jolla on seulan mmääräämä maksimikoko ja joka sisältää sekä karkeampia että hienompia hiukkasia toivotussa suhteessa.

5

Yllä mainittu esimerkki ei luonnollisestikaan ole ainoa ajateltavissa oleva ratkaisu jauhatusjärjestelmäksi ensimmäistä jauhatusvalhetta varten ja se on vain tarkoitettu esittämään, kuinka sopiva jauhatustulos voidaan saavuttaa käyttämällä tavanomaista jauhatusteknologiaa. ÄmmättΙ-ΙΟ mies, joka tuntee yllä selostetut hlukkaskokoa ja hlukkaskoon jakaumaa koskevat periaatteet samoin kuin käytettävissä olevan hlllllajln ominaisuudet, kykenee kokeilemaan ja suunnittelemaan toimivat jauhatusjärjestelmät tunnettujen jauhintyypplen perusteella.

15 Ensimmäisestä jauhatusvaiheesta tuleva jauhatustuote, joka on saatettu vesisuspensioksi, voidaan sitten, jos on tarpeellista, johtaa erotuspro-sesslln, jossa epäorgaaniset komponentit erotetaan pääasiallisesti orgaanisista kiinteän polttoaineen komponenteista. Erotusproseesi tavanomaisesti käsittää vaahdotuksen yhdessä tai useammassa valheessa jolloin joko 20 i) orgaaniset komponentit nousevat pintaan käyttäen hyväksi niiden luontaista kelluvuutta tai jos tämä on riittämätön vaahdotusreagentin avulla, joita ovat keroseeni tai polttoöljy, jotka edistävät kelluvuutta. Samanaikaisesti pyriittl voidaan passivoida lisäämällä esimeriksi FeCl^, kal-25 siumloneja tai muita lisäaineita, jotka vähentävät pyriitin affiniteettia ilmakupliin. Tällä tavoin suoritetun puhdistuksen on havaittu hiilen lajista riippuen antavan 1-5 X tuhkapitoisuuksia hllllkonsentraatelssa.

tai 30 11) vaahdotue suoritetaan käänteisesti siten, että hiili passivoidaan ja epäorgaaniset komponentit vaahdotetaan pois käyttäen hydrofobisolvla lisäaineita, jotka selektiivisesti tekevät epäorgaaniset lisäaineet hydrofobisiksi.

35

Vaahdotus voidaan myös suorittaa vaiheittain jauhatusvalhelden välillä, jolloin saadaan välituotteita niin, että epäorgaanista ainesta vapautuu is 76589 1 enemmän ja lopullisen konsentraatin puhtaus lisääntyy.

Paitsi vaahdotusta puhdistusprosessi voi myös käsittää muita fysikaalisia erotusprosesseja, kuten intensiivisen magneettisen erottelun ja muita tun-5 nettuja puhdistusprosesseja, joita voidaan käyttää vesifaasissa oleville hienoille hiukkasille.

Vaahdotus voi johtaa tiettyihin muutoksiin hiukkaskoon jakaumassa verrattuna ensimmäisestä jauhatusvaiheesta tulevaan jauhatustuotteeseen. Tämän 10 vuoksi on määrätyissä tapauksissa suoritettava toinen jauhatusvaihe tietylle hlukkaskonsentraatin osavlrtaukselle pääasiassa, jotta kompensoitaisiin hienoimpien hiukkasten hävikki hiukkaskoostumuksesta.

Jauhintyypin valinta riippuu siitä, onko tarpeellista jauhaa tietty osa 15 materiaalista, joka osa tavallisesti on 5-25 % koko määrästä, tiettyyn maksimihiukkaskokoon, eikä tämä tuota vaikeuksia alan ammattimiehelle, joka tietää toivotun lopullisen hiukkaskoon jakauman.

Ensimmäisestä jauhatusvaiheesta tai mahdollisesta toisesta jauhatusvaihees-20 ta tuleva konsentraatti on klintoainepitoisuudeltaan noin 20-50 paino-% tavallisesti noin 25 paino-%. Konsentraatti on tämän vuoksi vedetönnettävä vesipitoisuuteen, joka sopivimmin on yksi tai kaksi prosenttiyksikköä alempi kuin lopullisen aineseoksen vesipitoisuus, koska lisäaineet, jolta käytetään edullisimmin lisätään vesiliuosten muodossa.

25

Vedenpoisto suoritetaan normaalisti kahdessa vaiheessa, so. saostamalla ja sen jälkeen suodattamalla joko tyhjösuodattimessa tai suodatuspurlsti-messa. Joissakin tapauksissa saostimessa voidaan käyttää flokkulanttia edellyttäen, että se ei vaikuta keksinnön mukaisessa alneseoksissa käytet-30 tyihin lisäaineisiin.

Jos halutaan saavuttaa erittäin alhaisia vesipitoisuuksia esimerkiksi alle 20 % painosta, vedenpoistoa voidaan täydentää sekoittamalla mukaan kuivaa jauhettua ja riittävän puhdasta hlilituotetta.

35

Vedenpoiston jälkeen ja sen tuloksena saatuun suodoskakkuun lisätään yhtä tai useampaa lisäainetta mukaanluettuna ainakin keksinnön mukainen pinta- 16 76589 1 aktiivinen yhdiste. Kuten edellä mainittiin, lisäaine sekoitetaan vesi-liuoksen muodossa suodoskakkuun. Sekoitusprosessi ja -laitteet on suunniteltu sillä tavalla, että seos tulee olemaan niin homogeeninen kuin mahdollista ja että hiukkasten pinnat tulevat olemaan mahdollisimman täydellises-5 tl lisäaineen pelttämlnä.

Vedenpoiston jälkeen ja lisäaineen tultua lisätyksi alneseos on pumpattavissa, ja se pumpataan varastosäiliöihin edelleen toimitettavaksi käyttäjälle.

10 Tämän keksinnön mukaisen polttoalnelletteen käyttö on ilmeistä, mutta sen lisäksi, mikä on itsestään selvää kuljetukseen ja käsittelyyn liittyvien sovellutusten osalta (polttoainellete on pumpattavissa esimerkiksi putkijohdossa tapahtuvaa kuljetusta varten) seuraavat käyttötavat on erl-15 tyisesti mainittava.

Polttoalnelietettä voidaan polttaa suoraan teollisissa kattiloissa, lämpölaitoksissa tai yhdistetyissä voima- ja lämpölaitoksissa höyryn ja kuuman veden tuotantoa varten. Keksinnön mukaisella polttoalnelletteellä voidaan 20 korvata tavanomaiset polttoaineet, jolta nykyisin käytetään, kuten öljy tai hlilijauhe niin, että saavutetaan parempi polttoainetalous samoin kuin huomattavia käsittelyyn ja kuljetukseen liittyviä etuja.

Keksinnön mukaisen polttoalnelletteen polttaminen ja kaasutus voi tapah-25 tua paineenalaisissa laitoksissa, mikä johtaa parempaan polttoainetalou-teen käytettäessä polttoalnelietettä öljyn asemesta ja helpompaan käsittelyyn, kun polttoalnelietettä käytetään tavanomaisten kiinteiden polttoaineiden asemesta. Esimerkkeinä voidaan mainita Texaco-tyyppislssä paineenalaisissa reaktoreissa tapahtuva kaasutus, paineenalalnen leljukerros poltto ja polttoalnelletteen ruiskutus masuunin hormltasolla.

Keksinnön mukaisen polttoalnelletteen käyttökelpoisuuden osalta seuraavat ominaisuudet ovat erityisen merkityksellisiä.

33 Polttoainellete voidaan sumuttaa hyvin hienojakoiseksi, so. polttoaineen dispergolnti kattiloiden suuttimlsssa ja vastaavissa johtaa minimaaliseen määrään yksityisten hiukkasten kasaumia. Sellaiset kasaumat voidaan es- 17 76589 1 tää ennen kaikkea keksinnön mukaisen erityisdispersantln avulla.

Polttoalnellete on pumpattavissa suurillakin nopeuksilla erityyppisten ha-jottimien läpi tapahtuvassa ruiskutuksessa ja korkeissa paineissa, kun lie-5 te ruiskutetaan palneenalalsiln reaktoreihin.

Polttoainelletteellä on alhainen vesipitoisuus, jolla on suuri merkitys palamisprosesseille ja joka on erityisen tärkeä kaasutuksessa synteettisen kaasun valmistuksen yhteydessä, jolloin huomattavasti suuremmat saan-10 not saavutetaan sen ansiosta, että polttoaineen vesipitoisuus voidaan pitää huomattavasti alle 30 palno-Z.

Tuotantoprosessin puhdletusvalheen tuloksena polttoainelletteeseä on vain vähän epäorgaanisia epäpuhtauksia, kuten rikkiyhdisteitä ja muita mineraa-15 lisiä komponentteja.

Keksinnön ja sen etujen selostamiseksi edelleen esitetään seuraavat esimerkit, joita ei kuitenkaan ole tarkoitettu keksinnön rajoittamiseksi. Näiden esimerkkien mukainen jauhettu hillipitoinen materiaali oli bltu-20 mihliltä peräisin Itä-USA:sta lähemmin sanottuna tuottaja oli United Coal Companies, Virginia, USA (Widow Kennedy Seam). Tämän hiilen koostumus on selostettu aikaisemmin. Tankomyllyssä ja kuulamyllyssä tapahtuneen märkäjauhatukeen jälkeen saatiin hiukkasia, joiden hlukkasjakauma on 2 sekin aikaisemmin selostettu. Hillijauheen omlnaiepinta oli 4,5 m /g, 25 mikä määritettiin BET-menetelmällä typen adsorption perusteella.

Esimerkit 1-9

Lisäaineet, joiden määrät on esitetty taulukossa 1, liuotettiin 30 mitään 30 vettä, jonka kovuus oli l,2°dH, jonka jälkeen 70 g hiilijauhetta lisättiin ja sekoitettiin lasipuikolla 1 minuutin ajan. Suspension ulkonäköä arvosteltiin sitten käyttäen skaalaa 1-4, jolloin 1 ** Kuiva ("kiinteä") , 35 2 Viekoottinen. Pumpattavuus epätyydyttävä.

3 * Nestemäinen. Sopiva pumpattavaksi.

4 - Helposti juokseva. Erinomainen pumpattavuus.

18 76589 1 Suspensio säilytettin sitten 48 tunnin ajan suljetussa dekanterllaslssa, jonka jälkeen erityisesti sen sedimentaatiostabiilisuutta tarkasteltiin.

Taulukossa I esimerkit 1-9 tarkoittavat esillä olevan keksinnön mukaisia 5 hlilllietteitä, kun taas näytteet A-G ovat vertailun vuoksi. Esimerkit osoittavat selvästi sen vaikutuksen, joka saadaan, jos etyleenloksldl-ketjuun kuuluu tämän keksinnön mukaisesti määrätty määrä kertautuvia yksiköitä.

10 Taulukko I

Esi- Lisäaine Lisäaineen määrä Ulkonäkö 48 tunnin merkki (g) jälkeen (pisteet) 15 1 Nonylifenoli + 40EO 0,3 3 2 Nonylifenoli + 50EO 0,3 3 3 Nonylifenoli + 70EO 0,3 4 4 Nonylifenoli + 90EO 0,3 4 5 Dionylifenoli + 70EO 0,3 4 20 6 Dionylifenoli + 80E0 0,3 4 7 Dionylifenoli + 100EO 0,3 4 8 Dionylifenoli + 100E0 0,1 3 9 Setyyli/stearyyli + 80EO 0,3 4 25 Vertailu A El lisäainetta 0 1 B Nonylifenoli + 8P0 + 20EO 0,3 2 C Dionylifenoli + 16PO + 20EO 0,3 2 30 D Nonylifenoli + 100EO 0,3 2 E Nonylifenoli + 120EO 0,3 2 F Nonylifenoli + 150EO 0,3 1 G Dionylifenoli + 150EO 0,3 2 35 Huom: Taulukossa 1 EO tarkoittaa "Etyleenloksldl" ja PO tarkoittaa "propyleenioksi".

19 76589 1 Esimerkit 10-14

Lietteet valmistettiin herkästi haihtuvasta bltumihiilestä (toimittaja Cape Breton Development Co.,Sydney, Nova Scotia) jauhettuna kokoon alle 5 200 mikron, vedestä ja dinonylfenolletyleenioksidl-aduktlsta taulukon 2 mukaisesti.

Hiiltä: 71,6 paino-Z, vettä 28,0 paino-Z, 10 lisäainetta 0,4 palno-Z.

Lietteiden viskositeetit mitattiin Contrave Rheomat 115 vlskometrllla käyttäen lelkkauevoimaa 451 s Tulokset arvosteltiin ja luokiteltiin skaalassa 1-4, jossa 15 1 tarkoittaa vlskosteettla yli 600 centlpolse, 2 tarkoittaa viskositeettia välillä 500-600 centlpolse, 3 tarkoittaa viskositeettia välillä 400-500 centlpolse, 4 tarkoittaa viskositeettia alle 400 centlpolse.

20 TAULUKKO 2 Etoksyloltu dlnonylfenoli

Kertautuvien etyleenioksi- Viskositeetti Arvostelu yksiköiden luku 451 (S (1-4) 25 _ _ _ H) 32 520 2 10) 40 428 3 11) 56 364 4 12) 72 312 4 30 13 80 332 4 14) 96 338 4 I) 150 780 1

Vlskoslteettiarvot yli 500 ovat epätyydyttäviä.

35

Claims (12)

20 76589

1. Kiinteän polttoaineen vesipitoinen liete pulverlsoidun hiilipitoi-sen materiaalin muodossa» jonka maksimaalinen hiukkaskoko on noin 0,5 mm, 5 normaalisti 350 um, ja ensisijaisesti 100-200 um, sekä sisältää 0,02-2 paino-Z ainakin yhtä lisäainetta, jolloin lietteen kilntoainepitoisuus on 65-90 paino-Z ja vesipitoinen liete on tunnettu siltä, että hllllpitolnen materiaali sisältää vähemmän kuin 0,1 paino-Z, laskettuna hilllpltolsesta materiaalista, hydrofobista materiaalia ja että lisäaine 10 sisältää vesipitoisen, pinta-aktiivisen alkyleenioksidiliitäntätuotteen, jonka kaava on R0(CHoCH_0) H / / n 15 jossa R on allfaattinen ryhmä tai aeyyliryhmä, jossa on 10-24 hiili-atomia tai subetituoitu aryyliryhmä, jossa on 12-54 hiiliatomia; ja n on ainakin 40, mutta vähemmän kuin 100, tai n on 40-200, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa etyleenlokslykslkkSjen ja ryhmässä R olevien hiiliatomien määrän välinen suhde on 3,5-6,0 kun R on allfaattinen ryhmä 20 tai aeyyliryhmä ja 3,0-5,5 kun R on subetituoitu aryyliryhmä; ja että 0,1 prosenttinen alkyleenioksillltäntätuotteen vesiliuoksen, jonka lämpötila on 20°C, pintajännitys on alle 50x10 ^ N/m, mitattuna Du Nouy'n rengasmenetelmän mukaan.

1 Patenttivaatimukset

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liete, tunnettu siltä, että n on ainakin 50, mutta vähemmän kuin 100, ensisijaisesti 50-90.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liete, tunnettu siltä, että n on 50-150, ja että etyleenioksl-yksikköjen ja ryhmässä R olevien hiili-30 atomien määrän välinen suhde on 3,5-6,0, kun R on allfaattinen ryhmä tai aeyyliryhmä ja 3,0-5,5 kun R on subetituoitu aryyliryhmä.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liete, tunnettu siltä, että alkyleenloksidi-aduktin kaava on yleistä muotoa 35 21 76589 |‘C284°»nB (O)-*1 10 jossa Rj tarkoittaa alkyyliryhmää, R£ tarkoittaa alkyyliryhmää tai vetyä ja n tarkoittaa samaa kuin yllä.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen liete, tunnettu siitä, että 15 alkyleenioksidi-adukti on dialkylsubstituoitu fenyyliyhdiste.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen liete, tunnettu siitä, että alkyleenioksidi-aduktin määrä on 0,05-0,8 % sanotun lietteen painosta.

7. Menetelmä kiinteän polttoaineen vesipitoisen lietteen valmistamiseksi pulverisoidun hiilipitoisen materiaalin muodossa, jonka maksimaalinen hiukkaskoko on noin 0,5 mm, normaalisti 350 um ja ensisijaisesti 100-200 um, ja joka sisältää 0,02-2 paino-% vähintään yhtä lisäainetta, jolloin lietteen kiintoainepitoisuus on 65-90 paino-%, tunnettu 25 seuraavista vaiheista a) että hiilipitoinen lähtöaine yhdessä veden kanssa märkäjauhetaan kiintoainepitolsuudessa 20-50 paino-% vähintäin yhdessä jauhantavai-heessa; 30 b) että tarvittaessa hiilipitoisen lähtöaineen epäorgaaninen materiaali erotetaan lähtöaineen hiilipitolsesta materiaalista; c) että hiilipitolsesta materiaalista poistetaan vesi kiintoainepitoi-35 suuteen, joka on olennaisesti yhtä kuin lopullisen lietteen kiintoaine- pitoisuus ; 22 765 8 9 1 d) että hlllipitoiseen materiaaliin, josta on poistettu vesi ja joka sisältää vähemmän kuin 0,5 palno-%» laskettuna hilllpltolsesta materiaalista, hydrofobista materiaalia, lisätään ja jaetaan mainittu lisäaine, joka sisältää veteen liukenevan plnta-aktllvisen alkyleenloksidladduk-5 tin, jolla on seuraava kaava R0(CHoCH.0) H il n jossa R on alifaattinen ryhmä tai asyyliryhmä, jossa on 10-24 hiili-10 atomia tai substituoltu aryyllryhmä, jossa on 12-54 hiiliatomia; ja n on ainakin 40, mutta vähemmän kuin 100 tai n on 40-200, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa etyyleenlokslykslk&iden ja ryhmässä R olevien hiiliatomien välinen suhde on 3,5-6,0, kun R on alifaattinen ryhmä tai asyyliryhmä ja 3,0-5,5, kun R on substituoltu aryyllryhmä; 15 jolloin mainitun alkyleenloksldiadduktin pintajännitys on alle _3 50x10 N/m mitattuna Du Noiiy'n rengasmenetelmällä, 0,1 Z:na alkyleeni-oksldladduktln vesiliuoksena, jonka lämpötila on 20°C.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siltä, 20 että n on ainakin 50 mutta vähemmän kuin 100, ensisijaisesti 50-90.

9. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että n on 50-150 ja etyyleenioksiyksiköiden ja ryhmässä R olevien hiili-atomien lukumäärän välinen suhde on 3,5-6,0 kun R on alifaattinen ryhmä 25 tai asyyliryhmä ja 3,0-5,5 kun R on substituoltu aryyllryhmä.

10. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että alkyleenioksldl-aduktin kaava on muotoa 30 ?(c2H40)nH (O)- Rl R2 35 23 7 65 89 1 jossa Rj tarkoittaa alkyyliryhmää, R2 tarkoittaa alkyyliryhmää tai vetyä ja n tarkoittaa samaa kuin yllä.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että 5 alkyleenioksidi-adukti on dialkylsubstituoitu fenyyliyhdiste.

12. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että alkyleenioksidi-aduktin määrä on 0,05-0,8 % sanotun lietteen painosta. 10 15 20 25 30 35 24 76589